EDUSKUNTAVAALITULOS KERTOO YHTEISKUNNALLISEN POLARISAATION JA SIRPALOITUMISEN LISÄÄNTYMISESTÄ

Viime sunnuntaina käytyjen eduskuntavaalien hämmentävät tulokset ovat synnyttäneet monenlaisia analyysejä ja johtopäätöksiä. Valtamediassa suurimmaksi kysymykseksi ovat nousseet vaikeat hallitusneuvottelut, koska suurimmaksi puolueeksi nousseen Sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) voitto jäi äärimmäisen niukaksi. Tarkastuslaskennassa puolue voi vielä päätyä samaan paikkamäärään kuin kakkoseksi ohi Kokoomuksen kiilannut Perussuomalaiset. Jo nyt on varmaa, että jos SDP pystyy Antti Rinteen johdolla kokoamaan hallituksen, siihen ei kuulu Perussuomalaiset "erilaisen arvopohjan" vuoksi.

SDP:n nousu maamme suurimmaksi puolueeksi vuonna 2019 on suomalaisen politiikan mysteeri. Suomalaisten hyväuskoisuutta ja muutospelkoisuutta pitää vain ihmetellä vaalikaudesta toiseen. Toden totta, miksi äänestäjät nostivat ykköspuolueeksi menneisyyttä edustavan SDP:n, jonka sisarpuolueiden menestys muualla Euroopassa on ollut jatkuvassa laskussa? Kyse lienee suurten ikäluokkien (demarieläkeläiset) viimeisestä nostalgisesta leimahduksesta, joka antaisi vielä kerran häivähdyksen 1980-luvun vaurautta ja varmuutta elämään. 

Tosin monien demariäänestäjien usko alkoi viimeisinä vaaliviikkoina horjua ja ennustettu 24 prosentin vaalivoitto kutistui vaivaiseen 17,5 prosentin lukemaan, jolla se ohitti minimaalisella 0.2 prosentin marginaalilla Perussuomalaiset. Näyttää siltä, että demareista vuoti varsinkin vaalipäivänä runsasti ääniä aidoksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi muuntuneeseen Perussuomalaisiin.

Monet pitävät Perussuomalaisten ryntäystä toiseksi suurimmaksi puolueeksi parin vuoden takaisen hajoamisen jälkeen hämmästyttävänä, vaikka kaikki merkit monikulttuurin epäonnistumisesta antoivat odottaa nyt saavutettua äänitulosta. Jos vaalit olisivat olleet pari viikkoa myöhemmin, Persut olisivat olleet todennäköisesti maamme suurin puolue ja rakentamassa hallitusta.

Joka tapauksessa voidaan puhua Jytky kolmosesta, sillä tällä tuloksella tuli yksi lisäpaikka vuoden 2015 jytinään verrattuna. Tämä on tietenkin karvasta kalkkia Perussuomalaiset hajottaneen Timo Soinin, Sampo Terhon ja Simon Elon Siniset tulevaisuus -puoleelle, jonka täydellinen mahalasku on hieno osoitus suomalaisten inhosta pettureita ja takinkääntäjiä kohtaan.

Perussuomalaiset teki historiaa etenkin Varsinais-Suomessa, jossa se nousi koko vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Ville Tavio sai yli 14 000 ääntä ja kuului koko maassa Top 10 ääniharavien listaan Jussi Halla-ahon ykkössijan ohella. Tavion kanssa samassa ehdokaslistassa numerolla 88 (sic) ollut Vilhelm Junnila tuplasi äänimääränsä ja sai reilut 10 000 ääntä. Helsingissä Perussuomalaisten menestys taas lepäsi pitkälti Jussi Halla-ahon varassa ja hänen Suomen ennätykseen noussut yli 30 000 ääntä veti eduskuntaan kaksi muuta ehdokasta.

Perussuomalaisen menestyksen vastapainona on punavihreän blokin roima suosion kasvu. Vihreiden menestys perustuu koulutetun kansanosan otettua puolueen viime vuosina omakseen. Itseään intellingentisiana pitävä porukka on aina halunnut pitää hajurakoa tavalliseen karvalakkikansaan ja tähän erottautumiseen Vihreät tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden. Vihreät onkin tyypillinen koulutetun väen ja "älymystön" puolue, koska se ajaa utopistisia ja toteuttamiskelvottomia ideoita, joista realismiin taipuvainen tavallinen kansa ei innostu. 

