YLE VAIHTEEKSI SUKUPUOLINARSISTISEN FEMINISMIN ASIALLA

Artwoodin lukijat haluavat elää Matrix-todellisuudessa, siksi
heille maistuu sininen pilleri.

Viime syksystä asti valtamedian rummuttama Me too -kampanja ei jätä kansalaisia rauhaan. Tällä kertaa asia nousi kätevästi otsikoihin kun degeneroituneet Hollywood-tähdet pääsivät moraaliposeeraamaan tv- ja elokuva-alan palkintogaala Golden Globessa. Ylen gaalaa tukeva mainospuffi Naiset pukeutuvat mustiin Golden Globe -gaalassa – ”Seksuaalinen häirintä värittää koko gaalan” kertoo mikä on nyt kuuminta hottia hurskastelevassa tasa-arvoteollisuudessa. Jos joku ei satu vielä tietämään, niin se on kaikkien miesten leimaaminen kollektiivisesti raiskaajiksi – tosin sillä erotuksella, että syyte ei koske tilastojen todellisia raiskaajia kuten eräitä afrikkalaisia ja muslimeja.

On vaikeampaa löytää ihmisryhmää, joka ei huoraisi niin halpamaisesti globalistieliitin sivilisaatiota hajoittaville arvoille kuin Hollywoodin näyttelijät. Etuoikeutetulla asemalla on hintansa ja se velvoittaa näyttelijöitä mainostamaan punaliberaaleja arvoja, mikäli he haluavat säilyttää työpaikkansa. Tätä taustaa vasten onkin lievästi sanottuna kaksinaamaista moittia juutalaismoguli Harvey Weinsteiniä siitä, että uralla etenemiseksi aloittelevan naisnäyttelijän on pitänyt imeä hänen kaluaan. Tässä kun jää sanomatta, että pysyäkseen huipulla näyttelijän pitää huorata 24/7 kulttuurimaxilaisille arvoille riippumatta siitä kannattaako niitä itse vai ei. Siksi on hirvittävää, että hengettömälle massakulttuuriille altistuneet kuluttajazombit pitävät tätä kokainiin pöhöttämää pervolaumaa esikuvana itselleen ja muille.

Heprealaisena riemujuhlana tunnetun mindfuck-gaalan viimeisin Yle-uutinen, Golden Globe -palkinnot jaettiin – katso tästä palkitut, kertoo, että parhaan tv-draamasarjan pääpalkinnon sai vihafeministi Margaret Artwoodin romaaniin perustuva dystopiakuvaus The Handmai´s Tale. Sarja on puhtaasti vainoharhainen poliittinen fantasia, joka on suunnattu presidentti Donald Trumpin hallintoa vastaan. Jos tälle länsimaista kulttuuria valheellisesti lokaavalle sadulle etsittäisiin aito historiallinen vertauskohta, sitä ei tarvitsisi hakea kaukaa, sillä se löytyy tällä hetkellä monesta islamilaisesta maasta. Näin ilmeinen kulttuurinen sokeus ja itsesensuuri ei kerro muusta kuin liberaalien pohjattoman julkeasta tekopyhyydestä.

Tässä todellinen The Handmai's Tale.

Suomalaisten punahipsterien kotiraamattu, Nyt-liite, kertoi jo viime toukokuun jutussaan Naiset alistetaan synnytyskoneiksi, homoja silvotaan ja tapetaan: HBO:n The Handmaid’s Tale on pelottavin ja vaikuttavin tv-sarja juuri nyt, koska se voisi olla täyttä totta pelkällä otsikollaan, kuinka hegemoninen kulttuurivasemmisto näkee pienenkin heihin kohdistuvan vastarinnan olevan alku teokraattis-fasistiselle totalitarismille, joka paisuu heidän mielissään lopulta masokistiseksi yhteiskuntapainajaiseksi.

Sarjaa voi pitää kiistatta yhtenä hyväosaisten vasemmistoliberaalien vainoharhaisuuden huipentumana, varsinkin kun tiedetään millainen moralistinen kyykytysvalta pienellä feministien ja transgenderistien mafialla on valtaenemmistöön länsimaissa. The Handmaid´s Tale ei ole muuta kuin sietämätön projektio femikommunistien ja sukupuolenkieltäjien omasta vallasta sellaiseen länsimaiseen kulttuuriin, jota ei ole koskaan ollut edes olemassa (paitsi islamilaisissa maissa tänään). "Koska se voisi olla täyttä totta"....aivan samoin kuin jos tädillä olisi munat niin hän olisi setä, mutta apropos, tämähän onkin "totta" kun seuraa valtamediaa, joka antaa jatkuvasti vapaan suunvuoron Setan päivystäville desanteille!


