KUNTA- JA ALUEVAALIT 2025 OLIVAT VÄSYNYTTÄ DEMOKRATIAILVEILYÄ

Äänestämisen merkitys yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on laskenut kolmena viimeisenä vuosikymmenenä ratkaisevasti Euroopassa. Tähän on vaikuttanut eniten itseriittoinen Euroopan Unioni, jonka päätökset muodostavat Suomen kaltaisessa kuuliaisessa maassa jo 60 prosenttia kaikesta lainasäädännöstä. Ainoastaan presidentinvaaleilla näyttää olevan vielä jonkinlaista merkitystä johtuen presidentin melko suurista ulkopoliittisista valtaoikeuksista. 

Ilman verotusoikeutta olevien hyvinvointialueiden vaaleilla on äänestäjille vähiten merkitystä, jonka  vuoksi ne haluttiin koplata yhteen kunnallisvaalien kanssa. Ratkaisu oli ymmärrettävä jo senkin vuoksi, että aluevaaleissa äänesti edelliskerralla vain alle puolet (47,5%) äänestysoikeutetuista. Kevään vaalitemppuilusta oli sen verran hyötyä, että aluevaalien oikeutus voidaan perustella sen yli 50-prosenttiin (51,7%) kohonneella äänestysaktiivisuudella. Sen sijaan kuntavaalien äänestysprosentti jatkaa edelleen laskuaan: edellisten vaalien 55,1%:sta 54,2%:iin. Parin viime vaalien luvut ovat silmiinpistävän pienet kun tiedetään, että vielä 1990-luvulla äänestyprosentti kunnallisvaaleissa oli yli 70%:ia. Eräs syy heikkoon äänestysaktiivisuuteen on kuntien kasvaneet velvoitteet, joista huomattavan osan maksaa nykyään EU:n ohjaama valtio. Toisin sanoen kuntien rahanjakopolitiikasta päättää yhä enenevässä määrin eduskunta eivätkä kunnanvaltuustot.

Kansalaisten kiinnostus kevään 2025 kunta- ja aluevaaleja kohtaan olivat odotetun vaisut huolimatta valtiollisen tv-jätin päivittäisestä vaalimarkkinoinnista. Vasta tuloksen ratkettua vaaleista alettiin löytää poliittiisia yllätyksiä, vaikka käytännössä niillä ei ole suurtakaan merkitystä Suomen taloudelliseen ja ulkopoliittiseen taaperrukseen. Päällimmäisenä mieleen jäivät SDP:n nouseminen maan suurimmaksi kuntapuolueeksi ja Perussuomalaisten kannatuksen puolittuminen edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Paljon vähemmälle huomiolle jäi ulkomaalaisten valtuutettujen raju kasvu ja hylättyjen äänien moninkertaistuminen.

Kaikissa suurissa kaupungeissa rotumuukalaisten määrä kasvoi valtuustoissa silmiinpistävästi. Esimerkisi Turussa pääsi kahdeksan ulkomaalaista valtuustoon: 4 Vasemmistoliitosta,  3 SDP:stä ja 1 Kokoomuksesta. Määrä on noin 1/6 valtuutetuista, mikä on suhteessa enemmän kuin ulkomaalaisten osuus kaupungin asukkaista. Miten ylipäätään on mahdollista, että ulkomaalaiset ilman kansalaisuutta saavat äänestää ja olla ehdolla Suomen kunnallisvaaleissa?

Vain orjakansa antaa kenen tahansa maan rajojen läpi tunkeutuneen muukalaisen äänestää samankaltaisiaan päättämään elättäjiensä asioista. Tätä kehitystä vielä ruokki veronmaksajien kustantama Yle, joka mainosti yli kuukauden ajan monta kertaa vuorokaudessa ulkomaalaisten oikeutta äänestää kunta- ja aluevaaleissa. "Humoristisissa" tietoiskuissa keski-ikäinen nainen toitotti, kuinka Ylen verkkosivuilta löytyy ohjeet kahdeksalla eri kielellä miten äänestää vaaleissa. On selvää, että sisällöntuotannoltaan punavihreässä Ylessä kehoitetaan ulkomaalaisia äänestämään, koska nämä antavat äänensä poikkeuksetta suomalaisvihamielisille punavihreille puolueille.

Maamme sosiaalipalveluja kaikkein eniten hyväksikäyttävät somalit näyttävät olleen näissä vaaleissa erityisen aktiviisia. Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana Vantaalla ollut Jiri Keronen kertoo Facebookissa, että Vantaalla ja Helsingissä pääsi läpi "kasa somaleita, jotka eivät olleet vaivautuneet edes pistämään valokuvaansa Ylen vaalikoneeseen". Keronen jatkaa:

Ja paljon keskimääräistä demaria isommilla äänimäärillä. Hämähäkkivaistoni kertoo, että siellä on moskeijoissa kerrottu, ketä pitää äänestää. Todennäköisesti jengi ei osaisi edes äänestää, mikäli moskeijassa ei kerrottaisi sitä.

Kerosen ounastelut eivät ole "muukalaisvihamielistä salaliittoteoretisointia", sillä monet lähteet kertovat lähes kirjoitus- ja lukutaidottomien somalinaisten "äänestysohjauksesta" ei vain Suomessa vaan myös Somaliassa. Uskokaa tai älkää, mutta läntisessä arvopohjaisessa demokratiailveilyssä on mahdollista rakentaa Mogadishuun vaalipiste, jossa siellä asuvat paikalliset voivat äänestää Helsingissä, Vantaalla ja Turussa majailevia somaliehdokkaita!

Vain täysin kesytetty tolkun kansalainen ei tunnusta tosiasiaa, että Euroopan ulkopuolelta tulevat vapaamatkustajat ajavat vain ja ainoastaan oman etniteettinsä etua. Oma lukunsa on aktiivisesti Suomen tuhoa ajavat kantasuomalaiset punaporvarit, jotka äänestävät kiusallaan rotumuukalaisia. Esimerkiksi helsinkiläinen muusikko-rocktoimittaja Holle Holopainen on sanonut haastatteluissa äänestäneensä 1990-luvulta lähtien aina värillistä naista. Valitettavasti eksentrinen äänestyskäyttäytyminen ei rajoitu enää vain tavalliseen kansaan hajurakoa tekeviin taiteilijatyyppeihin. Suurimmissa kaupungeissa hyvesignaloiva etnomasokismi näyttää tätänykyä olevan erityisen suosittua nuorten opiskelijanaisten keskuudessa.

Mitä sitten tulee sosiaalidemokraattien vaalivoittoon, siinä ei ollut tippaakaan kyse heidän omista ansioistaan. Voitto tuli ilmaiseksi vain siksi, että suuri osa kansalaisista ei kykene ajattelemaan syitä ja seurauksia, vaan näkee edessään vain välittömät hyödyt ja haitat. He äänestivät viime eduskuntavaaleissa oikeistopuolueita, koska ymmärsivät sentään Marin-krapuloissaan maan eläneen yli varojen. Nykyhallitus lupasi vyön kiristystä ja kun se sitä sitten toteutti, se ei äänestäjille kelvannutkaan. Siksi kunta- ja aluevaaleissa kiukuttelevat äänestäjäkakarat antoivat valtakirjansa kyljellään röhnöttäville emakkodemareille, joiden ei tarvinnut tehdä muuta kuin odottaa, että voittoisa banaani putoaa suuhun. 

Näyttää pahasti siltä, että maan konkurssin partaalle ajaneen bile-Marinin kulutusjuhlat olivat niin loistokkaat, että niiden takaisinmaksu on tullut mahdottomaksi. Samat Marinia kannattaneet äänestäjät haluavatkin nyt löysätä valtiovelan vyötä, jolla hirttää itsensä juutalaisten globalistipankkiirien ikuisiksi velkaorjiksi. Tämä vain siksi, jotta voitaisiin ennen vedenpaisumusta  elää "ilmaiseksi" tulevista sukupolvista piittaamatta. Ehkä väestönvaihto ei olekaan välttämättä niin huono juttu, sillä näin typerä kansa ei ansaitse elää. Jotta sille voitaisiin suoda vielä jatkoaika, pitäisi se tapahtua jonkinlaisen fascistisen hallinnon kurinpalautuksella. 

Demareita äänestäneiden puolustuksesti on tosin sanottava, että Suomen heikko taloustilanne ei johdu yksin Marinin hallituksen epäonnistuneista ratkaisusta, sillä maamme talous ei ole kasvanut yhtään vuoden 2008 jälkeen. Itse asiassa Suomi kuuluu talouskasvussa maailman kymmenen heikomman maan joukkoon ja 2020-luvulla Suomen bruttokansantuotteen kasvu on Kreikan ohella EU:n heikoin. Koska 1990-luvun Nokia-huumassa talouden rakenneuudistukset jäivät tekemättä, Suomi on juuttunut paisuneeseen hyvinvointivaltioprojektiin, jonka kustantaminen 2020-luvun tulorakenteella on tullut mahdottomaksi. 

Kokoomuksessa tämä on tiedetty hyvin, vaikka sielläkin haluttaisiin elää 1980-luvun hyvinvointi-Suomen nostalgiassa. Pääasiassa Kokoomus on kiinnostunut vain suurimman puolueen asemastaan ja valtion kautta harjoittamastaan kaverikapitalismista. Koska kansansuosio on "kykypuolueelle" kaikki kaikessa, se oli viime hallituksen muodostamisessa sen verran ovela, että antoi kansan silmissä epäsuosituimman valtionvarainministerin salkun lyhytnäköisen vallanhimoisille persuille. Huonojen aikojen vain pahentuessa valtionvarainministeri joutuu olemaan kansan sylkykuppi, mikä ymmärrettiin Kokoomuksessa hyvin. Vaikka pääministeri Petteri Orpo onkin päävastuussa heikosta valtiontalouden hoidosta, vaaleissa kansan viha kohdistui leikkauksista vastanneeseen valtionvarainministeripuolue Perussuomalaisiin. Jälleen kerran muut hallituspuolueet saivat vetää kaikessa rauhassa hölmöjä Persuja kölin alta. 

