YHDYSVALTOJEN AHNE TALOUSELIITTI ON ITSE SYYLLINEN KIINAN NOUSULLE MAAILMANMAHDIKSI

Viimeistään Donald Trumpin presidenttikaudella Yhdysvallat havahtui Kiinan taloudelliseen ja maailmanpoliittiseen valtaan. Siitä lähtien maan poliittinen eliitti on vaatinut entistä aggressiivisempaa politiikkaa Kiinaa kohtaan, jotta voitaisiin padota idän jättiläisen synnyttämä haaste Amerikan hallitsemalle yksinapaiselle maailmanjärjestykselle. Kahden valtapuolueen tietyistä arvoerimielisyyksistä huolimatta myös demokraattipresidentti Joe Biden jatkaa Amerikan globalismi-imperiumin projektia, jonka vuoksi Yhdysvallat käy entistä vihamielisempää kampanjaa Kiinaa vastaan etenkin talouden saralla. Tuoreimpana esimerkkinä tästä on Yhdysvaltojen Kiinalle asettamat rajut tuontitullit sähköautoille ja terästeollisuudelle, josta kertoo Ylen uutinen Biden uhmaa Kiinaa valtavilla tullimaksuilla – ”Amerikkalaiset rakentavat sähköautonsa itse”.

Amerikan hallitseva poliittinen luokka on säännöllisin väliaijoin tarvinnut aina ulkoisen vihollisen joko sisäpoliittisista syistä tai ideologisen lähetystehtävänsä (mm. neokonservatiivit) vuoksi. Itse viholliskuvien luomisessa Yhdysvaltain poliittinen koneisto on ollut tunnetusti aina taitava. Tässä sillä on apuna valtava uutis- ja viihdekoneisto, joka pitkälti toistaa suurelle yleisölle Washingtonin sanelemaa agendaa. Tätä nykyä tuo suuri yleisö on todella suuri, sillä johtavat yhdysvaltalaispoliitikot puhuvat globaalimedian kautta koko lännelle, myös Suomelle. Siksi täälläkin on sisäistetty hyvin nopeasti vainoharhaisen vihamielinen suhde Kiinaan, vaikka muutoin Suomen asennoituminen maailman suurimpaan "kommunistimaahan" on ollut asiallista. Yhdysvaltain  ja sitä orjallisesti seuraavan muun lännen kiukuttelu Kiinalle näyttääkin taloushistoriallisten tosiasioiden valossa kummalliselta ja suorastaan perusteettomalta. 

Ennen kuulumattoman röyhkeäksi väitetyn taloudellisen kiinalaisinvaasion lähtökohtana ei suinkaan ole ollut Kiinan halu maailmanvallaksi, vaan amerikkalaisten epäonnistuneeksi osoittautunut pyrkimys tehdä maasta halvan teollisuustuontannon alusmaa maailmanmarkkinoille. Yhdysvaltain talouseliitti yhdessä keskuspankkiirien kanssa voi syyttää nykytilanteesta vain itseään: 1980-luvulta lähtien se on tukenut Kiinan taloudellista vapautumista, koska se hyödytti globaalitalouden vapaakauppasopimusten kautta ennen kaikkea Yhdysvaltojen finnanssikapitalistisia rahoitusmarkkinoita. Ahneelle onkin tyypillistä syyttää muita ahneudesta silloin kun muut alkavat menestyä pelissä, johon on vieläpä saanut itse keksiä säännöt. 

1980-luvun jälkipuolella suurten amerikkalaisten rahoittajien ja sijoittajien motiivi edistää Kiinan taloudellista avautumista oli saada se osaksi USA:n alistamaa maailmantaloutta. Tämän seurauksena Kiina oli vielä 1990-luvulla lähes samassa asemassa kuin Afrikan kehitysmaat, joiden alkutuotanto pyrittiin imemään globaaleille "vapaille markkinoille" mahdollisimman halvalla. Aivan kuten Itä-Euroopassa, "vapaan" talouskilpailun houkutuksella yritettiin romahduttaa Kiinan kommunistipuolueen asema ja muuttaa maa lännen "demokraattiseksi" nukkehallinnoksi, jota ohjaisivat globaalit talousvaikuttajat, erityisesti Kansainvälinen järjestelypankki BIS, keskuspankit, IMF, Maailmanpankki ja erilaiset kauppasopimukset. 

Lännen johdon strategia Kiinan suhteen on ollutkin sama mikä se on ollut Venäjään, toisin sanoa yritys integroida maa lännen "arvoyhteisöön" ja "sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen". Tänään tämän pelisuunnitelman epäonnistuminen näkyy ennen kaikkea Yhdysvaltain kaunaisessa kauppapolitiikassa, koska Kiina ei lupaavan alun jälkeen ole suostunutkaan halvaksi bulkkiteollisuuden tuotantokeskukseksi. 

Kiinasta haluttiin ennen kaikkea perusteollisuuden ja matalan teknologian kulutustavaroiden halpatuontimaa, koska globaalitalouden kannalta sellaisten tuotteiden tekeminen matalan palkkatason vuoksi on Kiinassa halvempaa kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Taustalla on myös ajatus, että käynnissä oleva uusi teollinen vallankumous perustuu pelkästään palveluihin, viihteeseen ja tietotekniikan immateriaalituotteisiin. Siksi vanhanaikaisena pidetty perusteollisuus luovutettiin suosiolla takamatkalta tuleville Euraasian jättiläisille. 2000-luvun alussa lännessä uskottiin tietokonevertausta käyttäen, että tuotantokoneiston perustana olevaan "rautaan" keskittyminen on epäolennaista, kun sen sijaan "softa" on kaikki kaikessa.

Tämän seurauksena Yhdysvallat luopui finanssikapitalistien rahahanojen ohjaamana suurelta osin perusteollisuudestaan ja kulutustavaroidensa tuotannosta, koska ne voitiin siirtää halvempaan Kiinaan. Eniten tämä vaikutti valkoiseen työväenluokkaan, joka menetettyään työpaikkansa ruostevyöhykkeellä uskoi saavansa ne takaisin protektionismin puolesta puhuneen Trumpin avulla.

Kerran menetettyä perusteollisuutta ei voi kuitenkaan tuosta vain polkaista enää uudelleen käyntiin. Siinä ei auta rahan painaminen ja suuret pörssivoitot reaalitaloudesta irrottautuneilla finanssimarkkinoilla. Tämä on näkynyt erityisen selvästi Ukrainan sodassa, sillä virtuaalisellla varallisuudella ei ole suurtakaan merkitystä, jos se ei perustu fyysiseen teollisuustuotantoon. Yhdysvaltain poliittisen nomenklatuuran Ukraina-projektiin on kauhottu miljardeja dollareita, mutta tuolla rahamäärällä ei ole juurikaan merkitystä, koska raha kierrätetään omassa sotateollisuuskompleksissa samalla kun hyllyt pysyvät tyhjinä raudasta. Ilman omaa laajaa perusteollisuutta ollaan kykenemättömiä tuottamaan markkinoille ja rintamalle riittävän nopeasti niinkin yksinkertaista tavaraa kuin ammuksia tai muuta matalan teknologian sotatarvikkeita. 

Ylimielinen kuvitelma Kiinasta jonain pysyvänä  peruskulutustavaroiden halpana siirtomaatuottajana tai Venäjän pitäminen pelkkänä bensa-asemana on nyt kostautumassa lännelle eliiteille. Terveen talouden perustana ei nimittäin voi olla vain toisten palveleminen, immateriaalituotteiden "valmistus", viihdeteollisuus ja finanssimarkkinat. 

Kun tähän lisätään vielä se, että populaatioidensa älyllisestä laadusta (afrikkalaisten vähyys) huolehtiva Kiina, Intia ja Venäjä kykenevät nykyään tuottamaan myös korkeaa teknologiaa, ovat lännen mahdollisuudet voittaa nykyinen talouskilpailu hupenemassa entisestään. On sitten kokonaan eri kysymys ketkä tuollaisen kilpailun ovat julistaneet ja mikä on ylipäätään sen mielekkyys. Joka tapauksessa Kiinan ja Venäjän syyttäminen kiristyneestä nykytilanteesta on todellisten rikollisten keino osoittaa sormella pois itsestään.

Suomen kannalta tilanne on onneton ennen kaikkea siksi, että maamme poliittinen johto seuraa Yhdysvaltain ulkopoliittisia ja taloudellisia päätöksiä uskollisen ajokoiran vimmalla hyläten näin oma etunsa. On selvää, että Yhdysvaltojen globalistinen imperiumi toimii anglosionistisen eliitin johdolla etunsa mukaisesti Kiinaa, Venäjää ja Irania vastaan, mutta mitä hyötyä Suomi saa asettumalla sen uskolliseksi koiraksi joka ikisessä kansainvälisessä kysymyksessä? Esimerkiksi valtaosa maamme kansanedustajista haluaa kieltää kiinalaisen Tiktok-alustan vain siksi, koska Yhdysvalloissa sen käyttö halutaan estää!