                                                            ************************

Yle TV1, aanantai 8.1.2018 klo 19:00, Historia: Nainen Mussolinin takana 

Margherita Sarfatti oli 20 vuoden ajan Mussolinin rakastajatar, puheenkirjoittaja ja elämänkerturi, mutta myös feministi, merkittävä taiteentukija ja juutalainen. Millaista elämää tämä vaikutusvaltainen nainen vietti? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ylen Historiadokumenteissa toistuvat tietyt teemat, joilla tehdään politiikkaa nykypäivän hegemonian tarpeisiin. Ohjelmasarjan ylivoimaisesti suositun aihe on ollut Kolmannen valtakunnan Saksa ja siihen liittyvä loputon holohöpötys. 

Viime aikoina myös sukupuolinarsistinen feminismi on saamassa oman kiintiönsä dokumenteissa. Viikko sitten ohjelmapaikalla nähtiin dokumentti Kiinan unohdettu keisari, jossa haluttiin yhden poikkeustapauksen avulla tehdä yleistys, joka voimaannuttaisi kaikki naiset pyrkimään suuryritysten johtajiksi. Dokumentissa haastateltu brittiläinen asiantuntija tunnusti suoraan, että Kiinan ainoan naispuolisen keisarin Wu Zetianin nostaminen parrasvaloihin on tärkeää, koska se edistää Cuck-miehen mukaan feminismiä.

Samoilla linjoilla oltiin tänään ranskalaisdokumentissa Nainen Mussolinin takana (Margherita S. La femme qui inventa Mussolini, 2016). Kertoo kai ranskalaisesta suurpiirteisyydestä, että dokumentissa monet historialliset faktat olivat väärin. Ohjelmassa kansallissosialistit olivat Saksassa vallassa jo vuonna 1931 ja Hermann Göring mahtimies tuolloin. Edes ohjelman pääväite, että Sarfatti olisi ollut kokonaiset kaksikymmentä vuotta Mussolinin rakastajatar ei pidä historiallisten lähteiden perusteella paikkaansa.

Historiallisia virheitä pahempaa oli dokumentin läpinäkyvä ideologisuus, jonka johtotähtinä ovat feminismi ja ylivertaisena kuvattu juutalaisuus. Mussolini esitettiin lähinnä Sarfattin marionettina, jolla ei olisi ollut juurikaan omia ideoita ja kykyjä. On totta, että Sarfattilla oli kiistämätön vaikutus Mussolinin uraan, mutta näin yksipuolisesti kuvattuna siinä liioteltiin surutta.

Ohjelmassa kuvatusta Sarfattista tulee väkisinkin mieleen uusin Star Wars -elokuva Viimeinen Jedi (The Last Jedi), jossa miehet eivät osaa oikein mitään toisin kuin ihmenainen Rey, jolla on kaikki ylivertaiset taidot ja kyvyt. Tässä kohtaa pitää vain muistaa, että Rey on juutalaisen Hollywoodin luoma ideologinen fantasiahahmo aivan samoin kuin ranskalaisdokumentissa Margherita Sarfatti.

Yle TV1, maanantai 8.1.2018 klo 22:00, Dokumenttiprojekti: Where to Invade Next

Michael Mooren palkittu dokumentti selvittää mitä Yhdysvallat voisi vielä vallata muilta valtiolta. Provokatiivinen ilottelu käy myös Suomessa hakemassa apua amerikkalaisen koulutusjärjestelmän alennustilaan. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Palkittu? Taisi olla kulttuurimarxilaisten palkitsema...Michael Moore on vasemmalle kalellaan olevan valtamedian lempilapsi vain siksi, että hän pilkkaa ja syyllistää valkoisia, löytää Amerikasta pelkästään vikoja ja alistuu feministien naurettavaksi Cuck-mieheksi. Tämän kansanmieheksi tekeytyneen upporikkaan punaliberaalin tendenssimäiseen narraatioon ei taida uskoa Suomessa muut kuin Nyt-liitteen ja Voima-lehden aktiivilukijat.

VOIKO TASA-ARVOA SYÖDÄ KUN TULEE "YLIMÄÄRÄINEN UUTISLÄHETYS"?

