KUKA OIKEASTAAN VOITTI TAI HÄVISI HOLLANNIN PARLAMENTTIVAALIT?

Mark Rutten tuulettaa vaalitappiotaan. Hollannin turkkilaiset iloitsevat.

Kansojaan kusettava lännen poliittinen eliitti ja valtamediat ovat riemuinneet Hollannin eilistä parlamenttivaalitulosta, jossa "padottiin populismin leviäminen". Suomessakin tv:n uutistenlukijoiden naamat ovat suorastaan loistaneet heidän saadessa hehkuttaa tulosta, jossa ennusteiden vastaisesti Vapauspuolue "hävisi" vaalit. 

Geert Wildersin johtaman puolueen "jääminen toiseksi" on erikoinen tulkinta, kun tiedetään, että Vapauspuolue nousi edellisiin vaaleihin verrattuna maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohittaen kristillisdemokraatit ja demokraattipuolue D66:n. Vapauspuolue nosti kannatustaan viisi prosenttiyksikköä ja lisäsi paikkamääräänsä peräti neljänneksellä. Näillä parametreillä populistit siis kokivat tappion, ainakin jos on uskominen länsimaisia valtamedioita.

Kaiken tämän hulabaloon keskellä herää kysymys, miksi näissä vaaleissa Wildersin Vapauspuolueelle haluttiin ennustaa vaalivoittoa. Viime vuosien huomion keskipisteenä olleissa tärkeissä vaaleissa kuten Brexitissä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleissa galluppeja manipuloitiin, jotta ne ohjaisivat kansalaisia äänestämään globaalieliitin toivomaa tulosta. Eliitin tavoitteita hyödyttävissä vaaliennusteissa käytettiin tällä kertaa nerokkaasti päinvastaista strategiaa, jossa nousussa olevan Vapauspuolueen vaalimenestys arvioitiin tahallaan liian suureksi, jotta puolueen saavuttama vaalivoitto näyttäisikin tappiolta. 

Wildersille vaalivoittoa luvanneissa ennusteissa kerrottiin, että 40 prosenttia äänestysikäisistä ei tiedä vielä kantaansa, mutta voi olla, että julkaisemattomissa gallupeissa tämän äänestäjäjoukon näkemykset tiedettiin melko tarkkaan. Joka tapauksessa ennen vaaleja julkisuudessa varmaa oli vain se, että media ja polittinen eliitti tiesivät Vapauspuolueen vievän valtapuolueilta ääniä, mutta toitottamalla manipuloitua ennustetta Vapauspuolueen saamasta suurimman puolueen asemasta, ne saattoivat todellisen vaalituloksen selvittyä julistaa populistien hävinneen vaalit, vaikka tosiasiallisesti juuri pääministeri Mark Ruttenin Vapauden ja demokratian kansanpuolue menetti kahdeksan paikkaa.

Ylen verkkosivuilla EU-fanaatikko Sampo Vaarakallio pukee analyysissään Hollannin vaaleista tuli Euroopan äärioikeistolle opetus sanoiksi monen toimittajan helpottuneet tunteet samalla kun hän pääsee voitonriemuisesti sättimään Donald Trumpia, joka on aiheuttanut hänen kaltaisille vasemmistoliberaaleille niin monet peppukivun riivamaat unettomat yöt:

Sen sijaan Hollannista tuli Euroopan muulle äärioikeistolle ja oikeistopopulisteille opetus: Donald Trumpin nimeen vannominen ei taida sittenkään olla viisasta. Otaksuttavaa on, että osasyy Wildersin gallupkannatuksen sulamiseen uurnilla oli Trumpin ihailu. Ehkä juuri kaoottiseksi äitynyt Yhdysvaltain politiikka säikäytti vakaampiin poliittisiin oloihin tottuneita hollantilaisia. Trump oli Wildersille lopulta kuoleman suudelma.

Monelle toimittajalle Trump on pakkomielle, jonka nujertamisesta ja mollaamisesta näyttää tulleen heidän tämänhetkinen elämäntehtävänsä. He eivät edes teeskentele olevansa puolueettomia toimittajia, vaan ovat moraalisessa alennustilassaan valmiita menemään niin syvälle, että asettuvat jopa kansan etua vastaan olevien kieroilevien lakimiesten puolelle, jotka kumoavat Trumpin legitiimejä poliittisia päätöksiä tulkitsemalla Amerikan perustuslakia kuin se olisi Kommunistinen manifesti. 

Huvittavinta Vaarakallion näkemyksessä on usko, että Hollannin korruptoituneen vanhan hallinnon säilyminen ylläpitäisi vakautta, vaikka sen poliitikka on syyllinen nykyiseen kuohuntaan.  Ruttenin johtaman Vapauden ja demokratian kansanpuolueen säilyminen päähallituspuolueena pitää entiseen malliin portit auki kolmannen maailman invaasiolle, joten hollantilaisille on jatkossakin luvassa lisää monikulttuurista vakautta.

