YLE MARSSITTAA NYT ROTUMUUKALAISIA VINKUMAAN OLEMATTOMASTA SUOMALAISTEN RASISMISTA

Kuka hyötyy jatkuvasta rasismijankutuksesta, joka on suunnattu rasistisesti vain valkoisia vastaan? Vastaus on helppo: puolueellisen puheen ylläpitämisestä hyötyvät ne, jotka vihaavat historiallista Suomea ja haluavat eliminoida tietyllä aikajänteellä maan luoneen etnisen perustan. Ja tämä kaikki jonkun utooppisen maailmanvaltion ja  "paremman maailman" vuoksi.

Valtamediaa seuraamalla huomaa hyvin monenkirjavan väen politisoivan rasismia oman viiteryhmänsä eduksi, mutta yhteistä heille kaikille on suomalaisvihamielisyys ja kiittämättömyys maatamme kohtaan. Puhujasta riippuen valkoisiin kohdistettua psykologista rasismikorttia käytetään eri syistä. Esimerkiksi maamme globalistiset talousvaikuttajat syyttävät suomalaisia kollektiivisesta rasismista silloin, kun osassa kansaa ilmenee vastustusta halpatyövoiman tuonnille ja kansallista yhtenäisyyttä hajottavalle turvapaikkaturismille. 

Kaikkein näkyvimpiä rasismista kitisijöitä ovat luultavasti kulttuurialan ja ihmistieteiden vasemmistolaiset vaikuttajat, jotka ovat löytävinään valkoista rasismia mitä mielikuvituksellisimmista asioista. Heidän rasisminvastaisuuteensa kääritty rotuviha kohdistuu pääasiassa tavallisiin suomalaisiin, jotka eivät ole välittömästi taipuneet Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikoilla kehitettyihin hullunkurisiin muotiaatteisiin. Tämä melko varakas hyvesignaloiva luokka saarnaa myös mielellään monikulttuuria, mutta eivät tietenkään itse halua asua rikastetulla alueella ja panevat lapsensakin mieluiten tasokkaisiin valkoisiin kouluihin. 

Kun media nostaa yksipuolisen tarkoitushakuisesti puheeksi rasismin, se on alkanut haastatella myös entistä enemmän tänne päästettyjä rotumuukalaisia. Suuntaus on voimistuva niin kauan kun poliittinen viides kolonna tervetoivottaa maahamme kutsumattomia vieraita. Politisoituneissa pseudotieteissä näitä uuskolonialisteja kutsutaan "rodullistetuiksi ruskeiksi ihmisiksi", jotta yhteiskunnallinen vapaamatkustajuus voitaisiin selittää sorroksi. Heistä äännekkäimmät ja nokkelimmat ovat pääseet julkisuuteen valittamaan kuvittelemastaan rasismista jopa siinä määrin, että eräille siitä on tullut yksi tulonhankintamuoto.

Tästä tunnetuin tapaus lienee somalialaissyntyinen muslimifeministi (sic) Maryan Abdulkarim, jonka ainoa missio maailmassa näyttää olevan kiittämätön haistattelu suomalaisille ja suomalaisuudelle. Valtamediassa näitä toteemin asemaan nostettuja suomalaisvihamielisiä rasisteja pidetään kuitenkin aitoina suomalaisina, koska he sattuvat tallustelemaan Suomen maaperällä. 

Monesti rotumuukalaisten "suomalaisuuden" korostaminen saa tiedotusvälineissä koomisia piirteitä kuten mustan naiskoripalloilija Awak Kuierin tapauksessa. Varsinkin Yle jaksoi muistuttaa jatkuvasti Kuierin "suomalaisuudesta". Tällaisen kielipelin lähtökohtana ei ole enempää eikä vähempää kuin median ja sen sidosryhmien genosidaalinen rasismi suomalaista alkuperäisväestöä vastaan. 

Yhdysvalloissa juutalaisten kiistämättömästi hallitsemassa mediassa mustia on nostettu vuosikausia julkisuuteen pääasiassa urheilun ja halpahintaisen viihteen saralla. Koska mustat eivät tunnetusti juhli tieteen Nobel-palkinnoilla, viihdemaailman tähdiksi korottamalla heistä yritetään tehdä menestyjiä edes jossain. Edellä mainitun koripallon lisäksi tämä ilmiö näkyy Suomessa myös valitettavan suositussa rap-musiikissa. Primitiivisenä puhelauluna tunnetun rapin mustia juuria on viime aikoina korostettu myös täällä. Yle on esitellyt jo monta Suomessa pesivää mustaa räppääjää, mutta toisin kuin musiikkilehdissä, pääteemana ei ole ollut räpin monotoninen papatus, vaan "artistien" suomalaisvastaiset puheenvuorot.

Viimeksi eilen Yle kertoi verkkosivuillaan ja tv-uutisissaan mulattitaustaisesta naisräppääjästä nimeltä Yeboyah. Verkkosivujen jutussa Yeboyah kritisoi n-sanan käyttöä räpissä, sitten sähköposti täyttyi vihasta – "Työmahdollisuuksia menettää, kun vähemmistön edustajana puhuu näistä asioista" räppääjän oikean nimen kerrotaan olevan Rebekka Kuukka. Hänen äitinsä on monikulttuuria julistava kuvataitelija Raakel Kuukka ja isä ghanalainen, josta ei löydy ainakaan Internetissä mitään mainintoja. Monien länsimaissa asuvien mustien miesten tapaan hän otti luultavasti ajat sitten hatkat perheellisistä vastuista. 

Kuvataitelija Raakel Kuukka.

Joka tapauksessa provosoivalla parinvalinnallaan Raakel Kuukka on iskostanut tyttäreensä sukupuolinarsistisen feminismin ja rotupreferenssin, jossa syntipukin rooliin saa valkoinen mies. Vaikka Yeboayhilla on Suomessa moninkertaisesti paremmat oltavat kuin isänsä kotimaassa, hän ei moiti afrikkalaisten saamattomuutta ja vastuuttomuutta, vaan projisoi kaunansa suomalaisiin.

Jo jutun otsikko on peilikuva todellisuudesta: nimittäin oikeassa elämässä työpaikkansa menettää todennäköisimmin, jos uskaltaa kannattaa suomalaisten etnistä etua ja kertoa värillisten suomalaisiin kohdistamasta rotuprofiloidusta väkivallasta. Silti lyriikoissaan Yeboyah näkee ylitse muiden ongelmana mustiin satunnaisesti kohdistetut rasistiset sanat ja heitot:

"Palottelen sut kirveel mun takaboxiin

joku huutaa mulle Hakaniemen toril.  

Jengi kattoo maahan ja kävelee mun ohi."  

Näin Yeboyah riimittelee omakohtaisista kokemuksistaan kappaleella Mitä tarviit (2021).  Räppärin mukaan hän haluaa herättää keskustelua siitä, että rasismi koskettaa meidän kaikkien elämää. 

Hän on halunnut tuoda Suomi-räppiin takaisin yhteiskunnallista keskustelua, joka siitä on puuttunut. Yeboyahin mukaan se on kuitenkin olennainen osa räp-kulttuuria sen alkuajoista lähtien. Yhdysvalloissa nuoret mustat ovat purkaneet räppiin tuntojaan kohtaamistaan vääryyksistä.

Keijo Kaarisateen sarkastisen lohkaisun mukaan valkoisen naisen raiskaus kestää vain hetken, mutta rasistiset sanat jättävät ikuisen arven. Niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa mustat kohdistavat rasistisen murhanhimonsa moninkertaisesti valkoisiin kuin toisin päin, mutta hallitseva vasemmistoliberaali media on saanut pahantekijät uskomaan olevansa uhreja. Heidän rotuveljensä- ja sisarensa kaikkialla maailmalla puolustavat mitä tahansa valkoisia terrorisoivaa rikollista, sen jälkeen kuin valkovihamielinen media on tehnyt hänestä enkelimäisen uhrin.

Jutun perusteella värillisen räppääjän yhteiskunta-analyysi näyttää tiedostavan lukiolaistytön kaoottiselta ja pinnalliselta mielenmaisen tuotteelta. Siksi kriitiselle lukijalle ei tullut yllätyksenä Yeboyhanin mieltymys punavihreiden naisten suosimiin taikauskon muotoihin:

Yeboyah hakee vastapainoa yhteiskunnallisten vääryyksien käsittelemiselle Tarot-korteista ja horoskoopeista, joista hän on ollut kiinnostunut lapsesta lähtien.  Ne edustavat hänelle tietynlaista hengellisyyttä, sillä ne voivat antaa suuntaa, vinkkejä ja motivaatiota elämään.

Toisin kuin Ylen juttu väittää, olemattoman rasismin jahtaaminen ei ole vastapainoa horoskoopeille, sillä vallitseva rasismidiskurssi on itsessään taikauskoinen tapa havannoida maailmaa.

TAPAUS RAKEL LIEKKI ELI KUINKA PUNAVIHREÄ YLE KIISTÄÄ OLEVANSA PUNAVIHREÄ

Rakel Liekin eräs meriitti Ylen tuottajaksi.

