KAIKKI HISTORIOITSIJAT EIVÄT ALLEKIRJOITA ITSEINHOISTA SUOMALAISHISTORIAA

Yliopistoon pesiytyneet uusvasemmistolaiset näkevät paljon vaivaa siinä, että heidän poliittinen taustansa häivytetään julkisuudessa. Näin he voivat esiintyä kunnioitusta herättävinä objektiivisina tutkijoina. Tässä on ollut hyvänä apuna tieteen portinvartijoina  julkisuudessa toimivat punavihreät toimittajat, jotka käyttävät juttujensa "asiantuntijoina" lähes poikkeuksettä heidän agendaansa edistäviä vasemmistolaisia yliopistoihmisiä.

Maamme suurin mediajätti Yle on tunnetusti antanut ruhtinaallisesti tilaa humanismin ja liberalismin kaapuun pukeutuneille tutkijoille, jotka eivät todellisuudessa ole muuta kuin kulttuurimarxilaisia jalkasoitilaita pitkässä marssissa läpi instituutioiden. Helpoiten punamädättäjän tunnistaa siitä, että hän kiistää kouristuksenomaisella jyrkkyydellä kaikki syytökset kulttuurimarxilaisuudesta aivan kuten rysän päältä kiinni jäänyt hipsteri kieltää olevansa trendiperseilevä hipsteri. 

Tämän hetken  tunnetuimmat esimerkit tällaisista tutkijoista ovat historioitsijat Oula Silvennoinen ja Jussi Jalonen. Silvennoinen tunnetaan  ''äärioikeiston" tutkijana, vaikka viime vuosina hänet muistetaan parhaiten sotkeutumisestaan Twitter-rähinöintiin puolituntemattomien kansallismielisten kanssa. Itsestään hän haluaa antaa mielikuvan pyyteettömänä äärioikeiston "salattua historiaa" paljastavana sankaritutkijana. Tätä näkemystä on yrittänyt pitää yllä myös aina toveriaan auttava Yleisradio, joka teki Silvennoisesta vajaa  kuukausi sitten agendajournalistisen kouluesimerkkijutun Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – "Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa". 

Toimittaja Mikko Pesonen ei ole viitsinut tarkistaa lainkaan Silvennoisen suoltamia löysiä puheita esimerkiksi sotasankari Lauri Törnistä, vaikka niille löytyy valtavat määrät kumoavaa evidenssiä kuten tietokirjailija Kari Kallonen tuo esiin valaisesvassa kirjoituksessaan  Kansallisarkistosta löytyi todiste – tutkijat mustasivat Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä. Haastattelujutun lopussa Silvennoinen päästä punaiset tulvaportit auki ja alkaa houria jostain 1930-luvun fasismin uudesta tulemisesta:

Historian viisauksia on se, ettei se toista itseään. Mies, joka tutkii työkseen 1920- ja 1930-lukuja, kuulee silti nykyajassa tuttuja kaikuja. 

 – Äärioikeisto on taas nousussa. Autoritaarisia hallintoja on perustettu, etenkin Itä-Eurooppaan. Vertailukohta on ilmeinen: elämme nyt samanlaista sykliä. Pelottaako?

– Jokaisen kannattaisi olla erittäin huolissaan ääriliikkeiden aktivoitumisesta

Nykyajan mielipidesensuuri ja totalitaristiset tavoitteet "hyvien asioiden" nimissä tuovat toki mieleen 1930-luvun, mutta eivät Italian ja Saksan vaan Stalinin Neuvostoliiton. Vasemmistoliberaalia hegemoniaa hyödyntävät tutkijat kuten Oula Silvennoinen eivät näytä ymmärtävän, että juuri he ovat niitä, jotka pyrkivät nitistämään poliittiset vastustajat. Siksi puheet "äärioikeiston vallantavoittelusta" eivät ole muuta kuin vasemmistolaisten projektio omasta vallanhimostaan ja halusta säilyttää nykyinen status quo. 

Nuoren polven punavihreille historiantutkijoille on tärkeää pitää äärioikeisto ja natsit tapetilla jo siksikin, etteivät sosialistien rikokset pääsisi liiaksi julkiseen keskusteluun ja tahraamaan näin nykyvasemmiston kiillotettua kilpeä. Viime vuosina onkin ollut silmiinpistävää kuinka media on nostanut esiin politisoituneita tutkimuksia Suomen väitetystä natsimenneisyydestä. Silvennoisella on ollut tässä kampanjassa oma merkittävä roolinsa ja hän on yrittänyt sälyttää suomalaisten kontolle osavastuun holokaustista. Tämä on sikäli ymmärrettävää, sillä hän toiminut juutalaisten etua ajavan Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtajana, josta hän kertoi neljä vuotta sitten Kotimaa24-sivustolle:

Suomen Jad Vashem on sittemmin muuttanut nimensä Holokaustin uhrien muisto ry:ksi. Yhdistyksen puheenjohtaja Oula Silvennoinen kertoo, että järjestö on yrittänyt muuttaa päivän suomenkielistä nimeä kansainvälisen käytännön mukaiseksi.

Näin syvälle juutalaisasiaan sukeltanutta tutkijaa on vaikea pitää puolueettomana historioitsijana, mikä tosin käy helposti selväksi lukemalla Silvennoisen tendenssitutkimuksia. Juutalaiskysymyksen ottaminen näin henkilökohtaisesti kertonee tutkijan heprealaisesta sukurasitteesta.

Yllättävää kyllä, yliopistosta löytyy myös tutkijoita, jotka uivat punaista myötävirtaa vastaan. Eräs heistä on Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen johtaja ja professori Markku Jokisipilä. Viimeksi tänään hän älähti Ylen aamu-tv:ssä politisoituneesta tendenssitutkimuksesta, jota edustaa räikeimmillään Kansallisarkiston tilaustutkimus suomalaisista Waffen-SS vapaaehtoissotilaista. Ylen uutisessa Historioitsija Markku Jokisipilä arvostelee tulkintaa, että suomalaiset SS-miehet olisivat osallistuneet hirmutekoihin – "Savuavaa asetta ei ole löytynyt" saadaan lukea harvinaislaatuista kritiikkiä historiantutkimuksen nykytilasta:

– Tutkimuksesta julkaistussa tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun) todetaan, että hyvin todennäköisesti suomalaiset osallistuivat hirmutekoihin. Ja kuitenkaan kiistatonta yksittäistä todistuskappaletta, savuavaa asetta, ei ole löytynyt. 

– Historiantutkimuksessa tällainen ei ole ollut tapana. Mitä kovempi väite, sitä vahvempi tulee lähdepohjan olla. 

(....) – Koko 1 400 miehen joukon leimaaminen on kohtuutonta.

Toinen virkistävä poikkeus historiantutkijoiden punakaartista on historioitisija Teemu Keskisarja. Tällä viikolla Keskisarja joutui kohun keskelle, koska hän oli käyttänyt yleisöluennollaan mustista perinteistä n-sanaa ja sanonut suomalaisten kärsineen orjaviennistä Venäjälle kuten Afrikan mustat orjat. Asia nousi julkisuuteen, kun Nyt-liite julkaisi kirjoituksen (ei kommenttimahdollisuutta)  Historioitsija Teemu Keskisarja heitteli n-sanaa luennollaan – ”Ei kiinnosta pätkääkään somen mielensäpahoittajat”:

Keskisarjan mukaan Suomesta vietiin mainitun sodan aikana enemmän orjia Venäjälle kuin mitä Afrikasta Amerikoihin. Keskisarjan mukaan ainakin osin siksi ”siinäkin mielessä on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n–reille Ranskan ja Englannin ja Saksan kolonialismista”.

