 |
| Jos uskoisimme Yleä, keskimmäinen negroidialbiino on valkoinen europidi, vaikka rodulla ei olekaan sen mukaan merkitystä. |
Ihmisen perimästä aiemminkin Yleen kirjoittanut Anniina Wallius jatkaa uskonsotaansa populaatioiden geneettistä erilaisuutta vastaan. Jutussaan Ihonvärin geenitutkimus vahvisti: Ihminen on yhtä rotua toimittaja yrittää perustella rotudenialismin yhdellä ainoalla tutkimuksella, jonka aineistosta hän vetää omat ideologiset johtopäätökset. Professori Sarah Tishkoffin vetämä tutkimus ihmisen ihonvärin alkuperästä on todennäköisesti pätevä, mutta suomalaistoimittaja rakentaa muutamista tutkijaryhmän kumoamista oletuksista olkiukon, jonka avulla hän yrittää kiistää ihmispopulaatioiden erot eli geneettiset klusterit (so. rodut) pelkän ihonvärikysymyksen perusteella:
– Afrikkalaista rotua ei ole. Tutkimuksemme osoitti, että ihonväri vaihtelee Afrikassa erittäin paljon ja muuttuu edelleen, sanoo kansainvälistä tutkimusta johtanut professori Sarah Tishkoff Pennsylvanian yliopistosta.
Populaatiogenetiikassa on tiedetty jo pitkään, että Afrikan paikallisväestöt poikkeavat toisistaan enemmän kuin muiden mantereiden väestöjen kohdalla. Tämän tosiasian perusteella olisi mieletöntä väittää, että isot paikalliserot Afrikassa tekisivät koko ihmiskunnasta "samanlaisen", vaikka juuri muissa geografisissa väestökokonaisuuksissa geneettiset erot ovat pienet. Hyvän esimerkin Afrikasta poikkeavasta geneettisten erojen dynamiikasta tarjoaa Euroopan väestöt, joilla on muihin populaatioihin (rotuihin) verrattuna edelleen erittäin yhtenäinen geneettinen tausta. Ylipäätään eri mantereilla kehittyneiden populaatioiden sisäinen vaihtelu ei ole rotukysymyksen kannalta tärkeää, vaan olennaisempaa on vertailla maantieteellisesti erillään olevien väestöjen eroja.
Tällaisessa vertailussa Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eroavat selvästi muusta ihmiskunnasta, tosiasia, jonka Anniina Wallius on tunnustanut itsekin Ylen artikkelissa Nykyihmisen syljestä löytyi häivähdys muinaisesta sukulaislajista. Tosin hän mainitsee tämän eron häveliäästi kirjoittamalla, että "ero on niin suuri, että neandertalin- ja denisovanihmisten kyseiset geenit olivat lähempänä esimerkiksi meitä eurooppalaisia kuin nykyisten keski- ja eteläafrikkalaisten", kun taas tiedejulkaisut kertovat jo artikkeliensa otsikoissa suoraan, että ei-arfrikkalaisissa on neanderthalin perimää toisin kuin afrikkalaisissa. Myös rotudenialismin kannalta elintärkeä hypoteesi yhdestä Afrikan alkukodista on useiden viime vuosien tieteellisten löydösten seurauksena alkanut horjua.
Toimittaja Walliuksen uusimman jutun ensimmäisessä kappaleessa julistetaan kovaan ääneen ties monennettako kertaa julkisuudessa, että "rotuja ei ole". Näitä lopullisia totuuksia ihmispopulaatioiden geneettisten erojen kiistämiseksi on yritetty paaluttaa julkiseen keskusteluun ainakin vuodesta 1950 lähtien, jolloin Ashley Montagu muotoili YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescolle boaslaiseen kulttuuriantropologiaan perustuvan julistuksen, jossa ideologisin perustein kiistetään ihmisrotujen biologinen todellisuus. Egalitaristien harmiksi biologinen, psykologinen (mkl. älyykkyys- ja temperamenttitulokset) ja geneettinen tutkimus eivät ole edelleenkään antaneet tieteellistä vahvistusta ihmisevoluution kyseenalaistavalle rotudenialismille. Näitä tasa-arvoideologiaan perustuvia julistuksia ovat esittäneen milloin vasemmistomedian lempilapsi ja sittemmin valehtelijaksi paljastunut paleontologi Stephen J. Gould kuin suomalaiset "monikulttuuriasiantuntijat" kuten Aamulehden toimittaja Maila-Katriina Tuominen. Selvää on, että itsevarmasta rotuja-ei-ole-mantran hokemisesta huolimatta Walliuksen julistus ei tule jäämään sarjassaan viimeiseksi:
Laaja Afrikassa tehty geenitutkimus on pannut lopullisesti pisteen rotukäsitykselle, jolla on jaettu ihmisiä ihonvärin perusteella. Vanhentuneen käsityksen mukaan afrikkalaiset ovat yksi musta rotu, vaikka ihmiskunnan synnyinmantereen väestö on maailman monimuotoisin.
