YLE WATCH -> HS WATCH: NYT-LIITE EPÄTIETEELLISESTI RODUN KIELTÄMISEN ASIALLA

Rotu on sosiaalinen konstruktio ja kuu on juustoa.

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat nykyään kuin paita ja perse mitä tulee lännen itsetuhoisten rappioarvojen kannattamiseen. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, sillä vielä 1970-luvulla kun Yle paasasi ikuiseksi luultua YYA-sopimuksen autuutta, Helsingin Sanomista saattoi löytää avointa Neuvostokritiikkiä, tosin vain liberalistisesta näkökulmasta mutta kumminkin.

Kommunismin romahtamisen jälkeen Helsingin Sanomat muuttui Hyysäriksi, lehdeksi, jossa alkoi puhaltaa kulttuurimarxilaiset identiteettipolitiikan tuulet. Toimittajiksi valittiin enimmäkseen vasemmistolaisissa aviiseissa vaikuttaneita opiskelijatyttöjä, jotka toivat mukanaan nationalismin "dekonstruktion", surusilmäisen pakolaisempatian ja seksuaalisesti poikkeavien militantin identiteettipolitiikan. Viimeistään 2000-luvun puolella Helsingin Sanomista tuli Ylen paperiversio ja Voima-lehden kansanpainos.

Lehden ideologinen arvovalinta on silti outo, sillä sen seurauksena se on menettänyt lähes puolet huippuvuosiensa lukijoista. Valinnan voi selittää vain sillä, että HS yhtenä maamme mielipidejohtajana pitää tärkeämpänä propagoida sille läheisen liberaalin globaalieliitin arvoja kuin tehdä taloudellista voittoa.

Aivan viime aikoina Helsingin Sanomat samoin kuin Suomen Kuvalehti (josta alempana enemmän) ovat alkaneet jälleen toistaa hokemaa rotujen eli geneettisten klusterien olemattomuudesta. Taikauskoiselle tasa-arvo-ideologialle on yritetty antaa tieteellistä uskottavuutta turvatumalla tarkoin valikoituihin punalaidan tutkijoihin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutun Miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja? Tutkija selittää, rotudenialismin ylipapittareksi oli valittu Helsingin yliopiston sosiologian (sic) apulaisprofessori Lena Näre. 

Jostain syystä kiihkeimpiä rodun kieltäjiä ovat juuri akateemiset naiset, joille alistuva konformismi, muotiaatteiden seuraaminen ja status quon säilyttäminen näyttää olevan luontaista. He ovat myös kaikkein innokkaimpia käyttämään poliittisesti latautunutta termiä rasisti. Matemaatikko Jukka Aakula puolestaan kertoo, miksi sana on huono ja miksi siitä olisi syytä luopua:

Rasisti -käsitettä ei tulisi hyväksyä keskusteluun. Se ei ole neutraali deskriptiivinen sana, vaan poliittinen haukkamasana. Se on poliittisessa kontekstissa samantyylinen sana kuin k*sipää katukielessä. Neutraali ja sivistynyt deskriptiivinen sana omaa etnistä ryhmäänsä preferoivasta henkilöstä voi olla esim. etnosentrinen.

Palataan itse asiaan eli aletaan purkaa sosialistin sosiologin väitteitä, jotka ovat jutun perusteella poimittu punaisen 1960-luvun oppikirjoista:

Tämä on yksinkertaisin tapa määritellä rasismi: ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.

Tutkijan käsitys rasismista on poliittisista tarkoitusperistä johtuen hyvin lavea, mutta samalla myös yksioikoinen. Moraalisesti tuomittavana rasismina Näre ei pidä vain käsitteen alkuperäistä merkitystä eli rotusortoa, vaan myös sitä empiiristä tosiasiaa, että rodut ovat klusteroituneita ihmisryhmiä, jotka erottaa toisistaan periytyvä geno- ja fenotyyppi. Tällaisella väitteellään Näre asemoituu ihmiskunnan atomisoitumista ajavaksi ideologiksi, jonka sanoma palvelee pelkästään taloudellista globaalieliittiä. Tuo eliitti haluaa ahtaassa hyötyajattelussaan tehdä ihmisistä pelkkiä juurettomia kuluttajia, joilta on riisuttu kaikki "hyödyttömät" piirteet kuten etnisyys, kansallinen kulttuuri ja traditiot. Ihmisille syötetty individualistinen atomismi kiistää keskeisen sosiaalisen tosiasian, että ihminen on myös osa yhteisöä ja riipuvainen kulttuurisista juuristaan. Liberaalit kuten Näre eivät vain kiistä tätä ulottuvuutta, vaan sen lisäksi he haluavat tietoisesti valehdella ihmiskunnan diversiteetistä, joka on tunnetusti vettä sakeampaa.

