MONIKULTTUURISUUS SAAPUI TODEN TEOLLA TURKUUN

Turun kauppatori 18.8.2017.

Viimeisen viikon aikana terrorismi on ollut erinäisten tapahtumien vuoksi tiedostusvälineiden otsikoissa. Tänään se sitten laskeutui "kaikkien yllätykseksi" kotimaan kamaralle, Suomen Turkuun. Sitä ennen on syytä tarkastella paria muuta iskua, joista ensimmäisen ei edes ollut terrorismia muuten kuin punavihreiden toimittajien uutisiksi naamioiduissa mielipidekirjoituksissa.

Suhteettomasti eniten huomioita sai viime lauantain punaväritetysti kuvatut tapahtumat Yhdysvaltain Charlottesvillessä, jotka olivatkin varsinainen lottovoitto vasemmistoliberaaleille, kommunistitotalitaristeille ja Systeemin syöttiläinä toimiville anarkisteille. Hallitseva liberaalimedia ei pysynyt kunnolla housuissaan, kun se pääsi päivästä toiseen tyhjentämään natsipajatsoaan mitä hepposimmilla uutisverukkeilla. 

Myös Ylessä omaksuttiin kosher-liberaalin USA:n Itärannikon narraatio, jossa Donald Trumpin selvästi lievempi "vastamielisenosoittajien" eli äärivasemmiston huligaanien tuomitseminen on merkki Israel-mielisen presidentin natsisympatiosta,  vaikka hän oli pari päivää aikaisemmin kutsunut uusnatseja "pahoiksi" ja "rikollisiksi". Valehtelusta media ei voinut Trumpia syyttää, vaan tällä kertaa hänen rikoksensa oli se, että hän puhui totta luvattomista vastamielenosoittajista, anarkokommunisti-militanteista, joita media kutsuu edelleen kaunistelevalla nimellä "antirasistiset vastamielenosoittajat" ikään kuin liekinheittimin, kusipussein ja pesäpallomailoin varustautuneet tappelunmetsästäjät olisivat lastenvaunuja työnteleviä perheenäitejä "hyvällä asialla". Uniikesta lumihiutaleista koostuvan Antifan moraalisesta aisankannattajuudesta kertoo parhaiten se, että he käyttivät Charlottesvillessä  tappelupukareinaan isoja Black Lives Matter -liikkeen gorilloja.

Valtamedia puhui toistuvasti äärioikeistolaisesta terroriteosta, vaikka jokaiselle tapahtumia ilman CNN:n punalaseja seuranneille kuten Donald Trumpille kävi selväksi, että aggressio lähti äärivasemmiston joukoista. Väkivaltaisella auton murjonnallaan punakaarti sai aikaan paniikkireaktion "natsiterroristissa", mutta tästä ei juuri mediassa puhuttu. Provosoidun kuolemantuottamuksen seurauksena koko punaliberaali blokki mediasta ja yliopistoista aina Järjestelmän subventoimiin anarkisteihin asti sai pitkään toivomansa marttyyrin, jota hyväksi käyttäen he vaativat nyt sanavapauden kieltämistä "natseilta" eli kaikilta niiltä joiden poliittisista näkemyksistä he eivät satu pitämään.

Suomessakin valtiovallan suojelemat anarkistit kuten Suvi Auvinen ehtivät hokea tuttua mantraansa, että "natsit tappaa ihmisiä kadulla", kunnes eilen torstaina tapahtui jotain sellaista jota kutsutaan todellisuudeksi. Espanjan Barcelonassa islamistiterroristit tappoivat barbaarisessa iskussa 14 ihmistä, joista suurin osa kuoli kävelykadulla pakettiauton päälleajamana. Hallusinogeeni-vasemmisto kirosi varmaan mielessään huonoa tuuria, sillä enää se ei voinut takertua Charlottesvillen taivaan lahjana tulleeseen natsiuhka-narraatioon, koska median oli raportoitava rauhanuskonnon kannattajien suorittamasta teurastuksesta Espanjassa. Hyödyllisten idioottien keinoiksi hallita nopeasti muuttunutta tilannetta jäi täydellinen vaikeneminen tapahtuneesta tai sitten tuttujen patenttiselitysten esittäminen kuten tulkinta, että iskulla ei ollut mitään tekemistä ulkomaalaisten eikä varsinkaan islamin kanssa.

Tänään tapahtui Suomessa sitten se väistämätön, joka on ollut maahamme tahallaan tuotetussa monikulttuurissa vain ajan kysymys. Jihadistinen puukkoisku keskellä perjantai iltapäivän Turkua avaa väkisinkin suomut tavallisen tuulipukukansalaisen silmiltä. Yhdessä viimeisimmistä iskua koskeneesta Ylen uutisessa, Poliisi: Epäilty on ulkomaalaistaustainen, nuorehko mies – Henkilöllisyys tai motiivi ei vielä tiedossa, kerrotaan, että nuori ei-valkoinen mies oli puukottanut Kauppatorilla ja Puutorilla kahdeksaa henkilöä, joista kaksi on tähän mennessä menehtynyt. Toinen kuolleista oli lastenvaunuja työntänyt nuori nainen. Vaikka viranomaiset  ja media toppuuttelevat tekijän motiivista, monet muut lähteet kuten ruotsalainen Expressen tietävät kertoa, että murhaaja olisi huutanut ennen tekoaan terroristeille tutun "Allahu akbar" eli "Jumala on suuri" -huudon.

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt erilaisia spekulaatiota ja silminnäkijälausuntoja, jotka on pakko ottaa ainakin osittain vakavasti, sillä viralliset mediat eivät ole enää samalla tavalla rehellisiä ja kansalaisten asialla kuin takavuosina. Yksi eniten huomioita herättäneistä kommenteista löytyy fb-ryhmästä "Minun Suomen on sinivalkoinen", jossa eräs turkulaisnainen kirjoitti näin: 

Sain tiedon että yksi tekijä olisi Turun Pernossa asuva marokkolainen Adul Rahman niminen mies joka olisi suuttunut kun sai kielteisen päätöksen. Kuulemma Runosmäessä menossa joukkotappeluita matujen ja suomalaisten välillä. Suomalaisilla on mitta tullut täyteen ja lähtenyt kadulle matujen perään. Ihmisten mitta on täynnä.

Se, että keskivertosuomalaisen mitta alkaa täyttyä ei merkitse vielä mitään niin kauan kuin raivo pysyy Facebookin ja Twitterin sisällä. Tähän luottavat myös etnisen kaaoksen Suomeen tuonut polittiis-taloudellinen eliitti ja punavihreä kulttuuriväki. Luonnollisesti vasemmiston ja oikeistoliberaalien hegemoninen viides kolonna ei tule Turun terroriteon vuoksi luopumaan Unelmastaan™, vaikka se on tavalliselle suomalaiselle käymässä veriseksi todellisuudeksi. 

Tällä hetkellä monikultturismin näkyvimmän papiston strategiana on vaieta maahanmuuton seurauksista. Siksi emme tule kuulemaan, mitä lohduttavia perusteita kansanviholliset kuten Irja Askola, Dan Koivulaakso, Marjaana Toivanen, Li Andersson ja Paleface haluaisivat kertoa Turussa lastenvaunuja työnnelleen naisen leskelle. Ainoa mitä me todennäköisesti tulemme heiltä lähiaikoina kuulemaan, on se, kuinka rasistit käyttävät jälleen yksittäistapausta hyväkseen. Heidän orwellilaisessa diskurssissaan iskun synnyttämä nettirasismi on itseasiassa vakavampi ongelma kuin terroristin tekemät murhat. 

Outo juttu, ettei Mira ja kumppanit käyttäneet tätä
argumenttia silloin kun yksi kuoli Charlottesvillessä.

Yhtä absurdia ovat hyväkkäiden puheet siitä, että kabaali äärioikeisto haluaa vain hyötyä tämänkaltaisista tragedioista. Tuon nurinkurisen logiikan mukaan "äärioikeistolle" massainvaasio olisikin  onnenpotku, koska se hyötyy sen synnyttämistä ongelmista. Totta kai kansallismieliset lisäävät suosiotaan, kun monikulttuuri näyttää alkuperäisväestölle pahat kasvonsa, mutta on järjetöntä pitää sitä nationalistien varsinaisena etuna. Nationalisteille edullisinta on se, ettei maassa ole etnis-uskonnollista väkivaltaa, mutta tämä merkitsee silloin sitä, että ilman kansan lupaa toteutetusta monikulttuurista olisi luovuttu heti alkuunsa. Koska nyt eletään toteutuneessa huonommassa maailmassa, se voidaan  nationalistien mielestä muuttaa paremmaksi vain kehitysmaalaisten maahanmuuton lopettamisella ja jo täällä olevan etnisesti sopeuttamattoman vapaamatkustajaporukan kotimaihin palauttamisella. 

YLE VAIKENEE TODELLISESTA KORRUPTIOSTA, JOKA SYNTYY MONIKULTTURISMISTA

Suomessa on korruptiota. Se saa kasvonsa Suomea
monikulttuuriseksi vaativassa Suomi 100 vuotta
hankkeessa, jonka näkyvänä hahmona toimii Paleface.