1) Rasisti oletetaan rasistisesti valkoiseksi, jolloin ei
tarvitse erikseen sanoa sanaa valkoinen.
2) Nollatoleranssi raiskaamiselle, paitsi jos
raiskaaja ei ole valkoinen eli rasisti.

Yle Watch -blogi on aina valmis osoittamaan keisarin uudet vaatteet, vaikka sillä ei juuri suosiota kerätäkään. On toki ymmärrettävää että ikävien viestien tuojat halutaan surmata, koska tosisasioita vastaan ei voida hyökätä. Eräs tällaisista kysymyksistä on seksuaalisuus ja sukupuolierot, koska ne koskevat jokaista yksilöä, jonka vuoksi niihin puuttuminen koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Tässä pitäisi silti muistaa ihmislajin yleiset tilastolliset erot, joita ei voida redusoida suoraan yksittäiseen ihmiseen. Tämän kun painaa mieleensä lukeminen sujuu vähemmittä nikotteluitta.

Mitä tasa-arvomaanisemmaksi yhteiskunta rappeutuu, sitä hysteerisemmin äänessä olevat lumihiutaleet reagoivat arkielämään kuuluviin mitättömiin "ihmisoikeuksien loukkauksiin". Tasa-arvofundamentalistien viimeisin noitavaino miesdemoneja vastaan syntyi, kun upporikkaat Hollywood-näyttelijättäret avasivat suunsa juutalaisen elokuvamoguli Harvey Weinsteinin seksuaalisesta lähentelystä. Kauniiden kuuluisten naisten haluttavuudesta sivutuotteena syntynyt seksuaalinen häirintä yleistettiin sosiaalisen #MeToo -kampanjan avulla läntisen maailman suurimmaksi ongelmaksi. Poliittisesti korrekti valtamedia yhtyi näkyvästi kampanjaan, koska se tietää, että ainoa ryhmä, jota saa luvan kanssa syyttää kaikista maailman ongelmista on valkoinen heteromies.

Hedelmällisessä iässä oleviin naisiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus, jota kutsutaan tietyissä tapauksissa häirinnäksi, on tunnettu tosiasia koko ihmislajin historian. Nykyään sitä ilmenee paikoissa, joissa sukupuolet kohtaavat kuten esimerkisksi työpaikoilla, josta kertoo Yle uutisessaan Työoikeuden professori: Seksuaalinen häirintä työpaikoilla on yllättävän yleistä – huorittelua, tuijottelua ja jopa raiskaus. Poliittisesti korrekti työoikeuden professori Seppo Koskinen tosin tunnustaa, että myös nuoriin miehiin kohdistuu seksuaalista häirintää, vaikka jättää mainitsematta, että näissä tapauksissa lähentelyiden takana ovat monesti homomiehet. 

Professori arvelee seksuaalisen häirinnän yleisesti lisääntyneen, mutta ei anna tälle mitään selitystä. Yhtenä mainitsemattomana syynä lienee se, että kaiken karvaiset nipistelytieteen professorit ovat laskeneet seksuaalisen häirinnän kriteerejä siinä määrin, että kolme sekuntia pidempi tuijotus vastakkaiseen sukupuoleen rekisteröidään myös ahdistavaksi "lähentelyksi". Varsinkin siinä tapauksessa, jos sen tekee naiselle staukseltaan alemman tason keski-ikäinen mies eikä varakas puoleensa vetävä nuorukainen. 

Toisena syynä on kapitalistinen ahneus, jonka varjolla naisistä tehtiin työvoimaa, jotta yleistä palkkatasoa saatiin laskettua ja kuluttajien määrää lisättyä. Nyt kun naisia on saatu ängetettyä perhe-elämän kustannuksella työelämään, he joutuvat kohtaamaan päivittäin vieraita miehiä useammin kuin koskaan ennen. Tämä puolestaan lisää naisten tilastollista mahdollisuutta saada eroottisia ehdotuksia. Työmarkkinoiden ehdoilla keinotekoisesti kasvatettu sukupuolten välinen kanssakäyminen ja siitä seuraava mahdollinen häirintä vähenisi huomattavasti, jos perhe ja lapsiluvun kasvattaminen tehtäisin naiselle houkuttelevaksi. Vastaavasti miehen sitoutumista lisäisi huomattavasti se, että ammattimiesten palkat nostettaisiin niin suuriksi, että mies yksin kykenisi elättämään perheen kuten aiemmin. Tähän kaikkeen ei kuitenkaan näytä löytyvän naisissa halukkuutta, sillä "uran" luomisen lisäksi heitä houkuttaa työelämässä mahdollsuus tavata tasokkaita miehiä, joita eivät muuten tapaisi. Potentiaalisten partnerien sivuhaittana ovat kuitenkin lukuisat alemman tason miehet, joilta naiset eivät halua ehdotuksia. Siksi monet naiset kutsuvat näiden vastenmielisten miesten lähestymisiä seksuaaliseksi häirinnäksi. 

