YLE VAIKENEE ÄÄRIVASEMMISTON OSUUDESTA HELSINGIN NARINKKATORIN VAALITILAISUUKSIEN JOUKKOVÄKIVALTAAN

Äärivasemmiston parempaa väkivaltaa ylivoimalla.

Helsingin Narinkkatorilla loukattiin eilen perjantaina törkeästi vaalirauhaa, kun Suomi Kansa Ensin -puolueen (SKE) puhujien kimppuun käytiin monta kertaa viranomaisten ollessa väkivallalle täysin välinpitämättömiä. Tavoilleen uskollisena Yle vääristelee tästä vaalien törkeiḿmästä väkivallasta ja horisee sen sijaan toisaalla arkkipiispa Tapio Luoman suulla vaaleissa esiintyvästä "vihapuheesta". 

Yle uutisessa Eduskuntavaaliehdokkaan kimppuun käytiin keskellä Helsinkiä – poliisi turvasi tilannetta Narinkkatorilla väkivaltaan syyllistyneitä ei edes nimetä äärivasemmistolaisiksi. Muutoinkin hyökkäyset kuitataan ohimennen jutun toisen puolen muistuttaessa Suldaan Said Ahmedin väittämästä päällekarkauksesta ja SKE:n puheenjohtaja Marco de Witiin kohdistuneesta ajatusrikostutkinnasta. Uutisessa huomio halutaankin kiinnittää muuhun kuin suoraan poliittiseen väkivaltaan, ehkäpä siksi, että aggression takana olivat Hyvien asioiden™ puolella olevat ohjelmoidut äärivasemmistolaiset NPC-zombit.

Intersektionaaliselta sekasotkulta näyttäneen väkivaltalauman johtajat koostuivat pääasiassa vanhemmista pirinistien näköisistä lommoposkista ja kasvonsa peittäneistä anarkomarkoista. Yksi pääöykkereistä näytti puolestaan olevan tatuoitu kommunistihomo-skinhead. Teinilauma taas muodostui kaljaa kittaavista lähiönuorista ja jo lastentarhoista asti aivopestyistä pikku pimatsuista ja konformistisista kympin tytöistä. Totta kai mukana oli myös koko joukko eri ikäisiä ulkomaan apuja. Illan mittaan tämä lauma paisui jopa kahteensataan mölyäjään, joten ylivoima eduskuntavaalipuheita pitäneisiin SKE-puolueen edustajiin oli noin kaksikymmenkertainen. 

Yleä paljon informatiivisemman kuvauksen Narinkkatorin tapahtumien kulusta antaa tämänpäiväinen Iltalehti uutisessaan Hämmentävä väkivaltainen vaalikahakka Helsingissä – nuoret häiriköivät Marco de Witin puhetta: ”Minua syljettiin varmaan sata kertaa”. Tosin yhtä lailla valtamediaa edustavassa Iltalehdessä vähätellään kahakkaa kutsumalla sitä yhdeksi "eduskuntavaalien oudoimmista välikohtauksista". Indoktrinoitujen helsinkiläisteinien, muukalaispentujen ja heitä johtaneiden aikuisten afalaisten aikaansaamassa "välikohtauksessa" ei ollut mitään outoa, vaan kyse oli valtavalla enemmistöllä suoritetusta suorasta väkivallasta. Lisäksi juttu antaa ymmärtää, että de Witillä olisi itsellään ollut osuutta väkivaltaisuuksiin, vaikka hän vain puolusti itseään.

On aiheelista pohtia, kuka tai mitkä tahot saivat parisataapäisen nuorisolauman kerääntymään Narinkkatorille. Nämä pystyapinan raivoon kiihotetut öyhöttävät teinit tuskin ymmärsivät mennä paikalle tuosta vain yksin, vaan jonkun on täytynyt kutsua heidät sinne. Sattumalta he eivät paikalla olleet, koska osa joukkioista kantoi mukanaan mielenosoituskylttejä. Kysymys kuuluukin, onko väkivaltaisen organisoinnin taustalla Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, "taktista väkivaltaa" promotoiva Dan Koivulaakso vai Varisverkosto. 

Joka tapauksessa hyökkäyksen suunnitelmallisuus oli ilmiselvää, koska kahakasta otetusta videosta näkyy selvästi kuinka aikuiset afa-kommunistit provosoivat perjantaihumalaisia teinejä hyökkäilemään rekisteröidyn puoleen puheenjohtajaa vastaan. Kun yksi NPC-zombi lopettaa raivoamisensa, jatkaa toinen hyökkäilemistä. 

Äärivasemmiston tavat tuntien aikuiset suomalaisvihamieliset agitaattorit tulevat vamasti julkaisemaan hässäkästä sopivista kuvakulmista otettua materiaalia, jossa tilanteet näyttävät siltä kuin hyökkääjät olisivat uhreja. Jokainen voi kuitenkin omin silmin todistaa millaisesta väkivaltaisesta provokaatiosta oli kyse erään paikallaolijan kuvattua koko tapahtumaketjun. Kyseinen video on monellakin tapaa sietämätöntä katsottavaa, mutta dokumenttina se on arvokas todiste median vaikenemasta vasemmiston väkivallasta. Se nimittäin tuo näkyviin pasifismin ja suvaitsevaisuuden julkisivuun kätkeytyvän vasemmiston kieroutuneen tekopyhyyden. Moraalisen pyhimyksen julkisivun takaa kun nimittäin paljastuu suvaitsematon jakobiinisuus ja bolshevistiseen kaunaan perustuva verenhimo:

VIDEO (Kieroileva (((Google))) joka omistaa Blogspotin ja YouTuben ei anna hakutulosta videosta "Huligaanit hyökkää SKE:n kimppuun 4 tunnin ajan!", joten sitä ei voi upottaa suoraan tähän tekstiin, vaan se on nähtävissä vain klikkaamaalla maalatttua VIDEO-linkkiä.)

Ehkä kaikkein raivostuttavinta hyökkäyksessä oli se, että poliisit ja vartijat eivät tehneet juuri mitään lopettaakseen väkivaltaa. Edes pahimpia väkivaltauunoja ei pidätetty. Torin kulmassa oli kolme kaappiautoa ja lauma poliiseja, mutta he eivät tehneet elettäkään estääkseen punaisten pirinistiretkujen hyökkäyksiä, vaikka SKE:n puheenjohtaja kutsui mikrofonilla monta kertaa virkavaltaa paikalle. Ehkä poliisit olivat sillä aikaa autoissaan netin ääressä jahtaamassa "vihapuhetta"? Tällainen välinpitämättömyys näyttää yhtä tarkoitukselliselta kuin poliisien puolueelliset toimet Yhdysvaltain Charlottesvillessä vuonna 2017. 

Myöskään paikalla olleissa vartijoissa ei ole kehumista, koska monet heistä näyttivät irakilaisilta partamullaheilta, jotka suhtautuivat hyvin tuttavallisesti anarkomarkoihin. Tällainen puolueellisuus rikospaikalla paljastaa esimerkillisesti kuinka korruptoiva tekijä monikulttuurisuus on yhteiskunnassa.

Marco de Witistä ja hänen SKE-puolueestaan ei tarvitse pitää, mutta jokaisen nationalistin pitäisi ymmärtää, että kulttuurimarxilaisten nuorisohuligaanien hyökkäys ei suuntautunut vain yhtä hyljeksittyä km-toimijaa vastaan, vaan kaikkia suomalaisia isänmaanystäviä vastaan. Siksi Suomeen tarvitaan ensi tilassa C18-tyyppinen kaarti turvaamaan tällaisia tilaisuuksia ja panemaan luun kurkkuun punaräähköille. 