Jos emme vielä halua heittää Suomen ja demokratian osalta lusikkaa nurkkaan, pitäisi poliittisella kartalla tapahtua perusteellinen muutos. Jotta edellä mainittu välttämätön "fascistinen kurinpalautus" nykyisen demokratuurin kontekstissa olisi edes teoreettisesti mahdollista, pitäisi eduskuntaan nousta puolue, joka ei tee kompromisseja eikä luovu kansallisen itsemääräämisen periaatteesta. Sinimustalla liikkeellä on tähän potentiaalia, mutta profiilia nostaakseen sen pitäisi tehdä radikaaleja ehdotuksia ja yksiselitteisiä irtiottoja nykypolitiikan "maan tavasta". Eräs shokkiaaltoja nostattava pelin avaus voisi olla vaatimus äänestysoikeuden epääminen kunta- ja aluevaaleissa niiltä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.

GLOBOHOMON SYLEILYSSÄ OLEVAT PERUSSIONISTIT LOPETTIVAT SINIMUSTAN LIIKKEEN PUOLUESTATUKSEN

Suuret printtimediat Helsingin Sanomat ja Iltalehti kertoivat Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) julkaisseen tänään päätöksen, jossa hyväksytään oikeusministeriön vaatimus Sinimustan liikkeen (SML) puoluestatuksen purkamisesta. Hallituksen äänitorvena toimiva verorahoitteinen Yle on toistaiseksi vaiennut päätöksestä kokonaan. Helsingin Sanomien mukaan KHO:n päätös perustui Sinimustan liikkeen erehdyttämistarkoitukseen, koska puolueen yleisohjelmaa oli muutettu hyväksyttävään muotoon vasta rekisteröintivaiheessa. KHO perusteli purkupäätöstään erehdyksellä ja sillä, että "yleinen etu vaati päätöksen purkamista".

Hupaisaa demokratialiveilyä todistavan oikeusfarssin suurin harhaanjohtaja on perustuslakimädättäjien ja ihmisoikeusjuristien korruptoima oikeusministeriö, joka ei alunperinkään halunnut saada SML:lle virallisen puolueen asemaa. Aidossa demokratiassa mikä tahansa puolue voi vaatia muutoksia vallitsevaan perustuslakiin, mutta tämä oikeus evättiin SML:tä, joka joutui muuttamaan ohjelmaansa päästääkseen puoluerekisteriin kesällä 2022. Oikeusministeriön silloisessa ohjeistuksessa SML:n ohjelman pitäisi vastata länsimaisen demokratian™ hyväksymien puolueiden liberaalidemokraattista mallia, jotta se voitaisiin hyväksyä yhdeksi samanlaiseksi puolueeksi muiden joukkoon. 

Sanna Marinin hallituskauden lopulla oikeusministeriö päätti panna alulle SML:n puoluestatuksen purkamisprosessin, jonka saattoi nyt päättäväisesti loppuun perussuomalaisten oikeusministeri Leena Meri. Sekä Marinin kauden oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) että nykyistä pestiä hoitava Leena Meri ovat perustelleet purkuprosessia sillä, että puolueen tavoitteet eivät ole yhteensopivia perus- ja ihmisoikeuksien eivätkä "demokraattisten periaatteiden" kanssa. KHO yhtyi tähän näkemykseen lisäten, että puolueen tavoitteet kohdistuvat etenkin Suomessa asuviin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin. 

Tällaisella lakijargonilla on haluttu peittää se tosiasia, että ylikansallisiin intresseihin sitoutuneessa virallisessa Suomessa mikään organisaatio saati puolue ei saa puolustaa ylivoimaisena enemmistönä olevan alkuperäisväestön oikeutta itsesäilytykseen. Kyse ei ole muusta kuin demokratuurista, aikamme totalitarismista, jota normikansalaisen ei haluta edes huomaavan. KHO:n purkamispäätöksen myötä Nato-Suomen demokratian tila on jopa huonompi kuin pahamaineisella 1970-luvulla: silloin sentään perustuslakia avoimella vallankumouksellisuudellaan muuttamaan pyrkinyt SKP sai virallisen puolueen aseman, se saattoi SKDL:n vaaliliitossa osallistua vaaleihin ja saada kansanedustajia.

Entistä enemmän Euroopan Unioniin ja anglosionistien atlanttiseen koalitioon sitoutunut poliittinen valtakerroksemme noudattaa politiikkaa, jonka tarkoitus on nitistää alkuunsa kaikki kansasta nouseva aito vastarinta. Tämä puolestaan palvelee Globohomon (globalistien ajama homogenisaatio eli yhdenmukaistaminen) huipulla olevan Kansainvälisen järjestelypankin BIS:in ja sille alisteisten keskuspankkien ylläpitämää maailmanjärjestystä, joka perustuu tyhjästä luotuun rahaan ja korko-orjuuteen. Kaikki maailmassa ilmenevät suuret ongelmat seuraavat pitkälti tästä.

Tälle Moolokille eivät ole alistuneet ainoastaan maamme perinteiset valtapuolueet vaan myös protestipuolueena esiintyvä Perussuomalaiset. Ei ole sattumaa että juuri tämä valeoppositio on hallitukseen päästyään ajanut sen aitona kilpailijana pidetyn SML:n kieltämistä. Perussuomalaiset ovat sitotuneet myös hallituksen "rasismin vastaisuuden" nimellä kulkevaan suomalaisvihamieliseen ohjelmaan kuin myös lakialoitteeseen, joka kieltäisi holokaustin vapaan tutkimisen ja kriminalisoisi ikivanhan svastika-tunnuksen. Tällaisen politiikan vuoksi Perussuomalaisten olisi syytä vaihtaa nimekseen osuvampi Perussionistinen puolue.

KHO:n päätös tuli vain päivää ennen kuin puolueiden pitää päättää eurovaalien ehdokaslistoista. Luonnollisestikaan rekisteröidyksi yhdistykseksi tiputettu SML ei voi ilman puoluestatusta osallistua vaaleihin. Purkamispäätöksen ajankohdan valitsemisella vihamielinen järjestelmä halusi varmistaa, ettei aito oppositio voi käydä vaalikampanjaa ja osallistua julkiseen debattiin. Vaikka SML kannattaakin Ukrainan tukemista, on sen kielteinen Nato-kanta kuin yhdestä puusta veistetyille muille puolueille kiusallinen, varsinkin kun ne eivät ole tottuneet käymään aiheesta avointa väittelyä.

Samoin kuin Pohjoisen Vastarintaliikkeen kieltopäätöksessä myös KHO:n ratkaisu SML:n puoluestatuksesta kertoo globalistista eliittiämme jäytävästä pelosta kohdata haastajat. Ylimitoitetut hysteeriset reaktiot ovat merkki siitä, että poliittinen nomenklatuura on valmis kaikkiin keinoihin, joilla tulevaisuuden potentiaaliset poliittiset vastustajat saadaan eliminoitua jo etukäteen. Samalla manageriaalinen luokka tulee tunnustaneeksi, kuinka hataralla pohjalla heidän suomalaisvihamielisyyteen perustuva poliittinen legitimiteettinsä on. Alitajunnassa kummittelee selvästi pelko kansan rankaisevasta kädestä.

Länsimaailman umpikujaa tarkastellessa tulee väkisinkin mieleen, että petollisen eliittikerroksen aikaansaamaa sotkua tullaan tuskin ratkaisemaan korruptoituneen demokratian keinoin. Siksi jopa radikaalina pidetyn SML:n tavoitteet demokratian puitteissa näyttävät taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Ensinnäkin perinpohjaiset muutokset yksittäisessä kansallisvaltiossa jäävät muun maailman painostuksen ("ihmisoikeudet") vuoksi väistämättä puolitiehen. Toisekseen koko kansallisvaltion käsite nykymuodossaan on epäajanmukainen, koska kohta ei löydy enää edes etnisesti yhtenäistä kansaa, joka puhaltaisi yhteen hiileen. Kolmanneksi, kansakunnat on sidottu poliittisesti ylikansallisiin organisaatiohin siinä määrin, etteivät ne voi juuri missään toteuttaa omaa politiikkaansa. 

Tästä ei vielä seuraa, että globalistien valmistelema yhdenmukaistava kansojen orjuuttaminen pääsisi voitolle. Kansoistaan eristäytyneen globalistieliitin ongelmana on se, että heitä on vähän ja meitä paljon. Mikäli sivilisaatiotasolla enemmistönä olevat kansalaiset kykenisivät edes kerran joukolla uhmaamaan eliitin ylläpitämää mätää moraalijärjestelmää, se luikkisi pakoon kuin Romanian kommunistijohtaja  Nicolae Ceaușescu joulunpyhinä 1989. Eikä silloin tuomiolle aseteta vain näkyviä marionettaja vaan myös BIS:in ja keskuspankkien harmaat eminenssit tultaisiin savustamaan koloistaan. Tähän suureen unelmaan päästään vain yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka vuoksi myös Suomen kaltaisessa pikkuvaltiossa SML:n projekti on syytä katsoa loppuun asti.

Ellei tätä maaimanvallan hierarkiaa tunnista, kaikki poliittis-taloudellinen 
kritiikki ja vastarinta on turhaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

PERSUJEN VAALIMAINOSKOHU – YLEN FAKTANTARKASTUS VAATI JÄLLEEN FAKTANTARKASTUSTA

Demokraattisissa valtioissa politiikassa ei ole kyse totuudesta tai edes tosiasiaväittämistä, vaan tietyn arvomaailman ja yhteiskuntaideaalin vapaasta kilpailusta. Koska politiikka on ennen kaikkea ystävän ja vihollisen erottamista, olisi mieletöntä takertua yksittäisiin, usein monitulkintaisiin väitelauseisiin, ja väittää niiden olevan olennaista politiikassa. Ajatus on ajallemme tyypillisen teknokraattinen, koska siinä yhteiskunnan uskotaan olevan kellokoneisto yksiselitteisine ratkaisuineen. Tätä tympeän ylimielistä yhteiskuntainsinööriajattelua edustaa maassamme räikeimmin Yle, jonka tuore verkkosivujen uutinen Poliitikot ovat varovaisia faktojen kanssa, sanoo tutkija – Ylen faktantarkistuksessa pääset kokeilemaan, erotatko todet väitteet epätosista perustelee tosiasioiden auktoriteettiaseman valehtelemalla tosiasoista itse.

Television ja radion puolella sama uutinen oli typistetty entisestään ja varsinaiseksi uutiskoukuksi nostettiin väite, jossa perussuomalaiset olisivat esittäneet väärää tietoa Helsingin vaalimainoksessaan. Sähköisissä viestimissä kerrottiin kyllä miksi Petteri Orpon ja Sanna Marinin vaalipuheet eivät tarkasti ottaen pidä paikkaansa, mutta perussuomalaisten kohdalla ei esitettykään mitään perusteita vaalimainoksen väitetylle valheellisuudelle. Sitä ei kerro myöskään Ylen verkkosivuille haastateltu Tampereen yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma. Jos journalistista faktantarkastusta peräänkuuluttava Vuorelma tietäisi miksi persujen väite ulkomaalaisten tilastollisesta etusijasta asunnonsaannissa Helsingissä ei pidä paikkaansa, hän olisi myös kertonut sen. Hän vaikeni perusteista, koska tietää, että ne olisi helppo ampua alas.

Jos uskoisimme pelkkää virallista ohjeistusta, jonka mukaan ulkomaalaisiila ei ole taustansa vuoksi mitään etusijaa asunnon saannissa Helsingissä, Persujen vaalimainos olisi tietenkin epätosi. Käytännössä suomalaiset ja ulkomaalaiset ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa, koska hakijat jaetaan erittäin kiireellisiin, kiireellisiin ja asunnon tarpeessa oleviin. Helsinkiin muualta Suomesta änkeytyvät ulkomaalaiset (lue: ei-valkoiset ulkoeurooppalaiset) ohittavat tarveharkinnan vuoksi pitkään jonottaneet suomalaiset, koska heillä on suurperhe, he ovat varattomia ja vailla vakinaista asuntoa. Tämän epävirallisen ohituskaistan todistaa myös Helsingin kaupungin asunnot Oy:n toimitusjohtaja on Jaana Närö Ylen uutisessa Perussuomalaisten paheksuntaa herättäneet vaalimainokset poistetaan katukuvasta – Halla-aho: Mielenkiintoista, jos mainoslauseiden on oltava kirjaimellisesti totta:

– Kaikkein kiireellisimmässä luokassa on ihmisiä iso määrä, ja jollain perusteella heidät valitaan kiireellisimmän luokan sisältä. Se puoli ei ole mitenkään avointa. Silloin se tarkoittaa sitä, että siinä luokassa saattaa olla ihmisiä pitkään saamatta asuntoa.

On selvää, että kiireellisyys on syy jonon ohittamiselle ja että muukalaiset täyttävät suomalaisia useammin "kiireellisempien" tapausten kriteerit. Tämän tosiasian tiesivät myös punavihreät, mutta he teeskentelivät tietämätöntä ja aloittivat poliittisista syistä kampanjan mainosyhtiö JCDecaux ja Helsingin kaupungin liikennelaitosta vastaan, jotta nämä poistaisivat perussuomalaisten tulenarkaa tabua ronkkivat katumainokset.

Ylen faktantarkastusuutisesta tuli jälleen kerran uutinen, jossa tarvittaisiin Yleisradion uutisointiin keskittyvää tosiasioiden tarkistamista. Valistuneet kansalaiset toki jo tietävät, että Ylen Faktantarkastus™ on pitkälti politisoitunut projekti, jota on johtanut surullisen kuuluisa äärivasemmistolainen feministi Johanna Vehkoo. Yle tarkistaa "faktat" vain silloin kun ne ovat poliittisesti tarkoituksenmukaisia ja silloinkaan faktantarkatus ei kestä tarkempaa tarkastelua. Tästä kertoo kulttuurin ja yhteiskuntatutkimuksen lehti Media & Viestintä artikkelissaan Tarkistuksissa vielä parannettavaa: Ylen faktantarkistuksen tarkistus:

Tätä analyysiä varten tarkistimme faktantarkistuksen keinoin Yleisradion faktantarkistukset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Ylen 36 faktantarkistuksesta 17, eli 47 prosenttia, rikkoi vähintään yhtä kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella asettamaamme faktantarkistuksen kriteeriä. Tämä on 11 prosenttiyksikköä vähemmän kuin Ylen tulos viime presidentinvaalien yhteydessä (58 prosenttia). Tulosta ei kuitenkaan voi pitää hyvänä. Ylen tarkistuksiin oli valikoitunut 39 prosenttia sellaisia väitteitä, joille ei voida määrittää totuusarvoa. Näiden väitteiden paikkansapitävyyttä ei voida käytännössä tarkistaa. Näistä eniten oli epämääräisiä väitteitä (n=6), ja toiseksi eniten tulevaisuutta koskevia väitteitä (n=4). Moraalisia arvoja koskevia väitteitä, kielikuvia, mielipiteitä ja tavoitteenasetteluja oli yksi kutakin. Yle ei purkanut kompleksisia propositioita tarkistettaviksi kvasivirkkeiksi (n=6 eli 17 prosenttia). Johtopäätöksemme on, että Ylen pitää selkeyttää väitteiden valikointiaan ja niiden arviointia. 

VIHDOIN UUTINEN JOSSA YLE EI SÄTI PERSUJA: PUOLUE HAKEE MUIDEN TAPAAN EHDOKKAIKSI ULKOMAALAISIA

Hitler-viiksinen musta mies Perussuomalaisten
ehdokkaana v. 2017. "Nyt persuja ei ainakaan
voida mediassa syyttää rassistiksi!!".

Ylen uutisessa Puolueet kaipaisivat kuntavaaleihin lisää maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita – tärkeintä on jakaa yhteiset arvot pidetään lähtökohtaisesti hyvänä ja kannatettava asiana ulkomaalaisten vallan lisäämistä myös politiikassa. Erityinen ponnistelu ulkomaalaisten ehdokkaiden saamiseksi politiikkaan on kuitenkin turhaa, sillä käytännössä kaikki puolueet ajavat jo nyt heidän etujaan. Niin sanottujen aitojen ulkomaalaisen eli värillisen ulkoeurooppalaisten näkymisessä vaalilistoilla onkin vain kyse imagopelistä, jossa yritetään saada postiivista julkisuutta maahamuuttokiimaiselta valtamedialta. 

Toisaalta vaaleissa valittu kehitysmaalainen on melko tarkka indikaattori suomalaisivihamielisen politiikan nousevasta kasvukäyrästä. Kenellekään ei liene epäselvää, minkä etnisen ryhmän etua esimerksi vihreiden etiopialaistaustainen Bella Forsgrén ajaa. Riittää kun tietää, ettei hän ainakaan ole suomalaisten asialla.

Ylen uutisessa monikulttuuria pidetään normaalina ja luonnollisena "kehityksenä" poliitikassa. Tämän hegemonisen ajattelun näyttää omaksuneen myös perussuomalaiset. Hyväuskoisille kansallismielisille saattoi silti mennä kahvit väärään kurkkuun juttua lukiessa:

Myös perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroos toivottaisi kaikenlaiset ehdokkaat puolueen kuntavaaliehdokkaiksi. Perussuomalaisilla on ylipäänsä tänä keväänä reilusti enemmän kuntavaaliehdokkaita kuin neljä vuotta sitten.

Tällaiset lausunnot kertovat kansallismielisenä esiintyvän puolueen siirtymisestä selvästi kokoomuslaisten aisankannattajien leiriin. Miten puolue voi ajaa etnisten suomalaisten asiaa, jos valtuutetuiksi ja kansanedustajiksi pääsee vieraita käenpoikia? Vielä hullunkurisempa ovat ne sänmaallisina itseään pitävät kansalaiset, jotka äänestävät rotumuukalaisia edustajikseen. 

Mikäli suomalaisuus typistetään pelkiksi ulkokultaisiksi tavoiksi ja arvoiksi, maastamme ei löydy ainuttakaan puoluetta, joka ajaisi suomalaisten asiaa. Tätä elintärkää kysymystä on korostanut videokanavallaan ansiokkaasti Matti Simola. Tilanteen ollessa tämä, koko kansalaisuuteen perustuva demokratia alkaa muutta irvikuvakseen ja äänestäminen turhaksi. 

HYVÄÄ YÖTÄ, KEPUN TALIKKOKOMMUNISTIT!

Annika Saarikko: "Rakkaat talikkokommunistit! Viimeinen
sammuttaa valot!

Kokoomuksen ja Keskustan viikonlopun puoluekokousten  puheenjohtajavaalit kertovat, kuinka etäälle tavallinen äänestäjäkunta ja puolueklienteelit ovat erkaantuneet toisistaan. Kahta perinteistä oikeistopuoluetta ei tunnistakaan enää entisikseen, sen verran vasemmalle ne ovat siirtyneet oikeista juuristaan. 

Esimerkiksi Kokoomuksen perinteinen kolminaisuus, koti-uskonto-isänmaa, on kuulunut jo vuosikymmeniä puolueen menneisyyteen. Tänään puolueen kotina ovat Brysselin käytävät, uskontona globalismi ja isänmaana raha. Kokoomuksella ei ole enää edes nimeksi oikeistokonservatiivista arvopohjaa, ja paljon puhutuissa liberaaleissakin arvoissa on viime vuosina nähty raju punasiirtymä. 

