YLEN "RASISMINVASTAINEN" AKUUTTI-OHJELMA LEVITTÄÄ SUOMALAISVASTAISTA RASISMIA

Yle TV1, 20.10.2020 klo 20.00, Akuutti: Rasismi sairastuttaa jokaisen

Emma-palkittu artisti Jesse Markin on kohdannut rasismia monessa muodossa. Omaa vihaansa hän käsittelee musiikin kautta. Entinen natsi Esa Holappa havahtui muuttamaan omaa suuntaansa tyttären syntymän myötä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Maailmassa on sekä rakenteellista että yksilön biologiaan perustuvaa rasismia. Rakenteellinen rasismi voi olla vieraspopulaatioon kohdistuvaa syrjintää tai kuten nykyään länsimaissa, hallitsevan monikulttuuri-ideologian kannattajien kantaväestöön kohdistamaa vihamielistä väestöpolitiikkaa tuottamalla maahan kilpailevia vieraspopuulaatioita. Yksilön "rasismi" on puolestaan terve vaistomainen reagointitapa, jolla varjellaan oman yhteisön koskemattomuutta. Rasismista pitää erottaa vielä systemaatinen rotusyrintä, jota ilmenee lähinnä Lähi-Idän, Afrikan ja Aasian monietnisissä autoritäärissä maissa. 

Teemastaan huolimatta illan terveysohjelma (sic) Akuutti ei ollut rasisminvastainen, koska siinä valkoiset suomalaiset rotueroteltiin värillisistä ja tuomittiin moraalisesti rasisteina. Tutun sanonnan mukaan antirasismi on koodisana valkoisten vastaiselle rasismille, mikä kävi selväksi myös tässä ohjelmassa. 

Akuutin toimittaja Risto Kuusiston haastattelema mulattitaustainen terapeutti Michaela Mouan mielestä suomalainen ei saisi kysyä ulkoeurooppalaisen näköiseltä mistä tämä on kotoisin, koska hän syyllistyy tällöin mikroaggressioon. Mousa näyttääkin pitävän jokaisen Suomen kamaralle astuneen olevan halutessaan suomalainen. Muuttujat muutettuina: tämä tuskin kävisi toiseen suuntaan vaikkapa Zimbabwessa, Israelissa ja Japanissa.

Rasismin uhreja auttava terapeutti oli erityisen huolissaan romanien ja mustien afrikkalaisten kohtaamasta kasvavasta (tilastolähde?) rasismista. Mousan rasistisen antirasistiseen työsarkaan ei luonnollisestikaan kuulu  mustien rasistiraiskaajien uhreiksi joutuneet valkoiset naiset, koska valkovihamielisen intersektionalismin mukaan valkoinen ei voi olla uhri.  

Ohjelmassa toistettiin valtamedian informaatiosodan tuttua kaavaa, jossa lähtökohtaisesti vain valkoinen kantaväestö "syyllistyy" rasismiin kun taas muunrotuiset ovat pääsääntöisesti uhreja. Asenne on itsessään rasistinen, koska se esittää valkoiset muista roduista poiketen yhteisönsa rodullisina varjelijoina eli rasisteina, vaikka kaikki tilastotiedot ja arkiset havainnot puhuvat toista. Kymmenen rasistisimman maan kärjestä ovat Libya, Palestiina, Intia, Thaimaa, Libanon, Ecuador, Jemen, Turkki, Malesia ja Bahrain, kaikki maita, joita ei tunneta median paasaamasta valkoisesta ylivallasta.

Akuutin pääosassa oli Afrikan Liberiasta Suomeen käenpoikana salakuljetettu Jesse Markin, joka tunnetaan infantiilia räppiä papattavana huuliveikkona. Lapsenomaisen iloinen Markin oli tarkkaan valittu henkilö, sillä kukapa voisi olla jatkuvasti Hangon keksinä hymyilevää mustaa miestä vastaan. Rasismiteeman rajaaminen sopivilta osin pelkäksi yksilökysymykseksi kuului selvästi ohjelman ideologiseen agendaan, sillä näin voidaan sivuuttaa väestöryhmien aidot etniset ja kulttuuriset ristiriidat. 

Tuskin kellään on mitään mustia yksilöitä vastaan ilman erityistä syytä, mutta massainvaasioksi yltyneessä maahanmuutossa ei olekaan kyse yksilöistä vaan vieraspopupaatioista, jotka jatkuva virtana tulevat matemaattisella varmuudella syrjäyttämään alkuperäisväestön. Toisaalta ohjelmassa psykopatologisoitu yksilön rasismi on tässä yhteydessä normaali reaktio epäterveeseen maahanmuuttotilanteeseen, joka on synnytetty lyhytnäköisellä ja idelogisesti harhaisella politiikalla.

Jakson nimenä käytettyä rasismi sairastuttaa jokaisen perusteltiin sillä, että rasismin kohteen lisäksi "rasisti" altistuu mm. verenpainetautiin, sydän- ja verisuonisairauksille ja aivoinfarktiriskille. Sanomatta jäi, että rotujen olemassolon tunnustavassa rasismissa ei välttämättä edellytetä vihaa, joten fysiologista sairausalttiuttakaan ei pääse syntymään. Mikäli terveysväitteissä on jotain perää, kertoo se vain siitä, että ympäristö on väärässä eikä ihminen. Riskiä sairastumiselle ei ole silloin kun omassa elinpiirissä ei liiku kutsumatonta vierasta väkeä, joiden intressit ovat jossain muualla kuin omassa yhteisössä. Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiven 1990-luvulla lausumat sanat ovat tässä yhteydessä syytä ottaa taas esille: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

Psykologi Juha Mertanen samaisti muitta mutkitta rasismin ja vihan, joilla hän näkee yhteyden tiettyihin fysiologisiin sairauksiin. Toimittaja Kuusisto kysyi vielä Mertaselta, että jos katsoja haluaa "onnellista ja perempaa" elämää eli pois rasismista ("vihasta"), niin miten hänen pitäisi silloin toimia. Poliittisesti vasemmistoliberaali Mertanen toisti "ratkaisuksi" tieteellissti kyseenlaista kontaktiteoriaa, jossa kanssakäyminen muukalaisen kanssa vähentäisi automaattisesti rasismia eli "vihaa". Tosiasiassa yksilön mielenrauha ja yhteiskuntarauha voivat toimia aidosti ja kestävästi vain sopivan homogeenisessä yhteisössä, jossa keskinäinen luottamus ilman vapaamatkustajaongelmaa on vahvinta.  

Kuultiinpa ohjelmassa vielä etnomasokistisen antirasismin mannekiiniksi ryhtynyttä Henrik Holappaa. Tämä surullisenkuuluisa opportunistinen takinkääntäjä vaikutti haastattelussa entistäkin väsyneemmältä. Kantaväestön intressille vihamielisen järjestelmän huorana toimimisen täytyy olla raskasta. Hänen selityksenä omasta rasismistaan olivat argumentaviivista tyyppiä olkiukko, jossa entiset näkemykset selitettiin epäuskottavan karkeassa ja yksinkertaistavassa valossa. Ei sanakaan niistä pitkistä ja perusteellisista analyyseistä, joilla hän selitti  massiivisen väestönvaihdon dramaatisen vaikutuksen Suomelle ja Euroopalle. 

Aivan lopussa toimittaja hehkutti monietnisessä ruokapöydässä monikulttuurisuuden ihanuutta ja välttämättömyyttä. Kuusisto tuli jopa väittäneeksi, että taloudellisesti kukoistavat maat ovat monietnisiä. Kommentti paljasti, että toimittaja on niellyt karvoineen päivineen globalistisen ajattelumallin, jossa juuristaan ja kulttuuristaan tietoisilla yhteisöillä ei ole nykyisessä ryöstökapitalismissa sijaa. Ihmisten toivotaan olevan pelkkiä globaalitalouden rattaisia pyöriviä juurettomia kuluttajia, joita voidaan siirrellä voitontavoittelua silmällä pitäen maasta toiseen. Tämä malli näyttää sopivan myös hyvin tiedostaville vasemmistolaisille, joita erityisesti toimittajista on suurin osa.

Illan Akuutti oli yksi monista pseudotieteellistä propagandaa käyttävistä Ylen ohjelmista, jossa hyökätään suomalaisten etnistä olemassoa vastaan nyt ja tulevaisuudessa. Ohjelman päätarkoitus on oikeuttaa pidäkkeettä jatkuva maahanmuuttoinvaasio, joka ei ole muuta kuin suomalaisiin kohdistuvaa rasismia ja lopulta etnistä tuhoamissotaa "rauhanomaisin" keinoin.

VALTAMEDIAN TOIMITTAJAT MUSTIEN AISUREINA

Ylen kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää fanittaa täysillä mustaa miestä tänään ilmestyneessä jutussaan Hehkutettu Jesse Markin sai Teosto-palkinnon – laulaja koki lapsena rasismia ja sai jopa tappouhkauksia. Mitkä tahot tätä monotonista heimokilinää papattavaa "artistia" oikeastaan hehkuttavat? Tuskin ainakaan kukaan omanarvontuntoinen suomalainen. Sen sijaan mediassa ja arvoiltaan politisoituneessa so. vasemmistolaisessa viihdemaailmassa massoja tyhmentävä eksotiikkaa herättää aina vastakaikua. Afrikkalaisten aisankannattajille mikä tahansa ala-arvoinen viidakkojumputus on arvokasta jo pelkästään siksi, että sillä voidaan syrjäyttää korkeatasoisempi suomalainen ja eurooppalainen musiikki.

Jotta Yle voi myydä Jesse Markinin suurelle yleisölle, pitää tarinassa olla aimo annos poikkeuksellista taustaa ja sentimentaalista dramatiikkaa. Uutisen insertti kertoo lapsena Afrikasta Suomeen muuttaneen Markin käsittelevän musiikissaan ulkopuolisuuden tunnetta. Hämärän peittoon jää kuitenkin tieto, miten musta pentu voi tuosta vaan muuttaa Liberiasta Suomeen 6-vuotiaana. 

Onko kyse omien vanhempien rikkaaseen länteen lähettämästä käenpojasta vai onko joku itseinhoinen suomalainen adoptoinut itselleen mustan näyttelyesineen? Tällaisten kysymysten esittäminen on tietenkin epäkorrektia, sillä toimittajan mielestä globaaliin enemmistöön kuuluvilla on itsestäänselvästi oikeus mennä sinne missä hyvinvointia on eniten tarjolla. Ikävä kyllä tällainen ääneen lausumaton vaatimus synnyttää väistämättä rasistisen lisäkysymyksen: miksi afrikkalaiset eivät kykene luomaan ilmastollisesti mukavissa maissaan hyvinvointia ja turvallisuutta, vaan sitä pitää hakea kaukaa kylmästä Pohjolasta? 

Toisin kuin Afrikassa täällä on ruhtinaalliset fasiliteetit tehdä afromusiikkia, "jossa yhdistyvät useat tyylilajit hiphopista ja soulista etnoon". Pohjoisen ihmisen sielulle näin vieras musiikillinen sillisalaatti ei soittele valtaväestössä mitään kelloja, mutta niin vain tekijäinoikeusjärjestö Teosto palkitsi Markinin ja kappaleiden "sävellyksistä" vastaavan Totte Rautiaisen 25 000 eurolla:

Nyt Jesse Markin sai Teosto-palkinnon esikoisabumistaan Folk. Hän jakaa 25 000 euron arvoisen tunnustuksen tuottajansa Totte Rautiaisen kanssa. Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja, joten Markin on kunnianosoituksesta hämmentyneen innoissaan.

Valinta on sikäli outo, koska verkkosivuillaan Teosto kertoo jakavansa tunnustuspalkinnon "edistääkseen kotimaista luovaa säveltaidetta". Koska Markinin kotimaisuusprosentit ovat olemattomat eikä hip hop-hybiridi edusta luovaa säveltaidetta eurooppalaisessa kontekstissa, täytyy valintaa pitää poliittisena. Teoston tunnustuspalkinto näyttääkin ottaneen mallia Koneen säätiön jakamista apurahoista, joiden jakokriteerinä on suomalaisvihamielisyys ja vieraan etnisen intressin edistäminen (tapaus Koko Hubara). 

Suomessa asuvasta mustasta miehestä kertova uutisjuttu ei olisi mitään, ellei sen kyytipoikana ole suomalaisten rasismi:

Jessa Markin muutti 6-vuotiaana Suomeen Liberiasta. Kotipaikaksi tuli pieni Viljakkalan kunta Tampereen lähistöltä. Markin puhuu edelleen itsestään kylänmiehenä ja murre on tamperelaisistakin erittäin leveää. Pienellä paikkakunnalla kasvaminen oli rankkaa ja Markin koki paljon rasismia.  

– On tullut tapeltua, on puukkoa vilauteltu, on ollut tuhopolttoa ja tappouhkauksia. Ne ovat rakentaneet myös luonnetta.

Edelleen jutussa jää valottamatta miksi Markin muutti pois Liberiasta, maasta, jonka Amerikan orjat perustivat kotimaakseen vaalimaan mustaa ylpeyttä. Ilmeisesti mustaa ylpeyttä on mukavampi vaalia tapellen, puukkoa vilautellen ja tuhopoltellen korkean teknologian maassa kuin savimajakulttuurissa. Mikäli Markin olisi jäänyt kotimaahansa olisi hän ainakin säästynyt juurettoman monikulttuurin ja puolinaisen identiteetin kurimukselta:

Markin on koko elämänsä ajan kokenut olevansa ulkopuolinen. Suomalaisille hän ei ole ollut tarpeeksi suomalainen ja afrikkalaisille sukulaisille hän on ollut hassua kieltä puhuva Suomipoika.  

– Sä pyörit siinä kaiken välissä. Tulee väistämättä ulkopuolinen fiilis.

Markin ei ole murheineen yksin, sillä mitä monikulttuurisempaa Suomesta tehdään sitä vieraantuneempaa myös kantaväestön nuorista tulee. Epävakaa ja helposti muovailtava kuluttajakarja on globalisteille sitä mieluisinta massaa, joten ei ihme, että Yle nostaa tällaisia traagisia hahmoja yleiseksi ihanteeksi.

Markin on ilokseen huomannut, että ulkopuolisuuden tunteen käsitteleminen musiikissa on koskettanut monia. Hänen keikoillaan käy kaikenlaista porukkaa nuorista eläkeläisiin. 

 – Olen saanut paljon viestiä ihmisiltä, joilla on esimerkiksi adoptiolapsia. Kuinka tärkeää on ollut nähdä minunlaiseni tyyppi tuolla isoissa kuvioissa. Kyllähän se tuntuu, että on tehnyt jotain tärkeää.

Ilmeisesti Markin on itsekin adoptiolapsi, joten häntä ei voi ainakaan syyttää omaehtoisesta maahantunketumisesta. Suomalaisuuden säilyttämisen kannalta olisi tärkeää, että myös adoptioväylä tukittaisiin lainsäädännöllisesti kuten muunkin vierasaineksen maahan pääsy.

Suomalaiskammoiset valtamediat ovat omalta osaltaan normalisoimassa rotumuukalaisten kiinnittymistä orgaanisesti suomalaiskulttuuriin. Ne mainostavat ja tyrkyttävät värillisiä "julkkisia", jotta valtaväestö ottaisi ne omakseen.

Jesse Markin ei ole vielä suurelle yleisölle tuttu kasvo. Siksi hän itsekin hämmentyy, kun ihmiset tulevat juttelemaan hänelle kadulla.

Tässä apuun tulee mediajätti Yle, jossa aisankannattajatoimittajat ja viidakkokuumetta potevat kulttuuritädit yrittävät tehdä Markinista väkisin tunnetun "viihdetaiteilijan".


                                                   *********************************


Arjen monikulttuurisuus ei näy ainoastaan vieraina naamoina katukuvassa vaan myös vihamielisten tuontiuskontojen harjoittamisena. Maamme johtavin ekspansiivisesti leviävä vierasuskonto on viime vuosikymmeninä ollut islam. Kansastaan vieraantuneet arvoliberaalit monikultturistit ovat olleet riemuissaan tästä kehityksestä ja kunnon aisankannattajina he osallistuvat aktiivisesti ko. uskonnon edistämiseen väittämällä sen olevan suomalaisten uskonto. 

Näinä aikoina jolloin muhamettilaisten pyhä juhla ramadan on käynnissä, Ylessä on runsaasti uutisia sen vietosta. Television puolella pakkoveroin ylläpidetty kanava mainosti tänään ramadania Suomen juhlapäivänä: