JARI TERVO KUVITTELEE SUOMALAISTEN LOUKKAANTUVAN RASISTI-LEIMASTA

Sen tietää, että kun Yle uutiset haastattelee kynäiljä Jari Tervoa, se tehdään joko siksi, että tältä on ilmestynyt uusi kirja tai hän toistaa jonkun rasistisen ilkeyden suomalaisesta kansanryhmästä. Eilen Ylen verkkosivuilla ilmestyneessä jutussa Kirjailija Jari Tervo ei pelkää sanoa mielipidettään: "Niin kauan on toivoa, kun rasisti loukkaantuu, jos häntä sanoo rasistiksi" täyttyvät kätevästi nämä molemmat ehdot. Saamme taas kuulla tuttua kitinää suomalaisten rasismista ja toisaalta tietoista vaikenemista kehitysmaalaisten rodullisesti motivoituneista rikoksista.

Kulttuuritoimittaja Miia Gustaffsonin tekemässä haastatellussa yritetään jälleen kerran pedata Tervolle tämän pitkään hamuamaa Finlandia-palkintoa. Toisaalta Tervo pyrkii näennäisen rajuilla ulostuloillaan saamaan julkisuutta ja siten myyntiä uudelle kirjalleen. Haastattelun ja kirjansa avulla hän voi lässyliberaalina Cuck-miehenä propagoida lempiteemojaan kuten monikultturismia, suomalaisvihaa ja pro-feminismiä:

Tuoreessa romaanissaan Tervo keksi rinnastaa sosiaalisen median antiikin draamojen kuoroon. Ikiaikaisissa näytelmissä kuoron rooli oli suuri. Se kommentoi jatkuvasti näyttämön tapahtumia ja neuvoi, miten henkilöiden tulisi toimia ja mitä ei missään nimessä tulisi tehdä. 

Tosin pari viikkoa sitten julkaistussa Aamen-romaanissa on paljon tunnistettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Romaanissa äänen saavat tasavertaisesti maahanmuuttovastaista mielenosoitusta junaileva taksikuski ja turvapaikanhakijoita piilotteleva pastori.

Mitään uutta haastattelu ei tuo Tervon itsensä luomaan julkisuuskuvaan. Hän toistaa rutiininomaisesti moneen kertaan kuullut pikkunokkeluudet sananavapauden ongelmista ja suomalaisten umpimielisestä rasismista. Eräs sosiaalisen median kommentoija kutsuikin Tervoa osuvasti karikatyyriksi despoottisesti ajattelevasta "liberaalista" intelligentsijasta,  joka on oikeamielisyydessään niin ylimielinen, että väärää mieltä oleminen on välittömästi eräänlainen maksiimi ihmisen pahuudesta. Tämä haastattelu vain vahvistaa tätä mielikuvaa vai mitä pitäisi ajatella näin veltosta ja ennalta-arvattavasta nykyintellektuellin ajattelusta:

Tervo ei ole kuitenkaan vaipunut synkkyyteen. Hänen mukaansa meillä on vielä toivoa.  

– Olemme vielä siinä tilanteessa, että kun rasisteja sanoo rasisteiksi he loukkaantuvat. Silloin kaikki on hukassa, jos he vain toteavat, että joo näin on.  

Tervon provokaatio osoittaa suurin piirtein samanalaista rohkeutta kuin papilta, joka julistaa Vatikaanissa olevansa katolinen. Hän taitaa ihan tosissaan uskoa, että suomalaiset loukkaantuvat rasistiksi nimittelystä, varsinkin kun sen tekee etuoikeutettu median lemmikki.  Valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittava tärähtäneistö ei ylipäätään tunnu ymmärtävän sitä, että jatkuva rasismin metsästys on kokenut vuosien varrella sellaisen inflaation, ettei siinä ulos syljetyillä leimasanoilla ole enää juurikaan merkitystä. Siinä vaiheessa kun älyllisesti nyrjähtäneen lukeneiston mielestä lähes jokainen suomalainen on "rasisti" ja "transfobi", kadun mies ja nainen reagoi tähän pelkällä huvittuneella olankohautuksella. 

Punavihreässä kuplassa toki uskotaan vielä rasisti-kortin heiluttelun voimaan, eihän Tervokaan sitä muuten tekisi. Tosiasia kuitenkin  on, että mitä enemmän tuota korttia vilautellaan, sen merkityksettömäksi se käy. On huvittavaa, että jo pelkkien netti-ilmiantojen perusteella ainoat loukkaantujat ovat nykyisin niitä, jotka eivät kestä kuulla Saharan eteläpuolisista vapaamatkustajista perinteistä n-alkuista sanaa ilman hyperventilointia. Tässä mielessä länsimaissa on vielä toivoa, koska jo yhdellä sanalla saadaan tärähtäneistö vesikauhuiseen tilaan, jossa se ei pysty toimimaan kuin pelkän ehdollistetun selkäydinreaktion mukaan. 

Haastattelusta välittyy selvästi, kuinka myös toimittaja Miia Gustaffson sympatisoi Tervon tapaan vaikutusvaltaisen kulttuurimafian hegemonisia "arvoja". Ilman vasta-argumentteja Tervo päästää suustaan annefrankkinsa lukeneelle yli-ikäiselle runotyttötoimittelijalle aivotuhnun, jonka mukaan tiettyjen ryhmien negatiivisten piirteiden kritisoiminen samaistuu juutalaisten väitettyyn uunittamiseen:

Siinä Tervo on tiukkana, ettei hän hyväksy rasistisia tai naisvihamielisiä kommentteja. Niitä ei voi hänen mukaansa pitää missään nimessä mielipiteinä, joita voi heitellä kevyesti kuuluville.  

– Ne ovat yhtä vähän mielipiteitä kuin juutalaisten laittaminen kaasukammioon.

Kun Tervo pari vuotta demonisoi etnomasokistisesti suomalaista kansanryhmää jutussaan "Valkoinen roskaväki" (kuvitelkaa mikä valtamedian paskamyrsky olisi noussut, jos Tervo olisi käyttänyt valkoisen sijaan sanaa musta), haastattelija pitää tätä ilmeisen onnistuneena ulostulona:

Sitä on tullut, sillä Tervo on ottanut äänekkäästi kantaa turvapaikanhakijoiden puolesta, rasisteja vastaan. Etenkin tämä Ylen sivuilla julkaistu kolumni aiheutti äläkän. 

Tervo ei ollut kuitenkaan moksiskaan. Häntä ihmetyttää sen sijaan se, miksi vain ani harvat kirjailijakollegat sanovat ääneen ajatuksiaan. Hän tietää, että he ovat ajattelevaa porukkaa.

Sitaatissa käy ilmi, että Tervo pitää kaikkien turvapaikanhakijoiden kuten perusteettomien elintasosurffaajien vastustajia absoluuttisina pahoina eli Tervon pervon logiikan mukaan rasisteina. Hän kehtaa myös valehdella lukijoille, etteikö hän muka ottaisi itseensä, kun "rasistit" jauhoittavat hänen löysät puheensa kerta toisensa jälkeen. Tosin Tervo on varmasti oikeassa siinä, että muissa kirjalijoissa löytyy hänenlaisiaan punaliberaaleja inisijöitä, jotka sallivat luonnon kuormitukselle kestämättömän valepakolaisinvaasion. He ovat kuitenkin sen verran ajattelevia, etteivät ala suoraan leimaamaan erimielisiä "valkoiseksi roskaväeksi".

Tekopyhälle ajallemme on tyypillistä, että media nostaa tosinajattelijoiksi henkilöitä, jotka ovat yhtä mieltä valtaapitävien kanssa. Tervon häpeäksi on sanottava, että hän ei ole sen enempää petoksellisen eliitin kriitikko kuin itsekriittinenkään. Tuore Ylen haastattelu todistaa vastaansanomattomasti, että häntä voi luonnehtia sen suurempaa vääryttä tekemättä kansanviholliseksi. 

EU.N UUSI PERHEENYHDISTÄMISPÄÄTÖS – SUOMALAISET EIVÄT VOI ENÄÄ ITSE PÄÄTTÄÄ KUKA MAAHAN TULEE

Jäsenvaltioiden yläpuolelle asettuva Euroopan Unioni on pohjimmiltaan loisorganisaatio, joka paisuttaa  kaikin tavoin valtaansa ja byrokratiaansa kansalaisten edun vastaisesti. Se saa voimansa häikäilemättömistä teknokraateista, virkamiehistä ja byrokraatiesta, joille tärkeintä on oma etu ja harhaisen ideologian noudattaminen. 2000-luvun eurooppalaiselle Neuvostoliitolle työskentelevät virkamiehet eivät ole lojaaleja kansoilleen, vaan he ajavat ainoastaan EU:n etua, joka on tarjonnut heille hyväpalkkaisen uran kansakuntien tuholaisina. Petoksellinen asenne selittyy myös sillä, että he eivät ole saaneet äänestäjiltä minkänälaista mandaattia toiminnalleen. Näin ollen kyse ei ole edes demokratiateatterista kuten jäsenmaiden paikallishallinnoissa, vaan pelkästään omavaltaisesta vallankäytöstä EU:n nimissä. 

Tuon kansalaiskontrollin ulottumattomissa olevan klienteelin mielivallan Suomi sai kokea aivan hiljattain, kun EU päätti tuoreella tuomiopäätöksellään pakottaa maamme viranomaiset päästämään maahan lisää kehitysmaiden siipeilijöitä. Asiasta kerrottiin tänään ilmestyneessä Ylen verkkosivujen uutisessa EU:n tuomioistuin pakottaa Suomen helpottamaan perheenyhdistämistä – se ei enää auta satoja alaikäisenä saapuneita pakolaisia, joiden vanhemmat jäivät kotimaahan. 

Jo jutun otsikko on kaikessa härskiydessään julkea, sillä pahamaineinen Ylen vasemmistotoimittaja Eero Mäntymaa kääntää itselleen mieluisan uutisen mutkalle siten kuin kyseessä olisi loppujen lopuksi ikävä maahanmuuttovastainen toimi. Mäntymaalle ei riitä, että Suomeen tuotetaan lisää etnisesti ja kulttuurisesti sopeutumattomia muukalaisia, vaan hän jää kynäilemässään mielipideuutisessa harmittelemaan sitä, että uudesta Eurostoliiton diktaatista huolimatta se ei voi (vielä) kumota demokraattisen kansallisvaltion vanhoja pykäliä, joilla perheenyhdistämiskieroilua rajoitettiin edes jossain määrin.

Nyt Suomi löysää perheenyhdistämistä koskevaa linjaansa. Se ei johdu poliittisesta tahdosta vaan pakosta.

Pari viikkoa sitten EU:n tuomioistuimen tekemän ennakkoratkaisun mukaan vanhempien tulee päästä lastensa luo, kunhan perheenyhdistämisprosessi on aloitettu alaikäisenä. Asiasta kertoi tuolloin Helsingin Sanomat.

Suomen viranomainen ei voi tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa tuomioistuimen ratkaisun kanssa. Se tarkoittaa, että Maahanmuuttoviraston on muutettava linjaansa.

Mitä virkaa on demokratialla ja ylipäätään Suomen valtiolla, jos kerran omavaltainen EU-klikki voi tehdä päätöksiä, jotka kumoavat kansalaisten tahdon? Valtamedia puhuu mielellään länsimaisista arvoista ja demokratiasta, mutta käytännössä eurooppalaiset eivät voi vaikuttaa politiikkaan, vaikka ovat ensin äänestäneet siitä omissa valtiossa. 

Reilussa ja avoimessa fascismissakin kansalaisilla on enemmän sanottavaa kansakuntaa koskevissa tärkeissä kysymyksissä kuin EU:ssa, jossa päätöksiä tekevät kansallisivaltioihin jo lähtökohtaisesti vihamielisesti suhtautuvat Brysselin virkamiehet. Niin kauan kuin Suomi ja muut Euroopan maat kuuluvat Unioniiin kansalaisilla ei ole todellista päätäntävaltaa eikä näin myöskään aitoa vapautta. 

                                                                     
                                                             *********************

TV1, perjantai 11.5.2018 klo 18:30, Puoli seitsemän 

Vieraana vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim. Leijonapelaajat kertovat mitä äidin tuki on heille merkinnyt ja tutustumme nakkikoppiveneiden tarinaan. Juontajina Susanna Laine ja Mikko Kekäläinen. #puoli7 HD

Lähinnä poppareita ja näyttelijöitä vieraiksi kutsuva Puoli Seitsemän -ohjelma tunnetaan kansallismielisten keskuudessa siitä, että se peruutti aikoinaan popmuusikko Tero Vaaran kutsun. Syy peruutukselle oli Vaaran totuutta pelkäämättömät näkemykset maahanmuutosta. Vimeistään tänään ohjelma näytti mitä väriä se liputtaa, sillä studioon oli kutsuttu Vaaran negatiivinen peilikuva, etnistä suomalaisuutta karsastava somalitaustainen "tasa-arvoaktivisti" (sic) Maryan Abdulkarim. 

Tahattomalta komiikalta ei voitu ohjelmassa välttyä, sillä muslimiksi julistautuva feministi on samanlainen oksymoroni kuin valtava kääpiö. Lisäksi puhe suvaitsevaisuudesta kuulostaa vähän hassulta muslimin suusta, sillä vain vähän aikaa sitten paljastui, kuinka Brysselin suurmoskeijassa lietsottiiin uskonveljiä- ja sisaria kivittämään homot. Oman hauskan twistinsä asiaan tuo se, että esimerkiksi Suomessa Setan homot ja homoemot ovat puolustaneet kiihkeästi muslmien maahanmuuttoinvaasiota.

                                                             *********************

TV1,.perjantai11.5.2018 klo 20:00, Pressiklubi 

Huhtasaaren gradukohu paisuu. Onko Suomi aseeton sarjakuristajan edessä? Vieraana kirjailija Jari Tervo. #pressiklubi HD

Vanha jengi koossa taas! Jari Tervolle suotiin jälleen kerran mahdollisuus levittää sairaalloista persukaunaansa. Siinä sivussa hän pääsi tölväisemään niitä suomalaisia, jota ovat äänestäneet väärin. 

Ihanan tekosyyn Tervon vihakampanjalle tarjosi tällä kertaa Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren gradusta noussut plagiointikohu, jolle antoi uutta nostetta ruotsinkielinen Yle. Tietty svekomaaninen segmentti on maassa niin vahva, että se voi helposti polkaista ajojahteja ja kampanjoita, joissa lyödään lokaan kansallismielisyys. Vai milloin on saatu seurata päiväkaupalla kohuja vihreiden huumerikollisista, demarien rattijuopoista ja kokoomuksen pahoinpitelijöistä?

TOTUUS VOITTI ITSENÄISYYSPÄIVÄN MARSSEISSA

Suomen itsenäisyyden satavuotista merkkipäivää juhlittiin tavallista näyttävämmin keskiviikkona. Moni kysyy syystäkin, oliko tuollaiselle juhlinnalle nyky-Suomessa perusteita. Vaikka maamme on vielä muodollisesti itsenäinen, niin jokaiselle tervejärkiselle realistille on selvää, että viimeistään vuoden 1995 jälkeen Suomen maanpetoksellinen poliittinen johto on pala palalta luovuttanut globalisteille itsenäisyytemme. Ei tarvitse kuin tarkastella lainsäädäntöämme, budjettipolitiikkaamme, valuuttaamme, rajanvalvontaamme ja viime aikoina jopa puolustuspolitiikkaamme niin tietää, mitä on paljon puhuttu itsenäisyytemme tänään. Itsenäisyyden Potemkinin kulissit ovat sentään vielä tukevasti pystyssä, josta todisteena  oli linnan juhlat, joita seurasi parhaimmillaan lähes kolme miljoonaa katsojaa.

Kansallisen itsepetoksen harmonia ei ollut kuitenkaan aivan täydellinen, sillä Helsingin kaduilla marssi poliittisesta kannasta riippumatta tuhansia ihmisiä, jotka todistivat pelkällä läsnäolollaan, että satavuotias Suomi on hajanaisempi, riitaisampi ja ennen kaikkea tyytymättömämpi nykyiseen kehitykseen sitten itsenäisyyyden alkuvuosien. Toki näiden "ääripäiden" edustajien visiot Suomesta poikkeavat jyrkästi toisistaan, mutta he ovat silti enemmän oikeassa kuin miljoonat kotiin jääneet suomilampaat, jotka uskottelevat itselleen, että maassa on kaikki hyvin ja vallitseva tila voisi jatkua loputtomiin. Heille mielenosoittajat ovat status quota häiritseviä ilonpilaajia, jotka joko pahuuttaan tai tyhmyyttään keikuttavat vakaasti eteenpäin kulkevaa sinivalkoista Titanicia.

Niissä valtamedioiden verkkojulkaisuissa, joissa kommentointi on vielä sallittu, lyhytnäköiset konformistit esittivät närkästyksensä molempien "ääripäiden" mielenosoituksista, jotka näyttävät häiritsevällä tavalla muistuttavan suomilampaita  ikävästä todellisuudesta. Sivumennen sanottuna puhe ääripäistä on objektiivisesti arvioituna silkkaa roskaa niin kauan kuin läntisestä maailmasta talouden ehdoilla levinnyt globalismi on vallitseva olotila. Tämän kuolonmarssin on mahdollistanut historiallisesti poikkeava prosessi, länsimaiseksi demokratiaksi kutsuttu ääriliike, joka "hyvien asioiden" nimissä massoittaa, atomisoi ja lopulta tuhoaa niin ihmisen kuin eri kulttuurit. Se, että oman edun tavoittelulla lahjotut ja kylläisyydellä turrutetut massat kannattavat nykyistä elämänmuotoa ja poliittista järjestelmää, ei tee niistä laajassa historiallisessa ja inhmillisessä katsannossa sen vähempää äärimmäisiä.

Siitä huolimatta, että osa itsenäisyyspäivän marssijoista kannatti vallitsevan järjestelmän tuhoisia arvoja, heitä voi arvostaa ainakin sen vuoksi, että he läsnäolollaan rehellisesti tunnustavat ja osoittavat poliittisen vihollisen. Naamioituneinakin äärivasemmistolaiset räyhääjät herättävät enemmän kunnioitusta kuin kotisohvillaan presidentin käyttelyä seuraavat henkiset demarieläkeläiset, jotka eivät ole valmiita nostamaan persettään kuin pöhöttyneen "hyvinvointinsa" vuoksi. 

