sunnuntai 25. lokakuuta 2020

YLEN PUNAVIHREÄT TOIMITTAJAT KIISTÄVÄT VALLITSEVAT TABUT MUTTA SYYTTÄVÄT NIISTÄ KANSALLISMIELISIÄ



Vaihtoehtomediat ja blogit ovat ainoita tiedotusvälineitä, jotka tuovat esiin korruptoituneen järjestelmän ylläpitämiä yhteiskunnallisia tabuja. Valtamedia on luonnollisesti huolissaan ilman järjestelmän hyväksyntää olevien tiedostusvälineiden paljastuksista, jonka vuoksi sillä on pyrkimys kompromettoida niitä väittämällä etteivät ne oikeasti paljastakaan tabuja tai puutu oikeisiin pyhinä pidettyihin asioihin.

Yle puolustautuu ovelasti haastajiaan vastaan ryhtymällä ennakoivaan hyökkäykseen käsittelemällä tabu-kysymystä valikoidun kriittisesti. Tuoreessa muka-häkellyttävässä mielipideuutisessaan Naisen seksuaalisuus ei ole mikään tabu” – tabulla markkinoidaan tuotteita ja tehdään juttuja, koska se myy Näennäisen avoimuuden Yle reivaa metakeskustelua tabusta hegemonisesta punavihreydestä turvallisimmille vesille. Näinnäiskriittinen uutisjuttu tulee jälleen kerran todistaneeksi punavihreiden piintyneen tavan projisoida omat vikansa muualle.

Jutun toimittaja Heikki Valkama lainaa toista Ylen toimittajaa, Tuija Siltamäkeä, joka on havainnoinut aivan oikein, että porno, masturboiminen, raha, palkat, seksuaalisuus tai kuukautiset eivät ole Suomessa tabuja. Sukupuolinarsistisia feministejä ja muuta punavihreää kilaristoa lukuunottamatta normaalijärkinen kansalainen on aina tunnistanut valtamediassa hehkutettujen näenäistabujen falskiuden, joten Siltamäki ei tarjoa tässä mitään uutta silmiä avaavaa näkemystä. 

Itsestäänselvyyksien toteamisessa ei vielä ole mitään pahaa toisin kuin niiden hämärtämisessä. Tähän syyllistyy jutussa lainattu toimittaja Saska Saarikoski, joka esittää näkemyksiään tabusta yhdessä Tuija Siltamäen kanssa Ylen Viimeinen sana -ohjelmassaYlimieliseen nokkeluutensa usein kompastuva Saarikoski ei kyennyt tälläkään kertaa peittämään vasemmistoliberaalia agendaansa väittäessään että "innokkaasti mediassa esiintyvät tabunmurtajat harvoin käsittelevät todellisia tabuja":

– Esimerkiksi viime viikolla tuli keskusteluun tämä, onko Jussi Halla-aho antisemitisti. Siitä hän ei halunnut puhua.
Halla-aho ei aihetta kommentoinut, mutta sitäkin enemmän valtamedia julisti tuomiotaan tutulla syyttävällä nuotillaan. Moitteellaan Saarikoski antaa kursailematta ymmärtää, että Jussi Halla-aho olisi antisemitisti. Filosemiitti Saarikoskelle tosiasioiden sanominen juutalaisista on auttamattomasti antisemitismiä (l. juutalaisten etua vastaan) ja sellaiseen "syyllistynyt" pysyy proselyyttien kirjoissa aina antisemiittinä, vaikka ikävä totuus olisi lipsautettu ohimennen jo 15 vuotta sitten. Kansalaiskeskustelija Mika Virtanen avaa  somepäivityksessään median Halla-ahon antisemitisti-syytöstä:

Taustana tuossa Halla-ahon kirjoituksessa on mitä todennäköisimmin se, että siihen aikaan monet vasemmistolaiset poliitikot ja poliittiset toimijat käyttivät holokaustia poliittisena Jokeri-korttina, jonka tarkoituksena oli tukea ja edistää monenlaista vasemmistolaista politiikkaa, erityisesti äärisuvaitsevaisuutta, ja massiivista ja rajoittamatonta maahanmuuttoa, sekä toimia poliittisena moukarina niitä vastaan, jotka kritisisoivat ja vastustivat normaalisti ja rationaalisesti edellisiä. Tietenkin maahanmuuttokriittiset harjasivat sellaista valheellista poliittista käytäntöä monien muiden vastaavien käytäntöjen ohella kirjoituksissaan. Siihen aikaan toki välillä lapsikin saattoi osittain tai kokonaan mennä pesuveden mukana, Halla-aho muotoilisi tänä päivänä vastaavan kirjoituksen varmasti toisella tavalla.
Kansakunta voi muistella kansanmurhia, kunnioittaa niiden uhreja ja ottaa niistä opikseen, mutta se on eri asia kuin sairastuttaa niillä ajattelunsa, tuhota ja estää niillä normaalit puolustuskeinonsa, ja pakottaa itsensä antautumaan kaikenlaisen typerän, vahingollisen ja vaarallisen politiikan edessä. 
Jälkeenpäin katsottuna, edellä mainittuun kontekstiin suhteutettuna, kirjoituksen ydinsisältö (holokaustin poliittisen väärinkäytön implisiittinen kritisointi) on osoittautunut paikkansapitäväksi, katsokaapa mitä tapahtuu yleisesti kantaväestöjen ja erikseen juutalaisten suhteen esim. Ruotsissa ja Ranskassa. Monet juutalaiset joutuvat muslimien vihan ja väkivallan takia pakenemaan Ruotsista ja Ranskasta Israeliin ja muille turvallisemmille alueille, ja on odotettavissa, että tulevaisuudessa pako vain kiihtyy.

Saarikosken kieroin veto on väittää, etteivät maahanmuuton ongelmat ole Suomessa tabu, koska niistä keskustellaan julkisuudessa silloin tällöin. Sanomatta tietenkin jää mistä siinä keskustellaan ja mistä ei: 

Sen sijaan perussuomalaiset sanovat koko ajan, että Suomessa ei saa puhua maahanmuuton ongelmista tai Suomessa ei saa puhua EU:sta. Niistähän puhutaan ihan lakkaamatta, Saarikoski sanoo.

Tabua voi ylläpitää myös puhumalla sen vierestä puuttumatta sen ytimeen. Media kyllä puhuu maahanmuuton ja EU:n ongelmista, mutta lähinnä vain silloin kun se on pakotettu tekemään niin pöyristyttävien rikosten ja velkasitoomusten edessä. Toisaalta Perussuomalaisten maahanmuuttokritiikki on pelkkää kosher-konservatiivista puhetta taloudesta ja rikollisuudesta. Tarkoin kontrolloidun maahanmuuttokeskustelun todellinen tabu on maahanmuuton vaikutus kantaväestön olemassaoloon. Siinä ei kysytä, kuinka paljon maahanmuuttajia on riittävästi, jonka jälkeen ei päätetä enää ottaa lisää tulijoita. 

Vielä tätäkin sitkeämmin ylläpidetään tabua, jossa etnisesti sopeuttamattomien elintasosaalistajien palauttamista kotimaihinsa pidetään mahdottomana. Tähän kysymykseen liittyy myös se, että toimittajat eivät kysy koskaan, pitääkö meidän jatkuvan maahanmuuton seurauksena hyväksyä jääminen vähemmistöksi omassa maassaan. Jos poliitikkojen kanta on tähän myönteinen, heidän pitäisi murtaa tabu ja kertoa se avoimesti myös äänestäjille.

Viimeinen sana -ohjelman lopussa toimittajat pohtivat vielä sitä, mitä sitten ovat todelliset tabut. Saarikoski sanoi käsittämättömän julkeassa vastauksessaan antisemitismin ja holokaustin olevan oikeita tabuja. Liekö kyseessä projektio, sillä länsimaissa suurin tabu löytyy antisemitismin kääntöpuolelta, juutalaisten suhteettoman suuresta vaikutusvallasta politiikassa ja mediassa. Väite holokaustin ja antisemitismin tabuluonteesta onkin yhtä absurdia kuin jos esittäisi, ettei Yle Radio 1:n feministisessä radio-ohjelmassa  Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen oteta koskaan esille miesten negatiivisia puolia. 

On vaikea ymmärtää miksi Saarikoski päätyi moiseen väitteeseen, sillä länsimaissa uutiset, dokumentit, elokuvat ym. ovat täynnä loputonta holokaustin ja antisemitsmin märehtimistä. Jo nyt holokaustia muistellaan ja revitellään erilaisen tekosyin kalenterin täydeltä, ainoana motiivina  päästä holohöpöttämään höpöttämästä päästyään. Tabuna ei ole puhumattomuus holokaustista ja antisemitismistä, vaan se, että siitä saa puhua vain yhdellä tavalla, joka on vihamieliselle "eliitille" mieluinen.  Muunlainen puhe leimataan "revisionismiksi" eli "yhdeksi antisemitismin muodoksi".  Täytyy siis olla häpeämättömän röyhkeä, todellinen Chuzpah, että vaatii moista indoktrinaatiotulvaa vielä entisestään lisää. Saarikoskelle tämä ei näytä olevan ongelma. 


keskiviikko 21. lokakuuta 2020

YLEN "RASISMINVASTAINEN" AKUUTTI-OHJELMA LEVITTÄÄ SUOMALAISVASTAISTA RASISMIA



Yle TV1, 20.10.2020 klo 20.00, Akuutti: Rasismi sairastuttaa jokaisen

Emma-palkittu artisti Jesse Markin on kohdannut rasismia monessa muodossa. Omaa vihaansa hän käsittelee musiikin kautta. Entinen natsi Esa Holappa havahtui muuttamaan omaa suuntaansa tyttären syntymän myötä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Maailmassa on sekä rakenteellista että yksilön biologiaan perustuvaa rasismia. Rakenteellinen rasismi voi olla vieraspopulaatioon kohdistuvaa syrjintää tai kuten nykyään länsimaissa, hallitsevan monikulttuuri-ideologian kannattajien kantaväestöön kohdistamaa vihamielistä väestöpolitiikkaa tuottamalla maahan kilpailevia vieraspopuulaatioita. Yksilön "rasismi" on puolestaan terve vaistomainen reagointitapa, jolla varjellaan oman yhteisön koskemattomuutta. Rasismista pitää erottaa vielä systemaatinen rotusyrintä, jota ilmenee lähinnä Lähi-Idän, Afrikan ja Aasian monietnisissä autoritäärissä maissa. 

Teemastaan huolimatta illan terveysohjelma (sic) Akuutti ei ollut rasisminvastainen, koska siinä valkoiset suomalaiset rotueroteltiin värillisistä ja tuomittiin moraalisesti rasisteina. Tutun sanonnan mukaan antirasismi on koodisana valkoisten vastaiselle rasismille, mikä kävi selväksi myös tässä ohjelmassa. 