Jutun tarkempi lukeminen paljastaa Keskisarjan puheesta närkästyneiden historiantutkijoiden olleen vasemmiston pahamaineisia tilaustutkijoita. Mediakohun taustalla on häärinyt kukapa muu kuin vasemmistoräähkänä tunnettu "äärioikeistoasiantuntija" Jussi Jalonen:

Nyt tömäkästä vastauksesta kiertää historiantutkija Jussi Jalosen tekemä, Twitterissä julkaistu litterointi, josta ilmenee yleisökysymys ja Keskisarjan vastaus. Litteroinnin on jakanut esimerkiksi toinen historiantutkija Katja-Maria Miettunen.

Kiljuanarkistien Punk in Finland -nettifoorumilla päivät ja yöt viihtyvällä Jalosella on selvä missio hyökätä toimittaja-armeijan avulla kaikkia niitä vastaan, jotka eivät tunnusta hänen sertifioimaa tulkintaa suomalaisten syyllisyydentäyteisestä historiasta. Erityisen harmissaan Jalonen on suositun Keskisarjan epäkorrektista eli ei-vasemmistolaisesta historiantulkinnasta, jota hän pitää "halpana populismina". Hassusti sanottu mieheltä, joka tunnetaan öyhövasemmistoa mielistelevistä jutuistaan ja kirjoistaan.

Vaikka Nyt-liitteen jutun tarkoitus on mustamaalata Keskisarjaa lumihiutaleiden ja muiden "Hyvien ihmisten" silmissä, suuren enemmistön sympatiat valuvat väistämättä historioitsijalle, jolla on selkärankaa olla nöyristelemättä poliittisen korrektiuden nettipoliisien edessä:

”En käytä n–eri-sanaa aikalaisistani, lähimmäisistäni. Historiayhteyksissä sana ei ole halventava, kuten esimerkiksi Matti Klinge muistelmissaan huomauttaa.”

”Ja aion käyttää vastaisuudessakin menneistä vuosisadoista n–eri-sanaa, vaikka häkki heilahtaisi. Ei kiinnosta pätkääkään somessa mielensäpahoittelut.” 

Suomea ei voi Keskisarjan mukaan rinnastaa siirtomaita hallinneeseen Englantiin tai Ranskaan. Ruotsiin kuuluva Suomi oli kärsijä, sillä maasta virtasi pois materiaa, luonnonvaroja ja asekuntoisia miehiä.  

”Mitään velkaa ei ole”, Keskisarja sanoo.  

”Ei Suomi voi sillä perusteella olla velkaa, että Finlaysonin tehtaalla käytettiin n–reiden poimivaa puuvillaa 1800-luvun puolivälissä. En minäkään ole ulosmittaamassa mitään Ruotsista tännepäin.

STOP PRESS! Teemu Keskisarja sai kollega Jussi Jalosen nilkkimäisen ilmiannon vuoksi potkut urheiluseuran vapaaehtoistehtävästä.  Ilta-Sanomat julkaisi Keskisarjan kirjoituksen Historioitsija Teemu Keskisarja menetti vapaaehtoishomman somekohun takia – ”Mitä minua suuremmat sielut joutuvat kokemaan tässä pähkähullussa ajassa?

YLEN HISTORIAREVISIONISMIA: RUOTSALAISET VIIKINGIT "PERUSTEELLISESTI SEKOITTUNEITA"

Viikinkiaikana kypärissä ei ollut sarvia, vaan ne kuuluivat
edelliseen aikakauteen. Kuvassa on myös kolme muuta
virhettä liittyen viikinkiaikaan.

