KOKOOMUS JA PÄÄOSA HALLITUSPUOLUEISTA KANNATTAA TIETEEN VASTAISESTI MONIA SUKUPUOLIA

Punavihreän hallituksen yritys muuttaa henkilötunnus sukupuolineutraaliksi kariutui aikaisemmin tänä vuonna, koska miljardihanke ei saanut Keskustapuolueen kannatusta keväällä tiukan taloustilanteen vuoksi. Sittemmin velkahanat on avattu ja rahaa kaadetaan nyt myös tällaisille pähkähulluille ideologisille päähänpinttymille. 

Tuore Helsingin Sanomat kertoo valtiovarainministerion käynnistäneen uuden hankkeen henkilötunnuksen uudistamiseksi ja valtion takaaman identiteetin kehittämiseksi. Tällä kertaa veruke laikiuudistukselle löytyi psykoterapiakeskus Vastaamon lokakuussa paljastuneesta tietomurrosta.

Tolkuttomilla kustannuksilla ei ole merkitystä kun Vihreät, Vasemmistoliitto, SDP, RKP ja Kokoomus haluavat henkilötunnusuudistuksessa salakuljettaa biologisen todellisuuden kumoavan ideologiansa. Tämä tuli selväksi Marja Sannikka -ohjelman kyselyssä, jossa otettiin kantaa sukupuolten määrään. Ylen verkkosivujen uutisjutussa Eduskuntapuolueet erimielisiä sukupuolten määrästä – yli puolet ryhmien puheenjohtajista kirjaisi lakiin kolmannen tai useamman sukupuolen lainataan eduskuntaryhmien puheenjohtajia, joista suurin osa asettui mentaalista identiteettihäiriötä tukevan trans-ideologian puolelle. 

Nämä kansanedustajat ja puolueet voisi nimetä todellisuuden kieltäjiksi, sillä heidän reikäiset perustelunsa kyseenalaistavat kaiken sen mitä tieteellinen tieto kertoo ihmisestä ja sukupuolesta. On hämmästyttävää, että eduskunnasta löytyy valtava joukko kansanedustajia, jotka ovat pelkän hyvesignaloivan muotiaatteen vuoksi valmiita kiistämään biologis-tieteelliset tosiasiat. Asian tekee vielä ällistyttävämmäksi se, että nämä todellisuusdenialistit ovat juuri niitä, jotka tunnetaan pöyhkeilevän tieteellisestä maailmankuvastaan.

Ylen uutisjutun alussa pääsee sentään esiin järkipuhe, kun lääkärikoulutuksen saanut Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen perustelee kielteisen kantansa biologisen sukupuolen mitätöivästä henkilötunnusuudistuksesta:

– Sukupuolia on kaksi, se on biologinen ja lääketieteellinen tosiasia. Intersukupuolisuus ei ole “kolmas sukupuoli” vaan sukupuolen kehityshäiriö, joista kärsiviä syntyy vain muutamia vuosittain.

Räsänen toteaa, että sukupuoli-identiteettejä sen sijaan voi olla useita, mutta ne eivät ole kuitenkaan yhtä kuin sukupuolia vaan kokemuksia sukupuolesta.

Räsänen on sen verran hienotunteinen, että puhuu biologian kieltävästä todellisuusharhasta pelkkänä identiteettikysymyksenä.  Ihminen voi toki harhaisessa mielessään kuvitella itsestään vaikka mitä, mutta on turha odottaa että muu maailma hyväksyisi sen. Varsinkaan, jos se ei vastaa objektiivista todellisuutta. Siksi onkin hirvittävää, että Seta ja muut poikkeavien lobbausjärjestöt edistävät epävarmojen nuorten halua sukupuolen "korjausleikkaukseen", vaikka vastuullisen toimijan pitäisi auttaa näitä ihmisparkoja saamaan ensin korvien väli kuntoon.

Identtiteettipolitiikkaa ja kulttuurinmädätystä harjoittaville vasemmistopuolueille on luontevaa kannattaa yksilön oikkuja ilmentäviä luonnottomuuksia, mutta kun samaan rintamaan yhtyy oikeistopuolueena pidetty Kokoomus, pitäisi hälytyskellojen jo soida. Silloin kun punaisen yliopiston marginaalinen gender-teoria ja lgbt-ideologia lyövät itsensä läpi Kokoomuksen kaltaisessa puolueessa, voidaan olla varmoja, että poikkeavan vähemmistön ideologia on saanut lähes hegemonisen aseman yhteiskunnassa. 

Toisaalta se kertoo Kokoomuksen vasemmistolaisten epäarvojen aisankannattajuudesta, mutta valitettavasti kyse ei ole vain tästä. Näyttää nimittäin siltä, että Kokoomuksessa uskotaan ihan tosissaan tähän kulttuurimarxilaiseen myrkylliseen valheeseen. Ylen jutussa Kokoomuksen punavihreä Kai Mykkänen toteaa, ettei johonkin sukupuoleen "pakottaminen" ole yhteiskunnan tehtävä:

– On ihmisiä, joille sukupuolella ei ole merkitystä. On ihmisiä, jotka eivät samaistu mieheksi tai naiseksi. Siis on muunsukupuolisia. Eli sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Mykkänen valehtelee tai on jättänyt koulukirjat lukematta, sillä sukupuoli on helposti määritettävissä ihmisen jokaisesta solusta. Sukupuolet muodostavat yhdessä kokonaisuuden ja elämän jatkumisen ehtona on kahden vastakkaisen sukupuolen solut. Jos todella olisi  kolmas, neljäs ja ties kuinka mones sukupuoli, niin tällöin ihmisestä löytyisi sen aiheuttava z-kromosomi. Sanovatpa trans- ja intersukupuoliset mitä tahansa, mutta hekin ovat vain kahden eri sukupuolen sekoitus kuten me kaikki.

