GLOBOHOMON EDISTÄMÄ LGBT-PROPAGANDA TAAS NOUSUSSA

Lgbt-lobbaajat olivat vielä muutama vuosi sitten näkyvästi esillä tiedotusvälineissä vaatimassa erityiskohtelua ihmisoikeuksiinsa vedoten. Medianäkyvyyden kannalta korona-hysteria ja Ukrainan sota muutti tämän  tilanteen ja ensimmäisen maailman "ongelmat" jouduttiin laittamaan väliaikaisesti naftaliiniin. Massojen hallinnassa kun on tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Sittemmin Ukrainan sodan juututtua pattitilanteeseen kontrolloidussa valtamediassa on alkanut jälleen tulla tilaa itsekkäille valittajaeturyhmille. 

Muutos näkyy mm. Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman viimeisimmässä jaksossa "Mikä homoudessa pelottaa?" (1.12. klo 21.05). Ohjelmaa on pohjustettu Ylen verkkosivujen jutuilla Kaapista kotiin ja ”Pohjanmaalaiset pojat” hyökkäsivät somessa Eino Nurmiston kimppuun: ”Meille tungetaan tätä homoseksuaalista agendaa”, joissa haastatellaan tv-jaksossa esiintyviä homoja. Koska nykyään kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki liitetään kaikkeen, ohjelmaryöpsähdyksen takana lienee Venäjän pitkään valmistelema laki, josta kertoo tuore Ylen uutinen Venäjä aikoo kieltää ”kansainvälisen LGBT-liikkeen” äärijärjestönä. 

Ylessä on tiedetty lain valmistelemisesta jo hyvissä ajoin, joten se odotti vain hetkeä jolloin se virallistetaan, jotta sen vastineeksi voitiin nopeasti esittää Perjantai-ohjelman homofanitus-jakso. Silti yksipuolinen ja suorastaan progandistinen "keskusteluohjelma" ei ollut niinkään näpäytys Venäjälle, vaan valtionmedian täysin arkipäiväinen suomalaisyleisöön kohdistunut hybridivaikuttaminen. Tietenkin mukana oli myös tyypillistä länsimaisten nykyarvojen itseriittoista peilaamista "barbaarisiin" maihin ja kulttuureihin, jotka eivät ota ilolla vastaan geneettisen umpikujan ilosanomaa. Tämä taas noudattaa sitä yleisempää suuntausta, jonka suomalaiset mediatalot ovat omaksuneet liittyttyään Mediapooliin. Yhdysvaltain viranomaisten aloitteesta ja ohjauksessa vuonna 2014 aloittaneen median sisäisen ohjausjärjestelmän tarkoituksena on ollut luoda uutisointikulttuuri, jossa objektiivisuudesta piittaamatta kaikki Venäjästä kerrottu esitetään poikkeuksetta negatiivisella kierteellä.

Mitään uutta näkökulmaa Perjantai-ohjelman homouden valkopyykkäysjakso ei luonnollisestikaan tuonut esiin, vaan keskustelijat jatkoivat samaa muita syyttävää uhritarinaa ja ihmisoikeusjargonia, jolla politisoituneet yliopistot ovat syövyttäneet yhteiskuntaa jo vuosikausia. Jo se, että ohjelman nimellä viitataan täysin ideologiseen ja epälääketieteelliseen käsitteeseen kuin homofobia, kertoo siitä, kuinka perinpohjaisesti "julkinen keskustelu" on omaksunut vasemmiston dekonstruktiivisen diskurssin. Pellemaailmassamme monet todennetut tosiasiat vääristetään, jonka vuoksi esimerkisi faktojen kertominen homoseksuaalinen elämäntavasta käännetäänkin väitteen esittäjän pelkotilaksi. Pelkoa toki esiintyy, mutta sitä näkyy lähinnä vain julkisen homo- ja lgbt-keskustelun portinvartijoissa, jotka ovat kauhuissaan mikäli mediassa joku pääsisi kertomaan näiden ilmiöiden vaietuista puolista.

Lgbt-aktivistit ovat viimeisen vuosikymmenen aikana pelanneet korttinsa taktisesti oikein liittämällä poikkeukselliset seksuaalitavat ja niihin kuuluvat piittaamattomat alakulttuurit ihmisoikeuskysymykseksi. Tämä taas kytkeytyy olennaisesti tasa-arvoon, joka on käytännössä länsimaisen sekulaarin elämätavan virallinen uskontunnustus. Riippumatta tasa-arvon empiirisestä totuudesta tai sen monomaanisen pyrkimisen järkevyydestä, kyse on yksisuuntaisesta peruuttamattomasta ilmiöstä (ratchet effect) sen päästyä kerran hallitsevaksi sivilisaatiomme alkuasetuksissa. Lgbt-aktivistit ovat vähintään tiedostamattomalla tasolla tästä tietoisia, jonka vuoksi he ovat voineet kiivetä savijaloilla seisovan lännen tasa-arvo-jättiläisen hartioille ja viitoittaa sieltä käsin meidät "historian oikealla puolelle" itsetuhoon.

Vuosikymmeniä jatkunut homojen pitkä marssi läpi instituutioiden on ollut vain alkusoitto kohti jyrkänteen reunaa. Kun vauhtiin on päästy mukaan on tullut lgbt-hulluus, joka saa julkisuudessa yhä irvokkaampia ilmenemismuotoa. Tästä huolimatta kollektiivinen vastustus kulttuuria alasajaville perversioille on kansalaisten keskuudessa heikkoa, koska silloin jouduttaisiin arvioimaan uudelleen nykykulttuurimme keskeinen periaate tasa-arvo. Arvojen uudelleen arviointi vaatisi kansalaisrohkeutta laittaa itsensä likoon ja uhmata vallitsevaa hegemoniaa. Tässä pelissä riski menettää työpaikka ja mukava materialistinen elämäntapa ovat niin suuria, että kansalaiset ovat valmiita hyväksymään minkä tahansa mielettömyyden kunhan se ei välittömästi uhkaa omaa hyvinvointia. Konformistisen tolkun kansalaisen ajan hengen motto onkin perin raamatullinen: meidän jälkeemme vedenpaisumus.

Länsimaisen tasa-arvon juuret löytyvät juutalaistaustaisen Paavalin radikaaleista opeista parin tuhannen vuoden takaa. Hänen kristillisessä tulkinnassaan jokainen ihminen on tasa-arvoinen Jumalan edessä. Jo Paavalin eläessä hän ulotti tämän teologisen uskonkappaleen maalliseen elämään luomalla alkukristillisyydestä eräänlaista uskonnollista bolshevismia. On hämmästyttävää, että tämän ilmiön toi kirjallisessa muodossa ensimmäistä kertaa näkyvästi esiin Friedrich Nietzsche (1844-1900) vasta 150 vuotta sitten. Hänen esittämänsä kysymys modernille ihmiselle kuului vapaamuotoisesti seuraavasti: koska Jumala on kuollut modernille viimeiselle ihmiselle, niin miksi hän noudattaa edelleen kristillistä moraalia, joka on johdettu Jumalan olemassaolosta?

Mitään empiiristä näyttöä ihmisten tasa-arvosta ei löydy. Edes moderni luonnonoikeusteoria "ihmisen luovuttamattomista oikeuksista" ja universaaleista ihmisoikeuksista ei perustu ihmislajin moninaisuuden tosiasioihin, vaan se pohjaa transsendenttiseen oletukseen kaikille kuuluvasta yhtäläisestä "ihmisen sielullisesta olemuksesta". Vaikka modernissa ihmisoikeus- ja tasa-arvoajattelussa kristinopin käsitys "sielujen yhteismitallisuudesta" onkin häivytetty pois, se ei voisi kuitenkaan toimia ilman tätä irrationaalista ja transsendenttista perusoletusta. Toisin sanoen tasa-arvo puheen peruskivi ei lepää sen enempää empiirisellä kuin rationaalisellakaan pohjalla. Silti tasa-arvosta saarnaavilla Lgbt-ideologian kannattajilla on julkeutta vedota retoriikassaan "tieteelliseen" rationalismiin ja syyttää kristittyjä irrationalismiin perustuvasta uskonnollisesta argumentoinnista. Tosiasiassa molemmat perustavat näkemyksensä Paavalin oppiin "ihmissielujen" tasa-arvoisuudesta Luojan edessä, mutta sillä erotuksella, että konservatiivikristityt eivät jaa varauksetta apostolin sosiaalisen tasa-arvon agendaa.

Liberaalin maailmanjärjestyksen ateistiset tasa-arvouskovaiset eivät ole tähän päivään mennessä kyenneet vastaamaan Nietzschen esittämään kysymykseen, joten he ovat mieluummin siitä kokonaan vaiti. Koska tilanne on tämä, silloin on syytä kuulla lisää mitä Nietzchellä oli sanottavana arvokeskustelusta. Lyhyesti sanottuna hän katsoi "edistyksellisen" liberalismin ja sen radikaalimuodon sosialismin olevan oireita ns. viimeisen ihmisen nihilismistä. Hänestä pyrkimys yhteiskunnalliseen tasa-arvoon on ilmaus maallistuneesta kristillisyydestä, joka menetettyään transsendenttisen ankkurinsa, rappeutui väistämättä nihilismiksi. Tässä ajattelussa tasa-arvo on kaikkien arvojen tyhjentämistä niiden sisäisestä arvosta. Nietzscheä vapaasti lainaten: "Jotta arvoja ylipäätään voi olla olemassa, niiden on perustuttava epätasa-arvoon".

Nietzschen mukaan luonnolliseen hierarkiaan perustuvassa yhteiskunnassa jako tehtiin Hyvään (vahva, kaunis jne.) ja Huonoon (heikko, ruma jne.), mutta parempiinsa kaunaisesti suhtautuneet kristityt muuttivat tämän periaatteen niin, että Hyvää onkin heikkous, nöyryys ja viallisuus kun taas Pahuutta edustaa kaikki vahva ja elinvoimainen. Moderni asenne Lgbt-agendaa kohtaan heijastelee tätä samaa parituhatvuotista jakoa: geneettistä itsetuhoa ajavat degeneraatit nostetaan kuvitellusta uhriasemasta käsin jalustalle, kun taas aikalaishulluuden vastustajat kirotaan kerettiläisiksi "äärioikeistolaisiksi". Omahyväisyyteensä pakahtuvalle läpisosiaalistetulle kansalaiselle tämä jako sopii hyvin, koska hegemonista mantraa toistamalla ei tarvitse riskeerata mitään.

Suurin tyytyväisyys länsimaista itsetuhoisuutta manifestoivaa sateenkaarisirkusta kohtaan löytyy hallitsevasta Globohomosta. Tässä on syytä muistaa, että yhdyssanaa Globohomo ei pidä käsittää siten kuin persuilevat salaliittohörhöt tai sitä ironisesti käyttävät liberaalinokkelikot sen ymmärtävät. Etymologisesti kaksiosaisella termillä viitataan ensisijaisesti globalisaatioon ja homogeenisyyteen (yhdenmukaisuuteen, samanlaisuuteen). Länsimaista yhdenmukaistavaa globalismia ajava "eliitti", Globohomo, haluaa myös homokulttuurista ja Lgbt-agendasta valtavirtaa joka ikiseen maailmankolkkaan. Tässä mielessä termi on enemmän kuin osuva. On selvää, että ilman Globohomoa nämä haitalliset ilmiöt eivät olisi koskaan saavuttaneet hallitsevaa asemaa länsimaissa.

PRIDE-VIIKON TAUSTALLA KAUNA TOTUUDESTA, HYVYYDESTÄ JA KAUNEUDESTA

Vähemmistoinä esiintyvien eturyhmien on vaikea
esiintyä sorretuina, koska heillä on itsellään valtaa ja
he ovat ylimmän vallan suojeluksessa. Osallistuisiko
Sanna Marin Soldier of Odinin tapahtumaan?

Suomalaisten veronmaksajien kustantamia Ylen uutisia seuraamalla päätyy väistämättä vain yhteen johtopäätökseen: Yleisradion johto ja toimittajat ovat kansanvihollisia. He eivät ole kansan palvelijoita, vaan he pitävät kansalaisia alamaisinaan, joita täytyy paimentaa oikeanlaisiin mielipiteisiin ja asenteisiin. 

Tämä heikosta kansallisesta itsetunnosta kärsivän hallintorälssin asenne on peräisin syvälle juurtuneesta bysanttilais-tsaristisesta hallintokulttuurista, jossa samaan aikaan pompotetaan kansaa mutta nöyristellään ylemmille. Ylessä mielistelyn kohteena ovat kaikki mikä edustaa EU:ta, globalismia, punaista yliopistoa, sukupuolinarsistista feminismiä, vasemmistoliberaalia Hollywoodia, Yhdysvaltain itärannikkon mediaa, Setaa ja valtavirran pop-tähtiä. Ylipäätään kaikki, johon maan hiljaiset suhtautuvat rationaaliseen epäilevästi on Ylen mielestä taantumuksellista, joka täytyy juuria pois jatkuvalla rituaalisella propagandarummutuksella ja valheellisella indoktrinaatiolla. 

Yleisradiossa kansalaisten globalistinen uudelleenkoulutus näkyy sen kaikessa ohjelma- ja uutistarjonnassa. Tavallisesti se on vaivihkaista oman agendan ujuttamista mitä erilaisimmissa asiayhteyksissä, mutta pyrkimyksenä on silti välttää liian räikeää, läpinäkyvää ja hyökkäävää propagandaa. Se kun saattaa herättää Ylen suurimmassa seuraajasegmentissä, demarieläkeläisten boomer-sukupolvessa, vastareaktion jota kutsutaan itsenäiseksi ajatteluksi. 

Mielipidevallastaan juopuneessa Yleisradiossa painellaan kuitenkin enenevässä määrin lusikka pohjassa, jolloin megafonista pääsee suodattamatta läpi kaikkein mielipuolisimmat kulttuuriliberalismin aatevillitykset. Tämä on näkynyt viime vuosina erityisesti seksuaalisesti poikkeavien huomiontavoittelijoiden kuninkaallisena käsittelynä. Pienen mutta vaikutusvaltaisen LGBT-lobbyn viimeisimmän luonnon- ja järjenvastaisuuden, transsukupuolisuuden, normalisoinnissa Ylen toimittajien kilpalaulanta yltyy lähes poikkeuksetta suoranaiseen crescendoon.

Tällä viikolla kaikissa valtamedioissa vaahdottu seksuaalisesti poikkeavien ja heitä palvovien moraaliposeeraajien häpeällinen Pride-viikko sai korkeimman kruununsa Ylen ohjelmatarjonnassa. Television puolella Yle lähetti suoraan livenä Pride 2020 -konsertin, positiivisia ajankohtais- ja mainospuffeja sateenkaarimarginaalista ja YleTeemalla liudan homo- ja trans-propagandafilmejä. 

Helsinki Pride 2020 -konserttia mainosti Ylen kanavilla näkyvästi Tuure Boelius (s. 2001), joka valittiin alaikäisenä QX Gay gaalassa Vuoden homoksi helmikuussa 2017. Lumihiutalesukupolven tubettajana, "laulajana" ja "näyttelijänä" tunnettu (piti googlettaa) Boelius on sikäli osuva valinta omahyväisen lgbt-verkoston maskotiksi, että hänellä on kaikki ne ominaisuudet, joita vallanmakuun päässeessä friikkisirkuksessa suositaan: narsistinen ulkonäkökeskeisyys, heikko kritiikinsietokyky, jyrkkä vihamielisyys erimielisiä kohtaan, alhainen loukkaantumiskynnys, rajaton itseluottamus olemattomiin kykyihin ja mitätön tietämys kulttuurien ja sivilsaatioiden historiasta.

Boeliuksen tietämättömyydestä ja narsismista kumpuava röyhkeys kävi selväksi eilisessä Pride 2020 -konsertissa, jossa hän soitti suutaan kansanedustaja Päivi Räsäselle laulamalla "Eikö sua hävetä Päivi?". Iltalehden uutisen mukaan

Boeliuksen kappaleessa Eikö sua hävetä, lauletaan näin: ”Eikö sua hävetä yhtään, ku kaikki tuijottaa, miten sä kehtaat?”. Boelius oli kuitenkin muokannut tapahtumassa kappaleen sanoja.  

– Eikö sua hävetä Päivi, kun kaikki tuijottaa? Boelius täräytti lavalla.

Aikamme hulluuden riemumarssi on edennyt siihen pisteeseen, jossa joku nulikka voi zombi-yleisön hurratessa kehottaa kansanedustajaa häpeämään siksi, ettei tämä suostu ylistämään luonnoikkujen geneettistä umpikujaa. On pöyristyttävää, että sen jonka pitäisi tosiasiassa tuntea häpeää julkeasta elämäntavastaan syyttäkin toista siveellisyydestä ja normaaliudesta!

Yhteiskunnallista atomisaatiota edistävä lgbt-liike on saanut käännettyä ylösalaisin sen mitä on tuhatvuotisissa sivilisaatioissa pidetty anomaliana. Esimerkiksi Pride-viikon aikana monet yritykset ja kaupungit ovat vetäneet salkoihin ideologisen sateenkaarilipun. Itse asiassa tilanne on mennyt sellaiseksi, että ne yritykset ja kaupungit jotka eivät liputa, ovat poikkeus epänormaalista normista. Tästä vinksahtaneesta aikamme ilmiöstä kertoo Kristillisdemokraattisen KD-lehden uutinen Salon kaupunki jätti liputtamatta ja some-liputtamatta Pride-viikolla – KD:n Kalle Tekkala kertoo taustat. Nykypäivänä uutinen on se, että suomalainen kaupunki ei liputa Pride-viikolla.

Pride-viikon aikana Yle on tykittänyt uutisissaan odotetusti kansalaisten niskaan sarjatulelta lgbt-agendaa. Tästä kertovat uutisiksi naamioidut mielipidejutut Poikkeuksellinen Helsinki Pride -viikko käynnistyi: ei isoa kulkuetta eikä puistojuhlaa, mutta sateenkaarilippuja toivotaan silti ympäri kaupunkia, Sateenkaariväki sanoo, että yhdenvertaisuus yhteiskunnassa ei toteudu ja Kansallisteatteri kiinnitti miesnäyttelijän transvestiitin rooliin – ensi-ilta siirtyy transtaiteilijan kritiikin seurauksena: "Meidät nähdään miehinä mekoissa". Kaiken uhriutumisen ja kitinän keskellä yksikään toimittaja ei uskalla ja haluaa esittää sateenkaariväestä mitään kritiikkiin viittaavaa. Ikään kuin heidät olisi nostettu arvostelun yläpuolella oleviksi pyhimyksiksi. Uutiskerronnan kaava onkin sama kuin mustien väkivaltarasistien BLM-liikkeessä, jota läntinen valtamedia valkopyykkää vimmaisesti. 

Yle tulee myös paljastaneeksi suoraan, mikä motivoi luonnonoikkujen yhteisrintamana tunnetua lgbt-liikettä: kateus ja kauna. Mihinkään muuhun johtopäätökseen on vaikea päätyä luettuaan Ylen toimittaja Annu Passojan fanikirjoituksen Vuosikymmenten häpeän jälkeen Illusia Juvani palasi kotiseudulleen sanomaan viimeisen sanan – "Tämä on terve tapa kostaa". 

Bulkkitaidetta edustavaa nykytaiteilija Illusia Juvania (sic) täytyy ainakin kiittää siitä, ettei hän pahemmin peittele "taiteensa" motiiveja, jotka kumpuavat mielenterveysongelmista, "muunsukupuolisuudesta", lihavuudesta ja kaunasta normaaleja kohtaan. Toisaalta exhibtionistinen narsismi on tyypillistä politisoituneissa kilariliikkeissä kuten feminismissä ja trans-ideologiassa, joissa mielenterveysongelmat ovat suoranainen meriitti "autenttisuudesta", jota kannattaa siksi mainostaa koko maailmalle. Näille liikkeen jäsenille on niin ikään tyypillistä, että omista vioista, heikkouksista, rumuudesta ja laiskuudesta tehdään välttämättömiä hyveitä. He julistavat ne moraalisiksi kunniamerkeiksi vain siksi, että he sattuvat kantamaan niitä ilman mitään vaivaa. 

Illusia Juvanin tragikoominen itsetehostus tuo mieleen tunnustuksen tarpeen, joka näyttää nykyaikana korostuvan eniten niillä, jotka eivät sitä oikeasti ansaitse. Filosofi Friedrich Nietzsche näki tämän olevan merkki kaunasta, jonka taustalla on orjamoraali.  Hän katsoi nykyihmisen koostuvan laumasta, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään, keskivertoon "viimeiseen ihmiseen" ja orjiin. Viimeinen ihminen etsii ainoastaan mukavuuksia ja turvallisuutta, ja häneltä puuttuu käsitys korkeammasta moraalista. Orjat ovat puolestaan niitä, jotka tietävät olevansa alempia ja ainoa, mikä vie heitä eteenpäin ja pitää hengissä, on toivo kostosta. He saavat kostonhimoisen tyydytyksensä silloin kun koko sivilisaatio viedään heidän tasolleen ja ajetaan alas. Illusia Juvani:

– Toivon, että ihmiset kokevat tässä näyttelyssä syyllisyyttä etuoikeuksistaan. Toivon, että heteroihmisillä on epämukava olo. En toivo, että he nauttivat.

Vai on luonnonvalinta "etuoikeus" ja siten "epäreilua". Kovin on lapsellista uhoa kehopositiiviselta biologiselta mieheltä. Nykytaiteilija ei ilmeisesti ymmärrä, että on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät astu maallistuneen kristinuskon itkuhumanistiseen ansaan, eivätkä tunne siksi tippaakaan syyllisyyttä kaunaisen kummajaisen paranoideista syytöksistä.  

KENTTÄPIISPA SÄRKIÖN TOTUUSPUHE TODISTI, ETTÄ ELÄMÄNTAPASODOMIA ON HYVÄKSYTTÄVÄÄ MUTTA PERINTEISET ARVOT EIVÄT

Takavuosikymmeninä maailmalla ylivaltaan pyrkineen totalitaristisen kommunismin luultiin ainakin länsimaissa kukistuneen viimeistään vuonna 1991 jolloin Neuvostoliitto hajosi. Toisin kuitenkin kävi, sillä 2000-luvulla puna-aate sulautui markkinatalouteen ja muuntui virulentiksi "suvaitsevaiseksi humanismiksi". Tällä 2000-luvun universaalikommunismilla on toki juurensa Antonio Gramscin hegemoniateoriassa, Frankfurtin koulukunnassa ja kulttuurimarxilaisuudessa, mutta arvaamaton coctail-syntyi vasta tällä vuosikymmenellä, kun uusmarxilainen identiteettipolitiikka valtasi markkinatalouden "kulttuurisisällön". 

Kuten valheellisilla ideologioilla aina, myös 2000-luvun identiteettipolitiikka on kaikkea muuta kuin suvaitsevaista, vaikka juuri sitä se suureen ääneen julistaakin. Vasemmistoliberaalin kulttuuriradikalismin menestys ei perustu sen erinomaisuuteen ideologioiden vapailla markkinoilla, vaan noiden markkinoiden tukahduttamiselle heti kun se on saanut jollakin yhteiskuntasektorilla hegemonisen aseman. Heidän ideologisen sodankäynnin keskeinen strateginen ase on repressiivinen toleranssi, joka tarkoittaa

tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan (uus)marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia.

Tällaiselta ajatukselta ei voinut välttyä Ylen eilisestä uutisesta Kenttäpiispa Särkiön blogiteksti herätti kohun – arkkipiispa ja Puolustusvoimat ottivat etäisyyttä, Särkiö pyysi anteeksi. Uutisjutun mukaan "puolustusvoimien kenttäpiispan Pekka Särkiön sunnuntaina julkaisema blogiteksti on herättänyt runsaasti huomiota ja "kohun". Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tietääkseen ketkä suvaitsevaiset fundamentalistit olivat taas pienessä piirissä lynkkaamassa vääräuskoista konservatiivia. Totta kai arvoiltaan punavihertävä Yle uutiset tarttui syöttiin; hyötyyhän se ideologisesti tällaisesta oikeanlaisesta maalittamisesta.

Kenttäpiispa Särkiön mielipide omalla blogillaan olisi ollut normaalissa maailmassa odotettu. Siinä maailmassa nimittäin kenttäpiispat ovat oletusarvoisesti konservatiivisia, varsinkin jos he ovat vielä töissä isänmaallisena pidetyissä puolustusvoimissa. Vinksahtaneen nykymaailmamme äänessä olevat medialemmikit taas pitävät itsestään selvänä, että evankelisluterilainen kirkko on Raamatun opit kieltävä Sodoman kehto ja armeija sukupuolineutraali sateenkaarikaarti. Huolestuttavinta kohun synnyttämissä reaktioissa oli puolustuvoimien kallistuminen arvoliberaalin ideologian puolelle Särkiötä vastaan. Ilmeisesti armeijamme alkaa olla jo pitkälti läntisten arvojen™ Nato-homostelulla mädätetty.

