VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ TAKAPIRUNA KANSALLISMIELISTEN MIELIPITEITÄ KRIMINALISOIVASSA NEUVOSTOLIITTOLAISESSA OIKEUSLAITOKSESSA

Suomalaisuuden syöjättäret: Valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen ja pääministeri Sanna Marin.

Radikaalivasemmistolaisesta taustastaan tunnettu Ylen turkulaistoimittaja Merja Niilola kirjoittaa niukkasanaisen tiedotteen tänään Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellystä Perussuomalaisten nuorisopoliitikkojen mielipiteenvapausjutusta. Uutisessa Perussuomalaisten entisen nuorisojärjestön kahdelle nuorelle tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei kerrota lainkaan, mikä taho oli kanteen nostanut ja millä perusteella, vaikka nämä seikat olisivat uutisessa olennaisia. Tuomiot sentään kerrotaan täsmällisesti:

Perussuomalaisten nuorten entinen varapuheenjohtaja Toni Jalonen tuomittiin torstaina 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Maksettavaa hänelle kertyy 300 euroa. Toinen sakkotuomion saanut on PS-Nuorten Lapin piirin puheenjohtajana eurovaalien 2019 alla toiminut Johannes Sipola. Hän sai 40 päiväsakkoa, joista koituu maksettavaa 240 euroa. Perussuomalaiset nuoret ry:n eurovaalien aikaisen toisen varapuheenjohtajan Auri Saarelaisen (ent. Siika-Aho) syytteet kaatuivat kokonaan. Hylätty syyte liittyi Saarelaisen tekemään Facebook-julkaisuun.

Toisen tuomitun Johannes Sipolan asianajaja Mika Uunimäki totesikin jutun ensimmäisessä käsittelyssä 4. marraskuuta, että syytteen takana on valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Sananvapauden vihollisena ja toisinajattelijioiden vainoajana tunnetulla valtakunnansyyttäjällä on ollut tämänkin jutun oikeuteen viemisessä selvät poliittiset motiivit, joita toimittaja Niilola ei halua valaista suurelle yleisölle.

Näyttää siltä, että jos rikosilmoitus kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta menee oikeuteen asti, syytetyt saavat lähes poikkeuksetta tuomiot riippumatta siitä kuinka hataralla pohjalla syytteet ovat. Ilmiön taustalla on mielivaltaisen kiihotuspykälän väljyys ja tulkinnanvaraisuus, jonka vuoksi "rikoksen" tulkintaa voidaan venyttää retorisin keinoin lähes loputtomiin. Siksi normaaliin sanavapauteen kuuluvat poliittiset linjaukset voidaan tulkita neuvostoliittolaisesti rikoksiksi, jos ne kertovat hallitsevalle nomenklatuuralle epämieluisia totuuksia tai todennäköisiä tulevaisuuden näkymiä. 

Pirkamaan käräjäoikeudessa käydyn jutun taustalla oli silloisen Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen 12. toukokuuta 2019 julkaistu tviitti, jossa luki: "Äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä." Tekstin alla oli Euroopan parlamentin julkaisema kuva afrikkalaistaustaisesta perheestä, johon oli syntynyt uusi lapsi. Tähän toinen syytetty Johannes Sipola kommentoi puolestaan sanomalla, että "Ei ole tummaihoisia suomalaisia." 

Aluesyyttäjä Maija Päivisen mukaan tviitti ja kommentit yhdessä loukkasivat tummaihoisten ihmisarvoa ja olivat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa tummaihoisia kohtaan. Tosiasiassa tviitti oli uhriton "rikos" eli poliittinen mielipide, joka pitäisi olla oikeusvaltiossa sallittua. On nimittäin täysin laillista toivoa Suomen olevan maa, jonne syntyy vain suomalaisia, valkoisia lapsia. Aluesyyttäjän tulkinta on selvästi pahantahtoinen eikä se pysty todistamaan mitenkään, että tviitti lisää suvaitsemattomuutta värillisiä kohtaan.

Ensimmäisessä istunnossa ääneen päässeen Jalosen avustajan, oikeustieteen lisensiaatti Kari Silvennoisen, mukaan tviitti oli poliittinen vastamainos Euroopan parlamentin mainokselle: "Jos tässä nyt jotain solvataan niin Euroopan parlamenttia. Sitä täytyy olla mahdollisuus solvata". Tuomio kertoo ikävällä tavalla, että myös Euroopan Unionin väestönvaihtopolitiikan kritisointi on rikos ainakin Suomessa.  

Joka tapauksessa Jalosen tviittikuva on niin tulkinnanvarainen, ettei sen olisi pitänyt ylittää syytekynnystä. Korruptoitunut oikeuslaitos päätti kuitenkin toisin ja halusi tuomita syytetyt laillisten poliittisten näkemysten vuoksi. Oikeusjuttua somessa puntaroinut tiedetoimittaja Marko Hamilo totesi kiihotuslain olevan neuvostoliittolainen ja se pitäisi siksi korvata länsimaisella versiolla, joka olisi suurin piirtein se, että pudotetaan tavanomainen tekomuoto pois ja säilytetään vain törkeä tekomuoto kriminalisoituna.

Jostain syystä kolmatta syytettyä, eurovaalien 2019 aikaista Perussuomalaiset nuoret ry:n toista varapuheenjohtajaa Auri Saarelaista ei tuomittu Facebook-päivityksestä, jossa oli kuva kahdesta burkhaan pukeutuneesta ihmisestä. Kuvassa oli teksti: "Haluatko maamme näyttävän tältä? Älä jää nukkumaan. Äänestä." Saarelaisen avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti sanoi oikeudessa, että syyttäjä näkee kuvassa jotakin, mitä siinä ei ole. Uotin mukaan julkaisu ei solvaa ketään, vaan Saarelainen edustaa siinä puolueen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Saarelaisen tarkoitus oli ajaa kuvalla burkhankäyttökiellon säätämistä. 

Ilmeisesti Saarelaisen tapauksessa syyte oli niin heikolla pohjalla, ettei edes poliittisesti latautunut Pirkanmaan kärjäjäoikeus uskaltanut antaa siitä tuomiota. Kansallismielisten olisikin nyt hyödynnettävä tätä päätöstä poliittisessa viestinnässään, sillä vapauttavan päätöksen perusteella poliisin ei pitäisi ottaa vastaavia kanteluita edes esitutkintaan.

POLITISOITUNEIDEN TUTKIJOIDEN HARJOITTAMAN PROJISOINNIN ANATOMIAA

"Poliisi!....täällä maalitetaan", tiuskaisi Teemu Tammikko 
os. Sinkkonen luettuaan Yle Watchin jutun.

Tutkijan arvovaltaa tarvitaan lähinnä fysiikan kaltaisissa luonnotieteissä selittämään maallikoille universumin ilmiöitä. Sen sijaan yhteiskunnassa totuudet ovat pitkälti hallitsevan järjestelemän määrittämiä ja ne muuttuvat aina kun järjestelmä vaihtuu. Näin kävi esimerkiksi sosialismin kohdalla. Vielä 1970-luvulla sosialistimaat uskoivat totuuksiensa järkähtämättömyyteen, mutta niihin luotettiin myös hämmästyttävän paljon länsimaissa, eikä ainoastaan sosialistien keskuudessa. Vasta kun reaalimaailma löi suoraan kasvoille, alkoivat muotiaatteita seuraavat massat kaikota sosialistien joukoista. Niin sanotut puhuvat päät eli mediassa näkyvät yhteiskuntatieteilijät eivät perinteisesti ole kumouksista juuri hätkähtäneet, vaan ovat muina miehinä kääntäneet takkia ja alkaneet saarnata vaikkapa uskoa länsimaisen liberaalidemokratian erehtymättömyydestä.

Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen liberaalidemokratia on joutunut aiheuttamiensa ongelmien vuoksi puolustuskannalle. Järjestelmästä hyöytyvät ja sitä puolustavat tahot eivät tietenkään halua tunnustaa virheitään, vaan he projisoivat ne muualle. Järjestelmäkriisin tihentyessä demokratian irvikuvaksi muuuttunut liberaalidemokratia on tarvinnut lisää uskonsotureita, jotka puolustavat hallitsevaa nomenklatuuraa viimeiseen palkkapussiin asti. Nykyhegemonian intressien äänitorvena työskentelevä turkulainen Ylen toimittaja Merja Niilolan pitkä agendauutinen Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään? käyttää punaisessa yliopistossa marinoituneita asiantuntijoita, joiden vastaukset voisi napata suoraan NPC-pelirobotin meemeistä.