Ikävästi sanottuna Kokoomuksesta on tullut "arvojen" suhteen vasemmiston aisankannattaja, jolla se yrittää miellyttää hegemonisen vasemmistonomenklatuuran näkemyksia. Äänestäjistä ei välitetä, vaan puolueessa seurataan lyhytnäköisesti punaisen yliopiston harhaisia muotiaatteita ja "tiedostavien" toimittajien moralistista ihmisoikeuspaasausta kantaväestöä vastaan. Täytyy vain toivoa, että äänestäjät muistavat seuraavissa kunnallisvaaleissa olla äänestämättä näin isänmaatonta puoluetta.

Keskustan tilanne on viimeisimmän puoluekokouksen jälkeen vielä surkeampi kuin Kokoomuksen. Pilkkanimi talikkokommunistit sai lisävahvistusta, kun puolueen kenttäväki valitsi puheenjohtajakseen arkkityyppisen punavihreän feministimädättäjä Annika Saarikon. Joku foliohattu voisi väittää Saarikon valinnan taustalla olleen punavihreiden pitkäaikainen projekti, jossa torpedoksi koulutettu Saarikko tuhoaisi Keskustapuolueen sisältä käsin. Ikävä kyllä syy Saarikon pääsyyn puoluejohtajaksi on arkisempi.  Valinta kun kertoo vain poliittisesta pyrkyryydestä, muotiaatteiden harjalla surffailusta  ja ilmaiseksi saadusta medianosteesta. Ja kenttäväkeä vietiin kun pässiä narusta.

Joka tapauksessa Ylen toimituksessa valintaa fantsuteltiin useassa uutisessa kuten voittotuloksen julistaneessa jutussa Annika Saarikko keskustan johtoon selvin lukemin – "Saatte minusta sitoutuneen puheenjohtajan ja naisen, jolla on jalat arjen kuralätäköissä". Totta kai Ylen toimittajat riemuitsevat punavihreän syövän leviämisestä vanhassa valtapuolueessa, mutta Kepulle kyse oli lähinnä omaan jalkaan ampumisesta.

Jo Katri Kulmunin puheenjohtajavalinta vuosi sitten henki Kepun epätoivoista trendihakuisuutta. Identiteettikriisiin joutunut puolue halusi kokemattoman nuoren naisen valinnalla viestiä valtamedialle kaupunkilaisuuttaan (sic), dynaamisuuttaan, ja ajan hermolla olemista. Tämä ei ole kuitenkaan sovitettavissa kansansuosion kanssa. Jostain käsittämättömästä syystä Keskustalla näyttää olevan kadoksissa yksinkertainen vaalimatematiikka, joka pohjautuu potentiaalisiin äänestiin. Voi olla, että nykypuolueille maistuvat parhaiten koulutettujen kaupunkilaisnuorten äänet, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että suurin osa Keskustapuolueen äänestäjäkunnasta koostuu edelleen maalla asuvista miehistä. 

Punavihreän kestohymyilijä Annika Saarikon valinta sementoi lopullisesti Kepun vajoamisen 4-7 kannatusprosentin pienpuolueeksi. Yritys saalistaa erittäin kilpailluilla punavihreiden kaupunkilaisten äänestäjämarkkinoilla oli Kepulta tyhmä strateginen veto, sillä tuolla vaalikarjalla on tarjolla jo nyt ideologisesti puhdasoppisia vaihtoehtoja.  Loppujen lopuksi nuoret kaupunkilaiset vierastavat luonnostaan epäluotettavina tunnettuja kepulaisia talikkokommunisteja, koska he näkevät muotiaateita seuraavassa puolueessa pelkän vallantavoittelijoitten joukon.

Perussuomalaisille viikonlopun vaalitulokset olivat varmasti mannaa. Kokoomuksen epäisänmaallis-globalistinen linja jatkuu vankkana kun maamme EU-federalismin takuumiehenä tunnettu Petteri Orpo sai puheenjohtajavaaleissa jatkokauden. Varapuheenjohtajiksi valitut bilderbergiläiset globalistit Elina Lepomäki, Antti Häkkänen ja Anna-Kaisa Ikonen takaavat puolestaan sen, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan siirtyä Suomen kansan etua ajavalle kansalliselle linjalle. Näin isänmaallinen äänestäkunta ja muut nykypolitiikkaan tyytymättömät voivat huoletta äänestää Perussuomalaisia. 

Varsinainen äänestäjien tulva persuille tulee punafeminismiin virallisesti vajonneesta Keskustapuolueesta. Valtion velan ja kutsumattomien elintasosiirtolaisen määrän kasvaessa sietämättömäksi sinisilmäisimmänkin kansalaisen on tunnustettava, että tämän mielettömyyden puolella ovat kaikki valtapuolueet vasemmistosta oikeistoon lukuunottamatta Perussuomalaisia. Nyt jos koskaan persuilla on iskun paikka. 



                                                          ************************

                                          

Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 22.52 Docventures: Talk Show Black Lives Matter. 

Riku ja Tunna pohtivat suorassa lähetyksessä tasa-arvon nykytilaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Lisää aiheesta: yle.fi/docventures 59 min.

Tunnin verran etnomasokistista kohkaamista ja pelkästään valkoisiiin kodistuvaa rasistista moralismia. Nykyään sille ei ole juuri mitään perustetta varsinkin jos sitä verrataan muunrotuisten harjoittamaan rasismiin omissa maissaan. Täysin oma lukunsa on kiittämättömien värillisten maahantunkeutujien systemaattinen kleptoparasitismi ja rotuväkivalta valkoista kantaväestöä vastaan. Jo keskustelijoiden nimet paljastavat, että näistä liberaaleista tabuista vaietaan "ohjelman vapaassa keskustelussa" visusti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 21.00 Docventures: teemana Black Lives Matter

Suomen suurimman leffakerhon kauden avauksessa pureudutaan Black Lives Matter -teemaan. Rikun ja Tunnan vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures 15 min. Linkki ohjelmaan.

Ohjelma sisältää häikäilemätöntä rotuvihan lietsontaa valkoisia vastaan. Tämä kaikki sinun verorahoillasi.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 22.00, The Handmaid's Tale - Orjattaresi (16)

Kausi 3, 13/13. Tahtojen taistelu. Kauden huikeassa päätöksessä nähdään saako paha, Gileadin pakkovalta, ansionsa mukaan, vai onko loppu käsillä ihan kaikille, jotka vielä jaksavat taistella vastaan. HD 1 h 4 min. Linkki ohjelmaan. 

Sarjaa on mainostettu naista alistavana uskonnollisena dystopiana, joka kuulemma kuvaa Trumpin aikakautta. Kuulostaa ilmiselvältä projektiolta, sillä tälle tv-fantasialle löytyy ihan oikea vertailukohta tästä päivästä ja tästä maailmasta. Ei tarvitse kuin katsoa tiettyihin arabimaihin. Jostain syystä ((HBO-sarjan tekijät))) eivät halua nähdä tosiasiaa, varmaan siksi, koska todelliset alistajat ovat muita kuin valkoisia miehiä.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 21.00, Stonewallin perintö

Kesällä 1969 New Yorkin Stonewall Inn ravintolan edessä puhkesi mellakat, joissa vaadittiin homojen ja lesbojen vainoamisen lopettamista. Tämä oli alkusysäys, joka käynnisti seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeusliikkeen Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Vuotta myöhemmin järjestettiin New Yorkissa ensimmäinen Gay Pride kulkue mellakoiden vuosipäivän kunniaksi. T: Zadig Productions/France Télévisions, Ranska. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Ihmiset, jotka voivat jatkuvasti valittaa uhriudestaan eivät ole enää uhreja, vaan vallankäyttäjiä enemmistöön nähden. Tässäkin dokumentissa historia kirjoitetaan poliittisista syistä uudelleen. Ohjelmassa New Yorkin paheelliset sodomiitit kuvataan "ihmiskunnan" sankarillisina esitaistelijoina, vaikka tosiasiassa ravintola Stonewall Inn on huumeluola, jossa rikottiin lukuisia lakeja.

Kyseisen "dokumentin" lähettäminen juuri nyt liittyy todennäköisesti käynnissä olevaan homoviikkoon, jota valtamediat mainostavat innokaasti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Verta, hikeä ja T-paitoja 

3/8. Puuvillan värjäys. Puuvillaa pyöritellään monenlaisissa liemissä, ja ne saavat silmät valumaan. Veikko bongaa reissun nuorimman työntekijän. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Jo nuorille "opetetaan" eli aivopestään valkoista syyllisyyttä, johon ei ole perustetta.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Eivät kaikki miehet (12)

Nuori nainen kohtaa unelmiensa miehen. Pian käy kuitenkin ilmi, että mies on kuin pahimmasta painajaisesta. Hän kontrolloi, pahoinpitelee ja nöyryyttää naista. "Eivät kaikki miehet" on lavastettu dokumentti, joka näyttää, minkälaista on joutua tuhoavaan suhteeseen, ja kuinka vaikeaa siitä on päästä irti. Tuotanto: Zero - Full Zero, 2020. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 30 min. Linkki ohjelmaan. 

Olisiko nykyaikana vastaava lavastettu dokumentti mahdollista tehdä niin, että moraalisesti kelvottomat ihmiset kuvattaisiin naisina? Jepjep, tyhmä kysymys, I'll take my coat...

PERSUJEN PIKKUKIHO SYYTTÄÄ PAHOINPITELYSTÄÄN "ÄÄRIOIKEISTOA" – KERTOMUKSESSA PALJON RISTIRIITAISUUKSIA

Vanhat SMPläiset Pekka Kataja ja Timo Soini.

Tiedotusvälineet ovat kertoneet näyttävästi Perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikkö Pekka Katajan joutuneen viime perjantaina kahden miehen pahoinpitelmäksi kotonaan Jämsässä. Poliisin mukaan Katajan vammat ovat niin vakavat, että se tutkii pahoinpitelyä tapon yrtyksenä.

Vielä tuoreeltaan perjantaina Kataja kertoi medialle hyökkääjien olleen "ulkomaalaisten näköisiä", luultavasti arabitaustaisia nuorukaisia. Tekijöiden motiiviksi hän löysi Jämsän vastaanottokeskusasian, jota hän sanoo arvostelleen näkyvästi alusta asti. Sekä Kataja itse että Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puoluesihteeri Simo Grönroos katsoivat hyökkääjien olleen liikeellä poliittisista syistä.