Myös PVL:stä ja Soldiers of Odin -järjestöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin niiden tilaisuuksissa punabandiitit eivät koskaan uskaltaisi tehdä Narikkantorin kaltaisia hyökkäyksiä. Ja jos yrittäisivät, nämä retkut saisivat niin kovaa remmiapelia isän kädestä, että muistaisivat sen lopun ikäänsä. Ikävä kyllä nämä järjestöt puolustavat vain omiaan, jonka vuoksi tarvittaisiin koko maan kattava suojeluskunta, joka puolustaisi kaikkien kansallismielisten kokoontumis- ja ilmaisuvapautta. 

Tässä yhteydessä on vielä korostettava, että kansallismieliset eivät suin surmiinkaan halua jakaantunutta kansaa, koska se hyödyttää vain voimia, jotka haluavat tehdä maastamme sisäisesti heikon. Kansakunnan säilymisen kannalta olisi kuitenkin itsetuhoisiaa, jos isänmaalliset kansalaiset eivät puolustaisi itseään ja kääntäisi vain poskeaan. Onneksi räyhävasemmisto edustaa näkyvyydestään huolimatta vain pientä prosenttia Suomen kansasta, joten sen kuriin laittaminen voi hyvinkin olla kansakuntaa eheyttävä voima.

Asialle tulee kiire, sillä poliisi ei tänäänkään pystynyt takaamaan turvallisuutta Narinkkatorilla. Asiasta kertoo Ylen verkkosivujen uutinen Kärhämöinti Helsingin Narinkkatorin vaalitilaisuudessa jatkui – poliisi tekemässä rikosilmoitusta pahoinpitelystä.

ANTIFAN JA PUNAVIHREIDEN POLIITIKKOJEN KIELTOPROJEKTI KUSI REISILLE TAMPEREELLA

Yle Watch ei yleensä kirjoita suomalaisvihamielisen marginaalin edesottamuksista, sillä blogin ajutus on pyydystää isoja kaloja ja näyttää millaista vallan väärinkäyttöä hallitseva nomenklatuura poliitikoista toimittajiin käyttää. Silloin tällöin järjestelmän prostituoituna toimiven äärivasemmistolaisten puuhakerhojen toimet osuvat yhteen globalismia ajavan valtarakenteen kanssa, jonka vuoksi blogillamme on syy käsittellä myös näitä uutisia. Niistä tuorein Yle uutinen, Tampereella kauhistuttiin: uusnatsit kokoontuvat kaupungin tiloissa – Tieto kumottiin kiireesti kertoo, kuinka Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, vihreiden Iiris Suomela, oli tviitannut kuvakaappauksen anarkokommunistisen Varisverkoston virheellisestä tiedotteesta, jonka mukaan uusnatsit järjestävät toimintaa Tampereen kaupungin omistamassa kiinteistössä.

Uutisesta käy ilmi, että Vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kertoivat, ettei kyseinen kiinteistö olisikaan Tampereen kaupungin omistuksessa. Vastavasti Ylen tietojen mukaan kiinteistö on yksityisessä omistuksessa ja Tampereen kaupunki vuokraa kiiinteistöstä vain osan museon varastoksi. 

Sittemmin Iiris Suomela on myöntänyt Ylelle, että hänen ensimmäinen Twitter-viestinsä aiheesta sisäsi väärää tietoa. Hän ei silti halua luopua poliittisesti erimielisten tukahduttamistoimista ja toivoo, ettei kansallismielisiä rock-konsertteja saisi olla punaisessa Tampereessa lainkaan:

Suomela toivoo, että tällaisia tapahtumia ei järjestettäisi Tampereella ollenkaan.

– Toivon, että Tampereen kaupunki aloittaa vakavan keskustelun siitä, millaisten toimijoiden kanssa pystymme olemaan samoissa kiinteistöissä.

– Lisäksi toivon kaiken kaikkiaan, että tamperelaiset poliitikot ja Tampereen kaupunki ottavat vahvasti kantaa natsismia ja äärioikeistoa vastaan, Suomela sanoo.

Niin sanotut oikeistopuolueet ovat Tampeerella hiiren hiljaa 2000-luvun punaviherkaartin junttaukselle. Ne ovat täysin kulttuurimarxistien määrittämän poliittisen korrektiuden kahleissa ja toimivat alistuneesti vihervasemmiston aisankannattajiana. Porvallisten puolueiden edustajile olisi varmasti kauhistus, jos joku heidän jäsenistään ehdottaisi vastavetona nykyiselle punakaartille, että tamperelaisten poliitikkojen ja Tampereen kaupungin pitää ottaa vahvasti kantaa uuskommunismia ja äärivasemmistoa vastaan. 

On käsittämätöntä, että liberalistista sananvapautta puolustavat porvaripuolueet kannattivat Tampereen valtuuston viime tammikuun päätöstä, jossa kaupunki ei suostu vuokraamaan tiloja "rasistisille" järjestöille, mutta sallii silti sen tukien kera äärivasemmistolaisille kansankiihottajille. Näin porvaripuolueet tulevat kannattaneeksi vasemmiston etua ajavaa strategiaa, jossa punavihreille epämieluisat radikaalit vaihtoehdot kielletään ja suljetaan pois. Punavihreille totalitaristeille tällainen linja on täysin luonteva, sillä se ei ole koskaan sietänyt avointa poliittista kilpailua. Se, miksi porvarit alistuvat punavihreälle junttapolitiikalle kertoo taas siitä, että heikosta kansansuosiostaan huolimatta vasemmistolaiset ovat taitavalla psykologisella sodankäynnillään onnistuneet iskostamaan eetoksensa hegemoniseen asemaan, jolle myös nynnyilevä oikeisto alistuu.

Punavihreän vasemmiston suhteeton ja siten epädemokraattinen poliittinen valta johtuu osittain sen kyvystä verkostoitua ja edetä kansanruumiin soluissa vikkelään kuin syöpä. Sivumennen sanottuna tämä tuo mieleen erään pienen muukalaisperäisen etnis-uskonnollisen populaation, joka on sattumoisin monien kulttuurimarxilaisten virusten alkulähde. 

Tarra voi olla kuvamanipulaatio, mutta juuri noin varikset
oikeasti ajattelevat, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan.

Joka tapauksessa, työväenluokan edustajina esiintyvät punaviherpoliitikot ovat tätä nykyä osa rupattelevaa luokka, jonka taustalla on yliopistossa tapahtuva verkostoituminen. Sen alinta kastia on Varisverkosto, jossa enemmistönä olevat naispuoliset riviaktivistit tulevat varakkaista punaporvariperheistä. Varikset näyttävät omaksuneen mukatyöväenluokkaisen vasemmistoideologian vain siksi, että heidän professorinsa ja valtamedia pitävät sitä kovin muodikkaana. He ovat kuitenkin sen verran verran fiksuja, että ymmärtävät Suvi Auvisen tapaan verkostoitumisen tärkeyden jo fuksivuotena, jolloin kannattaa osallistua yliopistoaktivismiin ja kansalaisjärjestöihin. Koska nuo organisaatiot ovat sidoksissa valtioon, poliiittiset opportunistit voivat kiivetä eräänlaisen ideologisen sukulaissuosinnan avulla niiden kautta yhteiskunnassa pitkälle aivan kuten Suvi Auvinen ja Iiris Suomela ovat tehneet.