Vihreitä kannattavien elitismin kääntöpuolena on paradoksaalisesti konformismi, johon korkeasti koulutettu väki on muihin verratuna huomattavasti alttiimpi. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan tuota väkeä marinoitu erilaisten auktoriteettien ohjauksessa lastentarhoista yliopistoihin. Vihreiden konformismia vahvistaa valtamedia, koska valtaosa toimittajista on puoluekannaltaan Vihreitä tai ainakin vasemmistoliittolaisia. Kun koulujärjestelmää ja mediaa hallitsee hegemoninen punavihreys, ei ole ihme että näissä eduskuntavaaleissa valituista vihreistä 85%:ia on naisia (20:stä paikasta 17 naisia). Ylen uutisessa Naisia nousi kansanedustajiksi historiallisen paljon – 85 prosenttia vihreiden edustajista naisia sukupuolinen ylivalta nähdään tietenkin merkkinä "tasa-arvosta".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vihreiden vaalivoiton symboliksi tullut naisylivoima kertoo puolueen degeneroitumisesta poliittisesti korrektiksi feministilaumaksi, jolla ei juuri mitään tekemistä aidon luonnonsuojelun kanssa. Itse itsensä suomalaisasiamieheksi nimittänyt Olavi Koskela kuvasikin aikoinaan vihreiden peruskannattajaa osuvasti: nuori, tyhmä ja vihreä nainen. Ei siis mikään ihme, että järjestelmä tiedotusvälineineen suosii ja ylistää tällaisia konformisteja. Ainoa hyvä puoli nuorten kympin tyttöjen vyöryssa oli profeministimies Touko Aallon ja suomalaisille jatkuvasti haistattaneen kurdi Ozan Yanarin putoamiset eduskunnasta. 

Yleisesti ottaen sukupuolinarsististen feministinaisten invaasio eduskuntaan ei lupaa polittiselle kulttuurille hyvää, koska sen seurauksena hysteerisen tunnepuheen määrä  tulee vain lisääntymään ja mielivaltaisia "vihapuhelakeja" aletaan vaatia entistä ponnekkaammin. On vaikea kuvitella miten sellainen hallitus, jossa on mukana Vihreät ja Vasemmistoliitto kykenisi ajattelemaan kylmän rationaalisesti, mikäli maatamme kohtaisi vastaavanlainen kehitysmaalaisten invaasio kuin vuonna 2015. Todennäköisesti empaattinen tunnepuhe saisi politiikassa sellaisen valta-aseman, ettei valepakolaisaaltoa saataisi pysähtymään millään. 

Hajanainen vaalitulos kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan polarisaation lisääntymisestä. Varsinaista selkeää vaalivoittajaa ei löydy, koska kaikki suuret puolueet jäivät alle 20 prosentin kannatukseen. Tavallaan nämä vaalit kuvastavat ikävällä tavalla yhteiskunnan yleistä pirstaloitumista ja vastakkainasettelua. Kyynisesti ajateltuna punavihreä hallitus saattaisi olla paras hallitusvaihtoehto, sillä sen tuoman kurimuksen jälkeen eksyksissä oleva kansa saattaisi löytää uudelleen yhteisen sävelen.



                                                        ***************************


Viime päivien kovien uutisten kärkeen on kuulunut Pariisin Notre Damen järkyttävä tulipalo. Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuho ei ole jättänyt kylmäksi edes Yleä, jonka uutisessa Kuvat näyttävät Notre Damen tulipalon dramaattiset hetket: Ikonisen maamerkin tuhoutuminen järkytti Pariisia esitetyt kuvat kertovat symbolisesta Euroopan perikadosta. 