Sosiaalisessa mediassa ja YouTubessa on vellonut jo monta päivää keskustelu Yleisradion kolumnistien vasemmistolaisuudesta. Luonnollisesti Yle on omilla verkkosivuillaan ollut täysin hiljaa kohusta. Tohina alkoi maanantaina, jolloin Perussuomalaisten Suomen Uutiset kertoi verkkokolumnien sensuurista. Esimerkkitapaukseksi lehti nosti hallitusta moittineen professori Janne Saarikiven kolumnin, jonka Yle kieltäytyi julkaisemasta. Perjantaina hullunmylly lähti uusille kierroksille Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti (kok.) nostamasta videosta, jossa tarkastellaan Ylen kolumnistien yksipuolista poliittista suuntausta, jota voi kutsua vasemmisto-feminismiksi. 

Syy, miksi lähes kaikki kolumnistit ovat antikapitalistisia vihervasemmistolaisia, johtuu SDP-taustaisesta Ylen tuottajasta Rakel Liekistä, joka pääsee yksinvaltaisesti vaikuttamaan kolumnistivalintoihin. Hänellä ei ole media-alan ammattitutkintoa eikä muutakaan akateemista korkeakoulututkintoa, mutta tästä huolimatta hänet on valittu Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen tuottajaksi. 

Ei ole sattumaa, että Rakel Liekki nimitettiin tehtäväänsä sen jälkeen kun Merja Ylä-Anttila aloitti Ylen toimitusjohtajan pestin syyskuussa 2018. Yle Watch varoitteli punamädättävästä Ylä-Anttilasta jo huhtikuussa 2018, jolloin hänen valintansa toimitusjohtaksi varmistui. Tuolloin ilmestyneessä kirjoituksessa Maanpetturikommunistia ylistävästä ylioppilaasta Ylen uusi toimitusjohtaja kerrotaan Ylä-Anttilan ensimmäisestä antamastaan haastattelusta toimitusjohtavalinnan jälkeen. Haastattelussaan hän lupasi muitta mutkitta lisätä Ylen monikulttuuripropagandaa ja marginaalivähemmistön identiteettipolitiikkaa:

Suomalaisuus on niin monelaista tänä päivänä, Ylellä on paljon roolia myös siinä, että se vahvistaa erilaisten vähemmistöjen identiteettejä ja selviytymistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Rakel Liekin valinta on Ylen selvä linjanveto rajumpaan vasemmistoradikaaliin ohjelmapolitiikkaan. Pornotähtenä tunnettu raivofeministinen hyvesignaloija sai tuottajana vihdoin oman ideologisen hiekkalaatikkonsa, jossa voi häpeämättä ajaa vähäpätöisten kummajaisryhmien asiaa. Heti ensimmäiseksi Liekki värväsi kolumnistiksi suomalaisvihamielsen somalifeministi Maryan Abdulkarimin, joka on sattumoisin Feministisen puolueen perustajajäsen ja entinen varapuheenjohtaja.

Vauhtiin päästyään sukupuolinarsisti Liekki rekrytoi lokakuussa 2018 (vain kuukausi Ylä-Anttilan toimitusjohtajakauden aloittamisen jälkeen)  kolumnistiksi feministiaktivisti Emmi Nuorgamin, joka on tunnettu vihreän puolueen aktiivisti. Saman vuoden marraskuussa kolumnistien propagandatiimiin valittiin kirjailija ja transaktivisti (sic) Susi Nousiainen, joka katsoo meriitikseen opiskelleensa sukupuolentutkimusta. Samaa ideologista kaartia edustaa "taiteilija" Aiju Salminen, joka puuhastelee vasemmistolaisessa kulttuuriyhdistys Kiilassa ja on tehnyt Feministiselle puolueelle vaalitaidetta. Liekki värväsi nettipunakaartiinsa myös yleistä hilpeyttä herättävän tohtori Saara Särmän, feministisen ajatushautomo Hatun keskeisen perustajan. Pienempiäkin nimiä kolumnistien joukkoon on kelpuutettu, riittää kun kuuluu Liekin tuttavapiiriin ja liputtaa kilarifeminismiä kuten kirjailijiksi itseään tituleeraava Sisko Savonlahti. Omien sanojensa mukaan Savonlahti on punavihreä feministi. Miehistä aisankannattujuutta edustaa puolestaan "tuhokapitalistisista talousliberaaleista" kirjoittava päätoimittava Tuukka Tervonen. Poliittiselta taustaltaan hän on vasemmistoliittolainen.

Jo ennen Ylä-Anttilan ja Liekin nimityksiä Ylen kolumisteiksi on kutsuttu lähinnä vasemman laidan taapertajia kuten degrowth-ideologiaa ja antikapitalismia kirjoituksissaan vaatineet Jani Kaaro, Joona-Hermanni Mäkinen ja Janne Saarikivi. Samaa ideologiaa edustaa myös pahamaineinen sukupuolentutkimuksen tohtori Mona Mannevuo, joka opettaa vasemmistoliitolle feminismisiä ja Suomen kommunistiselle pguolueelle marxilaisia tulevaisuudenäkymiä. Unohtaa ei sovi myöskään Yle Watchin vanhaa tuttua, professori Heikki Hiilamoa, joka on äärivasemmistolaisen Voima-lehden suurosakas ja vihreiden entinen eduskuntavaaliehdokas. 

Perinteisen tanttafeminismin puolesta liputtavat ehdottomaksi feministiksi itseään kutsuva Asta Leppä, Hesaristakin tuttu toimittaja-feministi Reetta Räty, pulska goottifeministi Maria Pettersson sekä pornoaktivistina tunnettu feministi-toimittaja Ina Mikkola. Ei-vasemmistolaisista kolumnisteista Nato-trolli Janne "Rysky" Riiheläinen, Jari Ehrnrooth ja Kari Enqvist eivät viisasteluineen juurikaan poikkea edellä maintuista punakaartilaisista, sen verran myötäsukaisesti he suhtautuvat vasemmiston lempiteemoihin kuten maahanmuuttoon ja persu-inhoon.

Yleä kriittisesti seuraaville tuossa uusvasemmiston kuka on kukin -värväyslistassa ei ole mitään uutta. Yle Watch on kymmenevuotisen olemassolonsa aikana ollut ensimmäinen säännöllisesti ilmestyvä sivusto, jossa Yleisradion poliittinen puolueellisuus tuodaan esiin aina kuin mahdollista. Siksi onkin outoa, että vasta nyt ollaan heräämässä Ylen punavihreään politikointiin, vaikka asia on tiedetty jo pitkään. Ilmeisesti tarvittiin Ylä-Anttilan ja Rakel Liekin kaltaisten politrukkien harjoittamaa läpinäkyvää kulttuurimarxilaisuutta ennen kuin valtavirran poliittisessa oppositiossa herättiin ongelmaan.

On selvää, että vaikka näkyvät politiikot ovatkin ottaneet kantaa Ylen puolueellisiin kolumnistivalintoihin, yhtiöllä itsellään ei ole aikomustaan nostaa asiaa esille omilla foorumeillaan. Tosin mediajätti on joutunut perustelluiden syytösten edessä vastamaan kiusallisiin kysymyksiin esimerkiksi Twitterissä. Jopa toimitusjohtaja  Merja Ylä-Anttilaan oli pakko vastata julkiseen vetoomukseen Twitterissä, koska sen esitti tunnettu kokoomuspoliitikko Eija-Riitta Korhola. Vastauksessaan Ylä-Anttila viittasi kintaalla koko kysymykselle ja väitti ilman perusteluja, ettei syytteissä politisoitumissyytteissä ole mitään perää. Vastaus on yhtä uskottava kuin hipsterillä, joka itsepintaisesti kiistää olevansa hipsteri.

Valitettavasti television tai parhaassa tapauksessa Ylen verkkosivujen varassa olevat demarieläkeläismassat ovat autuaan tietämättömiä tästä debatista, koska Yle ei mainitse itse niistä mitään. Niin kauan kuin suuri yleisö on Ylen mediamonopolin vuoksi tietämätön näistä syytöksistä ja kiistämättömistä todisteista, kanavan johto voi vielä huokaista helpotuksesta. Toisaalta Ylen poliittisuus alkaa olla jo niin räikeää, että sen pitäisi huomata jokaisen vähänkin Yleä seuraavan kansalaisen. Punavihreillehän tämä ei ole mikään ongelma, koska nykyisessä muodossaan puna-Yle palvee loistavasti heidän intressejään. Kitinä alkaisi vasta sitten, jos Ylen verkkosivut täyttyisivät kansallismielisten kolumneista.. Ruben Stillerin tilalle palkattasiin emeritus professori Timo Vihavainen ja Historiadokumenteissa jankattaisiin joka maanantaina kommunistien ja muiden vasemmistolaisten rikoksista.