Hyväsisar-kerhon olemassalo paljastuu IIris Salmelan poliittisessa toiminnassa. Kun kaupungin korkealla pallilla istuva punavihreä khmeri seuraa ja jakaa äärivasemmistolaisen opiskelijaklikin Stasista muistuttavia ilmiantotiedotteita, se kertoo paljon siitä, miten tiiviisti punavihreä establishmentti ja sen liepeillä viihtyvä valevallankumouksellinen räyhävasemmisto on verkostoitunut keskenään. Jo nimensä mukaisesti Varisverkosto on verkostoitunut organisaatio, jolla on vahvat kytkökset etabloituneeseen punavihreään valtaeliittiin ja valtion rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin", jotka eivät ole muuta kuin äärivasemmiston "epäpoliitiisia" bulvaaneja. 

Vaikka heprealainen suurkapitalisti George Soros ei rahoitakaan suoraan mitättömiä varisverkostoja, hän kuitenkin tukee median hyvämaineiseksi pesemiä "kansalaisjärjestöjä", joiden edustajilla on puolestaan suorat henkilökohtaiset kytkökset äärivasemmiston ruohonjuuritason puuhastelijoihin kuten Suomessa antifalaiseen Varisverkostoon. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että yksi Varisverkoston perustajista on Dan Koivulaakso. Koska Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on hänen hyvä ystävänsä, on todennäköistä, että Anderssonilla on suoria kontakteja Varisverkostoon. 

Luultavasti Varisverkossa on mukana on myös näiden kahden vasemmistopoliitikon yhteinen tuttu, toimittaja Mikael Brunila, joka on kerännyt kuva-arkistoa suomalaisista kansallismielisistä. Laissa kielletyn henkilörekisterin ylläpitämisen tausta on sikäli huvittava, että äärivasemmisto on perustellut pelkurimaista naamioitumistaan sillä, että äärioikeisto muka kuvaa sitä, vaikka he ovat todistetusti itse ainoa epävirallinen taho, joka arkistoi vihollisiaan systemaattisesti. Anarkomarkojen reiluuslogiikassa vain heillä pitäisi olla oikeus tehdä kuvarekisteri poliittisista vastustajistaan samalla kun he turvautuvat laittomaan naamioitumiseen sillä verukkeella, että äärioikeisto kuvaa heitä tiedostoihinsa. Varsinainen syy yksipuoliseen naamioitumiseen on se, että näin anarkokommunistit voivat kätkeä henkilöllisyytensä tehdessään rikoksia vastamielenosoituksissa.

Julkinen antifasistien henkilögalleria joka tiedetään puhuu sen puolesta, että mm. Takku.netissä ja Varisverkostossa toimivat agitaattorit ovat enimmäkseen yliopistojen kampuksilla viihtyviä humanististen alojen ikiopiskelijoita, poikkeuksina väkivalta-anarkisti Antti Rautiainen ja vasemmistoaktivisti Syksy Räsänen. Heistä aktiivisimmat eivät ole edes etnisesti suomalaisia kuten jo pitkään sairaseläkkettä nauttinut tamperelainen Juan Meneses, joka toimii Takku.nettiin vähvasti kytköksissä olevan Punk in Finland -foorumin ylläpitäjänä. 

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA.

Viime aikoina anarkokommunistista agitaatiota on harrastanut näkyvästi portugalilainen Tiago Silva, joka on SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Tämä 31-vuotias Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava on aktiivinen Turun seudun "antifasistisessa" toiminnassa ja vaikuttaa myös Varisverkostossa. Kulttuuriorganisaatioiden ja yliopiston kulttuurimarxilaisesta mädätyksestä kertoo puolestaan se, että Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto on myöntänyt Silvan väitöskirjatyöhön apurahaa 24 000 euroa (hulppea apuraha tuo mieleen Koneen säätiön palkitseman Miika Tervosen). Silvan päasiallinen tutkimustyö on tähän mennessä ollut islamille myönteistä tendenssitutkimusta ja se jatkuu myös dhimmi-henkisessä väitöskirjassa, jonka pitäisi käsitellä islamin kohtaamista Portugalin keskiaikaisissa historiankirjoituksissa.

Kolmas mainitsemisen arvoinen vierasperäinen anarkokommunisti on Helsingin suunnalla vaikuttava venäjänjuutalainen Dmitry Gurbanov. Terveydenhoitoalaa opiskellut Gurbarov on jo pitkään yrittänyt luoda Helsinkiin antifasistista skinhead-katujengiä (sic) siinä mainittavammin onnistuen. Siksi hän onkin keskittynyt nettitrollaamiseen, väkivaltaisten uhkauksten lähettämiseen fasisteiksi katsomilleen henkilöille ja kansallismielisten henkilötietojen levittämiseen. On kuitenkin näyttöä siitä, että Gurbanov on edelleen mukana Antifan kaltaisessa katuhäiriköinnissä ja ilkivallassa.

Hajanaisesta paljastetettujen otoksesta huolimatta suurin osa punaporvarillisista "antfasisteista" on opiskelijatyttöjä. Miespuoliset aisurit saattavat olla johdossa, mutta toiminnan jalkaväki on naisissa. Tämä näkyy "antifasistien" vastamielenosoituksissa ja ylioppilaskuntavaalien gallerioissa. Niissä näkyvät punavihreät aktivistit toimivat myös anonyymeinä varisverkoston kaltaisissa suljetuissa sisäpiirikerhoissa.

Yhteistä kaikille anarkomarkoille on se, että he ylenkatsovat valkoisten natiivien perinteistä työtätekevää luokkaa, jota väittävät puolustavansa. Yhdysvaltalaisen Storia-lehden toimittaja Alex Witoslawski on kuvannut osuvasti tätä seurakuntaa suomennetussa kirjoituksessa Marx panisi nykyvasemmiston seinää vasten:

Jos tapaatte jonkun Antifan tai BAMNin jäsenen, keskustelkaa hänen kanssaan kommunistisesta teoriasta, ja huomaatte etteivät he tiedä siitä mitään. He osaavat vain toistella kielikuvia mustien, homojen ja maahanmuuttajien sorrosta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä – menkää mihin tahansa vasemmistolaiseen kirjakauppaan yliopistokaupungissa, ja huomaatte pian että siellä on enemmän kirjoja intersektionaalisesta mustasta LGTB-feministisestä seksuaalisuudesta kuin Marxista ja Leninistä. Lyhyesti sanottuna, Antifan ja BAMNin kaltaiset ryhmät väittävät olevansa kommunistisia tai anarkosyndikalistisia, mutta niiltä puuttuu kaikki todellinen tieto ideologioista ja filosofioista, joita ne väittävät kannattavansa. 

Tämä pätee muuhunkin vasemmistoon: sillä ei ole lainkaan luokkatietoisuutta, sen kannattajat ovat joko eliittikakaroita tai ryysyköyhälistöä, jotka on huijattu uskomaan, että valkonaaman tai heteron vihaaminen on tärkeämpää kuin luokkataistelu. Jos moderni marxilainen vallankumous todella tapahtuisi länsimaissa, heidät kaikki pantaisiin seinää vasten ja ammuttaisiin luokkapettureina. Miksi siis jokin aidosti luokkatietoinen liike kuten Alt-right tai populistinen oikeisto ottaisi nykyvasemmiston vakavasti?

Witoslawskin jutun perusteella herää kysymys, miksi nähdä vaivaa poliittisesta muka-vastustajasta, jonka "anti-autoritääriset" aktiivit ovat jämähtäneet kaikkitietävän 15-vuotiaan  lukiolaiskakaran mustavalkoiseen moralismiin, joka on vieläpä omaksuttu koulujen ja yliopistojen auktoriteeteilta (sic!). Sääliäkään tukirahakapinallisia ei oikein voi, koska he ovat laskelmoivassa konformismissaan alistuneet vapaaehtoisesti systeemin egalitaarisille epäarvoille ja vieneet puhdasoppisuuden kiihkossa ne toiseen potenssin aivan kuten Kiinan nuoret maolaisessa kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla.