Näistä tosiasioista ei piittaa esimerkiksi Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, jonka mielestä sukupuolia on monia, ja yksilön sukupuoli voi olla moninainen. Samalla hän kytkee sosialistisen tasa-arvoideologian biologisen todellisuuden vastaiseen luokkataisteluun horisemalla sortavista rakenteista:

– Yhteiskunnasta olisi syytä purkaa rakenteita, jotka tarpeettomasti määrittävät ihmisiä heidän sukupuolensa kautta.

Vastaavasti Vihreiden Jenni Pitkon jalat pysyvät tukevasti puoli metriä ilmassa hänen kannattaessa ääri-individualistista solipsismia, jossa ulkupuolisella todellisuudella ei ole mitään merkitystä:

– Tärkeintä on olla ihmisinä ja yhteiskuntana avoin sille, että jokainen voi olla sitä, mitä kokee olevansa ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla.

Olisi mielenkiintoista pohtia, mitä nämä eduskuntaryhmien johtajat olisivat ajatelleet sukupuolien määrästä vaikkapa 10-15 vuotta sitten. Luultavasti suurin osa heistä olisi pitänyt kysymystä huvittavana, marginaalisena ja jokseenkin absurdina. 

Mikä sitten saa nämä kansanedustajat nyt puolustamaan sukupuolien moninaisuutta, vaikka perustieto ihmisestä ja sukupuolesta ei ole muuttunut radikaalisti kymmenessä vuodessa? Kyse ei voi olla muusta kuin ideologisesta junttauksesta, gramscilaisesti sanottuna pitkästä marssista läpi instituutioiden. Tosiasioiden sijaan voiton on vienyt muodikkaaksi puskettu kanta. Väheksyä ei sovi myöskään Seta-lobbaajien moraalista kiristystä ja kansanedustajien mahdollisuutta hyvesignalointiin. Poliittisten opportunistien lisäksi löytyy vielä punavihreiden kova ydin, joka uskoo aidosti mielipuolisiin kuvitelmiin monista sukupuolista. Vaaralliseksi asian tekee se, hallituksen peräsimessä on juuri tämä todellisuudesta irrallaan oleva dystopia-kaarti.

YLE VAIKENEE ÄÄRIVASEMMISTON OSUUDESTA HELSINGIN NARINKKATORIN VAALITILAISUUKSIEN JOUKKOVÄKIVALTAAN

Äärivasemmiston parempaa väkivaltaa ylivoimalla.

Helsingin Narinkkatorilla loukattiin eilen perjantaina törkeästi vaalirauhaa, kun Suomi Kansa Ensin -puolueen (SKE) puhujien kimppuun käytiin monta kertaa viranomaisten ollessa väkivallalle täysin välinpitämättömiä. Tavoilleen uskollisena Yle vääristelee tästä vaalien törkeiḿmästä väkivallasta ja horisee sen sijaan toisaalla arkkipiispa Tapio Luoman suulla vaaleissa esiintyvästä "vihapuheesta". 

Yle uutisessa Eduskuntavaaliehdokkaan kimppuun käytiin keskellä Helsinkiä – poliisi turvasi tilannetta Narinkkatorilla väkivaltaan syyllistyneitä ei edes nimetä äärivasemmistolaisiksi. Muutoinkin hyökkäyset kuitataan ohimennen jutun toisen puolen muistuttaessa Suldaan Said Ahmedin väittämästä päällekarkauksesta ja SKE:n puheenjohtaja Marco de Witiin kohdistuneesta ajatusrikostutkinnasta. Uutisessa huomio halutaankin kiinnittää muuhun kuin suoraan poliittiseen väkivaltaan, ehkäpä siksi, että aggression takana olivat Hyvien asioiden™ puolella olevat ohjelmoidut äärivasemmistolaiset NPC-zombit.

Intersektionaaliselta sekasotkulta näyttäneen väkivaltalauman johtajat koostuivat pääasiassa vanhemmista pirinistien näköisistä lommoposkista ja kasvonsa peittäneistä anarkomarkoista. Yksi pääöykkereistä näytti puolestaan olevan tatuoitu kommunistihomo-skinhead. Teinilauma taas muodostui kaljaa kittaavista lähiönuorista ja jo lastentarhoista asti aivopestyistä pikku pimatsuista ja konformistisista kympin tytöistä. Totta kai mukana oli myös koko joukko eri ikäisiä ulkomaan apuja. Illan mittaan tämä lauma paisui jopa kahteensataan mölyäjään, joten ylivoima eduskuntavaalipuheita pitäneisiin SKE-puolueen edustajiin oli noin kaksikymmenkertainen. 

Yleä paljon informatiivisemman kuvauksen Narinkkatorin tapahtumien kulusta antaa tämänpäiväinen Iltalehti uutisessaan Hämmentävä väkivaltainen vaalikahakka Helsingissä – nuoret häiriköivät Marco de Witin puhetta: ”Minua syljettiin varmaan sata kertaa”. Tosin yhtä lailla valtamediaa edustavassa Iltalehdessä vähätellään kahakkaa kutsumalla sitä yhdeksi "eduskuntavaalien oudoimmista välikohtauksista". Indoktrinoitujen helsinkiläisteinien, muukalaispentujen ja heitä johtaneiden aikuisten afalaisten aikaansaamassa "välikohtauksessa" ei ollut mitään outoa, vaan kyse oli valtavalla enemmistöllä suoritetusta suorasta väkivallasta. Lisäksi juttu antaa ymmärtää, että de Witillä olisi itsellään ollut osuutta väkivaltaisuuksiin, vaikka hän vain puolusti itseään.

On aiheelista pohtia, kuka tai mitkä tahot saivat parisataapäisen nuorisolauman kerääntymään Narinkkatorille. Nämä pystyapinan raivoon kiihotetut öyhöttävät teinit tuskin ymmärsivät mennä paikalle tuosta vain yksin, vaan jonkun on täytynyt kutsua heidät sinne. Sattumalta he eivät paikalla olleet, koska osa joukkioista kantoi mukanaan mielenosoituskylttejä. Kysymys kuuluukin, onko väkivaltaisen organisoinnin taustalla Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, "taktista väkivaltaa" promotoiva Dan Koivulaakso vai Varisverkosto. 

Joka tapauksessa hyökkäyksen suunnitelmallisuus oli ilmiselvää, koska kahakasta otetusta videosta näkyy selvästi kuinka aikuiset afa-kommunistit provosoivat perjantaihumalaisia teinejä hyökkäilemään rekisteröidyn puoleen puheenjohtajaa vastaan. Kun yksi NPC-zombi lopettaa raivoamisensa, jatkaa toinen hyökkäilemistä. 

Äärivasemmiston tavat tuntien aikuiset suomalaisvihamieliset agitaattorit tulevat vamasti julkaisemaan hässäkästä sopivista kuvakulmista otettua materiaalia, jossa tilanteet näyttävät siltä kuin hyökkääjät olisivat uhreja. Jokainen voi kuitenkin omin silmin todistaa millaisesta väkivaltaisesta provokaatiosta oli kyse erään paikallaolijan kuvattua koko tapahtumaketjun. Kyseinen video on monellakin tapaa sietämätöntä katsottavaa, mutta dokumenttina se on arvokas todiste median vaikenemasta vasemmiston väkivallasta. Se nimittäin tuo näkyviin pasifismin ja suvaitsevaisuuden julkisivuun kätkeytyvän vasemmiston kieroutuneen tekopyhyyden. Moraalisen pyhimyksen julkisivun takaa kun nimittäin paljastuu suvaitsematon jakobiinisuus ja bolshevistiseen kaunaan perustuva verenhimo:

VIDEO (Kieroileva (((Google))) joka omistaa Blogspotin ja YouTuben ei anna hakutulosta videosta "Huligaanit hyökkää SKE:n kimppuun 4 tunnin ajan!", joten sitä ei voi upottaa suoraan tähän tekstiin, vaan se on nähtävissä vain klikkaamaalla maalatttua VIDEO-linkkiä.)

Ehkä kaikkein raivostuttavinta hyökkäyksessä oli se, että poliisit ja vartijat eivät tehneet juuri mitään lopettaakseen väkivaltaa. Edes pahimpia väkivaltauunoja ei pidätetty. Torin kulmassa oli kolme kaappiautoa ja lauma poliiseja, mutta he eivät tehneet elettäkään estääkseen punaisten pirinistiretkujen hyökkäyksiä, vaikka SKE:n puheenjohtaja kutsui mikrofonilla monta kertaa virkavaltaa paikalle. Ehkä poliisit olivat sillä aikaa autoissaan netin ääressä jahtaamassa "vihapuhetta"? Tällainen välinpitämättömyys näyttää yhtä tarkoitukselliselta kuin poliisien puolueelliset toimet Yhdysvaltain Charlottesvillessä vuonna 2017. 

Myöskään paikalla olleissa vartijoissa ei ole kehumista, koska monet heistä näyttivät irakilaisilta partamullaheilta, jotka suhtautuivat hyvin tuttavallisesti anarkomarkoihin. Tällainen puolueellisuus rikospaikalla paljastaa esimerkillisesti kuinka korruptoiva tekijä monikulttuurisuus on yhteiskunnassa.

Marco de Witistä ja hänen SKE-puolueestaan ei tarvitse pitää, mutta jokaisen nationalistin pitäisi ymmärtää, että kulttuurimarxilaisten nuorisohuligaanien hyökkäys ei suuntautunut vain yhtä hyljeksittyä km-toimijaa vastaan, vaan kaikkia suomalaisia isänmaanystäviä vastaan. Siksi Suomeen tarvitaan ensi tilassa C18-tyyppinen kaarti turvaamaan tällaisia tilaisuuksia ja panemaan luun kurkkuun punaräähköille. 

Myös PVL:stä ja Soldiers of Odin -järjestöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin niiden tilaisuuksissa punabandiitit eivät koskaan uskaltaisi tehdä Narikkantorin kaltaisia hyökkäyksiä. Ja jos yrittäisivät, nämä retkut saisivat niin kovaa remmiapelia isän kädestä, että muistaisivat sen lopun ikäänsä. Ikävä kyllä nämä järjestöt puolustavat vain omiaan, jonka vuoksi tarvittaisiin koko maan kattava suojeluskunta, joka puolustaisi kaikkien kansallismielisten kokoontumis- ja ilmaisuvapautta. 

Tässä yhteydessä on vielä korostettava, että kansallismieliset eivät suin surmiinkaan halua jakaantunutta kansaa, koska se hyödyttää vain voimia, jotka haluavat tehdä maastamme sisäisesti heikon. Kansakunnan säilymisen kannalta olisi kuitenkin itsetuhoisiaa, jos isänmaalliset kansalaiset eivät puolustaisi itseään ja kääntäisi vain poskeaan. Onneksi räyhävasemmisto edustaa näkyvyydestään huolimatta vain pientä prosenttia Suomen kansasta, joten sen kuriin laittaminen voi hyvinkin olla kansakuntaa eheyttävä voima.

Asialle tulee kiire, sillä poliisi ei tänäänkään pystynyt takaamaan turvallisuutta Narinkkatorilla. Asiasta kertoo Ylen verkkosivujen uutinen Kärhämöinti Helsingin Narinkkatorin vaalitilaisuudessa jatkui – poliisi tekemässä rikosilmoitusta pahoinpitelystä.

TAPAHTUI MITÄ TAPAHTUI, MUTTA MONIKULTTUURISTA EI LUOVUTA!

Kun tilanne alkoi selkiytyä perjantain Turun traagisten tapahtumien jälkeen, maamme polittinen johto toimi ennustettavasti samalla tavalla kuin muutkin johtajat länsimaissa vastaavien murhenäytelmien kohdalla. Saimme jälleen kerran kuulla kaavamaiset surunvalittelut ja kliseiset puheet: Pelolle ei saa antaa valtaa, erilaisuus on voimavaramme, vihaan ei saa vastata sillä sitä terroristit haluavat. Oli puhujana sitten presidentti Sauli Niinistö, sisäministeri Paula Risikko tai arkkipiispa Kari Mäkinen, he kaikki tarjosivat puheissaan vain lämmintä kättä eikä mitään konkreettista siitä, kuinka islamilainen väkivalta voidaan katkaista Suomessa. Kaikki itselleen rehelliset ihmiset tietävät, että tähän on olemassa vain yksi ratkaisu: islamilaisen väestön poistaminen Länsi-Euroopasta. Ellei arkilogiikka tässä kohtaa riitä, kannattaa tarkastella Itä-Euroopan tilannetta. Entisissä sosialistimaissa ei ole islamistiterrorismia siitä yksinkertaisesta syystä, ettei siellä asustele kantaväestön kustantamina juurikaan kehitysmaiden muhamettilaisia. Ei islamia, ei terrorismia.

Koska poliittinen johtomme haluaa olla osa globaalia eliittiä eikä paikallisen rahvaan valitsemia edustajia, heidän pitää harjoittaa politiikkaa, joka ei ole kansankokonaisuuden etujen mukaista. Tämä kuului hyvin maamme silmää tekevien lauantain puheenvuoroissa, joissa ei ollut vihjettäkään siitä, että globalistien masinoimaa monikulttuuria oltaisiin uudelleen arvioimassa. Päinvastoin, kansalaismielipiteestä piittamatta päättäjämme julistivat uhmakkaasti sitoutuvansa kansojen hävittäjien projektiin, jossa suomalaisuus "moninaistetaan" olemattomiin. Jälleen kerran poliitikot yrittivät ajaa kansalle väkisin monikulttuuria kuin käärmettä piipuun. 

Hallitukset ennen ja nyt ovat tehneet koko ajan selväksi, että länsimaiden kuolonmarssiksi muuttuneeseen pyhään monikulttuuriin ei saa puuttua, jonka vuoksi ainoa keinoa hallita etnistä kaaosta on kansalaisten valvonnan lisääminen. Siksi tänä viikonloppuna Ilta-Sanomissa julkaistu uutinen Sipilä ja Risikko toivovat tiedustelulainsäädäntöä nopeasti voimaan – "Suomi on muiden maiden tietojen varassa" antaa vastauksen sille, minkälaisiin "ratkaisuihin" hallitus on valmis terrorismin eliminoimiseksi. Hauras monietninen yhteiskunta kuten Iso-Britannia pysyy koossa vain valvonnalla ja kontrolloivan lainsäädännön jatkuvalla lisäämisellä. IS:n uutisen mukaan Suomi on seuraamassa perässä:

Tiedustelulakisuunnitelmat sallisivat Suomen viranomaisille muun muassa verkkotiedustelun, johon nykyisin ei ole valtuuksia. (...) Tiedusteluvaltuuksien antaminen poliisille edellyttää muutoksia perustuslain viestisalaisuutta koskeviin säännöksiin. Perustuslain muuttaminen kiireellisesti eli yhden vaalikauden aikana vaatii eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön tuen.

Samaisessa uutisjutussa kerrotaan myös, että pääministeri Juha Sipilä haluaa "estää koston kierteen", jossa vihaan ei vastata vihalla. Hän siis ehdottaa kansalaisten täydellistä kuohitsemista ja alistumista kiittämättömien saraseenien väkivallalle ja läsnäololle. On vaikea sanoa valehteleeko Sipilä vai uskooko hän itse siihen, että ainoa tapa toimia fundamentalististen islamistien kanssa on heidän jatkuva lepyttely ja omien kansalaisten suun tukkiminen. Noin korkeassa asemassa olevalla henkilöllä pitäisi olla sen verran yleissivistystä, että voimaa kunnioittavassa islamissa ja arabikulttuurissa lepyttely on heikkouden merkki, joka vain provosoi entistä julmempaan käytökseen. 

Samaa aisankannattajan henkeä edustaa sisäministeri Paula Riskikko, joka puolestaan painotti, että "vihapuhe ja väkivalta eivät ole hyväksyttäviä". Nämä bysanttilaistyyliset johtajat eivät säästele kansaa kohtaa tuntemaansa halveksuntaa, sillä heidän ensimmäinen huolensa ei ole maahantunkeutujien väkivalta, vaan se kuinka suomalainen rahvas siihen reagoi.

Suomalaisten kyykyttämisen vastapainoksi Risikko otti esiin ulkomaalaiset, jotka olivat suojelemassa uhreja puukotukselta Turussa. Vaikka puukotettuja oli auttamassa myös suomalaisia samoin kuin murhaajan jahtaamisessa, sisäministeri antoi erikoiskiitokset tästä vain vierasperäisille. Monet muutkin poliitikot ovat tarttuneet tietoon ulkomaalaisauttajista kuin viimeiseen oljenkorteen. Sen avulla monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun rökäletappiota on yritetty kääntää sen riemuvoitoksi – ilman ulkomaalaisia ulkomaalainen terroristi olisi voinut tappaa vaikka kuinka monta enemmän! Tätä epätoivoista koulukuntaa ovat twiiteissään edustaneet ainakin Ville Niinistö ja Paavo Arhinmäki.

Oman mausteensa kansastaan vieraantuneen eliitin kansallismasokistiseen retoriiikkaan toi arkkipiispa Kari Mäkisen Turun tuomiokirkossa pitämä lauantain aamusaarna. Ylen uutisessa Arkkipiispa Kari Mäkinen Turun puukotuksesta: "Mitä enemmän elämä jatkuu arkisena, sitä nopeammin voimme käsitellä asiaa" paljastuu millaiseen mielipuolisen itsetuhoiseen egalitarismiin kirkko on valmis, kun se kehottaa halaamaan vierasuskoista kristittyjen naisten murhaajaa:

– Myös tekijä on yksi meistä. Hänelläkin on läheisiä ja ystäviä. Tilanne koskettaa myös heitä.

