EDUSKUNTAVAALITULOS KERTOO YHTEISKUNNALLISEN POLARISAATION JA SIRPALOITUMISEN LISÄÄNTYMISESTÄ

Viime sunnuntaina käytyjen eduskuntavaalien hämmentävät tulokset ovat synnyttäneet monenlaisia analyysejä ja johtopäätöksiä. Valtamediassa suurimmaksi kysymykseksi ovat nousseet vaikeat hallitusneuvottelut, koska suurimmaksi puolueeksi nousseen Sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) voitto jäi äärimmäisen niukaksi. Tarkastuslaskennassa puolue voi vielä päätyä samaan paikkamäärään kuin kakkoseksi ohi Kokoomuksen kiilannut Perussuomalaiset. Jo nyt on varmaa, että jos SDP pystyy Antti Rinteen johdolla kokoamaan hallituksen, siihen ei kuulu Perussuomalaiset "erilaisen arvopohjan" vuoksi.

SDP:n nousu maamme suurimmaksi puolueeksi vuonna 2019 on suomalaisen politiikan mysteeri. Suomalaisten hyväuskoisuutta ja muutospelkoisuutta pitää vain ihmetellä vaalikaudesta toiseen. Toden totta, miksi äänestäjät nostivat ykköspuolueeksi menneisyyttä edustavan SDP:n, jonka sisarpuolueiden menestys muualla Euroopassa on ollut jatkuvassa laskussa? Kyse lienee suurten ikäluokkien (demarieläkeläiset) viimeisestä nostalgisesta leimahduksesta, joka antaisi vielä kerran häivähdyksen 1980-luvun vaurautta ja varmuutta elämään. 

Tosin monien demariäänestäjien usko alkoi viimeisinä vaaliviikkoina horjua ja ennustettu 24 prosentin vaalivoitto kutistui vaivaiseen 17,5 prosentin lukemaan, jolla se ohitti minimaalisella 0.2 prosentin marginaalilla Perussuomalaiset. Näyttää siltä, että demareista vuoti varsinkin vaalipäivänä runsasti ääniä aidoksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi muuntuneeseen Perussuomalaisiin.

Monet pitävät Perussuomalaisten ryntäystä toiseksi suurimmaksi puolueeksi parin vuoden takaisen hajoamisen jälkeen hämmästyttävänä, vaikka kaikki merkit monikulttuurin epäonnistumisesta antoivat odottaa nyt saavutettua äänitulosta. Jos vaalit olisivat olleet pari viikkoa myöhemmin, Persut olisivat olleet todennäköisesti maamme suurin puolue ja rakentamassa hallitusta.

Joka tapauksessa voidaan puhua Jytky kolmosesta, sillä tällä tuloksella tuli yksi lisäpaikka vuoden 2015 jytinään verrattuna. Tämä on tietenkin karvasta kalkkia Perussuomalaiset hajottaneen Timo Soinin, Sampo Terhon ja Simon Elon Siniset tulevaisuus -puoleelle, jonka täydellinen mahalasku on hieno osoitus suomalaisten inhosta pettureita ja takinkääntäjiä kohtaan.

Perussuomalaiset teki historiaa etenkin Varsinais-Suomessa, jossa se nousi koko vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Ville Tavio sai yli 14 000 ääntä ja kuului koko maassa Top 10 ääniharavien listaan Jussi Halla-ahon ykkössijan ohella. Tavion kanssa samassa ehdokaslistassa numerolla 88 (sic) ollut Vilhelm Junnila tuplasi äänimääränsä ja sai reilut 10 000 ääntä. Helsingissä Perussuomalaisten menestys taas lepäsi pitkälti Jussi Halla-ahon varassa ja hänen Suomen ennätykseen noussut yli 30 000 ääntä veti eduskuntaan kaksi muuta ehdokasta.

Perussuomalaisen menestyksen vastapainona on punavihreän blokin roima suosion kasvu. Vihreiden menestys perustuu koulutetun kansanosan otettua puolueen viime vuosina omakseen. Itseään intellingentisiana pitävä porukka on aina halunnut pitää hajurakoa tavalliseen karvalakkikansaan ja tähän erottautumiseen Vihreät tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden. Vihreät onkin tyypillinen koulutetun väen ja "älymystön" puolue, koska se ajaa utopistisia ja toteuttamiskelvottomia ideoita, joista realismiin taipuvainen tavallinen kansa ei innostu. 

