LIBERALISMIN TERMINAALIVAIHEESSA LGBT-VÄKI NÄHDÄÄN VAIN POTENTIAALISINA KULUTTAJINA

Liberalismi ja siihen vahvasti kytkeytyvä finanssikapitalismi on vuosituhannen vaihteen voitonhuuman vuosien jälkeen ajautunut kriisiin, kenties jo terminaalivaiheeseen. Jopa liberalismin puolustajat ovat alkaneet tunnustaa tiettyjä ongelmia, vaikka he syyttävätkin niistä enimmäkseen "peräpeiliin katsovia konservatiiveja" ja "pahantahtoisen kaikkivoipaa" Venäjää. Ajatus siitä, että liberalismissa itsessään olisi sisäsyntyisiä vikoja ei käy näille Edistyksen airueille edes mieleen.

Kun Venäjän presidentti myönsi hiljattain tärkeälle talouslehdelle liberalismiin kriittisesti suhtautuvan haastattelun, se antoi Ylelle mahdollisuuden vihjata itäisen karhun olevan todellinen syypää populistipuoluiden nousuun ja siten liberalismiin ongelmiin. Ylen niukkasanaisessa uutisjuttussa Putin Financial Timesin haastattelussa: Ihmisten enemmistö on maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastaan, liberalismi on vanhanaikaista toki kerrotaan presidentin muutamista lausunnoista, mutta paljon jätetään silti sanomatta keskivertolukijalle. Ellei lukija vaivaudu lukemaan alkuperäistä haastattelua, paras suomenkielinen referaatti löytyy geopoliittisena kirjoittajana tunnetun Markku Siiran blogista.

Siiran kirjoituksen tekee ajankohtaiseksi Putinin esille ottama kysymys sukupuolivähemmistöjen asemasta, huipentuuhan maamme median yksipuolisen ylistävästi suitsuttama sateenkaariväen Pride-viikko huomiseen Helsinki Pride -marssiin:

Putinin Venäjää on usein syytetty myös nuivasta suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin. Nyt Putin vastaa syytöksiin oletetusta "homofobiasta". Putinin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole Venäjälle mikään ongelma. "Hyvänen aika, he voivat elää kuten haluavat", Putin sanoo. "Mutta jotkut seikat näyttävät meistä hieman liiallisilta. Nyt he väittävät, että jopa lapsilla voi olla viisi tai kuusi sukupuoliroolia", Putin kummastelee. "Antaa kaikkien olla onnellisia, se ei ole ongelma", hän lisää. "Mutta tämä ei saa jättää varjoonsa kulttuuria, traditioita, ja miljoonien ihmisten enemmistön perinteisempiä perhearvoja,"

Putin on haastattelussa ainakin oikeassa siinä, että länsimaissa ei ole enää ikuisiin arvoihin perustuvia traditioita, vaan kaikki on kutistettu monomaanisesti taloudelliseen hyötyyn, Siksi ei ole yllättävää, että siveettömyydestä ihanteen tekevät seksuaalidegeneraatit nähdään läntisessä bisnesmaailmassa pelkästään hyödynnettävänä resurssina. Kyynisille kapitalisteille ja markkinamaakareille raha ei haise, vaikka rektumia väärin käyttävien sodomiittien metamfetamiinibakkanaaleissa ulosteen käryn täytyy olla normaali-ihmiselle ylitsepääsemättömän kuvottavaa. 

Vuoden 2019 Pride-viikon sateenkaarivärejä ovat liputtaneet monet vielä viime vuonna jättäytyneet suuryhtiöt kuten Finnair. Uusien hyveliputtajafirmojen tulvaan on varmasti vaikuttanut median kärsimätön rummutus asiasta, josta kertoo Ylen viime marraskuinen agenda-uutinen Yhdysvalloissa yritykset tahkoavat rahaa huomioimalla seksuaalivähemmistöt, mutta Suomessa ollaan vielä lapsenkengissä: "Tämä on sellaista muurahaispesään sohimista tietyllä tavalla".

Terminaalivaiheen liberalismissa tragikoomisinta täytyy olla se, kuinka kapitalismiin vihamielisesti suhtaututuvat arvoliberaalit vasemmistolaiset suorastaan syleilevät globalistisia suuryrityksiä, kunhan ne vain kannattavat itsekkyyttä, narsismia ja hedonismia edistävää lgbt-agendaa. Häpeällinen Helsinki Pride on myös oiva osoitus muotiaatteita seuraavien massojen hybriksestä, jossa kuvitellaan lopullisen Edistyksen so. tasa-arvon olevan jo aivan ulottuvilla, vaikka selväjärkiset näkevät sen viimeisenä hulluuden ilmauksena ennen perikatoa.

POIKKEAVAT POMPOTTAVAT ENEMMISTÖÄ JA YLE KOMPPAA NÖYRÄNÄ

Länsimaiden terve itsetunto omista saavutuksista on kuihdutettu ja sen irvokkaana jäänteenä on enää "ylpeys" asioista, joita ihmiskunnan kaikki elinvoimaiset sivilisaatiot ovat pitäneet aina lopun aikojen kuolemankultteina. Jo Antiikin viisaat tiesivät, että suvaitsevaisuus ja apatia ovat kuolevan kansakunnan viimeisiä "hyveitä". Tällä viikolla kulttuurimme varjosielut ovat astuneet päivänvaloon juhlistamaan "hyveitään", joita tervehenkiset kulttuurit ovat pitäneet poikkeuksetta degeneraation ja perversion ilmauksina. 

Ihmisen alimpien viettien kieroutuneita muotoja ylistävä viikko huipentuu huomisessa Helsinki Pride -bakkanaalissa, jota yksikään valtamedia ei uskalla arvostella millään tavalla. Päinvastoin, tiedotusvälineet, kulttuuriväki ja hyveliputtavat yritykset nostavat tapahtuman Seta-agendan jalustalle. Tämäkään ei vielä riitä, vaan näille tahoille osallistumattomuus lgbt-jne-ideologiaa rummuttavaan paraatiin on merkki synneistä suurimmasta, suvaitsemattomuudesta. 

Viime vuosina eräät "edistykselliset" yritykset ovat opportunistisesti loikanneet lgbt-vankkureihin ja hyveliputtaneet Helsinki Pride katuorgioiden puolesta. Koska kyseessä on ilmiselvä ideologia, on kummallista että itsensä trendikkäiksi kuvittelevat yritykset liputtavat tietyn aatteen puolesta kysymyttä mitään asiakkailta ja työntekijöiltä. Törkein esimerkki pervoagendan pakkosyötöstä kuultiin viime viikolla, kun Yle uutiset kertoi, että Posti osallistuu näyttävästi Helsinki Pride -tapahtumaan – kirjelaatikot koristellaan sateenkaaren värein.

Tällä viikolla moraalisäteilevään falsettikuoroon yhtyi konsulttiyhtiö Accenture. Ylen häpeämättömän myötämielisessä mielipideuutisessa Sukupuolta ei tarvitse määritellä vessaa valitessa tai henkilöstökyselyissä – Näin konsulttiyhtiö tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ylistetään lbgt-jne-ideologiaa, joka kuulemma sopii hienosti yhteen bisneshenkisen työelämän kanssa:

Yhtiölle kyse on arvoista. Tässä tapauksessa arvoille voi kuitenkin laskea myös tuottoa.   

– Jos luomme ihmisille edellytykset olla töissä oma itsensä, he kokevat olonsa turvalliseksi. Se taas näkyy innovatiivisuutena ja siinä, että työntekijät voivat joka päivä tehdä parhaansa, Korsström sanoo.

Yksiulotteinen voiton tuottaminen, materialismi ja hedonismi kieltämättä sopivat hyvin pervoelämäntapaan, jossa keskeistä on kuluttaminen ja oma nautinto. Jälkeläisten saaminen ja uhraaminen niiden puolesta olisi vain kvartaalitaloudelle rasite, joten  lgbt-jne-kulttuuri lienee kapitalismin hengettömän utilitarismin viimeinen vaihe, jossa ollaan irtaannuttu lopullisesti biologian reunaehdoista. Jäljelle jää vain sosiaalisten rakenteiden murtuminen, individualistisen kulttuurin luhistumien ja ekologisesti loppuun ryöstetty planeetta.

Pervoagendan läpilyönnistä osataan myös iloita kuin pyromaani palavan talon edessä. Rappio, jota degeneraatit ja heidän laskelmoivat mielistelijänsä kutsuvat edistykseksi, on kasvatussosiologian punaisen desantin Jukka Lehtosen mielestä edennyt mukavasti. Tämä tulee selväksi Ylen uutisessa Tutkija: Pride-marssit kasvavat samalla kun ydinperheajattelu ja ahtaat sukupuoliodotukset väljentyvät. Itsekin homoseksuaali Lehtonen on riemuissaan normaaliperheiden vähenemisestä ja heteroiden nöyrtymisestä äänekkäiden seksuaalikummajaisten itsekkäille vaatimuksille:

Samalla kun marssit ovat kasvaneet, ovat heteroseksuaalinen ydinperheideologia ja ahtaat sukupuoliodotukset Lehtosen mukaan väljentyneet.  

