ISLAMILAINEN RULETTI MANCHESTERISSÄ

Miehitysjoukot ovat jo Britanniassa. Eilen heillä oli
siviilien vastainen sotilasoperaatio Manchesterissa.

Poliittis-taloudellisen pseudoeliitin Eurooppaan päästämien islamilaisten terrori-ruletti osui tällä kertaa Iso-Britannian Manchesteriin. Myöhään eilen illalla Isis-järjestön itsemurhapommittaja iski Manchester Arenassa pidettyyn pop-konserttiin, jossa oli noin 20 000 ihmistä seuraamassa LGBT-dekadenssia markkinoivan teinilaulaja Ariane Granden konserttia. Ylen verkkosivujen uutisessa Kuusi tärkeää tietoa Manchesterin terrori-iskusta: Poliisi panttaa tietoa iskun tekijästä kerrotaan, että suurin osa uhreista oli nuoria ja lapsia, nuorin vain 8-vuotias tyttö.

Läntisiä kansakuntia hallitseva globalistinen "eliitti" ei yksin ole syyllinen siihen, että Eurooppaa miehittää käenpoikien väestö, josta muiden vakavien ongelmien lisäksi sikiää myös terrorismi. Ranskalaisten, saksalaisten, belgialaisten ja ruotsalaisten tapaan myös britit ovat pitkälti muukalaisten aisankannattajia, koska he eivät ole äänestyskopeissa rasismin pelossa uskaltaneet äänestää edes niitä, jotka haluavat ainoastaan hidastaa kolmannen maailman invaasiota. He ovat tieten tahtoen valinneet valtaan ne, jotka päästävät maahan muukalaisia, joista matemaattisella varmuudella tietty osa syyllistyy paikallisväestön murhaamiseen joko terrorismin tai arkisen katuväkivallan muodossa.

Vaikka täällä Euroopan pienessä koilliskolkassa ei ole vielä tapahtunutkaan islamilaisten terrori-iskua, saattaa se ennen pitkää olla todennäköistä, koska poliittinen johtomme ei tee mitään ei-eurooppalaisen vierasväestön vyörymiselle maailman ainoaan suomalaisten kotimaahan. Nimittäin 17. toukokuuta Yle kertoi  uutisen, jonka mukaan Maahanmuutto ennätyslukemiin viime vuonna – Suomesta lähteneiden määrä myös kasvussa. Huolestuttavinta uutisjutussa on se, että maahanmuutto kiihtyi etenkin EU:n ulkopuolelta huomattavasti.

Tietysti suurin vastuu yhteiskunnallisesta epävakaudesta lankeaa viime kädessä valituille politiikoille sekä näkyville mielipidejohtajille. Kansa voi olla harhaanjohdettua kuten Suomessa vuonna 1918, mutta päättäjien pitäisi olla aina tietoisia ratkaisujensa seurauksista. Siksi poliitikot ja intellektuellit, jotka edesauttavat kantaväestön syrjäyttämistä kolmannen maailman maahantunkeutujilla, eivät ole muuta kuin islamilaisen vihollisen yhteistoimintamiehiä, kollaboraattoreita. Sellaisina heitä pitäisi myös kohdella.

Euroopan kansojen säilymiseen vihamielisesti suhtautuva poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen "eliitti" on massiivisella propagandallaan onnistunut vaalikarjan pään kääntämisessä, jossa ensisijaisessa roolissa on ollut nationalismin demonisointi. Toisena indoktrinaation lähteenä on loppumaton hokema, jonka mukaan diversiteetti eli moninaisuus on rikkaus ja voimamme. Tosin kiihtyvän islamilaisen terrorismin myötä kovakalloisemmallekin monikultturistille on käymässä selväksi, että "voimavaraa" löytyy enää vain virallisista juhlapuheista ja kympin tyttöjen ainekirjoituksista. Sanovatpa eurooppalaiset eri kyselyissä ääneen mitä tahansa, sisimmissään he ymmärtävät, että vieraiden ehdolla väkisin pakotettu diversiteetti on silkkaa heikkoutta, koska julkisen vallan ylistämä Toinen voi kuukaudesta toiseen vapaasti tappaa lapsiamme. 

Aivan kuten muidenkin muslimien tekemien joukkomurhien kohdalla, myös Manchesterin terrori-iskun jälkeen poliitikkojen virallisissa julkilausumissa ei myönnetty maahanmuutolla olleen osuutta tapahtuneeseen, vaikka nyt tiedetään, että tekijä oli libyalaistaustainen Salman Abedi. Sen sijaan poliitikot ja julkisuuden henkilöt tuomitsivat rutiinomaisesti terroristien julman barbarismin, vaikka sillä ei tunnetusti tule olemaan mitään vaikutuksia muslimeihin, jotka haluavat virallisen Islamin opetusten mukaisesti toteuttaa pientä jihadia, konkreettista pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan. 

Koska petturilliselle eliitille ja kulttuuriväelle maahanmuuton lopettaminen ja muslimien maastakarkotukset ovat jo ajatuksenakin mahdottomia, yrittävät he löytää "ratkaisuja" kantaväestöstä, koska vain siihen on "moraalisesti" sallittua kohdistaa toimenpiteitä. Median avustamina poliitikot, ns. asiantuntijat, kulttuuri-ihmiset ja intellektuellit tulevat jälleen kerran keskittämään huomion siihen, että eurooppalaisten "terrorismia synnyttävä islamofobinen vihapuhe" pitää suitsia kovalla kädellä samalla kun pidetään huoli siitä, että populistit eivät pääse hyväksikäyttämään tätä ikävää yksittäistapausta. Terrorismin vastaisista toimenpiteistä eivät joudu kärsimään vain "eliitin" pelkäämät totuuspuhujat ja median vihaamat nationalistit, vaan myös passiiviset kuluttajakuhnurit, joiden aselupia, matkustamista ja konserttitilaisuuksia tullaan hankaloittamaan uusilla vaatimuksilla ja tehostetuilla turvatarkastuksilla. Kiristyneen tilanteen vuoksi Järjestelmä saa luonnollisesti hyvän tekosyyn valvoa entistä enemmän kansalaisia verkossa, puhelimessa ja julkisissa paikoissa.

Kehitysmaista tulleita vapaamatkustajia ja potentiaalisia terroristeja  nämä näennäistoimet eivät juurikaan haittaa. Heillä on no-go alueensa, jonne kantaväestöllä eikä virkavallalla ole asiaa, mutta toisaalta he voivat häiritsevinä laumoina täyttää kantaväestön suosimat julkiset tilat kuten kirjastot ja ostoskeskukset. Kiitokseksi siitä, että eurooppalaiset antavat näille toimettomille aavikkosotureille hyvän ilmaisen elintason ja turvatun ympäristön, he raiskaavat naisiamme ja räjäyttävät lapsemme ilmaan. 

Islamilaisten valloitajien kiittämättömän röyhkeuden edessä heidän poliittiset yhteistoimintamiehet hallituksissa ja mediassa vaativat kantaväestöltä, ettei saa provosoitua vaikka provosoidaan, vihalle ei saa antaa valtaa ja elämän pitää jatkua entisellään, sillä "se on juuri se mitä terroristit vähiten haluavat". Ainoastaan itsesuojelunsa menettäneet kansallismasokistit, teuraslampaat, voivat ajatella näin. Kivikautisille barbaareille myönnytykset ja lepyttelyt ovat heikkouden merkki, josta he saavat vain entistä suuremman oikeutuksen aavikkosaatanansa asialle. 

Mikäli taistelu terrorismia vastaan halutaan voittaa, täytyy lännessä tapahtua totaalinen asennemuutos islamilaisiin muukalaisiin. Siksi terroritekojen pitääkin nostattaa kantaväestössä vihaa, suuttumusta ja toimintaa. Kun edesmennyt brittipoliitikko Enoch Powell piti vuonna 1968 kuuluisan Rivers of Blood -puheensa, hänellä tuskin kävi mielessä, että monikulttuurisuuden väistämättä synnyttämä verenvuodatus tulisi olemaan yksipuolista. Toistaiseksi on vuotanut vain meidän eurooppalaisen veri, mutta kuinka kauan?