Arkkipiispan kaapuun pukeutuneen troijalaisen sosialistin henkiset selvitymisohjeet korostavat kansalaisten passiivisuutta. Ne eivät rohkaise aktiiviseen ratkaisuun, vaan vallalla olevan tilanteen hyväksymiseen:

– Mitä enemmän elämä jatkuu arkisena, sitä nopeammin voimme käsitellä asiaa. On aika järkytykselle ja aika tunteille. Myös peloille ja tunnemyrskyille, joita tilanne herättää, on aikansa, hän sanoo.

Sanat eivät maksa mitään, varsinkaan tuollainen ympäripyöreä muniin puhaltelu. Raamattua tuntevan Mäkisen pitäisi muistaa Saarn. 3:8, joka opettaa, että on "aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla." Pitää ymmärtää, että nyt on sodan aika, eikä se ole meidän halustamme kiinni, koska islam on sen meille teoillaan julistanut. Voit toki kääntää poskesi, mutta samalla se merkitsee kuolemaa.

Jonkinlaisena kansan isänä esiintyvän presidentti Sauli Niinistön puheessa kiteytyi kaikki edellä mainittujen puheenvuorojen mitättömyys, jossa konkretiaa saa etsiä suurennuslasilla. Ylen uutisjutussa Presidentti Niinistö ylistää puukotuksen uhrien auttajia: "He pistivät oman elämänsä likoon" yritetään antaa mielikuva kansanjohtajasta, joka tiputtelee suustaan pitkään odotettuja viisauden sanoja ja antaa jämäköitä ohjeita yhteiskunnallisen tilanteen korjaamiseksi:

– Vetoan mielipidejohtajiin, olivat he uskonnollisia tai aatteellisia, olivat heidän ryhmänsä pieniä tai suuria – nyt on puhuttava ennen kaikkea maltilla ja tolkulla. Sitä on vapaus ja sitä on vastuu, Niinistö painottaa.

Hän vetoaa samaan valtaeliittiin, joka on pitkälti syyllinen maamme ulkomaalaistamiseen, josta islamilainen terrorismikin sikiää. Presidentin naftaliinista kaivamat "maltti" ja "tolkku" eivät ole muuta kuin kiertoilmauksia vallitsevan tilanteen jatkumiselle. Niinistö varoittaa veneen keikuttelijoista, mikä on vähän hassun kuuloista mieheltä, joka istuu Suomi-Titanicin kansituolilla. Jos Suomi-laiva halutaan saada reivattua takaisin turvallisille vesille, se vaatii nykyisen klienteelin täydellistä syrjäyttämistä. Montakohan Turun kaltaista terroristi-iskua vielä tarvitaan, ennen kuin kansassa nousee halu poliittiseen muutokseen?

ALLAHIN SOTURI TAPPOI VIATTOMAN SUOMALAISVANHUKSEN, YLE JA PALEFACE LUIMISTELEVAT HILJAA

Räppäri Muntazar, irakilainen voimavara, joka paikkaa
maamme HUUTAVAA työvoimapulaa ja vaihtaa
tulevaisuuden monikulttuuriunelmassa vaippamme. 

Yli kuukausi sitten Helsingin Puotilassa tapahtunutta vuonna 1930 syntyneen vanhuksen surmaa on pidetty mm. Ylessä sattumanvaraisena tekona. Tällä viikolla vaihtoehtomediat ovat paljastaneet, että 1991 syntynyt tekijä onkin irakilaistaustainen räppäri Muntazar, oikealta nimeltään Al-Muntazar Al-Mehsen. Ylen monikulttuuriagendan kannalta henkilöllisyyden paljastuminen on tuskallista, sillä pari vuotta sitten televisioon tehtiin juttu "Tottelematon mummo", jossa irakilaisräppäri tapaa suomalaisen rap-mummo Eila Nevanrannan. Ohjelman insertissä kerrotaan, että

23-vuotias irakilaissyntyinen räppäri Al-Muntazar Al-Mehsen kohtaa jaksossa 78-vuotiaan Rap-mummo Eila Nevanrannan. Eila pohtii omia juuriaan ja mistä oma kapina kumpuaa. Katso jakso heidän tapaamisestaan ja lue Rap-mummon tarina.

Toden totta, ennakkotieto rap-"musiikista" vain vahvistuu ja sitä on todella pidettävä suomalaisten aisankannattajanuorten, lähiöbimbojen, rasististen kehitysmaalaisten ja dementikkojen vähämielisenä jumputuksena, jossa leijuu alaluokkaisen väkivallan ja kuoleman tuoksu. 

Räppäri Muntazar on kunnostautunut myös antifasistisella Palefacen videolla Emme suostu pelkäämään, jossa hän esiintyy yhdessä mm. ex-ministeri Paavo Arhinmäen ja anarkisti Suvi Auvisen kanssa. Islamin soturiksi ryhtynyt Al-Muntazar Al-Mehsen ei ole suostunut pelkäämään, vaan hän surmasi tieten tahtoen suomalaisen puolustuskyvyttömän vanhuksen. Surmapaikkakin oli sopivasti vihollisen alueella eli kristillisen kappelin vieressä.

Yle tulee varmuudella vaikenemaan surmaajan taustoista, mutta sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa seurata miten Karri "Paleface" Miettinen tulee lähiaikoina kiemurtelemaan irti tästä ikävästä takaiskusta, jota hän varmaan kutsuisi monikulttuurisuuden kasvukivuksi. Yle Watch sitä vastoin toteaa, että teillä oli harhainen unelma, ottakaa nyt vastuu!

Tappaja puhuu suvaitsevaisuudesta.
(klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi).

YLE HEKUMOI HULLUUDEN RIEMUMARSSILLA

Jeesus: Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Yle Watch: Ehkä heille, jotka ajattelemattomuuttaan seuraavat muotiaatteita, ja hyödyllisille idiooteille, jotka kuvittelevat tekevänsä parempaa maailmaa vaikka heidän aikeensa on kivetty tie helvettiin. Mutta anteeksi eivät saa kyyniset opportunistit, jotka tietävät seuraukset mutta leikkivät tyhmää ja kannattavat itsekkään hyödyn vuoksi itsetuhoista kulttuurihegemoniaa. Sen sijaan suoraan pölkylle pannaan ne, jotka silkassa pahantahtoisuudessaan ja vainoharhaisessa kostonhimostaan haluavat tuhota Lännen mitä kieroimmalla tavalla, käyttämällä aseinaan hyväntahtoisia idiootteja ja luoteina miljardeihin kohovia maahanpyrkijöitä. 