Akuutin toimittaja Risto Kuusiston haastattelema mulattitaustainen terapeutti Michaela Mouan mielestä suomalainen ei saisi kysyä ulkoeurooppalaisen näköiseltä mistä tämä on kotoisin, koska hän syyllistyy tällöin mikroaggressioon. Mousa näyttääkin pitävän jokaisen Suomen kamaralle astuneen olevan halutessaan suomalainen. Muuttujat muutettuina: tämä tuskin kävisi toiseen suuntaan vaikkapa Zimbabwessa, Israelissa ja Japanissa.

Rasismin uhreja auttava terapeutti oli erityisen huolissaan romanien ja mustien afrikkalaisten kohtaamasta kasvavasta (tilastolähde?) rasismista. Mousan rasistisen antirasistiseen työsarkaan ei luonnollisestikaan kuulu  mustien rasistiraiskaajien uhreiksi joutuneet valkoiset naiset, koska valkovihamielisen intersektionalismin mukaan valkoinen ei voi olla uhri.  

Ohjelmassa toistettiin valtamedian informaatiosodan tuttua kaavaa, jossa lähtökohtaisesti vain valkoinen kantaväestö "syyllistyy" rasismiin kun taas muunrotuiset ovat pääsääntöisesti uhreja. Asenne on itsessään rasistinen, koska se esittää valkoiset muista roduista poiketen yhteisönsa rodullisina varjelijoina eli rasisteina, vaikka kaikki tilastotiedot ja arkiset havainnot puhuvat toista. Kymmenen rasistisimman maan kärjestä ovat Libya, Palestiina, Intia, Thaimaa, Libanon, Ecuador, Jemen, Turkki, Malesia ja Bahrain, kaikki maita, joita ei tunneta median paasaamasta valkoisesta ylivallasta.

Akuutin pääosassa oli Afrikan Liberiasta Suomeen käenpoikana salakuljetettu Jesse Markin, joka tunnetaan infantiilia räppiä papattavana huuliveikkona. Lapsenomaisen iloinen Markin oli tarkkaan valittu henkilö, sillä kukapa voisi olla jatkuvasti Hangon keksinä hymyilevää mustaa miestä vastaan. Rasismiteeman rajaaminen sopivilta osin pelkäksi yksilökysymykseksi kuului selvästi ohjelman ideologiseen agendaan, sillä näin voidaan sivuuttaa väestöryhmien aidot etniset ja kulttuuriset ristiriidat. 

Tuskin kellään on mitään mustia yksilöitä vastaan ilman erityistä syytä, mutta massainvaasioksi yltyneessä maahanmuutossa ei olekaan kyse yksilöistä vaan vieraspopupaatioista, jotka jatkuva virtana tulevat matemaattisella varmuudella syrjäyttämään alkuperäisväestön. Toisaalta ohjelmassa psykopatologisoitu yksilön rasismi on tässä yhteydessä normaali reaktio epäterveeseen maahanmuuttotilanteeseen, joka on synnytetty lyhytnäköisellä ja idelogisesti harhaisella politiikalla.

Jakson nimenä käytettyä rasismi sairastuttaa jokaisen perusteltiin sillä, että rasismin kohteen lisäksi "rasisti" altistuu mm. verenpainetautiin, sydän- ja verisuonisairauksille ja aivoinfarktiriskille. Sanomatta jäi, että rotujen olemassolon tunnustavassa rasismissa ei välttämättä edellytetä vihaa, joten fysiologista sairausalttiuttakaan ei pääse syntymään. Mikäli terveysväitteissä on jotain perää, kertoo se vain siitä, että ympäristö on väärässä eikä ihminen. Riskiä sairastumiselle ei ole silloin kun omassa elinpiirissä ei liiku kutsumatonta vierasta väkeä, joiden intressit ovat jossain muualla kuin omassa yhteisössä. Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiven 1990-luvulla lausumat sanat ovat tässä yhteydessä syytä ottaa taas esille: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

Psykologi Juha Mertanen samaisti muitta mutkitta rasismin ja vihan, joilla hän näkee yhteyden tiettyihin fysiologisiin sairauksiin. Toimittaja Kuusisto kysyi vielä Mertaselta, että jos katsoja haluaa "onnellista ja perempaa" elämää eli pois rasismista ("vihasta"), niin miten hänen pitäisi silloin toimia. Poliittisesti vasemmistoliberaali Mertanen toisti "ratkaisuksi" tieteellissti kyseenlaista kontaktiteoriaa, jossa kanssakäyminen muukalaisen kanssa vähentäisi automaattisesti rasismia eli "vihaa". Tosiasiassa yksilön mielenrauha ja yhteiskuntarauha voivat toimia aidosti ja kestävästi vain sopivan homogeenisessä yhteisössä, jossa keskinäinen luottamus ilman vapaamatkustajaongelmaa on vahvinta.  

Kuultiinpa ohjelmassa vielä etnomasokistisen antirasismin mannekiiniksi ryhtynyttä Henrik Holappaa. Tämä surullisenkuuluisa opportunistinen takinkääntäjä vaikutti haastattelussa entistäkin väsyneemmältä. Kantaväestön intressille vihamielisen järjestelmän huorana toimimisen täytyy olla raskasta. Hänen selityksenä omasta rasismistaan olivat argumentaviivista tyyppiä olkiukko, jossa entiset näkemykset selitettiin epäuskottavan karkeassa ja yksinkertaistavassa valossa. Ei sanakaan niistä pitkistä ja perusteellisista analyyseistä, joilla hän selitti  massiivisen väestönvaihdon dramaatisen vaikutuksen Suomelle ja Euroopalle. 

Aivan lopussa toimittaja hehkutti monietnisessä ruokapöydässä monikulttuurisuuden ihanuutta ja välttämättömyyttä. Kuusisto tuli jopa väittäneeksi, että taloudellisesti kukoistavat maat ovat monietnisiä. Kommentti paljasti, että toimittaja on niellyt karvoineen päivineen globalistisen ajattelumallin, jossa juuristaan ja kulttuuristaan tietoisilla yhteisöillä ei ole nykyisessä ryöstökapitalismissa sijaa. Ihmisten toivotaan olevan pelkkiä globaalitalouden rattaisia pyöriviä juurettomia kuluttajia, joita voidaan siirrellä voitontavoittelua silmällä pitäen maasta toiseen. Tämä malli näyttää sopivan myös hyvin tiedostaville vasemmistolaisille, joita erityisesti toimittajista on suurin osa.

Illan Akuutti oli yksi monista pseudotieteellistä propagandaa käyttävistä Ylen ohjelmista, jossa hyökätään suomalaisten etnistä olemassoa vastaan nyt ja tulevaisuudessa. Ohjelman päätarkoitus on oikeuttaa pidäkkeettä jatkuva maahanmuuttoinvaasio, joka ei ole muuta kuin suomalaisiin kohdistuvaa rasismia ja lopulta etnistä tuhoamissotaa "rauhanomaisin" keinoin.

perjantai 9. lokakuuta 2020

NOBELIN RAUHANPALKINTO VÄESTÖRÄJÄHDYKSEN KIIHDYTTÄJILLE – VALEUUTISIA LEVITTÄVÄ YLE MIELISSÄÄN VALINNASTA


Vuosittain Oslossa jaettavaa Nobelin rauhanpalkintoa pidetään itsenäisten ajattelijoiden keskuudeessa pelkkänä globalistisen tekopyhyyden harjoitelmana. Sitä se oli myös tänä vuonna kun palkinnon sai jo kahdennettatoista kertaa Yhdistyneisiin Kansakuntiin (YK) liittyvä taho. Yle uutiset kehräsikin tyytyväisyyttään jutussaan Nobelin rauhanpalkinnon saa Maailman ruokaohjelma WFP – "Ruoka on paras rokote kaaosta vastaan". Uutinen noudattaa Ylen tuttua linjaa, jossa kaikki YK:n toiminta nähdään automaattisesti hyvänä ja siten myös kaiken arvostelun ulkopuolella olevana:

Norjan Nobel-akatemia on myöntänyt rauhanpalkinnon Maailman ruokaohjelmalle WFP:lle (World Food Programme).YK-järjestö taistelee nälänhätää vastaan. Järjestö kohdistaa työtään konfliktialueille ja tekee töitä sen eteen, ettei nälkää käytetä "aseena" sodissa ja konflikteissa

Ylelle ilmeisen mieluisaa valintaa saatiin uutisjutussa ylistämään globaalihallinnon kannattaja tunnettu ulkoministeri Pekka Haavisto, joka korosti ylikansallisen YK:n roolia ylitse demokraattisesti valittujen kansallisten hallintojen:

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) kommentoi STT:lle, että hänen mielestään Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin oikealle taholle. Haavisto on tyytyväinen YK-järjestön palkitsemisesta tilanteessa, jossa YK:ta tarvitaan enemmän kuin koskaan.

(...) Valtaosa niiden tarpeista liittyy nimenomaan ruokaturvasta huolehtimiseen. Suomelle WFP on ollut yksi keskeisimpiä kumppaneita, jonka työtä on tuettu pelkästään tänä vuonna jo 16 miljoonalla eurolla, Haavisto kertoi STT:lle.

Varsinaiseen globalistiseen korkeaveisuun sortui tällä kertaa Helsingin Sanomat, jonka mielipideuutinen Nobelin rauhanpalkinto YK:n ruokaohjelmalle – Tylsältä vaikuttavaa valintaa selittää huoli nationalismin noususta saa Ylen jutun näyttämään lähes vastuulliselta journalismilta. Jo otsikko kertoo, miksi valtamedian suosimat "asiantuntijat" kuten Ulkopolittiisen instituutin (UPI) euro-atlanttinen nilkkiliberaali Mika "aina väärässä" Aaltola ovat tyytyväisiä Norjan Nobel-akatemian valintaan. Tälläkään kertaa hän ei kyennyt avaamaan suutaan ilman ettei olisi kertonut maailman ongelmien johtuvan Donald Trumpista:

Syyt olivat osin poliittiset: Yhdysvaltain presidentti Donald Trump syytti WHO:ta siitä, että se olisi myötäillyt pandemian hoidossa Kiinaa. Nobel-komitea toivoo, että rauhanpalkinto kannustaa valtioita säilyttämään tuen WFP:lle, vaikka valtioiden omaan etuun keskittyvä nationalistinen ajattelu on nousussa.

JUURI tämä lienee pihvi komitean valinnan taustalla, arvelee Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Nationalismin nousu ja valtapeli vie pohjaa tärkeää perustyötä tekeviltä organisaatioilta. 

"Tuosta se poliittinen viesti löytyy. Se ei ole mikään kompromissi­ratkaisu, vaan palkinto annettiin lähettämään viestiä.”

Aaltola myöntää itsekin rauhanpalkinnon jakamisen olevan poliittista, mutta ei näe siinä mitään pahaa, koska Nobel-akatemian arvopohja on hänelle ideologisesti mieluinen. Tyypillisenä vanhan vallan kannattaja UPI:n johtaja puolustaa itsepintaisesti rapautuvaa maailmanjärjestystä, joka tunnetaan myös "Uutena" maailmanjärjestyksenä. Valtaa ei pidä antaa kansakunnille, vaan maailmanlaajuisille epädemokraattisille organisaatioille, jotka tekevät mieleistään politiikkaa harhaisten utopioidensa pohjalta. Siksi Aaltola tuntee vaistomaista inhoa kaikkia horjuvan globaalijärjestelmän haastajia kohtaan:

Rauhanpalkinnolla on tarkoitus tukea multilateraalia politiikkaa ja instituutioita niiden heikolla hetkellä. Erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan valtataistelu näkyy järjestöissä, ja ne ovat politisoitumassa.

