YLE JÄLJITTÄMÄSSÄ PAINAJAISEKSI MUUTTUNUTTA AMERIKKALAISTA UNELMAA

Yle TV1, 25.1.2021 klo 19.00. Historia: Rajoja rikkovat astronautit

Avaruuden valloitus oli kahden suurvallan, Amerikan ja Neuvostoliiton, keskinäinen kilpailu kylmän sodan aikana. Mutta avaruusohjelman piti myös heijastaa modernin ajan tasavertaista henkeä. Miten rotujen välinen tasa-arvo toteutui avaruuskilvassa? T: Brook Lapping Productions/Smithsonian Channel, Yhdysvallat HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Vasemmistoliberaalien totalitaristinen tasa-arvoteatteri näkyy etenkin rotukysymyksessä, josta on tullut heille suorastaan nolo pakkomielle. Ylen tämän kertaisessa Historiadokumentissa "Rajoja rikkovat astronautit" (Black In Space: Breaking The Color Barrier, 2020) hekumoidaan mustien pääsystä avaruuteen ikään kuin todisteena ihmispopulaatioiden täsmälleen yhtäläisistä kyvyistä. Ei ihme, että hirmuvaltio Neuvostoliiton perverssit sosialistiset arvot näyttäytyvät dokumentissa suorastaan upeina ja tavoiteltavina.

Katsojalle ei haluta vahingossakaan muistuttaa, että omin avuin mustat eivät olisi päässeet avaruuteen koskaan, sillä sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton avaruusohjelmat olivat yksinomaan valkoisen faustisen miehen ja mielen tuotoksia. Itse asiassa avaruudenvalloitusprojektin merkittävimmät kehittäjät olivat kansallisossialistisen Saksan rakettipioneereja kuten Amerikan kansalaisuuden saanut raketti-insinööri Wernher von Braun, jolla oli johtava rooli kuumatkojen aloittamisessa. Saksalaisiin insinööreihin verrattuna vasta 1980-luvulla avaruuteen lennätetyt muutamat mustat ovat pelkkiä monikulttuuri-ideologian maskotteja niin idässä kuin lännessä.

Avaruusohjelmat eivät tarvitse menestyäkseen mustia, mutta monikultturismin läpäisemälle valtamedialle he ovat elintärkeä propaganda-ase amerikkalaisen sulatusuuni-ideologian puolesta. Toimittajat ja viihdeteollisuus ovat valmiita vääristämään jopa historiaa, jotta valkoisten saavutukset saataisiin näyttämään yhteiseltä multikulturaalisilta ponnistukselta. Viime vuosien eräs räikein Hollywood-tuotanto tästä on elokuva Hidden figures, jossa muutamat NASA:ssa 1960-luvulla työskennelleet mustat naiset kuvataan merkittäviksi tekijöiksi avaruusohjelman onnistumiselle.

Illan dokumentti ei voinut väistää Challenger-sukkulan lähettämistä avaruuteen vuonna 1986. Sen kun piti olla monirotuiseksi pakotetun amerikkalaisyhteiskunnan huippuhetki. Challengerin miehistö oli todellinen monikultturistinen märkä uni, jota tiedotusvälineet hehkuttivat kuukausia ennen sukkulan lähettämistä: se koostui mm.  kahdesta mustasta, juutalaisesta, itä-aasialaisesta ja (valkoisesta) naisesta. Dokumentissa sukkulan räjähdys kuvattiin "kansakunnan" yhteisenä suruna, mutta näin jälkeen päin se näyttää vain monikultturismin symboliselta epäonnistumiselta konkreettisessa maailmassa.   

                                                       ***********************

Yle Podcast, tammikuu 2021, KC Karemo: Miksi kannatat edelleen Trumpia, Juha Ahvio?

Teologian tohtori Juha Ahvio oli Tuomas Karemon vieraana Kulttuuricocktailin radiolähetyksessä nelisen vuotta sitten puolustamassa Trumpia, kun tämän kausi presidenttinä oli alkuvaiheessa. Millaisena Ahvio näkee Trumpin kauden nyt? Mikä saa hänet kannattamaan edelleen Trumpin politiikkaa? Linkki ohjelmaan.

Maamme valtamediassa uskottavat Donald Trumpin politiikan kannattajat pääsevät harvoin ääneen. Viime vaalien aikaan kenties ainoa Trumpin julkinen ymmärtäjä oli dosentti Markku Ruotsila, joka pyrki kärsivällisesti selittämään Amerikan hiljaisten kannatuksen konservatiivina pidetylle Trumpille. 

Toisin kuin virallisen selitys antaa ymmärtää, Trumpin kannattajat eivät ole pahantahtoisia mielipuolia, vaan huomattava kansanosa, joka on huolissaan kulttuurisesta ja taloudellisesta alasjosta mitä sosialistiset liberaalit ovat maalle viime vuosikymmeninä tehneet. Viimeksi viikonloppuna Länsi-Savo ja Uusisuomalainen julkaisivat Ruotsilan poikkeuksellisen suorasanaisen haastattelun. Siinä hän kertoo muun muassa, että 

Häviävän harva Trumpia äänestäneistä yli 74 miljoonasta kuuluu tähän äärioikeistoon. Mutta sen väkivalta on ilmentymä paljon laajemmasta huolesta – syvästä eksistentiaalisen uhan tuntemuksesta – jonka demokraattien vaalivilppiepäilyillä sävytetty valtaanpaluu ja vaalilupaukset ovat synnyttäneet puolessa kansakuntaa.

Ennusmerkit oli nähtävissä jo pitkään, mutta niistä ei suostuttu raportoimaan Suomessa.

Kyse on periaatteista, arvoista, uskosta, tunteista ja vakaumuksista. Kyse on kahdesta täysin erilaisesta käsityksestä siitä, mikä tekee elämästä ihmisarvoisen ja mikä on hyvän yhteiskunnan olemus. Noin puolet amerikkalaisista haluaa vain olla rauhassa, säilyttää perinteisen elämäntapansa, menestyä omalla työnteollaan, luottaa Jumalaan ja vapaaseen markkinatalouteen, ajatella omia ajatuksiaan ja puhua omantuntonsa mukaan ilman nimittelyä mielenvikaisiksi, rasisteiksi, fasisteiksi tai nais- ja homovihaajiksi.

Toinen puoli Amerikkaa taas uskoo, että valtion tulee hoivata ja huoltaa kehdosta hautaan, opastaa ajattelemaan ”oikein” ja rangaista ”vääristä” sanoista, ostaa veroilla ja velalla aina uusia etuisuuksia, kahlita elinkeinoelämää sääntelyllä ja voimauttaa etnisiä ja sukupuolivähemmistöjä sekä maahanmuuttajia.

(...) Konservatiivisesti ajattelevilta ollaan viemässä pääsy sosiaaliseen mediaan. Heitä ollaan erottamassa työpaikoiltaan ja heidän pankkitilejään ollaan sulkemassa. Demokraattipuolueesta vaaditaan julkista puhetta sensuroivan valtiollisen viraston perustamista. Valtiollisen PBS-televisioyhtiön edustaja ehdotti Trumpin kannattajien lasten eristämistä uudelleenkoulutusleireihin.

Toinen silloin tällöin mediassa näkyvä uskottava asiantuntija Trumpin politiikan puolesta on teologian tohtori Juha Ahvio. Hänen tukensa Trumpille perustuu pitkälti vasemmistoliberalismin ja kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan vastustamiseen. Trump ei ole Ahviolle ihanteellinen valtionjohtaja, mutta hän oli pitkiin aikoihin presidentti, joka haastoi "liberaalin" eliitin ja sen hellimät tabut. 

Toisin kuin media massoille syöttää, Trump ei aloittanut kulttuurisotaa, vaan ainoastaan haastoi äänestäjiensä tukemana tuon sodan 60-lukulaiset sytyttäjät. Juuri tämä sai globalismiin kiinnittyneen vanhan vallan niin mediassa ja kuin politiikassa raivoihinsa. Juha Ahvion näkemykset näistä juurikysymyksistä ovat harvinaista herkkua Ylen ääniaalloilla ja podcastissa. 

YLEN "RASISMINVASTAINEN" AKUUTTI-OHJELMA LEVITTÄÄ SUOMALAISVASTAISTA RASISMIA

Yle TV1, 20.10.2020 klo 20.00, Akuutti: Rasismi sairastuttaa jokaisen

Emma-palkittu artisti Jesse Markin on kohdannut rasismia monessa muodossa. Omaa vihaansa hän käsittelee musiikin kautta. Entinen natsi Esa Holappa havahtui muuttamaan omaa suuntaansa tyttären syntymän myötä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Maailmassa on sekä rakenteellista että yksilön biologiaan perustuvaa rasismia. Rakenteellinen rasismi voi olla vieraspopulaatioon kohdistuvaa syrjintää tai kuten nykyään länsimaissa, hallitsevan monikulttuuri-ideologian kannattajien kantaväestöön kohdistamaa vihamielistä väestöpolitiikkaa tuottamalla maahan kilpailevia vieraspopuulaatioita. Yksilön "rasismi" on puolestaan terve vaistomainen reagointitapa, jolla varjellaan oman yhteisön koskemattomuutta. Rasismista pitää erottaa vielä systemaatinen rotusyrintä, jota ilmenee lähinnä Lähi-Idän, Afrikan ja Aasian monietnisissä autoritäärissä maissa. 

Teemastaan huolimatta illan terveysohjelma (sic) Akuutti ei ollut rasisminvastainen, koska siinä valkoiset suomalaiset rotueroteltiin värillisistä ja tuomittiin moraalisesti rasisteina. Tutun sanonnan mukaan antirasismi on koodisana valkoisten vastaiselle rasismille, mikä kävi selväksi myös tässä ohjelmassa. 

Akuutin toimittaja Risto Kuusiston haastattelema mulattitaustainen terapeutti Michaela Mouan mielestä suomalainen ei saisi kysyä ulkoeurooppalaisen näköiseltä mistä tämä on kotoisin, koska hän syyllistyy tällöin mikroaggressioon. Mousa näyttääkin pitävän jokaisen Suomen kamaralle astuneen olevan halutessaan suomalainen. Muuttujat muutettuina: tämä tuskin kävisi toiseen suuntaan vaikkapa Zimbabwessa, Israelissa ja Japanissa.

Rasismin uhreja auttava terapeutti oli erityisen huolissaan romanien ja mustien afrikkalaisten kohtaamasta kasvavasta (tilastolähde?) rasismista. Mousan rasistisen antirasistiseen työsarkaan ei luonnollisestikaan kuulu  mustien rasistiraiskaajien uhreiksi joutuneet valkoiset naiset, koska valkovihamielisen intersektionalismin mukaan valkoinen ei voi olla uhri.  

Ohjelmassa toistettiin valtamedian informaatiosodan tuttua kaavaa, jossa lähtökohtaisesti vain valkoinen kantaväestö "syyllistyy" rasismiin kun taas muunrotuiset ovat pääsääntöisesti uhreja. Asenne on itsessään rasistinen, koska se esittää valkoiset muista roduista poiketen yhteisönsa rodullisina varjelijoina eli rasisteina, vaikka kaikki tilastotiedot ja arkiset havainnot puhuvat toista. Kymmenen rasistisimman maan kärjestä ovat Libya, Palestiina, Intia, Thaimaa, Libanon, Ecuador, Jemen, Turkki, Malesia ja Bahrain, kaikki maita, joita ei tunneta median paasaamasta valkoisesta ylivallasta.

Akuutin pääosassa oli Afrikan Liberiasta Suomeen käenpoikana salakuljetettu Jesse Markin, joka tunnetaan infantiilia räppiä papattavana huuliveikkona. Lapsenomaisen iloinen Markin oli tarkkaan valittu henkilö, sillä kukapa voisi olla jatkuvasti Hangon keksinä hymyilevää mustaa miestä vastaan. Rasismiteeman rajaaminen sopivilta osin pelkäksi yksilökysymykseksi kuului selvästi ohjelman ideologiseen agendaan, sillä näin voidaan sivuuttaa väestöryhmien aidot etniset ja kulttuuriset ristiriidat. 

Tuskin kellään on mitään mustia yksilöitä vastaan ilman erityistä syytä, mutta massainvaasioksi yltyneessä maahanmuutossa ei olekaan kyse yksilöistä vaan vieraspopupaatioista, jotka jatkuva virtana tulevat matemaattisella varmuudella syrjäyttämään alkuperäisväestön. Toisaalta ohjelmassa psykopatologisoitu yksilön rasismi on tässä yhteydessä normaali reaktio epäterveeseen maahanmuuttotilanteeseen, joka on synnytetty lyhytnäköisellä ja idelogisesti harhaisella politiikalla.

Jakson nimenä käytettyä rasismi sairastuttaa jokaisen perusteltiin sillä, että rasismin kohteen lisäksi "rasisti" altistuu mm. verenpainetautiin, sydän- ja verisuonisairauksille ja aivoinfarktiriskille. Sanomatta jäi, että rotujen olemassolon tunnustavassa rasismissa ei välttämättä edellytetä vihaa, joten fysiologista sairausalttiuttakaan ei pääse syntymään. Mikäli terveysväitteissä on jotain perää, kertoo se vain siitä, että ympäristö on väärässä eikä ihminen. Riskiä sairastumiselle ei ole silloin kun omassa elinpiirissä ei liiku kutsumatonta vierasta väkeä, joiden intressit ovat jossain muualla kuin omassa yhteisössä. Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiven 1990-luvulla lausumat sanat ovat tässä yhteydessä syytä ottaa taas esille: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

Psykologi Juha Mertanen samaisti muitta mutkitta rasismin ja vihan, joilla hän näkee yhteyden tiettyihin fysiologisiin sairauksiin. Toimittaja Kuusisto kysyi vielä Mertaselta, että jos katsoja haluaa "onnellista ja perempaa" elämää eli pois rasismista ("vihasta"), niin miten hänen pitäisi silloin toimia. Poliittisesti vasemmistoliberaali Mertanen toisti "ratkaisuksi" tieteellissti kyseenlaista kontaktiteoriaa, jossa kanssakäyminen muukalaisen kanssa vähentäisi automaattisesti rasismia eli "vihaa". Tosiasiassa yksilön mielenrauha ja yhteiskuntarauha voivat toimia aidosti ja kestävästi vain sopivan homogeenisessä yhteisössä, jossa keskinäinen luottamus ilman vapaamatkustajaongelmaa on vahvinta.  

Kuultiinpa ohjelmassa vielä etnomasokistisen antirasismin mannekiiniksi ryhtynyttä Henrik Holappaa. Tämä surullisenkuuluisa opportunistinen takinkääntäjä vaikutti haastattelussa entistäkin väsyneemmältä. Kantaväestön intressille vihamielisen järjestelmän huorana toimimisen täytyy olla raskasta. Hänen selityksenä omasta rasismistaan olivat argumentaviivista tyyppiä olkiukko, jossa entiset näkemykset selitettiin epäuskottavan karkeassa ja yksinkertaistavassa valossa. Ei sanakaan niistä pitkistä ja perusteellisista analyyseistä, joilla hän selitti  massiivisen väestönvaihdon dramaatisen vaikutuksen Suomelle ja Euroopalle. 

Aivan lopussa toimittaja hehkutti monietnisessä ruokapöydässä monikulttuurisuuden ihanuutta ja välttämättömyyttä. Kuusisto tuli jopa väittäneeksi, että taloudellisesti kukoistavat maat ovat monietnisiä. Kommentti paljasti, että toimittaja on niellyt karvoineen päivineen globalistisen ajattelumallin, jossa juuristaan ja kulttuuristaan tietoisilla yhteisöillä ei ole nykyisessä ryöstökapitalismissa sijaa. Ihmisten toivotaan olevan pelkkiä globaalitalouden rattaisia pyöriviä juurettomia kuluttajia, joita voidaan siirrellä voitontavoittelua silmällä pitäen maasta toiseen. Tämä malli näyttää sopivan myös hyvin tiedostaville vasemmistolaisille, joita erityisesti toimittajista on suurin osa.

Illan Akuutti oli yksi monista pseudotieteellistä propagandaa käyttävistä Ylen ohjelmista, jossa hyökätään suomalaisten etnistä olemassoa vastaan nyt ja tulevaisuudessa. Ohjelman päätarkoitus on oikeuttaa pidäkkeettä jatkuva maahanmuuttoinvaasio, joka ei ole muuta kuin suomalaisiin kohdistuvaa rasismia ja lopulta etnistä tuhoamissotaa "rauhanomaisin" keinoin.

LONTOOSSA JA HAAGISSA TEHTIIN TAAS MONIKULTTUURIA

Jännittävän eksoottinen etninen säpinä se vain jatkuu Euroopan kaduilla. Mihinpä se katoaisi niin kauan kuin kansakuntien avainasemassa olevat petturit jatkavat kuolleena syntynyttä monikulttuurikokeiluaan, jota myös Kalergi-suunnitelmaksi kutsutaan.

Uutistoimistot maailmalla ovat kertoneet kahdesta matalan kynnyksen terroristi-iskusta Lontoossa ja Hollannin Haagissa, joissa tummapintaisten murhaajien myötä Black Friday -ostosorgiat muuttuivat kirjaimellisesti mustaksi perjantaiksi. Ensimmäisestä iskusta kertoo Yle uutisessaan Lontoon veitsihyökkääjän tausta puhuttaa Britanniassa – 28-vuotias mies oli päästetty koevapauteen terrorismituomion jälkeen. 

Hieman poikkeuksellisen tapauksesta tekee se, että ainakin kaksi valkoista vääräuskoista murhannut Lähi-idän veijari oli samana päivänä ollut kutsuvieraana yliopiston seminaarissa, joka sattumoisin koski tuomioita kärsivien terroristien sopeuttamista yhteiskuntaan. Paljon ylistetty integraatio ei tekijän kohdalla taaskaan onnistunut, mutta poliitikot eivät silti halua tehdä tästä oikeita johtopäätöksiä, vaan ovat valmiita jatkamaan monikulttuuria viimeiseen veitsen iskuun asti.

London Bridgen terroristi.

Hollannin Haagissa on tilanne vielä päällä, sillä ainakin kolmea sivullista vakavasti haavoittanut pohjoisafrikkalainen mies on edelleen vapaalla jalalla. Toistaiseksi Yle kertoo iskusta sangen hatarin tiedoin uutisessaan Useita alaikäisiä loukkaantunut puukotuksessa Haagissa Hollannissa – tekijää etsitään. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Haagin pääostoskadulla puukkohippasille ryhtynyt jihadisti oli perinteisellä islamistisella joulutuulella nähdessään niin paljon vääräuskoisia kristittyjä lampaita. Monikulttuurin rautaisen kohtaamislain mukaan kanta-asukkaat menettävät matemaattisella todennäköisyydellä ennen pitkää henkensä uusille reviirin valtaajille. 

Tällä kertaa negatiivisessa lottoarvonnassa siipeensä saivat kirjaimellisesti todella pehmeät kohteet, alaikäiset lapset. Perusmuslimien sankareina pitämille islamistiterroristeille kaikki vääräuskoiset ovat yhtä arvottomia, joten heille avuttomien lasten surmaaminen ei tuota ongelmia. 

Ainoa ratkaisu poistaa islamin imperialistiseen logiikkaan kuuluva väkivalta Euroopasta, on karkoittaa muukalaiset, jotka tuota vihamielistä uskontoa harjoittavat. Oikeastaan tämäkään ei riitä, sillä arjen väkivaltaan kuten joukkoraiskauksiin syyllistyvät afrikkalaiset saattavat yhtä hyvin olla kristittyjä. Elleivät eurooppalaiset ole valmiita puolustamaan omaa elintilaansa kuten muut, on kohtalona maanosan uuskolonisaatio ja jääminen alistetuksi vähemmistöksi kotimaissaan. 

Punavihreät ja kosher-konservatiivit ovat rasistiksi leimautumisen pelossa valmiita uhraamaan kaiken, mutta jos hyvin käy, enemmistö kansasta voi jatkuvan muukalaisterrorin vuoksi nousta nopeasti voittamattomaan poliittiseen raivoon.

OULUN MONIKULTTUURIRAISKAUKSET – SYITÄ JA SEURAUKSIA

Yksi Oulun lapsiraiskaajista.

Diversiteetti ei toimi, sillä se estää eri etniteettejä rakentamasta kulttuuriaan omalla maantieteellisellä reviirillään. Vaikka indoktrinoidut länsimaalaiset eivät tunnusta enää kansojen olemassaoloa, vaan ainoastaan absraktin ihmisen, konfilktiin riittää, että uudet tulijat tunnustavat. 

Kun maahan on päästetty siinä uskossa ihmisiä, että he ovat vain pelkkiä yksilöitä erilaisine kulutustarpeineen, on muukalaisille annettu vapaat aseet käteen. Näin on syntynyt erikoinen yhteiskunnallinen pelitilanne, jossa uudet tulijat pelaavat häikäilemätöntä kollektivismiin perustuvaa peliään valtion yksilökeskeistä oppia vastaan. On selvää, kumpi puoli voittaa, varsinkin kun tulijoiden määrä alkaa ylittää kriittisen pisteen kuten on käymässä Ruotsissa, Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa.

Oulun moniin kymmeniin nousseet alaikäisten hyväksikäyttötapaukset kertovat karulla tavalla kollektivismin ja liberaalin yksilökeskeisyyden välisestä epäsymmetriasta. Kehitysmaalaiset tulijat eivät ota läsnäolollaan haltuunsa vain maantieteellistä tilaa, vaan pyrkivät kollektiivisesti hallitsemaan siihen kuuluvia ihmisiä. Tämä on nähty mm. Britaniassa etenevästä muslimien sharia-laista, josta on tullut jo osa puolivirallista lainkäyttöä. 

Suomessa ei olla vielä näin pitkällä, mutta Oulun tapaukset osoittavat, että kehitysmaiden muslimit ovat edenneet invaasion ensimmäiseen vaiheeseen. He näkevät kuinka suomalaisilta puuttuu kollektiivinen itsesuojelu, joten he voivat pitää melko rauhassa paikallisia nuoria naisia omaisuutenaan. Mikäli länsimaalaiset miehet toimisivat samalla tavalla Lähi-idässä kuin arabit ja mustat mustat täällä, miespartiot lynkkaisivat hyväksikäyttäjät välittömästi. 

Ennen toista maailmasotaa valkoiset miehet Euroopassa ja Yhdysvalloissa puolustivat naisiaan muukalaisraiskaajilta kovimman lain mukaan, mutta tänä vastuuttoman individualismin aikana kostotoimet ovat äärimmäisen harvinaisia. Muukalaiset tietävät tämän ja juuri se rohkaisee heitä entistä pöyristyttävimpiin tekoihin kuten joukkoraiskauksiin ja alaikäisten hyväksikäyttöön.

Länsimaiset ihmiset delegoivat yhteisöllisen vastuunsa viranomaisille ja kuvittelevat näin, että tuomioistuimet hoitavat vapaamatkustajina tulleiden muukalaisten synnyttämät ongelmat. Tästä kertoo tuore Ylen uutinen  Seksuaalirikossyytteiden käsittely alkoi Oulun käräjäoikeudessa – epäillyt rikokset tapahtuivat marraskuun puolivälissä. Mikäli suomalaiset näkisivät itsensä yhteisönä, joka puolustaa jokaista jäsentään, ulkomalaisten raiskauksest olisivat päättyneet jo pari vuosikymmentä vuotta sitten alkuunsa. Notkuvat lyhtypylväät olisivat antaneet rotumuukalaisille konkreettista informaatiota siitä, miten käy miehille, jotka koskevat suomalaisiin naisiin.

Aivan kaikki suomalaiset eivät ole sentään piiloutuneet individualismin kaapuun ja sulkeneet pois kollektiivista vastuutaan. Oman käden oikeus, vigilantismi, on merkki siitä, että maasta löytyy vielä kansalaisia, jotka eivät aio antautua EU-valtion sponsoroiman muukalaisinvaasion edessä.

Tästä kertoo viimeisin Ylen uutinen Oulun moskeijaan heitettiin viime yönä savukranaatti – moskeija on ollut toistuvan ilkivallan kohteena. Teko oli toki laiton, mutta toisaalta se osoittaa, että kyseessä on reaktio valtion turvapaikkapolitiikkaan, jota suuri osa kansasta pitää kyseenaalaisena, jopa illegitiiminä. Teon voi tuomita, mutta samalla pitäisi tuomita myös siihen johtaneet syyt. 

Monikulttuuri aiheuttaa sisäsyntyisesti sovittamattomia intressiristiriitoja, jotka ilmenevät konflikteina ja eskaloituvat lopulta sisällissodiksi ja kansanmurhiksi. Toisin kuin globalistit kuvitellevat, länsimaalaiset eivät ole vain individualisteja, vaan heissä elää edelleen syväkoodattuna uniikki DNA, jota ollaan valmiita puolustamaan vaikka väkivalloin.

SAKSAN PAKOLAISET: VALHE, EMÄVALHE, YLEN LEVITTÄMÄ JOS-TILASTO

Kun kaikkea perustellaan talouden lyhytnäköisellä hyötyajattelulla saadaan järjettömiä lopputuloksia. Taloususkovaisten logiikalla rakennetussa Ylen uutisessa Saksassa on onnistuttu siinä, mistä Suomessa vasta haaveillaan – Vuonna 2015 tulleista siirtolaisista yhä useampi on töissä lukijoita suostutellaan monikulttuurin ystäviksi sillä verukkeella, että Euroopan ulkopuoliset talouspakolaiset muka työllistyvät kovaa vauhtia ja vahvistavat näin Saksan taloutta. Tarkempi lukeminen paljastaa kuitenkin kirjoituksen todellisen agendan, joka on jatkuvan muukalaisvaasion oikeuttaminen. Tämän kehityksen vääjäämättömänä lopputuloksena saksalaiset tekevät itsensä tarpeettomaksi maahansa päästämillä vieraspopulaatioilla.

Nykysaksalaisten itsetuhoinen hulluuden riemumarssi näyttää käsittämättömältä ellei sitten oleteta kyseessä olevan anglosionistisen miehityshallinnon viivästyneestä Morgenthau-suunnittelmasta. Päämäärä näyttää ainakin olevan sama, koska kolmannen maailman invaasio muuttaa saksalaisten etnistä koostumusta siten, että edessä on taloudellinen kivikausi ja henkinen keskiaika. Tässä päivitetyssä Morgenthau-suunnitelmassa kehitysmaalaisten tuottama "taloudellinen pöhinä" on lopulta vain lyhytaikaista pintakohinaa, jolla tyynnytellään typertynyttä alkuperäisväestöä. 

Maahanmuutosta seuraavan henkisen suorituskyvyn laskusta on varoittanut mm. taustaltaan sosiaalidemokraattinen Saksan keskuspankin johtokunnan entinen jäsen Thilo Sarrazin  kirjassaan Deutschland schafft sich ab (2010, Saksa lopettaa itsensä). Oman lusikkansa tähän soppaan tuo vielä automaatio, joka tulee joka tapauksessa lopettamaan jo lähitulevaisuudessa alhaisen koulutustason väheneviä työpaikkoja, joista ulkomaalaiset kilpailevat jo nyt kantaväestön kanssa.

Suomessa toimittajat seuraavat tarkkana monikulttuurin etenemistä Saksan kaltaisissa rajun muukalaisinvaasion kokeneissa maissa. Ylessä tätä peruuttamattomalta näyttävää myllerrystä pyritään tietenkin kuvaamaan etupäässä positiivisessa valossa ja siksi Angela Merkelin hallinnon harjoittaman ulkomaalaispolitikan traagiset seuraukset selitetään parhain päin. Tosin Ylelle ei riitä se, että katastrofaalisesta turvapaikkapolitiikasta tehdään hyve, vaan tulevaisuus selitetään valoisana tilastollisella spekulaatiolla. Alussa mainitun uutisjutun insertissä kun kerrotaan, että

Ennusteiden mukaan vuonna 2020 noin puolet Saksaan tulleista miljoonasta siirtolaisesta on töissä. Mitä Saksassa oikein tapahtuu?

Ylen tilastollisessa propangandassa ollaan menty siihen pisteeseen, jossa vielä toteutumaton toiveajatelu kerrotaan ikään kuin jo toteutuneena tosiasiana! Mistään kovin uudesta uutisointi-ilmiöstä tässä ei ole kuitenkaan kyse, sillä maahanmuutosta kertoessaan Yle on turvautunut usein "jos tädillä olisi munat niin täti olisi setä" -tyyppiseen retoriseen harhautukseen. 

Kun Yle kertoo Suomeen saapuneiden kouluttamattomien vapaamatkustajien olevan kansantaloudellinen voimavara, sitä perustellaan lähes aina Jos-ajattelulla: Jos maahanmuuttajat työllistyvät, se vahvistaa kansantaloutta; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he tulevat kustantamaan suomalaisten eläkkeet; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he vaihtavat vanhusten vaipat vanhainkodeissa jne. Tarkkaamattomalle lukijalle tällainen puhe näyttää siltä, että maahamuuttajien työllistyminen on jo melkein käsillä ja se on tuomassa maallemme kultaa ja mirhamia. Kaikki käy hienosti kunhan maahanmuuttajat vain työllistyvät. Tämän jo melkein todeksi käyvän asian pikku esteenä on vain pieni kolmikirjaiminen sana: jos. Muuten kyllä.

Kuvitteellisten tilastojen lisäksi Ylen Saksa-jutussa epäilyttää myös jo tilastoidut tosiasiat. On vaikea uskoa Saksan työmarkkinatutkimusinstituuttin tilastoihin, kun se vetelee ennusteita hatusta tutulla Stetson-Harrison metodilla. Väitettä, jonka mukaan lähes joka neljäs elintasopakolainen olisi työllistynyt, ei perustella mitenkään, vaan lukijoiden silmille lätkäistään vain pelkkä luku, 250 000 "siirtolaista":

Mansoureh Kazemi ja Esraa Ali kuuluvat niihin Saksaan vuonna 2015 saapuneisiin siirtolaisiin, jotka löysivät Saksasta työpaikan kahden vuoden sisällä saapumisestaan. Kaikkiaan tämä onnistui joka neljänneltä tulijalta. Työpaikan on siis löytänyt noin 250 000 siirtolaista miljoonasta.

Vielä jokunen vuosi sitten valtamedian uutiset kertoivat, että Saksan yli miljoonasta uudesta tulijasta vain 34 000 on työllistynyt viimeisen vuoden aikana. On selvää, että viime vuosina näissä luvuissa on tapahtunut kasvua, mutta Ylen uutisten mainitsema luku vaikuttaa tilastokikkailulta. Tätä epäilystä tukee se, että jutussa ei avata mitenkään sitä, miten ja millä tilastostollisella menetelmällä luku on saatu. Suuri luku on silti pieni kun sen kääntää työttömyysprosenteiksi: joka neljäs työllistyminen tarkoittaa edelleen huimaa 75-prosentin työttömyyttä uusien "siirtolaisten" kohdalla.

Jos oletetaan että uutisessa mainittu luku pitää edes joten kuten paikkaansa, sille löytyy tuttu selitys, jota voisi kutsua tempputyöllistämiseksi. Veronmaksajien rahaa on nimittäin kaadettu valtavasti yritystukiin, jolla on voitu työllistää uutta halpatyövoimaa:

Toinen syy hyviin työllisyyslukuihin ovat yritysten saamat tuet ja kiinnostus maahanmuuttajien työllistämiseen. Frankfurtilainen Stich by Stich -ompelimo on omanlaatuisensa siksi, että se perustettiin vain siirtolaistyövoimaa varten.

Monille saksalaisyrityksille raha näyttää olevan ainoa isänmaa, jonka vuoksi se on lobannut pitkään yrititystukien puolesta ja halvan työvoiman saatavuuden lisäämiseksi. Suomessa tilanne on sama, mutta Saksassa sitä ei edes hävetä tunnustaa. Se on kirjattu jopa uuteen lakiin:

Joulukuun 19. päivä Saksan hallitus esitteli uuden lain, joka helpottaa työtekijäpulasta kärsivien alojen ammattilaisten maahanmuuttoa etenkin EU:n ulkopuolelta. Sen nojalla tiettyjen alojen ammattilaiset voisivat hakea oleskelulupaa Saksan suurlähetystöistä jo lähtömaassa vuodesta 2020 alkaen. 

– Tämä laki on yritysten vuosien lobbaustyön tulosta, Saksan kauppakamarin Marlene Thiele sanoo.

Tällaiset lausunnot kertovat koruttomasti siitä, että Saksan miehityshallinnon kanssa yhteistoimintaa harjoittavan liike-elämä on hylännyt saksalaisten intressin kansana ja kulttuurina. Kehitysmaalaiset kuokkavieraat ottavat tietenkin riemulla vastaan mahdollisuuden saada jalkansa oven väliin Saksassa. Osalle se suo mahdollisuuden päästä loppuelämäksi valtion elätiksi, osalle se taas merkitsee valmiiksi tehtyä pöytää, jonka antimista voi rakentaa omaa unelmaa. Kaiken huippuna ovat vielä punavihreät kansanviholliset, joiden mielestä Saksan olemassaolon ainoa tarkoitus on olla vapaa leikkikenttä, jossa muukalaiset voivat toteuttaa mielihalujaan. Heille saksalaisten intressistä puhuminen on itsestääselvästi natsismi-rasismia:

Stich by Stich -ompelimon naiset näkevät tulevaisuutensa työelämässä. Syyrialainen Esraa Ali haluaisi jatkaa työntekoa ompelimossa myös oppisopimuksen päättymisen jälkeen. 

– Haluaisin myös suorittaa ajokortin ja oppia lisää saksaa. Ehkä myöhemmin vähän englantia ja vaatesunnittelua, hän lisää.

YLE PIMITTÄÄ HELSINGIN LAPSENMURHAAJAN NIMEN JA ETNISEN TAUSTAN, MUTTA KANSALAISET SELVITTIVÄT TEKIJÄN

Helsingin Arabianranta. Lieneekö kuvan kiikut varattu
lapsimurhasta epäillylle kehitysmaalaiselle?

Monikulttuurisuus on alkutalvesta lähtien tuottanut entistä mätäisempää satoaan, eikä tämä ole jäänyt ainoastaan Oulun pedofiiliraiskausliigan tehtailuksi. Joulunpyhinä saimme kuulla, että 36-vuotias mies on murhannut Helsingin Arabiarannan alueella koulupojan. Yle uutisessa Poliisi esittää koulupojan murhasta epäiltyä vangittavaksi – käsittely huomenna perjantaina jätetään tuttuun tapaan visusti kertomatta tekijän nimi ja etninen tausta. Ylen toisessa uutisessa Koulupojan murhasta epäillyllä rikostaustaa: 4 pahoinpitelyä, näpistelyä ja rattijuopumus valotetaan tekijän rikostaustaa, mutta suurta yleisöä kiinnostavasta kansallisuudesta ei ole mitään mainintaa.

Jo se, että juttu julistetaan kiireellä salaiseksi pitäisi saada tarkkaavaisessa uutistenlukijassa varoituskellot soimaan. Poliisi ja media haluavat vaieta tekijästä yksinkertaisesti siksi, että poikkeuksellisen teon takana on kehitysmaalainen. Se taas on myrkkyä valtaapitävien agendalle, jossa monikultuurisuutta mainostetaan väistämättömänä ja maallemme edullisena asiana. 

Kun tällaisia uutisia tulee kasvavan maahanvyöryn seuraksena yhä enemmän, suomalaisista piittaamattoman "eliittimme" on entistä vaikeampi perustella monietnisen yhteiskunnan rakentamisen järkevyyttä. Heidän ainoaksi hätäratkaisuksi jääkin sensuuri, jolla 1) peitellään värillisten ulkomaalaisten rikollisuus ja 2) rangaistaan näistä rikoksista ääneen puhuminen etnisessä kontekstissa.

Koska totuusmediana esiintyvä valtamedia ja Polpo eivät ole halunneet kertoa lapsimurhaajan nimeä, ovat aktiiviset kansalaiset selvittäneet asian itse. Tämä hetkisten tietojen mukaan tekijä on Zulfigar Ali Sohrab (290482-). Jos joltain lukijalta liikenee ylimääräistä aikaa, murhasta epäillyn voi tavata huomenna klo 14 Helsingin käräjäoikeuden salissa 208. Nimen perusteella tekijä on luultavasti irakilainen.

Ali Sohrabilla on myös vaikutus-
valtaisia multikultituttuja.

VANHUUDENHÖPERÖ DONNER JUUTTUNUT MENNEESEEN MAAILMAAN

Jörn Donner nuorempana, vähemmän sierettyneenä.

Liberaaleja muotiaatteita koko ikänsä seurannut kulttuurivaikuttaja Jörn Donner näyttää uusimmassa Ylen haastattelussa Jörn Donner haluaa lisää pakolaisia Suomeen: ”Meillä on menetelmiä, joilla äärioikeistoa pystytään suitsimaan” entistä dementoituneemmalta. Mitä selvemmäksi vasemmistoliberaalien poliittinen umpikuja ja moraalinen konkurssi alkaa käydä eurooppalaisille, sitä sitkeämmin Donner pitää kiinni tuhoon tuomituista 60-lukulaisista pakkomielteistään. Hän on jopa valmis karsimaan liberaaleja oikeuksia ja demokratiaa, kunhan vain hänen jälkisosialistinen houreensa monietnisestä EU-valtiosta Stalinin tapaan toteutuu.

– Meidän täytyy hyväksyä, että elämme Euroopassa, joka on nopeasti muuttumassa monisäikeiseksi yhteisöksi. Miksi me liityimme jäseneksi Euroopan unioniin? Juuri sen takia.

Monisäikäisellä Donner tarkoittaa monirotuisuutta, joka ei voi olla aito yhteiseen historiaan, kohtaloon ja vereen sidottu yhteisö. Samalla tuo monisäikeisyys tarkoittaa kaikkien standardien madaltamista, kiitos afrikkalaisen invaasion ja liberaalin arvorelativismin. 

Donner saattoi itse vuonna 1994 äänestää EU:n liittymisen puolesta Baabelin torni -fantasioidensa vuoksi, mutta suurin osa Kyllä-äänestäneistä lahjottiin mukaan lähinnä halvan viinan ja ruuan houkuttelemina. Näin jälkeen päin markan vaihtaminen euroksi ilman kansan mandaattia on merkinnyt sitä, että ruoka ja viina on nyt kallimpaa kuin se olisi ilman unioniin liittymistä. On päivän selvää, että niukka suomalaisenemmistö ei halunnut liittyä EU:n siksi, että olisimme osa sirpaloitunutta "yhteisöä", johon miljoonat kehitysmaalaiset vapaamatkustajat voivat nyt vapaasti marssia sisään.

Vaikutusvaltaisten kulttuurikriitikkojen yliarvostama elokuvaohjaaja ja kirjailija on koko uransa ajan pyrkinyt mitätöimään Suomea ja muuttamaan sen etnistä koostumusta. Marraskuun lopulla ties monennettako kertaa televisiosta uusintana tullut dokumentaarinen elokuva Perkele - kuvia Suomesta (1971) flirttaili tuolloin muodikkaalla kommunismilla ja sosiaalisella "tiedostavuudella". Joulukuun neljäntä Yle TV1:ssä esitetty jatko-osa on hengeltään samanlainen, mutta nyt äärivasemmistolaisuus on päivitetty monikultturismiksi:

Takana on uuden elokuvan Perkele 2 - kuvia Suomesta televisioensi-ilta ja edessä matka Berliiniin Euroopan elokuva-akatemian European Film Awards -palkintojen jakotilaisuuteen. Donner on yksi akatemian perustajajäsenistä. Tällä kertaa tilaisuudessa on ehdolla muun muassa Aki Kaurismäen uusin elokuva, pakolaisteemaan tarttuva ja palkittu Toivon tuolla puolen. Donner ei usko elokuvan pääsevän palkinnoille tässä tilaisuudessa.

Svekomaanisena Ruotsin ihailijana Donner haluaa meille saman kohtalon kuin romahtamisen partaalla oleva länsinaapuri. Ylen haastattelussa hän ei vain kehoita vaan suorastaan pakottamalla vaatii Suomen muuttamista epäonnistuneeksi afrikkalaiseksi valtioksi:

Mutta nyt puhutaan Euroopan tulevaisuudesta. Siinäkin pakolaiset näyttelevät suurta roolia, ainakin jos Jörn Donner saisi päättää.  

– Me olemme osa Eurooppaa, se ei kaikille suomalaisille ole selvä asia. Meillähän on hallitus, joka on äärimmäisen vastenmielinen pakolaisasioissa. Äärimmäisen vastenmielinen, hän painottaa.

Lyhytnäköinen ja alemmuudentuntoinen poliittinen pseudoeliittimme on väkisin tunkenut maamme osaksi länsieurooppalaista "arvoyhteisöä" eli vapaaehtoista itsetuhoa.  Euroopan tulevaisuus ei kuitenkaan lepää epäeurooppalaisessa, kovaa vauhtia negridisoituvassa lännessä, vaan maanosamme kulttuuria ja alkuperäisväestöjä puolustavassa Itä-Euroopassa. 

Donner on toki oikeassa siinä, että maamme hallitus "on äärimmäisen vastenmielinen pakolaisasioissa". Sitä se tosiaan on, mutta eri syystä kuin kirjailija meille uskottelee. On vaikea pitää sellaista hallitusta kovin pakolaisvastaisena, joko päästää yhtenä syksynä Dublinin sopimuksen vastaisesti lähes 40 000 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa on vielä nuoria miehiä muualta kuin Syyriasta. 

On suuri häpeä, että Jörn Donner on viheliäisellä kulttuuriporsastelullaan loannut ansioituneen isänsä, itsenäisyysaktivisti Kai Donnerin, isänmaallisen elämäntyön ja perinnön. Onneksi hänen isänsä ei ole enää kuulemassa tämän horinoita, jollaisia päästävät suustaan tavallisesti vain täydellisen piittaamattomat kansanviholliset:

Donnerin mielestä aluksi voitaisiin nostaa kiintiöpakolaisten määrää radikaalisti. Hän ottaa esimerkiksi Ruotsin:

– Siellä lähes 20 prosenttia maassa asuvista on syntynyt ulkomailla. Ruotsi on muuttumassa hyvin värikkääksi, monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.

– Suomenkin on pakko muuttua. Se on jo muuttumassa, mutta kaikki eivät sitä huomaa, Donner sanoo.

Mikä ihme itsetarkoituksellinen hinku Donnerillla on saada maahan kehitysmaiden osaamattomia joutomiehiä ja kaapuihin puettuja synnytystehtaita? Mitkään rationaaliset, kulttuuriset, esteettiset eivätkä edes kansantaloudelliset syyt eivät tällaista ulkomaalaisfetisismiä voi selittää, vaan syytä pitänee etsiä mielen synkemmistä irrationaalisista kerroksista. 

Ruotsin väestöstä on jo nyt yli 20 prosenttia (Ylen mukaan 25%) ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Tämä on työelämän automaation edetessä valtava taloudellinen rasite, mutta ennen kaikkea hirvittävä uhka etnisesti ainutlaatuisen ruotsalaisuuden säilymiselle. Älykkäät ruotsalaiset kyllä selvityisivät ilman kognitiviisesti haasteellisia Afrikan kultamunia, mutta jälkimmäiset eivät ilman edellisiä. Näin huonoa diiliä Donner on vaatimassa nyt suomalaisille. Eikö Donneria voitaisi tällä perusteella syyttää jo valtiopetoksesta?

Vaikka Donner esiintyy mielellään eurooppalaisen kulttuurin puolustajana, häneltä näyttää puuttuvan ymmärrys sen traditiosta ja luonteesta. Miten muuten voi selittää hänen nihilistisen asenteensa sille, että Eurooppaa ollaan muuttamassa muhamettilaiseksi laittoman islamilaisinvaasion avulla. Vain täysin välinpitämättömästi Euroopan kohtaloon suhtautuva kyyninen rappioliberaali voi sanoa näin:

– Jotkut piirit, esimerkiksi Ranskassa, näkevät sen vaarana. Katsotaan, että tämä kristillinen yhteiskunta ei ole enää sama. Minä en ole kristitty, joten minun ei tarvitse välittää. Jos joku haluaa rakentaa moskeijan ja harrastaa uskontoa, niin se on minusta ihan OK, Donner naurahtaa.

Minä, minä, minä –  siinä punaliberaalin surullisen uskontunnustuksen kolminaisuus. Donner ei usko edes kulttuurisesti tuhatvuotisen eurooppalaisuuden perustana olevaan kristinuskoon, joten hänen uskonvakuuttelunsa Euroopasta eivät tunnu uskottavilta. Se, että rakentaa (taika)uskonsa vuoden 1789 konkurssikypsille abstrakteille houreille, kertoo vain siitä, että hän on menettänyt viimeisenkin otteen todellisuudesta:

Jörn Donner uskoo Eurooppaan, eurooppalaiseen ajatteluun, vahvaan demokratiaan ja sivistyksen voittoon. Siitäkin huolimatta, että äärioikeiston äänet kovenevat Euroopan eri maissa.

– En minä äärioikeistoa pelkää. Meillä on menetelmiä, joilla sen toimintaa pystytään suitsimaan. Demokratia on sen verran vahva, ei kaikissa Euroopan maissa, mutta ainakin meillä ja Pohjoismaissa. Tietysti vaikeudet voivat uhata, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä, Donner pohtii.

Niin sanottu äärioikeisto on se viimeinen lukko, joka suojelee toistaiseksi liberaalejakin alati etenevältä islamilaiselta barbarialta. Mitä tulee menetelmiin "äärioikeistolaisen populismin" eli hiljaisena enemmistönä olevan kansanosan poliittisen äänen suitsimiseksi, Donner on oikeassa siinä, että petoksellisella eliitillä on käyttämättömiä kieroja keinoja takataskussaan. Jo se, että Donner avoimeisti vihjaa menetelmistä, joilla tukahduttaa valtavan kansanosan legitiimi ääni, kertoo millaisessa demokratuurissa ja kansanvallan fasadissa me elämme.

Kuten korruptoituneet globalistit ja degeneroituneet viihdeteollisuuden edustajat, myös Donner uskoo aivopestyyn "fiksuun" nuorisoon. Tosiasiassa näiden trendihölmöjen joukko ei ole kasvamassa toisin kuin roturealismiin heränneiden kansalaisten, jotka näkevät omin silmin, kuinka omat kotikulmat ovat muuttumassa siivottomiksi basaareiksi ja afrikkalaisten heimosotien vyöhykkeiksi:

– Väittäisin, että ennakkoluulottomien eurooppalaisten määrä on kasvamassa. Nuorten maailmaa nähneiden ihmisten määrä on nousussa. Se merkitsee suurempaa avoimuutta, ilmaisun ja sananvapautta. Kyllä Eurooppa on siinä mielessä kehittynyt, vaikka poikkeuksiakin löytyy, Donner miettii.

Älyllisesti veltostuneet, itselleen epärehelliset vasemmistoliberaalit eivät tunnusta oman utopiansa epäonnistumista ennen kuin sen vaikutukset kohdistuvat heidän elämään. Toistaiseksi Donnerin kaltaiset punaporvarit voivat asustella monikulttuurista eristetyillä asuinalueillaan ja tehdä shoppailureissuja suurkaupunkien keskustoihin, joita armeija ja poliisi nyt turvaavat. Siksi Donner voi esittää huoletta näin falskia analyysia:

– Maailman ja tämän maanosan kehittäminen on ikuinen työ, pitkä juttu. Eihän se aina parane, joskus se huononee. Mutta emme me ole missään dramaattisessa tienhaarassa. Ellei Putin tai Trump tee uusia typeryyksiä, hän hymähtää torstai-illan hämärtyessä.

Eurooppa on tienhaarassa, mikäli se haluaa selvitä eurooppalaisena maanosana ja kulttuurina. Punaliberaalien tapa regoida tähän on näytellä tyhmää tai teeskennellä, että mitään ihmeellistä ei ole tapahtumassa.

OPPILASAINES AFRIKKALAISTUU, OPPIMISTULOKSET LASKEVAT

He eivät voi eivätkä saa olla Suomen tulevaisuus.

Ylen maanantain yksi pääuutisaiheita on ollut Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen johtajan, professori Jouni Välijärven koostama Oma Linja -selvitys, joka pohjautuu PISA-tutkimusten aineistoon. Uutisjutussa Selvitys: Oppilaat eriarvoistuvat ja osaamistulokset tippuvat – Professori perää peruskouluun mittavaa remonttia kerrotaan, että tällä hetkellä "suomalaisen koulun kuningasidea, tasa-arvo, ei toteudu".

Pragmaattisella arkijärjellä ajateltuna tasa-arvofetisistinen eli sosialistinen lahtökohta ei voi olla koulun päätarkoitus, vaikka oppilaitosten pitääkin antaa kaikille samanlaatuista opetusta. Opetuksen yhtäläisyys ei ole ongelma, kunhan ei ylläpidetä harhaista oletusta, että oppimistulosten pitäisi olla edes suurinpiirtein samat. On nimittäin selvää, että 90 äo-pisteellä ei päästä edelleenkään opiskelemaan fysiikkaa tai lääketiedettä, vaikka motivaatio olisi kuinka hyvä.

Valheellisessa tasa-arvoideologiassa, jota professori Välijärvikin näyttää kannattavan, oppilaan uskotaan olevan tyhjä taulu, ikään kuin perimällä ei olisi oppimisen suhteen mitään merkitystä. Huonoon koulumenestykseen etsitäänkin syitä kaikkialta muualta paitsi ihmisen syntyperästä. Nekin perimän ulkopuoliset syyt, jotka näyttävät ilmeisiltä, jäävät tutkimuksessa mainitsematta. Esimerkiksi poikien oppimistulosten heikkenemiselle professori esittää syyksi lukuharrastuksen vähenemisen, vaikka todennäköisempää on koululaitoksen ruotsalaistuminen eli vaatimustason lasku kielissä ja matematiikassa. Kun koulusta on tehty oppilaiden ehdoilla toimivia viihtymiskeskuksia, joissa teineille ei enää päntätä päähän vaikeita ja ikäviä asioita, ei ole ihme, että tulokset ovat mitä ovat. Asiaa ei paranna se, että lässyhumaani paapominen tulee vain lisääntymään, sillä osa alakouluista on luopunut numeroarvostelusta (Yle: Osa alakouluista luopuu numeroarvostelusta – kympin oppilaalle numeroista luopuminen voi olla vaikeaa)

Keskeinen syy osaamistulosten laskuun voisi olla oppilasmateriaalin jyrkkä muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tätä ei tietenkään mainita pääsyyksi huonoihin tuloksiin:

Suomalaiskoululaisten PISA-menestys kääntyi laskuun vuonna 2006. Sen jälkeen alas on tultu hälyttävästi. Välijärven aineiston mukaan yhä useampi koululainen jää Suomessa alle lukutaidon minimitason.

Toki maahanmuuttajat  huomioidaan Välijärven tutkimuksessa, mutta ei sellaisena selittäjänä mitä se on Ruotsissa. Heikosti menestyvillä maahanmuuttajilla tarkoitetaan rivien välistä tietenkin Lähi-idästä ja Afrikasta tulevia oppilaita, joilla on tunnetusti keskimääräisesti alhaisempi älykkyysosamäärä kuin eurooppalaisilla. Vaikka uutisessa ei asiaa mainitakaan, on itsestään selvää, että esimerkiksi venäläiset ja virolaiset maahanmuuttajat eivät ole sellaisia oppimisen ongelmatapauksia kuin mustasta Afrikasta tai Irakista tulleet koululaiset:

Osaamisen ongelmat korostuvat lisäksi maahanmuuttajalapsia ja -nuoria tarkasteltaessa. Ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat 2,5–3 vuotta samanikäisiä kantasuomalaisnuoria jäljessä. Taustalla on ennen muuta kielellisiä vaikeuksia.

Maamme Pisa-tulosten lasku voidaan pysäyttää vain jos maahanmuutto Afrikan ja Lähi-idän maista lopetetaan kokonaan. Tällöin opettajien jaksaminen ja motivaatiokin olisi toista luokkaa, kun opetukseen vastenmielisesti suhtautuvaa monikulttuurista häirikköainesta saadaan vähennettyä. Tulosten nostaminen vaatisi puolestaan täällä ilman kansalaisuutta olevien afrikkalaisten kotimaihinsa palauttamista. Paras tulos saavutettaisiin tietenkin silloin, jos koko negridi- ja arabipopulaatio saataisiin siirrettyä takaisin heidän alkuperäisille alueilleen.

PUNA-YLE EI PÄÄSTÄNYT POPPARIA OHJELMAANSA, KOSKA TÄMÄ EI KANNATA MONIKULTTURISMIA

Yle perui Mamban Tero Vaaran tv-esiintymisen mamu-kriitiikin vuoksi

Näin kertoo Ilta-Sanomat 10.10.2013 julkaistussa uutisessaan.

Nyt pitäisi jo hyväuskoisemmaltakin hyödylliseltä idiootilta pudota suomut silmiltä, koska Yle todistetusti harjoittaa sensuuria ja yksipuolisen propagandan levittämistä. Eilisessä (10.10.2013) TV-Nelosen Sarasvuo-ohjelmassa haastateltu Tero Vaara kertoi, että hänen esiintymisensä Puoli seitsemän -ohjelmassa vuonna 2011 peruttiin "huonon julkisuuskuvan" takia. Selkokielellä sanottuna tämä tarkoittaa Vaaran esittämää yhteiskuntakritiikkiä, jossa hän on verrannut monikultturismia kommunismiin. Osui ja upposi. Sarasvuo-ohjelmassa Vaara totesi sanatarkasti:

On ihan totta, että huonon julkisuuskuvan takia näin tapahtui. Mutta mä en sellaista Neuvostoliittoa tästä Suomesta halua, että mielipiteen takia duunit kärsii.

Valitettavasti tämä on jo todellisuutta erityisesti valtion ja kunnan suojatyöpaikoissa. Esimerkiksi Yleen on saavutuksista ja referensseistä riippumatta käytännössä mahdoton päästä töihin, mikäli on julkisesti tuominnut monikulttuurisuuden epäonnistuneena sosialismin kaltaisena yhteiskuntakokeiluna. Työpaikka voidaan evätä jopa sillä perusteella, mitä yksityishenkilönä ajattelee nykyajan pyhistä lehmistä kuten feminismistä, homoista ja maahanmuutosta. 

Yle ja monet muut valtion laitokset haluavat varmistaa, että sen joukoissa on vain yhden totuuden (lue: valheen) ihmisiä. Edes kerran saatu virka ei ole ikuinen, mikäli työntekijä sattuu lipsauttamaan jossain yhteydessä epäkorrektin totuudellisia näkemyksiä. 

Tämä tilanne on johtanut yhteiskunnassa itsesensuuriin, jonka vuoksi media on voinut levittää mielikuvaa, että nuo pyhät lehmät olisivat kovinkin suosittuja kansalaisten parissa. Tosiasiassa ne ovat yhtä suosittuja kuin KGB oli neuvostokansalaisten keskuudessa. Siksi tarvitaan Tero Vaaran kaltaisia rohkeita julkkiksia, jotka osoittavat, että keisarilla ei ole vaatteita ja että monikultturismi on vain pienen yhteiskunnallisen segmentin suomalaiskaunainen ideologia.

YLESSÄ VAIKUTTAVIA TAISTOLAISEN TOIMITTAJALIITON TOIMITTAJIA

Yleisradion suomalaisvihamielinen propaganda, joka on naamioitu monikulttuurisuuden ja holokaustista jankuttamisen kaapuun ei ole syntynyt tyhjästä. Sen pohjana ovat vanhojen taistolaistoimittajien opit, jotka on sosialismin romahduksen jälkeen päivitetty monikultturistisen ideologian viitekehykseen.

Martti Valkosen vain sähköisenä versiona saatava paljatuskirja Journalismin salat II: Ideologia korvaa tiedon on erityisen mielenkiintoinen, koska se kertoo mm. taistolaisten toimittajien levittäytymisesta suomalaiseen mediaan. Kirjassa on taistolaisen Toimittajaliiton epätäydellinen lista sen jäsenistä  aikana 1978-1985. Osa seuraavaksi mainituista Ylessä työskennelleistä "ex"-taistolaisista toimittajista vaikuttaa edelleen Yleisradiossa. Lista Ylen taistolaisista on puutteellinen, mutta sitä täydennettään tässä blogissa myöhemmin lisää:

Jyrki Richt 

Vesa Granath 

Santtu Luoto 

Taina West

Telle Virtanen

Kristian Åberg  

Leif Salmen  

Jukka Arvassalo 

Tapio Furuholm 

Tom Moring

Tässä vielä koko lista, josta osa on varmuudella yleläisillä. Mikäli tiedät heistä, kerro siitä blogin kommenttiosastolla.

Aalto, Matti
Ahola, Keijo
Ailasmaa, Eija
Airaksinen, Jukka
Alanen, Pellervo
Alanen, Kaarina
Alatalo, Liisa
Alitalo, Tuike
Almonkari, Ilkka
Andersson, Arja
Andersson, Dag
Ansio, Jari
Ansio, Annamaija
Arvassalo, Jukka
Autiosaari, Riitta
Autiosaari, Toivo
Backström, Carita
Baer, Petteri
Bengs, Hellevi
Bengs, Christer
Berger, Martti
Berndtson, Klas
Björkenheim, Susanne
Blåfield, Paula
Blåfield, Antti
Carlsson, Marianne
Cederström, Kanerva
Eerikäinen, Hannu
Einola, Karetta
Erjos, Mikko
Eskola, Atte
Forsström, Raija
Fransberg, Klas
Fredriksson, Peter
Furuholm, Tapio
Ginman, Susanne
Grönholm, Jouko
Grönick, Ritva
Gustavsson, Sixten
Haapala, Heikki
Haila, Yrjö
Hakala, Asko
Hakanen, Yrjö
Hakkola, Matti
Halla, Tarja
Halme, Reto
Halmetoja, Raila
Halonen, Ilpo
Hanen, Gunnell
Happonen, TM
Heikkilä, Inga
Heikkinen, Jukka
Heininen, Lassi
Heinonen, Eino
Heiskanen, Juha
Hellman, Heikki
Helminen, Marjut
Hietanen, Risto
Hietaniemi, Helena
Hokkanen, Lauri
Hirvonen, Jussi
Hoikkala, Tommi
Holmila, Paula
Holopainen, Irma
Hongisto, Kari
Honkanen, Pertti
Honkanen, Kai
Hortans, Hans
Houni, Pirjo
Hovi, Jaakko
Huovila, Markku
Hyvärinen, Matti
Häggman, Lars-Erik
Häggman, Pirkko
Häikiö, Heikki
Hämäläinen, Terttu
Hänninen, Antti
Hänninen, Paul
Idman, Irja
Iisalo, Seppo
Ilola, Iris
Isaksson, Carola
Jaakkola, Juha
Jaakkola, Reino
Jalonen, Pertti
Jalonen, Riitta
Jauho, Sinikka
Jokinen, Urho
Joutsalmi, Sinikka
Jyrkiäinen, Jyrki
Jänis, Jukka
Jänis, Maija
Kaarela, Mikko
Kaatikko, Heikki
Kajaniemi, Juha
Kalmakurki, Reijo
Kamu, Monna
Kanerva, Unto
Kangas, Pertti
Kankaanpää, Cay
Kankaanpää, Eero
Karikoski, Kaisa
Karkkolainen, Heikki
Kaspio, Allan
Kaurismäki, Aki
Kelloniemi, Erkki
Keteli, Veikko
Kihlström, Lasse
Kiljunen, Jukka
Kimmel, Veli-Matti
Kivelä, Unto
Kivinen, Sulo
Kiviniemi, Pentti
Koivusalo, Veikko
Korhonen, Mirjam
Korkea-aho, Markku
Korpela, Helena
Koskenniemi, Tuula
Kosola, Martti
Koste, Aulikki
Koste, Timo
Kovanen, Hilkka
Kujamäki, Pentti
Kulmanen, Marjukka
Kulmanen, Juha
Kultalahti, Pertti
Kymäläinen, Mauri
Kyntömaa, Airi
Köhler, Christine
Könönen, Juha
Laakkonen, Teuvo
Laakso, Jakke (Jaakko)
Laakso, Terttu
Laine, Seppo
Laine, Matti
Lampi, Eija
Lampi, Ilkka
Lappalainen, Vesa
Laurikainen, Sampo
Lehtinen, Tuula
Lehtinen, Eeva
Lehto, Juhani
Lehtonen, Kimmo
Lehtonen, Kauno
Lehtonen, Raini
Lehtonen, Mikko
Lempinen, Kari
Leppänen, Airi
Leppänen, Kari
Liljelund, Tessa
Lindberg, Laila
Lindfors, Jorma
Lindfors, Jukka
Lindholm, Jussi
Lindholm, Bengt
Lindholm, Carl-Eric
Linnalaakso, Jukka
Linsiö, Timo
Linsiö, Tuula
Lintonen, Kati
Lipponen, Päivi
Lohikoski, Mikko
Loikkanen, Torsti
Luoto, Santtu
Malin, Liisa
Manninen, Erkki
Martin Christer
Marttinen, Hannu
Mattila, Jorma
Mattson, Mauri
Mattsson, Börje
Mattsson, Monika
Mauno, Auli
Melakoski, Cai
Melakoski, Kaarina
Metsälampi, Erkki
Micklin, Thomas
Miikkulainen, Anitta
Mikkonen, Teuvo
Moring, Tom
Moring, Kirsikka
Moustgaard, Christian
Mäntylä, Jorma
Määttä, Sirkku
Mönkkönen, Urpo
Nieminen, Hannu
Nikkilä, Reijo
Nordberg, Auli
Nummijärvi, Raija
Nurminen, Marjatta
Nurmio, Hannu
Nuutinen, Arvo
Nylund, Glen
Nylund, Heikki
Oittinen, Vesa
Oksala, Raimo
Oksanen, Tauno
Oksanen, Hannu
Ollilainen, Pekka
Ovaskainen, Kai
Paalanen, Naani
Paavolainen, Paula
Packalen, Bengt
Pajunen, Tuulikki
Pajunen, Rauno
Pakaslahti, Riitta
Pakaslahti, Johannes
Pallasmaa, Sirkku
Pasanen, Reijo
Pekkarinen, Eino
Perä, Terttu
Piitulainen, Leo
Pilvi, Väinö
Pirinen, Hannu
Pitkänen, Ritva
Pitkänen, Juhani
Porri, Hannele
Pärnänen, Outi
Pääkkönen, Matti
Pöyhönen, Tiina
Pöysä, Jorma
Raitio, Pellervo
Raittila, Pentti
Raivio, Kari
Raivio, Sinikka
Ranni, Arja
Rauss, Sinikka
Ravela, Timo
Rekola, Juha
Rentola, Kimmo
Repo, Petri
Repo, Pirkko
Repo, Risto
Repo, Taina
Rintala, Anna-Maija
Rislakki, Jukka
Ronkainen, Leena
Rossi, Matti
Rotkirch, Kristina
Rovamo, Pertti
Ruikka, Mirjam
Ruotsalo, Anssi
Rutanen, Reijo
Räike, Tuula
Räike, Ilmari
Saarinen, Merja
Sajama, Sinikka
Salin, Olli
Sallamaa, Kari
Salmen, Leif
Salmi, Pauli
Salminen, Kai
Salminen, Olli
Salo, Markku
Salonen, Juhani
Salonen, Kristiina
Saloriutta, Jorma
Sarje, Kimmo
Sauli, Iiris
Savolainen, Sanna
Schalin, Laila
Seilonen, Kalevi
Seppälä, Annamaija
Seppänen, Kari
Sevon, Ritva
Sillanpää, Raimo
Silvonen, Jussi
Sinnemäki, Anssi
Sundberg, Ralf
Suni, Markku
Suomalainen, Jouni
Suominen, Anne
Susi, Erkki
Söderström, Solbritt
Taari, Juhani
Tamminen, Timo
Tapaninen, Mikko
Tapaninen, Mirja
Tapio, Kari
Tapola, Lasse
Tapola, Pekka
Tavi, Liisa
Tegelman, Pekka
Teikola, Arja
Teittinen, Tuija
Tennilä, Jukka
Tikkanen, Matti
Tolvanen, Margareta
Torvalds, Nils
Torvinen, Pauli
Tulkki, Pasi
Tulusto, Esko
Tuomi, Raimo
Tuominen, Eero
Udd, Risto
Ukkonen, Esko
Uljas, Risto
Urpelainen, Kalevi
Uusiniemi, Markku
Vala, Erkki
Valkonen, Markku
Wallendarf, Tauno
Valpola, Auli
Vanajas, Lea
Vekkeli, Jukka
West, Taina
Vesteri, Jarmo
Vesterinen, Riitta
Westman, Juhani
Viialainen, Riitta
Virkkunen, Juha
Virta, Timo
Virtanen, Pekka J.
Virtanen, Telle
Vuorela, Marja
Vuorio, Hannu
Åberg, Kristian
Älli, Heikki

Yllättävää kyllä, Ylen MOT-ohjelma lähetti vuonna 2000 reportaasin  äärivasemmistolaisista toimittajista. Ohjelmassa mainitaan Toimittajaliiton yli 300 nimen jäsenlista 1979-81, joka julkaistiin Ylen nettisivuilla, mutta joka poistettiin nopeasti talon sisältä tulleen painostuksen vuoksi. Linkki MOT-ohjelmaan tästä.

YLEN JUNTTAA MONIKULTTURISMIA HISTORIAPOLITIIKAN AVULLA

YLE TV 1, 17.2.2013, klo 14.30 Historiaa: Unohdetut merisankarit

Vuonna 1805 Britannia löi Trafalgarin meritaistelussa ranskalais-espanjalaisen laivaston ja Englannissa oli syytä juhlia. Voittajien riveissä taisteli kuitenkin 1400 miestä, jotka eivät olleet alkuunkaan brittejä. T:BBC.

Linkki ohjelmaan Yle Areenassa.

Ohjelman esittely Ylen sanoin (parhain päin).

Viattomalta näyttävä BBC:n historiadokumentti paljastuu melko nopeasti jälkisosialistisen ideologian propagandaksi.

Ohjelmassa haastateltu Warwickin yliopiston musta professori David Dabbydene julistaa monikulttuurisuuden ilosanomaa, koska se on ollut hyödyllistä juuri mustille ja vastaavasti jatkuvaa luovuttamista ja alamäkeä valkoisille.

On naurettavaa väittää, että mahtavan kulttuurin luoneet britit olisivat jossain historiallisessa kohtalonyhteydessä negroidien kanssa vain sen vuoksi että heitä sattui olemaan parisataa kymmenien tuhansien miehistössä, joka osallistui Trafalgarin meritaisteluun vuonna 1805. Silti Dabbydenella on röyhkeyttä tehdä propagandistista historiapolitiikkaa väittämällä ohjelman lopussa, että

Se muistuttaa siitä, että historiamme on monikulttuurista

Eikä ole, mikäli tuolla halutaan sanoa, että eurooppalaisen kulttuurin suuruus perustuu siihen, että muutamia satoja kongoideja palveli hetken brittiläisissä sota-aluksissa pari sataa vuotta sitten.

BBC:n samoin kuin Ylen propagandistinen tarkoitus on esittää menneisyys lempi-ideologiansa monikultturismin linssien läpi. Samalla voidaan "perustella" monikulttuurisuus eli kymmenien miljoonien vierasrotuisten ilman kansalaisten suostumusta päästämistä Eurooppaan, koska maanosamme on muka "aina ollut monikulttuurinen (lue: täynnä neekereitä)". Median manipulaattoreilla on taas kierous huipussaan.

YLELLE MONIKULTTURISMI ON KYSEENALAISTAMATON LÄHTÖOLETUS

YLE Radio 1, 31.10. 2012 klo 12.15. Monikulttuurisuus ja uussuomalaiset median tuotannossa

Ollaanko mediassa jo siirrytty vaiheeseen, jossa aito monikultuurisuus toteutuu? Entä kuinka asian kokevat ulkomaalaistaustaiset median tekijät? Toimittajana on Mikko Kapanen.

Haastateltavina ovat:
· Gunilla Ohls, Yleisradion strategiajohtaja
· Marita Rainbird, Ice Breaker -tuotanto-osuuskunnan tuottaja ja entisen Basaari-ohjelman vastaava tuottaja
· Mahmoud ”Ali” Jahangiri, Koomikko ja TV-juontaja
· Enrique Tessieri, pitkän journalistiuran tehnyt bloggari
· Polina Kopylova, Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto Faron Tiedotus- ja viestintäpäällikkö


Ohjelmassa ei kyseenalaisteta mitenkään monikultturismin ideologiaa eikä sitä, että suurin osa suomalaisista ei kannata laajaa maahanmuuttoa puhumattakaan siitä, että he haluaisivat lupamaksuillaan kustantaa vieraiden populaatioiden etua ajavan propagandan monikulttuurisuuden nimissä. Yle ei kuitenkaan kansan enemmistön mielipiteestä välitä, vaan haluaa epädemokraattisesti ajaa tänne kutsumattomien muukalaisväestöjen asiaa. Ennen tuota kutsuttiin maanpetokseksi, josta seurasi ankarin mahdollinen rangaistus. Tänään rangaistaan kansalaisia, jotka kritisoivat tuota suomalaisvihamielistä petosta.

Voit kuunnella omalla vastuulla ohjelman täältä. Jos päiväsi on jo pilalla, suosittelen että jätät kuuntelun toiseen kertaan. 

YLE PELOTTELEE TAAS KESKILUOKKAISTA PUNAPORVARIA

YLE TV2, 2.5. 2012 klo 22.10;  Silminnäkijä: Tehtävä Euroopassa

Ei islamille, ei romaneille, ei maahanmuuttajille. Ääriryhmät saavat uutta kasvualustaa Euroopassa oikeistopopulismin nosteessa.

Ylellä alkaa taas olla se aika vuodesta, jolloin siihen iskee itsepintainen nationalistifobinen kuumotus, joka hellittää vain purkamalla eetteriin sarja "äärioikeistolaisuutta" käsitteleviä kauhutarinoita, jotka on muodon vuoksi kääritty dokumentaariseen muotoon. TV 2:n äärioikeistolaisen ohjelmamaratonin aloittaa jo viime vuonna kuvattu dokumentti Euroopan populistipuolueiden liepeillä vaikuttavista pienistä ruohonjuuritason nationalistiryhmistä.

Selkeästi keskiluokkaisille korkeastikoulutetuille punaporvareille suunnattu Silminnäkinäkijän ranskalaisohjelma Tehtävä Euroopassa pyrkii sekä vahvistamaan kohderyhmänsä ylimielisiä ennakkoluuloja sivistymättömistä "äärioikeistolaisbarbaareista" että pelottelemaan sitä sen väkivaltaisella uhalla. 

Kuten kansallisvihamielisten toimittamissa ohjelmissa yleensä tässäkin yhteiskunnallisten ilmiöiden syy-seuraussuhde heittää häränpyllyä. Lähtökohtaisesti filmiryhmän kuvaamat "äärioikeistolaiset" (joista monet ovat sosiaalisesti vasemmalla) pienryhmät esitetään jonain, jotka silkkaa pahantahtoisuuttaan uhkaavat vähemmistöjä ja siten samalla koko Hyvien ihmisten vaivalla rakentamaa yhteiskuntarauhaa. Realistisempi kuvaustapa olisi näyttää ns. äärioikeiston liikehdintä pelkästään re-aktiivisena toimintana, jossa yritetään estää yhteiskuntarauhaa rikkovan islamilaisen maahanmuuton ja sopeutumattomien ulkomaalaispopulaatioiden väkivaltainen anarkia. Vihamielisen ilmapiirin varsinainen aiheuttaja ei ole edes aggressiiviset ja kiittämättömät maahantulijat, vaan vasemmistoliberaalit ja talousliberaalit eliitit, jotka kansalta kysymättä ovat avanneet Euroopan portin kansainvaellukselle. 

Eurooppalaisen keskustelun kannalta on suorastaan harhaanjohtavaa näyttää Saksasta löydetty kylä (1 kpl), jonne saksalaissyntyiset nationalistipuolue NPD:n kannattajat ovat muuttaneet joukolla ja joka on sen vuoksi 100%:sti saksalainen. Ranskalaisdokumentaristien mielestä tämä on valtava skandaali ja täysin sietämätöntä rasismia. On kuitenkin epätodennäköistä, että ohjelmantekijät olisivat samanlaisen moraalisen närkästyksen vallassa, jos he sattuisivat esittelemään yhdenkin niistä kymmenistätuhansista maahanmuuttajien muodostamista enklaaveista, jonne Euroopan alkuperäisasukkailla ei ole väkivallan pelon vuoksi mitään asiaa. Kansanedustaja Jussi Halla-aho onkin monien omilla aivoillaan ajattelevien kansalaisten tavoin todennut eräässä blogikirjoituksessaan, että:

Kansalaiskeskustelu on huolissaan maahanmuuttajien oikeuksista, mutta juuri maahanmuuttajat ovat niitä, jotka pystyvät liikkumaan millä tahansa alueella mihin tahansa vuorokauden aikaan. Kehitys on johtamassa siihen, että varakkaista valkoisista eurooppalaisista tulee vankeja kultahäkeissä. He eivät voi poistua alueilta, jotka vielä katsotaan turvallisiksi (= joissa maahanmuuttajien määrä on vähäinen). Monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajalähiöt kuuluvat vain maahanmuuttajille, kun taas loput alueet kuuluvat kaikille, [sekä] maahanmuuttajille ja kantaväestölle.

Ohjelman linkki Yle Areenaan tässä.

YLE TOIVOTTAA EPÄSUORASTI: MAMUT TERVETUOLOA!

TV2, 9.11.2011, klo 22.05 Silminnäkijä: Mamut tervetuloa! Havumetsien, erämaiden ja jääkarhujen maa ottaa avosylin vastaan satoja tuhansia maahanmuuttajia joka vuosi. Mitä Kanada opettaa? Toimittaja Eero Ojanperä.

Mielenkiintoista miten vasemmistolaisista painotuksistaan tunnettu Puna-Ylen toimittaja Eero Ojanperä ei meinaa pysyä housuissaan, kun saa ylistää kapitalismin ytimessä olevan talouskasvun autuutta. Kolmannen maailman henkisten voimavarojen siirtäminen Kanadaan talouskasvun nimissä on herkkua niille, jotka haluavat, että maan ja kulttuurin luoneet valkoiset eurooppalaiset voidaan tällä verukkeella syrjäyttää ja sulauttaa globaalin enemmistön valtamereen. Marxilaisuudella vuosikausia turhaan päätään hakanneet toimittajat ovat aatteensa romahduksen jälkeen löytäneet uuden välineen, jolla tuhota vihaamansa porvarillinen länsimainen kulttuuri. Heille talous on yhdentekevää, mikäli sillä voidaan vain propagandistisesti perustella eurooppalaisten syrjäyttäminen ei-valkoisilla.

Suomessa fanaattisimmat monikultturistit ovat posket leimuten lyöneet pöytään aina Kanada-kortin, kun on esitetty kysymys, miksi monikulttuurisuus ei toimi missään (länsi)maassa. Tv-dokumentti on rakennettu tämä kortin varaan, mutta se vääristelee siinäkin totuutta, kun se keskittyy vain harvaanasutun ja työvoimapulasta kärsivän Manitoban alueen tilanteeseen. Muualla Kanadassa ja varsinkin maan suurkaupungeissa lainsäädännöllisellä pakkointegraatiolla toteutettu monikultturismi ei ole toiminut sen paremmin kuin muissakaan onton talousajattelun varassa toimivissa länsimaissa. Esimerkikisi meille suomalaisille tutut somalit ovat samanlainen "rikkaus" Kanadassa kuin täällä. Lisäksi Kanada tunnetaan läntisellä pallonpuoliskolla nimellä "Amerikan Ruotsi", eikä tämä nimi ole todellakaan siellä suunnalla mikään mairitteleva ilmaus.

Kanadassa sanavapaus on suureen etelänaapuriin verrattuna olematon. Mielivaltainen viharikoslainsäädöntö, joka on luotu vain kulttuurin luoneen valkoisen väestönosan alistamiseksi, on jopa kryptisempi kuin ruotsalainen lainsäädännön irvikuva. Tällaista pehmeää pakkovaltiota Yle yrittää sitten markkinoida katsojille ikään kuin ratkaisuna ongelmaan, joka ei ole ratkaistavissa! Ainoa ratkaisu Suomessa ja muualla Euroopassa olisi luopua yhteiskuntaa hajottavasta ja pakolla ylläpidetystä monikulttuurikokeilusta. Nykyisen romahdusmaisen taloustilanteen alla tämän luulisi olevan selvää jo kovapäisemmällekin puna-Ylen toimittajakunnalle. Jos tämä on toimittajille liian vaikea yhtälö ymmärtää, Ylen johto voisi potkaista nämä kiiluvasilmäiset varttihullut pois ja palkata tilalle objektiivisia kansalaismielipidettä ymmärtäviä toimittajia. Kiitos.

Ylen oma mainos ohjelmasta tässä.