Yleisradio on eilisestä lähtien hehkuttanut tämän päivän monikulttuuritapahtumaa Helsingin kansalaistorilla, mutta vasta tänään mediajätti on saanut täysin palkein tuulettaa virallista uskonkappalettaan jokaisessa uutislähetyksessään. Uutistenlukijoiden kasvot ovat loistaneet kuin he olisivat nähneet ilmestyksen ja heidän on ollut myötähävettävän vaikeaa peitellä Pyrrhoksen voiton riemuaan. Niin ikään hurmoksellisena voi pitää Yle uutisten nettisivujen juttua "Arviolta 15 000 osoittaa mieltään monikulttuurisuuden puolesta – seuraa suorana", jonka loppuun on liitetty kymmeniä maahanmuuttokiimaisten Twitter-viestejä ja kuvia.

Meillä on unelma -mielenosoituksen alullepanijoina olivat muusikko Aleksi Pahkala, toimittaja Janne Flinkkilä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Johanna Sumuvuori (vihr). Ihmetystä herättää, että näin suuret bileet pystyttiin kaikesta pakollisesta byrokratiasta huolimatta järjestämään vain pari päivää Immoselle järjestetyn "some-kohun" jälkeen aivan kuin tällaista tilaisuutta olisi suunniteltu etukäteen. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, että mielenosoituksen taustalla eivät olleet vain yksityishenkilöt vaan rasvaa koneeseen on pannut myös myötämielinen valtiovalta, virkamieskunta, Helsingin kaupunki ja johtavat poliitikot. Eliitin kannattaman Hyvän asian mutta kansan kiroaman painajaisen tukemista korostavalle mielenosoitukselle löytyi varmaan sopivat luvat jonon ohi, mikä voi olla merkki korruptoituneesta hyväveli-multikultiverkostosta. Oma kysymyksensä on myös se, kuka tämän sirkuksen maksoi. Tuskin sentään tilaisuuden järjestäjät ja sitä puffaneet julkkis-hyväkkäät. On mahdollista, että maltaita maksanut performanssi kustannettiin tavallisten helsinkiläisten ja suomalaisten veronmaksajien pussista, joiden joukossa on valtava joukko niitä, jotka eivät kannattaneet tätä punavihreän kuplan henkistä massarunkkurinkiä. Yle Watch selvittelee asiaa.

Sateisen heinäkuun harvaksi lämpimäksi päiväksi osunut tiistai antoi ihanan tekosyyn viinaan menevälle biletys- ja taideväelle kerääntyä kuuntelemaan mitätöntä soittolistapaskaa kuin Taiteiden yössä konsanaan. Paikalla kuultiin omaan mitään häpeämättömään "hyvyyteensä" pakahtuneita  bulkkiartisteja kuten Anssi Kelaa, Maija Vilkkumaata, Jukka Poikaa ja J. Karjalaista. Ilman suurempaa houkuttelua paskanpuhujuksi oli saatu punakaartin Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki, maahantunkeutujien Ozan Yanar (vihr.) ja Fatbardhe Hetemaj  (kok.), pinkkikirkon piispa Irja Askola ja Valitun kansan ylirabbiini Simon Livson.

Hyvän sään vuoksi paikalle raahautuneet 15 000 mielenosoittajaa koostuivat suurelta osin Light-vasemmistosta eli punavihreästä lukeneistosta,  ajan henkeä nuuskivista hipstereistä, ylimielisistä maahantunkeutujista, apurahakapinallisista eli anarkomarkoista, roturutsapariskunnista, lökäpöksyisistä hoppareista ym. kaljaa kittaavista sekakäyttäjistä (vrt. "Taiteiden yö"). Tätä juttua alhaalla kommentoiva nimimerkki Pantalone paljasti osuvasti ettei kyseessä ollut todellakaan mikään kansanjuhla:

Jos Helsingin keskustassa järjestetään lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun iltana ilmaiskonsertti, jonka esiintyjälistalla ovat mm. J.Karjalainen, Anssi Kela, Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Anna Puu jne jne ja paikalle kerääntyy vaivainen 15 000 yleisö, sen sijaan, että paikalle saapuisi yli 50 000 ihmistä, niin se ei ole punavihreän kuplan riemuvoitto, vaan osoitus siitä, että esiintyjiäkin tärkeämpänä asiana ihmiset pitävät sitä, etteivät ilmaise tukeaan monikulttuurisuudelle.

Luonnollisesti Ylen kamerat yrittivät välttää kaikin tavoin sellaisia kuvakulmia, missä näkyisi äärivasemmiston mustapunaisia lipunheiluttelijoita ja sikahumalaisia, törkeyksiä huutelevia, roskia heitteleviä lumpenprolen öyhöttäjiä. Oikeanlaista Hyvien ihmisten diversiteettiä siis löytyi, joten kyse ei tietenkään ollut läpileikkaus koko kansasta. Ajottain mielenosoitus näytti tunnettujen punavihreiden kokoontumisajolta, jossa kilpailuteemana oli moraaliposeeraus. Ei ihme, että Yle virallisena monikulttuurisuuden edistäjänä oli tapahtumasta aivan täpinöissään. Jopa illan Urheiluruutu oli valjastettu propagoimaan tätä hulluuden riemumarssia! Iso-Britannian sisältäpäin repivästä verisestä monirotuisuudesta aikoinaan varoittanut konservatiivipoliittikko Enoch Powell viittasi kuuluisassa pamfletissaan Antiikin viisauteen, jossa sanotaan: "Jonka jumalat tahtovat tuhota, he tekevät ensin hulluksi." Tämä on syytä pitää mielessä kun seuraa Välimeren yli hyökyvää loppumatonta monikulttuurisuutta ja siihen antautuvasti suhtautuvaa kansalaistorin porukkaa. 