Ei ole sattumaa, että vasemmistolaisuudestaan tunnettu toimittaja Niilola käyttää juttunsa pääinformanttina Ulkopoliittisen Insituutin (UPI) vanhempi tutkija Teemu Tammikkoa. Vaikka nimi ei heti soittanut kelloja, kommenttien tyyli vaikutti jotenkin tutulta. Pieni salapoliisityön Yle Watchin arkistoon paljasti, että Tammikko onkin entiseltä sukunimeltään Sinkkonen. Nimenvaihdokseen on voinut vaikuttaa homoavioliiton kaltainen sivilisäädyn (sic) vaihtuminen, mutta todennäköisempi syy on Sinkkosen joutuminen naurunalaiseksi asiantuntijalausunnostaan, jonka Yle julkaisi jutussaan Totta vai ei: onko turvapaikanhakijoiden joukossa Isis-terroristeja? syyskuussa 2015.

Samaan aikaan hän kirjoitti Ulkopoliittisen Instituutin sivuille reteästi, että ISIS-järjestön väittäminen uhaksi on  vihaviesti, jota levittää vain paranodi äärioikeisto. Kun islamistijärjestön vähättely kävi mahdottomaksi, Tammikko os. Sinkkonen poisti vaihvihkaa tekstin UPI:n nettisivulta. Internet ei kuitenkaan unohda, joten lainaamme hävitetyksi uskotun tekstin erästä mehevää kohtaa vanhasta Yle Watchin kirjoituksesta:

Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).

Huvittavaa Tammikon os. Sinkkonen venkoilussa on se, että aluksi hän väitti ettei terroristeja ole tulossa Eurooppaan, mutta nimenvaihtamisen myötä hänestä tulikin käden käänteessä terrorismin torjunnan asiantuntija! 

Tammikolle terroristisesta väkivallasta ei vieläkään tule mieleen islamistit, vaan Niilolan kirjoituksen alussa hän tekee selväksi, että väkivallan mahdollisuus syntyy kabaalin äärioikeiston sanomisista:

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko sanoo, että päivä päivältä kärjekkäämmäksi käyvä puhe on yksi väkivallan muoto.  

– Väkivalta on löytänyt uusia foorumeita sosiaalisen median kautta. Some tekee mahdolliseksi poliittiseen väkivaltaan kuuluvan viholliskuvan rakentamisen ja sen helpon levittämisen.

Tammikon näkemys on silkkaa harhauttamista, koska hallitsevaa luokkaa edustava valtamedia rakentaa itse viholliskuvaa niistä muista, demonisoiduista äärioikeistolaisista. Tämä jos mikä jakaa kansaa, joka lienee median lietsoman vastakkainasettelun tarkoituskin. Vastaavasti poliitikot ovat takoneet kiilaa kansalaisten väliin tuottamalla maahan elintasosiirtolaisia, joita enemmistö suomalaisista vastustaa.

Terrorismin tutkijoissa näyttää vilisevän kummallisen paljon järjestelmää nuoleskelevia konformisteja  ja opportunisteja, jotka ovat päässeet pitkälle omaksumalla maan virallisen liturgian. Tutkija Leena Malkin näkemykset ovat rinnastettavissa Tammikon arvioihin, jotka perustuvat poliittisen johdon kannattamaan ideologiaan ja silkkaan mutu-pohjaiseen päättelyyn:

Myös terrorismin tutkija Leena Malkki sanoi hiljattain Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa, että Suomessa on kehittymässä väkivallan mahdollistava ilmapiiri. Haastattelu on julkaistu mm. Kouvolan Sanomissa ja tästä pääset maksulliseen juttuun. Malkki sanoo, että ihmisten jaottelu eriarvoisesti "meihin ja muihin" on puhetta, jonka takana on halu oikeuttaa poliittinen väkivalta.

Tuleeko tutkija Malkille mieleen, miksi kansallisvaltiot ja rajat ovat ylipäätään olemassa? Mitä muuta kansallisvaltio on kuin erottautuminen muista, liitto, jonka tarkoitus on edistää oman ainutlaatuisen yhteisön hyvinvointia. Rajojen ylläpitäminen on an sich väkivaltaa, mutta niin on myös rajojen luvaton ylittäminen! Paljon hehkutettu monikulttuurikin voi toimia vain tältä perustalta. Jos taas uskotaan sosialistisesti kaikkien olevan meitä, miljardit siipeilijät voisivat tulla vapaasti saalistamaan kansakuntien sukupolvien ajan rakentamaa hyvinvointia. Vapaiden rajojen päätepisteenä on kantokyvyn romahtaminen ja kehittyneiden maiden muuttuminen yhdeksi suureksi Afrikaksi.

Vihan ja väkivallan suhdetta Suomessa tukinut Teemu Tammikko os. Sinkkonen taas näkee kuin tyhjästä syntyneen vihan olevan ilkeämielisten tahojen eli nationalistien keino vaikuttaa ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen:

– Se on poliittista väkivaltaa, vaikkei fyysistä väkivaltaa käytetäkään. Niin sanotuissa maalituskampanjoissa useampi ihminen hyökkää vihaisilla tai uhkaavilla kommenteilla. Halutaan viestiä samalla muille: jos kommentoitte samalla tavalla, myös te joudutte kohteeksi.

Toki vihapuhetta on ollut aina eri muodoissa, Tammikko jatkaa. Mutta nyt voidaan sosiaalisen median kautta rakentaa aiempaa helpommin laajalle leviäviä viholliskuvia. Viholliskuvat ovat tärkeitä poliittisessa väkivallassa, tutkija muistuttaa.

Edelleen: Tammikko kaataa vain itselleen. Kyse ei ole mistään whataboutismista kun vertaa millä volyymilla valtiovalta vaikkapa Ylen avulla voi luoda geopoliittisia ja sisäpoliittisia viholliskuvia oman agendansa ajamiseen ja katsoa samalla, mikä mahdollisuus tavallisella kansalaisella on vaikuttaa Internetissä. Tarpeen tullen juuri korruptoituneella valtiovallalla on suurimmat resurssit käyttää väkivaltaa toisinajattelijoita vastaan (mm. sananvapauden ja kokoontumisvapauden kieltäminen), verrattuna netin kriitikoihin, jotka sattuvat arvostelemaan virallisen väkivaltakoneiston lakeijoita.

Pitkään Yle-vuodatukseen oli valittu vielä kolmaskin "asiantuntija", luultavaksi antamaan lisäuskottavuutta selvästi idelogisesti värittyneelle tendenssijournalismille. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari vinkuu maalittamisesta, lausumattomana toiveena saada totaalinen nettikielto tietyille ihmisille:

Viestivyöryn maalitauluksi voi nykyään joutua kuka tahansa. Kohteena voi olla kokonaisia ammattiryhmiä. Suut halutaan suppuun esimerkiksi poliisilta, syyttäjiltä, tutkijoilta, toimittajilta, vanginvartijoilta tai vaikkapa Kelan virkailijoilta.

Some-tuhot ovat toisinaan myös silkkoja vahinkoja. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo, että syy maaliksi joutumiseen voi olla sekin, että ihminen on vain väärässä paikassa väärään aikaan.

Vallankäyttö näyttää muutoinkin kiinnostavan haasteltuja. Tutkija Teemu Tammikko pitää somea vaarallisena, koska karvalakkikansa voi vielä toistaiseksi laukoa mielipiteitään muitten luettavaksi kuten toimittajat suurilevikkisissä lehdissään:

Tutkija Teemu Tammikkoa on kiinnostanut sosiaalinen media nimenomaan harkitun vallankäytön aseena. Toiminta, jossa ohjatulla hyökkäyksellä nakerretaan yhteiskunnan peruspilareita, instituutioita ja valtioita.

– Hyökkäykset kohdistuvat varsinkin mediaan. Nähdään, että media on vallankäytön väline. Väitetään myös, että oikeus, syyttäjälaitos ja poliisi ovat politisoituneet.

Näin sanoo systeemin mies, joka pitää itsestään selvänä lähtöoletuksena median hyväntahtoisuutta, rehellisyyttä, tasapuolisuutta ja objektiivisuutta. Vain valtamedialla pitäisi olla oikeus ohjata tiedotuskampanjoillaan väärin ajattelevaa kansaa. Siksi mediaa, syyttäjälaitosta ja poliisia arvosteleva kansalainen ei voi olla muuta kuin pahantahtoinen rasisti, Venjäjän trolli tai muutoin vainoharhainen, joka ei ymmärrä omaa etuaan.

Tutkija Teemu Tammikko kertoo kärjistyneen populismin keinovalikoimasta. Siihen kuuluu huolen nostattaminen siitä, että yhteiskunta on mätä, myös politiikka on mätää ja valta on ainoastaan eliitillä.

Eikö näin sitten ole? Vai onko valta sittenkin Saarijärven Paavolla ja Pihtiputaan mummolla? On jotenkin surullista, että järjestelmään hirttäytynyt mies ei kykene muuhun kuin näin alkeellisesti väsättyihin olkiukkoihin.