Vaarakallion on myös toiveikas sen suhteen, että Hollannin vaalitulos katkaisisi populistien marssin, ikään kuin yksi tahallaan väärin tulkittu vaalitulos poistaisi kansalaisten tyytymättömyydestä nousevat syyt:

Vaalienhan arvioitiin aloittavan dominoefektin, jossa vapauspuolueen äärikansallinen, EU-vastainen ja nuivasti islamiin suhtautuva politiikka jatkaa viruksen tavoin leviämistään Ranskaan ja Saksaan, joissa myös äänestetään tänä vuonna.

Olkaa hyvä vaan ja kaataa vain itselleen, sillä väite on hienosti projisoitu taudinkuva, koska todellisuudessa nykysotkun syynä on vuoden 1968 uusvasemmiston kulttuurisyöpä, joka on levinnyt myös oikeistolaisiin puolueisiin. Kansankokonaisuutta suojelevat valkosolut ovat nyt liikkeellä, joten Vaarakallion on turha tässä vaiheessa vielä ennustaa punasyövän saavan yliotetta Euroopasta.

Hyvissä valheissa pitää olla sidoksena myös ripaus totuutta, jotta sen avulla saadaan potaska tungettua hyväuskoisen lukijan suusta liukkaammin alas. Siksi Vaarakallio on "analyysissään" valmis tunnustamaan ristiriidattoman tosiasian:

Mutta erityisen kova koulu vaalit olivat Hollannin työväenpuolueelle, jonka kannatuksesta lähti 20 prosenttiyksikköä. Demaripuolue romahti kakkospaikalta seitsemänneksi.

Perinteisen vasemmiston täystyrmäys ei kuitenkaan noussut pääotsikoihin Ylessä, vaikka Työväenpuolue PvdA menetti 38:sta paikasta peräti 29! Jopa kukservatiivisen (Cuckservatives eli vasemmiston "konservatiiviset" aisankannattaja so. nykyoikeisto) Kokoomuksen Verkkouutiset-nettilehdessä kerrotaan erillisenä uutisena perinteisen vasemmiston romahduksesta. Sami Metelisen katsaus "Vasemmisto on nujerrettu" – oikeiston voitto Alankomaissa oli murskaava onkin kylmäävää luettavaa kenelle tahansa vasemmiston kannattajalle.

Yhden laskutavan mukaan, jossa Hollannin puolueet on luokiteltu europarlamenttiryhmiensä mukaan, vasemmisto-liberaalit hävisivät 18 ja oikeisto-konservatiivit voittivat 11 paikkaa. Jos tulosta tarkastellaan maahanmuuton vastustajien ja puolustajien jyrkkinä ryhminä, niin vastustajista ainoastaan Vapauspuolue sai 5 lisäpaikkaa, kun taas jyrkimmät invaasion kannattajat, Vihreä vasemmisto, demokraattipuolue D66 ja turkkilaisten Denk lisäsivät edustajiensa määrää 20 paikalla. Puoluekartalla konservatiivit eli kukservatiivit ovat voittajia, mutta toisaalta maahanmuuttokysymyksen kannalta viiden paikan lisäys kahtakymmentä uutta invaasiomyönteistä paikkaa vastaan on vaikea pitää voittona. 

Hollannin vasemmiston syvenevää alamäkeä seuratessa on syytä pitää mielessä, että luonnosuojelua pilkkaava punavihreä unelmahöttöpuolue Vihreä vasemmisto (GroenLinks) moninkertaisti pienen kannatuksensa. Kommunistipuolueen fuusiossa vuonna 1989 syntynyt punavihreä "ympäristöpuolue" kasvatti parlamenttipaikkojensa määrän neljästä peräti neljääntoista olemalla näin vaalien suurin voittaja. 

Maan tulevaisuuden kannalta punavihreiden menestystä vieläkin suurempi uutispommi oli vasemmistolaisten turkkilaisten perustama uusi etnonationalistinen Denk-puolue, joka sai Hollannin 150-jäseniseen parlamenttiin heti kolme edustajaa. Se on maan ensimmäinen tiettyä etnistä vähemmistöä edustava puolue, jonka nousu parlamenttiin tullee omalta osaltaan polarisoimaan maan poliittista kenttää. Vastaavasti hallitsevan keskustavasemmiston äänisaaliin kuihtuminen kertoo omalla tavallaan maan tilanteen kärjistymisestä, koska sen menettämät äänet valuivat poliittisen spektrin vastakkaisille rintamalinjoille. 

Media, EU ja sen jäsenmaiden hallitseva globalistis-liberalistinen nomenklatuura kutsuu Hollannin vaalitulosta tietenkin torjuntavoitoksi ja kehrää Alexander Stubbin tapaan tyytyväisenä, kuinka maailma saatiin pelastettua "populistisen pedon" leviämiseltä. Joka tapauksessa he ovat oikeassa siinä, että Wildersin kampanja ei lähtenyt trumpilaiseen lentoon, mutta mitään syytä helpotukseen näillä Euroopan itsenäisten kansojen vihollisilla ei silti ole. Ne juurisyyt, jotka ovat synnyttäneet Hollanissakin populismin aallon ovat edelleen olemassa. Vapauspuolueen patoaminen vain lykkää ongelmia, joista puolueen suosio kumpuaa. Tuskallinen tosiasia on, että Hollannin tulevaisuuden kannalta keskeisin ongelma ei katoa mihinkään, niin kauan kuin vihamieliset ja parasiittimaiset muukalaiset ovat maassa; ongelma vain pahenee sitä mukaa mitä enemmän maahan päästetään kehitysmaalaisia.