Yhdysvaltain propagandistisena etäispesäkkeenä maassamme toimivan Ulkopoliittisen insitutuutin vs. apulaisjohtaja Mikael Mattlin puhuu Ylen jutussa Tiktokin pakkomyynti kietoutuu suurvaltapolitiikan lisäksi vahvasti Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan tahallaan asian vierestä mainitsematta sanallakaan kieltohankkeen todellisesta motiivista. Yhdysvaltojen hallinnon tosiasiallinen syy kieltää Tiktok johtuu vaikutusvaltaisista sionisteista, joille on sietämätöntä, kuinka monoliittisen valtamedian vastuullisesta tiedottamisesta huolimatta Tiktokissa leviää ilman portinvartijoita videomateriaalia juutalaisten suorittamasta kansanmurhasta Gazan alueella. Videot ovat levinneet myös palestiinalaisympatioistaan tunnettujen opiskelijoiden keskuuteen, mikä on ollut osaltaan syynä eri yliopistoissa syntyneille mellakoille.

Yhdysvalloille sopii tietenkin mainiosti se, että EU ja Suomi asettuvat kaikessa sen hölmöiksi jalkasotilaiksi. Jo nyt on nähty, kuinka amerikkalaisten asettamiin pakotteisiin ja kauppasotiin osallistumisilla on vaurioitettu syvästi Euroopan taloutta. Vastaavasti suomalaisten vientiyritysten halu investoida Kiinaan on laskenut viime vuosina dramaattisesti ja eräänä syynä tähän on ollut se, että yritykset seuraavat nöyrän uskollisesti USA:n ja Euroopan kauppa- ja geopoliittisia trendejä.

                                                 ********************

Yle TV 2, maanantai 20.5.2024 klo 21.30, Miten korjata maailma

Dokumenttielokuva suomalaisista suoran toiminnan liikkeistä ja 2000-luvun alun aktivismista. Aktivistit kertovat mikä on toiminnan päämäärä ja millaista demokratiaa liikkeet haluavat. O: Jouko Aaltonen (Suomi 2023) (U). Linkki ohjelmaan.

Pellemaailmaa pyörittävän Globohomon hyödyllisinä pelleinä toimivat anarkomarkoaktivistit ovat saaneet läntisessä yhteiskunnassa eräänlaisen virallisesti hyväksytyn kapinallisen statuksen. Siksi uusintana esitettävä Miten korjata maailma ei tuota kenellekään yllätystä, sen verran ihanteellisena virkaheittojen apurahakapinallisten toiminta kuvataan. Dokumenttielokuva perustuu Anton Montin ja Pontus Purokurun teokseen Suoraa toimintaa! : autonomiset liikkeet Suomessa 1986-2016.

Jonkinlaista luokkateoriaakin rainassa esiintyvät haastatellut yrittävät tavata, vaikka juuri niissä kohdissa olisi väliin voitu esittää kritiikkiä, semminkin kun Suomessa suurin osa 2000-luvun vasemmistoaktivisteista on keskiluokkaisia yliopiston vihreällä oksalla notkuvia nuoria aikuisia. Osaltaan dokumentin myötäkarvaista asennetta selittää apulaisohjaana toiminut Pontus Purokuru, joka tunnetaan mm.  amerikkalaiskampusten sekopäisten muotiaatteiden maahantuojana. Valkopyykkäävän tendenssifilmin ainoa informaatioarvo on siinä esitelty vasemmistoräähkien kauhugalleria, joka tuo esiin aika kattavan katsauksen 2000-luvun kuka on kukin -punamädättäjiin: Suvi Auvinen, Mikael Brunila, Paleface, Reko Ravela, Antti Rautiainen, Tapio Laakso, Eetu Viren, Anne-Reetta Korhonen....kaikki järjestelmän sertifioimia "demokratian vahtikoiria".

Sanomattakin on selvää, että normaalikatsojan ärsytyskynnys ylittyy helposti kun nämä maailmanparantelijat pääsevät pidäkkeettä jeesustelemaan "rationaalisen" tasa-arvouskontonsa puolesta. Omahyväisyyden määrää mitattaessa mittarit paukkuvat koko ajan punaisella (sic). 

Järjestelmälle huoraamistaan nämä hyväkkäät eivät tietenkään pysty mitenkään reflektoimaan. Esimerkiksi 2000-luvun alun Smash Asem -mielenosoitukset ovat kenelle tahansa kiusallista katsottavaa, koska sen jälkeen radikaalivasemmisto on korruptoitunut rotschildiläisen Globohomon sylikoiraksi ja monet sen järjestöistä saavat rahoitusta mm. George Sorosin bulvaaneilta. Surkuhupaisan "globalismin vastustamisen" jälkeen monet dokumentissa vilahtavat aktivistit ovat saaneet vihaamastaan järjestelmästä puoliakateemisen suojatyöpaikan, jopa yksityiseltä sektorilta, tunnetuimpana esimerkkinä konsulttina nykyään työskentelevä Suvi Auvinen. 

                                      

TV 1, lauantai 25.5.2024 klo 21.01, Kovan viikon ilta 

Kausi 3, 10/10. Sää vaalitenteissä tänään. Koomikko Jukka Lindström paketoi viikon kiinnostavimmat uutiset ja puheenaiheet. Mukana Niina Lahtinen, Adile Sevimli ja Aatu Raitala. Vieraana näyttelijä Linnea Leino. ohjelmatekstitys (suomi) 30 min.

Vasemman laidan viihdyttäjien tähdittämää valtiollista viihdettä seuratessa syntyy helposti mielikuva, että punavihreät istuvat hallituksessa ja hallitsevat eduskuntaa 3/4 enemmistöllä. Yleisradion kun kuuluisi heijastella poliittisia voimasuhteita. Näin voisi luulla ainakin katsomalla Ylen poliittista satiiriohjelmaa Kovan viikon ilta, sillä vuodesta toiseen siinä irvaillaan pääasiassa oikeistopuolueille, etenkin perussuomalaisille. Punavihreitä pilkataan harvoin ja silloinkin se on yleensä lempeää välttäen hallusinaatiovasemmiston todelliset kipupisteet. Tämä yksipuolisuus on kaikille selvää, jonka vuoksi täytyy ihmetellä miksi vasemmistolainen hegemonia viihteessä ja poliittisessa keskustelussa (Radion puolella mm. Ylen Pyöreä pöytä) ei nouse julkiseen keskusteluun, vaan se on kuin norsu olohuoneessa.  

Tiedostavana suupalttina esiintyvä ohjelman vetäjä Jukka Lindström on tunnettu paskaliberaali jo Ylen nuorisokavilta. Lisäksi hänen käsikirjoitustiimiinsä kuuluu maailman epähauskin vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi, jonka kanssa ohjelman ideointiriihessä päädytään sujuvasti sättimään aina yhteistä inhokkia perussuomalaisia. Yleensä yli puolet ohjelman "sketseistä" liittyy tavalla tai toisella persuihin. 

Syyksi riittää mikä tahansa, mutta ohjelman toimituksessa läiskittiin varmasti ylefemmoja persujen kansanedustaja Timo Vornasen ammuttua joitain viikkoja sitten viihteellä varoituslaukauksen. Voisi luulla, että tästä saisi yhteen jaksoon pitkän ja herkullisen kuittailukavalkadin, mutta mitä vielä, Kovan viikon illassa Vornasen tapausta märehdittiin kolmessa (!) peräkkäisessä jaksossa. Sairaalloinen pakkomielle perussuomalaisista vai pelkkä kyyninen halu takoa kun rauta on kuumaa? Ehkä molempia, mutta ainakin näin poliittisen vähemmistön edustajat pääsivät veronmaksajien rahoilla hieromaan persukaunaansa kansan enemmistölle.

TV 1, sunnuntai 26.5.2024 klo 22.55, Ulkolinja: USA:n demokratia vaarassa 

2/2 Lain kirjain? Yhdysvaltain kongressin valtausta tutkineen edustajainhuoneen komitealle puhunut Donald Trumpin sisäpiiriin kuulunut todistaja kertoo, miten Trump toimi Capitolin hyökkäyksen alettua - mitä nuo 187 minuuttia pitivät sisällään? Trump nimitti oikeusministerin toisensa jälkeen kääntääkseen vaalin lopputuloksen hänelle ja painosti omaa varapresidenttiäänkin toimimaan vastoin virkavalaansa. 55 min. (U)

Yle tv:n politiikan toimituksen ohjelmanhankkijat uskovat olevansa tänään samalla tavalla äänestyskelpoisia Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kuin he kuvittelivat olleensa vuonna 2016. Sen verran innokkaasti ja järjestelmällisesti he kampanjoivat jälleen Trumpia vastaan demokraattiehdokkaan puolesta. Ylen kanavilla levitettävän vaalimateriaalinsa he hankkivat demokraatteja sympatisoivilta liberaaleilta dokumentin tekijöiltä. 

Amerikan toisinajattelijakulttuurissa on jo pitkään lainattu ironisesti yksipuolue-mentaliteettia kannattavien totalitaristien ja vallan anastajien lentävää lausetta Meidän demokratiamme ("Our Democracy"). Sen viralliset lausujat haluavat viitata sillä juhlallisesti punaliberaaleihin arvoihin ja kaikkiin kansalaisiin, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa vain Washingtonin pysyvää hallitusta ja siihen symbioottisessa suhteessa olevaa manageriaalista luokkaa. Maan poliittinen kerma vihaa Trumpia yksinkertaisesksi siksi, että hän sotki vanhan järjestelmän tuomalla siihen mukaan pitkään täysin kuulumattoman tekijän: kansan. Eihän "niillä" (Dirt people) pitäisi olla politiikkaan mitään sanomista, pelkkää rekvisiittaa!

Puuttumatta sen enempää Ulkolinjan dokumentin ennalta arvattavaan narraatioon, huomionarvoiseksi tekijäksi nousee Yhdysvaltain ainoaksi pysyväksi valtapuolueeksi haluavien demokraattien pakkomielle saada Trump ulos presidenttikisasta keinolla millä hyvänsä. Koska taistelun päänäyttämöiksi ovat nousseet poliittisesti värittyneet tuomioistuimet, sikäläiset toisinajattelijat ovat alkaneet kutsua tätä kamppailua nimellä lawfare (vrt. warfare, sodankäynti), koska hyökkäys Trumpia vastaan on sotaa, jossa lakia taivutellen pyritään tuhoamaan vihollinen. 

Tällaiset poliittisesti motivoituneet mustamaalauskampanjat tuottavat tietenkin hyvää oloa kaikille median ehdollistamille Trumpin vihaajille, mutta mitään puolueetonta tietoa dokumentti ei anna. Päinvastoin, jälkimaku voi muuttua vielä karvaaksi jos Oranssimies vie vaalit.

MTV3, tiistai 28.5.2024 klo 23.35, Ruotsidemokraattien trollitehdas 

Propagandakoneisto Riks. Kausi 1, 1/3. Disinformaatio ja propaganda vaikeuttavat demokraattista keskustelua. Kalla faktan toimittaja soluttautuu Ruotsidemokraattien sisäpiiriin tutkimaan puolueen epäiltyä trollitehdasta. 60 min.

Sattuipa sopivasti näin eurovaalien alla! Dokumentin viesti: älä äänestä oikeistopopulistia. Tämä siitäkin huolimatta, että persujen sisarpuolue Ruotsidemokraatit edustaa mitä todennnäköisimmin kosher-konservatiivista valeoppositiota. Nimittäin jonkun ikävän totuuden sanominen maahanmuuttajista ja trans-mafiasta on medialle jo riittävä syy, että puolue on vapaata riistaa kaikelle mudan heitolle.

Milloin olet nähnyt viimeksi dokumentin, jossa toimittaja on soluttautunut vihreisiin, vasemmistopuolueeseen tai edes keskustaoikeistolaiseen puolueeseen? Tuskin yhtäkään, koska sellaisia ei ole tehty - eikä ole edes haluttu tehdä. Ei tarvitse kuin tietää minkälainen maailmankuva valtavirran toimittajalla tunnetusti on niin ymmärtää syyn. Ja jos joku toimittaja sattuisikin tekemään hyvän skuupin soluttautumalla vaikkapa vihreiden huumeorgioihin, sellaista filmiä ei esitettäisi milloinkaan tv-kanavilla. 

Sen sijaan ns. äärioikeistosta on tehty vaikka millä mitalla "paljastusdokumentteja". Itse asiassa poliittisen paljastusdokumentin synonyyminä pitäisi olla äärioikeisto, sillä muunlaisia alan filmejä ei ole olemassakaan. Tämä johtunee siitä, että kontrolloidulla valtamedialla ei ole juuri mitään mielenkiintoa tonkia valtapuolueiden komeroita, varsinkin, jos edustetaan samaa viiteryhmää eri kytköksineen.

Ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen vallan huippujen paljastukset eivät tietenkään keskittyisi toisarvoisiin bulvaaneihin, jotka nykyään tunnetaan liberaalidemokratian hyväksyminä puolueina. Tulevat paljastusdokumentit toisivat esiin todellisten vallankäyttäjien kuten keskuspankkiireina tunnetun Rotchildien suvun likaiset temput tai Bilderbergin kokouksen käytäväpuheet. Hyviä tv-hetkiä odotellessa. 

YLE KOKI JÄLLEEN VAALITAPPION, NYT PUOLASSA

Nationalismi on voittoisa myös vuonna 2020.

Ylen uutistoimituksen tunnelma on ollut alavireinen sen jälkeen kun Puolan istuva presidentti Andrzej Duda voitti sunnuntaina järjestetyt presidentinvaalit. EU-mielisen keskusta-liberaali Rafał Trzaskowskin puolesta voimakkaasti kampanjoinut Yle elätteli toiveita voiton puolesta vielä viikonloppuna, mutta vaalipäivänä Puolan kansa päättikin äänestää toisin kuin Yle olisi halunnut. Yleisradion ties monesko viime vuosien vaalitappio alkaa olla selvä viesti siitä, etteivät kansat ole halukkaita äänestämään Ylen markkinoimien globalistien puolesta.

Valtion mediamonopolin näkyvin EU-politrukki, pahamaineinen Brysselin morsian Susanna Turunen, sylkee myrkyllistä sappeaan "väärälle voittajalle" tuoreessa mielipidekolumnissaan Puolan presidentti Andrzej Duda voitti jatkokauden täpärästi – pystyykö hän yhdistämään jakautuneen kansan? "Analyysissään" Turunen katsoo etenkin Dudan vaalikampanjan jakaneen maan kahtia, vaikka liberaali Trzaskowski on hyökännyt länsimaisilla rappioarvoillaan aggressiivisesti perinteitä ja kulttuuria ylläpitävää Puolaa vastaan:

Varsovan pormestari tuskin jää kuitenkaan hiljaiseksi. Trzaskowskin nopea nousu laajempaan kansan suosioon antaa oppositiolle varmasti uutta puhtia ajaa muutoksia maan politiikkaan. Vaatimukset avoimemmasta ja liberaalimmasta Puolasta eivät voi kuulua aivan kuuroille korville.

EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen ei edes yritä olla uutisoinneissaan objektiivinen, vaan hän paasaa täysin pidäkkeettä liittovaltioideologiaansa. Tätä varten Ylen johto hänet tehtäväänsä nimittikin. Siksi ei ole myös yllättävää, että Eurooppalainen Suomi ry. valitsi Turusen tänä keväänä ensimmäiseksi Vuoden eurooppalaiseksi Suomessa. Asiasta kertoi Yle uutisessaan Ylen EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen on Suomen ensimmäinen Vuoden eurooppalainen. Jutusta käy ilmi mikä asia on Suomen sijaan lähiten hänen sydäntään:

Susanna Turunen on pitkän linjan EU-toimittaja. Hän työskenteli ensimmäisen kerran Ylen Brysselin-kirjeenvaihtajana vuosina 2007–2012. Sen jälkeen Turunen oli Ylessä EU-erikoistoimittajana, kunnes aloitti jälleen Ylen EU-kirjeenvaihtajana Brysselissä viime syyskuussa.

Edes Euroopan Unionin synnyttämä velkakriisi ja toimettomuus koronaviruksen hoidossa eivät saa Turusta menettämästä luottamustaan EU:n "yhteistyöhön":

– Selkeästi on ollut vaikeuksia löytää yhteistä säveltä siitä, miten tästä selvitään yhdessä eteenpäin. On osoittautunut todeksi, että oikeastaan juuri kukaan ei selviä tästä yksin eteenpäin.

Selkokielellä sanottuna yhdessä eteenpäin meneminen tarkoittaa alistumista pienen epädemokraattisesti valitun Euroopan komission tahtoon. Toisin kuin Turunen uskottelee, eurooppalaista yhteistyötä voidaan tehdä itsenäisten kansakuntien välillä, siihen ei tarvita Brysselissä toimivaa kalergilaista klikkiä, jolla ei ole Euroopan vapaiden kansojen keskuudessa mitään legitimiteettiä. Puolan presidentinvaalien tulos antaakin lisätoivoa kansakuntien Euroopan vahvistumisesta.