Edes kuvitteelliset amisnatsit eivät ole koskaan väittäneet, että rotukäsitys perustuisi yksinomaan ihonväriin. Siksi Walliuksen väite perustuu itse keksitylle irvikuvalle, jota hän sitten lähtee kumoamaan. Ihmispopulaatioiden erojen redusoiminen pelkästään merkityksettömään mutta huomiota herättävään ihonväriin kuuluukin vain tasa-arvofundamentalistien retoriikkaan. Sen tarkoituksena on tietenkin viedä huomio pois muista paljon olennaisimmista rotueroista kuten testosteronitasosta, promiskuiteetista, yleisälykkyydestä, temperamentista, tunteiden säätelystä, itsehillinästä ja epäitsekkyydestä.
Mitä taas tulee fyysisiin eroihin kuten kasvojen piirteisiin kuka tahansa erottaa vaistomaisesti albiinoneekerin valkoisesta vaikka ihonväri olisikin sama. Siksi on lapsellista yrittää vakuuttaa aikuisia lukijoita, että ihonväri olisi ollut joskus olennainen ihmispopulaatioiden erojen luokitteluperuste.
Rotudenialismin taustalla on pääasiassa moraaliset syyt, jonka vuoksi aatteen rehellisimmät kannattajat eivät viitsikään jumiutua tieteelliseen väittelyyn, vaan he hyväksyvät genetiikkaan perustuvat rotuerot populaatioissa. Yleensä heidän moraalinen argumentaationsa keskittyy kahteen lähestymistapaan, joista Humen giljotiiini tarkoittaa sitä, että tosiasoista ei voida johtaa moraalisia sääntöä. Koska moraalin erottaminen luonnollisista totuuksista voidaan kyseenalaistaa ilmeisillä vasta-argumenteilla, moraaliset rotudenialistit turvautuvat mieluummin naturalistisen virhepäätelmän osoittamiseen. Tässä moraalista hyvää ei voida palauttaa empiiriseen tosiasiaan kuten eri rotujen olemassaoloon. Jalostuneemmassa muodossa argumenttia voidaan perustella sillä, että etiikkaa ei voida johtaa geeneistä. Tämän ajatuskulun kannattajat katsovat, että suurin osa ihmisistä on arkipäivän elämässään välinpitämättömiä geeneille, jonka vuoksi niillä ei voi olla moraalista mielekkyyttä.
Jos ihmiset taas näkevät yhteisön perimän merkityksellisenä se voi rotudenialistien mielestä synnyttää voimakkaita tunteita ja arvoja, joiden puolesta ihmiset ovat valmiita taistelemaan jopa väkivaltaisesti. Oletuksena on, että kun tällainen ihmisyksilöä itseään suurempi merkitys juuritaan indoktrinaatiolla pois arvopohjasta ja lopulta etnisellä sekoittamisella koko populaatiosta, ihmisestä tulee lauhkea yksilöutlilitaristinen kansalainen. Eräiden valkoisia vihaavien antirasistien mielestä tämä olisi jopa keino maalliseen paratiisiin, vaikka tunnettu faabeli Eläinten vallankumous kertoo historiallisiin esimerkkeihin nojaten miten tällaisissa yrityksissä tulee aina käymään.
