YLE TEKEE MARTTI LUTHERISTA NYKYELIITTIÄ TUKEVAN PUNALIBERAALIN

Yleisradion punaliberaali agenda uppoaisi paljon paremmin otolliseen maaperään ellei se aliarvioisi kansalaisten kykyä kriittiseen ajatteluun. Yksi räikeimmistä Ylen indoktrinaatioyrityksistä pompahti silmille tänään, kun yhtiön verkkosivuilla ilmestyi artikkeli "Auta armias, ei näin!" Miten Martti Luther näkisi nykymenon, kun uskonpuhdistus täyttää 500 vuotta? Jutun kirjoittanut Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio tuli omin sanoin todistaneeksi, miksi häntä pidetään pahamaineisena EU-politrukkina, joka ei ole kiinnostunut puolueettomasta tiedonvälityksestä, vaan oman sidosryhmänsä propagandan levittämisestä.

Kirjoitus itsessään on tyyppiesimerkki nykyliberaalien tavasta anakronismiin, jossa asiat ja arvot sijoitetaan väärään aikakauteen poliittisin motiivein. Tässä tapauksessa Vaarakallio istuttaa vasemmistoliberaalin maailmanselityksensä 1500-luvun alussa vaikuttaneeseen uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546) ajatteluun. Vaarakallion kömpelön tendenssimäinen yritys kirjoittaa historiaa uusiksi nykynäkökulmasta käsin on tyypillistä totalitaristiselle ajattelulle, vaikka juuri hänen kannattamaansa liberalismia pidetään tuollaisen asenteen arkkivihollisena. Kauniiden korulauseiden takaa paljastuu kuitenkin helposti orwellilainen fundamentalismi, joka kirkuu "vihapuheen" nimissä nollatoleranssia kaikille erimielisille.

Vaarakallion poliittiseen toivejatteluun perustuva historiamuunnelma kuuluu samaan sarjaan niiden uutisjuttujen kanssa, joissa maamme sotaveteraanien sanotaan taistelleen monikulttuurin ja kaupunkilaisten liberaaliarvojen puolesta eikä kodin, uskonnon ja isänmaan. Tätä samaista diskurssia edustaa myös jankutus, että rasistit ja nationalistit ovat kaapanneet kansalliset symbolit, vaikka ne ovat alunperinkin edustaneet suomalaiskansallista isänmaallisuutta. Kansallisia symboleja ei ole kaapannut kukaan paitsi EU-liberaalit ja monikultturistit, jotka yrittävät tehdä niistä omien epäkansallisten projektiensa tunnuksia. Siis aivan samanalaisella tarkoitushakuisella metodilla kuin toimittaja Vaarakallio, joka haluaa muokata Lutherista vasemmistoliberaalin suvakin.

Martti Lutherista kirjoitettu poliittisesti korrekti tulkinta paljastaa surkuhupaisalla tavalla, kuinka Yle syyllistyy itse totuuden jälkeisen informaation levittämiseen, jonka viheliäisuudestä se on saarnanut ahkeraan Brexitin ja Trumpin jälkeen. Realistisempi ajatusleikki Lutherin asenteesta nykyaikaan olisi todennäköisesti päinvastainen kuin Vaarakallion, varsinkin kun tietää millaisessa alennustilassa protestanttiset kirkot kuten Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat Etelä-Suomessa ovat tällä hetkellä. Kulttuurimarxilaisten, sosialistien, pervertikkojen ja muiden degeneraattien kaappaama protestanttinen kansankirkko herättäisi luultavasti kauhistusta uskonpuhdistajassa, jonka vuoksi hän vaatisi kiireellisesti sen palaamista juurilleen pois ylikansallisesta (katolilsesta) hapatuksesta. Lisäksi hänen tähän aikaan sovitetut 95 teesiään voisivat olla julistus valkoisiin vihamielisesti suhtautuvaa globalisteliittiä vastaan.