Jos suomalaista valtamediaa hallitsevat Ylen ja HS haluaisivat noudattaa rauhanpalkinnon uutisoinnissa tutkivaa journalismia, olisi palkinnon saaneesta Maailman ruokaohjelmasta (World Food Programme) voitu kirjoittaa paljon kriittisiä huomioita. Tätähän ne eivät totuuden portinvartijoina tee, jonka vuoksi käsittelemättä jää mm. WFP:n rooli sotien edistäjänä ja lietsojana. Ylikansoittuneissa maissa jatkuvaa nälkää ruoka-avullaan ylläpitävä järjestö kasvattaa tarpeetonta ihmismäärää, mikä puolestaan lisää konfilktiherkkyyttä sekä maan sisällä että ulkorajoilla. Koska WFP:n "auttamistyö" voimistaa väestöräjähdystä, sitä voi syystä pitää ekologisesti vastuuttomana toimijana tulevia sukupolvia kohtaan.


                                                          *************************  


Yle uutiset julkaisee jatkuvasti valeuutisia, mutta oikoo ne jonkin ajan jälkeen, ettei yhtiötä voitaisi syyttää valheiden levittämisestä. Jos joku tekee vedätyksestä somessa hälyn, Yle vetoaa tehtyyn virheeseen, joka on sittemmin korjattu. Samalla Yle haluaa tähdentää että kysessä on ollut vahinko, mutta kummallista kyllä, nämä "vahingot" koskevat poikkeuksetta vain tietynlaisia uutisia.

Yleensä valheiden ja väärien syytösten kohteena on ns. äärioikeisto kuten Ylen verkkosivuilla tänään ilmestyneestä agendauutisesta 
13 äärioikeistolaista vangittu – Aikoivat siepata Michiganin kuvernöörin ja tehdä hyökkäyksen osavaltion pääkaupunkiin. Vasta yli vuorakautta myöhemmin Yle muutti uutisen muotoon 13 aseistetun ääriryhmän jäsentä vangittu – Aikoivat siepata Michiganin kuvernöörin ja tehdä hyökkäyksen osavaltion pääkaupunkiin.


Alkuperäisessä Ylen uutisessa väitettiin "äärioikeistolaisen" ryhmän suunnitelleen aseellista iskua Michinganin osavaltion hallintoa ja demokraattijohtoa vastaan. Tosiasiassa FBI:n pidättämät tekijät olivat äärivasemmistolaisia anarkisteja, mikä paljastui nopeasti suomalaisille Internettiä tutkiville lukijoille. 

Tarkoituksellinen vahinko oli ehtinyt kuitenkin jo tapahtua. Psykologiasta kun tiedetään, että uutisoinnissa vahvin muistijälki syntyy aiheen ensimmäisestä uutisesta ja siitä saatu mielikuva saattaa säilyä alintajunnassa vielä pitkään sen jälkeen kun uutinen on oikaistu. Näin pelokkaiden boomerien ja jatkuvaa viholliskuvaa ylläpitävien "liberaalien" ennakkokäsitystä uhkaavasta äärioikeistosta voitiin jälleen kerran vahvistaa sopivan "vahingon" avulla.


                                                          **********************


Yle TV1, perjaintai 9.10.2020 klo 20.00 Marja Sannikka

5/13. Miestä saa mollata. Yhteiskunnassamme on täysin normaalia arvostella ja haukkua miehiä, mutta miksi? Miksi sallimme moittivan puheen miehistä ja jopa miesten syrjinnän? Haastattelussa tukityöntekijä Mikko Silventoinen, tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist ja psykoterapeutti Hedda Retu. #marjasannikka HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.


Harvinainen näkökulma ja vieläpä feminismiä liputtavalta Yleltä. Silloin tällöin Ylekin voi tarjota jotain aidosti kriittistä, mutta tämä vain siksi, ettei kanavaa voitaisi niin helposti syyttää yksipuolisuudesta.

Tosin tässäkin ohjelmassa tasa-arvo oli jälleen kerran kyseenalaistamaton aksiooma, jonka vuoksi esimerkiksi miesten asevelvollisuus nähdään ongelmana. Tosiasiassa toimivassa armeijassa ei tarvita naisia esittämään tasa-arvosirkusta. Eivätkä miehet koe yleisesti asevelvollisuutta tasa-arvokysymyksenä, vaan kunnia-asiana, jonka kunniallisuus katoaa naisten ängettyä harmaisiin.


Yle TV1, torstai 8.10.2020 klo 22.01, Ulkolinja: Somalia tuuliajolla

Somalian sisällissota on kestänyt pian 30 vuotta. Maa on edelleen kaaoksen vallassa, ilman toimivaa hallintoa ja pankkijärjestelmää. Suurinta valtaa maassa käyttävät yhä aseistetut islamistit. Hajanainen ja heikosti varusteltu armeija ei pysty estämään terrori-iskuja. Mihin ovat valuneet Somalian saamat miljardit tukieurot? HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Mistäs Ylessä nyt tuulee? Valtionvallan äänitorvena toimiva Yle esittää jutun somaleista, jotka eivät esiinny tällä kertaa arvokkaina kultamunina ja tulevian suomalaisukupolvien voimavaroina! Onko toimituksessa tapahtunut jokin virhe? Ohjelmassahan esitetään somalit sellaisina kuin ne ovat.

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

TOIMITTAJAT YMMÄRTÄVÄT ELONKAPINAN HULIGANISMIA, SILLÄ ONHAN KYSEESSÄ HEIDÄN "TIEDOSTAVAT" LAPSENSA JA KAVERINSA

Jos Elonkapina-liike edustaisi aitoa luonnon-
suojelua, vastustaisi se luontoa kuormittavaa
maahanmuuttoa. Kuvassa vastamainos
Elonkapinasta.

Viime päivinä valtamediat ovat kauhistelleet läkähtymiseen asti poliisin voimankäyttöä lauantaisessa Elonkapina-liikkeen (engl. 
Extinction rebellionmielenilmauksessa Helsingin Kaisaniemessä. Huomiota on kiinnitetty pääasiassa vain poliisin pippurikaasun käyttöön samalla kun mielenosoittajien lukuisat laittomuudet, niskoittelut ja provokaatiot on jätetty hallitsevan keskustelun ulkopuolelle.

Helsingin Poliisin virallisen tiedotteen perusteella eräiden mielenosoittajien kaasutus oli vain kärjistyneiden laittomuuksien ja niskotteluiden väistämätön seuraus, mutta olosuhteisiin nähtynä silti varsin pehmeä keino hajottaa laiton tapahtuma, jolla estetiin muiden kansalaisten vapaa liikkuminen. Valtamedian uutisraporteissa toistetaan jatkuvasti vain raflaavalta näyttävä kaasutus, mutta jätetään kertomatta se mitä poliisi kertoo tapahtuneesta:
‒ Mielenosoittajien annettiin blokata Unioninkadun liikennettä parin tunnin ajan, vaikka se oli vastoin ennakkoon sovittua. Kun osa ryhmästä irtautui vilkasliikenteiselle Kaisaniemenkadulle, tilanteessa oli tehtävä uusi riskiarvio, toteaa apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen tilanteesta.

Mielenosoittajia yritettiin kantaa tieltä sivuun, mutta osa palasi takaisin. Jollain itsensä lukinneita ja liimanneita henkilöitä yritettiin irrottaa, jotta heidät saataisiin kannettua sivuun. Kaikkien henkilöiden kantaminen paikalla olleilla resursseilla ei kuitenkaan ollut mahdollista.

‒ Poliisi pyrki neuvoin, käskyin ja kehotuksin useaan kertaan poistamaan henkilöitä Kaisaniemenkadulta. Lopulta normaalin johtamisjärjestelmän mukaisesti on tehty päätös käyttää sumutetta tavoitteena väkijoukon hajottaminen ja vastarinnan murtaminen, jotta heidät pystyttäisiin kantamaan tai ohjaamaan pois ajotieltä.

‒ Tässä tilanteessa OC-sumutetta pystyttiin käyttämään nimenomaisesti heihin, jotka eivät poliisin käskyjä totelleet ja heitä varotettiin selkeästi ennen kaasun käyttämistä, Kopperoinen toteaa.

‒ Kysymyksiä on tullut myös siitä, miksi poliisi otti mielenosoittajilta vesipulloja pois. Vesipullot siirrettiin jalkakäytävälle, josta ne oli heti saatavilla. Poliisi ei estänyt vesipullojen käyttämistä.

Luultavasti julkisessa keskustelussa näkyvä haluttomuus kertoa kaikki kaasutukseen johtaneet tekijät johtuu aktivistien vihervasemmistolaisuudesta, jota suurin osa toimittajista ja nykyhallituksen ministereistä sympatisoi. Mikäli poliisi olisi hajottanut kansallismielisten luvattoman mielenilmauksen, jossa estetään omavaltaisesti liikenteen kulku, mediassa olisi kuultu vain pelkkiä hyväksyviä lausuntoja. Eihän Hyvien ihmisten määrittelemässä demokratiassa voida sentään mitä tahansa sallia! 

Sitä vastoin kun kyse on toimittajien omien punaporvarikakaroiden lukuisia lakeja rikkovasta peformanssista, sen keskeyttäminen onkin poliisilta ylimitoitettu toimi, koska sillä tukahdutetaan kansalaisten perusoikeuksia. Tätä mieltä näyttää olevan ainakin Ylen tuoreeltaan haastattelema punaisen yliopiston tohtori, joka uutisjutussa Asiantuntija: Kaasusumuttimen käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan oli ylimitoitettua, poikkeaa poliisin aiemmasta linjasta on tyypilliseen tapaan huolissaan kansalaisoikeuksista vain silloin kun niiden katsotaan estävän äärivasemmiston huliganismia.

Kansallismielisten poliittisesti vainoista tunnettu kokoomuslainen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei ole luonnollisestikaan kiinnostunut Elonkapina-liikkeen laittomasta luonteesta, vaikka järjestö jo nimellään ilmoittaa toimivansa järjestäytyneen yhteiskunnan lakeja vastaan. Päinvastoin, Toiviainen onkin Ylen uutisen mukaan aloittanut tutkinnan poliisin menettelystä eikä yhteiskunnallista kapinaa larppaavasta Elonkapina-liikeestä. Tämä siitäkin huolimatta, että internationalistisen Rebellion Extinction -järjestön perustaja Roger Hallam on vaatinut kansanedustajien ja yritysjohtajien ampumista, koska ne ovat hänen mukaansa syyllisiä ympäristön heikkenevään tilaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että lain nykytulkinnan perusteella Suomen osasto pitäisi kieltää väkivaltarasistisena liikkeenä, koska Hallamin tappokehoitus kohdistuisi väistämättä toisrotuisiin: ovathan suurimpien saastuttajamaiden Intian ja Kiinan johtajat värillisiä.

Mikä sitten lopulta on tämä otsikoihin päätynyt Elonkapina eli Extinction Rebellion -liike? Tiivistettynä sen voi sanoa olevan yhden prosentin globalistieliitin polkaisema valeympäristönsuojeluliike, jolla vedotaan nuoriin idealistisiin idiootteihin. Sattumoisin XR:n Suomen osaston eli Elonkapinan taustayhdistyksenä toimivan Elonvaalijat Ry:n puheenjohtajana toimiva ylöjärvelläinen Minna Mentula on myös Kommunistisen Nuorisoliiton puheenjohtaja ja SKP:n sitoutumaton aktiivi.

Selkeästi vasemmistolaisen liikkeestä tekee myös se, ettei sen agendassa ole toimintaehdotusta kehitysmaiden väestöräjähdyksen hidastamiseksi eikä mainintaa siirtolaisinvaasion negatiivisista vaikutuksesta ympäristöön. Varoituskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa kun liike kohdistaa julkilausumansa lapsettomuus-vaatimuksen vain valkoisille länsimaisille ihmisille. Liikkeen taustojen penkominen olisi varmasti journalistinen teko, joten jäämme vielä odottamaan sen lopputulosta. 

Valeoppositioksi luokiteltavan järjestön aktivistien yleistä persoonaa ja profiilia on sen sijaan ehditty Suomessakin analysoida kiitettävästi. Yksi parhaista viime päivien kommentaareista on kirjailija Tenho Kiiskisen somessa esittämä näkemys aktivistien taustoista:
PS:n tuoreella lähetyksellä Matias Turkkila toteaa näiden nuorten etsivän tarkoitusta elämälleen. Tämä on tietenkin totta. Mutta yhtä totta on myös se, etteivät nämä nuoret tiedä oikeasta elämästä yhtikäs mitään. Kyse on kakaroista, ja ilmiö itsessään ns. elintasosairaus. Tilastojen valossa ei mitenkään uskalias veikkaukseni on, että enemmistö nuorista on taustaltaan keskiluokkaisia. Silti mielenilmaus oli silmiinpistävän ponneton. Miksi?

Nähdäkseni suurin osa osallistujista tiedostaa, etteivät nykylänsimaiden nuorisokapinat voi mitenkään onnistua muina kuin performansseina, koska muuhun ei yksinkertaisesti ole edellytyksiä. Kaava, resepti on tuttu jo 60-luvulta, mutta soppa on saanut uuden mausteen: 

Mielenosoittaminen on vielä aiempaa korostetummin pelkkä performanssi ja ENSISIJAISESTI aktiivinen yritys yksilöllisen levottomuuden lievittämiseksi, koska osallisten on pakko tajuta, että he ovat vielä suurempia tunareita kuin vanhempansa. “Kapinallisilla” ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia luoda mitään nykyjärjestelmän tilalle, sillä tietystä kulttuurisesta pääomasta huolimatta heiltä puuttuu täysin ylempien luokkien tietotekninen osaaminen ja mikä ratkaisevasti tärkeämpää, todellinen varallisuus, kylmä pääoma. Vastarinta on lamaantunutta siksi, että tämä kaikki on sanattomasti selvää.

Pohjimmiltaan kaikki nuoret elokapinalliset toivovat, että isot pojat ymmärtäisivät, ja yhteiskunta rientäisi apuun vastaamaan heidän toiveisiinsa. Olennaisinta (ja erona mellakoihin useimmissa muissa maailmankolkissa) on kyseenalaistamaton usko siihen, että kaiken on tapahduttava status quon ehdoilla. Ministeri Ohisalo on ymmärtänyt tämän ja peesaa juuri siksi. Hän tietää pelaavansa naivismin ja yleisen pentumaisuuden kanssa, joita vastustajat sietävät naurettavuuteen saakka. Ja kaiken tämän Ohisalo uskoo olevan edukseen polarisaation laajemmassa sodassa, eikä hän välttämättä erehdy.
Mikään ei ole sen helpompaa ja älyllisesti laiskempaa kuin olla refleksinomaisesi "hyvien asioiden" puolesta "pahoja asioita" vastaan. Tämä yhdistettynä nuoruuden lapsellisuuteen ja vasemmistolaiseen kollektivismiin pilaa varmuudella ne hyvätkin punavihreiden kannattamat asiat, jotka ovat lähes poikkeuksetta ei-vasemmistolaisia. Theodore Kaczynski alias Unabomber kuvaa silmiä avaavasti vasemmistolaista psykologiaa ja vallan tarvetta pamfletissaan Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus. Julistuksen loppupuolella hän on erityisen huolissaan vasemmistolaisten soluttamista ja valtaamista ympäristöliikkeistä:
213. Johtuen heidän tarpeestaan kapinoida ja kuulua johonkin liikkeeseen, vasemmistolaiset tai samaa psykologista tyyppiä edustavat yksilöt eivät yleensä pidä sellaisista kapina- tai aktivistiliikkeistä, joiden päämäärät ja jäsenistö eivät aluksi ole vasemmistolaisia. Sen seurauksena tapahtuva vasemmistolaisten tulva voi helposti muuttaa ei-vasemmistolaisen liikkeen vasemmistolaiseksi, jolloin vasemmistolaiset päämäärät korvaavat tai vääristävät liikkeen alkuperäiset tavoitteet.

214. Välttääksen tämän on luontoa ylistävän ja teknologiaa vastustavan liikkeen otettava päättäväisen antivasemmistolainen asenne  ja vältettävä kaikkea yhteistyötä vasemmistolaisten kanssa. Vasemmistolaisuus on pitkällä tähtäimellä yhteensovittamaton villin luonnon, ihmisten vapauden ja modernin teknologian hävittämisen kanssa. Vasemmistolaisuus on kollektivistista; se pyrkii sitomaan koko maailman (sekä luonnon että ihmiskunnan) yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mutta tämä edellyttää luonnon ja ihmiselämän säätelemistä järjestäytyneen yhteiskunnan kautta, ja se vaatii kehittynyttä teknologiaa. Yhtenäistä maailmaa ei voi olla ilman nopeaa kuljetusta ja kommunikaatiota, kaikkia ihmisiä ei saa rakastamaan toisiaan ilman sofistikoituneita psykologisia menetelmiä, "suunnitelmallista yhteiskuntaa" ei voi olla ilman välttämätöntä teknologista pohjaa. Ennen kaikkea vasemmistolaisuutta ajaa vallantarve, ja vasemmistolainen etsii valtaa kollektiivisella tasolla, joukkoliikkeeseen tai järjestöön samaistumisen kautta. Vasemmistolaisuus ei todennäköisesti tule koskaan luopumaan teknologiasta, koska teknologia on liian arvokas kollektiivisen vallan lähde. 

Post Scriptum: Jutussa käytetty kuva on saanut ärhäkkää arvostelua sosiaalisessa mediassa. Eräskin taho ilkkuu: "Siis suomalaisen hiilijalanjälki on 100 kertaa isompi kuin somalian. Luultavasti rasistin mielestä suomalaisella on oikeus kuluttaa 100 kertaa enemmin kuin somalialaisen".

Meiltä kysytään, me vastaamme: Selvittämättä jää mistä kirjoittajan määrittelemä oikeus on lähtöisin. Rasismista puhuminen näyttää kuitenkin viittaavan jälkimarxilaiseen sylttytehtaaseen. Joka tapauksessa on syytä muistaa, että myös  anti-rasistin kulutus on keskivertosuomalaisen tavoin satakertaista kotimaassaan asuvaan somaliin verrattuna. Toisin kuin "anti"-rasisti uskottelee, hän ei ole kulutusasioissa käytännössä moraalisesti sen parempi kuin tuomitsemansa "rasisti". Ainoastaan silloin jos hyväkäs laskee kulutustaan Somaliassa asuvan somalin tasolle hän voi moittia tarran viestiä. Sellaiset antirasistiset maailmanparantaja ovat kuitenkin hyvin harvassa. Tosiasiassa suurin osa laiskan pulskeista "hyvistä ihmisistä" on mitä innokkaimpia kuluttajia.

Oleellista ihmisen hiilijalanjäljessä on volyymi: suomalaisia on viisi miljoonaa, tänne kulutuksen keskelle tulevia afrikkalaisia puolestaan puoli miljardia. Luonto kyllä kestää joten kuten suomalaiset, mutta ei samaa elintasoa siivestäviä satoja miljoonia afrikkalaisia. Jos somalit eläisivät kotimaissaan omilla ehdoillaan eli ilman läntistä teknologiaa, he kuluttaisivat todella vähän. Tuosta on kuitenkaan turha tehdä moraalista hyvettä kuten muustakaan välttämättömyydestä. Muutoin tyhmyys olisi moraalista.

103-kertaa-tarran ydinviesti on haluttaessa helppo hahmottaa; elintasosiirtolaisuus kehitysmaista länsimaihin kuormittaa moninkertaisesti luontoa kuin jos tulijat jäisivät kotimaihinsa. Tässä ei ole kyse moraalisesta arvostelmasta vaan puhtaasti tilastollisesta tosiasiasta.

Suurin syy maahanmuuttoinvaasioon on länsimaiden korkea elintaso, joten sen laskeminen ehkäisisi tulijoiden määrää rajusti. Tämäkään ei olisi "vihreille" mieluisaa, koska heidän päätavoitteenaan on täyttää Eurooppa afrikkalaisilla keinolla millä hyvänsä.

perjantai 2. lokakuuta 2020

TRUMP SAIRASTUI KORONAAN – VASEMMISTOLIBERAALIT LÄHEMPÄNÄ BIDENIN LUPAAMAA UUSSOSIALISTISTA PARATIISIA


Ylen toimittajia neljä vuotta hiertänyt peppukipu katosi kuin taikaiskusta kun maailmalla levisi tieto Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin saamasta positiivisesta Covid-19 virus -tuloksesta. Itse asiassa läntisen maailman koko liberaalivasemmisto ja aisankannattaja-oikeisto on saanut kokea tänään rektumissaan hekuman hetkiä, koska tieto Trumpin sairastumisesta saattaa kääntää vaalit demokraattiehdokas Joe Bidenin hyväksi. Voitionriemuaan vain vaivoin peittelevä Yle kertoi tästä ennenaikaisesta joululahjasta agenda-analyysissään Trump sai koronan: luvassa on jännittävää poliittista draamaa – tässä lyhyet vastaukset siitä, mitä tiedämme nyt.

Vielä pari päivää sitten läntisen maailman valtamediat kuten Yle olivat vaalitilanteesta hämillään yrittäessään vakuuttaa katsojilleen poissaolevalta dementikolta vaikuttaneen Joe Bidenin voittaneen ensimmäisen vaaliväittelyn. Suomessakin uutisoinnissa keskityttiin lähinnä vain Trumpin päällepuhumiseen, vaikka samaa harjoitti myös Biden. Ohjelman nähneet eivät voineet olla huomaamatta, kuinka demokraattitaustainen juontaja Chris Wallace ei puuttunut mitenkään Bidenin päällepuhumiseen. Luonnollisesti Yle ei maininnut tästä mitään, vaikka suuressa maailmassa asia sai laajaa huomiota, josta kertoo mm. The Daily Wiren uutisartikkeli  Chris Wallace Faces Intense Backlash, Including From Colleagues, Over Bias During Debate.

Nyt valtamediassa eletään juhlatunnelmissa, jota ei innostuksen keskellä edes yritetä peittää. Ylessä Trumpin sairastuminen oli niin iso juttu, että sen piti tehdä klo 17.10 alkanut 50 minuuttinen erikoislähetys asiasta. Ohjelmassa ilosta pökertyneiden toimittajien voitonhuuma välittyi kotikatsomoihin asti. Lähes hermoraunioksi Trumpin kaudella vajonnut kirjeenvaihtaja Mika Hentunen oli haastattelussa kuin uudestisyntynyt, eikä hän kyennyt kirjoittamaan yllättävästä käänteestä kuin lyhyen tiedotteen Kirjeenvaihtajalta: Trump on sairas – etusivu uusiksi, entä vaalit?

Läntisen itsetuhon liemissä lilluvalle totalitaristiselle liberaalivasemmistolle tämä on ollut riemun päivä ja osalle se on palauttanut jopa uskon korkeimpien voimien olemassaoloon. Hyvien ihmisten
 itkunsekaisessa onnenpurkauksessa siintävät jo näyt Bidenin presidenttiydestä, jossa maailma "pelastuu" ilmastosopimuksilla, uusi sosialismi ottaa pitkän harppauksen ja rasismi eli valkoiset eurooppalaiset saadaan poljettua maan rakoon, jolloin tilalle voi astua "vähemmistöjen" (eli de facto globaalit enemmistöt) kukoistavan nerokas ja oikeudenmukainen kulttuuri. 

Länsimaista demokratiailveilyä pidempään seuranneet ymmärtävät, ettei Bidenin valinnasta seuraa maanpäällinen paratiisi ainakaan Amerikan kansakunnan luonneille valkoisille. Tuskin onnea on luvassa edes loputtomia etuja saalistaville mustille, sillä Bidenin kiihdyttämän kulttuurisodan päässä odottaa vain 2020-luvun Armageddon. Ehkä tässä piilee kuitenkin tietty oikeudenmukaisuus, sillä Bidenin valinnan myötä ainakin valkoiset liberaalit saavat maistaa omaa lääkettään. Onhan tunnettua, että juuri nämä "edistykselliset" – tosiasiassa itsekkäät lyhytnäköiset hedonistit – aloittivat Amerikan ja koko lännen hajotustyön 1960-luvulla. 

Toisaalta Trumpin uudellenvalinta olisi vain väistämättömän lykkäämistä Amerikassa. Siksi niin sanottujen äärioikeistolaisten hehkutusta Trumpin kaikkivoipaisuudesta ei voi seurata kuin säälinsekaisella hymyllä. Eihän tämä sionistien taskussa oleva helppoheikki ole saanut kovista lupauksistaan huolimatta aikaan edes muuria Meksikon vastaiselle rajalle. On toki totta, että Trump on sohaissut Syvän valtion sosialistista hyväveliverkostoa ja puhkonut reikiä vasemmistoliberaalien hallitsemaan poliittisesti korrektiin keskustelukulttuuriin. Näistä liberaaleja ärsyttävistä härnäyksistä huolimatta hän ei ole kuitenkaan mikään valkoisen väestön asianaja, vaan on väsymiseen asti tuominnut "valkoisen ylivallan" (l. valkoisen itsesäilytyksen muiden etniteettien rinnalla). Tästä huolimatta valtamedia leipoo härskisti mielikuvaa Trumpista piinkovana fasistina, rasistina ja sadistina.

Mikäli Biden valitaan tulemme näkemään vasemmistoliberaalien järjestämät valtaisat kostonorgiat. Tämä juontuu heidän ylimielisestä päähänpinttymästä, jonka mukaan vallan kuuluu olla Yhdysvalloissa aina vain heillä. Siksi Trumpin valinta oli "kosminen vääryys" ja sen "oikaiseminen" vaatii kostoa. Kaikki ne toimet, joilla Trump yritti estää tai hidastaa liberaalien vuosikymmeniä jatkunutta mielipuolista identiteettipolitiikkaa ja muuta punamädätystä otetaan mahdollisella Bidenin kaudella korkojen kera takaisin. Kaunaisten vasemmistoliberaalien johtama hulluuden riemumarssi jatkaa niin kauan kulkuaan kunnes vallankumous on syönyt omat lapsensa. Tapahtumien kulku voi vielä kiihtyä tästä, jos Biden kuolee jo alkuvaiheessa ja tilalle astuu länsimaisen tuhon kamala apostoli, Kamala Harris.

maanantai 28. syyskuuta 2020

YLE WATCHIN 1000. POSTAUS – 10 VUOTTA MEDIAN JA YHTEISKUNNAN PAHENEVAN ALENNUSTILAN SEURANTAA


Nyt lukemasi kirjoitus on tuhannes Yle Watch -blogissa julkaistu teksti. Tällaiseen kokonaislukuun pääsemiseksi blogilla kului aikaa reilu kymmenen vuotta, sillä 8. kesäkuuta 2010 ilmestyi kaksi ensimmäistä Yle Watch -postausta. 

Yle Watch
aloitti toimintansa kansallismielisten ja globilisaatiokriittisten blogijulkaisujen kultakauden 2007-2012 loppupuolella.  Tuon pioneerijakson jälkeen syntyivät erilaiset vaihtoehtomediat, verkkolehdet ja videobloggaus, jotka veivät näkyvyyttä pelkkään tekstiin perustuvilta mielipideblogeilta. Tosin vuosina 2015-2017 "perinteiset" yhteiskuntakriittiset karvahattu-blogit kokivat vielä uuden tulemisen, kun epäuskoinen kansa janosi lisätietoja käynnissä olleesta maahanmuuttoinvaasiosta; kansalaisille kun ei riittänyt se, mitä valtamediat ja sen tarkoin valitsemat asiantuntijat asiasta kertoivat. 

Ei ole sattumaa, että tuolloin myös Yle Watch saattoi kerätä postauksellaan yli 50 000 lukijaa. Suurehkot lukijamäärät selittyvät pitkälti mahdollisuudesta levittää kirjoituksia sosiaalisessa mediassa. Tuohon aikaan esimekiksi pahamaineinen Facebook ei harjoittanut kovin aktiivisesti varjobännäystä, sivustojen sulkemista ja näkyvyyden estoa, jonka vuoksi Yle Watchin oli helppo saada päivityksilleen 20-30 000 lukijaa. 

Kansallismielisestä potentiaalista pelästyneet vasemmistoliberaalit yhdessä globaalien suuryhtiöiden kanssa synnyttivät vastavetona verkon ilmiantokulttuurin ja sensuurin, jonka avulla ne ovat voineet tukahduttaa arvokonservatiivista yhteiskuntakritiikkiä. Aivan viime vuosina "vääränlaisen" yhteiskuntakritiikin tukahduttaminen on viety sosiaalisessa mediassa ja valtavirtajulkaisujen kommenttiosastoilla lähes tappiin kun valtiovaltakin on puuttunut peliin koventuneine rangaistus- ja sensuurivaatimuksineen. 

Facebookin Yle Watch sivulla on vuosien varrella kysytty toistuvasti, miksi blogi keskittyy kritiikissään lähes pelkästään Yleisradioon, vaikka maasta löytyy muitakin politisoituneita tiedotusvälineitä kuten Helsingin Sanomat. Yleisradio tuli valituksi valtamedian esimerkkitapaukseksi blogissa siksi, että sillä on Suomessa eniten näkyvyyttä ja tiedotuksellista valtaa. Valintaa voi perustella myös Ylen valtio-omisteisuudella, jolloin sen kustannuksista vastaavat kaikki Suomen veronmaksajat. 

Kansanvaltaan perustuva mediakritiikki on Ylen kohdalla sitäkin oikeutetumpaa, koska valtion omistaman yhtiön esittämät ohjelmat ja uutisnäkökulmat eivät vastaa arvomaailmaltaan sen enempää kansan enemmistön kuin merkittävien eduskuntapuolueidenkaan ajattelutapaa. Jos Ylen ohjelmapolitiikka vastaisi edes eduskuntapuolueiden voimasuhteita, pitäisi vähintään 20 %:ssa ohjelmien ja uutisten sisällöissä näkyä kansallinen ja konservatiivinen tulokulma. 

Näinhän asia ei tunnetusti ole, vaan Suomen ja maailman tapahtumia uutisoidaan puhtaasti punavihreästä ja EU-globlistisesta näkökulmasta. Osin tämä selittyy sillä, että valtaosa toimittajista on puolekannaltaan punavihreitä, vaikka kansalaisista tuohon segmenttiin kuuluu hädin tuskin parikymmentä prosenttia. Viime kädessä toimituslinjasta on vastuussa yhtiön johto, jota Ylessä ovat edustaneet lähinnä Kokoomukseen, Keskustaan ja SDP:n kuuluvat henkilöt. Toisin sanoen Ylen punavihreyden takaajina ovat olleet pääasiassa oikeistolaiset johtajat, jotka ilman selkärankaa ovat hyväksyneet marginaalisten uusvasemmistoaatteiden levittämisen veronmaksajien kustantamassa valtakunnanverkossa.

Ensimmäisinä vuosinaan Yle Watch julkaisi pelkästään kritiikkejä Ylen tv- ja radio-ohjelmista. Loppuvuodesta 2013 mukaan tuli Ylen verkkosivujen uutisvirran kritiikki, jolloin näkökulma laajeni kattamaan kaiken mistä Yle uutisoi värittyneesti. Sittemmin uutisten kommentointi on korvannut lähes kokonaan tv- ja radio-ohjelmien kritiikin, koska kukaan täysjärkinen ei kykene kuin satunnaisesti seuraamaan Ylen luokatonta ja propagandistisen häpeilemätöntä ohjelmatarjontaa.

Vuosien varrella myös blogin perusajatus on muuttunut. Viime vuosikymmenen puolivälissä iskenyt pakolaisaalto synnytti yhteiskunnallista kuohuntaa ja protestihenkeä, jossa vaihtoehtomedialla kuten Yle Watchilla oli oma tehtävänsä uusien näkökulmien räväkkänä esiintuojana. Vuosikymmenen lopulla länsimaiden kantaväestö näyttää kuitenkin ajautuneen jälleen apatiaan, mikä näkyy antautumisena ilman todellista vastarintaa globalistikapitalistien ja kulttuurimarxilaisten yhdessä vehkeilemälle sivilisaation hajottamistyölle. 

Tämä kehityskulku on voimistunut siinä määrin, että Yle Watchin ensisijaisena tehtävänä ei olekaan enää valheellisen tiedonvälityksen ja ohjelmatarjonnan  paljastaminen, vaan nopeasti etenevän yhteiskunallisen rappeutumisen dokumentointi tuleville sukupolville. Mikäli edessä häämöttävän luhistumisen jälkeen löytyy vielä riittävää teknologiaa, antavat Yle Watchin kirjoitukset vuosilta 2010-2020 jäljelle jääneille lukutaitoisille todisteen millaiselle itsetuhoiselle hulluudelle hallitseva media altisti suomalaiset.



                                                  *******************************


Korkeakoulutetun tärähtäneistön iso pyörä pyörii huomattavasti vikkelämmin kuin kymmenen vuotta sitten. Heille niin sanottua äärioikeistoa edustaa nykyään suurin piirtein kaikki mikä on demareista oikealla. Todisteeksi äärioikeistolaisuudesta riittää mikä tahansa, jolla voidaan tukea kertomusta koko yhteiskunnan välitöntä olemassaoloa uhkaavasta lohikäärmeestä. Eniten tässä ovat äänessä  tietenkin kansakunnan todelliset tuholaiset, jotka projisoivat suomalaisvihamielisen mädätyksensä "äärioikeistoon".

Yleisradiossakin olematonta äärioikeistoa nähdään ja jahdataan kuin Loch Nessin hirviötä. Viimeksi viikonloppuna Yle julkaisi televisiossa ja verkkosivuillaan uutisen Kysyimme perussuomalaisten piirijohtajilta suhteesta äärioikeistoon – "Joissakin tapahtumissa on vähän rouheampaa kaveria". Toimittajien Matti Koiviston ja Kristiina Tolkin tekemässä jutussa tyyli kysyä on sama, jos arvuuttelisi "vieläkö hakkaat vaimoasi", jolloin kysytyltä saadaan ennalta haluttu johtopäätös vastasipa tämä mitä tahansa.

Jutussa mainitut järjestöt, Soldier of Odin ja Kansallismielisten Liittouma, saattavat nykypäivän lumihiutalestandardeilla olla äärioikeistolaisia. Niiden poliittinen vaikutusvalta on kuitenkin niin olematonta, että sitä tulee kysyneeksi, miksi niiden mahdollinen yhteys kosher-liberaaliin Perussuomalaiset-puolueeseen ylipäätään nähdään minään kysymyksenä.

Kuten sanottua, vasemmiston sormella osoittelu on aina projektiota ja niin se on tässäkin tapauksessa. Lisäksi on syytä muistaa, että käytännössä vasemmistoa edustavat kaikki eduskuntapuolueet, jossain määrin jopa Perussuomalaiset, kun puheeksi otetaan sen kontrolloima uusi nuorisojärjestö. Raflaavan väitteen voi perustella yksinkertaisesti sillä, että kaikki oikeistolaisiksi uskotut puolueet ovat de facto aisankannattajina omaksuneet uusvasemmistolaisen "suvaitsevaisen" arvomaailman ja valtiota pöhöttävän sosialismin. Asiasta kirjoittaa osuvasti klassista liberalismia kannattava dosentti Jari Ehrnrooth Verkkouutisten blogikirjoituksessaan Mihin katosi oikeisto?:

Oireellisesti on vasemmistolaisen sosiaalietiikan uuskieli tarttunut myös kokoomuslaiseen puheenparteen. Vasemmistofilosofisen uuskielen käsitteillähän ei pyritä kuvaamaan todellisuutta, vaan luomaan ihannekuvia, joita ei koskaan saavuteta, koska siten vasemmistolaiselle politiikalle on aina perustelu. Suhteellinen köyhyys häviää vasta, kun kaikki tulot tasataan, ja mahdollisuuksien tasa-arvo saavutetaan vasta, kun kaikki ovat yhtä kyvykkäitä oppimaan. En ymmärrä, miksi oikeistolaisessa puolueessa olisi tarve käyttää tällaisia ideologisen uuskielen käsitteitä.

Uudessa tavoiteohjelmassaan kokoomus kuitenkin ehdottaa, että julkisen vallan toimesta ongelmanuoria autetaan jo ennen peruskoulua ja maksutonta varhaiskasvatusta annetaan kaikille 3-5 vuotiaille. Oikeistolaisena pidetty puolue uskoo siis logiikkaan, joka voisi olla vasemmistoliiton ohjelmasta: ”Jos jo ennen peruskoulua jää tiedoissa, taidoissa ja sosiaalisissa kyvyissä ikätovereistaan jälkeen, takamatkaa ehtii aikuisikään mennessä kertyä niin paljon, ettei mahdollisuuksien tasa-arvo toteudu.”

Itse olen varma, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei koskaan toteudu, sillä koulumenestykseen vaikuttaviin tekijöihin, siis geneettisen perimään, kodin kulttuuripääomaan ja yksilön luonteeseen ei voi valtiojohtoiselle politiikalla – onneksi! – vaikuttaa. Tämän vuoksi koulutustaso edelleen vahvasti periytyy, eikä se ole yllätys kenellekään muulle kuin vasemmistolaiselle, joka uskoo voivansa tasata kaikki luonnon ja vapaan yhteiskunnan luomat erot.

Julkisuudessa Perussuomalaisista on leivottu vahvasti oikeistolaista, jopa äärioikeistolaista puoluetta. Tosiasiat eivät puhu kummankaan väitteen puolesta. Perinteistä oikeistolaisuutta edustava kansallismielisyys on puolueessa sekin hataralla pohjalla, sillä Perussuomalaisten puoluejohto ei kannata klassista snellmanilaisuutta, vaan pitää suomalaisena ketä tahansa maahan tullutta, kunhan tämä käy vain töissä ja maksaa veronsa. 

Puolueen näpeissä oleva uusi nuorisojärjestö voisi puolestaan olla vihreiden etäisepesäke, koska sen johdossa vaikuttaa homoja ja värillisiä, jotka tuomitsevat rasismin samanlaisella kiihkolla kun Antifa. Varmaa on vain se, että persuja "rasismista" ja "fasismista" tillille vaativat eivät lopeta syyttelyään ennen kuin puolue on valmis allekirjoittamaan Vasemmistoliiton puolueohjelman. Näillä näkymin persujohdon neuroottinen gallupien seuranta on viemästä kehitystä tähän suuntaan.




                                                         **************************



Yle TV1, maanantai 28.9.2020 klo 19.00Historia: Holokaustin huutokauppiaat

Natsien systemaattinen juutalaisvaino kulminoitui vuoden 1938 kristalliyöhön, jonka aikana tuhansilta juutalaisilta riistettiin koti ja omaisuus. Vainoista eniten hyötyivät varastettuja esineitä myyneet huutokauppiaat, jotka pitivät tarkkaa kirjaa tavaraliikenteestä. Dokumentti vie meidät näiden ennennäkemättömien asiakirjojen äärelle. T: Hoferichter & Jacobs/ARD/MDR, Saksa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min. Linkki ohjelmaan.


Kun Yle 
Watch aloitti toimintansa 10 vuotta sitten, se kiinnitti heti alusta asti huomiota Ylen jatkuvasti esittämiin holokaustidokumentteihin. Maanantain Historiadokumentit käsittelevät tuolloin lähes aina jollain tapaa holokaustia, natseja ja Hitleriä. 

Kymmenessä vuodessa mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut, vaan eurooppalaisia syyllisyyden kuristusotteessa pitävästä "holokaustiedotuksesta" on tullut Ylessä instiuutio, joka on kiinteä osa sen antinationalistista globalisimiagendaa.

  What we are suffering is a Marxist revolution in slow motion

torstai 24. syyskuuta 2020

EI-VALKOINEN GLOBAALI ENEMMISTÖ SAKINHIVUTTAA SUOMALAISLAPSIA MONIKULTTUURISISSA KOULUISSA


Viime päivinä Yle uutisissa on kauhisteltu alakouluissa esiintyvää kiusaamista. Yle kertoi asiasta jo pari päivää sitten ilmestyneessä uutisessaan Harvinainen väkivallanteko Vantaan Kytöpuiston koulussa – yksi alakoululainen loukkaantui välitunnilla. Vantaan tapaus on kieltämättä pöyristyttävä, sillä sekä tekijät ja uhrit ovat vielä nuoria alakoululaisia. Yle:
Vantaan Kytöpuiston koululla on tapahtunut ikävä ja vakava väkivallanteko, jossa loukkaantui yksi oppilas, Vantaan kaupunki tiedottaa. Kuudesluokkalaisten oppilaiden väkivalta tapahtui viime viikon tiistaina välitunnilla.

Koululle kutsuttiin ambulanssi ja väkivallanteon kohteeksi joutunut oppilas sai ensihoitoa. Koululle kutsuttiin myös poliisi tutkimaan tapahtunutta.

Julkisuudessa on liikkunut tieto, jonka mukaan yksi pahoinpitelijöistä olisi kuristanut uhria. Poliisi ei ota kantaa kuristamiseen.
Ensimmäisen uutisen jälkeen Yle on käsitellyt asiaa taajaan, mutta yhdessäkään julkaistussa jutussa ei ole otettu esiin Kytöpuiston koulun monikulttuurisuutta, joka pitkälti selittää kiusaamisen dynamiikan. Tämä on ymmärrettävää, sillä koulun rehtori Maarit Hosio on aiemmin retostelut, kuinka monikulttuuri on oppilaitokselle valtava voimavara. Hosion mainospuhe on näkynyt myös uusien opettajien rekrytoinnissa.

Eilen Yle nosti tapauksen johdosta esiin opetusministerin tviitin, jossa hän tuli tahattomasti tunnustaneeksi, tosin täsmällistä syytä kertomatta, yhteiskunnan epäonnistuneen koulumaailmassa: 
Kuudesluokkalaista lyötiin ja potkittiin vantaalaisessa alakoulussa – Opetusministeri Andersson: yhteiskunta on epäonnistunut lasten oikeuksien turvaamisessa
Hänen mukaansa jokainen kiusaamistapaus tarkoittaa, että yhteiskunta on epäonnistunut lasten oikeuksien turvaamisessa.

Lisäksi Andersson kertoo Twitterissä, että kaikki eduskuntapuolueet aikovat kokoontua yhdessä luomaan ohjelmaa kiusaamisen ehkäisemiseksi.
Opetusministeri Andersson on aivan oikeassa siinä, että yhteiskunta on epäonnistunut suomalaislasten oikeuksien turvaamisessa. Tähän ovat syynä Anderssonin kaltaiset petokselliset poliitikot heidän päästettyä maahan aggressiivisia ulkoeurooppalaisia, joiden jälkeläiset nyt terrorisoivat koulujamme. 

Äänen lausumaton tosiasia on, että suurin osa koulujemme väkivallan ja muun kiusaamisen lisääntymisestä johtuu lähtökohtaisesti sopeutumattomien rotumuukalaisten määrän kasvusta. Toisaalta lastentarhoissa vuosikymmeniä sitten aloitettu suomalaisuuden alasajo ja "kansainvälisyyskasvatus" on johtanut siihen, että suomalaislapsilla ei ole enää terveeseen ryhmäidentiteettiin sitoutunutta halua puolustaa kaltaisiaan toisin kun kouluihin väkisin ängetyillä etnisesti kutsumattomilla vierailla. Suomalaislapset on atomisoitu yksinäisiksi kännykkäänsä seuraaviksi nynneröiksi, joilta puuttuu uhan kohdatessa ryhmähenki. 

Sen sijaan rotumuukalaisille on opetettu aina rotuylpeyttä ja kulttuuris-uskonnollista ylivaltaa, vaikka todellisista kulttuurisaavutuksista ei olekaan olemassa juuri mitään empiiristä näyttöä. Jos olisi, heidän vanhempansa olisivat älyllään ja ahkeruudellaan rakentaneet kotimaihinsa hyvinvointivaltiot eivätkä luikahtaneet tänne elämaan kiittämättömästi muiden siivellä.

On silti turha syyttää muukalaislapsia kouluissakin havaittavasta epäonnistuneesta monikulttuurikokeilusta. He ovat vain globalisoituneen poliittisen "eliitin" pelinappuloita tuhoon tuomitussa utopiassa. Järkkymätön usko diversiteettiin ja taikauskoinen käsitys pakotetun tasa-arvon hyvää tekevästä voimasta ovat jatkuvasti voimistuvan konfliktin lähtökohdat. Vasta kun näistä vahingollisten idioottien levittämistä virheellisistä päähänpinttymistä luovutaan, voidaan rauhaa rakentaa sekä Eurooppaan ja että muualle maailmaan. 



                                                 **********************************



Yle Radio 17.9,2020 klo 09.15, Journalisti Johanna: Miksi kukaan enää uskoo valkoiseen ylivaltaan?

Valkoisuus on joillekin ihmisille aivan erityinen juttu. Mistä on tullut ajatus, että valkoinen ihonväri nostaa ihmisen ylemmyysasemaan, jota on puolustettava? Miksi tieteen edistymisestä huolimatta puhe roduista elää edelleen sitkeänä? Journalisti Johanna on Johanna Korhosen toimittama ohjelmasarja. Äänisuunnittelija on Pentti Männikkö ja tuottaja Katri Henriksson. Kuuntele ohjelma täältä.


Tämän postauksen avanneessa koulumaailman monikulttuurisuutta käsitelleessä kirjoituksessa tuotiin esiin mitä yhteiskunnallisia seurauksia on biologisesta todellisuudesta nousevan rodullisen identiteetin systemaattisella mitätöimisella. Kysehän ei ole mistä tahansa yhteiskunnasta, vaan valtioista, joissa "hallitseva" enemmistö, alkuperäisväestö, on manipuloitu luopumaan etnisestä identiteetistään ja siten sukupolvia jatkuneesta oikeudestaan omaan etniseen kotimaahansa. 

Kansalaisten enemmistön halveksumassa kulttuuriliberaalissa nomenklatuurassa (mm. toimittajat)  ei kuitenkaan tuomita kategorisesti kaikkea etnosentrisyyttä. Siksi heidän suustaan ei juuri koskaan kuulla tuomitsevia lausuntoja juutalaisten, japanilaisten, tiibetiläisten, zimbabwelaisten ym. rodullisesta itsepuolustuksesta. He eivät myöskään vaadi Japania tai Israelia ottamaan diversiteetin nimissä miljoonia mustia afrikkalaisia maahansa, koska se olisi kulttuuri-imperialismia. Niin ikään kellään heistä ei ole rohkeutta vaatia afrikkalaisen pitämistä japanilaisena vain siksi, että tämä on jollain keinolla onnistunut pääsemään nousevan auringon maahan. Mutta silloin kun kutsumaton kongoidi astuu Eurooppaan ja Suomen maaperälle, "intelligentsijalta" löytyykin kummasti julkeutta vaatia tulijan pitämistä suomalaisena, jos tämä vain haluaa sellaiseksi identifioitua. Muuttujat muutettuina: sama laki ei pädekään kaikille.

On jokseenkin hirtehistä, että laatujournalistina ylpeästi esiintyvä Johanna Korhonen rääpii viimeisimmässä ohjelmassaan valkoista identiteettiä, vaikka juuri hänet tunnetaan pahamaineisena seksuaalivähemmistöjen identiteettipoliitisena nillittäjänä aina oikeusasteita myöten. Vaikka journalistien arvostus huitelee jossain juristin ja velanperijän välimaastossa, Korhonen on valinnut ohjelmansa nimeksi Journalisti Johanna. Aikaisempi ohjelman nimi Valkoista valoa meni viime vuonna vaihtoon, koska muotiaatteita seuraava Korhonen ilmeisesti kavahti siinä esiintynyttä sanaa valkoinen. Ohjelman nimen muuttumista voi arvuutella, mutta koskaan ei pidä aliarvioida niin sanotun edistyksellisen väestönosan etnomasokistista hypersensitiivisyyttä tietyissä sanavalinnoissa. 

Vasemmistoliberaaleja besserwissereitä lukee kuin avointa kirjaa. Kun Korhonen ohjelmansa alussa kertoi lastenvaunuja työntävästä nuoresta suomalaisnaisesta, jonka t-paidassa luki White Trash Mom – Valkoisen roskaväen äiti – tiesi välittömästi, mistä intersektionaalisen feministin kenkä tällä kertaa puristi. Itseironisesta haukkumanimestä huolimatta Korhosta ärsytti t-paidassa se, että alaluokkainen nainen kehtasi tuntea ylpeyttä syntyperästään, jonka hän puki muotoon: "Vaikka ei mitään muuta oltaisi, ollaan kumminkin valkoisia". 

Keskiluokkaisen pseudoakateemisen (evoluutioteoria ja genetiikka selvästi hakusessa) journalistin mielestä alaluokan valkoisilla ei saisi olla mitään yhteisesti jaettua ylpeyttä, varsinkin, jos se sotii pienen hallitsevan luokan monikulttuuri-ideologiaa vastaan. Heillä on ilmiselvästi sydämetön halu riistää valkoiselta köyhältä se viimeisinkin positiiviseksi koettu aito identiteetti, jotta sen tilalle voidaan istuttaa merkityksetön samaistumishalu massaviihteen pallopelijoukkueisiin tai aisankannattajuus mustien "tähtien" edessä. Ainoastaan totalitaristinen globalisti-egalitaristi voi pitää ajatusrikollisena sellaista, joka ei halua muuta kuin elää kaikessa rauhassa kaltaisensa väestön parissa.

Miksi Korhonen sitten näkee ongelmallisena vain valkoisten etnosentrismin, vaikka kaikilla kulttuureilla ja etnisyyksillä on poikeuksetta tapana nähdä oma yhteisönsä ylivertaisena? Taustalla lienee rasismin kieroutunut muoto, jossa se kohdistetaan itsetuhoisesti omaa rotua kohtaan. Tämä taas juontuu eurooppalaisten keskuudessa syntyneestä universalistisesta ajattelusta, jonka ylläpitämiseksi valkoisten saavutukset pitää eri tekosyillä esittää huonossa valossa, jotta abstraktissa "ihmiskunnassa" havaitut tosiasialliset erot saadaan näyttämään olemattomilta. 

Vastaavasti tasa-arvokiihkoilijat eivät ole huolestuneita mustan ylivallan harjoittajista, koska ymmärtävät sanomattakin, ettevät nämä väitteillään uhkaa vakavasti tasa-arvoideologian haurasta perustaa. Tasa-arvoa vastaan sotii sekin, että universalistiset ja egalitaristiset filosofiat ovat syntyneet vain valkoisten keskuudessa, jolloin niitä voi pitää osoituksena paheksutusta valkoisesta ylivallasta.

Korhosen kaltaiset globalistien hyödylliset universalisti-idiootit rehvastelevat mielellään "syvällisesti ymmärretyllä" tasa-arvoidelogiallaan, mutta tuntevat samalla ylemmyyttä niitä kohtaan, jotka eivät jaa heidän taikauskoaan. Tätä voi pitää narsistiseen erottautumiseen tähtäävänä vanhakantaisena luokka-ajatteluna, joka on paradoksaalisesti kääritty tasa-arvoideologiaan. Journalisti Johannan tämänkertaisen jakson retoriikkassa viestittiin kanssaliberaaleille paljon muutakin, mutta silti kaikessa kuului sama omahyväinen oikeassa olemisen varmuus, joka erottaa hänenlaisensa Hyvät Ihmiset väärinajattelevista.

Toimittajan yksipuhelun punaisena lankana toimii eri muodoissa toistettu hokema rotukäsityksen vanhanaikaisuudesta ja sen kumoutumisesta "jo sata vuotta sitten". Liberaalien retoriset keinot ihmiskunnan  geneettisen erilaisuuden kiistämiseksi, rotudenialismissa, ovat tylsämielisyydessään kerta toisensa jälkeen samat kuin nojatuolitutkijoilla vuosisata sitten. Myös Korhonen on noukkinut ohjelmaansa täkyn sieltä täältä, mutta kokonaisuutena hänen rotudenialisminsa on vielä kömpelömpää kuin Ylen "tiedetoimittaja" Anniina Walliuksella, jonka roduttomuusopista Yle Watchissa on kirjoitettu mm. artikkelissa Ylen hämärät rotuopit. On huvittavaa, että journalisti Korhonen kahlaa läpi samoja latuja kuin Wallius sanoessaan:
Uudemman ymmäryksen mukaan ihmirotuja ei ole olemassa" (...) maapalolla elää vain yksi ihmislaji, Homo Sapiens. Ihmislajin edustajilla on kyllä hyvinkin erinäköisiä ulkonäköpiirteitä, mutta ne ovat vain pintaa: aivot, verenkierto, ruuansulatus, happiaineenvaihdunta ja muut elintoiminnot ovat kaikilla Homo Sapienseilla aivan samat. Sydämien, keuhkojen, liikuntaelinten ja aivojen samankaltaisuudet ohittava kirkkaasti sen, että Homo Sapiensit ovat keskenään jonkin verran eri näköisiä. 
Aivot, verenkierto, ruuansulatus, happiaineenvaihdunta ja muut elintoiminnot ovat 
toimintafunktioiltaan pitkälti samoja jopa eri lajeilla, mutta se ei tee niistä silti samanlaisia. Journalisti Johannan olkiukko-argumentilla voidaan toki jymäyttää tosiuskovia, joiden mielestä  evoluutio ei ole vaikuttanut ihmispopulaatioiden tiettyihin ominaisuuksiin lainkaan, vaan ainoastaan ulkonäköön. Se, ettei hän viittaa mihinkään erityisiin tutkimuksiin puolustakseen kantaansa vaan puhuu ylimalkaisesti "uudemmasta ymmäryksestä", on toki ymmärrettävää. Kirjoituksessa "Ylen hämärät rotuopit" annetaan tiedelinkit, jotka kertovat, etteivät ihmislajin erot ole pelkkää pintaa, vaan suurimmat eroavaisuudet löytyvät juuri erityisistä inhimillisistä piirteistä:
Ihmispopulaatioiden erojen redusoiminen pelkästään merkityksettömään mutta huomiota herättävään ihonväriin kuuluukin vain tasa-arvofundamentalistien retoriikkaan. Sen tarkoituksena on tietenkin viedä huomio pois muista paljon olennaisimmista rotueroista kuten testosteronitasosta, promiskuiteetista, yleisälykkyydestä, temperamentista, tunteiden säätelystä, itsehillinästä ja epäitsekkyydestä.
Saattaa olla, että Korhosen "uusin ymmärrys" on peräisin tieteelliseksi
 huijariksi osoittautuneelta paleontologi Stephen Jay Gouldilta. Yle Watchin kirjoituksessa Koneen säätiö palkitsee suomalaisuuden mitätöijän, Yle myötäilee sivutaan liberaalin valtamedian ylistämää Gouldia, joka syyllistyi tiedevilppiin ajaessaan tasa-arvoideologiaansa:
Kohukirjassaan Gould väittää, että ihmispopulaatioden kallojen kuutiotilavuuseroja (eli aivojen kokoeroa) tutkineet Samuel George Morton (1799–1851), Louis Agassiz (1807–1873) ja Paul Broca (1824–1880) olisivat perustaneet löydöksensä metodologiseen virheeseen tai jopa harkittuun tieteelliseen huijaukseen. Vaikka liberaalimedia ymmärrettävästi ylisti kirjaa, se sai tiedeyhteisössä heti tuoreeltaan kovaa kritiikkiä, jota kuvaa osuvasti Harvardin yliopiston bakteerifysiologian professori Bernard D. Davis artikkelissaan "Neo-Lysenkoism, IQ and the press" (The Public Interest, 1983).