Tarvittiin näin valtava menetys ennen kuin valtamediaa alkoi kiinnostaa maanosamme kirkkojen tillanne. Edelleenkään (((mediaa))) ei kiinnosta laajassa mitassa kirkkoihin kohdistuneet tihutyöt, vaikka Ranskassa on meneillään ennen näkemätön tuhoamiskampanja, jossa on pelkästään viime vuonna vandalisoitu 875 kirkkoa. Koska tekijät ovat melkoisella varmuudella kehitysmaista tulleita muslimeja, tiedotusvälineet ovat "rasismin" pelossa halunneet vaieta ilmiöstä lähes täysin. Sen sijaan jokaikinen muslimien ja juutalaisten pyhiin paikkoihin kohdistunut isku – joista monet ovat sympatian kerjäämisessä tarkoitettuja väärän lipun operaatioita – on raportoitu "vastuullisessa mediassa" tunnontarkasti.

Geopoliittisena bloggaajana tunnettu Markku Siira kiteyttää viimeisimmässä kirjoituksessaan Notre Damen tuho, lännen perikadon enne? ne mietteet, jotka tulipalo synnyttää jokaisessa aidossa eurooppalaisessa:

Ikonisen maamerkin tuhoutuminen on noteerattu maailmanlaajuisesti. Kuitenkin Ranskassa on tuhottu, poltettu ja vandalisoitu kirkkoja jo vuosien ajan, mutta Macronia ja muita Eurafrikan kansojen sulatusuunia rakentavia globalisteja tämä ei ole erityisemmin haitannut. Notre Damen tuhoutuminen symboloi hyvin aikamme antikristillistä henkeä ja länsimaiden aatteellista ja kulttuurista perikatoa.

Pariisin arabimuslimt virnuilevat tyytyväisinä vääräus-
koisten pyhän paikan tuhosta.

SOININ TUPLAPETOS: PETTI VIELÄ JÄLJELLE JÄÄNEET USKOLLISETKIN

Yle uutisoi tänään, ettei ulkoministeri Timo Soini (sin.) asetu ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleissa. Uutisessa Timo Soini vaitonainen tulevaisuudestaan – "Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä"  ulkoministeri makustelee tulevaisuuttaan kuin rehellisen päivätyön tehnyt duunari:

– Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä tämän jälkeen. Hoidetaan nyt nämä hommat loppuun ja sitten alkaa uusi elämä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa tällaisen koijarin uusi elämä alkaisi kansantuomioistuimessa petoksesta syytettänä. Tosin hän ei olisi syytettyjen penkillä yksin, koska kesäkuun 2017 Perussuomalaiset puoleen hajottamiseen ja uuden hallitusryhmän juonimiseen osallistuivat Oscar-palkinnon arvoisesti myös Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Juha Sipilä.

Ne ahneet lyhytnäköiset Soinin uskolliset, jotka loikkasivat varta vasten perustettuun Sininen tulevaisuus -puolueeseen huomasivat viimeistään tänään, että mr. Jabba on valmis pettämään myös heidät. Persujen vanhasta vaalilauseesta "Saat mitä tilaat" tuli heidän kohdallaan tänään karua todellisuutta. 

Soinin vetäytyminen eduskuntavaaliehdokkuudesta tarkoittaa käytännössä sitä, että puolueen ainoa mahdollinen ääniharava ei tule antamaan vetoapua sen enempää Uudenmaan vaalipiirissä kuin valtakunnallisestikaan. Jälleen kerran ovela veto itsekkäältä pelurilta, joka ymmärtää, että viimeistään nyt on hyvä hetki jättää uppova laiva nimeltä Sininen tulevaisuus.

Sinisten aluksen jäätyä oman onnensa nojaan ja Soinin kieltäydyttyä eduskuntavaaleista puolueen ydinjoukko teeskentelee yhä ettei laiva ole uppoamassa. Soini sanoo puolueen ottaneet päätöksen vastaan "ihan hyvillä mielin", joka kertoo todellisuuden kieltämisestä ja kollektiivisesta Tukholman syndroomasta sutkia huijaria kohtaan.

Uutisessa Soini sujauttaa Siniselle tulevaisuudelle mukavat tsemppiviestit, mutta mitään todellista voimaa kivoiksi tarkoitetuilla sanoilla ei ole. Pikemminkin Soinin kannustusviesti tuo mieleen perintöä odottelevan miehen, joka uskottelee saattohoidossa olevalle isälleen tervehtymisen olevan vielä mahdollista:

 – Heillä on nyt oma taistelunsa, jota tuen.  Soini sanoi pitävänsä mahdollisena, että puolue saa eduskuntaan Uudeltamaalta jopa neljä paikkaa.  

