MYÖS YLE LIITTYI HS:N LYNKKAUSPARTIOON, JOSSA EI SUVAITA "VÄÄRIN AJATTELEVIA" YRITTÄJIÄ

Finlaysonin Jukka Kurttila haluaa edistää homoagendaa.
mutta suuttuu jos hänen agendastaan ei pidetä.

Reilu viikko sitten (22.10.2017) Helsingin Sanomat aloitti lehdistökampanjan suurena työllistäjänä tunnetun Tavartalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäistä vastaan. Laatujournalistiseksi julkaisuksi itseään kutsuvan Helsingin Sanomien sunnuntainnumeron juttu Näin halpahallipatruuna Juha Kärkkäinen radikalisoitui ja ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa on poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan härskeintä mitä maassamme on viime vuosina julkaistu. Kyse on halpahintaisesta mustamaalausjutusta, jollaisia on yleensä totuttu lukemaan takavuosien Hymy-lehdestä. Mitään ajankohtaista syytä häväistyskirjoitukselle ei ollut, seikka, jonka Juha Kärkkäinen huomioi verkkolehti Nykysuomelle lähettämässään avoimessa tiedotteessa:

Vaikka yhtiötä ei ole enää pitkään aikaan liitetty esimerkiksi sananvapausoikeudenkäynteihin ja vaikka KauppaSuomi on lakkauttanut mielipidepalstansa, julkaisi HS meistä jälleen monisivuisen artikkelin tuoreessa sunnuntailiitteessään.

Helsingin Sanomien motiivi jutun julkaisemiselle oli alhaisuudessaan mitä ilmeisin. Tarkoituksena oli saada aikaan julkinen "kohu", jotta mahdollisimman moni median punavihreitä muotiarvoja seuraava yritys tarttuisi hype-syöttiin ja  katkaisisi yrityssuhteen Tavaratalo Kärkkäiseen. Eräät yritykset ovatkin jo lopettaneet kaupankäynnin Kärkkäisen kanssa luultavasti siksi, että ne haluavat mielistellä trendien harjalla olevaa pientä punavihreää joukkoa. 

Suurista mediataloista etenkin Helsingin Sanomia on ärsyttänyt jo pitkään Juha Kärkkäisen aikoinaan perustama Magneettimedia. Kärkkäinen on jättänyt lehden jo vuosia sitten, mutta pitkävihaisessa Helsingin Sanomissa ei voida olla anteeksi antamatta sitä, että hänen perustama lehti julkaisee edelleen kiusallisia faktatietoja globalisteista ja punaliberaaleista. Erityisen paljon maamme johtavaa printtimediaa on närästänyt Magneettimedian juutalaiskriittiset kirjoitukset. HS:n mustamaalauskampanjan keihään kärkenä olikin Kärkkäisen saama sakkotuomio kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta, vaikka oikeus ei kyennyt kiistämään kirjoituksissa esitettyjen argumenttien todenperäisyyttä. Vapaamuurareita vilisevä oikeuslaitoksemme katsoi, että Kärkkäisen rikos on siinä, että hänen lehtensä kautta kansalaisten keskuuteen levitettiin vaikutusvaltaisten sionistien kannalta ikäviä totuuteen perustuvia kirjoituksia. Tiedotteessaan Juha Kärkkäinen arvioi itse HS:n motiiveja:

On historiallisesti ainutlaatuista, että suomalainen lehdistö pyrkii järjestelmällisellä ja vuosia jatkuneella lokakampanjalla vahingoittamaan satoja suomalaisia työllistävää yritystä, vaikka yrityksen ei epäillä rikkoneen lakia tai kohdelleen sidosryhmiään huonosti. Kyse on vain päätoimittajien ja yrittäjän mielipide-eroista. HS:n artikkeli ei sisältänyt mitään uutta. Teksti pyrki antamaan vain tekohengitystä joukolle vanhoja syytöksiä, koska lehden toimitus ei allekirjoita yhtiön omistajan henkilökohtaisia arvoja.

Yleisradio antoi aatekumppaninsa Helsingin Sanomien käydä yksin Kärkkäisen vastaista kampanjaa toista viikkoa, kunnes eilen se  liittyi yhteisrintamaan julkaisemalla Magneettimedian maanisena vihollisena tunnetun Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttilan haastattelun. Verkkosivujen jutussa Pelkkä pussilakana voi johtaa tappouhkauksiin – Finlaysonin johtaja koettelee suomalaisten suvaitsevaisuutta Yle leipoo valikoivaa suvaitsevuutta kuluttajien kurkusta alas ajavasta liberaalifanaatikosta jonkinlaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturia – vieläpä ilman ironiaa, joka tekee haastattelusta todella hilpeää luettavaa.

Saamastaan mediahuomiosta huolimatta Kurttilan johtama Finlayson on yrityksenä pieni toimija alkuperäisiin omistajiinsa verrattuna. Vuoden 2016 lopussa yhtiöllä oli 87 työntekijää, joten se on melko mitätön tekijä verrattuna vaikkapa Tavaratalo Kärkkäiseen, joka antaa tällä hetkellä lähes viidelle sadalle suomalaisille työpaikan. Tosin Kurttilan kaltaisten suomalaisvihamielisten boikotoijien ansiosta moni saattaa menettää Kärkkäisellä työpaikkansa. Onneksi kuluttajissa on herännyt ostajasolidaarisuutta siinä määrin, että tämä skenaario tuskin tulee median ja trendiyritysten kovasta yrityksestä huolimatta toteutumaan.

