MYÖS YLE LIITTYI HS:N LYNKKAUSPARTIOON, JOSSA EI SUVAITA "VÄÄRIN AJATTELEVIA" YRITTÄJIÄ

Finlaysonin Jukka Kurttila haluaa edistää homoagendaa.
mutta suuttuu jos hänen agendastaan ei pidetä.

Reilu viikko sitten (22.10.2017) Helsingin Sanomat aloitti lehdistökampanjan suurena työllistäjänä tunnetun Tavartalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäistä vastaan. Laatujournalistiseksi julkaisuksi itseään kutsuvan Helsingin Sanomien sunnuntainnumeron juttu Näin halpahallipatruuna Juha Kärkkäinen radikalisoitui ja ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa on poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan härskeintä mitä maassamme on viime vuosina julkaistu. Kyse on halpahintaisesta mustamaalausjutusta, jollaisia on yleensä totuttu lukemaan takavuosien Hymy-lehdestä. Mitään ajankohtaista syytä häväistyskirjoitukselle ei ollut, seikka, jonka Juha Kärkkäinen huomioi verkkolehti Nykysuomelle lähettämässään avoimessa tiedotteessa:

Vaikka yhtiötä ei ole enää pitkään aikaan liitetty esimerkiksi sananvapausoikeudenkäynteihin ja vaikka KauppaSuomi on lakkauttanut mielipidepalstansa, julkaisi HS meistä jälleen monisivuisen artikkelin tuoreessa sunnuntailiitteessään.

Helsingin Sanomien motiivi jutun julkaisemiselle oli alhaisuudessaan mitä ilmeisin. Tarkoituksena oli saada aikaan julkinen "kohu", jotta mahdollisimman moni median punavihreitä muotiarvoja seuraava yritys tarttuisi hype-syöttiin ja  katkaisisi yrityssuhteen Tavaratalo Kärkkäiseen. Eräät yritykset ovatkin jo lopettaneet kaupankäynnin Kärkkäisen kanssa luultavasti siksi, että ne haluavat mielistellä trendien harjalla olevaa pientä punavihreää joukkoa. 

Suurista mediataloista etenkin Helsingin Sanomia on ärsyttänyt jo pitkään Juha Kärkkäisen aikoinaan perustama Magneettimedia. Kärkkäinen on jättänyt lehden jo vuosia sitten, mutta pitkävihaisessa Helsingin Sanomissa ei voida olla anteeksi antamatta sitä, että hänen perustama lehti julkaisee edelleen kiusallisia faktatietoja globalisteista ja punaliberaaleista. Erityisen paljon maamme johtavaa printtimediaa on närästänyt Magneettimedian juutalaiskriittiset kirjoitukset. HS:n mustamaalauskampanjan keihään kärkenä olikin Kärkkäisen saama sakkotuomio kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta, vaikka oikeus ei kyennyt kiistämään kirjoituksissa esitettyjen argumenttien todenperäisyyttä. Vapaamuurareita vilisevä oikeuslaitoksemme katsoi, että Kärkkäisen rikos on siinä, että hänen lehtensä kautta kansalaisten keskuuteen levitettiin vaikutusvaltaisten sionistien kannalta ikäviä totuuteen perustuvia kirjoituksia. Tiedotteessaan Juha Kärkkäinen arvioi itse HS:n motiiveja:

On historiallisesti ainutlaatuista, että suomalainen lehdistö pyrkii järjestelmällisellä ja vuosia jatkuneella lokakampanjalla vahingoittamaan satoja suomalaisia työllistävää yritystä, vaikka yrityksen ei epäillä rikkoneen lakia tai kohdelleen sidosryhmiään huonosti. Kyse on vain päätoimittajien ja yrittäjän mielipide-eroista. HS:n artikkeli ei sisältänyt mitään uutta. Teksti pyrki antamaan vain tekohengitystä joukolle vanhoja syytöksiä, koska lehden toimitus ei allekirjoita yhtiön omistajan henkilökohtaisia arvoja.

Yleisradio antoi aatekumppaninsa Helsingin Sanomien käydä yksin Kärkkäisen vastaista kampanjaa toista viikkoa, kunnes eilen se  liittyi yhteisrintamaan julkaisemalla Magneettimedian maanisena vihollisena tunnetun Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttilan haastattelun. Verkkosivujen jutussa Pelkkä pussilakana voi johtaa tappouhkauksiin – Finlaysonin johtaja koettelee suomalaisten suvaitsevaisuutta Yle leipoo valikoivaa suvaitsevuutta kuluttajien kurkusta alas ajavasta liberaalifanaatikosta jonkinlaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturia – vieläpä ilman ironiaa, joka tekee haastattelusta todella hilpeää luettavaa.

Saamastaan mediahuomiosta huolimatta Kurttilan johtama Finlayson on yrityksenä pieni toimija alkuperäisiin omistajiinsa verrattuna. Vuoden 2016 lopussa yhtiöllä oli 87 työntekijää, joten se on melko mitätön tekijä verrattuna vaikkapa Tavaratalo Kärkkäiseen, joka antaa tällä hetkellä lähes viidelle sadalle suomalaisille työpaikan. Tosin Kurttilan kaltaisten suomalaisvihamielisten boikotoijien ansiosta moni saattaa menettää Kärkkäisellä työpaikkansa. Onneksi kuluttajissa on herännyt ostajasolidaarisuutta siinä määrin, että tämä skenaario tuskin tulee median ja trendiyritysten kovasta yrityksestä huolimatta toteutumaan.

Suuri osa suomalaisista taitaa kuvitella edelleen, että nyky-Finlaysonilla olisi jotain tekemistä aikoinaan tuhansia ihmisiä työllistäneen Finlaysonin kanssa. Alkuperäinen Finlayson meni eri fuusioiden kautta konkurssiin jo vuonna 2008. Lopulta vuonna 2014 Finlaysonin silloinen omistaja Capman myi kodintekstiililiiketoiminnot mainostoimisto Bob the Robotin perustajille, joihin kuului Jukka Kurttila. Käytännössä Kurttila osti pelkästään tunnetun brändin. Entisenä mainostoimistomiehenä hän on osannut käyttää häikäilemättömästi Finlaysonista saamiaan immateriaalioikeuksia asiakas- ja yhteiskuntaviestinnässään. 

Omistamallaan brändillä Kurttila on luonut yrityksestään merkittävämmän kuin se todellisuudessa onkaan. Mainosmaailman konkarina hän taitaa imagon luomiseen kuuluvan manipulaation, jolla voidaan myydä vaikka käärmeöljyä hyväuskoisille asiakkaille samalla kun hankitaan ilmaista mediajulkisuutta. Hänen median haltuunotossa yhdistyy saumattomasti markkinamaakarien ovela puliveivaaminen ja oman poliittisen agendan propagoiminen. Toisaalta nyky-Finlaysonin edistämän homopropagandan ja siihen liittyvän bisneksen taustalla lienee myös Kurttilan omat mieltymykset. 

Kun Magneettimedia alkoi paljastaa Kurttilasta ja hänen poliittisesta agendastaan valtamedian sivuuttamia tietoja, Finlayson julisti kauppasodan Tavaratalo Kärkkäistä vastaan. Magneettimediassa jukaistut analyysit Finlaysonin painattamista Tom of Finland -tuotteista luonnollisesti raivostuttivat suvaitsevaisena esiintyvää toimitusjohtajaa. Ylen haastattelussa tällainen bisneslogiikan rikkova ideologinen kiukuttelu tulkittiin kuitenkin "yritysvastuuna":

Finlaysonin yritysvastuu näkyy kaikessa. Kurttila lopetti pari vuotta sitten yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa Magneettimedian ”vastenmielisen propagandan takia”. Kurttila uskoi, että tavaratalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen tuki Magneettimedian kirjoituksia. Tapaus nousi jälleen puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Kärkkäisen yhteyksistä Suomen vastarintaliikkeeseen.

Piskuisen nyky-Finlaysonin toimintaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, onko kyseessä lainkaan yritystoiminnan edistäminen vai pelkkä mainosmiehen halu propagoida punaliberaalia identiteettipolitiikkaa ja ärsyttää erimielisiä:

Finlaysonin johtajana hän haluaa parantaa maailmaa. Toiveena on, että suomalainen muotoiluala seuraisi perässä. – Finlayson tulee seuraavina vuosina tutuksi osin ehkä yllättävistä asioista, jotka saattavat suututtaa ihmisiä.

Ylen toinen Tavaratalo Kärkkäistä sivuava uutinen ilmestyi tänään yhtiön verkkosivuilla ja tv-uutisissa. Verkkosivujen uutisessa Ohjelmistofirma kieltäytyi yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa – "Ajatukset eivät natsaa arvoihimme" ollaan hyvillään siitä, että myös Suomeen on rantautunut Amerikasta peräisin oleva kansakuntaa hajottava kulttuurisota, joka ulottuu nyt jo yritysmaailmaan. Vasemmistoliberaalien Yhdysvalloissa 1960-luvulla käynnistämä kulttuuritaistelu muuttui globalismin myötä repiväksi vasta 2000-luvulla, kun osa konservatiiveista ei ole enää tyytynytkään toisen posken kääntämiseen. Vasemmistoliberaalien julkisuudessa ilmenevä ärtyisä peppukipu johtuukin pitkälti siitä, ettei sen mielettömiksi käyneille vaatimuksille enää antauduta suoralta kädeltä. Tämän vuoksi liberaalien kampanjat ovat äityneet entistä julkeammiksi monopolisoimiensa "hyvien asioiden" puolesta.

Ylen verkkosivujutun videossa haastateltu helsinkiläinen ohjelmistoyritys Flo Appsin toimitusjohtaja Tapio Nurminen vinkuu Kurttilan lailla arvoista. Se näyttää olevan yksi monista keinoista, joilla pääkaupunkikuplassa toimivat yritykset rakentavat imagoaan:

– Katsoimme, että asiakkaan [Perussuomalaiset] arvot ovat menneet niin omituiseen suuntaan, että emme halua olla viemässä eteenpäin heidän toimintaansa.

Kun katsotaan mihin suuntaan ja kuinka alas länsimaat ovat menneet moraalisesti 1960-luvun jälkeen, on jokseenkin hirtehistä kuulla liberaalin bisnesnörtin suusta, että asiakkaan arvot ovat menneet "omituiseen suuntaan". Nurminen toistaa haastattelussa muutoinkin papukaijan lailla hegemonista monikulttuurimantraa ilman sen kummempia perusteluja. Omituisena itsenäisen ajattelun puutteena voi pitää sitä, että Nurminen näyttää hyväksyvän monikultturismin nimissä valikoimattoman ja ilman määrällistä takarajaa olevan ulkomaalaisinvaasion: 

Nurmisen mukaan perussuomalaisten arvot ovat ristiriidassa Flo Appsin monikulttuurisuusarvojen kanssa. Hänen mielestään on Suomelle hyväksi, että maassa asuu eri kulttuureja edustavia, eri kieliä puhuvia ja eri tavalla ajattelevia.  

– Kyllä maailma on globaali. Jos ajatellaan it-alan henkilökresursseja, meistä kantasuomalaisista ei löydy riittäviä resursseja infrastruktuurin pyörittämiseen. Tänne tarvitaan osaajia muualta, koko bisnes on muuttunut globaaliksi

Nurmisen peräänkuuluttama bisnesvetoinen globalismi ei ole loppujen lopuksi muuta kuin määrään perustuvaa utilitarismia, jossa kaiken mittana on taloudellinen hyöty. Globalistien mainostama arvoliberalismi on sekin vain savuverho, sillä talousajattelussa kaikki inhimilliset arvot ovat viime kädessä alisteisia taloudelliselle hyödylle, joka onkin ainoa jolla se eroaa puhtaasta nihilismistä. 

Globaalien suuryritysten harjoittaman yksiulotteisen talouslogiikan näkökulmasta niillä on hyvä syy edistää kansakunnat murskaava monikultturismia ja boikotoida niitä yrityksiä, jotka puolustavat kansallisia ei-liberaaleja arvoja. Tv-uutisissa kerrotussa juttuversiossa kerrottiin, että Suomessa boikottimalli on lainattu Yhdysvalloista, jossa suuryritykset ovat vastustaneet presidentti Donald Trumpin maahantulokieltoja terroristisista kehitysmaista. Trump-vastaiset valtamediat ovat esittäneet suurelle yleisölle nämä toimet suuryritysten haluna toimia "humaanisti" ja "vastuullisesti", vaikka todellisuudessa tämän kammottavan moraaliposeerauksen taustalla on pyrkimys saada myös jatkossa pidäkkeettä vierasta halpatyövoimaa. Suuryritykset laskelmoivat, että kutsumattomien muukalaisten avulla voidaan laskea yleistä palkkatasoa ja hankkia samalla lisää kuluttajia, jotka ostavat yhteiskunnan (valkoisten veronmaksajien) tuilla niiden tuottamaa rihkamaa. Tämä amerikkalainen Ponzi-kuvio on alkanut pakkoglobalismin seurauksena tulla tutuksi myös Suomessa.

Jutun lopussa asiantuntijaksi oli vielä kaivettu Yleisradion sertifioima punaisen yliopiston mielipideautomaatti, jolle ei tuottanut vaikeuksia tukea liberaalimedian ja imagotietoisten yritysten polkaisemia poliittisia noitavainoja.  Tällä kertaa asiantuntijana oli Yle Watchin sivuillakin (täällä ja täällä) tutuksi tullut Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen. 

Demlaan kytköksissä oleva Ojanen tunnetaan mm. siitä, että hän haluaa kansalta vaivihkaan uusittuun perustuslakiin vedoten samat taloudelliset edut kaikille maailman ihmisille, jotka ovat ymmärtäneet astua maamme rajojen sisäpuolelle. Ei siis ihme, että tämä 2000-luvun universaalikommunismia kannattava yliopistopolitrukki pitää yritysten boikotointia oikeutettuna niitä vastaan, jotka eivät jaa globalistien ääriliberaalia agendaa, jonka tarkoitus on tuhota bisnestä rajoittavat kansallisvaltiot ja perheinstituutiot. Modernin bisnesmaailmaan arvot eivät siis eroa juurikaan 1920-luvun "edistyksellisen vaiheen" Neuvostoliitosta. 

                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 19:00, Historia: Romanovien viimeinen matka 

Ohjelmassa seurataan keisarillisen perheen kohtaloa Venäjän vallankumouksen jälkeen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Poliittisesti korrekti eli valheellinen versio Romanovien lopun hetkistä. Julkisesta keskustelusta on siivottu kokonaan pois brittilläisen journalisti Robert Wiltonin aikalaistodistus, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Romanovien viimeiset päivät (2000). Tästä samaisesta kirjasta löytyvästä heprealaisesta kostosta löytyy materaalia myös suomalaiselta internetsivulta.

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 20:00, MOT : Punaisen Ristin pohjaton lipas 

Turvapaikanhakijoiden vyöry Suomeen toi Suomen punaiselle ristille lähes puolen miljardin euron rahavirran. Sen yhteistyökumppanit takoivat avokätisesti tehtyjen sopimusten avulla suuria voittoja. Toimittajana Lauri Miettinen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

VALTAMEDIAT KUTEN YLE VAIKENEVAT YOUTUBEN KIRISTYVÄSTÄ SENSUURISTA

Pari päivää sitten Googlen verkkosivuilta kerrottiin, että sen omistama YouTube aikoo jälleen kerran kiristää sensuuritoimiaan. Maailmalla mikään suuri uutistoimisto ja media ei nostanut asiaa esille, vaan uutista käsiteltiin ainoastaan pienissä riippumattomissa uutissivustoissa. Suomessa tapauksesta kertoi ensimmäisenä ja melkeinpä ainoana uutissivisto Nykysuomi uutisessaan Youtube kiristää sensuuria ADL apunaan.

Tällä kertaa YouTubessa sensuuri ulottuu myös sellaisiin videoihin, jotka eivät suoranaisesti levitä globaalieliitin pelkäämää totuus- eli "vihapuhetta", vaan karsinnan kohteeksi joutuu mikä tahansa "kiistanalainen" materiaali, joka ei miellytä asiantuntijaksi värvätyn pahamaineisen juutalaisen painostusjärjestön Anti-Defamation Leaguen eli ADL:n silmää. Puolueellisen sionistijärjestön valinta YouTuben vihapuheasiantuntijaksi ei ole yllätys, sillä Google/YouTube on juutalaisten Sergei Brinin and Larry Pagen omistama. Sattumaa ei liene sekään, että myös muut vekkomaailman vaikuttajat Facebook, Wikipedia, Yahoo, MySpace, E-bay ja jopa PayPal ovat heprealaisen heimon tiukassa monopoliomistuksessa.

Lyhyessä uutisessaan Nykysuomi kertoo:

Google aikoo mm. rajoittaa videoiden leviämistä, jotka eivät riko sen ehtoja, mutta joissa on ”kiistanalaista” sisältöä.

Videot, joista jotkut käyttäjät ovat valittaneet voivat nyt joutua rajoitetuiksi eri tavoin, vaikka ne eivät rikkoisia sääntöjä siinä määrin että ne poistetaan.

Rajoituksina voi tulla mm. varoitustekstejä, mainoksia ei sallita niille ja toimintoja kytketään päältä kuten kommentointi, tykkääminen tai se, että videota voidaan ehdottaa palvelussa.

Google myös käyttää yhä enemmän koneoppimista videoiden poistamiseen. Youtube on myös ottanut kumppanikseen 15 uusliberaalia toimitahoa pahan kitkemiseen palvelustaan.

Tunnetuin niistä on ADL, joka on mm. ilmoittanut, että luvut 13, 38, 83, 511 ja 43 ovat rasistisia. ADL:ää on myös syytetty siitä, että se väittää Israelin kritisoimista antisemitismiksi. 

ADL kieltää Armenian kansanmurhan samalla taistellessaan juutalaisten kansanmurhan unohtamista vastaan ja on lisännyt vihalistoilleen mm. juutalaisten kansanmurhasta selvinneiden jälkeläisiä.

YouTuben tiukentuneesta totuuden tukahduttamisesta ovat olleet huolissaan vain erilaiset riippumattomat sananvapausjärjestöt, libertaarit sekä kansallismieliset aktivistit, joihin sensuuri ensisijaisesti kohdistuu. Luonnollisesti äärivasemmisto on ollut uutisesta hiljaa, sillä se hyötyy eniten siitä, että poliittisten ideoiden ja vaiettujen totuuksien markkinoilla vastapuolen näkemykset vaiennetaan suurelta yleisöltä.

Maailman suurimman videoiden levityskanavan toimet ovat suututtaneet myös ne vaihtoehto-oikeiston aktiivit, jota suhtautuvat muutoin positiivisesti juutalaisiin. Heistä yksi tunnetuin, Ramzpaul, kertoo tuoreessa videossaan, että mikään uusnatsien propaganda ei ole kyennyt lisäämään niin paljon antisemitisimiä kuin ADL:n ryhtyminen YouTuben pääsensoriksi. Ramzpaulin mukaan YouTuben ratkaisu todistaa ikävällä tavalla, että natsien ennakkoluuloiset puheet juutalaisista ovat sittenkin totta.

                                                     *****************************

Yle Fem, torstai 3.8.2017. klo 19:00, Minun Ruotsini 

7/9. Juontaja Ylva Hällen työskenteli 1990-luvulla pakolaisleirillä. Nyt hän tapaa perheen, johon tutustui siellä. Syyriasta Ruotsiin paennut Fady on onnistunut aloittamaan Forshagassa uuden elämän perheensä kanssa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

HULLUUDEN RIEMUMARSSI OSA II

Reilu vuosi sitten maamme punaporvarilliset hyväkkäät, huonot pop-muusikot ja sateenkaariväen friikit saivat raivokohtauksen kansanedustaja Olli Immosen (ps) Facebookissa kirjoittamista totuuden sanoista. Tämän seurauksena valheessa elävät unelmoivat järjestivät pikatahtiin mielenosoituksen Helsingin Kansalaistorille. Yle Watch avasi tapahtuman todellista luonnetta kirjoituksessa Yle hekumoi hulluuden riemumarssilla. Eilen hyödyllisten idioottien moraaliposeeraus toistui, kun samat suomalaisvihamieliset pimeät voimat järjestivät Peli poikki -nimellä kulkeneen mielenilmauksen, jossa mielenosoittajat marssivat Helsingin Kansalaistorilta Mannerheimintietä ja Aleksanterinkatua pitkin Senaatintorille.

Ylen tv-uutisille tapahtuma oli lauantain ykkösjuttu, mikä näkyi myös yhtiön verkkosivujen jutussa Yli 15 000 ihmisen mielenosoitus päättyi Finlandia-hymniin, jota ryyditettiin vielä videomateriaalilla. Tv-uutisissa eräs haastateltu yritti vakuttaa suurelle yleisölle, että suomalaisten geneettiseen itsemurhaan kiihottavaa mielenilmausta kannattaa "kansan hiljainen enemmistö", vaikka tapahtumaan oli saatu kuvakoosteen perusteella haalittua suurin piirtein kaikki Uudenmaan kynnelle kykenevät monikultturistit, jotka koostuivat naamioituneista anarkisteista, narkomaaneista, neekereistä, keppihevostelijoista, parrakaasta gender-blender hameväestä ja aivottomista pikku pimatsuista. Kyse ei siis ollut sen kummoisemmasta kuin vasemmiston roskaväen kokoontumisajosta, jota kansansa hylänneet valtamediat ja poliitikot tukivat julkisesti. Kansalaisaktivisti Tapio Linna analysoi perusteellisesti mielenosoittajien taustoja ja heidän motiivejaan osallistua marssille artikkelissaan Mielenosoitukset rasismia vastaan ja niiden todelliset tarkoitusperät :

Tarkoitan huomiollani sitä, että mielenosoittajat eivät edustaneet lukumäärästään huolimatta mitään ”hiljaista enemmistöä”, kuten pääministeri Sipilä heitä luonnehti, vaan erilaisia intressitahoja, joilla on luonnollisesti paremmat valmiudet saada omaan piiriinsä kuuluvia liikkeelle kuin yksittäisiä kansalaisia kokoon kutsuvilla tilapäisorganisaatioilla.

Mielenosoituksiin osallistuneista intressitahoista näkyvimpiä olivat järjestöt, joista monet ovat puolivirallisia, valtion tai kunnan rahoitusta nauttivia organisaatioita, kuten puolueet ja niiden alaiset järjestöt, evankelis-luterilainen kirkko, Suomen punainen risti ja Ihmisoikeusliitto – vain joitakin mainitakseni. Jo yksinomaan näiden tahojen mukanaolo takaa tuhansien järjestöaktivistien osallistumisen tapahtumaan kuin tapahtumaan.

Toinen selvästi mukana olleista erottunut intressitaho olivat erilaiset ulkomaalaistaustaiset ihmiset: pakolaisina maahan saapuneet, ulkomaalaisen kanssa avioituneet kantasuomalaiset ja ei-eurooppalaisen lapsen omaavat ihmiset. Nämä mielenosoittajat eivät ole ehkä organisoituneita kuin edellä mainitut järjestöaktiivit, mutta heillä on voimakkaita henkilökohtaisia intressejä mielenosoitukseen osallistumiseen.

Kaduilla ei eilen siis marssinut mikään ”hiljainen enemmistö”, vaan pikemminkin kovaääninen ja hyvin mobilisoitunut – ja osin julkisesti rahoitettu – vähemmistö."

Tiedetoimittaja Marko Hamilo puolestaan hämmästelee Facebook-sivullaan aiheellisesti, miten tämä ilveily on saatu näyttämään tärkeältä koko kansan tapahtumalta: 

Erikoisesti suvakkipuoli on onnistunut taas viestinnässään kääntämään maailman ympäri. Se onnistui omimaan käsitteen hiljainen enemmistö, ajatuksen siitä että nyt riittää (eli pitkään kasautunut paine purkautuu) ja mielikuvan siitä että jostakin olennaisesta epäkohdasta on vaiettu. Miten helvetissä ne tekevät tuon tempun.

Nämä 2000-luvun kommunistit tietysti uskottelevat itselleen, että he ovat unohdetun kansan ääni, vaikka he ovat korruptoituneen Systeemin tukijalka, sen olennaisinta valtarakennetta. Vain kansallismieliset ovat maan ainoa todellinen oppositio, jolla on rohkeutta asettua vastustamaan tätä hurskastelua täynnä olevaa hulluuden riemumarssia. Muka oikeistolaisina esiintyviltä Kokoomuksen ministereiltä Paula Risikolta ja Petteri Orpolta petti harkintakyky täysin, kun he marssivat yhdessä poliisia ja valtiota vastustavien väkivalta-anarkistien kanssa. Vastaavasti Systeemiä vihaavan vaihtoehtoväen alennustilasta kertoo se, ettei sille tuota mitään ongelmia vastustaa kansan itsesäilytystahtoa yhdessä valtiojohdon luopioiden kanssa.

Marssilla esiintyneet puhujat saarnasivat yhteiskuntarauhan puolesta, mutta heidän päähänsä ei tunnu mahtuvan millään, että tällainen suomalaisvihamielinen provokaatio vain lisää vastakkainasettelua. Tietysti tuossa joukossa on jonkin verran patologisia äärivasemmistolaisia, jotka hekumoivat vuoden 1918 uusinnalla, mutta suurin osa väestä on vain käsittämättömän lapsellisia, sillä he eivät käsitä miten  tuollainen esiintyminen vaikuttaa yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Median mehustelevaa marssia katsoessa tulee hieman vanhemmalle väelle ikävä 1980-lukua. Silloisessa konsensus-Suomessa ei ollut tällaista perustusta kalvavaa erimielisyyttä, joka johtuu pitkälti haittamaahanmuutosta. Näyttää siltä, että kansallisvihamieliset voimat ovat haalineet kehitysmaalaisia vain siksi, että se hajoittaisi kansallisen yhtenäisyyden. Siksi viha monikultturisteja vastaan tuntuu pahalta, sillä hekin ovat suomalaisia, mutta joku on indoktrinoinut heidät halveksumaan omaa kansaansa.

Ehkä tämäkään Ylen ja Hesarin masinoima vihakampanja ei ole vielä tarpeeksi herättämään kansaa Ruususen unestaan. Siksi on syytä toivoa seuraavaksi punavihreää hallitusta, joka nelinkertaistaa maahantunkeutujien määrän, kaksinkertaistaa valtion velan ja vaatii totaalista sensuuria kansallismielisille. Toivokaamme punavihreiltä mielipuolista moralististista hysteriaa, jonka lynkkausmieliala ei kalpene Kamputsean punaisille khmereille. Tätä hyväntahtoisen pehmeää kansakuntaa on kyykytettävä aivan pohjaan asti ennen kuin se ymmärtää taistella omasta elämästään ja vapaudestaan. 

                    
                                                         *************************


Nationalististen liikkeiden kieltämistä ollaan valmisteltu kummallisella kiireellä, vaikka Jimi Karttusen kuolinsyytä ei ole vieläkään julkaistu. Syynä saattaa olla se, että ruuminavauspöytäkirjan tulokset voivat osoittaa Vastarintaliikkeen Eppu Torniaisen syyttömäksi kuolemantuottamukseen. Poliitikoille ja unelmoijille epämieluisat tulokset halutaan julkaista vasta sen jälkeen kun ajatusrikoslait on jo säädetty. Mikäli syy Kattusen kuolemaan löytyy hänen omasta törmäilystään tai yliannostuksesta, voidaan vain levitellä käsiä ja sanoa, että laki on jo säädetty ja se tuli tarpeeseen, ettekä te sille enää mitään mahda.

Kuolemansyyn huumehypoteesia tukevat ne tiedot, että uhri oli vakituinen amfetamiinin käyttäjä. Verkkolehti Nykysuomi kirjoittaa jutussaan Jimin kuolinsyy kokeneelle erikoislääkärille arvoitus Iltasanomien haastatteleman Turun yliopistollisen sairaalan ylilääkäri, dosentti Olli Tenovuon näkemyksistä. Tenovuo toteaa mm:

Jotain hyvin odottamatonta ja yllättävää tässä on tapahtunut. Sellainen on mahdollista, että hän on myöhemmin kotona uudelleen kaatunut ja lyönyt päänsä, koska vamman jälkeen esimerkiksi tasapaino ei ole aivan kunnossa. Voi olla, että hän on saanut uuden aivoverenvuodon, joka ei johdu suoraan ensimmäisestä tapaturmasta, mutta on kylläkin seurausta ensimmäisen tapaturman seurauksista. Tämä on tietysti täyttä spekulaatiota, kun ei tiedä tarkemmin.

Oma lääkärituttuni taas totesi ykstyiskeskustelussa, että aivoverenvuoto ja amfetamiini on mielenkiintoinen yhdistelmä, koska "vauhti" nyt vaan on varsin tunnettu aivoverenvuotojen etiologinen tekijä. Toisekseen hän ihmetteli sitä, mistä yleensä on syntynyt puhe "aivoverenvuodosta". Jos sillä tarkoitettaisiin vaikka alkuperäisestä tapahtumasta jäänyttä subduraalihematoomaa, joka on jätetty sinne itsekseen häviämään, niin ei sellaiseen kuole ilman lisäpanosta jne.

Olipa Karttusen kuolemansyy mikä tahansa uuden ajatusrikoslain voimaan astuminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Vaikka nationalististen järjestöjen kriminalisoinnilla on kova kiire, voi lain voimaansaattaminen olla teknisesti hankalaa. Ylen verkkosivut kertoo haastattelujutussa Rikosoikeuden professori: Ääriliikkeiden kieltämisessä suuria ongelmia, että 

laissa, joka kieltää osallistumisen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, on nimenomaan mainittu rikoksena kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Monet rikokset ovat hoidettavissa tämän pohjalta ilman, että uutta lainsäädäntöä tarvitaan, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo.

Toisin kuin Yle Watchin mainitsemat kulttuurimarxilaiset kiihkoilijat, Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander ja Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro, Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen ei näe tarvetta säätää uutta lakia vanhan lain päälle. Ensimmäistä kertaa koko Asema-aukio-kaustin aikana löytyy virkaa tekevä juridiikan ammattilainen, joka näkee poliittisen opposition tukahduttamistoimien vain lisäävän yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymistä:

– On puhuttu, että tietynlaisten tunnusten käyttäminen kiellettäisiin, mutta siinäkin on määrittelyongelma. On puhuttu valokeilassa olleen ääriliikkeen tunnuksista, mutta mitkä liikkeet ovat tunnistettavissa ääriliikkeiksi. – Meillä on kokeiltu sitä 1930-luvulla varsin huonoin kokemuksin. Silloin nämä niin sanotut puserolait pikemmin kiristivät yhteiskunnallista ilmapiiriä kuin liennyttivät, Tolvanen sanoo.