Suuret mediat, Yle etunenässä, ovat jo parin päivän ajan märehtineet pääministeri Juha Sipilän uusia väitettyjä kytköksiä liike-elämään. Ylen kokoavassa uutisartikkelissa Pääministeri Sipilän ympärillä kuohuu taas: Jättitilaus Intiasta herätti jääviysepäilyt – näin tapahtumat etenivät pääministeristä yritetään erilaisten vihjailujen avulla leipoa suomalaisen porvaripoliitikon korruptoitunutta arkkityyppiä. Enemmistö suomalaisista on tuskin tyytyväinen Sipilän pääministerikauteen, mutta jos tällaisten median tekemällä tehtyjen ajojahtien tarkoitus on painostaa hallitus hajoamaan, niin se ei lupaa tuolle samaiselle enemmistölle hyvää. Jos uusien vaalien myötä hallitusvastuuseen pääsisivät Helsingin Sanomien ja Yleisradion toivomat punavihreät, voi Suomi sanoa sen jälkeen hyvästit suomalaisuudelle ja toivottaa sen tilalle velkaorjuuden.

Moralistinen asenne Sipilää kohtaan näyttää sitäkin kummallisemmalta kun tietää, miten media puolusti Kokoomuksen pääministeri Jyrki Kataisen toimia, kun tämä kaatoi miljardikaupalla suomalaisten veroeuroja Kreikkaan ja kehtasi vielä huikata perään, että "hei, me tienataan tällä!". On vaikea nähdä mitä haitallista maallemme on siitä, että nykyinen pääministerimme saattoi suorilla suhteillaan saada aikaan miljoonakaupan Suomeen. Neuvostoliiton aikaan moista voitelua olisi pidetty isänmaallisena sankaritekona, mutta nyt media alkaakin jeesustella ja polkaisee erinäisten toteennäyttämättömien päättelyiden avulla väkinäisen jääviyskohun, jota se sitten paisuttelee päivästä toiseen.

Kaupanteko on jossain mielessä aina pikkuisen vilunkipeliä, sillä eihän sitä voittoa muuten tehtäisi. Sipilä ei ole mikään rehellisyyden perikuva, mutta ei hän poikkea moraaliltaan sen kummemmin muista poliitikoista. Korruptiosta puheen ollen media voisi nostaa pinnalle esimerkkejä, jotka eivät perustu vihjailuihin tai epämääräiseen näyttöön, vaan täysin härskiin ja läpinäkyvään jääviyteen ja hyödyn saantiin. Tämän hetken törkein korruptio löytyy Suomi 100 hankkeen hallituksen jäsenen, rap-artisti (sic) Karri "Paleface" Miettisen toiminnasta. Yle ja muu valtamedia vaikenee räppärin vedätyksistä vain siksi, että hän kuuluu Koskemattomaan omaan väkeen eli punavihreisiin, jotka eivät koskaan voi tehdä mitään väärää ja pahaa.

Ylestä paljon kirjoittava kansalaisvaikuttaja Heikki Porkka kirjoitti eilen Facebookissa kuvauksen suomalaisesta korruptiosta, josta media haluaa visusti vaieta:

Pääministeri Juha Sipilä, räppäri Karri ”Paleface” Miettinen ja suomalainen media.   

Mediassa on viime aikoina puitu tuhkatiheään pääministeri Sipilän sukulaisten yhteyksiä mm. Terrafamen ja Intiassa viime vuonna tehtyjen sopimusten (Chempolis) johdosta. On herännyt epäilys, jonka mukaan Sipilä olisi suosinut lähisukulaisiaan. Nyt Sipilän sukulaisten sijoitusyhtiö on myynyt omistuksensa yhtiöstä, joka on mukana Intian hankkeessa. Ongelma ratkaistu, joten median täytyy etsiä uusi ”rikos” Sipilän toiminnasta? 

Sen sijaan se, että äärivasemmistolainen Karri ”Paleface” Miettinen suosii suoraan itseään, ei tunnu herättävän mitään intohimoja suomalaisessa mediassa. 

Paleface istuu Suomi 100 – hankkeen 12 - henkisessä hallituksessa, jota johtaa Paula Lehtomäki (kesk) ja jonka sihteerinä toimii Suomi 100 – hankkeen pääsihteeri Pekka Timonen.  

Suomi 100 avasi juhlavuoden uudenvuoden aattona useiden esiintyjien voimin, yhtenä heistä Karri ”Paleface” Miettinen.  

Paleface istuu hankkeen hallituksessa päättämässä siitä, millaista ohjelmaa tarjotaan. Hankkeen omilla sivuilla lukee mm. seuraavaa:  

”Juhlavuosihankkeen hallituksen tehtävänä on valmistella juhlavuoden ohjelmajulistus, jossa esitetään juhlavuoden keskeisimmät tavoitteet, periaatteet, teemat ja toteutusmuodot sekä suunnitella juhlaohjelmisto. Hallitus myös suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat ja vastaa juhlavuoden toimeenpanosta ja toimeenpanon ohjauksesta.”  

Siis ”…suunnitella juhlaohjelmisto” ja ”suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat…”  

Paleface on suunnitellut itsensä ohjelmaan ja jos huhut pitävät paikkansa, uusi vuosi ei jää Palefacen ainoaksi Suomi 100 – hankkeen nimissä tehdyistä esiintymisistä. Erityisen oudoksi Palefacen mukana olo hankkeessa tulee, kun muistaa millaisia lausuntoja hän on antanut Suomen historiaan ja itsenäistymiseen kiinteästi liittyvistä asioista.  

IS, 13.2.2012 ”Paleface vaatii: Mannerheim-patsas pois Helsingin keskustasta” ”Rap-tähti Paleface eli Karri Miettinen aiheutti kohun nimittämällä marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimia sotarikolliseksi.” 

Pari kuukautta myöhemmin, 27.4.2012 MTV:n haastattelussa Paleface kiisti vaatineensa patsaan poistamista.  

Perussuomalaisten nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö ihmetteli Miettisen roolia mm. seuraavalla tavalla Kataisen hallitukselle marraskuussa 2013 tekemässään kirjallisessa kysymyksessä:  

"Hallitukseen on nimetty 12-henkinen joukko eri alojen ammattilaisia aina piispasta valtiosihteeriin ja muotoilijasta toimitusjohtajaan. Mukana on myös muusikko Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, joka on aiemmin julkisuudessa nimittänyt marsalkka Mannerheimia sotarikolliseksi."  

"On syytä toivoa, että tämänkaltainen ääriajattelu ei leimaa juhlavuoden suunnittelutyötä" Paleface nimitettiin Suomi 100 – hankkeen hallitukseen Paavo Arhinmäen (vas) toimiessa kulttuuriministerinä.  

Paleface ei tietääkseni ole muslimi, joten median suojeleva ote ei johdu siitä eli onko pääteltävissä, että media suojelee Palefacea siksi, että hän on ideologisesti samalla linjalla toimittajien enemmistön kanssa? Virossa Palefacen tapaisen henkilön läsnäolo itsenäisyysjuhlien suunnittelussa olisi kansannousun paikka. 
Poliittisten lammasten Suomessa tehtiin vuonna 2013 yksi kirjallinen kysymys (Jussi Niinistö, ps). Kolme vuotta Niinistön kysymyksen jälkeen yksi kansanedustaja (kokoomuksen Jukka Kopra) lausui ääneen ihmetyksensä juhlavuoden ohjelmistosta.  

IS 15.10.2016: ”SUOMI 100 -hankkeen kokouskirjoista käy ilmi, että tuettujen hankkeiden joukossa on muun muassa koodaribussi Afrikassa, jolle on myönnetty 30 000 euroa tukea. Myös suomalaisuuden uudelleen määrittelylle on myönnetty 50 000 euroa.  

– Miten ihmeessä tällainen koodaribussi Afrikassa liittyy millään tapaa 100-vuotiaan Suomen historiaan? Tai pakolainen-hanke, jota rahoitetaan 80 000 eurolla? Tutkiessani rahoituksen saaneita hankkeita meni kahvit väärään kurkkuun, Kopra puuskahtaa.”  

Päävastuullinen ohjelmistosta on pääsihteeri Pekka Timonen. Hallitus on kumileimasin, joka kantaa vastuun lain edessä, jos sellainen tilanne astuu eteen.

                                                           

                                                            *************************

Yle Radio Suomi, 11.1.2017 klo 17.30, Pyöreä pöytä

Eläinperäinen ruoka, kahtiajakautunut kansakunta ja suomalaisuuden kohtalo keskusteluttavat Pyöreän pöydän ympärillä. Ruben Stillerin johtamassa keskustelussa ovat mukana Maija Vilkkumaa, Pekka Seppänen ja Juha Itkonen. (...) Ohjelman loppupuolella keskustelijat pohtivat Suomen väestönkehitystä ja suomen kielen kohtaloa. Kuihtuuko Suomi valkoiseksi kääpiöksi? Pekka arvelee, että omassa eristäytyneisyydessään Suomi ja sen kulttuuri saattaa jopa olla naapurimaita paremmassa turvassa. -Voisiko maahanmuutto saada aikaan sen, että parissa sukupolvessa suomen kielen puhujien määrä saadaan suurempaan kasvuun, kysyy Maija.

Linkki Yle Areenaan.


Pyöreä pöytä on täysin avoin punaliberaalien ylläpitämä suljettu foorumi ja keskinäisen selkään taputtelun kerho. Mitään aitoa väittelyä näiden samanmielisten keskuudessa ei tietenkään synny eikä tämän kertainen lähetys tuonut poikkeusta totuttuun. 