Suuri osa suomalaisista taitaa kuvitella edelleen, että nyky-Finlaysonilla olisi jotain tekemistä aikoinaan tuhansia ihmisiä työllistäneen Finlaysonin kanssa. Alkuperäinen Finlayson meni eri fuusioiden kautta konkurssiin jo vuonna 2008. Lopulta vuonna 2014 Finlaysonin silloinen omistaja Capman myi kodintekstiililiiketoiminnot mainostoimisto Bob the Robotin perustajille, joihin kuului Jukka Kurttila. Käytännössä Kurttila osti pelkästään tunnetun brändin. Entisenä mainostoimistomiehenä hän on osannut käyttää häikäilemättömästi Finlaysonista saamiaan immateriaalioikeuksia asiakas- ja yhteiskuntaviestinnässään. 

Omistamallaan brändillä Kurttila on luonut yrityksestään merkittävämmän kuin se todellisuudessa onkaan. Mainosmaailman konkarina hän taitaa imagon luomiseen kuuluvan manipulaation, jolla voidaan myydä vaikka käärmeöljyä hyväuskoisille asiakkaille samalla kun hankitaan ilmaista mediajulkisuutta. Hänen median haltuunotossa yhdistyy saumattomasti markkinamaakarien ovela puliveivaaminen ja oman poliittisen agendan propagoiminen. Toisaalta nyky-Finlaysonin edistämän homopropagandan ja siihen liittyvän bisneksen taustalla lienee myös Kurttilan omat mieltymykset. 

Kun Magneettimedia alkoi paljastaa Kurttilasta ja hänen poliittisesta agendastaan valtamedian sivuuttamia tietoja, Finlayson julisti kauppasodan Tavaratalo Kärkkäistä vastaan. Magneettimediassa jukaistut analyysit Finlaysonin painattamista Tom of Finland -tuotteista luonnollisesti raivostuttivat suvaitsevaisena esiintyvää toimitusjohtajaa. Ylen haastattelussa tällainen bisneslogiikan rikkova ideologinen kiukuttelu tulkittiin kuitenkin "yritysvastuuna":

Finlaysonin yritysvastuu näkyy kaikessa. Kurttila lopetti pari vuotta sitten yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa Magneettimedian ”vastenmielisen propagandan takia”. Kurttila uskoi, että tavaratalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen tuki Magneettimedian kirjoituksia. Tapaus nousi jälleen puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Kärkkäisen yhteyksistä Suomen vastarintaliikkeeseen.

Piskuisen nyky-Finlaysonin toimintaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, onko kyseessä lainkaan yritystoiminnan edistäminen vai pelkkä mainosmiehen halu propagoida punaliberaalia identiteettipolitiikkaa ja ärsyttää erimielisiä:

Finlaysonin johtajana hän haluaa parantaa maailmaa. Toiveena on, että suomalainen muotoiluala seuraisi perässä. – Finlayson tulee seuraavina vuosina tutuksi osin ehkä yllättävistä asioista, jotka saattavat suututtaa ihmisiä.

Ylen toinen Tavaratalo Kärkkäistä sivuava uutinen ilmestyi tänään yhtiön verkkosivuilla ja tv-uutisissa. Verkkosivujen uutisessa Ohjelmistofirma kieltäytyi yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa – "Ajatukset eivät natsaa arvoihimme" ollaan hyvillään siitä, että myös Suomeen on rantautunut Amerikasta peräisin oleva kansakuntaa hajottava kulttuurisota, joka ulottuu nyt jo yritysmaailmaan. Vasemmistoliberaalien Yhdysvalloissa 1960-luvulla käynnistämä kulttuuritaistelu muuttui globalismin myötä repiväksi vasta 2000-luvulla, kun osa konservatiiveista ei ole enää tyytynytkään toisen posken kääntämiseen. Vasemmistoliberaalien julkisuudessa ilmenevä ärtyisä peppukipu johtuukin pitkälti siitä, ettei sen mielettömiksi käyneille vaatimuksille enää antauduta suoralta kädeltä. Tämän vuoksi liberaalien kampanjat ovat äityneet entistä julkeammiksi monopolisoimiensa "hyvien asioiden" puolesta.

Ylen verkkosivujutun videossa haastateltu helsinkiläinen ohjelmistoyritys Flo Appsin toimitusjohtaja Tapio Nurminen vinkuu Kurttilan lailla arvoista. Se näyttää olevan yksi monista keinoista, joilla pääkaupunkikuplassa toimivat yritykset rakentavat imagoaan:

– Katsoimme, että asiakkaan [Perussuomalaiset] arvot ovat menneet niin omituiseen suuntaan, että emme halua olla viemässä eteenpäin heidän toimintaansa.

Kun katsotaan mihin suuntaan ja kuinka alas länsimaat ovat menneet moraalisesti 1960-luvun jälkeen, on jokseenkin hirtehistä kuulla liberaalin bisnesnörtin suusta, että asiakkaan arvot ovat menneet "omituiseen suuntaan". Nurminen toistaa haastattelussa muutoinkin papukaijan lailla hegemonista monikulttuurimantraa ilman sen kummempia perusteluja. Omituisena itsenäisen ajattelun puutteena voi pitää sitä, että Nurminen näyttää hyväksyvän monikultturismin nimissä valikoimattoman ja ilman määrällistä takarajaa olevan ulkomaalaisinvaasion: 

Nurmisen mukaan perussuomalaisten arvot ovat ristiriidassa Flo Appsin monikulttuurisuusarvojen kanssa. Hänen mielestään on Suomelle hyväksi, että maassa asuu eri kulttuureja edustavia, eri kieliä puhuvia ja eri tavalla ajattelevia.  