Niin julman kyynistä kuin se onkin sanoa ääneen, islamistien terrori-iskut ovat vääjäämättä luomassa yhteistä eurooppalaista kohtalonyhteyttä ja identiteettiä (Kai Murros: The Liberation Of Europe), josta pelkän taloususkon ja onton ihmisiokeusideologian varassa oleva EU voi vain haaveilla. Ehkä terrorismin ainoa hyvä puoli onkin se, että se herättää valkoiset kristityt ja pakanat käsittämään, että elämä ei ole lopullisesti turvattua televisioviihdettä, vaan että vapauden ja identiteetin puolesta joutuu myös taistelemaan. Arkipäiväiseksi muodostuneen muukalaisten katuväkivallan ja terrorismin ansiosta kansalaiset alkavat tajuta, että monirotuiset yhteiskunnat ovat automaattisesti monirasistisia, koska ne synnyttävät etnistä kilpailua yhteiskunnan sisällä, jonka vuoksi ne eivät vol koskaan olla harmonisia toisin kuin suhteellisen homogeeniset orgaaniset yhteisöt. Toistettakoon tässä yhteydessä vielä Helsingin pormestari Raimo Ilaskiven 1990-luvulla esittämä viisaus: Ennen somaleja Suomessa ei ollut rasismia.

Terrorismia tänään, mitä huomenna? Mikä on edessä? Tällä hetkellä selvää on vain se, että vasemmistoliberaaliin haavemaailmaan kuuluva moniarvoinen so. monikultuurinen teatteri on konkurssin partaalla, sillä Potemkinin kulissien ylläpitäminen alkaa tulla liian kalliiksi. Heidän pelastususkonnoista lähtöisin oleva lineaarinen kehitysusko on pelkkää fantasiaa, joka on ajat sitten rappeutunut omassa kehässä pyörimiseksi, ja yltynyt nyt pelkäksi päämäärättömäksi hullunmyllyksi. On epätodennäköistä, että länsimaisen kulttuurin etnomasokistista itsetuhoisuutta voitaisiin enää jarruttaa rauhanomaisella demokraattisella prosessilla. Tervehtyminen on edelleen kansalaisten tahdon varassa, mutta se tuskin tulee tapahtumaan äänestyslipulla. Sen aika meni jo.

Yle TV1, tiistai 23.5.2017 klo 21:00, A-studio 

Manchesteri terrori-isku - haastateltavana pääministeri Juha Sipilä ja sisäministeriön poliisijohtaja Petri Knaape. Juontajana Kirsi Heikel. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Juha Sipilä varoitteli taas Facebookin "ääripäiden" vihapuheesta ja korosti maltillista keskitietä. Toisin sanoen hän kannattaa terrorismin ratkaisuksi keskitien keskustelua ja kompromissia, jotka eivät käytännössä ole ratkaisuja olleenkaan, vaan ongelmien pakenemista. 

Sekä Sipilä että poliisijohtaja Knaape kannattavat "moniarvoista" yhteiskuntaa eli parin viime vuosikymmenen aikana vallinnutta monikulttuurista yhteiskuntakokeilua. Heidän mukaan terrorismia lännessä voidaan ehkäistä vain moniarvoisuuden (lue: monikulttuurisuuden) lisäämisellä eli juuri sillä, mikä on tehnyt vieraan islamilaisen terrorismin mahdolliseksi. 

Kansalaisvaikuttaja Heikki Porkka kommentoi Facebookissa tämän iltaista A-studiota ja esittää pääministeri Juha Sipilälle ja Timo Soinille muutaman kysymyksen, jotka kaipaavat vastausta:

Manchesterin kuolonuhrit eivät antaneet pelolle valtaa vaan menivät konserttiin, vaikka muslimien terroristiorganisaatio oli kehottanut iskemään konserteissa ja kaikissa sellaisissa tilaisuuksissa, joihin osallistuu paljon vääräuskoisia. 

Tekivätkö uhrit oikean ratkaisun, kun eivät antaneet pelolle valtaa? 

Samaa voi kysyä Timo Soinilta, joka edustaa tyhjien fraasien koulukuntaa, joita Eurooppa on tällä hetkellä pullollaan. 

Suoraan sanottuna. Poliitikkojen täysin tyhjät selitykset ja fraasit ovat oksettavaa kuunneltavaa. 

Ikävää oli myös havaita, että Sipilä on täysin kuutamolla todellisuudesta. Hänellä ei tunnu olevan mitään käsitystä islamin pyhistä arvoista. Muhammedin esimerkillisestä elämästä ja koraanin sisällöstä. 