Toisaalta äärivasemmistolaisille poliittinen huliganismi itsenäisyyspäivänä on ollut vuosikaudet vaivaton toimintatapa, koska media ja sen marssittamat punaisen yliopiston asiantuntijat ovat ymmärtäneet  loputtomasti niissä lietsottua väkivaltaa ja vandalismia, koska taustalla on muka jalot motiivit ja "sosiaaliset syyt". Äärivasemmiston tuhovimmaisen tradition jatkuvuudesta kertoo paljon tuore uutinen Netissä leviävällä videolla poltetaan Suomen lippuja – Poliisi tutkii videoiden alkuperää: "Tällaista ei ole tullut aiemmin vastaan".

Viime vuosina poliittinen tilanne on muuttunut ratkaisevasti, jonka vuoksi median päähuomio itsenäisyyspäivänä on keskittynyt tahallisen epämääräisesti määritellyn äärioikeiston tilaisuuksiin ja protesteihin. Julkisuudessa tämä toinen poliittinen "ääripää" on käytännössä se ainoa, sillä kahdesta ääripäästä puhuvat oikeastaan vain satunnaiset perussuomalaiset. Toimittajat päästävät suustaan erittäin harvoin sanan äärivasemmisto ja tavallisinta on käyttää pehmentäviä ilmauksia kuten vastamielenosoittajat ja aktivistit. 

Vuodesta 2014 järjestetty 612-soihtukulkue ja viime vuodesta lähtien pidetty kansallissosialistinen Kohti Vapautta -mielenosoitus ovat tapahtumia, joita media arvioi aivan eri mittareilla kuin aikaisempina vuosina pidettyjä äärivasemmiston "kuokkavierasjuhlia". Ylen viimeisin asiaa koskeva uutinen  Analyysi: Onko 612 natsimarssi vai tavallisen kansan kulkue? Jos mietit, lue tämä etsii motiiveja ja perusteita soihtukulkueen pitämiselle täysin eri asenteella kuin jos käsittelyssä olisivat äärivasemmistolaiset. Koska rauhallinen soihtukulkue ei haasta riitaa ja hyökkäile sen äärivasemmistolaisten vastustajien kimppuun, täytyy "kabaaliin äärioikeistoon" fiksoituneen toimittaja Eero Mäntymaan keksiä muita syitä, joilla demonisoida tapahtuma. 

Tähän sopii oivaksi välineeksi median ja elitin sylkykupiksi nostettu Pohjoismainen vastarintaliike PVL. Tämä äärivasemmiston käyttämä guilty by association -strategia näyttää tulleen tavaksi myös Suomen suurimmassa mediassa. Tosin sillä erotuksella, että silloin kun "tavallisen kansan" Peli poikki -mielenosoitusta olivat puuhaamassa aktiiviset vasemmistohenkiset monikultturistit, Yle ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että tilaisuuteen osallistuivat sulassa sovussa väkivaltaista loppua Suomen valtiolle, poliisille, Suomen Sisulle ja PVL:lle plakaatissaan vaatineet anarkokommunistit yhdessä kokoomusministerien Petteri Orpon ja Paula Risikon kanssa. 

Kuinka mukavaa se olisikaan ollut Ylen kannalta saada edes yhtenä vuotena leivottua "äärioikeistosta" itsenäisyyspäivän yksiselitteinen pahis. Viime vuosina tiedotusvälineiden hellimä narraatio väkivaltaisesta äärioikeistosta on Suomessakin kokenut kovia kolauksia, koska itsenäispäivänä ainoat väkivaltaisesti riehuneet tahot ovat olleet perustuslaillista kokoontumisvapautta vastustaneita äärivasemmistolaisia. Tänä vuonna vasemmiston polkaisema mediamanööveri oli jo lähellä onnistua, kun myötämielisille Hesarin ja Ylen toimittajille saatiin syötettyä tarina, jossa puolifasistinen poliisi siirsi lasten söpön alpakkatahtuman Töölön torilta pois väkivaltaa uhkuvan 612-kulkueen tieltä.

Ylen uutiskuvitusta, jonka tarkoitus on luoda tietty
mielikuva.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä palaneen käryä oli jo ilmassa, kun itse Ylessä epäiltiin tapahtuman tarkoitusperiä ja erikoista ajankohtaa juuri Töölön torilla. Koska Ylen haastattelema Aleksi Pahkala oli järjestämässä Meillä on unelma -konserttia 2015 ja Peli poikki! -mielenosoitusta 2016, pani se tavallisessa median seuraajassa hälytyskellot soimaan. Tästä huolimasta punavihreässä somekuplassa ja sen pää-äänenkannattajassa Nyt-liitteessä ilkkuttiin voitonvarmoina takaisin ja levitettiin meemejä äärioikeistolaisesta vainoharhaisuudesta. Vielä tänä perjantaina Yle uutisoi, että Feministisen puolueen pj. Katju Aro on tehnyt tutkintapyynnön, jossa Poliisihallitus selvittää alpakka-tapahtuman siirtämistä äärikansallisen 612-tapahtuman tieltä itsenäisyyspäivänä, vaikka viimeaikaisten tietojen valossa alpakka-tapahtuman järjestäjiä pitäisi syyttää poliittisten toimintavapauksien estämisestä. Ne ketkä osaavat laskea yhteen 1 + 1 tiesivät jo ensimmäisestä alpakkauutisesta lähtien, että kyseessä on vasemmistolainen operaatio, jolla pyritään tukkimaan erimielisten kokoontuminen.

Vihdoin kaksi päivää itsenäisyyspäivän jälkeen koko kuvio paljastui, kun somen suljettua alpakkaprojektia seurannut tuottaja/DJ Heikki Eskola päätti omantunnontuskissaan kertoa blogissaan vedätyksen likaisista yksityiskohdista. Sittemmin asiasta on kertonut Suomen Uutiset ja Pressiklubi-ohjelman vetäjä Sanna Ukkola.

Vasemmistolaisilta tulee harvoin näin rehellistä tilitystä oman viiteryhmän pimeistä puolista kuin Eskolalta. Ankara aatteen itsekritiikki antaa toivoa siitä, että vasemmistolaisuus ei kykene korruptoimaan kaikkia, vaikka sen seireenin laulut "hyvästä tarkoituksesta keinolla millä hyvänsä" houkuttelevat edelleen ihmisiä, jotka elävät ikuista puberteettia. Heikki Eskola tulee ohimennen sanoneeksi, että konkurssikypsää ja tarkoituksena menettänyttä vasemmistoa vaivaa syvä moraalikato:

Todellisuudessa vasemmiston kannatus polkee paikallaan, mistä syystä se joutuu etsimään onnistumisen tunnetta reaktiivisesta ja loppujen lopuksi täysin merkityksettömästä toiminnasta, kuten alpakkameemien postaamisesta. Tässä asiassa on vain yksi ongelma, nimittäin se, että kaikki on täyttä valhetta. Yhdet valehtelivat ja toiset levittivät valhetta koska se sopi heidän maailmankuvaansa. Kuulostaako tutulta? Nouseeko sinullakin oksennus jo kurkkuun?

Maltillisten arvioiden mukaan osallistujamääränsä 3000-4000 marssijaan kasvattanut 612-kulkue sai todellisen voittonsa vasta tapahtuman jälkeen, kun suurelle yleisölle paljastettiin "hyvien ihmisten" halpamainen temppu. Totuuden voittoa todistaa myös se, että vuosi vuodelta yhä useampi suomalainen uskaltaa avoimesti tunnustaa puolustavansa kansallista identiteettiä, maailmassa, jossa sydämettömät globalistit hyökkäävät sitä vastaan kaikkialla.

Kaikille suomalaisille pelkkä maan perinnön kunnioittaminen ja muistaminen itsenäisyyspäivänä ei riitä, vaan he haluavat taistella aktiivisesti suomalaisuuden säilymisen puolesta. Pirkanmaan käräjäoikeuden näytösoikeudenkäynnissä kielletty Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen saattoi virallisen kieltopäätöksen puuttuessa järjestää itsenäisyyspäivänä Kohti vapautta -mielenosoituksen, jossa marssijat julistivat pettureiksi ainakin Petteri Orpon, Seppo Kolehmaisen, Paula Risikon ja käräjätuomari Virpi Pirhosen. Poliisin ja Helsingin Sanomien mukaan marssiin osallistui 450 henkilöä. Samaisessa HS:n jutussa lasten alpakkatahtumaan kerrottiin järjestäjien mukaan osallistuneen 5000 kävijää, jossa on silminnäkijöiden mukaan ainakin yksi nolla liikaa.

Yläkuvassa 612-marssijoita, alhaalla näkymä
alpakka-tapahtumasta.

Vaikka PVL:n tilaisuudessa oli tänä vuonna yli kaksi kertaa enemmän osallistujia kuin vuosi sitten, mielenosoitus ei saanut aivan samanlaista mediahuomiota kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin järjestettiin moneen vuosikymmeneen ensimmäinen avoimesti kansallissosialistinen marssi. Toki tätäkin marssia media seurasi tarkasti ja repi siitä muutaman näyttävän otsikon. Eräs niistä koski vasemmiston itkua siitä, miksi aikaisempina vuosina 612-soihtukulkuetta ja Kohti vapautta -mielenosoitusta aktiivisesti häiriköinyt ikipunkkari Jari "Laku" Laine otettiin ennaltahkäisevästi talteen. Kriitikoiden mielestä myös PVL:n aktiivi Jesse "Eppu" Torniainen olisi pitänyt ottaa kiinni, vaikka hän ei ole koskaan riehunut itsenäisyyspäivänä. Ylen uutisessa Helsingin poliisi otti itsenäisyyspäivänä kiinni kaikkiaan 8 henkilöä "ennaltaehkäisevästi" haastateltu rikoskomisario Hannu Kortelainen vääntää rautalangasta itsestään selvän ratkaisun:

– Se riippuu hänen seuraavan vuoden toiminnastaan. Pitää olla joku tapahtumaan liittyvä ja sitä edeltävä toiminta, millä kiinniotto voidaan perustella. Ei häntä vappuna tai uutena vuotenakaan voida hakea säilöön, jos ei ole ennakkomerkintää siitä, että tulisi syyllistymään häiriköintiin.  

Tästä syystä poliisi ei ennakkoon ottanut kiinni esimerkiksi väkivaltarikoksista tuomittua uusnatsi Jesse Torniaista, joka marssi itsenäisyyspäivän kulkueissa tänäkin vuonna.  

– Tornianen syyllistyi pahoinpitelyyn Rautatientorilla, mutta se ei liity itsenäisyyspäivän tapahtumiin. Ei pelkästään se, että on tuomittu pahoinpitelystä, tarkoita että pitää joka tapahtumasta kopittaa. Se on tapahtuma- ja aikasidonnaista.

Mediassa taas herätti eniten huolta ruotsalaisen kansallismielisen tv-kanava NTV:n reportteri, joka haastatteli PVL:n mielensoitusta seuranneita Ylen toimittajia, Helsingin kaupunginvaltuuttu Thomas Wallgreniä (sos. dem) ja lukuisia marssia vastustaneita naamioituja äärivasemmistolaisia. MTV3 uutisen mukaan Journalistiliitto on tällaisesta toiminnasta kauhuissaan, koska NTV:n toimittaja ei edusta valtamediaa. Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaakin, että haastatteluja saisi pyytää vain lehdistökortin haltija ja toimittajakoulun käynyt poliittisesti oikeaoppiseksi sertifioitu toimittaja. Nykysuomen jutun kommenteissa irvaillaankin hauskasti Ahon vaatimuksille:

-Lehdistökortin omaaminen tarkoittaa sitä että kulloinkin kyseessä oleva tiltu on istunut tietyn ajan marxilais-leniniläisen dialektiikan oppitunneilla ja että hänestä löytyy tarvittava määrä hybridihenkeä ja uskollisuutta tilipussiaan kohtaan kirjoitella mitä käsketään. Oma-aloitteellinen poliittinen ”tiedostavuus” sen sijaan ampuu usein itseään jalkaan koska pelissä on myös työnantajan uskottavuus nk. suurten ikäluokkien silmissä – täysin vapautuneesti ei siis ole syytä revitellä vaikka aatteenpalo olisikin kova. 

-Se vaan tuo lehdistökortti tulee toimimaan (ja toimii jo) tosiaan hieman toisin päin kuin kuvittelevat tai toivovat; Siitä lukija, kuulija tai näkijä tietää että ”toimittaja” on ideologisesti koulittu ja seulottu, ja journalistina kuohittu.  

Yle ja valtavalhemedia alkavat olla samassa pisteessä kuin oli naapuritotalitarismin Pravda aikanaan, harva enää edes viitsii lukea ja ne jotka vielä lukevat, eivät edes usko lukemaansa koska tietävät hyvin että eihän siinä totta puhuta. 

-Olen aina ihmetellyt tuota ”lehdistökorttia”. Sehän on tavallinen lätkä jonka jokainen on tehdä printterillään. Eli jos haluaa perustaa median, tekee sen ja sitten printtaa pahvisen kortin muovitaskuun.

Valtamediat saivat PVL:n marssista lopulta skuuppinsa, kun Iltalehti kertoi 8. joulukuuta, että Pohjoismainen vastarintaliike oli "joukkonujakassa itsenäisyyspäivänä". Uutisessa viitataan YouTubessa julkaistuun videoon, jossa näkyy epäselvä kahakan poikanen. Iltalehti kirjoittaa:

Videolta näkyy, kuinka naamioitunut henkilö kävelee valkoinen paita käsissään kohti uusnatsien kulkueen häntäpäätä.  

- Henkilö ilmeisesti kävelee kulkuetta vastaan. Hänellä oli paita, missä oli teksti "good night white pride". Hän on esitellyt sitä kulkueen väelle. Sen jälkeen alkaa älämölö kuulua, kamera kääntyy ja sitten siinä on hässäkkää ja hirveä kasa ihmisiä. Joku nainen siinä huutaa kovaan ääneen, Kortelainen sanoo.

Räyhävasemmiston foorumeilla tätä tapausta on kauhisteltu jeesustelevaan sävyyn, vaikka he ovat itse aktiivisina osapuolina aina pyrkimässä suurella joukolla hyökkäämään kansallismielisiä mielenosoittajia vastaan. Päinvastaisia provokaatiota ei näy juuri koskaan ja jos näkyisi, media kyllä kertoisi niistä. Jopa kansallissosialistit suovat äärivasemmistolaisille perustuslaillisen sanan- ja kokoontumisvapauden eiväkä siksi yritä estää väkivalloin heidän tilaisuuksiaan.

Nämä kuolemaa natseille vaativat hurskastelijat tietävät pelin hengen ja mitä kadulla voi odottaa, jos varta vasten alkaa provosoida kuten Iltalehden uutisessa mainittu punasoturi. Mitähän tuo potkua valkoiselle nationalistille päähän t-paidassaan mainostanut anarkisti kuvitteli avoimesta sodanjulistuksestaan seuraavan? Saavansa kenties Darwin Awards 2017 -palkinnon? Entä jos joku jantteri menisi heiluttamaan Red Scum Die -t-paitaa äärivasemmistolaisen mielenosoitusreuhkan eteen ja saisi sen vuoksi turpaansa? Tuomitsisivatko nettimoralistit teon silloinkin "raukkamaisena sivullisen hakkaamisena, koska sattui vain edustamaan väärää aatetta"?

Vasemmisto koki monessakin mielessä nöyryyttäviä tappioita itsenäisyyspäivän tiimoilta. Pitää kuitenkin muistaa, että tuon suuntauksen peruskannattajat eivät ole varsinaisia maamme itsenäisyyden vihollisia, vaan monesti aivan tavallisia suomalaisia, joilla vain sattuu olemaan ideologia, jota ei ole päivitetty todellisuuden kanssa yhteen. Heidän johtajansa ja aktiiviset toimijansa ovat tietenkin syyllisiä, mutta aatteellisesta nyrjähtänyisyydestään huolimatta he ovat vähäisempiä tekijöitä suuressa kuvassa, vaikka hallitsevatkin perusmädätyksen. Maamme todelliset petturit, EU-suhmurit ja huutavaa työvoimapulaa kirkuvat suuryritysten puliveivaajat löytyvät pääasiassa "oikeistolaisista" puolueista kuten Kokoomuksesta, Keskustasta ja RKP:stä. Näistä vasemmistolaisten arvojen aisureista ja lyhytnäköisen talousajattelun puupäistä tullaan kertomaan lisää jossain muussa yhteydessä.
 

                                                     
                                                         ***********************

Yle TV1, perjantai 8.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Natsit marssivat kadulla satavuotiaassa Suomessa. Onko alpakka ääripää? Vieraana kirjailija Jari Tervo. #pressiklubi HD

Linkki Yle Areenaan.

Siitä huolimatta, että maahanmuuttajista, "äärioikeistosta" ja homoavioliitosta omalla agendallaan maanisesti jankuttanut demarisionisti Ruben Stiller poistui Pressikilubista (hän tosin narisee valitettavasti vielä radion puolella ohjelmassa Pyöreä pöytä), nämä teemat toistuvat yhä suhteettoman paljon. Ohjelmaa nykyisin juontava Sanna Ukkola ei ole yhtä rasittava nilkkiliberaali kuin Stiller, mutta hänen vieralijavalinnat noudattavat samaa tuttua yksipuolista kaavaa. Jos studioon joskus erehdytäänkin kutsumaan joku konservatiivi tai persu, häntä vastassa on aina vähintään kaksi opponenttia.

Tällä kertaa vierailijavalinnoissa oli täysi punaliberaali suora, kun keskustelijoiksi oli kutsuttu MTV3:n toimittaja Kirsi Alm-Siira, vasemmistoliberaali kirjailja Jarkko Tontti sekä kaikkien tuntema suomalaisvihamielinen julkkiskirjailija Jari Tervo. Tyylilleen uskollisena Tervo moitti itsenäisyyspäivää siitä, että se on "itsensä halaamisen" juhla. Itseään ei saisi Tervon mielestä kuulemma "kehua" edes yhtenä päivänä vuodessa, edes siinäkään tapauksessa, jossa lässyliberaalia demokratiaa ihmisoikeuksineen pidetään parempana saavutuksena kuin kulttuureja, joissa näitä ei ole. Tervo ei eroa juurikaan uusmarxilaisista kulttuurirelativisteista, jotka pitävät kaikkia kulttuureja yhtä hyvinä, olipa kyse sitten barbaarisista islamilaista maista kuten Saudi-Arabiasta,  afrikkalaisesta savimajakulttuurista tai länsinmaisesta oikeusvaltiosta.

