YLEN HISTORIAREVISIONISMIA: RUOTSALAISET VIIKINGIT "PERUSTEELLISESTI SEKOITTUNEITA"

Viikinkiaikana kypärissä ei ollut sarvia, vaan ne kuuluivat
edelliseen aikakauteen. Kuvassa on myös kolme muuta
virhettä liittyen viikinkiaikaan.

Sivilisaatiokriittikkojen ja vastuullisten journalistien silmissä länsimaalaisen yliopiston arvostus on romahtamassa, koska se on yhä enemmän  poliittisen korrektiuden, ideologisen tendenssitutkimuksen ja suoranaisen pseudotieteen kuten uusmarxilaisesta feminismistä ponnistavan sukupuolentutkimuksen hallitsemaa. Yliopiston alennustilasta huolimatta jopa karkeimmat  tendenssitutkimukset saavat tietämättömien massojen keskuudessa hyväksynnän, koska se luottaa edelleen valtamediaan, joka tulkitsee tutkimustulokset suurelle yleisölle. 

Jo opiskeluaikoina kulttuurimarxilaisuudessa marinoituneet toimittajat valitsevat uutisjuttuihinsa sellaiset tutkimukset, joiden tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan propagoida tiettyä ideologiaa kuten monikultturismia, rotudenialismia, feminismiä ja seksuaalisen poikkeavuuden "eettistä yhdenvertaisuutta". Ylen verkkosivuilla poliittisesti motivoitunutta sateenkaari-ristiretkeä on ajanut näkyvimmin toimittaja Anniina Wallius, jonka ideologisia "tiedekirjoituksia" Yle Watch on kommentoinut muutamaan otteeseen (täällä, täällä, täällä).

Tällä kertaa Wallenius harjoittaa historiapoliittista revisionismia, jonka tarkoitus on mitätöidä etninen ruotsalaisuus ja viikinkikulttuurin maskuliinisuus nykyisten muotiaatteiden hyväksi. Hiljattain Ylen verkkosivuillla julkaistussa kirjoituksessa  Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia, toimittaja Wallius kritisoi vanhemman juttunsa tapaan sitä, että menneisyydelle luodaan jälkikäteen arvoja, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytila. Walliuksen kannalta on noloa, että hän on tekemässä juuri sitä, josta syyttää muita. Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen arkeologinen ja geneettinen tutkimus ei sinällään kerro vielä mitään viikinkiajan arvoista, mutta Wallius on valmis projisoimaan menneisyyteen ainakin monikultturismin ja feministisen "tasa-arvon". 

Kun tutkimusta tarkastelee lähemmin, kumpikaan Walliuksen olettamuksista ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin hän tekee retorisen silmänkääntötempun viittamalla professori Anders Götherstömin näkemykseen, jossa samaistetaan muinaiset Euroopan sisäiset muuttoliikkeet nykyisten metropolien monirotuisuuteen:

Muinaista Sigtunaa hän [DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström] vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. 

Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.

Sekä Götherström että Wallius eivät halua poliittisista syistä nähdä mitään eroa siinä, ovatko muinaisen Ruotsin "maahanmuuttajat" lähtöisin valkoisesta Euroopasta vai mustasta Afrikasta. Maahanmuuttajista puhuessaan he eivät halua vahingossakaan korostaa sitä, että ruotsalaisten sekoittuminen on tapahtunut ainoastaan muiden lähialueiden valkoisten kesken. Sen sijaan jutussa tehdään empiiristen tosiasioiden kuperkeikka samaistamalla lähiheimoisten geneettinen integraatio afrikkalaisten ja arabien tuoreeseen maahanmuuttoinvaasioon.

Tosiasiaksi jää, ettei alkuperäisillä eikä nykyisillä aidoilla ruotsalaisilla ole perimässään afrikkalaisveren tahraa, joten puhe "perusteellisesta sekoituksesta" on silkkaa retorista kieroilua. Varsinkin, kun Ylen jutussa käsitellystä yhdestä vitivalkoisesta muinaiskaupungista ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen millaista muuttoliike on ollut pienissä maalaiskylissä, joissa asui suurin osa väestöstä. Kaupungit ovat kautta historian olleet kohtauspaikkoja, mutta maanisten monikultturistien fantasioissa se merkitsee pelkkää ristiinnaimisen sekamelskaa. Heidän neuroottisessa kosmopoliittisessa tulkinassaan kulttuuri tarkoittaa ainoastaan loputonta atomistista sekoittumista.

Kuten jutusta käy ilmi, monikultturistien tavoitteena on hämärtää rodullinen identiteetti ja luoda valheellinen mielikuva, että me kaikki olemme oikeastaan "maahanmuuttajia" (lue: mustia afrikkalaisia), joten kehitysmaiden lisääntyvästä maahanmuutosta ei voisi olla mitään haittaa. Tätä taustaa vasten Walliuksen kirjoitusta voi pitää historiapoliittisena manipulaationa, jolla yritetään luoda oikeutusta globalistien harjoittamalle pakkomonikulttuurille.

Markku Siiran oivallisessa blogikirjoituksessa Alain de Benoist: Maahanmuutto hajottaa Euroopan kerrotaan, kuinka etnistä kaaosta ajavan monikultturismin taustalla on pohjimmiltaan kyse liberalismin kannattamasta juurettomasta yksilöatomismista, jolla ei ole aitoa kosketuspintaa elämään:

Kyselyt osoittavat, että maahanmuuton vastustus on jatkuvasti kasvanut. Miksi hallitukset sitten jättävät kansalaisten tahdon ja huolen huomiotta? Se todennäköisesti tulee maksamaan heille poliittisesti. Benoistin mukaan he ovat lobbauksen ja poliittisen korrektiuden halvaannuttamia. He eivät halua kohdata todellisuutta. Syvin syy on kuitenkin se, että he itse uskovat vallalla olevaan ideologiaan. Tämän ideologian näkökulmasta maahanmuutto ei ole ongelma, koska kulttuurit ja kansat eivät ole käytännössä mitään, vain yksilöillä on merkitystä. Maahanmuuton sääntely rikkoo liberaalia periaatetta, jonka mukaan yksilön identiteettiä ei voida juontaa johonkin sosiokulttuuriseen ryhmään, mikä sitten oikeuttaisi "eriarvoisen kohtelun".   

Liberalismi käsittelee kysymystä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta: maahanmuutto sallitaan työvoiman koon ja potentiaalisen kuluttajien määrän lisäämiseksi. Lisäksi se oikeuttaa ihmisten, pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välttämättömyyden. Miljoonaa ei-eurooppalaista, jotka tulevat asumaan Eurooppaan, on vain miljoona "yksilöä" lisää, jotka liittyvät miljoonien muiden "yksilöiden" joukkoon. Ongelmana on, että isäntämaan asukkaat eivät näe heitä "yksilöinä", vaan somalialaisina, irakilaisina​ ja afganistanilaisina, joiden tapoja on vaikea sovittaa yhteen paikallisten tapojen kanssa.

Jutun toinen ideologinen valhe kytkeytyy matemaattiseen tasa-arvoon ja sukupuolinarsistiseen feminismiin. Yhdestä 1880-luvulla soturihaudasta löytyneestä naisesta tehdään pikainen johtopäätös, että naisilla olisi ollut sodankäynnissä tismalleen sama rooli kuin miehillä.

Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.

Artikkelin lopussa koulutetun naisvähemmistön lasikaton rikkominen projisoidaan viikinkiaikaan:

Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.

Poikkeuksellisen maskuliinisia ja fyysisesti rohkeita naisia on ollut aina, mutta olisi itsepetosta tehdä siitä tasa-arvoideologinen  yleistys, jossa heidän määränsä huipputehtävissä kuvitellaan olleen sama kuin miesten. Tämä ero selittyy vielä nykyisinkin sukupuolten erilaisessa riskikäyttäymisessä ja äo:n normaalijakauman vaihtelussa.

Kun jutussa rivien välistä toitotetut viestit yhdistetään, saadaan lopputulemaksi Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (eng. Social Justice Warriors) vaatima haave: "Tulevaisuus on ruskea ja feminiininen". Jos Anniina Wallius olisi avoin ja rehellinen, hän olisi kertonut tämän kirjoituksessaan.

                                                           
                                                             **********************


Yle TV1, tiistai 11.9.2018, klo 21:00 A-studio 

Rintojen puristelua ja takapuolelle läpsimistä. Miten kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan? Juontajana Markus Liimatainen. #yleastudio HD

Mistä johtuu, että lähinnä tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä on jossain kouluissa jopa viisikertaista verrattuna muihin? Sivistynyt arvaus viittaisi maahanmuuttoon ja vuoden 2015 jälkeisiin partalapsiin. Näistä melko ilmeisistä syistä tietenkin vaietaan. Onhan kyse Ylestä. 


Yle TV2, tiistai 11.9.2018 klo 21:00, Docventures-illan esittely 

Kausi alkaa! Suomen suurimmassa leffakerhossa pureudutaan sukupuolten valtataisteluun legendaarisen tennismatsin myötä. Leffan jälkeen suorassa lähetyksessä Riku ja Tunna ruotivat vieraidensa kanssa #metoo-ilmiötä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistaina 11.9.2018 klo 21:15, Docventures: Battle of the Sexes 

70-luvulla tennishuippu Bobby Riggs haukkui naisia ja uhosi päihittävänsä kenet tahansa naispelaajan. 1973 Riggs ja Billie Jean King kohtasivat. Elokuva avaa tasa-arvon kehitystä yksittäisen tennistrillerin kautta. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärivasemmistolaiset komunaattorin paronaattorit Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat täällä taas. Sinun verorahoillasi he syöttävät vasemmistolaista maailmankuvaa ja mädättäviä kulttuurinmarxilaisia houreita ilman kriittiistä vastavoimaa. Tai puhumattakaan, että Yle lähettäisi ohjelmasarjan, jossa yhteiskunnallisia ongelmia tarkasteltaisiin antiliberaalista, demografisesta ja kansallis-konservatiivisesta näkökulmasta. 

Tällä kertaa naisia mielistelevät Wannabe-profeministit märehtivät sukupuolista tasa-arvoa. Näytetyssä dokumentissa sukupuolten fyysisten kykyjen yhtäläisyyttä huipputasolla uskotellaan sillä, että 25-vuotias maailman paras naistenniksen pelaaja voitti 55-vuotiaan suurisuisen kehäraakin. Otteluasetelma oli niin falski, että on vaikea uskoa, mitä sillä haluttiin loppujen lopuksi todistaa, paitsi sitä, että elämme suurten valheiden aikaa. Tasapelillä olisi kai voitu perustella pakkomielteinen "tasa-arvo", mutta Billie Jean Kingin voitto todisti vain sen, että maailman paras naistennispelaaja voi voittaa 55-vuotiaan miehen. Aikamme suurta valhetta todistivat myös ohjelman feministiset naiskommentaattorit Satu Lidman ja Minja Koskela, joiden puheissa "intersektionaalisesta feminismistä" ja "rodullistamisesta" kiistettiin ihmisten ja sukupuolten biologiset erot.

Vallitseva keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta lähtee siitä, että mies on sukupuolensa perusteella pahantekijä, jonka täytyy pyytää anteeksi naiselta historiallista menestystään, jota nimitetään nyt "sorroksi". Tasa-arvon kannalta tilanne on tietenkin epäsymmetrinen, sillä aneleva osapuoli ei voi koskaan olla samassa asemassa kuin se jolta pyydetään. Peruspunikkina Riku Rantala ei ymmärrä tätä dynamiikkaa lainkaan, jonka vuoksi hän on valmis taantumaan matelevaksi Cuck-mieheksi, mikä käy selväksi Ylen jutussa Riku Rantala #metoosta: Tunnustan tehneeni väärin ja pyydän anteeksi.

Jos joku tv-masokisti haluaa kaikesta huolimatta alistua Dockventuresin mindfuckille, hänen on syytä lukea Yle Watchin viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrotaan ohjelmasta mm. seuraavasti:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

YLEN KULTTUURIKOMMARIEN PIENI PIIRI PYÖRII

Kulttuuribolsut Riku ja Tunna verkostoituvat. Julkisen
Sanan Neuvoston uusi pj., punavihreä multikultisti Elina
Grundstörm, on samaa kulttuurimarxilaista klikkiä.

Jo kuolleeksi ja kuopatuksi luultu kulttuurimaxilainen Docventures jatkaa syksyllä (7.9. lähtien) Yle tv 2:n puolella. Docventures-dokumenttisarjan yhteiskuntakritiikki on pitkälti sitä samaa mikä on vallitsevassa kulttuurihegemoniassa muutenkin suotavaa. Toisin sanoen mistään aidosta kritiikistä, jossa pureuduttaisiin yhteiskunnan todellisiin kipupisteisiin, ei ole kyse, vaan näytetyt dokumentit ja varsinkin niiden jälkeen käydyt keskustelut noudattavat puhtaasti punavihreiden maailmanselitystä. Tästä on todisteena ohjelman kolme uutta televiossakin pyörinyttä minuutin traileria (1, 2 ja 3), joissa tuomitaan poliittisen vihollisen vihapuhe (paitsi oma) ja annetaan lässyliberaalin elostelijan, toimittaja Rauli Virtasen, selittää väärän tietoisuuden turmiollisuudesta, johon auttaa vain poliittisesti korrekti indoktrinaatio kuten Docventures-dokumentit. 

Viime vuoden tapaan Riku Rantala ja Tunna Milonoff yrittävät hypettää dokumenttejaan niin, että eri kaupunkeihin on synnytetty omia Docventures-katsomoita. Mitään uutta yhteiskuntakriittistä liikettä nämä yhteisöt eivät silti synnytä, sillä osallistujiksi on rajautunut ennalta arvattavasti joukko punavihreitä opiskelijoita. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että punavihreän runkkupiirinsä ulkopuolista väkeä he eivät pysty värväämään, vaan joutuvat sössöttämään Frankfurtin koulun mukaista kriittistä teoriaa vain omille tosiuskoville. 

Jo vuonna 2013 Yle Watch ruoti Docventuresin taustoja ja motiiveja artikkelissaan Docventures vai Comventures, josta tähän sopiva lainaus:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Riku ja Tunna kuuluvat Helsingin Kallion ja Vallilan välisellä alueella vaikuttavaan punavihreään kuplaan, jossa vasemmistolaisesti orientoituneet "luovan luokan" sisäsiittoiset kulttuurihomostelijat tuntevat hyvin toisena. Ei ole sattumaa, että Yle ja MTV3 ovat sopivasti tämän kuplan sisällä! Asia tuli hyvin selväksi eilen, kun Yle Puheessa haastateltiin räppäri Palefacea eli Karri Miettistä:

Yle Puhe, 3.8.2016 klo 14.03, Puheen Iltapäivä

Bitwisards - nuoret gurut kyberavaruudesta on osittain piirretty komediasarja Suomen peliteollisuuden alkuajoista 90-luvulta, sen noususta, tuhosta ja uudesta uhosta. Sarja julkaistaan Areenaan huomenna, tänään vierainamme ovat sarjan luojat Miha Rinne ja Jarno Elonen. Tapaamme myös Palefacen. Instagram: @ylepuhe

Palefacen haastattelu keskittyi enimmäkseen hänen uuteen videoonsa, josta on kertonut aiemmin YleX jutussaan Palefacen uutuusvideo naureskelee Soldiers of Odinille – mukana Paavo Arhinmäki, Madventures ja Solonen. Videolla näkyvät Palefacen kommarikaverit ovatkin hyvä läpileikkaus punavihreän kuplan poliitikoista ja kulttuurivaikuttajista, johon kuuluvat, kuinkas muuten, myös Docventuresin propagandapäälliköt Riku ja Tunna. Kansan syvien rivien känsäkouraisia työmiehiä ja -naisia, aitoa työväenluokkaa, videolla ei näy. Omanlaistansa kieroutunutta elitismiä tämäkin. Video kannattaa katsoa pelkästään siksi, että siinä tullaan paljastaneeksi se, miten vasemmisto aina neuvostokommunismista lähtien toimii kaksinaamaisesti kauniilla sanoilla, mutta lopulta aina niin, että poliittisen vastustajan toimintavapaudet kielletään, jollei muuten niin väkivallalla (videossa mm. skinin väkivaltainen kaappaaminen ja uhoa Odinien karkoittamisesta jne.).

Kuten arvata saattaa, Paleface puhui jälleen kerran läpiä päähänsä kuten viime kevään Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa, josta Yle Watch kirjoitti syväluotaavan analyysin (Yle esittää pankinjohtajana punaporvaripojan kapinallisena vaihtoehtona). Vasemmistolaisen perusininän lisäksi Paleface yltyi Yle Puheessa myös suoranaisiin valheisiin, kun hän väitti, että maamme poliittinen johto antoi muka hiljaisen hyväksynnän Soldiers of Odinin toiminnalle, jonka vuoksi ainoa todellinen vastarinta partioille oli punaporvariopiskelijoiden Loldiers of Odin sekä tietenkin hänen uusin videonsa, joka on samalla tribuutti medialemmikki Loldierseille.

Yle Puheen miestoimittaja näyttää olevan räppäri Miettisen poliittinen petikaveri, sillä hän ei mitenkään kiistänyt tämän valhetta, vaikka on hyvin tiedossa, että viime talvena monet oikeistopoliitikot kuten mm. puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb vaativat katupartioiden kieltämistä ja kriminalisoimista. 

Työläisistä vieraantuneilla kulttuurikommunisteilla on pakonomainen tarve esiintyä yhteiskunnan vastavoimana ja kapinallisina, mutta tällaiset yritykset näyttävät sitä koomisimmilta mitä enemmän he yrittävät vakuuttaa olevansa "Systeemiä vastaan". Vastustaessaan riippumatonta Soldiers of Odin katupartiota, he ovat hegemonisen vallan puolella, samassa veneessä kokoomuslaisten, kepulaisten ja rkp-läisten kanssa. On vaikea sanoa, näyttelevätkö Palefacen kaltaiset kulttuuribolshevikit tyhmää vai elävätkö he vain omassa harhaisessa vallankumous todellisuudessaan. Selvää on sen sijaan se, että kaikki tuon pinkkipunakaartin ulkopuoliset haistavat siinä muhivan itsepetoksen ja tekopyhyyden.

YLEN 60-LUKULAISET ELÄVÄT MÄRKÄÄ UNELMAANSA AINA VAIN UUDESTAAN.

TV 1, 3.9.2014, klo 19.00, Historia: Marssi Washingtoniin 1963

Vuonna 1963 Martin Luther King tukijoineen järjesti protestimarssin Washingtoniin vapauden ja työpaikkojen puolesta. King piti 250 000 kuulijan edessä kuuluisan puheensa unelmastaan rotuerottelun lopettamisesta. T: BBC. HD

Ylen esittely ohjelmaan.

Ylen Historiadokumenteissa esiintyy lähinnä kaksi aihetta, natsit ja USA:n "kansalaisoikeustaistelu". Näitä ikivanhoja teemoja lämmitellään jatkuvasti uudestaan ja pelkästään poliittisista motiiveista, joilla pyritään tietenkin vaikuttamaan nykypäivän asenteisiin erityisesti maahanmuuttokysymyksessä. Katsojat siis maksavat itse heihin kohdistuvan indoktrinaation, jotta voisivat elättää lisää kolmannen maailman kansanvaeltajia.

Lähinnä juutalaisten liberaalien ja kommunistien masinoimaa neekerimarssia Washingtoniin vuonna 1963 pidetään punaliberaalissa sankaritarustossa eräänlaisena lähimenneisyyden moraalisena huipentumana, jota muistellaan housut märkinä vuosi toisensa jälkeen. Sen nykyisistä laajoista traagisista seurauksista lännelle tietenkin vaietaan, sillä liberaalit eivät koskaan halua ajatella pitemmän päälle millaisiin seurauksiin heidän pakkomielteinen matemaattinen tasa-arvofetisisminsä johtaa.

Valkoisten oikeuksia ja koskemattomuutta puolustaneet kansalaisaktivistit totesivat marssin aikaan, että neekerimiehiä ei kiinnosta segregaation lopettamisessa mikään muu kuin päästä laillisesti kiinni valkoiseen lihaan, mikä on rasistisessa huomiossaan myöhemmin paljastunut todemmaksi kuin he itsekään uskoivat.

Segregaatio ei siis toiminut vain yhteen suuntaan, "mustia vastaan", vaan se oli myös moraalinen pidäke ja itsesuojelu valkoisille, jolla estettiin lähimmät kontaktit arvaamattomiksi osoittautuneiden mustien kanssa. Vanha sanontakin tietää, että paras tae hyville naapurisuhteille on riittävän korkea aita. Nyt kun tämä aita on Amerikassa ja länsimaissa purettu, ovat kookkaammat, impulssiherkemmät ja väkivaltaisemmat mustat käyneet yli 40 vuotta veristä matalan intensiteetin rotusotaa valkoisia vastaan. FBI:n tilastot kertovat omaa kieltään mitä segregaation lopettamisesta ja "kansalaisoikeuksista" on seurannut:

After researching the FBI numbers for “Suicide of a Superpower,” this writer concluded: “An analysis of ‘single offender victimization figures’ from the FBI for 2007 finds blacks committed 433,934 crimes against whites, eight times the 55,685 whites committed against blacks. Interracial rape is almost exclusively black on white — with 14,000 assaults on white women by African Americans in 2007. Not one case of a white sexual assault on a black female was found in the FBI study.”  Though blacks are outnumbered 5-to-1 in the population by whites, they commit eight times as many crimes against whites as the reverse. By those 2007 numbers, a black male was 40 times as likely to assault a white person as the reverse.  If interracial crime is the ugliest manifestation of racism, what does this tell us about where racism really resides — in America?

Valtamediat kaikkialla lännessä ovat tehneet kaikkensa, jotteivat nämä pöyristyttävät tosiasiat pääsisi julkisuuteen ja siten yleiseen demokraattiseeen keskusteluun - puhumattakaan poliittisten päätäjien asialistalle. 

Näyttää yhä selvemmältä, että länsimaita hallitsevat eliitit, jotka ovat vihamielisiä oman kansansa etnistä etua ja hyvinvointia kohtaan. Ainoastaan internet on toistaiseksi ollut se henkireikä, jota kautta totuus on päässyt vuotamaan sille osalle kansaa, joka ei ole passiivisesti altistunut valtamedian harhaanjohtavalle propagandalle, jossa väkivaltaisista villeistä on tehty uhreja ja jossa todelliset uhrit saavat jatkuvasti kuulla olevansa ala-arvoisia rasisteja, mikäli uskaltavat peräänkuuluttaa oikeuksiaan. YouTuben flash mob -videot ja sekä koosteet mustien rasistisesta väkivallasta paljastavat, mistä valtamedia ei halua kansalaisten, tuota mustaa väestöä elättävien veronmaksajien, tietävän mitään.

Yle Teema, 3.9.2014, klo 16.51, Historia: Hitler - pahan lähettiläs *UUSINTA*

(12) 2/2. Sodan uhka. Hitler on valittu Saksan valtakunnankansleriksi, ja demokratia sai tehdä tilaan kansallissosialistien diktatuurille. Samaan aikaan ilmassa alkoi olla enteitä suuresta välienselvittelystä. 

Yle Teeman vasemmistolaiset ohjelmanhankkijat ja ohjelmakoordinaattorit pyörittävät kanavallaan natseja luuppina. Suuri yleisö on jo kyllästynyt natsiohjelmiin, kun taas Ylen jälkitaistolaiset haluavat pitää kulttia yllä vaikka loputtomien uusintojen avulla.




Yle TV 2, 3.9.2014, klo 21.00, Docventures: Elokuvan esittely

Riku Rantala ja Tunna Milonoff esittelevät viikon dokumentin. Illan teemana aktivismi. Osallistu: yle.fi/docventures HD 

Yle TV 2, 3.9.2014, klo 21.15, Docventures: The Yes Men Fix The World

(S) Hulvaton elokuva gonzo-aktivisteista, jotka käyvät taistoa ahneutta vastaan eri puolilla maailmaa. Tällä kertaa tulilinjalla ovat mm. Bhobalin kaasuonnettomuudesta vastanneet. O: Andy Bichlbaum ja Mike Bonanno, USA 2008

Yle TV 2, 3.9.2014, klo 22.40, Docventures: jälkikeskustelu

Docventures-luolassa märehditään illan teemaa yhdessä vieraiden kanssa. Osallistu keskusteluun osoitteessa yle.fi/docventures HD 



Docventures-sarja alkoi tänään klo 21.00 TV 2:sta. Dokkarisarjassa sama meno ja agenda jatkuu kuin viimekin vuonna. Eli mikä ihme siinä on, että tämä tutkapari onnistuu a-i-n-a raahaamaan studioon jonkun komuintellektuellin tai vasemmistoaktiivin? Kuten nyt Päivi Uljasin. Ehkä siksi että Riku ja Tunna ovat itse vasemmistohenkisiä maailmanmädättäjiä?

Ylen ohjelmien kustantajat eli katsojat ovat kuitenkin 70%:sti muita kuin punavihreitä bolsuja, joten tämänkin sarjan poliittisen spektrin voisi olettaa heijastavan muitakin kuin punavihreitä sävyjä. Dokumenttisarja ja sitä peesaavat keskustelut eivät muutu aidosti mielenkiintoisiksi ja tasapuolisiksi kansalaiskeskusteluiksi ennen kuin studioon saadaan iänikuisten kulttuuribolsujen rinnalle vaikkapa Eero Paloheimo, Tatu Vanhanen, Timo Vihavainen, Yrjö Ahmavaara ja Timo Hännikäinen.