TOIMITTAJIEN PEPPUKIVUN TÄYTEISET PÄIVÄT: BRITANNIA JÄTTÄÄ EU:N JA TRUMPIN SYYTTEET KAATUMASSA JÄLLEEN

Valtavirran toimittajat eivät ainoastaan palvele maksavaa isäntäänsä, vaan he ovat itsekin omaksuneet globalisaation "voittajien" antinationalistisen asenteen. He eivät enää kerro asioista niin kuin ne ovat vaan niin kuin he toivoisivat niiden olevan. 

Kun kansallismielinen Lega-puolue lisäsi vajaa viikko sitten Pohjois-Italian Emilia-Romagnassa  pidetyissa paikallisvaalessa kannatustaan 15 prosenttia ja vasemmisto menetti samalla paikkoja, Yle tulkitsi tämän populistipuolueen tappioksi. Ylen punavihreän toimittaja Jenna Vehviläisen analyysissä Italian Sardiiniliike laittoi kampoihin oikeistopopulisteille – Salvini hävisi paikallisvaalit Lega-puolueen tappiona pidetään sitä, että vasemmisto pystyi hupenevasta kannatuksestaan huolimatta pitämään niukasti enemmistönsä. Pienessä ovat toimittajien ilon aiheet nykyään. Huvittavinta mielipidekirjoituksessa on se, kuinka valtamedian prostituutti panee toivonsa demokraattisia oikeuksia halveksuvalle ulkoparlamentaariselle häirikköjoukolle.

Toimittajien lapselliselta mieliharmilta ei voinut välttyä viime yönä kun Iso-Britannia erosi vihdoin ja viimein Euroopan Unionista. Yle tv 1:n viime öinen Brexit-lähetys olikin suurta tahattoman komiikan ilotulitusta kun kaikki toimittajat ja tarkoin valitut asiantuntijat surkuttelivat Britannian EU-eroa. Jo heidän kasvonsa ja ilmeensä kertoivat kärsimyksen täyteisistä unettomista öistä asian tiimoilta. 

Silmiinpistävintä lähetyksessä oli se, että kaikki toimittajat Ylen studiossa, Helsingin yöelämässä, Brysselissä, Lontoossa, Edinburgissa ja Pohjois-Irlannin Londonderryssä olivat naisia. Myös studioon raahatut "asiantuntijat" olivat enimmäkseen naisia kuten Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen ja Vihreiden tuore EU-meppi Alviina Alametsä. Kummallisen naisituksen taustalla lienee joku statement, jolla kai haluttiin hieroa valkoisen nationalistisen heteromiehen naamaa. Naisvieraiden lisäksi studioon kutsutut Helsingin yliopiston asiantuntijat olivat arvattavasti fanaattisia EU-federalisteja. 

Ylen studiossa ei kuultu ainuttakaan kritiikkiä EU:n tominnasta ja perusteista, vaan kaikesta syytettiin Britannian "tyhmää eropäätöstä". Mielipahaa on yritetty lieventää myös pahantahtoisilla kirjoituksilla, joissa toivotaan Britannian kärsivän erostaan. Yksi niistä on Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhäsen aamun synkkinä tunteina naputeltu itkuinen avautuminen  Analyysi: Vapauden hurmaan herännyt brexit-Britannia voi pian kaivata EU-kahleitaan – maailmankaupan jätit voivat tarjota yksinäiselle kylmää kyytiä.

Jotta EU:sta eroamista ei tapahtuisi jatkossa, globalistit panevat toivonsa sille, etteivät jäsenmaat voisikaan enää halutessaan jättää unionia. Tällaista linjaa on ajanut pitkään Brexit-sopimuksen yksi neuvottelijoista, entinen Belgian pääministeri Guy Verhofstadt. Hän sanoi puheessaan, että EU:ta on uudistettava siten, ettei unionista voisi enää erota. Hän perusteli vaatimustaan sillä, että ”Euroopan maat ovat menettäneet suvereniteettinsa pitkä aika sitten”. Sittemmin Verhofstadt jyrkensi näkemystään unionin parlamentin keskustellussa, jossa hän asettui avoimesti poikkiteloin koko kansallisvaltion ideaa vastaan, koska "jäsenmaiden suvereniteetti on aikoja sitten mennyttä". Hän myös vaati, että EU-kansalaisten pitäisi yksinkertaisesti hyväksyä tämä tosiasiana.

Verhofstadt on kieltämättä oikeassa siinä, että EU-mailla ei ole enää suvereeniteettiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyse olisi lopullisesta olotilasta jota ei voisi muuttaa esimerkiksi eroamalla unionista. Belgialaispoliitikon tavoitteena onkin, että suvereeniteettiä ei voisi saada takaisin – siksi hän hän haluaa  EU-eroamisen olevan yhtä mahdontonta kuten irtaantumisen Neuvostoliitosta.

Brexit-huuman keskellä on syytä muistaa, ettei Britannia pääse eroon suurista rakenteellisista ongelmistaan, jotka johtuvat koko läntisen maailman hallitsevasta vasemmistoliberaalista hegemoniasta. Iso-Britannia on edelleen Ango-sionististen globalistien peukalon alla, mikä näkyy jo siinäkin, että saarille muuttaa aina vain lisää kehtysmaiden värillisiä. Euroopassakaan mikään ei muutu, vaan kansanvaihdon idelogisena pohjana etenevä Kalergi-suunnitelma etenee vihamielisen eliitin aikataulun mukaisesti. Tarvitaan siis paljon suurempia muutoksia kuin pelkkä EU:sta eroaminen.

                                                          *********************


Donald Trumpin viimeaikainen anglo-sionistinen sekaantumispolitiikka Lähi-idässä on ollut monelle itsenäisten kansojen puolustajille valtava pettymys. Silti Trumpissa on pakko olla rahtunen hyvääkin, niin paljon valtamedian "liberaalit" (lue: sosialistit) toimittajat häntä vihaavat, tekeepä hän mitä hyvänsä.

