OXFORDIN TUTKIMUS: SUOMALAISET MAAILMAN SINISILMÄISIMPIÄ USKOSSAAN VALTAMEDIAAN

Nyt se on todistettu oikein tutkimuksellla: suomalaiset ovat maailman sinisilmäisin kansa! Ei vain biologisesti tarkasteltuna vaan myös hyväuskoisuuden eli sinisilmäisyyden perusteella. On ironista, että sinisilmäisen hyväuskoisuuden seurauksena suomalaisia ollaan vaivihkaa muuttamassa ruskeasilmäisiksi, sen verran kiihtyvällä vauhdilla kansanvaihto-operaatio on viime aikoina edennyt. Yhtenä syyllisenä tähän tilanteeseen voidaan pitää valtamediaa, eritoten Yleä, jonka "vastuulliseen tiedottamiseen" luottaa naivilla uskonvarmuudella turhan moni suomalainen.

Ylen verkkosivujen uutisessa Suomalaiset ovat mediaan luottavaa kansaa – "Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta" korostettiin sitä, että Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tekemästä tutkimuksesta mukaan juuri Yle on Suomen luotetuin media. Suomalaisten hyväuskoisuutta suorastaan suitsutettiin:

Suomalaisilla on vahva luotto uutisiin, selviää uutisten käyttöä 37 maassa vertailevasta Digital News Report 2018 -kyselytutkimuksesta. Kaikista tutkimukseen osallistuneista maista Suomessa luotetaan uutisiin eniten, ja perinteisellä kotimaisella uutismedialla on vahva asema myös verkossa.

Tulokset kertovat, että valtaosaa suomalaisista voi pitää henkisinä demarieläkeisinä, koska he uskovat valtavasta mediamuutoksesta huolimatta vuodesta toiseen Yleen. Jokaiselle aikaansa seuraavalle mediakriittiselle kansalaiselle on käynyt jo kauan sitten selväksi, että Yleisradio on parina viime vuosikymmeneä muuttunut entistä politisoituneemmaksi ja vähemmän objektiiviseksi uutiskanavaksi. Ylen uskottavuus ei ole tietenkään enää samaa luokkaa kuin yhtenäiskulttuurin kulta-aikana 1970- ja 80-luvulla, mutta silti maasta löytyy yhä huomattava joukko ikäville totuuksille allergisia konformisteja, jotka antautuvat mieluummin valtiomonopolin satusetien "turvalliselle" maailmantukinnalle kuin seuraisivat vaihtoehtomedian esiintuomaa media- ja yhteiskuntakritiikkiä. 

Ylen aggressiivisesta puolustuskannasta kertoo sen yli-innokas uutisointi MV-mediasta. Ilja Janitskinin räävittömän verkkolehden tunkeutuminen korttinsa keskenään jakaneen valtamedian pelikentälle on järkyttänyt monen itseään totuuspaavina pitäneen toimittajan mielenrauhan. Viimeksi eilen Yle uutiset raportoi näyttävästi Ilja Janitskinia vastaan käydystä oikeudenkäynnistä jutussaan Oikeudenkäynti Ilja Janitskinia vastaan alkoi käräjäoikeudessa – MV-sivuston perustaja pysyy yhä vangittuna. Pelkistä mielipiteistä ja sanavapauden käyttämisestä syytteen saaneen Janitskinin väitetyt ajatusrikokset ovat mitättömiä tekoja niiden vakavuuteen nähdän, mutta Yle on halunnut paisuttaa juttua ideologisista syistä. Yleisradio instituutiona ei vain yksinkertaisesti kestä sitä, että joku yksityinen suhari on kengännauhabudjetilla astunut sen mustasukkaisesti vartioimien "totuuksien" areenalle.

Vaikka Yle ei kovin usein turvaudu suoraan valehteluun, sille on paljon yleisempää valehtelun toinen muoto pimittäminen. Tätäkin tyypillisempää Ylelle on tendenssimäisyys, keskustelun ohjaaminen tietylle yksisuuntaiselle raiteelle. Tässä se käyttää apuna asiantuntijoina, joiden näkemykset edustavat lähes poikkeuksetta vasemmistoliberaalia katsantokantaa. 