Sivilisaatiokriittikkojen ja vastuullisten journalistien silmissä länsimaalaisen yliopiston arvostus on romahtamassa, koska se on yhä enemmän  poliittisen korrektiuden, ideologisen tendenssitutkimuksen ja suoranaisen pseudotieteen kuten uusmarxilaisesta feminismistä ponnistavan sukupuolentutkimuksen hallitsemaa. Yliopiston alennustilasta huolimatta jopa karkeimmat  tendenssitutkimukset saavat tietämättömien massojen keskuudessa hyväksynnän, koska se luottaa edelleen valtamediaan, joka tulkitsee tutkimustulokset suurelle yleisölle. 

Jo opiskeluaikoina kulttuurimarxilaisuudessa marinoituneet toimittajat valitsevat uutisjuttuihinsa sellaiset tutkimukset, joiden tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan propagoida tiettyä ideologiaa kuten monikultturismia, rotudenialismia, feminismiä ja seksuaalisen poikkeavuuden "eettistä yhdenvertaisuutta". Ylen verkkosivuilla poliittisesti motivoitunutta sateenkaari-ristiretkeä on ajanut näkyvimmin toimittaja Anniina Wallius, jonka ideologisia "tiedekirjoituksia" Yle Watch on kommentoinut muutamaan otteeseen (täällä, täällä, täällä).

Tällä kertaa Wallenius harjoittaa historiapoliittista revisionismia, jonka tarkoitus on mitätöidä etninen ruotsalaisuus ja viikinkikulttuurin maskuliinisuus nykyisten muotiaatteiden hyväksi. Hiljattain Ylen verkkosivuillla julkaistussa kirjoituksessa  Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia, toimittaja Wallius kritisoi vanhemman juttunsa tapaan sitä, että menneisyydelle luodaan jälkikäteen arvoja, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytila. Walliuksen kannalta on noloa, että hän on tekemässä juuri sitä, josta syyttää muita. Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen arkeologinen ja geneettinen tutkimus ei sinällään kerro vielä mitään viikinkiajan arvoista, mutta Wallius on valmis projisoimaan menneisyyteen ainakin monikultturismin ja feministisen "tasa-arvon". 

Kun tutkimusta tarkastelee lähemmin, kumpikaan Walliuksen olettamuksista ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin hän tekee retorisen silmänkääntötempun viittamalla professori Anders Götherstömin näkemykseen, jossa samaistetaan muinaiset Euroopan sisäiset muuttoliikkeet nykyisten metropolien monirotuisuuteen:

Muinaista Sigtunaa hän [DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström] vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. 

Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.

Sekä Götherström että Wallius eivät halua poliittisista syistä nähdä mitään eroa siinä, ovatko muinaisen Ruotsin "maahanmuuttajat" lähtöisin valkoisesta Euroopasta vai mustasta Afrikasta. Maahanmuuttajista puhuessaan he eivät halua vahingossakaan korostaa sitä, että ruotsalaisten sekoittuminen on tapahtunut ainoastaan muiden lähialueiden valkoisten kesken. Sen sijaan jutussa tehdään empiiristen tosiasioiden kuperkeikka samaistamalla lähiheimoisten geneettinen integraatio afrikkalaisten ja arabien tuoreeseen maahanmuuttoinvaasioon.

Tosiasiaksi jää, ettei alkuperäisillä eikä nykyisillä aidoilla ruotsalaisilla ole perimässään afrikkalaisveren tahraa, joten puhe "perusteellisesta sekoituksesta" on silkkaa retorista kieroilua. Varsinkin, kun Ylen jutussa käsitellystä yhdestä vitivalkoisesta muinaiskaupungista ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen millaista muuttoliike on ollut pienissä maalaiskylissä, joissa asui suurin osa väestöstä. Kaupungit ovat kautta historian olleet kohtauspaikkoja, mutta maanisten monikultturistien fantasioissa se merkitsee pelkkää ristiinnaimisen sekamelskaa. Heidän neuroottisessa kosmopoliittisessa tulkinassaan kulttuuri tarkoittaa ainoastaan loputonta atomistista sekoittumista.