Tässä kohtaa on syytä kysyä, kuinka moraalista on riistää ihmisiltä arvo, jonka he kokevat tärkeäksi ja joka on vielä biologinen tosiasia. Kaikesta antirasistisesta uudelleenkoulutuksesta huolimatta monet ihmiset pitävät kenen tahansa etnisyyden tuhoamista (etnocide) massainvaasiolla ("maahanmuutolla") pahana asiana samalla kun näkevät rotuun kuuluvan identiteetin olevan puolustamisen arvoinen asia. Niinpä argumentti rodun käsitettä vastaan sillä perusteella, että siitä seuraa rotuun liittyvä identiteetti, ei ole puolustettavissa, koska suuri enemmistö ihmisistä pitää sitä aitona moraalisena tuntemuksena. Jopa luonnollisen lain teoreetikko Alasdair MacIntyre on sitä mieltä, että tosiasoista voidaan johtaa arvoja, koska eräillä asioilla on arvoja, jotka kuuluvat niiden sisäiseen luontoon.
Jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa tutustua sopivilla hakusanoilla Yle Watchin muihin kirjoituksiin. Niistä median rotukysymystä yleisesti kommentoiva teksti löytyy täältä ja spesifimpi suomalaisia käsittelevä kirjoitus täältä.
***************************
Mitä taas tulee fyysisiin eroihin kuten kasvojen piirteisiin kuka tahansa erottaa vaistomaisesti albiinoneekerin valkoisesta vaikka ihonväri olisikin sama. Siksi on lapsellista yrittää vakuuttaa aikuisia lukijoita, että ihonväri olisi ollut joskus olennainen ihmispopulaatioiden erojen luokitteluperuste.
Rotudenialismin taustalla on pääasiassa moraaliset syyt, jonka vuoksi aatteen rehellisimmät kannattajat eivät viitsikään jumiutua tieteelliseen väittelyyn, vaan he hyväksyvät genetiikkaan perustuvat rotuerot populaatioissa. Yleensä heidän moraalinen argumentaationsa keskittyy kahteen lähestymistapaan, joista Humen giljotiiini tarkoittaa sitä, että tosiasoista ei voida johtaa moraalisia sääntöä. Koska moraalin erottaminen luonnollisista totuuksista voidaan kyseenalaistaa ilmeisillä vasta-argumenteilla, moraaliset rotudenialistit turvautuvat mieluummin naturalistisen virhepäätelmän osoittamiseen. Tässä moraalista hyvää ei voida palauttaa empiiriseen tosiasiaan kuten eri rotujen olemassaoloon. Jalostuneemmassa muodossa argumenttia voidaan perustella sillä, että etiikkaa ei voida johtaa geeneistä. Tämän ajatuskulun kannattajat katsovat, että suurin osa ihmisistä on arkipäivän elämässään välinpitämättömiä geeneille, jonka vuoksi niillä ei voi olla moraalista mielekkyyttä.
Jos ihmiset taas näkevät yhteisön perimän merkityksellisenä se voi rotudenialistien mielestä synnyttää voimakkaita tunteita ja arvoja, joiden puolesta ihmiset ovat valmiita taistelemaan jopa väkivaltaisesti. Oletuksena on, että kun tällainen ihmisyksilöä itseään suurempi merkitys juuritaan indoktrinaatiolla pois arvopohjasta ja lopulta etnisellä sekoittamisella koko populaatiosta, ihmisestä tulee lauhkea yksilöutlilitaristinen kansalainen. Eräiden valkoisia vihaavien antirasistien mielestä tämä olisi jopa keino maalliseen paratiisiin, vaikka tunnettu faabeli Eläinten vallankumous kertoo historiallisiin esimerkkeihin nojaten miten tällaisissa yrityksissä tulee aina käymään.
