ETNISEN SUOMALAISUUDEN PUOLUSTAMINEN PYRITÄÄN KRIMINALISOIMAAN – YLE AVITTAA ASIAA

PS-Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen kohutviitti.

Yle kertoi viime tiistain uutisessaan Poliisi aloitti rikostutkinnan Perussuomalaisten nuorten EU-vaaleihin liittyvästä twiitistä – "Jutussa on kaksi epäiltyä" suomalaisten etnisen itsesuojelun kehotuksen johtaneen poliisitutkintaan. Kafkamaisia käänteitä sisältävä juttu sai alkunsa, kun Perussuomalaiset Nuoret -järjestön varapuheenjohtaja Toni Jalonen tviittasi EU-vaalien alla kuvan afrikkalaisperheestä ja kuvatekstin "äänestä perussuomalaisia, jos et halua että Suomen tulevaisuus näyttää tältä". Tviitti ei rikkonut nykyisiin ajatusrikoslakeihin kuuluvaa kansanryhmän vastainen kiihotus -pykälää, sillä ulostulossa ehdotettiin ainoastaan poliittista vaihtoehtoa matalan intensiteetin kansanmurhaa suosivalla väestöpolitiikalle. 

Tutkintakynnys olisi tuskin ylittynyt ellei Ylen agendajournalisti Hanna Eskoselle olisi tehnyt päivystävien vasemmistoilmiantajien nostattamasta somekohusta viime viikolla valtakunnallista uutista. Jotta asia saisi myös poliisin heräämään, Eskonen haastattali uutisjuttuunsa Perussuomalaisten nuorten vaalitwiitti voi täyttää rikoksen tunnusmerkit, arvioi rikosoikeuden professori punaisen yliopiston professori Matti Tolvasta, jolla on tunnetusti kova vimma kriminalisoida kaikki etnistä suomalaisuutta puolustavat puheenvuorot. Yhteiskunnan arvostettuun auktoriteettiin vetoamalla Yle päätteli aivan oikein myös poliisin kiinnostuvan tapauksesta. 

Toimittaja Hanna Eskosen haastattelemaksi valitsema professori ei ole kuka tahansa harmiton mielipideautomaatti, vaan henkilö, jonka sanomisilla on valitettavasti yhteiskunnallista painoarvoa. Viime aikoina tämä Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori tuli tunnetuksi siitä, kun hän kertoi olevansa tyytyväinen siihen, ettei vallanpitäjiä ja median propagandisteja voisi enää kritisoida vapaasti. Tapaus oli sen verran huomionarvoinen, että myös Yle Watchin piti viime syksynä kommentoida Tolvasen lausuntoa kirjoituksessaan Ilja Janitskinin tuomion varjolla halutaan kaventaa sananvapautta.

Tällä kertaa Tolvanen pääsi antamaan uusvasemmistolaista asiantuntemustaan inhoamansa etnonationalismia edustavan Perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtajan tviittauksen laillisuudesta. Jo se, että pelkästään poliittisen mielipiteen ilmausta aletaan pitää jonkun professorin voimin rikoksena, kertoo enemmän järjestelmän rikollisesta totalitarismista kuin sanavapauttaan käyttävän nuorisopoliitikon tviittauksen mahdollisesta loukkaavuudesta:

Tolvasen mukaan twiitin voi tulkita kiihottamisena kansanryhmää vastaan.  

– Syntyy selvä mielleyhtymä, että on ongelma, jos on tietynnäköisiä ihmisiä Suomessa. Siinä panetellaan ihonväriä eli tummaihoisia ihmisiä, Tolvanen arvioi.

Totta kai pahantahtoinen internationalisti haluaa nähdä suomalaisten ja muiden valkoisten etniseen itsesäilytykseen pyrkimisen olevan kiihottamista globaalia miljardienemmistöä vastaan. Jopa silloin, kun nämä kleptoparasiitit eivät ole vielä edes ylittäneet Suomen rajaa. Tolvanen kuuluu selvästi niihin globalistieliitin perskärpäsiin, jotka katsovat jokaisella värillisellä olevan luovuttamaton oikeus tulla valkoiseen maahan, elää sen kansalaisten siivellä ja lopulta lisääntyä niin että maa muuttuu mustaksi Afrikaksi, josta on taas syytä "paeta" paremmille laitumille. 

Mitä tulee itse tviittauksen kuvaan, siinä ei ole mitään panetteluun viittaavaa. Jokainen terve kansakunta ja etninen ryhmä haluaa säilyttää olemassaolonsa, jopa liberaalien aivopesämät suomalaiset. Olisi mielipuolisen naurettavaa väittää, että esimerkiksi Tiibetin ja Japanin väestöpohja on "ongelmallinen", koska siellä asuu ja pyrkii asumaan vain tietynnäköisiä ihmisiä. Jos Tiibet muutettaisiin lähitulevaisuudessa kiinalaiseksi ja Japani afrikkalaiseksi, tapauksia pidettäisiin yleisesti tuomittavana väestönvaihdollisena kansanmurhana. 

Japani onkin ponnekkaasti korostanut halukkuuttaan säilyttää rodullinen identiteettinsä, sillä heidän mielestään Japania ei voisi olla ilman japanilaisia. Tätä asennetta ei ole tuomittu juurikaan kansainvälisesti joitain kansainvälisiä vasemmistoliberaaleja painostusjärjestöjä lukuunottamatta. 

Sen sijaan Euroopassa kuten Suomessa löytyy koko liuta "kansalaisjärjestöjä" ja korkeassa asemassa olevia oman maan kansalaisia, jotka tekevät kaikkensa edistääkseen kansanvaihtoa, kriminalisoidakseen kansakunnan etnisen perustan puolustamisen ja lopettaakseen valtiontuet epäkorrekteja näkemyksiä esittäviltä puolueiden nuorisojärjestöiltä. Jo nyt on tiedossa, että Perussuomalaisten nuorten tililtä jaettu harmiton tviitti on johtamassa PS-Nuorten saamien valtionavusten lopettamiseen ja takasinperintään. Päätöksen tekee feministeillä ja vasemmistoliberaaleilla solutettu opetus- ja kulttuuriministeriö. Asiasta on kertonut ministerion muukalaisperäinen erikoissuunnittelija Mikko Cortés Téllez Uudelle Suomelle antamassaan haastattelussa.

Vaikka Perussuomalaiset Nuorten varapuheenjohtajan tviitti oli ehkä tässä poliittisessa tilanteessa harkitsematon, itse viesti on vastaansanomaton: Suomea ei voi olla ilman suomalaisia. Tällä hetkellä suomalaisten enemmistö ei ole vielä henkisesti riittävän rohkea puhumaan avoimen etnonationalismin puolesta, joten asia kierretään vastustamalla korrektisti "haittamaahanmuuttoa" ja varoittamalla kivikautisen islamin valtapyrkimyksistä. Tässä poliittisena väylänä toimii parhaiten Perussuomalaiset puolue, joka poliittisesti korrekteista myönnytyksistään huolimatta kannattaa käytännössä suurta osaa etnonationalistisia tavoitteita. Valtavirran politiikassa meidän on tyytyminen vielä tähän, kunnes aika on kypsä persunuorten esittämille todellisen ja alkuperäisen nationalismin teeseille.

                                                        **************************

TV 1, torstai 30.5.2019 klo 20.00, Tanja ja kuuro Eurooppa

Tanjan matka jatkuu Englantiin, jossa hän osallistuu Bristolin kuumailmapallofestivaaleille sekä tapaa inspiroivan transaktivistin Lontoon Camden Townin markkinoilla. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 28 min

Ihan perusshittiä mädätystä Yleltä ja yksilöpyksilö-kuluttajazombit nielevät luultavasti koko satsin. Että oikein "inspiroiva transaktivisti"....


TV 1, torstai 30.5.2019 klo 21.55 Ulkolinja: Kamppailu Saksasta 

Maahanmuuttovastaisuus on nostanut oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen kannatusta. Repiikö populistipuolueen kannatuksen nousu Saksan hajalle? Ohjaus Minna Pye. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min

Linkki ohjelmaan Yle Areenassa.

Siis mikä taho tässä oikein repii ja mitä, eh? Mikä röyhkeys syyttää toimittaja Minna Pyeltä niitä, jotka yrittävät vielä säilyttää sen Saksan, josta muodostuu se ainoa oikea Saksa. Vain kieroileva vasemmistoilveilijä voi vakavalla naamalla väittää hyväuskoisille tv-katsojille ei-saksalainen Saksan maa-alueen olevan yhtä kuin Saksa.

On kiistämätön tosiasia, että Saksaa on revitty toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisen hengettömän roskakulttuurin vasalliksi ja Nato-imperialistien tykinruuaksi. Denatsifikaation pesuveden mukana meni kenties tahallisesti koko kulttuurin perustana ollut idea tuhatvuotisesta pyhästä Germaniasta ja sen korkeakulttuurista. Sen tilalle istutettiin juutalaisen hyötyajattelun läpitunkema inflantiili amerikkalainen "kulttuuri". Kun tämä selvästi alhaisempi roskakulttuuri pääsi vallalle, uusmarxilaisten mädättäjien oli helppo tehdä kansallismasokistinen loppusilaus Saksalle ja Euroopalle 1960-luvun lopulla. Sen jälkeiset fyysisesti näkyvät ilmiöt kuten toistaitoisten rotumuukalaisten invaasio on vain ollut seuraus tästä tietoisesta henkisestä hajotustyöstä. 

Toisin kuin propagandadokumentissa väitetään AfD-puolueen nousu ei hajota Saksaa, vaan korkeintaan maan monoliittisen poliittisen järjestelmän, joka on käynyt järjestelmällistä sotaa kansalaisiaan vastaan. AfD onkin Saksan viimeisiä toivoja estää maata vaipumasta ikuiseen pimeytyyn.


TV 1, keskivikko 29.5.2019 klo 21.55 Docventures: Seinäjoen arabikevät (12) 

Docventures esittää Seinäjoen arabikevät -dokumentin. Riku ja Tunna vetävät keskustelua maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä: mukana kansalaisaktivisti Anter Yasa, pakolaiskriisin aikaan turvapaikkatoiminnasta vastannut Päivi Nerg ja Ulkopoliittisen instituutin Teemu Tammikko. ohjelmatekstitys (suomi) 2 h 36 min

Linkki ohjelmaan.

Yle päätti julkisen kohun päätteeksi sittenkin lähettää aiemmin hyllyttämänsä tv-dokumentin Seinäjoen arabikevät. Dokumentin lähettämiseen liittyvästä farssimaisesta sensuuriyrityksestä on kirjoitettu Internetissä paljon, joten ei siitä tässä sen enempää. Etsivä löytää kuten tämän Suomen Uutisten uutisartikkelin.

Kaikesta mediahuomiosta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi dokumentti oli laimeudessaan pettymys. Paljon porua, mutta vähän villoja kuten sanonta kuuluu. Kaikki ohjelman puheenvuorot keskittyivät lähinnä islamiin eikä tulijoiden etno-kulttuuriseen erilaisuuteen, joka on todellinen syy monikulttuurisille konfilkteille, kleptoparasitismille ja väestönvaihdolle. 

Dokumentin loppua kohti irakilaisten puhemiehenä toiminut sutki käärmeöljykauppias Shihab pääsi eniten ääneen ja hän sai vapaasti ilman vasta-argumentteja kertoa kuinka kehitysmaiden maahanmuuttajat ovat itse asiassa pelastus laskevan väestökäyrän Suomelle, sen taloudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Suomen Sisun aktiivi Antti-Jussi Hirsimäki sai sentään tätä vuodatusta ennen kertoa sen ilmeisen totuuden, kuinka lopputtoman ahneesta kapitalismista riippuvan työn vuoksi monet suomalaisnaiset eivät voi tai halua enää hankkia lapsia. Tämän näkemyksen jatkokehittelyä olisi kuullut mielellään pidempäänkin.

Docventuresin esittämä dokumentti oli melko siedettävää katseltavaa, toisin kuin ohjelman jälkilöylyt, jossa puheenjohtajina tomivat tunnetut kulttuurikommunistit Riku Rantala ja Tunna Milonoff. Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että studiosta puuttuivat kansallismielisten näkemysten edustajat. Heidän sijaan lauteilla istuikin vain pelkkiä monikultturisteja eli vasemmistolainen kurdiaktivisti Anter Yasa, turvapaikkatoiminnasta vastannut Päivi Nerg ja Ulkopoliittisen instituutin Teemu Tammikko. Näennäisistä mielipide-eroistaan huolimatta tällä kokoonpanolla ei saatu aitoa väittelyä, vaan kaikki olivat yhtä mieltä monikulttuurin välttämättömyydestä.

YLEN HISTORIAREVISIONISMIA: RUOTSALAISET VIIKINGIT "PERUSTEELLISESTI SEKOITTUNEITA"

Viikinkiaikana kypärissä ei ollut sarvia, vaan ne kuuluivat
edelliseen aikakauteen. Kuvassa on myös kolme muuta
virhettä liittyen viikinkiaikaan.

Sivilisaatiokriittikkojen ja vastuullisten journalistien silmissä länsimaalaisen yliopiston arvostus on romahtamassa, koska se on yhä enemmän  poliittisen korrektiuden, ideologisen tendenssitutkimuksen ja suoranaisen pseudotieteen kuten uusmarxilaisesta feminismistä ponnistavan sukupuolentutkimuksen hallitsemaa. Yliopiston alennustilasta huolimatta jopa karkeimmat  tendenssitutkimukset saavat tietämättömien massojen keskuudessa hyväksynnän, koska se luottaa edelleen valtamediaan, joka tulkitsee tutkimustulokset suurelle yleisölle. 

Jo opiskeluaikoina kulttuurimarxilaisuudessa marinoituneet toimittajat valitsevat uutisjuttuihinsa sellaiset tutkimukset, joiden tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan propagoida tiettyä ideologiaa kuten monikultturismia, rotudenialismia, feminismiä ja seksuaalisen poikkeavuuden "eettistä yhdenvertaisuutta". Ylen verkkosivuilla poliittisesti motivoitunutta sateenkaari-ristiretkeä on ajanut näkyvimmin toimittaja Anniina Wallius, jonka ideologisia "tiedekirjoituksia" Yle Watch on kommentoinut muutamaan otteeseen (täällä, täällä, täällä).

Tällä kertaa Wallenius harjoittaa historiapoliittista revisionismia, jonka tarkoitus on mitätöidä etninen ruotsalaisuus ja viikinkikulttuurin maskuliinisuus nykyisten muotiaatteiden hyväksi. Hiljattain Ylen verkkosivuillla julkaistussa kirjoituksessa  Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia, toimittaja Wallius kritisoi vanhemman juttunsa tapaan sitä, että menneisyydelle luodaan jälkikäteen arvoja, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytila. Walliuksen kannalta on noloa, että hän on tekemässä juuri sitä, josta syyttää muita. Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen arkeologinen ja geneettinen tutkimus ei sinällään kerro vielä mitään viikinkiajan arvoista, mutta Wallius on valmis projisoimaan menneisyyteen ainakin monikultturismin ja feministisen "tasa-arvon". 

Kun tutkimusta tarkastelee lähemmin, kumpikaan Walliuksen olettamuksista ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin hän tekee retorisen silmänkääntötempun viittamalla professori Anders Götherstömin näkemykseen, jossa samaistetaan muinaiset Euroopan sisäiset muuttoliikkeet nykyisten metropolien monirotuisuuteen:

Muinaista Sigtunaa hän [DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström] vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. 

Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.

Sekä Götherström että Wallius eivät halua poliittisista syistä nähdä mitään eroa siinä, ovatko muinaisen Ruotsin "maahanmuuttajat" lähtöisin valkoisesta Euroopasta vai mustasta Afrikasta. Maahanmuuttajista puhuessaan he eivät halua vahingossakaan korostaa sitä, että ruotsalaisten sekoittuminen on tapahtunut ainoastaan muiden lähialueiden valkoisten kesken. Sen sijaan jutussa tehdään empiiristen tosiasioiden kuperkeikka samaistamalla lähiheimoisten geneettinen integraatio afrikkalaisten ja arabien tuoreeseen maahanmuuttoinvaasioon.

Tosiasiaksi jää, ettei alkuperäisillä eikä nykyisillä aidoilla ruotsalaisilla ole perimässään afrikkalaisveren tahraa, joten puhe "perusteellisesta sekoituksesta" on silkkaa retorista kieroilua. Varsinkin, kun Ylen jutussa käsitellystä yhdestä vitivalkoisesta muinaiskaupungista ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen millaista muuttoliike on ollut pienissä maalaiskylissä, joissa asui suurin osa väestöstä. Kaupungit ovat kautta historian olleet kohtauspaikkoja, mutta maanisten monikultturistien fantasioissa se merkitsee pelkkää ristiinnaimisen sekamelskaa. Heidän neuroottisessa kosmopoliittisessa tulkinassaan kulttuuri tarkoittaa ainoastaan loputonta atomistista sekoittumista.

Kuten jutusta käy ilmi, monikultturistien tavoitteena on hämärtää rodullinen identiteetti ja luoda valheellinen mielikuva, että me kaikki olemme oikeastaan "maahanmuuttajia" (lue: mustia afrikkalaisia), joten kehitysmaiden lisääntyvästä maahanmuutosta ei voisi olla mitään haittaa. Tätä taustaa vasten Walliuksen kirjoitusta voi pitää historiapoliittisena manipulaationa, jolla yritetään luoda oikeutusta globalistien harjoittamalle pakkomonikulttuurille.

Markku Siiran oivallisessa blogikirjoituksessa Alain de Benoist: Maahanmuutto hajottaa Euroopan kerrotaan, kuinka etnistä kaaosta ajavan monikultturismin taustalla on pohjimmiltaan kyse liberalismin kannattamasta juurettomasta yksilöatomismista, jolla ei ole aitoa kosketuspintaa elämään:

Kyselyt osoittavat, että maahanmuuton vastustus on jatkuvasti kasvanut. Miksi hallitukset sitten jättävät kansalaisten tahdon ja huolen huomiotta? Se todennäköisesti tulee maksamaan heille poliittisesti. Benoistin mukaan he ovat lobbauksen ja poliittisen korrektiuden halvaannuttamia. He eivät halua kohdata todellisuutta. Syvin syy on kuitenkin se, että he itse uskovat vallalla olevaan ideologiaan. Tämän ideologian näkökulmasta maahanmuutto ei ole ongelma, koska kulttuurit ja kansat eivät ole käytännössä mitään, vain yksilöillä on merkitystä. Maahanmuuton sääntely rikkoo liberaalia periaatetta, jonka mukaan yksilön identiteettiä ei voida juontaa johonkin sosiokulttuuriseen ryhmään, mikä sitten oikeuttaisi "eriarvoisen kohtelun".   

Liberalismi käsittelee kysymystä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta: maahanmuutto sallitaan työvoiman koon ja potentiaalisen kuluttajien määrän lisäämiseksi. Lisäksi se oikeuttaa ihmisten, pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välttämättömyyden. Miljoonaa ei-eurooppalaista, jotka tulevat asumaan Eurooppaan, on vain miljoona "yksilöä" lisää, jotka liittyvät miljoonien muiden "yksilöiden" joukkoon. Ongelmana on, että isäntämaan asukkaat eivät näe heitä "yksilöinä", vaan somalialaisina, irakilaisina​ ja afganistanilaisina, joiden tapoja on vaikea sovittaa yhteen paikallisten tapojen kanssa.

Jutun toinen ideologinen valhe kytkeytyy matemaattiseen tasa-arvoon ja sukupuolinarsistiseen feminismiin. Yhdestä 1880-luvulla soturihaudasta löytyneestä naisesta tehdään pikainen johtopäätös, että naisilla olisi ollut sodankäynnissä tismalleen sama rooli kuin miehillä.

Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.

Artikkelin lopussa koulutetun naisvähemmistön lasikaton rikkominen projisoidaan viikinkiaikaan:

Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.

Poikkeuksellisen maskuliinisia ja fyysisesti rohkeita naisia on ollut aina, mutta olisi itsepetosta tehdä siitä tasa-arvoideologinen  yleistys, jossa heidän määränsä huipputehtävissä kuvitellaan olleen sama kuin miesten. Tämä ero selittyy vielä nykyisinkin sukupuolten erilaisessa riskikäyttäymisessä ja äo:n normaalijakauman vaihtelussa.

Kun jutussa rivien välistä toitotetut viestit yhdistetään, saadaan lopputulemaksi Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (eng. Social Justice Warriors) vaatima haave: "Tulevaisuus on ruskea ja feminiininen". Jos Anniina Wallius olisi avoin ja rehellinen, hän olisi kertonut tämän kirjoituksessaan.

                                                           
                                                             **********************


Yle TV1, tiistai 11.9.2018, klo 21:00 A-studio 

Rintojen puristelua ja takapuolelle läpsimistä. Miten kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan? Juontajana Markus Liimatainen. #yleastudio HD

Mistä johtuu, että lähinnä tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä on jossain kouluissa jopa viisikertaista verrattuna muihin? Sivistynyt arvaus viittaisi maahanmuuttoon ja vuoden 2015 jälkeisiin partalapsiin. Näistä melko ilmeisistä syistä tietenkin vaietaan. Onhan kyse Ylestä. 


Yle TV2, tiistai 11.9.2018 klo 21:00, Docventures-illan esittely 

Kausi alkaa! Suomen suurimmassa leffakerhossa pureudutaan sukupuolten valtataisteluun legendaarisen tennismatsin myötä. Leffan jälkeen suorassa lähetyksessä Riku ja Tunna ruotivat vieraidensa kanssa #metoo-ilmiötä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistaina 11.9.2018 klo 21:15, Docventures: Battle of the Sexes 

70-luvulla tennishuippu Bobby Riggs haukkui naisia ja uhosi päihittävänsä kenet tahansa naispelaajan. 1973 Riggs ja Billie Jean King kohtasivat. Elokuva avaa tasa-arvon kehitystä yksittäisen tennistrillerin kautta. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärivasemmistolaiset komunaattorin paronaattorit Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat täällä taas. Sinun verorahoillasi he syöttävät vasemmistolaista maailmankuvaa ja mädättäviä kulttuurinmarxilaisia houreita ilman kriittiistä vastavoimaa. Tai puhumattakaan, että Yle lähettäisi ohjelmasarjan, jossa yhteiskunnallisia ongelmia tarkasteltaisiin antiliberaalista, demografisesta ja kansallis-konservatiivisesta näkökulmasta. 

Tällä kertaa naisia mielistelevät Wannabe-profeministit märehtivät sukupuolista tasa-arvoa. Näytetyssä dokumentissa sukupuolten fyysisten kykyjen yhtäläisyyttä huipputasolla uskotellaan sillä, että 25-vuotias maailman paras naistenniksen pelaaja voitti 55-vuotiaan suurisuisen kehäraakin. Otteluasetelma oli niin falski, että on vaikea uskoa, mitä sillä haluttiin loppujen lopuksi todistaa, paitsi sitä, että elämme suurten valheiden aikaa. Tasapelillä olisi kai voitu perustella pakkomielteinen "tasa-arvo", mutta Billie Jean Kingin voitto todisti vain sen, että maailman paras naistennispelaaja voi voittaa 55-vuotiaan miehen. Aikamme suurta valhetta todistivat myös ohjelman feministiset naiskommentaattorit Satu Lidman ja Minja Koskela, joiden puheissa "intersektionaalisesta feminismistä" ja "rodullistamisesta" kiistettiin ihmisten ja sukupuolten biologiset erot.

Vallitseva keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta lähtee siitä, että mies on sukupuolensa perusteella pahantekijä, jonka täytyy pyytää anteeksi naiselta historiallista menestystään, jota nimitetään nyt "sorroksi". Tasa-arvon kannalta tilanne on tietenkin epäsymmetrinen, sillä aneleva osapuoli ei voi koskaan olla samassa asemassa kuin se jolta pyydetään. Peruspunikkina Riku Rantala ei ymmärrä tätä dynamiikkaa lainkaan, jonka vuoksi hän on valmis taantumaan matelevaksi Cuck-mieheksi, mikä käy selväksi Ylen jutussa Riku Rantala #metoosta: Tunnustan tehneeni väärin ja pyydän anteeksi.

Jos joku tv-masokisti haluaa kaikesta huolimatta alistua Dockventuresin mindfuckille, hänen on syytä lukea Yle Watchin viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrotaan ohjelmasta mm. seuraavasti:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

YLEN HÄMÄRÄT ROTUOPIT

Jos uskoisimme Yleä, keskimmäinen negroidialbiino on
valkoinen europidi, vaikka rodulla ei olekaan sen mukaan
merkitystä.

Ihmisen perimästä aiemminkin Yleen kirjoittanut Anniina Wallius jatkaa uskonsotaansa populaatioiden geneettistä erilaisuutta vastaan. Jutussaan Ihonvärin geenitutkimus vahvisti: Ihminen on yhtä rotua toimittaja yrittää perustella rotudenialismin yhdellä ainoalla tutkimuksella, jonka aineistosta hän vetää omat ideologiset johtopäätökset. Professori Sarah Tishkoffin vetämä tutkimus ihmisen ihonvärin alkuperästä on todennäköisesti pätevä, mutta suomalaistoimittaja rakentaa muutamista tutkijaryhmän kumoamista oletuksista olkiukon, jonka avulla hän yrittää kiistää ihmispopulaatioiden erot eli geneettiset klusterit (so. rodut) pelkän ihonvärikysymyksen perusteella:

– Afrikkalaista rotua ei ole. Tutkimuksemme osoitti, että ihonväri vaihtelee Afrikassa erittäin paljon ja muuttuu edelleen, sanoo kansainvälistä tutkimusta johtanut professori Sarah Tishkoff Pennsylvanian yliopistosta.

Populaatiogenetiikassa on tiedetty jo pitkään, että Afrikan paikallisväestöt poikkeavat toisistaan enemmän kuin muiden mantereiden väestöjen kohdalla. Tämän tosiasian perusteella olisi mieletöntä väittää, että isot paikalliserot Afrikassa tekisivät koko ihmiskunnasta "samanlaisen", vaikka juuri muissa geografisissa väestökokonaisuuksissa geneettiset erot ovat pienet. Hyvän esimerkin Afrikasta poikkeavasta geneettisten erojen dynamiikasta tarjoaa Euroopan väestöt, joilla on muihin populaatioihin (rotuihin) verrattuna edelleen erittäin yhtenäinen geneettinen tausta. Ylipäätään eri mantereilla kehittyneiden populaatioiden sisäinen vaihtelu ei ole rotukysymyksen kannalta tärkeää, vaan olennaisempaa on vertailla maantieteellisesti erillään olevien väestöjen eroja. 

Tällaisessa vertailussa Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eroavat selvästi muusta ihmiskunnasta, tosiasia, jonka Anniina Wallius on tunnustanut itsekin Ylen artikkelissa Nykyihmisen syljestä löytyi häivähdys muinaisesta sukulaislajista. Tosin hän mainitsee tämän eron häveliäästi kirjoittamalla, että "ero on niin suuri, että neandertalin- ja denisovanihmisten kyseiset geenit olivat lähempänä esimerkiksi meitä eurooppalaisia kuin nykyisten keski- ja eteläafrikkalaisten", kun taas tiedejulkaisut kertovat jo artikkeliensa otsikoissa suoraan, että ei-arfrikkalaisissa on neanderthalin perimää toisin kuin afrikkalaisissa. Myös rotudenialismin kannalta elintärkeä hypoteesi yhdestä Afrikan alkukodista on useiden viime vuosien tieteellisten löydösten seurauksena alkanut horjua.

Toimittaja Walliuksen uusimman jutun ensimmäisessä kappaleessa julistetaan kovaan ääneen ties monennettako kertaa julkisuudessa, että "rotuja ei ole". Näitä lopullisia totuuksia ihmispopulaatioiden geneettisten erojen kiistämiseksi on yritetty paaluttaa julkiseen keskusteluun ainakin vuodesta 1950 lähtien, jolloin Ashley Montagu muotoili YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescolle boaslaiseen kulttuuriantropologiaan perustuvan julistuksen, jossa ideologisin perustein kiistetään ihmisrotujen biologinen todellisuus. Egalitaristien harmiksi biologinen, psykologinen (mkl. älyykkyys- ja temperamenttitulokset) ja geneettinen tutkimus eivät ole edelleenkään antaneet tieteellistä vahvistusta ihmisevoluution kyseenalaistavalle rotudenialismille. Näitä tasa-arvoideologiaan perustuvia julistuksia ovat esittäneen milloin vasemmistomedian lempilapsi ja sittemmin valehtelijaksi paljastunut paleontologi Stephen J. Gould kuin suomalaiset "monikulttuuriasiantuntijat" kuten Aamulehden toimittaja Maila-Katriina Tuominen.  Selvää on, että itsevarmasta rotuja-ei-ole-mantran hokemisesta huolimatta Walliuksen julistus ei tule jäämään sarjassaan viimeiseksi:

Laaja Afrikassa tehty geenitutkimus on pannut lopullisesti pisteen rotukäsitykselle, jolla on jaettu ihmisiä ihonvärin perusteella. Vanhentuneen käsityksen mukaan afrikkalaiset ovat yksi musta rotu, vaikka ihmiskunnan synnyinmantereen väestö on maailman monimuotoisin.

Edes kuvitteelliset amisnatsit eivät ole koskaan väittäneet, että rotukäsitys perustuisi yksinomaan ihonväriin. Siksi Walliuksen väite perustuu itse keksitylle irvikuvalle, jota hän sitten lähtee kumoamaan. Ihmispopulaatioiden erojen redusoiminen pelkästään merkityksettömään mutta huomiota herättävään ihonväriin kuuluukin vain tasa-arvofundamentalistien retoriikkaan. Sen tarkoituksena on tietenkin viedä huomio pois muista paljon olennaisimmista rotueroista kuten testosteronitasosta, promiskuiteetista, yleisälykkyydestä, temperamentista, tunteiden säätelystä, itsehillinästä ja epäitsekkyydestä.

Mitä taas tulee fyysisiin eroihin kuten kasvojen piirteisiin kuka tahansa erottaa vaistomaisesti albiinoneekerin valkoisesta vaikka ihonväri olisikin sama. Siksi on lapsellista yrittää vakuuttaa aikuisia lukijoita, että ihonväri olisi ollut joskus olennainen ihmispopulaatioiden erojen luokitteluperuste.

Rotudenialismin taustalla on pääasiassa moraaliset syyt, jonka vuoksi aatteen rehellisimmät kannattajat eivät viitsikään jumiutua tieteelliseen väittelyyn, vaan he hyväksyvät genetiikkaan perustuvat rotuerot populaatioissa. Yleensä heidän moraalinen argumentaationsa keskittyy kahteen lähestymistapaan, joista Humen giljotiiini tarkoittaa sitä, että tosiasoista ei voida johtaa moraalisia sääntöä. Koska moraalin erottaminen luonnollisista totuuksista voidaan kyseenalaistaa ilmeisillä vasta-argumenteilla, moraaliset rotudenialistit turvautuvat mieluummin naturalistisen virhepäätelmän osoittamiseen. Tässä moraalista hyvää ei voida palauttaa empiiriseen tosiasiaan kuten eri rotujen olemassaoloon. Jalostuneemmassa muodossa argumenttia voidaan perustella sillä, että etiikkaa ei voida johtaa geeneistä. Tämän ajatuskulun kannattajat katsovat, että suurin osa ihmisistä on arkipäivän elämässään välinpitämättömiä geeneille, jonka vuoksi niillä ei voi olla moraalista mielekkyyttä. 

Jos ihmiset taas näkevät yhteisön perimän merkityksellisenä se voi rotudenialistien mielestä synnyttää voimakkaita tunteita ja arvoja, joiden puolesta ihmiset ovat valmiita taistelemaan jopa väkivaltaisesti. Oletuksena on, että kun tällainen ihmisyksilöä itseään suurempi merkitys juuritaan indoktrinaatiolla pois arvopohjasta ja lopulta etnisellä sekoittamisella koko populaatiosta, ihmisestä tulee lauhkea yksilöutlilitaristinen kansalainen. Eräiden valkoisia vihaavien antirasistien mielestä tämä olisi jopa keino maalliseen paratiisiin, vaikka tunnettu faabeli Eläinten vallankumous kertoo historiallisiin esimerkkeihin nojaten miten tällaisissa yrityksissä tulee aina käymään.