Viimeisin toimittajien alkoholismia lisäävää uutinen kuultiin tänään kun Yhdysvaltain senaatti käytännössä torppasi alkuunsa demokraattien vehkeilevän virkarikosyytteen. Pettynyt Yle kertoo asiasta niukkasanaisessa tiedotteessaan USA:n senaatti äänesti: Ei uusia todistajia tai todisteita Trumpin virkarikosoikeudenkäyntiin. 

YLEN VASTUULLINEN TIEDOTTAMINEN TARKOITTAA VASEMMISTOLIBERAALIA NARRAATIOTA

Ylen uutiset mainostavat muiden korruptoituneiden valtamedioiden tapaan itseään iskulauseella "Vastuullista journalismia". Kuten tunnettua, määritelmän vakuutena on vain Ylen oma sana, joten on syytä epäillä, että itsekehulla halutaankin peittää uutistoiminnan todellinen laita. Se nimittäin ei ole vastuullista, jos sillä tarkoitetaan puolueettomuutta ja olennaisten asioiden uutisoimista. Seuraavaksi muutama esimerkki viime päivien Yle-uutisoinnista.

Uutisessa  Brasilia saa äärioikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron Ylen uutistyttö Saara Hirvonen käyttää sanaa äärioikeistolainen sangen huolettomasti ja sen kummemmin sanavalintaa perustelematta. Mikäli äärioikeistolaisella tarkoitetaan perinteistä finanssikapitalismin vastaisuutta, juutalaiskriittisyyttä ja etnonationalismia, on termi Bolsonaron kohdalla täysin virheellinen. Varsinkin maassa, joka on perustamisestaan lähtien ollut etninen tilkkutäkki ja sekarotuisuuden näyteikkuna maailmalla. Jos taas äärioikeistolaisuudella tarkoitetaan uusliberalistista talouspolitiikkaa, niin silloin uutta Brasilian presidenttiä voisi tosiaan kutsua äärioikeistolaiseksi, vaikka sopivampi nimi olisi moukkaglobalisti. Konservatiivinen bloggaaja Markku Siira kuvaa Jair Bolsonaroa tuoreessa kirjoituksessaan näin:

Tästä huolimatta Bolsonaro on ennemminkin Brasilian John McCain. Hän on Amerikka- ja Israel-mielinen, äärimmäisen liberaalia markkinataloutta ja valtion laitosten yksityistämistä kannattava poliitikko, joka aikoo Trumpia imitoiden siirtää Brasilian suurlähetystön Jerusalemiin. Hän vastustaa myös Assadin johtamaa Syyriaa ja Irania. Myös Kiinaa hän on kritisoinut. Bolsonaron johdolla Brasilia siirtyy entistä tiukemmin rahavaltaa edustavan vanhan globalistieliitin leiriin. Bolsonaroa kritisoivat liberaalit uusvasemmistolaiset tai häntä kannattavat kansallismieliset eivät vain näytä tätä asiaa ymmärtävän. 

Joidenkin mielestä Bolsonaron valinta presidentiksi on askel oikeaan suuntaan; populismi etenee kaikkialla maailmassa. He perustelevat tätä Bolsonaron poliittisesti epäkorrektilla kielenkäytöllä, joka siirtää kuulemma Overtonin ikkunaa pois vakiintuneista poliittisista raameista. Valitettavasti poliittinen vaihtoehto, joka on erilainen vain retoriikan tasolla, ei käytännössä muuta mitään. Itse asiassa kuka tahansa poliittinen toimija, joka edesajaa liberaalia talouspolitiikkaa, ei ole uusi, systeemin "ulkopuolinen" vaihtoehto, vaan silti vanhan angloamerikkalaisen järjestelmän vasalli.

Valtamedian epämääräisellä puheella äärioikeistosta ei ole muuta tarkoitusta kuin laukaista vastaanottajan jo koulussa iskostettu ehdollinen refleksi, jossa tuo sana on opittu samaistamaan yksiselitteisesti kaikkeen negatiiviseen. Vaikka hallitseva nomenklatuura onkin viime vuosina pyrkinyt tahraamaan pääasiassa käsitettä populismi, käyttää se retoriikassaan edelleen vanhoja tehokkaiksi havaittuja pelottelusanoja kuten äärioikeisto, jolloin uutistenseuraajaa voidaan johdattaa ajattelemaan haluttuun suuntaan.

Eräs valtamedian tapa harhauttaa hyväuskoista kansalaista on puhua uutisessa aidan seipäistä eikä itse aidasta. Samalla voidaan pitää kunniallista journalistista ulkosivua, sillä keskittyminen tiettyjen asioiden epäolennaisuuksiin ei ole vielä suoranaista valehtelemista. 

Tällaisen uutisen tarjoa Ylen juttu Akavan hallitus: Maahanmuuttajien palkkoja kommentoinut Fjäder saa jatkaa tehtävässään. Viime viikolla Akavan johjaja Sture Fjäder kohahdutti sanomalla, että maahanmuuttajille tulisi voida maksaa pienempää palkkaa, jotta nämä työllistyisivät paremmin Suomessa. Akavan jäsenliitot närkästyivät lausunnosta, koska sen perusteella työmarkkinoille luodaan eritason työntekijäryhmiä ihmisen etnisen taustan pohjalta. 

Jäsenliittojen vihjaus maahanmuuttajiin kohdistuvasta rasismista on kummallinen, sillä Fjäder nimenomaan halusi ajaa maahantunkeutujien asiaa helpottamalla heidän maahanpääsyä ja maahan pesiytymistä työehdoilla, jotka houkuttelevat työnantaijia palkkaamaan suomalaisen sijasta mieluummin kehitysmaalaisen. Sikäli ehdotuksessa on kyse rasismista, koska se kohdistuu selvästi suomalaisiin, mutta sitähän ei pidetäkään julkisessa keskustelussa oikeana rasismina.

Aidosti vastuullisessa journalismissa olisi keskitytty työmarkkinakysymyksen lisäksi maahanmuuton edistämiseen ideologisista syistä. Hyvä toimittaja olisi kiinnittänyt Fjäderin kommentissa huomion siihen, kuinka Akava-pomo haluaa edistää maahanmuuttoa keinolla millä hyvänsä. Vastuullisessa uutisessa olisi voitu spekuloida perustellusti, että Fjäderin motiivi ulkomaalaisten heikommalle palkkaukselle ei ole talouspoliittinen tai edes sosiaalipoliittinen, vaan puhtaasti hinku täyttää Suomi rotumuukalaisilla. 

Kenellekkään ei liene yllätys, että Yle kuuntelee eri tahojen kritiikkiä sangen valikoivasti. Esimerkiksi maahanmuuttajien ja heitä puolustavien "asiantuntijoiden" arvostelua kuunnellaan mielellään, mutta näitä tahoja kritisoivien ääntä ei vuorostaan haluta noteerata ollenkaan. Erityisen yksipuolista tämä ilmiö on homojen ja muun lgbt-jne aktivistien kohdalla, sillä mm. Setan ja homokulttuurin kritiikki puuttuu valtamediasta täysin. 

Mediassa hemmoteltujen poikkeavien ääni on niin vahva, että heidän kitinänsä nostetaan monissa asioissa kritiikin viimeiseksi sanaksi. Näin on käynyt Freddie Mercury -elokuvan Bohemian Rhapsodyn arvioissa, joissa äänekäs homovähemmistö on itkenyt sitä, että filmissä ei näy homoagenda tarpeeksi vahvana. Vain parikymmentä vuotta sitten moinen röyhkeys olisi ollut yleisen paheksunnan aihe.

Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhäsen uutisjutussa Bohemian Rhapsody -elokuvaa syytetään Freddie Mercuryn elämän silottelusta – Näyttelijät uskovat, että tähti olisi kuitenkin itse hyväksynyt musiikkiin keskittymisen vasemmistoliberaalien ja homo-lobbyjen kritiikkiä ei sentään niellä sellaisenaan, mutta jo se, että heidän pehmoiset puheensa otetaan näyttävästi esille kertoo keiden äänenpainolle Ylessäkin ollaan herkkiä.

Koska Ylen uutiset ovat täynnä maahantunkeutujien ja degeneraattien nyyhkytarinoita, sen täytyy karsia joitain sen mielestä vähemmän tärkeitä uutisia. Kun jopa MTV3 ja Iltalehti kertoivat tänään, että maapallon eläinten määrä on romahtanut hälyttävän nopeasti, Yle keskittyi kauhistelmaan lähinnä vain Trumpin viimeisintä liberaaleja järkyttänyttä kommenttia. Niin, eihän Ylellä ole mitään intressiä kertoa demokratian, liberalismin, globaalikapitalismin, ihmisoikeuksien ym. ihmikeskeistä humanismia edustavien aatteiden tuhoisista vaikutuksista maapallon muulle elämälle. 

YLESSÄ RASISMI SITÄ, ÄÄRIOIKEISTO TÄTÄ, ÄLÄ KOSKAAN VALKOISTA SYYLLISTÄMÄTTÄ JÄTÄ!

Tätä kuvaa ei näytetä valtamediassa, koska siinä syyllis-
tetään muslimeja. Valkoinen mies ei voi olla uhri, kysykää
vaikka punaisen yliopiston päivystäviltä desanteilta.

Kansainvälisyyttä korostavat valtamediat kertovat mielellään maailman tapahtumista, mutta tiettyjen ilmiöiden kuten rasismin kohdalla se keskittyy pääasiassa Amerikkaan ja Eurooppaan, ja niissäkin vain valkoiseen populaatioon. Tilastotietojen mukaan valkoiset maat ovat niihin kohdistuneesta vihamielisestä muukalaisinvaasiosta huolimatta maailman vähiten rasistisia, kun taas 25:n rasistisimman maan joukossa on vain yksi valkoinen monietninen maa, Venäjä, sijalla 20. Kyproksen sijan 22 selittää kreikkalaisten ja turkkilaisten välinen kärhämöinti. 

Rasismi eli yhteisön geneettinen itsesuojelu on täysin normaali käytäntö värillisissä maissa, ainoastaan lännessä se on vääristynyt itseensä kohdistuvaksi etnomasokistiseksi moralismiksi. Tämä selittää pitkälti sen, miksi media jankuttaa jatkuvasti vähiten rasististen valkoisten roturealismista. Viimeisin esimerkki tulee Yle uutisista, joka levittää verkkosivullaan  kansainvälisten uutistoimistojen herkkupalaa Maailman tunnetuinta YouTube-tähteä syytetään jälleen rasismista:

Kun sana oli lipsahtanut PewDiePien huulilta, hän yritti korjata tilannetta sanomalla, ettei tarkoittanut mitään pahaa. Tubettajan seuraajat olivat kuitenkin tarkkana.  

(...) Tapauksen seurauksena Felix Kjellberg menetti yhteistyösopimuksen Disneyn kanssa. Lisäksi YouTube perui uuden sarjansa Kjellbergin kanssa. Nyt kuullun rasistisen ilmaisun vuoksi Campo Santo studio ilmoitti pyrkivänsä kieltämään kuululta tubettajalta yhtiön pelien pelaamisen YouTubessa.

Kansainvälisiä "yhteisiä" arvoja vaaliva kyyninen bisnesmaailma toimii selkeästi eri kriteereillä silloin kun roturealistisen puheen esittäjänä on valkoinen. Yhdysvalloissa musta räppäri voi laukoa mitä tahansa valkoisista, mutta häntä ei siitä rangaista, vaan päinvastoin kiitellään "rohkeasta ulostulosta". Mitä taas tulee kiinalaisten ja arfikkalaisten julkkisten rasistisiin heittoihin, läntinen media ei ole niistä kiinnostunut, eivätkä suuryrityksetkään ole heitä boikotoimassa. 