– Kyllä maailma on globaali. Jos ajatellaan it-alan henkilökresursseja, meistä kantasuomalaisista ei löydy riittäviä resursseja infrastruktuurin pyörittämiseen. Tänne tarvitaan osaajia muualta, koko bisnes on muuttunut globaaliksi

Nurmisen peräänkuuluttama bisnesvetoinen globalismi ei ole loppujen lopuksi muuta kuin määrään perustuvaa utilitarismia, jossa kaiken mittana on taloudellinen hyöty. Globalistien mainostama arvoliberalismi on sekin vain savuverho, sillä talousajattelussa kaikki inhimilliset arvot ovat viime kädessä alisteisia taloudelliselle hyödylle, joka onkin ainoa jolla se eroaa puhtaasta nihilismistä. 

Globaalien suuryritysten harjoittaman yksiulotteisen talouslogiikan näkökulmasta niillä on hyvä syy edistää kansakunnat murskaava monikultturismia ja boikotoida niitä yrityksiä, jotka puolustavat kansallisia ei-liberaaleja arvoja. Tv-uutisissa kerrotussa juttuversiossa kerrottiin, että Suomessa boikottimalli on lainattu Yhdysvalloista, jossa suuryritykset ovat vastustaneet presidentti Donald Trumpin maahantulokieltoja terroristisista kehitysmaista. Trump-vastaiset valtamediat ovat esittäneet suurelle yleisölle nämä toimet suuryritysten haluna toimia "humaanisti" ja "vastuullisesti", vaikka todellisuudessa tämän kammottavan moraaliposeerauksen taustalla on pyrkimys saada myös jatkossa pidäkkeettä vierasta halpatyövoimaa. Suuryritykset laskelmoivat, että kutsumattomien muukalaisten avulla voidaan laskea yleistä palkkatasoa ja hankkia samalla lisää kuluttajia, jotka ostavat yhteiskunnan (valkoisten veronmaksajien) tuilla niiden tuottamaa rihkamaa. Tämä amerikkalainen Ponzi-kuvio on alkanut pakkoglobalismin seurauksena tulla tutuksi myös Suomessa.

Jutun lopussa asiantuntijaksi oli vielä kaivettu Yleisradion sertifioima punaisen yliopiston mielipideautomaatti, jolle ei tuottanut vaikeuksia tukea liberaalimedian ja imagotietoisten yritysten polkaisemia poliittisia noitavainoja.  Tällä kertaa asiantuntijana oli Yle Watchin sivuillakin (täällä ja täällä) tutuksi tullut Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen. 

Demlaan kytköksissä oleva Ojanen tunnetaan mm. siitä, että hän haluaa kansalta vaivihkaan uusittuun perustuslakiin vedoten samat taloudelliset edut kaikille maailman ihmisille, jotka ovat ymmärtäneet astua maamme rajojen sisäpuolelle. Ei siis ihme, että tämä 2000-luvun universaalikommunismia kannattava yliopistopolitrukki pitää yritysten boikotointia oikeutettuna niitä vastaan, jotka eivät jaa globalistien ääriliberaalia agendaa, jonka tarkoitus on tuhota bisnestä rajoittavat kansallisvaltiot ja perheinstituutiot. Modernin bisnesmaailmaan arvot eivät siis eroa juurikaan 1920-luvun "edistyksellisen vaiheen" Neuvostoliitosta. 

                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 19:00, Historia: Romanovien viimeinen matka 

Ohjelmassa seurataan keisarillisen perheen kohtaloa Venäjän vallankumouksen jälkeen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Poliittisesti korrekti eli valheellinen versio Romanovien lopun hetkistä. Julkisesta keskustelusta on siivottu kokonaan pois brittilläisen journalisti Robert Wiltonin aikalaistodistus, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Romanovien viimeiset päivät (2000). Tästä samaisesta kirjasta löytyvästä heprealaisesta kostosta löytyy materaalia myös suomalaiselta internetsivulta.

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 20:00, MOT : Punaisen Ristin pohjaton lipas 

Turvapaikanhakijoiden vyöry Suomeen toi Suomen punaiselle ristille lähes puolen miljardin euron rahavirran. Sen yhteistyökumppanit takoivat avokätisesti tehtyjen sopimusten avulla suuria voittoja. Toimittajana Lauri Miettinen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

YLE FORUM -OHJELMAN MATRIX-TODELLISUUS SANANVAPAUDESTA

Yle TV1, torstai 19.10.2017 2017 klo 21:05, Yle Forum: Tarinoita sananvapaudesta 

Sananvapaudesta ja sen rajoista keskustellaan Yle Forumissa vieraiden henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Vieraina mm. kirjailija Pirkko Saisio, urheiluagentti Aleksi Valavuori ja kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim. HD

Eräät asiat tiedetään jo ennalta huonoiksi tai turhiksi. Siksi esimerkiksi huonoiksi tiedetyistä elokuvista voi huoletta tehdä elokuva-arvioita näkemättä elokuvaa tai Jari Tervon kirjasta arvostelun takakannen perusteella. Samaan sarjaan kuuluvat Ylen keskusteluohjelmat kuten tänään tuleva Yle Forum, jossa "keskustellaan" sananvapaudesta. 

