YLEN "RASISMINVASTAINEN" AKUUTTI-OHJELMA LEVITTÄÄ SUOMALAISVASTAISTA RASISMIA

Yle TV1, 20.10.2020 klo 20.00, Akuutti: Rasismi sairastuttaa jokaisen

Emma-palkittu artisti Jesse Markin on kohdannut rasismia monessa muodossa. Omaa vihaansa hän käsittelee musiikin kautta. Entinen natsi Esa Holappa havahtui muuttamaan omaa suuntaansa tyttären syntymän myötä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Maailmassa on sekä rakenteellista että yksilön biologiaan perustuvaa rasismia. Rakenteellinen rasismi voi olla vieraspopulaatioon kohdistuvaa syrjintää tai kuten nykyään länsimaissa, hallitsevan monikulttuuri-ideologian kannattajien kantaväestöön kohdistamaa vihamielistä väestöpolitiikkaa tuottamalla maahan kilpailevia vieraspopuulaatioita. Yksilön "rasismi" on puolestaan terve vaistomainen reagointitapa, jolla varjellaan oman yhteisön koskemattomuutta. Rasismista pitää erottaa vielä systemaatinen rotusyrintä, jota ilmenee lähinnä Lähi-Idän, Afrikan ja Aasian monietnisissä autoritäärissä maissa. 

Teemastaan huolimatta illan terveysohjelma (sic) Akuutti ei ollut rasisminvastainen, koska siinä valkoiset suomalaiset rotueroteltiin värillisistä ja tuomittiin moraalisesti rasisteina. Tutun sanonnan mukaan antirasismi on koodisana valkoisten vastaiselle rasismille, mikä kävi selväksi myös tässä ohjelmassa. 

Akuutin toimittaja Risto Kuusiston haastattelema mulattitaustainen terapeutti Michaela Mouan mielestä suomalainen ei saisi kysyä ulkoeurooppalaisen näköiseltä mistä tämä on kotoisin, koska hän syyllistyy tällöin mikroaggressioon. Mousa näyttääkin pitävän jokaisen Suomen kamaralle astuneen olevan halutessaan suomalainen. Muuttujat muutettuina: tämä tuskin kävisi toiseen suuntaan vaikkapa Zimbabwessa, Israelissa ja Japanissa.

Rasismin uhreja auttava terapeutti oli erityisen huolissaan romanien ja mustien afrikkalaisten kohtaamasta kasvavasta (tilastolähde?) rasismista. Mousan rasistisen antirasistiseen työsarkaan ei luonnollisestikaan kuulu  mustien rasistiraiskaajien uhreiksi joutuneet valkoiset naiset, koska valkovihamielisen intersektionalismin mukaan valkoinen ei voi olla uhri.  

Ohjelmassa toistettiin valtamedian informaatiosodan tuttua kaavaa, jossa lähtökohtaisesti vain valkoinen kantaväestö "syyllistyy" rasismiin kun taas muunrotuiset ovat pääsääntöisesti uhreja. Asenne on itsessään rasistinen, koska se esittää valkoiset muista roduista poiketen yhteisönsa rodullisina varjelijoina eli rasisteina, vaikka kaikki tilastotiedot ja arkiset havainnot puhuvat toista. Kymmenen rasistisimman maan kärjestä ovat Libya, Palestiina, Intia, Thaimaa, Libanon, Ecuador, Jemen, Turkki, Malesia ja Bahrain, kaikki maita, joita ei tunneta median paasaamasta valkoisesta ylivallasta.

Akuutin pääosassa oli Afrikan Liberiasta Suomeen käenpoikana salakuljetettu Jesse Markin, joka tunnetaan infantiilia räppiä papattavana huuliveikkona. Lapsenomaisen iloinen Markin oli tarkkaan valittu henkilö, sillä kukapa voisi olla jatkuvasti Hangon keksinä hymyilevää mustaa miestä vastaan. Rasismiteeman rajaaminen sopivilta osin pelkäksi yksilökysymykseksi kuului selvästi ohjelman ideologiseen agendaan, sillä näin voidaan sivuuttaa väestöryhmien aidot etniset ja kulttuuriset ristiriidat. 

Tuskin kellään on mitään mustia yksilöitä vastaan ilman erityistä syytä, mutta massainvaasioksi yltyneessä maahanmuutossa ei olekaan kyse yksilöistä vaan vieraspopupaatioista, jotka jatkuva virtana tulevat matemaattisella varmuudella syrjäyttämään alkuperäisväestön. Toisaalta ohjelmassa psykopatologisoitu yksilön rasismi on tässä yhteydessä normaali reaktio epäterveeseen maahanmuuttotilanteeseen, joka on synnytetty lyhytnäköisellä ja idelogisesti harhaisella politiikalla.

Jakson nimenä käytettyä rasismi sairastuttaa jokaisen perusteltiin sillä, että rasismin kohteen lisäksi "rasisti" altistuu mm. verenpainetautiin, sydän- ja verisuonisairauksille ja aivoinfarktiriskille. Sanomatta jäi, että rotujen olemassolon tunnustavassa rasismissa ei välttämättä edellytetä vihaa, joten fysiologista sairausalttiuttakaan ei pääse syntymään. Mikäli terveysväitteissä on jotain perää, kertoo se vain siitä, että ympäristö on väärässä eikä ihminen. Riskiä sairastumiselle ei ole silloin kun omassa elinpiirissä ei liiku kutsumatonta vierasta väkeä, joiden intressit ovat jossain muualla kuin omassa yhteisössä. Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiven 1990-luvulla lausumat sanat ovat tässä yhteydessä syytä ottaa taas esille: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

Psykologi Juha Mertanen samaisti muitta mutkitta rasismin ja vihan, joilla hän näkee yhteyden tiettyihin fysiologisiin sairauksiin. Toimittaja Kuusisto kysyi vielä Mertaselta, että jos katsoja haluaa "onnellista ja perempaa" elämää eli pois rasismista ("vihasta"), niin miten hänen pitäisi silloin toimia. Poliittisesti vasemmistoliberaali Mertanen toisti "ratkaisuksi" tieteellissti kyseenlaista kontaktiteoriaa, jossa kanssakäyminen muukalaisen kanssa vähentäisi automaattisesti rasismia eli "vihaa". Tosiasiassa yksilön mielenrauha ja yhteiskuntarauha voivat toimia aidosti ja kestävästi vain sopivan homogeenisessä yhteisössä, jossa keskinäinen luottamus ilman vapaamatkustajaongelmaa on vahvinta.  

Kuultiinpa ohjelmassa vielä etnomasokistisen antirasismin mannekiiniksi ryhtynyttä Henrik Holappaa. Tämä surullisenkuuluisa opportunistinen takinkääntäjä vaikutti haastattelussa entistäkin väsyneemmältä. Kantaväestön intressille vihamielisen järjestelmän huorana toimimisen täytyy olla raskasta. Hänen selityksenä omasta rasismistaan olivat argumentaviivista tyyppiä olkiukko, jossa entiset näkemykset selitettiin epäuskottavan karkeassa ja yksinkertaistavassa valossa. Ei sanakaan niistä pitkistä ja perusteellisista analyyseistä, joilla hän selitti  massiivisen väestönvaihdon dramaatisen vaikutuksen Suomelle ja Euroopalle. 

Aivan lopussa toimittaja hehkutti monietnisessä ruokapöydässä monikulttuurisuuden ihanuutta ja välttämättömyyttä. Kuusisto tuli jopa väittäneeksi, että taloudellisesti kukoistavat maat ovat monietnisiä. Kommentti paljasti, että toimittaja on niellyt karvoineen päivineen globalistisen ajattelumallin, jossa juuristaan ja kulttuuristaan tietoisilla yhteisöillä ei ole nykyisessä ryöstökapitalismissa sijaa. Ihmisten toivotaan olevan pelkkiä globaalitalouden rattaisia pyöriviä juurettomia kuluttajia, joita voidaan siirrellä voitontavoittelua silmällä pitäen maasta toiseen. Tämä malli näyttää sopivan myös hyvin tiedostaville vasemmistolaisille, joita erityisesti toimittajista on suurin osa.

Illan Akuutti oli yksi monista pseudotieteellistä propagandaa käyttävistä Ylen ohjelmista, jossa hyökätään suomalaisten etnistä olemassoa vastaan nyt ja tulevaisuudessa. Ohjelman päätarkoitus on oikeuttaa pidäkkeettä jatkuva maahanmuuttoinvaasio, joka ei ole muuta kuin suomalaisiin kohdistuvaa rasismia ja lopulta etnistä tuhoamissotaa "rauhanomaisin" keinoin.

YLESSÄ OIKEUS IDENTITEETTIIN - PAITSI VALKOISILLA SUOMALAISILLA

Käenpojissa on myös tyttöjä.

Yle Radio Puheessa on kesästä asti lähetetty Mahadura ja Özberkan -nimistä ei-suomalaisten feminististä ohjelmaa. Se korvasi aiemmin toisen monikultturismia indoktrinoineen Ali ja Husu shown, jossa valmiiseen pöytään tulleet vierasperäiset suunsoittajat nälvivät eri kulmista suomalaisia ja väittivät toistuvasti, että suomalaisuus on vain konstruktio, jonka vuoksi kuka tahansa voi olla suomalainen. Toisin päin homma ei tietenkään pelaa eli valkoinen suomalainen ei voi halutessaan olla iranilainen tai somali.

Monikultturistiset mediat kuten Helsingin Sanomat käyttävät kaksoisstrategiaa yrittäessään myydä ohjelmaa suurelle yleisölle. Lehti antaa mielikuvan, että kyse on tavallisista meikäläisistä, joiden ensisijainen identiteetti olisi heidän supisuomalaiset kotikaupunkinsa:

Özberkan on kotoisin Turusta, Mahadura Mikkelin Luusniemestä. ”Olen maalta, olen nähnyt kun lehmä poikii – ihan ­oikeasti”, Mahadura sanoo.

Televisiossakin nähtävässä ohjelmamainoksessa Mahadura ja Özberkan kuitenkin korostavat "oikeutta omaan identiteettiin", eivätkä he tarkoita tällä tietenkään turkulaisuutta ja mikkeliläisuutta, vaan paljon perustavampia ei-eurooppalaisia identiteettejään.

Suuresta tuntemattomuudesta Ylessä ääneen päästetty mamupari hyökkää kulttuurimarxilaisesti kahdella rintamalla, ensin suomalaisten etnistä integriteettiä vastaan ja toisaalla sukupuolten rinnakkaiseloa vastaan aggressiivisen sukupuolinarsistisella feminismillään. Ylen Puheen verkkosivuilla ohjelmaa esitellään mm. seuraavasti:

Ohjelma on alusta alkaen seurannut Suomen maahanmuuttopolitiikan vivahteikkaita vaiheita ja ottanut osaa keskusteluun omalla räväkällä tyylillään - ja samalla myös herättänyt voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tärkeää ohjelmaa ja sen tekijöitä on ilo kiittää monista hulvattomista nauruista, näkökulmien avaamisesta sekä itsensä likoonlaittamisesta!  

(...) Ohjelman vetäjät pohtivat mm. mitä erilainen naiseus on ja miten se näkyy tämän päivän Suomessa. Lisäksi peilataan yhteiskuntaa oman identiteetin kautta ja keskustellaan studiovieraiden kanssa ilmiöistä ja ihmisistä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat moninaiseen Suomeen sekä hyvässä että pahassa.

Ohjelmasarjan aivan ensimmäisessä jaksossa Kaj Kunnas: "Teidän paras ruumiinosanne on aivot" suomenruotsalainen urheilutoimittaja nuoleskelee feministejä ja solvaa kunnon mekkoeinarin tapaa omaa sukupuoltaan, sillä hän kuvittelee näin olevansa ritarillinen. Vastaavasti eräässä jaksossa toimittajapari veti suoraan stetsonista, että suomalaisilla ei ole mitään varaa moittia ulkomaalaisten (eli ei-valkoisten kehitysmaalaisten) työttömyyttä, koska suomalaisilla työttömyysaste on korkeampi! Tällaisia valheita päästetään Ylessä jatkuvasti läpi, mutta on turha toivoa, että niitä koskaan oiottaisiin.

Viimeisimmässä jaksossa Vihapuhe entisen uusnatsin silmin ääneen päästetään mediahuoraksi ryhtynyt takinkääntäjä Henrik Holappa. Jo heti otsikossa pistää silmään sana 'vihapuhe', joka ei ole muuta kuin liberaalijuutalaisten Amerikan itärannikkon yliopistoissa aikoinaan kehittelemä ideologinen termi poliittisia vihollisia vastaan. Filosofian tohtori J. Sakari Hankamäki kertoo tuoreessa blogikirjoituksessaan miksi käsite vihapuhe ei sovi Suomeen ja mikä on sen ideologinen käyttötarkoitus:

Sanasta ”vihapuhe” on tullut poliittisen retoriikan muotitermi. Sitä on käytetty ahkerasti, kun on haluttu leimata maahanmuuttoa koskeva arvostelu tunneperäiseksi tai kieltää se kokonaan. Myös syyttäjäviranomaiset ovat käyttäneet sanaa laajalti kirjoittaessaan syytteitä ”kansanryhmää vastaan kiihottamisesta” ja ”uskonrauhan rikkomisesta”.  

Sanan ”vihapuhe” käyttäminen on arveluttavaa lain käytön yhteydessä, sillä ”vihapuhetta” ei mainita lainsäädännössä. Tämän sanan käyttäjät eivät ole myöskään itse määritelleet käsitteen merkitystä.  

Kun käsitteen sisältö on jäänyt hämäräksi, sen merkitykset ovat laventuneet viittaamaan mihin tahansa argumentaatioon, joka ei miellytä vastaanottajaa. ”Vihapuheeksi” onkin leimattu lopulta sellainen täysin asiallinen ja perusteltu näkemys, joka ei sisällä vihaa mutta joka herättää vihaa vastaanottajissa. Kun toisten ihmisen esittämä arvostelu, epäily ja kyseenalaistaminen tulkitaan ”vihapuheeksi” (joskus myös ”häirinnäksi”), kyse on psykologisesti sanottuna havaitsija– toimija-virheestä.

Monikulttuurimannekiini Holapan haastattelu uusintaa median ja vasemmistolaisten yhteiskuntainsinöörien valheellista narraatiota siitä, että valkoisen identiteetin vaaliminen tarkoittaa aina rasismia ja valkoista ylivaltaa (ja toisaalla sitä, että värillisten etnosentrismi ei ole koskaan rasismia). Tähän myyttiin kuuluu myös uskomus, että vauraissa valkoisissa maissa viihtyvät globaalin enemmistön edustajat eli etniset "vähemmistöt" ovat oikeutettuja rodulliseen itsesuojeluun ja identiteettiin toisin kuin valkoiset. Rodullinen kaksinaismoralismi ja tekopyhyys on niin ilmeistä, ettei sitä tarvitse tässä yhteydessä sen enempää tarkastella. 

Koska evolutiivinen ja populaatiopsykologinen tosiasia on, että jokainen etninen ryhmä puolustaa identiteettiään ja maantieteellistä reviiriään, pitäisi myös Ylestä löytyä edes yksi ohjelma, jossa heteroseksuaalit valkoiset suomenkieliset saisivat vahvistaa etnistä identiteettiään. Valitettavasti olemme jämähtäneet kulttuuriseen rappiotilaan, jossa suomalaisuuden päälle syljetään ja kaiken kukkuraksi annetaan vielä vapaa puheenvuoro maahan päästetyille etnisille kilpilijoille, joilla on täysin eri intressit kuin suomalaisilla. Tosin pitää muistaa, että ilman suomalaisuuteensa vihamielisesti suhtautuvia kansanvihollisia ulkomaan käenpojat eivät pääsisi koskaan verorahoitteisessa Ylessä ääneen, sillä heidät olisi palautettu hyvissä ajoin takaisin kotimaihinsa.

                                                          ********************


Yle TV1, perjantai 2.12. klo 20:00, Pressiklubi 

Mistä Ylen ohjelmissa saa puhua? Studiosa Atte Jääskeläinen, Anu Koivunen ja Jouni Tervo. Ruben Stillerin isännöimä Pressiklubi vastaa.

Joka alan poliittisesti korrekti "asiantuntija" Anu Koivunen studiossa, olipa yllätys! Ai kuka Anu? No tämä femisosialistinen rukoilijasirkka.

Yle Fem, perjantai 2.12. klo 19:55, Dok: Haluan vain elää 

Ohjelmassa seurataan, kuinka turvapaikanhakijat saavat päätöksen hakemukseensa. Toimittaja: Barbro Björkfelt. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Perjantai 2.12. klo 21:00, Perikato (K16) 

(Der Untergang/Saksa 2004) Vaikuttava elokuva Adolf Hitlerin ja hänen kolmannen valtakuntansa viimeisistä päivistä taistelujen repimässä Berliinissä huhtikuussa 1945. O: Oliver Hirschbiegel. N: Bruno Ganz. K16

VÄKIVALTAINEN ÄÄRIVASEMMISTO ON VALTIOVALLAN JA YLEN ERITYISESSÄ SUOJELUKSESSA

Yle seuraa tarkasti toisinajattelijoita pois aktivismista houkuttelevan Exit Radinetin -projektin kehitystä. Exitin lempilapsekseen ottanut Ylen uutistoimitus juhlisti projektin perustamista näyttävästi viime elokuun lopulla jutussaan Suomessa käynnistyy radikalisoituneita auttava Exit-projekti, jonka motiivit ja taustat puolestaan Yle Watch paljasti omassa artikkelissaan Ylen äärivasemmistolainen toimittaja mainostaa aivopesuprojekti Exitiä. Vain pari kuukautta perustamisen jälkeen Yle haluaa tiedottaa koko kansalle projektin tämänhetkisestä tilanteesta verkkosivujensa jutussa Entinen uusnatsi taistelee rasismia vastaan – "Viha on äärimmäisen kuormittava tunne". Asiasta kerrottiin myös tänä sunnuntain Yle tv 1:n klo 20.30 pääuutislähetyksessä, jossa haastateltiin Exitin näkyvintä hahmoa, kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen pettänyttä Henrik Holappaa, joka toimii Radinetin "kokemusasiantuntijana". Ylen satusetä Matti Rönkä puolestaan kertoi, että projekti on ollut menestys, sillä kokonaista 12 henkilöä, joista suurin osa luultavasti äärimuslimeja, on ilmaissut kiinnostusta Exitiä kohtaan.

Kuten jo aiemmassa Yle Watchin vastineessa todettiin, Exit Radinet on selkeästi ideologinen projekti, koska se on jättänyt käännytystyöstä kokonaan pois väkivaltaiset äärivasemmistolaiset. Tämä taas sopii hyvin valtamedian kuten Yle linjaan, joka puhuessaan "ääriliikkeistä" tarkoittaa sillä vain äärioikeistoa. 

Monikulttuurismin mannekiiniksi ryhtynyt Holappa käyttää pitkälti samanlaista kieltä kuin yliopistojen nukkavierut "rasismitutkijat". Hän pyrkii mm. psykologisoimaan oikeistoradikalismin väittämällä, että "90-luvun ja 2000-luvun alun natsistisessa skinheadliikkeessä oli paljon entisiä huostaanotettuja lapsia, päihdeongelmaisia". Kiistämättä tällaisia tapauksia on varmaan ollut, mutta jostain syystä äärioikeistosta puhuttaessa yleistämistä ei nähdäkään ongelmana. Huutamalla kovaan ääneen kuinka vaarallisia äärioikeiston ressukat ovat, voidaan kätevästi sulkea korvat äärivasemmistolaisten taustoista. Sen johtavat ideoijat ovat monesti lähtöisin hyvistä punaporvarillisista perheistä, joissa isäkapina on jäänyt tekemättä; hyväosaiset kakarat vain jatkavat vanhempiensa nuoruuden radikalismia. Ylestä löytyy tietenkin kumpaakin sukupolvea, sekä 1960-70-lukujen vasemmistoradikaaleja että heidän aikuisia multikultismiin hurahtaneita lapsiaan. 

Toimittaja Marko Hietikko.

Tunnetuin Ylessä toimiva äärivasemmistolainen toimittaja lienee Marko Hietikko, joka hyväksyy mm. "taktisen väkivallan" äärioikeistolaisia vastaan. Yle Watch analysoi asiaa viime elokuun vastineessaan näin: 

Uuden normaalin huomaa myös siitä, että Exit Radinettiä koskeneessa artikkelissa ei puhuttu mitään äärivasemmiston kuten anarkistien poliittisesta väkivallasta. Osaltaan selitys tähän löytyy siitä, että jutun kirjoittanut Marko Hietikko edustaa itse tuota liikettä ja tunnetaanpa hänet myös läheisestä suhteestaan taktista väkivaltaa kannattavaan Dan Koivulaaksoon. Hietikon vaikenemisen ymmärtää, sillä Suojelupoliisin viimeisimmän raportin mukaan anarkistit ovat myös Suomessa syyllistyneet fyysiseen väkivaltaan mm. poliisia ja 612-marssiin osallistuneita vastaan. Siksi on perusteltua kysyä, että eikö todellisuudentajunsa menettänyttä ääriajattelija Suvi Auvista ja hänen anarkistilegioonansa pitäisi myös kehoittaa osallistumaan Radinetin vieroitushoitoon? Asia taitaa olla sittenkin niin, että anarkomarkot ja anarkohenkiset toimittajat Ylessä eivät edusta Järjestelmän kannalta ääriajattelua, vaan ovat pikemminkin sen masinoiman "normaalin" vesikauhuisia mutta perin hyödyllisiä puolustajia aitoa poliittista oppositiota vastaan.

Vaikka Suomen media asiasta vaikeneekin, myös tavallisia rivianarkisteja on tutkittu mm. Saksassa, josta saatiin mielenkiintoisia tuloksia Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureista:

-84% heistä on miehiä

-73% on iältään 18-29 vuotiaita  

-92% elää äitinsä luona

-90% ei ole parisuhteessa

-33% on työttömänä

-29%:lla on ylioppilastodistus

Suomalaiset tavan aatetoverit tuskin poikkeavat suuresti saksalaisista, joten samansuuntaisia tuloksia saataisiin myös täältä, mutta ikävä kyllä yksikään sosiologian laitos ei ole ollut halukas tuollaista tutkimusta tekemään, mutta kukapa sitä nyt omiaan tonkisi kaikkien nähtäväksi. Tietyin varauksin saksalaisten tilastotietojen perusteella voidaan päätellä, että myös Suomessa anarkisti- ja punk-foorumeissa roikkuvat maailmanparantajat ovat hyvin pitkälti syrjäytyneitä luusereita. 

Miksi sitten valtiovalta tai Exit Radinet ei nosta näitä sosiaalitapauksia pinnalle ja puhu heidän muodostamastaan yhteiskunnallisesta uhasta? Ehkä siksi, että anarkomarkot eivät ole oikeasti yhteiskunnallinen uhka, vaan päinvastoin perin tarpeellisia korruptoituneelle järjestelemälle, joka käyttää näitä raivotautisia Systeemin vahtikoiria kaduilla todellista oppositiota, kansallismielisiä, vastaan. On aivan yhdentekevää mitä he itse sanovat, sillä sivulta katsottuna he ovat vain subventoidun alaluokan kurjia, joita eliitti pitää asialleen hyödyllisinä idiootteina.

                                                          *****************************

Huomattavasti tärkemmästä asiasta kerrotaan Ylen verkkosivujen jutussa Vapaakauppa: Miksi Kanada-sopimus on hyvä mutta USA-sopimus paha? Ei ole mikään yllätys, että Ylen vanhat vasemmistolaiset internationalistit ovat kasvattaneet uuden toimittajasukupolven, joka syleilee globalismia ja sen tuhoisia voimia kuten EU:ta ja mannerten välisiä vapaakauppasopimuksia. Miten muuten voi selittää sen, että Kanadan ja EU:n välinen CETA-sopimus nähdään jutussa pelkästään hyvänä asiana, vaikka se ei ole muuta kuin portti pahamaineiselle TTIP-sopimukselle, joka tekisi koko maapallosta markkinapelurien ja suurkapitalistien saalistusmaan. 

Uutisen tiimoilta varsinaisena riemuidioottina on esiintynyt ulkomaankauppaministerimme, josta kertoo Ylen verkkosivujen juttu Ministeri Mykkänen hehkuttaa Kanadan vapaakauppasopua: "Suomi eniten hyötyviä maita".

– Suomi on suhteellisesti eniten hyötyvien [maiden] joukossa. Nimenomaan Suomi on maa, joka elää kone- ja laiteviennistä, jossa erilaiset standardit ja tullit ovat suuri riesa, Mykkänen arvioi sopimuksen merkitystä.

Tosiasiassa sopimus on alkua sille, että suomalaiset voivat jatkossa jättää hyvästit pohjavesillemme ja metsillemme. Eräs kansalaisvaikuttaja kertoo fb-sivullaan suomalaisten hölmöstä hyväuskoisuudesta mitä tulee kansainvälisiin kauppasopimuksiin:

Ulkomaiset kaivosyhtiöt raiskaavat maisemat, Coca-Cola vie pohjavedet ja metsät myydään ulkomaisille yrityksille, jotka hakkaavat ne paljaiksi. Niin, ne työpaikat! Niitä ei tule. Ei kai jenkki suomalaiselle maksa (surkeaa) 9-10 euroa tunnilta, jos oman maan duunarin saa tekemään saman homman 5 dollarilla tunnilta. Suomi on kuin 5-vuotias lapsi; se uskoo kaikista lähtökohtaisesti hyvää eikä oikein ota opikseen, vaikka huonosti käykin. Työtä, kilpailua ja halvempia hintoja on aiemminkin luvattu, kun kotimaisista omistuksista on luovuttu. Esimerkkeinä mm. sähkönsiirto ja autokatsastus, kuinkas niiden kanssa kävi? Halpenivatko hinnat kilpailun avulla, tuliko ihmisille töitä vai kävikö täsmälleen päin vastoin? Nyt ei kuitenkaan puhuta yksittäisistä, kotimaisista yrityksistä, vaan meidän luonnonvaroistamme, joita ei missään nimessä pitäisi vieraille luovuttaa. Ennen vanhaan kansat riistivät luonnonvarat toisiltaan sotimalla, nyt sen tekee EU.

RASISMI EI OLE SUOMEN LAISSA RIKOS, VAIKKA PRESIDENTTI JA PROFESSORI NIIN VÄITTÄVÄTKIN

"Rasismi rikoslakiin - Huominen ilman pelkoa".
Huominen ilman suomalaisia.

Viimeisen kolmen päivän aikana maamme valtamedioiden uutisointi eräästä yksittäistapauksesta, jossa katupoikien kärhämä saattoi olla syynä toisen osapuolen kuolemaan viikkoa myöhemmin, on ylittänyt kaikki kohtuuden rajat. Revittyjen otsikoiden ja palstamillimetrien perusteella kyse voisi olla vähintään presidentin murhasta tai uudesta WTC-iskusta, vaikka uutisen taustalla on vain tavanomainen suomalainen pahoinpitely, jollaisia sattuu nakkikioskien kulmilla ja kylän raiteilla joka viikonloppu. Ylikuumana käyvän median 24/7 nazirummutuksen villit rytmit ovat arvattavasti tarttuneet myös Hyviin ihmisiin (oma ilmoitus), sillä ensi lauantaina (24.9.2016) järjestetään Unelma II mielenoisoitus Helsingin Kansalaistorilla. Ja taas riittää medialle jatkoaikaa mässäillä "uutisesta", mikä joulu kansanvihollisille!

Kuunatsienmetsästäjät puhuvat tietysti poikkeavasta kontekstista, sillä teosta epäilty kuuluu Vastarintaliikkeeseen ja ikävä episodi sattui samassa yhteydessä kuin järjestölla oli materiaalinjakotilaisuus. Aivan, mutta totta on myös se, että teon taustalla ei ollut suoraa poliittista motiivia, vaan katutappelijan reagoimisesta provokaatioon kohtalokkain seurauksin. Tämä on ollut valtamedialla tiedossa alusta lähtien, mutta se ei vain kertakaikkiaan voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja olla tekemättä tapauksesta elämää suurempaa poliittista draamaa. Kaikki suuret lehdet, sähköiset mediat, punavihreät poliitikot ja heidän poliittisesti korrektissa talutushihnassaan kulkevat porvaripuolueiden aisankannattajat aloittivat Ylen ja Hesarin shokkikampanjan jälkeen vesikauhuisen räksytyksen uusista kansalaisoikeuksia rajoittavista laeista. 

Kahteen bussiin mahtuva Vastarintaliike on juuri se mitä "vaarallisesta äärioikeistosta" vuosikymmeniä kohkanneet media ja punavihreät ovat halunneet, sillä nyt heillä on vihdoin "todiste", että kaikkialla verenhimoisesti vaaniva äärioikeisto ja sen synnyttämä "koventunut ilmapiiri" on tullut lihaksi. Vielä herkullisemmaksi tilanne muuttui viime perjantain jälkeen, kun taivaan lahjana tullut epämääräinen kuolemantapaus antoi toimittajille ja punavihreille mahdollisuuden pukea SVL:n poliittinen olkiukko lohikäärmeeksi, jonka tuhoamiseksi liekinheitintä voidaan samalla suunnata kaikkia kansallismielisiä ja maahanmuuttokriittisiä voimia vastaan. Pääagitaattorina tässä (mm. eilinen A-studio) on toiminut Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö, joka huumorintajuttomana fanaatikkona on ajamassa Suomea totalitarismin tielle, koska hän vaatii rasismin lisäämistä rikoslakiin yhdessä Oikeuspoliittisen yhdistyksen (äärivasemmistolaisten Demla) juristien ja puolueettomuuden hylänneiden professorien kanssa. Ville Niinistö onkin itse aktiivisesti mukana Vihreiden nuorten vetämässä ”Huominen ilman pelkoa – järjestäytynyt rasismi rikoslakiin” -kampanjassa, joka kerää allekirjoituksia uutta ajatusrikoslakia varten.

Ville Niinistön sukulainen, presidentti Sauli Niinistö, ei ilmeisesti ole kovin tietoinen Vihreiden nuorten kampanjasta, sillä hän väittää Ilta-Sanomissa ja Yle uutisten verkkosivujen jutussa Presidentti Niinistö: Rasistiseen järjestöön kuuluminen rikos, että rasismi on rikos. Tehtäköön asia tässä selväksi, että rasismi ei ole lain mukaan rikos, vaan se on mielipide, jonka ilmaiseminen kuuluu mielipiteenvapauteen. Rasistiset, rodullisesti motivoituneet teot kuten syrjintä ovat puolestaan rikoksia kuin myös kansanryhmän vastainen kiihotus. Yle Watchin kanta asiaan on, että anti-rasismi on pelkkä mielipide, kun taas rasismiin sisältyvä ajatus rodun olemassaolosta edustaa empiiristä, tieteellisesti havainnoitua tosiasiaa: vain kieroileva ilveilijä voi vakavissaan valehdella itselleen, ettei ihmiskunta jakaantuisi geneettisesti tunnistettaviin klustereihin (ent. maantieteelliset rodut) ja etteikö niillä olisi jo pelkästään silmin havaittavia, fenotyypiltään poikkevia piirteitä. Rasismia tai race-ismiä (rodun olemassaolon hyväksyminen) on myös todeta, että kansoilla ja etnisillä populaatioilla kuten tiibetiläisillä ja juutalaisilla on oikeus etniseen/geneettiseen itsepuolustukseen. Sama oikeus täytyy olla myös meillä tai sitten sitä ei ole kenellekään. 

Juristina presidentin pitäisi tietää rasismi-asia tarkemmin, mutta hän ei ole ainoa juridiikan ammattilainen, joka valehtelee päin naamaa. Selkeän kulttuurimarxilainen rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio toistaa saman pelokkaiden alamaistenkin keskuudessa elävän myytin Ylen haastattelussa Rikosoikeuden professori: Järjestäytynyt rasismi saatava rikoslaissa esille. Nuotion valehtelua voi pitää erityisen härskinä, sillä hän ei sano suoraan missä rasismi on määritelty rikokseksi. Rikoslaista sellaista kohtaa ei ainakaan löydy.

Nuotio puolestaan muistuttaa, että kysymys on yhteiskunnan yhteisistä arvoista - rasismi on jo määritelty rikokseksi.

Punaisen yliopiston kulttuurimarxilaisissa piireissä kansan enemmistön maahantunkeutumisvastaisuutta varmaan pidetään rasismina ja siten myös "rikoksena". Heidän kannaltaan on valitettavaa, ettei sopivan venyvä ja neuvostoliittomaisen epämääräinen käsite rasismi ole mielipiteenä kirjattu vielä lakikirjaan. 

Tällä hetkellä suomalaiset elävät todellisia vaaran hetkiä, sillä ilmaisuvapautta halveksuvat voimat ovat kovin toivorikkaita uuden lakiehdotuksen ja Asema-aukion varjolla tapahtuneen poliittisen lynkkausmielialan suhteen. Punavihreille ja Demlan kansanvihollisille ei nimittäin enää riitä laissa määritelty pykälä kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta, vaikka sitäkin on voitu jo nyt käyttää poliittisten toisinajattelijoiden mielivaltaiseen tuomitsemiseen. Tilannetta pahentaa se, että porvaripuolueiden aisankannattajat ja Persujen kosher-konservatiivit nyökyttelevät myöntävästi tälle totalitaristisille lakiehdotukselle vain siksi, etteivät tulisi leimatuksi "rasisteiksi" median, akatemian ja punavihreiden silmissä – kansan mielipiteestä he eivät tässä kysymyksessä välitä. 

Vihreiden nuorten lakiehdotuksesta kirjoitti osuvasti Tapio Linna verkkosivullaan. Jutussaan Vihreiden nuorten aloite rasististen järjestöjen kiellosta on kuin suoraan 1970-luvulta, Linna osoittaa, että vasemmiston yritys kaventaa poliittisten vastustajien sanavapautta ja toimintavapautta vaatimalla neuvostovastaisuuden kriminalisoimista ei eroa mitenkään nykyvihreiden pehmeän totalitarismin tavoitteista:

Nykypäivänä kuten 1970-luvullakin vasemmiston ja arvoliberaalien voimien tavoitteena on ollut heidän vastustajiensa sananvapauden kaventaminen. Vastustajien sananvapauden kaventaminen on edullista, koska näin saadaan viranomaiset valjastettua mukaan taisteluun poliittisia vastustajia vastaan. Rangaistuksiakin tehokkaampi on kuitenkin tällaisen lain pelotevaikutus, joka saa ihmiset vaikenemaan aiheista, joihin liittyy rangaistuksen uhka. Näin poliittista keskustelua saadaan rajoitettua kaventajien kannalta sopiviin aihealueisiin

(...) Lakialoitteilla pyritäänkin myös vaikuttamaan tuomioistuinten linjauksiin. Lakialoitteen tekijät vetoavat usein siihen, että nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävää, koska heidän mielestään laissa jo kiellettyä toimintaa yhä ilmenee, eikä tuomioita anneta riittävästi. Asiasta keskustellaan sitten yleensä eduskunnassa ja mediassa, ja mikäli keskustelu saa sellaisen sävyn, että tuomioistuinten linja tuomioiden jakamisessa on ollut liian lievä, on sillä vaikutuksensa tuomiovallan käyttäjiin.

Eilisessä YW:n kirjoituksessa Vasemmiston oikeistolaiset aisankannattajat haluavat kieltää poliittiset oikeudet äärioikeistolta todettiin, että punavihreillä on kokoonsa nähden enemmän "moraalista" valtaa kuin tuon blokin koko edellyttäisi. Tämä on tullut selväksi monien punavihreiden poliitikkojen ja toimittajien julistuksissa, joissa he vaativat poliittisilta vastustajilta "irtisanoutumista rasismista". Se, että voidaan esittää vaatimuksia, joista toinen ei voi kieltäytyä ilman poliittista itsemurhaa mediassa, kertoo aikamoisesta vallan käytöstä tietyllä alueella.

Tavallisen äänestäjän näkökulmasta on kummallista seurata alati toistuvaa näytelmää, jossa punavihreät toistavat tietyille puolueille vaatimusta irtisanoutua rasismista, jonka jälkeen puolueet johtoa myöten irtisanoutuvat rasismista, kerta toisensa jälkeen, aina vain uudestaan. Tämä aisankannattaja-poliitikkojen monotonisesti toistama puhdistautumisrituaali muistuttaa erehdyttävästi Kiinan kulttuurivallankumousta 1960-luvulla, jolloin Maon puhdasoppista kommunismia kannattaneet fanaattiset nuoret vaativat "länsimaisuuden hapattamia" vanhempiaan irtisanoutumaan kaikesta porvarillisuudesta ja kapitalismista.

Kun tälle tielle ollaan lähdetty, samaa metodia voisi ehdottaa myös vihreille ja vasemmistoliittolaisille. Tähän olisi nyt hyvä tilaisuus, sillä punavihreiden liepeillä viihtyvät eläinaktivistit tuhopolttivat 9 bussia, joiden sisällä oli nukkumassa viisi kuskia, jotka pelastuivat vain täpärästi. Me täällä Yle Watchissa jäämme puolestaan odottamaan, että Ylen toimittajat tiukkaavat tiuhaan tahtiin Li Anderssonilta ja Ville Niinistöltä, että joko olette irtisanoutuneet ja mikä siinä irtisanoutumisessa kestää niin kauan. Todennäköisesti saamme odottaa näitä irtisanoutumisia sinne maailman tappiin asti aivan samoin kuin Risikon, molempien Niinistöjen, Orpon ja Sipilän suruvalitteluja irakilaisten surmaaman kajaanilaismiehen omaisille.

                                                       ********************************

Yle TV1, tiistai 20.9.2016 klo 21:00, A-studio 

Mitä hallitus tekee rasismille? Entisen uusnatsin tuska. Juoposta kohtuukäyttäjäksi. Studiossa pääministeri Juha Sipilä ja puhelinhaastattelussa Vastarintaliikkeen entinen johtaja Esa Holappa.Juontajana Kirsi Heikel #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

A-Studio ei malttanut tänäänkään olla märehtimättä "tämän hetken tärkeimmästä" asiasta eli Asema-aukion nujakasta. Siksi toimittajatiimi muutti ohjelman ennalta ilmoitetun sisällön, jotta se pääsisi hieromaan tv-katsojien naamaan suomalaisten rasismia ja äärimmäistä äärioikeistolaista ääriliikettä.

Pääministerin ja haastattelija Kirsi Heikelin seuraaminen oli jo ilmeiden tasolla tuskastuttavaa, sillä kummallakin oli menossa merkillinen vakavoitumis-järkyttymis -kilpailu, mikä näytti siltä kuin molempien vanhemmat olisivat hukkuneet Estonialla tai WTC-tornit olisivat hetki sitten romahtaneet. Suoritukset olivat hyvää Kansallisteatterin tasoa, mutta hehän ovat varmaan treenanneet näitäkin asioita ammattilaisten avulla puoluetoimistoissaan.

Lyhykäisessä haastattelussa Heikel tivasi koko ajan syyttävästi, miksi pääministeri ei reagoinut nopeammin Asema-aukion holokaustiin, johon Sipilä vastasi selitellen, että oli ollut ensimmäisten uutistietojen aikaan lentokoneessa eikä netin räplääminen siellä oikein onnistunut. Mutta onhan se pöyristyttävää, ettei tällaiseen mannerlaattoja liikuttavaan asiaan reagoitu samalla hetkellä kun Yle tämän shokkiuutisen verkkosivuilleen läväytti!

Yhteinen sävelkin studiosta löytyi, sillä sekä haastattelija että pääministeri Sipilä osasivat teeskennellä tyhmää, kun he puhuivat  ääriliikkeistä (koski tietenkin vain "äärioikeistoa") ongelmana, jonka syynä on työttömyys. Kumpikaan ei halunnut vahingossakaan vihjata, että maahanmuuttovastaisten liikkeiden olemassaolo saattaisi johtua....maahanmuutosta.

Ohjelmassa haastateltiin puhelimitse myös väsyneen oloista median mieshuora Esa Henrik Holappaa, joka toisti suurin piirtein samat asiat, jotka hän on jo aiemmin kertonut Vastarintaliikkeestä ja Asema-aukion tapahtumista. 

YLEN ÄÄRIVASEMMISTOLAINEN TOIMITTAJA MAINOSTAA AIVOPESUPROJEKTI EXIT:IÄ

Henrik Holappa sai vihdoin töitä Systeemin huorana.

Ylen verkkosivut on julkaissut tänään artikkelin Suomessa käynnistyy radikalisoituneita auttava Exit-projekti, joka kertoo pilottihankeesta, jonka malli on lainattu Ruotsista. Siellä jo 1990-luvulla äärivasemmistolaisten käynnistämä ja sittemmin juutalaisten rahoittama Exit pyrki kesyttämään nuoret kansallissosialistit harmittomiksi sohvaperuna-demareiksi. Lyhyehkön artikkelin pääviesti tiivystyy tässä kappaleessa:

Radinetin tavoitteena on ehkäistä asiakkaidensa ajautumisen väkivaltaiseen ääriajatteluun ja -toimintaan, sekä auttaa niitä henkilöitä jotka jo ovat näissä piireissä irtautumaan niistä ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa. Radinetin Exit-malli perustuu vapaaehtoisuudelle, luottamuksellisuudelle ja yhteistyölle mm. eri uskonnolisten yhteisöjen kanssa.

Väkivallan ehkäisy on lähtökohtaisesti järkevää, mikäli sen taustalla on yksilön ongelmat. Toisaalta väkivaltaan voi olla syynä myös yksilön ylittävät yhteiskunnalliset ongelmat, jolloin Exitin kaltaiset projektit puuttuvat vain seurauksiin eikä syihin. Esimerkiksi Iso-Britannia olisi voinut 1980-luvulla polkaista käyntiin oman Exit-ohjelman, jossa Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n aktivisteja olisi johdettu pois liikkeestä tavallisiksi kansalaisiksi. Tällaiset toimet eivät olisi kuitenkaan poistaneet IRA:n olemassaolon syytä eli brittien ylivaltaa Pohjois-Irlannissa. 

Suomessa taas huomattava joukko radikaaleja nationalisteja kuten kansallissosialistit on nuhteettomia kansalaisia, joten heidän pois vierottaminen liikkeestä ei olekaan väkivallan ehkäisyä, vaan väkivallattomien aktivistien ohjaamista pois vallitsevan järjestelmän kavahtamasta kilpailevasta ideologiasta. Näyttää siltä, että erotuksena muslimeista suomalaisten kohdalla Radinetin päätarkoitus ei olekaan ehkäistä väkivaltaista toimintaa, vaan projektissa keskitytään väkivallattomiin kansalaisiin, joilla ilmenee "ääriajattelua". Kyse on siis vanhan ajan käännytystyöstä, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä Exit Radinetin tukena toimii projektiryhmä, jossa ovat edustettuina Setlementtiliitto, HelsinkiMissio ja Kirkon Ulkomaanapu. Globalistinen pukinsorkkakin vilahti, sillä jutun tehnyt Ylen äärivasemmistolainen toimittaja Marko Hietikko tietää kertoa, että "Radinet on osa Euroopan komission ylläpitämää Radicalisation Awareness Network -verkoston Exit-työryhmää".

Jos väkivalta ja terrorismi jätetään pois, on ääriajattelu käsitteenä kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Länsimaita tällä hetkellä hallitsevat talousglobalistit ja punavihreä kulttuurieliitti muodostavat yhdessä hegemonisen vallan, josta käsin määritellään se, mikä on yhteiskunnassa "normaalia" ja mikä puolestaan siitä poikkeavaa ääriajattelua. Mikään järjestelmä tai arvomaailma ei itsessään edusta absoluuttista järkevyyttä, vaan sen määrittely on aina riippuvainen kulttuurista, ajasta, paikasta ja ennen kaikkea vallasta. 

Tietysti on olemassa käsityksiä, joita jo arkijärki on pitänyt kaikkialla ja kaikkina aikoina äärimmäisen poikkeavina. Esimerkiksi transseksuaalit kärsivät identeettihäiriöistä, joka määriteltiin vielä viime vuosikymmenenä yleisesti sairaudeksi. Sen pitämistä normaalina, heteroseksuaalisuuteen rinnastettavana identiteettinä, pidettiin ääriajatteluna, äärimmäisenä relativismina. Kuitenkin tänään siitä on tehty yhteiskunnallisten lobbaajien ja tasa-arvouskovaisten ansiosta uusi normaali. Sitä vastoin ääriajatteluna pidetään sitä, että transseksuaalisuutta kutsutaan sairaudeksi. Samanlaisen tuomion saa myös se, joka sanoo, että homoseksuaalisuus ei ole biologisesti eikä eettisesti samanarvoinen seksuaalisuuden muoto kuin heteroseksuaalisuus. Nämä mielettömyydet samoin kuin kehitysmaalaisten loputon invaasio Eurooppaan edustavat nyt uutta järkevyyttä ja kaikki niistä poikkeavat näkemykset ääriajattelua.

Uuden normaalin huomaa myös siitä, että Exit Radinettiä koskeneessa artikkelissa ei puhuttu mitään äärivasemmiston kuten anarkistien poliittisesta väkivallasta. Osaltaan selitys tähän löytyy siitä, että jutun kirjoittanut Marko Hietikko edustaa itse tuota liikettä ja tunnetaanpa hänet myös läheisestä suhteestaan taktista väkivaltaa kannattavaan Dan Koivulaaksoon. Hietikon vaikenemisen ymmärtää, sillä Suojelupoliisin viimeisimmän raportin mukaan anarkistit ovat myös Suomessa syyllistyneet fyysiseen väkivaltaan mm. poliisia ja 612-marssiin osallistuneita vastaan. Siksi on perusteltua kysyä, että eikö todellisuudentajunsa menettänyttä ääriajattelija Suvi Auvista ja hänen anarkistilegioonansa pitäisi myös kehoittaa osallistumaan Radinetin vieroitushoitoon? Asia taitaa olla sittenkin niin, että anarkomarkot ja anarkohenkiset toimittajat Ylessä eivät edusta Järjestelmän kannalta ääriajattelua, vaan ovat pikemminkin sen masinoiman "normaalin" vesikauhuisia mutta perin hyödyllisiä puolustajia aitoa poliittista oppositiota vastaan.

Ylen artikkelin pääpaino on "tavallisten muslimimaahanmuuttajien" vaarassa liukua islamin alkuperäisiin oppeihin, mikä lännessä nähdään ääriajatteluna, mutta mikä islamilaisissa maissa on perin normaalia. Tarkkaan ottaen Islam ei ole ollenkaan ääriajattelua, vaan täydellistä ajattelun puutetta, puhdasta irrationaalista mielipuolisuuttaa ja kivikautista taikauskoa, jota ei voida koskaan yhteensovittaa länsimaisen ajattelun ja perinteen kanssa. Sen vuoksi me täällä Yle Watchissa toteamme, että kaikki yhteiskunnallinen ennalta-ehkäisevä toiminta muslimien ajautumiselle uskon mukaiseen Jihadiin on Euroopan mantereella turhaa, sillä vahinko on jo tapahtunut. Siksi islamilaisen radikalismin ongelma voidaan ratkaista vain kieltämällä muslimien maahantulo ja palauttamalla jo täällä olevat muhamettilaiset takaisin kotimaihinsa. Toden totta, exit muslimeille!

Surkuhupaisan lisän Ylen artikkeliin toi siinä pariin otteeseen mainittu entinen "uusnatsijohtaja" Henrik Holappa. Täytyy oikein onnitella lähes koko ikänsä työttömänä ollutta Holappaa, sillä hän on saanut vihdoin palkkatyön alalta, jonka hän tuntee kuin omat taskunsa – nimittäin takinkääntämisen salat. Radinetin kokemusasiantuntija on kerrassaan hieno työnimike herralle, jolle poliittinen huoraaminen on käynyt elämäntavaksi.

YLE LASKI ONNESTA ALLEEN REVITELLESSÄÄN SVL:N LUOPIOTA

Korvat vain heiluvat kun Holappa satuilee ja vasikoi.

Kun vasemmistohörhö hylkää pölhöanarkismin tajutessaan maailman realismin, valtamedia ei nosta asiaa koskaan otsikoihin, vaikka tällaisia todellisuuteen herääjiä on maassamme valtavasti, moninkertaisesti enemmän kuin kansallismielisyyden hylänneitä opportunisteja. Suuret mediat kuten Yle ovat hyvin vastentahtoisia antamaan julkisuutta ex-anarkomarkolle, joka haluaisi paljastaa liikkeensä kaikkein likaisimmat yksityiskohdat ja vaikutusvaltaiset harmaat tukijat. Sen sijaan valtamediat tonkivat "äärioikeistoa" sairaalloisella vimmalla, joka näyttää siltä kuin se yrittäisi ampua norsukiväärillä hyttysiä.

Tällä viikolla Yle on tehnyt parikin "paljastusta" antaessaan hyvää korvausta vastaan suunvuoron ex-skinille ja kansallissosialisten liikkeen jättäneelle kaunaiselle johtajalle. Viime keskiviikkona romanitaustainen toimittaja Susanne Päivärinta haastatteli A-Studiossa (15 min. eteenpäin) tyttöystävänsä pukemaa tanssija-näyttelijä (sic) Sami Henrik Haapalaa, joka oli skinhead 20 vuotta sitten. Yle sai ressukkalta juuri sellaiset vastaukset kuin se halusikin, vaikka tavan katsojalle Haapalan "argumentit" kuulostivat sekavalta sössötykseltä.

Huomattavasti häikäilemattömämpää natsieksploitaatiota edustaa huumerikoksista tuomitun Jessikka Aron ja väkivaltaiseen äärivasemmistoon yhteyksissä olevan Marko Hietikon tekemä haastattelu Suomen Vastarintaliikkeen entisestä johtajasta Henrik Holapasta. On todennäköistä, että tehdessään haastattelujuttua Natsijohtaja, jonka usko loppui, parivaljakko laski onnesta alleen. Vastaavasti Yle uutisten satusetä Matti Rönkä mainosti tänään 15.5.2016 Ylen puoli yhdeksän tv-uutisten lopussa Holapan haastattelua. Kertoessaan verkkosivujen jutusta Ronkä vääntelehti naamaansa inhosta kun hän päästi suustaan sanat "ääri-isänmaallisuus" (sic) ja "uusnatsismi". Kummallisella ilmeilyllään ja sanojen painotuksillaan Rönkä halusi kertoa henkilökohtaisen inhonsa nationalismia kohtaan. Jälleen kerran törkeää piiloviestintää Yleltä.

Taktista vasemmistoväkivaltaa kannattavan Dan Koivulaakson ystävä Hietikolla on selvästi fiksaatio "äärioikeistoon", sillä hän on tehnyt aiheesta lukuisia juttuja Yleen. Ääriliberaalin Jessika Ahon tapaan Hietikko rakastaa kunniattomia paskiaisia kuten Esa Henrik Holappaa. Ylen väki saakin nyt syyn uskotella itselleen, että roturealistisen liikkeen jättänyt luopio olisi todiste siitä, että monikulttuurisessa yhteiskuntakokeilussa ollaan sittenkin oikealla tiellä, jossa maahan rahdatut kongoidit muuttuvat pelkällä uskon voimalla yhteiskuntaa rakentaviksi väkivallattomiksi älyköiksi.

Holapan haastattelu kertoo enemmän herran heikkoudesta kuin asioista, joita hän aiemmin kannatti. Haastattelun ja julkaisemansa kirjan (Ylen juttu on myös kätevä tapa mainostaa kirjaa) perusteella Holappa vaikuttaa syvästi masentuneelta ja elämäänsä kyllästyneeltä heikkoluonteiselta tapaukselta, jolla ei mitään käsitystä kunniallisuudesta. Omituisen kääntymyksen voi vielä ymmärtää yksilöpsykologiselta kannalta, mutta se että Holappa tekee asiasta julkisen, on merkki alhaisesta opportunismista ja kaunasta liikkeelle, josta hän joutui omasta syystään sivuraiteelle. Ylen haastattelu näyttääkin Holapan narsistiselta kostolta, vaikka hänellä ei ole siihen oikeasti mitään syytä. Päinvastoin, sillä jonkun muun pitäisi olla vihainen hänelle, sillä Holappa tunnetaan patologisena valehtelijana, riidankylväjänä ja nyt pettäjänä ja Ylelle huoraajana. On myös syytä epäillä, että Holappa on vasikka, joka on kertonut suojelupoliisille tietoja entisistä aatetovereistaan.

Yle ottaa tietenkin irti kaiken ilon Systeemin huoraksi ryhtyneestä kiipijästä:

Kun vuonna 2007 jouduin poliisikuulusteluun, minulle vakuutettiin, että kansallissosialismi on historiaa. Minun olisi tuolloin pitänyt tajuta, että he olivat oikeassa – tapahtunut mikä tapahtunut”, Holappa kertoo Ylelle ainutlaatuisessa haastattelussa." 

Jos kansallissosialismin ideat olisivat menneisyyttä, niin miksi Yle sitten tekee riemuissaan jutun siitä kuinka joku on kääntynyt pois aatteesta? Jos roturealistinen liike olisi nykyeliitille yhdentekevä, sillä ei olisi mitään syytä kirjoittaa tällaisia juttuja. Proselyytin nostaminen julkisuuteen kertoo vain siitä, että valtaklikki, jonka käsikassarana Ylekin toimii, pitää "äärioikeistoa" ja NS-liikettä suurena uhkana ja murentuvan rappioyhteiskunnan pahimpana painajaisena – tosin vain heille itselleen, sillä kansanviholliset aavistavat aivan oikein, että tien päässä saattaa odottaa kansantuomioistuimen lyhtypylväät. 

Haastattelun yksityiskohdat paljastavat, millaisten pikku valheiden varaan koko juttu on kyhätty: "Holappa kirjoitteli myös muun muassa Ku Klux Klanin johtajalle David Dukelle". Duke jätti Klaanin jo 1980, mutta valhe, että hän olisi edelleen klaanilainen, on osa läntisen median tiedotusstrategiaa. Asia voi näyttää mitättömältä, mutta miksi siitä pitää silti valehdella? Eihän yhdessäkään vihreiden Satu Hassista tehdystä jutussa mainita, että hän oli 35 vuotta sitten taistolainen.

Holapan haastattelutunkion tuoksu on jo nyt houkutellut monet vasemmistolaiset sittisontiaiset kärpästen juhliin. Ensimmäisenä heistä on äitinsä helmoissa asuva puoliakateeminen pitkäaikaistyötön, marxilaisliberaali Sakari Timonen. Hänen toimettoman elämänsä ainoaksi tarkoitukseksi näyttää tulleen taistelu kaikkea sitä vastaan, joka on edullista suomalaisille. Suomalaisvihamielisenä rasistina Timonen on valmis myös levittämään valheita, kunhan se edistää hänen pakkomielteistä asiaansa, jossa Suomi vallataan kehitysmaalaisilla tunkeilijoilla. Systeemin syöttiläänä toimiva Timonen näkee kaikkialla äärioikeistolaisia salaliittoja kuten tuoreessa päivityksessään Emmehän me tienneet:

Järjestö kuitenkin työskentelee määrätietoisesti yhdistääkseen Suomen äärioikeistolaiset, nationalistiset ja rasistiset ryhmittymät. Yksi esimerkki tästä on itsenäisyyspäivänä pidettävä kansallismielinen soihtukulkue 612. Holapan mukaan SVL oli aloitteellinen soihtukulkueen järjestämisessä ja ensimmäisessä kulkueessa SVL:n aktivistit toimivat järjestysmiehinä.

Sekä Holappa että Timonen valehtelevat. 612-soihtukulkue järjestettiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2014, jolloin Holapalla ei ollut enää mitään yhteyksiä Vastarintaliikkeeseen eikä hänellä voinut olla siksi mitään sisäpiiritietoa asiasta. Idea puoluepolitiikkaan sitoutumattomasta isänmaallisesta soihtukulkueesta oli lähtöisin yksittäisten kansallismielisten piiristä. SVL:n jäsenet osallistuivat siihen, mutta mikään heidän projektinsa se ei ollut, josta kertoo viimeisin marssi, jossa järjestysmiehet oli koottu poliitiisiin järjestöihin kuulumattomista kansallismielisistä.

Vielä häpeämättömämpää pajunköyttä työnvieroksuja syöttää väittäessään, että "myös suoranainen väkivalta on mahdollista, sillä SVL on ennenkin tehnyt ”kotikäyntejä". Mamman poika esittää naama peruslukemilla, että "kotikäynnit" olisi jonkinlainen SVL:n tavaramerkki, vaikka koko käsite ja tapakulttuuri on valllitsevaa räyhäävässä äärivasemmistossa, joka taas edustaa Timosen omaa ideologista viiteryhmää.

Ikääntyneen peräkammarinpojan jutut voi jättää omaan arvoonsa, sillä itsestään turhia luulevan vapaamatkustajan sepustuksia eivät lue tosissaan kuin Rasmus-verkoston multkultikilarit, alkoholisoituneet Piffin punkkarit ja Takku.netin apurahakapinalliset. Itse asiassa se, että Timonen repostelee Holapan haastattelulla, kertoo millä pohjalla koko juttu lepää.

On mielenkiintoista seurattavaa, kuinka järjestelmän suojeluksessa oleva äärivasemmisto hekumoi sillä, että valtiojohtoinen Yle vainoaa piskuista valtiosta riippumatonta SVL:ää. Takku.netin sivulla punaräähkät toivovat järjestön surkastumista, vaikka juuri jonkinlainen "äärioikeisto" tarjoaa sille sen ainoan olemisen tarkoituksen, joka äärivasemmistolla tänään enää on.

Ylen likasankojournalismia lähentelevän jutun vastineeksi kannattaa lukea Vastarintaliikkeen oma arvio Holapasta.  Jutussa Yleisradion artikkelisarja Vastarintaliikkeestä paljastetaan taustat, jotka Yle jätti tarkoituksella kertomatta.

Lukemisen arvoisen Holappa-analyysin on kirjottanut myös Veriyhteys-kollektiivii, jonka artikkeli Johtajuus ei ole virkanimike, vaan ominaisuus sanoo paljon sellaista, joka on jäänyt muilta huomaamatta:

Toimittajat ei huomioi Holapan tarinan toistuvaa kaavaa. Nuori, asemastaan ja tavoitteistaan epävarma mies yrittää kerta toisensa jälkeen olla huomioitu jossain ryhmässä. Ja ennen kaikkea, edetä korkeammalle. Kun henkilökohtainen menestys ei toteudu, ovet paukkuen, kyseisiä tahoja pilkaten siirrytään tekemään sama asia uudelleen jossain muussa porukassa. Miksi tätä ei nosteta esiin? Koska se ei ole asialle hyödyllistä.

On selvää että mies kokee nyt saavuttaneensa jotain. Hänen ympärilleen on kerääntynyt kuuntelevia, kannustavia ja kiinnostuneita ihmisiä. Takkinsa kääntänyt kansallissosialisti pääsee kokemaan omaa tärkeyttänsä. Antifasismin mannekiinina oleminen on siitä yksinkertainen työ, ettei se vaadi johtajuutta. Se ei vaadi kunniaa. Se ei vaadi panosta. Ei yhtään toteuttamiskelpoista ideaa. Ei karismaa jolla tavoittaisi muiden miesten sisimmän ja tahdon. Riittää kun saa näennäisen hyväksynnä ja voi kuvitella taas hetken olevansa tärkeä. On todennäköistä että pian käteen jää valaistuminen, ettei media tai hetki sitten henkilön toistuville hölmöilyille raakkuneet harakat ole tekemässä muuta kuin käyttämässä miestä välineenä oman vinoutuneen maailmankuvansa eteenpäin ajamiseen.