Ohjelman pääteemana oli itsenäisyyspäivän marssit ja "lasten alpakka-tapahtuma". Heti alkuun toimittaja Sanna Ukkola väitti kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) Kohti Vapautta -marssin keränneen 300 osallistujaa, vaikka monet viralliset lähteet kuten poliisi puhuvat tarkasta luvusta 450. Tätä 300:aa toistelivat hyväksyvästi myös muut keskustelijat. Osallistujien lukumäärä ei vielä sinällään kerro mitään kansallissosialismin kannatuksesta koko Suomessa, mutta luvuilla leikittely tuntui olevan kovin tärkeää studiovieraille. Esimerkiksi MVTV3:n toimittaja Alm-Siira yritti olla vitsikäs sanoessaan, että Suomella ei ole mitään hätää, koska maassa on vain 300 uusnatsia, mutta alpakoita sentään 600. 

Kaikki studiossa olleet olivat yksimielisiä siitä, että nykyisillä määrillä uusnatseista ei ole vaaraa, jonka vuoksi niiden ei pitäisi saada julkisuutta. Julkisuuden saaminenkin lienee natsien vika, vaikka juuri media, jota studiossa olleetkin edustavat, ovat itse kaikkein innokkaimpia märehtimään ko. aiheesta. Luultavasti siksi, että natsien kauhistelulla ja niiden synnyttämän "vaaran" liiottelun varjolla voidaan tehdä mitä tahansa kansan intressin vastaista propagandaa ja politiikkaa.

Kun keskustelu siirtyi 612-soihtukulkueeseen, Tervo kutsui marssin järjestäjiä ja siihen osallistuneita natseiksi, joiden tarkoitus on "demorkaattisen järjestelmän tuhoaminen". Hänen mielestään nelisen tuhatta eri ikä-, sosiaali- ja puolueryhmistä tullutta rauhanomaista itsenäisyyspäivän juhlistajaa ovat yksiselitteisesti verenhimoisia natseja kuin suoraan jostain Hollywoodin propagandalokuvan stereotypiasta. On hirtehistä, että tämä mies tunnettaan "vihapuheen" tuomitsevana suvaitsevaisena, joka haluaa ravistella ennen kaikkea kansalaisten ennakkoluuloja...

Totuuden kannalta ohjelman ainoa valopilkku oli alpakka-tapahtumaksi naamioidun sabotaasiprojektin viime käänteiden tuominen suuren yleisön tietoisuuden. Kirjailija Jarkko Tontille täytyy taas kerran antaa vastentahtoinen tunnustus siitä, että hänen liberalisminsa on ainakin johdonmukaista, koska hän tuomitsi äärivasemmiston kieron yrityksen estää 612-yhdistyksen kokoontuminen Töölon torilla.
 

Luonnollisetikaan Jari Tervo ei halunnut suoda mitään sympatiaa 612-soihtukulkueelle. Hän toisti moneen otteeseen valtamedian ylläpitämää narraatiota, että on olemassa vain yksi ääripää eli "ihmisoikeuksia vastustava" kabaali äärioikeisto. Hän myös väitti, ettei Suomessa olisi vandalismia ja väkivaltaa harjoittavia äärivasemmistolaisia "anti"fasisteja. Jarkko Tontti sentään huomautti tuossa kohtaa, että viimeksi itsenäisyyspäivän alla 612 rientoihin liittyneen tilaisuuden ravintolanmistajaa vastaan oli hyökätty tuhopolttammalla hänen autoja. Tämä tieto sai edes hetkeksi kaikkitietävänä esiintyneen Tervon häkeltymään. Hyväuskoiset demarieläkeläisetkin joutuivat hieraisemaan silmiään, kun median kultapoju näyttäytyi juuri niin vastenmielisenä vasemmistoagendan puolustajana kuin poliittiset viholliset ovat hänet alkujaan esittäneet.

Yle TV1, perjantai 8.12.2017 klo 21:05, Perjantai 

Onko feminismi kaikkien sorrettujen puolella vai pelkkä yhden asian liike? Rosa Meriläinen, Katju Aho.

Tasa-arvoähkyä täynnä olevan ensimmäisen maailman kysymyksiin kuuluvat hyväosaisten akateemisten kaupunkilaisnaisten esittämät "ongelmat". Kun oma sukupuoli nostetaan narsistisesti kaikkien yhteiskunnalllisten asioiden avainkysymykseksi, saamme kuulla keskustelua, jollaista nähtiin tänä iltana Perjantai-ohjelmassa.

Yle TV2 Perjantai 8.12. klo 23:15, Jos rakastat 

Nykypäivään sijoittuva musiikkielokuva kertoo ministerin tyttären ja maahanmuutajien pojan rakkaustarinan. R: Elli Vallinoja, Chike Ohanwe, Taneli Mäkelä, Satu Silvo. K: Katja Kallio. O: Neil Hardwick. T: Juonifilmi. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus, päihteet).

Neil Hardwickin rodunsekoitukseen kiihottava musikaali. Siinä nuoren tytön heräävä seksuaalisuus kanavoituu selittämättömän viidakkokuumeen vuoksi suomalaista esittävään afrikkalaismieheen. Valkoiselta brittitaustaiselta Hardwickilta voisi elokuvan perusteella kysyä, miksi haluaa mulatisoida Suomen. 

Yle Teema Fem, perjantai 8.12.2017 klo 21:00 Kino: Maahanmuuttaja 

(The Immigrant, USA 2014) Kaksi puolalaista sisarusta saapuu vuonna 1921 New Yorkiin etsien amerikkalaista unelmaa, tai pelkkää paikkaansa maailmassa. O: James Gary. N: Marion Cotillard, Joaquin Phoenix, Jeremy Renner. HD Äänitekstitys: suomi. K12.

YLE FORUM -OHJELMAN MATRIX-TODELLISUUS SANANVAPAUDESTA

Yle TV1, torstai 19.10.2017 2017 klo 21:05, Yle Forum: Tarinoita sananvapaudesta 

Sananvapaudesta ja sen rajoista keskustellaan Yle Forumissa vieraiden henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Vieraina mm. kirjailija Pirkko Saisio, urheiluagentti Aleksi Valavuori ja kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim. HD

Eräät asiat tiedetään jo ennalta huonoiksi tai turhiksi. Siksi esimerkiksi huonoiksi tiedetyistä elokuvista voi huoletta tehdä elokuva-arvioita näkemättä elokuvaa tai Jari Tervon kirjasta arvostelun takakannen perusteella. Samaan sarjaan kuuluvat Ylen keskusteluohjelmat kuten tänään tuleva Yle Forum, jossa "keskustellaan" sananvapaudesta. 

Kun ohjelman vieraana on sellainen valtion suojatyöpaikkatyöläinen kuin häikäilemätöntä somalien etnistä etua ajava Maryan Abdulkarim, tietää olevansa Ylen pakkoverottama kansalainen ilman valitusoikeutta. Lisää kansalaiskidutusta verorahoilla tarjoavat takuuvarma suomalaisvihamielinen jeesustelija Kai Saidinmaa ja suvaitsematon pakkohomottaja Jukka Kurttila. Eri tavalla uhriutuvien ohjelmavieraiden esittely löytyy täältä.

Antiikin Kreikassa kansalaisten käymällä julkisella keskustelulla oli todellista merkitystä, koska niissä argumentointiin poliittisia päätöksiä. Yleisradion turhanpäiväinen teatteriesitys Yle Forum sen sjaan vain simuloi demokratiaa. Sen tarkoin valitulla koreografialla, kysymysten asetteluilla ja vierailla halutaan uskotella alamaisille, että maassamme käydään kansalaiskeskustelua, jolla olisi myös konkreettista vaikutusta päätöksiin. Valitettavasti Ylen suurkuluttajillle eli suurten ikäluokkien demarieläkeläisille riittää vallan mainiosti Matrix-demokratia, jossa ei suin surminkaan uskalleta niellä punaista totuuspilleriä.

Tämän iltaista show'ta on pohjustettu Ylen verkkosivuilta löytyvästä jutusta Analyysi: Tyhmien ajatusten alasampuminen ei ole sananvapauden rajoittamista. Toimittaja Heikki Valkama ei taida kuitenkaan ymmärtää, että kaikkein tyhmimpien ajatusten, kuten monikultturismin, alasampuminen ei pitäisi myöskään olla rajoitettua. Silti juuri tämän pyhän lehmän arvostelun kohdalla kaiken maailman valkamat ovat valmiita rajoittamaan sananvapautta.

Koska kansalaisen on vaikea tietää, mikä on poliittisesti oikeaoppista sananvapautta ja mikä taas inhottavaa vihatotuutta, laati kansalaisvaikuttaja M. Virtanen sosiaalisessa mediassa huoneentaulun. Näitä ohjeita seuraamalla pärjää ainakin Facebookissa pitkälle:

Me liberaalit laadimme suomalaisille listan sallituista keskustelun aiheista Facebookissa: 

 - Kissakuviin liittyvä keskustelu.

- Koirakuviin ja minipossukuviin liittyvä keskustelu, jos se pysyy tiukasti vain suomalaisten välisenä.