– Perheiden ja sukupuolen moninaisuus otetaan entistä useammin huomioon ja lait ehkäisevät syrjintää. Nämä kaikki heijastuvat siihen, että ihmiset muuttavat asenteitaan. Jopa aiemmin tasa-arvoista avioliittoa vastustaneista osa pitää sitä nykyään itsestään selvyytenä ja kun trans-ihmisistä tiedetään enemmän heihin ei enää useinkaan suhtauduta pelottavina erikoistapauksina.

Suuri osa seksuaalis-biologisesti normaaleista ihmisistä on ilmeisesti kyllästynyt lgbt-jne-väen jatkuvaan kitinään, joten he ovat antaneet vaatimuksille ("ei se oo sulta pois") periksi ja kuvittelleet että näin ulina loppuisi. Ikävä kyllä nämä ihmiset eivät ymmärrä, että kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Sen jälkeen kun geneettisenä umpikujana tunnetulle homoseksuaalisuudelle on annettu periksi, poikkeavien etujärjestö Seta on löytänyt uusia promillevähemmistöjä, joiden asiaa he ovat alkaneet ajaa Lev Trotskin "jatkuvan vallankumouksen" hengessä.

Setalle täytyykin antaa tunnustus, että se muutaman promillen kokoluokkaa olevana etujärjestönä kykenee pompottamaan parilla moralistisella taikasanalla yhteiskunnan normaalia enemmistöä. Totta kai globaali viihdeteollisuus ja yliopistot ovat samassa projektissa mukana, mutta silti Setan rooli on suhteettoman suuri indoktrinaatiossa, jossa yhteiskunta alistetaan poikkevien käsitykselle seksuaalietiikasta.

Jo muutaman vuoden ajan Seta on kutsunut itseään "ihmisoikeusjärjestöksi", koska homoagenda on jo saatu maaliin ainakin muotiaatteita seuraavien massahölmöjen keskuudessa. Tyypillisenä uusvasemmistolaisena järjestönä Seta ei jää lepäämään laakereille vaan vaatii lisää "oikeuksia" ja "vapauksia" mitä kummallisimmille luonnonoikuille ja identiteettiongelmaisille mentaalitapauksille. 

Ylen jutussa haastateltu setaveteraani Jukka Lehtonen on ajan hermolla ja mainostaa tutkijan roolissa Setan viimeisintä agendaa, uutta translakia. Lehtonen on sikäli tyypillinen pervoideologian sanansaattaja, että hän yrittää venyttää aina vain pitemmälle normaaliuden rajaa, vaikka biologiset rajapyykit on ylitetty jo ajat sitten. Siksi hän yrittää normalisoida esimerkiksi transukupuolisuuden, vaikka se ei kestä lähempää tarkastelua:

– Sukupuolen moninaisuus leviää, olitpa sitä vastaan tai sen puolesta. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät ole sopineet kulttuurille tyypilliseen sukupuoliajatteluun, Lehtonen muistuttaa. 

(...) Lehtosen mielestä maassamme tapahtuvia suurimpia ihmisoikeusloukkauksia on tällä hetkellä se, etteivät transnuoret voi muuttaa virallista sukupuoltaan ilman lääketieteellistä diagnoosia ja jäävät vaille tarvitsemiaan hoitoja.

Lehtonen tulee tässä väittäneeksi, että sukupuolen vaihtamisen pitäisi olla subjektin oman mielenoikun vallassa riippumatta siitä mitä biologiset tosiasiat, lääkärit, psykologit ja muu yhteiskunta sanovat. Monet tutkimukset ja jopa valtavirtalehdet ovat todenneet, että elämme transukupuolisen hulluuden aikaa, jossa totuus muutetaan valheeksi kuin Orwellin kirjassa Vuonna 1984. 

Suurimpana kärsijänä tässä ovat esimurrosikäiset, jotka ovat vallanahneille pervo-lobbyille kuten Setalle pelkkää tykinruokaa itsetuhoisessa kulttuurisodassa. Valitettava tosiasia on, että transsukupuolisten elämänlaatu on olematon ja itsemurhariski korkea sukupuolielinten silpomisen ("korjauksen") jälkeenkin. Tämän vuoksi nuoren leikittely ja jopa kannustaminen "trendikkään" transsukupuolisuuden kanssa pitäisi saada loppumaan heti alkuunsa. Tässä ennaltaehkäisyssä tärkeintä on oikean tiedon levittäminen ja Seta-propagandan osoittaminen valheeksi. 

– Toinen erittäin raskas ihmisoikeusloukkaus, josta Suomessa on oltu toistaiseksi melko lailla hiljaa, on intersukupuolisten eli lasten, joiden sukupuolta ei ole mahdollista määrittää sukuelinten ulkonäön perusteella, kehojen muokkaaminen, jotta heidät saataisiin mahtumaan kaksijakoiseen sukupuolimalliin. 

– Eikä ole kohtuutonta, että samaan aikaan kun tyttöjen ympärileikkauksia kauhistellaan, meillä Suomessa vauvojen sukupuolielimiä korjaillaan, jotta he mahtuisivat aikuisten sukupuoliodotuksiin, Lehtonen kysyy. 
Lainsäädäntöä tulisi hänen mukaansa muokatakin niin, että kosmeettiset sukupuolijärjestykseen pakottavat toimet lopetettaisiin intersukupuolisten lasten kohdalla ja translaki pitäisi uudistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi.

Yle Watch haluaa tiettyjen sanojen lihavoinnilla demonstroida, kuinka tutkija Lehtonen yrittää näyttää tieteellisiltä, vaikka kyse on ideologisesta kielenkäytöstä ilman biologista totuuspohjaa. Transsukupuolisista paljon paljastavaa kritiikkiä esittänyt Juha Lankinen kumoaa eräässä transsukupuolisten foorumissa pahimmat transsukupuolisuuteen liittyvät myytit, joita Seta saa levittää vapaasti valtamediassa.

Intersukupuolisuus ei ole mikään oma sukupuoli, vaan kehityspoikkeama. Esim. kitalakihalkioihmiset eivät ole mikään ihmisrotu tai etnisyys. Inter = välinen mikä sekin korostaa, että on olemassa kaksi sukupuolta, joiden sukusolut tarvitaan uuden ihmisen aikaansaamiseksi, joiden välimuoto intersukupuolinen on. 

Niin, virtsa tosiaan poistuu myös sukuelimien kautta. Eli ne ovat myös oikeasti sitä varten. Toisaalta, esim. mies, jolta on poistettu kivekset, pystyy silti kusemaan. Mutta vielä sukupuolista sen verran, että miehen joko x- tai y-kromosomi määrittävät lapsen sukupuolen. Jos olisi oikeasti olemassa joku kolmas, neljäs ja n:s sukupuoli, niin olisi myös sen aiheuttava z-kromosomi jne. Intersukupuoliset ovat kuitenkin tulosta kahden ensiksi mainitun kromosomin sekoituksista, kuten kaikki ihmiset. Niinpä sukupuolia on oikeasti vain kaksi, eikä asia muutu siitä jalan polkemisella miksikään. 

Kertokaa toki, että minkäniminen sukusolu sillä kolmannella sukupuolella on. Ja kertokaa sitten, kun tiedemiehet löytävät z-kromosomin, joka sen kolmannen sukupuolen aiheuttaa. Teillä ei ole mitään todisteita kolmannesta sukupuolesta, mutta silti teillä on otsaa puhua aivopieruista. Kertokaa todisteenne kolmannen sukupuolen olemassaolosta ja mikä sen tehtävä on, jos se ei siitä eikä synnytä lapsia. Järjestetäänkö sille sukupuolelle esim. jalkapallon mm-kisoja, niin kuin miehille ja naisille?

Vapaassa maassa Setan aktivisteilla on oikeus sanoa mitä tahansa sylki suuhun tuo, mutta verorahoitteisella Ylellä pitäisi olla vastuu kumota ilmiselvät tieteelliset epätotuudet. Nyt se näyttää olevan täysin Setan vietävissä eikä se voi siksi kirjoittaa mitään kriittiistä esimerkiksi Helsinki Pridestä.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

ONKO SATEENKAAREN PALVONNASTA MUODOSTUMASSA UUSUSKONNOLLINEN SODOMAN KULTTI?