Vain parissa päivässä kansanedustaja Jouni Kotiahon eduskunta-avustajana toimivan Katajan kertomuksen suunta muuttui 180 astetta, josta Yle kertoo uutisessaan Perussuomalaisten Pekka Kataja epäilee äärioikeiston yrittäneen tappaa hänet: "Minulla on siellä vihamiehiä". Jo pikaisella lukaisulla uutisesta selviää Katajan esittäneen ristririitaisia lausuntoja tapahtuneesta, jotka hän yrittää nyt kiistää. Kieltämättä hänen sanomisissaan on vahva selittämisen maku, joka panee varoituskellot soimaan:

Kataja tähdentää, että hyökkääjät eivät olleet ulkomaalaisia, vaikka paketin tuoja olikin hänen mukaansa tummaverinen ja tummatukkainen. Hän ei myöskään puhunut suomea ulkomaalaisittain murtaen vaan ainoastaan toisenlaisella murteella kuin mitä paikkakunnalla yleensä käytetään, Kataja toteaa.

Vain pari päivää aikaisemmin Kataja oli vakuuttunut tekijöiden olleen poliittisesti motivoituneita ulkomaalaisia, mutta tänään hän epäileekin tekijöiden tulevan äärioikeiston suunnalta. Valtamedia tietenkin rakastaa tulkintaa, jossa kaikki ikävä voidaan sälyttää "kabaalin äärioikeiston" piikkiin. Onko Katajan mielenmuutoksen taustalla halu saada lehdistön sympatiat vai harhauttaa poliisitutkintaa? Ehkä molempia, mutta totta on ainakin se, että Kataja ei ole pidetty aitojen kansallismielisten keskuudessa.

Yleisesti saatavilla olevien tietojen perusteella Kataja vaikuttaa pollittiselta opportunistilta, joka on aiemmin edustanut SMP:tä ja sosiaalidemokraateja. Hän ei missään mielessä ole aatteellinen kansallismielinen, vaan on toiminut aktiivisesti jopa heitä vastaan. Tunnetuilla keskustelupalstoilla kerrotaan muun muassa Katajan estäneen uskottujen ystäviensä avulla petollisesti kansallismielisen Teemu Torssosen eduskuntavaaliehdokkuuden, koska Torssonen oli rohkeasti tuonut esiin tiettyjen persupiirien väärinkäytöksiä ja huonoa toimintakulttuuria.

Poliittista riidoistaan huolimatta on erittäin epätodennäköistä, että edes "äärioikeistolaiset" kuumakallet valitsisivat poliittisen väkivaltansa kohteeksi niin mitättömän pikkutekijän kuin Katajan. Tämä taas johtaa alkuperäiseen kysymykseen hyökkäyksen tekijöistä. Jopa puheenjohjaja Halla-aho totesi tänään, että "muukin kuin poliittinen motiivi on silti mahdollinen".

Nuo motiivit saattavat löytyä rikollisesta alamaailmasta, sillä Katajalla väitetään olevan petoshistoriaa, johon kuuluu mm. epäily Jämsänkosken työttömien kassan kavaltamisesta. Hänen sanotaan myös haalineen itselleen perusteettomia matkakorvauksia ja yhdistyksen kiinteää omaisuutta kyseenalaisin keinoin. Jos näissä puliveivausväitteissä on perää, se on saattanut synnyttää kostomentaliteettia, joka on sitten realisoitunut viime perjantaina.

Arkinen rikollinen yhteys ei olisi yllätys, sillä Perussuomalaisten kakkos- ja kolmosketjuissa häärii tunnetusti jos jonkinlaista vilunkipeliä harrastavaa SMP-taustaista karvalakkikoijaria. Tässä mielessä persut eivät juurikaan poikkea vallitsevasta poliittisesta luokasta. 

Persujen kunniaksi on tosin huomautettava, että sieltä puuttuvat ne kaikkien suurinta taloudellista vedätystä harjoittavat poliittiset valkokaulusrikolliset, joita Kokoomus, Kepu, Vihreät ja SDP on pullollaan. Tämä taas selittynee sillä, että enimmäkseen maaseudulla ja taajamissa vaikuttavilla divaritason persupoliitikoilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia suuriin vedätyksiin kuin isojen kasvukeskusten sliipatuilla verkostoitujilla. Siksi persupoliitikkojen rikollisuuskin näyttää arkipäiväisen nuhjuiselta ja banaalilta. 

Katajaan kohdistuneessa hyökkäyksessä näyttää olevan mukana sen verran sotkuista pikkurikollisuutta ja ristiriitaisia silminnäkijätodisteita, että paljastuessaan juttu tarjoaa luultavasti vain myötähävettävän puskafarssin, joista persuilla ei ikävä kyllä ole ollut viime aikoina pulaa.



                                                     ********************************* 


TV1, 20.7.2020 klo 18.20, 8 minuuttia

Maailma on tytöille ja naisille parempi paikka kuin ennen, mutta tasa-arvokehitys ottaa koko ajan takapakkia. Mistä tämä johtuu? Vieraana tasa-arvojärjestö UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas. Toimittajana Lena Nelskylä. #8minuuttia. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.

Puhumassa on nuori valkoinen nainen, joka kuuluu kiistämättä maailman etuoikeutetuimpaan, halutuimpaan ja vähiten arvosteltuun ryhmään. Jotkut vain ovat tasa-arvoisempia by nature kuin toiset.

TV1, 20.7.2020 klo 19.00 Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12) 

2/4. Uusi hallinto. Franco julistautui Espanjan suvereeniksi hallitsijaksi ja loi itse oman julkisuuskuvansa. Hän asettui asumaan entisen kuninkaan kesäpalatsiin. Mitä tämä kertoo Francon mielenliikkeistä? (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

TV1, 20.7.2020 klo 20.00 Hyvissä aikeissa 

2/3 Kallonmittaajat. Hautojen kaivelu sekä alastomien ihmisten mittaus ja kuvaaminen olivat sata vuotta sitten tieteen valtavirtaa. Rotututkimuksella perusteltiin ihmisten eriarvoisuutta. Miten tiedeusko sokaisi tutkijat? (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Ihmislajin geneettisen diversiteetin kiistävä ohjelma on suunnattu rasistisesti vain valkoisia vastaan. Epätieteellistä tasa-arvouskontoa saarnaava sarja on täynnä liberaaleja ennakkoluuloja ja valheita, jotka Yle Watch ottaa luupin alle lähiaikoina.

TV1, 20.2.2020 klo 21.35 Perjantai-dokkari: Lihava ja onnellinen 

Piia Viena haluaa murtaa mielikuvan siitä, ettei lihava voi olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Ohjaaja Ami Assulin. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.

Me elämme selkärangattomuuden ja rumuuden aikaa. Kun ilmiselvistä heikkouksista ja vioista tehdään hyveitä voi tulos olla myös hengenvaarallinen. Ainakin reippaasti ylipainoisille.

TV1, 20.7.2020 klo 22.05 Tulen morsian (12) 3/3.

Noitavainot käyvät yhä julmemmiksi, ja Anna joutuu punnitsemaan tekonsa seurauksia. Kaiken uhalla hän päättää pelastaa viattoman Elinin, ja uhmaa samalla tuomaria tavalla joka ei ole jättämättä jälkiä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 44 min

Miehiä sukupuolena demonisoiva feministinen tv-sarja. Koska tämä on lähtökohta, se on myös täynnä fiktioon puettuja historiallisia valheita. 

Historialliset tosiasiat kertovat, että noitavainoista kärsivät eniten miehet ja naisia tuomittiinkin noitina Suomessa huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Tämä tosiasia ei kuitenkaan häiritse ohjelman tekijöitä, jotka haluavat edistää vain omaa agendaansa.


Yle Teema, 20.7.2020 klo 19.55 Suuret tunteet (7)

1/5. Toimittaja Njål Engesæth tapaa Norjan vihaisimpiin kuuluvia ihmisiä: naisen joka on tappanut isänsä, vihaisen muslimin - sekä lavakoomikko Sigrid Bonde Tusvikin. Miksi vihan tukahduttaminen voi sairastuttaa? Norjalainen dokumenttisarja tunteista. HD 35 min. Linkki ohjelmaan.

Siis hetkinen...eikös viha ole patologinen tunne, josta pitäisi ehdottamasti päästä nyky-yhteiskunnassa eroon? Ovathan yhteiskuntainsinöörit määritelleet ensimerkiksi tietynlaisen erimielisyyden vihaksi, joka on eräissä rikoksissa raskauttava "motiivi". Miksi sitten Ylen esittämässä norjalaisessa dokumenttisarjassa ylistetään vihaa, ja väitetään, että sen tukahduttamienn voi sairastuttaa?

Aivan, kyse onkin ns. paremmasta vihasta (hyväkkäiden oma ilmoitus), jota heikot, kaunaiset ja muut vasemmistolaiset harjoittavat. Kyse on samasta kaunasta, jota Nietzsche kutsui ressentimentiksi, huonompien vihasta parempiaan kohtaan. Punavihreän uussosialismin läpitunkema valtavirtamedia suorastaan kiihottaa sellaiseen, varsinkin jos viha suuntautuu valkoiseen heteromieheen. Sellainen viha esitetään sankarillisen voimaannuttavana, joka on vieläpä oikeutettua, koska se palvelee Hyvää asiaa™, tulevaisuuden planetaarista kommunismia.

VALEDEMOKRATIAN PALJASTUMINEN LISÄÄ MEDIAN PANIIKKIPUHETTA "FASISMISTA"

Vallalla oleva moralismi, hurskastelu, sentimentalismi ja omahyväisyys ovat keinoja peittää ja jopa puolustella kulttuurimme moraalista alennustilaa. Yhteiskunta, joka vaatii hyväksymään biologisen valheen sukupuolten samanlaisuudesta ja vaihdettavuudesta, voi silloin vaatia hyväksyntää lähes mille tahansa järjettömyydelle. Paitsi sille, että vastustetaan poliittisena korrektiutena tunnettuja mielettömyyksiä. 