Vaikka kriittiset kansalaiset ovat oikeassa siinä, että valtamedia ja valtapuolueet ovat tulkinneet Hollannin vaalitulosta oman agendansa mukaan, tosiasiaksi kuitenkin jää, että Vapauspuolueen menestys oli pettymys. Jälleen kerran Alankomaat osoittautui aisankannattajien maaksi sekä huoraksi, joka antautuu kaikillle vain siksi, ettei tarvitsisi pitää kiinni kunniastaan ja suojella kansanruumistaan, oli tunkeutujina sitten espanjalaiset, saksalaiset tai arabimuslimit. Ilmeisesti Hollannissa ei ole vieläkään tarpeeksi raiskaavia neekereitä ja veronmaksajien rahoja kuppaavia islamilaisia synnytystehtaita. Ainoastaan maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Rotterdamissa tilanne on äitynyt niin pahaksi, että yli puolet äänestysoikeutetuista päätti äänestää Vapauspuoluetta.

Vaalitulos paljasti, että tummapintaisten miehityksestä huolimatta hollantilaisista on mukavampaa paistatella Hyvän ihmisen sädekehässä kuin saada kansainvälisen median moitteet geneettisestä itsesuojelusta eli "rasismista". Koska kansakunnan väestöllinen tuho iskee toden teolla vasta seuraavaan sukupolveen, liberaalit hollantilaiset sulkevat sellaisen ajatuksen tiukasti pois mielestään ja keskittyvät siihen, josta on hyötyä (vanhaa kauppiaskansaa kun ovat) lyhyen tähtäimen hyvälle fiilikselle. Samalla "rasistisen" populismin vastustaminen toimii hollantilaisten aisankannattajien hyveliputuksena ja moraalisena signalointina kaltaisilleen opportunistisille pelkureiille. 

Myös Suomessa on näkyvillä samanlainen asenne. Täällä media kauhistelee Hollannin populisteja ja harmittelee sitä, että Trump tuli valituksi presidentiksi ikään kuin ne olisivat ongelma eikä ongelmien seuraus. Ongelmat ovat olemassa ja kasaantumassa, mutta toimittajat ja muutospelkoiset demarieläkeläiset uskovat auvoisesti, että menon pitäisi pysyä samanlaisena, eikä mitään tukea status guota horjuttaville populisteille saisi siksi antaa. Vaikka tässä joukossa on paljon ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä nykypolitiikkaan, äänestävät he silti samat politiikot valtaan, jotka ovat nykyisten ongelmien syynä. Ikävä tunnustaa, mutta myös Suomessa pelkuruus ja pään pensaaseen tunkeminen ovat tunnusomaista vaalikarjalle.

Jos asioita tarkastellaan avioimin silmin, koko demokraattinen prosessi näinä Euroopan kohtalon aikoina on syytä kyseenalaistaa. Näyttää siltä, että Länsi-Euroopan demografista kriisiä, sen alhaista väestönkasvua ja luovan alkuperäispopulaation korvautumista kognitiivisesti haasteelliislla afrikkalaisilla, ei voida enää ratkaista vaaleilla. Se olisi pitänyt tapahtua viimeistään 1980-luvulla. Koska mukavuudenhaluisille kansalaisille ei kansallismielisten liikkeiden varhaiset varoitukset kelvanneet, saavat he maistaa piakkoin karvasta kalkkia ja valita ne huonommat vaihtoehdot: joko kulttuuria luovan geeniperimämme hukkumisen kansainvaelluksen mutamereen tai taistelun, jossa on mahdollisuus selviytyä, mutta silloinkin vasta kovan verenvuodatuksen ja uhrauksien jälkeen.

MAAHANTULO EI OLE SUBJEKTIIVINEN OIKEUS KUTEN YLE MEILLE USKOTTELEE

Maailmanvaltiosta haaveileva juutalainen Martin Scheinin.

Viime viikonlopusta lähtien somen punavihreä kupla ja sen megafonina toimiva valtamedia kuten Yle ovat pää punaisena raivonneet Yhdysvaltain laillisen presidentin päätöksestä olla päästämättä maahan seitsemän Lähi-idän maan kansalaisia. Donald Trumpin päätöksen johdosta Yle on haastatellut päivystäviä desantteja ja marssittanut tv-studioon punaisen yliopiston politrukkeja, jotka eivät osaa päästellä suustaan muuta kuin 2000-luvun kommunismia tarkoittavaa taikasanaa "ihmisoikeudet".