Soinin mielissä hänen tulevaisuutensa on toinen kuin Sinisillä, joka on perustamisestaan lähtien kahlannut puolueiden kääpiösarjassa. Hän kyllä ymmärtää, ettei kansa pidä takinkääntäjistä eikä siten hänestäkään. Siksi hän tulee suurella todennäköisyydellä jättämään jaloistaan Suomen pölyt pyrkimällä takaisin europarlamenttiin. 

Vanhan sumuttajan harkinnassa saattaa olla myös mukavat eläkeläispäivät palkkiovirassa Maailmanpankissa tai diplomaattina Lontoossa. Soini nimittäin luottaa aivan oikein siihen, että globalistinen ydinrinki palkitsee hänet toimistaan kansallismielisyyttä vastaan. Lähitulevaisuudessa vain Euroopan kuohuminen voi katkaista Soinin mukavat eläkepäivät. 

SUOMI SAI VASEMMISTOLAISEN EU-MIELISEN HALLITUSPUOLUEEN

Suomalaisen sisäpoliitikan kesäteatterissa tulee joka päivä lisänäytöksiä, joita kansalaiset eivät voi seurata kuin typertyneinä. Perussuomalaisten puoluekokouksesta hallituskriisiin päätynyt puskafarssi sai tänään uuden väliosan, kun hallitukseen kurvanneet loikkarit julistivat perustaneensa uuden puolueen nimeltä Sininen tulevaisuus.

Syy sille, miksi kansallismielisyyden yhdessä yössä hylännyt loikkarijoukko ei mainitse puolueensa nimessä sanaa sinivalkoinen käy selväksi Yle uutisessa Perussuomalaisista irtautuneen Uuden vaihtoehdon nimeksi Sininen tulevaisuus. Euroopan Unionin lipun väriä symboloiva sininen sopiikin uudelle hallituspuolueelle hyvin, koska Suomen lipun värit olisivat olleet liian vahva viittaus Suomen kansaan ja velvollisuuteen puolustaa sitä. Sininen tulevaisuus on ennen kaikkea yhteensopiva Kokoomuksen kanssa, joka on vaivihkaa muuttunut kansallisesta kansainväliseksi punavihertäväksi "arvopuolueeksi". 

Kuin silmänlumeeksi loikkarit väittävät Ylen uutisessa puolustavansa kansallisvaltiota, mutta kovin vaikeaa se on, kun on alentunut EU:n liittovaltiokehitystä kannattavien Kepun ja Kokoomuksen leimasinautomaatiksi:

Tiedotteessaan ryhmä kuvailee muun muassa uudistavansa puolueena Suomea jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen. – Uskomme, että valtioiden tulee olla itsenäisiä toimijoita kansainvälisessä maailmassa. Kunnioitamme ihmisoikeuksia, emmekä hyväksy minkäänlaista ihmisvastaisuutta, tiedotteessa kuvaillaan. Ryhmän mukaan nimi Sininen tulevaisuus kuvastaa "vakautta, rauhaa, uudistusmielisyyttä, tuloksellisuutta ja isänmaallisuutta". 

Jostain kumman syystä soinilaiset ovat hallitukseen pääsemisen jälkeen omaksuneet täydellisesti Petteri Orpon ulkokultaisen puheen "universaalista ihmisarvosta" ikään kuin Perussuomalaiset olisivat Jussi Halla-ahon valinnan jälkeen julistaneet olevansa jyrkästi tuota sosiaalista konstruktiota vastaan. Toisaalta on hyvässä muistissa, kuinka jeesusteluun taipuvainen Timo Soini on koko ajan toistanut, että Perussuomalaiset eivät ole "ihmisvastainen puolue", mutta ei ole koskaan täsmentänyt mitä ihmisvastaisuus tarkoittaa. Sitä ei täsmennä myöskään Soinin salaa hallinnoima uusi puolue, mikä on retorisesti järkevää, sillä maassamme polittiseen muotoon puettua ihmisvihaa ovat esittäneet vain Pentti Linkola ja Pekka-Eric Auvinen. Näin sekä loikkarit että koko uusi hallitus voivat käyttää manipuloivaa blankotermiä 'ihmisvastaisuus' aina silloin kun se ei halua vastata Perussuomalaisten esittämään kritiikkiin maahanmuutosta. 