EU.N UUSI PERHEENYHDISTÄMISPÄÄTÖS – SUOMALAISET EIVÄT VOI ENÄÄ ITSE PÄÄTTÄÄ KUKA MAAHAN TULEE

Jäsenvaltioiden yläpuolelle asettuva Euroopan Unioni on pohjimmiltaan loisorganisaatio, joka paisuttaa  kaikin tavoin valtaansa ja byrokratiaansa kansalaisten edun vastaisesti. Se saa voimansa häikäilemättömistä teknokraateista, virkamiehistä ja byrokraatiesta, joille tärkeintä on oma etu ja harhaisen ideologian noudattaminen. 2000-luvun eurooppalaiselle Neuvostoliitolle työskentelevät virkamiehet eivät ole lojaaleja kansoilleen, vaan he ajavat ainoastaan EU:n etua, joka on tarjonnut heille hyväpalkkaisen uran kansakuntien tuholaisina. Petoksellinen asenne selittyy myös sillä, että he eivät ole saaneet äänestäjiltä minkänälaista mandaattia toiminnalleen. Näin ollen kyse ei ole edes demokratiateatterista kuten jäsenmaiden paikallishallinnoissa, vaan pelkästään omavaltaisesta vallankäytöstä EU:n nimissä. 

Tuon kansalaiskontrollin ulottumattomissa olevan klienteelin mielivallan Suomi sai kokea aivan hiljattain, kun EU päätti tuoreella tuomiopäätöksellään pakottaa maamme viranomaiset päästämään maahan lisää kehitysmaiden siipeilijöitä. Asiasta kerrottiin tänään ilmestyneessä Ylen verkkosivujen uutisessa EU:n tuomioistuin pakottaa Suomen helpottamaan perheenyhdistämistä – se ei enää auta satoja alaikäisenä saapuneita pakolaisia, joiden vanhemmat jäivät kotimaahan. 

Jo jutun otsikko on kaikessa härskiydessään julkea, sillä pahamaineinen Ylen vasemmistotoimittaja Eero Mäntymaa kääntää itselleen mieluisan uutisen mutkalle siten kuin kyseessä olisi loppujen lopuksi ikävä maahanmuuttovastainen toimi. Mäntymaalle ei riitä, että Suomeen tuotetaan lisää etnisesti ja kulttuurisesti sopeutumattomia muukalaisia, vaan hän jää kynäilemässään mielipideuutisessa harmittelemaan sitä, että uudesta Eurostoliiton diktaatista huolimatta se ei voi (vielä) kumota demokraattisen kansallisvaltion vanhoja pykäliä, joilla perheenyhdistämiskieroilua rajoitettiin edes jossain määrin.

Nyt Suomi löysää perheenyhdistämistä koskevaa linjaansa. Se ei johdu poliittisesta tahdosta vaan pakosta.

Pari viikkoa sitten EU:n tuomioistuimen tekemän ennakkoratkaisun mukaan vanhempien tulee päästä lastensa luo, kunhan perheenyhdistämisprosessi on aloitettu alaikäisenä. Asiasta kertoi tuolloin Helsingin Sanomat.

Suomen viranomainen ei voi tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa tuomioistuimen ratkaisun kanssa. Se tarkoittaa, että Maahanmuuttoviraston on muutettava linjaansa.

Mitä virkaa on demokratialla ja ylipäätään Suomen valtiolla, jos kerran omavaltainen EU-klikki voi tehdä päätöksiä, jotka kumoavat kansalaisten tahdon? Valtamedia puhuu mielellään länsimaisista arvoista ja demokratiasta, mutta käytännössä eurooppalaiset eivät voi vaikuttaa politiikkaan, vaikka ovat ensin äänestäneet siitä omissa valtiossa. 

Reilussa ja avoimessa fascismissakin kansalaisilla on enemmän sanottavaa kansakuntaa koskevissa tärkeissä kysymyksissä kuin EU:ssa, jossa päätöksiä tekevät kansallisivaltioihin jo lähtökohtaisesti vihamielisesti suhtautuvat Brysselin virkamiehet. Niin kauan kuin Suomi ja muut Euroopan maat kuuluvat Unioniiin kansalaisilla ei ole todellista päätäntävaltaa eikä näin myöskään aitoa vapautta. 

                                                                     
                                                             *********************

TV1, perjantai 11.5.2018 klo 18:30, Puoli seitsemän 

Vieraana vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim. Leijonapelaajat kertovat mitä äidin tuki on heille merkinnyt ja tutustumme nakkikoppiveneiden tarinaan. Juontajina Susanna Laine ja Mikko Kekäläinen. #puoli7 HD

Lähinnä poppareita ja näyttelijöitä vieraiksi kutsuva Puoli Seitsemän -ohjelma tunnetaan kansallismielisten keskuudessa siitä, että se peruutti aikoinaan popmuusikko Tero Vaaran kutsun. Syy peruutukselle oli Vaaran totuutta pelkäämättömät näkemykset maahanmuutosta. Vimeistään tänään ohjelma näytti mitä väriä se liputtaa, sillä studioon oli kutsuttu Vaaran negatiivinen peilikuva, etnistä suomalaisuutta karsastava somalitaustainen "tasa-arvoaktivisti" (sic) Maryan Abdulkarim. 

Tahattomalta komiikalta ei voitu ohjelmassa välttyä, sillä muslimiksi julistautuva feministi on samanlainen oksymoroni kuin valtava kääpiö. Lisäksi puhe suvaitsevaisuudesta kuulostaa vähän hassulta muslimin suusta, sillä vain vähän aikaa sitten paljastui, kuinka Brysselin suurmoskeijassa lietsottiiin uskonveljiä- ja sisaria kivittämään homot. Oman hauskan twistinsä asiaan tuo se, että esimerkiksi Suomessa Setan homot ja homoemot ovat puolustaneet kiihkeästi muslmien maahanmuuttoinvaasiota.

                                                             *********************

TV1,.perjantai11.5.2018 klo 20:00, Pressiklubi 

Huhtasaaren gradukohu paisuu. Onko Suomi aseeton sarjakuristajan edessä? Vieraana kirjailija Jari Tervo. #pressiklubi HD

Vanha jengi koossa taas! Jari Tervolle suotiin jälleen kerran mahdollisuus levittää sairaalloista persukaunaansa. Siinä sivussa hän pääsi tölväisemään niitä suomalaisia, jota ovat äänestäneet väärin. 

Ihanan tekosyyn Tervon vihakampanjalle tarjosi tällä kertaa Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren gradusta noussut plagiointikohu, jolle antoi uutta nostetta ruotsinkielinen Yle. Tietty svekomaaninen segmentti on maassa niin vahva, että se voi helposti polkaista ajojahteja ja kampanjoita, joissa lyödään lokaan kansallismielisyys. Vai milloin on saatu seurata päiväkaupalla kohuja vihreiden huumerikollisista, demarien rattijuopoista ja kokoomuksen pahoinpitelijöistä?

STILLER ON STILLER VAIKKA VOISSA JA UUNISSA PAISTAISI

Yle Radio Puhe, maanantai 23.4.2018 klo 17.02. Ruben Stiller: Oletko piilorasisti? 

Missä kulkee maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin välinen raja? Onko puhe poliittisesta korrektisuudesta vain olkinukke, jolla lyödään vastustajaa? Millainen on rasistin psyyke? Kuinka monta rasistista ajatusta sinulla on päivässä? Ruben Stillerin vieraina ovat kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim ja tietokirjailija Marko Hamilo

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta.

Ruben Stilleristä ei päästä eroon Ylessä sitten millään, sen verran tiukkaan tämä sionistinen tupajumi on tarrautunut valtion johtavan mädätystehtaan hormeihin. Vaatisi varmaan päättäväisempää savustusta tai Ylen sisäisiä henkilöstöpuhdistuksia, jotta tämä Ahasverus saataisiin lopullisesti karkotettua suomalaisvihaa lietsovista ohjelmistaan. Ikävä kyllä viattomat sielut joutuvat altistumaan edelleen Stillerin myrkynkylvölle, sillä saatuaan tv:stä häädön hän häärii nykyään radion puolella. Jo tv-kaudellaan Stiller juonsi radiossa vasemmistoliberaalien selkääntaputteluohjelma Pyöreä pöytää, mutta tultuaan kokonaan radion puolelle, hän on saanut  Radio Puheessa oman jokaviikkoisen tunnin kestävän propagandatuokion. 

Jo tv:n Pressiklubi-ohjelmasta kävi selväksi, että Stillerillä on pakkomielle käsitellä kielteisellä eli "kriittisellä" tavalla aiheita, jotka ovat keskeisiä suomalaiselle ja eurooppalaiselle identiteetille. Nyt jo avoimesti perinteisen suomalaisuuden hylänneenä agitaattorina hän on halunnut ylläpitää keskustelua, jossa Euroopan valkoisten etnisyys, perhe ja sukupuolisuus "dekonstruoidaan" eli määritellään uudelleen siten, että alkuperäisistä kestävistä malleista ei jää jäljelle enää mitään. Tuttu keskustelustrategia kulttuurimarxismissa keskeisessä kriittisessä teoriassa.

