MÄTÄKUUN TOSIJUTTU: ITKUHUMANISTEILLA PUSKAFARSSIT ITÄMEREN MOLEMMIN PUOLIN

Helteiset viime viikot ovat saaneet omahyväisten moraaliposeeraajien päät sulamaan lopullisesti. Viikko sitten uusmarxilaista punamädätystä opiskeleva ruotsalainen monikultturisti Elin Ersson keskeytti Göteborgista Turkkiin lähteneen lennon kieltäytymällä istumasta, koska oli saanut tiedon, että koneessa on Afganistaniin palautettava nuori "pakolaismies". Tehostaakseen omavaltaisen itsekästä anarkismiaan Ersson kirkui matkustamossa hysteerisenä, että seisoo niin kauan käytävällä kunnes "varmaan kuolemaan" joutuva afgaaninuori viedään pois koneesta. Todellisuudessa kotimaahansa palautettava vapaamatkustaja oli 52-vuotias moninkertainen väkivaltarikollinen, mutta tämän kuultuaan Ersson ei ole silti katunut ruotsalaisvihamielistä tekoaan.

Videon perusteella ruotsittaren pullaposkisessa olemuksesta huokuu konformistisen perhetytön ylimielinen moralismi. On sietämätöntä seurata ihmisoikeushysteerikon jeesustelua maailmassa, joka on jo nyt hukkumassa kehitysmaiden väestöräjähdyksen vuoksi 7,6 miljardin geenisäkin ihmislihaan. Näille äiti-teresoille ei taida tulla hetkeksikään mieleen, että länsimaihin tunkeutuassaan vieraat etnosentriset riidankylväjät moninkertaistavat uudella kestämättömällä elintasollaan luonnon kokonaiskuormituksen. Vielä ärsyttävämpää kuin omista tunteistaan tärisevä itkuhumanisti ovat lentokoneen muut matkustajat, jotka määkivinä lampaina eivät kyenneet muuhun kuin antamaan aplodit etnomasokistille. Näin punakaartin huutoäänestyksellä rikollinen teko palkittiin ja afgaanirikollinen sai jäädä Ruotsiin ennen uutta karkotusta.

Siinä missä Ruotsi edellä, niin Suomi perässä. Ylen uutisjutussa Vihreiden lainsäädäntösihteeri vastusti pakkopalautuksia lentokoneessa: kieltäytyi istumasta ja kuvasi tilanteen livenä somessa – poliisi poisti koneesta käy selväksi, että viime tiistaina myös Suomi sai oman tärähtäneen Maria Magdaleenansa. Vihreiden (sic!) lainsäädäntösihteeri Aino Pennasen myötähävettävässä copy cat -operaatiossa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä:

Pennanen sanoo striimanneensa tilanteen lentokoneessa, koska hän huomasi Erssonin videon herättäneen paljon julkisuutta ja keskustelua pakkopalautuksista.

– Ajattelin, että tämä on ainoa keinoni yrittää vaikuttaa videoimalla tämän tilanteen, että tämä tapahtuu.

Jäyhät suomalaismatkustajat eivät yhtyneetkään moraalisen suurvallan innoittamana luontevaan kansallismasokismiin, vaan seurasivat tilannetta vaivaantuneina paikoillaan. Edes vieressä istunut aviomies ei noussut ylös lehmänsilmäisen Pennasen kehotuksesta huolimatta. Rikollinen valepakolainen jäi kuin jäikin koneeseen, joka myöhästyi episodin vuoksi vain kymmenen minuuttia. Puskafarssin kruununa voi pitää sitä, että Pennanen ei saanut kotikutoiselle performanssilleen aplodeja ja kehitysmaan onnenonkijan sijaan hänet poistettiin koneesta. 

Lisäksi Pennasta odottaa Yle Watchin vakiolukijan tekemä tutkintapyyntö, josta poliisi on jo aloittanut esitutkinnan, joka koskee mm. liikenneturvallisuuden vaarantamista ja vahingonkorvauksia lennon viivyttämisestä. Tosin nykyisessä punaviherdemarien ja Cuckoomuksen johtamassa lakihegemoniassa moisesta "kansalaistottelemattomuudesta" ei taida seurata kuin korkeintaan toverien maksamat pienet sakot ja tietyn mediasegmentin ylistystä "rohkeudesta", joka on verrattavissa siihen, että Pennanen olisi taputtanut pisimpään toveri Stalinille NKP:n puoluekokouksessa. 

On turha luulla, että tämä tragikomedia olisi jäänyt vain mölisevien somekuplien kiistakapulaksi, vaan asiaan tarttuivat arvattavasti myös irtopisteiden toivossa poliitkot, etenkin luonnonsuojelun vastaiset vihreät. Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa ehti avata Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto, joka ylisti Twitterissä Pennasen rikollista tekoa, mikä ei ole yllätys, sillä hän on jo muissa yhteyksissä todistanut vihreiden olevan lakien yläpuolella, vaikka vielä joku vuosi sitten hän puolusti oikeusvaltiota ja laillisuusperiaatetta. Aallon suosittelema toimintamalli näkyy myös käytännössä, sillä Vihreät nuoret ovat tehneet opasvideon palautuslentojen estämiseksi.

Yle-uutisessa Pakkopalautukset keskeytettävä, kunnes turvapaikkaprosessin ongelmat on korjattu – "Ketään ei saa lähettää hengenvaaraan", Aalto puolestaan perustelee laittomia toimia sillä, että nykyinen turvapaikkaprosessi ei takaa turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusturvaa. Toisaalla hän on jo ehtinyt väsyneiden haukotusten saattelemana verrata valepakolaisrikollisten asianmukaista kotimaan palautusta natsien väitettyjihin toimiin aivan kuten Vasemmistoliiton pahamaineinen uusbolshevisti Veronika Honkasalo Twitterissä. 

Oman lusikkansa soppaan pani vielä Korkeasaaren toimitusjohtaja Sanna Hellström, joka mesosi kuten Vihreän puolueen aktivistin kuuluukin tällaisissa aivotonta tunnepuhetta synnyttävissä "kohuissa":

Aino on todella rohkea. Haluaisin olla kuin hän, mutta en ehkä uskaltaisi. Toivon, että uskaltaisin kuitenkin nousta seisomaan hänen kanssaan. Ja haistakaa paska kaikki älämölö-tyypit hänen seinällään. Tehkää itse jotain!

Jos maassa olisi puolueeton media, näille kolmelle tulisi piakkoin luu vetävän käteen, sillä on tiedossa, että Saksaan karkotettu turvapaikanhakija ei ole mikään kuolemaan vaaraan joutuva kiva perheenisä, vaan todennäköisesti vakaviin rikoksiin syyllistynyt valepakolainen, jonka lentokoneeseen saattamiseen tarvittiin nippusiteet ja neljä poliisia. Asiaa tiedustelee jo Perussuomalaisten pj. Jussi Halla-aho Twitterissä. Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan Finnairin lennolla pakkopalautettavana oli 34-vuotias Muhammad Algharbi Mughtasib, joka on tuomittu alaikäisen tytön pakottamisesta seksuaaliseen tekoon Raumalla joulukuussa 2016. Mughtasib on todettu vaaralliseksi ja siksi saattamassa oli neljä poliisia.

Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila puolestaan tiivistää Facebookissa Touko Aallon kaltaisten hutkijoiden kansalaistottelemattomuutta lietsovan poliittisen strategian:

Touko Aalto yllyttää #stopdeportations'iin. Hän saa sitä. Aallon toiminta tympii, koska mies istuu muiden perseellä tuleen. Nuorille mimmeille valehdellaan aivan surutta siitä, että afgaanit teurastetaan heti lentokentällä, ja nämä menevät retkuun sen enempää asiaa miettimättä. Touko ja kumppanit antavat junnujen tahria itsensä oikeusjuttuihin, ja ovat sitten korjaamassa hysteriankylvön hedelmiä. Miksei faktantarkistus revi kappaleiksi naurettavaa väitettä siitä, että palautus merkitsee varmaa kuolemaa? Missä on Tuomas Muraja, missä Eero Mäntymaan tutkiva journalismi? Missä? Yhdysvalloissa muuten vasemmisto, liberaalit vaikuttajat ja kulttuurihahmot yllyttävät Trumpin tappamiseen. Kansalaistottelemattomuutta tietyssä mielessä sekin. Mutta kuinka paljon voidaan luottaa Touko Aallonkin peräänkuuluttamaan "omaan harkintaan", jos yhteiskunnan ylärivi tuputtaa tappokäskyjä jatkuvalla syötöllä? Mikä on yllyttäjän vastuu? SU:ssa lisää aiheesta.

Valtavaksi pullataikinaksi paisunut symbolinen yksittäistapaus on selvästi putoamassa punavihreiden käsiin, eikä heillä ole voimaa ottaa taakkaa vastaan. Punavihreiden kannalta on kuitenkin onnekasta, että he ovat valtamedian erityisessä suojeluksessa, joten ikäviä jälkipyykkejä ei tulla retostelemaan julkisuudessa. On sanomattakin selvää, että poliitikot ja toimittajat eivät tule vaatimaan Pennasen erottamista edes Vihreiden lainsäädäntösihteerin tehtävistä tällaisen omavaltaisen rikoksen jälkeen. 

Mikäli persupoliitikot syyllistyisivät vastaavaan laittomuuden kiihottamiseen, tietoiseen harhaanjohtamiseen ja suoranaiseen valehteluun kuten Vihreiden puheenjohtaja, asiasta jankutettaisiin tiedotusvälineissä seuraaviin vaaleihin asti, eivätkä sankarijournalistit (oma ilmoitus) jättäisi ainuttakaan kohuun liittyvää kiveä kääntämättä. Sattumoisin Yle pohjusti Vihreiden pehmeää laskua jo eilen:


Yle TV1, keskiviikko 1.8.2018 klo 21.05, A-studio 

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen viivytti lentokoneen lähtöä, onko kansalaistottelemattomuus hyväksyttävää? Vaarantaako helle potilasturvallisuuden? Juontajana Markus Liimatainen #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki Yle Areenaan. A-studion vieraina olleet Helsingin yliopiston hyysärialan väitöskirjatutkija Erna Bodström ja sosiaalietiikan (hoh hoijaa) professori Jaana Hallamaa saivat vapaasti tuutata ulos globaalin enemmistön etua ajavaa propagandaa pienen suomalaisväestön olemassoloa vastaan. Jos ohjelmasta voi jotain oppia, niin ainakin sen, kuinka harhaisessa ja umpipolitisoituneessa maailmassa nykypäivän punaiset yliopistot elävät.

Kaiken humanistisen kivapuheen keskeltä nousi yksi termi jota toistettiin jatkuvasti. Kuten muuallakin mediassa, ohjelmassa käytetään useissa yhteyksissä harhaanjohtavaa termiä pakkopalautus, jolla halutaan luoda valheellinen mielikuva, että palautukseen ei olisi perustetta vaan että se tehdään pakolla.  

Ajallemme on oireellista, että lähinnä yliopistojen kulttuurimarxilaisissa punapiireissä käytetyt todellisuutta vääristävät hörhötermit läpäisevät nopeasti myös valtamedian. Tämä taas kertoo uusmarxilaisten toimittajien häikäilemättömästä vertikaalisesta verkostoitumisesta. Ilman tuota hyväsisarkerhoa kukaan normaali ihminen ei olisi kuullutkaan sellaisista väkisin puserretuista älyvapaista käsitteistä kuin heteronormativiisuus, cis-sukupuolisuus (huutonaurua!), toksinen maskuliinisuus, mikroaggressio, kulttuurinen appropriaatio jne. Ylellä on valtava rooli saattaa nämä kieltä ja todellisuutta väkivaltaisesti muuttavat valheelliset sanat osaksi arkipäivän puhetta. Kun kohtaat tällaisiä nyrjähtäneitä sanoja, torppaa ne heti alkuunsa hevonpaskana, jota ne ovatkin.

MUKAVUUSALUEELLA VIIHTYVÄ VAALIKARJA SAI ITSENSÄ NÄKÖISEN EMPIJÄN PRESIDENTIKSI

Ennakkovaalituloksen julistaminen eilen kello 20.00 teki selväksi, että istuva presidentti Sauli Niinistö voittaa presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella. Lopullisessa ääntenlaskennassa Niinistö sai 62,7 prosenttia kaikista annetuista äänistä, josta kertoo Ylen uutinen Sauli Niinistö jatkaa Suomen presidenttinä – kaikki äänet on laskettu. Väärällä tavalla konservatiivinen äänestäjien enemmistö sai toivomansa isähahmon, jonka kanssa voi jatkaa poliittista ruususen unta.  

Niinistön valinta todisti jälleen, että suomalaiset ovat yksi muutospelkoisimmista ja konformistisimmista kansoista. Loppuun saakka halutaan pysyä mukavuusalueella, vaikka ajan merkit olisivat kuinka hälyyttäviä. Vaikka presidentinvaaleilla ei ole poliittisesti juuri mitään käytännön merkitystä, niin pohjoiskoeralainen vaalitulos Niinistölle kertoo paljon taipuisan vaalikarjan mielenliikkeestä. 

Kansa on tyytyväinen, että valituksi tuli "presidentillisen edustava" henkilö, jonka uskotaan tietävän miten ulkopolitiikkaa parhaiten hoidetaan. Mentaalisesti kaukana eivät ole Kekkosen ajat. Niinistö on turvallinen valinta sekä tuulipukansan että pukumiesten arvojohtajaksi, koska hän on tuominnut kaikki rohkeat keskustelunavaukset veneenkeikuttamisena. Omissa turvakuplissaan elävien kansalaisten mielenrauha on saanut vahvistusta presidentin ulostuloista, joissa on vaadittu lisää valvontaa, sensuuria ja "vihapuheen" kriminalisointia. Valtakunnassa on kaikki hyvin, hajaantukaa!

Vaalivoiton avaimena voidaan pitää Niinistön ympäripyöreää, hajutonta ja mautonta kaikkia miellyttävää konsensusta, joka saa voimansa henkisestä sosiaalidemokratiasta ja sen nostalgiasta. Todennäköisesti yksi suurin häntä äänestynyt ryhmä oli suurten ikäluokkien demarieläkeläiset. Kun pelaa varman päälle välttäen virheitä, ei voi myöskään tehdä mitään ihmeellistä ja oikeasti vaikuttavaa. Tämä strategia näkyy massojen "yksilöissä", joiden elämänasenne heijastuu Niinistön äänestämisessä.

Entä sitten muut ehdokkaat? Toiseksi tullut valevihreiden ehdokas Pekka Haavisto keräsi kaikkien rappioliberaalien äänet, mikä näkyi varsinkin Uudellamaalla ja pääkaupungissa. Helsingin kantakaupungin tietyillä asuinaluiella (ns. punavihreä kupla) kuten Kalliossa hän sai halosmaiset luvut, yli 50%:in kannatuksen. Homo-Pekan noste oli kuitenkin selvästi viime presidentinvaaleja vaisumpaa, jonka vuoksi koko Uudenmaan äänestysaktiviisuus laski viisi prosenttiyksikköä. 

Muilla vasemmistolaisilla meni vielä huonommin, sillä SDP ja Vasemmistoliitto saivat historiansa huonoimmat tulokset. Tämä noudattaa tuttua yleiseurooppalaista trendiä, jossa perinteiset vasemmistopuolueet ovat viime vuosina menettäneet dramaattisesti kannatustaan. Marginaalfeministinen hörhöily ei vedonnut duunariosastoon, sillä Tuula Haataisen (SDP) ja Merja Kyllösen (Vas.) kannatus oli yhteensä pienempi kuin perussuomalaisten Laura Huhtasaaren.

Laura Huhtasaarta äänestäneiden kansallismielisten on yhtä vaikeaa kuin punavihreiden tunnustaa, että he elävät kuplassa, jonka arvoja he uskovat myös ulkopuolisten kannattavan. Tämä näkyi sosiaalisen median viestinnässä, jossa Huhtasaaren kannattajat elättelivät epärealistisia toiveita toiselle kierrokselle pääsemisestä. Vaikka jopa valtamedia on pitänyt Huhtasaaren 6,9 % ääniosuutta yllättävänä voittona, on tulos tosiasiassa huolestuttavan kehno. Näyttää siltä, että petettyä kansaa ei saada enää vaaliuurnille edes maahanmuuttoteemalla. 

Sekä Huhtasaaren että Halla-ahon poliittiset teemat ovat auttamattoman vähälukuisia, sillä kansaa olisi pitänyt jo vuosia sitten ravistella kysymyksillä kuten nuorten syrjäytyminen, homekoulut, talouden ylikuumentuminen, ulkomaalaisten työvoiman käyttö rakennuksilla jne. Seuraavien vaalien kannalta perussuomalaisten tilanne näyttää onnettomalta, koska puolueen terävin kärki on hyvin ohut: Jussi Halla-aho, Matias Turkkila, Riikka Purra ja Laura Huhtasaari. Esimerkiksi Juho Eerola on siirtynyt taka-alalle ja Olli Immosesta ei ole kuulunut pariin vuoteen mitään. Näillä eväillä on vaikea jytkyttää.

Niinistöä lukuunottamatta vaalitulos oli kokonaisuutena surkea, myös äänestysaktiivisuuden suhteen. Tiettävästi presidentivaaleissa äänestäjämäärä ei ole Suomen historiassa ollut koskaan alle 70% kuten nyt. Yle yrittää vähätellä apatian ja tyytymättömyyden ilmapiiriä uutisessa Aku Ankka, Donald Trump, kirkkovene – Presidentinvaaleissa hylättiin tavallista vähemmän ääniä. Jutussa keskitytään vain epäselviin numeroihin ja Aku Ankkaan, mutta jätetiin visusti kertomatta Yle-Pravdan pahimmasta painajaisesta. Siitä kertoi sentään Iltalehden uutinen Uusi ilmiö hylätyissä äänissä yllätti kokeneet ääntenlaskijat, jossa hämmästeltiin kansallissosialismiin liittyvien äänestysviestien runsasta määrää:

Ääntenlaskennassa nousi kuitenkin täysin uudenlainen ilmiö, mikä yllätti myös kokeneet ääntenlaskijat. – Nyt pisti silmään sellainen historiallinen henkilö kuin Adolf Hitler. Jonkinlainen porukka oli tarrannut samanlaisen Hitler-naaman vaalilippuihin, Hilli kertoo. 

Hitlerin kuvan lisäksi myös yksi numero kiinnitti huomion. – Erikoinen piirre oli myös se, kuinka monta kertaa numero 88 tuli vastaan. Ensimmäinen ajatus oli, että onko olemassa neurologinen häiriö, jossa vahingossa kirjoittaa kahteen kertaan saman numeron. Mutta ne oli niin hyvällä käsialalla tehtyjä kahdeksikkoja, että aloimme miettiä, voiko numerolla olla muuta selitystä, Hilli kertoo.  

Lautakunta perehtyi numerologiaan. Aakkosissa kahdeksas kirjain on H, joten 88 tarkoittaisi HH eli Heil Hitler. Näitä Hitleriin viittaavia numeroita oli Hillin mukaan useita kymmeniä. – Yllättävän paljon näitä lippuja oli, Hilli painottaa.

Huolimatta vastaväitteistä, mielipiteen ilmaiseminen äänestyslipussa on aito poliittinen protesti. Eräs sen viesteistä on, että jos äänestämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo laitonta.

Nykyinen järjestelmä ei edusta demokratiaa, ei oligargiaa eikä edes plutokratia, vaan kakistokratiaa, huonoimpien valtaa. Se on väistämätön seuraus demokratiasta, jota Antiikin viisaat (mm. Platon ja Aristoteles) pitivät vasta kolmanneksi tai neljänneksi parhaana järjestelmänä. Jälkeen jäivät vain demokratiasta suoraan aiheutuvat tyrannia ja kakistokratia.

Näin vaalien jälkeen on syytä muistuttaa, että meidän hupaisissa "demokratioissame" vaalituloksilla ei ole vaikutusta sivilisaation alaskulkevaan virtaan, pahimmillaan / parhaimmilaan se vain jouduttaa sitä. Itsenäinen kansalainen voi vain ratsastaa tuon tiikerin selässä ja luottaa siihen, että se vielä väsyy ja Kalin aika  päättyy.

                                                            ************************

Populaarimusiikki sirpaloitui viimeistään 1990-luvulla. Sen jälkeen kaikki vähänkin mielenkiintoinen rock ja pop on vetäytynyt omiin luoliinsa. Ainoastaan pömpöösit musiikkigaalat yrittävät ylläpitää illuusiota populaarimusiiikista, joka tavoittaa kaikki kansankerrokset. Suuria myyntilukuja saavat enää harvat artistit ja bändit ja nekin, jotka niitä saavat, ovat musiikillisesti mitä ala-arvoisinta jumputusta. Tämän tosiasian tunnustaa jopa BBC, jonka tammikuussa ilmestyneessä artikkelissa vedotaan tieteellisiin todisteisiin, joiden mukaan popmusiikki on huonontunut koko 2000-luvun: se on hitaampaa, melodisesti yksinkertaisempaa, kovemmin soitettua ja enemmän Minä-muotoon keskittynyttä, jossa ruokitaan epäsosiaalisia tunteita.

Tätä roskaa ostavat lähinnä millenium-sukupolven trendijuntit, joille kaikki mikä näkyy mediassa on hip ja cool. Heidän ihailemistaan kertakäyttöviihteen tekijöistä kertoo Ylen tuorein Grammy-gaalaa käsittelevä uutinen Bruno Mars voitti tärkeimmät Grammyt – Tämän vuoden gaalassa tasa-arvoa tuettiin valkeilla ruusuilla. Koska nykymusiikki on kuluttajazombeille suunnattua sietämätöntä vulgaariseksin täyttämää korvapaskaa, degeneroituneen viihdemaailman tähdet sönköttävät oman mölynsä sijaan väsyneitä punaliberaaleja vaaliteemoja. 

Samppanjasosialistien konkkurssikypsästä ideologiasta kertoo heidän tapansa keksiä alituiseen uusia "sorrettujen" kohteita, joiden esille nostamisessa voidaan korostaa omaa "eettisyyttä". Milloin kyse on reittä pitkin edenneiden etuoikeutettujen Hollywood-tähtien kohtaamasta "seksuaalisestä härinnästä" tai aggressiivisten mustien taparikollisten joutumisesta "turhaan" (vrt. rikostilastot etnisyyden mukaan) poliisin kynsiin. 

Kaikkein ennalta-arvattavinta gaalassa oli upporikkaiden popparien närkästys Donald Trumpin politiikasta, josta Yle on vuodattanut jutun Trump-kirjasta riitti riemua Grammy-juhlassa – Clinton nauratti yleisöä Trumpin myrkkykammolla. Jopa vanhaa Itärannikkon liberaalieliittiä edustava kostonhimoinen haahka, presidentinvaalit Trumpille hävinnyt  demokraattipoliitikko Hillary Clinton, oli kaivettu naftaliinista. Hänen narisevaa naljailuaan kuultiin gaalan nauhoitetussa karkeassa huumoriosuudessa. Hillaryn nalkutus sai omahyväiseltä pop-maailman kulttuuriparasiiteilta luonnollisesti raikuvat suosionosoitukset. 

Miten tällä hyväosaisella, läpikorruptoituneella, tekopyhällä, rahanahneella, kapitalismille huoraavalla ja kokaiinin pöhöttämällä pervolaumalla on otsaa edustaa kansaa ja sönköttää jostain "oikeudenmukaisuudesta"? He elävät niin omissa pilvilinnoissaan, etteivät edes käsitä, kuinka paljon tervejärkiset kansalaiset heitä halveksuvat.

YLE HEKUMOI HULLUUDEN RIEMUMARSSILLA

Jeesus: Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Yle Watch: Ehkä heille, jotka ajattelemattomuuttaan seuraavat muotiaatteita, ja hyödyllisille idiooteille, jotka kuvittelevat tekevänsä parempaa maailmaa vaikka heidän aikeensa on kivetty tie helvettiin. Mutta anteeksi eivät saa kyyniset opportunistit, jotka tietävät seuraukset mutta leikkivät tyhmää ja kannattavat itsekkään hyödyn vuoksi itsetuhoista kulttuurihegemoniaa. Sen sijaan suoraan pölkylle pannaan ne, jotka silkassa pahantahtoisuudessaan ja vainoharhaisessa kostonhimostaan haluavat tuhota Lännen mitä kieroimmalla tavalla, käyttämällä aseinaan hyväntahtoisia idiootteja ja luoteina miljardeihin kohovia maahanpyrkijöitä. 

Yleisradio on eilisestä lähtien hehkuttanut tämän päivän monikulttuuritapahtumaa Helsingin kansalaistorilla, mutta vasta tänään mediajätti on saanut täysin palkein tuulettaa virallista uskonkappalettaan jokaisessa uutislähetyksessään. Uutistenlukijoiden kasvot ovat loistaneet kuin he olisivat nähneet ilmestyksen ja heidän on ollut myötähävettävän vaikeaa peitellä Pyrrhoksen voiton riemuaan. Niin ikään hurmoksellisena voi pitää Yle uutisten nettisivujen juttua "Arviolta 15 000 osoittaa mieltään monikulttuurisuuden puolesta – seuraa suorana", jonka loppuun on liitetty kymmeniä maahanmuuttokiimaisten Twitter-viestejä ja kuvia.

Meillä on unelma -mielenosoituksen alullepanijoina olivat muusikko Aleksi Pahkala, toimittaja Janne Flinkkilä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Johanna Sumuvuori (vihr). Ihmetystä herättää, että näin suuret bileet pystyttiin kaikesta pakollisesta byrokratiasta huolimatta järjestämään vain pari päivää Immoselle järjestetyn "some-kohun" jälkeen aivan kuin tällaista tilaisuutta olisi suunniteltu etukäteen. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, että mielenosoituksen taustalla eivät olleet vain yksityishenkilöt vaan rasvaa koneeseen on pannut myös myötämielinen valtiovalta, virkamieskunta, Helsingin kaupunki ja johtavat poliitikot. Eliitin kannattaman Hyvän asian mutta kansan kiroaman painajaisen tukemista korostavalle mielenosoitukselle löytyi varmaan sopivat luvat jonon ohi, mikä voi olla merkki korruptoituneesta hyväveli-multikultiverkostosta. Oma kysymyksensä on myös se, kuka tämän sirkuksen maksoi. Tuskin sentään tilaisuuden järjestäjät ja sitä puffaneet julkkis-hyväkkäät. On mahdollista, että maltaita maksanut performanssi kustannettiin tavallisten helsinkiläisten ja suomalaisten veronmaksajien pussista, joiden joukossa on valtava joukko niitä, jotka eivät kannattaneet tätä punavihreän kuplan henkistä massarunkkurinkiä. Yle Watch selvittelee asiaa.

Sateisen heinäkuun harvaksi lämpimäksi päiväksi osunut tiistai antoi ihanan tekosyyn viinaan menevälle biletys- ja taideväelle kerääntyä kuuntelemaan mitätöntä soittolistapaskaa kuin Taiteiden yössä konsanaan. Paikalla kuultiin omaan mitään häpeämättömään "hyvyyteensä" pakahtuneita  bulkkiartisteja kuten Anssi Kelaa, Maija Vilkkumaata, Jukka Poikaa ja J. Karjalaista. Ilman suurempaa houkuttelua paskanpuhujuksi oli saatu punakaartin Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki, maahantunkeutujien Ozan Yanar (vihr.) ja Fatbardhe Hetemaj  (kok.), pinkkikirkon piispa Irja Askola ja Valitun kansan ylirabbiini Simon Livson.

Hyvän sään vuoksi paikalle raahautuneet 15 000 mielenosoittajaa koostuivat suurelta osin Light-vasemmistosta eli punavihreästä lukeneistosta,  ajan henkeä nuuskivista hipstereistä, ylimielisistä maahantunkeutujista, apurahakapinallisista eli anarkomarkoista, roturutsapariskunnista, lökäpöksyisistä hoppareista ym. kaljaa kittaavista sekakäyttäjistä (vrt. "Taiteiden yö"). Tätä juttua alhaalla kommentoiva nimimerkki Pantalone paljasti osuvasti ettei kyseessä ollut todellakaan mikään kansanjuhla:

Jos Helsingin keskustassa järjestetään lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun iltana ilmaiskonsertti, jonka esiintyjälistalla ovat mm. J.Karjalainen, Anssi Kela, Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Anna Puu jne jne ja paikalle kerääntyy vaivainen 15 000 yleisö, sen sijaan, että paikalle saapuisi yli 50 000 ihmistä, niin se ei ole punavihreän kuplan riemuvoitto, vaan osoitus siitä, että esiintyjiäkin tärkeämpänä asiana ihmiset pitävät sitä, etteivät ilmaise tukeaan monikulttuurisuudelle.

Luonnollisesti Ylen kamerat yrittivät välttää kaikin tavoin sellaisia kuvakulmia, missä näkyisi äärivasemmiston mustapunaisia lipunheiluttelijoita ja sikahumalaisia, törkeyksiä huutelevia, roskia heitteleviä lumpenprolen öyhöttäjiä. Oikeanlaista Hyvien ihmisten diversiteettiä siis löytyi, joten kyse ei tietenkään ollut läpileikkaus koko kansasta. Ajottain mielenosoitus näytti tunnettujen punavihreiden kokoontumisajolta, jossa kilpailuteemana oli moraaliposeeraus. Ei ihme, että Yle virallisena monikulttuurisuuden edistäjänä oli tapahtumasta aivan täpinöissään. Jopa illan Urheiluruutu oli valjastettu propagoimaan tätä hulluuden riemumarssia! Iso-Britannian sisältäpäin repivästä verisestä monirotuisuudesta aikoinaan varoittanut konservatiivipoliittikko Enoch Powell viittasi kuuluisassa pamfletissaan Antiikin viisauteen, jossa sanotaan: "Jonka jumalat tahtovat tuhota, he tekevät ensin hulluksi." Tämä on syytä pitää mielessä kun seuraa Välimeren yli hyökyvää loppumatonta monikulttuurisuutta ja siihen antautuvasti suhtautuvaa kansalaistorin porukkaa. 

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle! 

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

Yhteistä näillä riemumarsseille on se, että ne molemmat jakoivat kansaa entistä tiukemmin eri rintamalinjoihin. Monikultturistien ylemmyydentunteen täyttämä voitokas euforia kansalaistorilla oli vain hetken huumaa, kuin hallusinaatio Pekka Haaviston presidenttiydestä, josta selviyttyään he joutuvat heräämään entistä ankeamaan aamuun. Juuri tällaisen provokaation vuoksi Suomi on entistä jakautuneempi ja vihamielisempi maa. 

Kansalaisten keskusteluyhteyttä ei paranna se, että tv-uutisissa haastateltujen "tavallisten" ihmisten kommenteissa kuului kaikissa se, ettei Immosen esittämiä mielipiteitä saisi esittää julkisuudessa, mikä on aika erikoinen näkemys niiltä, jotka sanovat ääni väristen kannattavansa demokratiaa. Mielenosoittajien viesti oli, että heidän valtiouskontona pitämäänsä monikulttuurisuutta vastaan ei saisi taistella, vaan kansan enemmistön ja vähemmistöksi syrjäytettyjen jälkipolvien on alistuttava kiltisti teuraslampaiksi tälle punaporvariston moraalista itsetuntoa kohottavalle hullutukselle. Vielä 25-30 vuotta sitten tälle mielettömyydelle olisi nauranut koko Suomi kuin jollekin monikulttuuria ja poliittisesti korrektia tasa-arvoteatteria ilkkuvalle jutulle Pahkasiassa, mutta nyt lehti on tarpeeton, sillä parodiahorisontti ylitettiin jo 15 vuotta sitten ja elämmme oikeasti Absurdanistanissa. Valitettavasti jo lastentarhoista asti altistetut läpisosiaalistetut kansalaiset  on indoktrinoitu monikultturismiin, jonka vuoksi monen heistä on mahdotonta ymmärtää, että kyse on vain pari vuosikymmentä vanhasta kulttuurimarxilaisten ja globaalikapitalistien ideologisesta projektista eikä yhteiskunnan normaalitilasta, joka olisi vallinnut aina ikään kuin toimettomat kameliajurit ja taatelin tallaajat olisivat tepastelleet näillä lakeuksilla iät ja ajat. 

Kaikkein tulikiven katkuisimman kansankiihotuspuheen piti muutoinkin kuumaverinen Turkin poika, vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar, joka tyypillisellä vierasmaalaisella röyhkeydellä vaati suomalaisilta kuten perussuomalaisilta käytöstä ja mielipiteitä, jotka on sopeutettu mimosan herkkien maahantunkeutujien loputtomiin tarpeisiin ja herkkiin tunteisiin:

Timo sinä päätät haluatko olla valtiopäämies joka sanoi ei rasismille, joka pisti sille pisteen ja lopetti puolueessa esiintyvän vihapuheen, vai haluatko Timo tulla muistetuksi opportunistina, joka antoi rasisteille äänen puolueessa, jotta pääsisit itse valtaan.

Ozan Yanarin hysteerinen raivo rasismista oli suunnattu etnisten suomalaisten intressiä vastaan, sillä hän ymmärtää vallan hyvin, että monikulttuurisessa sekasikiövaltiossa etniset ryhmät käyvät nollasummapeliä, jossa taistellaan lähinnä ennemmistön tuottamista resursseista. Siksi on ymmärrettävää, että tämä turkkilainen monikulttuurikiihottaja pitää hyvänä, että turkkilaisia vyöryy Suomeen ja Saksaan, koska se vahvistaa ottomaanien jälkeläisten etnistä etua. Tyypillistä on myös se, että Yanarin kaltaiset etniset nurkanvaltaajat eivät pitäisi siitä, mikäli heidän kotimaahansa tunkeutuisi miljoonittain pohjoismaalaisia, jotka lypsäisivät isäntämaasta resursseja ja elintilaa.

Kilarivasemmiston ja sateenkaariylhäisön osanottoa tapahtumaan ei ihmettele kukaan, mutta monet hieraisivat silmiään kun lavalle astui puhumaan valeopposition edustaja, Hommafoorumin perustaja, perussuomalaisten Matias Turkkila, joka yritti säälittävällä hengennostatuksellaan nuoleskella yleisöä huutamalla mikkiin, että "rasismi on vastenmielistä". Tämä puhdistautumisriitti ei tietenkään riittänyt täynnä oikeamielisyyden harhaa olevalle verenhimoiselle yleisölle, sillä puhetta saatteli voimakkaat "fasisti!"-huudot.

Mutta mitä merkillistä Turkkila sitten tarkoitti rasismilla? Sitäkö, että rodut l. geneettiset klusterit ovat biologinen fakta?. Joillekin jo tämän tosiasian tunnustaminen on vastenmielistä rasismia, mutta silti heille ei tuota mitään ongelmaa vaatia Eurooppaan lisää diversiteettiä eli erilaisia etniteettejä ja rotuja maailman ääristä asti. Vai ovatko Turkkilalle pelkästään populaatioden väliset erilaiset äo-tulokset vastenmielisiä, vaikka nekin on verifioitu moneen kertaan? Vai tarkoittiko hän rasismilla Israelin juutalaisten ja  tiibetiläisten harjoittamaa politiikkaa, jossa ei haluta maahan monikulttuurista invaasiota? Tuskin sentään. Turkkila sekä yleisö tarkoittivat rasismilla vain valkoisten geneettistä ja kulttuurista itsesuojelua - Afrikka afrikkalaisille, Israel juutalaisille, Japani japanilaisille, Tiibet tiibetiläiselle, mutta Eurooppa koko maailmalle. Tätä on todellinen rasismi. Rodullinen tuhoamissota, jota käydään vain eurooppalaisperäistä väestöä vastaan.

Entä monikulttuurisuus tai monikultturismi, joiden täsmällisistä käsitteellisistä merkityksistä on väännetty varsinkin somessa viimeiset päivät. Semantiikka sikseen, sillä vain konkretia ratkaisee. Monikulttuurisuus merkitsee Euroopan ja Suomen afrikkalaistamista, jonka lopullisena seurauksena on valkoisten kansojen katoaminen tai vähintään näivettyminen merkityksettömiksi vähemmistöiksi. Monikultturismi on vain välivaihe globaalin monokulttuurin barbariaan. Aatteen taustalla vaikuttavat kulttuurimarxilaiset tosiuskovat puhuvat tietenkin edistyksestä, vaikka ainoa looginen seuraus käytännön monikulttuurisuudesta eli loputtomasta maahanmuutosta on läntisen maailman afrikkalaistuminen. Ilman valkoisten aloitteellisuutta, itsekuria, älyä, tiedettä ja taiteellista visiota Länsi vajoaa samanlaiseen brutaaliin kivikauteen kuin musta Afrikka ennen eurooppalaisten tuloa. Ne monikultturistit jotka tietävät seuraukset kannattavat aatettaan joko harhaisen syyllisyydentunnon tai silkan kaunaisen tuhovimman vuoksi. Facebookissa eräs sivustaseuraaja analysoi melko tyhjentävästi länsimaisen kulttuurin immuniteettikatoa, kun se joutuu kieron kulttuurimarxilaisen retorisen hyökkäyksen kohteeksi :

Terminologialla saadaan massat uskomaan valhe.   Tunteisiin vetoavat termit auttavat saamaan laajan kannatuksen asiaan perehtymättömiltä. Ja erityisesti kauniimmalta sukupuolelta, koska naiset ovat miehiä empaattisempia ja altiimpia tunteisiin vaikuttamiseen, kuten tarina Eedenissä jo opetti, unohtamatta miehen virhettä.

Otetaan esimerkiksi homoliittokysymys.   Sellaisella nimellä se ei uponnut juuri kenellekään, sitten kun vaihdettiin se sukupuolineutraaliksi avioliitoksi se alkoi kuulostaa jo paremmalta kunnes lopulta räjäytettiin pankki absurdilla "tasa-arvo"-termillä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.  Sama konvehtipaperi tapahtuu monikulttuurisuuden kanssa.  

Punavihreä media maalaa monikulttuurismin sellaiseen konvehtipaperiin kuin vieraat ruuat, vieras musiikki, vieraat juhlat ja vieraat kielet, jotka kaikki ovat hyviä asioita, mutta kun tämä ei ole ollenkaan sitä mitä tuolla sanalla todellisuudessa tarkoitetaan.  Todellisuudessa he käyttävät "monikulttuurisuutta" ja vähemmistöjä hyväksi murtaakseen hallitsevan olemassa olevan arvopohjan koti, uskonto ja isänmaa. Koti ja perhearvot pyritään tuhoamaan homosaatiolla, uskonto ja kristillisyys tulee tuhota islamisaatiolla ja isänmaa ja kotimaa tulee tuhota globalisaatiolla.  Erityisen hyöydyllistä tämä vastakkain asettelu on siinä, että se aiheuttaa konflikteja kuten terrorismi ja vihapuhe, joiden kautta voidaan tuoda se kontrolli ja valvonta sekä yksityisyyden riistäminen, jota ei muuten olisi hyväksytty. Voidaankin nähdä, että aina kun on ollut terrori-isku, kouluampuminen tai (todellinen) vihapuhe, astuu esille joku vasemmiston professori YLEn aamu-televisioon kertomaan kuinka tämä asiaa tulee nyt korjata asettamalla uusi kontrolli; riistetään yksityisyys, otetaan aseet pois kansalta ja poistetaan sananvapaus.  Askele askeleelta näin hivuttaudutaan kohti marxilaista totalitaarista järjestelmää itse luoduilla ongelmilla. Ja eihän tämä agenda mikään uusi ole, vaan jo Vladimir Lenin mainitsi samat keinot tuhota länsi. Kun maa sitten muuttuu islamistiseksi tai marxilaiseksi, niin monikultturismi loppuu siihen ja silloin vähemmistössä olevat toisinajattelijoita laitetaan vankiloihin, kidutetaan ja tapetaan hirvittävillä tavoilla.

Toden totta, kansalaistorilta ei ole pitkä matka monikulttuuriseen painajaiseen, vaikka siinä elettiin vain yhden illan kestänyt kollektiivinen hallusinaatio - heidän unelma - joka toteutuessaan merkitsee Suomenlahden rannoilla elävän ainutlaatuisen kansansirpaleen tuhoa. Eivät Ruotsi eikä edes Stalin kyennyt tuhoamaan suomalaisia, vaan suurimpana vaarana ovat luopiot, jotka kuvittelevat saaneensa maan ilmaiseksi ja jotka siksi katsovat että se voidaan myös lahjoittaa ilmaiseksi, muilta kysymättä. Roomalainen valtiomies Marcus Tullius Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) sanoo asian paremmin:

(...) kansakunta voi selvitä typeryksistään, jopa pyrkyreistäkin. Mutta se ei selviä sisäisestä maanpetoksesta. Vihollinen porteilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan avoimesti. Mutta petturi liikkuu porttien sisäpuolella olevien kanssa vapaasti, hänen kavalat kuiskauksensa sihahtelevat kaikilla käytävillä ja niitä kuunnellaan itsensä hallituksen omissa huoneissa. Sillä petturi ei näytä petturilta. Hän puhuu samalla korostuksella kuin uhrinsa, ylläpitää samaa ulkokuorta ja perusteluja. Hän vetoaa kaikkien ihmisten sydämissä piilevään yksinkertaisuuteen. Hän mädättää kansakunnan sielun, puuhastelee salassa ja tuntemattomana yössä kaivaakseen maata kaupungin perustusten alta. Hän sairastuttaa ruumiin harkiten, niin että se ei enää kykene vastustamaan. Jopa murhamies on vähemmän pelättävä.

(Multikulturaalinen Ylen loppukevennys)

PERSUILLA POLIITTISESTI KORREKTIA ROTUDENIALISMIA JA SUOMALAISUUDEN VESITTÄMISTÄ.

Yle Uutisten verkkosivut haastatteli 12.9.2014 päivätyssä jutussaan Taideyliopiston rehtorin mielipiteet eivät innosta Perussuomalainen-lehden päätoimittajaa, perussuomalaisten Matias Turkkilaa. Päätoimittajalta kysytään mielipidettä Taideyliopiston rehtorin Tiina Rosenbergin viimeaikaisiin lausuntoihin kuten kuka on oikea suomalainen ja kuka ei. Jutun otsikosta voisi kuvitella, että Turkkila tyrmäisi todellisuudesta vieraantuneen Rosenbergin suomalaisvihamieliset lausunnot yksiselitteisesti, mutta pettymys on suuri kun haastattelua lukiessa paljastuu, että Turkkila on samanlainen suomalaisuuden "epädramatisoija", mädättävä dekonstruktionisti, kuin Rosenbergkin. Kyse on vain suomalaisuuden vesittämisen aste-eroista vai mitä mieltä pitäisi olla tästä herran mielipiteestä:

- Ei suomalaisuudessa ole kysymys ihonväristä, vaan ajattelutavasta ja arvopohjasta. Uskon vilpittömästi, että maailmasta tulisi parempi paikka, jos maailman ihmisille annosteltaisiin ripaus sellaista suoraselkäistä ja itseään korostamatonta suomalaisuutta, jota olen kanssaihmisistäni löytänyt.

Turkkilan väite, kuinka suomalaisuus ei liity "ihonväriin" (rotuun) on kulttuurisesti vahingollista epätieteellistä roskaa. Kukaan muu kuin omaa etnisyyttä vesittävä valkoinen ihminen ei voi sanoa tällaista pelokasta multikulti-valtamediaa nuoleskelevaa soopaa. Aasialaiset ja mustat eivät koskaan hyväksyisi jotakuta sellaista omaan sisäryhmäänsä, joka ei kuulu biologisesti samaan geenipooliin.  Olisi järjetöntä kuulla kongolaisen suusta, että "ei kongolaisuudessa ole kyse ihonväristä, vaan ajattelutavasta ja arvopohjasta" tai että tavallinen japanilainen toteaisi: "Ei japanilaisuudessa ole kysymys ihonväristä, vaan ajattelutavasta ja arvopohjasta". Yleisesti ottaen Turkkilan nöyristelevä ajattelutapa kertoo eurooppalaisen ihmisen vakavasta autoimmuniteettisairaudesta. Se on evolutiivissa pelissä häviäjäryhmän puhetta.  

Ainoa keino pelata etnisessä nollasummapelissä eurooppalaisille lisäaikaa, on kannattaa segregaatiota rodullisen integraation eli hitaan etnisen itsemurhan sijaan.  Valitettavasti kosher-konservatiivi Turkkila kannattaa suomalaisten hukuttamista 7 miljardin enemmistön tummaan kansojen mereen, etniseen kaaokseen:

- Enkä muista koskaan törmänneeni kehenkään, joka olisi ollut suomalaisuudestaan mustasukkainen. Suomalaisuuden puolestapuhujathan nimenomaan toivovat, että maahanmuuttajat omaksuisivat suomalaisia ajattelu- ja käytöstapoja. Monikulttuurisuuden kannattajat näyttävät puolestaan ajattelevan, että muualta tulleet ovat lähtökohtaisesti erilaisia, ja että erilaisina näiden pitää jatkossakin pysyä, Matias Turkkila sanoo.

Todelliset suomalaisuuden puolestapuhujat tunnustavat suomalaisten ainutlaatuisuuden samoin kuin tiibetiläisten, japanilaisten, bretagnelaisten, baskien ja ghanalaisten erityisyyden. Turkkilan lausunto on sukua kommunismille, jossa kaikkien ihmisten kuvitellaan populaatioista ja kulttuurista riippumatta olevan jollain tapaa samanlaisia. Tämä rotudenialismi osana diversiteetin mitätöimistä on vaarallista, virhepäätelmiin perustuvaa polittista retoriiikka, joka palvelee vain yhdenmukaistavan globalisaation arkkitehtejä. Siksi Turkkilaa voi pitää samanlaisena globaalin ylivallan hyödyllisenä idioottina kuin Neuvostoliittoa palvoneet taistolaiset 1970-luvulla.

Persujen polittikka on ainakin puheenjohtaja Timo Soinin suusta kaikkea muuta kuin kansallismielistä ja solidaarista samojen maahanmuutto-ongelmien kanssa painivien naapurimaiden km-puolueiden kanssa. Soini mm. tyrmää yhteistyön maltillisen ja "rasismin" tuomitsevan Sverigedmokraterna-puolueen kanssa. Tällaisten ulostulojen perusteella Persujen kannattaisi tehdä yhteistyötä Feministiskt initiativ -puolueen kanssa, niin ei sitten tarvitsi hikoilla median rasismisyytösten edessä...



************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

"YLEISRADIO LAULAA SAMALLA NUOTILLA ÄÄRIVASEMMISTON KANSSA, ON LAULANUT JO PITÄÄN."

Suuri enemmistö Suomen kansasta on parin viime vuoden aikana alkanut saada tarpeekseen tavallista työmiestä halveksuvan äärivasemmiston venkoilusta ja sitä peesaavan Yleisradion informaatiopimityksistä. Alla sosiaalisesta mediasta poimittu osuva mutta silti varsin tyypillinen näkemys, mikä äärivasemmistossa ja sen lähimmässä liittolaisessa Ylessä mättää:

Ylen A-talkissa käydyssä itsenäisyyspäivän mellakkaa käsitelleessä keskustelussa oli neljä vierasta.

Kaksi heistä Yle varusti puoluemerkinnällä, Matias Turkkila, Perussuomalaiset ja Jukka Kopra, Kokoomus.

Toisella puolella pöytää istui kaksi henkilöä, joista toisen kerrottiin edustavan vain itseään ja toisen kiakkovieraita.

Näin meille kerrottiin Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen taholta.
Ylen toimittaja Susanne Päivärinta muisti erikseen mainita, että Riikka Yrttiaho on Vasemmistoliiton jäsen, mutta edustaa vain itseään.

Niinpä, Yrittiaho on Vasemmistoliiton Helsingin suurimman puolueosaston, Kallion Vasemmiston puheenjohtaja. Häntä ennen puheenjohtajana toimi Dan Koivulaakso.

Yrttiahon vieressä istunut, väkivallallakin tulevaisuuden skenaariona uhannut henkilö kertoi osallistuneensa tapahtuman järjestelyihin. Missään vaiheessa ohjelmaa hän ei kertonut nimeään tai sitä, että on SKP:n eli Suomen kommunistisen puolueen miehiä.  

Tutkivien nettisurffaajien selvitysten perusteella mies paljastui Jaakko Tervoksi, joka oli Tampereella SKP:n ehdokkaana vuoden 2012 kuntavaaleissa.

Jälleen kerran havaittiin, että netin aikakaudella on melko typerää toimia kuten Yleisradio ja äärivasemmistolaiset tekevät. Valheet paljastuvat hyvin nopeasti. Usein ei ehdi edes kissaa sanoa, kun käry on jo käynyt.

Riikka Yrttiaho on aiemmin yrittänyt hämätä ihmisiä poistamalla puoluetunnuksensa US-blogistaan. Kysyttyäni syytä moiseen, hän palautti tunnuksen.

Miksi äärivasemmistolaiset toimivat tavallaan eli peittelevät taustaansa tai kertovat edustavansa vain itseään, kun esiin nousee väkivaltaisia yhteiskunnallisen toiminnan muotoja?

Siksi, että he ovat jo vuosia sinnikkäästi väittäneet äärioikeiston olevan suomalaisen yhteiskunnan pahin uhka. Äärivasemmistolaiset ovat useaan otteeseen luoneet mielikuvaa väkivaltaa ja vandalismia tai niiden uhkaa aiheuttavasta mielikuvitusryhmästä, josta he käyttävät nimitystä suomalainen äärioikeisto.

On vielä hyvin muistissa, kun Yrttiahon edeltäjänä Kallion uustaistolaisten johdossa toiminut Dan Koivulaakso vandalisoi kauppaan tulleen leipälähetyksen siten, että se täytyi poistaa myynnistä. Syyksi Koivulaakso kertoi tuen elintarviketyöläisille.

Samoin hyvin on muistissa Koivulaakson yritys vääntää Tanskassa järjestetyn avoimen yleisötilaisuuden väkivallan aiheuttajat oikeistolaisiksi, vaikka mukana ollut toimittaja ja tv-kuva kertoivat selkeästi, että väkivaltaa harjoittivat ja sen aloittivat nimenomaan Koivulaakson hengenheimolaiset hyökkäämällä rauhallisesti esiintyneiden ja toimineiden ihmisten sekä poliisien kimppuun.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että äärivasemmiston mielikuvituksellinen äärioikeisto väkivaltauhkineen on projektio punaisten omasta ajatus- ja ideologiamaailmasta.

(Projektiolla tarkoitetaan oman ajatusmallin heijastamista ulkoiseen kohteeseen. Projektio on sisäinen puolustusmekanismi, jota projisoija ei välttämättä itse tiedosta.)

Mistä syystä Yleisradio ei vaivaudu usein kertomaan totuutta edes jälkikäteen?

Koska Yleisradio laulaa samalla nuotilla äärivasemmiston kanssa, on laulanut jo pitkään.

Mitä oletatte, olisiko Ylen puolelta räjäytetty ilmoille jymyuutinen, jos herra X olisi paljastunut persuksi?  

Entä millä tavalla olisivat reagoineet iltapäivälehdet, HS, Kaleva, Aamulehti jne.? Uutisoiko mikään merkittävä media kiakkovieras Tervon poliittista taustaa tai Yrttiahon asemaa?

Entä mistä johtuu Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen ideologinen asenne?

Siitä, että moni sen toimittajista edustaa joko vasemmistoa tai äärivasemmistoa. Heitä ei kiinnosta totuus vaan se, että kansalaiset saavat toimittajien ja toimituksen haluaman kuvan tapahtumista.

Vasemmistoliiton ja eritoten Vasemmistonuorten toiminta on jo useiden vuosien ajan muistuttanut taistolaiskommunistien aggressiivista ja osin väkivaltaista toimintaa 1970-luvulla. Ei ole siis mikään ihme, että yhteistyötahona toimii nimenomaan SKP.

Sosialismin ja punalipun kantajien väkivallan historia on julma ja karu. Sosialismin nimissä on surmattu, kidutettu ja vammautettu enemmän oman maan kansalaisia kuin minkään muun poliittisen ideologian piirissä koskaan.

Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimitus tuottaa jatkuvasti journalismia, jossa ei pyritä kertomaan miten asiat ovat vaan ohjataan katsojaa/kuulijaa tarkoituksellisesti virheellisellä ja/tai vajavaisella informaatiolla. Tällaista informaation tuottamista kutsutaan propagandaksi.

Muu media ei kykene yhtään parempaan journalismiin, kun kyseessä on a) vasemmiston aiheuttama väkivalta/vandalismi, b) monikulttuurisuus, c) ilmastopolitiikka, d) maahanmuuttopolitiikka.

On muuten tosi kiva juttu, että ministeri Pia Viitanen (sdp) haluaa jakaa surkeaa journalismia tuottavalle medialle lisärahoitusta. Eikö?

Mistä syystä suomalaisen veronmaksajan täytyy tukea medioita, jotka toistavat samoja uutisia toisiaan kopioiden ja matkien?

Ei ymmärrä. Tai ymmärtää, jos oikea vastaus on Neuvostoliitto.