Aivan kuten muutkin EU:n yksivaltaisuuden syvenemisen hyväksyvät länsieurooppalaiset hallituspuolueet, myös Sininen tulevaisuus pelaa kaksilla korteilla kun se väittää ajavansa kansalaisten asiaa, mutta samalla tunnustaa syleilevänsä epämääräisiä "universaaleja oikeuksia", jotka on räätälöity länteen väkisin pyrkivien muukalaisten tarpeita silmällä pitäen. Näin uusi puolue on sitoutunut peliin, jossa poliittinen eliitti noudattaa ilman kansan mandaattia hyväksyttyjä kansainvälisiä sopimuksia viimeistä piirtoa myöten ja aina niin, että valintatilanteessa alkuperäisasukas on häviäjäpuolella.

Jotta eliitin kannattamat universaalit oikeudet toteutuisvat, täytyy rajallisia resursseja ottaa Euroopan työläisiltä ja jakaa ne afrikkalaisille. Kätevimmin tämä 2000-luvun kommunismi onnistuu tuottamalla kehitysmaalaisia Eurooppaan, jossa he voivat elää alemman keskiluokan ja työväenluokan keskuudessa. Poliittis-taloudellinen eliitti voi olla omassa rauhassa, sillä sen esittämä moraalinen vaatimus välittää muukalaislasten tulevaisuudesta enemmän kuin omista koskee ainoastaan verorasituksen alaista tuulipukukansaa.

                                                          **************************


Viime viikonloppuna pidettiin Tampereella kulttuurimaxismin parhaiten sisäistäneen vasemmistopuolueen puoluekokous ja puheenjohtajavaali. Eniten huomiota Vihreiden khmerien kokoontumisessa sai tietenkin puheenjohtajavaali ja siihen liittyneet tekniset kömmähdykset, vaikka valveutuneille kansalaisille olisi ollut paljon tärkeämpää tietää mitä uusia aloitteita puoluekokouksessa tehtiin. Ne ovat jääneet täysin puheenjohtajakisan voittaneen Touko Aallosta kerrottujen uutisjuttujen alle. Punavihreyttä sympatisoivan toimittajaenemmistön hyssyttely asiassa on sikäli ymmärrettävää, koska yleispuolueeksi pyrkivälle Vihreälle liitolle ei ole edullista, että sen kovan linjan totalitaristinen punamädätys tehtäisiin kovin julkiseksi. Puolueen uusista linjanvedoista kertoo verkkolehti Nykysuomi: 

Puoluekokouksessa hyväksyttiin useita aloitteita. Vihreiden puoluekokous hyväksyi aloitteen, jonka mukaan vihreiden on vaadittava järjestäytynyttä rasismia rikoslaissa kiellettäväksi. Vihreiden puoluekokous hyväksyi myös aloitteen, jonka mukaan raiskausrikoksen tunnusmerkistöön seksuaalirikoslainsäädännössä tulee sisältyä uhrin suostumuksen puute. Myös sukupuolineutraalin henkilötunnuksen käyttöönotosta tehtyä aloitetta käsiteltiin vihreiden Tampereen puoluekokouksessa. Esityksen perusteluiden mukaan ”pyrkimyksessä saattaa yksilöt yhdenvertaiseen asemaan lain edessä sukupuolen suhteen on yksi esteistä nykyinen henkilötunnus, joka jaottelee ihmiset syntymästään joko mieheksi tai naiseksi”.

Tällaiset ehdotukset saattavat mennä politiikassa vaivihkaa läpi, kun niiden takana seisoo valtavirtaisena esiintyvä cis-heteromies Touko Aalto eikä fanatisminsa avoimesti paljastava Emma Kari. Siksi Suomen kannalta olisi ollut parempi, että unelmoivan Hallusinaatio-vasemmiston johtoon olisi valittu marginaalista femikommunismia edustava helsinkiläinen. Aallon valinnan myötä vaarana on se, että kulttuurimädätys valtavirtaistuu politiikassa.