Eilen Yle uutiset julkaisi verkkosivuillaan jutun Ihmisoikeusprofessori: Trump on pyyhkinyt pöytää kansainvälisillä sopimuksilla, jossa juutalainen kosmopoliitti Martin Scheinin kertoo, että "Trumpin muslimeille asettama maahantulokielto pöyristyttää maailman juristipiirejä", mikä on vähän koomista, koska sana "juristi" tarkoittaa mm. Itä-Euroopassa juutalaista. Juristipiireihin kuuluvaa Scheininiä tietysti kismittää se, että ainakin seitsemän kehitysmaan kansalaisten loputon virta Yhdysvaltoihin katkeaa pariksi kuukaudeksi. Toisaalta missään ei ole kuultu, että Scheinin olisi ilmaissut mediassa närkästystä siitä, kuinka Israel harjoittaa poissulkevaa etnovaltiopolitiikkaa ja rajoittaa maahantulijoita miten parhaaksi näkee. Niin, kuka hullu sitä nyt loisivaa kansainvaellusta omaan maahan haluaisi – paitsi moraaliseen hurskasteluunsa pakahtuneet länsimaiden "johtajat"! Scheininin haastattelulausunnot puolestaan todistavat, että hänellä on sangen erikoinen tulkinta totuudesta ja siitä, mitä Trump on tosiasiassa päättänyt:

– Trumpin asetus rikkoo sekä YK:n pakolaissopimusta että YK:n yleissopimusta kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista. Asetus syrjii Yhdysvaltoihin laillisestikin pyrkiviä ihmisiä nimenomaan uskonnon ja etnisen alkuperän perusteella. Tuota islaminuskoisiin kohdistuvaa syrjintää vielä kärjistää se, että Trump on tehnyt poikkeuksia kristittyjen osalta, jotka tulevat samoista maista

On valitettavaa, että liian monet kansalaiset ovat pelkän Ylen ja Hesarin varassa, sillä pienellä etsimisellä valtamediastakin löytyy jokunen julkaisu, joiden artikkelit todistavat millaisen Trump-kuplan "vastuulliset mediat" ovat jälleen kerran puhaltaneet ilmoille. Koomuslaisen Verkkouutisten toimittaja Juha-Pekka Tikan jutussa Tällainen USA:n maahantulokielto oikeasti on: Muslimeita ja maita ei mainita lainkaan oiotaan pahimpia Ylen ja Scheininin harhautusyrityksiä:

* Määräyksessä ei mainita lainkaan maita, julkisuudessa "muslimikiellon" "muslimimaita", joiden viisumeilla ei enää pääse USA:an. Ne ovat Iran, Irak, Libya, Somalia, Sudan, Syyria ja Jemen. 

Miksi niistä sitten ei pääse USA:an - ja miten nämä maat ovat valikoituineet? Siksi ja siten, että ne olivat presidentti Barack Obaman joulukuussa 2015 allekirjoittamassa laissa ja siihen helmikuussa 2016 tehdyssä lisäyksessä listatut maat, joissa käynyt henkilö ei enää päässyt USA:an viisumivapaasti. 

(...) Kristittyjä, muslimeita tai muita uskontoja ei tässä kohdassa tai muuallakaan dokumentissa mainita lainkaan.

Demokraattista puoluetta fanittavilla suomalaisasiantuntijoilla on muutoinkin valikoiva muisti ja tunteen sääntely, sillä tiedossa ei ole, että he olisivat raivostuneet Obaman vuonna 2011 asettamasta 6 kuukauden maahantulokiellosta kaikille irakilaisille. Maahantulokielloissa ei muutoinkaan ole mitään ihmeellistä, sillä Yhdysvallat on tehnyt niitä jatkuvasti, mutta asia nousi todelliseksi ykkösuutiseksi liberaalissa mediassa vasta nyt, kun päätöksen teki sen syvästi inhoama Donald Trump. Kun esimerkiksi vuonna 1981 Yhdysvaltojen Iranin lähetystön kaappauskriisin aikana demokraattien presidentti Jimmy Carter teki päätöksen kaikkia iranilaisia koskevasta maahantulokiellosta, yksikään liberaali lännessä ei nostanut sormeaan sitä vastaan.

Punaliberaalin tärähtäneistön reaktiot Trumpin hallinnon ensimmäisen viikon päätöksiin ovat näyttäneet toteen, että se on täysin tunteiden hallittavissa ja vietävissä. Hysteerisyydessään se on kyvytön käsittäämään, että maan johtajan ensisijainen tehtävä on ajaa kansalaistensa etua. Trumpia ei siis ole valittu YK:n pääsihteeriksi kuten "edistyksellisten" ulostuloista voisi päätellä. 