Tässä kohtaa on syytä kysyä, kuinka moraalista on riistää ihmisiltä arvo, jonka he kokevat tärkeäksi ja joka on vielä biologinen tosiasia. Kaikesta antirasistisesta uudelleenkoulutuksesta huolimatta monet ihmiset pitävät kenen tahansa etnisyyden tuhoamista (etnocide) massainvaasiolla ("maahanmuutolla") pahana asiana samalla kun näkevät rotuun kuuluvan identiteetin olevan puolustamisen arvoinen asia. Niinpä argumentti rodun käsitettä vastaan sillä perusteella, että siitä seuraa rotuun liittyvä identiteetti, ei ole puolustettavissa, koska suuri enemmistö ihmisistä pitää sitä aitona moraalisena tuntemuksena. Jopa luonnollisen lain teoreetikko Alasdair MacIntyre on sitä mieltä, että tosiasoista voidaan johtaa arvoja, koska eräillä asioilla on arvoja, jotka kuuluvat niiden sisäiseen luontoon.

Jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa tutustua sopivilla hakusanoilla Yle Watchin muihin kirjoituksiin. Niistä median rotukysymystä yleisesti kommentoiva teksti löytyy täältä ja spesifimpi suomalaisia käsittelevä kirjoitus täältä.



                                                           ***************************

Yle TV1, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:00, Vuosisadan Kulttuurigaala 

Tänään juhlitaan ja palkitaan Turun Logomossa suomalaista kulttuuria ja taiteentekijöitä. Elämyksiä ja upeita esityksiä, mukana mm. Rajaton, Jenni Vartiainen, Matti Salminen ja Turun filharmoninen orkesteri. Juontajina Sanna Stellan ja Jaakko Saariluoma. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Farssiksi jo ennen syntymäänsä kehkeytynyt Suomi 100 -projekti sai tänään ennen aikaisen antikliimaksinsa Turussa. Näköjään multikulturaaliset uuskommunistit ovat omineet suomalaisuuden ja itsenäisyyden itselleen. Lähes jokainen mikrofoniin päässyt kielsi Suomen kansakuntaa ylläpitäneen pahapaha nationalismin ja tarjosi sen tilalle kansankunnan tuhoavaa monikultturismia. 

Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 21:15, Docventures: Do Not Resist 

Viikon dokkarina nähdään amerikkalaisen asepakkomielteen taudinkuvitus Do Not Resist, joka valottaa jenkkipoliisien pakkokeinojen ja väkivallan käyttämisen kehitystä yhä sotilaallisempaan suuntaan. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, keskiviikko 18.10.2017 klo 22:11, Docventures: Jälkikeskustelu 

Riku ja Tunna puivat leffan herättämiä keloja asiantuntijavieraiden kanssa livessä. Mitä turvallisuuden nimissä saa tai voi tehdä? Kaivataanko Suomeenkin järeämpiä keinoja? Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures HD

Ylen dokujen Docventures se jatkaa kulttuurimarxilaisen Horkheimerin viitoittamalla tiellä kohti länsimaiden lopullista mädätystä! Täytyy kyllä antaa komupojille pisteet siitä, että olipa aihe mikä tahansa, he osaavat löytää aina kaikkein vasemmistolaisimman dokumentin ja vieraat. 

Lyhyesti: poliisin sorto on pahaa kun se kohdistuu rähisevään valtion subventoimaan vasemmistoon ja mustaan globaaliin enemmistöön. Muiden huolet turvallisuudesta ovat vainoharhaa, joten: "Hajaantukaa! Muslimien terrori-isku oli yksittäistapaus, täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki on kunnossa, monikultuuri toimii, vain rrrasisteilla on syytä pelätä...".

"VASTUULLISTA TIEDOTTAMISTA" - YLE SALAA INSESTI-ISÄN NEEKERITAUSTAN

Epäilty insestineekeri Seydoy Kouandra vasemmalla.
Irtisanoutuuko samassa kuvassa näkyvä SDP:n
Paavo Lipponen afrikkalaisten maahanmuuttajien
tekemistä rikoksista?

Yle joutuu harjoittamaan jälleen kerran tuoreessa uutisjutussaan Tyttärensä insestistä epäilty ulkomaalaisisä tuotiin Ouluun – vangitsemisoikeudenkäynti tänään niin sanottua vastuullista tiedottamista, sillä propagandajätti ei kerro epäillyn etnisestä taustasta mitään, vaan puhuu epämääräisesti vain "ulkomaalaisisästä". Tapauksen kuvottavuuden tietäen, harjaantunut uutistenlukija osasi päätellä helposti, että kyseinen "ulkomaalaisisä" ei suurella todennäköisyydellä ole pellavapäinen saksalaisinsinööri, vaan ehkäpä jostain päin Afrikkaa tullut kulttuurinrikastaja. 

Asian paljasti lopulta MV-lehti, joka kertoi tekijän nimen kuun alussa ilmestyneessä uutisessaan. Uusimmassa päivityksessään samainen verkkolehti näyttää myös epäillyn kuvan, joka viittaa selkeästi Saharan eteläpuoliseen mustaan Afrikkaan. Epäillyksi nimetyn Seydoy Kouanda kotimaaksi onkin varmistunut Norsunluurannikko. Kyse on siis neekeristä eli negroidista. Koska termin alkuperä johdetaan espanjan kielen mustaa tarkoittavasta sanasta negro, sanalla ei ole loukkaavaa tarkoitusta, vaan se kuvaa erään ihmispopulaation yhtä sen monista erottuvista ulkoisista piirteistä. Vain puolestaloukkaantuva valkoinen liberaali on kehitellyt sille harhaisessa mielessään loukkaavan merkityksen.

Toisin kuin Ylessä tai Helsingin Sanomissa tapausta on puitu viimeisen viikon aikana runsaasti eri vaihtoehtomedioissa ja tietenkin somessa. Yhdeksi puhutuimmaksi keskustelunaiheeksi on noussut suomalaisäidin rooli tässä käsittämättömässä rikoksessa. On hyvin epätodennäköistä etteikö hän olisi voinut olla tietoinen neekeri-isän touhuista. Miksi hän on sitten vaiennut asiasta kaikki nämä vuodet? Eräs syy voisi olla äidin julkisesta keskustelusta omaksuttu "antirasistinen" hienotunteisuus, jonka vuoksi mustan miehen tekojen paljastaminen viranomaisille olisi merkki kulttuurisesta "ennakkoluulosta" tai kenties "rasismista". Jopa valtavalhemediaa edustava Iltalehti ihmettelee, miksi sosiaalitoimi ei puuttunut tilanteeseen, vaikka perheen tytölle tehtiin useita abortteja 11-vuotiaasta lähtien.

Kyse ei ole vain äärimmäisestä perhetragediasta, vaan tapauksen uutisointi kertoo paljon myös siitä, kuinka kaksinaismoralistisesti valtamedia suhtautuu kehitysmaalaisten ja suomalaisten tekemiin rikoksiin, joissa on mukana rodullinen komponentti.

Hommafoorumin nimimerkki kummastelija kertoo kouriintuntuvin esimerkein, kuinka valtavirtajulkisuus arvottaa "rasistien" ja ulkomaalaisten tekemiset eri tavalla:

Ensimmäisenä on:
Valkoihoisen pirinilkin sylkäisyele luupäänatsille.
Linja-autopysäkille jätetty Valtteri.
Mustan barbaarin äidiltä kysytyt henkilöpaperit.
"Raskaana olleen" vasemmistosomalin juksutusyritys.
Kansanedustaja Immosen vasemmistoretoriikalla kirjoitettu postaus FB:hen.
Tötteröpää YLE:n toimittajan lavastamassa kuvassa ja juksuttamassa uutisessa.

Toisessa on:
Suomalaistytön polttomurha arabin toimesta.
Suomalaismiesten kirvesmurhat somalin toimesta.
Suomalaislasten raiskaukset somalimiehen toimesta.
Kymmenet "jääkarhunmetsästys"-pahoinpitelyt "löyhän kaveriporukan toimesta".
Ja nyt tämä afrikkalaisen vasemmistopoliitikon ja lautamiehen insesti, raiskaus ja ihmisarvoa loukkaava rikollisuus.

Ensimmäinen kuppi on niin painava, että poliittiset puolueet ja järjestöt masinoivat konsertteja, marsseja, mielenosoituksia, mediamylläkän ja lakimuutoksia "rasistisia suomalaisia" vastaan. Toinen vaakakuppi on niin kevyt ettei poliitikkoja, poliisia ja virkamiehiä asia juurikaan kiinnosta, ja media hyvin lyhyesti asian uutisoi. Niin. Uutisoi suomalaisille. Niille rasisteille.

Seydoy Kouanda, tuleva rap-artisti vai
jo nyt vaikuttava rape-artisti?

                                                     **********************

Yle Teema, 12.10.2016 klo 19:55, Bagdad - Rovaniemi: Maytham

"Minua on alkanut pelottaa käydä keskustassa ja kaupoilla." Irakista Isisiä ja asejoukkoja Rovaniemelle paennut Maytham pelkää hijabia käyttävän vaimonsa joutuvan rasististen katupartioiden hyökkäysten kohteeksi. Kesto 3 min.

Linkki Yle Areenaan.

Tällainenkin monikulttuurille säälipisteitä kerjäävä sarja on saatu ujutettua Teeman ohjelmistoon. Tällaiset kehitysmaiden joutomiesten ja sosiaalitoimistojen kuningattarien sepittämät Tuhannen ja yhden yön tarinat uppoavat vain hölmöille punaliberaaleille. Lisäksi tarinoiden taustalla leimuaa punahehkuinen suomalaisviha, joten kriittisen katsojan siivilästä nämä jutustelut eivät mene jatkoon.


Yle TV2, 12.10.2016 klo 21:17, Docventures: New Run 

Docventuresin illan elokuvana nähdään kotimainen New Run. Leffa kertoo Pekka Hyysalon uskomattoman selviytymistarinan sekä valaa uskoa toivoon, tahdonvoimaan ja parempaan huomiseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV2, 12.10.2016 klo 22:25, Docventures: Jälkikeskustelu

Riku ja Tunna keskustelevat studiovieraiden kanssa toivosta ja tahdonvoimasta. Osallistu: yle.fi/docventures. Onneksi tämä punaroska loppuu tältä syksyltä.

Onneksi tämä veronmaksajien kustannuksella käyty punaporvarien jeesustelu loppuu tähän iltaan ainakin tältä syksyltä.


Yle TV2, 12.10.2016 klo 23:25, Yle FOLK: Dilemma - Liikaa 

Dilemma on etelähelsinkiläinen modernin hiphopin/popin artisti ja hänen videonsa on ensimmäinen Yle FOLKin rahoittama musiikkivideo, mutta ei varmasti viimeinen. Ohjaus: Faruk Nazeri. Kesto 5 min. Katso lisää: yle.fi/folk Näytä lisätiedot

Linkki Yle Areenaan.

Olipa yllätys, Yle FOLK rahoittaa monikansallisten suuryritysten nuorisolle syytämää monikulttuurista hiphop-roskaa. Jos Yle tukisi aidosti omaehtoista riippumatonta "pop-musiikkia", se kustantaisi kotimaisen black metal tai RAC-yhtyeen videon. Mutta sehän ei käy, liian valkoista, eurooppalaista, liian kansallista....nuorisoa pitää ohjata muualle, valeopposition huomaan.

YLE ILOITSEE KYYJÄRVEN HÖLMÖLÄISISTA

Kolkanlahden ja Kyyjärven vastaanottokeskuksia
johtava Tomi Kuosmanen myhäilee tyytyväisenä
suojattiensa edessä. Hymyyn on syytä, sillä palkan
ja kulut maksaa suomalainen veronmaksaja.

Yle on yrittänyt selittää ulkoeurooppalaisten rähinöinnin Forssassa sekä arkipäiväksi muuttuneen seksuaalisen häirinnän joko suomalaisella rasismilla tai partalasten "sotatraumoilla", mutta puskaradion ja vaihtoehtomedian ansiosta nämä tulkinnat ovat paljastuneet vähintään värittyneiksi, useimmiten pelkäksi valheelliseksi pimitykseksi. Siksi Pasilan toimituksessa on kaivattu epätoivoisesti jotain positiivista kerrottavaa turvapaikkaturismista.

Kuin taivaan lahjana pienen 1300 asukkaan Kyyjärvessä 600 kuntalaista, mukaan lukien kunnan johto, on allekirjoittanut adressin vastaanottokeskuksen lopettamista vastaan sisäministerille. Näin otollista herkkupalaa Yle ei voinut olla käyttämättä ja se lähettikin toimittaja Sanna Savelan tekemään paikan päälle kiiltokuvajuttua monikulttuurin paratiisimaisesta onnesta. Tapaus oli Ylen kannalta niin merkittävä, että asiasta uutisoitiin tänään näyttävästi myös Ylen tv-uutisissa.

Sanna Savelan tuskattuvan pitkässä vetistelyssä Kunta, joka rakastui turvapaikanhakijoihin – "On meiltä pois, jos he lähtevät" afganistalaiset turvapaikan hakijat kehutaan maasta taivaisiin ja jutun lopussa syntyy väkisinkin koominen vaikutelma, että miten ihmeessä kyyjärveläiset ovat tulleet ollenkaan toimeen ennen idän ihmeiden saapumista. Kaikki jutun kuvavalinnat pyrkivät niin ikään alleviivaamaan tätä progandistista narraatiota. 

Uutisjutun ensisijainen tarkoitus ei ole vaikuttaa vastaanottokeskuksen säilymisen puolesta, vaan tehdä positiivinen yleistys muka toimivasta monikulttuurisuudesta. Idelogiaansa kyynisesti ajava Yle näkee kuudessasadassa adressin allekirjoittaneessa kyyjärveläisessä vain joukon hyödyllisiä idiootteja, jotka antavat puoltoäänen koko Suomen muuttamiseksi etniseksi tilkkutäkiksi, jossa suomalaiset ennen pitkää katoavat iäksi. Kansanvaihtoa edistää muukalaisten kuvaaminen siveellisiksi ja moitteettomiksi tulokkaiksi, suoranaisiksi unelmavävyiksi suomalaisten juoppojen sijaan. Kolkanlahden ja Kyyjärven vastaanottokeskuksia johtava Tomi Kuosmanen näkeekin tulokkaissa oman bisneksen lisäksi myös demografisia päämääriä:

Kuosmanen sijoitti Kyyjärven vastaanottokeskukseen vain afgaanimiehiä. Hän uskoi, että afgaanit arvoineen sopisivat hyvin elämään keskisuomalaisessa pikkukunnassa: he ovat aktiivisia, ahkeria ja työteliäitä.

Jokin tässä väitteessä ei nyt täsmää: Jos afgaanit kerran ovat Kuosmasen mukaan uskomattoman fiksua väkeä, niin miksi heidän oma maansa on ollut iät ja ajat kehittymätön sotaisa paskatunkio, josta täytyy tulla kylmään Pohjolaan "rasistien kiusattavaksi"? Vai olisiko sittenkin niin, etteivät he loppujen lopuksi olekaan kovin fiksua ja ahkeraa porukkaa, kun ovat aina tunkemasta sieltä tänne, emmekä me koskaan sinne. Aivan, yhteiskunta koostuu ihmisistä, kuten kirjoitti Mikko Ellilä aikoinaan.

                                                            ***************************


Yle TV1, keskiviikko 7.9. klo 12:35, Kuka kutsui Kokanderin 

3/8. Jenni lähtee Burmasta paenneen Htin perheen avuksi suuren vuosittaisen vesijuhlan järjestelyihin. Hän pohtii Mi Mi Pon, kahden pojan äidin kanssa miten saa teinit kunnioittamaan vanhempiaan. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, keskiviikko 7.9.2016 klo 19:00 , Slummikokelaat 

1/3. Mumbai. Helppoon elämään tottuneet brittinuoret tutustuvat työntekoon maailman rankimmissa slummeissa. Intiassa putkimiesten työolot ja avoviemärit ovat pienoinen järkytys. Tyssääkö työharjoittelu heti alkuunsa? HD Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, keskiviikko 7.9.2016 klo 21:10, Docventures: Esipuinti 

Riku ja Tunna ottavat vastaan vieraat, joiden seurassa katsotaan elokuva World Order. Tämän viikon Docventuresin teemana infosota. Osallistu: yle.fi/docventures. HD


Yle TV2, keskiviikko 7.9.2016 klo 21:20, Docventures: World Order 

Docventuresin neljäs kausi starttaa venäläisellä elokuvalla World Order. Informaatiosodan välineenä toimiva dokumentti esittelee Moskovan mahtimiesten virallista näkemystä maailmanjärjestyksestä ja maailman suunnasta. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Huvittavaa että kulttuurikommunisti Riku Rantala paasaa Ylessä infosodasta, vaikka Docventures jos mikä on infosotaa räikeimmillään. Rantalan kirjoituksen vasemmistoeetos yhdistettynä lännen rappioliberalismiin ei eroa juurikaan Ylen ahkeraan käyttämien Ulkopoliittisen insitiuutin nato-globalistien lausunnoista. Entinen yleäinen Petri K. Kaivanto kertoo Facebook-sivullaan napakasti mikä Rantalan politikoinnissa mättää:

Riku Rantalan narratiivissa ainakin totuutta on vain silmänlumeeksi. Tällainen kirjoittelu Yleisradion nimissä olisi hyväksyttävää, jos YLE tarjoaisi omien toimittelijoidensa mielipiteinä muitakin näkökulmia kuin tämän Pentagonin, Hillaryn ja USAn sotateollisuuden narratiivinarrauksen. Nythän näin ei ole.

YLEN KULTTUURIKOMMARIEN PIENI PIIRI PYÖRII

Kulttuuribolsut Riku ja Tunna verkostoituvat. Julkisen
Sanan Neuvoston uusi pj., punavihreä multikultisti Elina
Grundstörm, on samaa kulttuurimarxilaista klikkiä.

Jo kuolleeksi ja kuopatuksi luultu kulttuurimaxilainen Docventures jatkaa syksyllä (7.9. lähtien) Yle tv 2:n puolella. Docventures-dokumenttisarjan yhteiskuntakritiikki on pitkälti sitä samaa mikä on vallitsevassa kulttuurihegemoniassa muutenkin suotavaa. Toisin sanoen mistään aidosta kritiikistä, jossa pureuduttaisiin yhteiskunnan todellisiin kipupisteisiin, ei ole kyse, vaan näytetyt dokumentit ja varsinkin niiden jälkeen käydyt keskustelut noudattavat puhtaasti punavihreiden maailmanselitystä. Tästä on todisteena ohjelman kolme uutta televiossakin pyörinyttä minuutin traileria (1, 2 ja 3), joissa tuomitaan poliittisen vihollisen vihapuhe (paitsi oma) ja annetaan lässyliberaalin elostelijan, toimittaja Rauli Virtasen, selittää väärän tietoisuuden turmiollisuudesta, johon auttaa vain poliittisesti korrekti indoktrinaatio kuten Docventures-dokumentit. 

Viime vuoden tapaan Riku Rantala ja Tunna Milonoff yrittävät hypettää dokumenttejaan niin, että eri kaupunkeihin on synnytetty omia Docventures-katsomoita. Mitään uutta yhteiskuntakriittistä liikettä nämä yhteisöt eivät silti synnytä, sillä osallistujiksi on rajautunut ennalta arvattavasti joukko punavihreitä opiskelijoita. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että punavihreän runkkupiirinsä ulkopuolista väkeä he eivät pysty värväämään, vaan joutuvat sössöttämään Frankfurtin koulun mukaista kriittistä teoriaa vain omille tosiuskoville. 

Jo vuonna 2013 Yle Watch ruoti Docventuresin taustoja ja motiiveja artikkelissaan Docventures vai Comventures, josta tähän sopiva lainaus:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Riku ja Tunna kuuluvat Helsingin Kallion ja Vallilan välisellä alueella vaikuttavaan punavihreään kuplaan, jossa vasemmistolaisesti orientoituneet "luovan luokan" sisäsiittoiset kulttuurihomostelijat tuntevat hyvin toisena. Ei ole sattumaa, että Yle ja MTV3 ovat sopivasti tämän kuplan sisällä! Asia tuli hyvin selväksi eilen, kun Yle Puheessa haastateltiin räppäri Palefacea eli Karri Miettistä:

Yle Puhe, 3.8.2016 klo 14.03, Puheen Iltapäivä

Bitwisards - nuoret gurut kyberavaruudesta on osittain piirretty komediasarja Suomen peliteollisuuden alkuajoista 90-luvulta, sen noususta, tuhosta ja uudesta uhosta. Sarja julkaistaan Areenaan huomenna, tänään vierainamme ovat sarjan luojat Miha Rinne ja Jarno Elonen. Tapaamme myös Palefacen. Instagram: @ylepuhe

Palefacen haastattelu keskittyi enimmäkseen hänen uuteen videoonsa, josta on kertonut aiemmin YleX jutussaan Palefacen uutuusvideo naureskelee Soldiers of Odinille – mukana Paavo Arhinmäki, Madventures ja Solonen. Videolla näkyvät Palefacen kommarikaverit ovatkin hyvä läpileikkaus punavihreän kuplan poliitikoista ja kulttuurivaikuttajista, johon kuuluvat, kuinkas muuten, myös Docventuresin propagandapäälliköt Riku ja Tunna. Kansan syvien rivien känsäkouraisia työmiehiä ja -naisia, aitoa työväenluokkaa, videolla ei näy. Omanlaistansa kieroutunutta elitismiä tämäkin. Video kannattaa katsoa pelkästään siksi, että siinä tullaan paljastaneeksi se, miten vasemmisto aina neuvostokommunismista lähtien toimii kaksinaamaisesti kauniilla sanoilla, mutta lopulta aina niin, että poliittisen vastustajan toimintavapaudet kielletään, jollei muuten niin väkivallalla (videossa mm. skinin väkivaltainen kaappaaminen ja uhoa Odinien karkoittamisesta jne.).

Kuten arvata saattaa, Paleface puhui jälleen kerran läpiä päähänsä kuten viime kevään Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa, josta Yle Watch kirjoitti syväluotaavan analyysin (Yle esittää pankinjohtajana punaporvaripojan kapinallisena vaihtoehtona). Vasemmistolaisen perusininän lisäksi Paleface yltyi Yle Puheessa myös suoranaisiin valheisiin, kun hän väitti, että maamme poliittinen johto antoi muka hiljaisen hyväksynnän Soldiers of Odinin toiminnalle, jonka vuoksi ainoa todellinen vastarinta partioille oli punaporvariopiskelijoiden Loldiers of Odin sekä tietenkin hänen uusin videonsa, joka on samalla tribuutti medialemmikki Loldierseille.

Yle Puheen miestoimittaja näyttää olevan räppäri Miettisen poliittinen petikaveri, sillä hän ei mitenkään kiistänyt tämän valhetta, vaikka on hyvin tiedossa, että viime talvena monet oikeistopoliitikot kuten mm. puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb vaativat katupartioiden kieltämistä ja kriminalisoimista. 

Työläisistä vieraantuneilla kulttuurikommunisteilla on pakonomainen tarve esiintyä yhteiskunnan vastavoimana ja kapinallisina, mutta tällaiset yritykset näyttävät sitä koomisimmilta mitä enemmän he yrittävät vakuuttaa olevansa "Systeemiä vastaan". Vastustaessaan riippumatonta Soldiers of Odin katupartiota, he ovat hegemonisen vallan puolella, samassa veneessä kokoomuslaisten, kepulaisten ja rkp-läisten kanssa. On vaikea sanoa, näyttelevätkö Palefacen kaltaiset kulttuuribolshevikit tyhmää vai elävätkö he vain omassa harhaisessa vallankumous todellisuudessaan. Selvää on sen sijaan se, että kaikki tuon pinkkipunakaartin ulkopuoliset haistavat siinä muhivan itsepetoksen ja tekopyhyyden.

VOITAISIINKO NÄYTTÄÄ TAI TEHDÄ DOKUMENTTI JOSSA KOMMUNISTIT ON TELOITTAJIA? EI.

TV 2, 6.11.2013, klo 22.25 Docventures esittää: The Act Of Killing

Vuoden kohutuin dokumentti The Act of Killing Suomen televisioenskarissa. O: Joshua Oppenheimer, Christine Cynn T: Final Cut Productions, Tanska. Linkki dokumenttiin Yle Areenalla.

Elokuvaväki ja dokumentintekijät ovat tunnetusti vasemmistolaisia eivätkä he halua sen vuoksi nostaa esiin aatteensa veristä historiaa, sillä sitä voitaisiin heidän mielestään käyttää kaikkea vasemmistolaisuutta vastaan. Sen sijaan heille ei tuota mitään ongelmia märehtiä elokuvasta toiseen natsismia, fasismia,  valkoista "syyllisyyttä" ja kapitalismin sortoa, joiden avulla voidaan lyödä lokaan kaikki isänmaallisuus ja ikuiset arvot. Se on hyödyllistä heidän ideologialleen, sillä kun ihmiset katsovat vain yhdenlaista korostettua kauheutta, he eivät näe eivätkä ajattele vastapuolen vielä hirvittävämpää terroria. Ihanteellisinta on tietenkin näyttää kommunistit uhreina kuten Joshua Oppenheimerin vuonna 2012 ilmestyneessä kohudokumentissa The Act of Killing. 
 
Elokuvan arvostelu Laajakuva.netissä. Jens Hattumäki kirjoittaa:

The Act of Killing käsittelee kansanmurhaa. Voisiko mitään vähäisempää edes odottaa? Kyse on länsimaalaisille – ainakin oletan näin – verrattain tuntemattomasta kansanmurhasta, indonesialaisten kommunistien, tai kommunisteiksi oletettujen lahtaamisesta 60-luvun puolivälissä. Oikeistolainen hallitus palkkasi lukuisia paikallisia rikollisia murhaamaan kommunistit pois päiväjärjestyksestä.

1970-luvulla miljoonauhreihin nousseesta kommunistien suorittamasta Kamputsean kansanmurhasta on tehty joitain dokumentteja, mutta "jostain syystä" ne eivät ole olleet läheskään siinä määrin kansainvälisen median kiinnostuksen kohteena kuin The Act Of Killing. Dokumentti sinänsä on katsomisen arvoinen ja muistutus poliittisesta raakuudesta, joka vaanii aina kun yhteiskunnallinen epävakaus lisääntyy. Silti on syytä kummeksua, miksi poliittista terroria näytetään vain poliittisen kartan yhdeltä puolelta.

Illan elokuvadokumentin ohjannut, Teksasissa syntynyt amerikkalais-englantilainen juutalainen (yllätys!) Joshua Oppenheimer, on taustaltaan vasemmistoliberaali, mikä selittää hänen kiinnostuksensa nähdä kommunistit uhreina. Docventures-tiimille illan valinta on sopusoinnussa dokumenttisarjan muihin elokuviin, koska niissä kaikissa maailma nähdään vain vasemmalla silmällä.

Studiovieraana oli Vantaan vankilan ylilääkäri, oikeuspsykiatri Alo Jüriloo. Virolaistaustainen asiantuntija sivuutti kuin ohimennen virolaisia kohdanneen kansanmurhan. Edes sanaa 'kommunistit' ei mainittu. Sitä vastoin puhe siirtyi hyvin nopeasti natseihin. Jälleen kerran hieno tekosyy päästä pöyristymään natseista. Ehdollistuminen tässä aiheessa on niin vahvaa, että juuri kukaan ei pidä omituisena sitä, että kun mediassa puhutaan kansanmurhista saatetaan Mao, Stalin ja Pol Pot jättää mainitsematta. Mutta keskustelijalta vaatii jo ylivoimasta tahdonlujuutta olla mainitsematta Hitlerin Saksa vaikka keskustelu koskisi Indonesian (!) lähihistoriaa!

There's no business like a Shoah business.

DOCVENTURES VAI COMVENTURES?

TV 2, 16.10.2013, klo 22.10 Docventures: Elokuvan esittely

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff esittelevät illan docventures-leffan. Teemana seksi. Osallistu: yle.fi/docventures.

TV 2, 16.10.2013, klo 22.25 Docventures esittää: Whores' glory

Illan dokumenttina nähdään Whore's Glory, joka sukeltaa prostituoitujen arkeen Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa. 

TV 2, 17.10.2013, klo 00.19 Docventures: Live

Riku Rantala ja Tuomas Milonoff luotaavat kaupallisen seksin ongelmia ja mahdollisuuksia suoraan lähetykseen saapuvan asiantuntijavieraan kanssa. Osallistu keskusteluun yle.fi/docventures.


Ylen linkki ohjelmaan ja Docventures-ohjelman omat verkkosivut.

Kenellekään ei liene yllätys, että suurin osa toimittajista ja kulttuuriväestä on arvomaailmaltaan punavihreitä. Varsinkaan toimittajat eivät ole hakeutuneet alalle siksi, että heitä kiinnostaisi totuus an sich, vaan median tarjoama mahdollisuus ajaa omaa poliittista agendaa ja "parantaa maailmaa". Maailman kuvaajina ja selittäjinä he uskovat vakaasti, että heidän totuutensa on se ainoa oikea ja oikeutettu jo pelkästään siksi, että suurin osa toimittajista ja nykytaitelijoista sattuu olemaan punavihreitä. Vain Hyvät ihmiset (oma ilmoitus) voivat olla totuudellisia kuten Hyvät ihmiset tuntuvat keskenään ajattelevan. Tietenkään tämä kehäpäätelmä ei kerro vielä mitään siitä, ovatko heidän esittämänsä tulkinnat maailmasta sinänsä totta vai valhetta, mutta sen sijaan se antaa hyvän kuvan heidän omahyväisestä itsevarmuudestaan. Tosiasiassa punavihreän dominanssin hallitessa mediaa virheelliset tulkinnat vain lisääntyvät, sillä kollegiaalisessa sisäsiittoisuudessaan valtavirran toimittajat vaikenevat heidän maailmankuvalleen epäedullisista faktoista ja toisaalta taas liiottelevat omien totuuksiensa merkitystä.

Tyyppiesimerkki toimittajien ja ohjelmantekijöiden oman maailmankuvan tyrkyttämisestä löytyy jo jonkin aikaa TV 2:lla pyörineessä Docventures dokumenttielokuvasarjassa. Jo pelkät filmivalinnat kertovat, mitä mieltä katsojien pitäisi kustakin käsiteltävästä aiheesta olla.

On toki myönnettävä, että lähes kaikki Docventures-dokumentit ovat olleet katsomisen arvoisia ja osa jopa loistavia kuten uskontoa käsitellyt Kumaré, maailmantalouden syöksykierrettä analysoimaan pyrkinyt Talouden madonluvat ja mykistävä luontokuvaus Mikrokosmos. Silti näissä kaikissa - lukuunottamatta Mikrokosmosta - näkyy perivasemmistolainen valikoiva kriittisyys kuin heijastumana Frankfurtin koulukunnan jalostamasta kriittisestä teoriasta, jossa kaikki länsimainen on lähtökohtaisesti pahaa ja huonoa ja siksi moraalisen tuomionsa ansainnut. Erityisesti tämä näkyi marijuanaa myönteisesti käsitelleessä dokumentissa Hamppu ja sinänsä ansiokkaassa ruuan tuotannon ongelmia ruotineessa filmissä Food Inc. Kritiikki itsessään ei ole näiden ohjelmien ongelma, vaan kritiikin yksipuolisuus ja vastakritiikin puute.

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia.  Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Turha haave, sillä esimerkiksi tämän illan seksityöläisyyttä käsittelevän dokumentin Whores' glory studiovieraana on prostituutiosta väitellyt vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Aikaisemmin vieraina ja kommentaattoreina ovat vilahtaneet vasemmistolainen kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki, suvaitsevaisuusliberaali Kallion kirkkoherra ja YleLeaks julkkis Teemu Laajasalo, huumeiden käyttöä trivialisoiva nuorisotutkija Mikko Salasuo, punavihertävä tulevaisuudentutkija Markku Wilenius, moderni feministinen rappiotaitelija Terike Haapoja, whigger-heimokilinää esittävä Paleface ja punavihreä Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius. Melkoinen lista Gutmensch-tyyppejä! Odottaa vain sopii millaisen tiedostavan moraalisäteilijän Riku ja Tunna kutsuvat sarjan viimeiseen dokumenttiin Koyaanisqatsi, joka käsittelee ihmiskuntaa. Varmaan joku Hyvä tyyppi, joka ymmärtää Kansainvälisen hengessä maailmaa.