Saatananpalvonnan ytimessä on ihmisen palvonta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan Raamatussa. Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan kristinuskon eräs psykologinen perusta on heikkojen kauna kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkuu elämää, terveyttä ja ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Kristinusko on ennen kaikkea tasa-arvon ideologia, joka tekee heikkoudesta hyveen ja voimasta paheen. Siksi on omituista, että kristillisyydestä juontuvaa tasa-arvoa korostava LGBT-yhteisö vetoaa niin voimakkaasti ylpeyteen, tuohon yhteen kristinuskon pitämään perisyntiin. 

Nietzscheläisittäin tulkittuna paradoksi selittyy sillä, että vallantahto on yleisinhimillinen taipumus, johon tuntevat vetoa myös ne jotka uskovat olevansa "sorrettuja ja solvattuja". Jopa enemmän kuin kuin ne, jotka ovat luontaisten ominaisuuksiensa ansiosta vallassa. Jo kauan ennen Leninin ja Stalinin gulagia Nietzsche tiesi, että suurin vallan väärinkäyttäjä on valtaan päässyt paaria, jonka silmittömällä koston- ja vallanhimolla ei ole mitään rajaa – liekö sanonta "homon kosto on kauhea" tästä asenteesta peräisin? 

Kommunismin romahduksen jälkeen tietty länsimaalainen ihmistyyppi on etsinyt uutta väylää kaunalleen traditiota, kunnollisuutta ja ylivertaisuutta kohtaan. Tässä monikultturismi oli ensimmäinen yritys, mutta sen kannatus on ollut kansan keskuudessa marginaalista lukuunottamatta poliittista, taloudellista ja kulttuurista eliittiä. Sen sijaan homoagenda on ollut huomattavasti voittokkaampi, koska se on saavuttanut melko suuret kansankerrokset homoavioliittokysymyksessä. Homoavioliiton epäilyttävän äkkinäisestä hyväksynnästä länsimaisen poliittisen eliitin ja kansalaisten keskuudesta on kirjoittanut Brendan O'Neill vuonna 2013 ilmestyneesä artikkelissaan Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki:

Paremmin tilannetta kuvaa konformismi: hidas mutta varma kriittisen ajattelun ja eriävien mielipiteiden uhraaminen ja toisinajattelun taipuminen yhteiskunnan ylemmillä portailla hyväksytyn idean mukaiseksi. Homoavioliittokampanja tarjoaa tosiaankin malliesimerkin konformismista, tuskallisen näkymän siihen kuinka pehmeää autoritarisuutta ja vertaispainetta käytetään nykyään syrjäyttämään – ja lopulta poistamaan – jokainen näkemys, jota pidetään liian tuomitsevana, vanhanaikaisena, syrjivänä, “foobisena”, tai muuten vain täysin sopimattomana. 

(...) Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”

Nyt tuon laumasieluisen kansanosan sympatiaa hyödyntää heinäkuun ensimmäisellä viikolla maailmanlaajuisesti pidettävät Pride-marssit, joista eilinen Helsingin kulkue keräsi Ylen uutisen Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä mukaan noin 35 000 osallistujaa. 

Tällä kertaa uutuutena oli valtion viranomaisten kuten poliisin osallistuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsumina. Yle Watch kertoi asiasta tuoreeltaan viime kesäkuun päivityksessä Helsinki Pride – jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Viranomaisten osallistuminen selittyy pitkälti sillä, että homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka sateenkaarikansan retorinen päälinja onkin muuttunut, on sen diskurssin sisältö silti pysynyt koko ajan samana.  Yleisimpinä olkiukkona on väite, että yhteiskunnassa olisi edelleen tahoja, jotka yrittäisivät kieltää tai estää privaatin homoseksin, vapaan "rakkauden". Tosiasiassa kukaan ei ole vaatimassa homoseksuaalien aktien kieltämistä. Sama ristiriitaisuus näkyy myös vaatimuksessa, että seksuaalisuus on yksityisasia johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa, vaikka Pride-marssin osallistujat tuovat itse seksuaalisuuttaan koko kansan iholle. Heidän taipumuksensa ja vieläpä niiden julkituominen takaavat sen, että he eivät voi olla missään objektiivisessa mielessä yhdenvertaisia normaalin enemmistön kanssa, riippumatta siitä mitä lakikirjaan on kirjattu. Verkkokirjoittaja Mika Virtanen kuvaa hyvin sitä tilannetta, johon homokulttuuri on painostanut muuta yhteiskuntaa:

Kommentoin toisaalla seuraavasti: Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".  

Te olette tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.  

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Virtanen hyökkää suoraan homoliikettä vastaan, vaikka laajemmassa katsannossa manian taustalla on muita paljon vaikutusvaltaisempia toimijoita. LGBT-liike ei pystyisi yksinään saavuttamaan mitään ellei sen taustalla olisi myötämielisiä (((globalisteja ja suuria mediayhtiöitä))). Ne ovat pop-tähtiensä, julkkistensa ym. "roolimalliensa" avulla edistäneet homomaniaa, josta on nyt muodostumassa eräänlainen uususkonto tai ideologia, joka on korvaamassa kristinuskon ja perinteisen isänmaallisuuden kasvavan nuorison keskuudessa. Homomaniassa ei ole kyse niinkään seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä miten 97-prosentin enemmistönä olevat heterot heihin suhtautuvat. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla kyse on lähes uskonnollisesta hurmoksesta, mikä näkyi eilen Ylen  puoli yhdeksän uutisissa (10.08"), jossa haastateltiin Helsinki Prideen osallistunutta kuutta mitä ilmeisintä heterotyttöä. Tietenkin sateenkaari-ikonografiaan pukeutuminen on ennen kaikkea moraaliposeeraamista ja osa Hyvän ihmisen imagonrakennusta. Erityisesti tytöillä se näyttää olevan osoitus turhamaisesta huomiohuoraamisesta, joka näkyy queer-porukan liepeillä hengaamisena. 

Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensi kuulemalta tuntua, kaiken tämän taustalla häilyy kaipaus kokea jotain pyhää, jopa uskonnollista. Tämä selittyy sillä, että nykynuoriso on kasvanut ympäristössä, jossa homo-sateenkaari on subliimilla manipulaatiolla yhdistetty pyhyyteen, hartauteen ja lunastukseen yhdessä hauskanpidon, festivaalien ja rellestämisen kanssa yhdistäen näin Betlehemin ja Sodoman. Tätä irvokkaan traagista asiantilaa on kuvannut hiljattain hauskasti amerikkalainen kuvainraastaja Andrea Ostrov Letania:

Homo is the New Holy or Homoly.  

Millennials now have homomania as their main expression of 'spirituality'. Just like Christians carried crucifixes, displayed Madonna icons, and collected holy icons, Homomaniacs feel an obsessive need to spread the Gayspel, the homo gospel, and fill the world with homo iconography. They are mission-fairies, the missionaries of homomania and tranny-narcissism. They see homo colors as having quasi-spiritual and quasi-medicinal qualities to heal the world and cure humanity.  

Most of these mission-fairies who spread the Gayspel are not homo. They are straight, but they grew up under Jewish supremacist influence in media and academia. Therefore, they worship homos as angels and saints. They also revere and obey homos as the new aristocracy and priestly caste. Without the blessing and benediction of Homos, these straight millennials feel they have no meaning in life.  

So, homo iconography is a daily part of their lives. They were reared to feel that homosexual fecal penetration and tranny genital-mutilation are next to godliness or even higher.  

According to homomania, even churches, temples, and mosques exist to serve, celebrate, and deify homosexuality. Homomania would have us believe jesus died on the cross to bless marriage among men whose idea of 'sex' is fecal penetration.

YLE UUTISTEN ITSESENSUURI KIELTÄÄ SANOMASTA MITÄÄN KRIITTISTÄ LGBT-VÄESTÄ

Eräs amerikkalainen tuttuni totesi hiljattain, että vielä parikymmentä vuotta sitten ajatus "elä ja anna muiden elää" tuntui järkevältä asenteelta, koska siihen aikaan kasvavien vähemmistöjen mielipideterrori pysyi vielä kohtuuden rajoissa eikä se ollut valtamedian yleisesti hyväksymää. Tänään tuollainen katsontakanta edustaa toivekkaan lapsellista nuorekkuutta, jossa kieltäydytään ymmärtämästä mihin suuntaan sivilisaatiomme on väistämättä ajautumassa. Erityisesti ihmiskunnan länsimainen osa on hälyyttävän nopeasti vajonnut tilaan, jossa se on hylännyt kulttuurimme perusarvot, totuuden, hyvyyden ja kauneuden. Osaltaan tähän itseymmärryksen katoamiseen on vaikuttanut lähes kaikkialla vallitseva sodanjulistus tervejärkisyyttä vastaan, jonka vuoksi Eurooppa on menettämässä identiteettinsä, kansansa, kulttuurinsa ja lopulta maa-alueensa. 

Tämä historiallisesti ainutlaatuisen hyytävä rappio on saanut kasvaa esteettä ja sitä on edesauttanut näennäisen vapaaehtoisesti lukuisat tavalliset länsimaalaiset ihmiset. Jatkuvan indoktrinaation seurauksena he ovat vaipuneet kollektiiviseen psykoosiin, joka on sallinut mitä itsestäänselvimpien valheiden muuttua totuudeksi ja kääntää ennen tuntema maailmamme ylösalaisin. Säilyttääkseen järkensä ja kunniallisuuteensa jokaisen totuuden rakastajan täytyy väistämättä kulkea vastavirtaan ja olla ehdottoman suvaitsematon dekadentteja massapyskoosin ilmiöitä vastaan. Mikäli kansalainen tunnustaa olevansa suvaitsevainen lammas, hän on samalla aktiivinen osallistuja prosesissa, joka edistää vielä järjissään olevan maailman tuhoa.

Jonkinlaisten Rooman pitojen äärellä ollaan kulttuuritoimittaja Jussi Mankkisen Yle uutisten verkkosivujen jutussa Roskaestetiikkaa, kauhumeikkejä ja glitterpartoja - queerlesque kapinoi perinteisiä kauneuskäsityksiä vastaan. Sama juttu näytettiin eilen klo 18.00 tv 1:n uutisissa, jossa uutistenlukija Marjo Reini antoi Mankkisen uutispätkän lopuksi hyväksyvän hymynsä. Kyseessä on mediaväen paljon käyttämä temppu, jossa pyritään vaikuttamaan katsojan alitajuntaan antamalla hymyllä piiloviesti, että valtion virallinen uutiskanava kannattaa kyseistä mielettömyyttä. Vastaavasti käänteistä piiloviestintää käytetään silloin kun uutisoidaan populismin ja "äärioikeiston" suosion kasvusta, jolloin uutisjutun päätteeksi uutistenlukijan naamalle revähtää aina tuomitsevan vakavoitunut ilme.

Mankkisen uutisraportin tarkoitus lienee ollut sietämisen rajojen kasvattamisessa ja konservatiivien ärsyttämisessä. Osittain nämä tavoitteet varmaan toteutuivatkin, sillä etelän suurissa kaupungeissa on aina riittävästi uusia hullutuksia seuraavia zombeja ja toisaalta pienissä taajamissa ärsytyskynnys ylittyisi varmaan helpommallakin. Sen sijaan mediakriittiselle katsojalle, asuupa hän sitten Helsingissä tai maaseudulla, degeneraatien provokaatio ei sen enempää kauhistuta kuin herätä moraalista närkästystäkään. Näissä katsojissa se synnyttää korkeintaan tarpeen kulttuurihygieeniseen toimenpiteeseen, jossa Ylen esittelemät patologiset tapaukset ignoroidaan julkisuudesta.  

Ilmiönä Ylen mainostama queerlesque on osa kulttuurissamme vallitsevaa infantiilia narsismia, jossa mikä tahansa huomiohuoraava friikkiys käy kunhan vain julkisuus on taattu. Kaupunkikulttuurissa kilpavarustelu erikoisuudentavoittelussa johtaa helposti perversioiden arkipäiväistymiseen ja julkisuuteen virtaamiseen, joten oli vain ajan kysymys milloin naisiksi pukeutuneet partaiset miestripparit täyttävät verkkokalvomme tv-uutisissa. Tietysti degeneraattien saamalla kritiikittömällä julkisuudella on myös kulttuuria romahdattuva sukupuolipoliittinen agenda, joka tuli selväksi myös Mankkisen jutussa:

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ympärille kehkeytyneen queerlesquen ydinajatuksiin kuuluu, että kuka tahansa voi ja saa olla oma itsensä. Lisäksi seksuaalisuutta ja esimerkiksi sukupuolirooleja halutaan hämärtää ja hämmentää lisää. Tämä näkyy vaikkapa Hasard le Sinin esityksissä, joissa hän tekee itsestään objektin ja intohimojen salaisen kohteen.

Navan alapuolisessa primitiivisessä liejussa kulkemisesta huolimatta osa tästä porukasta tiedostaa kulttuurimarxilaiset tavoitteet, jossa taistellaan "epäioikeudenmukaista" biologiaa ja geneettisestä erinomaisuudesta syntyviä sosiaalisia hierarkioita vastaan. Queerlesque näyttääkin olevan yksi monista poikkevien ja rujojen itsetuntoliikkeistä, joissa omasta vajavuudesta tehdään hyve kuten Fat Pridessä (ylipainoisten ylpeydestä). Näille ihmisille estetiikan taju, normaalius ja erinomaisuus ovat pelkkiä kirosanoja, joista pitää päästä eroon; heidän päämääränään ei ole enempää eikä vähempää kuin eurooppalaisen sivilisaation kulmakivien, totuuden, hyvyyden ja kauneuden, murskaaminen. Tekosyynä tässä tuhotyössä he käyttävät suvaitsevaisuutta (sic!) ja klassisten arvojen  "moraalista tuomittavuutta", koska he ymmärtävät, etteivät he voi saavuttaa niitä joko itsekurin tai luontaisten ominaisuuksiensa vuoksi:

Queerlesquen tai suomalaisittain queerleskin estetiikkaan kuuluu muun muassa överiksi vedettyä drag-kuvastoa, josta perinteiset kauneusihanteet ovat kaukana. Lady Clapback hakee tyyliinsä vaikutteita muun muassa Chicagosta ja Los Angelesista. – Drag-kulttuurissa oli vuosikausia vallalla pyrkimys virheettömään kauneuteen, ja nyt siihen ollaan ehkä jo vähän kyllästyneitä. Tällainen rajojen rikkominen on lähtöisin USA:sta, ja nyt se on päässyt mukaan myös valtavirta-dragiin.

Illuusioon perustuvaa sateenkaarta palvova LGBT-väki on saanut Pride-viikon ansiosta muutoinkin laajaa huomiota Ylessä viime aikoina. Jopa talous on nostettu esiin kun on haluttu osoittaa, kuinka tärkeitä ja upeita ihmisiä kaupunkilaishomot ovat (((länsimaiset arvot))) sisäistäneelle Suomelle. 

Esa Koivurannan juttua Pinkki raha virtaa Helsingissä, mutta yritykset eivät osaa hyödyntää sitä riittävästi on vaikea pitää objektiivisena tiedonvälityksenä, sen verran paljon sitä rasittaa häpeämätön homoagenda. Jutussa haastatellaan mm. huulipunaa käyttävää Aalto-yliopiston professori Pekka Mattilaa, joka on parisuhteessa RSO:n kapellimestari Hannu Linnun kanssa. Taustansa vuoksi Mattilalla on henkilökohtainen syy vaatia yrityksiä huomiomaan homot markkinoinnissaan. Tietenkin hän on oikeassa siinä, että homojen elämäntyyli suosii paljon suurempaa kulutusta kuin heterojen lapsiperheet:

– He ovat keskimääräistä koulutetumpia ja hyvätuloisempia. Olennaista kuitenkin on, että heillä on enemmän käytettävissä olevaa rahaa, koska perheen tuomia pakollisia velvoitteita ei ole niin monella kuin väestössä keskimäärin, sanoo Mattila.

Homot ovat kuitenkin pieni parin prosentin vähemmistö, joten olisi kummallista, että yhtiöiden markkinointi säädettäisin tuon väestönosan ehdoilla. Vaikka jutussa mainitut Forbes-lehti ja Kansainvälinen talousfoorumi ylistävät seksuaalivähemmistöjen globaalia ostovoimaa, on "homoystävällisen markkinoinnin" taustalla useimmiten homolobbyjen ideologinen painostus, jota noudattamalla jotkut yritykset uskovat saavansa taloudellista lisäarvoa. Vastaavasti johtavat globalistit pitävät tärkeänä, että homojen kulutuskeskeinen elämäntapa leviäisi homohypetyksen seurauksen myös heterojen keskuuteen, koska näin länsimaalaiset luopuisivat entistä useammin lasten teosta. Suunnitelmaan kuuluu, että hedonistisella manipulaatioilla tuotetun lapsivajeen täyttäjiksi Eurooppaan haalitaan Afrikan ylijäämäväestöä.

Yle uutiset esittää jutussaan yksipuolisia perusteluja ja sinä sivussa vaatimuksia, miksi yritysten pitäisi tukea kulttuurimarxilaista ideologiaa. Yhtä hyvin se voisi pöyristyneenä vaatia, että yritysten olisi oman etunsa vuoksi syytä osallistua kommunistien vappumarsseille.


                                                          *************************

Yle Fem, torstai 29.6.2017 klo 19:00, Minun Ruotsini 

2/9. Kun yhteiskunnan resurssit loppuvat, tarttuvat kansalaiset toimeen. Rebecka auttaa yksin Ruotsiin saapuvia pakolaislapsia. Klöverträskissä kyläläiset rakentavat asuntoja nuorille ja vanhuksille. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Aiheina ovat kansanluonne ja maahanmuutto, kun Juhani Seppäsen johdolla jäljitetään venäläistä Suomea saunassa, ruokapöydässä ja kiekkokentällä. Mukana mm. lippueamiraali Georgij Alafuzoff ja näyttelijä Ville Haapasalo. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, torstai 29.6.2017 klo 21:50, Ulkolinja: Kalliit vieraat - Teure Gäste  (1997) 

Bosnian sotapakolaisten palauttaminen Saksasta takaisin Bosniaan. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, perjantai 30.6.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Idän eli Venäjän uhka on suomalaisuutta vahvimmin muokanneita ajatuksia. Kuinka aiheellinen pelko on ollut historian valossa? Mukana mm. kenraali Gustav Hägglund ja historioitsija Arto Luukkanen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, perjantai 30.6.2017 klo 22:40, Ali Show: Aki Pyysing 

Ali Jahangiri saa vieraakseen Aki Pyysingin. Suomen tunnetuimpiin pokeriammattilaisiin lukeutuva Pyysing on kauppatieteiden maisteri, joka sekä sijoittaa että pelaa pokeria työkseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, perjantai 30.6.2017 klo 19:00 Maahanmuuttajan paluu 

Sarja alkaa, osa 1/8. Barnabas muutti Eritreasta Suomeen opiskelemaan musiikkia. Kun hän pystyi lopulta palaamaan sodan runtelemaan kotimaahansa, hän perusti sinne musiikkikoulun. Wali Hashi Media Center, 2016. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

VIELÄ SANANEN HOMOKULTTUURISTA

Helsinki Pride - he tekevät sen itse. Voiko tätä väkeä
vakavalla naamalla pitää oikeustoimikelpoisena?

Yleisradion intiimistä suhteesta ns. homokulttuuriin kertoo se, että mediakolossi julkaisi Yle Helsingin sivuilla viime sunnuntaina oman virtuaalivideon Helsinki Pride -kulkueesta. Yle ei tietenkään ole ainoa kotimaan media, joka hehkuttaa Helsingin homomarssia, mutta se on suurista medioista siitä selvästi innostunein jo pelkästään sen perusteella, kuinka paljon kritiikitöntä materiaalia se aihepiiristä levittää. Helsinki Priden ympärillä pyörivä media-hype on lisääntynyt vuosi vuodelta ja Setan ideologiaa ajava tapahtuma on paisunut kuin itsestään viikon mittaiseksi pervokarnevaaliksi. Homokulttuurin ilmenemismuotoja analysoiva Iiro Nordling kysyykin aivan aiheellisesti tuoreessa blogikirjoituksessaan, kuinka pitkälle lapsenmieliset nautiskelijat ovat valmiita menemään:

Näyttää siltä, että tällaiseen karnevaalien sävyttämään homouteen ei kuulu jonkinlainen arjen eläminen. Halutaan elää kokemuksesta toiseen. Ensin on euroviisujen aika, sitten gay-kansa alkaa ottaa julkista tilaa haltuun. Aiemmin homoilla oli jokin oma päivänsä. Tietenkin homot ottavat rusinat pullasta ja siis valtaavat kesä- ja heinäkuiset kadut haltuunsa ympäri maailmaa. Nyt gay-pride on paisunut jonkinlaiseksi kuukauden mittaiseksi riettauden ylistykseksi. Varmaan seuraavaksi juhlistetaan gay-kansan teemavuosia. Jotenkin yhden päivän juhlat ovat käyneet jo liian laimeaksi. Tuollaisessa huumeessa elämisessä tarvitaan suurempia ja suurempia annoksia vuosi vuodelta. Jotenkin ymmärtää, että rikollisuuden ja slummien täyttämässä Brasiliassa halutaan viettää samba-karnevaaleja. Itkua ja surua tulee vuoden mittaan vastaan muutenkin.

Viikonlopun jälkeen erilaiset vastamediat ovat julkaisseet kuvottavaa materiaalia Helsingin homobakkanaaleista. Etenkin artikkeli Pride - koko perheen juhla? sisältää kuvamateriaalia, jota ei edes patologisin homovihaaja olisi voinut keksiä, sen verran häiriintynyttä väkeä kuvissa on liikkeellä. Kuvia katsellessa käy selväksi, että homokulttuurin vastaisen materiaalin julkaisu on turhaa, sillä LGBT-väen hilluminen kadulla ajaa saman asia - toisin sanoen he tekevät sen itse.

Homoissa ongelmana ei ole se, mitä he tekevät kotonaan ja sovitusti, vaan tuohon seksuaaliseen oikkuun sisältyvä homokulttuuri ja sen kyljessä viihtyvät, yleensä heterot, kulttuurimarxilaiset agitaattorit, jotka haluavat käyttää homoja hyväksi ajaakseen punaista pelastususkontoaan. Kulttuurimarxilaista agendaa kannattaville (joista noin 100% tietenkin kiistää olevansa kulttuurimarxilaisia) julki-sodomiaa tärkeämpää on homojen elämäntapa, joka halutaan istuttaa myös valtaväestöön. Kansalaisvaikuttajana tunnettu Veli Pesonen kuvaa Facebook-sivujen viikonlopun päivityksessään osuvasti, miksi homokulttuurin normalisoiminen tai jopa sen esikuvaksi ottaminen on vaarallista eurooppalaisille:

Homojen alakulttuurissa on runsaasti piirteitä jotka mahdollistuvat sillä tai ovat suoraa seurausta siitä että seksisuhteista ei voi syntyä lapsia. Koska tiedotusvälineiden ja akateemisen väen viime vuosikymmeninä omaksuma linja on ollut homojen alakulttuurin mainostaminen ja viesti näyttäisi hiljalleen menevän perille, ei seuraus voi olla muu kuin valtaväestön elämänmenon vähittäinen muuntuminen homojen alakulttuurin suuntaan.

Homokulttuuri siis tarttuu. Sitä kivaa ei voi pitää jos on vaarassa tulla lapsia, joten lapsettomuus on tämän "uutostyön" vaikutuksena luonnollinen valinta yhä useammalle heteroseksuaaliselle naiselle. 

Jos homokulttuurin kyllästämä nainen muuttaa mieltään ja haluaa lapsen, hän todennäköisesti hankkii lapsen. Mutta lapsi pakottaa hänet elämäntapaan, josta hän ei pidä ja josta hän jokin aika sitten varta vasten halusi pois. Seurauksena onnettomuutta sekä äidille että lapselle, psykiatreja, lääkkeitä, välinpitämättömyyttä, mahdollisesti heittellejättöä, lastensuojelutapaus, jos eli parisuhteessa niin ero. Lapsen kärsimys on suurin.

Homokulttuurissa välinpitämättömäksi ja ylimieliseksi marinoitunut lisääntymisikäinen väestö, huolestuneena siitä kuka heistä sitten vanhana huolehtii, herkästi kannattaa maahanmuuttoa maista joissa homokultturin yleisrasittavuutta ei ole ja asenteet ovat toiset. Jää miettimättä tai kenties kokonaan hoksaamatta, että nämä ihmiset kärsivät muista ongelmista vielä enemmän.  

Olisi siis tarpeen valtaväestön suojella itsensä homokulttuurilta ja yhteiskunnan olla myöntämättä homoille ainakaan adoptio-oikeutta. Synnyttäminen olisi muutenkin tehtävä luvanvaraiseksi.

                                                      *****************************

Yle TV2 Tiistai 5.7.2016 klo 10:30, Kioski: Rakelin kuplassa

Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

TV2 Tiistai 5.7.2016 klo 18:45, Lesbot Yle 

8/11. Charlotte kamppailee vihantunteidensa kanssa, ja Emma Jennie korjauttaa huulensa. Cindy aloittaa nettideittailun ja löytää kiinnostavan ihmisen Suomesta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema Tiistai 5.7. klo 21:00, Churchill: Verta, hikeä ja öljyvärejä  

Winston Churchillin elinikäisenä intohimona oli maalaaminen. Andrew Marr tutkii, miten tämän suurmiehen yksityinen intohimo maalaukseen yhdistyi hänen julkiseen uraansa poliitikkona ja valtiomiehenä. HD Äänitekstitys: suomi.

Ei vieläkään kriittistä dokumenttia tästä Britti-imperiumin tuhoajasta ja sodanlietsojasta, joka rauhanehdostuksista huolimatta halusi jatkaa sotaa yhdessä totalitaristen Neuvostoliiton kanssa.

Yle Teema Tiistai 5.7.2016 klo 23:05, Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi). 