Kun ohjelman vieraana on sellainen valtion suojatyöpaikkatyöläinen kuin häikäilemätöntä somalien etnistä etua ajava Maryan Abdulkarim, tietää olevansa Ylen pakkoverottama kansalainen ilman valitusoikeutta. Lisää kansalaiskidutusta verorahoilla tarjoavat takuuvarma suomalaisvihamielinen jeesustelija Kai Saidinmaa ja suvaitsematon pakkohomottaja Jukka Kurttila. Eri tavalla uhriutuvien ohjelmavieraiden esittely löytyy täältä.

Antiikin Kreikassa kansalaisten käymällä julkisella keskustelulla oli todellista merkitystä, koska niissä argumentointiin poliittisia päätöksiä. Yleisradion turhanpäiväinen teatteriesitys Yle Forum sen sjaan vain simuloi demokratiaa. Sen tarkoin valitulla koreografialla, kysymysten asetteluilla ja vierailla halutaan uskotella alamaisille, että maassamme käydään kansalaiskeskustelua, jolla olisi myös konkreettista vaikutusta päätöksiin. Valitettavasti Ylen suurkuluttajillle eli suurten ikäluokkien demarieläkeläisille riittää vallan mainiosti Matrix-demokratia, jossa ei suin surminkaan uskalleta niellä punaista totuuspilleriä.

Tämän iltaista show'ta on pohjustettu Ylen verkkosivuilta löytyvästä jutusta Analyysi: Tyhmien ajatusten alasampuminen ei ole sananvapauden rajoittamista. Toimittaja Heikki Valkama ei taida kuitenkaan ymmärtää, että kaikkein tyhmimpien ajatusten, kuten monikultturismin, alasampuminen ei pitäisi myöskään olla rajoitettua. Silti juuri tämän pyhän lehmän arvostelun kohdalla kaiken maailman valkamat ovat valmiita rajoittamaan sananvapautta.

Koska kansalaisen on vaikea tietää, mikä on poliittisesti oikeaoppista sananvapautta ja mikä taas inhottavaa vihatotuutta, laati kansalaisvaikuttaja M. Virtanen sosiaalisessa mediassa huoneentaulun. Näitä ohjeita seuraamalla pärjää ainakin Facebookissa pitkälle:

Me liberaalit laadimme suomalaisille listan sallituista keskustelun aiheista Facebookissa: 

 - Kissakuviin liittyvä keskustelu.

- Koirakuviin ja minipossukuviin liittyvä keskustelu, jos se pysyy tiukasti vain suomalaisten välisenä.

- Melkein kaikki pörröiset tai karvaiset eläimet, paitsi vuohet, aasit, lampaat, kamelit ja apinat, koska niistä voi syntyä kiellettyjä mielleyhtymiä tiettyihin suojeltuihin ryhmiin.
- Afrikkalaisista eläimistä on puhuttava varoen, koska niistä voi tulla jotain haitallisia mielleyhtymiä, vaikka kukaan ei vielä tiedä mitä.
- Suomalaiset, eurooppalaiset ja itä-aasialaiset ruoat. Kaikista muista ruuista puhuminen on kulttuurista omimista.
- Sopivan kevyt ylistävä kivapuhe homoista, lesboista, transseksuaaleista, sukupuolettomista, jne., kunhan ette pyri määrittelemään heidän seksuaalisuuttaan tai identiteettejään, ettekä analysoi heidän politiikkaansa tai julkisia vaatimuksiaan. Älkää varmuuden vuoksi puhuko mitään suojelluista etnisistä ryhmistä, koska vain akkredioidut liberaalit toimittajat osaavat puhua heistä oikeaoppisesti

Tässähän onkin jo runsaasti keskustelun aiheita suomalaisille. Suunnittelimme listan niin, että suomalaiset pysyvät tyytyväisinä.Ps. Tämän listan parodiointi on ehdottomasti kielletty.

--------------

Ohjelmaa on nyt vilkuiltu noin reilu tunti syrjäsilmällä. Silmiinpistävää vieraissa on se, että niistä ei yksikään (0 kpl) edusta arvokonservatismia puhumattakaan nationalismista. Vastaavasti yleisöksi oli kutsuttu ulkonäöstä päätellen anarkistisen Varis-verkoston ja Punk in Finland -foorumin laivaseminaarin lähtijät. Hyvin he varakkaampia aateveljiään katsomosta käsin tsemppasivatkin!

Täytyy ihmetellä millä älyllisellä akrobatialla juontajat Annika Damström ja Markus Liimatainen kykenevät selittämään itselleen, että tällainen "keskustelu" muistuttaisi edes etäisesti tasapuolista yhteiskunnallista vuoropuhelua. Ehkä toimittajat ovat samaa mieltä Maryan Abdulkarim kanssa, jonka mukaan "kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita", varsinkin, jos ne sattuvat olemaan vapaamatkustajina oleskelevien somalien intressejä vastaan. Siksi vuoropuhelun siijaan kuultiin uhriutuvan punavihreän kuplan yksinpuhelua.

- Aleksi Valavuori on omia mielipiteitään anteeksipyytelevä Cuck-mies
- Ainoa vähäistä objektiivisuuden kajoa heijastanut keskustelija oli vasemmistolesbo Pirkko Saisio
- Maryan Abdulkarim oli juuri niin ylimielinen kulttuurimarxilainen moottoriturpa ja ulkoaopittujen vasemmistokliseiden kimppu kuin saattoi odottaakin
- Kun studioon halutaan joku "räväkkä" nuori musiikko, hän on aina räppäri, ei koskaan metallin soittaja, siksi paikalla oli Pyhimys
- Seiskan vastaava päätoimittaja Joni Soila ei poikennut muista valtamedian silmää tekevistä, koska hänkään ei halua antaa lehdessään  suunvuoroa maahanmuuttokriitisille 
- Varajeeusuksena tunnettu punapappi Kai Saidinmaa oli yllättävän vaisu, koska hän ei voinut kovin pitkään saarnata valikoivaa suvaitsevaisuuttaan
- Aggressiivisen suvaitsemattomasti konservatiiveihin suhtautuva Finlaysonin Jukka Kurttila käänsi koko sananvapauden päälaelleen väittämällä, että sananvapauden suurin uhka ovat ne, jotka esittävät faktoja ja näkemyksiä ("vihapuhetta!"), joista hän ei itse satu pitämään
- Tyhjänpäiväisen narsistisista asioista blogia pitävä nobody, toimittaja Hanna Sumari, esitti konformistisia keski-ikäisen naisen näkemyksiä, joissa suvaitaan vain punavihreän kuplan lemmikkivähemmistöjä
- Julkihomosteleva uimari Ari-Pekka Liukkonen edusti tyypillistä hallitsevalle hegemonialle nöyrää kansalaista, joka puolustaa Isosiskoa, jotta se panisi ikävistä asioista puhuvat vaihtoehtomediat kuriin

TPS:LTÄ NOLON LASKELMOIVA YRITYS NUOLLA MUOTIAATTEEN MEDIAPAPISTOA

Yle Turun paikallisuutiset haastatteli tänään TPS:n toimitusjohtaja Mika Eskolaa (kohdasta 2 min. 20 s.), koska hän oli paikallisen sodomiittiviikon kunniaksi lanseeranut seuralleen oman sateenkaarilipun. Asiasta kertoi myös toimittaja Jouni Koutonen Ylen verkkosivuilla ilmestyneessä jutussa Pride-viesti oli TPS:n pelinavaus etenkin nuorille – ”On okei olla sellainen kuin olet”.

Eskolan höpinät kuulostivat siltä, kuin ääneen olisi päästetty poliittisesti sisäsiistiksi koulutettu mekkoeinaripinko, joka toistaa median rakastamat kliseet kulttuurimarxilaisesta muotiaatteesta. On vaikea sanoa, onko TPS:n toimitusjohtaja vain kyyninen opportunisti, joka hyveliputtaa rappion ajan muotiaatteelle vai onko hän aidosti vasemmistolaisten poliittisesti hyödyllinen idiootti. 

Joka tapauksessa porvariseurana tunnettu TPS on uudella linjavedollaan alistunut vasemmistolaisten ääriajattelun aisankannattajaksi. Sikäli tämä oli vain ajan kysymys, sillä kokoomuslaiset ovat muutoinkin omaksuneet arvokysymyksissä täysin vasemmistolaisen diskurssin, koska kuvittelevat näin pysyvänsä kiinni ajan hengessä ja olevansa "edistyksellisiä" ja "fiksuja", vaikka tosiasiassa he eivät ole muuta kuin kulttuurimarxilaisten hyödyllisiä idiootteja:

– Olen vakuuttunut, että meidän kausikorttilaisemme ymmärtävät kyllä, että syrjintä, ennakkoluulo ja yleinen väheksyntä eivät kuulu mihinkään. Jotkut kommentoijat ovat paheksuneet, että jääkiekkoseura sotkee politiikan urheiluun. Toimitusjohtaja Mika Eskolan mielestä siinä ei ole mitään poliittista, että puolustaa maailmaa ilman syrjintää ja väheksyntää. Tai jos on, seura seisoo asian takana. Mika Eskola

Miksi TPS ei tehnyt tätä ulostuloa kaksi tai viisi vuotta sitten? Kannattiko se silloin vielä "ennakkoluuloja" ja "syrjintää"? Vai olisiko niin, että pervoideologisella päiväperholla ei ollut takavuosina vielä aivan samalanlaista medianostetta kuin nyt, jotta sen puolesta voisi liputtaa myös heteronormatiivinen jääkiekkojoukkue? Tavallisen lätkän seuraajan kannalta TPS:n urheiluun liittymätön seksuaalipoliittinen kannanotto on imagollisesti negatiivinen signaali, jonka vuoksi monet kääntävät selkänsä seuralle, sanoo Mika Eskola tässä yhteydessä mitä tahansa. Arvoliberaaleja TPS ei tällä tempulla saa edelleenkään katsomoon, vaikka he saattavatkin arvostaa Eskolan ulostuloa. Lämpimät sanat ovat edelleen piieni lohdutus hupenevalle kassavirralle.