Valtamedialle Vihreiden uusi puheenjohtaja on selvästi sen oma lempipoju, jota kohdellaan samanlaisin silkkihansikkain kuin Ranskan tuoretta presidenttiä Emmanuel Macronia. Esimerkiksi Ylen uutisessa Henkilökuvassa Touko Aalto: Koulukiusatusta pojasta vihreiden puheenjohtajaksi näkyy hyvin se, kuinka valtamedia haluaa rakentaa hänestä kuvaa vaikeuksien kautta voittoon nousseena Oikeudenmukaisuuden soturina. Haastattelussa Aalto sanoo joutuneensa yläasteella koulukiusatuksi, mikä on tietenkin kenen tahansa kannalta väärin ja valitettavaa. Ikävä kyllä Aallon motiivi siirtyä lukioaikana vasemmistolaisfeministiseen politiikkaan näyttää olevan sublimoitu kosto entisille maskuliinisillle koulukiusaajille. Tämä tulee esiin hänen valintansa jälkeen Tampereella pitämässään ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa, jossa hän kiittelee Ville Niinistöä, joka hylkäsi luonnosuojelun ja toi "vihreisiin" tilalle homoseksualismi-feminismin eräänlaisena marxismi-leninismin mutaationa: 

Ville on ihan oikeassa. Vihreät on feministinen puolue ja olen siitä ylpeä. Minun on ymmärrettävä oma erityisasemani tässä yhteiskunnassa. Olen valkoinen korkeasti koulutettu mies. Pitää pystyä ymmärtämään rakenteet, jotta naisia syrjiviä rakenteita voidaan purkaa.

Touko Aalto voi helposti julistautua profeministiksi, koska se ei kustanna korkean statuksen saavuttaneelle lauman johtajlle mitään. Hyveliputustakin tärkeämpää Aallolle näyttää olevan kosto kaikille maskuliinisille miehille, jota hän voi puheenjohtajan roolissa harjoittaa puolueen feministisen ohjelman avulla. Ei tarvitse olla suuri ennustaja kun sanoo, että jo lähitulevaisuudessa tulemme kuulemaan Vihreiden puheenjohtajalta profeministisiä aloitteita, joiden tarkoitus on vain ärsyttää tavallista suomalaista heteroseksuualista miestä.

Tuo lyhyt lainaus paljastaa myös muita motiiveja ja taustoja, jotka kuvaavat yleisemmin vihreiden besserwisser-mentaliteettia. Esimerkiksi Hiljaista Pohdintaa -blogin ylläpitäjä analysoi toisaalla Aallon lausuntoa: 

- Tuossa on tärkeää kohta, "Olen ... korkeasti koulututettu mies. Pitää pystyä ymmärtämään rakenteet ..." Kyse on suurimmalta osin itsekehusta ja statuskilpailusta, "Minä olen niin älykäs ja sivistynyt, että kuulun siihen pieneen valikoitujen joukkoon, joka ymmärtää tavallisille ihmisille näkymättömät ja liian monimutkaiset syrjivät rakenteet." Todellisuudessa tietysti kyse ei suurimmalta osin ole siitä, etteivätkö muut ihmiset näkisi tai ymmärtäisi sitä todistusaineistoa, jota vihreät esittävät teoriansa tueksi, vaan siitä, että heidän todistusaineistonsa on virheellistä ja suorastaan ärsyttävän väärässä sen takia, että kun räikeät virheet tiedoissa ja teorian loogiset virheet osoitetaan vihreille, he eivät korjaa niitä millään tavalla. Ei-vihreät joutuvat siksi päätymään siihen lopputulokseen, että monet vihreiden opeista ovat tavallaan vääristyneen ateistisen uskon virheellisiä opinkappaleita, joihin uskomalla vihreät osoittavat toisilleen ja yhteiselle ideologialleen uskollisuutta ja lojaalisuutta.

Vihreiden tuore puheenjohtaja on elävä paradoksi, sillä olemalla ohjelmallisesti miessukupuolen aisankannattaja hän saa sillä valtavasti maskuliinista valtaa. Helpoin tapa esiintyä pyyteettömänä kansantribuunina onkin asettautua sorrettujen tai kuten nykyään, kuviteltujen sorrettujen, puolelle. Aalto on osannut tämän toki aiemmin, kun hän harrasti nuoruudessaan äärivasemmistolaista agitaatiota:

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Koska päähallituspuolueet ja loikkarit ovat toimillaan vähentäneet kansalaisten luottamusta, vasemmisto-opposiotiolla kuten Vihreillä on ollut viimeisen viikon aikana mahdollisuus kirkastaa kilpeään. Touko Aalto on puheenjohtajana jo ehtinyt kommentoida asiaa edellä mainitussa Ylen henkilökuvahaastattelussa. Sen perusteella vasemmisto-oppositiostakaan ei ole politiikan puhdistajaksi, koska se näkee tilanteessa vain mahdollisuuden ajaa opportunistisesti omaa agendaansa. Näin tehdessään Vihreät hyväksyvät loikkarien takinkäännön, mikäli se palvelee puolueen ideologiaa: 

Tosin hallituskriisistä voi seurata jotakin hyvääkin vihreille. Aalto toivoo, että hallitus voi nyt löysätä maahanmuuttopolitiikkaansa. – Hallituksen nykyinen maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittinen linja on Jussi Halla-ahon kynästä ja entisen sisäministeri Petteri Orpon (kok.) valmistelema. Jos nyt pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo antoivat ikään kuin ihmisoikeuslupauksen, niin toivon heidän pitävän kiinni lupauksestaan. Muuten puheet ovat vain puheita.

Aalto moittii hallituksen vallassa pysymistä keinolla millä hyvänsä arvottomaksi näytelmäksi, koska se syö kansalaisten luottamusta politiikkaan. Silti hän olisi mielissään siitä, että hallitus hylkäisi kansalaisten valitsemien perussuomalaisten tekemän hallitusohjelman. Näin Aalto antaa hyväksyntänsä sille, että äänestäjänsä pettäneet loikkarit voivat luopua aiemmin sopimastaan ohjelmasta. Vihreillä ei voi tämän vuoksi olla mitään oikeutta päivitellä kansalaisten luottamuksen vähenemistä politiikkaan.
                                              

                                                      *********************************


Kotimaan uutistapahtumien lisäksi myös ulkomailla on tapahtunut. Tosin Länsirintamalta ei mitään uutta, sillä Lontoossa ja Pariisissa tapahtui tuttuun tapaan pari terroriteon yritelmää. Lontoon tapauksessa uutta oli vain se, että pakettiautolla ihmisjoukkoon ajanut oli valkoinen mies ja haavoittuneet uhrit muslimeja. Asiasta kertoo Ylen uutinen BBC: Lontoon hyökkäyksestä epäilty mies on neljän lapsen isä Cardiffista. Englannin aikaisempiin tapahtumiin verraten tähän on syytä todeta Persujen vaalilauseella: saat mitä tilaat.

Ranskan puolella Pariisissa mentiin sen sijaan vanhan kaavan mukaan, josta kertoo Ylen verkkosivujen juttu Pariisin hyökkääjä oli 31-vuotias mies, hän oli terroritarkkailulistalla. Onnellista tapahtumassa oli se, että vain hyökkääjä kuoli.


                                                       *********************************



Yle TV1, maanantai 19.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen

6/10. Laki ja demokratia. Suomalaisen demokratian juuret ovat syvällä Ruotsin ajassa: suomalaisilla oli oikeus osallistua Ruotsin kuninkaanvaaleihin jo Moran kivillä. Mukana mm. historioitsija Teemu Keskisarja. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, maanantai 19.6.2017 klo 19:00, Hulahula Suomi 

6/6 Hulahula Suomen kunnianhimoinen road trip huipentuu pääkaupunkiin, jossa tavoitteena on valmistella kansa juhannuksen tansseihin hulppean musikaaliesityksen siivittämänä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1 Maanantai 19.6.2017 klo 21:00, A-studio 

Uusi oppositio kohtaa vanhan hallituksen. Tentissä myös vihreiden uusi puheenjohtaja. Juontajana Jan Andersson. #yleastudio. HD