Scheininin ja tänään Yle TV 1:n A-studiossa ja verkkosivuilla haastateltu kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen ovat internationalisteina kansallista suvereniteettia vastaan, mikä näkyy herrojen jatkuvana vetoamisena "kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin", jotka ovat loppujen lopuksi vain  pelkkiä paperinpaloja ilman kansalaisten antamaa valtuutusta. Sitä paitsi nämä YK:sta maailmanvaltiota toivovat uusbolsevikit tulkitsevat suvereenin maan asettamia maahantulokieltoja täysin perusteettomasti ihmisoikeuskontekstissa, sillä vieraaseen maahan tuleminen ei ole kenenkään subjektiviinen oikeus. Siksi suvereeni maa voi rajoittaa sitä tarpeen mukaan. 

Vastaavasti syrjinnästä puhuminen on asianmukaista vain silloin, kun se koskee maan sisällä olevia kansalaisia, mutta olisi järjetöntä, että syrjinnän kielto ulotettaisiin koskemaan maan ulkopuolella olevia ulkomaalaisia. Kenenkään ihmisoikeutta ei rikota sillä, että Yhdysvallat päättää olla päästämättä maahan vieraan maan kansalaisia. Kuten sanottua, vieraaseen maahan matkustaminen ei ole subjektiivinen oikeus eikä myöskään ihmisoikeuskysymys. 

Globaalit liberaalimediat ottavat YK:n pakolais- ja ihmisoikeussopimukset esiin vain silloin, kun joku valkoinen länsimaa ei noudata niitä pilkulleen siten kuin joku ihmisoikeusjuristi ne tulkitsee. Julkisuudessa ei koskaan nouse moraalista närkästystä, jos joku Afrikan tai Aasian maa päättää maahantulokiellosta. Onkin syytä olettaa, että ihmisoikeussopimusten velvoitteet on jo alun alkaen suunnattu vain valkoisille kansoille, jotta niiden verukkeella voitaisiin oikeuttaa satojen miljoonien invaasio länsimaihin ja lopulta niiden geneettis-kulttuurinen tuho.

Pienen Suomen puuttuminen Yhdysvaltojen lainsäädäntöön ja poliittiseen päätöksentekoon näyttää siltä kuin maa olisi sairastunut henkiseen ruotsalaisuuteen, jossa pyritään olemaan koko maailman omatunto. Ylen uutinen Presidentti Niinistö Trumpin pakolaisrajoituksista: Länsimaisten arvojen vastaista paljastaa, kuinka porvaripuolueista koostuva poliittinen johtomme on liittynyt vasemmistoliberaalien nostattamaan Trump-vastaiseen hypeen.  

Luonnollisesti eniten Trumpin päätöksestä ovat suuttuneet Suomessa kaksoiskansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset. Afrikan mustalaisina tunnetut somalit olivat asiasta tietenkin eniten käärmeissään, joka pantin merkille Ylen jutussa Somaliliitto ei yllättynyt: Maahantulokiellot vasta alkua. Uutisessa nämä suomalaisten elättämät kutsumattomat vieraat yrittävät tehdä itsestään jonkinlaisia valkoisen rasismin ja sorron uhreja. Se, että länsimaissa ylipäätään sallitaan epäloojali kaksoiskansalaisuus on silkkaa vieraskoreaa mielettömyyttä. Aiheesta on kirjoittanut hiljattain filosofi Jukka Hankamäki blogissaan:

Kaksoiskansalaisuus on käsitteestä alkaen ristiriitainen ilmiö. Ihminen ei voi olla samanaikaisesti ja ristiriidattomasti kahden erilaisen oikeusjärjestelmän alainen. Mitä suurempi ero oikeusjärjestelmillä on, sitä helpommin syntyy konflikteja. 

Jos ja kun kaksoiskansalaiset synnyttävät Suomen ja Yhdysvaltojen välille diplomaattista kiistaa, syy ei ole maan, joka päättää rajoittaa joidenkin tiettyjen muiden maiden kansalaisten maahantuloa. Syy ei ole Suomenkaan. Konfliktin aiheuttavat nuo Suomeen muuttaneet ja Suomen kansalaisuuden saaneet, jolloin syyllisyys asiassa kuuluu aiheuttamisperiaatteen mukaisesti heille ja heidän lähtömailleen.

Ylellä näyttää menevän kaikki energia Trumpin kauhisteluun, jota monet pitävät toisaalta vaihteluna ainaiseen kauhukuvien luomiseen Putinista. Tosin tänään olisi voinut osua Ylelle iso skuuppi, mikäli Kanadan Quoebecissä sijaineessa moskeijassa kuusi kuolonuhria vaatineen ammuskelun takaa olisi paljastunut valkoinen äärioikeisto, jota Kansan uutiset ehti jo toivoa:

Kanadan viranomaiset eivät toistaiseksi ole kertoneet pidätetyistä mitään. Paikallisen lehden mukaan toinen on 27-vuotias. Siksi on liian aikaista arvailla, mutta merkit viittaavat äärioikeiston suuntaa.