Aggressiivisen verkkovaikuttamisen yleistyminen viittaa tutkija Teemu Tammikon mukaan myös järjestäytyneeseen vihaviestien tehtailuun. Hän arvioi monien valtioiden olevan tässä tehtailussa mukana. Propagandaa pusketaan ainakin Venäjältä. 

– Euroopassa on tahoja, jotka koettavat nakertaa Euroopan järjestelmää itsessään. Venäjän tiedustelupalvelu on ylläpitänyt erilaisia keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa. On esimerkiksi valetilejä, joilla pyritään luomaan mielikuvaa, että jotakin asiaa tukee laaja joukko.

Tulihan se Venäjä sieltä pienen alkulämmittelyn jälkeen! Tammikon asiantuntijuus tässä asiassa on samaa luokkaa kuin Venäjää kaikesta maailman pahuudesta syyttävällä "Yle-asiantuntija" Janne "Rysky" Riiheläisellä. Nato-innokkuudesta tunnetun Ulkopoliittisen Instituutin äänitorvi ei kai voisi muuta väittääkään. Jos uskoisimme UPI:in, hybridivaikuttamisen monopoli olisi vain Venäjällä. Sitä vastoin liberaalidemokraattista hyvyyttä puolustava Yhdysvallat on tunnettu nimenomaan siitä, ettei se hyväntahtoisuudessaan halua vaikuttaa mitenkään muiden maiden asioihin. Siis mikäli uskomme Ylen lailla UPI:in asiantuntijaan.

UPI:n vanhemman tutkijan puheista jää päällimmäisenä mieleen vankkumaton usko nykyisen valtiovallan demokraattisuudesta, avoimuudesta ja nöyrästä halusta palvella kansalaisten tahtoa. Tämän kritisointi ja puhe hallitsevasta eliitiistä on pelkkää äärilikkeiden (lue: äärioikeiston) ilkeää pyrkimystä häiritä hyvin toimivaa yhteiskuntaa:

Samaa metodia käyttävät monet ääriliikkeet. Päämäärä on luoda epävarmuutta yhteiskuntaan ja epäluottamusta “hallitsevaa eliittiä” kohtaan.

Väliotsikon "Sananvapaus ei anna oikeutta sylkeä toisen päälle" alla päästään vihdoin perusteluihin, joilla sananvapaus ja epämiellyttävä totuus voidaan kieltää lakiteknisesti. Vipuvartena käytetään koodisanoja maalittaminen ja rasismi: 

Hyökkääjät vetoavat sananvapauteen ja oikeuteen esittää poliittista kritiikkiä. Mutta keinovalikoimaan kuuluvat myös valheet, huhujen levittäminen ja vääristely. 

Edellinen väite on väärä yleistys, jossa puheena on muutaman satunnaisen nettitrollin häirintä. Nämä toimivat kuitenkin oivallisina tekosyinä tulenaran poliittisen kritiikin kieltämiselle. 

Tammikon ironisesti mainitsema poliittinen elitti on juuri se taho, joka käyttää suojakilpenään Euroopan ihmisoikeusistuinta ikään kuin sen sana olisi jumalallinen auktoriteetti. Tosiasiassa Euroopan ihmisoikeusistuin on pelkkä liberalismin tasa-arvototalitarismin käsikassara:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, ettei esimerkiksi rasistisilla ilmauksilla ei ole sananvapauden suojaa. Professori Päivi Korpisaari sanoo, että sanavapauteen vetoamalla ei voi talloa toisen ihmisen perusoikeuksia.

Suomessa amerikkalaistyyppistä  juristivaltiota ajava Lakimiesliitto on innokkaimmin ajamassa sosialistimaista tuttua lainsäädäntöä, jossa virkamiesten väärinkäytöksiä ja yhteiskunnan ylemmän kerroksen (nomenkaltuuran) tabuina pitämien järjettömyyksien kritiikki halutaan kriminalisoida. Itä-Euroopassa ja Suomessa 1970-luvulla puhuttiin neuvostovastaisuudesta, nyt orwellialaisen uuskielen sanastoon on juurrutettu termi "maalittaminen", jonka ovat lanseeranneet julkiseen käyttöön vasemmistojournalistien riveistä nousseet faktantarkastajat. Siksi ei ole yllättävää, että juuri toimittajakunta otti termin nopeasti arkikäyttöön:

Muun muassa Lakimiesliitto on kiirehtinyt tuomareihin, syyttäjiin ja poliiseihin kohdistuvan maalittamisen kriminalisointia. Nyt laki ei sano maalittamisesta yhtään mitään.  

– Kun joku nostaa ihmisen tikunnokkaan tarkoituksenaan, että muut ihmiset alkavat lähettää tälle viestejä, eivät lähetetyt viestit yksittäisinä ole useinkaan rangaistavia. Häirikköviestiryöppyjen alkuunpanijaa ei saada syytteeseen ja tuomittavaksi.

Toimittaja Anniina Walliuksen tapaan Merja Niilola ottaa esimerkiksi maalittamisesta punavihreän ylikomisario Jari Taposen tapauksen. Se käy ainakin Niilolalle todisteena systemaattisesta ja hirvittävästä maalittamisesta:

Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen on tehnyt rikosilmoituksen kansanedustaja Ano Turtiaisen (ps.) tviitistä, jossa Turtiainen luonnehtii ylikomisarion kuuluvan "munattomaan nillittäjäryhmään". Kansanedustaja puolusti tviittiään sillä, että sananvapaus tarkoittaa "...vapautta sanoa mitä tahansa".

Niilola ei tietenkään paljasta tapauksen taustasyitä ja sen yleistä absurditeettia, jota tapaa lähinnä huumorintajuttomissa totalitaristisissa valtioissa. Emeritus professori Timo Vihavaiselta Taposen tekemän rikosilmoituksen pikkusieluinen politikointi ei sen sijaan jäänyt huomaamatta:

Mutta tässähän puhutaan jo enemmän asioista kuin sanoista. Sanat ovat kuitenkin nyt politiikassa se suuri juttu, josta riittää puhetta valtakunnan ylintä tasoa myöten. Yleiseksi vaikutelmaksi jää, että niistä ollaan e-r-i-t-t-ä-i-n huolestuneita – tai ollaan olevinaan. 

Aarno ”Loka” Laitinen puhui aikoinaan nipistelytieteestä viitatessaan niihin, lähinnä postmoderneihin tutkimusaloihin, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä erilaisiin loukkaantumisiin ja ainakin väitettyihin mielensä pahoittamisiin. Todettakoon, etteivät tutkimuksen keskiössä olleet höperöityvät eläkevaarit.

(...) Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.   

(...) Tuossa Suomen Kuvalehden jutussa huomiota herättää, että kirjoittajalla näyttää olevan suuri halu kieltää mehevien, kansanomaisten ilmausten käyttö ja peräti leimata se painostukseksi ja vaaraksi demokratialle. 

Tämä on jo sen tason käsitekikkailua, ettei se jää missään tupaillassakaan huomaamatta. Kyllä politiikasta kirjoittavilta täytyy edellyttää yleisönsä kunnioittamista. 

Mitä muuten tarkoittaa, jos jotakuta sanotaan munattomaksi nillittäjäksi? Itse törmäsin tuohon munaton-sanaan ensimmäisen kerran lukiessani D.H. Lawrencen romaania Lady Chjatterleyn rakastajaa vuoden 1961 käännöksenä. Siinä tosin puhuttiin munista monikossa. Englannissahan tuo ilmaus to have balls on normaalikieltä. 

Itse asiassa vasta 2000-luvulla näyttäisi tulleen tavalliseksi sanoa, että jollakin on munaa. Aivan erityisesti tyttöyhtyeillä sitä kuuluu nykyään olevan…

Artikkeli some-raivosta on sikäli hauska, että se paljastaa toimittajan ja haastateltujen oman raivon niitä kohtaan, joista he eivät satu pitämään polittisesti:

Somen myrkylliset ääripuheet pyörivät pääasiassa maahanmuuton, rasismiin liittyvien teemojen ja terrorismin ympärillä.

Toimittaja Niilolan havainto on puhdas subjektiivisesti syntynyt optinen harha. Hän on omasta asemastaan nähden kykenemätön tunnistamaan äärivasemmiston väkivaltaista vihanlietontaa kansallismielisiä vastaan. Yhtä lailla Niilolan kaltaisen keskiverto vasemmistolaistoimittajan on vaikea nähdä sateenkaarilasiensa takaa punavihreän lukeneiston ylimielisen halveksuvaa puhetta "junttisuomalaisista".

Ylen artikkellissa termiä ääriryhmä käytetään synonyymina "äärioikeistolle", joka käy selväksi Niilolan ottamista esimerkeistä. Äärivasemmiston ja muslimien vihamielinen puheenparsi eri lailla ajattelevista on punavihressä kuplassa eläville vallankäyttäjille täysin oikeutettua viestintää, jonka vuoksi heidän on mahdotonta nähdä siinä mitään kyseenalaistettavaa. Kun sitten tuulipukukansaan kuuluvat veronmaksajat vinoilevat vastavuoroisesti "paremmille ihmisille", ottavat nirppanokkaiset cityvihreät kritiikin vastaan kuin milleniaali-sukupolven lumihiutaleet. Toisaalta on ymmärrettävää, että cafe lattea litkivien besserwisserien keskuudessa paksun iho kasvattaminen on vaikeaa, varsinkin kun urbaaneja turvatiloja on tarjolla runsaasti.

Jutun kirjoittaneelle toimittajalle tuottaa selvästi ahdistusta tiettyjen sanojen käyttö omasta viiteryhmästään. Itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneet vihervasemmistolaiset voisivat joskus yrittää rekisteröidä omaa puhettaan ja sitä, kuinka usein he päästävät suustaan sanan natsi tarkoittaen sillä lähes jokaista, joka on eri mieltä heidän kanssaan. 

Sosiaalisen median kova retoriikka ja sanasto on soluttautunut ääriryhmien some-kielestä osin jopa vallan kammareihin ja joskus myös median käyttöön. Alunperin esimerkiksi "suvakki" ja termi "vihervasemmisto’"olivat äärioikeiston käyttämiä haukkumasanoja. Nyt esimerkiksi vihervasemmisto-termi kelpaa mediallekin. Jotkut kansanedustajat ovat kutsuneet maahanmuuttajia "matuiksi" eli äärioikeistoa lainaten maahantunkeutujiksi.

Uutisartikkelin loppupuolella uudella Tammikko-sukunimellä esiintyvä tutkija näkee tavallisten ihmisten pelot vainoharhaisina äärioikeiston houreina. Tutkijalle varsinkin kansallismielisten puheet ovat jo sinällään tekoja, koska ne hänen mielestään mahdollistavat lähes väistämättä väkivallan. Sama logiikka ei kuitenkaan näyttäisi tutkijan mielestä pätevän äärivasemmiston ja muslimien retoriikkaan, koska niistä hän ei mainitse mitään. Yhteiskunnallinen uhka tulee vain ja ainoastaan liberaalien syntipukiksi valitsemasta "äärioikeistosta":

Teemu Tammikko sanoo, että aina on olemassa myös riski siitä, että uhkaavista sanoista joku siirtyy tekoihin.

– Ei tarvitse kovin kauas historiaan sukeltaa, kun näkee jostakin ryhmästä rakennettavan uhkakuvia. Silloin on olemassa vaara, että jotkut uskovat, etteivät pelkät sanat riitä, vaan reagoivat myös fyysisin teoin.

Ylessä on jo pitkään ollut mahdotonta tehdä juttua "vihapuheesta" ja "maalittamisesta" ilman että se liittyisi jollain lailla presidentti Donald Trumpiin. Kuinka ennalta-arvattavan ennakkoluuloisia Tammikon löysät, perustelemattomat heitot väkivallan ja Trumpin kannattamisen välillä ovatkaan:

Tammikon mukaan esimerkiksi silloin kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin on katsottu puheissaan lietsoneen vihaa, ovat väkivallanteot lisääntyneet. Suomessa vallanpitäjien poliittisen kielenkäytön koventumisen, retoriikan ja sanaston muutoksen voi havainnollistaa kahden eturivin poliitikon twitter-riitaan.

On totta, että Yhdysvalloissa on viime vuosina esiintynyt tavallista enemmän poliittista väkivaltaa, mutta toisin kuin Tammikko uskottelee, väkivallan tekijät tulevat enimmäkseen vesikauhuisen äärivasemmiston riveistä. Tosiasia, josta kertoo mm. arvovaltaisen Chronicles Magazinen kirjoitus Who is really responsible for political violence?

Koska juttu some-raivosta rajoittuu tarkoituksellisesti vain "äärioikeistoon" ja perussuomalaisiin, myös kirjoituksen lopussa käsitelty poliitikkojen keskinäinen nokittelu  Twitterissä henkilöidään persujen puheenjohtaja Jussi Halla-ahoon. Aivan samanlaista, tosin paljon tosikkomaisempaa öyhötystä, löytyy vasemmistoliiton raivofemininisti Veronika Honkasalon ulostuloista, mutta sen esille ottaminen ei palvelisi artikkelin agedaa:

Onko keskustelukulttuuri lopullisesti muuttunut? Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari lausuu muutaman lohdun sanan. Some-raivoonkin voi vastata nykykeinoin. 

– Kyllä nykylaki antaa paljon työkaluja. Ongelmana kuitenkin on se, että aivan liian usein poliisi keskeyttää tutkinnan kalliina tai siksi, että katsoo rikoksen vähäiseksi. 

Myös Teemu Tammikko uskoo, että verkkoviha on yhä suitsittavissa. 

– Tietysti on syytä huoleen. Mutta uhka ei ole vielä voittamaton. Kyllä somea valvotaan ja jatkossa valvotaan yhä tehokkaammin.

Vasemmistolaiset ja "liberaalit" ovat enimmäkseen laskelmoivia pelkureita, jotka eivät uskalla väitellä avoimesti poliittisten haastajiensa kanssa. Kun joku kyseenlaistaa heidän hullunkuriset teesinsä, he eivät terävöitä vasta-argumenttejaan (vaikeaa se tosin olisikin) vaan huutavat avuksi virkavaltaa ja lainsäätäjiä, jotka vastaisivat heidän puolestaan. Heille erimielisten näkemykset ovat vain hygieninen ongelma, joka pitää ratkaista voimalla. Siksi he tarjoavat "ratkaisuksi" sensuuria eli totuuden julkitulon estämistä, koska totuus saattaisi estää heitä toteuttamasta kansantahdon vastaisia itsekkäitä projektejaan. 

Kansanvallan kannalta järjestelmän syöttiläiden ajamat retoriset keinot kaventaa sananvapatta ovat aina kestämättömiä, koska sananvapauden perimmäinen tarkoitus on suojella kansalaisia hallinnolta, ei estää kansalaisia moittimasta kelvotonta hallintoa.

VALTAMEDIA TARTTUI INNOKKAASTI ANARKOKOMMUNISTIN KAUHISTELEVAAN "VUOTOON" ISÄNMAALLISESTA KESÄLEIRISTÄ

Kesä on uutisrintamalla hiljaista aikaa, joten mikä tahansa pikkujuttu on tervetullutta ainesta valtamedialle, jos siihen saa vielä kytkeyttyä moralistisen pöyristymisen. Tällöin puhutaan tietenkin "somekohuista". Suurin osa nettikohuista nousee julkiseen keskusteluun "'äärioikeistoa" stalkkaavien päivystävien komukyylien kauhistelevista päivityksistä. 

Tällä viikolla punavihreä nettirinki yltyi hysteeriseen paatokseen, kun toimeton juutalaistaustainen anarkokommunisti Dmitry Gurbanov "paljasti" Kansallismielisten liittouman kesäleirin, jossa eri poliittisista taustoista olleet kansalaiset hassuttelivat keskenään vapaa-aikanaan. 

Näissä äärivasemmistolaisissa syöttiläissä ja vahtikoirissa on tyypillistä, että heidän tekopyhä hurskastelunsa ei tunne röyhkeydessään mitään rajoja. Poliittista väkivaltaa esivaltaa ja poliittisia vihollisia vastaan pitkään agitoinut Gurbanov esiintyykin nyt tviittiensä perusteella jonain laillisuuden ritarina ja paheksuu närkästyneenä, kuinka kesäleiriläiset ovat ampuneet jousipyssyillä tuntemattomaksi jääneiden politiikkojen rintakuviin.

Ylen punavihreille toimittajille tällainen "uutinen" on kuin taivaan mannaa ja he kirjoittivatkin perjantaina 7 Päivää -tyylisen raflaavan roskajutun  Perussuomalaiset selvittää, mitä kohutulla kesäleirillä tapahtui: "Tarkka pitäisi olla siitä kenen kanssa kaveeraa" – tämän tiedämme nyt. Jutun takaa löytyvät ei niin yllättäen tomittajat Merja Niilola ja Eero Mäntymaa, jotka molemmat ovat tunnettuja äärivasemmistolaisia "äärioikeiston jahtaajia".

Uutisjutun kaava noudattaa jo tutuksi käynyttä manipulaatiota, jossa toiseutettu ja demonisoitu "äärioikeisto" on mahdollisesti tehnyt jotain kauheaa, josta se pitäisi saada vastuuseen. Totta kai toimittajat olivat ottaneet yhteyttä Perussuomalaisten johtoon ja haastatelleet puolustukannalla olevaa puoluesihteeri Simo Grönroosia. Hiillostamisen tarkoitus on esittää Persut kroonisesti syyllisenä johonkin sellaiseen, josta hegemoniset punavihreät ja heidän surkeina aisureinaan toimivat "porvarit" eivät satu pitämään. Mitättömien asioiden paisuttaminen mediakohuiksi palvelee establishmentin tarvetta osoittaa yksi ainoa yhteiskunnallinen syntipukki ja uhka – kätevää – koska näin se pystyy peittämään oman syyllisyytensä todellisiin rikoksiin kansaa vastaan.

