YLE WATCHIN 1000. POSTAUS – 10 VUOTTA MEDIAN JA YHTEISKUNNAN PAHENEVAN ALENNUSTILAN SEURANTAA

Nyt lukemasi kirjoitus on tuhannes Yle Watch -blogissa julkaistu teksti. Tällaiseen kokonaislukuun pääsemiseksi blogilla kului aikaa reilu kymmenen vuotta, sillä 8. kesäkuuta 2010 ilmestyi kaksi ensimmäistä Yle Watch -postausta. 

Yle Watch aloitti toimintansa kansallismielisten ja globilisaatiokriittisten blogijulkaisujen kultakauden 2007-2012 loppupuolella.  Tuon pioneerijakson jälkeen syntyivät erilaiset vaihtoehtomediat, verkkolehdet ja videobloggaus, jotka veivät näkyvyyttä pelkkään tekstiin perustuvilta mielipideblogeilta. Tosin vuosina 2015-2017 "perinteiset" yhteiskuntakriittiset karvahattu-blogit kokivat vielä uuden tulemisen, kun epäuskoinen kansa janosi lisätietoja käynnissä olleesta maahanmuuttoinvaasiosta; kansalaisille kun ei riittänyt se, mitä valtamediat ja sen tarkoin valitsemat asiantuntijat asiasta kertoivat. 

Ei ole sattumaa, että tuolloin myös Yle Watch saattoi kerätä postauksellaan yli 50 000 lukijaa. Suurehkot lukijamäärät selittyvät pitkälti mahdollisuudesta levittää kirjoituksia sosiaalisessa mediassa. Tuohon aikaan esimekiksi pahamaineinen Facebook ei harjoittanut kovin aktiivisesti varjobännäystä, sivustojen sulkemista ja näkyvyyden estoa, jonka vuoksi Yle Watchin oli helppo saada päivityksilleen 20-30 000 lukijaa. 

Kansallismielisestä potentiaalista pelästyneet vasemmistoliberaalit yhdessä globaalien suuryhtiöiden kanssa synnyttivät vastavetona verkon ilmiantokulttuurin ja sensuurin, jonka avulla ne ovat voineet tukahduttaa arvokonservatiivista yhteiskuntakritiikkiä. Aivan viime vuosina "vääränlaisen" yhteiskuntakritiikin tukahduttaminen on viety sosiaalisessa mediassa ja valtavirtajulkaisujen kommenttiosastoilla lähes tappiin kun valtiovaltakin on puuttunut peliin koventuneine rangaistus- ja sensuurivaatimuksineen. 

Facebookin Yle Watch sivulla on vuosien varrella kysytty toistuvasti, miksi blogi keskittyy kritiikissään lähes pelkästään Yleisradioon, vaikka maasta löytyy muitakin politisoituneita tiedotusvälineitä kuten Helsingin Sanomat. Yleisradio tuli valituksi valtamedian esimerkkitapaukseksi blogissa siksi, että sillä on Suomessa eniten näkyvyyttä ja tiedotuksellista valtaa. Valintaa voi perustella myös Ylen valtio-omisteisuudella, jolloin sen kustannuksista vastaavat kaikki Suomen veronmaksajat. 

Kansanvaltaan perustuva mediakritiikki on Ylen kohdalla sitäkin oikeutetumpaa, koska valtion omistaman yhtiön esittämät ohjelmat ja uutisnäkökulmat eivät vastaa arvomaailmaltaan sen enempää kansan enemmistön kuin merkittävien eduskuntapuolueidenkaan ajattelutapaa. Jos Ylen ohjelmapolitiikka vastaisi edes eduskuntapuolueiden voimasuhteita, pitäisi vähintään 20 %:ssa ohjelmien ja uutisten sisällöissä näkyä kansallinen ja konservatiivinen tulokulma. 

Näinhän asia ei tunnetusti ole, vaan Suomen ja maailman tapahtumia uutisoidaan puhtaasti punavihreästä ja EU-globlistisesta näkökulmasta. Osin tämä selittyy sillä, että valtaosa toimittajista on puolekannaltaan punavihreitä, vaikka kansalaisista tuohon segmenttiin kuuluu hädin tuskin parikymmentä prosenttia. Viime kädessä toimituslinjasta on vastuussa yhtiön johto, jota Ylessä ovat edustaneet lähinnä Kokoomukseen, Keskustaan ja SDP:n kuuluvat henkilöt. Toisin sanoen Ylen punavihreyden takaajina ovat olleet pääasiassa oikeistolaiset johtajat, jotka ilman selkärankaa ovat hyväksyneet marginaalisten uusvasemmistoaatteiden levittämisen veronmaksajien kustantamassa valtakunnanverkossa.

Ensimmäisinä vuosinaan Yle Watch julkaisi pelkästään kritiikkejä Ylen tv- ja radio-ohjelmista. Loppuvuodesta 2013 mukaan tuli Ylen verkkosivujen uutisvirran kritiikki, jolloin näkökulma laajeni kattamaan kaiken mistä Yle uutisoi värittyneesti. Sittemmin uutisten kommentointi on korvannut lähes kokonaan tv- ja radio-ohjelmien kritiikin, koska kukaan täysjärkinen ei kykene kuin satunnaisesti seuraamaan Ylen luokatonta ja propagandistisen häpeilemätöntä ohjelmatarjontaa.

Vuosien varrella myös blogin perusajatus on muuttunut. Viime vuosikymmenen puolivälissä iskenyt pakolaisaalto synnytti yhteiskunnallista kuohuntaa ja protestihenkeä, jossa vaihtoehtomedialla kuten Yle Watchilla oli oma tehtävänsä uusien näkökulmien räväkkänä esiintuojana. Vuosikymmenen lopulla länsimaiden kantaväestö näyttää kuitenkin ajautuneen jälleen apatiaan, mikä näkyy antautumisena ilman todellista vastarintaa globalistikapitalistien ja kulttuurimarxilaisten yhdessä vehkeilemälle sivilisaation hajottamistyölle. 

Tämä kehityskulku on voimistunut siinä määrin, että Yle Watchin ensisijaisena tehtävänä ei olekaan enää valheellisen tiedonvälityksen ja ohjelmatarjonnan  paljastaminen, vaan nopeasti etenevän yhteiskunallisen rappeutumisen dokumentointi tuleville sukupolville. Mikäli edessä häämöttävän luhistumisen jälkeen löytyy vielä riittävää teknologiaa, antavat Yle Watchin kirjoitukset vuosilta 2010-2020 jäljelle jääneille lukutaitoisille todisteen millaiselle itsetuhoiselle hulluudelle hallitseva media altisti suomalaiset.

                                                  *******************************

Korkeakoulutetun tärähtäneistön iso pyörä pyörii huomattavasti vikkelämmin kuin kymmenen vuotta sitten. Heille niin sanottua äärioikeistoa edustaa nykyään suurin piirtein kaikki mikä on demareista oikealla. Todisteeksi äärioikeistolaisuudesta riittää mikä tahansa, jolla voidaan tukea kertomusta koko yhteiskunnan välitöntä olemassaoloa uhkaavasta lohikäärmeestä. Eniten tässä ovat äänessä  tietenkin kansakunnan todelliset tuholaiset, jotka projisoivat suomalaisvihamielisen mädätyksensä "äärioikeistoon".

Yleisradiossakin olematonta äärioikeistoa nähdään ja jahdataan kuin Loch Nessin hirviötä. Viimeksi viikonloppuna Yle julkaisi televisiossa ja verkkosivuillaan uutisen Kysyimme perussuomalaisten piirijohtajilta suhteesta äärioikeistoon – "Joissakin tapahtumissa on vähän rouheampaa kaveria". Toimittajien Matti Koiviston ja Kristiina Tolkin tekemässä jutussa tyyli kysyä on sama, jos arvuuttelisi "vieläkö hakkaat vaimoasi", jolloin kysytyltä saadaan ennalta haluttu johtopäätös vastasipa tämä mitä tahansa.

Jutussa mainitut järjestöt, Soldier of Odin ja Kansallismielisten Liittouma, saattavat nykypäivän lumihiutalestandardeilla olla äärioikeistolaisia. Niiden poliittinen vaikutusvalta on kuitenkin niin olematonta, että sitä tulee kysyneeksi, miksi niiden mahdollinen yhteys kosher-liberaaliin Perussuomalaiset-puolueeseen ylipäätään nähdään minään kysymyksenä.

Kuten sanottua, vasemmiston sormella osoittelu on aina projektiota ja niin se on tässäkin tapauksessa. Lisäksi on syytä muistaa, että käytännössä vasemmistoa edustavat kaikki eduskuntapuolueet, jossain määrin jopa Perussuomalaiset, kun puheeksi otetaan sen kontrolloima uusi nuorisojärjestö. Raflaavan väitteen voi perustella yksinkertaisesti sillä, että kaikki oikeistolaisiksi uskotut puolueet ovat de facto aisankannattajina omaksuneet uusvasemmistolaisen "suvaitsevaisen" arvomaailman ja valtiota pöhöttävän sosialismin. Asiasta kirjoittaa osuvasti klassista liberalismia kannattava dosentti Jari Ehrnrooth Verkkouutisten blogikirjoituksessaan Mihin katosi oikeisto?:

Oireellisesti on vasemmistolaisen sosiaalietiikan uuskieli tarttunut myös kokoomuslaiseen puheenparteen. Vasemmistofilosofisen uuskielen käsitteillähän ei pyritä kuvaamaan todellisuutta, vaan luomaan ihannekuvia, joita ei koskaan saavuteta, koska siten vasemmistolaiselle politiikalle on aina perustelu. Suhteellinen köyhyys häviää vasta, kun kaikki tulot tasataan, ja mahdollisuuksien tasa-arvo saavutetaan vasta, kun kaikki ovat yhtä kyvykkäitä oppimaan. En ymmärrä, miksi oikeistolaisessa puolueessa olisi tarve käyttää tällaisia ideologisen uuskielen käsitteitä.

Uudessa tavoiteohjelmassaan kokoomus kuitenkin ehdottaa, että julkisen vallan toimesta ongelmanuoria autetaan jo ennen peruskoulua ja maksutonta varhaiskasvatusta annetaan kaikille 3-5 vuotiaille. Oikeistolaisena pidetty puolue uskoo siis logiikkaan, joka voisi olla vasemmistoliiton ohjelmasta: ”Jos jo ennen peruskoulua jää tiedoissa, taidoissa ja sosiaalisissa kyvyissä ikätovereistaan jälkeen, takamatkaa ehtii aikuisikään mennessä kertyä niin paljon, ettei mahdollisuuksien tasa-arvo toteudu.”

Itse olen varma, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei koskaan toteudu, sillä koulumenestykseen vaikuttaviin tekijöihin, siis geneettisen perimään, kodin kulttuuripääomaan ja yksilön luonteeseen ei voi valtiojohtoiselle politiikalla – onneksi! – vaikuttaa. Tämän vuoksi koulutustaso edelleen vahvasti periytyy, eikä se ole yllätys kenellekään muulle kuin vasemmistolaiselle, joka uskoo voivansa tasata kaikki luonnon ja vapaan yhteiskunnan luomat erot.

Julkisuudessa Perussuomalaisista on leivottu vahvasti oikeistolaista, jopa äärioikeistolaista puoluetta. Tosiasiat eivät puhu kummankaan väitteen puolesta. Perinteistä oikeistolaisuutta edustava kansallismielisyys on puolueessa sekin hataralla pohjalla, sillä Perussuomalaisten puoluejohto ei kannata klassista snellmanilaisuutta, vaan pitää suomalaisena ketä tahansa maahan tullutta, kunhan tämä käy vain töissä ja maksaa veronsa. 

Puolueen näpeissä oleva uusi nuorisojärjestö voisi puolestaan olla vihreiden etäisepesäke, koska sen johdossa vaikuttaa homoja ja värillisiä, jotka tuomitsevat rasismin™ samanlaisella kiihkolla kun Antifa. Varmaa on vain se, että persuja "rasismista" ja "fasismista" tillille vaativat eivät lopeta syyttelyään ennen kuin puolue on valmis allekirjoittamaan Vasemmistoliiton puolueohjelman. Näillä näkymin persujohdon neuroottinen gallupien seuranta on viemästä kehitystä tähän suuntaan.

                                                         **************************



Yle TV1, maanantai 28.9.2020 klo 19.00Historia: Holokaustin huutokauppiaat

Natsien systemaattinen juutalaisvaino kulminoitui vuoden 1938 kristalliyöhön, jonka aikana tuhansilta juutalaisilta riistettiin koti ja omaisuus. Vainoista eniten hyötyivät varastettuja esineitä myyneet huutokauppiaat, jotka pitivät tarkkaa kirjaa tavaraliikenteestä. Dokumentti vie meidät näiden ennennäkemättömien asiakirjojen äärelle. T: Hoferichter & Jacobs/ARD/MDR, Saksa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min. Linkki ohjelmaan.

Kun Yle Watch aloitti toimintansa 10 vuotta sitten, se kiinnitti heti alusta asti huomiota Ylen jatkuvasti esittämiin holokaustidokumentteihin. Maanantain Historiadokumentit käsittelevät tuolloin lähes aina jollain tapaa holokaustia, natseja ja Hitleriä. 

Kymmenessä vuodessa mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut, vaan eurooppalaisia syyllisyyden kuristusotteessa pitävästä "holokaustiedotuksesta" on tullut Ylessä instiuutio, joka on kiinteä osa sen antinationalistista globalisimiagendaa.

  What we are suffering is a Marxist revolution in slow motion

YLE VAIKENEE HALLITUKSEN RAMADAN-VIDEOSTA SAMALLA KUN NOSTAA AFGAANI-YLIOPPILAAN JALUSTALLE

1960-luvun lopulta länsimaissa valtaan päässyt kansakunnan käsitteen "dekonstruoiminen" eli uudelleenmuotoilu omaksi irvikuvakseen on viime vuosina saanut entistä julkeampia muotoja. Tästä ovat vastanneet kansakunnan kaapin päälle kömpineet opportunistit, jotka ovat alkaneet seurata hegemoniseen asemaan päässeitä muotiaatteita. Niissä muun muassa suomalaisuus määritellään niin mielivaltaisesti, ettei se sano enää mitään paitsi sen, että kuka tahansa voi olla suomalainen. 

Viimeksi eilen kansanviholliset iskivät tikaria kansakunnan selkärankaan ilveilemällä suomalaisuuden päivän kustannuksella. Arvatenkin Yle  vaikeni punaviherkaartin kaappaaman Valtioneuvoston kanslian (VNK) julkaisemasta suomalaisuuden päivän videosta, jossa islamilaiset uskonjohtajat lähettävät ramadantervehdyksensä suomalaisille. Suurista mediataloista vain Iltalehti kiinnitti kulttuurimarxilaiseen provokaatioon huomiota ja julkaisi uutisjutun VNK julkaisi suomalaisuuden päivänä videon islamilaisten johtajien ramadantervehdyksestä – kaikki miehiä: Näin kampanja kommentoi.

Vaikka Iltalehti toikin esiin VNK:n röyhkeän tempauksen, jutun fokus keskittyy täysin toisarvoisiin kysymyksiin kuten tasa-arvoon. Videotervehdyksen suurimpana "ongelmana" lehti pitääkin sitä, että videolla puhuneet muslimit ovat kaikki miehiä. Toimittaja Antti Haloselle ei sitten tullut mieleen islamin olevan tunnetusti miesjohtoinen uskonto. Siksi on naurettavaa kuvitella, että edes Suomessa muslimit valitsisivat naisia puhumaan ramadan-videolle miellyttääkseen feministihallitusta. Muslimit eivät halua miellyttää ketään, vaikka he joskus taktisesti teeskentelevät edustavansa rauhanuskontoa ja kannattavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä tekopyhyys ei kuitenkaan häiritse hallitusta, sillä heille on tärkeintä muslimivideon julkaisu juuri suomalaisuuden päivänä, koska valtioneuvostossa tiedetään sen ärsyttävän suunnattomasti heidän päävihollistaan, tavallista suomalaista heteromiestä.

Videotervehdystä on paheksuttu myös siksi, että siinä esiintyvä Reslat shia -muslimien imaami Abbas Bahmanpour kommentoi vuonna 2013 Ylen Ajankohtaisen kakkosen Islam-illassa, että homoseksuaalisuus on islamin näkökulmasta verrattavissa moraalisena paheena aviorikokseen tai insestiin, josta sharia-lain mukaan seuraava rangaistus on kuolemantuomio. Suomalaisten kannalta on lopulta yhdentekevää mitä tänne kuulumattomat muhamettilaiset tekevät tai jättävät tekemättä uskontonsa parissa.

Tärkein asia, jonka Iltalehti ja netissä mouhoavat tasa-arvofundamentalistit sivuuttivat videotervehdyksessä, oli suomalaisuuden päivä. On pöyristyttävää, että päivänä jolloin pitäisi juhlistaa suomalaisuutta, hallituksen kanslia hieroo rotumuukalaisten kivikautista uskontoa suomalaisten naamaan. Tilanne olisi sama jos Iranissa kansallista merkkipävää juhlistettaisiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suvaitsevaisuusvideolla, jossa trans- ja homopapit antavat ripulipierun lämpöiset terveiset iranilaisille. Iranissa ja muissa itseään kunnioittavissa maissa kansaa halveksuva tervehdysvideo olisi tietenkin mahdottomuus, mutta Suomessa valtionjohto on toiseudenpalvonnassaan valmis matelemaan pohjamudissa kunhan sillä saadaan vain mitätöityä omaa kulttuuria.

Tätäkin häpeämättömämpään suomalaisuuden vesittämiseen on sortunut Nato-yhteensopivaksi puliveivatut puolustusvoimat. Tämä käy selväksi Kaartin jääkärirykmentin Twitteri-tilin virallisessa äitienpäivätoivotuksessa, jossa varusmiehet toivottavat onnea äideilleen parillakymmenellä eri kielellä. Suomen armeijassa vierasmaalaisuuden mannekiineja on ehkä muutama prosentti jos sitäkään, joten näin näyttävää vieraskielisten ja vierasrotuisten kekkulointia videolla ei voi selittää muulla kuin monikulttuuri-ideologialla. Ilmeisesti vasta nyt armeijassa on herätty menneen maailman muotiaatteeseen, jonka esille tuomisen kuvitellaan olevan kovinkin cool ja hip. Ei se ole, vaan myötähävettävän junttia perässähiihtämistä.

                                                            ************************

Suomalaisuuden päivänä varmistuivat myös tuoreet ylioppilaat. Yle ei tietenkään malttanut olla käyttämättä tilannetta hyväkseen levittääkseen monikulttuuri-ideologiaa. EU:n ulkopuolelta maahan livahtaneet kutsumattomat kehitysmaalaiset ovat keskimääräiseltä koulutustasoltaan heikompia kuin suomalaiset, eikä tämä tilanne muutu edes pitkän oleskelun jälkeen. Jos suurennuslasin avulla sitten löydetään joku opinnoissaan menestynyt valepakolainen, Yle tekee tapauksesta välittömästi kiiltokuvajutun eli väärän yleistyksen. Tällaisena voi pitää eilen ilmestynyttä agendauutista Hasan Khademi tuli Suomeen viisi vuotta sitten ummikkona, nyt hän kirjoitti ylioppilaaksi – unelma toteutui, vaikka moni asia oli sitä vastaan.

Toimittaja Anu Leena Koskinen on kirjoittanut valepakolainen Hasan Khademista Ylen verkkosivuille ainakin viisi juttua. Ilmeisten ideologisten syiden lisäksi Koskisen agendauutisoinnilla on ollut myös käytännön tavoitteita, joka käy ilmi jo hänen ensimmäisestä Khademi-kirjoituksestaan Hasan Khademi käy suomalaista lukiota ja saa jopa kymppejä todistukseen – pian selviää, uhkaako häntä ja lukuisia muita käännytys Afganistaniin. Asian näyttävän julkituonnin tarkoituksena oli selvästi vaikuttaa maahanmuuttovirastoon ja hallinto-oikeuteen. Toisessa uutisessaan Tampereella lukiota käyvä Hasan Khademi ei saa hallinto-oikeuden mukaan turvapaikkaa Suomesta toimittaja Koskinen pitää  hallinto-oikeuden päätöstä afgaanin valepakolaisuudesta vääränä. Seuraavaksi Koskinen otti avuksi Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman ja painosti viranomaisia muuttamaan päätöstä kirjoituksellaan Käännytys Afganistaniin uhkaa Hasanin haaveita – Miksi kielen oppinut, lukiota käyvä, töitä tekevä nuori ei saa jäädä Suomeen? 

Näin läpinäkyvänä journalistinen junttaaminen herätti jo Yle Watchin kirjoittamaan tapauksesta arvion Perjantai: kuka tahansa voi jäädä Suomeen. Mitkään kansalaisprotestit eivät kuitenkaan auttaneet, sillä lopulta korruptoitunut oikeusjärjestelmä taipui Ylen propagoiman negativiisen julkisuuden edessä ja myönsi Khademille perusteettomasti turvapaikkastatuksen. 

Koko prosessin aloittanut toimittaja Koskinen oli yllättävästä käänteestä riemuissaan kynäilleessään Ylen verkkosivuille jutun Koulumenestyksellä huomiota saanut Hasan Khademi sai sittenkin turvapaikan Suomesta: "Nyt voin keskittyä rauhassa ylioppilaskirjoituksiin". Jo jutun otsikko muuntelee totuutta, sillä Hasan Khademi ei saanut huomiota koulumenestyksellään vaan ainoastaan siksi, että Ylen toimittaja nosti hänet pinnalle luikuisissa mielipideuutisissaan. 

Vasemmistolle Koskinen on sankaritoimittaja ja toimii varmasti esimerkkinä monille kympin tytöille, jotka haluavat päästä "parantamaan maailmaa" agendajournalismin avulla. Kolikon toisena puolena taas on se, että ilman kansan mandaattia toimivat toimittaja-manipulaattorit laskevat entisestään journalistien ja median arvostusta. Tämä on näkynyt myös kansalaisten luottamusbarometreissa mediaan. Vaikka toimittajakuplassa vielä uskotaan omahyväisesti oman ammattikunnan lähetystehtävään, kansan keskuudessa heidän arvostuksensa on vajonnut jonnekin juristin ja ulosottomiehen välimaastoon.

                                                            ************************

    

Ylen vakiokolumnisti, kulttuurin tutkija Jari Ehrnrooth, tunnetaan klassisen liberalismin ja minimivaltion kannattajana. Viimeisimmässä kolumnissaan Suomalaisuuden koodi tämä vasemmistolaisten vihaama ääri-individualisti arvostelee kansalaisten valtiokeskeisyyttä. Kuten monissa Ehrnroothin kolumneissa, hän on monissa lähtöoletuksissaan ja argumenteissaan oikeassa. Niin myös tällä kertaa:

Espanjalainen, ranskalainen tai italialainen voi olla ylpeä kansastaan ja kulttuuristaan mutta vihata valtiotaan. Tätä ei kuule Suomessa. Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Suomalaisten asenne on ymmärrettävä, sillä valtio rakenettiin täällä alunperin kansaa varten, jolloin patriotismi ja nationalismi sulautuivat yhteen. Sittemmin valtiorakkaudessa on tullut silkkaa hulluutta, koska valtio ei selvästäkään aja enää ensisijaisesti kansan, suomalaisten, etua. Hyvänä esimerkkinä tästä on nykyhallitus ja erityisesti sen sisäministeriö, joka alistaa päätöksensä "kansainvälisen yhteisön" intresseille. Ainoastaan ajastaan pudonneet henkiset demarieläkeläiset uskovat valtion edustavan suomalaisia ja Ylen kertovan totuuden kuin Arvi Lind aikanaan. Espanjassa ja Ranskassa on aina ymmärretty se, että patriotismi tarkoittaa vain uskollisuutta esivaltaa kohtaan kun taas lojaalisuus kansalle merkitsee nationalismia.

Siinä missä Ehrnrooth on oikeassa tilannekuvan hahmottamisessa, on hän poikkeuksetta väärässä johtopäätöksissään. Tämä johtuu hänen suosimastaan atomisoituneesta individualismista ja siitä johdetusta harhaisesta ihmiskuvasta:

Kun Snellmanin kynäilemä valtiollinen kansallishenki on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä. Ennen pitkää suomalaisuuden kollektivistinen koodi meissä purkautuu tai ainakin löystyy, koska se ei sovi yhteen jatkuvasti vahvistuvan yksilöllisen persoonan vapauden ja vastuun eli eettisen liberalismin kanssa.

Mikäli yhteiskuntaa koossa pitävää koheesiota vähennetään entisestään purkamalla kansakunnan yhteiset intressit, voi olla varma, että edessä on anarkonihilismiä muistuttava olotila. Siinä kukin pärjätköön omillaan. Vain "vahvimmat" (kieroimmat, moraalittomimmat) selviävät, jos nekään, kuten valtiofilosofi Thomas Hobbes kuvasi asiantilaa teoksessaan Leviathan (1651). 

Ehrnroothilta piti ilmestyä jokin aika sitten Ylessä sananvapautta käsittelevä kolumni, mutta julkaisu estettiin. Asiasta kertoo kirjoittaja itse äskettäin Verkkouutisissa ilmestyneessä vuodatuksessaan Tämä on koronaakin kovempi uhka. Siinä hän sanoo joutuneensa mustamaalaamisen ja jopa väkivallan uhan kohteeksi:

Henkilööni on kohdistunut mustamaalausta ja väkivallalla uhkaamista monesta eri suunnasta. Kun olen arvostellut hyvinvointivaltiota, olen ollut sosialisteille ”fasisti” ja ”kuulapäinen rodunjalostaja”, ja kun olen arvostellut kristillistä antisemitismiä, olen ollut kansallissosialisteille ”liberalismin läpikyllästämä” ja ”kuivakka filosemiitti”.

Merkille pantavaa lainauksessa on hyperlinkattu kohta "liberalismin läpikyllästämä" ja "kuivakka filosemiitti", joka viittaa keväällä vuonna 2017 ilmestyneeseen Yle Watchin kirjoitukseen Pääsiäinen Ylessä: intellektuelli palvoo juutalaisia ja halveksuu kristittyjä. Vaikka Ehrnroothin purkauksessa YW rinnastetaan  äärivasemmistoon, ero on kuitenkin ilmiselvä: Yle Watch kannattaa totaalista sananvapautta kaikille. YW ei siis ole samassa rintamassa punavihreiden kanssa vaatimassa Ehrnroothin suun tukkimista, päinvastoin. Vain äärivasemmisto vaatii keskustelun suitsemista, koska sen huonot argumentit eivät kestä vapaata kilpailua so. sananvapautta. Jos se ei saa orwellilaisen lainsäädännön avulla poliittisten vastustajien suita tukittua, se turvautuu uhkailuun ja väkivaltaan. Juuri näin näyttää käyneen Ehnroothille, kun hän kertoo lukuisista äärivasemmistolaisten masinoimista uhkailuista.

Ongelma on todellinen, mutta Ehrnroothin ratkaisut sen poistamiseksi ovat luiskahtamista ojasta allikkoon. Itse asiassa hänen demokratiaan kuulumattomat vaatimuksensa ennakkosensuurista muistuttavat sitä samaa vapaan sanan tukahduttamista, jota nykyvasemmistokin vaatii "vihapuheen" varjolla.

Monien vanhemman polven intellektuellien tapaan Ehrnroothilta puuttuu ymmärrys Internetin vapaan verkon luonteesta, johon on aina kuulunut "tappouhkaukset" ja käsistä karannut suunsoitto. Kyse on eräänlaisesta kansakunnan vessanseinästä, johon pitää suhtautua samalla tavalla kuin oikeaan vessan seinään: hymähtäen, unohtaen tai vielä tylymmällä kuittauksella.

1980-luvun journalistiseen kulttuuriin jämähtäneet toivovat sen ajan eettisten normien pätevän myös Internettiin. Kirjoituksensa perusteella Ehrnrooth kaipaa aikaan, jolloin tavallinen kansalainen saattoi saada sanansa kuuluville ainoastaan valtalehtien mielipidekirjoituksissa, jotka julkaistiin jos ne sattuivat miellyttämään lehteä. Tähän ei ole enää (toivottavasti) paluuta, joten ainoa lääke Internetin hillittömyyttä vastaan on paksumman nahan kasvattaminen.

Toisin kuin eilispäivän pönöttävät päivälehdet, Internet on aidosti anarkistinen mielipiteen ilmaisun paikka. Tosin tämäkin on muuttunut kun korpororaatioiden (Facebook, Youtube ym.) ja valtioiden yhteispelillä poliittinen sensuuri on astunut kuvaan. Hinku tekstien ja videoiden ennakkotarkastukseen ts. ennakkosensuurin panee Ehrnoothin samaan rintamaan sättimiensä vasemmistolaisten kanssa, sillä juuri he ovat pitkälti mm. Facebookin sensuurin takana.


                                                            ************************


Yle Teema, 13.5.2020 klo Kino: Tulkki (7) 

80-vuotias Ali Ungar lukee sattumoisin entisen SS-upseerin kirjaa, jossa hän kuvaa toimiaan sodan aikana Slovakiassa. Ilmenee että upseeri on tappanut hänen vanhempansa. Toteuttaessana kostoa Ungar tapaakin upseerin 70-vuotiaan pojan Georgin. Yhdessä he lähtevät matkalle totuutta etsien. O: Martin Sulík. N: Peter Simonischek, Jiri Menzel. (Slovakia/Itävalta 2018). HD 1 h 50 min. Linkki ohjelmaan.

Yle Teeman ohjelmanhankkijoiden homma ei ole niitä vaikeimpia, kunhan osaa poimia identiteettivasemmiston viimeisimmät degeneraattiteemat. Ja mausteeksi pari kertaa viikossa elokuvia ja "dokumentteja" nazeista. Näin saadaan valmiiksi kulttuuritantoille uusmarxismilla hapatettu mindfuck.


TV 1, 11.5.2020 klo 18.59 Historia: Brittikuninkaalliset ja natsit

Britannian kuningashuone on aina toiminut natsien vastaisen taistelun symbolina. Kasvava todistusaineisto kuitenkin viittaa siihen, että Windsorin hallitsijasuvussa on 40-luvulla esiintynyt natsimyönteisyyttä. Dokumentti selvittää huhua, jonka mukaan Kuningas Edvard VIII olisi luovuttanut Hitlerille arkaluonteisia sotasalaisuuksia vahvistaakseen omaa asemaansa. T: Ifage Filmproduktion/ZDF, Saksa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 51 min. Linkki ohjelmaan.

Vanha viisaus, ettei Ylen Historiadokumenttia ilman natseja, pitää jälleen paikkaansa. Natsien kaivelulla mitä kummallisimmissa yhteyksissä tarkoittaa yleensä sitä, että huomio halutaan kiinnittää muualle. Britannian kuningashuoneen todellinen tabu kun aina ollut siinä, kuinka laajasti juutalaiset ovat soluttautuneet siihen.                                         

PUNA-YLESSÄ VALKOISET LEIMATAAN VUODEN 1918 VAPAUSSODAN SOTASYYLLISIKSI

Milloin SDP pyytää anteeksi maanpetostaan ja punakapinaa?

Vuoden alusta lähtien Ylen ohjelmissa ja uutisissa on käsitelty runsaasti keväällä 100 vuotta sitten päättynyttä sisällissotaa. Tosiasiassa kyse oli vapaussodasta, kun tietää bolsevikkien esimerkistä mitä olisi seurannut, jos punainen puoli olisi voittanut. Tätä mahdollisuutta ja punakapinan marxilaista mielettömyyttä Yle ei ole käsitellyt muistovuonna juuri lainkaan, poikkeuksena Jari Ehrnroothin sinänsä informatiivinen, mutta viime kädessä porvarillista liberalismia pönkittävä kolumni Punaisen Suomen pitkä varjo.

Punakapinan aloittaneet sosiaalidemokraatit eivät ole tähän päivään mennessä pyytäneet virallisesti anteeksi valtiopetostaan, ja miksi olisivatkaan, kun jälkimarxilaiset mediassa ovat nyt asemassa, jossa he voivat kirjoittaa historian mieleisekseen. Tilanne on kääntynyt niin absurdiksi, että valtamedia kuten Yle vaatii punaisen yliopiston asiantuntijoiden ja kulttuurimarxilaisten pappien suulla anteeksipyyntöä sodan voittajilta! Tämä silmänkääntötemppu on onnistunut sillä, että sisällissodan 100-vuotismuisteluissa on keskitytty lähes pelkästään sodan päättymisen jälkeen vankileireillä kuolleisiin punaisiin. Näin valtiopetokseen syyllistyneet venäläisbolsevikkien aseveljet ja -sisaret on saatu näyttämään yleisessä katsannossa uhreilta ja valkoiset mielivaltaisina kansanmurhaajina.

Viimeisin näyttö veristä punaväriä puhtaaksi pesevästä narraatiosta löytyy tämän päivän uutisesta Suomenlinnan sisällissotaretriitissä kuullaan Bosnian sisällissodan vankileirin vartijaa ja meditoidaan – "Tapahtumapaikat eivät koskaan kerro vain historiasta vaan aina myös meistä". 

Mutta miksi retriitti ylipäätään pitää järjestää paikassa, jossa on tapahtunut hirveitä asioita– kuten Suomenlinnassa, jossa punavankeja oli enimmillään 8 000? – Paikka toimii mentorina. Kun on hiljaa ja kuuntelee, se alkaa puhua. 

Auschwitzin-retriitistä mallia Ijäksellä on omakohtaista kokemusta siitä, kun "paikka alkaa puhua". Keväällä 2017 hän osallistui Bosniassa järjestettyyn retriittiin, ja viime syksynä vuorossa oli Auschwitzin-retriitti. Järjestäjänä toimi kansainvälinen Zen Peacemakers International. Se on järjestänyt retriittejä kansanmurhien tapahtumapaikoille jo vuodesta 1996.

Kun Auschwitz mainitaan punavankileirien yhteydessä, kyse on mitä härskimmästä mielleyhtymien luomisesta. Jutussa punakapinan kukistaminen rinnastetaan muitta mutkitta natsien kansanmurhanyritykseen, koska voittajat kohtelivat punabandiitteja toisina aivan kuten kaikki ihmiset vihollisiaan sodissa. Ilmeisesti retriittiin osallistuneen Peacemakers Finlandin jäsenen Mikko Ijäksen mielestä punaisia ei olisi missään vaiheessa saanut pitää toisina, vaikka nämä yrittivät kaataa laillisen hallituksen, liittää Suomen itänaapuriin ja tappaa luokkavihollisina pitämänsä porvarit.

Ijäs sanoo, että retriittejä järjestetään keskitysleirien kaltaisilla hyvin voimakkaita tunteita herättävillä paikoilla juuri siitä syystä, että osallistujat muistaisivat, miten meillä kaikilla on taipumus jakaa ihmiset meihin ja heihin.

– Ja ne, jotka eivät kuulu meihin, ovat uhka. Äärimmäisissä tapauksissa alamme vähentää meihin kuulumattomien ihmisoikeuksia. Tämä näkyy modernissa maailmassa Myanmarista Yhdysvaltoihin.

Jutun tv-uutisversiossa kerrottiin, että sisällissotareriitissä pyritään anteeksiantoon Suomenlinnan ja vuoden 1918 sotavankileirin tapahtumille. Koska vain syyllisille voidaan antaa anteeksi, tuli retriittiä mainostanut Yle julistaneeksi valkoiset syyllisiksi. Näin sosiaalidemokraattinen punainen puoli nostetaan kuin varkain vähintään sodan moraaliseksi voittajaksi. 

On vaikea ymmärtää mihin tälla valheellisella ja yksipuolisella manipulaatiolla pyritään. Ei ainakaan Ylen jatkuvasti toistamaan kansalaisten keskinäiseen ymmärrykseen ja anteeksiantoon, sillä sisällisodan epäsymmetrinen tarkastelu ei tällaista asennetta tue. Varsinkin, kun tätä röyhkeää narraatiota on selittänyt Ylen ohjelmissa ahkeraan punaporvarina tunnettu uuspunikki Paleface.


                                                        *************************


Yle Teema, tiistai 26.6.2018 klo 22:00 The Handmaid's Tale - Orjattaresi (16) 

4/10. Naiset, älkäämme alistuko. Serena Joy määrää Frediläiselle rangaistuksen oikuttelusta. Henkisesti piiskatun naisen suojus murtuu ja hän palaa mielessään menneeseen aikaan. Hänen seremoniansa aika on pian tuleva. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).


Yle Teema, tiistai 26.6.2018 klo 22:50 The Handmaid's Tale - Orjattaresi (K16) 

5/10. Uskollinen. Vaikka Frediläinen ei olekaan täyttänyt osaansa täydellisesti, emäntä tekee hänelle erikoisen ehdotuksen. Kuinka Frediläinen, tai se joka hän oli entisessä elämässään, kohtasi tulevan miehensä? HD Äänitekstitys: suomi. K16 (seksi).

Yle Teema, tiistai 26.6.2018 klo 23:41 The Handmaid's Tale - Orjattaresi (16) 

6/10. Naisen paikka. Naapurivaltion suurlähettiläs saapuu vierailulle Gileadiin. Frediläistä pyydetään kertomaan elämästään orjattarena, mutta voiko hän kertoa totuuden? Serena Joy käy läpi avioliittoaan ja omaa osuuttaan Gileadin syntyvaiheissa. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus, seksi).

PÄÄSIÄINEN YLESSÄ: INTELLEKTUELLI PALVOO JUUTALAISIA JA HALVEKSUU KRISTITTYJÄ

Suomalaisuutta ylenkatsova intellektuelli Jari Ehrnrooth.

Näin pääsiäisenä kristinuskon vanhin juhla näkyy vahvasti julkisuudessa. Jeesuksen ylösnousemus ja hänen armoa korostava sanomansa ei ole esillä pelkästään uskonnollisista syistä, vaan sitä yritetään käyttää myös maallisten päämäärien ajamiseen kuten sosialismilta haiskahtavan lattapäisyyden ja monikulttuurisuuden oikeuttamiseksi.

Täysin päinvastaista kristinuskon jälkilypsyä edustavat intellektuellien puheenvuorot, joissa Uuteen testamenttiin sitoutuneen perinteisen uskonnollisuuden kannattaminen halutaan marxilaisten tavoin yhdistää kaikkeen "negatiiviseen" kuten blankotermi suvaitsemattomuuteen ja koskemattomiksi julistettujen juutalaisten arvosteluun. Tosin tämä osataan myös kommunismia vastustaneella "liberaalilla" puolella, kun kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth pääsee purkamaan kaunaansa kaikkea traditionaalisuutta ja aitoeurooppalaista kohtaan 11. huhtikuuta ilmestyneessä Yle-kolumnissaan Uskonrauhaa rikkomassa.

Kolumni alkaa tyypillisellä kauhukertomuksella omakohtaisen rasismin kokemuksesta. Ehrnroothin ulkoisesta olemuksesta ja rikkiviisaasta saivartelusta kieltämättä tulee mieleen juutalainen, joten ärsyyntyneen turkulaisen reaktio saattaa hyvin pitää paikkaansa. Fyysisen juutalaisuuden näkeminen eurooppalaisuuden vihollisena on kuitenkin anakronistinen, koska länsimaiset ihmiset ovat juutalaisfilosofi Otto Weiningeriä lainatakseni "juutalaistuneet henkisesti" jo uuden ajan jälkeen, joten hyökkäys fyysistä juutalaista vastaan on turhaa. Tietysti juutalainen mentaliteetti, tuo laskelmoiva, utilitaristen ja materialistinen ajattelu, ilmenee puhtaimmillaan aidoissa juutalaisuudessa, mutta sen "hengen" on omaksunut yhä lailla myös goyim, ei-juutalainen väestö. 

Erityisen selvänä se esiintyy Ehrnroothin kaltaisissa kuivakkaissa – luonnollisesti filosemiittisissä – älyköissä. Ihailessaan juutalaisia Jari Ehrnrooth ja Johannes Salminen kai uskovat saavansa siitä jotain samaa älykkyyden auraa, joka erottaa heidät yhteisöönsä sitoutuneesta "arjalais-kristillisestä" rahvaasta. 

Ehrnrooth tulkitsee kolumnissaan uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546)  juutalaisvastaisuuden yksiselitteisesti pahantahtoisena ennakkoluulona ja raivopäisenä vihana, jolle ei löydy mitään rationaalista selitystä:

Kansankirkkomme isän mielestä juutalaiset ovat vääräuskoisia, saastaisia, laiskoja, ahneita, kieroja kyykäärmeensikiöitä ja verenhimoisia perkeleenlapsia. Heitä on kiellettävä harjoittamasta uskoaan kristittyjen keskuudessa. Tora-kääröt ja talmud-kirjallisuus on otettava pois. Juutalaiset koulut ja synagogat on poltettava. Juutalaisten talot on hävitettävä eikä heille saa antaa turvaa maanteillä. Asukoot he talleissa ja ulkosuojissa.

Lutherin antisemitismiä korostavat äänessäolijat "unohtavat" sen, että uskonpuhdistaja kääntyi juutalaisvastaiseksi vasta viimeisinä elinvuosinaan. Sitä ennen hän oli suorastaan filosemiitti, juutalaisten ystävä, ja puolusti ja auttoi heitä aina tarmokkaasti. Virallisen tulkinnan mukaan hänen asenteenmuutoksen taustalla oli viimeisten vuosien vanhuudenheikkous ja "mielisairaus". Näille väitteille ei ole todellista näyttöä toisin kuin sille tosiasialle, että Luther tutustui viime vuosinaan juutalaisten tärkeimpään kirjaan Talmudiin, josta hänelle paljastui tuon uskon julkisuudelta salattu todellinen luonne. Tästä Ehrnrooth ei puhu mitään, vaan korostaa pelkästään kristittyjen juutalaisvihaa, joka sekin oli vain reaktio juutalaisten alkuperäisestä rasismista kumpuavalle vihalle:

Suuren uskonpuhdistajan raivokas kiihotus juutalaista kansanryhmää kohtaan on vain yksi etappi kristillisen juutalaisvastaisuuden historiassa. Antijudaismi ja antisemitismi ovat olleet elimellinen osa kirkon opetusta ensimmäisiltä vuosisadoilta

Vihalla on syynsä. Lutherin palopuheet selittyvät pitkälti sillä, että hänelle kävi selväksi, kuinka juutalaisten esittämä ihmisystävällinen humanismi olikin kaksilla korteilla pelaamista. Vaikka Talmudia on yritetty sensuroida siinä pelossa, että ei-juutalainen goy saattaisi päästä siihen käsiksi, paljastavat sen "ydinviisaudet", mikä on juutalaisten asenne valkoisiin, erityisesti kristittyihin:

Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.

Kiddushin 68a: Ei-juutalaiset ovat eläimiä, aaseja.

Shene Lukohoth Haberith: Vaikka maailman kansat ulkonaisesti muistuttavat juutalaisia, he ovat varsinaisesti vain apinoita ihmisiin verrattuna.

Rosh Hashanah 17a: Ei-juutalaisten sielut menevät helvettiin.

Abodah Zarah 36b: Ei-juutalaisten tyttäret ovat saastaisuuden tilassa syntymästään lähtien, ja avioliitto heidän kanssaan on kielletty.

Jektut Chadash 171,3: On kiellettyä paljastaa (Talmudin) lakia.

Szaalot Uts-zabot, Iore Dea 17: Juutalaisen tulee ja täytyy tehdä väärä vala, kun ei-juutalainen kysyy, onko juutalaisten kirjoissa mitään, mikä on ei-juutalaisia vastaan.

Baba Bathra 54b: Ei-juutalaisten omaisuus on kuin erämaa; joka tulee sinne ensin, saa sen.

Abodah Zarah 8,5: Jos ei-juutalainen tappaa ei-juutalaisen tai juutalaisen, hän on vastuullinen, mutta jos juutalainen tappaa ei-juutalaisen, hän ei ole vastuullinen. 

Baba Kama 113a: On luvallista pettää ja huijata, jos oikeutta käydään ei-juutalaista vastaan.

Abodah Zarah 26d Tos.; Kiddushin 66c; Soferim XV, sääntö 10: Parhaimmatkin ei-juutalaisista tulee tappaa.

Zohar III, 227b: Ainoa tarvittava uhri on se, että poistamme epäpuhtaat (= kristityt) keskuudestamme.

Zohar I, 160a: Juutalaisten täytyy aina yrittää pettää kristittyjä. Juutalaisten täytyy vapautua heistä ja tulla heidän hallitsijoikseen.

Tseror Hammor (rabbi Abraham): Heti kun Rooma (länsimaat, kristitty maailma) on tuhottu, israelilaisille koittaa vapaus.

Iore Dea 157,2 Hagah: Jos juutalainen voi pettää kristittyjä tekeytymällä kristillisten oppien kannattajaksi, hän saa ryhtyä petokseen.

Iore Dea 159,1: On sallittua lainata rahaa kristityille ja kiskoa heiltä korkoa.

Kallah 1b: Juutalainen voi antaa väärän valan hyvällä omallatunnolla.

Rosh Hashanah 17a: Kristityt ja ne, jotka pilkkaavat rabbeja, lähetetään helvettiin ikuisiksi ajoiksi.

Sanhedrin 99a: Kun Messias tulee, hän tuhoaa kristityt.

Sabbath 116a: Evankeliumit ovat tyhjän paperin perätön väite ja tyhjän paperin synti.

Sanhedrin 106a,b: Maria oli huora; Jeesus oli paha mies.

Sanhedrin 90a: Jeesuksella ei osuutta tulevaan maailmaan (koska lausui ääneen Jumalan nimen).

Zohar I, 25b: Joka tekee hyvää kristityille, se ei nouse ylös kuolleista.

Hullin 91b: Juutalaisilla on enkeleitä suurempi arvo.

Jebamoth 79a: Israelilaiset ovat armollisia, kainoja ja hyväntahtoisia.

Sanhedrin 37a: Joka tuhoaa yhden ainoan israelilaisen, se on sama kuin jos hän olisi tuhonnut koko maailman.

Mizbeah V: Mikään ei ole Talmudin yläpuolella.

Läntisen älymystön ihailu juutalaisuutta kohtaan perustuu opportunismin ohella siihen, että he sulkevat mielestään kaiken tiedon, joka ei ole edullista juutalaisille, vaikka totuus tulisi "valittujen" omasta suusta. Liberalismin läpikyllästämän Ehrnroothin jankutus natseista on osa median kontrolloimaa narraatiota, jossa juutalaiset nähdään koko historiansa ajan olleen pelkkiä uhreja. Syvempi historiantuntemus romuttaa nopeasti tämän käsityksen.

Lähes kaikki muihin kosketuksissa olevat kansat ovat olleet joskus voittoisia, sortajia, ja jossain historian vaiheessa häviäjiä. Ei tarvitse kuin tarkastella puolalaisten ja liettualaisten historiaa tai laajemmassa mielessä kristittyjen ja muhamettilaisten tai eurooppalaisten ja mongolien keskinäistä valtataistelua. Jostain syystä kuitenkin juutalaiset esitetään pelkkänä kärsivänä osapuolena, vaikka on tunnettua, että he ovat olleet myös niskan päällä, erityisesti kommunismin alkuaikoina ja toisen maailmansodan jälkeen länsimaissa. 

Miksi Ehrnrooth ei halua tarkastella juutalaista valtaa ja sen nykyisiä uhreja? Sen sijaan hän syyllistää pitkään poljettuja suomalaisia ja muita valkoisia eurooppalaisia muistuttamalla nykymaailman etuoikeutetuimman kansan lähinnä itse aiheutetuista kärsimyksistä. Tämä röyhkeus, chuzpah, on silmiinpistävää ruotsalaisten ja venäläisten sortamia suomalaisia kohtaan, koska meillä ei ole ollut mitään osuutta juutalaisen vallan synnyttämiin aggressioihin. 

Massiivisen holokaustipropagandan ja moraalisen kiristämisen jälkeen Ehrnroothilla on vielä julkeutta vaatia, että suomalaisten pitäisi pyytää valtauskoaan anteeksi juutalaisilta. Seuraavia kommentteja lukiessa herää aavistus, josko turkulaiskorsto oli sittenkin oikeassa Ehrnroothin etnisyyden suhteen:

Näin Lutherin teesien 500-vuotisjuhlavuonna voidaan kysyä, eikö luterilaisten olisi jo aika tehdä uusi uskonpuhdistus ja alkaa julkisesti katua paitsi antijudaismiaan ja antisemitismiään, myös sitä, että kristityt ylisummaan ovat kaapanneet juutalaisten pyhän kirjan ja alkaneet tulkita sitä omiin tarkoituksiinsa sopivalla ja juutalaista uskoa loukkaavalla tavalla?  

(...) Meillä Suomessa ”nöyrät” luterilaiset voisivat osoittaa katumusta kahdella teolla. Ensinnäkin tulisi pyytää julkisesti anteeksi Lutherin juutalaisvihaa seurauksineen ja sanoutua siitä irti. Toiseksi voitaisiin ottaa mallia Amerikan evankelis-luterilaisesta kirkosta, joka 1990-luvun puolivälistä alkaen on pääsiäisen yhteydessä korostanut, että ”Jeesuksen kuolemasta ei tule syyttää juutalaisia tai juutalaista uskoa.”

Lopussa Ehrnrooth tuo ilmi, että nuo vaatimukset ovat vain provokaatiota, joilla on tarkoitus puolustaa sananvapautta ja kyseenalaistaa uskonrauhan perusteet. Yle Watch puolestaan katsoo, että kolumnin motiivina oli jälleen kerran nakertaa valtauskonnon moraalista perustaa (tilalle pervokulttuuria) ja pyhittää entisestään juutalaisuuden uhristatusta. 

Huvittavinta kolumnistin kommentissa oli esimerkiksi otettu Yhdysvaltain aisankannattaja-kirkon itsesensuuri, koska se kuvastaa tavattoman hyvin sitä henkistä kiristysvoimaa, joka juutalaisilla on kristittyihin. Oma tragikoominen lukunsa on Yhdysvaltojen oksymoroni "kristilliset sionistit", joilta on jäänyt Talmud lukematta, koska he kuvittelevat juutalaisten nuoleskelulla pääsevänsä ykkösluokassa taivaaseen. 

Vastaavasti täällä Suomessa Jari Ehrnrooth näyttää toimivan heprealaisten auttavana aatuna ja hyödyllisenä älykköidioottina. Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, että suomalaisvihamielinen Koneen säätio oli auttanut vuonna 2011 tätäkin herraa 27.600 eurolla kirjoittamaan ihmiskeskeistä taikauskoa palvelevan pamfletin Uskonnoton usko ja 2000-luvun ihmisyys.

Pääsiäisen ilosanoma,