Tässä kohtaa on syytä kysyä, kuinka moraalista on riistää ihmisiltä arvo, jonka he kokevat tärkeäksi ja joka on vielä biologinen tosiasia. Kaikesta antirasistisesta uudelleenkoulutuksesta huolimatta monet ihmiset pitävät kenen tahansa etnisyyden tuhoamista (etnocide) massainvaasiolla ("maahanmuutolla") pahana asiana samalla kun näkevät rotuun kuuluvan identiteetin olevan puolustamisen arvoinen asia. Niinpä argumentti rodun käsitettä vastaan sillä perusteella, että siitä seuraa rotuun liittyvä identiteetti, ei ole puolustettavissa, koska suuri enemmistö ihmisistä pitää sitä aitona moraalisena tuntemuksena. Jopa luonnollisen lain teoreetikko Alasdair MacIntyre on sitä mieltä, että tosiasoista voidaan johtaa arvoja, koska eräillä asioilla on arvoja, jotka kuuluvat niiden sisäiseen luontoon.
Jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa tutustua sopivilla hakusanoilla Yle Watchin muihin kirjoituksiin. Niistä median rotukysymystä yleisesti kommentoiva teksti löytyy täältä ja spesifimpi suomalaisia käsittelevä kirjoitus täältä.
***************************
Yle TV1, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:00, Vuosisadan Kulttuurigaala
Tänään juhlitaan ja palkitaan Turun Logomossa suomalaista kulttuuria ja taiteentekijöitä. Elämyksiä ja upeita esityksiä, mukana mm. Rajaton, Jenni Vartiainen, Matti Salminen ja Turun filharmoninen orkesteri. Juontajina Sanna Stellan ja Jaakko Saariluoma. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.
Farssiksi jo ennen syntymäänsä kehkeytynyt Suomi 100 -projekti sai tänään ennen aikaisen antikliimaksinsa Turussa. Näköjään multikulturaaliset uuskommunistit ovat omineet suomalaisuuden ja itsenäisyyden itselleen. Lähes jokainen mikrofoniin päässyt kielsi Suomen kansakuntaa ylläpitäneen pahapaha nationalismin ja tarjosi sen tilalle kansankunnan tuhoavaa monikultturismia.
Tänään juhlitaan ja palkitaan Turun Logomossa suomalaista kulttuuria ja taiteentekijöitä. Elämyksiä ja upeita esityksiä, mukana mm. Rajaton, Jenni Vartiainen, Matti Salminen ja Turun filharmoninen orkesteri. Juontajina Sanna Stellan ja Jaakko Saariluoma. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.
Farssiksi jo ennen syntymäänsä kehkeytynyt Suomi 100 -projekti sai tänään ennen aikaisen antikliimaksinsa Turussa. Näköjään multikulturaaliset uuskommunistit ovat omineet suomalaisuuden ja itsenäisyyden itselleen. Lähes jokainen mikrofoniin päässyt kielsi Suomen kansakuntaa ylläpitäneen pahapaha nationalismin ja tarjosi sen tilalle kansankunnan tuhoavaa monikultturismia.
Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:15, Docventures: Do Not Resist
Viikon dokkarina nähdään amerikkalaisen asepakkomielteen taudinkuvitus Do Not Resist, joka valottaa jenkkipoliisien pakkokeinojen ja väkivallan käyttämisen kehitystä yhä sotilaallisempaan suuntaan. HD Äänitekstitys: suomi.
Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 22:11, Docventures: Jälkikeskustelu
Riku ja Tunna puivat leffan herättämiä keloja asiantuntijavieraiden kanssa livessä. Mitä turvallisuuden nimissä saa tai voi tehdä? Kaivataanko Suomeenkin järeämpiä keinoja? Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures HD
Ylen dokujen Docventures se jatkaa kulttuurimarxilaisen Horkheimerin viitoittamalla tiellä kohti länsimaiden lopullista mädätystä! Täytyy kyllä antaa komupojille pisteet siitä, että olipa aihe mikä tahansa, he osaavat löytää aina kaikkein vasemmistolaisimman dokumentin ja vieraat.
Lyhyesti: poliisin sorto on pahaa kun se kohdistuu rähisevään valtion subventoimaan vasemmistoon ja mustaan globaaliin enemmistöön. Muiden huolet turvallisuudesta ovat vainoharhaa, joten: "Hajaantukaa! Muslimien terrori-isku oli yksittäistapaus, täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki on kunnossa, monikultuuri toimii, vain rrrasisteilla on syytä pelätä...".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti