YLE: ITALIASSA KANSANÄÄNESTYKSET "KANSAINVÄLISISTÄ SOPIMUKSISTA" ON KIELLETTY. MITEN SUOMESSA?

Yle Radio 1, keskiviikko 16.5.2018 klo 07.30, Ykkösaamu

Linkki ohjelmaan. Italialle populistihallitus? Tietokirjailija Anton Monti ja poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta. Miksi EK on kiinnostunut kaupungistumisesta, vaikka hallitus perustaa maakuntia? Tilanne Israelin ja Gazan rajalla. Suomi-Palestiina -yhteystoimiston päällikkö Anna-Kaisa Heikkinen Ramallahissa. SAK:n historian osa "Laatua ja vapaa-aikaa". Blogistina Sanna Ukkola. Miksi empatia voi tehdä sinusta ihmishirviön? Juontaja Jari Mäkäräinen.

Yle on kertonut niukasti Italian hallitusneuvotteluista, vaikka niiden lopputuloksen uskotaan vaikuttavan ratkaisevasti Euroopan Unionin tulevaisuuteen. Esimerkiksi uutissivusto Kansalainen kertoo, että maahanmuuttoa vastustavan Lega Nord -puolueen johtaja Matteo Salvinin ja populistisen Viiden tähden liikkeen johtaja Luigi Di Maion neuvottelut hallituksen muodostamiseksi ovat lukkiutuneet kerta toisensa jälkeen, mutta toisaalta neuvotteluiden onnistuminen johtaisi hallitukseen, joka olisi EU:lle painajainen.

Euroopan Unioni on yrittänyt jatkuvasti sabotoida neuvotteluja vaatimalla että uusi hallitus ei saisi muuttaa merkittävissä asioissa vanhojen EU-mielisten hallitusten politiikkaa. Yksi suurimmista kiistakapuloista on luonnollisesti (laiton) maahanmuutto. Unionin maahanmuuttokomissaari (kuulostaako bolshevismilta?) Dimitris Avramopoulos varoitti Italiaa muuttamasta edellisen hallituksen lepsua rajavalvontapolitiikkaa, jonka ansiosta Italiasta on tullut yksi tärkeimmistä laittomien maahanpyrkijöiden ja turvapaikanhakijoiden pääväylistä Eurooppaan.

Ei ihme, että Brysselissä on hermoiltu viime päivinä hallitusneuvotteluiden etenemisestä, koska molemmat mahdollisen hallituskoalition puolueet ovat luvanneet rajoittaa maahanmuuttoa. Se miten rajoitukset toteutettaisiin Italiassa ovat hämärän peitossa, koska maan lainsäädännössä on monta kohtaa, joihin vetoamalla kaikki yritykset massainvaasion hidastamiseksi voidaan vesittää.

Tämä kävi selväksi tämän aamun Ylen Ykkösaamussa, jossa Italialaistaustainen vasemmistolainen vapaa kirjoittaja ja Anni Sinnemäen miesystävä Anton Monti kertoi, että Italian perustuslaki kieltää kansanäänestykset kansainvälisistä sopimuksista! Toisin sanoen kun demokratuurin juristit ovat saaneet sorvattua "kansainvälisessä yhteisössä" sopimuksen, joka velvoittaa ottamaan maahan kaikki ne kehitysmaalaiset, jotka vain osaavat päästää suustaan taikasanan Asyl, kansa ei voi sen jälkeen tehdä asialle laillisesti mitään. 

Olisi mielenkiintoista tietää, missä muussa Euroopan maassa kansalaisilta on estetty peukaloidun perustuslain turvin äänestämästä näin elintärkeästä kysymyksestä. Mikä on Suomen tilanne? Tässä olisi nyt jatkossa tutkivan journalismin paikka.

Lega Nordin Matteo Salvini.

                                                          *************************


Punaliberaalin roskakulttuurin uutisia. Yle on riemuinnut näkyvästi näyttelijä Jasper Pääkkösen pääsyä Cannesin elokuvafestivaalin punaiselle matolle. Uutisessa Jasper Pääkkönen hehkui Cannesin punaisella matolla - Esittää roistoa Spike Leen uudessa Ku Klux Klan -elokuvassa Pääkkönen on tyytyväinen saadessaan olla osallisena elokuvassa, jossa valkoiset esitetään demonisen pahoina roistoina ja mustat puolestaan moraalisesti siveellisinä uhreina. Rahan vuoksi Pääkkönen on valmis pilkkaamaan valkoista perimäänsä muiden etnisten ryhmien eduksi. Yksikään musta tai aasialainen näyttelijä ei nykypäivänä olisi valmis tälläiseen aisankannattamiseen.

On selvää, että tehdäkseen uraa juutalaisten hallitsemassa vasemmistoliberaalissa Hollywoodissa näyttelijän täytyy omaksua tuon propagandatehtaan länsimaista tuhoa edistävät epäarvot. Tämä tuskin tuottaa vaikeuksia elokuvateollisuuden muotiaatteita kannattavalle Pääkköselle, joka on aiemmin esittänyt mm. olkiukkoamaista karikatyyriä natsiskinheadista surkuhupaisassa propagandapläjäyksessä Leijonasydän.

Ylen toisessa uutisjutussa Jasper Pääkkönen roolistaan Spike Leen elokuvassa: Jos joku olisi sanonut vuosi sitten missä olen nyt, olisin pitänyt harhaisena "näyttelijäsankarimme" ylistää mustaa elokuvaohjaajaa, joka ei olisi mitään ilman liberaalijuutalaisten elokuvamogulien hyväksyntää. Pääkkönen pitää mustien etua ajavaa etnosentristä "kansalaisoikeustaistelijaa" lähes pyhimyksenä, vaikka tämä on ohjannut häpeämättömän propagandaelokuvan rotuseparatisti Malcolm X:stä. 

Hollywood ei tulisi koskaan tekemään kriittistä elokuvaa 1960- ja 70-luvun Black Power -liikkeen rasistisista aktivisteista, jotka murhasivat ja raiskasivat valkoisia naisia, koska he halusivat näin nöyryyttää valkoista miestä. Löytyyköhän näistä mustien joukkoraiskauksista selvinneistä naisista innokkuutta antaa uudet kasvot Me Too -kampanjalle? 

Jutun lopussa Pääkkönen päästää suustaan vielä tyypillisen liberaalin valheen, jonka vihjailu ei kestä tilastollista tarkastelua:

– Kyllä tämä leffa tänä päivänä on valitettavasti tärkeämpi ja ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan.

Black Lives Matter -liikkeen näkyvästä mölinästä ja globaalin valtamedian kritiikittömästä asenteesta huolimatta mustat ovat Yhdysvalloissa (ja Euroopassa) niitä, jotka murhaavat, ryöstävät ja raiskaavat muunrotuisia moninkertaisesti enemmän kuin vaikkapa valkoiset. Kun mustat päästettiin kansalaisoikeusliikkeen seurauksena mellastamaan vapaasti seuraus oli tämä:

Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaa. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

                                                          *************************

Yle TV1, keskiviikko 16.5.2018 klo 20:00, Laulu sisällissodasta 

Osa 3/3. Loppu: Laulu sisällissodasta on valmis. Sadan vuoden takaisen sodan loppu oli humanitaarinen katastrofi. Suomen menestystarina on ehkä se, kuinka sisällissodasta lopulta selvittiin. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Ajatelkaa, että vähämielistä heimokilinää papattavalle Karri "Paleface" Miettiselle on vielä maksettu valtion kukkarosta siitä, että hän voi tehdä äärivasemmistolaisen propagandatulkinnan vuoden 1918 vapaussodasta. Melko Chutzpah! (Linkki ohjelmaan)


Yle TV1, keskiviikkon 16.5. klo 23:00, Ulkolinja: Trumpin vuosi presidenttinä 

Donald Trumpin ensimmäinen vuosi Yhdysvaltojen presidenttinä on ollut täynnä ristiriitoja. Myrsky on riehunut myös hänen edustamassa republikaanisessa puolueessa, jonka veteraaneille huipulle nopeasti nousseen Trumpin keinot ovat vieraita. Äänitekstitys: suomi.

Ylen taas lempiaiheensa parissa, ties monennettako kertaa. Tämäkin jo kolmatta kertaa.

#METOO SAAVUTTANUT JO KIINAN KULTTUURIVALLANKUMOUSTA MUISTUTTAVAN KIIHKON

Femikommunistien kosto on kauhea. Louhimiehen
Tuntemattomassa (2017) ei esiintynyt somaleja ja
transsukupuolisia. Vielä Käsky-elokuvassa (2008)
oltiin sentään korrekteja: valkoiset pahiksia ja
punaiset korkeamoraalisia uhreja.

Se mistä ihmiset keskustelevat päivittäin on pitkälti median ohjaamaa ja säätelemää. Tietyt asiat nostatetaan koko kansakunnan huulille ja kansalaisten aivot täytetään määrätyillä asiasisällöillä. Kyse on informaation nollasummapelistä, koska vain rajallinen määrä aiheita voi olla kerrallaan esillä. Kulttuurin ja yhteiskunnan henkisen tilan voi helposti päätellä siitä, mitkä asiat ovat julkisesti esillä ja mistä "keskustellaan". 

Totta kai sota-. katastrofi- ja onnettomuusuutiset saavat yleisen kiinnostuksen vuoksi eniten huomiota, mutta niissäkään ei pysytä toteavassa tapahtumien kerronnassa, vaan ne ovat monesti liberaalin narraation rasittamia. Esimerkiksi Syyrian sodasta kertovissa uutisissa presidentti Bashar al-Assad Assadista on tehty yksipuolinen sotasyyllinen lähinnä siksi, että hänen vihollisensa on Israel ja ystävä Venäjä. Yhteiskunnan sisäisten suhteiden ja dynamiikan kannalta kansalaisten vääristyneet käsitykset kaukaisten ulkomaiden sotatilanteesta ovat lopulta melko merkityksettömiä verrattuna niihin uutisiin, joiden nostamisella parravaloihin halutaan palvella tiettyä arvomaailmaa. 

Silmiinpistävintä näissä uutisissa on se, ettei niissä ole objektivisesti katsottuna juuri mitään uutisarvoa, vaan ne on nostettu uutisiksi vain siksi, että ne pönkittävät tiettyä ideologiaa kuten mieskaunaista feminismiä. Tästä tarjoaa tuoreimman esimerkin Ylen buustaama "uutinen" Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä.

Nykyajan tunnekeskeisessä kulttuuri-ilmastossa jopa arvokkaaksi mielletty Yle luo yleisönkosiskelussaan keinotekoista uutisdraamaa, jolla kiihotetaan massojen tunteita toivottuun suuntaan. Ennen juoruiluun, kaunaan ja selkäänpuukottamiseen perustuneet human interest -"uutiset" näkyivät vain 7 päivää -lehden sivuilla, mutta  Lauri Törhösen ja Aku Louhimiehen kohdalla ne ovat nyt Yle tv-uutitsen pääotsikoita ja kokonaisen A-studion keskustelunaiheita. Louhimiehen tapauksen saama julkisuus on täysin suhteeton, koska se koskee vain pienen viihdekulttuurisen eliittialan ammattietiikkaa. Jokaisessa ammatissa on murheensa, mutta on väärällä tavalla elitististä, että vain mediaseksikkään alan huolet saavat päähuomion. 

Elokuva-alan ammatillisten ongelmien julkinen puiminen pari vuosikymmentä myöhemmin haiskahtaa uransa ehtoopuolella olevien naisnäyttelijöiden julkisuustempulta, varsinkin näin Jussi-gaalan aattona. Kummallista on myös se, että näyttelijä Matleena Kuusniemi syyttää Louhimiestä kyseenalaisista kuvausmetodeista 18 vuotta sitten imestyneestä filmistä Levottomat, mutta on esiintynyt silti sen jälkeen neljässä saman ohjaajan elokuvassa. Ilmeisesti Kuusniemi näki Metoo-kampanjassa mahdollisuuden purkaa kaunaansa, koska myös muut itsensä kaltoin kohdelluiksi uskovat etuoikeutetut prinsessat kuten Pamela Tola liittyivät samaan rintamaan.

On selvää, että ilman globaalien tiedotusvälineiden masinoimaa #MeToo -kampanjaa tämä viimeisin jälkijärjistys pienessä Suomessa ei olisi noussut maamme ykkösuutiseksi. Tapaus kertoo ikävällä tavalla siitä, kuinka riippuvainen kansallinen Yle on länsimaailman moralistisista muotihullutuksista, josta seurasi eilen Louhiniemen julkinen mediateloitus A-studion stalinistisessa näytösoikeudenkäynnissä.

Täysin oma lukunsa on Louhimiehen anteeksipyytelyt A-studion suorassa lähetyksessä. Hänen ripittäytymisensä toi mieleen kiinalaisnuorten kultuurivallankumouksen, jossa taantumuksellisiksi leimatut vanhemmat henkilöt tunnustivat ankarien itsesyytösten kera kaiken mitä heiltä vain vaadittiin. Toki Louhimiehen anteeksipyytelyssä oli mukana myös laskelmointia, sillä peräänantamattomuus poliittista korrektiutta vaaliville feminismin papittarille merkitisisi valtavaa haittaa ammatinharjoittamiselle ja bisnekselle. 

Vaikeasta tilanteesta huolimatta Louhimies olisi voinut kerrankin näyttää olevansa tosimies sanomalla uhriutuville syyttäjilleen, että teidän ainoa paikkanne on takarivi ja turpakiinni. Louhimies halusi päästä kuitenkin helpolla olemalla kaunaista feministilaumaa mielistelevä Cuck-mies. Näin kunniaton käytös on tietysti elokuvaohjaajan oma häpeä, mutta valitettavasti A-studiossa ei ollut syytettynä pelkästään Louhimies, vaan kiukkuisen naiskaartin edessä oli symbolisesti koko miessukupuoli, mikä oli tietysti koko Ylen uutiskampajan taustamotiivi. Muutoin näin mitätön aihe ei olisi noussut pääuutiseksi.

ONKO KULTTUURIVÄEN VÄITTÄMÄ SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ TODELLAKIN MAAILMAN SUURIN ONGELMA?

Länsimaisen median pääuutisaiheita on viime syksystä asti ollut naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä. Aiheen yksipuolinen jankuttava narraatio on ollut julkisuudessa niin valtavaa, että sen voittaa suosiossa vain tiedotusvälineiden päivittäiset parkaisut Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista. Viimeksi tänään Washingtonin kirjeenvaihtaja Paul Vilén kommentoi Yle Radio 1:ssä Trumpin odotettua kansakunnan tilaa koskevaa puhetta sanomalla, että "pisimmälle meni New York Timesin kolumnisti, joka otsikoi tämän puheanalyysin tekstillä 'Trumpin Volk und Vaterland' eli Trumpin kansalle ja isänmaalle -puhe elikkä viittasi suoraan kansallisossialistiseen Saksaan". On selvää, että New Yorkin valtalehden juutalaistomittaja näkee natseja jokaisen sängyn alta, mutta on oireellista, että suomalaisen toimittajan pitää lainata paranoidin perusteetonta natsittelua omassa jutussaan.

Suomea on 1980-luvulta asti kutsuttu maailman amerikkalaistuneemmaksi maaksi. Tavallaan havainto pitää paikkaansa, joskin rapakon takaa apinoidut joukkoilmiöt saavat huippunsa täällä vasta viiveellä. Näin on käynyt myös mieskaunaisten eliittifeministien Me too -kampanjalle, joka sai kuukausien rummutuksen jälkeen kliimaksinsa tänään. 

Vihdoinkin median joukkosielut löysivat miesvastaiselle lynkkauskampanjalle riittävän ison nimen. Yli kymmenen vuoden jälkeen parikymmentä naista on päättänyt syyttää elokuvataiteen entistä professoria Lauri Törhöstä seksuaalisesta häirinnästä. Voi olla, että Törhönen on sika mieheksi, mutta media tekee vääryttää siinä, että se lynkkaa hänet julkisesti pelkkien väitteiden perusteella, joista ei ole tehty edes rikosilmoituksia. 

Esiin tuotuja varmentamattomia väitettä on pidetty valtakunnallisesti niin tärkeänä, että aihe nostetiin yhdeksi Ylen tv-uutisten pääaiheeksi ja siitä keskusteltiin myös tämän iltaisessa A-studiossa koko ohjelman ajan. Ylen verkkosivuilla kulttuuri ja urheilupiireissä tapahtuvaa nipistelyä ja seksuaalista häirintää on kommentoitu monella uutisjutulla:

Professorin kerrotaan häirinneen naisia seksuaalisesti – korkeakouluja valvova ministeriö ei puuttunut asiaan, koska ei saanut kantelua

Naiset elokuva-alalla kertovat professori Lauri Törhösen vuosia jatkuneesta ahdistelusta – "Häirinnästä tuli sukupolvikokemus"

Professori Elina Knihtilä seksuaalisesta häirinnästä: "Hyvä, että tämä nimi tuli esiin"

Yle Teema jättää esittämättä Lauri Törhösen elokuvan – "Tässä tilanteessa ei tunnu asialliselta"

Älä tuhoa uraasi kertomalla raiskauksesta, teatteriopettaja varoitti – vasta #metoon myötä tajusin, miksi vaikeneminen oli väärin

Voimistelulääkärin uhrien määrä kasvoi 265:een – "Olin yhdeksänvuotias ja leikin vielä nukeilla"

Mitä on ajateltava siitä, että yhden päivän aikana Yle julkaisee kuusi uutisjuttua lähinnä eliittialoja koskevasta seksuaalisesta häirinnästä, joista pelkästään Törhöstä koskevia uutisia on neljä? Onko tosiaan niin, että väitetty seksuaalinen häirintä on niin suuri ongelma maailmassa, että Trumpia lukuunottamatta mikään muu aihe tai tapahtuma ei saa Ylessä edes kahta uutisjuttua päivässä? 

Ensinnäkin ongelma asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin, mikäli erotettaisiin merkitsevät katseet ja pikkutuhmat jutut oikeasta seksuaalisesta häirinnästä, varsinkin raiskauksesta. Väheksyttämättä mitenkään niitä, jotka ovat oikeasti joutuneet seksuaalisen lähentelyn kohteeksi, maailmaan mahtuu paljon suurempaa kärsimystä ja vääryyttä, mikä ei saa mediassa minkäänlaista huomiota. Räikeimpänä esimerkkinä värillisten ja siirtolaisten väkivalta ja murhat valkoista kantaväestöä kohtaan (oma lukunsa on median vaikenema Etelä-Afrikan tilanne). 

Jotenkin vain tuntuu siltä, että Me too -kampanjan näkyvällä mediakampanjoinnilla halutaan keskittää huomio asiaan, joka on ihmisluonnon vuoksi melko pysyvä ja toisaalta merkityksetön verrattuna isoihin sivilisaatiota ja koko ekosfääriä koskeviin kysymyksiin. On todennäköistä, että valtamediat ovat luoneet tietoisesti Me Too:n ympärille massahysterian, jotta kansalaisen moraalinen närkästys ei suuntauisi muihin, olennaisempiin ongelmiin. 

                                                       *****************************

Suomeen ensimmäiset maahanmuuttovastaiset poliitikot ilmestyivät 1980-luvun jälkipuoliskolla kun sellaiset nimet kuten Liisa Kulhia ja Sulo Aittoniemi niittivät kansansuosiota pakolaisvastaisilla teemoillaan. Samoihin vaalivankkureihin tunki itsensä myös turkulainen kunnallispolitiikko Olavi Mäenpää (1950-2018), joka pääsi ensimmäisen kerran kaupunginvaltuustoon vuonna 1992 pakolaisvastaisen teeman ansiosta. Yle uutiset kertoo tänään, että Mäepää menehtyi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä aiemmin saamansa sairauskohtauksen takia.

Mäenpään kuoleman myötä poistui ensimmäisen pakolaisvastaisten poliitikkosukupolven viimeinen edustaja. Hänen perintönsä opettaa, että ilman jäsenneltyä ideologiaa ja ohjelmaa muukalaisinvaasioita vastustava politikointi jää pelkäksi hedelmättömäksi raakkumiseksi ja samoilla ääniapajien kanssa puuhastelevien kilpailjoiden kanssa riitelyksi. 

YLE VAIHTEEKSI SUKUPUOLINARSISTISEN FEMINISMIN ASIALLA

Artwoodin lukijat haluavat elää Matrix-todellisuudessa, siksi
heille maistuu sininen pilleri.

Viime syksystä asti valtamedian rummuttama Me too -kampanja ei jätä kansalaisia rauhaan. Tällä kertaa asia nousi kätevästi otsikoihin kun degeneroituneet Hollywood-tähdet pääsivät moraaliposeeraamaan tv- ja elokuva-alan palkintogaala Golden Globessa. Ylen gaalaa tukeva mainospuffi Naiset pukeutuvat mustiin Golden Globe -gaalassa – ”Seksuaalinen häirintä värittää koko gaalan” kertoo mikä on nyt kuuminta hottia hurskastelevassa tasa-arvoteollisuudessa. Jos joku ei satu vielä tietämään, niin se on kaikkien miesten leimaaminen kollektiivisesti raiskaajiksi – tosin sillä erotuksella, että syyte ei koske tilastojen todellisia raiskaajia kuten eräitä afrikkalaisia ja muslimeja.

On vaikeampaa löytää ihmisryhmää, joka ei huoraisi niin halpamaisesti globalistieliitin sivilisaatiota hajoittaville arvoille kuin Hollywoodin näyttelijät. Etuoikeutetulla asemalla on hintansa ja se velvoittaa näyttelijöitä mainostamaan punaliberaaleja arvoja, mikäli he haluavat säilyttää työpaikkansa. Tätä taustaa vasten onkin lievästi sanottuna kaksinaamaista moittia juutalaismoguli Harvey Weinsteiniä siitä, että uralla etenemiseksi aloittelevan naisnäyttelijän on pitänyt imeä hänen kaluaan. Tässä kun jää sanomatta, että pysyäkseen huipulla näyttelijän pitää huorata 24/7 kulttuurimaxilaisille arvoille riippumatta siitä kannattaako niitä itse vai ei. Siksi on hirvittävää, että hengettömälle massakulttuuriille altistuneet kuluttajazombit pitävät tätä kokainiin pöhöttämää pervolaumaa esikuvana itselleen ja muille.

Heprealaisena riemujuhlana tunnetun mindfuck-gaalan viimeisin Yle-uutinen, Golden Globe -palkinnot jaettiin – katso tästä palkitut, kertoo, että parhaan tv-draamasarjan pääpalkinnon sai vihafeministi Margaret Artwoodin romaaniin perustuva dystopiakuvaus The Handmai´s Tale. Sarja on puhtaasti vainoharhainen poliittinen fantasia, joka on suunnattu presidentti Donald Trumpin hallintoa vastaan. Jos tälle länsimaista kulttuuria valheellisesti lokaavalle sadulle etsittäisiin aito historiallinen vertauskohta, sitä ei tarvitsisi hakea kaukaa, sillä se löytyy tällä hetkellä monesta islamilaisesta maasta. Näin ilmeinen kulttuurinen sokeus ja itsesensuuri ei kerro muusta kuin liberaalien pohjattoman julkeasta tekopyhyydestä.

Tässä todellinen The Handmai's Tale.

Suomalaisten punahipsterien kotiraamattu, Nyt-liite, kertoi jo viime toukokuun jutussaan Naiset alistetaan synnytyskoneiksi, homoja silvotaan ja tapetaan: HBO:n The Handmaid’s Tale on pelottavin ja vaikuttavin tv-sarja juuri nyt, koska se voisi olla täyttä totta pelkällä otsikollaan, kuinka hegemoninen kulttuurivasemmisto näkee pienenkin heihin kohdistuvan vastarinnan olevan alku teokraattis-fasistiselle totalitarismille, joka paisuu heidän mielissään lopulta masokistiseksi yhteiskuntapainajaiseksi.

Sarjaa voi pitää kiistatta yhtenä hyväosaisten vasemmistoliberaalien vainoharhaisuuden huipentumana, varsinkin kun tiedetään millainen moralistinen kyykytysvalta pienellä feministien ja transgenderistien mafialla on valtaenemmistöön länsimaissa. The Handmaid´s Tale ei ole muuta kuin sietämätön projektio femikommunistien ja sukupuolenkieltäjien omasta vallasta sellaiseen länsimaiseen kulttuuriin, jota ei ole koskaan ollut edes olemassa (paitsi islamilaisissa maissa tänään). "Koska se voisi olla täyttä totta"....aivan samoin kuin jos tädillä olisi munat niin hän olisi setä, mutta apropos, tämähän onkin "totta" kun seuraa valtamediaa, joka antaa jatkuvasti vapaan suunvuoron Setan päivystäville desanteille!


                                                            ************************

Yle TV1, aanantai 8.1.2018 klo 19:00, Historia: Nainen Mussolinin takana 

Margherita Sarfatti oli 20 vuoden ajan Mussolinin rakastajatar, puheenkirjoittaja ja elämänkerturi, mutta myös feministi, merkittävä taiteentukija ja juutalainen. Millaista elämää tämä vaikutusvaltainen nainen vietti? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ylen Historiadokumenteissa toistuvat tietyt teemat, joilla tehdään politiikkaa nykypäivän hegemonian tarpeisiin. Ohjelmasarjan ylivoimaisesti suositun aihe on ollut Kolmannen valtakunnan Saksa ja siihen liittyvä loputon holohöpötys. 

Viime aikoina myös sukupuolinarsistinen feminismi on saamassa oman kiintiönsä dokumenteissa. Viikko sitten ohjelmapaikalla nähtiin dokumentti Kiinan unohdettu keisari, jossa haluttiin yhden poikkeustapauksen avulla tehdä yleistys, joka voimaannuttaisi kaikki naiset pyrkimään suuryritysten johtajiksi. Dokumentissa haastateltu brittiläinen asiantuntija tunnusti suoraan, että Kiinan ainoan naispuolisen keisarin Wu Zetianin nostaminen parrasvaloihin on tärkeää, koska se edistää Cuck-miehen mukaan feminismiä.

Samoilla linjoilla oltiin tänään ranskalaisdokumentissa Nainen Mussolinin takana (Margherita S. La femme qui inventa Mussolini, 2016). Kertoo kai ranskalaisesta suurpiirteisyydestä, että dokumentissa monet historialliset faktat olivat väärin. Ohjelmassa kansallissosialistit olivat Saksassa vallassa jo vuonna 1931 ja Hermann Göring mahtimies tuolloin. Edes ohjelman pääväite, että Sarfatti olisi ollut kokonaiset kaksikymmentä vuotta Mussolinin rakastajatar ei pidä historiallisten lähteiden perusteella paikkaansa.

Historiallisia virheitä pahempaa oli dokumentin läpinäkyvä ideologisuus, jonka johtotähtinä ovat feminismi ja ylivertaisena kuvattu juutalaisuus. Mussolini esitettiin lähinnä Sarfattin marionettina, jolla ei olisi ollut juurikaan omia ideoita ja kykyjä. On totta, että Sarfattilla oli kiistämätön vaikutus Mussolinin uraan, mutta näin yksipuolisesti kuvattuna siinä liioteltiin surutta.

Ohjelmassa kuvatusta Sarfattista tulee väkisinkin mieleen uusin Star Wars -elokuva Viimeinen Jedi (The Last Jedi), jossa miehet eivät osaa oikein mitään toisin kuin ihmenainen Rey, jolla on kaikki ylivertaiset taidot ja kyvyt. Tässä kohtaa pitää vain muistaa, että Rey on juutalaisen Hollywoodin luoma ideologinen fantasiahahmo aivan samoin kuin ranskalaisdokumentissa Margherita Sarfatti.

Yle TV1, maanantai 8.1.2018 klo 22:00, Dokumenttiprojekti: Where to Invade Next

Michael Mooren palkittu dokumentti selvittää mitä Yhdysvallat voisi vielä vallata muilta valtiolta. Provokatiivinen ilottelu käy myös Suomessa hakemassa apua amerikkalaisen koulutusjärjestelmän alennustilaan. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Palkittu? Taisi olla kulttuurimarxilaisten palkitsema...Michael Moore on vasemmalle kalellaan olevan valtamedian lempilapsi vain siksi, että hän pilkkaa ja syyllistää valkoisia, löytää Amerikasta pelkästään vikoja ja alistuu feministien naurettavaksi Cuck-mieheksi. Tämän kansanmieheksi tekeytyneen upporikkaan punaliberaalin tendenssimäiseen narraatioon ei taida uskoa Suomessa muut kuin Nyt-liitteen ja Voima-lehden aktiivilukijat.

LÄNSI TÄNÄÄN: HEIKKOJA SIGNAALEJA VAI HULLUUDEN MEGATRENDEJÄ?

Pelkkä vilkaisu viikonlopun ja maanantain Ylen uutisantiin antaa paljastavan välähdyksen niistä yhteiskunnallisista ja kulttuurisista trendeistä, jotka ovat olleet Suomessa ja muualla Euroopassa käynnissä jo pidemmän aikaa. Monet uutisissa kerrotut asiat saattavat näyttää yhdentekeviltä ja marginaalisilta, vaikka ne voivat olla heikkoja signaaleja, jotka oikein analysoituina kertovat mihin suuntaan maailma on menossa. 

Nämä kehitystrendit eivät näy vain maailman tapahtumissa, vaan myös valtamedian tavassa kertoa niistä; median muutos heijastelee itsessään maailman muutosta. Osa ikävistä kehityskuluista on puolestaan ilmiselviä, jonka vuoksi hallitseva nomenklatuura kiistää ne sitä itsepintaisemmin mitä itsestäänselvemmiksi ne käyvät. Nyt havaittavissa megatrendeissä on ehkä pelottavinta niiden kiihtyvä luonne ja yhteiskuntien kyvyttömyys refklektiviisen kontrolliin kun tapahtumat näyttävät vyöryvän kaoottisesti eteenpäin ilman jarrua ja ilman järkeä.

Maanantain Human interest -uutinen mediassa on ollut Porvoossa tapahtunut kolmevuotiaan lapsen kuolemaan johtanut puukotus. Kaikki mediassa haastatellut asiantuntijat ovat korostaneet, kuinka äärimmäisen poikkeuksellisesta tapauksesta on kysymys. Ylen uutisessa Oikeuspsykiatri Porvoon puukotuksesta: "Tämäntyyppinen lapsisurma on äärimmäinen ja poikkeuksellinen teko" asiantuntija vakuuttelee, että tapaus on erittäin harvinainen suomalaisessa kulttuurissa, mutta myöhemmin jutussa käy ilmi, ettei tekijä ollutkaan suomalainen, vaan epäilty 38-vuotias isä on Ranskan kansalainen. 

Tosin Ranskassakaan Pierre tai Jean-Claude ei syyllisty juuri koskaan tällaiseen tekoon, mikä panee heti ajattelemaan tekijän ranskalaisuutta. Ylen toisessa uutisesta MTV: Puukotuksesta epäilty isä kaappasi lapsen Karibialle voidaan päätellä, että tekijä kuuluu todennäköisesti negridiseen roturyhmään, jolloin hän sijoittuu mentaliteetilltaan eurooppalaisen kullttuuripiirin ja rodun ulkopuolelle. 

Vasemmistonilkit ja afrikkalaispatjat ovat
kuulemma vasikoineet Facessa tämän
päivityksen levittäjiä. Onneksi olkoon!
Me vastaamme julkaisemalla lapsen
murhaajan kuvan. :-)

Useat tutkimuksen tietävät kertoa, että rotujenväliset suhteet ovat erityisen vaarallisia silloin kun nainen on valkoinen ja mies musta. Naiseen kohdistuvan henkirikoksen todennäköisyys normaaliin rodullisesti homogeeniseen suhteeseen verrattuna on vähintään kahdeksankertainen. On selvää, että tämä näkyy myös mustien aviomiesten puoliverisiin lapsiinsa kohdistamana väkivaltana, josta kertoo myös Porvoon murhaajan saamat aiemmat tuomiot toiseen lapseen kohdistuneista pahoinpitelyistä. Vain vuosi sitten Yle Watch kommentoi mediassa hetken julkisuutta saaneesta norsunluurannikkolaisen Seydoy Kouandan insestisestä rikosvyyhdistä, jossa hän oli käyttänyt vuosikausia seksuaalisesti hyväkseen tytärtään, jolle oli tehty tämän vuoksi lukuisia abortteja.

Olisiko Porvoon tragedia ollut mahdollista 10-20 vuotta sitten? Mahdollisesti, mutta selvästi epätodennöisempi se olisi ollut. Matemaattinen todennäköisyys tällaisille murhenäytelmille kasvaa sitä mukaa mitä enemmän maahan valutetaan afrikkalaistaustaisia ja mitä enemmän suomalaisnaiset deittaavat heidän kanssaan. Suhteita ei voi selittää pelkällä viidakkokuumeisella eksotiikan nälällä, vaan länsimaisen tajuntateollisuuden propagandalla, jossa mustista miehistä on pinnalle nostettujen julkkisten avulla tehty sosiaalisesti hyväksyttyjä partnereita. Hollywoodin sionististen mediamogulien esittämä kuva "maagisesta neekeristä" (Magic Negro) on vaikuttanut myös suomalaisnaisiin samalla kun he ovat jääneet autuaan tietämättömiksi mustien miesten todellisista puolista kuten alttiudesta seksuaaliseen väkivaltaan ja kognitiivisesta suorituskyvystä. 

Media vaikenee näistä piirteistä, koska faktapohjaisen tilastoinformaation avointa jakamista pidettäisiin "rasismina", vaikka se nimenomaan suojelisi niin valkoisia naisia kuin miehiäkin mustien rasismilta. On hirvittävää, että geneettistä ainutlaatuisuutta tuhoavan roturutsan vaarallisuus aletaan ymmärtää vasta sitten kun veri jo vuotaa. Ainoa hyöty Porvoon tapauksesta voisikin olla se, että se toimii varoittavana esimerkkinä niille suomalaisnaisille, jotka harkitsevat ryhtymistä suhteeseen "jännittävän afrikkaismiehen" kanssa.


                                                     ******************************

Ruotsissa leikitään sokea aasia, kun Lähi-Idän ja Afrikan nuoret jullit polttelevat autoja, kivittävät poliisia ja palokuntaa, joukkoraiskaavat ruotsalaisia naisia ja ampuvat suurkaupungeissa toisiaan keskinäisissä heimosodissaan. Koska länsinaapurissa ei ole avointa keskustelua todellisista näkyvistä ongelmista, ne projisoidaan marginaalisiin mikro-aggressio-kysymyksiin, joita paisuttelemalla ne saadaan näyttämään oikeilta ongelmilta. 

Yle uutiset kertoi viikonloppuna ilmestyneessä jutussaan Ruotsissa monet mediajulkkikset ovat menettäneet työnsä häirintäkohun takia – Suomessa ei liiku edes huhuja kuinka sikäläiset valtamediat ovat joutuneet tukalaan tilanteeseen, koska kilpailevat mediatalot ovat paljastaneet niiden ykkösjulkkiksiin kohdistuneista seksuaalisen häirinnän tapauksista. 

Jutussa on haastateltu kolmea pahamaineista mieskaunaista feministiä, joiden mukana on tietenkin Yleen tupajumiksi juuttunut joka asian asiantuntija Anu Koivunen. Jokseenkin hervottomin lausunto kuullaan Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen toimitusjohtaja Gunvor Kronmanilta, joka pitää itsesensuuristaan tunnettua ruotsalaista keskustelukulttuuria päinvastoin avoimena:

Ihailen ruotsalaista kulttuuria, koska he uskaltavat tuoda asioita esille. Uskalletaan keskustella arvoista, ja myös poliittiset johtajat antavat asioista lausuntoja.

Missään muussa maassa maahantunkeutujien tuomia ongelmia ei ole siivottu pois valtamediasta sellaisella tunnontarkkuudella kuin Ruotsissa, mutta ilmeisesti punaliberaalien mielestä juuri näin pitää ollakin. Koska maassa on kuitenkin sattuneista syistä paljon tyytymättömyyttä, pseudoeliitti ohjaa keskustelun epäolennaisiin kysymyksiin, joissa kansaa kiihotetaan raivoon sylkykupin roolin ottanutta valkoista heteromiestä vastaan. Luonnollisesti naisten pimeät puolet ovat kuningaskunnassa tabu toisin kuin Suomessa, jossa eräät mediat ovat sentään kertoneet Me too -hypen keskellä naisten raskauden ajan alkoholin käytösta syntyneistä vammautuneista lapsista. Ylen "asiantuntijat" ovat ainakin oikeassa siinä, että feminismistä on tullut Ruotsissa valtionuskonto ja sen agenda ohjaa pitkälti maan hypersensitiivistä julkista keskustelua.

Me too -kampanjasta on ollut osalle eliitistä se hyöty, että kerrankin etuoikeutetut julkkiset niin Ruotsissa kuin Amerikassa voivat kokea olevansa uhreja, kun he heittelevät ilmaan erilaisia syytteitä liian pitkistä katseista ja nipistelyistä, jotka muuttuvat median diskurssissa raiskauksiin verrattavaksi "seksuaaliseksi häirinnäksi". Kampanja todistaa omituisella tavalla kuinka tahot, jotka julistavat uhmakasta lutkamarssien sanomaa, edistävät nyt seksuaalista uusmoralismia. 

Se, mitä nomenklatuura ja medialeliiti ei ottanut huomioon edistämässään Me too -kampanjassa, on sen Frankensteinin luonne. Hyväkkäiden päästettyä uhripuheen vapaaksi, se on alkanut elää omaa elämää epätoivottuine seurauksineen. Lgbt-ystävällinen media ei ole ollut lainkaan iloinen siitä, että väitettyä seksuaalista häirintää ovat harjoittaneet myös sen pyhimyksiksi nostamat homojulkkiset kuten Kevin Spacey, jonka puuhissa on myös pedofilinen ulottuvuus. Kampanja aloittaneille rikkaille pro-lgbt feministinaisille on tullut yllätyksenä myös se, että jatkuva mölinä seksuaalisesta häirinnästä on avannut uhriutumisen Pandoran lippaan kaikille kynnelle kykeneville, myös miehille, jotka ovat alkaneet kerätä kertomuksillaan omaa uhripääomaa. 

Länsimaailman uhritumiskulttia on syytä pitää kulttuuripatologiana, joka kertoo paljon siitä mihin suuntaan sivilisaatiomme on menossa. Ennen pitkää Me too -tyyppiset kampanjat ovat viemässä somessa synnytettyä joukkohysteriaa jo noitavainojen asteelle. Lopulta ollaan tillanteessa, jossa kaikki haluavat olla uhreja, jolloin vastaavasti myös syyllinen voi olla kuka tahansa. Näin vallankumous syö lopulta omat lapsensa. Tosin tätä ennen mediassa vallitsee vielä pitkään puhe, jossa epämääräiselle ja epäyhtenäiselle valkoiselle miesjoukolle sälytetään syntipukin rooli. Tässä blogissa usein lainattu Mika Virtanen kirjoittaa:

Punavihreät, jotka ovat liitossa niiden todellisten etuoikeutettujen kanssa, joilla on paljon rahaa ja valtaa, suojelevat kumppaneitaan hämärtämällä sitä kenellä todellisuudessa on etuoikeuksia. Todellinen etuoikeutettujen ryhmä Suomessa on pieni, n. tuhat henkilöä. Nämä etuoikeutetut ovat mielissään siitä, että melkein kaikki purevin yhteiskunnallinen kritiikki kohdistetaan epämääräiseen ja valtavaan ryhmään, johon kuuluvat melkein kaikki eurooppalaiset miehet. Silloin kritiikki ei kohdistu etuoikeutettuihin.  

Niin virheellisiä kuin länsimaisten marxilaisten kritiikki ja maailmankatsomus olivatkin, heidän kritiikkinsä kohdistui kuitenkin suurelta osin oikeaan osoitteeseen kun puhutaan etuoikeutetuista. Marxilaiset vasemmistolaiset olivat länsimaissa loppuaikoinaan yhä enemmän de facto epämukavassa ja riitaisassa liitossa niiden kanssa, joita he kritisoivat. Marxilaiset eivät jo pelkästään ideologisista syistä pystyneet viemään liittoa etuoikeutettujen kanssa "luonnolliseen" päätepisteeseensä, joten punavihreät ajoivat marxilaisten ohi ja muodostivat vähitellen liiton itse. Osa tätä liittoa on se, että että etuoikeutettuihin kohdistuva kritiikki vaimennetaan, ja kohdistetaan se toisaalle epäolennaisuuksiin.  

Marxilainen kritiikki mobilisoi tavallisia ihmisiä vallanpitäjien osaryhmää vastaan. Punavihreiden kritiikki demobilisoi, demoralisoi ja hajottaa potentiaalisesti vaikutusvallaltaan suurinta poliittista ryhmää, joka voisi vastustaa etuoikeutettuja, ja usuttaa eliitin tuella kaikenlaiset vähemmistöt ja sen omat jäsenet sitä vastaan. Kun ei-eliitti taistelee "kulttuuritaistelua" keskenään, eliitti ja eliitin etuoikeudet saavat olla rauhassa.

                                                     ******************************

Seuraavaksi pari ajastamme paljon kertovaa vahingollista nimitysuutista, jotka Yle on ottanut iloisesti vastaan. Nimitykset eivät ole heikkoja signaaleja, vaan merkkejä yhdenlaisista megatrendeistä, joilla on toki myös kasvavat vastavoimansa.

Helsingin ev. lut. serakunnassa mentiin viime sunnaintaina ojasta allikkoon, kun eläkkeelle siirtyneen Irja Askolan tilalle piispaksi vihittiin vielä punaisemmista mielipiteistään tunnettu Teemu Laajasalo. Ylen uutisessa Helsingin piispa Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa ei kerrota sen tarkemmin hänen ensimmäisen saarnansa sisällöstä, mutta sen poliittinen yhteys kävi selväksi tv-uutisten puolella, jossa hän kertoi toivovansa, että homoparien vihkimisestä tulee hänen kaudellaan vielä totta. Joku on kysynyt, minne kaikki kommunistit ovat kadonneet. Me vastaamme: kirkkoon.

Toinen nimitys on punamädätyksessään vähintään samaa luokkaa kuin Teemu "tein gradun masturbaatiosta" Laajasalon pesti. Yle-uutinen Ritva Viljasesta Vantaan uusi kaupunginjohtaja – Kuudes demaripomo putkeen kertoo, kuinka Vantaa viiden omaan jalkaan ampumisen jälkeen ampuu nyt itseään päähän. Viimeksi Yle Watch kirjoitti tästä suurelta yleisöltä tuntemattomana pysyttelevästä punaisesta tuholaisesta vuosi sitten, kun Helsinkiin yritettiin vielä kerran saada Guggenheim-museo. 

Monikulttuurisuuden viheliäisenä taustavaikuttajanana tunnetun Viljasen suomalaisvihamielinen syntilista on pitkä. Punamummo Tarja Halosen virkanimityslemmikkinä toiminut Viljanen oli jo vuoteen 2008 mennessä todistanut olevansa ehta kansanvihollinen, josta kertoo Octavius-blogin hänen suustaan kirjaamat "ajatukset".

                                                     ******************************

Isänpäivä oli viime sunnuntaina, mutta ihme kyllä tällä kertaa media ei täyttynyt veikeistä "vieläkö hakkaat vaimoasi" -tyylisistä uutisista "isänpäivän kunniaksi". Tasa-arvofundamentilistit yrittivät sentään viikolla synnyttää keskustelua lähimmäisenpäivästä, joka korvaisi isänpäivän, koska kuhnuriyhteiskunnassa aivan kaikilla lapsilla ei ole isää. Eli tässäkin pitäisi mennä vähemmistön tunteiden ehdolla. Jostain kumman syystä kukaan ei näyttänyt ehdottavan äitienpäivän tilalle lähimmäisenpäivää....

Isänpäivänä Ylen verkkosivuilla haastateltu satusetä Matti Rönkä sen sijaan kannattaa modernina cuck-miehenä lähimmäisenpäivää isänpäivän sijaan: 

Voisiko mies ajatella juhlivansa isänpäivän sijasta lähimmäisenpäivää, kuten viime aikoina on ehdotettu? Ilman muuta, Rönkä sanoo. Tärkeintä on, ettei kukaan pahoita mieltään. Vahvemmat joustakoot heikompien puolesta.

Kulttuurivieras-haastattelussa Kirjailija ja uutisankkuri Matti Rönkä: "Jos joku sanoo olevansa hyvä isä, hän valehtelee" käy selväksi myös se, että satusetä on adoptoinut venäläisen CP-lapsen Iljan. Varmasti Suomestakin olisi löytynyt heikko-osaisia lapsia oman eettisyyden näyttämiseksi, mutta jotenkin aika on vain sellainen, että ulkomaalaisadoptio on erityisen suosittua julkkisten, näyttelijöiden, poliitikkojen, media-ammattilaisten ym. valtaeliittiä palvelevien hyväosiaisten keskuudessa. 

Uutisankkurien antamat ekshibitionistiset syvähaastattelut ovat kiusallista luettavaa, koska katsojan kannalta ideaali uutistenlukija on puolueettomasti tosiasioista kertova anonyymi henkilö, pelkkä instrumentti, ihminen ilman omia mielipiteitä ja henkilökohtaisia agendoja. 

Vielä silloin kuin Arvi Lind oli uutistenlukijana, olisi ollut mahdotonta, että hän olisi repostellut poliittisilla mielipiteitäillään Suomen Kuvalahdessä puhumattakaan että hän olisi aukaissut "sisäistä elämäänsä" jollekin naistenlehdelle. Kukaan ei ole pyytänyt, että arvokkaina pidettyjen julkisten ammattien harjoittajien pitäisi riisua virkanaamionsa ja lähestyä kansaa avamaalla sille vaatekaappinsa ja mielipiteensä. Jostain pahasti nyrjähtäneestä auktoriteettien narsistiset ulostulot kertovat ajastamme.

                                                     ******************************

Heilurin liike synnyttää ennen pitkää myös vastaliikkeen. Puolassa juhlittiin launtaiana kansallisen solidaarisuuden hengessä itsenäissyypäivää, josta Yle on ollut systemaattisesi kertomatta viime vuosina. Kun se nyt vihdoin päätti kertoa yhdestä suurimmasta tänä vuonna Euroopassa pidetystä poliittisesta tapahtumasta, oli tyyli tuttua vinoilua ja leimakirveiden heittelyä: "Me haluamme Jumalan!" julistivat puolalaiset patriootit itsenäisyyspäivänä – äärioikeiston perinteeksi muodostunut juhlinta peittosi viralliset juhlamenot.    

Yle lainaa osallistujien määräästä kertoessaan poliisin antamaa lukua 60 000, vaikka mediajätti tietää itsekin, että tämä globaalien tiedotusvälineiden toistama luku on selvästi alakanttiin. Jopa poliittiset vastustajat ovat tunnustaneet että osallistujia oli reippaasti yli 100 000. Parhaan suomenkielisen katsauksen tapahtumasta saa tuoreesta verkkolehti Sarastuksen raportista, jonka on kirjoittanut paikalla ollut unkarilainen toimittaja Ferenc Almássy:

Kulkueelta kesti tunnin ohittaa tietty piste Nowy Świat -kadulla, ja Puolan vasemmiston mukaan osallistujia oli 240 000. Lauantaina Itsenäisyysmarssilta kesti 50 minuuttia ohittaa tietty piste Aleje Jerozolimskie -kadulla, joka on neljä kertaa leveämpi…  

Ellei opposition antamaa lukua kyseenalaisteta – valtavirtamedia käyttää poliisin arviota 60 000 osanottajasta – käytetyt luvut ovat osa Puolaa ja sen konservatiivista hallintoa vastaan käytyä kampanjaa. CNN väittää nationalistien aiheuttaneen epäjärjestystä ja pelkoa pääkaupungin kaduilla. Muut ennakkoluuloiset ja antikonservatiiviset tiedotusvälineet ovat absurdilla tavalla nimittäneet kaikkia osanottajia ”fasisteiksi”, vaikka järjestäjien käyttämissä iskulauseissa vastustettiin fasismia, natsismia ja kommunismia, joita vastaan puolalaiset ovat kirjaimellisesti taistelleet.

                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 13.11.2017  klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Vihaani ette saa 

Antoine Leirisin vaimo ammuttiin Pariisin iskussa. Leiris kirjoitti somessa, etteivät terroristit ansaitse hänen vihaansa. Päivitys levisi laajalle. Leiris selvittää kohtalotovereittensa kanssa miten selvitä menetyksestä. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Ranskan nuoriso, mikä Cuck-nuoriso! Afrikkalaiset maahantunkeutujat murhaavat heitä, mutta he eivät suostu vihaamaaan, vaan kääntävät toisen poskensa ja antavat vielä kolmannenkin tyttärensä uhriksi. Ainakaan heitä ei kutsuta rasisteiksi ja sehän jos mikä on kaikkein tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin elämä! Oy vey!

EDUSKUNNASSA OIKEISTOENEMMISTÖ, MUTTA YLEN OHJELMA-AGENDA EDELLEEN VASEMMISTOLAINEN

Ylen kuvitusta ohjelmaan Rotuopin kahdeksat kasvot.

Eduskunnassa ja sen alaisuudessa toimivalla Yleisradion ohjelmaneuvostolla on selvä porvarienemmistö, mutta tämä ei näy juuri mitenkään kanavan ohjelmapoltiikassa. Riippumatta eduskunnan valtasuhteista, Ylen noudattaa itsenäisen itsepintaisesti 1960-luvulta perittyä vasemmistolaista progressivismia eli "edistyksellisyyttä". 

Nykypäivästä katsottuna tällainen menneen maailman muotiajattelu on auttamattoman vanhentunutta, mutta valitettavasti vasemmiston pillipiiparit ovat saaneet porvarit mukaan läntisen maailman kuolontanssiin. Vasemmistolaisten aisankannattajiksi ryhtyneet oikeistoporvarit ovat pitkälti syynä siihen, että yhteiskunnalliselle asialistalle on päässyt uusmarxilainen tieteellinen hölynpöly kuten "kymmenet eri sukupuolet" ja "ihmiskunnan absoluuttinen samanlaisuus" jne.

Tasa-arvouskon mitä ilmeisimpiä mustia pisteitä ei Ylen asiaohjelmissa käsitellä koskaan, vaan kaikki keskustelu keskittyy ympyrän neliömiseen eli luonnollisen eriarvoisuuden raivokkaaseen kieltämiseen. Tyyppiesimerkki yleläisestä yhteiskuntakeskustelusta on Yle Radio 1:stä tuleva kahdeksanosainen sarja Rotuopin kahdeksat kasvot. Sarja on suunnattu selvästi Ylen pääsegmentin demarieläkeläisten ulkopuollle. Sillä toivotaan saavutettavan kuulijoita pääasiassa humanistisen puolen akateemisista ja kulttuuriväestä. Siis juuri siitä porukasta, jotka jo ovat kovan linjan kulttuurimarxilaisia tosiuskovia. Heille yhteiskuntaa eivät eivät määritä fysikaalinen ja biologinen todellisuus, vaan kaikki ihmisen luoma on perustaltaan sosiaalisesti konstruoitua. Mikäli konstuktiot ovat vääriä so. "epätasa-arvoisia" ja "taantumuksellisia", akkredioitujen yhteiskuntainsinöörien pitää ehdottomasti muuttaa niitä poliittisesti korrekteiksi.

Edellä mainitun sarjan jaksossa Kohti geneettistä luokkayhteiskuntaa ollaan huolissaan siitä, että uusien dna-sovellutusten myötä olisimme matkalla kohti geneettistä luokkayhteiskuntaa. Huoli on jossain määrin perusteltu, mutta kysymyksen asettelussa jätetään kokonaan huomioimatta se, että sukupuolivalinnan ja luonnonvalinnan vuoksi sekä ihmisyksilöissä että ihmispopulaatioissa vallitsee jo nyt kaikkien havaitsemia eroja. Ohjelman esittelyssä vähätellään niukkojen geenierojen merkitystä, vaikka tiedetään että kääpiösimpansilla ja ihmiselllä 98%:ia geeneistä on samoja, jonka vuoksi olisi naurettavaa väittää, ettei tämä ero vaikuttaisi ratkaisevasti ilmiasuun, fenotyyppin. Tosiasiassa pienet geenierot ovat juuri ne, jotka erottavat lajit ja rodut toisistaan:

Kun otetaan Patagonian intiaani, Gröönlannin eskimo ja Myllypuron suomalainen ja näitä verrataan keskenään, niin ne ovat erittäin samanlaisia perimältään. Samanlaisempia kuin Helsinkiläinen Seurasaaren orava ja Tukholmalainen Skansenin orava, niiden dna:ssa on suurempi ero. Se, että ihmiset jakavat toisiaan rotuihin, on siis jokseenkin teennäistä, tarkoitushakuista tai poliittista.

Tasa-arvoideologian kannattajille ym. uuskommunisteille on tärkeää saarnata rotudeninalismia ja syyttää viestintuojia poliittisesta tarkoituksenhakuisuudesta johon itse syyllistyvät. Edellistä sitaattia voidaan kommentoida sillä, että kun ihmisrotujen geenejä on verrattu keskenään, on huomattu, että noin 90 prosenttia geeneistä on satunnaista kohinaa, joka on merkityksetöntä rotujen olemukselle. Vaikka kaikki nämä geenit olisivat jostain kumman syystä sattumalta samanlaisia suomalaisen ja patogonailaisen välillä, se ei todistaisi näiden henkilöiden perimän samanlaisuutta. Arviolta 10 prosenttia rotujen välisistä geeneistä muodostavat yhdessä systemaattisesti rotujen välillä eri tavalla jakautuneita merkityksellisiä kokonaisuuksia. Siksi juuri näiden geenien avulla suomalainen ja patogonialainen voidaan erottaa varmuudella toisistaan. Nämä erottuvat geenit luovat rotujen välille merkittäviä eroja keskimääräiseen älykkyyteen (älykkyysjakauman sijainti) ja älykkyysjakauman muotoon; persoonallisuustekijöihin; fyysisiin ominaisuuksiin; immuunipuolustustekijöihin; rikollisuuden määrään; jne.

Sen sijaan, että yliopistohumanistit luovat kauhukuvia olemattomasta  eugeniikan harjoittamisesta, kuulijoiden pitäisi olla paljon enemmän huolissaan päinvastaisesta ilmiöstä, jota tasa-arvouskonnon lumoissa olevat yhteiskuntainsinöörit ovat harjoittaneet jo vuosikymmeniä. Epätieteellisen tasa-arvo-oletuksen vuoksi Eurooppaan on tuotettu kansoilta kysymättä kognitiivisesti haasteellisia afrikkalaisia, joiden invaasio laskee yhteiskunnan koulutustasoa ja innovaatiokykyä. Tästä on jo näyttöä, sillä viime vuosina koululaisten Pisa-tulokset ovat laskeneet Suomessa huomattavasti, koska maahan on päästetty valtava määrä kehitysmaalaisia. Jopa Helsingin Sanomat tunnusti asian pari vuotta sitten uutisessaan Pisa-tutkimus: Maahanmuuttajien tulokset huolestuttavat Suomessa.

                                                            ************************

Ootsä joku maahanmuuttaja? Perjantaisin klo 19.00, Yle Teema Fem

Ruotsinkielinen kanava Fem on monikultturismissaan paljon puhdasoppisempi kuin sen suomalais-ugrilainen karvalakkiversio. Kanavallaan parempi väki tarjoaa jatkuvalla syötöllä multikultia, josta vimeisimpänä työnäytteenä on 8-osainen sarja Ootsä joku maahanmuuttaja?  Ohjelman nimessä ilmaistu ironinen uhripositio tosin ontuu, sillä ainakin julkisessa keskustelussa on paljon yleisempää läväyttää päin naamaa, että ootsä joku rasisti? Sarja on sekoitus alleviivaavia nyyhkytarinoita ja sankarikertomuksia, jotka todennäköisesti uppoavat hyvin valmiiksi ohjelmoituun kohdeyleisöönsä. 

Yle TV1, keskiviikko 25.10.2017 klo 23:05, Ulkolinja: Totuuden jälkeinen aika 

Yhdysvaltain vaaleissa ja Brexit-äänestyksessä monet eivät uskoneet perinteiseen mediaan, mutta epäilevät nyt lähteitään. Miksi niin moni ei enää luota perinteiseen mediaan? Entä miten internet ja some muuttavat mediaa? HD Äänitekstitys: suomi.

Tämä dokumentti on kehystetty suositulla valtamedian narraatiolla, jonka mukaan ennen vaihtoehtomedioita elettiin totuuden aikaa. Ei eletty, vaan pimittäminen ja valheet alkoivat käydä niin paksuiksi, että ne synnyttivät väistämättä kanavia, joista totuus on päässyt purkautumaan kansalaisten tietoisuuteen. Tämä jos mikä on hermostuttanut tiedotusmonopolia hallinneet kansainväliset ja kansalliset valtamediat. Hämmennyksen ja ahdistuksen keskellä ne ovat alkaneet selittää tilannetta itselleen ottamalla käyttöön kulttuurimarxilaisten ajatuspajojen luomia käsitteitä kuten vihapuhe ja totuuden jälkeinen aika. Toisin sanoen valtamediat peittävät vanhoja valheitaan uusilla valheilla.

Yle TV2, tiistai 24.10.2017 klo 19:00, Stacey Dooley: Kanadan kadonneet tytöt 

Tuhansia Kanadan alkuperäiskansojen nuoria naisia katoaa, osa heistä on löydetty murhattuina, osaa ei löydetä ollenkaan. Kadonneiden omaiset syyttävät viranomaisia rasismista ja tehottomasta tutkinnasta. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Rasismipa tietenkin. Uhripääomaa on viime aikoina kertynyt muutenkin paljon muille paitsi valkoisille heteromiehille. Tästä esimerkkinä Amerikasta mielikuvituksettomasti lainattu Me too -kampanja. Vastavoimaa tälle yksipuolista kollektiivista syyllisyyttä lietsovalle hysterialle on tuonut Jessica Vahteran kolumin Me too - valkoinen huora, jossa hän ottaa esiin tärkeän seikan, jota kampanjassa ei ole otettu lainkaan huomioon: ulkomaalaiset miehet. Lukemisen arvoinen näkökulma on myös homomies Jukka Hankamäen kirjoitus, Helsingin Sanomien kultaiset kuohijat vaarallistavat seksin, jossa pohditaan kirkkotätien uusmoralismia ja yksipuolisella uhripääomalla ratsastamista.

Yle Teema Fem, tiistai 24.10.2017 klo 14:05, Hitlerin Hollywood 

(Hitlers Hollywood: Das deutsche Kino im Zeitalter der Propaganda 1933 - 1945, Saksa 2017) Rüdiger Suchslandin uusi dokumenttielokuva kertoo natsi-Saksan elokuvateollisuudesta, unelmatehtaasta kuoleman voimien käytössä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Tämä tulee nyt uusintana lauantain jälkeen. Ja varmuuden vuoksi vielä huomenna. Odotamme jatkossa mielenkiinnolla paljon ajankohtaisempaa ohjelmaa juutalaisten Hollywoodista!