Uusintana esitettävä homopornoelkokuvassa on edelleen virheellinen K-16 luokitus.

Yle Fem Tiistai 5.7.2016 klo 19:45, Aktivismin aika 

6/8. Mikä on aktivismin hinta? Tulisielu Roegshanda Pascoe asuu Kapkaupungin köyhässä kaupunginosassa. Hänen työnsä ilmastokysymysten parissa on tuonut hänelle vaarallisia vihollisia. Opiskelija Uriel Ferera on aseistakieltäytyjä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle TV1 Maanantai 4.7.2016 klo 15:50 Minun totuuteni: Caroline Krook 

5/8. Tukholman hiippakunnan entinen piispa Caroline Krook on kätkenyt pakolaisia ja taistellut homoseksuaalien oikeuksien puolesta. Mitä mieltä hän on naispappeuden vastustajista ja uskonnollisista fundamentalisteista? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Tämä oli mahdollista ennen vain Ruotsissa: täyskaheli femi-kommunisti pääkaupungin piispana. Haastattelu on suorastaan loistava, sillä se paljastaa täysin avoimesti kuinka tämä papin kaapuun pukeutuva sukupuolinarsistinen kommunisti vihaa Ruotsia ja haluaa sen kansalle pahaa.


Yle TV1, Maanantai 4.7.2016 klo 19:00, Historia: Natsikoodin ratkaisija  

Millainen mies oli matemaatikko AlanTuring ja miten hän osaltaan vaikutti toisen maailmansodan loppumiseen? Miksi ja miten hänen työnsä vaikutti nykyiseen tietojenkäsittelyyn ja tietokoneiden kehitykseen? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2 Maanantai 4.7.2016 klo 18:45, Lesbot 

7/11. Frasse haluaa yllättää Emma Jennien, mutta kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Rebecka ja hänen vaimonsa suunnittelevat perhe-elämää ystäviensä kanssa, jotka haaveilevat isyydestä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

YLE RIKKOO LAKIA - LÄHETTÄÄ HOMOPORNOA LIIAN AIKAISIN ILLALLA

Yle valistaa pikkupilttejä ennen iltaunia kahden homon,
Genet'n ja Fassbinderin yhteisulostuksella Querrelle.

Yle Teema Keskiviikko 29.6.2016, klo 22:10 Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi).


Helsinki Priden viralliseksi mediakummiksi ryhtynyt Yle esittää tänään Homoteema-kanavallaan graafista homopornoa sisältävän eurooppalaisen K-18 "taide-elokuvan" jo klo 22.10, vaikka kuvaohjelmalain mukaan sen saisi esittää lastensuojelun vuoksi vasta kello 23 jälkeen. Myöhäisen lähetysajan mukaisesti on toimittu mm. normaalia heteroseksiä sisältävien taidepornoelokuvien kuten Aistien valtakunta (ohj. Nagisa Oshima, 1976) ja Nympomaniac 1 & II (ohj. Lars von Trier, 2013) kohdalla.

Tällä kertaa Ylen homoemorinki on kiertänyt lakia antamalla Rainer Werner Fassbinderin ohjaamalle Querrelle-elokuvalle K-16 luokituksen. Elokuvan aikaisesta esittämisajankohdasta nousi Iltalehdessä tänään uutinen, sillä selvästi K-18 kategoriaan kuuluva elokuva esitetään hyvissä ajoin ennen klo 23. Tuttuun tapaansa Yle ei ole kertonut netti- ja uutisivuillaan mitään itseensä kohdistuneesta syytteestä. Asia ei ole aivan vähäpätöinen, sillä Iltalehti tietää kertoa että:

Homoerotiikan klassikko on luokiteltu virallisesti alle 18-vuotiailta kielletyksi. Siksi sitä saisi esittää vasta kello 23 jälkeen. Kaikki perustuu kuvaohjelmalakiin, jonka tarkoituksena on suojella lapsia mahdollisesti kehitykselle haitalliselta sisällöltä. Ikärajat ovat sitovia eivätkä ne ole vain suosituksia. - Taustalla ovat lasten oikeudet ja lastensuojelulliset kysymykset. Kaikki perustuu tieteellisiin tutkimuksiin sekä asiantuntijoidemme pitkään työkokemukseen, sekä tietysti lakiin, joka on kaikille sama, erityisasiantuntija Leena Karjalainen tarkentaa Iltalehdelle.

Kuvaohjelmalaki on tuskin Ylen ohjelmatoimitukselle tuntematon, mutta luultavasti tässä on päätetty koittaa kepillä jäätä ja esittää homoilupropagandaa kesälomilla oleville perheen pikku pilteille ennen nukkumaanmenoaikaa. Vastaavanlaisia "lipsahduksia" on sattunut aiemminkin, tunnetuimpana tapaus 1990-luvulta, jolloin Yle esitti iltakuudelta televisiossa ohjelman Tom of Finlandin homopornokuvista heti lasten ohjelmien jälkeen.

Jotain on silti muuttunut verrattuna 1990-lukuun. Ennen sopivuuden rajoja etsi ja rikkoi yhteiskunnan ruohonjuuritason haastajat, nyt säädyttömyyden rajoja tyrkytetään valtiollisesta instituutiosta käsin. Tämä johtuu siitä, että Ylen ovat miehittäneet ja naisittaneet länsimaisen kulttuurin alasajoa hekumoivat uusmarxilaiset. Gramscilainen marssi läpi insituutioiden, toisin sanoen uussosialistien hegemonia, tulee tänään lihaksi (jo) klo 22.10.

ALA-ARVOISEN HEIKKOA ELI YLE TEEMA ON TODELLA GAY

"Mitä välii, ei se oo sulta pois! Ihan tavallisia
kansalaisia kuten muutkin - käyvät töissä,
ruoka-kaupassa ja katsovat telkkaria."

2010-luvun aikana Yleisradio on tehnyt Helsinki Pride -viikosta koko maan virallisen homotapahtuman, jota juhlitaan erityisesti Teema-kavavalla päivittäin. Suuren yleisön reaktoiden pelossa Yle ei ole tietenkään rohjennut antaa virallista tunnustusta tapahtuman LGBT-ideologialle, vaan mediajätin sisällä toimiva homomafia on edennyt asiassa vaivihkaisesti. 

Tosin nälkä on kasvanut syödessä, joka näkyy homorummutuksen (ilman ironiaa) kiihtymisenä vuosi vuodelta. Jopa epäilevät kansalaiset ovat alkaneet pitää tuota monotonista propagandaa normaalina asiantilana, sillä onhan kyse sentään virallisen instituution veronmaksajia palvelevasta "tiedonvälityksestä". Siksi homokulttuurin sisään olennaisesti kuuluvat negatiiviset ilmiöt kuten alkoholismi, itsemurhat, pedofilia ja sukupuolitaudit on siivottu julkisuudesta pois. Vastaavasti ulospäin näkyvät häiritsevät piirteet kuten aktit puistoissa ja jopa paraatissa lasten silmien edessä pyritään kääntämään niin, että vika on vain ahdasmielisissä, jotka eivät kykene iloitsemaan tällaisesta edistyksellisestä käyttäytymisestä. (Jopa eräät sukupuolisesti poikkeavat suomalaiset pitävät homojen alakultuuria esittelevää Pride-kulkuetta pelkästään kielteisenä ilmiönä.)

On irvokasta, että homoyhteisö kutsuu tapahtumiaan Ylpeydeksi (Pride), vaikka perversiot eivät muutu kenenkään silmissä ylpeydenaiheeksi sillä, että niitä julistetaan avoimesti koko skenen voimalla. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka viimeisen vuosikymmen aikana mukaan on saatu haalittua kulttuurimaxilaisia heteroita lisäämään tapahtuman sosiaalista hyväksyntää. Saattaa tietenkin olla, että pridemarssit kohottavat osallistujien itsetuntoa, mutta se on osallistujille yhtä valheellista kuin jos raiskaajat alkaisivat pitää halujaan ylpeilemisen aiheena. Lisäksi avoimesti pervoseksuaalisuuttaan esittelevät marssijat yrittävät väkinäisellä elämänilollaan peittää sen tosiasian, että homokulttuuri ja koko LGBT-liike ylipäätään ovat kuoleman kultti, geneettinen umpikuja. Elämää nähneet ihmiset ovat aina tietäneet kertoa, että he eivät ole tavanneet ensimmäistäkään homoa, joka on lähestynyt kuolemaa hyvällä omallatunnolla. Homot ja liberaalit homoemot tietenkin tuomitsevat tällaiset näkemykset suoralta kädeltä ja haluaisivat jopa kriminalisoida ne, mutta mitkään sananvapauden loukkaukset eivät tee tyhjiksi homoyhteisön ongelmia, joista Yle kiillotetun julkisivun takaa haluaa vaieta.

