Olipa lopputulos mikä tahansa, vaaleihin liittyy paljon hämärää, jonka takana on istuvan presidentin vastainen rintama. Trump onkin tuoreissa tviiteissään ja vaalipuheessaan ottanut esille vaalivilpin mahdollisuuden. Tätä jos mitä pidetään koko läntisen maailman establishmentin keskuudessa pöyristyttävänä väitteenä. Eihän länsimaissa – eikä varsinkaan vanhimmassa demokratiassa – voi esiintyä vaalivilppiä! Sellaista on vain kehitysmaissa, tai pahan akseliin kuuluvissa valtioissa kuten Venäjällä, Iranissa ja Kiinassa.
Maailmalla on totuttu siihen, että liberaali länsi vaatii "autoritäärisiiin" Itä-Euroopan maihin vaalitarkkailijoita, mutta katsoo itse olevansa niin nuhteeton, että jo epäily länsimaan vaalien vilpillisyydestä on suoranainen kunnianloukkaus pyhää demokratiaa kohtaan. Ja kuitenkin juuri länsimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa, vaalivilppiä on voitu harjoittaa vuosikausia, koska niistä puuttuvat puolueettomat vaalitarkkailijat. Esimerkiksi Pennsylvanian osavaltiossa demokraatit ovat aikaansaaneet käytännön, joka sallii jopa kolme päivää myöhässä tulevat äänet. Hämmästyttävintä tässä on se, että ne voidaan hyväksyä, vaikka niissä ei olisi allekirjoitusta eikä edes postileimaa.
Yhdysvaltain vaaleista ei vastaa liittovaltio, vaan osavaltiot, jonka vuoksi vaalien järjestäminen ja äänten tarkastus on kaikissa erilainen. Suurin vaara on digitaalisisa äänestyskoneissa, joihin on pystytty todistetusti murtautumaan moneen otteeseen. Tästä kertoo viime maaliskuun Ilta-Sanomien juttu Harri Hursti oli lapsinero – nyt hän paljastaa amerikkalaisille, kuinka naurettavan helposti heidän presidentinvaalinsa voidaan hakkeroida:
Tätä testiä Yhdysvaltojen äänestyskoneet eivät Hurstin mukaan läpäise millään tavalla. Hän kirjoitti 2017 raportin, jonka mukaan kaikkiin tällä hetkellä käytössä oleviin äänestyskoneisiin on mahdollista murtautua jälkiä jättämättä.Tästä seuraa hurja johtopäätös: emme voi tietää, olivatko esimerkiksi vuoden 2016 presidentinvaalien tulokset manipuloituja. Ei ole olemassa mitään paperitodisteita, joiden avulla asian voisi tarkastaa.
Sen sijaan Suomessa median ja asiantuntijoiden olisi pitänyt olla kriittisempiä, koska niillä ei luulisi olevan mitään intressiä ja vaikutusmahdollisuuksia yhdysvaltalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Jos maassamme olisi vastuullinen media, se olisi arvioinut vaaleja viileän analyyttisesti kaikista näkökulmista eikä olisi mistään hinnasta alentunut Ylen ja Helsingin Sanomien harjoittamaan häpeämättömään vaalikampanjointiin toisen ehdokkaan puolesta.
Ilmeisesti maamme toimittajat ovat asenteellisessa tiedonhankinnassaan ja uutisoinnissaan niin syvällä Yhdysvaltain Itärannikkon liberaalilehdistön luomassa kuplassa, etteivät he kykene havannoimaan ulkopuolella olevaa amerikkalaista todellisuutta. Toimittajien omat asenteet ja toiveet ovatkin olleet ratkaisevassa asemassa kun he ovat kertoneet Yhdysvaltain vaalikampanjoinnista ja vaaleista.
Ylen, MTV3:ssa ja Helsingin Sanomien käyttämät vaaliasiantuntijat ovat kaikki olleet Trumpin verisiä vastustajia yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Viime vaaleissa ainoa oikean lopputuloksen arvioinut asiantuntija, tällä hetkellä Helsingin yliopiston Yhdysvaltain historian dosenttina toimiva Markku Ruotsila, totesi Ylen aamu-tv:ssä, että lännen valtamedia on neljä vuotta suoltanut joka päivä Trump-vihaa ilman mitään objektiivisuutta. Vihdoinkin ääneen pääsi mies, joka sanoi sanoo suoraan, mikä on länsimaisen demokratian todellinen vihollinen. Asian voi tarkistaa kuuntelemalla viimeisintä Yle Radio 1:n "Pyöreä pöytä" -keskusteluohjelmaa, jossa toimittaja Ruben Stiller ei voinut epämieluisan vaalitilanteen vuoksi hillitä Trump-vihaansa halventamatta samalla puolta Amerikan kansaa.
Toimittajilta on turha odottaa itsekritiikkiä valheellisen Biden-hypetyksen ylläpitämisestä. Sen sijaan he väittävät "yllättävän vaalitilanteen" johtuvan Trumpista ja kutsuvat vaaleja valehteluvaaleiksi kuten Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen mielipidekirjoituksessaan Nyt saavat vaalit tulla – ennenkokemattomat valehteluvaalit Yhdysvalloissa. Omaa tuulimyllyn vastaista sotaansa neljä vuotta käynyt toimittaja Hentunen luuli jo pääsevänsä kiirastulestaan Bidenin helpon voiton myötä, mutta vaalitilanteen pitkittyessä hänen tärisevä olemuksensa viestii lähellä olevasta romahduksesta.
Hentunen tölvii jutussaan Trumpia väittäen tämän olevan eniten valehdellut presidentti koko Amerikan historiassa. Hän viittaa Amerikan vasemmistodemareja eli Demokraattipuoluetta tukevaan Washington Postiin, joka väittää presidentin valehdelleen 20 000 (sic) kertaa. On selvää, että näin poskettomaan lukuun on laskettu myös ne tosiasiaväitteet, jotka eivät satu miellyttämään vasemmistoliberaaleja. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä oli presidentti Barack Obaman valheluku. Sitähän ei ole mainittu koskaan missään, koska sen rummuttaminen mediassa ei tue vallitsevaa agendaa. Kertomatta jää myös se, että Donald Trump on presidentti, josta on valehdeltu enemmän kuin kenestäkään muusta Yhdysvaltain presidentistä.
Valtamedialle ja sen ehdollistamille "sivistyneille" liberaaleille on vielä neljän vuoden jälkeen arvoitus, miksi Donald Trump on kaikesta huonosta julkisuudesta huolimatta suosittu Yhdysvalloissa. Realismin puutteen lisäksi hyväkkäiltä puuttuu aito halu ymmärtää, mistä Trumpin suosio kumpuaa. Turvattua elämää viettävää keskiluokkaista lukeneistoa ei oikeasti kiinnosta kansan syvien rivien ongelmat, vaan he leijailevat abstraktien arvokysymysten parissa.
Varsinkin Euroopasta käsin on vaikea ymmärtää ja tunnustaa, että äänestäjiin vetoaa Trumpin konkreettiset saavutukset eivätkä median nostamat epäoleelliset tviitit. Hän onkin onnistunut kaudellaan monissa asioissa, jotka ovat äänestäjille tärkeitä: työpaikkoja on tullut lisää ja verouudistus on saanut yritykset pitämään tuotantonsa kotimaassaan. Lisäksi pörssikurssit ovat olleet jatkuvassa nousussa ennen koronaa. Ulkopoliitikassa Trump on pitänyt maansa sotien ulkopuolella mikä sekään ei ole vähäinen ansio demokraattipresidentteihin verrattuna.
Trumpissa on lukemattomia huonoja piirteitä ja hänen poliitikkansa on ollut eräiltä osin kelvotonta. Silti hänessä on pakko olla jotain hyvää, koska kansojaan ylenkatsovat suuryritysten johtajat, poliitikot, punaisen yliopiston tutkijat ja media häntä niin paljon vihaavat.
Trumpilla ei ole sen kummempaa ideologiaa, mutta hän näkee kulissien takaisten vallankäyttäjien mädännäisyyden ja vehkeilyn, josta osa kansasta alkaa olla hänen ansioistaan tietoinen. Siksi Amerikan syvä valtio ja "kansainvälinen arvoyhteisö" haluaa hänet keinolla millä hyvänsä pois vallasta ja turvallisen marionettinsa tilalle. Prosessista saattaa tulla pitkä, koska jos vaalitulos käännettään loppumetreillä Trumpille epäedulliseksi, hän tulee valittamaan asiasta korkeimpaan oikeuteen.