Kun yksittäinen kenttäpappi uskalsi esittää yksityisen näkemyksen, joka ei täyttänytkään raivoliberaalien odotuksia, he masinoivat kerettiläisen häpäisyä muistuttavan mediakohun. On selvää, että tuollaisen mediamyllytyksen edessä korkea viranhaltija pelkää työpaikkansa puolesta. Vaikka anteeksipyytely tosiasioiden sanomisesta onkin selkärangatonta, Särkiön kaltaisen ihmisen ratkaisun voi ymmärtää. Miehellä saattaa olla perhe elätettävänä ja velat niskassa, joten työpaikan menetys voisi olla henkilökohtainen katastrofi. Julkisen anteeksipyynnön saamiseksi aikamme inkvisaattorit käyttivät hyväkseen pelkoa viran menettämisestä, vaikka tiesivätkin, ettei Särkiön anteeksipyyntö tullut olemaan vilpitön, vaan pelkkä muodollinen nöyrtyminen arvoliberalismille. Pääasia, että suurelle yleisölle voitiin osoittaa, mikä on tuomittavaa ajattelua ja mikä ei. 

On sietämätöntä, että keskuudessamme elää huomattava joukko aikuisia lapsia, noita ideologisessa harhamaailmassa leijuvia lumihiutaleita, jotka eivät kestä rahtustakaan avointa debattia puhumattakaan että joku sanoisi heille päin naamaa ilmiselviä tosiasoita. Särkiö nimittäin totesi kirjoituksessaan, että "vallankumous on väistynyt ja tilalle on kasvanut kulttuurikumous, jolle avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, ydinperhe ja lasten kasvatus ovat kaiken pahan alku ja juuri". Kuka tahansa normaalijärkinen tunnistaa tämän kehityskulun, mutta Oikeudenmukaisuuden sotureille heidän systemaattisen vehkeilynsä esille tuominen on liian paljastavaa, joten sitä vastaan piti käyttää alussa mainittua repressiivistä toleranssia.

Närkästyminen kenttäpiispan epämiellyttyvistä totuuksista osoittaa millaista kaksoisstandardia maamme "älyköt" ja media ylläpitävät. Heille ei tuota mitään ongelmaa fanittaa armeijan kantahenkilökunnan ja poliisin osallistumista seksuaalisesti poikkeavien Pride-tapahtumaan. Nämä vallankäyttäjät hyväksyvät hiljaisesti myös punaliberaalien ja uusmarxilaisten vihanlietsonnan Internetissä. Sen sijaan kenttäpiispalla ei saisi olla laillista ja moraalista oikeutta esittää edes yksityishenkilönä konservatiivisia näkökantoja yhteiskunnallisista ongelmista. 

Mistään paljon rehvastellusta postmodernin yhteiskunnan moniarvoisuudesta ei voida puhua niin kauan kun sodomiittien rektumipenetraatiota pidetään avoimesti hyväksyttävänä asiana ja vastaavasti enemmistön kantoja heijastelevien perinteisten arvojen julkituomista merkkinä ajatusrikoksesta.

AIKAMME KUVA: YLE NOSTAA NARSISTISET JA IDENTITEETTIHÄIRIÖISET TRANSUT JALUSTALLE

"Katsokaa ja kuunnelkaa minua....minä minä minä minä
minä minä minä minä minä minä minä minä minä minä."

TV1, perjantai 12.10.2018 klo 21:05, Perjantai 

Milloin saa antaa periksi? Miksi periksiantamattomuutta pidetään hyveenä? Vieraina kansanedustaja Paavo Väyrynen, rap-artisti Wille Hyvönen ja tutkija Maria Mäkelä. Perjantai-dokkarina "Kehän kutsu". HD

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Perjantai-ohjelma on aikaisemmin ollut Yle Watchin kynsissä, eikä syyttä (täällä, täällä, täällä ja täällä). Tällä kertaa Perjantain vieraana olleen mediatyrkky Wille Hyvösen sekoileva sössötys oli sen verran sakeaa tavaraa, että vasemmistolainen salaliittoteoreetikko voisi väittää noin vastenmielisen ilmestyksen olevan kabaalin äärioikeiston kehittämä sketsihahmo, jolla mustamaalataan "edistyksellistä" kansanosaa. 

Tosiasia kuitenkin on, että huomiohuoraava rap-artisti (sic!) Hyvönen hyödyntää vain ajassamme ryöstäytynyttä häpeämätöntä narsismia. Mitä mitättömämpi itsensä hivelijä, sitä epätoivoisempia ovat keinot hankkia julkisuutta. Hyvösen kohdalla tosin saattaa olla kyse identiteettiongelmasta kärsivästä mielenterveystapauksesta, sillä onhan hän myös tunnettu sukupuolensa vaihtaja, vaikka ei tiettävästi olekaan vielä silponut luonnon antamia sukupuolivärkkejään.

Wille Hyvösen alias Ville Valottoman show alkoi järkyttävän paskasti hinkatulla räp-esityksellä. Jokainen sivistynyt kansalainen pitää jo lähtökohtaisesti räpin tavattoman yksinkertaista ja monotonisesti nykivää läpsytystä kuuntelukelvottomana viidakkomölynä, joka uppoaa lähinnä vain vähämielisille, lapsille, maahanmuuttajanuorille, identiteetiongelmaisille wiggereille ja massakulttuurihölmöille. Narkomaniaa ylistäneen esityksen ainoa hyvä puoli oli se, että siinä Wille Hyvönen kuulosti huomattavasti järkevämmältä kuin haastattelussa, jossa hänen piti puolustella omin sanoin sekavaa päänsisäistä maailmaansa.

Itse haastattelu pani ihmettelemään, että mikä ihme hinku valtion omistamalla Ylellä on promotoida mitättömyyksiä, joiden ainoa kontribuutio on julistaa myötähävettävää narsismia, jolle ei ole edes mitään perustetta tai substanssia. Hyvösen  ns. argumentaatio oli kuin suoraan Punk in Finland -foorumin alkoholilla päänsä vaurioittaneelta valtion elätiltä. Vai mitä mieltä lukijat ovat yhteiskunnallisen keskustelijan kommentista, joka kuului:

Oöö valtiota ei oo olemassa koska ööö öö sitä ei vaan oo. Kansallisvaltio...ööö... puretaan se...Ollaan valkoisia etuoikeutettuja kusipäämiehiä vaik mä olenkin transnainen.

Transuräppärin sönkötyksestä tuli mieleen kuplassaan kelluva narsisti, jonka havainto- ja kokemusmaailma on 2-vuotiaan lapsen tasolla. Voi vain kysyä, miksi kulttuurimme on nykyään niin nyrjähtänyt, että tällaisia ilmeisiä mentaalitapauksia pidetään yhdenvertaisina yhteiskunnallisina keskustelukumppaneina. Media taas osoittaa viheliäisyytensä antamalla näille virattomille räkänokille jatkuvasti mahdollisuuden suunvuoroon ikään kuin näillä olisi jotain tärkeämpää sanottavaa kuin säädyllisillä kunnon kansalaisilla.

Itseään kunnioittavina terveinä aikoina tällaisia friikkejä olisi ihmetelty korkeintaan sirkuksessa, mutta nyt media puskee näitä avohoitopotilaita julkisuuteen muka jonain upeina rajoja rikkovina vaihtoehtotyyppeinä, vaikka tosiasiassa he ovat degeneroituneen järjestelmän näyttelyesineitä. Jos ääneen päästettäisiin oikeasti hallitsevaa nykyhegemonia vastaan kapinoivia yksilöitä, haastateltavina olisi radikaaleja traditionalisteja, uusfascisteja ja kansallissosialisteja. Tätä hallitseva nomenklatuura ei oman etunsa vuoksi tietenkään tee, jonka vuoksi ainoastaan järjestelmän rappioarvoja manifestoivat kummajaiset päästetään julkisuudessa ääneen. Medialla on tietenkin otsaa mainostaa näitä systeemistä riippuvaisia apurahakapinallisia vielä joinain kapinallisina underdogeina.

Ennen pehmosia julkisuudessa puhuneelle olisi vinkattu nopeasti valkotakkiset miehet ja pehmustettu selli, mutta Yle julkaiseekin Hytösestä uhriuttavan sankaritarinan, hiljattain ilmestyneen pitkän fanihaastattelun Tappouhkauksia saaneen transräppäri Ville Valottoman mielestä jokaisen pitäisi saada määrittää sukupuolensa itse: “Minulle on tärkeää, että saan olla nainen”. Jutun perusteella itseään täynnä oleva keskinkertaisuus on tehnyt napaansa tuijottavasta sekoilustaan hyveen, jota Yle ymmärtää kunnioittavasti. O temproa. O mores!


                                                            *****************


Toinen huutonaurua synnyttävä ilmestys tulee rappiotaiteen puolelta. Vasemmistolainen sodomiittipariskunta Gilbert & George on yksi tunnetuimmista brittiläisen nykytaiteen agitaattoreista ja totta kai Ylen kulttuuritoimittaja Pia Parkkinen teki heistä ylistävän jutun kun taidedegeneraatit piipahtivat Helsingissä näyttelynsä avajaisissa. 

Juttu  Brittitaiteen tuhmat pojat Gilbert & George lähettävät terveisiä opiskelijoille: "Haistattakaa opettajilla" paljastaa tahattomasti länsimaisen kuvataiteen infantiilin, politisoituneen ("kääntyminen vain vasemmalle, kiitos!") ja nihilistisen onttouden. Eihän se ole kyynisten ja rahanahneiden pervertikkojen vika, jos heidän paskansa (kirjaimellisesti) myy "suurena taiteena":

Gilbert & George tunnetaan anarkistista teoksista, joiden keskiössä ovat muun muassa ruumiineritteet, uskonto, kuolema, seksuaalisuus ja alastomuus – ihmiselämä, kuten he korostavat. Aiheensa taiteilijat löytävät kotikulmiltaan.

He ovat asuneet vuosikymmeniä samassa osoitteessa monikulttuurisessa Itä-Lontoossa, jonka katujen usein rujoakin elämää he tallentavat kuviinsa.

Traditionalistisen kulttuurin vastaiset punabandiitit ja nilkkiliberaalit trendiperseet tietenkin kuvittelevat, että ulosteilla leikkivät ja fasisteja (= ei-vasemmistolaisia) julisteissaan tappaaman kehoittavat Gilbert & George muka pelottaisivat tai järkyttäisivät tervehenkisiä ihmisiä. Uusvasemmisto ei taida vieläkään käsittää, että heidän lapselliset provokaationsa ovat jo pitkään olleet So last season kuten tapana on sanoa. Osaa kansalaisista ne pelkästään haukotuttavat, osa taas katsoo niitä kuin kyse olisi tylsistyneiden murrosikäisten kiukuttelusta. Osa taas sulkisi Gilbert & Georgen kaltaiset degeneraatit suljetulle osastolle, mutta eivät suvaitsemattomuudesta, vaan ihan puhtaasti hygieenisistä syistä.

POIKKEAVAT POMPOTTAVAT ENEMMISTÖÄ JA YLE KOMPPAA NÖYRÄNÄ

Länsimaiden terve itsetunto omista saavutuksista on kuihdutettu ja sen irvokkaana jäänteenä on enää "ylpeys" asioista, joita ihmiskunnan kaikki elinvoimaiset sivilisaatiot ovat pitäneet aina lopun aikojen kuolemankultteina. Jo Antiikin viisaat tiesivät, että suvaitsevaisuus ja apatia ovat kuolevan kansakunnan viimeisiä "hyveitä". Tällä viikolla kulttuurimme varjosielut ovat astuneet päivänvaloon juhlistamaan "hyveitään", joita tervehenkiset kulttuurit ovat pitäneet poikkeuksetta degeneraation ja perversion ilmauksina. 

Ihmisen alimpien viettien kieroutuneita muotoja ylistävä viikko huipentuu huomisessa Helsinki Pride -bakkanaalissa, jota yksikään valtamedia ei uskalla arvostella millään tavalla. Päinvastoin, tiedotusvälineet, kulttuuriväki ja hyveliputtavat yritykset nostavat tapahtuman Seta-agendan jalustalle. Tämäkään ei vielä riitä, vaan näille tahoille osallistumattomuus lgbt-jne-ideologiaa rummuttavaan paraatiin on merkki synneistä suurimmasta, suvaitsemattomuudesta. 

Viime vuosina eräät "edistykselliset" yritykset ovat opportunistisesti loikanneet lgbt-vankkureihin ja hyveliputtaneet Helsinki Pride katuorgioiden puolesta. Koska kyseessä on ilmiselvä ideologia, on kummallista että itsensä trendikkäiksi kuvittelevat yritykset liputtavat tietyn aatteen puolesta kysymyttä mitään asiakkailta ja työntekijöiltä. Törkein esimerkki pervoagendan pakkosyötöstä kuultiin viime viikolla, kun Yle uutiset kertoi, että Posti osallistuu näyttävästi Helsinki Pride -tapahtumaan – kirjelaatikot koristellaan sateenkaaren värein.

Tällä viikolla moraalisäteilevään falsettikuoroon yhtyi konsulttiyhtiö Accenture. Ylen häpeämättömän myötämielisessä mielipideuutisessa Sukupuolta ei tarvitse määritellä vessaa valitessa tai henkilöstökyselyissä – Näin konsulttiyhtiö tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ylistetään lbgt-jne-ideologiaa, joka kuulemma sopii hienosti yhteen bisneshenkisen työelämän kanssa:

Yhtiölle kyse on arvoista. Tässä tapauksessa arvoille voi kuitenkin laskea myös tuottoa.   

– Jos luomme ihmisille edellytykset olla töissä oma itsensä, he kokevat olonsa turvalliseksi. Se taas näkyy innovatiivisuutena ja siinä, että työntekijät voivat joka päivä tehdä parhaansa, Korsström sanoo.

Yksiulotteinen voiton tuottaminen, materialismi ja hedonismi kieltämättä sopivat hyvin pervoelämäntapaan, jossa keskeistä on kuluttaminen ja oma nautinto. Jälkeläisten saaminen ja uhraaminen niiden puolesta olisi vain kvartaalitaloudelle rasite, joten  lgbt-jne-kulttuuri lienee kapitalismin hengettömän utilitarismin viimeinen vaihe, jossa ollaan irtaannuttu lopullisesti biologian reunaehdoista. Jäljelle jää vain sosiaalisten rakenteiden murtuminen, individualistisen kulttuurin luhistumien ja ekologisesti loppuun ryöstetty planeetta.

Pervoagendan läpilyönnistä osataan myös iloita kuin pyromaani palavan talon edessä. Rappio, jota degeneraatit ja heidän laskelmoivat mielistelijänsä kutsuvat edistykseksi, on kasvatussosiologian punaisen desantin Jukka Lehtosen mielestä edennyt mukavasti. Tämä tulee selväksi Ylen uutisessa Tutkija: Pride-marssit kasvavat samalla kun ydinperheajattelu ja ahtaat sukupuoliodotukset väljentyvät. Itsekin homoseksuaali Lehtonen on riemuissaan normaaliperheiden vähenemisestä ja heteroiden nöyrtymisestä äänekkäiden seksuaalikummajaisten itsekkäille vaatimuksille:

Samalla kun marssit ovat kasvaneet, ovat heteroseksuaalinen ydinperheideologia ja ahtaat sukupuoliodotukset Lehtosen mukaan väljentyneet.  

– Perheiden ja sukupuolen moninaisuus otetaan entistä useammin huomioon ja lait ehkäisevät syrjintää. Nämä kaikki heijastuvat siihen, että ihmiset muuttavat asenteitaan. Jopa aiemmin tasa-arvoista avioliittoa vastustaneista osa pitää sitä nykyään itsestään selvyytenä ja kun trans-ihmisistä tiedetään enemmän heihin ei enää useinkaan suhtauduta pelottavina erikoistapauksina.

Suuri osa seksuaalis-biologisesti normaaleista ihmisistä on ilmeisesti kyllästynyt lgbt-jne-väen jatkuvaan kitinään, joten he ovat antaneet vaatimuksille ("ei se oo sulta pois") periksi ja kuvittelleet että näin ulina loppuisi. Ikävä kyllä nämä ihmiset eivät ymmärrä, että kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Sen jälkeen kun geneettisenä umpikujana tunnetulle homoseksuaalisuudelle on annettu periksi, poikkeavien etujärjestö Seta on löytänyt uusia promillevähemmistöjä, joiden asiaa he ovat alkaneet ajaa Lev Trotskin "jatkuvan vallankumouksen" hengessä.

Setalle täytyykin antaa tunnustus, että se muutaman promillen kokoluokkaa olevana etujärjestönä kykenee pompottamaan parilla moralistisella taikasanalla yhteiskunnan normaalia enemmistöä. Totta kai globaali viihdeteollisuus ja yliopistot ovat samassa projektissa mukana, mutta silti Setan rooli on suhteettoman suuri indoktrinaatiossa, jossa yhteiskunta alistetaan poikkevien käsitykselle seksuaalietiikasta.

Jo muutaman vuoden ajan Seta on kutsunut itseään "ihmisoikeusjärjestöksi", koska homoagenda on jo saatu maaliin ainakin muotiaatteita seuraavien massahölmöjen keskuudessa. Tyypillisenä uusvasemmistolaisena järjestönä Seta ei jää lepäämään laakereille vaan vaatii lisää "oikeuksia" ja "vapauksia" mitä kummallisimmille luonnonoikuille ja identiteettiongelmaisille mentaalitapauksille. 