Korruptoituneen järjestelmän kannalta on tietenkin edullista, että nationalistit ainoana todellisena globalismin vastaisena oppositiona tuhlaisivat energiansa systeemin juoksupoikina toimivan räähkävasemmiston kanssa painimiseen. Merkitystä elämälleen etsiville anarkomarkoille nykykulttuurin demonisoima äärioikeisto on luonnollisesti sopiva lohikäärme, jota vastaan taistelemalla voi tuntea hetken emotionaalista ja sankarillista mielihyvää. Kansallismielisten ei kuitenkaan kannattaa näihin hiekkalaatikkoleikkeihin vakavasti ryhtyä, sillä paukut pitää säästää todellista vihollista vastaan.

Tästä huolimatta syy, miksi Yle Watch nyt poikkeuksellisesti käsittelee tätä marginali-ilmiötä johtuu siitä, että äärimmäisellä vasemmistolla on vaikutusta yliopistoelämään, josta verkostoinnin avulla noustaan lopulta vallan huipulle. Nimenomaan vallasta ja sen rakenteista koko vasemmisto on sairaalloisen kiinnostunut, siksi se puhuukin siitä jatkuvasti, tosin siten kuin se ei koskisi sitä itseään. 

Valtaa ja näkyvyyttää voidaan myös saada vastikkeellisesti, mutta se edellyttää äärivasemmistolaisilta lehmänkauppoja arvoliberaalien ja globalistikapitalistien kanssa. Siksi on ymmärrettävää, ettei edes "vallankumouksellinen" äärivasemmisto hyökkää todellisia vallanpitäjiä ja suurkapitalisteja kuten George Sorosia vastaan. Anarkokommunismia larppaavien räyhäräähköjen onkin paljon helpompi saada itselleen tunne-elämää ravitseva "moraalinen" palkinto hyökkäämällä tavallisia isänmaallisia suomalaisia työläisiä vastaan kuin ottaa riski ja purra ruokkivaa kättä. He tietävät itsekin olevansa uusliberaalien, markkinakapitalistien ja hämärien globalistien hyödyllisiä idiootteja, mutta eivät voi vastustaa kiusausta, jossa viholliseksi nimetään se, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa.

YLEN HYSTEERISEKSI YLTYNYT VIIMEINEN TAISTO ARVOISTA

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kommunistisille ideaaleille huorannut pikkusisko liberalismi julistautui kukkulan kuninkaaksi yksinapaiseksi muuttuneessa maailmassa. Liberalismi on marxismin lailla uskotellut itselleen olevansa historian päätepiste, mutta viimeistään vuoden 2008 euro-amerikkalaisen talouslaman jälkeen tämä omahyväinen houre on osoittautunut pettäväksi. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin Kiina ja Venäjä ovat haastaneet länsimaiden talous- ja ulkopoliittisen monopolin. Samalla korporaatiovetoinen markkinaliberalismi ja punavihreä "arvopohja" on kyseenalaistettu, mikä on saanut kannatusta myös länsimaiden sisällä. Tämä on jälkimmäinen syy sille, miksi huomattava joukko amerikkalaisia ja eurooppalaisia on alkanut vastustaa näkyvästi liberaalia arvokorroosiota. Käytännössä yleinen tyytymättömyys on näkynyt 2010-luvun populistipuolueiden vaalivoittoina. Äänestäjien protestimielialaa on ruokkinut erityisesti hallitsevan vähemmistön omavaltaisesti harjoittama maahanmuuttopolitiikka ja valtamedian väkisin tyrkyttämät rappioliberalistiset arvot.

Demokratiaa kirkuvalle nomenklatuuralle normaali kansanvaltainen reaktio ei ole kelvannut, vaan se on valtamedian avulla käynyt häpeällistä tiedotussotaa kansalaisiaan vastaan. Populistit on julistettu vähintään veneen keikuttajiksi, ellei jopa fasisteiksi vanhaan kunnon neuvostotyyliin. Suurin propagandataistelu käydään kuitenkin arvoista. Mitä totaalisemmaksi median vihakampanjat sukupuolta, perhettä ja valkoista etnisyyttä vastaan yltyvät, sitä päättäväisemmin selväjärkisyyteen heränneet kansalaiset kääntävät sille selkänsä. Koska vihamielinen kierre on valmis, valtamediat eivät voi muuta kuin korottaa panoksiaan. 

Yksi räikeimmistä median vallanhalun osoituksita on viime aikoina ollut Yleisradion tapa tehdä itsestään ylin tuomioistuin. Tässä se on käyttänyt hyväksi ylikansallisten tiedotusvälineiden markkinoimaa #MeToo -kampanjaa. Hysteerisen moralistiseen raivoon itsensä kiihottaneet Ylen toimittajat ovat stalinistisissa tv-oikeudenkäynneissä  ehtineet jo tuhota Lauri Törhösen ja Aku Louhimiehen elämäntyöt, vaikka heitä koskeneista syytteistä ei ole tehty koskaan edes tutkintapyyntöjä. 

Viimeksi feministijuntan lynkkaamaksi joutui "liian vaativa" baletinjohtaja, josta kertoo Ylen uutinen Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve vapautettu esimiestehtävistä epäasiallisen käytöksen vuoksi – jatkaa kautensa loppuun. Ylen pitäisi muistaa, että jakobiininen mielivalta syö vielä omat lapsena. Kun ns. ylimääräinen uutislähetys vääjämättä vielä joskus tulee, silloin Kansantuomioistuin katsoo ja tuomitsee myös Ylen politirukkien rikokset. 

Vielä toistaiseksi Yle saa elää hybriksessään, kun sen toimittajina palvelleet propagandistit kuten Jessikka Aro ovat saaneet valemediana tunnetun Bonnierin Suuren journalistipalkintoja. Juuri äskettäin ruotsinkieliselle Ylelle tendessimäisiä mielipideuutisia työstänyt Marko Hietikko palkittiin jutuistaan, tällä kertaa asialla oli suomenruotsalainen palkitsija, mikä käy ilmi uutisesta Topeliuspriset-journalistipalkinto Ylen Marko Hietikolle.

Vaikka Ylen uutisessa kerrotaan, että "palkintoperustelujen mukaan Hietikolla on harvinaisen suuri tietämys ääriliikkeistä ja niiden yhteyksistä ympäröivään yhteiskuntaan", ovat hänen juttunsa keskittyneet pelkästään "äärioikeistoon". Tämä on ymmärrettävää, sillä Hietikko tunnetaan korruptoituneen järjestelmän äärivasemmistolaisena yhteistoimintamiehenä, jonka läheiseen ystäväpiiriin kuuluu mm. taktista väkivaltaa kansallismielisiä vastaan suositteleva Dan Koivulaakso.

Palkittu toimittaja Marko Hietikko.

                                                           ************************


Sen lisäksi, että Yle on anastanut itselleen uuden roolin maamme johtavana moraalituomarina, mediajätti pitää tiukasti kiinni vastuullisesta tiedottamisesta, jossa "turhia yksityiskohtia" ei haluta kertoa suurelle yleisölle. Klassinen esimerkki tästä löytyy Ylen verkkosivuilta tänään ilmestyneestä uutisesta Natsien vainoja paennut vanhus surmattiin Pariisissa – poliisi tutkii tekoa juutalaisvastaisena. 