Ehdin kuulla vain lähetyksen loppupuolen, mutta jo se sai korvat punottamaan. Popmuusikko Maija Vilkkumaan korostama näkemys suomalaisuudesta on hyvin tyypillinen etnofobiselle vasemmistointelligentsialle. Vilkkumaan mukaan suomalaisuuden ydintä on suomen kieli, jonka ainutlaatuisuutta ja kauneutta hän kehui vuolaasti. Ei se väärin ole, mutta popparin motiivi ylistää kieltä kansan sijaan perustuu vain siihen, että sen puhuminen ei ole riippuvainen esittäjän etnisyydestä, vaikka spesifi etnisyys onkin tuon kielen alun perin synnyttänyt. 

Vasemmistoälykköjen tapaan Vilkkumaa katsoo suomalaisuuden olevan konstruktio, jonka ainoa ihmisiä yhteen sitova piirre on kieli. Siksi hän toivoi ohjelmassa valtavasti lisää eksoottista maahanmuuttoa, sillä tulevat "uudet suomalaiset" oppivat suomen ja ylläpitävät näin suomalaisuutta. Onko todella näin? Tehdään pieni ajatuskoe ja kuvitellaan, että Haitin mustat olisivat ranskan sijaan omaksuneet suomen. Tuntisivatko nykysuomalaiset tämän vuoksi haitilaisiin läheisempää yhteyttä kuin virolaisiin, jotka puhuvat vain Suomen sukulaiskieltä? Vilkkumaa näyttää ajattelevan, että suomalaisuus ei ole kiinni etnisistä suomalaisista, vaan jos 200 vuoden päästä kaikki suomalaiset olisi vaihdettu kongolaisiin, voitaisiin edelleen puhua samasta kulttuurista ja samasta mentaliteetista, suomalaisuudesta. Tämä on ilmiselvää mielettömyyttä ja Vilkkumaa tietää sen itsekin, mutta ei voi sanoa sitä ääneen, koska se olisi argumentti vapaata maahanmuuttoa ja eri etnisyydet tuhoavaa monikulttuuria vastaan.

Rajatonta maahanmuuttoa ylistäessään Vilkkumaa pitää ihanteenaan Yhdysvaltoja ja katsoo että se on hyötynyt valtavasti (värillisestä) maahanmuutosta, koska siellä popteollisuuden suurimmat tähdet ovat värillisiä! Hän ei näytä hahmottavan lainkaan sitä, että Amerikan olemassaololle valkoisten luoma tiede, teknologia, infrastruktuuri jne. ovat sen vältmättömiä ehtoja, kun taas mustat räppärit tai maahanmuuttajina tulleet värilliset poptähdet vain hyödyntävät tätä valmista pohjatyötä. Viihteen tekijät eivät ole missään mielessä kulttuurille välttämättömiä, päinvastoin, arvokkaammassa kulttuurissa latteaa jumputusta esittävät poptähdet olisi helposti korvattavissa paljon korkeatasoisemmilla taiteilijoilla, jotka jäävät nyt tyhmistävän massamedian varjoon. Vilkkumaa näkee asian täysin nurinkurisesti: hänen mielestään Amerikka ja Eurooppa tarvitsee negroidisia maahanmuuttajia, koska tuosta miljoonalaumasta sattuu herumaan julkisuuteen jokunen poppari, joka puolestaan pitää harteillaan koko länsimaista kulttuuria, ja jota ilman se kuihtuisi kokonaan!

LÄHES KAIKKEA YLEN JOURNALISMIA YHDISTÄÄ KULTTUURIMARXILAINEN MÄDÄTYS

Kuvassa Ylen Brysselin kirjeenvaihtaja
Susanna Turunen.

Silloin kun punavihreät olivat hallituksessa Kokoomuksen kanssa, Ylen kritiikki oli maltillista, eikä se yhtynyt juuri koskaan oppositiossa olleiden persujen esittämään arvosteluun. Vastaavasti nyt punavihreiden ollessa oppositioissa Yle peesaa sitä estoitta, varsinkin kun puhe kääntyy ulkomaalaispolitiikkaan tai arvokysymyksiin kuten homoavioliittoon.

Vaikka toimittajissa on edelleen paljon entisiä marxilaisia, joilla on säilynyt tietty lukkarinrakkaus venäläisyyttä kohtaan, ovat hekin sittemmin sitoutuneet "länsimaiden arvoyhteisöön" vain siksi, että Venäjällä homopropagandan levittäminen on rikos ja perinteistä avioliittoa arvostetaan maan johtoa myöten toisin kuin Suomessa. Ennen niin Venäjä-myönteisten Nato-kiimaa selittää pitkälti se, että Venäjä ei ole sulattanut lännen kultaakin arvokkaampina pitämiään 1960-lukulaisen hedonismin rappioarvoja. 

Toimittajien näennäinen takinkäännös selittyy sillä, että entisistä venäläismielisistä marxisteista on parin viime vuosikymmenen aikana kehkeytynyt amerikkalaishenkisiä kulttuurimarxilaisia. Tämän päivän toimittajat ovat osin tietämättään omaksuneet Frankfurtin koulukunnan ja myöhemmin New Yorkin Columbian yliopiston ideologien kuten Herbert Marcusen opit, joissa suurin vihollinen on länsi itse, sen perinteiset arvot ja alkuperäinen etninen koostumus. Tätä loputonta lännen itseruoskintaa he sitten kutsuvat kritiikiksi, joka ei ole muuta kuin Frankfurtin koulun ideoima kritiikin teoria vulgaarissa muodossa.

Kommunismia vastaan oli helppo taistella, sillä se tuli selkeästi ulkopuolelta, mutta miten taistella kulttuurimarxilaisia vastaan, jotka ovat soluttautuneet insituutioihin ja joiden harjoittama puhetapa on saavuttanut hegemonisen aseman yhteiskunnassa? Yle Watchin oma vastaus on paljastaa Ylen harjoittaman hegemonisen puheen valheellinen "objektiivisuus" ja kertoa minkälainen agenda, ideologia ja päämäärä on sen taustalla. Sovellamme siis "emansipoivaa" ja "paljastavaa" kritiistä teoriaa sen omaan viiteryhmään.

                                                          **************************

Paras lähde valtamedian hegemoniaa vastaa tulee heiltä itseltään. Helsingin Sanomien viimeisimmässä Nyt-liitteen jutussa Helsingin yliopistoon pääsi opiskelemaan viestintää vain naisia – miksi viestintä ja journalismi ”naisistuvat” ja onko se ongelma? Kysyimme opiskelijoilta kerrotaan kuinka hyvä asia on, että lähitulevaisuudessa kaikki valtamediasta välittyvä tieto suodatetaan feministien eksoottisten näkemysten kautta. He kysyvät: "Mutta sitten vielä toinen kysymys: jos viestintäala naisistuu, onko se mikään ongelma? Ikolan mielestä ei." Siksi kympin tyttö, opiskelija Vilma Ikola vastaa:

Mitä väliä sillä oikeastaan on? Eikö näitä valkoisia keski-ikäisiä miehiä ole kuultu jo aika tarpeeksi mediassakin”, hän sanoo.

Yle Watch vastaa:

Kulttuurimarxilaisesti tiedostavat feministinaiset ymmärtävät missä voi harjoittaa manipulaatiota. Aivan samasta syystä juutalaiset omistavat 90% Yhdysvaltain suurista mediataloista. 

On siis turha ihmetellä sitä, miksi tunneäly ja instant-empatia tulee jatkossa korostumaan mediassa entistä voimakkaammin verrattuna objektiivisuuteen, totuuteen ja seurannaisvaikutusten pohtimiseen sukupolvien päähän. Esimerkkinä toimittajien sukupuolijakauma niissä uutisissa, joissa kehitysmaalaisten massainvaasiota länteen pidetään positiivisena asiana.

Toimittajakunnan naisistumiseen on turha etsiä tiettyjä syyllisiä. Sivilisaation tullessa vanhuuden tilaan sen luoneet taistelevat arvot siirtyvät sivuun pehmeiden tieltä, jotka lopulta johtavat sen tuhoon viimeistään ulkoisen vihollisen paineessa. Kulttuurisesti alemman tason vihollisen voitto ei perustu sen miehekkäämpiin ideaaleihin, vaan puolustajan heikkouteen, pasifismiin, munattomuuteen. Tämä on tyypillistä kun saavutetaan tietty turvallisuuteen tuudittava materiaalisen pöhöttyneisyyden tila. Historiassa tästä on lukuisia esimerkkejä, eikä sen ääneen sanomisessa ole siksi mitään henkilökohtaista tai sukupuolittunutta.

Feministit väittävät, että valtakulttuuria ylläpitävät miehet ajavat miehen näkökulmaa, miesten etua. Jos taas naiset dominoivat joitain aluetta, siinä ei enää nähdäkään sukupuolista intressiä, vaan kyse on tasa-arvoisesta (!) "normaalitilasta". Mielen rakenteisiin ja siten ihmisen toimintaan vaikuttava maailmasta uutisoiminen ei todellakaan ole rinnastettavissa palomiehen työhön kuten journalistiikan opiskelija Vilma Ikola yrittää epäonnistuneesti verrata. Ikola valehtelee päin naamaa vihjaamalla, ettei feministinaisilla muka olisi vallanhimoista sukupuolista intressiä:

Vaikea sanoa, millä alalla se voisi olla ongelma. Jos on palomies, mitä väliä onko mies vai nainen, kunhan osaa tulipalon sammuttaa. Ei tarvitsisi miettiä, että ’vau, tämä nainen on palomies, mitä se tarkoittaa.

Niin, mitä väliä silläkään on, että kaikki suuret globaalit mediat ovat juutalaisten omistamia ja heidän hyödyllisinä idiootteina toimivat toimittajat ovat kaikki konformistisia kympin tyttöjä. "Mitä väliä, ei se ole sulta pois", sanoisi kansanvihollinen.