                                                        *****************************



TV1, maanantai 13.7.2020 klo 19.00 Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12)

1/4. Valtaannousu. Espanjan verinen sisällissota päättyi Francon ja fasismin voittoon. Demokratia vaihtui yhden miehen hirmuvaltaan, jota tukivat Italia ja Saksa. Jopa puoli miljoonaa ihmistä kuoli taisteluissa ja niitä seuranneissa puhdistuksissa. Espanja ei ollut enää entisensä. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Uusintana lähetettävä nelisosainen (!) sarja Espanjan hallitsija Francisco Francosta on korvikehoitoa niille, jotka tarvitsevat viikottaisen Hitler-annoksensa Ylen Historia-ohjelmasarjasta. Samalla median nukkemestarit voivat puolustaa korruptoitunutta nykydemokratiaa asettamalla sen rinnalle olkiukkoversion espanjalaisesta autoritaarihallinnosta.


Yle Teema, maanantai 13.7.2020 klo 19.00 Aktivismin aika 1/8.

Voiko aktivismi tehdä elämästä merkityksellistä? Julieta Cederlöf alkoi protestoida lukionsa natsihenkisiä töhryjä vastaan. Hän huomasi, että taistelu rasismia vastaan teki hänen olonsa hyväksi. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Pikkusieluisen tosikkomaisen ruotsalaissarjan tekijät ja haastateltavat uskovat ihan vakavissaan, että sosiaalidemokraattisten valtavirta-arvojen ajaminen olisi muka jotain "aktivismia", ellei peräti kapinallisuutta "systeemiä vastaan". Harvoin sitä tuleekaan nähtyä tällä tavoin järjestelmälle uskollista konformismia kuin tässä sarjassa.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa esitelty Julieta Cederlöf on värillinen muukalainen, jolla on selvä etninen intressi käydä valtion ja koulun avulla sotaa ruotsalaisia kansallismielisiä eli "natseja" vastaan. Jaksossa esitetyt puheet itsekkyyden tuomitsemista ovat koomisia kun tietää Cedelöfin ajavan oman etnisen ryhmänsä etua samalla kun siivestää ruotsalaisten kustannuksella.

Cederlöfin "aktivismin" taustalla on äärivasemmistolaisten ja nationalistien välinen joukkotappelu Kärrtorpin asemalla joulukuussa 2013. Suomessakin asiasta kerrottiin valheellisiin ruotsalaislähteisiin vedoten rähinän puukottajan olleen "natsi", vaikka tekijä oli tunnettu äärivasemmistolainen vankilakundi. Mediavalhe oli sarjassaan niin törkeä, että jopa Julkisen Sanan Neuvosto antoi MTV3:lle virheellisestä uutisoinnistaan langettavan päätöksen toukokuussa 2014. Ruotsin propagandatiiviillä valtamedialla ei tällaista vaaraa ole ollut, vaan siellä valheet elävät edelleen omaa elämäänsä virallisena totuutena.


TV1, maanantai 13.7.2020 klo 21.35 Perjantai-dokkari: Btw, mä en oo tyttö

12-vuotias Mesi, 14-vuotias Mika ja 5-vuotiaan Neean vanhemmat kertovat translapsen elämästä. Ohjaaja Sean Ricks. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan (vain suorana).

Jo lapsille syötetty pähkähullu trans-ideologia on sitten valtavirtaa Ylessäkin. 

YLE VAIKENEE ÄÄRIVASEMMISTON OSUUDESTA HELSINGIN NARINKKATORIN VAALITILAISUUKSIEN JOUKKOVÄKIVALTAAN

Äärivasemmiston parempaa väkivaltaa ylivoimalla.

Helsingin Narinkkatorilla loukattiin eilen perjantaina törkeästi vaalirauhaa, kun Suomi Kansa Ensin -puolueen (SKE) puhujien kimppuun käytiin monta kertaa viranomaisten ollessa väkivallalle täysin välinpitämättömiä. Tavoilleen uskollisena Yle vääristelee tästä vaalien törkeiḿmästä väkivallasta ja horisee sen sijaan toisaalla arkkipiispa Tapio Luoman suulla vaaleissa esiintyvästä "vihapuheesta". 

Yle uutisessa Eduskuntavaaliehdokkaan kimppuun käytiin keskellä Helsinkiä – poliisi turvasi tilannetta Narinkkatorilla väkivaltaan syyllistyneitä ei edes nimetä äärivasemmistolaisiksi. Muutoinkin hyökkäyset kuitataan ohimennen jutun toisen puolen muistuttaessa Suldaan Said Ahmedin väittämästä päällekarkauksesta ja SKE:n puheenjohtaja Marco de Witiin kohdistuneesta ajatusrikostutkinnasta. Uutisessa huomio halutaankin kiinnittää muuhun kuin suoraan poliittiseen väkivaltaan, ehkäpä siksi, että aggression takana olivat Hyvien asioiden™ puolella olevat ohjelmoidut äärivasemmistolaiset NPC-zombit.

Intersektionaaliselta sekasotkulta näyttäneen väkivaltalauman johtajat koostuivat pääasiassa vanhemmista pirinistien näköisistä lommoposkista ja kasvonsa peittäneistä anarkomarkoista. Yksi pääöykkereistä näytti puolestaan olevan tatuoitu kommunistihomo-skinhead. Teinilauma taas muodostui kaljaa kittaavista lähiönuorista ja jo lastentarhoista asti aivopestyistä pikku pimatsuista ja konformistisista kympin tytöistä. Totta kai mukana oli myös koko joukko eri ikäisiä ulkomaan apuja. Illan mittaan tämä lauma paisui jopa kahteensataan mölyäjään, joten ylivoima eduskuntavaalipuheita pitäneisiin SKE-puolueen edustajiin oli noin kaksikymmenkertainen. 

Yleä paljon informatiivisemman kuvauksen Narinkkatorin tapahtumien kulusta antaa tämänpäiväinen Iltalehti uutisessaan Hämmentävä väkivaltainen vaalikahakka Helsingissä – nuoret häiriköivät Marco de Witin puhetta: ”Minua syljettiin varmaan sata kertaa”. Tosin yhtä lailla valtamediaa edustavassa Iltalehdessä vähätellään kahakkaa kutsumalla sitä yhdeksi "eduskuntavaalien oudoimmista välikohtauksista". Indoktrinoitujen helsinkiläisteinien, muukalaispentujen ja heitä johtaneiden aikuisten afalaisten aikaansaamassa "välikohtauksessa" ei ollut mitään outoa, vaan kyse oli valtavalla enemmistöllä suoritetusta suorasta väkivallasta. Lisäksi juttu antaa ymmärtää, että de Witillä olisi itsellään ollut osuutta väkivaltaisuuksiin, vaikka hän vain puolusti itseään.

On aiheelista pohtia, kuka tai mitkä tahot saivat parisataapäisen nuorisolauman kerääntymään Narinkkatorille. Nämä pystyapinan raivoon kiihotetut öyhöttävät teinit tuskin ymmärsivät mennä paikalle tuosta vain yksin, vaan jonkun on täytynyt kutsua heidät sinne. Sattumalta he eivät paikalla olleet, koska osa joukkioista kantoi mukanaan mielenosoituskylttejä. Kysymys kuuluukin, onko väkivaltaisen organisoinnin taustalla Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, "taktista väkivaltaa" promotoiva Dan Koivulaakso vai Varisverkosto. 

Joka tapauksessa hyökkäyksen suunnitelmallisuus oli ilmiselvää, koska kahakasta otetusta videosta näkyy selvästi kuinka aikuiset afa-kommunistit provosoivat perjantaihumalaisia teinejä hyökkäilemään rekisteröidyn puoleen puheenjohtajaa vastaan. Kun yksi NPC-zombi lopettaa raivoamisensa, jatkaa toinen hyökkäilemistä. 

Äärivasemmiston tavat tuntien aikuiset suomalaisvihamieliset agitaattorit tulevat vamasti julkaisemaan hässäkästä sopivista kuvakulmista otettua materiaalia, jossa tilanteet näyttävät siltä kuin hyökkääjät olisivat uhreja. Jokainen voi kuitenkin omin silmin todistaa millaisesta väkivaltaisesta provokaatiosta oli kyse erään paikallaolijan kuvattua koko tapahtumaketjun. Kyseinen video on monellakin tapaa sietämätöntä katsottavaa, mutta dokumenttina se on arvokas todiste median vaikenemasta vasemmiston väkivallasta. Se nimittäin tuo näkyviin pasifismin ja suvaitsevaisuuden julkisivuun kätkeytyvän vasemmiston kieroutuneen tekopyhyyden. Moraalisen pyhimyksen julkisivun takaa kun nimittäin paljastuu suvaitsematon jakobiinisuus ja bolshevistiseen kaunaan perustuva verenhimo:

VIDEO (Kieroileva (((Google))) joka omistaa Blogspotin ja YouTuben ei anna hakutulosta videosta "Huligaanit hyökkää SKE:n kimppuun 4 tunnin ajan!", joten sitä ei voi upottaa suoraan tähän tekstiin, vaan se on nähtävissä vain klikkaamaalla maalatttua VIDEO-linkkiä.)

Ehkä kaikkein raivostuttavinta hyökkäyksessä oli se, että poliisit ja vartijat eivät tehneet juuri mitään lopettaakseen väkivaltaa. Edes pahimpia väkivaltauunoja ei pidätetty. Torin kulmassa oli kolme kaappiautoa ja lauma poliiseja, mutta he eivät tehneet elettäkään estääkseen punaisten pirinistiretkujen hyökkäyksiä, vaikka SKE:n puheenjohtaja kutsui mikrofonilla monta kertaa virkavaltaa paikalle. Ehkä poliisit olivat sillä aikaa autoissaan netin ääressä jahtaamassa "vihapuhetta"? Tällainen välinpitämättömyys näyttää yhtä tarkoitukselliselta kuin poliisien puolueelliset toimet Yhdysvaltain Charlottesvillessä vuonna 2017. 

Myöskään paikalla olleissa vartijoissa ei ole kehumista, koska monet heistä näyttivät irakilaisilta partamullaheilta, jotka suhtautuivat hyvin tuttavallisesti anarkomarkoihin. Tällainen puolueellisuus rikospaikalla paljastaa esimerkillisesti kuinka korruptoiva tekijä monikulttuurisuus on yhteiskunnassa.

Marco de Witistä ja hänen SKE-puolueestaan ei tarvitse pitää, mutta jokaisen nationalistin pitäisi ymmärtää, että kulttuurimarxilaisten nuorisohuligaanien hyökkäys ei suuntautunut vain yhtä hyljeksittyä km-toimijaa vastaan, vaan kaikkia suomalaisia isänmaanystäviä vastaan. Siksi Suomeen tarvitaan ensi tilassa C18-tyyppinen kaarti turvaamaan tällaisia tilaisuuksia ja panemaan luun kurkkuun punaräähköille. 

Myös PVL:stä ja Soldiers of Odin -järjestöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin niiden tilaisuuksissa punabandiitit eivät koskaan uskaltaisi tehdä Narikkantorin kaltaisia hyökkäyksiä. Ja jos yrittäisivät, nämä retkut saisivat niin kovaa remmiapelia isän kädestä, että muistaisivat sen lopun ikäänsä. Ikävä kyllä nämä järjestöt puolustavat vain omiaan, jonka vuoksi tarvittaisiin koko maan kattava suojeluskunta, joka puolustaisi kaikkien kansallismielisten kokoontumis- ja ilmaisuvapautta. 

Tässä yhteydessä on vielä korostettava, että kansallismieliset eivät suin surmiinkaan halua jakaantunutta kansaa, koska se hyödyttää vain voimia, jotka haluavat tehdä maastamme sisäisesti heikon. Kansakunnan säilymisen kannalta olisi kuitenkin itsetuhoisiaa, jos isänmaalliset kansalaiset eivät puolustaisi itseään ja kääntäisi vain poskeaan. Onneksi räyhävasemmisto edustaa näkyvyydestään huolimatta vain pientä prosenttia Suomen kansasta, joten sen kuriin laittaminen voi hyvinkin olla kansakuntaa eheyttävä voima.

Asialle tulee kiire, sillä poliisi ei tänäänkään pystynyt takaamaan turvallisuutta Narinkkatorilla. Asiasta kertoo Ylen verkkosivujen uutinen Kärhämöinti Helsingin Narinkkatorin vaalitilaisuudessa jatkui – poliisi tekemässä rikosilmoitusta pahoinpitelystä.

TAMPEREEN EPÄONNISTUNUT PUNAKAPINA MALLIA 2017

Korruptoituneelle järjestelmälle uskolliset tiedotusvälineet ovat mainostaneet Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) lauantaista mielenosoitusta Tampereella näkyvästi jo vikkojen ajan. Kaiken tohinan keskellä ne kaikki ovat vaienneet mielenosoituksen syystä ja teemasta. Mielenosoituspäivänäkään suuret mediat kuten Yle eivät kertoneet, että PVL:n mielenilmauksen teemana oli "Sananvapauden puolesta" ja että se oli suunnattu käynnissä olevaa poliittiista oikeudenkäyntiprosessia vastaan, jossa syyttäjä vaatii rekisteröimättömän yhdistyksen kieltämistä. 

Valtamedialta on jäänyt sanomatta sekin, että tilaisuus oli avoin kaikille, jotka puolustavat sananvapautta. Paikalla olikin näkyvästi muiden kansallismielisten ryhmien edustajia, erityisesti Soldiers of Odin -järjestö oli vahvasti esillä noin sadalla edustajallaan. Muiden kansallismielisten solidaarisuus on ymmärretävää, sillä mikäli PVL kielletään, tähtäimeen joutuisivat seuraavaksi myös vähemmän radikaalit järjestöt.

Uutisraportissa Hetki hetkeltä – Yle seuraa Tampereen mielenosoituksia: keskusta osin tyhjentynyt mielenosoittajista jätetään moni oleellinen asia kertomatta, kuten se, mitä mielenosoittajat huusivat ja mitä puheissa sanottiin. Toimittajat varmaan katsoivat, että mielenosoittajien yhteishuudot kuten "Juha Sipilä – kansanpetturi!" ja "sananvapaus – kansan oikeus", ovat niin lähellä totuutta, että moni suomalainen olisi voinut niihin helposti yhtyä. Marssin poliittinen viesti jätettiin mediassa kertomatta, koska mielenilmaus haluttiin kuvata vain pelkkänä "fasistisena pullisteluna" ilman syytä.

Oma tuttu lukunsa median tiedottamisessa on mielenosoittajien ja heitä vastaan rähinöivien äärivasemmistolaisten määrä. Ylen uutisia lukiessa tulee mieleen, että Dan Koivulaaksoko siellä on taustatoimittajana kun nationalistien määrää vähäteltiin ja anarkommunistien lukumäärää vastaavasti liioilteltiin. Kun katsoo vaikka mielenosoituksista tehtyjä suoria striimauksia, niistä voi helposti laskea viisriviin järjestäytyneen marssijoukon olleen vähintään 350 henkilöä ellei peräti 400. Sen sijaan poliisi ja Yle puhuu vain kahdestasadasta. Vastaavasti samaisessa verkkosivujen suorassa uutisraportissa vastamielenosoittajia kerrotaan olleen 300-400, kun taas pelkästään tv:stä riippuvaisille demarieläkeläisille kerrottiin kello kuuden uutisissa heitä olleen 800! Ilmeisesti tällaisen liioittelun tarkoituksena on kertoa, että oikeassa oleminen olisi jotenkin riippuvainen siitä mitä suurempi on osallistujamäärä.

Mielenosoitus oli suunnattu petoksellista eliittiä vastaan, mutta heitä siellä ei luonnollisestikaan näkynyt. Sen sijaan heidän bulvaaninaan toimivat äärivasemmistolaiset olivat saapuneet vastustamaan sananvapautta ja puolustamaan poliittisen poliisin sekaantumista oikeusjärjestelmään. Nämä Systeemin huorina toimivat hyödylliset idiootit olivat jälleen kerran se rikollisjoukko, joka yritti väkivaltaisella häiriköinnillään puuttua perustuslailliseen mielenosoitusoikeuteen. Onneksi paikalla oli poliisi, sillä avoin yhteenotto nationalisteja vastaan olisi tehnyt rumaa jälkeä fyysisesti selvästi heikomman näköisistä uuskommunisteista. Striimistä päätellen kansallismieliset näyttivät hyvin rauhallisilta ja päättäväisiltä, koska eivät provosoituneet hysteeriseen kimitykseen. He ymmärsivät, etteivät nuo valtion subventoimat moraaliposeeraajat ole heidän oikeita vihollisiaan eivätkä siten edes vihollisen arvoisia. 

Ylen sympattiinen asenne räyhäävää äärivasemmistoa kohtaan on tunnettua. Sen agendalle ei ole kuitenkaan edullista, että kansallissosialistien ja nationalistien vastustajat paljastetaan paljasjalkaisiksi äärivasemmistolaisiksi, jonka vuoksi mediajätti puhuu heistä vain "vastamielenosoittajina". Tämän on tarkoitus antaa mielikuva, että kansallismielisiä vastustavat perin tavalliset epäpoliittiset ihmiset, jotka ovat vain "huolissaan fasismista". Ylen harmiksi se ei saanut tällä kertaa napauttua valokuvaa lastenvaunua työntävästä pariskunnasta, jolla olisi voitu osoittaa että "kunnon tavallinen väki on liikkeellä natseja vastaan" (siellä tosiaan jotkut työntelivät lastenvaunuja, mutta Pif-sivuston mukaan niissä kuljetettiin astaloita väkivaltatarkoituksessa).

Se narraatio, jonka Yle esitti Sananvapauden puolesta -mielenosoituksesta ei poikennut juurikaan aikaisemmista vastaavista tapahtumista. Yleisradion ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että verkon uusmediat vuotavat kansalaisten silmille niin paljon tietoa, että Ylen uutistulkinnat asettuvat epäilyttävään valoon. Kuten vanha sanalasku tietää, kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

    

                                                          **************************

Ylen kulttuurikommunistit ne jaksavat pyörittää kuluneita natsilevyjään:

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 21:00 Hitlerin Hollywood 

(Hitlers Hollywood: Das deutsche Kino im Zeitalter der Propaganda 1933 - 1945, Saksa 2017) Rüdiger Suchslandin uusi dokumenttielokuva kertoo natsi-Saksan elokuvateollisuudesta, unelmatehtaasta kuoleman voimien käytössä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 22:40 Muuttolintu 

(Opfergang, Saksa 1944) Sodan aikana natsi-Saksassa valmistuneen Agfacolorissa kuvatun melodraaman teema on kuoleman kaipuu ja rakkauden tähden tehdyt uhraukset. N: Kristina Söderbaum, Carl Raddatz. O: Veit Harlan. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

VIHATOTUUS ÄÄRIOIKEISTON, ÄÄRIVASEMMISTON JA ULKOMAALAISTEN VÄKIVALLASTA

Onko todellakin niin, että suomalaisten rasismi ja mikroskooppinen fasismi on maamme pahin ongelma, josta pitää jauhaa päivästä toiseen? Näin voisi luulla, mikäli seuraa Yleä, sillä se jaksaa keppihevostelevien poliitikkojen tapaan märehtiä "väkivaltaisesta äärioikeistosta" myös tänään, josta kertoo tuore uutinen Sipilä uskoo: Väkivaltaiset äärijärjestöt puhuttavat myös Pohjoismaiden pääministereiden kokouksessa. 

Hämmentävintä tässä sirkuksessa on se, miten kritiikittömästi hallituspuolueet ovat ottaneet vastaan vaatimukset sanan- ja yhdistymisvapauden kaventamisesta. Tällaisille totalitaristisille vaatimukselle Suomen Vastarintaliike (SVL) on vain pelkkä savuverho. Vasemmisto ja RKP pitävät tietysti kovaa melua SVL:stä, mutta se ei ole niiden poliittisen manööverin pääkohde. Todellinen vihollinen on hallituspuolueet, joiden politiikkaa halutaan SVL:n uhkaa korostamalla painostaa vihervasemmiston ideologiaan sopivaksi. Siinä nämä vehkelijiät ovatkin onnistuneet, varsinkin Kepu ja Kokoomus syövät suoraan vasemmistoblokin kädestä. Kaikkien hallituspuolueiden matelu punavihreiden saarnaaman äärioikeistouhan alla saa kansalaisen kysymään, että johdetaanko maan politiikkaa oppositiosta käsin. Ennen kaikkea herää kysymys, mitkä ovat näytöt koko yhteiskuntaa uhkaavista "väkivaltaisista ääriliikkeistä" eli mediakielellä sanottuna "äärioikeistosta".

Arvioidaanpa asiaa pelkkien tilastotietojen valossa. Poliitikot ja toimittajat puhuvat monikossa väkivaltaisista äärioikeistolaisista liikkeistä, vaikka ainoa "äärioikeistolaiseksi" määriteltävä ryhmä, joka on jossain määrin harjoittanut väkivaltaa, on Suomen Vastarintaliike. Esimerkiksi viime vuonna kokonaista yhtä henkilöä (1 kpl) SVL:stä syytettiin fyysisestä väkivallasta. Tämä tieto ei tule uusnatsien tietotoimistosta, vaan Sisäministeriön raportista nimeltä Väkivaltaisen ekstermismin tilannekatsaus 1/2016. Valtakoneisto mediasta rivikansanedustajaan luottaa siihen, että pallopeleihin ja ruokaohjelmiin keskittyvät tavalliset suomalaiset eivät jaksa perehtyä tilastotietoja täynnä olevaan raporttiin, mutta me täällä Yle Watchissa olemme olleet valppaina ja kerromme lukijoillemme sen olennaisimmat numerotiedot. Raportin tarkastelu paljastaa kylmillä luvuillaan sen, millä pohjalla julkisuudessa yli viikon vellonut joukkohysteria väkivaltaisesta äärioikeistosta lepää. 

Raportin sivulta 13 löytyy taulukko, jonka yläpuolella lukee: "Vuonna 2015 äärioikeistolaiseen väkivaltaiseen ekstremismiin liittyviä rikosepäilyjä kirjattiin 33 kappaletta (21 rikosilmoituksessa)". Jo tämä kertoo missä mittaluokassa liikutaan. Koska rikosepäilyt ovat pelkkiä spekulointia, on keskityttävä tekoihin, joista on tehty rikosilmoitus. Niitä on kokonaiset 21 kappaletta. Tästä luvusta pitää vähentää vielä ne tapaukset, jotka eivät täytä syyteharkintaa. Varsinaiset rikosluvut mitataan vasta annetuilla tuomioilla, joita raportissa ei manita. Sivistynyt arvaus on, että varsinaisia tuomiovoimaisia väkivaltarikoksia on reilusta alle 20. Miten tällainen määrä voi olla merkki järjestäytyneestä äärioikeiston poliittisesta väkivallasta, joka uhkaa maan yleistä turvallisuutta puhumattakaan paljon puhutusta arjen turvallisuudesta? Vaikka määrä olisi kymmenkertainen, se ei vielä silloinkaan nousisi edes puoleen prosenttiin kaikista tehdyistä väkivallanteoista.

Entä sitten se mahdottoman vaarallinen Suomen Vastarintaliike, jonka kieltämistä on nyt vaadittu nimenomaan sen harjoittaman "järjestäytyneen väkivallan" vuoksi? Kansainvälisiä "lakeja" suomalaisille piiskaavat lakitieteen ammattilaiset kuten professorit Sakari Melander, Juha Lavapuro ja Kimmo Nuotio ovat sentään sen verran rehellisiä, että he haluaisivat kieltää SVL:n nimenomaan sen harjoittaman ideologian vuoksi. Tosin tässäkin on se ongelma, että Vastarintaliikettä eikä sen jäseniä ole tähän mennessä tuomittu vielä kertaakaan esittämistään ajatuksista. Joka tapauksessa SVL:n väkivalta asettuu oikeisiin mittasuhteisiin edellä mainitussa Oikeusministeriö raportissa (s. 13), jossa mm. todetaan, että

Satunnaisia väkivaltaisten äärioikeistolaisiksi profiloituneiden henkilöiden tekemiä pahoinpitelyrikoksia tuli ilmi 12 kappaletta, joista neljässä motiivi on ilmeisen rasistinen. Yksi rikoksista on kirjattu törkeänä pahoinpitelynä, sillä asianomistajaa on muun muassa potkittu päähän. Kahdeksassa tapauksessa rikoksesta epäillyt ovat rasistiseen skinhead-liikkeeseen kuuluvia henkilöitä. Kolmessa tapauksessa epäillyt kuuluvat katupartiointiryhmään, johon liittyy rasistisia piirteitä. Kyseiset rikokset eivät kuitenkaan liity varsinaiseen partiotoimintaan. Yhdessä pahoinpitelyssä epäilty on SVL:n jäsen

Koko raportissa käy selväksi, että tarkastellaanpa ääriliikkeitä mistä kulmasta tahansa, poliittinen väkivalta on täällä erittäin vähäistä. Myös vasemmisto on Suomessa kesy, vaikka tilastolukuja hieman hämärtää se, että sen "aktivismi" oli erotettu sille tyypillisestä ydinvoimavastaisesta toiminnasta. Eläinaktivismia raportissa ei mainita ollenkaan, mikä on erikoista, varsinkin kun se on viime aikoina noussut tuhopoltoilla otsikoihin,  mutta ei tietenkään Ylessä (omat lapsukaiset asialla?). Toinen vasemmiston kohdalla oleva tilastollinen puute on suorainen virhe, sillä fyysisestä väkivallasta ei ole minkäänlaista mainintaa, vaikka tiedetään hyvin, että äärivasemmistolaiset syyllistyivät viime vuonna vähintään kolmeen päällekarkaukseen Rajat Kiinni! -mielenosoittajia vastaan. 