Eilisessä ohjelmassa Ruben Stiller pääsi jälleen lempiteemansa rasismin pariin. Vaikka ohjelman insertissä Stiller väittää, "rasismin määritteleminen on helppoa", se ei ole sitä käytännössä, koska hänen tulkinnassaan sen harjoittajia voivat olla vain valkoiset ei-juutalaiset, mikä on jo itsessään rasistinen oletus. Tätä tuttua rasistista rasismioletusta ohjelma noudatti alusta loppuun, koska siinä ei puhuttu sanallakaan esimerkiksi somalien rasismista, vaikka toisena vieraana oli "kansalaisaktivistina" tunnettu medialemmikki Maryan Abdulkarim.

Irvileuat leukailivat 1970-luvulla, että punaruusu Arja Saijonmaa on Suomen "lahja" Ruotsille. Tänään he sanoisvat luultavasti jotain samantapaista somali Maryan Abdulkarimista, jonka lahjakkuudesta saavat nauttia puolestaan suomalaiset. Julkisen näkyvyyden perusteella häntä voidaan epäilemättä pitää huomattavana somalina, mikä ei objektiivisesti katsoen vielä kerro mitään hänen merkittävyydestään. Somalit eivät ole tuottaneet Suomessa ainuttakaan kirjailijaa, keksijää, professoria, yritysjohtajaa, huipputaitelijaa, koneinsinööriä tai ravintolaketjun perustajaa, vaan heidän parasta antiaan maallemme ovat olleet toimittajat Abdirahim "Husu" Hussein ja Wali Hashi sekä muslimifeministi Maryan Abdulkarim. Heidän suurin yhteiskunnallinen saavutuksena on ollut lietsoa ja ylläpitää suomalaisivihamielistä kaunaa, jonka vuoksi valtamedian klienteeli on pitänyt heitä erityisen suuressa arvossa. On selvää, että tällaisten oman etnisen ryhmän etua ajavien kiittämättömyys ja suoranainen vihamielisyys herättävät suomalaisissa Yle-veron maksajissa vastavihaa, joka sitten ilmenee koruttomana totuuspuheena jota valtamedia kutsuu vihapuheeksi.

Stillerin ohjelmassa esiintynyt Maryan Abdulkarim tuli vahvistaneeksi roppakaupalla niitä ennakkoluuloja, joita suomalaiset pitävät tosiasiassa perusteltuina ennakkotietoina somaleista. Abdulkarim oli juuri niin ylimielisen aggressiivinen kuin mitä stereotypiat somaleista maailmalla kertovat. Hänen etuilevissa puheenvuoroissaan paistoi lahjomattomasti läpi se, kuinka hänet on jo nuoresta asti altistettu marxilais-leninistisiin harhoihin kolonisiaatiosta ja frankfurtilaiseen oppiin valkoisten yksinomaisesta syyllisyydestä. 

Hän ottikin heti ohjelman alussa yleisen syyttäjän roolin ja sätti kaikin mahdollisin tavoin suomalaista miestä ja kulttuuria. Abdulkarimin  paasaus rasismista ja patriarkaatista oli sikäli huvittavaa, että hän tulee maasta, jossa tasa-arvoasiat kuten sukupuolisensitiivisyys, uskonnollinen suvaitsevaisuus ja eri etnisten ryhmien yhteiselo on täysin eri tolalla kuin Suomessa. Röyhkeyden huippuna voi pitää sitä, että Abdulkarim tunsi itsensä ja viiteryhmänsä (muslimit, somalit)  jatkuvasti loukatuksi, vaikka ainoa joka voisi olla oikeutetusti närkästynyt, on etninen suomalainen, joka kiitokseksi somalien elättämisestä saa kuulla olevansa pahimman luokan sortaja. 

Tietysti tällaisen vihanlietsonnan päävastuullinen on Yle, joka antaa vapaan foorumin etnisesti vieraiden hyötyjien edusnaiselle. Valitettavasti ohjelman teemasta johtuen edes tiedetoimittaja Marko Hamilo ei voinut sanoa ääneen sitä, että kun omilla kyvyillä ei pystytä tuottamaan hyvinvointia, kestäviä instituutioita ja yhteiskuntarauhaa kotimaassa, niin silloin livahdetaan Suomen valmiiseen pöytään, jonka äärellä vain ruikutetaan ja purraan ruokkivaa kättä.

Marko Hamilolla oli tosiaan epäkiitollinen tehtävä puolustaa vahvistettuja tilastotietoja, kun vastassa oli kaksi argumentatiivisen akrobatian harjoittajaa, joille mikään fakta ei ole riittävä, jos se vain on multikultia vastaan. Kuulijalle ei tullut yllätyksenä, että Stiller asettui ohjelmassa somalifeministin puolelle ja kävi tämän kanssa ankaraan yhteishyökkäykseen kaikkia Hamilon puheenvuoroja vastaan. 

Vastaavasti silloin (lähes aina) kun Abdulkarim sanoi jotain typerää, Stiller vaikeni täysin. Näin kävi jo heti alussa kun Hamilo totesi tutkimuksiin vedoten, että toimittajista 70-85 prosenttia kannattaa punavihreää maailmankuvaa, vaikka kansalaisten selvä enemmistö ajattelee toisin. Abdulkarim samaisti tämän siihen, että poliiseissa on huomattava osa Persujen ja Kokoomuksen kannattajia, josta "Hamilo ei näytä olevan huolissaan". Vertailu on yksinkertaisesti perusteeton, sillä toisin kuin toimittajat, poliisit eivät noudata puoluekirjaa vaan Suomen lakia, jonka mukaan kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Vihjailu puolueellisuudesta ei osu maalinsa kun tietää, että jos poliiseissa olisi enemmistönä somalifeministin suosimia punavihreitä, kansalaisia kohdeltaisiin varmasti "edistyksellisyyden nimissä" eri tavalla. Mitä tulee sitten toimittajakuntaan, niin sen poliittisilla mieltymyksillä on välitön merkitys, koska heidän työnään on kertoa ja uutisoida maailmasta. Heidän poliittisesti värittyneille mielipiteille ja uutispainotuksille on alttiina lähes koko kansa, kun taas poliisien kanssa tekemisiin joutuu pieni joukko jo lähtökohtaisesti rikollista ainesta. 

Stillerin omaa asennetta ohjelmassa kuvasi parhaiten kommentti, jossa hän sanoi, ettei koe itseään suomalaiseksi, koska suomalaisuus on "saastunut termi". Ilmeisesti hän on jättänyt vihanpuuskissaan kaiken häveliäisyyden sivuun ja uskaltaa siksi halveksua suomalaisuutta samalla kun julistaa olevansa avoimesti "valittu", juutalainen. 

Stiller tunnusti juutalaisten erityisaseman toteamalla, että jos Marko Hamilo esittäisi juutalaisista samanlaista kritiikkiä kuin muslimeista, hän ottaisi välittömästi yhteyttä seurakuntansa lakimiesarmeijaan. Kommentin tarkoitus oli tietenkin osoittaa, että myös muslimeihin kohdistuva kritiikki on perusteetonta, koska juutalaisista ei voi sanoa muuta kuin hyvää. Tätä hän demonstroi antisemiittisellä olkiukkoargumentilla, jonka mukaan "juutalaiset ovat ahneita" ja väitti sen olevan yhtä perusteeton yleistys kuin tilastolliset faktat muslilmien tekemistä raiskauksista länsimaissa (Suomessa Lähi-idän muslimit raiskaavat 17-kertaisesti suomalaismiehiin verrattuna). Tässä kohtaa Hamilo sivalsi osuvasti Stilleriä ja kysyi jotenkin siihen tapaan, että voiko väitteen juutalaisten ahneudesta esittää, jos se pitää paikkaansa. Hamilon olisi kannattanut sivuuttaa koko olkiukko ja kysyä, että onko sallittua todeta se fakta, että juutalaistaustaiset henkilöt omistavat ylivoimaisen enemmistön amerikkalaisesta ja koko globaalista mediasta.

Aivan nappiin ei Hamilonkaan esintyminen mennyt, vaikka hän muutoin puolusti sankarillisesti totuutta kahden sihisevän toiseus-matelijan edessä, jotka eivät kyenneet muuhun kuin sylkemään ulos myrkyllistä sappeaan. Hamilon pahin myönnytys ja siten harhautuminen pois tosiasoiden polulta kuultiin kohdassa, jossa hän väitti kulttuurien olevan vaihdettavissa keskenään ikään kuin kyse olisi paidoista. Ensinnäkään assimilaatio ei käy todellisuudessa yhtä helposti kuin Hamilon kannattamassa liberalistisessa ideaalissa. Toisekseen, kulttuuri on henkinen ilmaus sen luoneista ihmisistä. On vaikea kuvitella, miten ne, jotka ovat lähtöisin savimajoista tai palvovat väkivaltaista pedofiilia voisivat millään uskottavalla tavalla omaksua kulttuurin, joka rakensi katedraalit, kehitti tieteen, kävi kuussa ja loi modernin oikeusvaltion. Hamilon puolustukseksi on tosin sanottava, että toisaalla hän sanoi yhden kulttuurisen valtaryhmän pohjalle luodun kansallisvaltion olevan paras keino estää etniset konfliktit.

Jatkuvan Hamiloon kohdostuneen yksipuolisen hiillostuksen huvittavin osuus kuultiin ohjelman  lopussa. Sekä Abdulkarim että Stiller vaativat kahteen eri otteeseen Hamiloa pyytämään anteeksi sitä, että tämä epäili tutkimusta, jossa ilmoittamatta jääneet perhepiirin raiskaukset olisivat pääasiassa suomalaisten tekemiä. Hamilon mukaan on paljon todennäköisempää, että tämäkin asia olisi muslimeille epäedullinen, sillä islamissa vaimo nähdään miehen omaisuutena. Koska islamilaiset naiset hyväksyvät Koraanin näkemyksen, jossa he ovat miesten omistamaa "peltoa", he eivät pidä miesten seksuaalista vallankäyttöä kotioloissa raiskauksena. Koska rikosta ei ole Koraanin mukaan tapahtunut, islamilaiset naiset eivät ilmoita siitä viranomaisille. 

Tämän ääneen sanominen oli jotain sellaista joka sai hermoherkän Maryan Abdulkarim raivostumaan ja pitämään sitä itseensä kohdistuneena loukkauksena. Hamilo vastasi tähän, ettei hän ole loukannut ketään yksilöä, vaan puhui ainoastaan islamin kiistämättömästä yleisestä piirteestä. Radiofarssi huipentui siihen, että viimeisellä minuutilla Stiller yhtyi Abdulkarimin liikuttuneeseen marmatukseen ja vaati puoliväkisin anteeksipyyntöä Hamilolta. Kerrankin median seuraajat saivat kuulla vastauksen, jota ei olla totuttu kuulemaan näinä pelkurien aikoina.

                                                             *********************

Yle TV1, maanantai 23.4.2018 klo 19:00. Historia: Elämää Venetsian getossa 

Venetsian getto perustettiin 1500-luvulla rajoittamaan juutalaisten oikeuksia ja asumista. Minkälaista elämä getossa oli ja mikä oli juutalaisten asema yhteiskunnassa?

TV1, perjantai 20.4.2018 klo 23:30, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

STOCKMANNIN TIERNAPOJATGATEN TAKANA YLEN MIELIPIDEUUTINEN

Tässä tiernapoikien ryhmässä ei tarvittu blackface-
hahmoa, koska aito löytyi omasta takaa.

Yle julkaisi jouluan alla 19.12.2017 toimittaja Päivi Puukan kirjoittaman jutun Hoo, jos minä olen musta! – Tiernapoikien murjaani on osa alentavaa blackface-perinnettä. Asenteellisessa mielipideuutisessaan Puukka oli käyttänyt "asiantuntijoina" suomalaiskaunastaan tunnettua femisosialisti Maryan Abdulkarimia, punaisen yliopiston politrukki Minja Koskelaa ja vasemmistolaisen Guardian -lehden värillistä toimittaja Siji Jabbaria. Vasta-argumentteja heidän mielipiteilleen ei jutussa esitetä. Uutisjutun prologissa kerrotaan, että

Hollannissa kipuillaan paikalliseen jouluperinteeseen kuuluvan Musta Pekka- eli Zwarte Piet -tradition kanssa. Suomessa murjaanista ei vielä edes keskustella.

Ylen uutistoimituksessa hykerreltiin todennäköisesti jo jutun ilmestyessä, sillä he tiesivät, että tyrkyttämällä tällaista keskustelunavausta joku toimeton hyväkäs tarttuu siihen varmasti. Näin saadaan valtakunnan otsikoihin punavihreiden toimittajien rakkain aihe, loputon jankutus rasismista, joka koskee rasistisesti vain valkoisia. Jo tapaninpäivänä Ylessä voitiin läimäytellä yläfemmoja kun Verkkouutiset julkaisi uutisen Mustatut kasvot liikaa – Stockmann veti pois tiernapoika-videon, pyytää anteeksi.

Ennalta arvattavasti Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturit olivat triggeröityneet Ylen jutusta, koska siinä mainittiin heissä ehdollisen refleksin synnyttävä sana rasismi. Seuraavaksi moralistiselle raivoamiselle piti etsiä sopiva vihan kohde, jollaiseksi löytyikin lopulta tavaratalo Stockmannin tiernapojatvideo.

Toimittaja Puukan mielipidekirjoituksessa tiedetään sentään kertoa, että "sen [Tiernapoikien] juuret ovat keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä ja kuvaelman keskiössä on kolmen tietäjän käynti Jeesus-lapsen luona". Kuvaelmaan kuuluu olennaisesti Afrikasta peräisin oleva hahmo, murjaanien kuningas. Jotta näytelmä olisi uskottava, on murjaanien kuningasta esittävän valkoisen mustattava kasvonsa, koska Saharan eteläpuoliset asukkaat ovat kiistämättä iholtaan lähes mustia. Tässä ei siis ole lähtökohtaisesti mitään rasistista vaan etnisen homogeenisyyden synnyttämästä käytännöstä. Nyt kun Suomeen on jo tunkeutunut huomattava määrä mustia afrikkalaisia, tarvetta blackface-käytännölle ei ole, vaan Tiernapojissa voitaisiin käyttää aitoja "murjaaneja". Jostain syystä afrikkalaisperäiset nuoret eivät ole olleet kovin kiinnostuneita kuvaelmasta, joten turha tässä on siksi suomalaisia syyttää.

Mitä taas tulee Minna Koskelan mainitsemaan kulttuuriseen omimiseen (Cultural appropriation), käsitteen ideologisesti latautunutta taustaa ei avata jutussa mitenkään, mikä ei ole sinänsä yllätys. Se paljastaminen kun kertoisi paljon lukijalle, millaisilla motiiveilla ja ideologialla asiasta vouhkataan. Kyseessä on siis yhteiskunnallisten hörhötieteiden kuten valkoisiin vihamielisesti suhtautuvassa Critical White Studies piirissä kehitelty kulttuurimarxilainen termi, joka on viime vuosina levinnyt punavihreiden toimittajien rummutuksen ansiosta myös julkiseen keskusteluun.

Objektiivisesti arvioituna kulttuurinen omiminen ei kestä vettä, koska siinä kritiikin kohteena on epäreilusti ainoastaan valkoiset. Tosiasiassa kritiikin pitäisi olla täsmälleen päinvastaista, sillä värilliset ovat omineet itselleen kaiken valkoisen miehen luoman sivistyksen, teknologian ja kulttuurin. On vaikea kuvitella törkeämpää kulttuurista omimista kuin se, että mustat räppärit ajavat saksalaisvalmisteisella BMW-autolla, kuuntelevat digisteroistaan huippustudioissa tuotettua mölyään ja ottavat kännykkäkameralla kuvia tosistaan. Vaadimme anteeksipyyntöä!

Internetin punaviherkaartin moraalinen närkästyminen milloin mistäkin asiasta on valtamedian antamasta näkyvyydestä huolimatta pienen piirin harrastus, joka ei kansan enemmistöä liikuta. Tämän ovat ilmaisseet myös eräät tunnetut poliitikot kuten Kokoomuksen Wille Rydman, joka on tuominnut Stockmannin paniikkireaktion, koska siinä alistuttiin muutamien ammattivalittajien kitinöille. Facebookissa hän kirjoittaa:

Vastustan jyrkästi sellaista ajattelua, että julkinen itseilmaisu pitäisi mitoittaa herkkähipiäisimpien mukaan. Nyt joku elämäntapaloukkaantuja alkoi vinkua tiernapojista ja Stockmann hätäpäissään rupesi hyppimään vinkumisen tahtiin. Noloa Stockmannilta. Erityisesti moniarvoisessa yhteiskunnassa kannattaa katsoa lähinnä peiliin, jos tämän tästä löytää herneenpalkoja nenästään.  

Parasta tiernapojissa on sen historian kuluessa saavuttama aivan surrealistinen muoto. Se on periaatteessa joulukuvaelma, mutta ainoa Raamatusta tuttu henkilö siinä on Herodes. Styränki Herootes alistaa mustan "murjaanien kuninkaan", ja lopussa ylistetään Venäjän keisari Aleksanteria, joka puolestaan kukistaa styrängin. Ja tämä sitten jotenkin liitetään Kristuksen syntymään. Aivan absurdia tarinankerrontaa, mutta sitäkin hilpeämpää.

Rydman ei ole huomioineen yksin, sillä Stockmann on saanut jo nyt valtavan määrän vastaprotesteja, jotka ovat painoarvoltaan huomattavasti tärkeämpiä kuin äärivasemmistolaisten ammattiloukkaantujien, koska niissä on kyse maksavista asiakkaista. Eräs sosiaalisessa mediassa näytillä ollut valitus pukee sanoiksi monen tavaratalossa käyvän vakioasiakkaan tunteet:

Olette näköjään menneet nöyristelemään poliittisen painostuksen edessä. Tiedoksi, että tuolla prosentilla suomalaisia, jotka käyvät jatkuvaa poliittista kampanjaa sairaiden ääriaatteidensa edistämiseen, ei ole ostovoimaa. He saavat sossusta pari euroa ja juovat ne baarissa.  

Me 99 prosenttia ostovoimaisista kanta-asiakkaista emme halua katsella tuollaista nöyristelyä ja oman arvomaailmamme halveksuntaa. Ette ilmeisesti ymmärrä, että mekin voimme viedä rahamme jonnekin muualle, kun me emme ole poliittisesti aktiivisia emmekä kampanjoi julkisella mielensäpahoittamisella tai lähettämällä teille palautetta.  

No nyt siihen tulee muutos. En aio ostaa teiltä mitään ennen kuin lopetatte tuon nöyristelyn pienten äärivasemmistolaisten sosiaalipummiporukoiden edessä. Samaa ehdotan ystävilleni sosiaalisessa mediassa.  

Tämä on ikävää mutta ainoa keino kun vastapuoli on aloittanut tällaisen mainekampanjoinnin. Ainoa tapa neutralisoida se on käydä vastakampanjaa jotta yritykset ymmärtävät että mainehaittoja voi kärsiä yhtä lailla hiljaisen epäpoliittisen enemmistön kuin äänekkään poliittisen vähemmistön menetettyä arvostuksen yhtiötä tai sen brändejä kohtaan.  

Ystävällisin terveisin ostovoimainen kanta-asiakas

Äärivasemmisto ei pysty tätä nykyä muuhun kuin reaktiiviseen toimintaan ja sabotaasiin, josta kertovat viimeaikaiset Alpakkagate, Husugate ja Tiernapojatgate. Lisäksi tähän listaan on noussut joulunpyhinä huomiota herättänyt Turun kaupunginkirjaston rouhimisgate, kun kirjaston työntekijä Ville Sirkiä kertoi Facebookissa poistaneensa omavaltaisesti epämielyttävää totuutta edustaneen Henry Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta.

Tapauksen "periaatteellisuus" on nostanut monissa kansalaisissa niskavillat pystyyn, vaikka valtamediassa vastaava toiminta on volyymiltaan miljoona kertaa yleisempää. Hallitsevan hegemonian agendaa perustellusti kyseenalaistavia puheenvuoroja ei yksinkertaisesti haluta julkisuuteen. 

Tätä samaa halusi kirjastovirkailija Ville Sirkiä, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Laasasen kirja naisten seksuaalisesta vallasta on itsestäänselvyydessään melko lattea, sillä kaikki jotka eivät ole viettäneet elämäänsä maakuopassa tietävät siinä esitetyt faktat ja montaa kertaa vahvistetetut teoriat. Yhteiskunnallisen keskustelun "hienotunteisuuden" eli itsesensuurin vuoksi niitä ei vain ole sallittua sanoa ääneen. 

Syy, miksi "salatun tiedon" hävittämiseen syyllistyi profeministimies ei ole yllätys. Suurelle osaa naisia Laasasen kirjan esille ottaminen julkisuudessa ei haittaisi, sillä se ei muuttaisi heidän asemaansa tippaakaan epäedulliseksi, koska mikään "paljastaminen" ei vaikuta biologisten sukupuolten määrättyihin preferensseihin ja käyttäytymiseen parisuhdemarkkinoilla. Ainoa ketä Laasasen kirja häiritsee on mekkoeinarit kuten Ville Sirkiä, koska siinä osoitetaan hänen kaltaisten Cuck-miesten tekopyhyys, koomisuus, ja halpamaiset (usein seksuaaliset) motiviit omaa sukupuolta häpäisevälle "ritarillisuudelle".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

MEDIAN HYÖKKÄYS SUOMALAISUUDEN SÄILYMISTÄ VASTAAN ITSENÄISYYSPÄIVÄN ALLA

"Kuka tahansa voi suomalainen", mutta
japanilainen voi olla vain etninen japanilainen.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä kaksi johtavaa valtamediaa, Helsingin Sanomat ja Yleisradio, ovat julkaisseet runsaasti mielipideuutisia, jotka puolustavat petoksellisen pseudoeliitin näkemystä vesitetystä suomalaisuudesta, jossa koko kansakunnan idea on hukattu. Viestinä on, että Suomea ei ainoastaan voida vaan ennen kaikkea pitää täyttää Euroopan ulkopuolisilla muukalaisilla. Pienen suomea puhuvan itämerensuomalaisen väestön matalan intensiteetin kansanmurhaa perustellaan globaalikapitalismia palvelevan monikullttuurisuuden "välttämättömyydellä" ja sillä, että oikeastaan kuka tahansa voi halutessaan olla suomalainen.

Ylen uutisessa Suomi selviäisi 100 000 turvapaikanhakijasta, miljoona olisi jo liikaa – Raportti selvitti kolme skenaariota esitetyt mielettömät minimiluvutkin saadaan näyttämään "järkeviltä" kun ne rinnastetaan reaalimaailman ulottumattomissa oleviin miljooniin. Kun turvapaikkaturistien maksimimäärä nostetaan absurdeihin lukuihin, alkaa 100 000 näyttää kohtuulliselta, vaikka sekään ei sitä todellisuudessa ole.

Sisäministeriön tilaama tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, johon vastasi sisäministeriön hallinnonalan virkamiehiä ja sidosryhmien asiantuntijoita. Vastaajat olivat demarivetoisen julkishallinnon ammattilaisia, jotka käytännössä vastaavat maahanmuuttopolitiikan toteutuksesta. Kysely paljasti, kuinka he jo lähtökohtaisesti hyväksyvät muukalaisinvaasion eivätkä siksi pyri estämään sitä mitenkään, päinvastoin.

Talouselämän, virkamiesten ja politiikkojen suusta kuulee jatkuvasti puheenvuoroja, joissa toistetaan kuinka Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia (lue: afrikkalaisia), koska ärjyvä työvoimapula on ollut viimeisen 30 vuoden ajan jo aivan nurkan takana. Lisäksi uudet tulijat olisivat innovatiivinen voimavara. Tällä perusteella Suomella menisi sitä paremmin, mitä enemmän maahan tulisi ulkomaalaisia. Jostain syystä kyselyyn vastanneet virkamiehet eivät iloitsekaan miljoonasta kultamunasta, vaan näkevät sen ongelmana:

Suurimpina ongelmina miljoonan turvapaikanhakijan skenaariossa nähtiin kustannusten nousu, turvallisuusresurssien vähyys, rajaturvallisuuden heikkeneminen, kuntien haluttomuus ottaa vastaa tai kotouttaa tulijoita, sekä kansainvälisten palautussopimusten riittämättömyys ja epämääräisyys.

Kyselyn tendessimäisyys näkyy jo kysymyksenasettelussa, kun virkamiehiltä kysyttiin kehitysehdotuksia, jotta Suomi selviäisi mahdollisesta miljoonan turvapaikanhakijan tulosta. Kysymyksen mielekkyys on samaa luokkaa, jos sisäministeriön virkamiehiltä olisi vuonna 1944 kysytty, että miten suomalaiset aikovat selviytyä sen jälkeen kun maa on miehitetty ja suuri osa kansasta siirretty Siperiaan. Tai henkilökohtaisemmin: mitä ajattelit tehdä sen jälkeen kun sinua on ammuttu päähän?

Käsien nostaminen pystyyn muukalaisinvaasion edessä näkyy vastauksissa, joissa ainoaksi ratkaisuksi nähdään kantaväestön aivopesu ja pakkosopeuttaminen itse aiheutettuun ongelmaan. Virkamiehet eivät tietenkään puhu indoktrinaatiosta, vaan käyttävät siitä kiertoilmausta "yhteiskunnallinen vuoropuhelu". 

Koko mieletön ruljanssi voitaisiin haluttaessa välttää, jos valtio noudattaisi sen ensimmäistä perusperiaatetta eli omien kansalaisten etujen ajamista, joka tässä skenaariossa tarkoittaa rajojen sulkemista ulkopuolisilta vapaamatkustajilta.

Suositukset keskittyivät hallinnolliseen ja lakien kehittämiseen, mutta niissä toistui myös esimerkiksi yhteiskunnallisen vuoropuhelun vahvistaminen sekä kouluissa, siviilipalveluksessa ja armeijassa annettava opetus laajamittaiseen maahantuloon liittyen.

Yhdessäkään ehdotetussa vastauksessa ei mainittu rajojen sulkemista, vaan ainoana oletuksena on, että jotenkin ne miljoona maahanpyrkijää on majoitettava ja elätettävä. Kansalaisten tulevaisuudenturvan kannalta olisi välttämätöntä tietää, onko näillä virkamiehillä ylipäätään mielessä joku luku, jolloin rajat voidaan sulkea. Pahoin pelkään, että jos sitä lukua ei ole edes miljoonan kohdalla, sitä ei löydy silloin 50 miljoonan tai muunkaan määrän kohdalla. Nämä virkamiesluopiot ovat antautuneet jo etukäteen.

                                                               

                                                         ************************

Samoilla itseavustetun etnisen kansanmurhan lähteillä ollaan Helsingin Sanomien gallup-jutussa Lähes puolet suomalaisista ottaisi Suomeen lisää maahan­muuttajia – ”Ehkä ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei se ole maahanmuuttaja, joka tulee ja vie työt". Kyselyn otosta ei selvitetä jutussa mitenkään tarkemmin, luultavasti siksi, että tuloksista päätellen pääosa haastatteluista tehtiin Helsingin humanistisen tiedekunnan kampusalueella. 