Leppoisan kesäleirin "vakavaa luonnetta" on haluttu korostaa jutussa haastattelmalla rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasta, jolla on sattumoisin vahvat siteet pahamaineiseen äärivasemmistolaiseen lakilobbausjärjestö Demlaan. Tolvanen on riemuissaan kun pääsee uhkailemaan poliittiseen hyötykäyttöön kaapatulla lainsäädännöllä kansallismielisiä:

– Vähintään kunnianloukkauksen tunnusmerkistö täyttyy, Tolvanen sanoo.

"Maalitauluharjoittelu" poliitikoiden kuvilla ei vielä itsessään Tolvasen mukaan täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Olennaista on, että toiminnasta on julkaistu kuva, jonka myötä kunniaa loukkaava toiminta tulee asianomaisen ja muun väen tietoon.

Kuvan osittainen sensurointi ei poista teon rangaistavuutta, Tolvanen sanoo.

Google-haulla ei löydy yhtäkään hakutulosta, jossa Tolvanen tuomitsisi äärivasemmistolaisten harjoittaman  poliittisen uhkailun ja kunnianloukkauksen. Toisin kuin näsäviisaat haluavat suurelle yleisölle uskotella, tämän huomioiminen ei ole Whataboutismia, sillä lähtökohtaisesti puolueettomuutta edustavan rikos- ja prosessioikeuden professorin pitäisi tarkastella poliittista uhkailua tasapuolisesti. 

Tolvasen vasemman silmän sokeus ei ole poikkeuksillista, koska suurin osa yliopistojen korkeimmista laintuntijoista on Demlan ideologiaan myötämielisesti suhtautuvia politrukkeja. Hyvänä esimerkkinä on järjestelmän suojelemana "kapinallisena" viihtyvä anarkofeministi Suvi Auvinen, joka kannattaa aatetoveriensa väkivaltaa ja tviittasi jokunen vuosi sitten: "Jos jotain leikataan, niin Stubbilta pää!". Professori Tolvanen ei vaatinut muden Demla-juristien tapaan tuolloin Auviselle syytettä ja mediakin lakaisi murhauhkauksen vaivihkaa maton alle ikuiseen unohdukseen. Syytteitä Auviselle ei herunut vaan päinvastoin järjestelmä on palkinnut hänet sen jälkeen moneen otteeseen. One law for them, and another law for us!

VIRON EPÄMIELUISA VAALITULOS JA HYBRIDIVAIKUTTAMISEN KAIKKIVOIPAISUUS

EKRE-puolueen kansallismielisiä Viron itsenäisyyspäivänä.
Ylen Rysky Riiheläisen mielestä nämäkin taitavat olla
pelkkiä Venäjän aivopesemiä trolleja.

Yleistä mielipidettä muokkaavat valtamediat ovat suhtautuneet ennalta arvattavan happamasti Viron eilisten parlamenttivaalien tulokseen. Vaikka konservatiiviselle ja maahanmuuttokriittiselle EKRE -puolueelle ennustettiin vaalivoittoa, toivottiin Ylessä loppuun asti käyvän toisin. Kun vaalitulos lopulta varmistui, Yle piti sitä "yllätyksenä".  

Toisessa uutisessaan Viron reformipuolue yllättyi vaalivoitosta – hallitusneuvotteluista on tulossa tiukat kerrotaan EKRE-puolueen toimivan "kuten muutkin Itä-Euroopan populistiset oikeistopuolueet: se ratsastaa maahanmuutto- ja EU-vastaisuudella sekä perinteisillä perhearvoilla". Vakiintuneet liberaalit valtapuoleethan eivät Ylen mielestä ratsasta populistisesti millään kun ne lupaavat kansalle loputonta taivaan mannaa.

Vaalitulos kertoo, että virolaiset ovat sen verran fiksua kansaa, etteivät he halua tehdä samanlaista peruuttamatonta virhettä kuin Suomi, joka on päästänyt maahansa toistasataa tuhatta ei-eurooppalaista verorasitetta. Suomalaiset eivät voi kuin kateellisina seurata, kuinka virolaiset ovat jo varhaisessa vaiheessa torjumassa kansakuntaa tuhoavaa monikulttuurista invaasiota.

Populismin nousun ohella Viro seurasi toista yleiseurooppalaista trendiä, vasemmiston kannatuksen romahtamista. Viiden prosentin vaalikynnyksen alle jäivät mm. vasemmistopuolue ja vihreä puolue. Vaalien suurin häviäjä oli sosiaalidemokraattinen puolue, joka menettää aikaisemmasta viidestätoista paikasta viisi paikkaa 101-jäsenisessä parlamentissa. Demarit ovat kokeneet viime vuosina muutoinkin kovia tappioita Euroopassa, mutta vain Suomessa hölmöläiset ovat äänestämässä kevään eduskuntavaaleissa tämän historian jäänteen vaalivoittoon.

Kansallismielisen populismin nousu vanhalla ja uudella mantereella on ennen kaikkea merkki liberaalin järjestelmän vakavista valuvioista. Valtaansa yhä tiukemmin takertunut vasemmistoliberalistinen eliitti ei tietenkään halua tätä tunnustaa, vaan syyttää populistien esiinmarssista ulkopuolisia tahoja. Kuin taivaan lahjana läntinen liberaalidemokratia onkin viime vuosina löytänyt oivan tekosyyn omalle epäonnistumiselleen: Venäjän hybridisodankäynnin.  Tuskin menee kuukauttakaan kun Ylen puolivirallinen salaliittoteoreettikko Janne "Rysky" Riiheläinen keksii, että virolaisen EKRI-puolueen vaalivoiton takana oli Venäjän hybridivaikuttaminen!

Kun pari vuotta sitten lännen globaalit tiedotusvälineet alkoivat syöttää kertomusta, että Brexit ja Donald Trumpin vaalivoitto johtuivat itseasiassa Venäjän hybridivaikuttamisesta, eikä kansalaisten tahdosta, Yle lähti tähän maailmanselitykseen mukaan suurella innolla. Tätä jatkumoa edustaa vasemmistolaisesta taustastaan tunnetun toimittaja Merja Niilolan tuore mielipideuutinen Tavoitteena puolueiden tuho ja demokratian murentaminen – näin vihamielinen vaalivaikuttaminen uhkaa myös Suomen vaaleja. 

Omahyväisessä asenteellisuudessaan juttu on paradoksaalinen paraatiesimerkki paheksutusta verkkopropagandasta, jossa tosiasioita vääristellään tiettyjä päämääriä silmällä pitäen. Haastateltavaksi oli saatu EU:n fanaattinen puolustaja, suurlähettiläs Mikko Kinnunen, jonka mielestä vain tietyttyjen poliittisten asenteiden esille tuominen on todiste "pahantahtoisesta ulkopuolisesta vaalivaikuttamisesta":

Ulkoministeriön hybridiuhkien torjuntaan erikoistunut suurlähettiläs Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolelta tuleva vihamielinen vaalivaikuttaminen lietsoo eripuraa muun muassa avoimella EU-vastaisuudella ja asenteella: ”Vaaleilla ei väliä”.

Suurlähettiläs Kinnusen mielestä EU:n ja Länsi-Euroopan EU-mielisten valtioiden harjoittama massiivisen yksipuolinen propaganda unionin puolesta ei luonnollisestikaan lietso eripuraa ja ärsytä äänestäjiä. Koko haastattelun aikana Kinnunen ei tunnusta demokratian irvikuvaksi muuttuneen liberaalidemokratian ongelmia, vaan ulkoistaa ne härskisti pahantahtoisiin vaikuttajiin kuten venäläisiin. Järjestelmän miehenä hänelle tuskin tulee mieleen, että juuri lännen johtajat lähtien Macronista Merkeliin näyttävät tavallisista äänestäjistä pahantahtoisilta vaikuttajilta.

Suurlähettiläs haluaa pitää kynsin hampain kiinni vanhan vallan hyväveli-järjestelmästä, jossa maahanmuuttokritiikki nähdään veneen keikuttamisena. Jos sitä esiintyy vaalikeskusteluissa, sen täytyy johtua ulkopuolisen vallan vaikutuksesta:

Suurlähettiläs Kinnunen on havainnut, että jopa siihen, mistä vaalidebateissa keskustellaan, voidaan yrittää vaikuttaa ulkopuolelta.

–Pyritään tuomaan vaalikeskusteluun joitakin hajottavia teemoja. Tai vaikkapa vaikeita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä siten, että ehdokkaat pystyisivät vastaamaan vain yhdellä lailla.  