On huvittavaa, että Oxfordin yliopiston tutkimusta kommentoivana "asiantuntijana" Ylen uutisessa käytetään läpipolitisoitunutta punavihreää politrukkia, Julkisen sanan neuvoston pahamaineista puheenjohtaja Elina Grundströmiä. 

– Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta mediaan ja väittää, ettei mediaan luoteta. Tosiasiassa kansalaiset kyllä kritisoivat mediaa, mutta luottavat siihen aivan eri lailla kuin muuhun verkossa leviävään informaatioon, kommentoi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström raportin tuloksia.

Kuulostaa jokseenkin hassulta, että itse pieneen mutta äänekkääseen punaviherkuplaan kuuluva Grundström pitää perusteettomana sitä kritiikkiä, jota riippumattomat uusmediat esittävät monopolisoituneille tiedotusvälineille. Hän ei peittele riemuaan, että valtaosa suomalasista on indoktrinoitu uskomaan Ylen vilpittömyyteen. 

Ylipäätään Yle haluaa luottaa järkkymättä asiantuntijoihin, sanovatpa tai esittävätpä he mitä tahansa. Viimeksi tänään Yle uutiset kertoi, että Liian hidas turvapaikkaprosessi ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisy retuperällä – Onnettomuustutkintakeskus julkaisi Turun puukotuksia koskevan selostuksensa. Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) tutkintaryhmän tutkimus Turun puukotusten tapaisten tapausten ennaltaehkäisemiseksi oli juuri sellaista löysää polittisesti korrektia liirumlaarumia, johon Yle olisi halutessaan voinut helposti tarttua. Sen sijaan se päästi tarkoituksalla läpi löysäpuheisen OTKES-raportin tekijät ilman yhtäkään kriittistä kommenttia.

Mediajätin itsekehusta huolimatta luottamus Yleen on vähenemässä varsinkin nuorissa ikäryhmissä, joiden maailmankuva ei riipu enää Ylen uutis- ja ohjelmavirrasta. Maailman asioita analyyttisesti seuraavassa vanhemmassa kansankerroksessa Yleisradion luottamusta syö puolestaan Grundströmin kaltaiset propagandistit, joiden taustoista löytyy marginaalisten totuuskäsitysten edistämistä. Vai mitä mieltä olla Grundströmistä, joka kirjoitti vuonna 2009 Vihreään Lankaan mm. seuraavasti:

Se islam, jonka itse tunnen Kaakkois-Aasiassa asuneena, on hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko. Se on hyvin lähellä vihreyttä ja pohjoismaista sosiaalidemokratiaa.Tuntemani muslimiaktivistit eivät uhkaa länsimaita, vaan yrittävät ratkaista oman maansa köyhyys- ja ympäristöongelmia. Muslimituttavieni käsitys naisten asemasta on lähempänä omaani kuin lestadiolaisten.Yksi heidän parhaista jutuistaan on käytäntö, jossa kaikki riidat on pakko sopia kerran vuodessa ennen paaston päätösjuhlaa. Kaunaiset suomalaiset tarvitsisivat jotain vastaavaa.

                                                          *********************

Yle TV1, torstai 14.6.2018 klo 22:05, Vuosi The New York Timesin toimituksessa 

2/4. Trumpin ensimmäinen kolaus. Valkoisen talon henkilökunta vaihtuu tiuhaan: FBI:n johtaja James Comey erotetaan, kun The New York Times julkistaa Trumpin vaalikampanjaväen mahdolliset Venäjän yhteydet vaalikampanjan aikana. HD Äänitekstitys: suomi.

"ÄLÄ JAA VIHAA!" NIINKÖ? NIIN MAKAA KUIN PETAA

Vihreät, punaista suomalaisvihaa jo vuodesta 1987.
Rajatonta maahanmuuttoa luontoa vastaan, rajattoman
omahyväisyyden puolesta.