Natseihin viittaavassa uutisessa puhutaan antisemitismistä, mutta tekijöiden taustasta ei mainita silti halaistua sanaa. Uutisen perusteella syntyy mielikuva, että murhaajat olisivat valkoisia uusnatseja, vaikka todellisuudessa tekijät, joista toinen on tuomittu aiemmin 12-vuotiaan tytön raiskauksesta, ovat todennäköisesti semiittejä eli arabeja. Yleltä jäi nimittäin "epäolennaisena tietona" kertomatta, että semiittisten murhaajien antisemitismi kumpuaa islamista, sillä he huusivat tekoa tehdessään "Allahu Akbar!". Asiasta kertoo brittiläinen valtalehti The Daily Mail verkkosivujensa uutisessa Man accused of stabbing 85-year-old Jewish Holocaust survivor to death in 'anti-Semitic attack' at her Paris apartment 'screamed "Allahu Akbar" while killing her'.

Makaaberilla rikoksella ei ole mitään tekemistä kansallissosialisten tai valkoisten juutalaiskriitikoiden kanssa, mutta niin vain Yle sai uutisessaaan näihin vahvan mielikuvakytköksen. Tapaus on Ylelle ja muille suurille tiedotusvälineille sikäli kiusallinen, koska totuuden kertominen kasvattaisi entisestään islamin vastaisuutta. Oma ironen lisänsä murhalla on siinä, että juuri holokaustista toitottavat juutalaiset kannattavat kiihkeästi kehitysamaiden muslimien maahanmuuttoa Eurooppaan.

                                                           ************************


TV1, tiistai 27.3.2018 klo 19:00, Exodus: Matka jatkuu 

2/3. Toteutuuko pakolaisten unelma Euroopassa? Kreikan ahtailta leireiltä halutaan pois hinnalla millä hyvänsä. Nazifa on raskaana ja toivoo ehtivänsä Saksaan synnyttämään. Pysähtyykö guinealaisen Mussan matka muuriin? HD Äänitekstitys: suomi.

Uusintana lähetettävä kolmeosainen dokumenttiasarja kehitysmaiden onnenonkijoista, jotka tunkeutuvat laittomasti Eurooppaan. Tavoitteena on saada valmiista pöydästä ilmainen loppuelämä ja rosvottua kadehdittua valkoista geeniperimää joko väkisin tai muilla keinoin. Koska nämä tosiasiat jäävät turvapaikkaturistien kilven kiillotus -ohjelmassa kertomatta, tilaa saavat itkuhumanistiset tuhannen ja yhden yön tarinat.

Tällaisten viheliäisten propaganda-ohjelmien tarkoitus on vaikuttaa jo valmiiksi altistuneisiin liberaaleihin, jotka eivät kykene näkemään pyhäksi korotetun yksilö-pyksilön yli. Ajattelu loppuu kun pitäisi yksilöiden sijaan ajatella sitä, mitä nämä ainutkertaiset lumihiutaleet saavat aikaan kun niitä pakkautuu Eurooppaan miljoonittain. Typerys näkee vain yksilön, kauaskatseinen yksilöistä muodostuvat populaatiot ja niiden väliset katkerat nollasummapelit.


TV1, maanantai 26.3.2018 klo 21:30 Dokumenttiprojekti: Uhrit 1918 

Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden sodan uhrin, teloittajan ja teloitetun kautta. O: Seppo Rustanius T: Illume Oy Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Linkki ohjelmaan ja sen esittelyyn. Musiikiksi valittua surullista mustalaisviulua myöten Uhrit jäljittelee manipulaatiossaan tuttuja holokaustidraamoja. Luulisi holokaustiuskovaisia harmittavan kun mustalaisviulun synnyttämä ehdollinen refleksi assoioituu ohjelmassa aivan vääriin ihmisiin...

Ylen ohjelmatarjonnan perusteella vuoden 1918 tapahtumien muistelu tarkoittaa valkoisten julistamista syyllisiksi eli häviäjiksi. Tämä on hieman outoa, sillä kun viimeksi tarkistin asian historiankirjoista, niin niiden mukaan valkoiset voittivat punaisten aloittaman valtiokaappausyrityksen. 

Ylen aikoinaan vallanneet taistolaiset ja heidän punavihreät kakarat käyvät sisällisotaa aina vain uudestaan, tällä kertaa indoktrinaation keinoin. Koska punakapinaa ei aikoinaan voitettu aseilla, sitä yritetään vuonna 2018 "moraalisin argumentein", demonisoimalla valkoinen puoli ja unohtamalla punainen terrori. Asenteellisuuden huippuna voi pitää Ylen uutisjuttua Teloitettujen päitä leikattiin irti, kuolleita lapsia pinossa – Tutkija: Hennala oli keskitysleiri, jossa oli naisvihaa ja rodunjalostusta.

TV2, maanantai 26.3.2018 klo 19:00 Pieni asekauppa 

Amerikkalaisilla on perustuslaillinen oikeus kantaa asetta, ja tämän oikeuden rajoittaminen on USA:ssa lähes mahdoton tehtävä. Miksi? Ehkä vastaus löytyy pienen michiganilaisen asekaupan pyörittäjiltä ja asiakkailta. (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Asekammoiset valtiouskolliset liberaalit haluavat kansalta aseet pois, koska olisihan se kamalaa, jos kansalaiset alkaisivat puolustaa itseään kun Poliittisen Korrektiuden viimeinen vaihe, Cohen Act, alkaa.

TAMPEREEN EPÄONNISTUNUT PUNAKAPINA MALLIA 2017

Korruptoituneelle järjestelmälle uskolliset tiedotusvälineet ovat mainostaneet Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) lauantaista mielenosoitusta Tampereella näkyvästi jo vikkojen ajan. Kaiken tohinan keskellä ne kaikki ovat vaienneet mielenosoituksen syystä ja teemasta. Mielenosoituspäivänäkään suuret mediat kuten Yle eivät kertoneet, että PVL:n mielenilmauksen teemana oli "Sananvapauden puolesta" ja että se oli suunnattu käynnissä olevaa poliittiista oikeudenkäyntiprosessia vastaan, jossa syyttäjä vaatii rekisteröimättömän yhdistyksen kieltämistä. 

Valtamedialta on jäänyt sanomatta sekin, että tilaisuus oli avoin kaikille, jotka puolustavat sananvapautta. Paikalla olikin näkyvästi muiden kansallismielisten ryhmien edustajia, erityisesti Soldiers of Odin -järjestö oli vahvasti esillä noin sadalla edustajallaan. Muiden kansallismielisten solidaarisuus on ymmärretävää, sillä mikäli PVL kielletään, tähtäimeen joutuisivat seuraavaksi myös vähemmän radikaalit järjestöt.

Uutisraportissa Hetki hetkeltä – Yle seuraa Tampereen mielenosoituksia: keskusta osin tyhjentynyt mielenosoittajista jätetään moni oleellinen asia kertomatta, kuten se, mitä mielenosoittajat huusivat ja mitä puheissa sanottiin. Toimittajat varmaan katsoivat, että mielenosoittajien yhteishuudot kuten "Juha Sipilä – kansanpetturi!" ja "sananvapaus – kansan oikeus", ovat niin lähellä totuutta, että moni suomalainen olisi voinut niihin helposti yhtyä. Marssin poliittinen viesti jätettiin mediassa kertomatta, koska mielenilmaus haluttiin kuvata vain pelkkänä "fasistisena pullisteluna" ilman syytä.