Seuraava ongelma on se, että ihmisrotuja tässä mielessä ei ole olemassa.

Tämä on eittämättä yksi tämän vuosisadan suurimmista valheista, jota vihamielinen elittti on tyrkyttänyt kansalle median ja viihteen kautta erityisesti länsimaissa. Kyseessä on pelkkä väsynyt mantra, jonka ahkeralla toistelulla toivotaan, että se muuttuu todeksi. Tutkijan vetoama YK:n julistus rasismista on sekin vain sosiaalinen konstruktio, poliittisiin tarpeisiin luotu ideologinen vaatimus, joka ei ole ankkuroitunut biologiseen todellisuuteen – globaalieliitin julistukset on luotu ainoastaan hyväuskoisia hölmöjä varten, jotka pitävät niitä jumalallisen sanan manifestaationa. Kukaan järkevä ihminen ei ota tuohon paperinpalaan kirjattua ilveilyä tosissaan.

Näre on tosiaan vanhaan ortodoksiaan jämähtänyt 60-lukulainen, sillä jo 1970-luvulla tutkijat kuten professori Arthur Jensen todistivat roduttomuus-aksiooman olevan sekä geneettisesti että antropologisesti kestämättömällä pohjalla. Tänään Näreen kaltaisten puheille on entistä vähemmän tieteellistä pohjaa. Roduttomuus-ideologian alkeellisimmat median hellimät väitteet on kumottu suomeksi mm. verkkolehti Sarastuksen monesti viitatussa käännösartikkelissa Rotudenialismin harha. Vastavasti lukemattomat eri populaatioiden älyykkystestien tulokset todistavat valtavalla evidenssillään rotujen eroja ihmiskunnan henkisissä piirteissä. 

Tällä viitataan siihen, että samalla kun ihminen määritellään rodun jäseneksi, ikään kuin ”luodaan” kyseinen ihmisrotu, jota ei siis oikeasti ole biologisesti olemassa.

Tyypillistä sosiologien semanttista saivartelua, jonka avulla lukijaa johdetaan harhaan ja estetään näkemästä olennaista. Tuon järjettömyyden mukaan esimerkiksi japanilaisia ei ole biologisesti olemassa, jonka vuoksi he ovat pelkkää yksilöiden ihmiskuntaa. Tässä Näre tulee käytännössä väittäneeksi, että satunnaiset japanilaiset ovat sekä feno- että geno-tyypiltään täsmälleen samanlaisia kuin kongolaiset.

Eivät muut ihmiset, olivatpa he sitten roturealisteja tai eivät, ihmistä määritä, vaan lähes poikkeuksetta ihminen ymmärtää itse kuuluvansa tiettyyn geneettiseen klusteriin kuten itäaasialaisiin. Kun kutsumme korealaisia rodullisesti aasialaisiksi, me emme luo heille ihmisrotua, vaan he ovat jo ennen eurooppalaisten katsetta tunnistaneet itsensä erityisiksi, jotka eroavat mm. Australian aborginaaleista.

Jos taas uskoisimme Näreen liberaalihölmöjen harhauttamiseksi tarkoitettua retorista puhetta, mehän voisimme silloin vaatia, että kaikki valkoiset vapautetaan vallalla olevasta neekeriorjuuden ja holokaustin kollektiivisesta syyllistämisestä. Tämä ei tietenkään voisi oikeasti toteutua, sillä vaikka hylkäisimme rodun todellisuuden, niin hyväkkäät sälyttäisivät valkoisen miehen todelliset ja kuvitellut synnit edelleen spesifille rodulle "jota ei ole olemassa". Vastaavasti valkoisen miehen positiiviset saavutukset eivät olisi meidän, vaan koko ihmiskunnan omaisuutta. Samasta kaksinaismoralistisesta syystä egalitaristit eivät voi poistaa heikkolahjaisten mustien positiivista syrjintää, vaikka he julistavatkin, että rotuja ei ole biologisesti olemassa.