Ylen punavihreät saivat vihdoinkin kerrottua itseään tyydyttävän uutisen, kun verorahoitteinen mediajätti pääsi kolmen verkkosivujutun voimalla hehkuttamaan Vihreiden nousua Helsingin suurimmaksi puolueeksi. Pääartikkelissa Historiallinen muutos Helsingissä? Vihreät kiilaamassa kokoomuksen edelle suurimmaksi puolueeksi Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen kertoo, että kyse on eurooppalaisesta trendistä, jossa vihreät ovat parantaneet asemiaan isoissa kaupungeissa.

Vaikka gallup-tulos kertoo vain Helsingin poikkeuksellisesta asemasta Suomessa, on se myös merkki yleisen polarisaation kasvusta, josta juuri punavihreät ovat olleet eniten huolissaan –lähinnä siksi, että heidän tuhoisaa kulttuurista hegemoniaa on alettu uhmata. Polarisaatio näkyy myös Helsingin sisällä, sillä punavihreitä kannatetaan enimmäkseen vain alueella, joka käsittää parin kilometrin säteellä Kallion, Vallilan ja Käpylän. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että myös muualla Helsingissä asuvat korkeastikoulutetut ja kulttuuriväki ovat siirtymässä tosikkomaisen fanaatikko Ville Niinistön joukkojen taakse. Hän on yksi niistä suomalaispoliitikoista, joka on kansaa halveksuvalla rasismihysterialla lietsonut suomalaisten ja etenkin helsinkiläisten jyrkkää kahtiajakoa. 

Vihreiden kannatuksen kasvu kertoo siitä, että kansainvälisyydellä mädätetyt hyväkkäät haluavat elitistisesti erottautua tavallisesta kansasta, joka äänestää ja ajattelee heidän mielestään väärin. Tämä ei sikäli ole mitään uutta, koska juuri korkeastikoulutetut tai muuten vain itseään perusteettomasti fiksuina pitävät ihmiset ovat silkasta erottautumisen halusta taipuvaisia kannattamaan todellisuuden kieltäviä utopioita toisin kuin jalat maassa elävä tuulipukukansa. 1970-luvun tuo "fiksujen" porukka koostui taistolaisista, tänään he ovat järjestäytyneet urbaanifriikkien sateenkaarijärjestön eli Vihreiden alle. Aatteellisesti näissä liikkeissä ei ole juuri mitään eroa, sillä pohjimmiltaan myös Vihreät ovat punaisia, vaikka heillä onkin vesimelonin tapaan vihreä kuori. Luonnonsuojelun kanssahan tällä urbaaniporukalla ei ole enää mitään tekemistä.

Suurin osa maamme suurten mediatalojen toimittajista asuu tai on töissä Helsingin punavihreän kuplan sisällä. Heihin kuuluu myös Ylen pahamaineinen vasemmistolaistoimittaja Eero Mäntymaa, joka tunnetaan pakkomielteestä mollata kansallistunnetta, suomalaisuutta, "rasisteja" ja persuja. Tuoreessa kolumnissaan Tee uuden vuoden lupaus – älä jaa vihaa eteenpäin politrukkimme rukoilee, että haittamaahanmuuton vastustajat luovuttaisivat ja lopettaisivat vihatotuuksien levittämisen. Näennäisen tasapuolisuuden nimissä Mäntymaa moittii kevyesti myös vasemmistolaisia, jotka vastaavat kansallismielisten "provokaatioihin": 

Nyt näin ei kaikilla mittareilla ole. Viimeisen parin vuoden aikana Suomesta näyttää tulleen ahdistuneempi ja vihaisempi paikka.

Suuri osa kirjoittamistani uutisista koskee maahanmuuttoa ja niihin liittyviä ilmiöitä, kuten kotoutumista ja sen epäonnistumista, radikalisaatiota, maahanmuuttovastaisuutta ja rasismia.  