Kun SVL:stä kerrotuissa uutisissa jaksetaan muistuttaa myös takavuosien tekemisistä, on hyvä ottaa tähän väliin pikakatsaus anarkokommunistien "aktvismista" viimeiseltä viideltä vuodelta:

2011: Musta Pispala –festivaalien yhteydessä anarkistit mm. sotkivat Tampereen kaupungin virastotalon seinät, poltettiin digitaalinen mainostaulu, rikkoivat näyteikkunoita ja polttivat autonrenkaita kadulla.  

2012: Äärivasemmisto hyökkää väkivaltaisesti Vastarintaliikkeen kulkueen kimppuun Tampereen vaalitorilla. 

2013 Espoossa hajotettiin lukuisten pankkiautomaattien näytöt 18.8-19.8. välisenä yönä. Antifasistit ilmoittautuivat tekijöiksi. 

2013: Kuokkavieraat: äärivasemmiston toimesta Itsenäisyyspäivänä toistakymmentä poliisia loukkaantui, poliisihevoset hakattiin avohaavoille. 

2014 Anarkistit pyrkivät estämään bussiliikennettä (epäonnistuivat surkuhupaisasti). 

2014: Anarkistit pahoinpitelivät kokoomuksen kansanedustajan Lahdessa. 

2014: Anarkofeministi Suvi Auvinen kirjoittaa Twitterissä: ”Jos jotain leikataan, niin Stubbilta pää!” 

2014: Anarkistit hyökkäsivät metalliputkien kanssa Vastarintaliikkeen katupartion kimppuun ja heittelivät ihmisiä kivillä. 

2014: Kiekkovieraat: Itsenäisyyspäivä anarkistit riehuvat ja siitä seurasi 100 000 euron vahingot ja 13 pidätystä. 

2015: Anarkistit hakkasivat kokoomusbussin etulasia – poliisi tarvittiin paikalle 

2015 Stubbin koti äärivasemmiston ilkivallan kohteena. 

2015: Musta Pispala –festivaalien aikaan anarkistit sotkivat spray-maalilla paikkoja ja heittelivät kivillä poliiseja ja autoja. Sammon Turkiksen ikkunat rikottiin. 

2015 Tampereella Rajat Kiinni –mielenosoituksessa äärivasemmistolaiset pahoinpitelevät porukalla vammaisen miehen mm. potkimalla päähän, mieheltä varastetaan kännykkä. 

2015 Helsingissä Rajat Kiinni –mielenosoituksessa äärivasemmistolainen hyökkää lavalle ja heittää puhujan päälle nestettä. 

2015: Rajat Kiinni –mielenosoituksessa Turussa isokokoinen äärivasemmistolainen mies lyö naista. 

2015: Satoja äärivasemmistolaisia häiritsi 612-soihtukulkuetta. Ihmisten joukkoon heitettiin ilotulitteita ja soihtuja, kivillä heitettiin sekä kulkuetta että poliisia. Ainakin yhdelle osuman saaneelle tuli hoitoa vaativia vammoja. 

2016: Äärivasemmisto heitti Katupartio Soldiers of Odinin päälle nestettä. 

2016: Anarkistit polttivat Securitaksen autot. 

2016: Äärivasemmisto poltti kuusi autoa ja toisaalla kaivinkoneen Myllypurossa. 

2016: Raju tuhopoltto Vantaalla paljastui luultua vaarallisemmaksi: viisi bussinkuljettajaa pelastui täpärästi. Eläinaktivistit ovat kertoneet sytyttäneensä tulipalon, jossa palavaa materiaalia lensi bussivarikon katolle. 

2016: Anarkistit tuhosivat kahteen kertaan Soldiers of Odinien kerhohuoneen Tampereella aiheuttaen kymmenien tuhansien eurojen vahingot. 

2016: Musta Kallio –anarkistitapahtumassa mellakoitiin ja poliisi joutui käyttämään voimakeinoja, tämän jälkeen anarkistit uhkailivat poliisia kostolla. 

2016: Rajat Kiinni –mielenosoituksessa äärivasemmisto heitti pulloilla ja kivillä ihmisiä. 

2016: Suomi Ensin –mielenosoituksessa Helsingissä anarkistit kävivät ohikulkijoiden ihmisten kimppuun. 

2016: Suomi Ensin –mielenosoituksessa Helsingissä vastamielenosoittaja löi naista kasvoihin. 

2016: Suomi Ensin –mielenosoituksessa Helsingissä anarkisti hyökkäsi poliisilinjan läpi ja löi järjestäjää. Järjestäjiä päin räittiin ja häirittiin kovaäänisesti. Mielenosoittajista tehtiin perätön rikosilmoitus joka peruttiin kun tapaus paljastui videolta valeeksi. 

2016: Anarkistit kävivät Ylen kuvaajan kimppuun mielenosoituksessa.2016: Äärivasemmistolainen uhkasi Yle Oulun toimittajaa Pyhäjoella.2016: Aktivistit heittelivät kivillä ja polttivat poliisiauton Pyhäjoella. 

2016: Fortress Europe –mielenosoituksessa Helsingissä äärivasemmistolainen heittää tomaateilla puhujaa. 

Anarkistien Vapputapahtumat ovat aina aiheuttaneet vahinkoa:  

-Poliisi otti kiinni 10 mielenosoittajaa anarkistien vappumarssilla   

-Anarkistien mielenosoitus Tampereella, tukkivat kadun, poliisit valvoivat   

-Tampereen vapunaaton mielenosoituksessa pidätettiin kolme 

-Marssi sotkee koko liikennettä Tampereen keskustassa 

-Poliisi lopetti mielenosoituksen Tampereella 

-Äärivasemmisto tukehdutti 2 000 kanaa

Verrattuna ruotsalaisten ja saksalaisten äärivasemmistolaiseen terroriin, jota ko. valtiot katsovat läpi sormien ja jopa tukevat sitä, näyttäytyy suomalaisten puuhastelu edelleen melko harmittomalta touhulta. Moraalipaniikki sen suhteen olisi yhtä ylimitoitettua kuin tämänhetkinen meuhkaaminen äärioikeistosta. Kohtuullisen hyvä tilanne kertoo lähinnä siitä, että yhteiskuntamme ei ole läheskään niin polarisoitunut kuin länsinaapurissa. 

Yhtenä syynä tähän on kehitysmaalaisten muukalaisten määrä. Näkyvin yksittäisen porukan aikaansaama väkivalta Suomessa johtuu kiistämättä turvapaikanhakijoista ja jo maahan ankkuroituneista ei-eurooppalaisperäisistä ulkomaalaisista. Heidän väkivaltainen läsnäolonsa synnyttää väkivallan kierteen ensin äärioikeistossa, jota alkaa puolestaan vastustaa väkivaltainen äärivasemmisto. Suomalaisten keskinäinen poliittinen nujakointi tässä kuvioissa on kuitenkin marginaalista, sillä väkivallan määrää mitattaessa ulkomaalaisten teot ovat aivan omaa luokkaansa. Pelkästään raiskausten määrässä havaittu dramaattinen kasvu johtuu pelkästään ei-valkoisista ulkomaalaisista ja eräillä kansallisuuksilla alttius syyllistyä (joukko)raiskaukseen saattaa olla satakertainen suomalaisiin verrattuna.

Myös murhissa ja tapoissa luvut ovat kylmääviä: viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomaalaiset ovat tappaneet Suomessa 35 ihmistä. Jostain syystä tämä ei ole uutinen tai poliittisen paniikkinappulan paikka, jossa peli puhalletaan poikki. Ja miksi puhallettaisiin, sillä eiväthän syylliset halua tuomita omaa peliään. Kaikilla 2000-luvun hallituksilla ja loputonta muukalaisinvaasiota Suomeen hinkuvalla äärivasemmistolla on verta käsissään. Odottamme vain hetkeä, jolloin nämä kiittämättömät vieraat alkavat purra omia suojelijoitaan:

1. 3. 2005: Tappo ja törkeä ryöstö
Turkulaisen ravintolatyöntekijän, Juliet Jones -yhtyeen kitaristi Esa "Kani" Rosenqvistin tappo. Hänet surmannut irakilaismies sai 10 vuoden ja 8 kuukauden vankeustuomion.