Auringonlaskun lännessä epämiellyttävän totuuden sanojia on jo vuosikymmeniä haukuttu fasisteiksi, jonka vuoksi aniharva haluaa kutsua itseään sillä nimellä. Se siitä paljon ylistetystä suvaitsevaisuudesta. Hurskastelevalla tekopyhyydellä marinoituneet valtamedian toimittajat ottivatkin kaiken poliittisen hyödyn irti, kun Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalonen sanoi viikonloppuna Viron Etnofutur-konferenssissa pitämässään puheessa olevansa etnonationalisti, traditionalisti ja fasisti. Yksi ainoa sana sai mediatalojen ja puoluetoimistojen sopulilaumat poksauttelemaan kuohuviinipulloja. Ylessä reagoitiin myös nopeasti, ja jo maanantaina masinoitiin "fasistikohu" uutisella Fasistiksi itseään kutsunut Toni Jalonen erotetaan perussuomalaisista – Halla-aho ei hyväksy puolueen nuorisojärjestön toimintaa.

Perussuomalaisia vastustava valtapuolueiden blokki sai nuorisopoliitikon lausunnon myötä vihdoinkin kaipaamaansa "todisteen" emopuolueen fasistisuudesta. Ensimmäisenä apajille ehti käsiään hieroen Kokoomuksen Petteri Orpo, jolle ei tuota vaikeksia sanoa Halla-ahon puolueen olevan sekaisin fasismista ja "rotuerottelusta". Lausunto ei ole mikään yllätys puoluejohtajalta, jonka peräänkuuluttama "arvopohja" on sama kuin kultuurimarxilaisilla punavihreillä. Vasemmistoliitossa ja Vihreissä myhäillään varmasti tyytyväisinä kuinka "porvarit" toimivat fasistikaustissa heidän aisankannattajinaan. 

Muiden puolueiden kansainvälisyyskasvatuksella indoktrinoidut nuorisopoliitikot ovat tietenkin tuominneet närkästyneinä "Perussuomalaisten riveissä esiintyvän fasismin". Demarinuorten lehden tiedonannossa Poliittiset nuorisojärjestöt: “Emme tee yhteistyötä fasistien kanssa" kerrotaan julkilausumasta, jonka ovat hyväksyneet Kokoomusnuoret, Demarinuoret, Keskustanuoret, Vihreät nuoret, Vasemmistonuoret, KD Nuoret ja RKP-nuoret. Näin laaja yhteistyö tuo mieleen Länsi-Euroopan (erit. Ranska) kansanrintamahallitukset 1930-luvulla, jolloin kommunistit saivat porvaripuolueet mukaan yhteisrintamaan puolustamaan  neuvostobolshevismia fasisteja vastaan.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet 1930-luvusta niin paljon, ettei parlamentarismiin sitotutuneita perussuomalaisia voi mitenkään pitää perinteissä mielessä fasisteina, mutta heitä voi kutsua sellaisiksi, aina kun he poikkeavat humanitääris-globalistisen politiikan hegemonisesta  etiketistä. Sitä vastoin vasemmiston ja sen hellimmän "kansanrintaman" poliittinen strategia ei ole muuttunut juuri lainkaan. Varsinkin kuihtuvat vasemmistopuolueet tarvitsevat laajaa "kansanrintamaa" puolustaakseen katkeraan loppuun asti 2000-luvun kommunismina tunnettua kulttuurimarxilaista identiteettipolitiikkaa ja tasa-arvototalitarismia.

Perussuomalaisten johdon kannalta fasisti-kohu on ollut kiusallinen ja sen tunnustaa myös puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho Ylen uutisessa Halla-aho fasismikohun keskelle joutuneesta nuorisojärjestöstä: "On sietämätöntä, että puolueesta erotetut voivat jatkaa toimintaansa". Halla-ahon kommentti oli napattu eilisestä A-studiosta, jossa fasistikausti oli nostettu valtakunnan tärkeimmäksi asiaksi. Jostain syystä Ylen toimittajilla ei ole samaa intoa käsitellä vasemmistopuolueiden sisäistä likapyykkiä, josta löytyy mm. afrikkalaistaustaisten kuntavaaliehdokkaiden saamat vankeustuomiot törkeistä raiskauksista. Vaikka kommunistiksi julistautuminen on fasistiksi tunnustautumisen rinnastettava teko, Vasemmistoliiton kansanedustaja Anne Kontulan ulostulo ei herättänyt julkisuudessa juuri mitään paheksuntaa, vaan päinvastoin enimmäkseen ymmärrystä.

Jussi Halla-aho ajattelee ymmärrettävästi puolueensa parasta ja gallupeja. Hän on tietenkin oikeassa siinä, että Persut ei ole fasistinen puolue, mutta menee liian pitkälle tuomitessaan  kannattajiensa etnonationalismin, joka on pelkkä uudissana perinteiselle nationalismille. Siinä kansan ymmärretään jakavan suurin piirtein saman perimän historiallisesti tunnustetulla maa-alueella. Puoluejohtajan nuivuus suomalaisuutta  määrittävää etnisyyttä kohtaan on käynyt selväksi monissa haastatteluissa, joissa hän sanoo olevansa liberaalinationalisti, joka pitää ketä tahansa Suomessa asuvaa työssäkäyvää veronmaksajaa suomalaisena. Suomalaisuuden uustulkinta ei ole Halla-aholle pelkkää lämmintä puhetta, vaan hän haluaa Perusuomalaiset Nuorten sääntömuuntoksella estää etnonationalismin riveissään. 

Saattaa olla, että perussuomalaisten kipuilu johtuukin Halla-ahosta, joka potkii puolueesta pois perinteisen suomalaisuuskäsityksen kannattajia. Puolujohdon harjoittama suomalaisuuden vesittämisen hiljainen hyväksyntä on ymmärrettävästi herättänyt kentällä vastustusta. Varsinkin nuorissa on löytynyt uhmakkuutta torjua Persujen virallinen liberaali suomalaisuustulkinta, jonka seurauksena puolue on vaarassa ajautua Kokoomuksen "isänmaallisuuden" vietäväksi.

Nuorisojärjestön kritiikki on sikäli perusteltua, että Perussuomalaiselta puolueelta puuttuu lähes täysin aatteellinen ja poliittis-filosofinen pohja, jonka vuoksi se pelkkää pragamatismia korostaessaan saattaa myydä vähäisetkin periaatteelliset rippeensä ministeripaikkojen toivossa. Se tapahtui jo Soinin aikana, joten aatteellisesti ontto puolue voi tehdä saman  koska tahansa riippumatta siitä kuka on johdossa.

Perussuomalaiset Nuorten varapuheenjohtajan Toni Jalosen lausunto oli kieltämättä provokaatio sekä yliherkkää mediaa että emopuolueen johtoa vastaan. Jalosen olisi pitänyt tietää, että hänen julkilausuma f-sana vahingoittaa Persujen kärsivällisesti rakentamaa imagoa tavallisten suomalaisten protestipuolueesta. Näin jälkiviisaana tyytymättömyys kosher-konservatismiin olisi voitu ilmaista hyvissä ajoin henkilökohtaisella eroamisella ja tarpeen tullen uuden liikkeen perustamisella, jonka periaatteisiin kuuluu italialaistyyppinen fascismi. Eräiden tietojen mukaan Jalosella olisi ollut erottaminen joka tapauksessa edessä, jonka vuoksi hänellä ei ollut mitään menetettävää Viron konferenssissa. Poliittisessa pelissä Jalosen avautuminen oli silti lyhytnäköinen performanssi, varsinkin jos tuon teatterin katsojat uskovat demokratian mahdollisuuteen.

Jalosen positiivinen näkemys fasismista ei välttämättä ollut turha ele, sillä se sohaisi samalla demokratian tabua. Keskustelua voi jatkaa kysymällä, onko länsimaissa kuten Suomessa ylipäätään edes olemassa demokratiaa? Ei ole mikään salaisuus, että jos äänestämällä voisi vaikuttaa, se kiellettäisiin. Ainakin länsimaissa demokratia näyttää pelkältä hyveellisyyden fasadilta, jonka takana vaikuttavat todelliset päätöksentekijät kansalaisten eduista piittaamatta. Näitä harmaita voimia ovat plutokraatit ja kulttuurimarxilaiset uussosialistit, joiden näennäisesti epäpyhää allianssia pitää koossa usko globalismiin, yhteen ainoaan maailmanvaltioon. Siinä on demokratia eli kansanvalta kaukana.

Realistien on syytä tunnustaa, että Persujen tulevalla vaalivoitolla ja ministeripuolueeksi pääsemisellä ei pelasteta jo nyt näkyvillä olevaa demografista katastrofia. Vain siinä tapauksessa, jos Persut olisivat poikkeustilaan valmistautuva vallankumouksellinen fasistipuolue ja kansa sen takana, tällä maalla voisi olla pelastautumisen mahdollisuus. Lisäksi tämä vaatisi sen, että muu Eurooppa on noussut tahoillaan puolustamaan kansankuntiensa säilymistä. On yhdentekevää kutsutaanko Suomen ja Euroopan pelastusoperaatiota fasismiksi tai joksikin muuksi, selvää on vain se, että valedemokraattisella näpertelyllä ei voida voittaa haasteita, jotka uhkaavat meidän ja jälkipolviemme olemassaoloa.

