YLE HEKUMOI HULLUUDEN RIEMUMARSSILLA

Jeesus: Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Yle Watch: Ehkä heille, jotka ajattelemattomuuttaan seuraavat muotiaatteita, ja hyödyllisille idiooteille, jotka kuvittelevat tekevänsä parempaa maailmaa vaikka heidän aikeensa on kivetty tie helvettiin. Mutta anteeksi eivät saa kyyniset opportunistit, jotka tietävät seuraukset mutta leikkivät tyhmää ja kannattavat itsekkään hyödyn vuoksi itsetuhoista kulttuurihegemoniaa. Sen sijaan suoraan pölkylle pannaan ne, jotka silkassa pahantahtoisuudessaan ja vainoharhaisessa kostonhimostaan haluavat tuhota Lännen mitä kieroimmalla tavalla, käyttämällä aseinaan hyväntahtoisia idiootteja ja luoteina miljardeihin kohovia maahanpyrkijöitä. 

Yleisradio on eilisestä lähtien hehkuttanut tämän päivän monikulttuuritapahtumaa Helsingin kansalaistorilla, mutta vasta tänään mediajätti on saanut täysin palkein tuulettaa virallista uskonkappalettaan jokaisessa uutislähetyksessään. Uutistenlukijoiden kasvot ovat loistaneet kuin he olisivat nähneet ilmestyksen ja heidän on ollut myötähävettävän vaikeaa peitellä Pyrrhoksen voiton riemuaan. Niin ikään hurmoksellisena voi pitää Yle uutisten nettisivujen juttua "Arviolta 15 000 osoittaa mieltään monikulttuurisuuden puolesta – seuraa suorana", jonka loppuun on liitetty kymmeniä maahanmuuttokiimaisten Twitter-viestejä ja kuvia.

Meillä on unelma -mielenosoituksen alullepanijoina olivat muusikko Aleksi Pahkala, toimittaja Janne Flinkkilä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Johanna Sumuvuori (vihr). Ihmetystä herättää, että näin suuret bileet pystyttiin kaikesta pakollisesta byrokratiasta huolimatta järjestämään vain pari päivää Immoselle järjestetyn "some-kohun" jälkeen aivan kuin tällaista tilaisuutta olisi suunniteltu etukäteen. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, että mielenosoituksen taustalla eivät olleet vain yksityishenkilöt vaan rasvaa koneeseen on pannut myös myötämielinen valtiovalta, virkamieskunta, Helsingin kaupunki ja johtavat poliitikot. Eliitin kannattaman Hyvän asian mutta kansan kiroaman painajaisen tukemista korostavalle mielenosoitukselle löytyi varmaan sopivat luvat jonon ohi, mikä voi olla merkki korruptoituneesta hyväveli-multikultiverkostosta. Oma kysymyksensä on myös se, kuka tämän sirkuksen maksoi. Tuskin sentään tilaisuuden järjestäjät ja sitä puffaneet julkkis-hyväkkäät. On mahdollista, että maltaita maksanut performanssi kustannettiin tavallisten helsinkiläisten ja suomalaisten veronmaksajien pussista, joiden joukossa on valtava joukko niitä, jotka eivät kannattaneet tätä punavihreän kuplan henkistä massarunkkurinkiä. Yle Watch selvittelee asiaa.

Sateisen heinäkuun harvaksi lämpimäksi päiväksi osunut tiistai antoi ihanan tekosyyn viinaan menevälle biletys- ja taideväelle kerääntyä kuuntelemaan mitätöntä soittolistapaskaa kuin Taiteiden yössä konsanaan. Paikalla kuultiin omaan mitään häpeämättömään "hyvyyteensä" pakahtuneita  bulkkiartisteja kuten Anssi Kelaa, Maija Vilkkumaata, Jukka Poikaa ja J. Karjalaista. Ilman suurempaa houkuttelua paskanpuhujuksi oli saatu punakaartin Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki, maahantunkeutujien Ozan Yanar (vihr.) ja Fatbardhe Hetemaj  (kok.), pinkkikirkon piispa Irja Askola ja Valitun kansan ylirabbiini Simon Livson.

Hyvän sään vuoksi paikalle raahautuneet 15 000 mielenosoittajaa koostuivat suurelta osin Light-vasemmistosta eli punavihreästä lukeneistosta,  ajan henkeä nuuskivista hipstereistä, ylimielisistä maahantunkeutujista, apurahakapinallisista eli anarkomarkoista, roturutsapariskunnista, lökäpöksyisistä hoppareista ym. kaljaa kittaavista sekakäyttäjistä (vrt. "Taiteiden yö"). Tätä juttua alhaalla kommentoiva nimimerkki Pantalone paljasti osuvasti ettei kyseessä ollut todellakaan mikään kansanjuhla:

Jos Helsingin keskustassa järjestetään lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun iltana ilmaiskonsertti, jonka esiintyjälistalla ovat mm. J.Karjalainen, Anssi Kela, Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Anna Puu jne jne ja paikalle kerääntyy vaivainen 15 000 yleisö, sen sijaan, että paikalle saapuisi yli 50 000 ihmistä, niin se ei ole punavihreän kuplan riemuvoitto, vaan osoitus siitä, että esiintyjiäkin tärkeämpänä asiana ihmiset pitävät sitä, etteivät ilmaise tukeaan monikulttuurisuudelle.

Luonnollisesti Ylen kamerat yrittivät välttää kaikin tavoin sellaisia kuvakulmia, missä näkyisi äärivasemmiston mustapunaisia lipunheiluttelijoita ja sikahumalaisia, törkeyksiä huutelevia, roskia heitteleviä lumpenprolen öyhöttäjiä. Oikeanlaista Hyvien ihmisten diversiteettiä siis löytyi, joten kyse ei tietenkään ollut läpileikkaus koko kansasta. Ajottain mielenosoitus näytti tunnettujen punavihreiden kokoontumisajolta, jossa kilpailuteemana oli moraaliposeeraus. Ei ihme, että Yle virallisena monikulttuurisuuden edistäjänä oli tapahtumasta aivan täpinöissään. Jopa illan Urheiluruutu oli valjastettu propagoimaan tätä hulluuden riemumarssia! Iso-Britannian sisältäpäin repivästä verisestä monirotuisuudesta aikoinaan varoittanut konservatiivipoliittikko Enoch Powell viittasi kuuluisassa pamfletissaan Antiikin viisauteen, jossa sanotaan: "Jonka jumalat tahtovat tuhota, he tekevät ensin hulluksi." Tämä on syytä pitää mielessä kun seuraa Välimeren yli hyökyvää loppumatonta monikulttuurisuutta ja siihen antautuvasti suhtautuvaa kansalaistorin porukkaa. 

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle! 

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

Yhteistä näillä riemumarsseille on se, että ne molemmat jakoivat kansaa entistä tiukemmin eri rintamalinjoihin. Monikultturistien ylemmyydentunteen täyttämä voitokas euforia kansalaistorilla oli vain hetken huumaa, kuin hallusinaatio Pekka Haaviston presidenttiydestä, josta selviyttyään he joutuvat heräämään entistä ankeamaan aamuun. Juuri tällaisen provokaation vuoksi Suomi on entistä jakautuneempi ja vihamielisempi maa. 

Kansalaisten keskusteluyhteyttä ei paranna se, että tv-uutisissa haastateltujen "tavallisten" ihmisten kommenteissa kuului kaikissa se, ettei Immosen esittämiä mielipiteitä saisi esittää julkisuudessa, mikä on aika erikoinen näkemys niiltä, jotka sanovat ääni väristen kannattavansa demokratiaa. Mielenosoittajien viesti oli, että heidän valtiouskontona pitämäänsä monikulttuurisuutta vastaan ei saisi taistella, vaan kansan enemmistön ja vähemmistöksi syrjäytettyjen jälkipolvien on alistuttava kiltisti teuraslampaiksi tälle punaporvariston moraalista itsetuntoa kohottavalle hullutukselle. Vielä 25-30 vuotta sitten tälle mielettömyydelle olisi nauranut koko Suomi kuin jollekin monikulttuuria ja poliittisesti korrektia tasa-arvoteatteria ilkkuvalle jutulle Pahkasiassa, mutta nyt lehti on tarpeeton, sillä parodiahorisontti ylitettiin jo 15 vuotta sitten ja elämmme oikeasti Absurdanistanissa. Valitettavasti jo lastentarhoista asti altistetut läpisosiaalistetut kansalaiset  on indoktrinoitu monikultturismiin, jonka vuoksi monen heistä on mahdotonta ymmärtää, että kyse on vain pari vuosikymmentä vanhasta kulttuurimarxilaisten ja globaalikapitalistien ideologisesta projektista eikä yhteiskunnan normaalitilasta, joka olisi vallinnut aina ikään kuin toimettomat kameliajurit ja taatelin tallaajat olisivat tepastelleet näillä lakeuksilla iät ja ajat. 

Kaikkein tulikiven katkuisimman kansankiihotuspuheen piti muutoinkin kuumaverinen Turkin poika, vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar, joka tyypillisellä vierasmaalaisella röyhkeydellä vaati suomalaisilta kuten perussuomalaisilta käytöstä ja mielipiteitä, jotka on sopeutettu mimosan herkkien maahantunkeutujien loputtomiin tarpeisiin ja herkkiin tunteisiin:

Timo sinä päätät haluatko olla valtiopäämies joka sanoi ei rasismille, joka pisti sille pisteen ja lopetti puolueessa esiintyvän vihapuheen, vai haluatko Timo tulla muistetuksi opportunistina, joka antoi rasisteille äänen puolueessa, jotta pääsisit itse valtaan.

Ozan Yanarin hysteerinen raivo rasismista oli suunnattu etnisten suomalaisten intressiä vastaan, sillä hän ymmärtää vallan hyvin, että monikulttuurisessa sekasikiövaltiossa etniset ryhmät käyvät nollasummapeliä, jossa taistellaan lähinnä ennemmistön tuottamista resursseista. Siksi on ymmärrettävää, että tämä turkkilainen monikulttuurikiihottaja pitää hyvänä, että turkkilaisia vyöryy Suomeen ja Saksaan, koska se vahvistaa ottomaanien jälkeläisten etnistä etua. Tyypillistä on myös se, että Yanarin kaltaiset etniset nurkanvaltaajat eivät pitäisi siitä, mikäli heidän kotimaahansa tunkeutuisi miljoonittain pohjoismaalaisia, jotka lypsäisivät isäntämaasta resursseja ja elintilaa.

Kilarivasemmiston ja sateenkaariylhäisön osanottoa tapahtumaan ei ihmettele kukaan, mutta monet hieraisivat silmiään kun lavalle astui puhumaan valeopposition edustaja, Hommafoorumin perustaja, perussuomalaisten Matias Turkkila, joka yritti säälittävällä hengennostatuksellaan nuoleskella yleisöä huutamalla mikkiin, että "rasismi on vastenmielistä". Tämä puhdistautumisriitti ei tietenkään riittänyt täynnä oikeamielisyyden harhaa olevalle verenhimoiselle yleisölle, sillä puhetta saatteli voimakkaat "fasisti!"-huudot.

Mutta mitä merkillistä Turkkila sitten tarkoitti rasismilla? Sitäkö, että rodut l. geneettiset klusterit ovat biologinen fakta?. Joillekin jo tämän tosiasian tunnustaminen on vastenmielistä rasismia, mutta silti heille ei tuota mitään ongelmaa vaatia Eurooppaan lisää diversiteettiä eli erilaisia etniteettejä ja rotuja maailman ääristä asti. Vai ovatko Turkkilalle pelkästään populaatioden väliset erilaiset äo-tulokset vastenmielisiä, vaikka nekin on verifioitu moneen kertaan? Vai tarkoittiko hän rasismilla Israelin juutalaisten ja  tiibetiläisten harjoittamaa politiikkaa, jossa ei haluta maahan monikulttuurista invaasiota? Tuskin sentään. Turkkila sekä yleisö tarkoittivat rasismilla vain valkoisten geneettistä ja kulttuurista itsesuojelua - Afrikka afrikkalaisille, Israel juutalaisille, Japani japanilaisille, Tiibet tiibetiläiselle, mutta Eurooppa koko maailmalle. Tätä on todellinen rasismi. Rodullinen tuhoamissota, jota käydään vain eurooppalaisperäistä väestöä vastaan.

Entä monikulttuurisuus tai monikultturismi, joiden täsmällisistä käsitteellisistä merkityksistä on väännetty varsinkin somessa viimeiset päivät. Semantiikka sikseen, sillä vain konkretia ratkaisee. Monikulttuurisuus merkitsee Euroopan ja Suomen afrikkalaistamista, jonka lopullisena seurauksena on valkoisten kansojen katoaminen tai vähintään näivettyminen merkityksettömiksi vähemmistöiksi. Monikultturismi on vain välivaihe globaalin monokulttuurin barbariaan. Aatteen taustalla vaikuttavat kulttuurimarxilaiset tosiuskovat puhuvat tietenkin edistyksestä, vaikka ainoa looginen seuraus käytännön monikulttuurisuudesta eli loputtomasta maahanmuutosta on läntisen maailman afrikkalaistuminen. Ilman valkoisten aloitteellisuutta, itsekuria, älyä, tiedettä ja taiteellista visiota Länsi vajoaa samanlaiseen brutaaliin kivikauteen kuin musta Afrikka ennen eurooppalaisten tuloa. Ne monikultturistit jotka tietävät seuraukset kannattavat aatettaan joko harhaisen syyllisyydentunnon tai silkan kaunaisen tuhovimman vuoksi. Facebookissa eräs sivustaseuraaja analysoi melko tyhjentävästi länsimaisen kulttuurin immuniteettikatoa, kun se joutuu kieron kulttuurimarxilaisen retorisen hyökkäyksen kohteeksi :

Terminologialla saadaan massat uskomaan valhe.   Tunteisiin vetoavat termit auttavat saamaan laajan kannatuksen asiaan perehtymättömiltä. Ja erityisesti kauniimmalta sukupuolelta, koska naiset ovat miehiä empaattisempia ja altiimpia tunteisiin vaikuttamiseen, kuten tarina Eedenissä jo opetti, unohtamatta miehen virhettä.

Otetaan esimerkiksi homoliittokysymys.   Sellaisella nimellä se ei uponnut juuri kenellekään, sitten kun vaihdettiin se sukupuolineutraaliksi avioliitoksi se alkoi kuulostaa jo paremmalta kunnes lopulta räjäytettiin pankki absurdilla "tasa-arvo"-termillä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.  Sama konvehtipaperi tapahtuu monikulttuurisuuden kanssa.  

Punavihreä media maalaa monikulttuurismin sellaiseen konvehtipaperiin kuin vieraat ruuat, vieras musiikki, vieraat juhlat ja vieraat kielet, jotka kaikki ovat hyviä asioita, mutta kun tämä ei ole ollenkaan sitä mitä tuolla sanalla todellisuudessa tarkoitetaan.  Todellisuudessa he käyttävät "monikulttuurisuutta" ja vähemmistöjä hyväksi murtaakseen hallitsevan olemassa olevan arvopohjan koti, uskonto ja isänmaa. Koti ja perhearvot pyritään tuhoamaan homosaatiolla, uskonto ja kristillisyys tulee tuhota islamisaatiolla ja isänmaa ja kotimaa tulee tuhota globalisaatiolla.  Erityisen hyöydyllistä tämä vastakkain asettelu on siinä, että se aiheuttaa konflikteja kuten terrorismi ja vihapuhe, joiden kautta voidaan tuoda se kontrolli ja valvonta sekä yksityisyyden riistäminen, jota ei muuten olisi hyväksytty. Voidaankin nähdä, että aina kun on ollut terrori-isku, kouluampuminen tai (todellinen) vihapuhe, astuu esille joku vasemmiston professori YLEn aamu-televisioon kertomaan kuinka tämä asiaa tulee nyt korjata asettamalla uusi kontrolli; riistetään yksityisyys, otetaan aseet pois kansalta ja poistetaan sananvapaus.  Askele askeleelta näin hivuttaudutaan kohti marxilaista totalitaarista järjestelmää itse luoduilla ongelmilla. Ja eihän tämä agenda mikään uusi ole, vaan jo Vladimir Lenin mainitsi samat keinot tuhota länsi. Kun maa sitten muuttuu islamistiseksi tai marxilaiseksi, niin monikultturismi loppuu siihen ja silloin vähemmistössä olevat toisinajattelijoita laitetaan vankiloihin, kidutetaan ja tapetaan hirvittävillä tavoilla.

Toden totta, kansalaistorilta ei ole pitkä matka monikulttuuriseen painajaiseen, vaikka siinä elettiin vain yhden illan kestänyt kollektiivinen hallusinaatio - heidän unelma - joka toteutuessaan merkitsee Suomenlahden rannoilla elävän ainutlaatuisen kansansirpaleen tuhoa. Eivät Ruotsi eikä edes Stalin kyennyt tuhoamaan suomalaisia, vaan suurimpana vaarana ovat luopiot, jotka kuvittelevat saaneensa maan ilmaiseksi ja jotka siksi katsovat että se voidaan myös lahjoittaa ilmaiseksi, muilta kysymättä. Roomalainen valtiomies Marcus Tullius Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) sanoo asian paremmin:

(...) kansakunta voi selvitä typeryksistään, jopa pyrkyreistäkin. Mutta se ei selviä sisäisestä maanpetoksesta. Vihollinen porteilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan avoimesti. Mutta petturi liikkuu porttien sisäpuolella olevien kanssa vapaasti, hänen kavalat kuiskauksensa sihahtelevat kaikilla käytävillä ja niitä kuunnellaan itsensä hallituksen omissa huoneissa. Sillä petturi ei näytä petturilta. Hän puhuu samalla korostuksella kuin uhrinsa, ylläpitää samaa ulkokuorta ja perusteluja. Hän vetoaa kaikkien ihmisten sydämissä piilevään yksinkertaisuuteen. Hän mädättää kansakunnan sielun, puuhastelee salassa ja tuntemattomana yössä kaivaakseen maata kaupungin perustusten alta. Hän sairastuttaa ruumiin harkiten, niin että se ei enää kykene vastustamaan. Jopa murhamies on vähemmän pelättävä.

(Multikulturaalinen Ylen loppukevennys)

VIHAMIELISEN ELITIIN JUHLAPÄIVÄ.

Ylen uutiset ja verkkosivut ovat kertoneet näyttävästi tänään Auschwitzin vapauttamisen 70-vuotis juhlallisuuksista, johon osallistui koko joukko maailman kosmopoliittista eliittiä. Tuo vihamielinen eliitti tunnetaan valveutuneiden kansalaisten keskuudessa erityisesti siitä, että se on jo ajat sitten irtautunut kansallisista intresseistä ajaakseen vain oman sairaan visionsa mukaista yhdenmukaistetun maailman politiikkaa. Maailman valtamediat ovat pitäneet Ylen tapaan muistotilaisuutta niin tärkeänä, että ne esittivät tuon pöyristyttävän hurskastelun monessa maassa suorana lähetyksenä. Vastaavasti Suomessa mm. presidentti Sauli Niinistö ja kansanedustaja Ben Zyskowicz osallistuivat maahamme mitenkään liittymättömään muistotilaisuuteen Helsingin juutalaisessa seurakunnassa.

Tämän vihamielisen eliitin filosemiittisinä perskärpäsinä toimivat myös monet Ylen toimittajat kuten pahamaineinen 60-lukulainen kulttuurimarxisti Hannu Reime, jonka tämänpäiväinen kiliseinen olkkiukkokokoelma ei pidä lainkaan vettä, mikäli vastaan asetettaisiin esimerkiksi professori Kevin MacDonaldin viime vuosikymmenten tutkimukset juutalaisen sisäryhmän evolutiivisesta strategoista vieraassa kulttuuriorganismissa ja miten tämä on synnyttänyt väistämättä kansallisen itsesuojelureaktion kaikkialla minne juutalaiset ovat yrittäneet soluttautua. Jutussaan Reime rinnastaa juutalaiset mihin tahansa etniseen vähemmistöön, ikään kuin esimerkiksi eskimot tai baskit omistaisivat puolet Wall Streetistä ja 90% globaaleista medioista.

Kaikesta kyynisyydestään huolimatta vihamielinen kosmopoliittinen eliitti kuitenkin herkistyy itsensä luoman uususkonnon, holokausti-kultin, edessä. Kyse on ennen kaikkea funktionaaliseen tarpeeseen luodusta uskonnosta, jonka tarkoitus on palvella konkreettisia päämääriä toisen maailmansodan jälkeisessä uudessa maailmanjärjestyksessä. Juuri holokaustin tarkoin varjeltu ja lakien valvoma (!) virallinen narraatio on se työkalu, jonka avulla valkoisia eurooppalaisia kaikkialla maailmalla pidetään kuristusotteessa. Siksi holokaustitarinaa toistetaan rituaalinomaisesti päivittäin maailman eri medioissa ja sen "totuus" on monissa maissa myös sankitoitu ankarasti. 

Esimerkiksi kansalliseen totuuteen herännyt entinen Punaisen armeijakunnan pääideologi Horst Mahler on tuomittu hiljattain 12 vuoden (!) tuomioon vain siksi, että hän on kyseenalaistanut kiistämättömillä lähteillä holokausti-kertomuksen keskeisimmät väitteet. Ollaan holokaustin virallisesta versiosta mitä mieltä tahansa, on Mahlerin sananvapautta loukkaava tuomio kaikissa suhteissa suhteeton itse "tekoon", joka on vain kokoelma vasta-argumentteja tietystä historian tapahtumasta. Monessa Euroopassa maassa murhamiehetkin saavat pienemmän tuomion kuin Mahler sanomisistaan, mikä taas kertoo siitä, millä pelokkaalla vakavuudella vihamielinen eliitti ottaa kerettiläisen puheet. Samalla se kertoo myös eliitin epävarmuudesta omaan uskoonsa, koska sen täytyy ylläpitää oikeaoppista kertomusta mielivaltaisen lain turvin. Eliitin tapa betonisoida tietty historian tapahtuma nyt ja ikuisesti vain tietynlaiseksi (ja jopa kieltää aiheen jatkotutkimus, mikäli uudet löydökset uhkaavat virallista narraatiota), ei eroa mitenkään keski-ajan katolisen kirkon tavasta asettaa pannaan ne, jotka kyseenalaistivat Raamatun maa-keskeisen universumin. Horst Mahlerin mukaan kyse on poliittisesta vallasta, Saksan ja samalla koko Euroopan nujertamisesta:

Kansana ja kansankokonaisuutena meillä on oma kansallinen ja hengellinen luontomme. Varmin tapa hävittää Saksan oma henkisyys on tuhota kansallinen sielumme ja identiteettimme, ettemme enää tietäisi keitä tai mitä olemme. Vihollinen tahtoo tuhota kansallishenkemme vaatiessaan, että hyväksyisimme ”holokaustiopin” kyseenalaistamatta ja ettemme koskaan saisi selville, ettei tämä järjetön tarina nimeltä ”holokausti” koskaan tapahtunut. Sille ei yksinkertaisesti ole todisteita!  

Nyt, kun ymmärrämme olevamme kansallisen tuhon partaalla, ei ole enää epäilystäkään siitä, kuka vihollisemme on: ikuinen kansojen murhaaja. Sinä hetkenä, kun ymmärrämme tämän, emme enää toimettomina kuuntele vihollisen valheita ja disinformaatiota. Olemme etsimässä asetta puolustaaksemme omaa Saksaamme ja riistääksemme viholliselta sen vallan, joka sillä on meihin. Kuinka ollakaan, meillä on se ainoa ase, jota tarvitsemme puolustaaksemme itseämme hävitykseltä. Se ase on totuus. ”Totuus, koko totuus, eikä yhtään vähempää kuin totuus!”

Kansalaisen on vaikea saada saada selvyyttä holokaustista, sillä on selvää, että pelkästään sodan voittajien versiota seuraavissa median kertomuksissa totuus jää vähintään puolitiehen kuten tuoreessa Ylen jutussa Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta. Siinä halutaan lukijan uskovan 100-prosenttisesti viralliseen tarinaan pelkästään väitettyjen todistajien lausuntojen perusteella, ilman, että niille esitettäisiin yhtään vastakysymystä. Vastapainoksi kannattaa lukea kyseenalaistakin mainetta saaneen Magneettimedian artikkeli Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä. Muistutan, että viestintuojaa ei kannata tappaa vain siksi, että viesti ei satu miellyttämään 

Poliittisen nomenklatuuran käyttämässä historiapolitiikassa holokaustilla on keskeinen rooli kansalaisten indoktrinaatiossa. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka viime vuosien hyökkäykset juutalaisia vastaan Euroopassa ovat olleet järjestään ihanaa toiseutta edustavien arabimuslimien tekemiä. Jatkuva mediarummutus "antisemitismin noususta" ei mainitse koskaan eksakteja tekijöitä, vaan vihjaa että kyseessä olisivat valkoiset äärioikeistolaiset, "natsien perilliset". Tällaista mielikuvaa ei levitä vain media vaan nimenomaan juutalaistet itse kuten sanomalehti Kalevan juttu Antisemitismin nousu Suomessa huolestuttaa: ”Se on jo täällä” paljastaa. Lehdessä Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson nostaa esille vain netissä löytyvän juutalaiskriittisyyden, vaikka väkivalta tulee puhtaasti muslimien leiristä:

Viime vuosina Helsingin juutalainen seurakunta on satsannut satojatuhansia euroja turvajärjestelmiinsä. Lisäksi se on saanut tukea turvallisuustilanteen valvontaan suurimpina juhlapyhinä poliisipartiolta.  Suomessakaan juutalaisvastaisuudelta ei ole Livsonin mukaan vältytty.  – Suomessahan se on jo levinnyt. Täällä on Magneettimedia, joka on hyvin antisemiittinen, selkeä kannoissaan ja vähättelee holokaustia. Se on jo täällä, Livson toteaa.

Livson noudattaa tässä yleistä juutalaista linjaa, joka on tuttu kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hyökkäykset juutalaisia vastaan halutaan vierittää vain valkoisten (kristittyjen) niskoille, koska johtavat juutalaiset eivät halua keinuttaa yli laidan heidän itsensä luomaa lempilasta, monikulttuurista yhteiskuntaa, joka on näihin päiviin asti ollut niin ylitsevuotavan hyödyllinen heille, sillä kontrolloimattoman maahanmuuton avulla se on heikentänyt huomattavasti kilpailevan isäntäkansan valtaa ja identiteettiä. Tämän kääntöpuolena se on luonnollisesti lisännyt juutalaisten valta-asemaa länsimaissa. Tässä yhteydessä kansalaisten ajatukset muualle harhauttava holokaustipuhe on ollut erityisen hyödyllistä.

******   ************ ***************** *************************


"Tästä täytyy puhua ettei se toistu." Toisia kansanmurhia muistellaan, toisia ei....


"Älkää katsoko tätä videota. Siinä tapetaan ihmisiä, Pakottamalla heidät istumaan rivissaä ja ajamalla autolla heidän ylitseen. Kyllä, kaikki näytetään. Ajankohta on toukokuu 1945, paikka Borislavka-katu Prahassa. Der Spiegel: " Helena Dvoracková, amatöörikuvaaja Jirí Chmelnicekin tytär, oli ensimmäinen joka näki kuvat näistä teloituksista. Hän ei muista, kuinka vanha hän oli kun hänen isänsä pystytti valkokankaan ja näytti filmin. "En voi muistaa kertoiko hän mitään siitä --- ja todella, ei siihen ole paljoa sanottavaa", hän kertoo. Niityn alla Hänen isänsä piilotti filmin vuosikymmeniksi. Kommunistinen poliisikin kyseli sitä, kun joku oli vihjaissut että filminpätkä on olemassa. Poliisi kyseli filmistä ja uhkaili Chmelnicekiä. Filmin kuvaaja ei kuitenkaan luovuttanut filmirullaa. Hän halusi maailman saavan tietää, mitä tapahtui avuttomille ihmisille toukokuussa -45 Borislavkassa. Kymmenen vuotta sitten, kauan isänsä kuoleman jälkeen, Helena Dvoracková tarjosi filmiä tunnetulle Tsekin television historioitsijalle, mutta tämä piti filmin piilossa. "Kansa kivittää minut kuoliaaksi jos näytän tämän", hänen kerrotaan sanoneen. Filmikela päätyi Tsekin television arkistoon kunnes kameramies, joka tunsi amatöörikuvaajan perheen, kertoi filmistä Vondracekille. Tänään Borislavka on yksi Prahan kauneimmistä kaupunginosista, ja ruoho peittää niityn jolla teloitukset tapahtuivat. Vondracek haluaisi aloittaa joukkohaudan etsinnät. "Sen täytyy olla jossain niityllä," hän sanoo. Ei kovin kaukana tästä paikasta sijaitsee kahden (2) natseja vastaan 6.5.1945 taistellessaan kaatuneen tsekin muistolaatta."


Kommentteja:

"Prahassa vuonna 1945 myös sidottiin saksalaisia siviilejä puistojen puihin ja valeltiin bensiinillä ja poltettiin elävä"

"....Vaclavin aukiolla, Beneshin tulojuhlaa varten. Myös saksalaisia, sairaaloista revittyjä haavoittuneita, poltettiin elävältä. Nythän on holokaustin tms. vuosipäivä? Siis muistellaan."



************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1