(...) Osa siitä tarttuu. Vihaisten viestien pommitus tekee vihaiseksi ja houkuttelee vastaamaan samalla mitalla.

Siis hetkinen, kuka oikeastaan provosoi ja kuka tämän sotkun alun perin aloitti? Suomessa ei olisi juuri minkäänlaista rasismia, ellei sitä olisi varta vasten saatu aikaan tuottamalla maahan aggressiivisia ja kiittämättömiä vieraspopulaatioita. Punavihreät toimittajat, jotka ovat tukeneet uusliberalistien halpatyövoimapolitiikkaa, ovat itse syyllisiä maatamme jäytävään vihaan ja eripuraan. Edes 1970-luvun taistolaisaikoina polarisaatio ei ollut näin vahvaa, sillä kulttuurikommunistit eivät sentään kyenneet avaamaan ovea neuvostomiehittäjälle. Tänään tilanne on suorastaan maanpetoksellinen, koska punavihreiden ja Kokoomuksen kauppakamarinulikoiden tuhotyön ansiosta kaupunkiemme katuja partioivat EU:n tummapintaiset miehitysjoukot.

Muukalaisvyöry on Suomi-neidon povessa oleva avoin märkivä haava, joka ei parane ennen kuin rajat on suljettu tänne kuulumattomilta tunkeilijoilta ja entisetkin turvapaikkapummit on palautettu takaisin kotimaihinsa. Punavihreiden ja heidän oikeistolaisten aisankannattajien kauhistelema viha ei lopu ennen kuin he lakkaavat vihaamasta suomalaisuutta ja lopettavat suomalaisten matalan intensiteetin kansanmurhan, johon loputon maahanmuutto lopulta johtaa. 

Maansa myynyt poliittinen eliitti ja Suomi-neidon haavalla leijailevat punavihreät sittisontiaiset ovat ainoastaan huolestuneita siitä, että heidän tuhoisa valtansa haastetaan ja tuota haastetta he sitten kutsuvat retorisesti "vihaksi". Heille olisi tietysti edullisinta, että kansa pyytäisi lakki kourassa anteeksi olemassaoloaan ja alistuisi ilman vastarintaa globalistien sorvaaman monikulttuurikokeilun uhrilampaiksi. Toivossa on hyvä elää, mutta jo Raamatussa tiedetään kertoa, että kaikella on aikansa; on "aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla". Nyt on sodan aika.

Kai Murros on Hate.

YLE 90 VUOTTA - VIIME VUOSIKYMMENET TÄYSIN SUOTTA

Globaalieliitin uskollinen juoksupoika, presidentti
Martti Ahtisaari, puhui Ylen 90-vuotisjuhlassa.

Yleisradio juhlii tänään näkyvästi ja kuuluvasti 90-vuotista taivaltaan. Mediajätin kellokkaat ovat pitkin päivää itkeneet sitä, että yhteiskunnan heimoutumisen vuoksi sen on enää vaikeaa tuottaa yhteisiä katsoja- ja kuuntelijakokemuksia. Viimeiset neljäkymmentä vuotta ovat todistaneet, että Yle on itse moniarvoisuuden tyrkyttämisellään tuottanut sukupolven, jonka on vaikea kokea Suomi enää yhteiseksi.

Finlandia-talolla Ylen 90-vuotisjuhlassa puhunut Martti Ahtisaari on omalla presidenttikaudellaan itse hajottanut Suomen kansan yhtenäisyyttä, mutta silti tällä demarilurjuksella on otsaa olla "huolestunut" kansan jakautumisesta. Yle uutisten verkkosivuilta löytyvässä jutussa Ahtisaari Ylen 90-vuotisjuhlassa: Toivoin salaa yhtä sukkelaa kieltä kuin urheiluselostajilla ex-presidentti antaa isällisiä huomautuksia alamaisille:

Poliitikot ovat hänen mukaansa tässä osittain epäonnistuneet. Tyytymättömyys näkyy kansan jakautumisena ja ääri-ilmiöiden nousuna. – Olen huolestunut asenteiden kiristämisestä ja siitä, että monien halu ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta on kadonnut.