UUSMARXILAINEN KANSANVIHOLLINEN RAIJA TOIVIAINEN ON SAATAVA KANSANTUOMIOISTUIMEN ETEEN

Yhdysvaltojen itärannikon vasemmistoliberaaleissa yliopistoissa 1980-luvulla kehitelty orwellilainen käsitehirviö vihapuhe jatkaa voittokulkuaan myös Suomessa, vaikka maamme lainsäädäntö ei tunne sen enempää viharikosta kuin vihapuhettakaan. Ideologisuudestaan huolimatta virallisuutta tavoitteleva käsite on sen verran venyvä ja epämääräinen, jotta "eliitti" voi käyttää sitä häpeilemättömästi omiin, stalinistis-totalitaristisiin tarpeisiinsa. Siitä onkin tullut kallisarvoinen väline korruptoituneille poliittisille ja laillisille vallankäyttäjille, jotka pyrkivät hiljentämään kaiken itseensä kohdistuvan kiusallisen kritiikin. Tosiasiassa vihapuhe onkin vain totuuspuhetta, josta valtaapitävät eivät satu pitämään.

Viimeisin todiste "vihapuheen" käyttökelpoisuudesta suomalaisvihamielisille voimille nähdään hallituksen ja korkeimman syyttäjäviranomaisen toimissa. Punavihreän hallituksen suunnitelma kriminalisoida kansalaiskritiikki poliitikkoja ja ylempiä viranomaisia kohtaan perustuu pitkälti epämääräiselle ja yksipuoliselle keskustelulle "vihapuheesta". 

Eduskuntapuolueista ainoastaan Perussuomalaiset ovat vastustaneet systemaattisesti sananvapauden kavennusta verukkeilla, joihin kuuluu keskeisesti puhe vihapuheesta. Jopa Yle uutiset tarttui asiaan tänään uutisessaan Sananvapauden tila huolestutti kyselytunnilla – "Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun?". Uutisessa kerrotaan kuinka sananvapauden tilasta huolestunut Perussuomalaisten Jani Mäkelä ryöpytti muuta eduskuntaa puhujapöntöstä käsin:

– Mielipide, joka ei tee kenellekäään pahaa, voi tuoda kohtuuttoman tuomion oikeussalissa. On kestämätöntä, etteivät ihmiset tiedä milloin he kenties rikkovat lakia.

– Esitämme että rangaistavaksi jäisi vain rikoksella uhkaaminen tai rikokseen yllyttäminen. Mielipiteen jakaminen ei voisi enää olla rikos. Ministeri voitteko te tukea tällaista lakialoitetta?  

– Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun? Aiotteko kaventaa suomalaisten sananvapautta, Mäkelä kysyi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (r.)

Farisealaista pikkuporvarillisuutta edustavan Henrikssonin antama vastaus oli jälleen kerran sidottu umpikieroihin "kansainvälisiin sopimuksiin", joiden sopijoille kansalaiset eivät ole koskaan antaneet todellista mandaattia. 

– Lähden siitä, että olette myös tutkineet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, kun olette sitä miettineet. Meidän on Suomessa pidettävä kiinni siitä, että noudatamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, Henriksson painotti. Henriksson muistutti, että hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia siitä, miten maalittamista saataisiin vähennettyä Suomesta. 

– Se on myös niin, että rikoslain kiihottamisrikos säätää rangaistavaksi rasistisen puheen sekä loukkaavat ilmaisut seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja tästä on pidettävä kiinni.

Tietämättään uusmarxilaisten hyödyllisenä idioottina toimiva Henriksson on kuitenkin sen verran fiksu, että vetoaa tässä kohtaa "rasistiseen puheeseen" ja "seksuaalista suuntatumista loukkaaviin puheisiin", eikä helposti alas ammuttavaan vihapuheeseen. Tosiasia kuitenkin on, että Henriksson punavihreine tovereineen haluaa rangaista myös puhetta, joka ei ole rasistista tai suoranaisesti poikkevia "loukkaavaa". Tällöin ei puhutakaan enää täsmällisistä rikoslain rikkomuksista vaan orwellilaisesta vihapuheesta.

Eduskunnan kyselytunnilla kävi selväksi, että hallituspuolueet ja epäkansallinen Kokoomus eivät ole kiinnostuneita sananvapaudesta, vaan ne haluavat kaventaa sitä entisestään kieltämällä valtaapitääviin kohdistuvan "maalittamisen". Vallastaan humaltuneet hallituspuolueet toistivat toinen toistaan tukien, kuinka huolissaan ne ovat kansalaiskritiikistä, jossa arvostellaan valtamediaa ja sille propagandaa tekeviä toimittajia. 

Ainoastaan Perussuomalaiset toivat esiin sen, että hallituspuolueet eivät ole juuri lainkaan kiinnostuneita kansalaisten sananvapaudesta, vaan ainoastaan heitä myötäilevistä toimittajista. Nykyisessä tilanteessa juuri kansalaiset saavat jatkuvasti mielivaltaisia syytteitä käyttäessään laillista oikeuttaan sananvapauteen. Eräs syy tähän orastavaan totalitarismiin on oikeuslaitos, jonka korkeimpia virkoja vasemmistodemarit ja muut kulttuurimarxilaiset tuholaiset ovat ottaneet järjestelmällisesti haltuunsa. Pahin heistä lienee tuore valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on sananvapauden kannalta vieläkin pahempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä, hyväveli-korruption vuoksi potkut saanut Matti Nissinen.

Uutta valtakunnansyyttäjää voikin pitää pesunkestävänä kansanvihollisena, sillä hän haluaa riistää kaikilta etnisiltä suomalaisilta oikeuden puolustaa identiteettiään edes sanallisesti kuten käy ilmi Ylen mielipideuutisesta Suomen ylin syyttäjä: Ei kukaan tee vahingossa rikosta, kun lausuu kärjekkään mielipiteen – Tätä et saa sanoa ja 5 muuta pointtia sanan käytöstä. Toisessa uutisessa, Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?, Toiviainen pitää selvänä, että "rasistisella vihapuheella" on suora yhteys terrorismiin – eikä hän tarkoita tällä todellakaan islamisteja tai mustia panttereita. Valtakunnansyyttäjän omavaltaiset, poliittisesti totalitaristiset purkaukset tuovat eittämättä mieleen kommunistisen kansankomissaarin, jolla on tarpeeksi röyhkeyttä perustella ukaasinsa yleisesti "hyvinä" (siitä voidaan keskustella) pidetyillä asioilla. Ei ole mikään yllätys, että Yle Watch on kommentoinut tämän bolsuttaren suomalaisvihamielisiä ulostuloja aiemminkin. 

Tällä viikolla Toiviainen pääsi otsikoihin, kun hän jyräsi alleen poliisiin päätöksen olla syyttämättä kansanedustaja Päivi Räsästä 15 vuotta vanhasta kirjoituksesta, jossa tämä siteerasi Raamattua tavalla, joka ei näytä miellyttävän Seta-mafiaa suojelevia "liberaaleja". Toiviaisen sateenkaari-syytekynnys ilmeisesti ylittyi tämän Räsäsen lauseen vuoksi: ”Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana”. Tällaisesta "rikoksesta" valtakunnansyyttäjä haluaa järjestää stalinistisen näytösoikeudenkäynnin muille opiksi, ojennukseksi ja ennen kaikkea varoitukseksi.

Pari päivää sitten Yle kertoi valtakunnansyyttäjän mielievallasta ymmärtävään sävyyn uutisessaan Päivi Räsäsen kirjoituksesta aloitetaan esitutkinta – Epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Yle kertoo syytteen olevan kansanryhmää vastaan kiihottaminen, vaikka kyseinen ajatusrikos lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011. Tämä olisi valtakunnansyyttäjältä taannehtivaa ex post facto -lain soveltamista, minkä keskeinen laillisuusperiaate kieltää, mutta tähän(kin) Demlan pilkunviilaajat ovat löytäneet porsaanreiän, jota toveri Toiviainen käyttää surutta:

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vahvistaa Ylelle, että kyse on puhtaasti vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta: tapaukseen ei liity mitään myöhempiä tekoja, kuten uudelleen julkaisemista.   

Toiviaisen mukaan epäilty rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten.   

– Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä, Toiviainen sanoo.

Koska valtakunnansyyttäjän syyte perustuu Raamatun viittaukseen pitäisi saman koskea kaikkia Internetissä olevia Ison kirjan tekstejä, joita pseudoliberaalit loukkaantumisautomaatit eivät voi sietää. Puhumattakaan siitä mitä perusislamilaiset sanovat homoista. Nimittäin Matti Nissinen ja Raija Toiviainen olisivat voineet jo nykylain turvin syyttää imaami Abbas Bahmanpouria "kansaryhmän" (homot eivät voi edes olla kansa, koska he eivät uusiudu omaehtoisesti) vastaisesta kiihotuksesta, koska hän vaati Ylen Islam-illassa vuonna 2013 homoille Sharia-lakia eli kuolemantuomiota. Jostain syystä kuolemalla uhkailua katsotaan valtakunnansyyttäjän pallilla läpi sormien, mikäli viestintuoja tulee muualta kuin kristillisestä Euroopasta.

Jos valtakunnansyyttäjä kuvitteli ajatusrikossyytteensä olevan läpihuutojuttu, hän erehtyi pahasti. Jo se, että syytteen myötä taannehtivaa lakia ei ole käytetty sitten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien, nostaa Toiviaisen väistämättä tikun nokkaan. Jo nyt merkittävät kansalaisvaikuttajat kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ovat kummeksuneet ja moittineet ankarasti valtakunnansyyttäjän oikeusvaltioperiaatetta loukkaavaa syyttämispäätöstä.

Syytä, miksi Toivainen päätti lopulta nostaa syytteen, voidaan vain arvailla. Eräs todennäköinen syy saattaa kuitenkin olla siinä, että koko ylin oikeuslaitos on marxilaisten Demlajuristien vallassa, jolloin siellä on päässyt syntymään eräänlainen kaikkivoipaisuuden ilmapiiri. Alamaiset ovat ulkopuolisia ja heitä voi hallita mielivaltaisesti, mikäli he eivät noudata Edistyksellisen etujoukon (he itse) kulttuurimarxilaisia pakkomielteitä. 