Kolmas syy seksuaalinen härinnän kasvuun erityisesti julkisissa tiloissa löytyy ulkomaalaisista miehistä, joita vyöryi Suomeen ja muualle Eurooppaan runsain määrin syksyllä 2015. Asiasta kertoo poikkeuksellisen rohkeasti perussuomalainen Jessica Vahtera kolumnissaan Me too - valkoinen huora: 

Ulkomaalaisten tekijöiden kohdalla voimme kuitenkin ennaltaehkäistä rikosten syntyä. Me voimme samantien hylätä hakemukset rikokseen syyllistyneiden osalta - tai mikä vielä parempaa, voimme ennaltaehkäistä rikosten syntyä rajoittamalla maahan vaeltavien turvapaikanhakijoiden määrää sekä sijoittaa valvottuihin olosuhteisiin päätöstä odottavat ja hylätyn päätöksen saaneet.

Vakavat seksuaalirikokset ovat liberaalissa yhteiskunnassa todellinen kasvava ongelma, mutta jostain syystä Me Too -kampanjassa tekijöiden etnisistä taustoista vaietaan täysin. Syyyttävä sormi nousee vain valkoista heteromiestä vastaan, vaikka esimerkiksi Ruotsissa 95,6 prosenttia pahoinpitelyraiskauksiin syyllistyneistä on ulkomaalaista syntyperää. Ruotsalaisessa Absurdanistanissa asia on käännetty täysin päälaelleen ja siellä Me Too -kampanja on valjastettu kilttejä kantaruotsalaisia miehiä vastaan. PT-median jutussa Ruotsin #me too-kamppanja kohdistuu ruotsalaisiin valkoihoisiin miehiin kuvataan kuinka häikäilemättömästi entnomasokistinen raivotautifeminismi ohjaa maan yhteiskunnallista keskustelua:

Ruotsin kamppanjassa tuhannet ruotsalaiset naiset kertovat miten kantaruotsalaiset miehet ahdistelevat heitä. Myös uusruotsalaiset naiset kertovat miten kantaruotsalaiset miehet ahdistelevat heitä. Muutamat somalitaustaiset naiset ovat kertoneet kuinka heidän takapuoliaan kopeloidaan metrossa kuten myös muut hunnutetut naiset todistavat väkevästi valkoisen ruotsalaismiehen ahdistelua.

Valkoisten miesten mustiin naisiin kohdistama eroottinen kiinnostus on olematonta, koska heitä pidetään yleisesti epäviehättävinä, joten edellä mainitut väitteet tuntuvat kaukaa haetuilta. Jopa Amerikan feministit tunnustavat asian ja syyttävät Harvey Weinsteiniä rasismista, koska tätä viehättää ainoastaan vaaleat arjattaret. Ruotsalaisen yhteskuntakeskustelun teennäisyydestä kertoo paljon se, että mustat naiset on väen vängällä tekaistava uhreiksi, vaikka valkoisilla miehillä ei ole heitä kohtaan mitään kiinnostusta. Mediahypen nostamana kampaja näyttääkin olevan vain seksuaalisen markkina-arvonsa menettäneiden kulttuuritätien kaunainen kosto samanikäisiä valkoisia miehiä kohtaan. Mediavaltansa turvin kitkerän katkerat vanhat naiset ovat saaneet värvättyä sukupuolten välistä sotaa lietsovaan lynkkausporukkaansa myös nuoret naiset ja profeministiset mekkoeinarit, jotka seuraavat mitä tahansa, kunhan vain julkisuus on nostanut asian muodikkaaksi. 

Tällaisten ensimmäisen maailman ongelmien saama huomio näyttää sietämättömältä aikana jolloin länttä uhkaa todellinen demografinen romahdus sisältä ja ulkoa päin. Euroopassa ja maailmalla on muitakin kestämättömiä kysymyksiä lähtien Afrikan väestöräjähdyksestä, mutta niin vain Yle katsoo tarpeelliseksi antaa suunvuoron sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantolalle uutisjutussaan Professori: Tasa-arvokehitys on seisahtanut Suomessa. Pakkomielteinen tasapäinen tasa-arvo lähtökohdiltaan erilaisten sukupuolten välillä on Kantolalle niin elintärkeä kysymys, että hän vaati epätasa-arvoisia toimia tasa-arvon saavuttamiseksi. Hänelle ei tule mieleen, että talous- ja valtaerot vapaan kilpailun meritokraattisessa Suomessa ovat ilmausta sisäsyntyisistä sukupuolieroista, jotka hän yrittää valheellisesti kiistää. 

Kun sitten joku nainen tai mies kuten huippukokki Kari Aihinen sanoo Ylessä ilmeisen tosiasian sukupuolieroista, synnyttää se sosiaalisen median päivystävissä profeministimiehissä ja feministisissä sukupuolinarsisteissa silmittömän raivon. Ikävä kyllä Aihinen on julkisen asemansa vuoksi sen verran feministien puristuksessa, että hänen oli pyydettävä anteeksi sitä, että totuus loukkasi harhaisia tasa-arvofundamentalisteja. Tällaisia paskamyrskyjä seuratessa sitä tosiaan toivoo ydinsotaa tasapuolisesti koko ihmiskunnalle.

                                                         ************************

Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 23:50, Uusi Kino: Lain kahleissa 

Dokumenttielokuva Saksassa elämänsä asuneista kosovolaisperheen veljeksistä, jotka ovat pakotettuja palaamaan Kosovoon. Veljekset eivät menetä toivoaan, vaan uskovat löytävänsä keinon palata Saksaan. O: Sami Mustafa. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.


Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 20:00, Paluu 90-luvulle 

4/4: Hiphop. 90-luvulla hiphop ja rap tekivät maailmanlaajuisen läpimurron. Teemoina mm. USA:n länsirannikon gangstat ja itärannikon räppärit,, R&B ja soul. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 11:00, Ootsä joku maahanmuuttaja?  

3/8. Ramiesa pakeni Somaliasta sotaa ja tuli Suomeen 1990-luvun alussa. Nyt hän asuu Pohjanmaalla tyttärensä kanssa. Tytär kasvaa kahden kulttuurin välissä. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

    

Yle TV1, perjantai 27.10.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Harhauttiko pääministeri vai harhautettiinko häntä? Vieraana Perussuomalaisten kahtiajaosta kirjan kirjoittanut toimittaja Lauri Nurmi. #pressiklubi HD

Yle Teema Fem, perjantai 27.10.2017 klo 19:00, Ootsä joku maahanmuuttaja? 

3/8. Ramiesa pakeni Somaliasta sotaa ja tuli Suomeen 1990-luvun alussa. Nyt hän asuu Pohjanmaalla tyttärensä kanssa. Tytär kasvaa kahden kulttuurin välissä. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, perjantai 27.10.2017 klo 14:10, Göringin sauva  

Dokumentti nuoren TK-kuvaajan Felix Forsmanin mieleenpainuvimmasta kuvauskeikasta, Mannerheimin Saksan-matkasta 1942. Uutiskatsaus päätyi heti esityskieltoon. Nyt on aika katsoa sitä uudelleen. O: Pia Andell, 2010. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle TV1, torstai 26.10.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Euroopan ulkoraja Nigeriin?  

Terrorismin ja pakolaisten pelko on kasvattanut Euroopan rajojen valvontaan käytetyt varat miljardeilla euroilla. Nyt Turkin lisäksi sopimuksia pakolaisten maassa pitämisestä on tehty mm. Nigerin ja Sudanin kanssa. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, torstai 26.10.2017 klo 21:00, Noin viikon uutiset 

Jukka Lindström ja Noin viikon uutiset. Suomen vallattomin ajankohtaissatiiri. Satavuotias Suomi ja Tuntematon sotilas! Vieraana Anu Koivunen. #nvuutiset HD

Punafeministi Anu Koivunen on Ylessä joka paikassa! Onko kyseessä todella niin kovan tason asiantuntija, että hänet pitää raahata joka ikiseen tv- ja radio-ohjelmaan?