Kulttuurirasisti voi olla esimerkiksi sitä mieltä, että suomalaiseen yhteiskuntaan täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen, mutta turvapaikanhakija, joka tulee hyvin erilaisesta kulttuurista, ei osaa suomea, eikä tunne lainkaan suomalaista kulttuuria, on vähempiarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen.

Mitä on tämä muodikas höpinä kulttuurirasismista, joka suomennettuna tarkottaisi kulttuurirotusortoa? Rodun todellisuudesta näppylöitä saavat käyttävät muitakin samankaltaisia termejä kuten ikärasismi, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ikärotusyrjintä. Hullunkurinen sanaseppoilu johtuu pitkälti siitä, että rotudenialistit pitävät "rasismia" kaikista maailman asioista kaikkein pahimpana, jonka vuoksi he uskovat saavansa mille tahansa syrjintään liittyvälle asialle sanamaagista voimaa, kunhan siihen liitetään taikasana rasismi. Toisena motiivina lienee se, että sanan levittämisellä mitä erilaisimpiin yhteyksiin "rasismi" on mahdollisimman paljon esillä, vaikka se onkin irrotettu kontekstistaan. Pääasia, että (valkoisen) populaation geneettistä itsesuojelua merkitsevä "rasismi" saadaan yhdistettyä poikkeuksetta kaikkeen negatiiviseen.

Sosialismille persoa sosiologi Närettä selvästi kismittää se tosiasia, että kaikki kulttuurit eivät ole esimerkiksi talouden ja yhteiskuntarauhan mittareilla mitattuina yhtä menestyneitä kuin länsimaat. Sen tosiasian toteaminen, että lännessä on oikeusturva eikä täällä kivitetä naisia, nähdään kulttuurirasismina, koska tässä arvotetaan kulttuurit eri tasolle. Näreen kaltaiset kulttuurimarxilaiset egalitaristit pitävät taikauskoisesti kaikkia kulttuureja samanarvoisina, joten ilmeisten erojen toteamisen täytyy olla syrjintää, kulttuurirasismia, rakenteellista rasismia ja imperialismia ym. vasemmistososiologista ad hoc -satuilua.

Sosiologin houreille voidaan näyttää närhet munat tarkastelemalla miten "rikkaammista kulttuureissa" käytännössä toimitaan lännen suhteen. He ovat tulossa sieltä tänne sankoin joukoin, vaikka Näreen oletuksen mukaan heidän pitäisi viihtyä omissa sikoläteissään, sillä ovathan kaikki kulttuurit yhtä hyviä ja arvokkaita. Jostain syystä niin sanottuja rikastajia riittää Eurooppaan jatkuvasti miljoonittain, vieläpä meidän rasistien kiusattaviksi, kuten sanonta kuuluu. Eikö tämä juuri todista sitä, että afrikkalaisten ja arabien kulttuuri on meitä huonompaa, koska he eivät saavuta maissaan samaa elintasoa, vapautta ja oikeutta kuin Lännessä. 

Loppujen lopuksi olisi hylättävä koko sosiologinen valhe, että kulttuurisia ilmiöitä voidaan selittää vain kulttuurilla. Tosi asiassa populaation laatu ratkaisee sen, millaisen kulttuurin se luo. Se, että pohjoiseurooppalaiset ovat kyenneet luomaan toimivia yhteiskuntia, jotka synnyttävät varallisuutta ja sosiaalista vapautta, kertoo omaa kieltään kulttuurin synnyttäneestä populaatiosta. Aivan samoin kuin se, että monissa paikoin Afrikkaa eletään vielä savimajoissa, raiskataan joukolla, laiskotellaan ja turvaudutaan herkästi väkivaltaan, kertoo aika paljon sikäläisistä ihmisistä.

"...täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen". Hetkinen, hetkinen! Ei ole olemassa "tummaihoisia suomalaisia", sillä on vain suomalaisia, jotka eivät ole neekereitä eivätkä aasialaisia. Suomen kansalaisuus on siten täysin eri asia kuin suomalaisuus.

Kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa ja toimia yhtä fiksattuina kuin muutkin rodullistetut jaot”, Näre selvittää. (..) Kun joku piirre – käytännössä aina negatiivinen ja tuomittava – ajatellaan yleiseksi stereotypiaksi, jonka suuri ihmisjoukko jakaa, se peittää alleen kaiken muun. 

Niin sanotut stereotypiat ovat arkipäivän heuristiikkaa ja osoittautuneet käyttökelpoisiksi, koska ne monesti toimivat. Liberaalien kritiikki stereotypioita kohtaan perustuu olkiukkoargumenttiin, joka ei pidä todellisuudessa paikkaansa. Yksikään roturealisti, ei edes se rasistinen punaniska, ole koskaan väittänyt, että koska tilastollisesti aika moni afrikkalainen mies raiskaa, kaikki afrikkalaiset miehet raiskaavat. Liberaalit vain uskottelevat itselleen, että näin ne rasistit varmaan ajattelevat. Liberaaleille stereotypiat ovat pahasta paitsi silloin, kun kerrotaan positiivisia, usein äärimmäisen harvinaisista tapauksista tehtyjä yleistyksiä "maahanmuuttajista" huippuosaajina ym. sankareina. 

Huvittavinta näissä valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittavissa liberaaleissa on se, että he toimivat itse stereotyyppisesti mm. mustia kohtaan. Vaikka humanisteja ovatkin, hekin ymmärtävät sentään matemaattisia todennäköisyyksiä: vaikka läheskään kaikki mustat miehet eivät käy valkoisten päälle, on silti turha ottaa riskiä ja lähteä yöjalkaan New Yorkin Harlemiin tai jonnekin Pariisin no-go alueelle. Sen jälkeen kun voisi olla se kuuluisa entinen liberaali, mikäli on säilynyt hengissä.

Jos naisiin kohdistuvan väkivallan tekijät ovat suomalaista kantaväestöä, sitä ei kehystetä osaksi suomalaista kulttuuria, vaan siinä on kyse vain yksilöistä. Eli, kun suomalainen mies tekee rikoksen, tekijä on rikollinen yksilö.

Kunpa asia olisikin näin, sillä valtamediassa äänekkäästi esiintyvät feministit tuskin allekirjoittavat tätä, jos olisivat rehellisiä. Maastamme löytyy tuskin yhtäkään ryhmää, joka esittää niin rajuja yleistyksiä suomalaisista miehistä kuin yliopistojen telaketjufeministit. Heille on täysin sallittua toistaa jullkisuudessa valhetta, että "suomalainen mies hakkaa rutiininomaisesti naistaan joka päivä". 

Rasismi tulee ymmärtää aina valtasuhteiden ja vallankäytön kautta.

Kultturimarxilaisilla on sairaalloinen kiinnostus valtaan, koska he haluavat sitä itse kiihkeästi. Puhe rasismin valtasuhteista on siis uusmarxilaisten  projektio omasta vallanhalusta. Lopuksi Näre haluaa vielä tölväistä epäsuorasti suomalaisia ja suomalaisten etnisyyttä:

Yhdysvalloissa suurten siirtolaisvirtojen aikaan selvitettiin oikeutta myöten suomalaisen rodun kysymystä, ovatko suomalaiset valkoisia vai mongolideja.

Tämän vanhan historiallisen yksityiskohdan esiin ottaminen on kieltämättä ovela veto mollata suomalaisia etniteetin puolustajia. Esimerkillä yritetään tietenkin sanoa, että koska suomalaisten rotutausta oli 1800-luvun virheellisellä arviolla "epäilyttävä", heillä ei voi olla tänäänkään mitään yhteistä intressiä muiden valkoisten kanssa, vaan pikemminkin mongolien ja neekerien, joiden maahanmuuttoa Suomeen pitäisi siksi edistää.

Mitä tulee jutun otsikkona olleeseen kysymykseen, miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja, siihen löytyy ilmeinen vastaus, jonka Näre jätti luonnollisesti lausumatta. Kyse on sanan vallasta, ja sitä käyttävästä hegemonisesta nomenklatuurasta, joka ylläpitää ja uusintaa sille sopivaa käsitystä rasismista. Koska rasismille on annettu mitä mielivaltaisempia, poikkeuksetta negatiivisia ja moraalisesti tuomittavia sisältöjä, ei tavallinen kansalainen halua juurikaan julistautua sellaisen julkiseksi puolustajaksi. Siksi näemme julkisuudessa jatkuvasti perääntymisiä ja anteeksipyytelyjä. 