Porvarillisella Eskolalla ei ole luultavasti mitään käsitystä siitä, että homojen ja muiden seksuaalisesti poikkeavien lobbyllä on vahvat juuret Frankfurtin koulukuntaan ja kulttuurimarxilaisuuteen, joka korvasi vasemmiston ideologian sen jäljkeen kun kommunismi kukistui lopullisesti Euroopassa vuonna 1991. Ennen kaikkea sateenakaari-ideologia pyrkii 1920-luvun Neuvostokommunismin tapaan hyökkäämään porvarillisen yhteiskunnan ydintä, heteroseksuaalista perhettä vastaan. Vetoamalla "erilaisuuden hyväksymiseen" ja muihin tällä hetkellä yleisesti "hyvinä" pidettyhin asioihin, Seta ym. toimijat pyrkivät oksymoronilla kuten homoavioliitolla ensin trivialisoimaan perheinstituution ja lopulta mitätöimään kansakuntaa uusintavan heteroseksuaalisuuden. 

Pieni mutta äänekkäästi esiintyvä, äärimmäisen narsistinen ja poissulkeva LGBTQ-jne. mafia, osaa käyttää taitavasti tunteisiin vetoavaa syrjintä- ja ihmisoikeuspuheretoriikkaa, vaikka niillä ei juuri mitään tekemistä sen kanssa, mitä tuo suhteettoman vaikutusvaltainen painostusryhmä todellisuudessa edustaa. Seksuaalisesti poikkeavilla sekä sukupuolensa silpoajilla on jo nyt omat erityisoikeutensa, joten homoparaatien ja yleisen homorummutuksen tarkoitus ei tosiasiassa ole jo toteutuneen tasa-arvoilveilyn puolustaminen ja syrjinnän vastustaminen, vaan vaatimus, että 96-97 prosentin normaaliväestö alistuu heidän tulkintaansa sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta.

Tämän raivoisa kauna ja viha normaaliutta ja teveyttä kohtaan on nähtävissä jokaisessa irvokkaassa LGBTQ-jne-paraatissa, mutta hyväuskoiset oikeistoliberaalit eivät kykene erottamaan muuta kuin suvaitsevaisuustoitotuksen, jota kuullessaan kokomuuslaisen ehdollinen refleksi laukeaa ja hänestä tulee älyllisesti puolustuskyvytön suvakkizombi. Mika Eskola Ylessä:

– Mielestäni olisi aika erikoista olla sitä vastaan, että tuodaan parempaa ja hyväksyttävämpää tulevaisuutta ihmisille. Erityisesti urheilua harrastaville nuorille haluamme viestiä, että on okei olla sellainen kuin olet. Eskola huomauttaa, että jalkapallokentillä Suomessa ja Euroopassa on vuosia tehty työtä rasismia vastaan, ja kiekkoleijonatkin kantavat paidoissaan respect-tekstiä.

Parempaa ja hyväksyttävämpää sosialistista tulevaisuutta toivottivat myös maamme eturivin taistolaisälyköt ja toimittajat jo 1970-luvulla, mutta edes tuolla läpipolitisoituneella vuosikymmenellä urheiluseurat eivät julistaneet aikansa muotiaatetta neuvostoystävällisyyttä. Nyt uusvasemmistolainen mädätys on todella syvällä yhteiskunnan rakenteissa, koska sitä kannattaa jo porvarit, joiden kautta kulttuurimarxilaiset syöpäsolut ovat levinneet kulttuurielämän ohella myös urheiluun. Tähän lienee syynä se, että vasemmisto on ottanut paikkansa yhteisen liberaalin moraalifilosofian ylläpitäjänä, kun taas valtavirtaoikeisto vain kopio kömpelösti kuluttajamassoja miellyttävien loputtomien "oikeuksien" vaatimukset vasemmistolta.

Mitä tulee jalkapallokentillä tehtyyn  UEFA:n propagandatyöhön "rasismia" vastaan, on sekin suunnattu vain Euroopan valkoista kantaväestöä vastaan, sillä mediassa ja EU:ssa rasismin lähtöoletuksena on, että siihen syyllistyy vain valkoiset. Samaa valheellista syyllistämis- ja uhriutumiskampanjaa käy myös Seta enemmistönä olevaa normaaliväestöä vastaan.

Mistään Eskolan peräänkuuluttamasta paremmasta, edistyksellisestä tulevaisuudesta ei voida puhua silloin kun poikkeavien rintamaa on laajennettu transseksuaaleihin. Eurooppalaisilla on syystäkin ollut oikeus arvostella somalien tapaa ympärileikata sukukypsät naiset, mutta jotain vikaa on loogisessa ajattelussa silloin kun nuo samat ihmiset näyttävät vihreää valoa miesten sukuelinten silpomiselle, jotta harhaisen ihmisen sukupuoli saataisiin "korjattua", vaikka miehelle jää mutilaation jälkeen edelleen biologisen sukupuolen määrittävä XY-kromosomisto. Näiden sairaiden ihmisten makaaberi "auttaminen" kertoo pelottavaa kieltä siitä, kuinka osaan yhteiskuntaan on päässyt vallalle kulttuuripatologia, joka on primitiivisyydessään karkeammalla tasolla kuin somalien julmat ympärileikkaukset.