Yle TV1, torstai 26.10.2017 klo 19:00, Help! Nenäpäivä goes Beatles  

Suora Nenäpäivän hyväntekeväisyyskonsertti Espoon kulttuurikeskuksesta tarjoilee Marzi Nymanin johtaman Tapiola Sinfoniettan sovituksia Beatlesin hiteistä upeiden suomalaisartistien tulkintoina. HD

Isonenäisten esilämmittelyt. Varsinainen Nenäpäivä-show't 2017 esittään Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa perjantaina 10.11.2017.        

PUNALIBERAALIN HOLLYWOODIN MÄDÄNNÄISYYS

Amerikan punaliberaalia ja juutalaista ökyrikasta eliittiä:
Hillary Clinton ja Harvey Weinstein.

Hollywoodissa ruumiillistuu länsimaiden liberaali rappio, tekopyhyys, lapsellisuus, sentimentalismi ja moralismi. Se on myös sivilisaatiomme henkisen saastan tärkein sylttytehdas. Vielä siihen aikaan kun Neuvostoliitto oli olemassa, Ylen kulttuuritoimitus suhtautui nyrpistellen amerikkalaista elämäntapaa kuten konsumerismia ja hedonismia levittäneeseen Hollywoodiin. 

Kommunismin romahduksen jälkeen Ylessäkin ymmärrettiin 1990-luvulla, että kapitalismin ytimessä olevia "porvarillisia arvoja" vastaan voi taistella Hollywoodin liberaalilla kulttuurimädätyksellä. Parin viime vuosikymmenen ajan Ylessä ollaankin oltu kritiikittömiä punaliberaalia Hollywoodia kohtaan, koska se on merkittävästi edistänyt "hyviä asioita" kuten vapaata maahanmuuttoa, feminististä perhepolitiikkaa, sateenkaari-ideologiaa ja aseiden riisumista valkoisilta. Ainoat moitteet se on antanut Hollywoodin harvoille konservatiiveille kuten Mel Gibsonille, joka puhui vihatotuuksia unelmatehtaan juutalaisesta omistuksesta.

Kun Hollywoodin liberaalijuutalainen mediamoguli Harvey Weinstein sitten paljastetaan pervoksi saalistajaksi, Yle teeskentelee muiden valtamedioiden tapaan hämmästystä. Uutisessa Hollywoodin ahdisteluskandaali sai muhia rauhassa – moni tiesi, mutta ei puuttunut koko juttu käännetään feministiseksi diskurssiksi, jossa ongelman ytimen nähdään olevan yleisesti miehissä, jotka hallitsevat ikävän meritokraattisesti Hollywoodia ilman sukupuolikiintiöitä. 

Ei puhettakaan, että Weinsteinin seksuaalinen saalistus johtuisi siitä, että hän saattoi saavutetun asemansa vuoksi käyttää talmudilaista valtaansa himoitsemiinsa ei-juutalaisiin kaunottariin. Kuvassa, jossa Weinstein tarttuu takaapäin Emma Watsoniin, välittyy hetki, jossa julkisesti kovan linjan feministinä esiintyvä näyttelijätär ei voi muuta kuin pitää suunsa kiinni, koska hyväksikäyttäjä on Hollywoodin juutalainen. Miksi tämä seksuaalinen häirintäskandaali nousi julkisuuteen vasta nyt, johtuu tuskin suunsa avanneista naisnäyttelijöistä, vaan elokuvateollisuuden sisäisestä taistelusta, jossa on päätetty uhrata yksi omista pojista. 

Nyt esiin tullutta seksikohua  on käsitelty mediassa loppujen lopuksi hyvin laimeasti toisin kuin tapausta, jossa Donald Trumpilta salaa äänitetyistä naiskommenteista nousi viikkoja kestänyt mediamyrsky viime presidenttivaalikampanjan aikana. Silti Weinsteinin tapaus on poikkeuksellinen, sillä aiemmin valtamedia ei ole raportoinut näin näkyvästi Hollywoodin elokuvamogulien harjoittamasta naisten ahdistelusta ja seksin kiristämisestä. Tapaus lienee vain jäävuoren huippu ja ehkä sen näkyvyydellä yritetään peitellä jotain paljon pahempaa kuten Hollywoodin pedofillirinkiä. Näissä kaikkein synkimmissä tapauksissa on nähtävissä sama Hollywoodia hallitseva talmudistinen tekijäkunta kuin "tavallisissa" seksuaalisen häirinnän tapauksissa.

Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kertoo sosiaalisessa mediassa niistä psykologisista tekijöistä, jotka vaikuttavat liberaalin Hollywoodin vaikenemisen kulttuuriin:

Kun Hollywoodin näyttelijät usein osallistuvat kaikenlaisten epärealististen ja vahingollisten liberaalien "unelmien" ja utopioiden kannattamiseen, kyseessä on suurelta osin ns. psykologinen siirtymä. Kaikki Hollywoodin sisäpiireissä työskentelevät ja liikkuvat tietävät, että elokuvabisnes on likaista ja moraalisesti turmeltunutta, ja tavallista on, että hyväksikäyttö tai rikokset osuvat ennemmin tai myöhemmin myös omalle kohdalle. Silti juuri kukaan ei uskalla puhua niistä, koska kaikki pelkäävät menettävänsä nykyiset ja tulevat työpaikkansa tai yhteistyömahdollisuutensa.  

Kaiken lisäksi on pakko näytellä yksityisesti ja julkisesti, että on hyvissä väleissä vastenmielisimpienkin henkilöiden kanssa, kaikki on hyvin ja elämä on julkisuudessa pelkkää glamouria ja hymyä. Tämä synnyttää pakottavan sisäisen ristiriidan tai paineen, jota ei voi ratkaista, mutta jolle täytyy löytää jokin purkautumistie. Kun näyttelijät eivät pysty korjaamaan Hollywoodia suoraan, he pyrkivät korjaamaan "koko maailman". Jos koko maailma saadaan korjattua, Hollywood korjautuu siinä samalla. Näyttelijät ovat valmiita tarttumaan utopistisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin oljenkorsiin. Ristiriita purkautuu siten melko epätoivoisella ja lapsellisella tavalla. Näyttelijät luovat työkseen teeskentelemällä eräänlaista uutta sadunomaista todellisuutta ja he ovat mielipidevaikuttajia, joten se tekee heille todennäköisemmäksi ajatella, että he pystyvät sopivasti näyttelemällä ja agitoimalla toteuttamaan myös epärealistisia utopioita. Seurauksena on se Hollywoodin liberaali aktivismi, jota usein näemme.

Toivottavasti amerikkalaisen propagandatehtaan sisäisen mädännäisyyden laajempi paljastuminen aukaisee myös tavallisten ihmisten silmät näkemään, että Hollywoodin tuotteet sikiävät samasta saastasta kuin tekijänsäkin. Ehkä se on jo tapahtumassa, sillä amerikkalaisten valtavirtaelokuvien katsojamäärät ovat viime vuosina laskeneet ja Oscar-gaalan katsojaluvut ovat suorastaan romahtaneet.

                                                            ************************


Yle uutiset kertoi tänään, että kustantaja ja Cargotecin suuromistaja Niklas Herlin on kuollut. Hän oli kuolessaan vain 53-vuotias. Tänään ilmestyneissä uutisissa Herlinin kerrottiin kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen. Muistelmissaan hän on puhunut perheensä ongelmista kuten alkoholismista.

Rikkaaseen sukuun syntynyt Niklas Herlin teki uransa toimittajana ja hänet tunnettiin tässä yhteydessä arvoliberaaleista ja monikulttuuria tukevista mielipiteistään. Niitä eivät muuttaneet edes se, että seitsemän vuotta sitten Romanian mustalaiset ryöstivät ja hakkasivat hänet pahasti keskellä Helsinkiä. Häneen ei siis pätenyt se runoilija Tommy Tabermanin viisaus, jonka mukaan entinen liberaali on se, joka joutuu hakatuksi Helsingin rautatieasemalla.

Vaikutusvaltansa ja varallisuutensa turvin Niklas Herlinillä oli myös konkreettisia mahdollisuuksia edistää maailmankuvaansa. Hän osti mm. Uuden Suomen nimen ja perusti samannimisen verkkoalustan, joka tunnetaan ankarasta sensuurista maahanmuuttokriittisyyttä kohtaan. Viimeiseksi jääneessä Uuden Suomen blogitekstissä Herlin avautuu erikoisesta sananvapauskäsityksestään puolustamalla vahvasti politisoitunutta Julkisen Sanan Neuvostoa, joka tunnetaan mm. halusta suitsia vaihtoehtomedioita.