Ylipäätään ulkoeurooppalaisten kuten muslimien viha valkoisia ja kristittyjä kohtaan on sokea piste kaikkialla läntisissä medioissa, myös Suomessa. Vielä Turun tapahtumien jälkeen media, poliitikot ja poliisi ovat olleet eniten huolissaan suomalaisten vihatotuuspuheesta ja vaativat lisää resursseja sen suitsimiselle. Sen sijaan resurssien panostaminen muslimifundamentalistien vihanlietsonnan seuraamiseen on täysin retuperällä, josta kertoo Suomen Uutisten uutisartikkeli Vihapuhepoliisi ei osaa arabiaa tai somalia – saavatko radikaalitahot vapaasti mekastaa Suomessa?

Koska Suomessa kovin kriitisenä esiintyvät valtamedian toimittajat eivät halua nostaa tätä kaksinaismoralismia keskustelun aiheeksi, kenenkään ei ole syytä ihmetellä, miksi kansalaisten luottamus johtaviin tiedotusvälineisiin on laskenut vuosi vuodelta.

                                                          ************************

Eilen Yle Watch kertoi suomalais-englantilaisesta miehestä, jota syytetään Britannian lakien perusteella "terrorismista" vain siksi, että hän kuuluu National Action -nimiseen järjestöön, joka kiellettiin viime vuonna, vaikka järjestö ei ole syyllistynyt mihinkään terrorismiin viittaavaan. Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhänen yrittää tämänpäiväisessä analyysissään Kansanedustaja Jo Coxin murha herätti Britannian äärioikeistolaisen terrorin pelkoon kyhätä poliittisen poliisin ja viranomaislähteiden perusteella National Actionista terroristijärjestöä ja epäillystä Mikko Vehviläisestä terroristia. Ainoa peruste "terrrorismille" oli epäillyn muutama yhteishenkeä nostattava internet-kommentti samanmielisten foorumilla. 

Virheelliseen argumentaation perustuva Guilt by Association -strategia ei ole vierasta suomalaisille viranomaisille ja medialle, sillä heti Turun terrori-iskun jälkeen Yle julkaisi uutisen Turun isku ryöpsäytti vihapuheen valloilleen – pelkkä somessa tykkääminen ja jakaminen voi olla rikos. Tosin assosiaatiolla syyllistämistä halutaan soveltaa vain suomalaisiin, koska Suojelupoliisin mukaan silloin kun muslimi ihannoi avoimesti terroristeja, kyse ei olekaan rikoksesta. MTV 3:n uutisessa Supo MTV:lle: Turun puukottajasta vastaanottokeskuksesta saatu vihje tutkittiin – "Terrorijärjestön ihannoiminen ei ole rikos" Supon vastatiedustelupäällikkö Seppo Ruotsalainen asettaa suomalaisille ja muslimeille eri standartit:

Ruotsalaisen mukaan viranomaisille on viimeisten parin vuoden aikana tullut yli tuhat vihjettä, jotka liittyvät ääriajatteluun, radikalisoitumiseen tai jonkin yksittäisen järjestön sympatisointiin tai jäsenyyteen. Ruotsalainen muistuttaa, että radikalisoituminen tai terrorijärjestön sympatisoiminen ei ole rikos.   

– Pelkästään siitä, että henkilö olisi radikalisoitunut, ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että henkilö tulee syyllistymään terrori-iskuun. Ei, vaikka hän olisikin syyllistynyt aikaisemmin pieniin rikoksiin, Ruotsalainen sanoo yleisesti tutkintoihin viitaten.

National Actionin tapauksessa media leipoo epäillystä suomalaistaustaisesta Mikko Vehviläisestä surutta terroristia pelkkien mielipiteiden ja kavereilleen lähettämien nettiviestien perusteella. Lähinnä yhteiskunnallisesti aktiiviseen kansalaistottelemattomuuteen syyllistyneen Vehviläinen oikeudenkäynti näyttää kauhistelevista otsikoista huolimatta olevan merkitykseltään mitätön tapaus. Suomessa syyteprosessia pidetään kuitenkin ahkerasti tapetilla, koska halutaan luoda mielikuva "suomalaisesta äärioikeistolaisterrorismista" vastapainona maahan tuotetulle oikealle islamistiterrorismille.

Oman lusikkansa tähän soppaan on tuonut surullisen kuuluisa Järjestelmän mieshuoraksi ryhtynyt Esa Henrik Holappa, joka on ilmiantanut tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomien jutussa Vehviläisen takavuosien aktivismin Vastarintaliikkeen Turun ryhmässä. Holapalle ei riittänyt halpamainen työskentely poliisin vasikkana, vaan hän yrittää tyypillisenä huomiohuorana saada tärkeilevästi näkyvyyttä runoilemalla valtamedialle sitä mitä se haluaa kuulla.

Holapan ryömiminen julkisuuteen on hyvin ajoitettu, koska Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimintaedellytyksiä vastaan käydään juuri tällä hetkellä oikeutta. On selvää, että syyttäjä tulee käyttämään Vehviläisen Vastarintaliike-kytkentää perusteena järjestön kieltämiselle. Tässä kohtaa on syytä yhä teroittaa, että suomalaistaustainen brittimies ei ole faktisesti syyllistynyt mihinkään terrorismiin, mutta Iso-Britannian sionistihallinnon ja median rummutuksen avulla nettikirjoittelijasta saadaan rakennettua mielikuva terroristista. Toivottavasti sananvapauden päälle ymmärtävät tuomiostuimen lautamiehet ovat sen verran fiksuja, etteivät osta tällaista mielikuvaretoriikkaa.