Kokoomushenkisen TPS:n laskelmoituun ulostuloon on saattanut vaikuttaa myös seuran toinen suuromistaja Supercell, jonka pomo Ilkka Paananen tunnetaan Finlaysonin homoaktivisti Jukka Kurttilan lailla ärhäkkään rappioliberaaleista mielipiteistään. Ehkä taustalla onkin raadollinen halu tehdä bisnestä homoyleisöllä? Ahneesta optimismista huolimatta on vaikea uskoa, että homot edelleenkään rynnisivät heteronormatiivisuutta tihkuviin jääkiekko-otteluihin:

Kielteinenkään palaute ei seurajohtoa tai yhteistyökumppaneita pelästyttänyt. Eskola kertoo saaneensa maanantaina viestiä muun muassa toiselta pääomistajalta, Supercellin Ilkka Paanaselta. – Omistajalta tuli äsken viesti, että hän on helvetin ylpeä organisaatiosta, että se oli aika selkeä viesti. Samanlaista viestiä on tullut yhteistyökumppaneilta, mitä heidän kanssaan olen keskustellut, ja osa on ihan julkisestikin tuonut esiin asian.

Toimittaja Jouni Koutonen päättää juttunsa Eskolan toivotukseen, johon hän luultavasti itsekin yhtyy. Valtamedian punavihreille toimittajille olisi mieluisaa, että setalaisten ajama vähemmistöille edullinen totalitarismi leviäisi kaikialle yhteiskuntaan ja kaikkiin instituutioihin. Vastaavasti Eskola voi onnitella itseään pioneerityöstään:

– Uskon, että tulevaisuudessa on muidenkin helpompi seurata perässä, kun joku on ensimmäisenä ottanut askeleen siihen suuntaan. On mielenkiintoista nähdä, kuka seuraavaksi ottaa sen askeleen.

Tuohon ei voi todeta muuta kuin että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla  Aikamme suurin pahuus on siinä, että itsestäänselvät sivilisaation rappioilmiöt selitetään steriilissä, elämälle vieraassa intellektuellismissa "edistykseksi." Samalla yhteiskunnassa pääsevät ääneen vain pahantahtoiset mädättäjät ja kyyniset opportunistit. Siksi on melko varmaa, että muutama muukin seura tekee saman kuin TPS ja yrittää näin kerätä medialta hyvepisteitä.

TPS:n moraaliposeerauksesta ovat kertoneet myös muut mediat kuten Helsingin Sanomat. Hauskaksi jutun TPS joutui somemyrskyn keskelle Pride-päivityksellään – toimitusjohtaja: ”Mieluummin päivä leijonana kuin lopun elämää lampaana” tekee se, että Mika Eskola tuskin tietää, keneltä tuo uhoava mietelause on peräisin. Benito Mussolinilta, mieheltä, joka pyrki ajamaan innokkaasti läpi Italian heteronormatiivisen väestönlisäysohjelman. Punavihreän hegemonian degeneraatti-arvoja kannattavan Eskolan suuhun sopisi paremmin nöyrä ripitys: "Mieluummin päivä kulttuurimarxilaisten aisankannattajana kuin lopun elämä suoraselkäisenä sukupuolirealistina".


                                                      ********************************



Yle Fem, maanantai 28.8.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

6/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Suomalainen Tanja Honkanen ja bosnialainen Ivan Cosic kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

YLE PITÄÄ MAAHAN TUNKEUTUNUTTA PRIMITIIVISTÄ ISLAMIA OSANA SUOMALAISUUTTA

"Heitä homo voltti", sanoi islamisti kun Ramadan päättyi.

Television, radion ja verkon kautta Ylen uutisia kriittisesti seuraavat kansalaiset ovat joutuneet todistamaan jälleen kerran irvokasta kampanjaa, jossa täysin vieraan aavikkokultin tapoja yritetään sovittaa osaksi suomalaista ja eurooppalaista traditiota. Tällä kertaa Yle on iloinnut yhdessä muslimien kanssa Ramadanin päättymistä uutisjutussa Näin Suomen muslimit juhlivat paaston päättymistä – "Tunnelma on todella korkealla" (juttuun on liitetetty kolme muutakin samaan aiheeseen liittyvää uutista kuten Itis haistoi markkinaraon – muslimit juhlivat paaston loppumista kauppakeskuksessa)

Vanhat idoktrinoinnin keinot näkyivät etenkin Yle Helsingin paikallisuutisissa, jossa nuori vaalea uutislukijanainen veti naamalleen opetellun hymyn, kun aiheena oli Ramadanin päättyminen. Tällä harjoitellulla eleellä haluttiin antaa katsojalle mielikuva, että kyseessä on ehdottoman positiivinen uutinen, josta meidän kaikkien pitäisi riemuita. Pääkaupunkiseudun puoli-akateeminen tärähtäneistö varmaan yhtyikin uutistenlukijan hyväksyvään nyökyttelyyn, mutta maan suola, tuo kansan ylivoimainen enemmistö, näki sen pelkästään hyödyllisen idiootin kutsuna antautua kehitysmaalaisten primitiiviselle väkivaltakultille. Ylen islam-mielistely ei ole mediatalon yhtäkkinen päähänpisto, vaan osa valtaapitävien matelua, jossa de facto tunnustetaan maahan tunkeutuneiden kivikautinen uskonto "osana suomalaisuutta". Ken hyväksyy, ken uskoo – se nähdään aikanaan! 

Moni suomalainen muistaa vain vähän aikaa sitten ajan, jolloin tuskin missään mainittiin Ramadan, puhumattakaan siitä, että joku perusjamppa olisi kuullut siihen liittyvästä  Id al-Fitr -juhlasta. Ainoastaan maamme tunnustettu pieni tataarivähemmistö puhui keskenään Ramadanista ja sen päättymisestä, mutta muille kansalaisille se oli yhdentekevää eikä todellekaan kansalaistiedon vaatimus kuten Yle asian haluaa meille nyt tärkeilevästi esittää jutussaan Tiesitkö nämä viisi asiaa muslimien id al-fitr -juhlasta?