Tänään esitettävät homo-ohjelmat ovat sitä tuttua ideologisesti oikeappista tarinaa, jossa LGBT-väki nähdään joko pelkkinä uhreina tai sitten ylimaallisen upeina ihmisinä, joita muiden pitää katsoa ylöspäin:


Yle Teema, Tiistai 28.6.2016 klo 21:00, Our Gay Wedding -musikaali  

Prix Italia -palkittu ohjelma: säveltäjä Benjamin Till ja näyttelijä/laulaja Nathan Taylor toteuttivat omat häänsä ja vieläpä musikaalin muodossa heti kun laki salli samaa sukupuolta olevien avioliiton v. 2014. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Teema,Tiistai 28.6.2016 klo 21:50, Elävä arkisto: Pride  

Arkisto-ohjelmien esittely. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Tiistai 28.6.2016 klo 21:52, Arkistovieraana: Yazka Love (2016)

Transsukupuolinen raakakakkuyrittäjä ja terveysanalyytikko Yazka Love on puhunut kauan seksuaali- ja identiteettivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Ohjelmassa hän kertoo omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema,Tiistai 28.6.2016 klo 22:07, Kielletty kaupunki (1991) 

Keskustelu, jonka aiheena piti olla homoerotiikka. Mukana Hannu Tapani Klami, Kinky Clubin perustaja Yazka, Setan sosiaalisihteeri Ari Saukkonen, kansanedustaja Hannu Suhonen ja apulaisprofessori Martti Grönfors. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Tiistai 28.6.2016 klo 23:00, Päivä miehenä  

Taiteilija Diane Torr pitää Drag king -työpajoja, joissa naiset pääsevät tutkimaan sukupuoliroolejaan. Dokumentti seuraa kahdeksan työpajaan osallistuvan saksalaisnaisen muodonmuutosta mieheksi. Äänitekstitys: suomi. K7 (seksi).


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 14:40, Kioski: Rakelin kuplassa  

Elokuvissa ja teatterissa mieskeskeisyys on edelleen tosiasia. Rakelin kuplassa tasa-arvoa pohtivat fiktion ammattilaiset. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi

Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 15:10, Stella Mwangin tie tähtiin 

Kenialaissyntyinen Stella Mwangi voitti Norjan Euroviisut vuonna 2011 kappaleella "Haba Haba". Stellan tie iskelmätaivaalle ei ole silti ollut helppo. Nuori nainen on kuitenkin päättänyt päästä pitkälle urallaan. (U) Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 18:45, Lesbot 

4/11. Matilda matkustaa isoäitinsä luo kotikuntaansa Fagerstaan ja saattaa pubikäynnillä itsensä vaaraan. Rebecka toivoo saavansa lapsia vaimonsa kanssa. Karolina tapaa äitinsä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 22:00, Tuhkimotarinoita - Tyttöjen ilta  

Seksiin palasi pelon sijaan nautinto. Mikä muu muuttui, kun Minna erosi lestadiolaisyhteisöstä? Palataan jakson tunnelmiin yhdessä ystävien kanssa, keskustellaan ja kuullaan mitä Minnalle kuuluu tänään! (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi

YLESSÄ PUNAVIHREÄ HEGEMONIA ON TOTAALISTA

Viimeisten eduskuntavaalien perusteella kansasta vain noin 15 prosenttia on punavihreitä (Vihreät + Vasemmistoliitto), mutta kaikista journalismin opiskelijoista ja toimittajista heitä on 75 prosenttia. Tällaiseen johtopäätökseen päätyi opiskelijatilastoja tutkinut tiedetoimittaja Marko Hamilo artikkelissaan  Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä. Asiasta kertoi aikaisemmin tässä kuussa myös Yle Watch.

Demokratian kannalta on ongelmallista, että demokratiasta eniten meuhkaavat 15 prosenttia saavat määrätä kansalaisille millaiselta maailma näyttää ja ennen kaikkea miltä sen pitäisi näyttää. Punavihreiden silmiinpistävä asema tiedotusvälineissä, varsinkin Ylessä, ei olisi ongelma, mikäli heidän näkemyksensä heijastelisivat kansan syvien rivien tahtoa. Näinhän ei nyt ole, jonka vuoksi voidaan täysin perustellusti puhua pienen vaikutusvaltaisen vähemmistön tiedotusdikatuurista, jolla ei ole kansan enemmistön antamaa legitimiteettiä.

Tämä epäoikeutettu, kansalaisten maailmakuvan muokkaamiseen tähtäävä vallankäyttö, näkyy päivittäin Yleisradion ohjelmapolitiikassa, jossa vähemmistöjen friikkiarvot ja sosialismilta lemuava kansallismielisyyden vastaisuus ovat mediajätissä valtavirtaa. Tarvitsee vain katsoa ja kuunnella Ylen tämän päivän ohjelmatarjontaa:


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 10.05. Roman Schatzin Maamme-kirja Suomalaiset SS-miehet

Toisen maailmansodan aikana Saksan SS-joukoissa palveli 1400 suomalaista sotilasta. Yksi heistä oli Aarne Kähärä, joka lähti 16-vuotiaana Saksaan SS-koulutukseen. Kähärä päätyi taistelemaan Kaukasuksen rintamalle ja hän ehti vielä jatkosodan loppuvaiheisiin Kannakselle. Mitä kaikkea Suomen ja Saksan välinen aseveljeys käytännössä tarkoitti ja millainen oli suomalaissotilaiden kohtalo Saksan armeijassa? Miksi nuoret miehet hakeutuivat vieraan valtakunnan armeijaan? Kuinka SS-miehiin suhtauduttiin sodan jälkeen? Roman Schatzin vieraina ovat SS-veteraani Aarne Kähärä ja historiantutkija Oula Silvennoinen.

Linkki ohjelmaan.

Jälleen kerran saimme kuulla punertavan historiatutkijan Oula Silvennoisen eksoottisia tulkintoja suomalaisten ja saksalaisten poliittisista suhteista toisen maailmansodan aikana. Hän on Ylelle juuri sopiva mies antamaan tähän päivään sopivia vastauksia.


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 12.05. Sananvapauden sankarit 4/4: Erkki Vala

Sananvapauden sankarit -sarjan viimeisessä osassa tutustutaan 1920- ja 30-luvuilla vaikuttaneeseen toimittajaan ja kirjailijaan Erkki Valaan. Vala perusti uudelleen vuonna 1932 Tulenkantajat-lehden taistellakseen nousevaa fasismia vastaan ja puolustaen sananvapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Kuka oikeastaan oli tämä muiden tulenkantajien varjoon jäänyt mies, runoilija Katri Valan pikkuveli? Toimittajana Harri Alanne.

Linkki ohjelmaan.

Neliosaisessa ohjelmasarjassa sananvapauden sankareiksi on nostettu vain liberaalit ja vasemmistolaiset vaikuttajat, vaikka siinä olisi hyvin voitu käsitellä esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnilaa (1910–1999), joka oli 1970-luvulla niitä harvoja, jotka uskalsivat julkisesti vastustaa presidentti Kekkosen suomettunutta matelupolitiikkaa ja taistolaisten kulttuuriterroria. Kulttuurimarxilaista mädätystä enteilleen Erkki Valan nostaminen kansakunnan kaapin päälle kertoo pitkälti siitä, missä Ylen sympatiat todellisuudessa lepäävät.

Yle on kovaa vauhtia leipomassa historiantutkija Oula Silvennoisesta mielipideauttomaattia suomalaisesta äärioikeistosta, sillä häntä haastateltiin myös tässä ohjelmassa moneen otteeseen. Jo heti alussa tämä kriittisen teorian (kulttuurmarxismin metodi) innokas käyttäjä teki historiapolitiikkaa, kun hän yhdisti mielikuvituksettoman vasemmistoretoriikan mukaisesti 1930-luvun fasismin nykyisen kansainvaelluksen vastustamiseen. Silvennoisen tulkinta fasismista oli ohjelmassa muutenkin perin omituinen, sillä hän kutsui Akateemista Karjala-Seuraa yksiselitteisesti fasistiseksi. Ei jatkoon.

Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 12.05, Kultakuume: Laiton graffiti taistelee sortoa vastaan

Linkki ohjelmaan.

Graffiteilla sortoa vastaan ja kaupunkilaisten viihtymiseksi. Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän äänenkannattaja.