                                                     *****************************


Yle TV1, keskiviikko 13.9.2017 klo 21:05, A-studio 

Pelätäänkö islamia turhaan? Vastaamassa imaamit Anas Hajjar ja Abbas Bahmanpour. A-studiossa vieraana myös pääministeri Juha Sipilä. Juontajana Marja Sannikka #yleastudio

Linkki Yle Areenaan.

HALLITSEVAT VALHEMEDIAT KUTEN YLE HARHAUTTAVAT KIINNITTÄMÄLLÄ KATSEEN EPÄOLENNAISEEN

Kansansa pettäneet läntiset globalistit käyvät päivä päivältä kärsimättömäksi, kun alamaiset eivät näytäkään mukisematta nielevän heidän määräämää etnomasokistista politiikkaa. Tässä pelissä valtamedia teeskentelee riippumatonta valtiomahtia, vaikka kaikille muille paitsi mädästä systeemistä hyötyvälle nomenklatuuralle on selvää kenen agendaa ja ketä vastaan se puolueellisesti ajaa.

Poliittis-taloudellisen "eliitin" juoksupoikina toimivat toimittajat ovat kehitysmaalaisten arkipäivän väkivallan ja islamistiterrorismin keskellä odottaneet kuin kuuta nousevaa, että valkoinen kantaväestö syyllistyisi johonkin raflaavaan kutsumattomia muukalaisia vastaan. Kun uutisoitavaa ei sitten perättömistä huhuista ja tonkimisesta huolimatta löydykään, Yle julkaisee uutisiksi naamioituja mielipidekirjoituksia kuten Onko äärikristittyjäkin olemassa? Ääriliikkeitä löytyy kaikista maailmanuskonnoista, jossa poliittis-uskonnollisen väkivallan maailmanlaajuinen ykkönen islam yritetään trivialisoida rinnastamalla se kristittyjen, buddhalaisten ja hindulaisten harjoittamaan minimaaliseen terrorismiin. 

Taktiikka on sama kuin jo takavuosina maamme valtamediassa tavaksi tullut ulkoeurooppalaisten miesjoukkioiden tekemien raiskausten vähättely, jossa julkisen keskustelun pääaiheeksi nostetaan fakta, että raiskaavathan suomalaisetkin. Erityisen hanakoita ulkomaalaisia koskevan raiskauskeskustelun viemisessä han-suomalaisiin ovat olleet punavihreät feministit, joita ei tunnu vaivaavaan yhtään se, että värilliset muukalaiset raiskaavat heidän sisariaan 17-kertaa enemmän kuin paikalliset pottunokat.


                                                      *******************************


Tänään maamme valtamediat saivat vihdoinkin syyn esitellä suomalaisen rasistifasistinatsin, jota syytetään terrorrismista. Toki aikaisemminkin tiedotusvälineet ovat yrittäneet herkutella "suomalaisterroristeilla", mutta edes aivokuolleet demarieläkeläiset eivät ole niin tyhmiä, että kuvittelisivat ISIS-joukkoihin värväytyneiden muslimien olleen etnisiä suomalaisia. Sen sijaan Ylen tv:n ja verkkosivujen uutisissa kerrotussa jutussa Kaksi brittiarmeijan sotilasta syytteessä uusnatsijärjestöön kuulumisesta – Toinen Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen epäilty on selvästi härmäläinen ja valkoinen.

Yle Watch kertoi viimeksi National Actionin jäsenien pidätyksestä viime viikon tiistaina. Jo silloisessa päivityksessä epäiltiin, että pidätyksen taustalla ei ole kyse oikeasta terrorismista, vaan orwellilaisesta ajatusrikoksesta. Ja niinhän siinä sitten kävikin: suomalais-englantilaista miestä syytetään kryptisen terrorismilain perusteella kiellettyyn järjestöön kuulumisesta, suljetussa chatti-ryhmässä epäkorrektista kirjoittelusta ja ilmeisesti omaan koulutusalaan kuuluvan kirjan hallussapidosta:

Miestä syytetään terrorismirikoksen lisäksi mahdollisesti terroriteossa hyödyllisen dokumentin hallussapidosta sekä uhkaavien tai loukkaavien rasististen kommenttien esittämisestä internetissä.

Varsinainen "terrorismirikos" on pelkkä National Action -järjestöön kuuluminen, josta voidaan uuden polittisesti motivoituneen lain mukaan tuomita enimmillään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Kommentoidessaan viiime kesäkuun Lontoon terrori-iskua Yle Watch kertoi, että terrorismin ehkäisyn varjolla ainoat todelliset brittihallinnon toimet kohdistuvat vain valkoisiin britteihin, jotka vastustavat maansa monikulttuurista miehitystä ja muslimien terroristisia sotatoimia siviilejä vastaan. National Action -tapauksessa kansan harhaanjohtajat eivät kykene saamaan satimeen islamistisoluja, mutta omiin kansalaisiin kohdistuvan tiukentuneen valvonnan ansiosta he voivat pidättää näyttävästi terroristeina internetin totuuspuhujat ja tarranliimaajat. Toden totta, kansalaisvapaudet riistävät uudet terrorismilait toimivat!

Tapausta käsittelevässä toisessa Yle-uutisessa Rasististia julkaisuja, jäsenenä uusnatsijärjestössä – Näistä suomalais-brittiläistä miestä syytetään Britanniassa viitataan kansallismieliseen kansanosaan aggressiivisen epäluuloisesti suhtautuvaan sisäministeriöön:

Britannian sisäministeriö kuvaa järjestöä rasistiseksi, antisemitistiseksi ja homofobiseksi. Brittimedian tietojen mukaan National Actionin toiminta on kohtalaisen organisoitunutta.

– Siitä puhutaan yleisesti uusnatsijärjestönä, ja se on järjestänyt muun muassa väkivaltaiseen konfliktiin valmistavia harjoitussessioita, tapausta seurannut Ylen toimittaja Pasi Myöhänen kertoo.

Britannian julkisessa elämässä rasismi, antisemitismi ja homofobia tarkoittavat käytännössä sitä, että kansalainen ei voi levittää julkiseen tietoon objektiivisia faktoja kuten että "mustat ovat tilastollisesti väkivaltaisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin" (rasismia), "työväenpuolueen entinen johtaja ja parlamentim jäsen Ed Miliband on juutalainen sionisti ja BBC:n johdossa on juutalaisenemmistö" (antisemitismi) ja "homoseksuaalit syyllistyvät poikalasten hyväksikäyttöön moninkertaisesti enemmän kuin heterot" (homofobia). Edellä mainitut esimerkit ovat kiistämättömiä tosiasioita, mutta näistä ongelmistä puhuminen on tehty mahdottomaksi, koska niiden yhteydessä käytetään psykopatologisoivia termejä, joiden painoarvoa vielä korostetaan mielivaltaisella ajatusrikoslainsäädännöllä. Naurettavuuden huippu on pitää itsepuolustuksen harjoittamista rikollisena – ilmeisesti sellaista koulutusta saa antaa Iso-Britanniassa vain monikulttuuriset rekisteröidyt urheiluseurat.

Oman kieroutuneen panoksensa sanavapaudesta riisuuttuun brittiläiseen Isosisko-yhteiskuntaan tuo alkuperäisväestön intressiin vihamielisesti suhtautuvat "kansalaisjärjestöt" kuten Hope Not Hate. Se toimii suomalaisen Varis-verkoston tapaan korruptoituneen järjestelmän vahtikoirana: 

Äärijärjestöjä vastustavan Hope not Hate -järjestön mukaan National Action olisi värvännyt toimintaansa lisää jäseniä ja kouluttanut heitä. Hope not Haten mukaan toiminta on jatkunut aktiivisena National Actionin toiminnan kieltämisen jälkeenkin. Järjestö on tiettävästi toiminut uusien nimien alla.

Jos Britanniassa pitäisi kieltää joku järjestö, niin se olisi hämärävoimien rahoittama ja tukema vihajärjestö Hope Not Hate. Kun vuoden 2016 syksyllä juutalaisen globalistipankkiiri George Sorosin "kansalaisjärjestö" Open Society Foundationsin (OSF) tiedostot hakkerointiin, paljastui, että se oli tukenut mm. Hope Not Hate järjestöä:

One organisation lavishly funded by Soros was the British “antifascist” group Hope Not Hate, which in one of the leaked documents is shown receiving $93,740 for just one of its projects — Hope Camp — in advance of the 2014 elections.

Suurkapitalisti Sorosin tuki "antifasistiselle" Hope Not Hate -järjestölle on ymmärrettävää, koska OSF:n tavoitteena on kriminalisoida eurooppalaisten kansallismielisyys ja päästää mantereelle mahdollisimman paljon afrikkalaisia korvaamaan eurooppalaiset. Tämä matalan intensiteetin kansanmurhaprojekti muistuttaa hyvin paljon jo 1920-luvulla muotoiltua Kalergi-suunnitelmaa. Se, että Ylen toimittaja Pasi Myöhänen käyttää uutisessaan asiantuntijalähteenä lähes maanpetoksellista brittivihamielistä Hope Not Hate -lobbya, kertoo paljon toimittajan ideologisesta mieltymyksestä.

                                                      *******************************


Johtavia tiedotusvälineitä voi perustellusti kutsua valtamedioksi, koska niillä on näkyvyytensä ja volyyminsa ansiosta valta muodostaa maailman asioista virallinen narraatio, jota ne myyvät lopullisena totuutena hyväuskoisille kansalaisille ja muutospelkoisille demarieläkeläisille. Kun vaihtoehtomediat sitten haastavat valtamedian todellisuudelle vieraan maailmankuvan, jälkimmäinen turvautuu viimeisenä oljenkortena sanapariin "länsimaiset arvot", ikään kuin parin viime vuosikymmenen aikana julkisen keskustelutilan kaapannut kulttuurimarxilainen arvoliberalismi voisi kumota faktat ja hiljentää poliittiset haastajat. 

Yle uutisten verkkosivuilla kauhisteltiin tänään punakulttuurisen koululaitoksen yo-kokeen poliittisesti epäkorrektia lähdettä. Uutisessa Trump-tempoilusta tuttu propagandasivusto päätyi yo-kokeen lähteeksi toimittaja Jaakko Mannermaa kutsuu uutissivusto Breitbartia äärioikeistolaiseksi ja konservatiiviseksi, mikä on ilmeisesti paha juttu, koska ainoa hyvksyttävä yo-lähde saisi olla vasemmistoliberaali media kuten Washington Post tai Newsweek.

Vuonna 2007 perustettua Breitbartia on syytetty salaliittoteorioiden levittämisestä, rasistisesta kirjoittelusta ja populismista. Nettihuhujen alasampumiseen ja faktantarkistukseen keskittyvät sivustot ovat useaan otteeseen kumonneet Breitbartin väitteitä.

Väitteen esittäjinä ovat olleet vain tietyt äärivasemmistolaiset marginaaliryhmät, jotka liberaali valtamedia on nostanut ideologisista syistä parrasvaloihin, mutta tätähän Yle ei lukijalle kerro. Ehkäpä siksi, että se kuuluu itse tuohon samaan lunatic fringen hypettäjien tiedotuskartelliin. Tässä yhteydessä on koomista, että moneen kertaa valheista ja pimittämisestä kiinni jääneet valtamediat sönköttävät jostain faktantarkastamisesta ja yrittävät tällä vetää huomion pois omista vedätyksistään. 

Hysteerisimmät äänenpainot kuultiin tietenkin äärivasemmistolaisilta kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andressonilta, joka totesi twiitissään, että "aikuiset ovat huolissaan nuorten medialukutaidosta ja sitten kämmäävät itse näin. Aivan käsittämätöntä". Räyhäanarkistisen Varis-verkoston kanssa tiettävästi puuhaileva Andersson taitaa kuitenkin olla se viimeinen henkilö puhumaan kansalaisten medialukutaidosta yhtään mitään. 

Tosiaan, medialukutaito on monelta koululaiselta hukassa, koska jo lastentarhasta lähtien heille on taottu päähän vetistelevää vasemmistohumanistista propagandaa. Yliopistoon mennessään nämä tulevaisuuden toivot ovat jo täysin menetettyjä tapauksia, Vihreä Lankaa, Nyt-liitettä ja Voima-lehteä ahmivia ahdasaivoisia moralisteja.


                                                    *******************************

Poliittis-taloudellinen johto ja sitä myötäilevä media ovat pitkälti syyllisiä ulkomaalaisten arkipäivän väkivaltaan ja islamistiterrorismiin Suomessa. Tuo klikki yhdessä maanpetoksellisen demarivirkamieskunnan kanssa on ilman kansan enemmistön antamaa mandaattia päästänyt maahan kutsumattomia muukalaisia, joilla ei ole mitään edellytyksiä sopeutua suomalaiseen elämänmenoon ja tietotaitoa vaativaan teknokulttuuriin. Koska pseudoeliitti ei ole valmis tunnustamaan virheitään, se ajaa jääräpäisesti agendaansa katkeraan loppuun asti toivoen etteivät joudu omassa elämässään näkemään hävitystyönsä tuloksia. 

Omassa kuplassa elävän eliitin ja sen kylkeen tarrautuneen lukeneiston Meidän jälkeemme vedenpaisumus -strategia näyttää kuitenkin menneen karille, sillä kansalaisten "populistinen" vastarinta on estämässä tuhoprojektin loppuun saattamista. Tästä kertoo yhä raivoisammaksi käyvä kulttuurisota, jossa valtamediat hyökkäävät loukatulla ylpeydellään tavallisia kansalaisia ja heidän suosimia julkaisukanavia vastaan. Suuret mediat kuten Helsingin Sanomat yrittävät mielipuolisella vimmallaan vain lisätä kierroksia antamalla vapaan foorumin punaisen yliopiston kulttuurimarxilaisille progandisteille, jotka julistavat mitä tahansa, jotta länsimainen yhteiskunta saataisiin romahtamaan mahdollisimman nopeasti ja tilalle rakennettua Neuvostoliitto 2.0.

Tutkija Anu Kantola kirjoittaa tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessaan Ydinperheen ylivallan murenemisesta on seurannut paljon hyvää – Enää ei tarvitse kuiskutella susipareista, avioeroista ja adoptiosta, kuinka yhteiskunnan jatkuvuuden taanneesta heteroseksuaalisesta lapsiperheestä luopuminen onkin riemun arvoinen asia. Kansalaisaktivisti Tuukka Kuru on Facebook-seinällään tästä eri mieltä ja kommentoi vastaansanomattomasti Kantolan marxilaisiin houreisiin:

"Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen."

Melkoisen rohkea väite, ottaen huomioon ydinperheen vastineiden sangen välttävän menestyksen. Yhdysvaltalaisen rikostilastoinnin perusteella yksinhuoltajuus kasvattaa lapsen riskiä oppimisvaikeuksiin ja rikosalttiuteen rotutaustausta riippumatta. Sosiaaliset ongelmat muodostuvat usein suurista kokonaisuuksista, eikä yksinhuoltajuus yksistään selitä lapsen aggressiivista ja antisosiaalista käyttäytymistä. Luvut eivät kuitenkaan anna olettaa, että yksinhuoltajuus olisi millään mittarilla ydinperheen veroinen kasvualusta lasten tulevaisuuden kannalta. 

"TOISEN MAAILMANSODAN jälkeen ihmisiä kannustettiin muodostamaan ydinperheitä ja synnyttämään uusia kansalaisia neuvolatätien oh­jauksessa. Tästä seurasi suuria lapsimääriä mutta myös paljon surua ja tuskaa monille aikuisille ja lapsille." 

Johtuiko suru ja tuska lasten lukumäärästä tai ydinperheestä, vai poliittisesta epävarmuudesta, köyhyydestä ja sodan jättämistä traumoista? 

"Pitkään oli tavallista puhua matalalla äänellä susipareista ja au-lapsista, jotka olivat syntyneet pelottavan kuuloisesti avioliiton ulkopuolella. Avioero oli maailmanloppu. Yksinhuoltajia sääliteltiin, äitipuolia pelättiin." 

Ihmiset ovat luonnostaan konformistisia, eli he odottavat ympäristöltään samaa käyttäytymistä mihin he ovat itse tottuneet. Au-lapsiin ja avioeroihin suhtauduttin oudoksuen jo pelkästään siksi, koska ne olivat lukumääräisesti hyvin harvinaisia tavanomaisiin yhdinperheisiin verrattuna. Avioeroa ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa lailla kielletty. 

"KAIKKI tämä moraalinen paatos on viime vuosikymmeninä murentunut hienolla tavalla." 

Muutos ei ole itsessään hyvä tai huono asia, ainoastaan sen lopputulokset ovat. 

"Nyt on paljon enemmän vaihto­ehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin. Naimisiin ei tarvitse mennä, vaan ensin voi ­kokeilla asumista yhdessä." 

Näiden vaihtoehtojen hinta voi olla yhteisön jatkuvuuden kannalta kuitenkin melkoisen raskas. Avioerojen lisääntyessä ja lapsimäärien vähentyessä ajaudumme kansakuntana siihen pisteeseen, ettemme kykene enää varmistamaan omaa olemassaoloamme tuleville vuosisadoille. Nykyinen vapaamielisyyden hurmos on vain väliaikainen poikkeustila, joka tulee väistämättä korvautumaan joko kotimaisilla tai ulkomaisilla käytännöillä, jotka eivät enää noudata kyseistä vapaamuotoisuuden ihannetta. 

"Lapsia ei tarvitse tehdä sen enempää kuin haluaa, mikä on hyvä maapallon kantokyvyn kannalta." 

Suomalaisen kansakunnan kuihtuminen ei ole perusteltavissa maapallon kantokyvyllä. Miksi tätä kantokykyyn pohjautuvaa näkökulmaa ei nosteta koskaan esiin Afrikan tai Aasian väestöräjähdyksestä keskusteltaessa? 

"Nyt naisilla on enemmän varaa valita, miten elämäänsä elää. Samalla 35-vuotiaista naisista neljännes on lapsettomia. Helsingissä runsaat 40 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, ja noin viidennes lapsista syntyy yksinhuoltajien perheisiin. Helsingissä naisista selvä vähemmistö synnyttää lapsen avioliitossa. Lapsia syntyy entistä vähemmän, koska naisilla on paljon muutakin tekemistä, ja monella on vaikeuksia löytää kumppania." 

Kyseisissä luvuissa ei ole mitään juhlittavaa. Korkeastikoulutetut naiset olisivat mitä todennäköisimmin niin varallisuutensa kuin henkisen terveydensä kannalta parhaita mahdollisia äitejä teoreettisille jälkeläisille. Nyt nämä hienot ominaisuudet katkeavat yhteen sukupolveen, sillä näennäinen vapaudenkaipuu on korvannut yhteisön olemassaolon kannalta elintärkeän lisääntymisen. 

"Sen sijaan yksi ratkaisu alenevaan lapsimäärään olisi maahanmuutto, joka toisi uusia veronmaksajia ja myös kenties pareja naisille." 

Niinpä tietenkin. Lopettakaa valkoisten lasten hankkiminen ja tuokaa maahan eksoottisia muukalaisia viihdyttämään menopaussin ylittäneitä tätejä. Uusia veronmaksajia afrikan ja aasian ylijäämäväestöstä tulee tuskin koskaan. 

"IKÄVÄ KYLLÄ tämä toilailu taitaa päättyä kirvelevään maaottelutap­pioon: ruotsalaisia on jo 10 miljoonaa, ja luku kasvaa vauhdilla. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on lähes viidennes ruotsalaisista, Suomessa ulkomailla syntyneitä on runsaat kuusi prosenttia kansalaisista." 

Ruotsalaiset tulevat siten kansakuntana korvatuksi niiden muukalaiskansojen toimesta, jotka eivät noudata pätkääkään professorin hehkuttamaa oppia. Ruotsin väkiluku kasvaa kyllä vauhdilla, mutta kyseisen väestönkasvun muodostavat pääosin Afrikasta ja Aasiasta saapuneet maahanmuuttajaryhmät. Siis ne samat kansat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakottavat nämä kotiäideiksi. 

"Mutta ehkä voisimme olla iloisia siitä, että moni muukin malli toimii, ja tukea erilaisia tapoja elää ja hankkia lapsia. Samalla tänne voisi houkutella ­veronmaksajia myös muualta." 

Rajat kiinni.

                                                       *******************************


Yle Radio 1, maanantai 11.9.2017 klo 10.05, Roman Schatzin Maamme-kirja

Linkki Yle Areenaan. 

Suomen historian suuret myytit. Kuinka oikea tai väärä kuva suomalaisilla on historiastaan? Kuinka paljon Suomen historiallisessa tarinassa on vääristelyä, väärinymmärrystä tai kaunistelua? Mitkä ovat historiamme vahvimmat myytit? Roman Schatzin vieraina ovat historiantutkija Markku Jokisipilä ja historian dosentti Teemu Keskisarja.

Verkossa nähtyä kommentointia Schatzin ohjelmasta:

– Schatz on ylimielinen röhisijä, joka lähtee välittömästi väistölinjalle, jos joutuu älylliseen testiin. Näin tapahtui Keskisarjan ja Jokisipilän ollessa studiossa.  

– Niin tapahtui, se oli aika kiusallista. Mutta Schatzin päätehtävä lienee kysellä ja heittää kivaläppää, ei argumentoida. Jos kivaläppä osuu harhaan, Schatz porskuttaa eteenpäin. 

– Kuuntelijan kannalta on rasittavaa, että Schatz väistää juuri sillä hetkellä, kun ollaan pääsemässä varsinaiseen asiaan. Liian paljon jää sanomatta, kun hän pakenee tilanteesta. 

– Hän ikään kuin hymähtää sivuun kiva-agendan ulkopuoliset keskustelun linjat silloinkin, kun ne olisivat kiinnostavia. 

– Ja kiva-agendalla ovat siis esimerkiksi sellaiset asiat kuin "no niin, eikös nyt yhdessä todeta että nationalismi ja kansallisvaltio ovat höpsöjä, huonoja ja vanhanaikaisia asioita". 

– Schatz on toimittaja. Ei hänen kuulu väistellä eikä olla väistelemättä vaan saada vieraat puhumaan. Toki se ärsyttää, että kysytään eikä anneta vastata, mutta se on niin yleistä muutenkin nykyään toimittajilla. Ihan tuntuu että pitävät sitä journalismina että keskeytetään heti kun toinen pääsee vastaamaan siihen mitä just kysyttiin.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi

Sarja alkaa, 1/6. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. Ruotsissa elää paljon niin uskonnollisia kuin maallisiakin muslimeja. Sisarukset Teuta ja Mesere suhtautuvat uskontoonsa eri tavoin. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 19:00, Närbild 

Kaksi vuotta suuren pakolaismäärän tulosta. Murtaza on saanut elämälleen uuden alun Porvoossa. Ghaith pelkää Vaasassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nauvon henki elää yhä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.