YLEN HYVÄ UUTINEN: PINKKIKIRKON PUNAMÄDÄTTÄJÄT RIITELEVÄT JO KESKENÄÄN

 Teemu Laajasalon lisäksi Helsingin piispaksi olivat
ehdolla Kaisamari Hintikka ja Jaana Hallamaa.

Yle TV1, perjantai 19.1.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Kirkkoherra vingutti visaa ja syntyi hirveä härdelli. Vieraina Johanna Korhonen ja Tuomas Enbuske. #pressiklubi HD

Yle on ollut yllättävän avoin kultapojunsa Helsingin piispa Teemu Laajasalon kirkon varojen leväperäisestä käytöstä ja yrityssotkuista. Jo yli viikko sitten Yle uutisten verkkosivut ruotivat asiaa jutussa Piispa Teemu Laajasalon rahankäyttö taas esillä – Piispa maksaa takaisin seurakunnalle liian hulppeasta hotellimajoituksesta. Vyyhti alkoi purkautua, kun Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, lesbolainen feministi  Johanna Korhonen, vaati Laajasalolta 40-kohtaisessa selvityspyynnön tämän rahankäytöstä kirkossa ja yrityksessään. Ulkopuolisesta Korhosen asenne tuntuu epäilemättä oudolta, koska molemmat kannattavat yksimielisesti kirkon punamädättämistä.

Kansalalisvaikuttaja Mika Virtanen yrittää selvittää pääpiirteissään sen, mistä Laajasalon rahasotkun taustoissa on kysymys. Erityisesti häntä kiinnostaa se, miksi korruptio on yleistä vasemmistoliberaalien "hyvien ihmisten parissa":

Eli lyhyesti, Helsingin punavihreä piispa Teemu Laajasalo on käyttänyt laittomasti Helsingin seurakuntayhtymän varoja henkilökohtaiseen ylelliseen elämään ja muihin henkilökohtaisiin menoihinsa. Lisäksi hän on laskuttanut kyseenalaisin perustein muualla Suomessa sijaitsevia seurakuntia. Teemu Laajasalon yritys on konkurssissa, suurissa veloissa ja laiminlyönyt viranomaisvelvoitteita. 

Teemu Laajasalo on se sama piispa, joka oli järjestämässä laittomien maassaolijoiden majoittamista Helsingin seurakunnissa, vaati kristittyjä rakastamaan muukalaisia ja väitti, että kristitty ei voi olla 'rasisti'. Hän on yleisemminkin puheillaan ja toiminnallaan pyrkinyt sekoittamaan punavihreää politiikkaa ja kristinuskoa. Tiedoksi: Jeesus oli etnosentrinen juutalainen, joka pyrki luomaan rauhaa ja yhtenäisyyttä riitaisten ja vihamielisten juutalaisten ryhmien välille. Jeesus suhtautui torjuvasti, vihamielisesti tai ulkopuolisina ei-juutalaisiin. Jos Jeesus olisi mennyt naimisiin, hän olisi noudattanut juutalaisia sääntöjä, ja mennyt naimisiin vain juutalaisen naisen kanssa. Jeesus leimattaisiin nykyisessä liberaalissa poliittisessa ilmapiirissä rasistiksi. 

Vaikka pappien ja piispojen tehtävistä maksetaan palkkaa, ne ovat suurelta osin vapaaehtoistehtäviä. Uskovat piispat tekevät paljon työtä seurakuntaverkostojensa hyväksi, mutta jos piispa on sisimmässään ateisti ja kannattaa punavihreää ideologiaa, piispa voi tehdä vähimmän vaaditun, joka tarkoittaa helppoa ja lokoisaa työtä, jonka voi suorittaa vähillä työtunneilla. Silloin voi keskittyä vaikkapa ylelliseen elämään seurakuntayhtymän ja seurakuntien rahoilla, ja oman hämäräbisneksen pyörittämiseen. Punavihreän ideologian kannattaminen tuo myönteistä julkisuutta punavihreässä mediassa ja toimii pääsylippuna samanlaista elämää viettäviin punavihreisiin kulttuuripiireihin ja poliittisiin piireihin.

Virtasen kuvaus Laajasalosta sopii moneen muuhunkin kulttuurimaxilaiseen kirkomieheen- ja naiseen. Jostain syystä hän ei mainitse mitään tutkimuspyynnön tehneestä Johanna Korhosesta, joka on monella tapaa moraalisesti yhtä korruptoitunut kuin Laajasalokin. Jopa Yle uutiset otti asian esille, kun se julkaisi viime tiistaina uutisen Uusi käänne Helsingin piispan rahakiistassa: Heikki Hiilamo moittii Johanna Korhosta ajojahdista:

Heikki Hiilamo moittii Korhosta piispaan kohdistuvasta henkilökohtaisesta ajojahdista muun muassa näin: "Herää kysymys, onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja tehdä hänen viranhoitonsa mahdottomaksi."

Valitettavasti sekä Ylen uutisessa että Hillamon alkuperäisessä blogitektstissä ei käsitellä ollenkaan sitä, että Korhonen kannattaa radikaalifeminismiä, jonka vuoksi Laajasalo oli hänen mielestään liian "konservatiivinen" (!) ehdokas Helsingin piispaksi. Lesbolaisena häntä häritisi myös se, että uusi piispa olisi mies, jonka vuoksi hän äänesti piisapanvaaleissa naista. Korhonen ilmeisesti toivoi, että kirkko maallistuisi tasa-arvokultille nopeammin, jos Irja Askolan troijalaista mädätystyötä jatkaisi nainen kuten Laajasalon vastaehdokkaina olleet femibolsut Jaana Hallamaa tai Kaisamari Hintikka. Koska kaikesta lobbauksesta huolimatta näin ei päässyt käymään, Korhonen suuttui valinnasta siinä määrin, että aloitti ristiretken entistä aatetoveri Teemu Laajasaloa vastaan.

Vanha sanonta "homon kosto on kauhea" saa Korhosen polkaiseman ajojahdin myötä laajemman merkityksen, kun myös lesbo voi todistetusti olla kostonhimoinen. Korhoselle vihaa sihisevä ajojahti ei ollut ensimmäinen kerta, sillä hän nosti vuonna 2008 kanteen Lapin Kansa -lehteä vastaan, koska julkaisu irtisanoi hänet tuoreen päätoimittajan pestistä luottamuspulan vuoksi. 

Korhosen mukaan irtisanominen johtui siitä, että hän eli rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa. Hän oli siinä oikeassa, mutta niin oli myös Lapin Kansa, jonka mukaan Korhonen ei kertonut työhaastatelussa näin olennaisesta asiasta. Tottakai vinkuleluksi ryhtynyt Korhonen alkoi kiljua tasa-arvomantraansa, vaikka on päivän selvää, että ohjelmallisena lesbona hän ajaisi konservatiivisessa lehdessä aivan toisenlaista agendaa mitä se on perinteisesti kannattanut. Tällaisestä kieroilusta ja pimittämisestä olisi pitänyt rangaista Korhosta, mutta päinvastoin tuomiolle joutuikin Alma Media. Wikpedian Korhonen-artikkeli kertoo ikävää kieltä siitä, kuinka rappeutunut oikeuslaitos on, koska se suosii epäoikeudenmukaisesti tasa-arvon nimissä seksuaalisesti poikkeavia seta-agitaattoreita:

2. lokakuuta Lapin Kansan joulukuun alussa eläkkeelle jäävä päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula sanoi, että Alma Median johto on tunaroinut Lapin Kansan päätoimittajan valinnassa, kun ei selvittänyt tarpeeksi tarkkaan päätoimittajaksi valitun Johanna Korhosen taustoja. Samalla Tuomi-Nikula arvioi, että julkilesbo ei voisi olla Lapin Kansan päätoimittajana tai Lapin maakunnan edustajana. Tuomi-Nikulasta tehtiin Rovaniemen poliisille tutkintapyyntö, jossa haluttiin poliisin selvittävän, syyllistyikö Tuomi-Nikula syrjintään kehottamiseen. Näkemys johti myös päätoimittajan erovaatimuksiin ja Tuomi-Nikula pyysi sunnuntain Lapin Kansassa lukijoilta anteeksi ja ilmoitti tilanteen rauhoittamiseksi jäävänsä virkavapaalle. Poliisi päätti 8.10.2008, ettei tutki Tuomi-Nikulan lausuntoa, koska tutkintapyynnössä ei yksilöity mitään virallista rikosnimikettä eikä laista löydy virallisen syyttäjän alaista rikosta, josta päätoimittajaa voisi epäillä. 