Pakolaisuus, hallitsematon maahanmuutto ja ulkomaalaisviha ovat teemoja, joilla yhteiskuntaa pyritään polarisoimaan sekä heikentämään EU:ta.

Toisin sanoen Kinnunen katsoo, että mikäli vaalidebatissa käsitellään maahanmuuton ongelmia, se on merkki siitä, että ulkovalta on voinut sanella poliittisen keskustelun raamit. Mikäli on uskominen Kinnuseen, Ylessä toimii potentiaalisia Venäjä-trolleja, sillä maahanmuutosta tullaan suurella todennäköisyydellä keskustelemaan myös sen vaalitenteissä. 

Yllä olevien näkemysten taustalla piilee suurlähettilään ilmiselvä halu sanella, mikä on sopivaa vaalikeskustelua ja mikä ei. Kinnunen teeskentelee, ettei yhteiskunta olisi aidosti polarisoitunut, jonka vuoksi sen näkyminen vaalidebatissa täytyy olla keinotekoisesti tuotettua. EU:n heikentymisen pitäminen huonona asiana on taas arvovalinta, eikä Kinnunen tässä suhteessa peittele puolueellista kantaansa. 

Kommenteista päätellen Kinnunen kannattaa EU-vetoista urkintavaltiota. Hän pitää kansalaisten tietosuojaa ja yksityisyyttä loukkaavasta tiedustelulaista käytyä pienimuotoista kriittistä keskustelua jonkinlaisen hybridivaikuttamisen seurauksena. Se kun kuulemma uhkaa "kansallista turvallisuutta": 

Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolinen hybridivaikuttaja sotkee tilannekuvaa esimerkiksi väärin tiedoin. Tavoitteena on, että poliitikkojen ja viranomaisten olisi vaikeata tehdä päätöksiä.

– Koetetaan saada aikaan riitoja, jotteivät päättäjät esimerkiksi kykenisi tekemään turvallisuuden kannalta tarpeellisia päätöksiä.

Toimittaja Merja Niilola puolestaan iskostaa lukijoihinsa kommunistista universalismia kyseenalaistamalla kansakuntien rajat ja eri etniteettien intressit:

Hybridivaikuttamisella pyritään jakamaan ihmisiä "meihin" ja "heihin". Se luo ja syventää yhteiskunnallista vastakkainasettelua.

Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on päässyt tapahtumaan jo silloin, kun maahan on päästetty kansalta kysymättä kymmensiä tuhansia sopeutumattomia kehitysmaalaisia. Vaikka on selvää, että Venäjällä on jonkin asteista hybridivaikuttamista maassamme, silti vain suuren luokan valehtelija voi vakavalla naamalla väittää etnisen kitkan taustalla olevan itänaapurin propagandan. Kyllä maassamme loikoilevat afrikkalaiset, arabit ja afgaanit ovat pitäneet itse huolen siitä, että he ovat erottautuneet käytöksellään valtaväestöstä.

Totta kai mielipideuutisessa vihjataan tuttuun tapaan Brexitin ja Trumpin valinnan johtuneen ulkopuolisesta vaikutuksesta. Suurlähettiläälle on vain kertakaikkisen tuskallista tunnustaa sitä tosiasiaa, että kansalaiset ovat aidosti halunneet muutosta sotkusta, jonka globalistit ja liberaali poliittinen eliitti on synnyttänyt:

Nykyisenkaltaisen vaalivaikuttamisen lasketaan taas alkaneen vuodesta 2016.

– Vaalivaikuttamiseen huomiomme alkoi kiinnittyä Iso-Britannian EU-kansanäänestyksessä ja sitten Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Sen jälkeen epäilyjä epätoivotusta vaalivaikuttamisesta ja ulkoisesta vihamielisestä puuttumisesta on havaittu ehkä 20 eri vaalissa.

Vallitsevan korruptoituneen järjestelmän myyntimieheksi ryhtynyt suurlähettiläs pitää näitä vaalituloksia väärinä ja kiiruhtaa siksi pyytämään EU:lta apua, jotta kansa ymmärtäisi äänestää oikein. Propagandan ja valeuutisten torjujaksi apuun kutsuttu EU on kuin pukki kaalimaan vartijana, koska se itse harjoittaa härskiä disinformaation levittämistä niin Euroopassa kuin Venäjälläkin:

Myös Euroopan Unionin disinformaation vastainen toimintasuunnitelma kertoo ulkomaisten valtiollisten toimijoiden käyttävän yhä enemmän disinformaatiota vaikuttaakseen yhteiskunnallisiin keskusteluihimme: "Venäläisten lähteiden tuottamasta ja levittämästä disinformaatiosta on raportoitu useiden vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä."

Tällaisella Venäjä-vouhotuksella halutaan peittää se fakta, että länsi itse harjoittaa hybridivaikuttamista ja levittää kaikkialle läpitunkevaa propagandaa "arvoistaan", joista keskeisiä ovat rajatonta maahanmuuttoa edistävä monikultturismi ja yhteiskunnan perussolua perhettä hajottava lgbt-agenda.

Näyttää siltä, että koko jutun tarkoitus on vaikuttaa tulevien eduskuntavaalien tulokseen. Toimittaja Niilolan hybridihyökkäyksen pääkohteena ovat perussuomalaiset, joille saattaa olla luvassa jytky kolmonen. Koska Persut saavat suurimman osan uusista äänestäjistään demareilta, yrittää Yle nyt vaikuttaa epävarmoihin demarieläkeläisiin, jotka ovat uskollisimpia Yle-propagandan seuraajia.

– Myös meillä ja vaalien taustalla saattaa olla samanlaista toimintaa kuin Ruotsissa. Vaalivaikuttamisesta ja sen torjunnasta ei saa kuitenkaan tulla vaalien pääasia. Jos näin kävisi, mahdollinen vaalien ulkopuolinen taho olisi päässyt tavoitteeseensa.

Tässä saatetaan selittää jo etukäteen mahdollista epämieluisaa vaalitulosta. Eihän kansa äänestä Ylen mielestä persuja esimerkiksi Oulun monikulttuuriraiskausten suututtamina, vaan siksi, että Venäjä on tehnyt hybrisillä hokkuspokkus-tempuilla äänestäjistä muukalaisvastaisia.

YLE EI VAIN SAA TARPEEKSEEN "ÄÄRIOIKEISTOSTA" MÄREHTIMISESTÄ

Sosialisteja nöyryytettiin vaaleissa jälleen, tällä kertaa
asialla oli kansallismielinen Vox-puolue Andalusiassa.

TV1, maananatai 3.12.2018 klo 21.05 A-studio, Radikalisoituuko äärioikeisto Suomessa? 

Vieraina sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ja äärioikeistotutkija Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta. Maahanmuuttajien tekemät seksuaalirikokset kuohuttavat. Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki Yle Areenaan.

A-studion eilisen lähetyksen kysymys on ennakkoluuloisessa typeryydessään yhtä fiksu kuin jos kysyisi kenelta tahansa aviomieheltä, että vieläkö hakkaat vaimoasi. Edes punaisen yliopiston äärioikeistotutkija Tommi Kotonen ei kyennyt esittämään konkreettista esimerkkiä "äärioikeiston radikalisoitumisesta", jolla olisi yhteiskunnallista merkittävyyttä. Silti juontaja Sakari Sirkkanen kärtti sekä Kotoselta että sisäministeri Kai Mykkäseltä jämeriä toimia, jolla "radikalisoituva äärioikeisto" saadaan kuriin. Jopa kansattoman Kokoomuksen ministeri joutui toppuuttelmaan paranodia toimittajaa, joka jankutti suu vaahdossa koko ajan äärioikeiston vaarallisuudesta. 

Eräässä kohtaa toimittaja Sirkkanen havahtui itsekin omaan paasaamiseensa ja kysyi ohimennen vierailta äärivasemmiston puuhista. Sekä tutkija Kotonen että ministeri Mykkänen olivat tässä kohtaa hyvin vaitonaisia ja vähättelivät koko kysymystä. Näille suomalaisvihamielisille tahoille vain kansallismielisyys näyttää olevan todellinen poliittinen uhka heidän edustamalleen nomenklatuuralle.

Moni mediakriittinen kansalainen ihmettelee sitä intoa ja vimmaa, jolla Yle on viime vuodet uutisoinut reilu sata jäsentä käsittävästä Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä. A-studio teki järjestöstä ties monennettako kertaa ohjelmansa pääaiheen, jota tosin yritettiin tasapainottaa toisella jutulla, joka käsitteli ulkomaalaisten (lue: irkakilaiset, arabit, mustat, somalit ja afgaanit) Suomessa tekemiä raiskauksia. Aihe on sikäli tärkeä, että etenkin kehitysmaalaiset raiskaavat täällä 17-kertaa enemmän kuin kantaväestöön kuuluvat miehet. 

Aihe oli pakko nostaa tapetille jopa monikulttuurihenkisessä A-studiossa, kun jo kahdeksaa kehitysmaalaista miestä epäillään 10-vuotiaan suomalaistytön törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä yksityisasunnoissa Oulun alueella. Koska kuohuttavasta tapauksesta ovat raportoineet laajalti monet valtalehdet, Ylen oli vaikea sivuuttaa uutinen olankohautuksella.

Sitä vastoin on vaikea arvioda, mitä toimittajien mielessä on liikkunut, kun he valitsivat tällaisen aiheen PVL:ää käsittelevän jutun jälkeen. Ilmeisesti ajatuksena on ollut, että kutsumattomien reviirinvaltaajien mitkä tahansa sikailut voidaan jossain määrin ymmärtää, sillä olisihan maahantulokiellon vaatiminen ongelmamaiden miehille rinnastettavista median parjaamaan PVL:n politiikkaan.

PVL:n vastaista ajojahtia edustaa räikeimillään vasemmistosympatioistaan tunnetun turkulaistoimittaja Merja Niilolan tuore mielipideuutinen Kaduillamme marssii itsenäisyyspäivänä myös natseja – määränpäänä väkivaltainen vallankumous. Niilola hämmästelee omana mielipiteenään, miksi kulttuurimarxismin vastaiset voimat saavat vielä toistaiseksi marssia julkisesti. 

Huvittavaksi pöyristymisen tekee se, että vielä vielä 1980-alussa Ylen toimittajat suhtautuivat myötämielisesti vaikutusvaltaisen SKP:n taistolaissiipeen, jonka tavoitteena oli kommunistinen kumous ja joka sai salaista tukea vieraalta suurvallalta, Neuvostoliitolta. Niilolalle ei ole punainen omena kauas puusta pudonnut, koska hän valehtelee jutun ensimmäisessä kuvatekstissä kuin Tiedonantajan toimittaja. Hän nimittäin väittää kuvan 612-kulkueen kokoontumista Hietaniemen hautausmaalle PVL:n tapahtumaksi: "Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen soihtukulkue Hietaniemen hautausmaalla."


                                                     ******************************

Katsoopa valtamedian toimittaja minne tahansa Euroopaan, se synnyttää väistämättä kroonista peppukipua. Esimerkiksi Ylen toimittaja Johanna Kippo ei peittele harmistustaan, että omaa kansaansa puolustavat puolueet menestyvät Euroopassa. 

Uutisjutussaan Unohtiko Andalusia Espanjan rajun menneisyyden? Äärioikeisto sai parlamenttipaikkoja ensi kerran sitten Francon vallan päättymisen Kippo leimaa kansallismieliset muitta mutkitta äärioikeistolaisiksi ja sotilasdiktaattori Francon ideologiseksi fascistiksi. Kiukuttelustaan huolimatta toimittaja tunnustaa ikävät tosiasiat eli sosialistien romahduksen ja kansallismielisten nousun myös Espanjassa:

Sunnuntainen vaalitulos oli historiallinen murskatappio sosialisteille. Valta on keikahtamassa oikealle, koska vaalien jälkeen vasemmistopuolueet eivät edes yhdessä yllä paikkaenemmistöön.

– Pahinta on, että muualla Euroopassa tavattu äärioikeiston ilmiö on saapunut myös tänne, Andalusian sosialistijohtaja Susana Diaz sanoi .

Nelisen vuotta sitten perustetun Vox-puolueen menestysresepti on pitkälti sama kuin muillakin "oikeistopopulistisilla" puolueilla. Se on onnistunut kasvattamaan kannatustaan maahanmuuttokriittisillä puheillaan ja vastustamalla kansallisvaltiota hajottavaa separatismia, jota mm. Katalonia harjoittaa. Espanja tulee tuskin jäämään viimeiseksi länsimaaksi, jossa kansallinen herääminen on tosiasia. Saamme siis jatkossakin lukea toimittaja Kippon tuskaisia mielipideuutisia antisosialistisen ja antiglobalistisen liikehdinnän kasvusta.

VOIKO TASA-ARVOA SYÖDÄ KUN TULEE "YLIMÄÄRÄINEN UUTISLÄHETYS"?

1) Rasisti oletetaan rasistisesti valkoiseksi, jolloin ei
tarvitse erikseen sanoa sanaa valkoinen.
2) Nollatoleranssi raiskaamiselle, paitsi jos
raiskaaja ei ole valkoinen eli rasisti.

Yle Watch -blogi on aina valmis osoittamaan keisarin uudet vaatteet, vaikka sillä ei juuri suosiota kerätäkään. On toki ymmärrettävää että ikävien viestien tuojat halutaan surmata, koska tosisasioita vastaan ei voida hyökätä. Eräs tällaisista kysymyksistä on seksuaalisuus ja sukupuolierot, koska ne koskevat jokaista yksilöä, jonka vuoksi niihin puuttuminen koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Tässä pitäisi silti muistaa ihmislajin yleiset tilastolliset erot, joita ei voida redusoida suoraan yksittäiseen ihmiseen. Tämän kun painaa mieleensä lukeminen sujuu vähemmittä nikotteluitta.

Mitä tasa-arvomaanisemmaksi yhteiskunta rappeutuu, sitä hysteerisemmin äänessä olevat lumihiutaleet reagoivat arkielämään kuuluviin mitättömiin "ihmisoikeuksien loukkauksiin". Tasa-arvofundamentalistien viimeisin noitavaino miesdemoneja vastaan syntyi, kun upporikkaat Hollywood-näyttelijättäret avasivat suunsa juutalaisen elokuvamoguli Harvey Weinsteinin seksuaalisesta lähentelystä. Kauniiden kuuluisten naisten haluttavuudesta sivutuotteena syntynyt seksuaalinen häirintä yleistettiin sosiaalisen #MeToo -kampanjan avulla läntisen maailman suurimmaksi ongelmaksi. Poliittisesti korrekti valtamedia yhtyi näkyvästi kampanjaan, koska se tietää, että ainoa ryhmä, jota saa luvan kanssa syyttää kaikista maailman ongelmista on valkoinen heteromies.

Hedelmällisessä iässä oleviin naisiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus, jota kutsutaan tietyissä tapauksissa häirinnäksi, on tunnettu tosiasia koko ihmislajin historian. Nykyään sitä ilmenee paikoissa, joissa sukupuolet kohtaavat kuten esimerkisksi työpaikoilla, josta kertoo Yle uutisessaan Työoikeuden professori: Seksuaalinen häirintä työpaikoilla on yllättävän yleistä – huorittelua, tuijottelua ja jopa raiskaus. Poliittisesti korrekti työoikeuden professori Seppo Koskinen tosin tunnustaa, että myös nuoriin miehiin kohdistuu seksuaalista häirintää, vaikka jättää mainitsematta, että näissä tapauksissa lähentelyiden takana ovat monesti homomiehet. 

Professori arvelee seksuaalisen häirinnän yleisesti lisääntyneen, mutta ei anna tälle mitään selitystä. Yhtenä mainitsemattomana syynä lienee se, että kaiken karvaiset nipistelytieteen professorit ovat laskeneet seksuaalisen häirinnän kriteerejä siinä määrin, että kolme sekuntia pidempi tuijotus vastakkaiseen sukupuoleen rekisteröidään myös ahdistavaksi "lähentelyksi". Varsinkin siinä tapauksessa, jos sen tekee naiselle staukseltaan alemman tason keski-ikäinen mies eikä varakas puoleensa vetävä nuorukainen. 

Toisena syynä on kapitalistinen ahneus, jonka varjolla naisistä tehtiin työvoimaa, jotta yleistä palkkatasoa saatiin laskettua ja kuluttajien määrää lisättyä. Nyt kun naisia on saatu ängetettyä perhe-elämän kustannuksella työelämään, he joutuvat kohtaamaan päivittäin vieraita miehiä useammin kuin koskaan ennen. Tämä puolestaan lisää naisten tilastollista mahdollisuutta saada eroottisia ehdotuksia. Työmarkkinoiden ehdoilla keinotekoisesti kasvatettu sukupuolten välinen kanssakäyminen ja siitä seuraava mahdollinen häirintä vähenisi huomattavasti, jos perhe ja lapsiluvun kasvattaminen tehtäisin naiselle houkuttelevaksi. Vastaavasti miehen sitoutumista lisäisi huomattavasti se, että ammattimiesten palkat nostettaisiin niin suuriksi, että mies yksin kykenisi elättämään perheen kuten aiemmin. Tähän kaikkeen ei kuitenkaan näytä löytyvän naisissa halukkuutta, sillä "uran" luomisen lisäksi heitä houkuttaa työelämässä mahdollsuus tavata tasokkaita miehiä, joita eivät muuten tapaisi. Potentiaalisten partnerien sivuhaittana ovat kuitenkin lukuisat alemman tason miehet, joilta naiset eivät halua ehdotuksia. Siksi monet naiset kutsuvat näiden vastenmielisten miesten lähestymisiä seksuaaliseksi häirinnäksi. 

Kolmas syy seksuaalinen härinnän kasvuun erityisesti julkisissa tiloissa löytyy ulkomaalaisista miehistä, joita vyöryi Suomeen ja muualle Eurooppaan runsain määrin syksyllä 2015. Asiasta kertoo poikkeuksellisen rohkeasti perussuomalainen Jessica Vahtera kolumnissaan Me too - valkoinen huora: 

Ulkomaalaisten tekijöiden kohdalla voimme kuitenkin ennaltaehkäistä rikosten syntyä. Me voimme samantien hylätä hakemukset rikokseen syyllistyneiden osalta - tai mikä vielä parempaa, voimme ennaltaehkäistä rikosten syntyä rajoittamalla maahan vaeltavien turvapaikanhakijoiden määrää sekä sijoittaa valvottuihin olosuhteisiin päätöstä odottavat ja hylätyn päätöksen saaneet.

Vakavat seksuaalirikokset ovat liberaalissa yhteiskunnassa todellinen kasvava ongelma, mutta jostain syystä Me Too -kampanjassa tekijöiden etnisistä taustoista vaietaan täysin. Syyyttävä sormi nousee vain valkoista heteromiestä vastaan, vaikka esimerkiksi Ruotsissa 95,6 prosenttia pahoinpitelyraiskauksiin syyllistyneistä on ulkomaalaista syntyperää. Ruotsalaisessa Absurdanistanissa asia on käännetty täysin päälaelleen ja siellä Me Too -kampanja on valjastettu kilttejä kantaruotsalaisia miehiä vastaan. PT-median jutussa Ruotsin #me too-kamppanja kohdistuu ruotsalaisiin valkoihoisiin miehiin kuvataan kuinka häikäilemättömästi entnomasokistinen raivotautifeminismi ohjaa maan yhteiskunnallista keskustelua:

Ruotsin kamppanjassa tuhannet ruotsalaiset naiset kertovat miten kantaruotsalaiset miehet ahdistelevat heitä. Myös uusruotsalaiset naiset kertovat miten kantaruotsalaiset miehet ahdistelevat heitä. Muutamat somalitaustaiset naiset ovat kertoneet kuinka heidän takapuoliaan kopeloidaan metrossa kuten myös muut hunnutetut naiset todistavat väkevästi valkoisen ruotsalaismiehen ahdistelua.

Valkoisten miesten mustiin naisiin kohdistama eroottinen kiinnostus on olematonta, koska heitä pidetään yleisesti epäviehättävinä, joten edellä mainitut väitteet tuntuvat kaukaa haetuilta. Jopa Amerikan feministit tunnustavat asian ja syyttävät Harvey Weinsteiniä rasismista, koska tätä viehättää ainoastaan vaaleat arjattaret. Ruotsalaisen yhteskuntakeskustelun teennäisyydestä kertoo paljon se, että mustat naiset on väen vängällä tekaistava uhreiksi, vaikka valkoisilla miehillä ei ole heitä kohtaan mitään kiinnostusta. Mediahypen nostamana kampaja näyttääkin olevan vain seksuaalisen markkina-arvonsa menettäneiden kulttuuritätien kaunainen kosto samanikäisiä valkoisia miehiä kohtaan. Mediavaltansa turvin kitkerän katkerat vanhat naiset ovat saaneet värvättyä sukupuolten välistä sotaa lietsovaan lynkkausporukkaansa myös nuoret naiset ja profeministiset mekkoeinarit, jotka seuraavat mitä tahansa, kunhan vain julkisuus on nostanut asian muodikkaaksi. 

Tällaisten ensimmäisen maailman ongelmien saama huomio näyttää sietämättömältä aikana jolloin länttä uhkaa todellinen demografinen romahdus sisältä ja ulkoa päin. Euroopassa ja maailmalla on muitakin kestämättömiä kysymyksiä lähtien Afrikan väestöräjähdyksestä, mutta niin vain Yle katsoo tarpeelliseksi antaa suunvuoron sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantolalle uutisjutussaan Professori: Tasa-arvokehitys on seisahtanut Suomessa. Pakkomielteinen tasapäinen tasa-arvo lähtökohdiltaan erilaisten sukupuolten välillä on Kantolalle niin elintärkeä kysymys, että hän vaati epätasa-arvoisia toimia tasa-arvon saavuttamiseksi. Hänelle ei tule mieleen, että talous- ja valtaerot vapaan kilpailun meritokraattisessa Suomessa ovat ilmausta sisäsyntyisistä sukupuolieroista, jotka hän yrittää valheellisesti kiistää. 

Kun sitten joku nainen tai mies kuten huippukokki Kari Aihinen sanoo Ylessä ilmeisen tosiasian sukupuolieroista, synnyttää se sosiaalisen median päivystävissä profeministimiehissä ja feministisissä sukupuolinarsisteissa silmittömän raivon. Ikävä kyllä Aihinen on julkisen asemansa vuoksi sen verran feministien puristuksessa, että hänen oli pyydettävä anteeksi sitä, että totuus loukkasi harhaisia tasa-arvofundamentalisteja. Tällaisia paskamyrskyjä seuratessa sitä tosiaan toivoo ydinsotaa tasapuolisesti koko ihmiskunnalle.

                                                         ************************

Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 23:50, Uusi Kino: Lain kahleissa 

Dokumenttielokuva Saksassa elämänsä asuneista kosovolaisperheen veljeksistä, jotka ovat pakotettuja palaamaan Kosovoon. Veljekset eivät menetä toivoaan, vaan uskovat löytävänsä keinon palata Saksaan. O: Sami Mustafa. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.


Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 20:00, Paluu 90-luvulle 

4/4: Hiphop. 90-luvulla hiphop ja rap tekivät maailmanlaajuisen läpimurron. Teemoina mm. USA:n länsirannikon gangstat ja itärannikon räppärit,, R&B ja soul. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 11:00, Ootsä joku maahanmuuttaja?  

3/8. Ramiesa pakeni Somaliasta sotaa ja tuli Suomeen 1990-luvun alussa. Nyt hän asuu Pohjanmaalla tyttärensä kanssa. Tytär kasvaa kahden kulttuurin välissä. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

    

Yle TV1, perjantai 27.10.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Harhauttiko pääministeri vai harhautettiinko häntä? Vieraana Perussuomalaisten kahtiajaosta kirjan kirjoittanut toimittaja Lauri Nurmi. #pressiklubi HD

Yle Teema Fem, perjantai 27.10.2017 klo 19:00, Ootsä joku maahanmuuttaja? 

3/8. Ramiesa pakeni Somaliasta sotaa ja tuli Suomeen 1990-luvun alussa. Nyt hän asuu Pohjanmaalla tyttärensä kanssa. Tytär kasvaa kahden kulttuurin välissä. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, perjantai 27.10.2017 klo 14:10, Göringin sauva  

Dokumentti nuoren TK-kuvaajan Felix Forsmanin mieleenpainuvimmasta kuvauskeikasta, Mannerheimin Saksan-matkasta 1942. Uutiskatsaus päätyi heti esityskieltoon. Nyt on aika katsoa sitä uudelleen. O: Pia Andell, 2010. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle TV1, torstai 26.10.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Euroopan ulkoraja Nigeriin?  

Terrorismin ja pakolaisten pelko on kasvattanut Euroopan rajojen valvontaan käytetyt varat miljardeilla euroilla. Nyt Turkin lisäksi sopimuksia pakolaisten maassa pitämisestä on tehty mm. Nigerin ja Sudanin kanssa. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, torstai 26.10.2017 klo 21:00, Noin viikon uutiset 

Jukka Lindström ja Noin viikon uutiset. Suomen vallattomin ajankohtaissatiiri. Satavuotias Suomi ja Tuntematon sotilas! Vieraana Anu Koivunen. #nvuutiset HD

Punafeministi Anu Koivunen on Ylessä joka paikassa! Onko kyseessä todella niin kovan tason asiantuntija, että hänet pitää raahata joka ikiseen tv- ja radio-ohjelmaan?

Yle TV1, torstai 26.10.2017 klo 19:00, Help! Nenäpäivä goes Beatles  

Suora Nenäpäivän hyväntekeväisyyskonsertti Espoon kulttuurikeskuksesta tarjoilee Marzi Nymanin johtaman Tapiola Sinfoniettan sovituksia Beatlesin hiteistä upeiden suomalaisartistien tulkintoina. HD

Isonenäisten esilämmittelyt. Varsinainen Nenäpäivä-show't 2017 esittään Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa perjantaina 10.11.2017.