- Melkein kaikki pörröiset tai karvaiset eläimet, paitsi vuohet, aasit, lampaat, kamelit ja apinat, koska niistä voi syntyä kiellettyjä mielleyhtymiä tiettyihin suojeltuihin ryhmiin.
- Afrikkalaisista eläimistä on puhuttava varoen, koska niistä voi tulla jotain haitallisia mielleyhtymiä, vaikka kukaan ei vielä tiedä mitä.
- Suomalaiset, eurooppalaiset ja itä-aasialaiset ruoat. Kaikista muista ruuista puhuminen on kulttuurista omimista.
- Sopivan kevyt ylistävä kivapuhe homoista, lesboista, transseksuaaleista, sukupuolettomista, jne., kunhan ette pyri määrittelemään heidän seksuaalisuuttaan tai identiteettejään, ettekä analysoi heidän politiikkaansa tai julkisia vaatimuksiaan. Älkää varmuuden vuoksi puhuko mitään suojelluista etnisistä ryhmistä, koska vain akkredioidut liberaalit toimittajat osaavat puhua heistä oikeaoppisesti

Tässähän onkin jo runsaasti keskustelun aiheita suomalaisille. Suunnittelimme listan niin, että suomalaiset pysyvät tyytyväisinä.Ps. Tämän listan parodiointi on ehdottomasti kielletty.

--------------

Ohjelmaa on nyt vilkuiltu noin reilu tunti syrjäsilmällä. Silmiinpistävää vieraissa on se, että niistä ei yksikään (0 kpl) edusta arvokonservatismia puhumattakaan nationalismista. Vastaavasti yleisöksi oli kutsuttu ulkonäöstä päätellen anarkistisen Varis-verkoston ja Punk in Finland -foorumin laivaseminaarin lähtijät. Hyvin he varakkaampia aateveljiään katsomosta käsin tsemppasivatkin!

Täytyy ihmetellä millä älyllisellä akrobatialla juontajat Annika Damström ja Markus Liimatainen kykenevät selittämään itselleen, että tällainen "keskustelu" muistuttaisi edes etäisesti tasapuolista yhteiskunnallista vuoropuhelua. Ehkä toimittajat ovat samaa mieltä Maryan Abdulkarim kanssa, jonka mukaan "kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita", varsinkin, jos ne sattuvat olemaan vapaamatkustajina oleskelevien somalien intressejä vastaan. Siksi vuoropuhelun siijaan kuultiin uhriutuvan punavihreän kuplan yksinpuhelua.

- Aleksi Valavuori on omia mielipiteitään anteeksipyytelevä Cuck-mies
- Ainoa vähäistä objektiivisuuden kajoa heijastanut keskustelija oli vasemmistolesbo Pirkko Saisio
- Maryan Abdulkarim oli juuri niin ylimielinen kulttuurimarxilainen moottoriturpa ja ulkoaopittujen vasemmistokliseiden kimppu kuin saattoi odottaakin
- Kun studioon halutaan joku "räväkkä" nuori musiikko, hän on aina räppäri, ei koskaan metallin soittaja, siksi paikalla oli Pyhimys
- Seiskan vastaava päätoimittaja Joni Soila ei poikennut muista valtamedian silmää tekevistä, koska hänkään ei halua antaa lehdessään  suunvuoroa maahanmuuttokriitisille 
- Varajeeusuksena tunnettu punapappi Kai Saidinmaa oli yllättävän vaisu, koska hän ei voinut kovin pitkään saarnata valikoivaa suvaitsevaisuuttaan
- Aggressiivisen suvaitsemattomasti konservatiiveihin suhtautuva Finlaysonin Jukka Kurttila käänsi koko sananvapauden päälaelleen väittämällä, että sananvapauden suurin uhka ovat ne, jotka esittävät faktoja ja näkemyksiä ("vihapuhetta!"), joista hän ei itse satu pitämään
- Tyhjänpäiväisen narsistisista asioista blogia pitävä nobody, toimittaja Hanna Sumari, esitti konformistisia keski-ikäisen naisen näkemyksiä, joissa suvaitaan vain punavihreän kuplan lemmikkivähemmistöjä
- Julkihomosteleva uimari Ari-Pekka Liukkonen edusti tyypillistä hallitsevalle hegemonialle nöyrää kansalaista, joka puolustaa Isosiskoa, jotta se panisi ikävistä asioista puhuvat vaihtoehtomediat kuriin

YLE TARTTUI PUNATOIMITTAJIEN SYÖTTIIN JA TEKI KOHUN POLIISIN VAPAA-AJAN RUPATTELUSTA

Suomen poliisin piilorasismi ei lopu ennen kuin poliisista
on tehty Poli-Isis. Se tosin vaatii pientä kansanvaihtoa,
Sharia-lakia ja muuta monikulttuurista edistystä.

Taitavasti mediayhteydet hallitseva punaliberaalien toimittajien perustama verkkolehti Long Play sai vaivatta syötettyä valtamedialle kuten Ylelle päivän skuupin, kun lehden uusi maahanmuuttomyönteinen toimittaja  Kati Pietarinen julkaisi tänään artikkelin Rasismi rehottaa poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä. Jo jutun julkaisulähtökohta on nyrjähtänyt, koska suljettuja ryhmiä on olemassa juuri siksi, että kansalaiset mukaanlukien poliisit voivat keskustella niissä ilman itsesensuuria mistä asiasta tahansa niin ettei kukaan jyrkästi erimielinen pääse niistä loukkaantumaan. Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvailla kuka tai mikä taho toimitti yli sata kuvakaappausta poliisien salaisesta Facebook-ryhmästä Long Play -lehdelle. Näiden juudasten toiminta kertoo huolestuttavasti siitä, että osa kansalaisista on omaksunut edesmenneen DDR:n salaisen poliisin Stasin tavat urkkia erimielisiä ja vasikoida tiedot Systeemin hegemonisia epäarvoja palvelevalle vasemmistoliberaalille medialle.

Ei mennyt montakaan tuntia kun Yle tarttui Long Playn syöttiin ja toimittaja Tulikukka de Fresnes kyhäsi "kohupaljastuksesta" verkkosivuille uutisjutun Risikko poliisien salaisesta Fb-ryhmästä: Rasismille nollatoleranssi, kirjoittelu on jo selvittelyssä. Poliisien vapaa-ajan höpöttelyä pidettiin niin kovana juttuja, että se nousi Ylessä koko lauantain pääaiheeksi tv-uutisia myöten.

Välittömästi sen jälkeen kun tätä mitätöntä asiaa alettiin märehtiä julkisuudessa alkoivat myös virkavallan stalinistiset puhdistukset. Valikoivan suvaitsevaisuuden Ideologinen fanaatikko, sisäministeri Paula Riskikko, julistikin nollatoleranssin poliisin salaiselle yksityisajattelulle:

– Tämä asia selvitetään perin juurin. Sanon, että rasismille ja kaikille tällaisille kirjoituksille pitää olla täydellinen nollatoleranssi, Risikko sanoo.  

Risikon mukaan asian selvittely on jo alkanut. Ilta-Sanomien mukaan poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen vie asian valtakunnansyyttäjänviraston arvioitavaksi.

Riskikon tekopyhä moralismi on huomionarvoista ennen kaikkea siksi, että se kuvaa mahdottoman hyvin pimeän aikakautemme henkeä. Me elämme aikaa, jossa jukisessa keskustelussa sentimentaalisesti ääni väristen vaaditaan moraalia, vaikka kulttuuristamme puuttuu kaikki moraalia ylläpitävät ominaisuudet kuten epäitsekkyys. itsekieltäymys ja suoraselkäisyys. Ainoa vallitseva moraalinen hyve on liberaalien määrittämä valikoiva suvaitsevaisuus, joka sallii yksilöllisen pidäkkeettömyyden, mutta tuomitsee "moraaliin" vedoten sen kritisoinnin. Ajan hengen kaksinaismoraaliseen sokeuteen kuuluu, että massat on opetettu pitämään moraalisesti hyväksyttävänä pop-tähtien masturbointia esiintymislavalla ja vallanahneiden pervertikkojen vaatimuksia uusista etuoikeuksista samalla kun oman etnisen ryhmän itsepuolustusta pidetään pahimpana mitä kuvitella saattaa. Sisäministeri Risikko on ajan hengen mukainen näennäisrelativisti, sillä hänellekään ei tuota ongelmia hyväksyä humalaista toikkarointiaan ja degeneraattien säädyttömyyttä, mutta silloin kuin puheeksi nousee "rasismi", hänestä tulee kuin hetkessä mikäkin 1800-luvun moralistinen kirkkotäti, joka heristää ankarasti sormeaan valkoisen perisynnin tekijöille. 

Voi vain kysyä, olisiko sisäministerin jämerä toimekkuus ollut samanlaista, mikäli suomalaisvihamielisen Rasmus-verkoston fb-keskustelut olisi vedetty näyttävästi julkisuuteen. Nyt kauhistellut rivipoliisien yksityismielipiteet vähentävät poliisin uskottavuutta tasapuolisena toimijana huomattavasti vähemmän kuin Rasmus-yhdistyksen viralliseen johtoon kuuluvan  KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgrenin avoin suomalaisvihamielinen politikointi. Halutessaan Long Play -lehdellä olisi mahdollisuus julkaista Rasmuksesta ja Elfgrenistä paljastusartikkeli, jossa puututtaisiin korkean poliisivirkamiehen vaiettuun mutta yhteiskunnallisesti merkittävään ideologiseen kiihotustyöhön.

Radikaalifeministi Anu Silfverbergin ja kansallismielisille verkkosensuuria vaativa "faktantarkastaja" Johanna Vehkoon vetämä Long Play ei ole kuitenkaan puolueeton informaatiokanava, joten sillä ei ole intressiä nostaa julkisuuteen esimerkiksi Rasmus-ryhmän vasemmistototalitaristisia keskusteluja. Eräässä sellaisessa on hyväksytty mm. maahanmuuttokriittisten vaino kehottamalla aktivisteja ilmiantamaan työntantajille "väärin ajattelevat työntekijät". Rasmus-yhdistykseen kuuluva Tanja Huurtela piti asiaa niin tärkeänä, että kirjoitti siitä Uuteen Suomeen blogikirjoituksen, jonka hän tosin poisti (teksti löytyy Hommasta) kun tuli ymmärtäneeksi mitä tuli ajateltua ääneen:

Tarkoitus tällä toiminnalla on osoittaa, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan suvaitse tiettyjen henkilöiden öykkäröintiä ja vihanlietsontaa pakolaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ja että heidän meuhkaamisestaan on oltava myös seuraamuksia. Mikäli viranomaiset eivät saa näitä häiriköitä kuriin niin ihmiset äänestävät tällöin jaloillaan ja alkavat boikotoida yrityksiä, joissa kyseiset rasistit työskentelevät. Tarkoitus on nostaa sellainen mediajulkisuus, että kyseiset henkilöt kerta kaikkiaan joutuvat jättämään työnsä ja asemansa. Mikäli työnantaja ei reagoi ilmoituksiin, on hän yhtäältä osasyyllinen rikollisen suojelemiseen.

Koska tällaisia vihanpurkauksia ei päästetä julkisen keskustelun arvoitavaksi, niitä ei silloin virallisen tulkinnan mukaan ole edes olemassa. Tilanne pysyy samanlaisena niin pitkään kuin sisäministeri Paula Riskikon hysteerisen yksipuolinen asenne roturealismiin on julkisuudessa vallitseva. 

Hankitun monikulttuurisuuden myrkyttämässä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä poliisiviranomainen ei saisi edes mielessään ajatella todellisuudesta rehellisesti. SIksi Long Playn toimittaja Kati Pietarisen ja Ylen Tulikukka de Fresnesin kirjoituksissa pyritään vahvistamaan käsitystä, että länsimaisessa Oikeiden ajatusten  valtakunnassa kukaan ei saisi edes yksityisesti tehdä loogisia johtopäätöksiä havainnoiduista tosiasioista. Median, poliisijohdon ja hallituksen mielestä tämä koskee erityisesti poliisia, jolla ei saisi olla oikeutta vapaa-ajalla ilmaista mielipidettään siitä, kuinka he joutuvat työssään päivittäin kohtaamaan maassa luvatta olevia ulkomaalaisia, jotka syyllistyvät mitä raskaimpiin rikoksiin kantaväestöä vastaan. Jostain syystä sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkindin toitottama kontaktihypoteesi ei tässä pädekään, sillä mitä enemmän rivipoliisit ovat tekemisissä ei-eurooppalaisten ulkomaalaisten kanssa, sitä kielteisemmin he heihin suhtautuvat. 

Luonnollisesti tällainen selitys ei kelpaa Ylen jutussa haastatelulle Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhoselle, jonka mielestä eräiden poliisien "väärän" asenteen taustalla on mielenterveyden ongelmat:

Samoilla linjoilla on Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen. Hän tuomitsee jyrkästi sivuston kirjoittelun.

– Täysin tuomittavaa. Jos karusti sanotaan, moukkamaista käytöstä. Kyllä tällainen henkilökohtaisista ongelmista kertoo, Suhonen sanoo.

Suhosen psykopatologisoiva asenne tuo mieleen Neuvostoliiton, jossa toisinajattelijat eli väärinajattelijat julistettiin mielisairaksi. Vastaavasti nykyisessä kulttuurimaxilaisessa konteksissa valkoinen rotutietoisuus on "asiantuntijoiden" puheenvuorossa joko patologisoitu persoonallisuushäiriöksi tai yhteiskunnan sosiologiseksi ongelmaksi. Jos on pakko turvautua psykopatologiseen analyysiin arvoista ja asenteista, sen ainoa relavantti kohde olisi sivilisaatiomme nykytila. Patologia selittyy sillä, että kulttuurin vaalimisen edellytyksenä olevia terveitä ikuisia arvoja kuten geneettistä itsesuojelua ("rasismia") pidetään mielipiteen ohjaajien vaikutusvaltaisissa puheissa moraalisena pahana samalla kun he suosivat itsetuhoisesti muukalaisten loputonta maahan päästämistä. Tässä mielessä "rasismi" on moraalinen hyvä jo senkin vuoksi, että sen tunnustamisessa asetutaan petoksellisia kansanvihollisia vastaan ja puolustetaan viime kädessä maan hiljaisia.

Median korppikotkille laajemman kuvan näkeminen ja roturealististen poliisien näkökulma on tietenkin yhdentekevä, sillä heille tärkeintä tässä näennäiskohussa on sen suoma mahdollisuus piehtaroida suomalaisessa rasismissa. Voi vain kuvitella millaisia ilon hetkiä Long Playn artikkelista nostatettu uutismyrsky herätti tiedostavissa hyväkkäissä. Toimittajamafian polkaiseman kohun ansiosta "edistykselliset" pääsivät taas puhumasta päästyään puhumaan valkoisten rasismista ja kauhistelmaan ennen kaikkea rasismin diabolisinta muotoa, rakenteellista rasismia, josta marxilaisten loputtomien lupauksen jälkeen saatiin vihdoin todisteita. Parhaiten tärähtäneistön rasismihekuman puki sanoiksi tuhti goottikeiju Maria Pettersson Image-lehden kolumnissaan Missä olet, ei-rasistinen poliisi?.


PÄIVITYS 5.7.2017. Ja kuinkas sitten kävikään? Rasismikohun aiheuttaneesta poliisien Facebook-ryhmästä ei ala rikostutkintaa.

                                                          ***********************

Yle TV1, lauantai 3.6.2017 klo 21:15, Uutisvuoto 

Uutisvuodossa vieraina kansanedustajat Ilkka Kanerva ja Maarit Feldt-Ranta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Kuten tiedotusvälineet ovat jo aiemmin kuin myös tänään ehtineet kertoa, Uutisvuodon vakiovieras, kirjailija Jari Tervo. esiintyy ohjelmassa nyt viimeistä kertaa. Suomen vähäväkinen kansa kiittää! Vihdoin tuo rasismin ainoaa vääristynyttä ja tuomittavaa muotoa, vihaa omaa kansaa kohtaan, harjoittava vasemmistosivari poistuu kuvaruudusta.

MONIKULTTUURISTA JOHTUNUT TERRORITEKO PIETARISSA VEI TOISAISEKSI HUOMION POIS JYVÄSKAUSTI II:N OIKEUDENKÄYNNISTÄ

"Mellakka"

Yle uutisten verkkosivut ovat kertoneet tänään kahden jutun voimalla elokuussa 2015 tapahtuneesta Jyväskylän nujakoinnista, jota se kutsuu edelleen itsepintaisesti mellakaksi. Median märehdintää mitättömästä episodista tullaan kulemaan melko pitkään, sillä oikeudenkäynnin arvoidaan kestävää koko viikon. Äärivasemmiston ja monien toimittajien harmiksi vanhan jutun käräjöinti ei noussut ainakaan vielä tv-uutisiin, sillä kaiken huomion vei tänään ironisesti monikulttuurista johtunut 10 ihmishenkeä vaatinut terrori-isku Pietarissa.

Ensimmäisenä Ylen verkkosivuissa ilmestyi uutinen Uusnatsikäräjät alkoi pitkällä syytteisiin vastaamisella – epäillyt varustautuivat mellakkaan hammasuojin, jossa referoidaan pelkästään syyttäjän näkemys tapahtumista. Tapahtumiin nähden syytteiden ylilyönnit ovat ilmiselviä, minkä voi tarkastaa Yle Watchin vajaa pari vuotta sitten tuoreeltaan ilmestyneestä artikkelista Median natsijahti käy jo ylikierroksilla sekä siitä seranneesta sarkastisesti nimetystä raportistaan Jyväskylässä mellakka, Malmössa multikulti-picnic. Muistin virkistämiseksi jälkimmäisessä jutussa "mellakkaa" kuvattiin ja analysoitiin laajemmassa kontekstissa näin:

Ensinnäkin, mikä ihmeen päähänpinttymä kaikilla valtamedioilla on kutsua Jyväskylän mielenosoituksen jälkimainingeissa syntynyttä parin henkilön nujakointia mellakaksi? Ajankohtaisen Kakkosen SVL-raportin alussa hämmästeltiin liioitellen sitä, että Jyväskylän viime lauantainen "mellakointi" on äärimmäisyydessään (sic) äärimmäisen harvinainen tapaus suomalaisessa poliittiisessa lähihistoriassa. Niinkö? Kuka muistaa viime syksynä Helsingissä tapahtuneen joukkotappelun, josta mm. Aamulehti uutisoi valheellisessa jutussaan Rautaputkin varustautuneet uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa (myöhemmin otsikko muutettiin muotoon "Uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa"; vanha otsikko näkyy edelleen osoiterivissä)? Poliisi ja jopa Takku.net ovat myöntäneet sittemmin, että kyseessä oli 30 hengen joukosta koostuneen "anti"-fasistisen Varis-verkoston väijytys noin viisitoistahenkistä Vastarintaliikkeen katupartiota vastaan, jossa rautaputkia yrittivät käyttää ainoastaan anarkistiset hyökkääjät. Mistään sovitusta tappelusta ei siis todellakaan ollut kysymys kuten myös Takku.net asian vahvisti. Omilla sivuillaan kaikenlaista patriarkaalista machoismia vastustavat "anti"-fasistit leuhkivat miehekkäästi "vetäneensä natseja turpaan", mikä tuntuu kummalliselta väitteeltä, kun he lähes puolet suuremmalla joukolla aseinaan rautaputket pötkivät n. 30 sekuntia rähinän alettua pakoon heti kun poliisit ilmestyivät näkyviin.

Toimittaja Sanna Savelan toinen kirjoitus Jyväskylän mellakan tapahtumia katseltiin videolta oikeudessa – nainen huutaa toistuvasti apua on jopa ensimmäistäkin juttua tarkoitushakuisempi ja harhaanjohtavampi.  Jo jutun otsikko on mediamanipulointia pahimmillaan, sillä syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. Ylen jutussa puolustuksen näkemyksestä ei kerrottu kuin ohimennen yhdessä kappaleessa, vaikka jo videomateriaalin perusteella tapahtumien kulku kyseenalaistaa vahvasti syyttäjän tulkinnan. Asian voi tarkistaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivuilla tänään ilmestyneestä videosta ja jutusta Video: Jyväskylän yhteenotto 2015 ja median valheet. Artikkelissa luetellaan mm. seuraavanlaisia tosiseikkoja:

* Vaikka valtamedia väitti asianomistajien olleen viattomia ”sivullisia” (1, 2, 3, 4), olivat nämä todellisuudessa tunnettuja äärivasemmistolaisia, joista kahdella on taustallaan muun muassa väkivaltarikoksia: Arto Savolainen ja Arttu Nieminen. * Äärivasemmistolaiset myönsivät kuulusteluissa, että he olivat saapuneet keskustaan juuri Vastarintaliikkeen vuoksi. * Yhteenotto ei käynnistynyt, kun äärivasemmistolaiset ja aktivistit kohtasivat ensimmäisen kerran. Kaupungin keskustassa kiersi arviolta ainakin 10 äärivasemmistolaista aktivismimme aikana, ja yhteenotto syntyi vasta, kun vankilassakin istunut Savolainen lähti juoksemaan aktivistejamme kohti ja viittoi ystäviään mukaansa. * Kauppakeskuksen valvontakamerat paljastivat, että paikalla oli useita Savolaisen ystäviä, mutta nämä eivät vastanneet tämän viittomiseen. Sen sijaan nämä jäivät katsomaan vierestä, kun Savolainen sai lyhyen kurinpalautuksen. * Syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. * Kenellekään äärivasemmistolaiselle ei aiheutunut vakavia vammoja yhteenoton aikana. * Paikalla kuvattujen videoiden perusteella poliisi ei antanut hajaantumiskäskyä, joten kyse ei voi olla ”mellakasta”. Poliisi itse tosin väittää antaneensa hajaantumiskäskyn, mutta he eivät ole kyenneet todistamaan tätä. Poliisilla ei ole myöskään ketään vastaan konkreettisia todisteita ”mellakan johtamisesta”. * Vasemmistolehti Ny Tid myönsi 16.10.2015, että äärivasemmisto oli etukäteen keskustellut tapahtumamme häiritsemisestä, koska kokoonnumme Jyväskylään joka vuosi samana päivänä. *

Riippumatta siitä mikä on kansalaisen suhde moderniin kansallissosialismiin, Jyväskylän oikeudenkäynti on kaikkien perusoikeuksien kannalta varoittava esimerkki poliisin ja oikeuslaitoksen politisoitumisesta hegemonisille muotiaatteille. Valtamedian reaktoita ei sen sijaan tarvitse ihmetellä, sillä se on jo pitkään käynyt omaa yksipuolista sotaansa kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. 

Ne kansallismieliset, jota ajattelevat, että Vastarintaliikettä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja lakkauttamissuunnitelmat eivät koske heitä, koska kyse on "ääriliikkeestä", ovat sinisilmäisyydessään väärässä. Kuten viime vuosina on käynyt selväksi, vaaleanpunaisen totalitarismin nälkä vain kasvaa syödessä, sillä jos kansallismieliset asettuvat nyt korruptoituneen Järjestelmän puolelle Vastarintaliikettä vastaan, avaa se lähitulevaisuudessa portit myös konservatiivisemman nationalismin kriminalisoimiseksi millä tahansa tekosyyllä. 

                             

                                                 *******************************

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 19:00, Historia: Natsien taidekauppias

Vuonna 2013 Münchenissä huutokauppakamarin kellarista löytyi kymmeniä sodanaikaisia myyntiluetteloja. Natsien varastamia taide-esineitä myytiin liikkeen kautta kymmenin tuhansin. Oliko omistaja mukana varkauksissa? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmantena peräkkäisenä maanantaina Historiadokumentissa käsitellään natseja. Tietää, että vaalit ovat tulossa.

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 21:00, A-studio 

Turvapaikanhakijoiden masennus ja itsemurhayritykset. Onko Suomi varautunut paperittomien määrän kasvuun? Vieraana sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. #yleastudio HD

Pietarin terrori-iskun vuoksi A-studion pääaihe vaihtui, mutta ohjelman lopussa kuultiin luvattu Päivi Nergin haastattelu. Kahdessa turvapaikkateemaa käsitelleessä jutussa ei taaskaan huomioitu Afrikan ekologisesti kestämättömän väestöräjähdyksen (kiitos läntisten "humanistien") pahenemista, jonka vuoksi Eurooppaan pyrkii miljoonia elintasosiirtolaisia sekä laillisin että laittomin keinon. 

Loppujen lopuksi on yhdentekevää puhua erikseen "laillisista" ja paperittomista maahanpyrkijöistä, sillä heidän maassaolonsa kannalta on yhdentekevää millä stauksella he oleskelevat, koska ongelman ydin on siinä, että he ylipäätään ovat täällä. Jopa osassa valtamediaa ongelma tunnustetaan kuten tänään Talouselämässä ilmestyneessä kylmäävässä artikkelissa Britannian entinen suurlähettiläs: Jopa miljoona afrikkalaista siirtolaista voi olla matkalla Eurooppaan.

Ohjelman keskivaiheilla käsiteltiin turvapaikanhakijoiden itsemurhayrityksiä. Hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille moraalisen kiristyksen keinot ovat monet lähtien mustalaisleirin perustamisesta pääkaupunkimme ytimeen aina itsemurhalla uhkaamiseen. Viesti on selvä: ellette tee meille mieluista päätöstä, tapamme itsemme. Länsimaissa itsemurha on kuitenkin vapaavalintainen teko, joten jos turvapaikkapummi ei lopulta saanutkaan globaalilotossa sitä voittavaa arpaa (turvapaikka jolla suomalaiset elättävät hänet hautaan asti), hän on täysin vapaa surmaamaan itsensä. He voivat toki vedota surusilmäisiin opiskelijatyttöihin, mutta vielä toistaiseksi nuo tytöt eivät pääse muuttamaan viranomaispäätöksiä.

Sen sijaan Nerg myönsi, että väliaikaisen oleskeluluvan voi saada, mikäli hakijalla diagnosoidaan "depressio". Vastuu vapaamatkustajan "deperssiosta" sälytettiin tietenkin maamme viranomaisille, koska he eivät ole suostuneet myöntämään perusteetonta turvapaikkaoikeutta. Taitava medialukija ymmärsi kyllä miksi näitä yllättäviä "masennuksia" on ilmestynyt juuri nyt hirvittävän paljon: suotuisan diagnoosin avulla saa väliaikaisen oleskeluluvan, jonka aikana voi aloittaa vaikka suhteen suomalaiseen naiseen, mennä naimisiin ja saada se todellinen lottovoitto: turvapaikka suomalaisten elatuksella.

Aivan A-studion loppuminuuteilla Ylen kuvausryhmä oli suorana Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta lähti (ensimmäinen?) yli sadan perusteettomasti maassa olevan afgaanin palautuslento kotimaahan. Totta kai paikalla oli myös hulluuden riemumarssi eli vajaa satakunta suomalaista, lähinnä keski-ikäisiä naista, osoittamassa mieltä muukalaismiesten palauttamista vastaan.

Yle TV1, perjantai 31.3.2017 klo 20:00, Pressiklubi

Linkki Yle Areenaan.

Onko suomalaisten historiakäsitys vinoutunut? Studiossa kirjailija Jari Tervo, historiantutkija Oula Silvennoinen ja kolumnisti, käsikirjoittaja Kaarina Hazard.

Tällä kertaa Pressiklubissa oli kenties kaikkein härskein antinationalistinen kokoonpano koskaan: sionistidemari Ruben Stiller, suomalaisvihaaja Jari Tervo, militanttifeministi Kaarina Hazard ja tendenssitutkijana tunnettu fasistien metsästäjä Oula Silvennoinen. Ennen television puolelta poistumistaan Stiller ei enää edes yritä teeskennellä tasapuolista tuomalla yhdeksi keskustelijaksi jonkun kosher-konservatiivisen persun. Nyt hän junttaa yksimielisen kulttuurimaxilaisen paneelin, joka onkin tuttua hänen radion puolelta tulevasta Pyöreä pöytä -ohjelmasta.