                                                          *********************


Jatketaan vielä vähän matkaa kansanvihollisilla, joita kaikkia Ylekään ei ole vielä ymmärtänyt laajassa mitassa markkinoida. Suomen Kuvalehden ihaileva henkilökuvajuttu Pakolaisten auttaja Sunniva Drake ja oman suvun natsihistoria: ”Natsien on turha tulla hyppimään silmille” syväluotaa erään pahamaineisimman suomalaisvihamielisen agitoijan tekoja ja päämääriä. Haastattelu on sikäli huomionarvoinen, koska se paljastaa vihdoin nilkin, joka vuoti kesäkuun alussa julkisuuteen Migrin antaman kielteisen turvapaikkapäätöksen irakilaisperheelle. Kuten jutussa käy ilmi, Sunniva Drake otti tuomarin oikeudet omiin käsiinsä ja alkoi mainostaa "epäoikeudenmukaista päätöstä" ensin perustamallaan Sunnileaks-sivustolla, jonka nimi viittaa harhaanjohtavan ovelasti sunni-muslimeihin. 

Varsinainen paskamyrsky lähti käyntiin, kun salainen päätös julkistettiin yli 8000 käyttäjän Facebook-ryhmässä Refugee Hospitality Club. Ryhmä koostuu lähinnä suomalaisista, jotka imevät elantonsa veronmaksajien elättämistä "pakolaisista". Heillä on luonnollisesti suorat yhteydet valtamediaan ja korruptoituneeseen valtionhallintoon, mikä näkyi pian myös julkisuudessa. Kaikki meni sovittujen askelkuvioiden mukaan sen jälkeen kun Yle teki asiasta uutisjutun Orpo pyytää selvitystä irakilaisperheen karkotusasiassa, jolloin tapaus nousi koko valtamediakentässä "kohuksi". Luonnollisesti Yle Watch vastasi moiseen jaskan pauhantaan tylyttämällä todelliset faktat esiin päivityksessä Petteri Orpo juoksee taas sentimentaalisen mediapopulismin perässä.

Sunniva Draken kaltaiset ekologisen kuormituksen edistäjät ja viidennen kolonnan selkään puukottajat pitäisi viedä kansantuomioistuimeen, mutta sen sijaan media kohtelee heitä sankareina, mikä taas kertoo mediasta enemmän kuin paljon. Valtamedia on kohdellut silkkihansikkain myös Sunnivan Markus-poikaa, joka tunnetaan mm. äärivasemmistolaisista kakuttamistempauksistaan. Huumemyönteisen Markus Draken röyhkeydestä kertoo se, että hän kärähti pilven polttelusta puolueensa vihreiden vaalimökin edustalla.  Jonkin muun puolueen edustaja olisi joutunut tästä varmuudella mediamyrskyn silmään, mutta vihreitä symppaavat toimittajat hyssyttivät tapauksen kuoliaaksi.

                                                          *********************

Palataanpa päiväjärjestykseen ja ruoditaan paria tämän päivän Ylen uutista. Radiossa, televisiossa ja verkossa Yle uutiset on riemuinnut muusikko Bob Dylanin saamasta kirjallisuuden Nobel-palkinnosta. Kunnianosoitusta voi pitää outona, sillä Dylanin, oikealta nimeltään Robert Zimmermanin, lyriikkaa ei yleisesti pidetä maailmankirjallisuuden huippuna. Silti tämä ei ole estänyt maamme 60-lukulaisten vasemmistolaisten kuten Jake Nymania ja uuden polven punaporvaria Palefacea riemuitsemasta palkinnosta.

Punaliberaalissa valtamediassa puhutaan paljon kirjallisuuden Nobel-komitean konservatiivisista vanhoista parroista, mutta tässä lienee kyse vain nuorten toimittajien ikäharhasta. Tämän vuoden palkinto todistaa selvästi, että Nobel-komiteassa on 60-lukulaisia sepalus auki -sosialisteja hyvinkin paljon. Ehkä palkitsemisessa on kyse siitä, että rappioliberalismin hapattama komitea palkitsi itse itsensä palkitessaan juutalaisen punamädättäjä Zimmermanin. Väheksyä ei sovi sitäkään huomiota, että palkinnon avulla voitiin massojen populaarikulttuuri korottaa suureksi sanataiteeksi ja hälventää näin hyvän ja huonon maun rajaa kunnon lattapääkommunismin tapaan. 

Yle Watchin kanta Dylanin tuotantoon on yksiselitteinen: musiikki on laimeaa, laulu ärsyttävää nasaalista narinaa ja sanoitukset läntisen maailman ikuisia arvoja vastaan. Toisin sanoen Nobel-komitea palkitsi jälleen kerran lännen sisäisen vihollisen.

                                                         ***********************

Tänä syksynä puheeksi ovat nousseet jälleen kirkon suojelemat elintasopakolaiset, jotka eivät kielteisistä päätöksistä huolimatta ole palanneet kotimaihinsa, vaan lymyilevat maassa luterilaisen kirkon suojissa. Kuten aina, Yle antaa puheenvuoron vain rikollisesti toimiville papeille eikä tätä järjettömyytä vastustaville patriooteille. Jo aiemmin monta kertaa Ylessä haastateltu Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen saarnaa entiseen tapaansa tuttua itkuvirttä valepakolaisten puolesta. Jutun alussa tulee sentään ilmi se, ettei Turussakaan ole nielty täysin kirkon harjoittamaa viheliäistä suomalaisuuden mitätöintiä:

Vastustajat naulasivat Turun Mikaelinkirkon oveen vuonna 2007 sanat: ”Miekanpäivän terveiset suomalaisvihamieliselle kirkolle." Suomen ekumeenisen neuvoston "Kirkko turvapaikkana" -ohjeet olivat juuri ilmestyneet. Mikaelinseurakunta tarjosi tuolloin ensimmäisenä Suomessa suojaa iranilaiselle naiselle.

Merja Niilolan toimittamassa jutussa "Ketään ei piilotella kirkon kellareissa" – Paperittomat irakilaiset suurin huoli papin kaapuun pukeutunut marxilainen kiemurtelee rikollisesta toiminnastaan ulos, vaikka on päivän selvää, että maassa luvatta olevien suojelu on laitonta. Kyse ei ole enää kansankirkosta, joka oli henkisenä turvana viime sodissa, vaan kulttuurimarxilaisten sisältä valtaamasta vapaasta sosiaalikeskuksesta, josta käsin harjoitetaan suomalaisvastaista kiihotusta ja toimintaa. Kirkko on pannut turvapaikanhakijan statuksen turvin tunkeutuvat potentiaaliset miljardimassat suomalaisten edelle, joten laitoksen julistaminen kansanviholliseksi on täysin oikeutettua. 

Asettuessaan lähinnä islamilaisista maista tulevien onnenonkijoiden puolelle kirkko syyllistyy suomalaisten matalan intensiteetin kansanmurhaan ja siten etno-kulttuurisen diversiteetin tuhoamiseen. Kirkko saa tuomion myös rikoksesta luonnonsuojelua vastaan, sillä se ylläpitää ulkomaan avullaan muulle elämälle tuhoisaa ihmiskunnan väestönkasvua. Ekologisesti kaikkein tuhoisinta on päästää kehitysmaiden matalan kulutuksen ylijäämäväestöä korkean kulutuksen pohjoiseen. Katsoopa asiaa miltä kulmalta tahansa, evankelis-luterilainen kirkko on sokeassa ihmiskeskeisyydessään kansan silmissä moraalisen konkurssin partaalla.

ALLAHIN SOTURI TAPPOI VIATTOMAN SUOMALAISVANHUKSEN, YLE JA PALEFACE LUIMISTELEVAT HILJAA

Räppäri Muntazar, irakilainen voimavara, joka paikkaa
maamme HUUTAVAA työvoimapulaa ja vaihtaa
tulevaisuuden monikulttuuriunelmassa vaippamme. 

Yli kuukausi sitten Helsingin Puotilassa tapahtunutta vuonna 1930 syntyneen vanhuksen surmaa on pidetty mm. Ylessä sattumanvaraisena tekona. Tällä viikolla vaihtoehtomediat ovat paljastaneet, että 1991 syntynyt tekijä onkin irakilaistaustainen räppäri Muntazar, oikealta nimeltään Al-Muntazar Al-Mehsen. Ylen monikulttuuriagendan kannalta henkilöllisyyden paljastuminen on tuskallista, sillä pari vuotta sitten televisioon tehtiin juttu "Tottelematon mummo", jossa irakilaisräppäri tapaa suomalaisen rap-mummo Eila Nevanrannan. Ohjelman insertissä kerrotaan, että

23-vuotias irakilaissyntyinen räppäri Al-Muntazar Al-Mehsen kohtaa jaksossa 78-vuotiaan Rap-mummo Eila Nevanrannan. Eila pohtii omia juuriaan ja mistä oma kapina kumpuaa. Katso jakso heidän tapaamisestaan ja lue Rap-mummon tarina.

Toden totta, ennakkotieto rap-"musiikista" vain vahvistuu ja sitä on todella pidettävä suomalaisten aisankannattajanuorten, lähiöbimbojen, rasististen kehitysmaalaisten ja dementikkojen vähämielisenä jumputuksena, jossa leijuu alaluokkaisen väkivallan ja kuoleman tuoksu. 