Korhonen haastoi Alma Median oikeuteen. Helsingin käräjäoikeus päätti kesäkuussa 2009 hylätä Korhosen kanteen ja 230 000 euron korvausvaatimuksen.Helsingin käräjäoikeuden mielestä lehdellä oli luottamuspula ja siten painava syy irtisanomiseen. Korhonen valitti päätöksestä, ja Helsingin hovioikeus tuomitsi Alman tytäryhtiön Pohjois-Suomen Median maksamaan Korhoselle yli 80 000 euroa korvauksia. Alma Media haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa kiistassa. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa ja hovioikeuden päätöksellä Korhonen voitti jutun 1. helmikuuta 2011 ja sai Alma Medialta 80 000 euroa korvauksia työsuhteen laittomasta purkamisesta

Pressiklubilla Laajasalon tapausta käsiteltiin silkkihansikkain. Nyt olisi kerrankin ollut mahdollisuus käsitellä maallistuneiden punapappien korruptiota kirkossa yleisemminkin, mutta paikalla ollut Johanna Korhonen ei ymmärrettävästi halunnut käsitellä lainkaan tätä puolta. Hänelle oli tärkeintä puolustaa vain kaunaista ajojahtiaan Laajasaloa vastaan. 

Näin ulkopuolisena kirkon sisäistä riitelyä on ollut herkullista seurata mediassa, koska kaikki asianosiaset, Laajasalo, Korhonen, Enbuske ja Hiilama, edustavat samaa punaliberaalia maailmankatsomusta.

Ohjelman ainoa ala-arvoinen kohta kuultiin randilaisen kilariliberaali Tuomas Enbusken suusta, sillä hänen oli yhdessä välissä pakko tölväistä "rasisteja". Tämä tapahtui ohjelman toisella puoliskolla, kun hän yltyi kehumaan presidenttiehdokas Paavo Väyrystä, koska tämä pitäytyy "tiukasti asiasisällössä" ja "uskaltaa sanoa ääneen sen mitä muut eivät". Heti tämän perään Enbuske totesi, että hän arvostaa Väyrystä, vaikka tämä "hengailee rasistien ja muiden hullujen kanssa". Lausunto on tietenkin perusteetonta vinoilua, sillä roturutsaa puoltava valkoisten vastainen "antirasmi" se vasta hulluutta onkin, koska sen lopputukoksena on Brasilian kaltainen matalan elintason mulattialandia, jonka kohtalo näyttää odottavan myös hulluuden partaalla olevaa Ruotsia.

MEDIA EDELLEEN HOMOMANIAN OTTEESSA

Siunaa ja varjele! Kristillisen kirkon tila 2000-luvulla.

Näyttää siltä, että Donald Trumpin juuri alkanut presidenttikausi on saanut vihervasemmistolaiset ja Ulkopoliittisen insitituutin arvaustieteilijät lopullisesti pois tolaltaan, sillä he ovat viime viikkojen aikana käyneet kaikissa arvokysymyksissä maalaisjärjen ja säädyllisyyden päälle kuin nälkäinen hyeenalauma. Ei riitä, että he valehtelevat Yhdysvaltain perustuslaista, että se muka antaisi globaalille enemmistölle subjektiivisen oikeuden tulla maahan jos sattuu huvittamaan. Nyt he ovat avanneet myös kulttuurisodan kotirintaman ampumalla median avustuksella jälleen rumputulta kohti normaalia sukukupuolienemmistöä.

Homomanian vallassa oleva kirkko on näytellyt tässäkin mädätystaistelussa näkyvää roolia, kun marxilaishumanisti, piispanakin (sic!) tunnettu Irja Askola, palkitsi 15-vuotiaan lapsen vuoden homoksi alkoholijuomia tarjoilleessa QX Gay Gaalassa. Askolan saamasta kritiikistä tuohtunut Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modigin on puolestaan sitä mieltä, että koko palkinnossa ei ole kyse seksuaalisuudesta. Modigin tarkennus on sikäli totta, että palkinnossa ei ole kyse vain seksiasiosta (eli siitä mikä viehättää elostelevien vanhojen homppeleiden silmää), vaan kulttuurimarxilaisesta identiteettipolitiikasta, jolla pyritään sirpaloimaan yhteiskunta ja mitätöimään eurooppalaisen sivilisaation kulmakivinä tunnetut hyvyys, totuus ja kauneus.

Irja Askolalle maistuu valtion viinaksien lisäksi myös
homolobbyjen tarjoamat virvokkeet. 

Yle Watchin kanta homoihin on suvaitsevaisuus sanan alkuperäisessä merkityksessä, joka tarkoittaa sietämistä. Valitettavasti tänään suvaitsevaisuus tarkoittaa vihreellisesti sitä, että toiseus pitää hyväksyä karvoineen päivineen. Kukaan ei ole kieltämässä homoja harjoittamasta privaatisti keskinäisiä mielitekojaan, mutta tästä ei seuraa, että heille pitäisi antaa etuoikeus hieroa taipumustaan enemmistön kasvoihin hokemalla flatus vocis taikasanaa "ihmisoikeudet". 

Länsimaissa seksuaalivähemmistöillä on samat perusoikeudet kuin normaaleillakin (98% väestöstä), mutta olisi hullunkurista, että sen lobbausjärjestöt kuten Seta alkaisivat määrätä enemmistöä, mitä mieltä sen pitää ole vähemmistöistä tai jopa ohjeistaa enemmistölle seksuaalikasvatusta. Hoplaa! Se, että juuri näin tällä hetkellä tapahtuu, kertoo siitä, että maassamme vietetään väärän kuninkaan päivää 365 kertaa vuodessa. 

Ylen tuoreehkossa jutussa Olen sukupuoleton: Viima Lampinen ajetaan pois sekä naisten että miesten vessasta kerrotaan Setan uudesta puheenjohtajasta, joka vie järjestön ryminällä minimaalisten ja äärimmäisen narsististen friikkivähemmistöjen loppumattomalle suolle vieläpä homoseksuaalien kustannuksella. Myötäkarvaan kynäillyssä jutussaan toimittaja Minna Aula valistaa tuulipukukansaa:

Juridisesti Suomessa on olemassa vain nais- ja miessukupuolet. Valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö Seta pyrkii edistämään jokaisen oikeutta määritellä tai olla määrittelemättä itse itsensä sekä ihmissuhteensa. Setan toiminnan yhtenä päätavoitteena on ajaa translain uudistamista Suomessa.

Tätä tuskin oli Setan ajamassa alkuperäisessä ohjelmassa vuonna 1975. Siihen kirjatut tavoitteet on luultavasti saavutettu jo ajat sitten, joten miksi Seta toimii vieläkin ja on ulottanut toimintansa ja vaatimuksensa kysymyksiin, jotka eivät liity järjestön alkuperäisiin homoseksuaaleja koskeneisiin tavoitteisiin. Kuten vasemmistolaisilla emansipaatiota julistavilla järjestöillä yleensä, ne eivät koskaan tyydy saavutettuun asemaan, vaan vaativat koko ajan uusia vapauksia ja vapautettavia, sillä liikkeellä pysyminen on niiden elinehto. Samoin on käynyt vasemmistohumanistiselle Amnestylle, joka alunperin pyrki toimimaan poliittisten vankien vapauttamiseksi ja kidutuksen lopettamiseksi, mutta joka häärää nykyään ties missä vain länsimaita koskevissa maahanmuuttoasiossa ja yrittää esittää massainvaasion vastustamisen ihmisoikeusloukkauksena. 