Sipilä etsii syitä kuin tekijät edustaisivat länsimaista elämäntapaa kunnioittavia henkilöitä.  

Hän ei ymmärrä, että islam ei hyväksy demokratiaa, ei myöskään tasa-arvoa eikä ylipäätään länsimaista elämänmuotoa, koska se on täydellisessä ristiriidassa islamin pyhimpien oppien kanssa. 

Sipilä totesi Ylen A-studiossa, että täytyy lisätä uskontojen vuoropuhelua. Mitä Sipilä tarkoittaa? Ei mikään muu uskonto tuota ongelmaa kuin islam. Miksi muut uskonnot täytyy sotkea sekaan? 

Sipilä selitteli myös perinteiseen tapaan eriarvoistumisen olevan merkittävä syy terrorismin taustalla.  

Höpö, höpö, jos eriarvoistuminen tai syrjäytyminen ovat terrorismin taustalla, miksi kreikkalaisnuoret eivät aja Scanialla ihmisjoukkoon tai posauta pommia, joka surmaa mahdollisimman monta ihmistä? 

On myös muistettava, että muslimiterroristien joukossa on ollut useita koulutettuja ja hyvin toimeentulevia henkilöitä. 

Miksi on niin vaikeaa sanoa totuus eli että kaiken takana on islam, jonka useat käskyt ja kehotukset ohjaavat muslimeja surmaamaan ja vahingoittamaan vääräuskoisia, joita ovat kaikki muut paitsi muslimit? 

Sipilä toisti Risikon aiemmin julkituoman asian, jonka mukaan iskulla ei ole yhteyttä Suomeen. Ei tosiaankaan ole, jos islamia ei halua nähdä merkittävänä motiivina. 

Osaako Juha Sipilä sanoa, tai Timo Soini tai Petteri Orpo, miksi tuhannet muslimit ympäri maailmaa juhlivat aina, kun muslimi tai muslimit tekevät terrori-iskun? Ihanko vaan eriarvoistumisen ilossa tai tuskassa? 

Ihmetyttää myös se, että Sipilä oli huolestunut some-keskustelusta, johon hän toivoi konsensushenkeä. Eikö Sipilä todellakaan ymmärrä, että potentiaalisten terroristien kanssa ei neuvotella, heidät täytyy heittää ulos maasta ennen kuin he ehtivät tehdä mitään. 

Entä miksi Sipilä nosti saamelaiset esiin? Mitä hemmetin tekemistä saamelaisten asemalla on islamilaisen terrorismin kanssa?

YLE HEKUMOI HULLUUDEN RIEMUMARSSILLA

Jeesus: Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Yle Watch: Ehkä heille, jotka ajattelemattomuuttaan seuraavat muotiaatteita, ja hyödyllisille idiooteille, jotka kuvittelevat tekevänsä parempaa maailmaa vaikka heidän aikeensa on kivetty tie helvettiin. Mutta anteeksi eivät saa kyyniset opportunistit, jotka tietävät seuraukset mutta leikkivät tyhmää ja kannattavat itsekkään hyödyn vuoksi itsetuhoista kulttuurihegemoniaa. Sen sijaan suoraan pölkylle pannaan ne, jotka silkassa pahantahtoisuudessaan ja vainoharhaisessa kostonhimostaan haluavat tuhota Lännen mitä kieroimmalla tavalla, käyttämällä aseinaan hyväntahtoisia idiootteja ja luoteina miljardeihin kohovia maahanpyrkijöitä. 

Yleisradio on eilisestä lähtien hehkuttanut tämän päivän monikulttuuritapahtumaa Helsingin kansalaistorilla, mutta vasta tänään mediajätti on saanut täysin palkein tuulettaa virallista uskonkappalettaan jokaisessa uutislähetyksessään. Uutistenlukijoiden kasvot ovat loistaneet kuin he olisivat nähneet ilmestyksen ja heidän on ollut myötähävettävän vaikeaa peitellä Pyrrhoksen voiton riemuaan. Niin ikään hurmoksellisena voi pitää Yle uutisten nettisivujen juttua "Arviolta 15 000 osoittaa mieltään monikulttuurisuuden puolesta – seuraa suorana", jonka loppuun on liitetty kymmeniä maahanmuuttokiimaisten Twitter-viestejä ja kuvia.

Meillä on unelma -mielenosoituksen alullepanijoina olivat muusikko Aleksi Pahkala, toimittaja Janne Flinkkilä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Johanna Sumuvuori (vihr). Ihmetystä herättää, että näin suuret bileet pystyttiin kaikesta pakollisesta byrokratiasta huolimatta järjestämään vain pari päivää Immoselle järjestetyn "some-kohun" jälkeen aivan kuin tällaista tilaisuutta olisi suunniteltu etukäteen. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, että mielenosoituksen taustalla eivät olleet vain yksityishenkilöt vaan rasvaa koneeseen on pannut myös myötämielinen valtiovalta, virkamieskunta, Helsingin kaupunki ja johtavat poliitikot. Eliitin kannattaman Hyvän asian mutta kansan kiroaman painajaisen tukemista korostavalle mielenosoitukselle löytyi varmaan sopivat luvat jonon ohi, mikä voi olla merkki korruptoituneesta hyväveli-multikultiverkostosta. Oma kysymyksensä on myös se, kuka tämän sirkuksen maksoi. Tuskin sentään tilaisuuden järjestäjät ja sitä puffaneet julkkis-hyväkkäät. On mahdollista, että maltaita maksanut performanssi kustannettiin tavallisten helsinkiläisten ja suomalaisten veronmaksajien pussista, joiden joukossa on valtava joukko niitä, jotka eivät kannattaneet tätä punavihreän kuplan henkistä massarunkkurinkiä. Yle Watch selvittelee asiaa.

Sateisen heinäkuun harvaksi lämpimäksi päiväksi osunut tiistai antoi ihanan tekosyyn viinaan menevälle biletys- ja taideväelle kerääntyä kuuntelemaan mitätöntä soittolistapaskaa kuin Taiteiden yössä konsanaan. Paikalla kuultiin omaan mitään häpeämättömään "hyvyyteensä" pakahtuneita  bulkkiartisteja kuten Anssi Kelaa, Maija Vilkkumaata, Jukka Poikaa ja J. Karjalaista. Ilman suurempaa houkuttelua paskanpuhujuksi oli saatu punakaartin Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki, maahantunkeutujien Ozan Yanar (vihr.) ja Fatbardhe Hetemaj  (kok.), pinkkikirkon piispa Irja Askola ja Valitun kansan ylirabbiini Simon Livson.

Hyvän sään vuoksi paikalle raahautuneet 15 000 mielenosoittajaa koostuivat suurelta osin Light-vasemmistosta eli punavihreästä lukeneistosta,  ajan henkeä nuuskivista hipstereistä, ylimielisistä maahantunkeutujista, apurahakapinallisista eli anarkomarkoista, roturutsapariskunnista, lökäpöksyisistä hoppareista ym. kaljaa kittaavista sekakäyttäjistä (vrt. "Taiteiden yö"). Tätä juttua alhaalla kommentoiva nimimerkki Pantalone paljasti osuvasti ettei kyseessä ollut todellakaan mikään kansanjuhla:

Jos Helsingin keskustassa järjestetään lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun iltana ilmaiskonsertti, jonka esiintyjälistalla ovat mm. J.Karjalainen, Anssi Kela, Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Anna Puu jne jne ja paikalle kerääntyy vaivainen 15 000 yleisö, sen sijaan, että paikalle saapuisi yli 50 000 ihmistä, niin se ei ole punavihreän kuplan riemuvoitto, vaan osoitus siitä, että esiintyjiäkin tärkeämpänä asiana ihmiset pitävät sitä, etteivät ilmaise tukeaan monikulttuurisuudelle.

Luonnollisesti Ylen kamerat yrittivät välttää kaikin tavoin sellaisia kuvakulmia, missä näkyisi äärivasemmiston mustapunaisia lipunheiluttelijoita ja sikahumalaisia, törkeyksiä huutelevia, roskia heitteleviä lumpenprolen öyhöttäjiä. Oikeanlaista Hyvien ihmisten diversiteettiä siis löytyi, joten kyse ei tietenkään ollut läpileikkaus koko kansasta. Ajottain mielenosoitus näytti tunnettujen punavihreiden kokoontumisajolta, jossa kilpailuteemana oli moraaliposeeraus. Ei ihme, että Yle virallisena monikulttuurisuuden edistäjänä oli tapahtumasta aivan täpinöissään. Jopa illan Urheiluruutu oli valjastettu propagoimaan tätä hulluuden riemumarssia! Iso-Britannian sisältäpäin repivästä verisestä monirotuisuudesta aikoinaan varoittanut konservatiivipoliittikko Enoch Powell viittasi kuuluisassa pamfletissaan Antiikin viisauteen, jossa sanotaan: "Jonka jumalat tahtovat tuhota, he tekevät ensin hulluksi." Tämä on syytä pitää mielessä kun seuraa Välimeren yli hyökyvää loppumatonta monikulttuurisuutta ja siihen antautuvasti suhtautuvaa kansalaistorin porukkaa. 

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle! 

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

Yhteistä näillä riemumarsseille on se, että ne molemmat jakoivat kansaa entistä tiukemmin eri rintamalinjoihin. Monikultturistien ylemmyydentunteen täyttämä voitokas euforia kansalaistorilla oli vain hetken huumaa, kuin hallusinaatio Pekka Haaviston presidenttiydestä, josta selviyttyään he joutuvat heräämään entistä ankeamaan aamuun. Juuri tällaisen provokaation vuoksi Suomi on entistä jakautuneempi ja vihamielisempi maa. 

Kansalaisten keskusteluyhteyttä ei paranna se, että tv-uutisissa haastateltujen "tavallisten" ihmisten kommenteissa kuului kaikissa se, ettei Immosen esittämiä mielipiteitä saisi esittää julkisuudessa, mikä on aika erikoinen näkemys niiltä, jotka sanovat ääni väristen kannattavansa demokratiaa. Mielenosoittajien viesti oli, että heidän valtiouskontona pitämäänsä monikulttuurisuutta vastaan ei saisi taistella, vaan kansan enemmistön ja vähemmistöksi syrjäytettyjen jälkipolvien on alistuttava kiltisti teuraslampaiksi tälle punaporvariston moraalista itsetuntoa kohottavalle hullutukselle. Vielä 25-30 vuotta sitten tälle mielettömyydelle olisi nauranut koko Suomi kuin jollekin monikulttuuria ja poliittisesti korrektia tasa-arvoteatteria ilkkuvalle jutulle Pahkasiassa, mutta nyt lehti on tarpeeton, sillä parodiahorisontti ylitettiin jo 15 vuotta sitten ja elämmme oikeasti Absurdanistanissa. Valitettavasti jo lastentarhoista asti altistetut läpisosiaalistetut kansalaiset  on indoktrinoitu monikultturismiin, jonka vuoksi monen heistä on mahdotonta ymmärtää, että kyse on vain pari vuosikymmentä vanhasta kulttuurimarxilaisten ja globaalikapitalistien ideologisesta projektista eikä yhteiskunnan normaalitilasta, joka olisi vallinnut aina ikään kuin toimettomat kameliajurit ja taatelin tallaajat olisivat tepastelleet näillä lakeuksilla iät ja ajat. 

Kaikkein tulikiven katkuisimman kansankiihotuspuheen piti muutoinkin kuumaverinen Turkin poika, vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar, joka tyypillisellä vierasmaalaisella röyhkeydellä vaati suomalaisilta kuten perussuomalaisilta käytöstä ja mielipiteitä, jotka on sopeutettu mimosan herkkien maahantunkeutujien loputtomiin tarpeisiin ja herkkiin tunteisiin:

Timo sinä päätät haluatko olla valtiopäämies joka sanoi ei rasismille, joka pisti sille pisteen ja lopetti puolueessa esiintyvän vihapuheen, vai haluatko Timo tulla muistetuksi opportunistina, joka antoi rasisteille äänen puolueessa, jotta pääsisit itse valtaan.

Ozan Yanarin hysteerinen raivo rasismista oli suunnattu etnisten suomalaisten intressiä vastaan, sillä hän ymmärtää vallan hyvin, että monikulttuurisessa sekasikiövaltiossa etniset ryhmät käyvät nollasummapeliä, jossa taistellaan lähinnä ennemmistön tuottamista resursseista. Siksi on ymmärrettävää, että tämä turkkilainen monikulttuurikiihottaja pitää hyvänä, että turkkilaisia vyöryy Suomeen ja Saksaan, koska se vahvistaa ottomaanien jälkeläisten etnistä etua. Tyypillistä on myös se, että Yanarin kaltaiset etniset nurkanvaltaajat eivät pitäisi siitä, mikäli heidän kotimaahansa tunkeutuisi miljoonittain pohjoismaalaisia, jotka lypsäisivät isäntämaasta resursseja ja elintilaa.

Kilarivasemmiston ja sateenkaariylhäisön osanottoa tapahtumaan ei ihmettele kukaan, mutta monet hieraisivat silmiään kun lavalle astui puhumaan valeopposition edustaja, Hommafoorumin perustaja, perussuomalaisten Matias Turkkila, joka yritti säälittävällä hengennostatuksellaan nuoleskella yleisöä huutamalla mikkiin, että "rasismi on vastenmielistä". Tämä puhdistautumisriitti ei tietenkään riittänyt täynnä oikeamielisyyden harhaa olevalle verenhimoiselle yleisölle, sillä puhetta saatteli voimakkaat "fasisti!"-huudot.

Mutta mitä merkillistä Turkkila sitten tarkoitti rasismilla? Sitäkö, että rodut l. geneettiset klusterit ovat biologinen fakta?. Joillekin jo tämän tosiasian tunnustaminen on vastenmielistä rasismia, mutta silti heille ei tuota mitään ongelmaa vaatia Eurooppaan lisää diversiteettiä eli erilaisia etniteettejä ja rotuja maailman ääristä asti. Vai ovatko Turkkilalle pelkästään populaatioden väliset erilaiset äo-tulokset vastenmielisiä, vaikka nekin on verifioitu moneen kertaan? Vai tarkoittiko hän rasismilla Israelin juutalaisten ja  tiibetiläisten harjoittamaa politiikkaa, jossa ei haluta maahan monikulttuurista invaasiota? Tuskin sentään. Turkkila sekä yleisö tarkoittivat rasismilla vain valkoisten geneettistä ja kulttuurista itsesuojelua - Afrikka afrikkalaisille, Israel juutalaisille, Japani japanilaisille, Tiibet tiibetiläiselle, mutta Eurooppa koko maailmalle. Tätä on todellinen rasismi. Rodullinen tuhoamissota, jota käydään vain eurooppalaisperäistä väestöä vastaan.

Entä monikulttuurisuus tai monikultturismi, joiden täsmällisistä käsitteellisistä merkityksistä on väännetty varsinkin somessa viimeiset päivät. Semantiikka sikseen, sillä vain konkretia ratkaisee. Monikulttuurisuus merkitsee Euroopan ja Suomen afrikkalaistamista, jonka lopullisena seurauksena on valkoisten kansojen katoaminen tai vähintään näivettyminen merkityksettömiksi vähemmistöiksi. Monikultturismi on vain välivaihe globaalin monokulttuurin barbariaan. Aatteen taustalla vaikuttavat kulttuurimarxilaiset tosiuskovat puhuvat tietenkin edistyksestä, vaikka ainoa looginen seuraus käytännön monikulttuurisuudesta eli loputtomasta maahanmuutosta on läntisen maailman afrikkalaistuminen. Ilman valkoisten aloitteellisuutta, itsekuria, älyä, tiedettä ja taiteellista visiota Länsi vajoaa samanlaiseen brutaaliin kivikauteen kuin musta Afrikka ennen eurooppalaisten tuloa. Ne monikultturistit jotka tietävät seuraukset kannattavat aatettaan joko harhaisen syyllisyydentunnon tai silkan kaunaisen tuhovimman vuoksi. Facebookissa eräs sivustaseuraaja analysoi melko tyhjentävästi länsimaisen kulttuurin immuniteettikatoa, kun se joutuu kieron kulttuurimarxilaisen retorisen hyökkäyksen kohteeksi :

Terminologialla saadaan massat uskomaan valhe.   Tunteisiin vetoavat termit auttavat saamaan laajan kannatuksen asiaan perehtymättömiltä. Ja erityisesti kauniimmalta sukupuolelta, koska naiset ovat miehiä empaattisempia ja altiimpia tunteisiin vaikuttamiseen, kuten tarina Eedenissä jo opetti, unohtamatta miehen virhettä.

Otetaan esimerkiksi homoliittokysymys.   Sellaisella nimellä se ei uponnut juuri kenellekään, sitten kun vaihdettiin se sukupuolineutraaliksi avioliitoksi se alkoi kuulostaa jo paremmalta kunnes lopulta räjäytettiin pankki absurdilla "tasa-arvo"-termillä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.  Sama konvehtipaperi tapahtuu monikulttuurisuuden kanssa.  

Punavihreä media maalaa monikulttuurismin sellaiseen konvehtipaperiin kuin vieraat ruuat, vieras musiikki, vieraat juhlat ja vieraat kielet, jotka kaikki ovat hyviä asioita, mutta kun tämä ei ole ollenkaan sitä mitä tuolla sanalla todellisuudessa tarkoitetaan.  Todellisuudessa he käyttävät "monikulttuurisuutta" ja vähemmistöjä hyväksi murtaakseen hallitsevan olemassa olevan arvopohjan koti, uskonto ja isänmaa. Koti ja perhearvot pyritään tuhoamaan homosaatiolla, uskonto ja kristillisyys tulee tuhota islamisaatiolla ja isänmaa ja kotimaa tulee tuhota globalisaatiolla.  Erityisen hyöydyllistä tämä vastakkain asettelu on siinä, että se aiheuttaa konflikteja kuten terrorismi ja vihapuhe, joiden kautta voidaan tuoda se kontrolli ja valvonta sekä yksityisyyden riistäminen, jota ei muuten olisi hyväksytty. Voidaankin nähdä, että aina kun on ollut terrori-isku, kouluampuminen tai (todellinen) vihapuhe, astuu esille joku vasemmiston professori YLEn aamu-televisioon kertomaan kuinka tämä asiaa tulee nyt korjata asettamalla uusi kontrolli; riistetään yksityisyys, otetaan aseet pois kansalta ja poistetaan sananvapaus.  Askele askeleelta näin hivuttaudutaan kohti marxilaista totalitaarista järjestelmää itse luoduilla ongelmilla. Ja eihän tämä agenda mikään uusi ole, vaan jo Vladimir Lenin mainitsi samat keinot tuhota länsi. Kun maa sitten muuttuu islamistiseksi tai marxilaiseksi, niin monikultturismi loppuu siihen ja silloin vähemmistössä olevat toisinajattelijoita laitetaan vankiloihin, kidutetaan ja tapetaan hirvittävillä tavoilla.

Toden totta, kansalaistorilta ei ole pitkä matka monikulttuuriseen painajaiseen, vaikka siinä elettiin vain yhden illan kestänyt kollektiivinen hallusinaatio - heidän unelma - joka toteutuessaan merkitsee Suomenlahden rannoilla elävän ainutlaatuisen kansansirpaleen tuhoa. Eivät Ruotsi eikä edes Stalin kyennyt tuhoamaan suomalaisia, vaan suurimpana vaarana ovat luopiot, jotka kuvittelevat saaneensa maan ilmaiseksi ja jotka siksi katsovat että se voidaan myös lahjoittaa ilmaiseksi, muilta kysymättä. Roomalainen valtiomies Marcus Tullius Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) sanoo asian paremmin:

(...) kansakunta voi selvitä typeryksistään, jopa pyrkyreistäkin. Mutta se ei selviä sisäisestä maanpetoksesta. Vihollinen porteilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan avoimesti. Mutta petturi liikkuu porttien sisäpuolella olevien kanssa vapaasti, hänen kavalat kuiskauksensa sihahtelevat kaikilla käytävillä ja niitä kuunnellaan itsensä hallituksen omissa huoneissa. Sillä petturi ei näytä petturilta. Hän puhuu samalla korostuksella kuin uhrinsa, ylläpitää samaa ulkokuorta ja perusteluja. Hän vetoaa kaikkien ihmisten sydämissä piilevään yksinkertaisuuteen. Hän mädättää kansakunnan sielun, puuhastelee salassa ja tuntemattomana yössä kaivaakseen maata kaupungin perustusten alta. Hän sairastuttaa ruumiin harkiten, niin että se ei enää kykene vastustamaan. Jopa murhamies on vähemmän pelättävä.

(Multikulturaalinen Ylen loppukevennys)