Oma tuttu lukunsa median tiedottamisessa on mielenosoittajien ja heitä vastaan rähinöivien äärivasemmistolaisten määrä. Ylen uutisia lukiessa tulee mieleen, että Dan Koivulaaksoko siellä on taustatoimittajana kun nationalistien määrää vähäteltiin ja anarkommunistien lukumäärää vastaavasti liioilteltiin. Kun katsoo vaikka mielenosoituksista tehtyjä suoria striimauksia, niistä voi helposti laskea viisriviin järjestäytyneen marssijoukon olleen vähintään 350 henkilöä ellei peräti 400. Sen sijaan poliisi ja Yle puhuu vain kahdestasadasta. Vastaavasti samaisessa verkkosivujen suorassa uutisraportissa vastamielenosoittajia kerrotaan olleen 300-400, kun taas pelkästään tv:stä riippuvaisille demarieläkeläisille kerrottiin kello kuuden uutisissa heitä olleen 800! Ilmeisesti tällaisen liioittelun tarkoituksena on kertoa, että oikeassa oleminen olisi jotenkin riippuvainen siitä mitä suurempi on osallistujamäärä.

Mielenosoitus oli suunnattu petoksellista eliittiä vastaan, mutta heitä siellä ei luonnollisestikaan näkynyt. Sen sijaan heidän bulvaaninaan toimivat äärivasemmistolaiset olivat saapuneet vastustamaan sananvapautta ja puolustamaan poliittisen poliisin sekaantumista oikeusjärjestelmään. Nämä Systeemin huorina toimivat hyödylliset idiootit olivat jälleen kerran se rikollisjoukko, joka yritti väkivaltaisella häiriköinnillään puuttua perustuslailliseen mielenosoitusoikeuteen. Onneksi paikalla oli poliisi, sillä avoin yhteenotto nationalisteja vastaan olisi tehnyt rumaa jälkeä fyysisesti selvästi heikomman näköisistä uuskommunisteista. Striimistä päätellen kansallismieliset näyttivät hyvin rauhallisilta ja päättäväisiltä, koska eivät provosoituneet hysteeriseen kimitykseen. He ymmärsivät, etteivät nuo valtion subventoimat moraaliposeeraajat ole heidän oikeita vihollisiaan eivätkä siten edes vihollisen arvoisia. 

Ylen sympattiinen asenne räyhäävää äärivasemmistoa kohtaan on tunnettua. Sen agendalle ei ole kuitenkaan edullista, että kansallissosialistien ja nationalistien vastustajat paljastetaan paljasjalkaisiksi äärivasemmistolaisiksi, jonka vuoksi mediajätti puhuu heistä vain "vastamielenosoittajina". Tämän on tarkoitus antaa mielikuva, että kansallismielisiä vastustavat perin tavalliset epäpoliittiset ihmiset, jotka ovat vain "huolissaan fasismista". Ylen harmiksi se ei saanut tällä kertaa napauttua valokuvaa lastenvaunua työntävästä pariskunnasta, jolla olisi voitu osoittaa että "kunnon tavallinen väki on liikkeellä natseja vastaan" (siellä tosiaan jotkut työntelivät lastenvaunuja, mutta Pif-sivuston mukaan niissä kuljetettiin astaloita väkivaltatarkoituksessa).

Se narraatio, jonka Yle esitti Sananvapauden puolesta -mielenosoituksesta ei poikennut juurikaan aikaisemmista vastaavista tapahtumista. Yleisradion ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että verkon uusmediat vuotavat kansalaisten silmille niin paljon tietoa, että Ylen uutistulkinnat asettuvat epäilyttävään valoon. Kuten vanha sanalasku tietää, kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

    

                                                          **************************

Ylen kulttuurikommunistit ne jaksavat pyörittää kuluneita natsilevyjään:

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 21:00 Hitlerin Hollywood 

(Hitlers Hollywood: Das deutsche Kino im Zeitalter der Propaganda 1933 - 1945, Saksa 2017) Rüdiger Suchslandin uusi dokumenttielokuva kertoo natsi-Saksan elokuvateollisuudesta, unelmatehtaasta kuoleman voimien käytössä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 22:40 Muuttolintu 

(Opfergang, Saksa 1944) Sodan aikana natsi-Saksassa valmistuneen Agfacolorissa kuvatun melodraaman teema on kuoleman kaipuu ja rakkauden tähden tehdyt uhraukset. N: Kristina Söderbaum, Carl Raddatz. O: Veit Harlan. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

MONIKULTTUURISUUS SAAPUI TODEN TEOLLA TURKUUN

Turun kauppatori 18.8.2017.

Viimeisen viikon aikana terrorismi on ollut erinäisten tapahtumien vuoksi tiedostusvälineiden otsikoissa. Tänään se sitten laskeutui "kaikkien yllätykseksi" kotimaan kamaralle, Suomen Turkuun. Sitä ennen on syytä tarkastella paria muuta iskua, joista ensimmäisen ei edes ollut terrorismia muuten kuin punavihreiden toimittajien uutisiksi naamioiduissa mielipidekirjoituksissa.

Suhteettomasti eniten huomioita sai viime lauantain punaväritetysti kuvatut tapahtumat Yhdysvaltain Charlottesvillessä, jotka olivatkin varsinainen lottovoitto vasemmistoliberaaleille, kommunistitotalitaristeille ja Systeemin syöttiläinä toimiville anarkisteille. Hallitseva liberaalimedia ei pysynyt kunnolla housuissaan, kun se pääsi päivästä toiseen tyhjentämään natsipajatsoaan mitä hepposimmilla uutisverukkeilla. 

Myös Ylessä omaksuttiin kosher-liberaalin USA:n Itärannikon narraatio, jossa Donald Trumpin selvästi lievempi "vastamielisenosoittajien" eli äärivasemmiston huligaanien tuomitseminen on merkki Israel-mielisen presidentin natsisympatiosta,  vaikka hän oli pari päivää aikaisemmin kutsunut uusnatseja "pahoiksi" ja "rikollisiksi". Valehtelusta media ei voinut Trumpia syyttää, vaan tällä kertaa hänen rikoksensa oli se, että hän puhui totta luvattomista vastamielenosoittajista, anarkokommunisti-militanteista, joita media kutsuu edelleen kaunistelevalla nimellä "antirasistiset vastamielenosoittajat" ikään kuin liekinheittimin, kusipussein ja pesäpallomailoin varustautuneet tappelunmetsästäjät olisivat lastenvaunuja työnteleviä perheenäitejä "hyvällä asialla". Uniikesta lumihiutaleista koostuvan Antifan moraalisesta aisankannattajuudesta kertoo parhaiten se, että he käyttivät Charlottesvillessä  tappelupukareinaan isoja Black Lives Matter -liikkeen gorilloja.

Valtamedia puhui toistuvasti äärioikeistolaisesta terroriteosta, vaikka jokaiselle tapahtumia ilman CNN:n punalaseja seuranneille kuten Donald Trumpille kävi selväksi, että aggressio lähti äärivasemmiston joukoista. Väkivaltaisella auton murjonnallaan punakaarti sai aikaan paniikkireaktion "natsiterroristissa", mutta tästä ei juuri mediassa puhuttu. Provosoidun kuolemantuottamuksen seurauksena koko punaliberaali blokki mediasta ja yliopistoista aina Järjestelmän subventoimiin anarkisteihin asti sai pitkään toivomansa marttyyrin, jota hyväksi käyttäen he vaativat nyt sanavapauden kieltämistä "natseilta" eli kaikilta niiltä joiden poliittisista näkemyksistä he eivät satu pitämään.

Suomessakin valtiovallan suojelemat anarkistit kuten Suvi Auvinen ehtivät hokea tuttua mantraansa, että "natsit tappaa ihmisiä kadulla", kunnes eilen torstaina tapahtui jotain sellaista jota kutsutaan todellisuudeksi. Espanjan Barcelonassa islamistiterroristit tappoivat barbaarisessa iskussa 14 ihmistä, joista suurin osa kuoli kävelykadulla pakettiauton päälleajamana. Hallusinogeeni-vasemmisto kirosi varmaan mielessään huonoa tuuria, sillä enää se ei voinut takertua Charlottesvillen taivaan lahjana tulleeseen natsiuhka-narraatioon, koska median oli raportoitava rauhanuskonnon kannattajien suorittamasta teurastuksesta Espanjassa. Hyödyllisten idioottien keinoiksi hallita nopeasti muuttunutta tilannetta jäi täydellinen vaikeneminen tapahtuneesta tai sitten tuttujen patenttiselitysten esittäminen kuten tulkinta, että iskulla ei ollut mitään tekemistä ulkomaalaisten eikä varsinkaan islamin kanssa.

Tänään tapahtui Suomessa sitten se väistämätön, joka on ollut maahamme tahallaan tuotetussa monikulttuurissa vain ajan kysymys. Jihadistinen puukkoisku keskellä perjantai iltapäivän Turkua avaa väkisinkin suomut tavallisen tuulipukukansalaisen silmiltä. Yhdessä viimeisimmistä iskua koskeneesta Ylen uutisessa, Poliisi: Epäilty on ulkomaalaistaustainen, nuorehko mies – Henkilöllisyys tai motiivi ei vielä tiedossa, kerrotaan, että nuori ei-valkoinen mies oli puukottanut Kauppatorilla ja Puutorilla kahdeksaa henkilöä, joista kaksi on tähän mennessä menehtynyt. Toinen kuolleista oli lastenvaunuja työntänyt nuori nainen. Vaikka viranomaiset  ja media toppuuttelevat tekijän motiivista, monet muut lähteet kuten ruotsalainen Expressen tietävät kertoa, että murhaaja olisi huutanut ennen tekoaan terroristeille tutun "Allahu akbar" eli "Jumala on suuri" -huudon.

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt erilaisia spekulaatiota ja silminnäkijälausuntoja, jotka on pakko ottaa ainakin osittain vakavasti, sillä viralliset mediat eivät ole enää samalla tavalla rehellisiä ja kansalaisten asialla kuin takavuosina. Yksi eniten huomioita herättäneistä kommenteista löytyy fb-ryhmästä "Minun Suomen on sinivalkoinen", jossa eräs turkulaisnainen kirjoitti näin: 

Sain tiedon että yksi tekijä olisi Turun Pernossa asuva marokkolainen Adul Rahman niminen mies joka olisi suuttunut kun sai kielteisen päätöksen. Kuulemma Runosmäessä menossa joukkotappeluita matujen ja suomalaisten välillä. Suomalaisilla on mitta tullut täyteen ja lähtenyt kadulle matujen perään. Ihmisten mitta on täynnä.

Se, että keskivertosuomalaisen mitta alkaa täyttyä ei merkitse vielä mitään niin kauan kuin raivo pysyy Facebookin ja Twitterin sisällä. Tähän luottavat myös etnisen kaaoksen Suomeen tuonut polittiis-taloudellinen eliitti ja punavihreä kulttuuriväki. Luonnollisesti vasemmiston ja oikeistoliberaalien hegemoninen viides kolonna ei tule Turun terroriteon vuoksi luopumaan Unelmastaan™, vaikka se on tavalliselle suomalaiselle käymässä veriseksi todellisuudeksi. 

Tällä hetkellä monikultturismin näkyvimmän papiston strategiana on vaieta maahanmuuton seurauksista. Siksi emme tule kuulemaan, mitä lohduttavia perusteita kansanviholliset kuten Irja Askola, Dan Koivulaakso, Marjaana Toivanen, Li Andersson ja Paleface haluaisivat kertoa Turussa lastenvaunuja työnnelleen naisen leskelle. Ainoa mitä me todennäköisesti tulemme heiltä lähiaikoina kuulemaan, on se, kuinka rasistit käyttävät jälleen yksittäistapausta hyväkseen. Heidän orwellilaisessa diskurssissaan iskun synnyttämä nettirasismi on itseasiassa vakavampi ongelma kuin terroristin tekemät murhat. 

Outo juttu, ettei Mira ja kumppanit käyttäneet tätä
argumenttia silloin kun yksi kuoli Charlottesvillessä.

Yhtä absurdia ovat hyväkkäiden puheet siitä, että kabaali äärioikeisto haluaa vain hyötyä tämänkaltaisista tragedioista. Tuon nurinkurisen logiikan mukaan "äärioikeistolle" massainvaasio olisikin  onnenpotku, koska se hyötyy sen synnyttämistä ongelmista. Totta kai kansallismieliset lisäävät suosiotaan, kun monikulttuuri näyttää alkuperäisväestölle pahat kasvonsa, mutta on järjetöntä pitää sitä nationalistien varsinaisena etuna. Nationalisteille edullisinta on se, ettei maassa ole etnis-uskonnollista väkivaltaa, mutta tämä merkitsee silloin sitä, että ilman kansan lupaa toteutetusta monikulttuurista olisi luovuttu heti alkuunsa. Koska nyt eletään toteutuneessa huonommassa maailmassa, se voidaan  nationalistien mielestä muuttaa paremmaksi vain kehitysmaalaisten maahanmuuton lopettamisella ja jo täällä olevan etnisesti sopeuttamattoman vapaamatkustajaporukan kotimaihin palauttamisella. 

CUI BONO? SUURIN OSA POLIITTISESTA KATUVÄKIVALLASTA ÄÄRIVASEMMISTON VASTUULLA

Viime viikonlopun G-20 maiden huippukokous Hampurissa synnytti ennen näkemätöntä poliisiin vastaista väkivaltaa. Katumellakoissa ja mukulakivien heittämisissä loukkaantui lähes viisisataa poliisia, osa vakavasti. Väkivallan päävastuullisia olivat erilaiset äärivasemmiston ryhmät kuten anarkokommunistinen Musta blokki. Ylen monissa mellakoita käsitelleissä uutisijutuissa puhuttiin kuitenkin häveliäästi vain mielenosoittajista ja antikapitalistisista aktivisteista eikä äärivasemmistosta. Tämä käy selväksi myös tapahtumia koskevasta tuoreimmaista Ylen uutisesta Hampurissa mielenosoitukset rauhoittuneet – Yöllä käytettiin vielä vesitykkejä ja kyynelkaasua. 

Väkivaltaisiksi yltyneisiin mielenosoituksiin osallistui myös Suomesta Vasemmistoliiton ja Vihreiden delegaatiot, mutta niitten ei tiedetä toistaiseksi syyllistyneen väkivaltaan, vaikka mukana oli poliittisen väkivallan äärioikeistoa vastaan hyväksyvä vasemmistovaikuttaja Dan Koivulaakso. 

Äärivasemmiston katuväkivallasta on tullut länsimaissa niin arkista ettei samoissa mielenosoituksissa hilluvat vakiintuneiden puolueiden kuten Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajat joudu pahemmin selittelemään julkisuudessa niihin osallistumista. Näin pitääkin olla, mikäli delegaation jäsenet eivät itse syyllisty väkivaltaan. Tasapuolisuuden kannalta ongelma on siinä, että assosiaatiolla syyllistäminen on varattu vain kansallismielisille populistipuolueille, sillä ne saavat mediassa väkivaltaisen natsileiman jo siitä, että niiden edustajat sattuvat olemaan samassa valokuvassa äärioikeistolaisten kanssa. Turun Sanomien freelancer-toimittaja Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa kärkevässä kolumnissaan Äärivasemmistoa voi sanoa äärivasemmistoksi, kuinka poliittinen nimittely on suomalaisessa valtamediassa kovin yksipuolista:

Yle kertoi väkivaltaisista mellakoista. Se ei kertonut, että asialla on äärivasemmisto. Kun sekalaiset joukot toiselta laidalta tekevät jotain, se on aina äärioikeisto. Äärivasemmisto, sitähän ei ole olemassakaan.

Tällä kertaa mellakat olivat niin mittavat ja suunnitelmalliset, että monen ison lehden oli pakko myöntää rähinöitsijöiden olleen äärivasemmistolaisia eikä vain "aktivisteja" ja satunnaisia mielenosoittajia. Normaalistihan äärivasemmiston mellakointi käy uutisissa selväksi vain huolellisen lukemisen avulla kuten jutuissa, jotka otsikoidaan tyyliin "Uusnatsien mielenosoitus äityi mellakoinniksi". Otsikon perusteella syntyy käsitys, että kyse olisi mellakoivista natseista, mutta tarkemmassa sisäluvussa selviää, että jälleen kerran "anti"-fasistiset "aktivistit" ovat tapelleet poliisien kanssa, koska poliisi esti äärivasemmistolaisten väkivaltaisen rynnäkön laillista mielenosoitusta vastaan.

Rehellisen uutisoinnin kannalta on edistystä, että edes osa äärioikeistohysterian sumentamasta valtamediasta haluaa tunnistaa myös kaikkein ahkerimmat poliittisen väkivallan käyttäjät heti islamistien jälkeen. Ylen toimituslinjaa vastaan harova Berliiinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tiivistää tämänpäiväisessä Facebook-päivityksessään osuvasti sen, mitä yhteistä on muslimiyhteisöllä ja nykyvasemmistolaisilla:  "Vasemmistolla on vähän samanlainen tilanne väkivaltaisten ääriryhmiensä kanssa kuin muslimeilla väkivaltaisten islamistiensa kanssa".

G-20 ryhmän vastaisissa mielenosoituksissa oli mukana ihan kannatettaviakin teemoja kuten ekologiset kysymykset. Valitettavasti ne hautautuivat valtion subventoimien anarkokommunistien riehumiseen, jonka he taas näkevät olevan pelkästään "yksilöä vapauttavaa" ja siten yleisesti kannatettavaa. Emeritusprofessori Timo Vihavainen yrittää analysoida kirjoituksessaan Kommunikatiivinen toiminta, kuinka yhteiskunnan paapomien äärivasemmistolaisnuorten väkivaltaa voidaan selittää euforisella yksilön vastuun katoamisella:

1960-luvulta muistamme, miten mielenosoituksista ja niiden väkivallasta tuli arvo sinänsä ja sellaisia yritettiin ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saada meillekin. (...) Siihen liittyy kuitenkin ilmeinen vapautumisen kokemus. Elukka ihmisessä riemuitsee saadessaan antaa vastuun pahuudestaan nimettömälle joukolle. ”Joukkosielu” on käsite, joka liittyy tähän ilmiöön ja jossa eräät persoonallisuustyypit löytävät syvimmän itsensä. 

Vihavainen on erityisen huolissaan väkivallan kierteestä, jota juuri äärivasemmisto yrittää provosoida poliittisissa vastustajissaan. Historian tuntien tämä ei ole ollut vasemmistolle erityisen menestyksellinen strategia, koska Vihavainen tietää kertoa, että

On silmiinpistävää, miten suuressa määrin katuväkivalta on keskittynyt nimenomaan vasemmistolaisten tunnusten alle. Mikäli oikeistolaisia väkivallan symboleja kantavia ryhmiä esiintyy, ne ovat selvästi puolustuskannalla ja myös paheksuttuja.  

Tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää laatua. Myös maailmansotien välisenä aikana katuväkivalta oli aluksi voittopuolisesti vasemmistolaista, mutta jossakin vaiheessa osat vaihtuivat.    

Vanha hyvä periaate sanoo, että kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Salliva suhtautuminen väkivaltaan, olkoonpa se minkä merkkistä tahansa, on oire yhteiskunnan henkisestä sairaudesta. Samalla se kertoo kulttuurin taantumisesta kohti eläimellistä tasoa.

Mikäli sivuutamme samppanjasosialistit ja ylemmän keskiluokan punaporvarit, voi tavalliselta alaluokan puna-aktivistilta kysyä, kenen etua hänen väkivaltaisuutensa lopulta palvelee. Ovatko nuo likaisen työn tekijät todellakin ainoita, jotka eivät vielä tiedä, että he toimivat globaalikapitalistien kuten George Sorosin hyödyllisinä idiootteina? Hallitseville globalisteille on erittäin tärkeää, että länsimaisissa yhteiskunnissa luodaan sisäistä eripuraa ihmisten välille, jotta kansallisvaltiot olisivat mahdollisimman epäyhtenäisiä. Kun eripuraan kiihotetut kansalaiset eivät enää tiedosta yhteistä etuaan, kokonaisista valtioista tulee näin helppoja saaliita ylikansallisten banksterien ja globalistien interventioille.

   

                                                  *********************************

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 14:00, (Afrika er det nye sort) Made in Africa  

Osa 3/6. Nairobissa tavataan muotibloggaajaryhmä 2 Many Siblings, joka seuraa Kenian kuuminta uutta taidetta ja kulttuuria. He myös tekevät kierrätysmuodista coolia. (U) HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:24,Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Apinoita ruokkimassa. Kylässä asuu paljon apinoita. Sylvester ja hänen ystävänsä lähtevät metsään leikkimään apinoiden kanssa. Siinä tarvitaan banaaneja. buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Fem, maanantai 10.7.2017 klo 18:30, Taivaallista menoa: Kristityissä on eroja  

Ilkka Turkka kertoo elämästään vasemmistolaisena, pappina ja suomenkielisenä ruotsinkielisessä ympäristössä. Toimittaja: Nina Granvik-Wallgren. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 10.7.2017 klo 22:40, Kotikatsomo: Kuulustelu  

2/2.Toisen maailmansodan Suomessa nuori nainen pidätetään vakoojana. Kuulusteluissa hänet murretaan henkisesti. Jörn Donnerin elokuva Kerttu Nuortevan kohtalosta. N: Minna Haapkylä,Marcus Groth, Hannu-Pekka Björkman. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).


Yle Fem, tiistai 11.7.2017 klo 15:05, Historia: Euroopan juutalaisten tarina  

3/8. Natsien sotakone. Vuonna 1941 Hitlerin hyökkäyskohteena oli Neuvostoliitto. Babi Yarissa 33 000 juutalaista joukkomurhattiin julmasti. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).


Yle TV1, tiistai 11.7.2017 klo 18:30, Suomi on venäläinen 

Matka Suomen venäläisyyteen päättyy. Juhani Seppänen pohtii Venäjä-suhteemme tulevaisuutta yhdessä historiantutkijan Jukka Korpelan, Venäjä-asiantuntijan Hanna Smithin ja päätoimittajan Eilina Gusatinskyn kanssa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistai 11.7.2017 klo 23:30, Ali Show: Anna Dahlman 

Ali Jahangiri saa vieraakseen käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlmanin. Dahlman on käsikirjoittanut useita tv-sarjoja, sekä käsikirjoittamisen lisäksi myös ohjannut Siskonpeti-sarjan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.