Herlin halusi edistää monikultturismia myös tieteen avulla. Hän oli johtavassa roolissa Herlinin suvun Koneen säätiössä, joka antaa apurahoja lähes kenelle tahansa, joka haluaa epädramatisoida suomalaisuutta. Esimerkiksi kulttuurimarxisti Koko Hubaralle säätiö lahjoitti yli 18 000 euron apurahan "rodullistetun feminismin" esseeteoksen kirjoittamiselle, vaikka värillistä näyttelevä juutalaisnainen ei ole julkaissut ainuttakaan kirjaa tai edes viittauskelpoista tieteellistä artikkelia. Tänä vuonna Koneen säätiön Vuoden tiedekynä -palkinto, arvoltaan 25 000 €, meni historiantutkija Miika Tervosen 22-sivun mittaiselle esseelle, jossa hän kertoilee, että oikeaa Suomea ja suomalaisuutta ei ole koskaan ollut olemassakaan. 

Herlinin asialleen omistautumisesta kertoo Ylen tuore uutinen Miljardööri Niklas Herlin piti vähäosaisten puolta: "Huikea mies ja suuri sydän – aina heikoimpien puolella". Hän oli näkyvästi vammaisten puolella, koska hänellä sattui itselläänkin olemaan vammainen lapsi aivan samoin kuin jutussa haastatellulla Ylen uutisankkuri Marjukka Havumäellä. Tämä selittäisi myös sen, miksi Havumäen uutislähetyksissä myös muunlainen toiseus kuten afrikkalaiset maahanmuuttajat nähdään pelkästään positiivisessa valossa. Kenties juuri tämän vuoksi hänet on tehtävään valittukin. 

Edesmennyt Herlin osasi suhtautua poliittisiin vastustajiinsa myös hurtilla huumorilla. Herttaisessa asenteessa oli jotain samaa kuin entisaikojen vaikutusvaltaisella patruunalla, joka katselee kulmiensa alta kylän työläistensä organisoitua öyhötystä:

Siinä torilla oli joku rotutietoisten ”oikeistolaisten” ääliöiden kokous, parvi nuoria persuja, porilaisia poliitikkoja ja muuta roskajoukkoa. Kulmilla notkui myös ”vasemmistolaisia”, Paavo Arhinmäen ikään ehtineitä ”nuoria”, jotka uhkasivat ilmeisesti ”oikeistolaisten” ”isänmaallista” ohjelmanumeroa.  

Ei noista oikeasti haittaa ole sen enempää kuin puliukkojen asuntolasta tai joululauluista, samalla tavalla ovat vastenmielisiä kaikki, ja noiden sietäminen kuuluu täällä päin asumiseen. Mutta asuntolan ja joululaulujen sietäminen kotikulmalla on helpompaa, koska paikalle ei tarvita kymmenittäin mellakkapoliiseja.

           

                                                            ************************

Milloin Suomessa vietetään näkyvästi median johdolla päivää, jossa nostetaan jalustalle joku suomalaisessa kulttuurissa unohduksiin jäänyt ryhmä kuten vaikkapa maamme kalastajat? Tällaisia päiviä ei taida olla yhtäkään, vaan kaikki teemapäivät ovat käytännössä kansainvälisiä YK:n päiviä. Tämä jo itsessään kertoo sosialismilta haiskahtavan YK-internationalismin hegemonisesta asemasta verrattuna kansallisesti tärkeisiin teemoihin.

Tänään keskiviikkona on vietetty mediassa näkyvästi YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää. Asiasta kertoi mm. Ylen tv-uutiset ja Ylen verkkosivujen juttu Teinityttö on tänään pomosi, jotta maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Kellään länsimaalaisella ei ole mitään tyttöjen oikeuksia vastaan, mutta miksi asiasta rummutetaan konfromististen suomalaistyttöjen voimin, vaikka heillä on tasa-arvon kohdalla asiat täällä paremmin kuin hyvin? 

Tyttöjen päivän tarkoitus lienee samaistaa primitiivisiin kulttuureihin kuuluva sukupuolisyrjintä länsimaiden mikroskooppisiin tasa-arvo-ongelmiin. Valkoisten tyttöjen tsemppitoivotuksilla kehitysmaiden tytöille ei ole mitään muuta käytännön vaikutusta kuin se, että naissukupuolen ongelmat pääsevät täällä näkyvämmin esiin kuin toisen sukupuolen. Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Suomessa poikien ongelmat kuten häiriökäyttäytyminen ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ovat monikertaisia tyttöihin nähden, mutta ne jäävät auttamatta lapsipuolen asemaan kun kansainvälisyyden nimissä julkisuuteen nostetaan hallitsevan feministisen diskurssin mukaisesti kysymykset tyttöihin kohdistuvasta "rakenteellisesta syrjinnästä".