Kuten jutusta käy ilmi, monikultturistien tavoitteena on hämärtää rodullinen identiteetti ja luoda valheellinen mielikuva, että me kaikki olemme oikeastaan "maahanmuuttajia" (lue: mustia afrikkalaisia), joten kehitysmaiden lisääntyvästä maahanmuutosta ei voisi olla mitään haittaa. Tätä taustaa vasten Walliuksen kirjoitusta voi pitää historiapoliittisena manipulaationa, jolla yritetään luoda oikeutusta globalistien harjoittamalle pakkomonikulttuurille.

Markku Siiran oivallisessa blogikirjoituksessa Alain de Benoist: Maahanmuutto hajottaa Euroopan kerrotaan, kuinka etnistä kaaosta ajavan monikultturismin taustalla on pohjimmiltaan kyse liberalismin kannattamasta juurettomasta yksilöatomismista, jolla ei ole aitoa kosketuspintaa elämään:

Kyselyt osoittavat, että maahanmuuton vastustus on jatkuvasti kasvanut. Miksi hallitukset sitten jättävät kansalaisten tahdon ja huolen huomiotta? Se todennäköisesti tulee maksamaan heille poliittisesti. Benoistin mukaan he ovat lobbauksen ja poliittisen korrektiuden halvaannuttamia. He eivät halua kohdata todellisuutta. Syvin syy on kuitenkin se, että he itse uskovat vallalla olevaan ideologiaan. Tämän ideologian näkökulmasta maahanmuutto ei ole ongelma, koska kulttuurit ja kansat eivät ole käytännössä mitään, vain yksilöillä on merkitystä. Maahanmuuton sääntely rikkoo liberaalia periaatetta, jonka mukaan yksilön identiteettiä ei voida juontaa johonkin sosiokulttuuriseen ryhmään, mikä sitten oikeuttaisi "eriarvoisen kohtelun".   

Liberalismi käsittelee kysymystä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta: maahanmuutto sallitaan työvoiman koon ja potentiaalisen kuluttajien määrän lisäämiseksi. Lisäksi se oikeuttaa ihmisten, pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välttämättömyyden. Miljoonaa ei-eurooppalaista, jotka tulevat asumaan Eurooppaan, on vain miljoona "yksilöä" lisää, jotka liittyvät miljoonien muiden "yksilöiden" joukkoon. Ongelmana on, että isäntämaan asukkaat eivät näe heitä "yksilöinä", vaan somalialaisina, irakilaisina​ ja afganistanilaisina, joiden tapoja on vaikea sovittaa yhteen paikallisten tapojen kanssa.

Jutun toinen ideologinen valhe kytkeytyy matemaattiseen tasa-arvoon ja sukupuolinarsistiseen feminismiin. Yhdestä 1880-luvulla soturihaudasta löytyneestä naisesta tehdään pikainen johtopäätös, että naisilla olisi ollut sodankäynnissä tismalleen sama rooli kuin miehillä.

Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.

Artikkelin lopussa koulutetun naisvähemmistön lasikaton rikkominen projisoidaan viikinkiaikaan:

Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.

Poikkeuksellisen maskuliinisia ja fyysisesti rohkeita naisia on ollut aina, mutta olisi itsepetosta tehdä siitä tasa-arvoideologinen  yleistys, jossa heidän määränsä huipputehtävissä kuvitellaan olleen sama kuin miesten. Tämä ero selittyy vielä nykyisinkin sukupuolten erilaisessa riskikäyttäymisessä ja äo:n normaalijakauman vaihtelussa.

Kun jutussa rivien välistä toitotetut viestit yhdistetään, saadaan lopputulemaksi Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (eng. Social Justice Warriors) vaatima haave: "Tulevaisuus on ruskea ja feminiininen". Jos Anniina Wallius olisi avoin ja rehellinen, hän olisi kertonut tämän kirjoituksessaan.