Laiton graffiti taistelee sortoa vastaan. Espanjassa laiton graffiti nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia. Jonna Tolonen käveli Madridissa satoja kilometrejä ja valokuvasi tuhansia graffiteja. Aineistosta syntyi Suomen ensimmäinen väitöstutkimus, jonka aiheena on laiton graffiti. Madridissa graffiteilla on usein poliittinen sanoma. Graffitien avulla on kampanjoitu esimerkiksi aborttilain uudistusta vastaan ja tehty näkyväksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomessa graffitit ovat vähemmän poliittisia, mutta ne herättävät kysymyksiä siitä, kenen ääni saa kuulua julkisessa tilassa. Toimittaja Jari Tamminen on tarkastellut laittomia graffiteja "kulttuurisen häirinnän" näkökulmasta.

Helsinkiläistä Ma­ke Your Mark Gal­le­rya pyö­rit­tä­vä graf­fi­ti­te­ki­jä Umut Kiu­kas vastaa puhelimeen Ranskasta ja kertoo kokemuksiaan graffitien laittomuudesta ja laillisuudesta. Pääkallo ja Jim Morrison talon seinässä. Keravan keskustassa pääkallot, junat, erilaiset naishahmot ja jimmorrisonit ovat vallanneet keskustan purettavien rakennusten seinät. Graffitit- ja katutaidetyöt ovat osa Purkutaide-projektia, joka levittäytyy tänä kesänä Keravan keskustaan. Kultakuume kuulostelee asiasta Purkutaide-projektin koordinaattori Jouni Väänäseltä ja graffiteihin perehtyneeltä arkkitehti Tuomas Siitoselta.

Kultakuume esittelee myös ensimmäisen tämän vuoden Tanssiva karhu –palkinnon ehdokkaista. Kultakuumeen juontaa Niina Mäkeläinen.

Kulttuurihomojen lempiohjelma radiossa lienee Kultakuume, joka tarjosi tänään juuri niin vasemmistomarginaalista tavaraa kuin siltä saattoi odottaa. Yliopiston humanistiset tiedekunnat ovat jo pitkään olleet jälkimarxilaisuuden  saastuttamia, josta Kultakuume antoi valaisevan esimerkin: Jonna Tolonen on tehnyt laittomista, poliittisista graffiteista väitöskirjan.

Kun yhteiskuntatieteilijä alkaa puhua poliittisuudesta ja yhteiskunnallisuudesta, on aika poistaa varmistin, sillä ne tarkoittavat 100-prosentin varmuudella vasemmistolaista politiikkaa, ja vieläpä sen kaikkein rappeutuneinta muotoa, jota edustavat marginaaliset identiteettipolitiikat ja itsekkäät "mulla on oikeus" -vaatimukset. Vasemmistolaista feministi Jonna Tolosta komppasi toinen punahyväkäs, Voima-lehdessä vaikuttava Jari Tamminen, joka korosti yksittäisten ihmisten ja vähemmistön oikeutta tehdä graffitteja enemmiston näkemyksistä piittaamatta. Toisin sanoen ohjelmassa oltiin vapaan kasvatuksen lellimien aikuisten lasten toiveiden ja halujen äärellä. On vaikea sanoa, pitäisikö jutustelevan lukeneiston puheista ärsyyntyä vai huvittua, sen verran irrallaan näiden syöttiläiden huolet ovat tavallisten ihmisten arjesta.


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 17.40, Kesäkeiton syvin olemus: Porkkana – ase natseja ja paholaista vastaan?

Porkkanan naatit toimivat 1700-luvulla muotitietoisten hatun koristeina. Porkkanasta on kuitenkin moneen: porkkanalla on torjuttu tauteja, paholaista ja jopa natseja. Porkkanan jäljillä on toimittaja Kaisa Pulakka. Lukijana on Pietari Kylmälä.

Linkki ohjelmaan.

Aiva, aiva....natsitpa hyvinkin.


Yle TV1, 27.6.2016 klo 15:50, Minun totuuteni: Cecilia Uddén

4/8. Kahdesti suurella journalistipalkinnolla palkittu Ruotsin yleisradion ulkomaantoimittaja Cecilia Uddén on työskennellyt 20 vuoden ajan varsinkin Lähi-idässä. Hänen raporttinsa herättävät usein vahvoja tunteita. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Koittakaapa katsoa edes 5 minuuttia voimaantuneen ruotsalaisnaistoimittajan puhetta itsestä ja maailmasta. Cecilia Uddén on tosiaan juuri se tyyppi, joka ei ryhtynyt toimittajaksi kertoakseen maailman tapahtumista totuuden, vaan ajaakseen punaliberaalia poliittista agendaansa. Epäilemättä Ruotsi on "moraalinen suurvalta" ja se myötä myös tuleva Afrikka, koska siellä mediassa ovat äänessä Cecilia Uddénin kaltaiset huumorintajuttomat sosialistiset feministitantat. Haastattelussa Uddén mm. totesi, että jopa Egyptissä sota terrorismia vastaan edustaa "vastenmielistä isänmaallisuutta". Kunnon vasemmistolaisen tapaan hän löysi vikaa vain länsimaisista ihmisistä, mutta suurinta inhoa hän tunsi Yhdysvaltoja kohtaan. Näitähän katsoo kuin avointa kirjaa.

Yle TV1. 27.6.2016 klo 19:00, Historia: Syväluotauksessa Omaha Beach  

Tutustutaan lähemmin Normandian maihinnousuun Omaha Beachillä Vierville-sur-Merissä viimeisimmän 3D-kuvannus- ja lasertekniikan avulla, silminnäkijäkokemuksia unohtamatta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jonkun pitäisi ilmoittaa Ylen Historia-ohjelmahankkijoille, että toinen maailmansota päättyi jo 71 vuotta sitten.

Yle TV1, 27.6.2016 klo 21:00, A-studio 
 
Britannia teki päätöksensä, mitä seuraavaksi? Juontajana Jan Andersson. #yleastudio HD

Auts! Luvassa kovaa peppukipuilua! Studiossa itkemässä mm. EU-uskovaiset Pertti Salolainen  ja Miapetra Kumpula-Natri.

Yle TV1, 27.6.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Naisen osa 

Kaksi Irinaa, Marge ja Svetlana tulivat Suomeen muuttaakseen elämänsä kulun. Naisen osa katsoo maailmaa ja miehiä näiden naisten silmin. Se on elokuva rajaseudusta, selviytymisestä, rakkaudestakin. O: Kati Juurus. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, 27.6.2016 klo 23:35, Kotikylä (12) 

Kausi 1, 6/6. Kylä puuha muistomerkkiä kaatuneille, mutta yksi nimi on joukosta poissa. Aseistakieltäytyjä-opettaja kotiutuu kaikkien halveksimana. Samalla paha vitsaus saapuu kylään. Koituuko tästä mitään hyvää? (U) HD Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).


Yle Teema, 27.6.2016 klo 21:00, Elämä kiinalaisessa kaapissa

Shanghain ilmapiiri antaa tilaa homoille, mutta Kiinan maaseudulla heitä ei hyväksytä. Palkitussa dokumentissa kiinalaiset Andy ja Cherry etsivät ratkaisua seksuaalisuutensa ja perheidensä vaatimusten välillä. HD Äänitekstitys: suomi.

Helsingin Shemale Shame eli "Pride"-viikko alkoi tänään, ja tottahan toki se näkyy ja kuuluu myös Ylessä. Onhan koko joukko kanavan toimittajia sattuneesta syystä mm. Setan jäseniä, Die Rote Tarjan hengessä.

Yle Fem, 27.6.2016 klo 19:45, Aktivismin aika 

Sarja alkaa, 1/8. Voiko aktivismi tehdä elämästä merkityksellistä? Julieta Cederlöf alkoi protestoida lukionsa natsihenkisiä töhryjä vastaan. Hän huomasi, että taistelu rasismia vastaan teki hänen olonsa hyväksi. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Linkki ohjelmaan.

Huh huh, mitähän marxilaista hivutusta tämäkin sarja tuo tullessaan, kun jo heti ensimmäisessä jaksossa glorifioidaan korruptoineen järjestelmän kympin tyttöä. Värilliselle Cederlöfille on tietenkin edullista vastustaa ruotsalaisten etnosentrisyyttä, sillä hyödyttäähän se rasistisesti hänen omaa etnistä viiteryhmäänsä. "Rasismin vastainen" taistelu on peli, jossa valkoiset voivat vain hävitä, sillä hyökkäys kohdistuu ainoastaan valkoisiin samalla kun muut etniteetit saavat ylpeästi vaalia omaa geeniperimäänsä ja kulttuuriaan.

Punaliberaalit ja vasemmisto ymmärtävät, että sanoilla voi hallita, sillä eiväthän he muuten käyttäisi totuutta vääristeleviä eli poliittisesti korrekteja termejä kuten aktivisti. Punabandiittien, vetelehtevien vasemmistoretkujen ja katuhuligaanien kutsuminen "aktivisteiksi" on kieltämättä taitavaa valkopesua, jolla Systeemi luo suurelle yleisöllle myönteistä kuvaa sille hyödyllisistä idiooteista.