Vihreitä kannattavien elitismin kääntöpuolena on paradoksaalisesti konformismi, johon korkeasti koulutettu väki on muihin verratuna huomattavasti alttiimpi. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan tuota väkeä marinoitu erilaisten auktoriteettien ohjauksessa lastentarhoista yliopistoihin. Vihreiden konformismia vahvistaa valtamedia, koska valtaosa toimittajista on puoluekannaltaan Vihreitä tai ainakin vasemmistoliittolaisia. Kun koulujärjestelmää ja mediaa hallitsee hegemoninen punavihreys, ei ole ihme että näissä eduskuntavaaleissa valituista vihreistä 85%:ia on naisia (20:stä paikasta 17 naisia). Ylen uutisessa Naisia nousi kansanedustajiksi historiallisen paljon – 85 prosenttia vihreiden edustajista naisia sukupuolinen ylivalta nähdään tietenkin merkkinä "tasa-arvosta".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vihreiden vaalivoiton symboliksi tullut naisylivoima kertoo puolueen degeneroitumisesta poliittisesti korrektiksi feministilaumaksi, jolla ei juuri mitään tekemistä aidon luonnonsuojelun kanssa. Itse itsensä suomalaisasiamieheksi nimittänyt Olavi Koskela kuvasikin aikoinaan vihreiden peruskannattajaa osuvasti: nuori, tyhmä ja vihreä nainen. Ei siis mikään ihme, että järjestelmä tiedotusvälineineen suosii ja ylistää tällaisia konformisteja. Ainoa hyvä puoli nuorten kympin tyttöjen vyöryssa oli profeministimies Touko Aallon ja suomalaisille jatkuvasti haistattaneen kurdi Ozan Yanarin putoamiset eduskunnasta. 

Yleisesti ottaen sukupuolinarsististen feministinaisten invaasio eduskuntaan ei lupaa polittiselle kulttuurille hyvää, koska sen seurauksena hysteerisen tunnepuheen määrä  tulee vain lisääntymään ja mielivaltaisia "vihapuhelakeja" aletaan vaatia entistä ponnekkaammin. On vaikea kuvitella miten sellainen hallitus, jossa on mukana Vihreät ja Vasemmistoliitto kykenisi ajattelemaan kylmän rationaalisesti, mikäli maatamme kohtaisi vastaavanlainen kehitysmaalaisten invaasio kuin vuonna 2015. Todennäköisesti empaattinen tunnepuhe saisi politiikassa sellaisen valta-aseman, ettei valepakolaisaaltoa saataisi pysähtymään millään. 

Hajanainen vaalitulos kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan polarisaation lisääntymisestä. Varsinaista selkeää vaalivoittajaa ei löydy, koska kaikki suuret puolueet jäivät alle 20 prosentin kannatukseen. Tavallaan nämä vaalit kuvastavat ikävällä tavalla yhteiskunnan yleistä pirstaloitumista ja vastakkainasettelua. Kyynisesti ajateltuna punavihreä hallitus saattaisi olla paras hallitusvaihtoehto, sillä sen tuoman kurimuksen jälkeen eksyksissä oleva kansa saattaisi löytää uudelleen yhteisen sävelen.



                                                        ***************************


Viime päivien kovien uutisten kärkeen on kuulunut Pariisin Notre Damen järkyttävä tulipalo. Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuho ei ole jättänyt kylmäksi edes Yleä, jonka uutisessa Kuvat näyttävät Notre Damen tulipalon dramaattiset hetket: Ikonisen maamerkin tuhoutuminen järkytti Pariisia esitetyt kuvat kertovat symbolisesta Euroopan perikadosta. 

Tarvittiin näin valtava menetys ennen kuin valtamediaa alkoi kiinnostaa maanosamme kirkkojen tillanne. Edelleenkään (((mediaa))) ei kiinnosta laajassa mitassa kirkkoihin kohdistuneet tihutyöt, vaikka Ranskassa on meneillään ennen näkemätön tuhoamiskampanja, jossa on pelkästään viime vuonna vandalisoitu 875 kirkkoa. Koska tekijät ovat melkoisella varmuudella kehitysmaista tulleita muslimeja, tiedotusvälineet ovat "rasismin" pelossa halunneet vaieta ilmiöstä lähes täysin. Sen sijaan jokaikinen muslimien ja juutalaisten pyhiin paikkoihin kohdistunut isku – joista monet ovat sympatian kerjäämisessä tarkoitettuja väärän lipun operaatioita – on raportoitu "vastuullisessa mediassa" tunnontarkasti.

Geopoliittisena bloggaajana tunnettu Markku Siira kiteyttää viimeisimmässä kirjoituksessaan Notre Damen tuho, lännen perikadon enne? ne mietteet, jotka tulipalo synnyttää jokaisessa aidossa eurooppalaisessa:

Ikonisen maamerkin tuhoutuminen on noteerattu maailmanlaajuisesti. Kuitenkin Ranskassa on tuhottu, poltettu ja vandalisoitu kirkkoja jo vuosien ajan, mutta Macronia ja muita Eurafrikan kansojen sulatusuunia rakentavia globalisteja tämä ei ole erityisemmin haitannut. Notre Damen tuhoutuminen symboloi hyvin aikamme antikristillistä henkeä ja länsimaiden aatteellista ja kulttuurista perikatoa.

Pariisin arabimuslimt virnuilevat tyytyväisinä vääräus-
koisten pyhän paikan tuhosta.

MIKSI KOKO VALTAMEDIA ON HUHTASAARTA VASTAAN VAIKKA HÄN ON NAINEN?

Kun vasemmistodemari Tarja Halonen teki vaalikampanjaa ensimmäiselle preidenttikaudelle, valtamediat korostivat, että nyt olisi vihdoinkin aika saada maahan naispresidentti. Vaatimus oli omituinen, koska virallinen diskurssi on aina korostanut sitä, että jokaiseen tehtävään pitää valita paras eikä hakijan sekundaarisilla ominaisuuksilla kuten sukupuolella saa olla valintaan mitään merkitystä. 

Loppujen lopuksi biologisten ominaisuuksien korostaminen ei ole sittenkään vierasta tasa-arvoideologialle, koska siinä on sisäänrakennettuna hierarkia, jossa eräät sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset avain kuten George Orwellin faabelissa Eläinten vallankumous. Vaikka perinteinen nepotismi on länsimaisissa yhteiskunnissa virallisesti tuomittu, se elää uutta elämää sukupuolinarsismin kuten feminismin muodossa. Tarja Halosen valinta presidentiksi keväällä 2000 oli kokoomuslaisten naisten ansiota, sillä he valitsivat porvarillisen Esko Ahon (Kesk.) sijaan Halosen vain siksi että tämä oli nainen.

Punavihreä valtamedia ei ole kuitenkaan innostunut Laura Huhtasaaresta, vaikka hän on nainen ja vieläpä kaunis sellainen. Jos Huhtasaari edustaisi mitä muuta puoluetta tahansa kuin Perussuomalaisia, häntä hypetettäisiin todennäköisesti samanlaisella hurmoksella kuin Halosta aikoinaan. Huhtasaaren tapauksessa hänen naiseutensa ei tuokaan toimittajien silmissä lisäarvoa, vaan päinvastoin se lisää heidän ärtymystään, koska politiikassa toimivia naisia (ehkä Hilja Riipistä lukuunottamatta) on totuttu pitämään konformistisina kympin tyttöinä, jotka ovat taipuvaisia kannattamaan vallitsevia lässyliberaaleja arvoja. 

Valtamedia pitää julkeana, että nuorehko kaunis nainen haastaa avoimesti sen hyvinä pitämiä asioita kuten globalismia ja maahanmuuttoa. Kun tähän lisätään vielä Huhtasaaren suoraselkäinen "uskontunnustus" koti-uskonto-isänmaa, alkaa Tampereen punaisen toimittajakoulun toimittelijoiden korvista nousta savua. Tämä nähtiin eilisessä MTV3:n presidenttitentissä, jossa Huhtasaarta yritetiin hiillostaa vieläkin epätoivoisemmin kuin viikko sitten tulleessa vastaavassa Ylen tentissä.

Huhtasaarta MTV3:n tentissä kuulustellut tutkapari Vesa Kallionpää (SDP:n Maarit Feldt-Rannan miesystävä) ja romanitaustainen Antonia Berg keskeyttivät Persujen ehdokkaan jatkuvasti ja inisivät siitä, mitä presidentti voi ja ei voi tehdä. Heidän mielestään Huhtasaaren olisi pitänyt keskittyä vain presidentin valtaoikeuksiin liittyviin asioihin. Vaatimus oli naurettava, koska äänestäjät haluavat tietää ehdokkaan mielipiteistä ja ajatuksista muutenkin kuin valtaoikeuksien kannalta. Kallionpää ja Berg aloittivat poliittisen yksinpuhelunsa heti, kun puhe siirtyi turvapaikanhakijoihin ja Euroopan Unioiniin. Itseään puolijumalina pitävät toimittajat aliarvioivat lähes poikkeuksetta yleisönsä, jonka vuoksi MTV3:n tutkaparin päällepäsmäröinti teki katsojiin päinvastaisen vaikutuksen mihin he pyrkivät. Naantalin Persuomalaisten Vilhelm Junnila kiteytti sosiaalisessa mediassa osuvasti vaalitentin kulun:

- Olet tuollainen nuori tyttö.
- Olet inhokkigalluppien kärjessä.
- Pidättekö äänestäjiä hölmöinä?
- Onko tämäkin vain julkisuustemppu?
- Tämähän on äänestäjien huijaamista.
- Etkö voisi nyt suoraan sanoa, että tuo on ihan tyhmä ehdotus?
- Tuo on populismia ja vastuutonta puhetta.
- Teillä ei ole mitään ulko- ja puolustuspolitiikan kokemusta, pyrittekö väärään tehtävään?
- Onko tämä taas äänestäjien harhauttamista?
- Ette pysty presidenttinä tuota tekemään, mennään eteenpäin.
- Haluatte siis hankaloittaa suomalaisten elämää?
- Tuohan on tyhmä idea.

Ylen puolella nähtiin eilen täysin päinvastaista toimittamista, kun toimittajien lempiehdokas Vihreiden Pekka Haavisto oli tenttivuorossa. Koska valtavirran toimittajasta 3/4 on tutkitusti punavihreitä, tämä ei voinut olla näkymättä myöskään Haaviston haastattelussa. Kriittisessä katsojassa haastattelu herätti lähinnä myötähäpeää. "Asiantuntijoiden" myönteiset arviot Haaviston esiintymisestä voi käydä lukemassa Ylen verkkosivujen jutusta Asiantuntijat Haaviston esiintymisestä: "Haaviston horisontissa siintää vaalit kuuden vuoden päässä".

Kun naapurinpojan oloinen Jan Andersson haastattelee Vihreiden "unelmavävy" Pekka Haavistoa, katsoja ei voi välttyä huomiolta, että keskustelijoilla on keskinäistä sielujen sympatiaa. Leppoisa jutustelu oli niin tuttavallista, että sitä alkoi jossain vaiheessa odottaa milloin Andersson tarjoaa Pekalle pullakahvit lörpöttelyn lomassa. Haastattelun tyyli erosi kuin yö päivästä kun sitä vertaa siihen, miten Kirsi Heikel kohteli Laura Huhtasaarta. Heikel oli kaivellut pedanttisena pinkona hikihatussa kaiken negatiivisen ja epäolennaisen, jolla saattoi sättiä Huhtasaarta. Voi vain kuvitella miten Heikel olisi käyttänyt hyväkseen juuri ennen vaaleja median julkisuuteen nostamaa kyseenalaista syytettä Huhtasaaren gradun osittaisesta plagioinnista. Toistaiseksi arvoitukseksi jää, miksi valtamedia taistelee raivoisasti Huhtasaarta ja Väyrystä vastaan, vaikka se toisaalla ilmoittaa, ettei näillä ole mitään mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle.


                                                   *********************************


Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Paula Vilén romahti henkisesti kun Donald Trump voitti presidentivaalit marraskuussa 2016. Sen jälkeen hän on terapoinut itseään ja antanut vertaistukea hengenheimolaisilleen kirjoittamalla liukuhinalla myrkyllisiä mielipideuutisia Trumpista ja hänen kannattajistaan. 

Viimeisimmän mielipidekirjoituksen Naiset ja vähemmistöt sisuuntuivat Trumpin voitosta ja kipuavat nyt USA:n politiikan huipulle – "Tämä on jo trendi" perusteella hän ei kykene vieläkään tunnustamaan sitä, että Trumpin vaalivoitto oli oikeutettu protesti hallitsevaa punaliberaalia hegemoniaa ja sen lellimiä erityisryhmiä ym. vapaamatkustajia vastaan. On jokseekin harhaista, että Vilén esittää valtaa kahmineet feministit ja värilliset "vähemmistöt" (so. globaali enemmistö) Järjestelmän haastajina, vaikka ne ovat vuosikymmenestä toiseen olleet vanhaa valtaa edustavan Itärannikon liberaalien erityisessä suojeluksessa. 

Pitkässä juoksussa valkoisen väestönosan tyytymättömyys on ainoa todellinen protesti, sillä se on joutunut verotaakallaan kustantamaan maan monikulttuurisirkuksen ja sille epäedullisen tasa-arvopelleilyn. On vaikea nähdä miksi enemmistö valkoisista naisista kannattaisi Establismentin (Syvän valtion) ajamaa hajoita ja hallitse -politiikkaa, jossa heidän pitäisi hyökätä valkoista miestä vastaan värillisten puolesta. Valtamedian hallitsevaa diskussia noudattaen toimittaja Vilén yrittää luoda valheellisesti mielikuvan, että mustilla naisilla ja valkoisilla naisilla olisi jokin yhteinen intressi valkoista miestä vastaan. Viime kädessä valkoiset naiset (josta huomattava osa äänesti Trumpia) kyllä ymmärtävät, millainen osa heille koituu kun globaali värillinen enemmistö saa enemmistön aseman myös Yhdysvalloissa.

Tämä ei tunnu haittaavan toimittaja Viléniä, sillä Trump-kaunassaan hän ei välitä seurauksista, vaan elättelee valtamedian puffaaman femikommunistisen "liikkeen" tuovan demokraatit takaisin valtaan. Näin kehitysmaalaisten invaasio voisi jatkua entiseen malliin ja poliittisen korrektiuden totalitarismi raivata tietä neitseellisiin instituutiohin.


                                                   *********************************


Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja Efraim Zuroff ei jätä suomalaisia rauhaan. Tästä saamme kiittää suomenruotsalaista goy-boy André Swanströmiä, joka haluaa tendenssitutkimuksellaan tehdä historiapoltiikkaa tämän päivän monikultturismin hyväksi. 

Ylen verkkosivujen uutinen Juutalainen ihmisoikeusjärjestö vaatii virallista selvitystä suomalaisten SS-miesten väitetyistä sotarikoksista kertoo, että vaatimuksen taustalla on Swanströmin esittämät "tiedot", joiden mukaan suomalaiset SS-miehet ovat saattaneet osallistua juutalaisten murhiin Ukrainassa. 

Jo se, että Yle nöyrtyy kutsumaan sionistista painostusjärjestöä "ihmisoikeusjärjestöksi" pilkkaa lukuisia vasemmistolaisia ja liberaaleja, jotka puhuvat ääni väristen "yhteisestä ihmiskunnasta". Heille on selvää, että juutalaista etnosentrisyyttä palvelevalla holokaustiuskonnolla ei ole juuri mitään tekemistä ihmisoikeuksien puhumattakaan "yhteisen ihmisyyden" kanssa, vaan että kyse on sionistisen lobbausjärjestön propagandasta, jonka tarkoitus on oikeuttaa palestiinalaisten sorto ja Israelin etnovaltion ylivalta Lähi-idässä. 

Vastaavasti länsimaiden aidot kansallismieliset näkevät Simon Wiesenthal -keskuksen julkisuushakuisen tominnan olevan väline koko Euroopan syyllistämisessä, jotta mantereemme saataisiin alistettua sionistien globalismiin (alá Soros), jota mm. rajaton maahanmuutto edustaa.

Se, että juutalainen lobbausjärjestö vaatii virallista selvitystä suomalaisten SS-miesten olemattomista "sotarikoksista" ei ole muuta kuin tarve saada myös Suomi eräiden muiden Euroopan maiden lailla syyllisyyden liekaan. Riippumatta selvityksen tuloksesta, jo sen alulle panolla halutaan saada koko Suomi kollektiiviseen häpeään, jotta kansakunta nöyristelisi ikuisesti kansainvälistä juutalaista. Tähän ovelaan ansaan virallisen Suomen ei kannata missään tapauksessa astua.