                                                           
                                                             **********************


Yle TV1, tiistai 11.9.2018, klo 21:00 A-studio 

Rintojen puristelua ja takapuolelle läpsimistä. Miten kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan? Juontajana Markus Liimatainen. #yleastudio HD

Mistä johtuu, että lähinnä tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä on jossain kouluissa jopa viisikertaista verrattuna muihin? Sivistynyt arvaus viittaisi maahanmuuttoon ja vuoden 2015 jälkeisiin partalapsiin. Näistä melko ilmeisistä syistä tietenkin vaietaan. Onhan kyse Ylestä. 


Yle TV2, tiistai 11.9.2018 klo 21:00, Docventures-illan esittely 

Kausi alkaa! Suomen suurimmassa leffakerhossa pureudutaan sukupuolten valtataisteluun legendaarisen tennismatsin myötä. Leffan jälkeen suorassa lähetyksessä Riku ja Tunna ruotivat vieraidensa kanssa #metoo-ilmiötä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistaina 11.9.2018 klo 21:15, Docventures: Battle of the Sexes 

70-luvulla tennishuippu Bobby Riggs haukkui naisia ja uhosi päihittävänsä kenet tahansa naispelaajan. 1973 Riggs ja Billie Jean King kohtasivat. Elokuva avaa tasa-arvon kehitystä yksittäisen tennistrillerin kautta. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärivasemmistolaiset komunaattorin paronaattorit Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat täällä taas. Sinun verorahoillasi he syöttävät vasemmistolaista maailmankuvaa ja mädättäviä kulttuurinmarxilaisia houreita ilman kriittiistä vastavoimaa. Tai puhumattakaan, että Yle lähettäisi ohjelmasarjan, jossa yhteiskunnallisia ongelmia tarkasteltaisiin antiliberaalista, demografisesta ja kansallis-konservatiivisesta näkökulmasta. 

Tällä kertaa naisia mielistelevät Wannabe-profeministit märehtivät sukupuolista tasa-arvoa. Näytetyssä dokumentissa sukupuolten fyysisten kykyjen yhtäläisyyttä huipputasolla uskotellaan sillä, että 25-vuotias maailman paras naistenniksen pelaaja voitti 55-vuotiaan suurisuisen kehäraakin. Otteluasetelma oli niin falski, että on vaikea uskoa, mitä sillä haluttiin loppujen lopuksi todistaa, paitsi sitä, että elämme suurten valheiden aikaa. Tasapelillä olisi kai voitu perustella pakkomielteinen "tasa-arvo", mutta Billie Jean Kingin voitto todisti vain sen, että maailman paras naistennispelaaja voi voittaa 55-vuotiaan miehen. Aikamme suurta valhetta todistivat myös ohjelman feministiset naiskommentaattorit Satu Lidman ja Minja Koskela, joiden puheissa "intersektionaalisesta feminismistä" ja "rodullistamisesta" kiistettiin ihmisten ja sukupuolten biologiset erot.

Vallitseva keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta lähtee siitä, että mies on sukupuolensa perusteella pahantekijä, jonka täytyy pyytää anteeksi naiselta historiallista menestystään, jota nimitetään nyt "sorroksi". Tasa-arvon kannalta tilanne on tietenkin epäsymmetrinen, sillä aneleva osapuoli ei voi koskaan olla samassa asemassa kuin se jolta pyydetään. Peruspunikkina Riku Rantala ei ymmärrä tätä dynamiikkaa lainkaan, jonka vuoksi hän on valmis taantumaan matelevaksi Cuck-mieheksi, mikä käy selväksi Ylen jutussa Riku Rantala #metoosta: Tunnustan tehneeni väärin ja pyydän anteeksi.

Jos joku tv-masokisti haluaa kaikesta huolimatta alistua Dockventuresin mindfuckille, hänen on syytä lukea Yle Watchin viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrotaan ohjelmasta mm. seuraavasti:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.