Erilaisuus, mikäli siihen ei sisälly ylimielisyyttä ja moraaliposeeraavaa signalointia, hyväksytään arjessa jos hyväksytään, mutta sen tyrkyttäminen päin naamaa kuten Yle tekee ei edistä yhtään tätä asiaa. Friikkisirkusta muistuttavan erilaisuuden tyrkyttäminen näkyy Ylessä niin monikulttuurisuuden palvomisena kuin myös homorummutuksena, joten ne väistämättä herättävät hylkimisreaktion ja Ahtisaaren kavahtamaa erilaisuuden vieroksumista. Vastakkainasettelu kansan enemmistön ja Ylen välillä tulee jatkumaan niin kauan kun toimittajina on Helsingin punavihreä kuplan ääriliberaaleja sopuleja. Sitä ennen kansa turvautuu vaihtoehtomedioihin, joissa ei tunneta sensuuria ja liberaalien poliittisesti korrekteja tabuja. Jokainen voi testata oman huumorintajunsa Ylen verkkosivuilta löytyvistä jutuista (täällä ja täällä), joissa Yle puhuu sanavapaudesta, vaikka haluaa "vihapuheen" varjolla nitistää totuuden puhujat sensuurilla.


                                                                ***********************


Yle TV1, perjantai 9.9. klo 20:00, Pressiklubi 

Kansalliseen itsekkyyteen käpertynyt maa? Suomen turvapaikkapolitiikan moraalista keskustelemassa kansanedustajat Emma Kari (vihr) ja Sampo Terho (PS) sekä kirjailija Jari Tervo. Isäntänä Ruben Stiller. #pressiklubi

Linkki Yle Areenaan.

Stiller on jälleen kerran mieliaiheensa eli maahanmuuton parissa. Keskustelua käydään tutuin asetelmin eli maahanmuuton puolesta on studiossa kolme henkilöä eli Ruben Stiller, vihreiden Emma Kari ja suomalaisvihamielinen kirjailija Jari Terho. Tämän vuoksi Sampo Terholle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin käydä torjuntataistelua näitä kansanmurhaavia Suomen syöjiä vastaan. Ainoa hyvä puoli ohjelmassa on se, että kansa alkaa vihata Jari Tervoa entistä enemmän ja vihreät naiskansanedustajat näyttävät edelleen yhtä kaheleilta freakout-hippitytöiltä kuin ennenkin.

TOIMITTAJAKOULUJEN PUNAVIHREÄT TYÖSSÄÄN YLESSÄ

Kulttuurimarxilaiset Vihreät,
toimittajien suosikkipuolue.

Vakiintuneista valtavirran medioista paikallislehti Tamperelainen on uskaltautunut kertomaan jutussaan Tiedetoimittaja: "Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijat ovat punavihreitä, kuinka valtaosa toimittajista on poliittiselta taustaltaan punavihreitä.

Tampereen yliopiston journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista kolme neljästä kannattaa vihreitä tai vasemmistoliittoa – perussuomalaisia tai kristillisdemokraatteja ei yksikään. Tähän lopputulokseen on tullut perussuomalaisten Suomen Uutisiin kirjoittava vapaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.

Tamperelaisen pintaraapaisun lisäksi kannattaa tutustua Hamilon artikkeliin Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä, jossa asiaa analysoidaan syvemmin:

Mutta miksi journalistit ovat niin usein punavihreitä arvoliberaaleja? Tähän kysymykseen minulla ei ollut Punavihreää kuplaa kirjoittaessani aineistoa vastata. Oletin kuitenkin oman kokkemukseni valossa, että toimituksen johto ei voi juurikaan asiaan vaikuttaa. Epäilin, että toimituksiin ei olisi juurikaan rekrytoitavissa arvokonservatiivisia tai talousoikeistolaisia journalisteja edes siinä tapauksessa, että toimituksen johto havahtuisi punavihreään vinoumaan ja pyrkisi aktiivisesti sen tasapainottamiseen. Arvelin, että jo journalistiikan ja viestinnän koulutukseen hakeutuvat ovat keskimääräisiä opiskelijoita huomattavasti punavihreämpiä, ja että tämän joukon oikeistolaisimmat suuntautuvat ennemminkin organisaatioviestintään ja pörssiyhtiöiden rahakkaisiin viestintätehtäviin. Toimittajiksi rikastuu sitten kaikkein vasemmistolaisimpia ja vihreitä yhteiskuntatieteilijöitä.

Yleisradion ja Helsingin Sanomien toimituksissa punavihreät ovat vaikuttaneet jo pitkään. On tunnettua, että he ovat tulleet pitkälti alalle "parantaakseen maailmaa" eikä niinkään kertomaan siitä totuutta. Televisiossa Ylen politiikan toimittajat eivät liputa punavihreää väriä niin avoimesti kuin verkkosivujen ja Yle Puheen puolella, joissa nuoret toimittajat saavat revitellä vapaammin länttä syyllistävällä kulttuurimarxilaisuudella ja margininaaleja puolustavalla eturyhmäpolitiikalla jota myös identiteettipolitiikaksi kutsutaan. Toki television puolella lähetetään laskelmoiville konfromistinuorille suunnattuja räväköitä ohjelmia kuten Kioski ja tietenkin niitä ainaisia natsidokumentteja, mutta avoin kulttuuribolsevismi on vähäisempää kuin verkon puolella. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että liian päällekäyvä propaganda ärsyttää Ylen suurinta katsojasegmenttiä, noita pelokkaita demarieläkeläisiä, jotka voisivat siirtyä muiden medioiden pariin.

Sen sijaan Ylen verkkosivuilla ei pahemmin kursailla ja välitetä suurten massojen näkemyksistä, vaan siellä sympataan avoimesti esimerkiksi anarkisteja. Ylessä heitä pidetään nykysysteemin virallisina "kapinallisia", sillä he toimivat nuorison valeoppositiona ja hyödyllisinä idiootteina.

Tästä kertoo paljastavasti Ylen verkkosivujen tuore artikkeli Taistelu fasismia vastaan. Miksi Ylen interrail-toimittaja Antti Kuronen ei haastatellut sympaattisia kansallisradikaaleja ja tehnyt heistä juttua "Taistelu anarkokommunismia vastaan"? Taitaa olla niin, että anarkismi on ollut toimittaja Kurosen nuoruuden rakkaus, semminkin kun jutussa ei ollut kritiikin häiväkään haastateltujen sanomisia kohtaan. Se taas kertonee siitä, että toimittaja allekirjoittaa sujuvasti punakakaroiden löysät puheet. Oikeastaan anarkomarkojen kliseiset heitot kuulostavat kenen tahansa valtavirtatoimittajan näkemyksiltä aina Britannian Brexit-äänestystä myöten:

Britannian mahdollinen EU ero. Hyvä vai huono asia? Huono asia siinä mielessä, että sitä ajaa uusnationalismi. Ylipäätään nationalismin nousu, kansallisvaltioiden ihannointi, on todella masentava ilmiö Euroopassa. Ikävää on sekin, että Brexitiä ajavat haluavat sulkeutua ulkomaailmalta. Tavallaan maksimoida voitot itselleen.

Anarkistit liittoutuvat vaikka epädemokraattisen Eurostoliiton kanssa, sillä onhan se voima, joka pyrkii hävittämään eurooppalaiset kansallisvaltiot ja lopulta myös kansat stalinistisilla väestönsiirroillaan kehitysmaista. Punamustien kansallismasokismi on ehdottomuudessaan jokseenkin sairaalloista, joten heitä on vaikea pitää edes oikeustoimikelpoisina. Silti he ovat erinomainen katutason työkalu poliittiselle eliitille ja medialle, joka on Suomessakin uutisoinut pelkästään Brexitiä vastaan, josta kertoo tutkija Antti Ronkainen blogikirjoituksessaan "Suomalainen media vastustaa yksiäänisesti Brexitiä".