Vastaavasti tulosten tulkinnassa asiantuntijavalinta oli jälleen kerran ehtaa Hesaria, sillä sosiologi (sic) Lena Näre tunnetaan Stop deportations -aktiivina, ja jonka tendenssitutkimukset keskittyvät sukupuolen ja intersektionaalisuuden tutkimukseen sekä etnisiin suhteisiin ja rotukysymykseen. Helsingin Sanomien gallupin tulosten selittäjäksi oli siis valittu henkilö, jolla on puolueellinen intressi maahanmuuttokysymyksessä. Vähän kuin pukki kaalimaan vartijana.

Myös kysymysten harkitulla asettelulla haluttiin saada toivottuja vastauksia. Siksi gallupissa ei tehty minkäänlaista eroa maahanmuuttajien välillä. Se tosiasia, että suomalaisilla ei ole mitään sitä vastaan, että saksalainen laivainsinööri Jürgen tulee tänne töihin, ei tarkoita sitä, että vastaajat toivottaisivat tervetulleeksi myös lapsisotilaana uran tehneen kognitivisesti haasteellisen N'mgomon, vaikka hänkin on "maahanmuuttaja". 

Jutun alussa haastatellun Biju Krishnan esittämä vertaus ”Sokeri ei vain sulaudu maitoon vaan myös parantaa maidon makua” on herättänyt laajalle levinnyttä hilpeyttä. Vanhojen viisauksien hyväksikäyttö monikultturismia puolustavissa lausunnoissa alkaa olla jo tuttua kauraa median kiiltokuvajutuissa. Ne ovat myös helposti kumottavissa vastakkaisilla itsestäänselvyyksillä ja kansanviisauksilla. Esimerkiksi hippunen vierasta ainetta voi olla tuhoisaa pääsubstanssille kuten kahvikupillinen öljyä kaivon vedelle. Paras vastaviisaus Krishnan lainaukselle on hunajatynnyri ja siihen lisätty nokare ihmisulostetta. Kynnenpään kokoinen kikkare kun pilaa koko hunajan, aivan kuten yksi mätä omena tuhoaa koko korin.

                                                         ************************

        

Valkoisiin rasistisesti kohdistuva rasismijankutus on yksi tapa luoda keinotekoista syyllisyyttä ja murentaa eurooppalaisperäisten ihmisten identiteettiä. Amerikkalaisten "rasismista" kertovien yksipuolisten uutisjuttujen tarkoitus on luoda kollektiviista synnintuntoa myös suomalaisiin, koska mekin olemme valkoisia.  

Ylen verkkosivuilla julkaistu Jani Parkkarin kirjoitus Lähiönuori Freddie kuoli väkivaltaisen poliisin otteisiin – USA:n piilorasismi tappaa mustia nuoria miehiä, ja se myös nosti Trumpin valtaan voisi olla suoraan Voima-lehdessä, sillä sen verran yksipuolisesti se kuvaa Amerikan rotutilannetta. Jutun yliolkaiset heitot on helposti kumottavissa ja sen tekeekin Tuukka Kuru facebook sivullaan:

"Nykyisin enemmistö valkoisista amerikkalaisista uskoo, että mustien köyhyys johtuu muusta kuin syrjinnästä. Avoin rasismi on vähentynyt, mutta piilorasismi on juurtunut syvälle."  

Onko rasistista olettaa että väestöryhmän omalla käyttäytymisellä voi olla sen asemaa parantavia tai heikentäviä vaikutuksia?  

"Mustat ovat edelleen köyhempiä, kipeämpiä ja huonommin koulutettuja kuin valkoiset amerikkalaiset. Näin on siitä huolimatta, että rasismin määrä Yhdysvalloissa on romahtanut viimeisen 50 vuoden aikana."  

Ehkäpä mustien heikompi yhteiskunnallinen asema johtuukin jostain muusta kun "rasismin määrästä". Korkea riski väkivaltarikoksiin, alhainen koulumenestys ja yh-äiteys ovat kyseisen väestöryhmän sisäsyntyisiä ominaisuuksia, eikä valkoisilla ole niihin osaa eikä arpaa.  

"Amerikkalaisten suosima selitys mustien heikkoon asemaan on institutionalisoitunut piilorasismi."  

Amerikkalaisten vai (((amerikkalaisten)))?  

"Tunnetuin esimerkki tällaisesta rasismista on crackista ja kokaiinista annettavat erilaiset rangaistukset."  

Eri huumeiden käyttäjät saavat toisistaan poikkeavia rangaistuksia siksi, koska niiden käyttäjillä on toisistaan poikkeavat rikosrekisterit. Valkoinen kokaiinin käyttäjä, joka ei ole syyllistynyt muihin rikoksiin, saa pienemmän tuomion kuin crackia käyttävä musta, joka on jo aiemmin tuomittu neljästä pahoinpitelystä.  

"Tutkijoiden mukaan monet instituutioiden omaksumat käytännöt paljastuvatkin lähemmässä tarkastelussa mustia syrjiviksi. Kovat vankeusrangaistukset esimerkiksi kohdistuvat rikostyyppeihin, joihin syyllistyy useimmiten musta kuin valkoinen tekijä."  

Jostain kumman syystä törkeästä pahoinpitelystä, henkirikoksesta ja aseellisesta ryöstöstä saa kovempia tuomioita mitä rattijuopumuksesta.  

"Kun autovakuutuksen hinta määritellään asuinalueen postinumeron perusteella, monet mustat kuljettajat ovat joutuneet maksamaan automaattisesti korkeimman riskiluokan maksun."  

Mikäli autolla on suurempi riski tuhoutua levottomilla asuinalueilla, miksi vakuutusyhtiö EI perisi korkeampaa hintaa?  

"Sama yleistämisen logiikka pätee esimerkiksi mainoksiin. Tutkimusten mukaan mustille amerikkalaisille suunnataan enemmän roskaruokamainoksia kuin valkoisille. Tällaisessa kohdentamisessa ei ole itsessään mitään väärää, sillä markkinatutkimukset kertovat, että mustat syövät enemmän pikaruokaa kuin valkoiset."  

Miten tämä liittyy syrjintään tai valkoisiin?  

"Fiksu yrittäjä tietää tämän ja perustaa salaattibaarinsa valkoiselle asuinalueelle. Avoin kysymys on, voiko häntä syyttää rasismista."  

Rasismi ei kannata salaatin teossa, totesi ylekin aikoinaan.  

"Koulujen ja opettajien entistä kovempi kilpailuttaminen on johtanut siihen, että koulut ovat nyt rodullisesti enemmän eriytyneitä kuin 1960-luvulla. Lähes täysin mustien peruskoulujen määrä on Yhdysvalloissa kaksinkertaistunut sitten 2000-luvun alun."  

Samaan aikaan yksityiskoulujen opiskelijoista selvä yliedustus on valkoisia. Valkoiset opiskelijat siirtyivät julkisista kouluista yksityisiin tasan siinä vaiheessa, kun keskushallinto alkoi kyydittämään mustia oppilaita valkoisiin kouluihin.  

"Vuonna 2013 tehdyssä laajassa asennetutkimuksessa 83 prosenttia valkoisista arvioi, että mustien huonompi yhteiskunnallinen asema johtuu "jostain muusta kuin syrjinnästä"."  

83% valkoisista näyttäisi olevan ihan fiksua porukkaa.  

"Vääryydelle allerginen kansanluonne selittyy Yhdysvaltojen monimuotoisuudella. Kun ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin ideologia, yhteisistä opinkappaleista halutaan pitää tiukasti kiinni."  

Oho, eikös pelkkä "ihmisyys" toimikaan tarpeeksi vahvana liimana ryhmähengen synnyttämiseksi?

                                                         ************************

Tuleva itsenäisyyspäivä on saanut myös työtä vieroksuvan äärivasemmiston aktivoitumaan. Yle uutiset kertoo tänään, että Lastentapahtuma alpakoineen joutuu siirtymään äärioikeiston mielenilmauksen tieltä Helsingissä. 612.fi yhdistys oli varannut tilaisuuden Töölön torille itsenäisyyspäiväksi jo viime vuonna, kun taas Suomen 100-vee synttärit -niminen lastentapahtuma ilmoitti tulevansa samaiselle torille vasta viime viikolla. 

Sinänsä totuudenmukaisen jutun totuusarvoa laskee otsikossa mainittu "äärioikeisto", koska tilaisuus on kaikille avoin poliittisesta kannasta riippumatta. Tietysti valtamedian punavihreille toimittajille mikä tahansa kansallismielisyys on "äärioikeistolaisuutta", joten tässä suhteessä Yle pysyi tyylilleen uskollisena. Otsikon toinen tahallinen virhe on puhua mielenilmauksesta, sillä kyseessä ei ole poliittinen tilaisuus, toisin kuin klo 16.00 Narinkkatorilla alkava Kohti vapautta! -marssi.