Vaikkei tässä uskonnollisia ollakaan, niin leikkisästi voidaan todeta, että Saatanan tiet ovat myös muualla tutkimattomat kuten kävi tänään selväksi illan A-studiossa:


Yle TV1, tiistai 7.2.2017, klo 21:00, A-studio 

Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee. Miten käy kirkon?  Romaniassa kuohuu ja se vaikuttaa koko Euroopan tilanteeseen. Juontajana Satu Miettinen #YleAstudio

Linkki Yle Areenaan.

Paholaisen asianajajana toimiva Ylen toimittaja Satu Miettinen oli valmistellut homovihkimis-juttunsa huolella ja kutsunut studioon Nousiaisten seurakunnan kirkkoherra Juhana Markkulan, joka anteeksipyydellen kannatti piispainkokouksen kantaa, jonka mukaan Suomen evankelisluterilainen kirkko ei tule vihkimään samansukupuolisia pareja. Toimittajan lisäksi kulttuurimarxilaista liberaalia linjaa edustivat helsinkiläinen rokkipastori Kari Kanala ja lesbopappi Susanna Airola, joka on luopunut papin ammatistaan.

Mielipiteiden suhteen  epätasa-arvoisesti jakautuneessa keskustelussa kävi selväksi, että kulttuuribolsevikeille ei riitä tasa-arvoinen avioliittolaki, joka jo nykyisellään takaa tasa-arvopelleilyn (paitsi heteroille polygamisteille ym.), vaan myös Raamattuun sitoutuneen kirkon pitäisi taipua länsimaiden uusimman uskontokultin, homomanian, kitinöille. 

Toimittaja Miettinen tenttasi mielellään väärinajattelija kirkkoherra Markkulaa ja yritti vedota tasa-arvolakeihin, jotka ovat ristiriidassa kirkon opetusten mukaisten säädösten kanssa. Miettinen ei taida ymmärtää, että organisaatioilla, järjestöillä ja jopa peleillä on omia sääntöjä, jotka ovat valtion tasa-arvoilveilylakien kanssa poikkiteloin, mutta silti lainmukaisia. Pahoinpitely on kielletty, mutta nyrkkeilykehässä se on sallittua; shakissa miehet ja naiset pelaavat eri sarjoissa (kuten nyrkkeilyssä), vaikka se ei ole sukupuolisen tasa-arvon mukaista, ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa nainen ei voi toimia pappina jne. jne. 

Asia pähkinänkuoressa: kirkko tekee omat sääntönsä eikä siihen ole kenenkään pakko kuulua. Jos homoja kiinnostaa vaikkapa homoilu alttarilla, he voivat perustaa oman uskonnollisen yhteisön, jossa se on sallittua. Mikä merkillinen hinku heillä on tunkea väkisin heteronormatiiviseen evankelisluterilaiseen kirkkoon, jonka korkeimmassa kirjallisessa instituutiossa, Raamatussa, suhtaudutaan kielteisesti homoihin? Selitys tällaiselle käytökselle ei todellakaan löydy Raamatusta eikä edes "kaiken suvaitsevasta" Jeesuksesta....vaan Antonio Gramscin ja Herbert Marcusen opeista!

Lopuksi pitää muistaa, että kirkon heteroseksuaalisten homoemojen motiivi puskea homoutta alttarille ei ole seksuaalinen, vaan pelkästään ideologinen. Siksi heidät on erotettava puhtaasti homoseksuaalistista lobbaajista, joilla on ollut kolumnisti Arto Laitisen mukaan suuri valta esimerkiksi ulkoministeriössä, joka näkyy hämmästyttävän hyvin myös tänään!

ARKKIPIISPA – GLOBAALIN LIBERAALIELIITIN MYYRÄ VAI SEN HYÖDYLLINEN IDIOOTTI?

Pahan yhteys: piispa Irja Askola ja arkkipiispa Kari
Mäkinen. Kirkon johtoon valitaan vain ne, jotka

kannattavat sateenkaaren väristä globaalia
nilkkiliberaalien agendaa.

On se nyt pyhä Perkele, ettei Yle Watch saa edes pääsiäisenä viettää sapattia, vaan joku kansanvihollinen pilaa retriitin tunnelman saatanallisen suomalaisvihamielisellä saarnallaan. Tälläkin kertaa ilonpilaajana on tuttu liberaalimädättäjä, maamme evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen. Yle uutiset netissä ja televisiossa ovat pitkiin päivää juhlistaneet jälkimarxilaista ilosanomaa, kun se on revitellyt arkkipiispan haastattelua Kasvokkain: Kari Mäkinen – pelot eivät poistu kostamalla vaan toisista huolta pitämällä. Mäkisen mukaan Suomen pitää toimia maailman sosiaalitoimistona ja jos tätä pakkososialismia vastustat, olet Paha ihminen:

– Julkisessa keskustelussa alkaa olla entistä vahvempana äänet niitä kohtaan, jotka yrittävät kynsin hampain pitää elämänsyrjästä kiinni. Ovat ne sitten täällä kasvaneita tai täältä turvaa hakeneita. Niitä aletaan pitää entistä enemmän taakkana tai uhkana joko taloudelle tai turvallisuudelle, Kari Mäkinen miettii suomalaista yhteiskuntaa. Tällainen ajattelu murtaa luottamuksen yhteiseen huolenpitoon perustuvaan yhteiskuntaamme. Kuitenkin vihapuheet turvapaikanhakijoita ja muitakin ryhmiä kohtaan yltyvät koko ajan. 

Se, mikä murtaa luottamuksen yhteiseen huolenpitoon on se, että vihamielinen "eliitti" tuottaa maahan kansalta kysymättä Afrikan ylijäämäväestöä suomalaisten elätettäviksi maailman tappiin asti. Mikä motivaatio kansalaisilla on enää maksaa veroja ja olla yhteisvastuullinen, jos ja kun verot menevät täysin vieraiden ja kiittämättömien vieraspopulaatioiden elättämiseen. Yhdysvaltojen Itärannikon kulttuurimarxilaisten luoma termi "vihapuhe" on vain petetyn kansan itsepuolustusta ja keino tuoda esiin niitä argumentteja, joista julkisuudessa ei haluta puhua.

Pinkkikirkon päämiehen tuoreet lausunnot eivät ole ennen kuulumattomia, sillä viime syksynä hän julisti Helsingin Sanomissa, että kirkon tehtävä ei ole puolustaa Suomen etua. Monet kansalaiset ovat vastaneet tähän, että Suomen tehtävä ei ole puolustaa Mäkisen etua, vaikka valtion omistama Yle niin tekeekin. Nilkkiliberaali Mäkinen teeskentelee joko tyhmää tai sitten hän on täydellisen välinpitämätön kansankokonaisuuden hyvinvointia kohtaan, kun hän esittää farisealaisia syytöksiä suomalaisille:

– On vaara, että se alkaa peittää näköalaa, näkyy itseensä suurempana. Täytyy kysyä, että mikä turvattomuus, mikä ulkopuolelle jääminen tai mikä maailma se on, joka saa käyttäytymään tällä tavalla, joka on ei pelkästään huonoa käytöstä vaan myös luvatonta touhua, Kari Mäkinen yrittää nähdä vihanlietsojienkin maailmaan. – Mikä tuolta nyt tällä tavalla purkautuu, hyvänen aika! Mäkinen äimistelee.

Suomen valtiokoneisto ja kansan valitsema eduskuntalaitos ovat olemassa siksi, että ne edistävät ja ajavat suomalaisten asiaa. Maamme perustuslaissa ei mainita, että Suomen valtion velvollisuus tai jopa päätarkoitus olisi edistää miljardien kehitysmaalaisten hyvinvointia suomalaisten kustannuksella. Koska tällä hetkellä valtiovalta ei puolusta kansaa, on kansa alkanut puolustaa itse itseään.

Ainoastaan petturieliitin nomenklatuuraan kuuluva arkkipiispa Mäkinen voi pitää kansallista itsepuolusta pirullisena vihanlietsontana, mikä taas on osoitus siitä, että Saatana elää ja voi hyvin. Arkkipiispa syyllistyy suomalaisvihamielissä vaatimuksissaan samanlaiseen rikokseen kuin ne suomalaiset jatkosodassa, jotka auttoivat Neuvostoliiton desantteja. Kyseessä on valtiopetos. Enää valtiopetoksesta ei saa kuolemantuomiota, mutta ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen tämäkin laki muuttuu ja Kansantuomioistuin rankaisee ankarimman mukaan.

YLE HEKUMOI HULLUUDEN RIEMUMARSSILLA

Jeesus: Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Yle Watch: Ehkä heille, jotka ajattelemattomuuttaan seuraavat muotiaatteita, ja hyödyllisille idiooteille, jotka kuvittelevat tekevänsä parempaa maailmaa vaikka heidän aikeensa on kivetty tie helvettiin. Mutta anteeksi eivät saa kyyniset opportunistit, jotka tietävät seuraukset mutta leikkivät tyhmää ja kannattavat itsekkään hyödyn vuoksi itsetuhoista kulttuurihegemoniaa. Sen sijaan suoraan pölkylle pannaan ne, jotka silkassa pahantahtoisuudessaan ja vainoharhaisessa kostonhimostaan haluavat tuhota Lännen mitä kieroimmalla tavalla, käyttämällä aseinaan hyväntahtoisia idiootteja ja luoteina miljardeihin kohovia maahanpyrkijöitä. 

Yleisradio on eilisestä lähtien hehkuttanut tämän päivän monikulttuuritapahtumaa Helsingin kansalaistorilla, mutta vasta tänään mediajätti on saanut täysin palkein tuulettaa virallista uskonkappalettaan jokaisessa uutislähetyksessään. Uutistenlukijoiden kasvot ovat loistaneet kuin he olisivat nähneet ilmestyksen ja heidän on ollut myötähävettävän vaikeaa peitellä Pyrrhoksen voiton riemuaan. Niin ikään hurmoksellisena voi pitää Yle uutisten nettisivujen juttua "Arviolta 15 000 osoittaa mieltään monikulttuurisuuden puolesta – seuraa suorana", jonka loppuun on liitetty kymmeniä maahanmuuttokiimaisten Twitter-viestejä ja kuvia.

Meillä on unelma -mielenosoituksen alullepanijoina olivat muusikko Aleksi Pahkala, toimittaja Janne Flinkkilä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Johanna Sumuvuori (vihr). Ihmetystä herättää, että näin suuret bileet pystyttiin kaikesta pakollisesta byrokratiasta huolimatta järjestämään vain pari päivää Immoselle järjestetyn "some-kohun" jälkeen aivan kuin tällaista tilaisuutta olisi suunniteltu etukäteen. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, että mielenosoituksen taustalla eivät olleet vain yksityishenkilöt vaan rasvaa koneeseen on pannut myös myötämielinen valtiovalta, virkamieskunta, Helsingin kaupunki ja johtavat poliitikot. Eliitin kannattaman Hyvän asian mutta kansan kiroaman painajaisen tukemista korostavalle mielenosoitukselle löytyi varmaan sopivat luvat jonon ohi, mikä voi olla merkki korruptoituneesta hyväveli-multikultiverkostosta. Oma kysymyksensä on myös se, kuka tämän sirkuksen maksoi. Tuskin sentään tilaisuuden järjestäjät ja sitä puffaneet julkkis-hyväkkäät. On mahdollista, että maltaita maksanut performanssi kustannettiin tavallisten helsinkiläisten ja suomalaisten veronmaksajien pussista, joiden joukossa on valtava joukko niitä, jotka eivät kannattaneet tätä punavihreän kuplan henkistä massarunkkurinkiä. Yle Watch selvittelee asiaa.

Sateisen heinäkuun harvaksi lämpimäksi päiväksi osunut tiistai antoi ihanan tekosyyn viinaan menevälle biletys- ja taideväelle kerääntyä kuuntelemaan mitätöntä soittolistapaskaa kuin Taiteiden yössä konsanaan. Paikalla kuultiin omaan mitään häpeämättömään "hyvyyteensä" pakahtuneita  bulkkiartisteja kuten Anssi Kelaa, Maija Vilkkumaata, Jukka Poikaa ja J. Karjalaista. Ilman suurempaa houkuttelua paskanpuhujuksi oli saatu punakaartin Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki, maahantunkeutujien Ozan Yanar (vihr.) ja Fatbardhe Hetemaj  (kok.), pinkkikirkon piispa Irja Askola ja Valitun kansan ylirabbiini Simon Livson.

Hyvän sään vuoksi paikalle raahautuneet 15 000 mielenosoittajaa koostuivat suurelta osin Light-vasemmistosta eli punavihreästä lukeneistosta,  ajan henkeä nuuskivista hipstereistä, ylimielisistä maahantunkeutujista, apurahakapinallisista eli anarkomarkoista, roturutsapariskunnista, lökäpöksyisistä hoppareista ym. kaljaa kittaavista sekakäyttäjistä (vrt. "Taiteiden yö"). Tätä juttua alhaalla kommentoiva nimimerkki Pantalone paljasti osuvasti ettei kyseessä ollut todellakaan mikään kansanjuhla:

Jos Helsingin keskustassa järjestetään lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun iltana ilmaiskonsertti, jonka esiintyjälistalla ovat mm. J.Karjalainen, Anssi Kela, Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Anna Puu jne jne ja paikalle kerääntyy vaivainen 15 000 yleisö, sen sijaan, että paikalle saapuisi yli 50 000 ihmistä, niin se ei ole punavihreän kuplan riemuvoitto, vaan osoitus siitä, että esiintyjiäkin tärkeämpänä asiana ihmiset pitävät sitä, etteivät ilmaise tukeaan monikulttuurisuudelle.

Luonnollisesti Ylen kamerat yrittivät välttää kaikin tavoin sellaisia kuvakulmia, missä näkyisi äärivasemmiston mustapunaisia lipunheiluttelijoita ja sikahumalaisia, törkeyksiä huutelevia, roskia heitteleviä lumpenprolen öyhöttäjiä. Oikeanlaista Hyvien ihmisten diversiteettiä siis löytyi, joten kyse ei tietenkään ollut läpileikkaus koko kansasta. Ajottain mielenosoitus näytti tunnettujen punavihreiden kokoontumisajolta, jossa kilpailuteemana oli moraaliposeeraus. Ei ihme, että Yle virallisena monikulttuurisuuden edistäjänä oli tapahtumasta aivan täpinöissään. Jopa illan Urheiluruutu oli valjastettu propagoimaan tätä hulluuden riemumarssia! Iso-Britannian sisältäpäin repivästä verisestä monirotuisuudesta aikoinaan varoittanut konservatiivipoliittikko Enoch Powell viittasi kuuluisassa pamfletissaan Antiikin viisauteen, jossa sanotaan: "Jonka jumalat tahtovat tuhota, he tekevät ensin hulluksi." Tämä on syytä pitää mielessä kun seuraa Välimeren yli hyökyvää loppumatonta monikulttuurisuutta ja siihen antautuvasti suhtautuvaa kansalaistorin porukkaa. 

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle! 

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

Yhteistä näillä riemumarsseille on se, että ne molemmat jakoivat kansaa entistä tiukemmin eri rintamalinjoihin. Monikultturistien ylemmyydentunteen täyttämä voitokas euforia kansalaistorilla oli vain hetken huumaa, kuin hallusinaatio Pekka Haaviston presidenttiydestä, josta selviyttyään he joutuvat heräämään entistä ankeamaan aamuun. Juuri tällaisen provokaation vuoksi Suomi on entistä jakautuneempi ja vihamielisempi maa. 