Räppäri Muntazar on kunnostautunut myös antifasistisella Palefacen videolla Emme suostu pelkäämään, jossa hän esiintyy yhdessä mm. ex-ministeri Paavo Arhinmäen ja anarkisti Suvi Auvisen kanssa. Islamin soturiksi ryhtynyt Al-Muntazar Al-Mehsen ei ole suostunut pelkäämään, vaan hän surmasi tieten tahtoen suomalaisen puolustuskyvyttömän vanhuksen. Surmapaikkakin oli sopivasti vihollisen alueella eli kristillisen kappelin vieressä.

Yle tulee varmuudella vaikenemaan surmaajan taustoista, mutta sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa seurata miten Karri "Paleface" Miettinen tulee lähiaikoina kiemurtelemaan irti tästä ikävästä takaiskusta, jota hän varmaan kutsuisi monikulttuurisuuden kasvukivuksi. Yle Watch sitä vastoin toteaa, että teillä oli harhainen unelma, ottakaa nyt vastuu!

Tappaja puhuu suvaitsevaisuudesta.
(klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi).

YLEN KULTTUURIKOMMARIEN PIENI PIIRI PYÖRII

Kulttuuribolsut Riku ja Tunna verkostoituvat. Julkisen
Sanan Neuvoston uusi pj., punavihreä multikultisti Elina
Grundstörm, on samaa kulttuurimarxilaista klikkiä.

Jo kuolleeksi ja kuopatuksi luultu kulttuurimaxilainen Docventures jatkaa syksyllä (7.9. lähtien) Yle tv 2:n puolella. Docventures-dokumenttisarjan yhteiskuntakritiikki on pitkälti sitä samaa mikä on vallitsevassa kulttuurihegemoniassa muutenkin suotavaa. Toisin sanoen mistään aidosta kritiikistä, jossa pureuduttaisiin yhteiskunnan todellisiin kipupisteisiin, ei ole kyse, vaan näytetyt dokumentit ja varsinkin niiden jälkeen käydyt keskustelut noudattavat puhtaasti punavihreiden maailmanselitystä. Tästä on todisteena ohjelman kolme uutta televiossakin pyörinyttä minuutin traileria (1, 2 ja 3), joissa tuomitaan poliittisen vihollisen vihapuhe (paitsi oma) ja annetaan lässyliberaalin elostelijan, toimittaja Rauli Virtasen, selittää väärän tietoisuuden turmiollisuudesta, johon auttaa vain poliittisesti korrekti indoktrinaatio kuten Docventures-dokumentit. 

Viime vuoden tapaan Riku Rantala ja Tunna Milonoff yrittävät hypettää dokumenttejaan niin, että eri kaupunkeihin on synnytetty omia Docventures-katsomoita. Mitään uutta yhteiskuntakriittistä liikettä nämä yhteisöt eivät silti synnytä, sillä osallistujiksi on rajautunut ennalta arvattavasti joukko punavihreitä opiskelijoita. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että punavihreän runkkupiirinsä ulkopuolista väkeä he eivät pysty värväämään, vaan joutuvat sössöttämään Frankfurtin koulun mukaista kriittistä teoriaa vain omille tosiuskoville. 

Jo vuonna 2013 Yle Watch ruoti Docventuresin taustoja ja motiiveja artikkelissaan Docventures vai Comventures, josta tähän sopiva lainaus:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Riku ja Tunna kuuluvat Helsingin Kallion ja Vallilan välisellä alueella vaikuttavaan punavihreään kuplaan, jossa vasemmistolaisesti orientoituneet "luovan luokan" sisäsiittoiset kulttuurihomostelijat tuntevat hyvin toisena. Ei ole sattumaa, että Yle ja MTV3 ovat sopivasti tämän kuplan sisällä! Asia tuli hyvin selväksi eilen, kun Yle Puheessa haastateltiin räppäri Palefacea eli Karri Miettistä:

Yle Puhe, 3.8.2016 klo 14.03, Puheen Iltapäivä

Bitwisards - nuoret gurut kyberavaruudesta on osittain piirretty komediasarja Suomen peliteollisuuden alkuajoista 90-luvulta, sen noususta, tuhosta ja uudesta uhosta. Sarja julkaistaan Areenaan huomenna, tänään vierainamme ovat sarjan luojat Miha Rinne ja Jarno Elonen. Tapaamme myös Palefacen. Instagram: @ylepuhe

Palefacen haastattelu keskittyi enimmäkseen hänen uuteen videoonsa, josta on kertonut aiemmin YleX jutussaan Palefacen uutuusvideo naureskelee Soldiers of Odinille – mukana Paavo Arhinmäki, Madventures ja Solonen. Videolla näkyvät Palefacen kommarikaverit ovatkin hyvä läpileikkaus punavihreän kuplan poliitikoista ja kulttuurivaikuttajista, johon kuuluvat, kuinkas muuten, myös Docventuresin propagandapäälliköt Riku ja Tunna. Kansan syvien rivien känsäkouraisia työmiehiä ja -naisia, aitoa työväenluokkaa, videolla ei näy. Omanlaistansa kieroutunutta elitismiä tämäkin. Video kannattaa katsoa pelkästään siksi, että siinä tullaan paljastaneeksi se, miten vasemmisto aina neuvostokommunismista lähtien toimii kaksinaamaisesti kauniilla sanoilla, mutta lopulta aina niin, että poliittisen vastustajan toimintavapaudet kielletään, jollei muuten niin väkivallalla (videossa mm. skinin väkivaltainen kaappaaminen ja uhoa Odinien karkoittamisesta jne.).

Kuten arvata saattaa, Paleface puhui jälleen kerran läpiä päähänsä kuten viime kevään Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa, josta Yle Watch kirjoitti syväluotaavan analyysin (Yle esittää pankinjohtajana punaporvaripojan kapinallisena vaihtoehtona). Vasemmistolaisen perusininän lisäksi Paleface yltyi Yle Puheessa myös suoranaisiin valheisiin, kun hän väitti, että maamme poliittinen johto antoi muka hiljaisen hyväksynnän Soldiers of Odinin toiminnalle, jonka vuoksi ainoa todellinen vastarinta partioille oli punaporvariopiskelijoiden Loldiers of Odin sekä tietenkin hänen uusin videonsa, joka on samalla tribuutti medialemmikki Loldierseille.

Yle Puheen miestoimittaja näyttää olevan räppäri Miettisen poliittinen petikaveri, sillä hän ei mitenkään kiistänyt tämän valhetta, vaikka on hyvin tiedossa, että viime talvena monet oikeistopoliitikot kuten mm. puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb vaativat katupartioiden kieltämistä ja kriminalisoimista. 

Työläisistä vieraantuneilla kulttuurikommunisteilla on pakonomainen tarve esiintyä yhteiskunnan vastavoimana ja kapinallisina, mutta tällaiset yritykset näyttävät sitä koomisimmilta mitä enemmän he yrittävät vakuuttaa olevansa "Systeemiä vastaan". Vastustaessaan riippumatonta Soldiers of Odin katupartiota, he ovat hegemonisen vallan puolella, samassa veneessä kokoomuslaisten, kepulaisten ja rkp-läisten kanssa. On vaikea sanoa, näyttelevätkö Palefacen kaltaiset kulttuuribolshevikit tyhmää vai elävätkö he vain omassa harhaisessa vallankumous todellisuudessaan. Selvää on sen sijaan se, että kaikki tuon pinkkipunakaartin ulkopuoliset haistavat siinä muhivan itsepetoksen ja tekopyhyyden.

YLE ESITTÄÄ PANKINJOHTAJAN PUNAPORVARIPOJAN KAPINALLISENA VAIHTOEHTONA

Paleface on varsinainen huuliveikko. 

Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa Kulttuurivieras Paleface: Turhautuminen pitää muuttaa toiminnaksi toimittajat Sanna Vilkman ja Tiina Jutila yrittävät rakentaa Systeemin jälkimarxilaisia arvoja kumartavasta Karri "Paleface" Miettisestä kuvan yhteiskunnallisesti radikaalina haastajana. Haastattelun myötäkarvainen, kohdettaan ihaileva tyyli, tuo mieleen 1970-luvun hengen, jolloin Ylen kepulais-vasemmistolaiset toimittajat esittivät hegemoniseen asemaan päässeet kulttuuriradikaalit muka jonain kapinallisina uudistajina, vaikka he edustivat yhteiskunnan silloista valtavirtaa, ajan henkeä. Tässä mielessä mikään ei ole muuttunut, sillä Yle pitää edelleen järjestelmän sylikoirina olevia vasemmistolaisia artisteja jotenkin raikkaina tyyppeinä, joiden 70-lukulaisella yhteiskuntakritiikillä ja ratkaisumalleilla kuvitellaan olevan vielä tänäänkin jotain tarjottavaa. Se, mitä nämä nämä apurahakapinalliset todellisuudessa edustavat on aivan muuta, mitä Yle toivoo meidän uskovan. Tosiasiassa Palefacen kaltaiset yhteiskunnalliset räppääjät  ovat  pelkkiä nykyjärjestelmän yli-innokkaita vahtikoiria, jotka valtaeliitin suojatteina hyökkäävät ärhäkästi ainoaa todellista ulkoparlamentaarista vastavoimaa, kansallismielisiä suomalaisia, vastaan.

Koska haastattelussa Paleface esittää käsittämättömän löysää puhetta, eikä toimittajilla ole mitään halua vaatia räppäriltä perusteita ylimalkaisen populistisille heitoille, täytyy Yle Watchin puuttua peliin ja oikoa herran kuin myös toimittajien kitkerimmät paskapuheet: 

Umpiyhteiskunnallisen rap-artistin mielestä jokaisen on nyt syytä vaikuttaa, tapahtuu se sitten pellepuvussa tai parlamentissa. Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

Valtavirran ulkopuolella olevat konservatiiviset toisinajattelijat totesivat jo 1960-luvulla, että "yhteiskunnallisuudesta" ja "yhteiskuntakritiikistä" on tehty synonyymejä pelkästään vasemmistolaisten esittämille näkökulmille. Siksi Ylen toimittajat ovat ennalta arvattavsti yhtä mieltä Palefacen kanssa siitä, että valtamedian sympatisoima Loldiers of Odin -ryhmä edustaa sitä oikeanlaista aktivismia, vaikka vasemmistoaktivistit ovatkin samassa rintamassa kuin Kokoomuksen valtiovarainministeri Aleksander Stubb, joka haluaa perustusalain vastaisesti kieltää Soldiers of Odinin tyyppiset kansalaisten omaehtoisuuteen perustuvat katupartiot.

Vajaat kuusi vuotta sitten julkaistun Helsinki–Shangri-La -kappaleen sanoista on tullut viheliäisen totta. Suomen Kulttuurisäätiö palkitsi miehen hiljattain juuri "nykyajan runonlaulusta ja sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä". – Laulan siinä biisissä esimerkiksi Ku Klux Klanista autuaan tietämättömänä, että joku jäbä seisoo myöhemmin Hennalan kasarmin portilla joku helvetin lakana päällään. En olisi voinut kuvitellakaan, että meillä on joskus tällainen oikeistohallitus ja katupartioita.

Paleface voi unohtaa narsistisen kuvitelmansa, jossa hän uskoo olevansa joku yhteiskunnallinen oraakkeli. Vasemmiston yleisistä vainoharhoista huolimatta Suomessa ei ole mitään Amerikan Klaaniin viittaavaa toimintaa. Tosin yksittäisen huppupäisen nuoren spontaani performanssi herättää kateutta Palefacen anarkistissa hengenheimolaisissa, koska he eivät edes väkivaltaisilla tempauksillaan saa maamme pääministeriä järkyttämään ja pitämään "tapauksesta" kansainvälistä tiedotustilaisuutta. Mitään ennustajanlahoja ei sen sijaan tarvita siihen, miksi 2010-luvun sateenkaarihallituksen jälkeen saatiin valtion kukkaroa rasittava "oikeistolainen" hallitus. Palefacelta puuttuu myös poliittinen pelisilmä, koska hän ei ymmärrä, että tietyt yhteiskunnalliset toimenpiteet kuten rajojen avaaminen kymmenille tuhansille miespuolisille turvapaikkaturisteille synnyttää vanavedessään väkivaltaa ja raiskauksia. Valtion tukieuroista riippumattomat, kansalaisyhteiskuntaa vahvistavat katupartiot ovat täysin looginen seuraus sille, että suomalaiset haluavat suojella turvattomiksi itsensä tuntevia naisia tuntemattomillta, väkivaltaisesti käyttäytyviltä muukalaisilta. Kaikille muille tämä on päivän selvää paitsi vasemmistolaiselle järjen jättiläiselle Palefacelle. 

Vallan kahvassa on 1950-luvulle haikaileva joukko, jossa yhdistyvät kovimmat juustohöylääjät ja maahanmuuttajien syyttelijät, lataa Miettinen. Sodanjälkeinen Suomi oli köyhä maa, kunnes siitä määrätietoisesti rakennettiin suhteellisten pienten tuloerojen hyvinvointiyhteiskunta. Nyt sitä revitään kaksin käsin kappaleiksi.  

– Hyvinvointiyhteiskunnan suurin saavutus oli olosuhdeköyhyyden, slummien ja ryysykerjälistön hävittäminen Suomesta. Nyt niihin ollaan säälimättä menossa takaisin. Meillä on hallituksessa poikkeuksellinen jengi; älykkövastainen, suorastaan rasistinen ja aggressiivista luokkasotaa käyvä.

On totta, että epäkansallisten suuryritysten intressiä ajava työnantajapuoli on monomaanisella kilpailuttamisella luonut Suomeen halpatyömarkkinat, joita maassa ei ennen tunnettu. Paleface-Miettisellä tuntuu kuitenkin olevan valikoiva muisti, sillä tiettyjen alojen työpaikat poistuivat yksinkertaisesti siksi, että esimerkiksi ahneet paperimiehet hinnoittelivat itsensä ulos kansainvälisiltä markkinoilta ja paperitehtaat siirtyivät Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Vasemmistolla ei muutenkaan ole puhtaat jauhot pussissa, sillä se on ollut innokkaasti edistämässä maahanmuuttoa toivottamalla tervetulleiksi Euroopan ulkopuolisia kehitysmaalaisia, joista ne harvat jotka ovat tulleet töihin, ovat alentaneet ylitarjonnallaan matalapalkka-alojen tulotasoa merkittävästi. Kannattamansa maahanmuuton myötä sekä vasemmisto että uusliberaali oikeisto ovat itse synnyttäneet nykyisen luokkajaon ja rotusodan siemenen.

Yhdestä asiasta Karri Miettinen nostaa hattua valtaapitävälle oikeistolle; sillä on pureva retoriikka ja tehokas markkinointikoneisto. Kun sana on hallussa, muuttuu musta valkoiseksi: palkka-ale on työajan pidennys, tuloerojen kasvattaminen tuottavuusloikka. Miettisen mielestä kyseessä on lähes nerokas sumutus.

Kaataa vain itselleen, sillä myös punavihreät osaavat totuutta vääristävän sumutuksen kun ovat itse vallankahvassa. Itse asiassa punavihreät ovat valheen eli poliittisesti korrektin uuspuheen mestareita riippumatta siitä ovatko he hallituksessa vai eivät. Opposition nyt esittämä kritiikki on katteetonta puhetta, sillä heidän ei tarvitse välittää realiteeteista. Punavihreiden kannattajat haluavat luultavasti vielä enemmän yksisilmäistä talouskasvua kuin oikeisto, jotta voisivat jo nyt saavutettujen etujen lisäksi piehtaroida jatkossakin materialistisessa kulutuskulttuurissa ostamalla vaikka Palefacen infantiilia heimokilinää. Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten mahdollinen punavihreä hallitus ratkaisisi maamme nykyisen talouskriisiin ja talouskasvua luovien vientiyritysten ongelmat. Sehän on tiedetty aina, että vasemmiston ratkaisut, utopiat, eivät ole tästä maailmasta, jonka vuoksi he voivat vaivatta uskoa, että valtion tulokakun voi sekä syödä että säästää.

– Aikana, jolloin esimerkiksi eurovaaleissa puolet ihmisistä jättää äänestämättä, vaalit voittaa se, jolla on paras viestintätoimisto, isoin megafoni ja provosoivimmat läpät. Suoranainen bluffi jää monelta huomaamatta. – Oli kammottavaa, miten köyhät äänestivät Niinistöä, koska se näytti eniten presidentiltä.

Heh, kuka muistaa kuinka vaikutusvaltainen punavihreä kupla synnytti valtamedialihaksillaan valtavan hypen homovihreiden presidenttiehdokas Pekka Haaviston puolesta? Itsekin tuossa hyväosaisten punaporvarien kuplassa elävä pankinjohtajan poika Paleface-Miettinen ei taida vieläkään käsittää, että Suomessa on elämää myös Kallion ja Punavuoren hipsterialueiden ulkopuolella, jonka vuoksi Haaviston äänimäärä jäi lopullisissa vaaleissa pieneksi. Lisäksi Palefacella on kummallinen ennakkoluulo, että vähävaraiset olisivat automaattisesti jonkun homostelevan punavihreän kosmopoliitiin puolella vain siksi, että tämä edustaa hyväkkäiden mielikuvissa empaatikkoa, joka heruttaa valtion kassasta tarvittaessa lisärahaa köyhille.

Huomion siirtäminen pois leikkauspolitiikasta turvapaikanhakijoita syyttelemällä on Miettiselle erityisen vastenmielistä. – Kun pidetään epävarmuudella ja pelottelulla luotu ilmapiiri ja leimataan sotaa pakenevat ihmiset, niin saadaan oivallinen tilaisuus viedä läpi kylmäverisiä päätöksiä. Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan.

Ei anneta valtion budjettia ja menoja koskevien tosiasioiden pilata hyvää äärivasemmistolaista tarinaa, vai mitä Paleface? Tällä hetkellä viime vuoden loppukesästä asti tulleet 35 000 turvapaikahakijaa tulevat maksamaan pelkästään vuodessa 5,6 miljardia euroa. Pikkuraha vai mitä? Sillähän ei saataisi mitään Suomen vähäosaisille; ei kevennettäisi kuluttajahintoihin vaikuttavaa alv-veroa, eikä luotaisi työpaikkoja pitkäaikaistyöttömille, eihän? Tänne kutsumattomien vieraiden volyymi on niin suuri, että sen järkyttävät kustannukset vaikuttavat väistämättä leikkauspolitiikkaan ja maan velkataseeseen. Tämä on kylmä matemaattinen tosiasia, jonka vuoksi täytyy ihmetellä, missä tulojaon fantasiamaailmassa herra Paleface-Miettinen oikein elää. Ymmärtääkö räppäri ollenkaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Suomen valtion ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten etua, myös niiden vähäosaisten? Tämä ei onnistu, jos kaiken maailman palefacet haluavat jakaa veroeuromme kehitysmaiden vapaamatkustajille, sotarikoksiin syyllistyneille sotilaskarkureille ja islamilaisen invaasion nuorille sotureille. 

"Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan". Tässä on jälleen yksi näyte uusvasemmistolaisesta vainoharhaisesta salaliittoteoriasta – ikään kuin olisi jokin taho, joka pitäisi tarkoituksella (maahanmuuttokriittiset) keskustelupalstat ylikuumentuneina. Pankinjohtajan pojalle ei taida tulla mieleen, että hallituksen ilman kansan suostumusta päästämät maahantunkeutujat ovat de facto taloudellinen, kulttuurinen, etninen ja turvallisuuspoliittinen ongelma, joka poistuu vasta kun ongelman lähde poistuu maasta. Juuri vihamielisten muukalaisten maassa oleminen synnyttää keskustelupalstojen mahdollista ylikuumenemista, eikä joku hallituksen suojeluksessa oleva uusnatsien kabaali, johon Paleface näyttää uskovan.

Etenkin perussuomalaisille turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu on tarjonnut mainion propaganda-aseen, jolla pelotella kansaa. – On täysin halla-aholainen ajatus, että Tukholmassa palaa autot sen takia, että siellä on maahanmuuttajia. Siellä palaa autot, koska ihmiset elävät köyhyydessä ja näköalattomuudessa lähiöissä ilman duunia ja ilman palveluita, ilman rahaa lähteä käymään edes keskustassa.

Palefacelle halla-aholainen ajatus on vasemmistolaisuudelle käänteinen kuva maailmasta, joka tunnetaan paremmin nimellä todellisuus. Säilyttääksen herkästi särkyvän maailmankuvansa Palefacellla ei ole ollut halua tutustua esimerkiksi Paavo Tajukankaan raportteihin, joissa kuvataan moraalisen suurvallan monikulttuurista arkipäivää. Mitä taas tulee maanhanmuuttajien epäsosiaalisen käyttäytymisen syihin, sitä voidaan Mutatis mutandis eli muutettavat muutettuina verrata vastaaviin verrokkeihin: Ruotsissa on myös etnisesti ruotsalaisia näköalattomia köyhiä, mutta jostain syystä he eivät polttele autoja ja harjoita iltapuhteena joukkoraiskailuja. Mikä on se komponentti, joka puuttuu Kalpeanaaman suosimista vasemmisto-sosiologisista teorioista? Syy on ilmeinen, mutta sitä ei voi sanoa varsinkaan Ruotsissa ääneen, koska se on tasa-arvoisen liberaalin yhteiskunnan suurin tabu ja samalla myös haurasta koheesiota ylläpitävä valkoinen valhe. Totuus on kuitenkin sanottava: älykkyystesteissä on käynyt selväksi, että vähäinen äly korreloi (ja on monesti myös syy) rikollisten taipumusten kuten vandalismin kanssa. Tämä havainto käy puolestaan yhteen sen kanssa, että Ruotsiin tunkeutuneet vapaamatkustajat edustavat usein kansallisuuksia, joiden keskimääräinen äo on huomattavasti valkoisia eurooppalaisia alhaisempi. Yleensä nämä tulijat ovat kotoisin Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Saharan eteläpuolisista maista, joissa on mitattu huomattavan alhaisia keskimääräisiä älykkyysosamääriä. Tästä voi toki tehdä myös rasistisia johtopäätöksiä, mutta toisaalta se ei ole tosiasioiden vika. Punaporvari-räppäri ei ole tietenkään kiinnostunut tosiasioista, varsinkaan jos ne eivät tue omaa ennakkoluuloa.

Miettistä kylmää hedelmällisen maaperän muokkaaminen fasismille. – Hallitus ei pysäytä fasismin nousua, vaan jollain tavalla mahdollistaa ja tukee sen kasvua.

Kun äärivasemmistolaisen suusta kuulee sanan fasismi, on siihen syytä suhtautua suurella varauksella. Yleensä se on pelkkä ilmaus kaikelle sille, mistä vasemmistolainen ei satu pitämään. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan sanan holtitonta viljelyä selittää myös se, että siitä on tullut varsinkin vasemmistolaisille vapaita yhteiskuntia ajasta toiseen uhkaava ylihistoriallinen mörkö eikä historiaan sidottu tarkkarajainen ilmiö.

Vasemmiston retoriikkaan on kuulunut aina myös harhainen uskomus, että valtiovalta jotenkin suojelisi tai jopa mahdollistaisi "fasismin". Tämä houre lienee puhdas projektio heidän omasta hegemonisesta (piilo)vallastaan, jonka he ovat gramscilaisen "pitkän marssin" avulla saaneet juurutettua lukuisiin instituutioihin; äärivasemmisto saarnaa jatkuvasti fasismista ja vallasta, koska se on itse kiinnostunut pakkomielteisesti vallanhalusta ja vallan saamisesta. 

Maamme nykyhallituksesta puhuttaessa, se on harjoittanut hyvin puhdasoppista äärivasemmistolaista antifasismia tuottamalla epädemokraattisesti maahan etnisen alaluokan (mikä taas sopii vasemmiston rasismia hyödyntäville vallankumoushaaveille) ja toisaalla se on kokoomusministeri Aleksander Stubbin suulla ollut kriminalisoimassa kansallismielisiä katupartioita. 

– Maltillinen vasemmisto taitaa olla liian maltillista. Näen koko vasemmiston kannalta ehdottoman tärkeänä sen, että Arhinmäen seuraaja vie puolueen radikaalimpaan suuntaan. Retoriikka oikealla on vihamielistä, mutta vasemmisto puhuu kohteliaasti, kiltisti ja varovaisesti. Pitäisi pystyä pukemaan asioita selkeämmin ja tylymmin, että ihmiset bonjaa, mistä on kyse.

Hehe, keskiluokkaisten opiskelija-anarkistien ja muiden räyhäräähköjen liepeillä viihtyvä Paleface yrittää antaa lisävirtaa jo nyt ylikierroksilla käyvälle Vasemmistoliitolle. Sen sijaan anarkistisella marginaaliporukalla ei ole mitään, kertakaikkiaan mitään, kannatusta työtätekevän eikä sen enempää työttömänkään kansanosan keskuudessa. On aika vaikea kuvitella, miten räyhävasemmisto saataisiin vielä enemmän demonisoimaan kansallismielisiä ja luomaan yhteiskuntaan vihaa, elleivät he sitten siirry Baader-Meinhofin lopullisen häviämisen loistavalle polulle.

Miettisen mielestä poliittisten nuorisojärjestöjen kannattaisi ottaa selvää siitä, miksi osa nuorten kirkkaimmasta kärjestä haluaa toimia mieluummin vaikka anarkistien joukossa kuin puolueissa. – On iso kysymys se, että miksi julkisessa kapinassa oleva elementti, kuten anarkistiblokki vahvistuu. Olisi arvokasta kuulla heitä.

Voi luoja tätä omahyväisyyden määrää. Jos anarkofeministi Suvi Auvinen edustaa räyhävasemmiston intellektuaalista kärkeä, niin suomalaiset poroporvarit ja suurkapitalistit saavat nukkua edelleen yönsä rauhassa.

– Ei kaikkien tarvitse kuulua puolueisiin, jotkut vastustavat pellepuvuissa rasistien katupartioita. Ruokakaupassa käyminenkin on poliittista, ostopäätökset ovat kannanottoja. Jokainen ääni ja jokainen adresseihin pistetty allekirjoitus voi vaikuttaa.

Palefacella on vaikea hahmottaa mikä on systeemin vastaisuutta ja mikä taas sen sylikoirana olemista. Kuten jo on tullut moneen kertaan todistettua, Loldries of Odinit ovat nykyjärjestelmän ja sen klienteelin kuten valtamedian ja poliittisten päättäjien suojeluksessa, sillä he toimivat hyödyllisinä idiootteina kansalaisten spontaania vastarintaa ilmentävää Soldiers of Odinia vastaan.  Usko yksilön kuluttajavalintoihin on puolestaan city-vihreiden katteetonta optimismia ja hyvän olon kaipuuta, jolla ainoastaan ylläpidetään nykyistä kulutuskulttuuria, jossa vasemmistolaiset hedonistit näyttävät viihtyvän erittäin hyvin.

Miettinen muistuttaa, että pitkien varjojen lomassa kukkii solidaarisuus. Esimerkiksi rasisminvastainen suurtapahtuma Meillä on unelma polkaistiin pystyyn kahdessa vuorokaudessa; ihmiset tekevät valtavasti vapaaehtoistyötä, järjestäytyvät ja auttavat toisiaan.

Tapahtumahan oli viime kesän The Great Rock 'n' Roll Swindle, suuri puhallus, josta raportoi tuoreeltaan myös Yle Watch. Olisi hauska tietää, kuinka paljon idealistisia unelmoijia saapuisi nyt maaliskuun loskaiselle Helsingin kansalaistorille. Tämä siis sen jälkeen, kun maahan on päästetty 35 000 aavikkojen nuorta miestä, joista osa on syyllistynyt vakaviin väkivallantekoihin ja raiskauksiin. Solidaaristen vasemmistoidealistien määrän tarkkuutta voitaisiin parantaa myös sillä, että tilaisuudessa ei esiintyisi ilmaisen julkisuuden perässä juoksevia maamme johtavia pop-tähtiä, vaan pelkkiä monikulttuurin autuutta saarnaavia puhujia.  Palefacelle ja hänen faneilleen vielä terveiset edellä viitatusta Yle Watchin heinäkuussa 2015 ilmestyneestä jutusta:

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle!   