On selvää, että ensin varanneella ja monta kertaa aiemmin samana ajankohtana järjestetyllä 612-tapahtumalla on etuajo-oikeus. Ylen uutisessa tapahtumien päällekkäinen buukkaus selitetään viranomaisten informaatiokatkoksella, mutta syynä saattaa olla myös se, että poliisin sisällä on korruptoituneita voimia, joilla on halu sabotoida soihtukulkueen läpiviemistä. 

Mitä tulee niin sanottuun lastentilaisuuteen, siinä haiskahtaa selvä radikaalivasemmistolainen kieroilu. Kuinka sattuikaan, että kuin tyhjästä tulee "lasten 100-vee synttäritilaisuus", joka haluaa järjestää juhlan samassa paikassa ja samaan aikaan kuin 612-yhdistys. Ei tarvitse kummoistakaan päättelyä tietääkseen, että lastentilaisuuden todellinen tarkoitus oli estää soihtukulkue ja loukata näin kansalaisten poliittisia toimintavapauksia. 

Koko kuviossa alhaisinta on se, että anarkokommunistit ovat valmiita laittamaan jopa lapset kulttuurimarxilaisen mädätyssotansa etulinjaan. Vahvistamattomat lähteet kertovat, että ainakin Systeemin syöttiläänä tunnetulla porvarianarkisti Suvi Auvisella olisi jotain osuutta asiaan. Myös suomalaisen työväenluokan petturina tunnetulla Dan Koivulaaksolla on sanottu olevan näppinsä pelissä tässä sangen nilkkimäisessä manööverissä. Se tiedetään nyt jo varmuudella, että "lastentapahtuman" yksi järjestäjistä on Aleksi Pahkala, joka on järjestänyt Helsingissä aiemmin kaksi suurta suomalaisvihamielistä tapahtumaa, Meillä on unelma -konsertin heinäkuussa 2015 ja Peli poikki! -mielenosoituksen syyskuussa 2016. 

Uuden ajan punakaartilaisten häiriköinnissä mentiin viime yönä astetta kovempiin keinoihin, kun itsenäisyyspäivän rockkonsertin ravintolan omistajan kolme autoa tuhopoltettiin viime yönä. Asiasta kertoo verkkolehti Kansalainen jutussaan Suomi 100 -keikkaillan ravintoloitsijan autot paloivat. Vielä toistaiseksi Yle ei ole kertonut tästä vasemmistoterrorista mitään, vaikka jopa Helsingin Sanomat uutisoi asiasta.

Valtion subventoimien vasemmistoelättien terroria ehti mehustella heti tuoreeltaan järjestelmälle työtä tekevä apurahakapinallinen Suvi Auvinen twiitissään.

Duunariporukan kanssa näillä auvisilla ja koivulaaksolla ei ole mitää tekemistä. Ties mistä pumpatuilla rahoilla tehdään ekologisesti kestämättömiä lentomatkoja Kauko-Aasiaan lomailemaan.

Viimeksi Auvinen nähtiin 1000 euron sisänpääsyrannekkeella kasvuyritys- ja teknologia-alan tapahtumassa Slush. Sorretun työväenluokan sankari vai Systeemille huoraava punaporvari?

Päivitys 5.12.2017: Voiman maksullisen versiossa Nyt-liitteessä Cuck-poju Pekka Torvinen harmistuu jutussaan Öyhöttäjät arvelivat alpakoiden olleen salaliitto natseja vastaan, mutta natseja vastaan on olemassa vain liitto, ja sen nimi on yhteiskunta Ylen uutisesta, koska siinä kysyttiin aiheellisesti, oliko lasten alpakka-tapahtuman paikka ja aika valittu tarkoituksella estämään epäpoliittinen 612-soihtukulkue. Kysymys on relevantti, sillä onhan Ylen jutussa haastateltu "lasten tapahtuman" järjestäjä Aleksi Pahkala tunnettu suomalaisvihamielinen agitaattori, joka on järjestänyt parikin vihamarssia, joissa on vastustettu Suomen oikeutta päättää omista rajoistaan.

Siinä missä Yle kutsuu soihtukulkuetta "äärioikeistolaiseksi" Torvinen ei omassa jutussaan pahemmin kursaile, vaan nimittelee tapahtumaa valhellisesti natsistiseksi moneen kertaan. Politrukiksi ryhtyneen toimittajan provokaatio on sen verran törkeä, että järjestäjien kannattaisi vaatia julkista anteeksipyyntöä, oikaisua ja vastineen julkaisua. 

Torvisen juttu itsessään noudattaa tuttua äärivasemmistolaista retoriikkaa ja valheellisten mielikuvien luomista. Nilkkimäisen omahyväisesti toimittaja kutsuu lastentapahtumien vilpittömyyden epäilijöitä "öyhättäjiksi". Näiltä itsensä hyviksi ihmisiksi korrottaneilta lumihiutaleilta leimaaminen ja demonisointi sujuu helposti, kunhan kohteet vain edustavat näkemystä, joista eivät itse satu pitämään. 

Toinen tuttu retorinen keino on pitää kaikkea vasemmistoliberaalien temppujen perusteltua epäilemistä vainoharhaisena "salaliittopuheena". Huvittavaa, että juuri punavihreät horisevat kuvittellisen "äärioikeiston" salaliittofiksaatiosta, vaikka heidän oma maailmankuvansa muodostuu vainoharhaisesta selityksestä, jossa maailmaa hallitsee rautaisella otteellaan "patriarkaatti" ja "valkoiset rasistiset heteromiehet". Näitä "vaiettuja totuuksia" he voivat julistaa täysin vapaasti maan suurimman sanomalehden sivuilla.

Joko Torvinen on nukkunut aatehistorian oppitunneilla tai sitten punaisen yliopiston dosentit ovat kertoneet hänelle luennoillaan siistityn version Antifan historiallisesta taustasta. Toimittaja nimittäin väittää, että antifasistit eli käytännössä Antifa ei edustaisi äärimmäistä ajattelua kun se suhteutetaan hegemonisena määrittelijänä nykyään toimivaan järjestelmään (joka sekin on äärimmäistä historiallista katsannossa, mutta se on eri keskustelun aihe):

Natsit ovat ääripää, jota vastaan ei voi asettua toista ääripäätä. Edes väkivaltaiset antifasistit eivät ole tuo toinen ääripää, sillä natsismi oli ja on totalitaristinen ideologia.

Yksinkertaisen lapsellisessa maailmanselityksessä (kuu)natsit edustavat torivisille jonkinlaista Tähtien sota -uusmoralismia, jossa hyvä ja paha erottuvat selkeästi. Tästä taas seuraa, että omien puolella ei voi olla pahoja. Totuus kuitenkin on, että Antifa edustaa 1900-luvun ensimmäistä ja tuhoisinta totalitaristista ideologiaa kommunismia. Tästä löytyy vaivatta paljon lähteitä kuten verkkoartikkeli The Communist Origins of the Antifa Extremist Group ja The Federalistin juttu Antifa Is Not Fighting For Freedom, But For Communist Revolution. Myös Antifaa sympatisoivat valtalehdet kuten Washington Post ja New Yorker myöntävät liikkeen suoran yhteyden äärivasemmiston totalitaristisiin ideologioihin ja tavoitteisiin. Jostain syystä tämä näyttää olevan tuntematonta toimittaja Torviselle. Todennäköisempää on, että hän yksinkertaisesti vain valehtelee.

Helsingin Sanomien tilauskanta on vuosi vuodelta romahtanut, koska se ei edusta enää sen alkuperäistä suurta lukijakuntaa, keskiluokkaisia oikeistoliberaaleja. Lehden omistajat ovat täyttäneet varsinkin Nyt-litteen kaiken karvaisilla punaisen yliopiston hipsteröivillä kaupunkilaisfriikeillä. Tässä suhteessa humanistista hömppää opiskellut punavirhreä Torvinen on rasittavuudessaan aika tyypillinen Nyt-liitteen moralisti-hysteerikko.

                                                         ************************

Yle TV1 Maanantai 4.12. klo 21:00, A-studio 

Suomi 100 - Kuinka tästä eteenpäin? HD

Linkki Yle Areenaan.

Hienoa Yle, että teiltä löytyy itsenäisyyden juhlavuonna röyhkeyttä näyttää päivästä toiseen keskisormea suomalaisille. Kun puhutaan maamme tulevaisuudesta, keskivertosuomalainen luulisi, että siitä olisi puhumassa suomalaisia perheellisiä heteroita, mutta eihän tällainen käy Ylelle. 

Siksi Suomen tulevaisuudesta piti olla sönköttämässä etnisen suomalaisuuden hiipumista toivova uusmarxilainen somali Maryan Abdulkarim – ties kuinka monennetta kertaa! Toisena "asiantuntijana" oli digitalisaation ja muutosjohtamisen asiantuntija Lassi Kurkijärvi, joka totesi heti alussa, että haluaisi antaa kaikille suomalaisille lahjaksi Finlaysonin Tomi of Finland -lakanapaketin, koska se edustaa "hienoa perinnettä" ja "me suomalaiset osataan tehdä hommat eri tavalla". Hiljaiseksi vetää.