Kirjoitusta lukiessa käy nopesti selväksi, että toimittaja Vaarakallio ei ole uskova kristitty vaan pesunkestävä maallistunut punaliberaali, joka on omaksunut kristinuskon moraalista sen kaikkein imelimmät mainoslauseet. Hän ei ole tietenkään näiden onnettomien joukossa yksin, sillä liberaalien utilitaristinen moraali ei ole pohjimmiltaan muuta kuin maallistunutta kristinuskoa, josta on valittu sen kaikkein ihmiskeskeisimmät opinkappaleet. Koska nämä vaarakalliot eivät kuitenkaan näytä oikeasti pitävän kristinuskosta, miksi he silti jaksavat sorvata sitä mieltymystensä mukaiseksi? Jättäisivät silleen ja tyytyisivät ateismiinsa.

On harmillista, että Ylen juttuihin ja uutisiin ei ole sattuneesta syystä voinut enää vuosiin kommentoida suoraan. Onneksi eri blogeissa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa kritiikki pääsee Ylen tulpasta huolimatta kansalaisten korviin. Paljon luettu kansalaisvaikuttaja Tuukka Kuru on jälleen kerran lainaamisen arvoinen lähde, sillä hän jauhottaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajan fantasiat niin että jauhot vain pöllyävät:

Luther varmasti ajatteli samalla tavoin kuin nykyajan sekulaari vasemmistohumanisti. Ainakin jos yleen on uskomista.  

"Aikamme keskustelua seuratessaan Martti Luther ottaisi kantaa hyväntekeväisyyteen, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Luther käyttäisi palopuheissaan kenties sanoja "taakanjako" ja "solidaarisuus". "Hän vaati jo omana aikanaan, että rahakirstujen olisi avauduttava hädässä olevien lähimmäisten auttamiseksi, ja näin olisi varmasti nytkin."  

Lutherin saksalaismyönteistä ja roomalaisvastaista linjaa voidaan pitää enemmänkin kansallismielisenä mielipiteenä. Rahat tulisi mielummin käyttää oman yhteisön kehittämiseen, eikä latinalaisen paavin imperiumin rahoittamiseen. Solidaarisuus lähimmäisiä kohtaan ei tarkoita hallitsemattoman väestönvaihdoksen kannattamista.  

"Ehkä Luther piilottelisi paperittomia turvapaikanhakijoita. Häntä ajaisi usko ja vakaumus silloin, kun lähimmäistä ajaa kodistaan nälkä, sota, hätä ja kuolema."  

Refugees welcomen sijasta Luther todennäköisesti kannattaisi sen kaltaisia valtiojärjestelmiä, joita luterilaiset valtiot historiallisesti olivat. Kansallisia, sisäänpäin lämpeäviä ja puhdasoppisia. Tämä tulee ilmi Lutherin omissa teksteissä, jossa hän käyttää katolilaisista nimitystä "roomalainen", ja vaatii kirkon alistuvan maallisten (saksalaisten) hallitsijoiden alaisuuteen.  

"Suhde islamiin olisi kenties sovitteleva. Luther ehkä hakisi yhteistyötä islamin maltillisen tulkinnan piiristä."  

Melkoinen tulkinta miehestä, joka vaati sotilaallisia toimia turkkilaisia vastaan ja kutsui heitä ilmestyskirjan pedoksi. Turkkilaisista Luther kirjoitti mm. näin: "Father, Son, Holy Ghost, Baptism, the Sacrament, Gospel, Faith and all Christian doctrine and life are gone, and there is left, instead of Christ, nothing more than Mohammed with his doctrine of works and especially of the sword. That is the chief doctrine of the Turkish faith in which all abominations, all errors, all devils are piled up in one heap."  

"Luther varmaan pystyisi itse kielellisesti kiivaaseenkin ilmaisumuotoon, mutta verkon vihan edessä hän lähinnä häpeäisi kanssaihmisten puolesta. Vihapuheessa kukkiva rasismi, ihmisvihamielisyys ja homofobia lisäisivät Lutherin tuskaa." 

Lutherin omat kannanotot olivat sen verran rajuja, että niistä olisi helposti irronnut muutamakin tuomio vihapuheesta. Luther esimerkiksi vaati synagogien polttamista, talmudin kieltämistä, juutalaisyhteisöjen tuhoamista, juutalaisten hukuttamista myllynkivellä ja juutalaisten kansalaisoikeuksien poistamista.  