Mikä selittää toimittajien asenteen muutoksen suhteessa ennen niin pieneen uskontokuntaan? Toisin kuin maassa pitkään olleet sivistyneesti käyttäyvät tataarit, maahan kysymättä änkeytyneet somalit, arabit ja irakilaiset näkyvät uskonnonharjoittajina myös katukuvassa. He ovat Ylen toiseudenhalaajille riittävän eksoottisia, koska he poikkeavat jyrkästi tasaisen harmaasta tapaluterilaisuudesta. Tämä lienee yksi keskeisimmistä syistä sille, että marxilaisuudesta monikulttuuri-ilveilyyn hurahtaneet suomalaisvihamieliset toimittajat haluavat hieroa täysin vieraan islamin typeriä tapoja vasten suomalaisten veronmaksajien kasvoja. Tähänkin hullutukseen voi vain lainata vanhaa suomalaista sananlaskua Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.


                                                      *********************************


Yle TV1 Keskiviikko 6.7.2016 klo 21:05, A-studio 

Jari Aarnio erikoishaastattelussa. Mitä Suomi hakee Varsovan Nato-kokouksesta? Pride, Ramadan ja Brändit. Juontajana Annika Damström. #YleAstudio. HD

Linkki Yle Areenaan (kohdasta 14 min. eteen päin).

A-Studion viimeisessä jutussa "Pride, Ramadan ja Brändit" myötäkarvainen toimittaja Annikka Damström oli suorastaan sulaa vahaa kun Aalto-yliopiston markkinoinnin professori Pekka Mattila sai keskeytyksettä päästää suustaan palturia armeijan suhteesta homomielenosoitukseen ja islamilaisuuden bisnespotentiaalista. Jo heti suunsa avattuaan kävi selväksi mikä Mattila on miehiään ja millaista arvoliberalismia hän edustaa. Herran höpötys insitituutioiden "julkisuuskuvasta" ja "arvoista" oli tyypillistä kauppakorkeakouluissa opittua puliveivaamista, eikä sillä ollut keskusteltavan aiheen kanssa mitään tekemistä, sillä Puolustusvoimilla on yksiselitteiset säännöt missä virkapukua saa käyttää ja missä ei:

YLPALVO 10.3 545. Esiintyessään julkisuudessa jokaisen sotilaan on muistettava, että vaikka hän itse vastaa mielipiteistään, niiden ja hänen esiintymisensä perusteella muodostuu kuva koko puolustusvoimista. Esiinnyttäessä puolustusvoimien edustajana poliittisessa tilaisuudessa voidaan käyttää sotilaspukua. 

PVHSM HPALV 002 2.4. Sotilaspuvun ja siihen kuuluvan pukineen käyttö on kielletty puoluepoliittisessa toiminnassa sekä vaalimainonnassa ja mielenosoituksissa. Poliittisessa tilaisuudessa sotilaspukua voidaan kuitenkin käyttää esiinnyttäessä puolustusvoimien edustajana.

Mattilan kasvoilta paistoi homous Tukholmaan asti, jonka vuoksi hän ei ole ehkä se kaikkein puolueettomin henkilö vastaamaan kysymykseen, miten armeijan pitäisi suhtautua homokarnevaaleissa virkapukukuun pukeutuneeseen sotilaaseen (Ylen kanta juttuun tiedetään: se on sama kuin kohun nostaneella ylikersantti Juho Pylvänäisellä ja sen voi lukea täältä). Kauppamiehen lailla maireasti hymyilleen ja lipevästi puhuneen professorin oli helppo loistaa, sillä haastattelija Annikka Damström ei esittänyt kiperiä tarkennuksia ja vastakysymyksiä. Ja miksi olisi esittänyt, sillä Ylen punaliberaalina toimittajana hän on jo valmiiksi samoilla linjoilla kuin homo-poika Mattilla. Tällä hetkellä Mattila on suhteessa RSO:n kapallimestari Hannu Lintuun.

Kokoomuslaisen Mattilan suusta pääsi lyhyessä ajassa monta klisettä ja valhetta, jotka ovat yleensä tyypillisiä punavihreässä kuplassa eläville helsinkiläisille. Kivikautista aavikkouskontoa hän ei kritisoinut lainkaan, vaan oli toimittaja Damströmin kanssa samaa mieltä siitä, että on hyvä että julkisuudessa (johon kuuluvat mm. Mattila ja Damström) islam nostetaan "harmaan luterilaisuuden" rinnalle osaksi suomalaisuutta.

Markkinapellenä professori toisti koko ajan mantraansa, että markkinat määräävät sen mitkä arvot ja asiat ovat kannattavia ja otti ylihomottajana esiin Finlaysonin Tom of Finland -homolakanat. Hän jopa väitti, että kansalaiset ovat ostaneet homolakanoita ennemmän sen jälkeen kun Finlaysonin poliittisesti korrekti ja suvaitsematon homoseksuaali Jukka Kurttila katkaisi liikesuhteen "juutalaisvastaiseen" tavaratalo Kärkkäiseen. Väitteen tueksi olisi mukava nähdä muutakin kuin Mattilan vikkelään liikkuvat nautiskelijan huulet. Näyttää siltä, että maamme homomafia tukee ja puolustaa toisiaan oli asia mikä tahansa.