Valtakunnansyyttäjän kaltaisia suomalaisvihamielisiä politrukkeja ei voi pitää muina kuin pelkkinä kansanvihollisina. On selvää, että aikanaan nämä oikeuden irivikuvat marssitetaan kansantuomioistuimeen vastaamaan rikoksistaan suomalaisia vastaan.

EDUSKUNTAVAALIEN PIMEÄ VAALITYÖ JA VESITTYNYT TRUMP-TUTKINTA

Suldaan Said Ahmed ja Li Andersson suomalaisvastaisessa
Peli poikki -mielenosoituksessa v. 2016.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja mediassa alkaa näkyä jo selvää uhkakuvien rakentelua, jossa  syntipukin rooliin on asetettu nationalistit ja "rasistit". Tämä käy selväksi Ylen uutisjutussa Aggressiivinen ilmapiiri pakotti puolueet terästämään turvatoimiaan – "Tullaan iholle, uhkaillaan", jossa ääneen pääsevät lähinnä punavihreät ja feministipuolueen kulttuurimarxilaiset uhriutujat.

Kun Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) jakoi toissaviikonloppuna Turussa valtapuolueista tehtyjä ironisia vastamainoksia, paikallislehti Turun Sanomat piti sitä sisäministerin ohella laittomana vaalihäiriköintinä. Myöhemmin samainen aviisi vihjasi, että Li Anderssonin vaalimainosten vandalisoinnilla Turun lähiseudulla olisi jokin yhteys PVL:ään. Mitään todistetta tästä ei tietenkään annettu, mutta epäilyyn riitti, että PVL vastustaa Vasemmistoliiton sosialistista politiikkaa.

Kummallista kyllä vasemmistolainen Voima-lehti ei ole koskaan joutunut poliisitutkintaan tekemistään vastamainoksista, joissa porvaripuolueiden suuhun on laitettu olkiukkomaisia väitteitä. Tämä kertonee siitä, että äärivasemmisto on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Toisaalta median ja politiikkojen harmistuksen PVL:n tempauksesta tavallaan ymmärtää, sillä paljastavathan järjestön vastamainokset valtapuolueiden todellisen agendan. 

Jostain syystä Yle ei kertonut PVL:n tapahtumasta mitään, mutta sen sijaan se tarttui hanakasti episodiin, jossa Soldiers of Odinin (SOO) jäsenen väitetään yrittäneen lyödä ulkoministeri Timo Soinia (siniset) poliittisessa toritapahtumassa viikonloppuna Vantaalla. Ylen tuoreimmassa asiaa koskevaa uutisessa Poliisi: Ministeri Soinia vastaan hyökännyt ei ollut suunnitellut tekoa ei edelleenkään kumota väärää väitettä, jonka mukaan pidätetty mies olisi ollut Soldier of Odin -katupartiojärjestön jäsen. Vastaavaa intoa kertoa kurdien harjoittamasta joukkoväkivallasta viime lauantaina Helsingin Narinkkatorilla Yleltä ei sitä vastoin ole löytynyt, sillä mediajätti ei mainitse asiasta yhdessäkään uutisessaan.

MTV3:n uutisjutussa Ulkoministeri Timo Soinin lyömistä yrittänyt mies ei ole järjestön mukaan Soldiers of Odinin jäsen: "Hän on vain tilannut support-paidan" epäillyn yhteys katupartiojärjestöön sentään kumotaan ja ääneen pääsee SOO:n perustaja Mika Ranta. Epäillyn miehen syyllisyydestä ei ole edelleenkään mitään varmuutta, ainoastaan virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta on "näyttöä", koska turvamiehet kaatoivat vastahakoisen miehen väkisin maahan. Tekijän nimeä ei ole annettu julkisuuteen, mutta tällä hetkellä esimerkiksi Twitterissä velloo keskusteluketjuja, joiden mukaan tekijä olisi vasemmistohuligaani Jari Laine, joka tunnetaan aina itsenäisyyspäivänä harjoittamastaan väkivallasta.

Liekö sitten sattumaa tai Soinin tapauksen innoittamaa, että Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Suldaan Said Ahmed väitti suomalaismiehen käyneen tänään hänen kimppuunsa Helsingin Itäkeskuksessa. Ylen uutista Kansanedustajaehdokkaan kimppuun käytiin metrosemalla Helsingissä – rasistisia solvauksia ja tönimistä lukiessa tulee auttamattomasti mieleen mustan pojan Valtterin satuilut rasistisesta bussikuskista, joka ei ottanut poikaa kyytiin. Epäily Said Ahmedin kertomuksen todenperäisyydestä herää, koska hän on aiemminkin valehdellut ja käyttäytynyt provosoivan aggressiivisesti. Hänellä on toki oikeus väittää mitä tahansa, mutta toivottavasti poliisi tulee selvittämään asian todellisen laidan mahdollisimman pikaisesti. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja tutkinta ei tue Said Ahmedin tarinaa, valtamedia ei tule kertomaan uudesta käänteestä kovin näyttävästi. (Stop Press: Jo nyt Said Ahmedin tarina on muuttunut pariin otteeseen.)

Kuin pisteenä i:n päälle pimeälle vaalityölle vasemmistoliberaalien aisankannattajaksi ryhtynyt Finnkino kertoo tänään poistavansa mainoksistaan perussuomalaisten vaalivideon  V niin kuin Ketutus. Ylen uutisessa Finnkino ilmoitti perussuomalaisten väkivaltaisen vaalivideon esitysten päättymisestä yhtiö perustelee päätöstään väittämällä videon olevan rasistinen (sic!) ja väkivaltainen. 

Elokuvateatteriketjun päätös on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka globalistiset korporaatiokapitalistit kannattavat vasemmistolaisia miellyttävää viestintäpolitiikkaa. Pystyyn kuolleita muotiaatteita seuraava Finnkino on omaksunut kulttuurimaxilaisuudesta tutun repressiivisen toleranssin (tukahduttavan suvaitsevaisuuden), jossa jälkimarxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Vaikka Finnkino käärii tvitter-viestissään poliittisen tukahduttamishalunsa suvaitsevaisuuden seireeninlauluun väittämällä yhtiön puolustavan suvaitsevaisuutta, sananvapautta ja demokratiaa eikä hyväksyvän toiminnassaan rasismia taikka syrjintää, niin tosiasiassa elokuvateatteriketjun antama esityskielto kertoo pelkästään firman johdon omasta suvaitsemattomuudesta, sensuurista ja despotismista.

                                                           *************************

Yle uutiset kertoi eilen, että Muellerin tutkinta ei löytänyt näyttöä presidenttti Trumpin vehkeilystä Venäjän kanssa. Tämän on täytynyt olla valtava pettymys etenkin Ylen toimittaja Mika Mäkeläiselle, joka on parin viime vuoden ajan toiveikkaana raportoinut Amerikasta viikottain, kuinka "uudet paljastukset" tulevat panemaan Donald Trumpin viralta. Ne kansalaiset, jotka seuraavat muitakin tiedotusvälineitä kuin Yhdysvaltain Itärannikon liberaalilehdistä mielipiteensä poimivaa Yleä, ovat alusta asti tienneet, että kyseessä on poliittinen ajojahti. Sen julkisena fasadina on kaunainen erikoissyyttäjä Robert Mueller, mutta todellisuudessa taustalla häärii Demokraattipuolueen koneisto ja vanhaa liberaalieliittiä edustava Syvä valtio.

Kun Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr antoi sunnuntaina kongressille tekemänsä tiivistelmän erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkintaraportista, oli selvää, että toimittaja Mika Mäkeläinen ei pettymykseltään kyennyt uutisoimaan asiasta. Hän delegoikin tehtävän kollegalleen Paula Vilénille, jonka monomaanista tiedotustyyliä on ehtinyt kommentoimaan mm. taloustieteen professori Matti Viren blogikirjoituksessaan Paula ja Donald. Hänen tehtäväkseen tuli uutisjutussa Toimittajalta: Muellerin Venäjä-tutkinnan johtopäätöksistä tuli hyvä päivä Trumpille – ja Yhdysvalloille kertoa, että oikeusministeri Barrin nelisivuisen tiivistelmän pääsanoma on, että "presidentti Donald Trump tai hänen kampanjansa ei vehkeillyt Venäjän kanssa sen vaalivaikuttamisoperaatiossa".

Vaikka Trump vapautuikin syytteistä, Vilén haluaa kirjoituksessaan korostaa, että "Mueller ei vapauttanut Trumpia kaikista epäilyistä, oikeusministeri Barr teki sen". Muellerin hakemalla haetut mitättömät aihetodisteet eivät antaneet näyttöä Trumpin ja Venäjän salaisesta yhteistyöstä vaalien alla, mutta silti hän haluaa pitää presidenttiä löysässä hirressä jättämällä raportissaan auki kysymyksen Trumpin syyllisyydestä. Kieltämättä ovela retorinen veto, jota hallitseva liberaalimedia tulee varmasti käyttämään jatkossa Trumpia vastaan. 

Trumpin vapautuminen syytteistä kongressin edessä ei tietenkään merkitse Trumpin vastaisille voimille mitään, vaan ne tulevat jatkossakin syöttämään suurelle yleisölle narraatiota, jonka mukaan Trumpilla oli yhteys venäläisiin ja että ilman venäläisiä hän ei olisi voittanut presidentinvaaleja.

                                                      *****************************



TV1, 25.3.2019 klo 22.15 Tom of Finland (12) 

Touko Laaksonen nousee kansainväliseen menestykseen kuvilla jotka Suomessa olivat aikanaan laittomia. Tarina rohkeudesta ja rakkaudesta. N: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky. O: Dome Karukoski, Suomi 2017. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 54 min UUSINTA eilisestä.

Yle on tukenut taloudellisesti tämän filmin tekemistä, joten se haluaa luonnollisesti antaa elokuvalle laajaa näkyvyyttä omilla kanavillaan. Mikäs sen parempaa punavihreälle Ylelle kuin nostaa homoseksuaali pornograafikko kansakunnan kaapin päälle.