"Lutherin voisi helposti kuvitella katsovan tämän päivän keskustelua uusin tiedoin, minkä takia hän voisi hyvinkin pitää homojen ja lesbojen avioliitto-oikeutta yhtenä ihmisoikeutena."  

Miten tämmöinen tulkinta voi syntyä miehestä, joka suorasanaisesti inhosi homoseksuaalisuutta ja piti sitä raamatun mukaisesti kauhistuksena? Tämä juttu oli jopa ylen luokattomilla standardeilla karseaa luettavaa.

Jos joku vielä epäilee, että Luther olisi sittenkin ollut punavihreä kulttuurimarxilainen itkuhumanisti, kannattaa varmuuden vuoksi lukea hänen kaanonistaan "unohdetut" teokset kuten Juutalaisista ja heidän valheistaan. Pelkästään internetin vasemmistoliberaalia valtavirtaa edustavan Wikipedian sitaateista löytyy materiaalia, jotka kertovat mitä Luther itse ajatteli asioista.

                                                       
                                                       ****************************


Yle Teema Fem, sunnuntai 29.10.2017 klo 22:00. Hiekan alla (K16) 

(Under sandet, Tanska 2015). Keväällä 1945 käynnistetään kahden miljoonan sodanaikaisen miinan raivaus Jyllannin hiekkadyyneillä. Vaarallisen työn tekevät nuoret saksalaiset sotavangit. Ohjaaja: Martin Zandvliet. HD Äänitekstitys: ruotsi. K16

Loppuun kalutusta aiheesta saadaan vaihteeksi irti jotain sellaista, jota ei olla yleensä natsieksploitaatiossa nähty: saksalaiset kuvataan muina kuin koneina tai ihmishirviöinä. 


Yle TV1, sunnuntai 29.10-2017 klo 21:05, Kotikatsomo : Myrskyn jälkeen (12)  

1/3: Suomi on elämänsä kunnossa. Myrsky on romauttanut Suomen perusrakenteet ja saanut ihmisten arjen tolaltaan. Inhimillisten siteiden natistessa liitoksissaan komisario Rauni Kolehmainen yrittää pitää maailmaa kasassa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Ohjelmatiedot eivät lupaa hyvää....pääosissa Kaarina Hazard ja Leea Klemola! Vain pahimman luokan feministiset kulttuurikommarit kuten Hazard ja Klemola voivat leikkiä veronmaksajien rahoilla tekemällä "rajoja rikkovia" hiekkalaatikkoleikkejä. Ei ihme, että äärivasemmistolaisaviisi Kansan Uutiset ylistää sarjaa jutussaan Kun rakkaudesta tulee poliisiasia. Kun kuulet sanat "Ylen teatterituotanto" (sille tuottanut elokuvayhtiö Aamu) on aika poistaa aseesta varmistin....

PÄÄSIÄINEN YLESSÄ: INTELLEKTUELLI PALVOO JUUTALAISIA JA HALVEKSUU KRISTITTYJÄ

Suomalaisuutta ylenkatsova intellektuelli Jari Ehrnrooth.

Näin pääsiäisenä kristinuskon vanhin juhla näkyy vahvasti julkisuudessa. Jeesuksen ylösnousemus ja hänen armoa korostava sanomansa ei ole esillä pelkästään uskonnollisista syistä, vaan sitä yritetään käyttää myös maallisten päämäärien ajamiseen kuten sosialismilta haiskahtavan lattapäisyyden ja monikulttuurisuuden oikeuttamiseksi.

Täysin päinvastaista kristinuskon jälkilypsyä edustavat intellektuellien puheenvuorot, joissa Uuteen testamenttiin sitoutuneen perinteisen uskonnollisuuden kannattaminen halutaan marxilaisten tavoin yhdistää kaikkeen "negatiiviseen" kuten blankotermi suvaitsemattomuuteen ja koskemattomiksi julistettujen juutalaisten arvosteluun. Tosin tämä osataan myös kommunismia vastustaneella "liberaalilla" puolella, kun kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth pääsee purkamaan kaunaansa kaikkea traditionaalisuutta ja aitoeurooppalaista kohtaan 11. huhtikuuta ilmestyneessä Yle-kolumnissaan Uskonrauhaa rikkomassa.

Kolumni alkaa tyypillisellä kauhukertomuksella omakohtaisen rasismin kokemuksesta. Ehrnroothin ulkoisesta olemuksesta ja rikkiviisaasta saivartelusta kieltämättä tulee mieleen juutalainen, joten ärsyyntyneen turkulaisen reaktio saattaa hyvin pitää paikkaansa. Fyysisen juutalaisuuden näkeminen eurooppalaisuuden vihollisena on kuitenkin anakronistinen, koska länsimaiset ihmiset ovat juutalaisfilosofi Otto Weiningeriä lainatakseni "juutalaistuneet henkisesti" jo uuden ajan jälkeen, joten hyökkäys fyysistä juutalaista vastaan on turhaa. Tietysti juutalainen mentaliteetti, tuo laskelmoiva, utilitaristen ja materialistinen ajattelu, ilmenee puhtaimmillaan aidoissa juutalaisuudessa, mutta sen "hengen" on omaksunut yhä lailla myös goyim, ei-juutalainen väestö. 

Erityisen selvänä se esiintyy Ehrnroothin kaltaisissa kuivakkaissa – luonnollisesti filosemiittisissä – älyköissä. Ihailessaan juutalaisia Jari Ehrnrooth ja Johannes Salminen kai uskovat saavansa siitä jotain samaa älykkyyden auraa, joka erottaa heidät yhteisöönsä sitoutuneesta "arjalais-kristillisestä" rahvaasta. 

Ehrnrooth tulkitsee kolumnissaan uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546)  juutalaisvastaisuuden yksiselitteisesti pahantahtoisena ennakkoluulona ja raivopäisenä vihana, jolle ei löydy mitään rationaalista selitystä:

Kansankirkkomme isän mielestä juutalaiset ovat vääräuskoisia, saastaisia, laiskoja, ahneita, kieroja kyykäärmeensikiöitä ja verenhimoisia perkeleenlapsia. Heitä on kiellettävä harjoittamasta uskoaan kristittyjen keskuudessa. Tora-kääröt ja talmud-kirjallisuus on otettava pois. Juutalaiset koulut ja synagogat on poltettava. Juutalaisten talot on hävitettävä eikä heille saa antaa turvaa maanteillä. Asukoot he talleissa ja ulkosuojissa.

Lutherin antisemitismiä korostavat äänessäolijat "unohtavat" sen, että uskonpuhdistaja kääntyi juutalaisvastaiseksi vasta viimeisinä elinvuosinaan. Sitä ennen hän oli suorastaan filosemiitti, juutalaisten ystävä, ja puolusti ja auttoi heitä aina tarmokkaasti. Virallisen tulkinnan mukaan hänen asenteenmuutoksen taustalla oli viimeisten vuosien vanhuudenheikkous ja "mielisairaus". Näille väitteille ei ole todellista näyttöä toisin kuin sille tosiasialle, että Luther tutustui viime vuosinaan juutalaisten tärkeimpään kirjaan Talmudiin, josta hänelle paljastui tuon uskon julkisuudelta salattu todellinen luonne. Tästä Ehrnrooth ei puhu mitään, vaan korostaa pelkästään kristittyjen juutalaisvihaa, joka sekin oli vain reaktio juutalaisten alkuperäisestä rasismista kumpuavalle vihalle:

Suuren uskonpuhdistajan raivokas kiihotus juutalaista kansanryhmää kohtaan on vain yksi etappi kristillisen juutalaisvastaisuuden historiassa. Antijudaismi ja antisemitismi ovat olleet elimellinen osa kirkon opetusta ensimmäisiltä vuosisadoilta

Vihalla on syynsä. Lutherin palopuheet selittyvät pitkälti sillä, että hänelle kävi selväksi, kuinka juutalaisten esittämä ihmisystävällinen humanismi olikin kaksilla korteilla pelaamista. Vaikka Talmudia on yritetty sensuroida siinä pelossa, että ei-juutalainen goy saattaisi päästä siihen käsiksi, paljastavat sen "ydinviisaudet", mikä on juutalaisten asenne valkoisiin, erityisesti kristittyihin:

Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.

Kiddushin 68a: Ei-juutalaiset ovat eläimiä, aaseja.

Shene Lukohoth Haberith: Vaikka maailman kansat ulkonaisesti muistuttavat juutalaisia, he ovat varsinaisesti vain apinoita ihmisiin verrattuna.

Rosh Hashanah 17a: Ei-juutalaisten sielut menevät helvettiin.

Abodah Zarah 36b: Ei-juutalaisten tyttäret ovat saastaisuuden tilassa syntymästään lähtien, ja avioliitto heidän kanssaan on kielletty.

Jektut Chadash 171,3: On kiellettyä paljastaa (Talmudin) lakia.

Szaalot Uts-zabot, Iore Dea 17: Juutalaisen tulee ja täytyy tehdä väärä vala, kun ei-juutalainen kysyy, onko juutalaisten kirjoissa mitään, mikä on ei-juutalaisia vastaan.

Baba Bathra 54b: Ei-juutalaisten omaisuus on kuin erämaa; joka tulee sinne ensin, saa sen.

Abodah Zarah 8,5: Jos ei-juutalainen tappaa ei-juutalaisen tai juutalaisen, hän on vastuullinen, mutta jos juutalainen tappaa ei-juutalaisen, hän ei ole vastuullinen. 

Baba Kama 113a: On luvallista pettää ja huijata, jos oikeutta käydään ei-juutalaista vastaan.

Abodah Zarah 26d Tos.; Kiddushin 66c; Soferim XV, sääntö 10: Parhaimmatkin ei-juutalaisista tulee tappaa.

Zohar III, 227b: Ainoa tarvittava uhri on se, että poistamme epäpuhtaat (= kristityt) keskuudestamme.

Zohar I, 160a: Juutalaisten täytyy aina yrittää pettää kristittyjä. Juutalaisten täytyy vapautua heistä ja tulla heidän hallitsijoikseen.

Tseror Hammor (rabbi Abraham): Heti kun Rooma (länsimaat, kristitty maailma) on tuhottu, israelilaisille koittaa vapaus.

Iore Dea 157,2 Hagah: Jos juutalainen voi pettää kristittyjä tekeytymällä kristillisten oppien kannattajaksi, hän saa ryhtyä petokseen.

Iore Dea 159,1: On sallittua lainata rahaa kristityille ja kiskoa heiltä korkoa.

Kallah 1b: Juutalainen voi antaa väärän valan hyvällä omallatunnolla.

Rosh Hashanah 17a: Kristityt ja ne, jotka pilkkaavat rabbeja, lähetetään helvettiin ikuisiksi ajoiksi.

Sanhedrin 99a: Kun Messias tulee, hän tuhoaa kristityt.

Sabbath 116a: Evankeliumit ovat tyhjän paperin perätön väite ja tyhjän paperin synti.

Sanhedrin 106a,b: Maria oli huora; Jeesus oli paha mies.

Sanhedrin 90a: Jeesuksella ei osuutta tulevaan maailmaan (koska lausui ääneen Jumalan nimen).

Zohar I, 25b: Joka tekee hyvää kristityille, se ei nouse ylös kuolleista.

Hullin 91b: Juutalaisilla on enkeleitä suurempi arvo.

Jebamoth 79a: Israelilaiset ovat armollisia, kainoja ja hyväntahtoisia.

Sanhedrin 37a: Joka tuhoaa yhden ainoan israelilaisen, se on sama kuin jos hän olisi tuhonnut koko maailman.

Mizbeah V: Mikään ei ole Talmudin yläpuolella.

Läntisen älymystön ihailu juutalaisuutta kohtaan perustuu opportunismin ohella siihen, että he sulkevat mielestään kaiken tiedon, joka ei ole edullista juutalaisille, vaikka totuus tulisi "valittujen" omasta suusta. Liberalismin läpikyllästämän Ehrnroothin jankutus natseista on osa median kontrolloimaa narraatiota, jossa juutalaiset nähdään koko historiansa ajan olleen pelkkiä uhreja. Syvempi historiantuntemus romuttaa nopeasti tämän käsityksen.