Kerettiläiseksi rasistiksi leimaamisella halutaan polttomerkitä ihmiset, jotka eivät kuulu Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) yhteisöön, jonka jäsenet ovat täysvaltaisia toimijoita yhteiskunnassa. Perääntyminen ja "puhdistautuminen" ei kuitenkaan kannata vapaalle sielulle, sillä kuten tunnettua, alistumalla vihollisen asettamille pelisäännöille ei voi kuin hävitä. Siksi on sanottava ääneen, että "rasisteilla" ei ole muuta menetettävää kuin poliittisesti korrektien punaporvarien asettamat kahleet! Joten pois kaikki matelu ja anteeksipyytely, nikotelkoot ammattiloukkaantujat epäkorrektin totuuden edessä! Hyökkäys on paras puolustus!

Valitettavasti suurelle osalle tämä on jo pelkkänä ajatuksena lähes mahdotonta, koska rasismi-sanalle on tarkoituksella luotu niin demoninen sisältö, että ihmiset pyrkivät karttamaan sitä kuin ruttoa, vaikka termillä tarkoitettaisiin jotain aivan muuta kuin rotusortoa. Esimerkiksi valkoisen identiteetin viholliset ovat halunneet samaistaa muita sortavan rasismin terveeseen geneettiseen itsepuolustukseen ja jälkipolvien elämän jatkuvuuden turvaamiseen. Tämän perusteella niin sanotut anti-rasistit ovatkin rasisteista pahimpia, sillä heidän häiriintyneissä mielissään toivotaan geneettisen ja kulttuurisen erityislaadun tuhoutumista vain omalle rodulle. Sen sijaan rodun olemassaolon hyväksyvät roturealistit toimivat ennaltaehkäisevästi rasismia vastaan vastustaessaan konfliktiherkkien monikulttuuristen yhteiskuntien rakentamista. Tämän tiesi jo Helsingin kaupungin entinen pormestari Raimo Ilaskivi, kun hän totesi viisaasti: "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

                                                ************************************

Pannaanpa samalla toinen rehvakas yritys "jauhottaa rasistit" halki, poikki ja pinoon. Tässä tapauksessa kyse on maaliskuun lopun Suomen Kuvalehdestä, jonka verkostakin löytyvässä artikkelissa Minun rotuni yhtenä kansikuvapoikana on koko kansan inhokki kirjailija Jari Tervo. Suomen Kuvalehden juttu oli pari astetta tieteellisempi kuin Nyt-liitteen sosiologinen sössötys, mutta tarkemmassa analyysissa sekin paljastui pelkäksi tuhoon tuomituksi semanttiseksi yritykseksi kieltää rodun todellisuus.

Jutun lähtökohtana on myynnissä olevat ja lähinnä liberaalien suosimat kyseenalaiset geenitestit, jotka tuottavat optisen harjan, jossa meissä kaikissa nähdään jotain eksoottista, vaikka vieraan perimän määrä on äärimmäisen vähäinen ja ajallisesti kaukainen. Tuo mittasuhdeharha sopii kuitenkin hyvin liberaalien rodunsekoitusideologiaan, koska testien avulla voidaan "todistaa", että esimerkiksi suomalaiset ovatkin "juuriltaan" afrikkalaisia ja vastaavasti afrikkalaiset taas eurooppalaisia jne.:

Yhdeksän kymmenesosaa eroista on yksilöllisiä. Eurooppalaisten väliset erot ovat siis suurempia kuin vaikkapa eurooppalaisten ja afrikkalaisten erot.

Taitavaa harhauttavaa retoriikkaa. Väite ei merkitse sitä, että satunnainen afrikkalainen olisi lähempänä eurooppalaista kuin eurooppalaiset keskenään, kuten tarkkaamaton lukija voisi äkkilukemalta kuvitella.

Ryhmien ja ryhmän sisäisten erojen rinnastaminen toisiinsa on analogiavirhe. On tilastollisesti tunnettua, että yksittäisten miesten keskinäiset pituuserot ovat suurempia kuin miesten ja naisten keskimääräinen pituusero. Tästä olisi silti valheellista tehdä sellainen looginen loikka, että miesten ja naisten pituusero on merkityksen, koska ryhmän sisällä pituuserot ovat suuremmat. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset – satunnainen mies on suurella todennäköisyydellä pidempi kuin satunnainen nainen. Ryhmien välisten erojen rinnastaminen ryhmän sisäisiin eroihin on tietoinen analogiavirhe, jolla ei ole rodun/geneettisen klusterin kohdalla muuta motiivia kuin edistää egalitaristista ideologiaa.

Ihmiskunnan yhdenmukaisuutta saarnaava juttu todistaa tahattomasti aasialaisten ja euroopalaisten fundamentaalisen eron Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin:

Nykyihminen levisi, muut kuolivat sukupuuttoon. He elävät kuitenkin geeneissämme. Kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmisten geeneissä on 1–4 prosenttia neandertalilaista, ja esimerkiksi nykyaustralialaisten perimästä 2–6 prosenttia on kotoisin denisovalaisilta.

Mediassa ja YK-oppeja noudattavassa koululaitoksessa korostetaan, kuinka rotu on vain sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista vastaavuutta tedellisuuden kanssa. Silti tässä jutussa jopa kyseenalainen geenitesti ja Inssbruckin yliopiston kuuluisa professori todistivat, että fenotyypiltään (ulkoasultaan) tunnistettaviin rotuihin ja etniteetteihin kuuluvat Jari Tervo (valkoinen, eurooppalainen), Alan Salehzadeh (Lähi-itä) ja Abdirahim ”Husu” Hussein (somali) vastaavat näiden populaatioiden edustajia myös geeneiltään, genotyypiltään. Jos rotu olisi vain sosiaalinen konstruktio ja ihmisten erot ainoastaan merkityksettömiä ulkonäkökysymyksiä, 100-prosentin vastaavuus geno- ja feno-tyypin välillä ei voisi olla mahdollista:

Palo päätti kokeilla, arvaisiko kollega. Hän lähetti meiliä Itävallan Innsbruckiin professori Walther Parsonille. Tämä on alan suuria nimiä, ollut muun muassa tutkimassa jäämies Ötzin perimää. Vastauksessa ei ollut epäröintiä: yksi on Afrikasta, toinen Lähi-idästä ja kolmas Euroopasta, ehkä Suomesta.

Kuvalehden artikkelissa toistuu jatkuvasti sama ajatus, että koska ihmispopulaatioiden väliset geneettiset erot melko pienet, täytyy todellisten, fenotyypissä näkyvien erojen olla myös merkityksettömiä. On esimerkiksi tunnettua, että ihmisten ja simpanssien geeniperimästä noin 98%:ia on samaa, hiivankin kanssa meillä on vielä 50% yhteistä perimää. Olemmeko siis 98%:sti samanlaisia kuin simpanssit? 

Geenien määrän samanlaisuus ei vielä todista lajien samanlaisuutta, sillä yksittäiset geenit vaikuttavat dramaattisesti tiettyihin ominaisuuksiin. Lisäksi geenien sisäinen säätely poikkeaa huomattavasti lajien ja rotujen sisällä, mikä puolestaan tuottaa valtavia eroja fenotyypissä. Pienetkin geneettiset erot tuottavat suuria eroja, mikä on todistettu mm. älykkyystesteissä. Oma lukunsa on vielä epigenetiikalla. Eräs kansalaisvaikuttaja tiivisti sosiaalisessa mediassa Suomen Kuvalehden jutun väitteet ihmiskunnan geneettisen samanlaisuuden merkityksestä näin:

Oikeusgenetiikan tutkija Palo valehtelee poliittisten syiden takia. Rotujen välisiä geenejä verrattaessa havaitaan, että n. 90% geeneistä on satunnaista kohinaa, ja siten merkityksettömiä rotujen olemuksen kannalta. Vaikka kaikki nämä geenit olisivat sattumalta (erittäin pieni todennäköisyys) samanlaisia suomalaisen ja somalialaisen välillä, se ei viittaisi näiden henkilöiden geneettiseen samanlaisuuteen. n. 10% rotujen välisistä geeneistä muodostavat yhdessä systemaattisesti rotujen välillä eri tavalla jakautuneita ja merkityksellisiä kokonaisuuksia. Näiden geenien avulla suomalainen ja somalialainen voidaan erottaa 100% varmuudella toisistaan. Nämä geenit luovat rotujen välille merkittäviä eroja keskimääräiseen älykkyyteen (älykkyysjakauman sijainti) ja älykkyysjakauman muotoon; persoonallisuustekijöihin; fyysisiin ominaisuuksiin; immuunipuolustustekijöihin; rikollisuuden määrään; jne.

Rotu ei ollut alun perin välttämättä polittinen käsite toisin kuin usko rodun olemattomuuteen. Rodun kieltämiselle on varattu valtavasti tutkimusrahaa ja julkista näkyvyyttä, mutta tulokset ovat edelleen luvattoman heikkoja, toisin kuin vastakkainen evidenssi.

Jutussa pyritään tekemään naurettavaksi myös absoluuttinen rotupuhtaus, vaikka sillä ei ole ollut koskaan suurta merkitystä edes rotutietoisissa kulttuureissa. Vielä tänään tärkeää on vain se, että löytyy ihmisiä, jotka tunnustavat olevansa biologisesti lähempänä toisiaan kuin muita. Heidän etunsa geenipoolinsa jatkuvuudelle merkitsee samaa kuin vanhemmalla on intressi jatkaa lastensa kautta omaa verilinjaa. Asian perusteita valaisee hyvin artikkeli Racial Purity, Ethnic Genetic Interests, & the Cobb Case.

Kuumimman reaktion sai aikaan Husun haploryhmä, tai oikeastaan sen muut, kuuluisat kantajat. Palo paljasti kaksi Husun haplokaimaa, näytölle ilmestyivät Napoleon Bonaparte ja Albert Einstein. Husu hymyili. Vielä yksi, kukahan se on? Videotykki heijasti kuvan valkokankaalle. ”Ei, ei, eiiii”, Husu parahti. Tuima mies univormussaan ja pienissä viiksissään, tukka tiukasti päätä pitkin kammattuna. Adolf Hitler. Isälinja kotoisin Afrikasta – siis itsensä Hitlerin esi-isät olivat afrikkalaista sukua.

Se, että haploryhmistä käytettiin esimerkkinä juuri Hitleriä on liberaalien tarkoituksellista afrikkalaisen ulosteen hieromista päin eurooppalaisten naamaa: "Höhöö, Hitler olikin neekeri, siitäs saitte rasistit!". Vuonna 1889 syntynyt itävaltalainen Adolf Hitler ei ollut neekeri, ja jos hänen esi-isänsä 65 000 vuoden takaa olisivat olleetkin, niin samalla venyttämisellä voidaan myös esittää, että hän olisi yhtä lailla sukua hiivalle ja ameeballe, kunhan vain mennään dna:n aikajassa riittävän kauas. Keskustelu haploryhmistä ja yhteisestä perimästä tässä yhteydessä onkin silkkaa hippien pilviunelmaa, sillä tutkija Jukka Palo tunnustaa asian itsekin:

"Tämä on höpöhöpöä”, Palo pohjusti. ”Yhteinen haploryhmä on vähän sama asia kuin yhteinen syntymäpäivä jonkun kuuluisan ihmisen kanssa.”

Silti heti tämän kommentin jälkeen jutussa sauhutaan Hitlerin haploryhmästä... Yhtä valikoivaa on esitys evoluutioteorian perustaja Charles Darwinista:

Ajatus sai tukea biologiasta: Jo Charles Darwin (1809–1882) oli ollut sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samaa lajia ja populaatioiden erot johtuvat niiden sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin.

Populaatioiden sopeutumiset ympäristöön synnyttävät myös lajin sisäiset rodut. Suomessa Darwinin teos Descent of Man on vähän tunnettu populaaritieteessä. Sen perusteella tuo äskeinen lainaus asettuu aivan toisenlaiseen valoon artikkelissa Darwin’s view of the ‘races’ of men.

Suomen Kuvalehden ja Nyt-liitteen jutut eivät kestä edes populaaritieteen kritiikkiä, mutta niitä ei olekaan kirjoitettu asioista tietäville, vaan sopivan pintatiedon varassa eläville multikulturalisteille ja vasemmistohenkisille liberaaleille. Niistä he saavat riittävää uskonvahvistusta harhaiselle utopialleen, joka jo nyt kokeilun alkuvaiheessa on osoittautunut virheeksi. Yksi epäonnistumisen syy on se, että liberaalit kieltävät rodun todellisuuden, ja tämän egalitaristisen virheolettumuksen seuraamisesta seuraavat kaikki muut vastoinkäymiset.