Myös Yle kertoi vielä iltakuuden tv-uutisissa näyttävästi terroriteosta, mutta kun myöhemmin tekijöiksi on paljastumassa Allahu Akbaria huutaneet miehet, jotka tulivat viime viikolla (!) pakolaisina Syyriasta, hävisi Ylen mielenkiinto tekoa kohtaan seuraavissa puoli yhdeksän uutisissa, jossa iskua käsiteltiin pikaisesti ja valehdeltiin, että "tekijöistä ja heidän motiiveistaan ei ole tietoa". Valtion omistamassa yleisradioyhtiössä täytyy olla jotain pahasti vialla, kun sen siivuttamat tosiasiat löytyvät MV-lehdestä. 

Ai niin, mistä maista  tuleville presidentti Trump asettikaan maahantulokiellon? On suurta ironiaa, että liberaalimedian lempilapsi, Kanadan punainen pääministeri Justin Trudeau, on moittinut ankarasti Trumpin päätöstä kieltää syyrilaisilta pakolaisilta määräaikaisesti maahanpääsyn Yhdysvaltoihin....

                                                         ************************

Yle TV1, maanantai 30.1.2017 klo 21:00, A-studio 

Trump ja muslimit, asiantuntijana emeritusprofessori Lauri Hannikainen. Perussuomalaisten kiirastuli - auttaisiko puheenjohtajavaihdos? Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

KORRUPTOITUNEIDEN POLIITIKKOJEN, MEDIAN, JA AKATEMIAN SOTA OMAA KANSAA VASTAAN

Jossain määrin kunniallisina aikoina, ehkä vielä 1980-luvulla, lehdistö ja tv saattoivat julistaa ilman kansalaisen kokemaa suurta myötähäpeää, että ne ovat neljäntenä valtionmahtina vallan vahtikoiria. Tänään menneiden aikojen näennäinenkin rehellisyys ja asiaperusteinen puolueettomuus on pyyhitty pois. Media on jo pitkään ollut vallan sylikoira, mutta nyt se on alkanut itse ohjailla röyhkeällä isännän otteella politiikkaa. Viime lauantaista lähtien valtamediat ovat vastuuttomassa vallanhimossaan painostaneet hallituspuolueita häpeälliseen poliittiseen farssiin, joka on ollut niin härskiä, että pökertyneet kansalaiset eivät vieläkään ymmärrä tulleensa perseraiskatuksi punavihreällä totalitarismilla. 

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat tehneet kylmäveristä harkintaa käyttäen arkisesta mutta traagisesta 28-vuotiaan sekakäyttäjän kuolemantapauksesta päiväkausia jatkuvan uutisdraaman. Hallituspuolueiden poliitikkojen on ollut mahdotonta pysyä tapauksesta sivussa, sillä näkyvyydessään uutisointi on ylittänyt kaiken kohtuullisuuden – media vie ja poliitikot vikisevät. Oppositiopuolueille tämä kaikki on tullut kuin tilauksesta, ja ne ovatkin tarkoituksella lietsotun natsihysterian vallitessa voineet vaatia mitä mielettömämpiä lainmuutoksia, joilla ajetaan punavihreiden kannattamaa poliittisen korrektiuden totalitarismia. Lopullisena päämääränä on saada kaikenlainen maahanmuuttokriittisyys pois poliittiselta esityslistalta ja tätä tavoitetta tukee juuri epämääräisen "rasismin" kriminalisoiminen.

Thatcherilaista kovanaamaa esittävä sisäministeri Paula Risikko (kok.) selvästikin nauttii päästessään kyykyttämään jotain pientä nuorten miesten porukkaa, joka on lynkattu mediassa jo moneen kertaan. Varsinaista valtiomiesmäisyyttä ja arvojohtajuutta. Sisäministeriötä on tätä nykyä syytä kutsua Vuonna 1984 -romaanin mukaisesti Rakkaudenministeriöksi, sillä tänään pidetyllä eduskunnan kyselytynnilla Risikko katsoi sensuurin olevan sananvapautta ja totuuden vihapuhetta, johon Rakkaudenministeriön on puututtava ankarasti. Ylen verkkosivujen uutisessa Risikko eduskunnassa: Väkivaltaiset äärijärjestöt pitää kieltää rakkausministerimme haluaisi kriminalisoida Suomen Vastarintaliikkeen lisäksi muitakin nationalistisia ryhmiä, koska käyttii äärijärjestö-sanasta monikkomuotoa. 

Kyselytunnin kysymyksen Risikolle esitti Vihreiden turkkilaistaustainen kansanedustaja Ozan Yanar, joka halusi painokkaasti saada vastauksen sille, miten hallitus aikoo estää äärioikeiston ja uusnatsien järjestäytyneen väkivallan. Mahtipontisen vaatimuksen sisältänyt kysymys on järjetön, sillä väkivaltaisiin yhteenottoihin on syyllistynyt harvakseltaan vain Vastarintaliike (sekä sen vastustajat) ja nujakat ovat olleet kaikkea muuta kuin järjestäytyneitä. Suomalaisen kansanvallan alennustatilasta kertoo jotain se, että Helsingin punavihreässä kuplassa elävät unelmoijat ovat äänestäneet eduskuntaan Euroopan ulkopuolisen etnisen ryhmän etua ajavan henkilön, joka kaikessa vihamielisessä kiittämättömyydessään esittää vielä vaatimuksia, miten vihreiden karsastamien suomalaisnationalistien poliittista vapautta pitäisi rajoittaa.

Kansalaisista oli varmasti huvittavaa seurata, kuinka Risikko vastasi opposition kysymyksiin kuin mikäkin kympin tyttö. Konformistisen hikipinkon lailla hän esitti vihreälle miesopettajalle vielä omia ehdotuksiaan "vihapuheen kitkemiseksi". Niin sanotun Aidon sananvapauden™ nimissä Risikko vaati maahan lisää nettipoliiseja valvomaan kansalaisten ajatuksia. Saman vaatimuksen hän oli toistanut jo aamupäivällä sisäministeriön foorumissa, jossa hän ohjeisti poliisijohtoa. Sisäministeriön uutisessa asiasta kerrotaan näin:

- Me emme saa turtua vihapuheeseen. Nykyisellä lainsäädännöllä näyttää olevan vaikea selvittää vihapuheen taustalla olevia tahoja ja motiiveja, ja puuttua niihin. Lainsäädäntö on myös pirstaleinen, sisäministeri Paula Risikko sanoo. 

Risikon mukaan vihapuheeseen tulee puuttua selvästi aiempaa johdonmukaisemmalla ja tehokkaammalla tavalla. Myös resurssit, esimerkiksi nettipoliisin osalta, on arvioitava uudestaan. 

- Suurin ongelma vihapuheen kanssa on se, että pidemmällä aikavälillä se on ensiaskel väkivallan suuntaan. Vaikka väkivalta ei olisi vihapuheen levittäjän henkilökohtainen tarkoitus, vastakkainasettelun kasvattaminen johtaa helposti siihen. Vihapuheelle, väkivallalle ja rasismille on oltava nollatoleranssi, Risikko painottaa.

Vaikka Ruotsissa ei ole lakkautettu fasistisia järjestöjä samalla tavalla kuten nyt on suunniteltu Suomessa, on tapa, jolla "yhteiskunnalliseen ongelmaan" regoidaan eduskunnassa, lainattu suoraan Ruotsista. Kun länsinaapurissa törmätään tai paremminkin nostatetaan "yhteiskunnallinen ongelma", säädetään ensimmäiseksi laki, jonka ajatellaan ratkaisevan kysymyksen. Kun esimerkiksi raiskausten määrä lähti ulkomaalaisten määrän lisääntyessä kasvuun, säädettiin laki, jossa raiskauksesta saa kovemman tuomion. Lain jälkeen raiskausten määrä on kasvanut edelleen, sillä laki ei muuttanut mitenkään ongelman ydintä: ulkomaalaisten kasvavaa määrää.  

Vihreitäkään ei todellisuudessa kiinnosta tietyn kysymyksen ratkaisu, etenkin jos se saa "ongelmasta" itselleen hyödyllisen lypsylehmän loputtomalle vallanhalulleen.  Puolue ymmärtää Vasemmistoliiton tapaan, että sillä on Ruotsin lailla paljon "moraalista" valtaa, jota se voi käyttää epäsuorasti osallistumatta itse varsinaiseen päätöksentekoon. Risikon ehdottamat toimet tyydyttävät varmasti tiukintakin vihreää khmeriä, sillä tuollaisenaan niiden toteuttaminen vaatisi valtavasti Ajatuspoliiseja, jotka kustannattaisiin punavihreiden suosimalla velalla ja verotuksella. Vihreille sopii vallan mainiosti, että perustuslailliset oikeudet kuten yhdistymis- ja kokoontumivapaus eivät kuulu eri mieltä oleville "fasisteille". 

Ilmapiiri punavihreiden totalitarismille on muutenkin otollinen, sillä maamme älymystö on ollut asiasta täysin vaitonainen, ainoastaan pari vanhaa jäärää kuten Venäjän historian emeritusprofessori Timo Vihavainen  ja hovioikeudenneuvos Jukka Kemppinen ovat varoitelleet totalitarismista ja sen sellaisesta. Vihavainen moittii nykymedian tilaa huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan Maxima culpa. Teksissä hän ruotii kovin ottein tapaa, jolla valtamediat ovat uutisoineet Asema-aukion välikohtausta ja sen ympärillä pyörinyttä loiskiehuntaa:

Häpeämätön poliittisen myntin lyöminen inhimillisellä tragedialla, mielikuvien katteeton rakentelu, poliittiset vaatimukset ja aivan fantastiset johtopäätökset ovat tulleet sen rauhallisen ja asiallisen uutisoinnin ja analyysin tilalle, jollainen kerran oli myös suomalaiselle laatumedialle luonteenomaista. Vaikka tiedän, että tässä sopassa jokainen, joka yrittää esittää rauhallista ja asiallista analyysiä, leimataan oitis äärihörhöksi ja vähintäänkin rikollisuuden suosijaksi, totean vielä kerran, että on häpeällistä, mikäli lehdistö meillä alkaa seurata amerikkalaisten slummiaviisien toimintatapoja sen sijaan, että se ottaisi asiat asioina ja tyytyisi järjen argumentteihin.

Kemppinen puolestaan kertoo Verkkouutisissa, että 

– Isompi ihmisoikeusasia kuin höyrypäiden paimentaminen on ”Orwellin maailman” vastustaminen. Ihmisellä on oltava turva tuomareita vastaan eikä ajatuspoliisia saa perustaa, Kemppinen kirjoittaa blogissaan.

Juridiikan asiantuntijat kertovat, että ns. viharikoslakeja säädetään yhteiskuntarauhan turvaamiseksi ja kansainvälisten sitoumusten vuoksi. Pahamaineinen marxilaistaustainen Demla eli nykyiseltä nimeltään Oikeuspoliittinen yhdistys vaatii tiedotteessaan Poliisin on ansaittava kansalaisten luottamus, että rikoslainsäädäntöä on tarkistettava vain äärioikeistolaisen toiminnan suhteen  ja valittelee sitä, että poliisi kohtelee kovakouraisesti sitä vastaan hyökänneitä äärivasemmistolaisia "aktivisteja".

Demlalla ja toimittajilla lienee vahvoja yhteyksisä, sillä lähes kaikissa valtamedian asiantuntijahaastatteluissa on käytetty Demlan juristeja ja demlahenkisiä professoreita. Tämä huomaa helposti siitä, että kaikki asiantuntijalausunnot ovat samanlaisia, tyypillisenä esimerkkinä Ylen juttu Professorit: Rikoslain rasismipykälät kirjoitettava uusiksi, joka todistaa samalla kuinka kulttuurimarxilaista ja siten korruptoitunutta väkeä yliopiston korkeimpina asiantuntijoina toimii. Tavallisten suomalaisten intressistä vieraantuneet Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander ja Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro horisevat kansainvälisten sopimusten sitovuudesta, ikään kuin Suomessa noudatettava (perustus)laki olisi säädetty Tel Avivissa, Haagissa tai New Yorkissa. Molemmat professorit ovat puheiden perusteella ilmiselviä kansanvihollisia ja Lavapuron ylikansallisesta unelmoinnista Yle Watch on kirjoittanut aiemminkin. Tällä kertaa hän herjaa suomalaista demokratiaa ja vaatii, että kansalliset lakimme pitää alistaa kosmopoliittisen klikin sorvaamiin kansainvälisiin sopimuksiin, siis paperinpaloihin, joille kansalaiset eivät ole antaneet henkilöhtaisesti mitään mandaattia missään äänestyksessä:

– YK:n rotusyrjintäsopimus velvoittaa yksiselitteisesti Suomenkin eduskuntaa säätämään sellaista lainsäädäntöä, jossa esimerkiksi Suomen vastarintaliikkeen kaltainen toiminta kielletään, Lavapuro lataa. Lavapuron mukaan tosiasiallinen rotusyrjintä yritetään joskus naamioida sananvapauden tai yhdistymisvapauden harjoittamiseksi. – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 artikla ja EU:n perusoikeuskirjan 54 artikla kieltävät perus- ja ihmisoikeuksien väärinkäytön.

Kaiken karvaisten asiantuntijoiden ja kukkahattu-poliitikkojen on mahdotonta ymmärtää, että verkossa lähinnä vain eliittiä pelottava vihapuhe johtuu hallituksen ilman kansan hyväksyntää harjoittamasta ulkomaalais- ja pakolaispolitiikasta.  Kun etsitään syitä yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen, ei pitäisi katsoa Vastarintaliikkeeseen, sillä se on vain ongelman oire, vierasta bakteeria vastaan taisteleva antibiootti. Todellisia rikollisia ovat sellaiset ääriliikkeet kuten Kokoomus, RKP, Vihreät, SDP, Keskusta, Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset, ja Vasemmistoliitto. Vaadimme niiden välitöntä kieltämistä Suomen kansalle vaarallisina rikollisliigoina.

                                                          *********************



Mitä tulevaisuus tuo mukanaan uusien ajatusrikoslakien myötä? Kaikki jatkuu samanlaisena, "ongelma" ratkaistu, koska suut on tukittu? Monikulttuuri alkaa sen jälkeen vihdoin toimia? 

Te voitte kieltää meidät, tukkia suut. Te voitte vangita meidät. Te voitte kieroilevien ihmisoikeusjuristien avulla karkottaa meidät aina pohjoiseen ulottuvalle vankileirin saaristoon. Te voitte vaikka tappaa meidät "ihmisoikeuksien" ja "tasa-arvon" nimissä. Ihan sama, sillä me emme luovuta. Te voitte kieltää totuuden, mutta koskaan te ette voi vangita ajatuksiamme, henkistä vapauttamme, kansan tahtoa elää.  Me puolustamme Suomen kansaa ja sen vapauttaa loppuun asti, jopa siihen asti kunnes te itsekin huomaatte olevanne kuopan reunalla, vain siksi että olette suomalaisia. Erona meihin on kuitenkin se, että te kuolette pettureina, me vapaina miehinä ja naisina.