Sittemmin jopa vasemmistoliberalismin tunnetuin lippulaiva, New York Times, on joutunut tunnustamaan Gouldin virheet ja ideologiset sokeat pisteet. Valitettavasti Suomessa tällaista itsekritiikkiä ei ole näkynyt, vaan esimerkiksi Helsingin Sanomat on näihin päiviin asti puolustanut Gouldin epätieteellistä ideologiaa. Ei siis ihme, että maamme humanistinen lukeneisto on edelleen täysin pihalla siitä, mitä luonnontieteet ja niiden apuna olevat deduktiiviset tieteet paljastavat ihmisten älykkyyden perinnöllisyydestä, sen mittauksesta sekä ihmispopulaatioden (genettisten klusterien so. "rotujen") erilaisuudesta.
Korhosen retorisen harhautuksen keihäänkärkenä on puhe valkoisesta ihonväristä ikään kuin eri maantieteellisten populaatioiden jo silmin nähtävät erot olisi redusoitavissa pelkkään ihonväriin. Jokainen voin kontollaan asettaa rinnakkain kuvan albiinoneekeristä ja valkoisesta eurooppalaisesta ymmärtääkseen, että ulkonäön suhteen ihonväri on itse asiassa hyvin vähäpätöinen ero. Ihonväristä kuten "valkoihoisista" puhuvat lähinnä toimittajat, jotka yrittävät uskotella suurelle yleisölle ihmisten eroavaisuuden löytyvän vain triviaalista ihonväristä. Toimittajat ovat löytäneet hengenheimolaisia pääasiassa evoluutioteorian hylänneiden sosiaalitieteiden tutkijoista. Yksi tunnetuimmista tämän alan poleemikoista Suomessa on sosiologi Lena Näre, jonka pyrkimys kumota populaatioerot ei perustu muuhun kuin moraaliseen tuohtumukseen "rasisteista".

Geneettisesti merkitsevät erot löytyvät esimerkiksi mitattavasta yleisälykkyydestä, jonka tuloksia egalitaristit eivät ole kyenneet kiistämään. Korhonen jättää tämä kysymyksen kokonaan käsittelemättä, vaikka materiaalista tuskin on pulaa kuten YouTubesta löytyvä aikoinaan Ylessä esittety professori Tatu Vanhasen haastattelu. Sen sijaan Korhonen näkee eron vain ihonvärissä ja suuremmissa geneettisissä eroissa hän viittaa pelkästään valkoisten parin prosentin neandertalinihmisen perimään, joka puuttuu Saharan eteläpuolisilta mustilta. Samalla hän unohtaa kuitenkin kertoa, että neandertalilaista perimää löytyy myös aasialaisilta, mikä asettaa mustat erilleen muusta ihmiskunnasta. 

Ohjelmassaan hän on silti valmis väittämään, että valkoisten eurooppalaisten menestys ja varallisuus perustuu historialliseen sattumaan, jonka vuoksi esimerkiksi mustat olisivat yhtä hyvin voineet hallita maailmaa. Todennettujen kognitiivisten kykyjen ja havaittujen kulttuurisaavutusten perusteella tämä olisi hyvin epätodennäköistä, josta kertoo jo se, että Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eivät keksineet itsenäisesti edes pyörää saati luoneet korkeakulttuuria kirjoitettuine kielineen. Tämä selittää myös sen, miksi he eivät löytäneet maailmaa vaan maailma löysi heidät. 

Toinen Korhosen ohjelmassa käytetty retorinen hämäys on puhe valkoisesta ylivallasta, joksi hän ilmiselvästi katsoo kaiken nationalismin riippumatta mitä siinä sanotaan eri populaatioista, niiden eroista ja arvosta. Journalisti Johanna niputtaa valkoisen identiteetin puolustamisen Hollywoodin kuvastoon kuuluvaksi punaniskaiseksi klaanilaisuudeksi ja päätyy johtopäätökseen, jolla hän samaistaa todennetun eriarvoisuuden kuten eri populaatioiden kiistattomat psykometriset äo-mittaustulokset litteä maapallo -teoriaan:
valkoinen ylemmyys on auttamattoman vanhentunut idea. Se on ideana vähän samaa tasoa kuin idea maapallosta litteänä lättynä.
Valtamedian toimittajat kutsuvat jopa tavallisia patriootteja valkoisen ylivallan kannattajiksi, vaikka ääritapauksissakin kyse on vain halusta valkoisen yhteisön itsesäilytykseen ilman sen kummempaa tarvetta ylivaltaan. Tälläisessa uutisoinnissa media käyttää retorista olkikukkoa, jonka avulla terve kansallisen itsesuojelu rinnastetaan rodullisen ylivallan harjoittamiseen. Jos tätä logiikkaa noudatetaan johdonmukaisesti, tiibetiläisiä isänmaanystäviä on pidettävä tiibetiläisen ylivallan kannattajina.  Tai jos asuntooni tunkeutuu kutsumattomia ihmisiä, pitäisikö silloin oikeutettua itsepuolustusta kutsua oman kodin ylivallan harjoittamiseksi? 

Niin sanotut liberaalit katsovat kansallisvaltion ylläpitämisen ja säilyttämisen olevan normaalia politiikkaa Aasiassa ja Afrikassa, mutta valkoisten harjoittamana he pitävät sitä psykopatologisena oireena kuten professori Kevin MacDonald kuvaa asiaa osuvasti tutkimuksessaan The Culture of Critique: An Evolutionary Analysis of Jewish Involvement in Twentieth-Century Intellectual and Political Movements

Jutustelunsa puolivälissä Korhonen aloittaa matalamielisen puoluepolitikointinsa tölvimällä inhokkina pitämiään perussuomalaisia miespoliitikkoja (lesbofeministiltä tämä on tuskin sattumaa). Esimerkiksi kansanedustaja Ville Taviota hän pitää vasemmistomuodikkaasti kulttuurirasistina, koska tämä ei katso orjuuden ja naisten sukupuolielimien silpomisen sallivien kulttuurien olevan yhtä arvokkaita kuin ne kieltävä eurooppalainen kulttuuri. 

Ohjelmansa loppupuolella journalisti on harmistunut laajalle levinneestä ajatuksesta kansanvaihdosta, jonka on väistämätön seuraus vapaasti jatkuvasta maahanmuutosta. Kansanvaihtoteorian kannattajat ovat kuulemma huolissaan siitä, että sadan vuoden päässä Suomessa ei puhuttaisikaan suomea vaan arabiaa ja somalia. Tähän Korhonen vastaa mielestään nerokkaasti, että "'äidinkieli ei ole geneettinen ominaisuus vaan opittu taito", jonka vuoksi väestönvaihdosta huolestuneiden pitäisi puhua kielten opetuksen puolesta niin huoli hälvenisi. Väestön erilaisuus kuitenkin huolettaisi edelleen, mutta tämäkin olisi turhaa, koska "Kalevalaa pystyy lukemaan ruskeillakin silmillä". 

Toimittaja esittää siis vakavalla naamalla suomalaisen kulttuurin ja mielenmaiseman pysyvän tismalleen samanlaisena vaikka maata asuttaisivat vain kongolaiset. Yhtä lailla voitaisiin olettaa, että japanilaisten vaihtaminen Australian alkuasukkaiisin tekisi Japanista tulevaisuudessa samankaltaisen mitä se on nyt. Uskottavaa? Populaatioiden radikaalissa muuttamisessa (Stalin anyone?) on se ikävä piirre, että sen voi tehdä vain kerran. Talousjärjestelmän voi vaihtaa tai korjata monta kertaa, mutta egalitaristien idealistien kokeilun epäonnistuttua vahinko on peruuttamaton. Diversiteetti vähenee ja kulttuurit muuttuvat päälle vyöryvän populaation kulttuuripyrkimysten näköisiksi. Tällöin suomalaisen väestön vaihtuminen suomea puhuviksi afrikkalaisiksi ei säilyttäisi Suomea, vaan muuttaisi maan ennen pitää tyypilliseksi afrikkalaiseksi, jonka hirveyttä afrikkalaiset sieltä pakenevat...

"Valkoiseksi roskaväeksi" tulemisessa on Korhosen mukaan kysymys pelosta, jonka vuoksi köyhtynyt valkoinen amerikkalainen yrittää koota arvokkuutensa rippeet ja pitää meteliä siitä, että on kaikesta kurjuudestaan huolimatta sentään valkoinen. Toimittajan yksilöpsykologisiin ennakkoluuloihin ei mahdu, että suurin osa ihmisistä haluaa elää kaltaistensa parissa  ilman sen kummempaa antipatiaa muita kohtaan. Tätä Korhonen pitää globalisoidussa maailmassa kuitenkin mahdottomana ikään kuin ihmisvirtojen kulkeutuminen mantereelta toiselle olisi ihmisistä riippumaton luonnonlaki tai ilmiö kuten sade. 

Ratkaisuksi "valkoiselle roskaväelle" toimittaja ehdottaa globalistienkin suosittelemaa keinoa: antautumista. Tosin Journalisti Johanna käyttää kiertoilmaisua "sopeutuminen", mutta käytännössä se tarkoittaa luovuttamista, aisankannattajuutta, rajallisten resurssien antamista hymyssä suin vieraspopulaatioiden vapaamatkustajille. 

Aivan lopussa esitetyssä tasa-arvon korkeaveisussa kuului oikeastaan kaikki se mikä on länsimaisessa sivilisaatiossa vialla. Korhonen on tyyppiesimerkikki humanistisesta korkeakoulutetusta vasemmistoliberaalista, jolla on uskomaton kyky valehdella itselleen silloin  kun empiirinen todellisuus ja ruusunpunainen idealismi ovat ristiriidassa.