Lähes kaikki muihin kosketuksissa olevat kansat ovat olleet joskus voittoisia, sortajia, ja jossain historian vaiheessa häviäjiä. Ei tarvitse kuin tarkastella puolalaisten ja liettualaisten historiaa tai laajemmassa mielessä kristittyjen ja muhamettilaisten tai eurooppalaisten ja mongolien keskinäistä valtataistelua. Jostain syystä kuitenkin juutalaiset esitetään pelkkänä kärsivänä osapuolena, vaikka on tunnettua, että he ovat olleet myös niskan päällä, erityisesti kommunismin alkuaikoina ja toisen maailmansodan jälkeen länsimaissa. 

Miksi Ehrnrooth ei halua tarkastella juutalaista valtaa ja sen nykyisiä uhreja? Sen sijaan hän syyllistää pitkään poljettuja suomalaisia ja muita valkoisia eurooppalaisia muistuttamalla nykymaailman etuoikeutetuimman kansan lähinnä itse aiheutetuista kärsimyksistä. Tämä röyhkeus, chuzpah, on silmiinpistävää ruotsalaisten ja venäläisten sortamia suomalaisia kohtaan, koska meillä ei ole ollut mitään osuutta juutalaisen vallan synnyttämiin aggressioihin. 

Massiivisen holokaustipropagandan ja moraalisen kiristämisen jälkeen Ehrnroothilla on vielä julkeutta vaatia, että suomalaisten pitäisi pyytää valtauskoaan anteeksi juutalaisilta. Seuraavia kommentteja lukiessa herää aavistus, josko turkulaiskorsto oli sittenkin oikeassa Ehrnroothin etnisyyden suhteen:

Näin Lutherin teesien 500-vuotisjuhlavuonna voidaan kysyä, eikö luterilaisten olisi jo aika tehdä uusi uskonpuhdistus ja alkaa julkisesti katua paitsi antijudaismiaan ja antisemitismiään, myös sitä, että kristityt ylisummaan ovat kaapanneet juutalaisten pyhän kirjan ja alkaneet tulkita sitä omiin tarkoituksiinsa sopivalla ja juutalaista uskoa loukkaavalla tavalla?  

(...) Meillä Suomessa ”nöyrät” luterilaiset voisivat osoittaa katumusta kahdella teolla. Ensinnäkin tulisi pyytää julkisesti anteeksi Lutherin juutalaisvihaa seurauksineen ja sanoutua siitä irti. Toiseksi voitaisiin ottaa mallia Amerikan evankelis-luterilaisesta kirkosta, joka 1990-luvun puolivälistä alkaen on pääsiäisen yhteydessä korostanut, että ”Jeesuksen kuolemasta ei tule syyttää juutalaisia tai juutalaista uskoa.”

Lopussa Ehrnrooth tuo ilmi, että nuo vaatimukset ovat vain provokaatiota, joilla on tarkoitus puolustaa sananvapautta ja kyseenalaistaa uskonrauhan perusteet. Yle Watch puolestaan katsoo, että kolumnin motiivina oli jälleen kerran nakertaa valtauskonnon moraalista perustaa (tilalle pervokulttuuria) ja pyhittää entisestään juutalaisuuden uhristatusta. 

Huvittavinta kolumnistin kommentissa oli esimerkiksi otettu Yhdysvaltain aisankannattaja-kirkon itsesensuuri, koska se kuvastaa tavattoman hyvin sitä henkistä kiristysvoimaa, joka juutalaisilla on kristittyihin. Oma tragikoominen lukunsa on Yhdysvaltojen oksymoroni "kristilliset sionistit", joilta on jäänyt Talmud lukematta, koska he kuvittelevat juutalaisten nuoleskelulla pääsevänsä ykkösluokassa taivaaseen. 

Vastaavasti täällä Suomessa Jari Ehrnrooth näyttää toimivan heprealaisten auttavana aatuna ja hyödyllisenä älykköidioottina. Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, että suomalaisvihamielinen Koneen säätio oli auttanut vuonna 2011 tätäkin herraa 27.600 eurolla kirjoittamaan ihmiskeskeistä taikauskoa palvelevan pamfletin Uskonnoton usko ja 2000-luvun ihmisyys.

Pääsiäisen ilosanoma,