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

JARI TERVO – YLEN PUPPUGENERAATTORI

Täällä Yle Watchissa on seurattu pitkään ääneti ja kärsivällisesti toimittaja-kirjalija Jari Tervon (s. 1959) raivonpurkauksia, joita hän on päästellyt Yleisradion julkaisemissa kolumneissa. Täytyy sanoa ettemme ole oikein pitäneet näkemästämme.

Varsinkin kolmessa viimeisessä jutussaan Tervo on julistanut avoimen sodan sitä valtaisaa kansanosaa kohtaan, joka ei nielemättä ota vastaan epädemokraattisesti pakotettua kansainvaellusta. Trilogian ensimmäisessä osassa Seitsemänsataatuhatta rasistia (31.8.) hän antaa ymmärtää harhaanjohtavasti, että valtaosa Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista olisi syyrialaisia, vaikka virallisten tilastojen mukaan heitä on saapunut kaikista tulijoista vain 3 prosenttia. Hän myös puolustaa sivarille tyypilliseen tapaan nuorten kollien rintamakarkuruutta vetoamalla Syyrian rintamalinjojen runsauteen. Tekosyitähän Tervolta löytyy, sillä eihän hän itsekään käpykaartilaisena ymmärrä mitään isänmaasta ja sen puolustamisesta. Toisessa suomalaisvihamielisessä saarnassaan Suomalainen nonsensus (14.9.) hän väittää loputtomana virtana maahamme tunkeutuvien  elintasopakolaisten vastustamisen olevan ihmisoikeusloukkaus. Tervon mielestä suvereeni länsimaa ei saisi puolustaa rajojaan, koska hänen mukaan Suomen valtion ensijainen tehtävä ei ole ajaa suomalaisten vaan 7 miljardin muukalaisenemmistön etua. Kansallinen itsepuolustus on rasismia, sillä kuten hän itse toteaa:

Tämä muka-ajatus perustuu siihen luuloon, että rasismi on mielipide, siinä kuin muutkin. Ei se ole. Se on yhtä vähän mielipide kuin yli sata vuotta sitten naisten äänioikeuden vastustaminen oli mielipide. Sekin oli vain ajatusharha, vainon väline.

Koska rajojen puolustaminen ilman asiapapereita maahan pyrkiviltä hyvinvointisaalistajilta on rasismia, se on samalla myös vainon väline – sillä ellei kolmannen maailman onnen onkijoita päästetä maahan, se onkin Suomi joka syyllistyy tässä vainoon!  

Rasismin käsite on tältä tv-julkulta täysin hukassa. Hän sylkäisee suustaan sanan rasismi samanlaisella sihisevällä käärmeen vihalla kuin Tampereen punaisen yliopiston tiedotusopin professori Pertti Hemánus, jolta hän on luultavasti oppinut myös epätieteellisen junttimaisen käsityksen rotujen absoluuttisesta yhtäläisyydestä. Tervo puhuu rasismista ja roduista kuin olisi alan suurikin auktoriteetti, vaikkei tältä toimittajalta löydy ainuttakaan alan tutkielmaa tai tutkimusta yliopistojen tietokannoista. Silti hän on tietämättömän diletantin varmuudella kiistämässä lausunnoillaan sellaisten tutkijoiden kuten Arthur Jensenin, Yrjö Ahmavaaran, DNA:n toisen löytäjän ja nobelistin James D. Watsonin, fysiikan nobelisti William Shockleyn, psykologian professori J. Philippe Rushtonin sekä Richard J. Herrnsteinin ja Charles Murrayn kirjassaan The Bell Curve tekemät havainnot. Mitä todellisia vasta-argumentteja tällä henkisellä kääpiöllä on tarjota näiden herrojen tutkimuksia ja näkemyksiä vastaan? Kolumninsa lopussa kynäniekkamme tunnustaa avoimesti inhonsa Suomen kansaa kohtaa:

Mielessäni on kaikunut viime viikkoina suomalaiskirjailijan viisaus: ”Suomi on kaunis maa, jossa elää vittumainen kansa.” En saanut selville aforismin keksijää, vaikka viritin etsintöihin netin lisäksi kirjallisuustietäjiä. Kirjailijan täytyy olla suomalainen. Hän vaikuttaa tietävän mistä puhuu.  ”Suomi on kaunis maa, jossa elää vittumainen kansa.” Tuossahan ei edes haukuta. Vain viileästi todetaan kiistaton tosiseikka.

Lausunto on kaikessa avoimmuudessaan erityisen huvittava mieheltä, joka nimenomaan tunnetaan vittumaisena tyyppinä, varsinkin humalassa. Tervo on ilkeä mies, joka haluaa haastaa kärkkäästi riitaa syistä jotka hän vain yksin tietää. Hänen vainoharhaiset ja totuutta poliittisin motiivein vääristelevät kirjoitukset tuovat mieleen turkulais-varkautelaisen kylähullun Panu Höglundin. Siinä missä "iirinkielen ammattilaisen" todellisuudesta irrallaan olevat horinat jäävät äärivasemmiston sisäpiirin pureskeltaviksi, saa Tervo pahan olon purkauksillaan valtakunnallisen kuulijakunnan, joskin koko ajan pienenevän. Uutisvuoto-ohjelmakin on taantunut tänä syksynä pelkäksi Tervon poliittiseksi propagandaksi, kun vieraiksi on valittu yksinomaan ylimielisesti virnuilevia etnoveijareita kuten vihreiden Ozan Yanar ja fanaattisia monikultturisteja kuten Paleface. Tänään helsinkiläiskynäilijän fanikuntaa löytynee enää vain paatuneimpien monikultturistien ja joidenkin länsimaisuuden pakkomielteessä kieriskelevien citykulttuuri-hölmöjen keskuudesta, koska he eivät ole vielä ymmärtäneet, että identifioituminen degeneraatteja vilisevään ja nopeasti neekeröityvään Länsi-Eurooppaan on so last season. Kansan enemmistön silmissä Tervo on pelkkä ilveilevä pelle, hallitsevan eliitin rakastamia lauluja laulava sylikoira ja suomalaisia halveksuva politrukki.

Tervon viimeisin Yle-blogin kirjoitus Valkoinen roskaväki (28.9.) sai törkeydessään myös Yle Watchin viimein reagoimaan. Kirjoitus ei ole pelkästään asenteellinen, vaan se sisältää silmitöntä vihaa niitä suomalaisia kohtaan, jotka eivät taivu median ja poliittisen johdon vaatimukseen, että paperittomat eli laittomat maahantunkeutujat pitää hyväksyä ehdoitta. Heti jutun alussa Tervo laskettelee suustaan palturia väittäessään, että lähinnä Somaliasta, Albaniasta ja Irakista tulleet geelitukat muka pakenisivat hengenhädässään jotain ISIS:tä. Kyseessä on toimittaja-kirjailijan hätävalhe, silkkaa bullshittiä, jonka uskottavuus on kumottu monissa riippumattomissa lähteissä. Jutun jälkipuoliskolla hyväkkäämme pääsee mieliaiheeseensa ja haukkuu pataluhaksi koko joukon suomalaisia määrittelemällä heidän vastenmielisiä piirteitään. Yllättävää kyllä listasta puuttuu suomalaiskansallinen juoppous, mutta se lieneekin kultturellia, koska Tervo harjoittaa sitä itse: 

Rasistit ovat valittaneet, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta. Se on aivan totta. Ne lisäävät kotoperäisen paskasakin rikollisuutta. (...) Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi.

Missä oli Tervon terävä kieli viime syksynä, kun afrikkalaistaustainen jengi hakkasi ja ryösteli suomalaislapsia Helsingissä? Tai kun kyseessä on vielä edelleen vaikuttava etelän hedelmien epideeminen raiskausaalto? Taisi jokin aika sitten yksi porilainen tyttökin tulla poltetuksi kuoliaaksi Lähi-idän rikastajan toimesta. Tervo on näistä hiljaa, mutta suomalaisiin kohdistuva rasistinen kohkaaminen alkaa välittömästi kun median nostamat mitättömät episodit on saatu tapetille, vaikka niissä ei ole tapahtunut henkilövahinkoja toisin kuin kynäilijämme suojelemien kultamunien edesottamuksissa. 

Kolumnissaan helsinkiläiskirjailija sortuu henkilökohtaisuuksiin ja kokonaisen kansanryhmän demonisointiin, vaikka on itse olevinaan sellaista vastaan. Skribenttimme taitaa olla jo niin totaalihajoamisen partaalla ettei kykene enää analyyttisesti havainnoimaan todellisuutta, vaan on täysin ennakkoluuloisten ensivaikutelmien synnyttämien tunteiden varassa. Toinen kaapumies voi olla kirjailijarukkamme henkiselle kestävyydelle jo liikaa. 

Jari Tervossa henkilöityy kaikki se ylimielinen viha ja halveksunta suomalaisia kohtaan, joka on tyypillistä maamme kulttuuritärähtäneistössä. Kaukana lähiöiden etnohelveteistä he elävät sosiaalisessa kuplassa, joka on vieraantunut täysin tavallisten kansalaisten todellisuudesta ja arjen murheista. Suomea ja koko länsimaista sivilisaatiota uhkaa demografisen tuhon hyökyaalto, mutta Tervon kaltaiset kansanviholliset puolustavat vain entistä kiihkeämmin barbaarien vyöryä sydänmaillemme. Euroopan valkoisia alkuperäisasukkaita vihatessaan he ovat samassa rintamassa George Sorosin kaltaisten juurettomien kosmopoliittien ja länsimaisen yhteiskunnan romahdusta toivovien äärivasemmistolaistan kanssa. Tervo on puolensa valinnut, joten kestäköön sitten myös seuraukset tulevan kuohunnan aikana.