                                                 ***********************************



Toinen tyyppiesimerkiksi Ylen toimittajien punavihreydestä on entisen narkomaanin Jessikka Aron journalismiksi naamioitu mielipidekirjoitus Suomalaisten verkosto piilottelee käännytettyjä turvapaikanhakijoita kodeissaan. Hyväkkäiden sankaritoimittajaksi nostama Aro nostaa puolestaan turvapaikkapummeja rikollisesti piilottelevat kansanviholliset moraalisiksi sankareiksi. Juttu paljastaa myös, kuinka eräät asianajajat ovat osa tämän rikollisen viidennen kolonnan partisaaneja, jotka umpikierolla juristisaivartelullaan yrittävät saada jo kertaalleen käännytetyt maahantunkeutujat jäämään maahan:

Käännytettyjä piilottavat kansalaiset ovatkin koonneet verkostoonsa myös lakimiehiä, jotka auttavat tekemään valituksia ja käännytyksen täytäntöönpanokiellon hakemuksia. Nämä hakemukset pitää saada mahdollisen käännytyksen kohteen näkökulmasta hyvin nopeasti vireille Dublin-tapauksiksi määritellyissä käännytyksissä. Kun turvapaikanhakija saa käännytyspäätöksen, hallinto-oikeudelta voi hakea käännytyksen täytäntöönpanon keskeytystä. Turvapaikanhakijat eivät saa automaattisesti oikeusapua, vaikka se pitäisi perustuslain mukaan taata. – Suomen tiukentuneet ulkomaalaislait ja turvapaikanhakijoiden pikakäännytykset ovat ristiriidassa perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat tasavertaisia lain edessä, mutta tällä hetkellä turvapaikanhakijat eivät tasavertaisia ole. Viranomaiset järjestävät itse paperittomia Suomeen omalla toiminnallaan, aktivisti sanoo.

                                                 ***********************************



Yle TV2, 20.6.2016 klo 18:45, Lesbot 

1/11. Kesä Tukholmassa. Kuusi nuorta naista elää rakkauden, juhlien, identiteettiongelmien ja arjen täyttämää elämää. Ensimmäisessä jaksossa Matilda iskee silmänsä heteroseksuaaliseen Ebbaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema

YLEN NATSISYYHY VAIN PAHENEE

YLE TV 1, 16.2.2011, klo 19.00 Historiaa: Amerikkalainen Saksa

Toisen maailmansodan jälkeen Saksassa olevien amerikkalaisten tehtävänä oli saada maan talous elpymään ja elämänusko viriämään. Miten lähentyminen entisten vihollisten kanssa sujui mustan pörssin ja natsijahdin varjossa?

Yle tv 1:n keskiviikkona ja vielä sunnuntaina uusintana näytettävän historiadokumentin kestoaihe Natsi-Saksa ja toinen maailmansota on kaluttu moneen kertaan loppuun, mutta kanava ei silti pääse irti lempiteemastaan, vaikka muut dokumentit eivät suoraan aihetta käsittelisikään. Tämäkin uusintana lähetettävän dokumentin teema linkittyy kolmanteen valtakuntaan, sen tappiolla mässäilyyn ja halpamaiseen moralisimiin. Keskiviikkoillan 45-minuuttisen Raison d'être on, että Yle saa tarjota katsojille sen ainoan tuntemansa siivun maailmanhistoriaa siihen kuulivine moralistisine lisukkeineen. Mitä enemmän tämä aihe rapsutuksen myötä kutiaa, sitä enemmän sitä täytyy rapsuttaa. Natsi-Saksa on punaviheän Ylen syyhy, josta se ei näytä parantuvan.