4.8.2005 Tampere, tappo
Tampereen käräjäoikeus vangitsi kaksi irakilaismiehen surmaajiksi epäiltyä algerialaista miestä. 21- ja 22-vuotiaiden miesten epäillään tappaneen teräaseella 29-vuotiaan irakilaisen Tampereen keskustassa. 

05.08.2005 Helsinki, murha 40-vuotias Abdulhalim Görgin puukotti 34-vuotiasta avovaimoaan 28 kertaa Haagan torilla Helsingissä. Nainen oli puukotuksen aikaan liikkeellä pariskunnan vajaan vuoden ikäisen vauvan kanssa. 

1.10.2005 Helsinki, kuolemaan johtanut pahoinpitely  17-vuotias somali tappoi 38-vuotiaan suomalaismiehen puukottamalla.

16.02.2006 Helsinki, tappo Bangladeshilainen mies tappoi entisen avovaimonsa puukottamalla. 

08.03.2006 Helsinki, kuolemaan johtanut puukotus 

Mies puukotti vaimonsa hengiltä Helsingin Suutarilassa.

20.11.2006 Vantaa, tuomio taposta   Azerbaizhanilainen turvapaikanhakija tappoi venäläissyntyisen siivoojan.

23.04.2007 Imatra, murha ja murhan yritys Bosnia-Hertsegovinasta kotoisin oleva mies surmasi ampumalla miehen ja haavoitti naista Imatralla.

13.07.2007 Helsinki, murha 

Ulkomaalainen mies murhasi suomalaisen vaimonsa vasaralla.

07.08.2007 Espoo, lasten murha Aasialaistaustainen nainen murhasi kolme lastaan. 

03.12.2007 Rauma, kuolemaan johtanut puukotus

Ulkomaalainen mies tappoi toisen ulkomaalaisen miehen puukottamalla.

31.12.2009 Espoo, Joukkomurha Sellossa
Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli murhasi neljä suomalaista kauppakeskus Sellossa Espoossa sekä lisäksi entisen suomalaisen tyttöystävänsä.

01.02.2010 Tampere, murha
Albaanimies murhasi vaimonsa Tampereella. 

22.10.2010 Rovaniemi, naisen surmaaminen kuristamalla ja tuhopoltto Ulkomaalainen mies surmasi vaimonsa kuristamalla ja poltti sen jälkeen talonsa. 

22.11.2010 Tampere, pizzerian tuhopoltto ja kolme törkeää kuolemantuottamusta 

Ulkomaalaiset (Karim Abbas, Araz Bibani, Aram Bibani ja Zakhariya Hassan) sytyttivät pizzeriansa palamaan vakuutusrahojen toivossa. Tuhopoltossa kuoli kolme suomalaista. Tapaus tunnetaan myös Päivi Lipposen ennenaikaisesta housuunlaukeamisesta ja suuresta halusta olla mielenosoituksen johtajana.

20.1.2011 Tampere, murha 19-vuotias irakilainen Mohamed Al-Zubeidi surmasi pahoinpitelemällä ja astalolla lyöden 17-vuotiaan suomalaisen tyttöystävänsä Laura Joki-Erkkilän tämän kotona Annalankadulla. Verityön jälkeen Al-Zubeidi surmasi itsensä. Facebookissa irakilaiset surivat; ”our angel muhis”. 

14.08.2011 Jyväskylä, tappo, laiton (raiskaamisella) uhkaus
18-vuotias Elvidon Dogani tappoi puukottamalla suomalaisen 27-vuotiaan miehen ja uhkasi tapon jälkeen raiskata tämän tyttöystävän. 

15.08.2011 Rovaniemi, naisen tappo  

Ulkomaalainen mies tappoi ulkomaalaisen naisen Rovaniemellä.

08.01.2013 Askola, murha
Aasialaisperäinen mies tappoi aasialaisperäisen vaimonsa. Murhasta epäillystä miestä on tehty aiempien väkivallantekojen vuoksi rikosilmoituksia. 

06.10.2013 Turku, miehen hengiltä puukottaminen   Entisen Neuvostoliiton alueelta kotoisin oleva mies surmasi virolaismiehen puukottamalla.

26.05.2014 Helsinki, tappo Maailma kylässä -festivaalin jatkoilla Ulkomaalainen mies surmasi toisen viiltämällä kurkun auki.

18.12.2014 Helsinki, tuomio vaimon taposta Senegalilainen 39-vuotias Cherif Abdoul Aziz Sy tuomittiin kymmenen vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen suomalaisen vaimonsa taposta.

14.01.2015 Oulu, kaksi kirvesmurhaa ja virkamiehen tapon yritys Somalimies tappoi kirveellä kaksi suomalaista ja yritti tappaa poliisin mutta pääsi hengestään. Kaipaajaksi ei jää yksikään suomalainen.

10.07.2015 Pori, tuomio alaikäisen tytön murhasta ja törkeästä raiskauksestaAfganistanilainen 26-vuotias Ramin Azimi raiskasi, tappoi ja poltti 17-vuotiaan suomalaistytön.

24.07.2015 Helsinki, tuomio taposta
Sherif Ahmed El Husseini Ghazi, 38 tappoi miehen lyömällä tätä veitsellä selkään. 11.9.2016 Kajaani, irakilaiset turvapaikanhakijat murhasivat suomalaismiehen kuristamalla.

                                                    **************************


A-studio Yle,TV1 Maanantai 26.9. klo 21:00

Linnean ja Alin surulliset kuulumiset. Miksi perheenyhdistäminen on tehty jo lähes mahdottomaksi? Studiossa sisäministeri Paula Risikko (kok). Yhdysvalloissa odotetaan kiivaasti presidenttiehdokkaiden ensimmäistä tv-tenttiä ensi yönä. Miksi sen merkitys on niin suuri? Suomessa 30 vuotta asunut Technopoliksen toimitusjohtaja Keith Silverang vastaa. #yleastudio Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio

Linkki Yle Areenaan.

Jo ohjelman kysymyksenasettelu kertoo millaista näkemystä muukalaisinvaasiosta kansalaisille halutaan levittää. Esillä on jatkuvasti yksilön itkuntihrusteleva näkökulma, vaikka turvapaikkamaahanmuutto on ennen kaikkea populaatiokysymys, joka vaikuttaa peruuttamattomalla tavalla tulevien suomalaisten sukupolvien elämään ja jopa olemassaoloon. Ohjelman alussa puitiin muistin virkistämiseksi, miten aito poliittinen oppositio voitaisiin kriminalisoida. 

Yle TV1, Maanantai 26.9. klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Ristin tie  

Elokuva pappi Kai Sadinmaasta ja hänen kamppailustaan kirkon uudistamisen puolesta. O: Mika Hotakainen. T: Funfar Films Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Linkki Yle Areenaan.

Surkuhupaisa dokumentti nykypäivän tyypillisestä punapapista, jota ei kiinnosta juurikaan uskon asiat ja sielunhoito, mutta sitäkin enemmän soluttautuminen kirkkoon ja mahdollisuus sen sisällä harjoittaa kulttuurimarxilaista mädätystä.

Kai Saidinmaa on suoranainen karikatyyri "kirkkoa ravistelevasta rokkipapista". Hän on olevinaan suurikin kapinallinen, vaikka matelee islamin edessä ja noudattaa pitkälti Helsingin punavihreän kuplan ahdasmielisiä liberaalioppeja. Vasemmistoliiton ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa 2015 ryhtyvä Saidinmaa tekee ohjelmassa itsestään narsistisen pellen, jota korostaa hänen humalaiset toilailunsa ja harhaiset yksinpuhelut.

Helsingin vasemmistoaktiivien rahvaasta erottuva asenne tuli herkullisesti esiin Saidinmaan vaalityöryhmässä, johon ei kuulunut ainuttakaan duunaria. Asian saattoi päätellä puhetavasta ja olemuksesta, josta näki heti, että kyse on jonkin sortin yliopistohiippareista. Kontrasti oli valtava, kun  toimeton punapappi tapasi Torniossa pubien resupekkoja, jotka eivät innostuneet yhtään hänen helsinkiläisestä punaporvarillisesta hapatuksesta. Kauas Tornioon hän oli matkustanut dokumenttiryhmän kanssa vain siksi, että pääsisi vastustamaan sikäläistä Rajat kiinni! -mielenosoitusta. Helsingissä hän kävi haastamassa riittaa (mm. Junes Lokalle!) EU:n vastaisessa tilaisuudessa ja päätyi lopulta samana iltana heiluttamaan hippiutopiaa kirkuvaa kylttiä isänmaalliselle 612-itsenäisyyspäiväkulkueelle. Viihdyttävä dokumentti kertakaikkiaan!