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle! 

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

Yhteistä näillä riemumarsseille on se, että ne molemmat jakoivat kansaa entistä tiukemmin eri rintamalinjoihin. Monikultturistien ylemmyydentunteen täyttämä voitokas euforia kansalaistorilla oli vain hetken huumaa, kuin hallusinaatio Pekka Haaviston presidenttiydestä, josta selviyttyään he joutuvat heräämään entistä ankeamaan aamuun. Juuri tällaisen provokaation vuoksi Suomi on entistä jakautuneempi ja vihamielisempi maa. 

Kansalaisten keskusteluyhteyttä ei paranna se, että tv-uutisissa haastateltujen "tavallisten" ihmisten kommenteissa kuului kaikissa se, ettei Immosen esittämiä mielipiteitä saisi esittää julkisuudessa, mikä on aika erikoinen näkemys niiltä, jotka sanovat ääni väristen kannattavansa demokratiaa. Mielenosoittajien viesti oli, että heidän valtiouskontona pitämäänsä monikulttuurisuutta vastaan ei saisi taistella, vaan kansan enemmistön ja vähemmistöksi syrjäytettyjen jälkipolvien on alistuttava kiltisti teuraslampaiksi tälle punaporvariston moraalista itsetuntoa kohottavalle hullutukselle. Vielä 25-30 vuotta sitten tälle mielettömyydelle olisi nauranut koko Suomi kuin jollekin monikulttuuria ja poliittisesti korrektia tasa-arvoteatteria ilkkuvalle jutulle Pahkasiassa, mutta nyt lehti on tarpeeton, sillä parodiahorisontti ylitettiin jo 15 vuotta sitten ja elämmme oikeasti Absurdanistanissa. Valitettavasti jo lastentarhoista asti altistetut läpisosiaalistetut kansalaiset  on indoktrinoitu monikultturismiin, jonka vuoksi monen heistä on mahdotonta ymmärtää, että kyse on vain pari vuosikymmentä vanhasta kulttuurimarxilaisten ja globaalikapitalistien ideologisesta projektista eikä yhteiskunnan normaalitilasta, joka olisi vallinnut aina ikään kuin toimettomat kameliajurit ja taatelin tallaajat olisivat tepastelleet näillä lakeuksilla iät ja ajat. 

Kaikkein tulikiven katkuisimman kansankiihotuspuheen piti muutoinkin kuumaverinen Turkin poika, vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar, joka tyypillisellä vierasmaalaisella röyhkeydellä vaati suomalaisilta kuten perussuomalaisilta käytöstä ja mielipiteitä, jotka on sopeutettu mimosan herkkien maahantunkeutujien loputtomiin tarpeisiin ja herkkiin tunteisiin:

Timo sinä päätät haluatko olla valtiopäämies joka sanoi ei rasismille, joka pisti sille pisteen ja lopetti puolueessa esiintyvän vihapuheen, vai haluatko Timo tulla muistetuksi opportunistina, joka antoi rasisteille äänen puolueessa, jotta pääsisit itse valtaan.

Ozan Yanarin hysteerinen raivo rasismista oli suunnattu etnisten suomalaisten intressiä vastaan, sillä hän ymmärtää vallan hyvin, että monikulttuurisessa sekasikiövaltiossa etniset ryhmät käyvät nollasummapeliä, jossa taistellaan lähinnä ennemmistön tuottamista resursseista. Siksi on ymmärrettävää, että tämä turkkilainen monikulttuurikiihottaja pitää hyvänä, että turkkilaisia vyöryy Suomeen ja Saksaan, koska se vahvistaa ottomaanien jälkeläisten etnistä etua. Tyypillistä on myös se, että Yanarin kaltaiset etniset nurkanvaltaajat eivät pitäisi siitä, mikäli heidän kotimaahansa tunkeutuisi miljoonittain pohjoismaalaisia, jotka lypsäisivät isäntämaasta resursseja ja elintilaa.

Kilarivasemmiston ja sateenkaariylhäisön osanottoa tapahtumaan ei ihmettele kukaan, mutta monet hieraisivat silmiään kun lavalle astui puhumaan valeopposition edustaja, Hommafoorumin perustaja, perussuomalaisten Matias Turkkila, joka yritti säälittävällä hengennostatuksellaan nuoleskella yleisöä huutamalla mikkiin, että "rasismi on vastenmielistä". Tämä puhdistautumisriitti ei tietenkään riittänyt täynnä oikeamielisyyden harhaa olevalle verenhimoiselle yleisölle, sillä puhetta saatteli voimakkaat "fasisti!"-huudot.

Mutta mitä merkillistä Turkkila sitten tarkoitti rasismilla? Sitäkö, että rodut l. geneettiset klusterit ovat biologinen fakta?. Joillekin jo tämän tosiasian tunnustaminen on vastenmielistä rasismia, mutta silti heille ei tuota mitään ongelmaa vaatia Eurooppaan lisää diversiteettiä eli erilaisia etniteettejä ja rotuja maailman ääristä asti. Vai ovatko Turkkilalle pelkästään populaatioden väliset erilaiset äo-tulokset vastenmielisiä, vaikka nekin on verifioitu moneen kertaan? Vai tarkoittiko hän rasismilla Israelin juutalaisten ja  tiibetiläisten harjoittamaa politiikkaa, jossa ei haluta maahan monikulttuurista invaasiota? Tuskin sentään. Turkkila sekä yleisö tarkoittivat rasismilla vain valkoisten geneettistä ja kulttuurista itsesuojelua - Afrikka afrikkalaisille, Israel juutalaisille, Japani japanilaisille, Tiibet tiibetiläiselle, mutta Eurooppa koko maailmalle. Tätä on todellinen rasismi. Rodullinen tuhoamissota, jota käydään vain eurooppalaisperäistä väestöä vastaan.

Entä monikulttuurisuus tai monikultturismi, joiden täsmällisistä käsitteellisistä merkityksistä on väännetty varsinkin somessa viimeiset päivät. Semantiikka sikseen, sillä vain konkretia ratkaisee. Monikulttuurisuus merkitsee Euroopan ja Suomen afrikkalaistamista, jonka lopullisena seurauksena on valkoisten kansojen katoaminen tai vähintään näivettyminen merkityksettömiksi vähemmistöiksi. Monikultturismi on vain välivaihe globaalin monokulttuurin barbariaan. Aatteen taustalla vaikuttavat kulttuurimarxilaiset tosiuskovat puhuvat tietenkin edistyksestä, vaikka ainoa looginen seuraus käytännön monikulttuurisuudesta eli loputtomasta maahanmuutosta on läntisen maailman afrikkalaistuminen. Ilman valkoisten aloitteellisuutta, itsekuria, älyä, tiedettä ja taiteellista visiota Länsi vajoaa samanlaiseen brutaaliin kivikauteen kuin musta Afrikka ennen eurooppalaisten tuloa. Ne monikultturistit jotka tietävät seuraukset kannattavat aatettaan joko harhaisen syyllisyydentunnon tai silkan kaunaisen tuhovimman vuoksi. Facebookissa eräs sivustaseuraaja analysoi melko tyhjentävästi länsimaisen kulttuurin immuniteettikatoa, kun se joutuu kieron kulttuurimarxilaisen retorisen hyökkäyksen kohteeksi :

Terminologialla saadaan massat uskomaan valhe.   Tunteisiin vetoavat termit auttavat saamaan laajan kannatuksen asiaan perehtymättömiltä. Ja erityisesti kauniimmalta sukupuolelta, koska naiset ovat miehiä empaattisempia ja altiimpia tunteisiin vaikuttamiseen, kuten tarina Eedenissä jo opetti, unohtamatta miehen virhettä.

Otetaan esimerkiksi homoliittokysymys.   Sellaisella nimellä se ei uponnut juuri kenellekään, sitten kun vaihdettiin se sukupuolineutraaliksi avioliitoksi se alkoi kuulostaa jo paremmalta kunnes lopulta räjäytettiin pankki absurdilla "tasa-arvo"-termillä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.  Sama konvehtipaperi tapahtuu monikulttuurisuuden kanssa.  

Punavihreä media maalaa monikulttuurismin sellaiseen konvehtipaperiin kuin vieraat ruuat, vieras musiikki, vieraat juhlat ja vieraat kielet, jotka kaikki ovat hyviä asioita, mutta kun tämä ei ole ollenkaan sitä mitä tuolla sanalla todellisuudessa tarkoitetaan.  Todellisuudessa he käyttävät "monikulttuurisuutta" ja vähemmistöjä hyväksi murtaakseen hallitsevan olemassa olevan arvopohjan koti, uskonto ja isänmaa. Koti ja perhearvot pyritään tuhoamaan homosaatiolla, uskonto ja kristillisyys tulee tuhota islamisaatiolla ja isänmaa ja kotimaa tulee tuhota globalisaatiolla.  Erityisen hyöydyllistä tämä vastakkain asettelu on siinä, että se aiheuttaa konflikteja kuten terrorismi ja vihapuhe, joiden kautta voidaan tuoda se kontrolli ja valvonta sekä yksityisyyden riistäminen, jota ei muuten olisi hyväksytty. Voidaankin nähdä, että aina kun on ollut terrori-isku, kouluampuminen tai (todellinen) vihapuhe, astuu esille joku vasemmiston professori YLEn aamu-televisioon kertomaan kuinka tämä asiaa tulee nyt korjata asettamalla uusi kontrolli; riistetään yksityisyys, otetaan aseet pois kansalta ja poistetaan sananvapaus.  Askele askeleelta näin hivuttaudutaan kohti marxilaista totalitaarista järjestelmää itse luoduilla ongelmilla. Ja eihän tämä agenda mikään uusi ole, vaan jo Vladimir Lenin mainitsi samat keinot tuhota länsi. Kun maa sitten muuttuu islamistiseksi tai marxilaiseksi, niin monikultturismi loppuu siihen ja silloin vähemmistössä olevat toisinajattelijoita laitetaan vankiloihin, kidutetaan ja tapetaan hirvittävillä tavoilla.

Toden totta, kansalaistorilta ei ole pitkä matka monikulttuuriseen painajaiseen, vaikka siinä elettiin vain yhden illan kestänyt kollektiivinen hallusinaatio - heidän unelma - joka toteutuessaan merkitsee Suomenlahden rannoilla elävän ainutlaatuisen kansansirpaleen tuhoa. Eivät Ruotsi eikä edes Stalin kyennyt tuhoamaan suomalaisia, vaan suurimpana vaarana ovat luopiot, jotka kuvittelevat saaneensa maan ilmaiseksi ja jotka siksi katsovat että se voidaan myös lahjoittaa ilmaiseksi, muilta kysymättä. Roomalainen valtiomies Marcus Tullius Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) sanoo asian paremmin:

(...) kansakunta voi selvitä typeryksistään, jopa pyrkyreistäkin. Mutta se ei selviä sisäisestä maanpetoksesta. Vihollinen porteilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan avoimesti. Mutta petturi liikkuu porttien sisäpuolella olevien kanssa vapaasti, hänen kavalat kuiskauksensa sihahtelevat kaikilla käytävillä ja niitä kuunnellaan itsensä hallituksen omissa huoneissa. Sillä petturi ei näytä petturilta. Hän puhuu samalla korostuksella kuin uhrinsa, ylläpitää samaa ulkokuorta ja perusteluja. Hän vetoaa kaikkien ihmisten sydämissä piilevään yksinkertaisuuteen. Hän mädättää kansakunnan sielun, puuhastelee salassa ja tuntemattomana yössä kaivaakseen maata kaupungin perustusten alta. Hän sairastuttaa ruumiin harkiten, niin että se ei enää kykene vastustamaan. Jopa murhamies on vähemmän pelättävä.

(Multikulturaalinen Ylen loppukevennys)