Kansalaisten keskusteluyhteyttä ei paranna se, että tv-uutisissa haastateltujen "tavallisten" ihmisten kommenteissa kuului kaikissa se, ettei Immosen esittämiä mielipiteitä saisi esittää julkisuudessa, mikä on aika erikoinen näkemys niiltä, jotka sanovat ääni väristen kannattavansa demokratiaa. Mielenosoittajien viesti oli, että heidän valtiouskontona pitämäänsä monikulttuurisuutta vastaan ei saisi taistella, vaan kansan enemmistön ja vähemmistöksi syrjäytettyjen jälkipolvien on alistuttava kiltisti teuraslampaiksi tälle punaporvariston moraalista itsetuntoa kohottavalle hullutukselle. Vielä 25-30 vuotta sitten tälle mielettömyydelle olisi nauranut koko Suomi kuin jollekin monikulttuuria ja poliittisesti korrektia tasa-arvoteatteria ilkkuvalle jutulle Pahkasiassa, mutta nyt lehti on tarpeeton, sillä parodiahorisontti ylitettiin jo 15 vuotta sitten ja elämmme oikeasti Absurdanistanissa. Valitettavasti jo lastentarhoista asti altistetut läpisosiaalistetut kansalaiset  on indoktrinoitu monikultturismiin, jonka vuoksi monen heistä on mahdotonta ymmärtää, että kyse on vain pari vuosikymmentä vanhasta kulttuurimarxilaisten ja globaalikapitalistien ideologisesta projektista eikä yhteiskunnan normaalitilasta, joka olisi vallinnut aina ikään kuin toimettomat kameliajurit ja taatelin tallaajat olisivat tepastelleet näillä lakeuksilla iät ja ajat. 

Kaikkein tulikiven katkuisimman kansankiihotuspuheen piti muutoinkin kuumaverinen Turkin poika, vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar, joka tyypillisellä vierasmaalaisella röyhkeydellä vaati suomalaisilta kuten perussuomalaisilta käytöstä ja mielipiteitä, jotka on sopeutettu mimosan herkkien maahantunkeutujien loputtomiin tarpeisiin ja herkkiin tunteisiin:

Timo sinä päätät haluatko olla valtiopäämies joka sanoi ei rasismille, joka pisti sille pisteen ja lopetti puolueessa esiintyvän vihapuheen, vai haluatko Timo tulla muistetuksi opportunistina, joka antoi rasisteille äänen puolueessa, jotta pääsisit itse valtaan.

Ozan Yanarin hysteerinen raivo rasismista oli suunnattu etnisten suomalaisten intressiä vastaan, sillä hän ymmärtää vallan hyvin, että monikulttuurisessa sekasikiövaltiossa etniset ryhmät käyvät nollasummapeliä, jossa taistellaan lähinnä ennemmistön tuottamista resursseista. Siksi on ymmärrettävää, että tämä turkkilainen monikulttuurikiihottaja pitää hyvänä, että turkkilaisia vyöryy Suomeen ja Saksaan, koska se vahvistaa ottomaanien jälkeläisten etnistä etua. Tyypillistä on myös se, että Yanarin kaltaiset etniset nurkanvaltaajat eivät pitäisi siitä, mikäli heidän kotimaahansa tunkeutuisi miljoonittain pohjoismaalaisia, jotka lypsäisivät isäntämaasta resursseja ja elintilaa.

Kilarivasemmiston ja sateenkaariylhäisön osanottoa tapahtumaan ei ihmettele kukaan, mutta monet hieraisivat silmiään kun lavalle astui puhumaan valeopposition edustaja, Hommafoorumin perustaja, perussuomalaisten Matias Turkkila, joka yritti säälittävällä hengennostatuksellaan nuoleskella yleisöä huutamalla mikkiin, että "rasismi on vastenmielistä". Tämä puhdistautumisriitti ei tietenkään riittänyt täynnä oikeamielisyyden harhaa olevalle verenhimoiselle yleisölle, sillä puhetta saatteli voimakkaat "fasisti!"-huudot.

Mutta mitä merkillistä Turkkila sitten tarkoitti rasismilla? Sitäkö, että rodut l. geneettiset klusterit ovat biologinen fakta?. Joillekin jo tämän tosiasian tunnustaminen on vastenmielistä rasismia, mutta silti heille ei tuota mitään ongelmaa vaatia Eurooppaan lisää diversiteettiä eli erilaisia etniteettejä ja rotuja maailman ääristä asti. Vai ovatko Turkkilalle pelkästään populaatioden väliset erilaiset äo-tulokset vastenmielisiä, vaikka nekin on verifioitu moneen kertaan? Vai tarkoittiko hän rasismilla Israelin juutalaisten ja  tiibetiläisten harjoittamaa politiikkaa, jossa ei haluta maahan monikulttuurista invaasiota? Tuskin sentään. Turkkila sekä yleisö tarkoittivat rasismilla vain valkoisten geneettistä ja kulttuurista itsesuojelua - Afrikka afrikkalaisille, Israel juutalaisille, Japani japanilaisille, Tiibet tiibetiläiselle, mutta Eurooppa koko maailmalle. Tätä on todellinen rasismi. Rodullinen tuhoamissota, jota käydään vain eurooppalaisperäistä väestöä vastaan.

Entä monikulttuurisuus tai monikultturismi, joiden täsmällisistä käsitteellisistä merkityksistä on väännetty varsinkin somessa viimeiset päivät. Semantiikka sikseen, sillä vain konkretia ratkaisee. Monikulttuurisuus merkitsee Euroopan ja Suomen afrikkalaistamista, jonka lopullisena seurauksena on valkoisten kansojen katoaminen tai vähintään näivettyminen merkityksettömiksi vähemmistöiksi. Monikultturismi on vain välivaihe globaalin monokulttuurin barbariaan. Aatteen taustalla vaikuttavat kulttuurimarxilaiset tosiuskovat puhuvat tietenkin edistyksestä, vaikka ainoa looginen seuraus käytännön monikulttuurisuudesta eli loputtomasta maahanmuutosta on läntisen maailman afrikkalaistuminen. Ilman valkoisten aloitteellisuutta, itsekuria, älyä, tiedettä ja taiteellista visiota Länsi vajoaa samanlaiseen brutaaliin kivikauteen kuin musta Afrikka ennen eurooppalaisten tuloa. Ne monikultturistit jotka tietävät seuraukset kannattavat aatettaan joko harhaisen syyllisyydentunnon tai silkan kaunaisen tuhovimman vuoksi. Facebookissa eräs sivustaseuraaja analysoi melko tyhjentävästi länsimaisen kulttuurin immuniteettikatoa, kun se joutuu kieron kulttuurimarxilaisen retorisen hyökkäyksen kohteeksi :

Terminologialla saadaan massat uskomaan valhe.   Tunteisiin vetoavat termit auttavat saamaan laajan kannatuksen asiaan perehtymättömiltä. Ja erityisesti kauniimmalta sukupuolelta, koska naiset ovat miehiä empaattisempia ja altiimpia tunteisiin vaikuttamiseen, kuten tarina Eedenissä jo opetti, unohtamatta miehen virhettä.

Otetaan esimerkiksi homoliittokysymys.   Sellaisella nimellä se ei uponnut juuri kenellekään, sitten kun vaihdettiin se sukupuolineutraaliksi avioliitoksi se alkoi kuulostaa jo paremmalta kunnes lopulta räjäytettiin pankki absurdilla "tasa-arvo"-termillä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.  Sama konvehtipaperi tapahtuu monikulttuurisuuden kanssa.  

Punavihreä media maalaa monikulttuurismin sellaiseen konvehtipaperiin kuin vieraat ruuat, vieras musiikki, vieraat juhlat ja vieraat kielet, jotka kaikki ovat hyviä asioita, mutta kun tämä ei ole ollenkaan sitä mitä tuolla sanalla todellisuudessa tarkoitetaan.  Todellisuudessa he käyttävät "monikulttuurisuutta" ja vähemmistöjä hyväksi murtaakseen hallitsevan olemassa olevan arvopohjan koti, uskonto ja isänmaa. Koti ja perhearvot pyritään tuhoamaan homosaatiolla, uskonto ja kristillisyys tulee tuhota islamisaatiolla ja isänmaa ja kotimaa tulee tuhota globalisaatiolla.  Erityisen hyöydyllistä tämä vastakkain asettelu on siinä, että se aiheuttaa konflikteja kuten terrorismi ja vihapuhe, joiden kautta voidaan tuoda se kontrolli ja valvonta sekä yksityisyyden riistäminen, jota ei muuten olisi hyväksytty. Voidaankin nähdä, että aina kun on ollut terrori-isku, kouluampuminen tai (todellinen) vihapuhe, astuu esille joku vasemmiston professori YLEn aamu-televisioon kertomaan kuinka tämä asiaa tulee nyt korjata asettamalla uusi kontrolli; riistetään yksityisyys, otetaan aseet pois kansalta ja poistetaan sananvapaus.  Askele askeleelta näin hivuttaudutaan kohti marxilaista totalitaarista järjestelmää itse luoduilla ongelmilla. Ja eihän tämä agenda mikään uusi ole, vaan jo Vladimir Lenin mainitsi samat keinot tuhota länsi. Kun maa sitten muuttuu islamistiseksi tai marxilaiseksi, niin monikultturismi loppuu siihen ja silloin vähemmistössä olevat toisinajattelijoita laitetaan vankiloihin, kidutetaan ja tapetaan hirvittävillä tavoilla.

Toden totta, kansalaistorilta ei ole pitkä matka monikulttuuriseen painajaiseen, vaikka siinä elettiin vain yhden illan kestänyt kollektiivinen hallusinaatio - heidän unelma - joka toteutuessaan merkitsee Suomenlahden rannoilla elävän ainutlaatuisen kansansirpaleen tuhoa. Eivät Ruotsi eikä edes Stalin kyennyt tuhoamaan suomalaisia, vaan suurimpana vaarana ovat luopiot, jotka kuvittelevat saaneensa maan ilmaiseksi ja jotka siksi katsovat että se voidaan myös lahjoittaa ilmaiseksi, muilta kysymättä. Roomalainen valtiomies Marcus Tullius Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) sanoo asian paremmin:

(...) kansakunta voi selvitä typeryksistään, jopa pyrkyreistäkin. Mutta se ei selviä sisäisestä maanpetoksesta. Vihollinen porteilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan avoimesti. Mutta petturi liikkuu porttien sisäpuolella olevien kanssa vapaasti, hänen kavalat kuiskauksensa sihahtelevat kaikilla käytävillä ja niitä kuunnellaan itsensä hallituksen omissa huoneissa. Sillä petturi ei näytä petturilta. Hän puhuu samalla korostuksella kuin uhrinsa, ylläpitää samaa ulkokuorta ja perusteluja. Hän vetoaa kaikkien ihmisten sydämissä piilevään yksinkertaisuuteen. Hän mädättää kansakunnan sielun, puuhastelee salassa ja tuntemattomana yössä kaivaakseen maata kaupungin perustusten alta. Hän sairastuttaa ruumiin harkiten, niin että se ei enää kykene vastustamaan. Jopa murhamies on vähemmän pelättävä.

(Multikulturaalinen Ylen loppukevennys)

LUONNOLLISESTA SATEENKAARESTA ON TEHTY LÖYHKÄÄVÄ VIEMÄRI

Se on taas keskikesän homobakkanaalien eli Helsinki Priden (sic) aika. Tällä kertaa se on ihmisoikeusteemaviikon päätapahtuma, mikä kertookin hyvin kuinka homomafia on saanut koplattua sodomian harjoittamisen ihmisoikeuksiin. Eräs kansalaisvaikuttaja kirjoitti tästä sattuvasti:

1980-luvulla amerikkalainen homoliike määritteli viestintästrategiansa. Kyllä se on aika hyvin onnistunut sen viemään läpi. Ei enemmistö ihmisistä mistään sisällöstä välitä. Kun niille sanoo taikasanan ihmisoikeudet, ne kannattavat vaikka tappamista.

Katuorgioiden riemuun yhtyvät myös mediajätit kuten Yle ja Helsingin Sanomat. Vastaavasti sosiaalisessa mediassa moraaliposeeraus on näkynyt sateenkaaren väreillä peittyvillä profiilikuvilla, joista monet ovat huomauttaneet, että niistä n. 90% on naisia.  Sama ilmiö näkyi myös Tahdon-kampanjan ja Obaman presidenttikampanjan aikana, jolloin lähinnä viidakkokuumeiset naiset lisäsivät toiseksi nimekseen Mohammed. Selityksenä netissä toimiville naispuolisten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturien (SJW) massahysteeriselle "aktivismille" on esitetty naisten tarvetta todistaa empaattisuuttaan tai sitten heidän sanotaan olevan enemmän yhteiskunnallisia konformisteja kuin miehet.

Heteronaisten kannanotto kiteytyy käsitteessä homoemo, mutta sellaiseksi voi julistautua myös insituutio kuten Helsinki Priden  dionyysiseen irstailuun osallistunut vaaleanpunainen kristillinen ev. lut. kirkkomme. Helsingin piispa Irja Askolan johdolla kirkko julistaa, että homosteluhan se vasta onkin kristinuskon ydintä. Ylen haastatteleman Askolan lausunnoista ei voi päätellä muuta kuin että kristillistä uskoa määrittävä Raamattu on väärässä oleva vihakirja ja vain Askolan kaltaiset kulttuurimarxilaiset myyrät niitä todellisia kristittyjä, joiden sana on Jumalan ilmoitusta vahvempi.

Ei siis mitään uutta auringonlaskun kulttuurin alla, josta pitäisi täällä erityisesti riehaantua. Siksi Yle Watchissa ei olla vähään aikaan kommentoitu viimeisimpiä LGBT-friikkisirkuksen hullutuksia ja alati kasvavia vaatimuksia. Vaikka läheskään kaikkea ei ole sanottu ja argumentoitu, on blogissamme aiemmin käsitelty (mm. 1 täällä, 2 täällä, 3 täällä, 4 täällä, 5 täällä) melko runsaasti oksymoronia nimeltä homoaviolitto ja toisaalla median maanista homorummutusta, jossa kansa hypnotisoidaan uskomaan, että homot ovat suurelta osin ylivertaisen upeita ja ihmeellisiä olentoja. 

Valtamediat kuten Yle eivät käytännössä koskaan ota esille homouden sisäsyntyisiä kipupisteitä ja jos ongelmista puhutaan nekin esitetään ulkoisista syistä johtuviksi. Tämä ulkomaalaiskysymyksestä tutun "vastuullisen tiedottamisen" (so. pimittämisen) lähtökohtana on, että homoissa ja homoseksuaalisuudessa ei itsessään voi koskaan olla mitään vikaa ja jos joku sellaista väittää, hän saa kuulla kulttuurmarxilaisen retoriikan kliseet erilaisista fobioista ja kaappihomoudesta.

Koska homoseksuaalisuuden kritiikki on suljettu pois julkisesta keskustelusta ja valtamedioista, saamme kuulla yksinomaan vain geneettiseen umpikujaan johtavan poikkeavuuden ilosanomaa, Suurta satukertomusta "edistyksen" voitosta "pimeistä voimista. Varsinkin nyt ilo on ylimmällään kun Yhdysvaltojen korkein oikeus on määrännyt, että homoseksuaalit saavat mennä "naimisiin" koko maassa.

Koska päätöksen teki korkein oikeus (Supreme court), ei voittoa voine oikein pitää liberaalien aktivismin ansiona tai kansan antamana mandaattina. Yhdysvaltojen korkein oikeus on ainakin tätä nykyä siitä erikoinen kansan edusmies, ettei se edusta käytännössä kansan enemmistöä, valkoista väestöä, puhumattakaan maan perustaneita anglosakseja (wasp). Niin sanotun vihamielisen eliitin sitkeällä lobbauksella tuomareiksi on ajan myötä hivutettu kaikkia muita kuin valkoisen protestanttienemmistön edustajia: yhdeksästä tuomarista kuusi on katolilaista ja kolme juutalaista. Vielä pahemmaksi tilanteen tekee juryn etninen koostumus: kolme juutalaista, yksi musta, yksi hispaano, yksi italialaisamerikkalainen ja vain kolme vaivoin anglosaksiksi määriteltävää katolilaista. Poliittisesti korkeimman oikeuden enemmistö on vasemmalle eli demokraatteihin päin kallellaan, mikä merkitsee ohjelmallista feminismin ja rajattoman maahanmuuton kannattamista. Tätä taustaa vasten korkeimman oikeuden päätös ei tullut yllätyksenä.

**** **** ****

Poikkeavien seksuaalivähemmistöjen esiinmarssi 2000-luvun valtavirtaan on suoraa jatkumoa 1968-sukupolven luomalle ajan hengelle, jossa henkilökohtainen on poliittista. Samalla sodomiittien nostaminen jalustalle on ollut moraalisesti ja poliittisesti degeneroituneen vasemmiston viimeisiä 60-luvun lopun jälkilöylyjen tuomia Pyrrhoksen voittoja. Sen tuhovoiman voittaa ainoastaan vasemmiston ja markkinaliberaalien yhteisymmärryksessä masinoima monikulttuurinen Baabelin torni, jonka kiittämättömällä uudisväestöllä se leikkauttaa ennen pitkää omat kurkkunsa auki.

Punavihertävä vasemmisto ei ole ainoa joukko, jolle vanhan kestävän maailman tuho on sydämen asia, sillä myös monet klassisen liberalismin kannattajat ovat homoliittojen puolella. Identiteetin tasolla light-vasemmistolaisuuden ja liberalismin raja on tätä nykyä veteen piiretty viiva, jonka vuoksi monet ilmiselvät punakaartilaiset identifioivat imagosyistä itsensä mieluummin liberaaleiksi kuin vasemmistolaisiksi. Joka tapauksessa homokysymyksessä tämä sekalainen identeettipoliittinen seurakunta on ollut tällä vuosituhannella erittäin yhtenäinen.

Perinteisiksi liberaaleiksi esittäytyvien älyllinen ristiriita avioliittokysymyksessä löytyy siitä, että vaatiessaan homojen avioliitolle valtiovallan tunnustusta he tulevat sotineeksi klassisen liberalismin periaatetta vastaan, jossa makuukammarin asiat eivät kuulu valtiolle, jonka vuoksi homouden harjoittaminen poistettiin rikoslainsäädännöstä.  Nyt kun myös "liberaalit" haluavat ajaa kansalaisten enemmistön kurkusta alas vähemmistöjen seksuaalietiikkaa ja vaativat sille vielä valtion erityishyväksyntää, ollaan kaukana siitä mitä klassisen liberalismin neutraaliteetilla käsitetään. Saattaa olla, että ns. liberaalit toimivat vain kulttuurimarxilaisten aseenkantajina ja hyödyllisinä idiootteina kun he haluavat politisoida yksityisinä pidetyt asiat. Saateenkaarilauman keskuudesta löytyy tukuttain väkeä, joiden mukaan yhteiskunnan ei kuulu puuttua yksilön seksuaalipreferensseihin (homojen de-kriminalisointi), mutta silti he vaativat valtiolta virallista tunnustusta vähemmistöjen poikkeavuuksille ja vieläpä niin, että poikkeavien näkökulman pitäisi olla lähtökohtana seksuaalietiikalle myös normaalin heteroenemmistön edustajille.  

Vastaavasti homojen kannalta orwellilainen sanahirviö "tasa-arvoinen avioliitto" on heille vain lisäoptio. Tilanne muistuttaa asevelvollisuusarmeijaa, jonka toiminta lepää miesten uhrivalmiudessa, mutta jonne voi tasa-arvoteatterin vuoksi hakeutua myös naiset vapaaehtoisesti luomaan uraansa.   Aivan samoin kuin armeijan ydintehtähtävänä oleva kansakunnan puolustaminen on miesten varassa, on avioliitossa sen ydinfunktiona toimiva yhteisön biologinen uusintaminen edelleen miehen ja naisen varassa. 

Yhdysvaltainen bloggaaja Andrea Ostrov Letania on pitkillä ja analyyttisillä teksteillään kumonnut monet homomafian vaatimukset. Aivan äskettäin hän kysyi Facebook-seinällään, miksi "tasa-arvoista avioliittoa" vaaditaan vain homoseksuaaleille ja trans-sukupuolisille, mutta ei insestin ja moniavioisuuden harjoittajille. Letanian mukaan kyse ei ole niinkään tasa-arvosta vaan enemmänkin etuoikeuksista ja vallasta, ainakin Yhdysvalloissa. Homoseksuaalien takana kun ovat nimittäin Hollywood, Las Vegas, Wall Street, Kalifornian piilaakso, Itärannikon Ivy League -yliopistot, johtavat lakifirmat jne.  Moniavioisuuden ja insestin harjoittajille tällaista tukea ei löydy, joten kyse on etuoikeutetusta eikä tasa-arvoisesta avioliitosta, vaikka homolobby julistaakin että avioliitto kuuluu kaikille. 

Kyse on siis samankaltaisesta vallasta ja etuoikeudesta, jossa USA tukee israelilaisia eikä palestiinalaisia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Amerikan juutalaiset ovät äärettömän paljon rikkaampia ja vaikutusvaltaisempia kuin Amerikan palestiinalaiset. Ylipäätään tasa-arvo avioliittokysymyksessä on absurdi, sillä lähtökohtaisesti eriarvoisista asioista ei pelkän julistuksen mukaan saada tasa-arvoisia ellei arvokkaampaa alenneta ala-arvoisen tasolle, mikä on Letanian mukaan "tasa-arvoisen avioliiton" päätavoite, jonka vuoksi sitä pitäisikin kutsua "inflatoriseksi avioliitoksi". Hän vertaa sitä laittomien maahantunkeutujien yleiseen armahdukseen, jolloin heistä tulee yhdessä yössä tasa-arvoisia kansalaisia oikeiden kansalaisten kanssa.

Mitä sitten ajatella laajamassa kontekstissa tästä näennäisen pienestä ja tunteita herättävästä kysymyksestä? Monet laumamentaliteetin ylle nousseet viisaat ovat historian saatossa ymmärtäneet, että kaikki se mielipuolisuus mitä tapahtuu ympärillämme johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset todella haluavat asioiden menevän niin kuin ne näyttävät menevän. Juuri tämä on demokratian toimintaperiaate ja lähtökohta. Vaikkei ihmisten pahuudesta puhuttaisikaan teologisessa mielessä niin selvää on, että 'pahuuden' juuri löytyy itsekeskeisyydestä, josta seuraa että enemmistön kannattama poliittinen agenda tähtää kaikkien sosiaalisten standardien poistamiseen sikäli kun ne pyrkivät ohjaamaan tai pakottamaan ihmisen toimimaan toisin, tulevaisuuden tai ikuisuuden perspektiivissä.

Nyrkkisääntönä voi todeta, että massasielut haluavat tuhota kaiken mikä estää heidän halujensa toteutumista, koska he eivät kykene liittymään mihinkään itseään suurempaan, sillä se vaatisi uhrauksia muille kuin itselle. Siksi muinaiset viisaat kuten Aristoteles olivat skeptisiä demokratian suhteen, koska he osasivat nähdä mihin se lopulta johtaa.

"Ei se ole sulta pois, jos...."

YLE RADIO SUOMEN KESKUSTELUOHJELMISSA VAIN SAMANMIELISIÄ PUNAPORVAREITA

YLE Radio Suomi, ke 9.1.2013 klo 17.30, Taustapeilin Pyöreä pöytä

Vuoden ensimmäisessä suorassa Pyöreän pöydän väittelyssä ovat mukan Kaarina Hazard, Sirkkä Hämäläinen ja Kaarina Hazard. Puhetta johtaa tällä kertaa Ruben Stiller. – Luottamus euroon palautuu 80%:n todennäköisyydellä. – Veron korotuksen palkka-alea parempi tie? – Reilua eripuraa! – Opetelkaa keskustelemaan. – Olemmeko sodassa? Kotisivu yle.fi/taustapeili

Taustapeilin Pyöreässä pöydässä on mukana vain punaliberaaleja, urbaaneja libeeraaliporvareita ja feministisiä raivottaria. Mitään aitoa yhteiskunnallista keskustelua ei käydä, koska keskustelijat ovat pohjimmiltaan samaa mieltä arvokysymyksistä ja yhteiskunnallisista ydinkysymyksistä. Itseään suvaitsevaisina pitävät etuoikeutetut "liberaalit" keskustelijat saavat rauhassa taputella toisiaan olalle, sillä aidosti vastakkaisia mielipiteitä, kansojen syvien rivien ääntä, ei kuulla. Kansalaisia palvelevaa keskustelua olisi se, jos naisvaltaisten vakiovieraiden kuten Rakel Liekin, Kaarina Hazardin, Sari Baldaufin, Sirkka Hämäläisen, Maija Vilkkumaan, Fatbardhe Hetemajin ja Irja Askolan opponentteina olisi vaikka Timo Vihavainen, Pentti Linkola, Henry Laasanen, Jussi Halla-Aho, Teemu Lahtinen ja Juuso Tahvanainen.

YLE Radio Suomi, pe 11.1.2013 klo 14, Ajantasa

Ohjelman lopussa haastateltavina kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo ja vapaa toimittaja Anu Silfverberg.

Kulttuurihegemonia on tosiaan niljakkaan relativistisen kulttuurivasemmiston ja feminististen militanttien hallussa. Muutoin ei voida selittää sitä, miksi Radio Suomen Ajantasa-ohjelma antaa jälleen puheenvuoron (kohdasta 31.50' eteenpäin) Silja Hiidenheimon ja Anu Silfverbergin kaltaisille marginaalisille gender-blender-friikeille. Medialemmikkien suusta kuultiin täydellisenä hiilipaperikopioina se, mitä punalahottajien miehittämät ja naisittamat yliopistot opettavat konformistisille kympin tytöille tänä päivänä. Näiden riivinrautojen suusta ei kuulla yhtään omaa ajatusta, vaan kaikki on samaa ulkoa opittua poliittisesti korrektia Hyvien ihmisten feminististä liturgiaa ja pseudotieteellistä sanamagiaa.

Muka tutkivaa journalismia edustavat pölhöfeministit nostivat viikon unohdetuksi uutiseksi (kohdassa 48.50' eteenpäin) kuulemma vain Aamulehden uutisoiman transsukupuolisia koskevan "ihmisoikeusloukkauksen". Aamulehden mukaan "sukupuoltaan korjaavan ihmisen on esitettävä selvitys siitä, että hänet on steriloitu tai hän on muusta syystä lisääntymiskyvytön". Luonnollisesti emaskuloitunut toimittaja Jari Mäkäräinen myötäili näiden biologisesta todellisuudesta piittaamattomien raivottarien mielipuolista puhetta, jonka taustaoletuksena on, että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio ja heteroseksuaalinen avioliitto fasistinen sortojärjestelmä. Paljastavaa näiden kympin tyttöjen ajattelussa on heidän omahyväinen elitisminsä, joka tuli hyvin ilmi kohdassa, jossa Jari Mäkäräinen esitti olkiukon muotoon rakennetun "vasta-argumentin" pervertikkojen avioliitto-oikeuksia vastaan, johon harpyijat vastasivat ylimielisellä naurahduksella. Tällaisia poliittisesti korrekteja tylsimyksiä on naistutkimuksen, journalistiikan ja sosiologian laitokset pullollaan ja he ovat pääseet julkisuuteen vain olemalla muita sisariaan röyhkeämpiä eivätkä niinkään omaperäisiä. 

Mikko Ellilä:

Yhteiskunnassa vallitseva virallinen ideologia uppoaa kaikkein helpoimmin kiltteihin/ahkeriin/lahjakkaisiin tyttöihin, koska nimenomaan ns, kilteillä ja fiksuilla tytöillä on luontainen tarve omaksua vallitsevat sosiaaliset normit ja käyttäytyä niiden mukaisesti. Jos ja kun multikulti-ideologia on hegemonisessa asemassa, nämä kympin tytöt omaksuvat sen. Jos vallitseva ideologia olisi toinen (esim. kansallissosialismi tai kommunismi), samat tytöt omaksuisivat sen aivan yhtä fanaattisesti.

Nuoret tytöt ovat kuin pesusieniä, jotka imevät vaikutteita ympäröivästä kulttuurista. Naisilla/tytöillä on vähemmän omia ajatuksia kuin miehillä/pojilla. Naarailla on taipumusta konformismiin. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunnassa vallitseva, auktoriteettien tukema poliittisesti korrekti ideologia muodostuu nimenomaan nuorten naisten/tyttöjen fanaattiseksi aatteeksi. Miehillä on enemmän omia ajatuksia ja enemmän vastarintaa vallitsevalle ideologialle. Miehet ovat vähemmän alttiita aivopesulle, koska miesten ajatukset ovat enemmän omaehtoisia, sisäsyntyisiä, paljolti jopa biologian määräämiä. Naiset ovat mukautuvaisempia, joten naisten ajatukset ovat helpommin sosiokulturaalisessa kontekstissa kulloinkin vallitsevien normien muovattavissa.

Ellilä jatkaa: 

Monilla tytöillä, yleensä erityisesti kilteillä ysin/kympin tytöillä, on tarve osoittaa sosiaalinen statuksensa nimenomaan kauhistelemalla yleisten sosiaalisten normien vastaisia asioita. Tällä tavalla he osoittavat olevansa kilttejä tyttöjä, jotka ovat sisäistäneet vallitsevat sosiaaliset normit.

Nämä tytöt puhuvat moraalisesti närkästyneeseen sävyyn, huohottaen hengästyneellä äänellä, kuinka KAMALAA on ilmastonmuutos/ eläinkokeet/ kehitysmaiden nälänhätä jne.

Nämä tytöt eivät koskaan valitse vastustettavakseen sellaisia asioita, jotka ovat yhteiskunnassa vallitsevien normien mukaisia.

Esimerkiksi Natsi-Saksassa nämä tytöt eivät olisi puolustaneet juutalaisia, vaan olisivat päinvastoin hokeneet hengästyneellä äänellä Der Stürmeristä lukemiaan juttuja juutalaisten pahuudesta.

Nämä nykyajan kiihkeät rasisminvastustajat ovat samoja ihmisiä, jotka Natsi-Saksassa olisivat olleet kiihkeitä juutalaisvihaajia. He vihaavat sitä asiaa, jota yhteiskunnassa vallitsevan poliittisen ilmapiirin mukaan kuuluu vihata.

He ovat sisäistäneet yhteiskunnassa vallitsevat sosiaaliset normit ja paheksuvat nonkonformisteja suorastaan emotionaalisesti närkästyneenä.

Nämä kympin tytöt ovat niitä ihmisiä, jotka Saudi-Arabiassa vaativat homojen kivittämistä kuoliaaksi.

Marko Hamilo:

Ironia on siinä että nykyisten sovinnaisnormien mukaan naisten / tyttöjen ei kuulu olla "kilttejä". Se ei tietenkään muuta konformismin peruslogiikkaa vaan sitten se kympin konformistityttö tekee kaikkensa osoittaakseen ettei ole sosiaalisten normien vastaisesti perinteisesti kiltti.

 Ellilä:

Niin. Esim. joku Maija Vilkkumaa, Rosa Meriläinen ja Anne Moilanen ovat näitä kympin tyttöjä, jotka noudattavat vallitsevaa poliittisesti korrektia feministinormia vetämällä aggressiivisen, rääkyvän ämmän roolia vastakohtana perinteiselle kiltin tytön roolille.

Suurin osa siitä, mitä nykyään pidetään "kapinallisuutena", on itse asiassa konformismia. Ks. esim. Mannerheim-nukkeanimaatio, afrikkalainen Mannerheim-elokuva, Kiasman rappiotaide jne.