Ylen jutussa haastateltu setaveteraani Jukka Lehtonen on ajan hermolla ja mainostaa tutkijan roolissa Setan viimeisintä agendaa, uutta translakia. Lehtonen on sikäli tyypillinen pervoideologian sanansaattaja, että hän yrittää venyttää aina vain pitemmälle normaaliuden rajaa, vaikka biologiset rajapyykit on ylitetty jo ajat sitten. Siksi hän yrittää normalisoida esimerkiksi transukupuolisuuden, vaikka se ei kestä lähempää tarkastelua:

– Sukupuolen moninaisuus leviää, olitpa sitä vastaan tai sen puolesta. Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät ole sopineet kulttuurille tyypilliseen sukupuoliajatteluun, Lehtonen muistuttaa. 

(...) Lehtosen mielestä maassamme tapahtuvia suurimpia ihmisoikeusloukkauksia on tällä hetkellä se, etteivät transnuoret voi muuttaa virallista sukupuoltaan ilman lääketieteellistä diagnoosia ja jäävät vaille tarvitsemiaan hoitoja.

Lehtonen tulee tässä väittäneeksi, että sukupuolen vaihtamisen pitäisi olla subjektin oman mielenoikun vallassa riippumatta siitä mitä biologiset tosiasiat, lääkärit, psykologit ja muu yhteiskunta sanovat. Monet tutkimukset ja jopa valtavirtalehdet ovat todenneet, että elämme transukupuolisen hulluuden aikaa, jossa totuus muutetaan valheeksi kuin Orwellin kirjassa Vuonna 1984. 

Suurimpana kärsijänä tässä ovat esimurrosikäiset, jotka ovat vallanahneille pervo-lobbyille kuten Setalle pelkkää tykinruokaa itsetuhoisessa kulttuurisodassa. Valitettava tosiasia on, että transsukupuolisten elämänlaatu on olematon ja itsemurhariski korkea sukupuolielinten silpomisen ("korjauksen") jälkeenkin. Tämän vuoksi nuoren leikittely ja jopa kannustaminen "trendikkään" transsukupuolisuuden kanssa pitäisi saada loppumaan heti alkuunsa. Tässä ennaltaehkäisyssä tärkeintä on oikean tiedon levittäminen ja Seta-propagandan osoittaminen valheeksi. 

– Toinen erittäin raskas ihmisoikeusloukkaus, josta Suomessa on oltu toistaiseksi melko lailla hiljaa, on intersukupuolisten eli lasten, joiden sukupuolta ei ole mahdollista määrittää sukuelinten ulkonäön perusteella, kehojen muokkaaminen, jotta heidät saataisiin mahtumaan kaksijakoiseen sukupuolimalliin. 

– Eikä ole kohtuutonta, että samaan aikaan kun tyttöjen ympärileikkauksia kauhistellaan, meillä Suomessa vauvojen sukupuolielimiä korjaillaan, jotta he mahtuisivat aikuisten sukupuoliodotuksiin, Lehtonen kysyy. 
Lainsäädäntöä tulisi hänen mukaansa muokatakin niin, että kosmeettiset sukupuolijärjestykseen pakottavat toimet lopetettaisiin intersukupuolisten lasten kohdalla ja translaki pitäisi uudistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi.

Yle Watch haluaa tiettyjen sanojen lihavoinnilla demonstroida, kuinka tutkija Lehtonen yrittää näyttää tieteellisiltä, vaikka kyse on ideologisesta kielenkäytöstä ilman biologista totuuspohjaa. Transsukupuolisista paljon paljastavaa kritiikkiä esittänyt Juha Lankinen kumoaa eräässä transsukupuolisten foorumissa pahimmat transsukupuolisuuteen liittyvät myytit, joita Seta saa levittää vapaasti valtamediassa.

Intersukupuolisuus ei ole mikään oma sukupuoli, vaan kehityspoikkeama. Esim. kitalakihalkioihmiset eivät ole mikään ihmisrotu tai etnisyys. Inter = välinen mikä sekin korostaa, että on olemassa kaksi sukupuolta, joiden sukusolut tarvitaan uuden ihmisen aikaansaamiseksi, joiden välimuoto intersukupuolinen on. 

Niin, virtsa tosiaan poistuu myös sukuelimien kautta. Eli ne ovat myös oikeasti sitä varten. Toisaalta, esim. mies, jolta on poistettu kivekset, pystyy silti kusemaan. Mutta vielä sukupuolista sen verran, että miehen joko x- tai y-kromosomi määrittävät lapsen sukupuolen. Jos olisi oikeasti olemassa joku kolmas, neljäs ja n:s sukupuoli, niin olisi myös sen aiheuttava z-kromosomi jne. Intersukupuoliset ovat kuitenkin tulosta kahden ensiksi mainitun kromosomin sekoituksista, kuten kaikki ihmiset. Niinpä sukupuolia on oikeasti vain kaksi, eikä asia muutu siitä jalan polkemisella miksikään. 

Kertokaa toki, että minkäniminen sukusolu sillä kolmannella sukupuolella on. Ja kertokaa sitten, kun tiedemiehet löytävät z-kromosomin, joka sen kolmannen sukupuolen aiheuttaa. Teillä ei ole mitään todisteita kolmannesta sukupuolesta, mutta silti teillä on otsaa puhua aivopieruista. Kertokaa todisteenne kolmannen sukupuolen olemassaolosta ja mikä sen tehtävä on, jos se ei siitä eikä synnytä lapsia. Järjestetäänkö sille sukupuolelle esim. jalkapallon mm-kisoja, niin kuin miehille ja naisille?

Vapaassa maassa Setan aktivisteilla on oikeus sanoa mitä tahansa sylki suuhun tuo, mutta verorahoitteisella Ylellä pitäisi olla vastuu kumota ilmiselvät tieteelliset epätotuudet. Nyt se näyttää olevan täysin Setan vietävissä eikä se voi siksi kirjoittaa mitään kriittiistä esimerkiksi Helsinki Pridestä.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

PORI JAZZIN HOMOKAUSTI – KULTTUURIBISNES POLIITTISEN KORREKTIUDEN TALUTUSNUORASSA

Pori Jazzin homokaustia käsiteltiin tänään tuoreeltaan
illan A-studiossa.

Suuret yhtiöt ja organisaatiot näyttävät olevan täysin pienen piirin poliittisten muotiaatteiden vietävissä. Juuri tänään Pori Jazz ry:n vasta valittu toimitusjohtaja Aki Ruotsala sai potkut, koska ei vuonna 2011 (!) julkaistussa Satakunnan Kansassa mielipidekirjoituksessaan noudattanut Setan sertifioimaa linjaa homoseksuaalien eheytymisdiskurssista. Tapaus on ennennäkemättömän yliherkässä reagoinissaan poikkeuksellinen, vaikka viime vuosien poliittisen oikeaoppineisuuden vaatimisessa on nähty samankaltaisia ylilyöntejä. 

Ylen uutinen Pori Jazzin hallitus: Vastavalittua toimitusjohtajaa Aki Ruotsalaa ei sittenkään palkata – Ruotsala: "Tärkeintä on Pori Jazzin menestys" kertoo pöyristyttävällä tavalla kuinka alas Pori Jazzin hallituksen puheenjohtaja Hannu Jaakkola oli valmis menemään mielistelläkseen pientä vallanahnetta homomafiaa. Toki mukana oli myös aimo annos opportunistista hyveliputusta, jolla punaliberaalien aisankannattaja haluaa osoittaa, että hänen organisaationsa kannattaa oikeanlaisia arvoja "suvaitsemattomuutta" vastaan. Omassa kulttuurikuplassaan lilluva Cuck-mies Jaakkola tietenkin luulee, että median suosimien äänekkäiden punavihreiden kannattamat arvot seksuaalisuudesta olisivat koko kansan allekirjoittamia.

Hallituksen puheenjohtaja Hannu Jaakkola pitää tilannetta valitettavana sekä Pori Jazzin että erityisesti seksuaalisten vähemmistöjen kannalta.  

– Pori Jazz irtisanoutuu täysin ja ehdottomasti kaikesta syrjinnästä. Olemme yhdenvertainen ja syrjimätön festivaali. Nämä arvot ovat yhteiset Pori Jazzin hallitukselle ja koko henkilökunnalle. Pyydämme anteeksi kaikilta, joita asia on koskettanut ja loukannut.

Tämä median nostama tapaus tuo karmivalla tavalla esiin, kuinka alati kiihtyvä totalitaristinen nollatoleranssi totuuspuhetta kohtaan on vallannut isosisko-valtion lisäksi alaa jo yritys- ja kulttuuritoiminnassa. Niissä seurataan herkeämättä Millenial-sukupolven herkästi loukkaantuvia lumihiutaleita ymmärtämättä että samalla pyllistetään muille, sille veroa maksavalle kansanosalle. Hysteerisellä puhdasoppineisuuden vaatimisella vain lisätään yhteiskunnallista vastakkainasettelua, vaikka julkisessa keskustelussa väitetään päinvastaista ja syytetään niitä, jotka eivät alistu pehmeän diktatuurin valheellisiin ajattelumalleihin.

Valtavirtamedian tapa käsitellä kohua on kieltämättä taitavaa manipulaatiota. Lähes yksimielisesti se pitää tapauksen ytimenä sitä, että työnantaja ei tarkastanut Ruotsalan taustoja tarpeeksi hyvin, vaikka tärkeintä olisi kiinnittää huomio potkujen antamisen mielivaltaisuuteen, koska siinä rikotaan yhtä tärkeintä perusarvoa, sananvapautta. Ei voi olla niin, että paikallislehden seitsemän vuotta sitten kärttämään kysymykseen vastannut Ruotsala erotetaan vain siksi, koska hänen tosiasiaväitteensä ei satu miellyttämään joitain netissä mölyäviä Setaveteraaneja. Ruotsalan kannattaisi vakavasti harkita oikeusjutun tekemistä laittomasta irtisanomisesta ja sanavapauden loukkaamisesta.

Lähes täysjärkisessä maailmassa (n. 10-15 vuotta sitten) olisi ollut naurettavaa, että juuri valitulle Pori Jazzin vetäjälle olisi annettu potkut vain siksi, että tämä kirjoitti homoseksuaalisuudesta eheytymisen olevan yhtä lailla mahdollista kuin huumeista eroon pääsemisen. Argumentilla on puolensa, mutta se ei sopinut orwellilaisen suvaitsevaisuuden tuulia haistelevalle Hannu Jaakkolalle, joka pitää esitettyä mielipidettä syrjintänä sen kummemmin asiaa perustelematta – ehkä siksi ettei sille löydy perusteita! 

Mitä tulee Jaakkolan peräänkuuluttamiin Pori Jazzin "arvoihin", niitä ei ole tuotu missään yhteydessä aiemmin esille. Hallituksen puheenjohtaja näyttää pelkästään ylimieliseltä ja ennakkoluuloiselta kuvitellessaan että kaikki festivaalikävijät kannattaisivat Setan pervoideologisia arvoja. 

Jaakkola nielee karvoineen päivineen Setan linjan, jonka mukaan jo puhe homojen eheytymisestä on "mielettömyyttä" ja "mahdotonta". Silti Seta iloitsee käänteisestä ilmiöstä, jossa lapsiperheen vanhempi kääntyy myöhemmällä iällä harhaviettiseksi. Tällaista "itsensä löytämistä" pidetään myös eräänalaisena "eheytymisenä", mutta julkisessa keskustelussa vain harva rohkenee moittia sen ilmeistä mielettömyyttä. Päinvastoin, poliittisen korrektiuden hallitsemassa keskustelukulttuurissa sodomiittisille käytökselle alistumista pidetään suorastaan ylistettävänä asiana.

On selvää, että sivilisaation henkinen perusta ei voi pysyä pitkään koossa, kun geneettistä umpikujaa edistävää elämäntapaa aletaan palvoa normaalina ja kaikki elämää ja kultuuria ylläpitävät piirteet nähdään puolestaan suvaitsemattomuutena, josta pitää rankaista armottomasti.


                                                 ****************************



TV2, torstai 7.6.2018 klo 00:50, Kaapista ulos 

3/7. Therese on armeijan palveluksessa, mutta ei ole kertonut homoseksuaalisuudestaan siellä eikä kotona. Nyt hän on päättänyt mennä Stjørdaliin isänsä luokse käymään vaikean keskustelun. HD Äänitekstitys: suomi.



TV1, keskiviikko 6.6.2018 klo 21:35 Tannbach, vartioitu kylä (K16) 

Uusi sarja Kausi 1, 1/3. Sodan päätyttyä. Kun sota on hävitty, mitä tapahtuu häviäjille? Draama seuraa pienen saksalaiskylän vaiheita toisen maailmansodan jälkeen sen asukkaiden silmin. Tarina alkaa vuodesta 1945, jolloin amerikkalaiset valloittajat tulevat. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

HELSINKI PRIDE – JOLLET OLE PUOLELLAMME OLET MEITÄ VASTAAN

Marginaalisten mutta julkisuudessa vahvasti näkyvien seksuaalivähemmistöjen vuoden päätapahtuma Helsinki Pride järjestetään vasta parin viikon kuluttua, mutta raivoisa homorummutus kaikuu jo nyt valtamediassa. Niin sanottu LGBT (Lesbo, Gay, Bi, Trans) "yhteisö" on vahvojen lobbaajien ansiosta saamassa yhteiskunnassa samanlaisen virallisen aseman kuin valtiofeminismi. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi ko. agendan valtiollista hyväksymistä ja siihen kohdistuvan kritiikin kriminalisoimista "syrjintänä". Tällä hetkellä asiaa helpottaa valtion eri organisaatioden näkyvä hyveliputus LGBT-agendan puolesta.

Poliisin virallinen osallistuminen Helsinki Pride kulkueeseen tulee olemaan askel kohti homomanian tunnustamista osaksi valtion kansalaisuskontoa. Asiasta kerrottiin eilen Ylen verkkosivujen uutisessa Poliisi osallistuu ensimmäistä kertaa virkapuvussa Helsinki Pride -kulkueeseen: "Kannamme huolta viharikoksista". Uutisessa haastateltu Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist edustaa kansasta vierantuneen ylimmän poliisijohdon kantaa, jossa on omaksuttu länsimaisen liberaalieliitin retoriiikka vihapuheesta. Enqvist uhriuttaa sukupuolivähemmistöjä kuin mikäkin kulttuurimarxilainen antaakseen perusteet Isosisko-valtiolle, joka voi vainota kaikkia, jotka eivät allekirjoita EU-nomenklatuuran valikoivaa suvaitsevaisuutta.

Tarkalla silmällä uutisjutusta käy myös selväksi, että poliisi ei osallistukaan Helsinki Prideen omaehtoisesti, vaan sen on kutsunut paikalle yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Hänellä on kulkueessa käytössään rekka, johon on kutsuttu muitakin organisaatioita juhlimaan ihmisoikeuksia. Tällaisen sanavalinnan hyväksyminen sellaisenaan uutisessa antaa muuten ymmärtää, että ihmisoikeuksien ytimeen kuuluu julkinen alastomana hilluminen, seksiasuihin pukeutuminen ja homoaktien simulointi 

Antaessaan kutsuja valtion organisaatioiden edustajille yhdevertaisuusvaltuutettu Pimiä käyttää hyväksi virkamiehen asemaansa edistäen ideologiaa, jota suuri osa kansalaisista ei allekirjoita. Koska puoluekannaltaan vihreä Pimiä on tietoinen marssin ideologisesta luonteesta, hän yrittää saada sille virallisen hyväksynnän naamiomalla se "kyseenalaistamattomien" ihmisoikeuksien juhlinnaksi. Käyttämällä tuota jälkimodernia taikasanaa yhdenvertaisuuvaltuutettu voi salakuljettaa LGBT-ideologian osaksi valtion virallista politiikkaa ja virkamieshallintoa.

Vaikka poliisi ei vielä marssikaan muiden osallistujien mukana virkapuvuissa, yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsu rekkaan on kuitenkin taitava hivutus, josta voidaan edetä lähivuosina Ruotsin malliin. Harkittujen askelten ottaminen kannatti jo viime Helsinki Pridessä, jossa merivoimien ylikersantti Juho Pylvänäinen esiintyi laittomasti virka-asussa. Tapauksesta noussut kohu todisti jälleen kerran LGBT-mafian voiman, sillä puolustusvoimien viestintäpäällikkö Jan Engström joutui perumaan heti seuraavana päivänä virka-asukiellon homoparaatissa, vaikka armeijan ohjesääntö kieltää yksiselitteisesti sen käytön idelogisissa ja poliittisissa tilaisuuksissa. Tätä taustaa vasten emme saa kovin pitkään odotella myöskään homopoliisien julkista esiintymistä Helsinki Pridessä.

Helsingin uusi ulkomaalaistaustainen apulaispormestari Nasima Razmyar (sos. dem.) on kulkueen virallinen suojelija ja tässä ominaisuudessa hän käyttää asemaansa vielä härskimmin hyväksi kuin yhdenvertaisuusvaltuutettu. Muukalaismädättäjänä hän pakottaa poliitikkoja ja maamme korkeaa johtoa hyväksymään karvoineen päivineen LGBT-agendan lähettämällä heille osallistumiskutsuja Helsinki Prideen. Kutsun ovat saaneet ainakin Juha Sipilä, Petteri Orpo ja Timo Soini. On selvää, että kutsut ovat epäsuoraa  kiristystä, sillä jos niihin ei vastata, homomyönteinen media tulkitsee sen olevan merkki suvaitsemattomuudesta ja LGBT-vastaisuudesta. Strategia on sama kuin taistolaisten moraalisella pakottamisella – jollet ole puolellamme olet meitä vastaan. 

                                                             *************************

Seksuaalivähemmistöjen määrätietoinen hivutus- ja lobbaustyö on edennyt viime vuosina suurin harppauksin, sillä sen äänekkäät puolustajat ovat muuttaneet taitavasti retorista painopistettä. Esimerkisi Seta korosti puheissaan pitkään suvaitsevaisuutta seksuaalisesti poikkevia kohtaan, mutta tänään se on ottanut keppihevosekseen ihmisoikeuspuheen. Tämä näkyy muun muassa siinä, että Seta ei ole enää pelkkä homojen etujärjestö, vaan se ahnehtii suurempaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa julistautumalla "ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestöksi". Setalle ei enää riitä poikkevien elämäntavan saama julkinen hyväksyntä, vaan ihmisoikeuksiin vedoten järjestö vaatii lainsäädäntöä sellaiseksi, joka noudattelee mitä eriskummallismpien marginaaliryhmien oikkuja ja erityistoiveita.

Näin mikä tahansa yleinen yhteiskunnallinen käytäntö, joka ei ole mieluinen mimosan herkille poikkeaville leimataan "ihmisoikeuksien vastaiseksi". Yksi tunnetuimmista tämän agendan vaatimuksista on sukupuolineutraalit vessat, jotka on tehty väestön promillen tuhannesosan toiveita silmällä pitäen. Yhteiskunnan taipuminen transsukupuolisten tai "sukupuolettomien" erityskohteluun luulisi saavan Setalta kiitosta, mutta järjestö kitisee edelleen sukupuolineutraaleista vessoista, koska vessaan menijät ovat muka kohdanneet väkivaltaa. 

MTV3 uutisessa Seta ei kuitenkaan yksilöi mitä väkivallalla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Jutun perusteella voisi päätellä, että koska "väkivaltaa" on tapahtunut sukupuolineutraalin wc:n sisällä, ovat tekijätkin kuuluneet vähemmistöön. Toisaalla Seta venyttää uutisessa väkivallan käsitettä tarkoittamalla sillä tilannetta, jossa sukupuolineutraaliin vessaan menijältä on kysytty syytä valintaan.

Vessauutinen on jälleen yksi todiste siitä, että kun yhteiskunnassa aletaan toteuttaa täysimääräisesti marginaalisen nirppanokkajoukon toiveita ei edessä ole muu kuin loppumaton suo. Varsinkaan itsekeskeisyyteen taipuville sukupuolivähemmistöille ei tunnu riittävän mitkään saavutetut edut, vaan he vaativat kiittämättöminä aina vain lisää erityisoikeuksia, usein vielä olemattomaan uhristatukseen vedoten.

                                                             *************************
 

Yle Watch suosittelee vain omalla vastuulla:

Yle Fem, tiistai 20.6.2017 klo 14:20, Tiededokumentti: Väärä sukupuoli 

Plastiikkakirurgi Sir Harold Gillies teki ensimmäiset sukupuolenkorjausleikkaukset 1940-luvulla. Millaiseksi muodostui ensimmäisten potilaiden elämä, ja miten yhteiskunta heihin suhtautui? (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, tiistai 20.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen

7/10. Hyvinvointiyhteiskunta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan monet keskeiset ainekset ovat peräisin Ruotsin ajalta. Tässä jaksossa selvitetään, miten Kustaa Vaasa liittyy yhteiskuntamallin perusteisiin. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, tiistai 20.6.2017 klo 23:30, Ali Show: Petra 

Ali Jahangirin vieraaksi saapuu laulaja Petra, joka muistetaan vuosituhannen vaihteessa pintaan nousseesta Tiktak-yhtyeestä. Sittemmin Petra on tehnyt soolouraa kolmen albumin verran. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Fem, tiistai 20.6.2017 klo 21:00, Historia: Euroopan juutalaisten tarina (12)  

8/8. Tuhkasta nousevat muistot. Sodan loputtua alkoi paenneiden natsien metsästäminen. Nykyisin keskitytään vainojen uhrien muistamiseen ja historian hirveyksien kertomiseen jälkipolville. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

YLE TEEMALLA TÄNÄÄN 2000-LUVUN HOMOMANIAN LEIMAHDUSPISTE

 

Heteronaisille suunnattu romanttinen kuva sodomiiteista.

Yle Teema, perjantai 24.2.2017 klo 21:00, Brokeback Mountain 

(USA 2005) Kolmella Oscarilla palkittu elokuva Wyomingin ja Texasin lakeuksilta, kahden cowboyn kielletystä rakkaustarinasta, joka kestää läpi vuosien. O: Ang Lee. N: Heath Ledger, Jake Gyllenhaal. HD K12

Miten geneettistä umpikujaa ja yhteiskunnan perussolua mitätöivästä homomaniasta tuli kuin yhdessä yössä valtavirtaa? Se onnistui vain kun suuri massa, tuo lammaslauma, saatiin ehdollistettua sille, että tietyt liberaalit ja "edistykselliset" mielipiteet ovat muka osoitus jostain "fiksuudesta". Vetoamalla narsismiin tuiki tavalliset kansalaiset alkoivat uskoa, että median puskeman homomanian ulkopuolelle jääminen olisi merkki vanhanaikaisuudesta, jopa tyhmyydestä, joten erottuakseen massasta – mikä paradoksi! – massat hyväksyivät homoagendan kuuluakseen "fiksujen ja arvostettujen" joukkoon. Tämä on tyyppisesimerkki siitä, miten konformismi ja sosiaalinen paine toimii käytännössä.

Näin jälkeen päin olen vakuuttunut, että homomanian leimahduspiste valtavirrassa oli vuonna 2005 ilmestynyt Hollywood-elokuva Brokeback Mountain, joka oli suunnattu lähinnä heteronaisille ja liberaaleille aisankannattajamiehille. Se esitti vääristyneen romanttisen kuvan sodomiasta, johon naivit hyväntahtoiset tavalliset ihmiset halusivat uskoa ja uskovat edelleen. Homouteen väistämättä liittyvistä negatiivisista asioista ja ilmiöistä he eivät halua enää kuulla mitään. Jos he kuitenkin sattuvat näkemään jotain valtamedian ulkopuolelta tulevaa tietoa, joka ei ole yhteensopiva homoista hellityn pyhimys-fantasian kanssa, he ratkaisevat kognitiivisen dissonanssin lausumalla taikasanan vihapuhe. 

Tosiaan, Brokeback Mountain. Sen jälkeen homoagenda sai lammasmassat taakseen ja sen seurauksena me näemme nyt ihmistä häpäisevää ilvelyjä homoavioliiton ja "80 eri sukupuolen" merkeissä. Niin ikään Tom of Finland -hypetys on vain Brokeback Mountain -elokuvasta seurannutta jatkumoa. Kiitos tästäkin Hollywoodin juutalaiset. Heidän länttä tuhoava agenda on täysin läpinäkyvä, mutta massoille se ei valkene, koska viihdeteollisuus pitää heidät hypnoottisessa otteessaan. Vielä toistaiseksi.

Jos sivilisaatiota ylläpitävien ydinarvojen rapautumisessa voi nähdä edes jotain hyvää, niin olkoon se sitten tahaton komiikka. Koska homomania on nyt läntistä maailmaa pitkälti määrittävä ilmiö, se voidaan nähdä "valkoisen ylivallan" pervertisoituneena muotona ainakin siinä mielessä, että homoavioliittoa kannattavat "edistykselliset" valkoiset tuntevat olevansa moraalisesti ylivertaisia värillisiä kuten neekereitä ja arabeja kohtaan, koska ne ovat jyrkästi homovastaisia. Humoristiseksi tilanteen tekee se, että nuo samat liberaalit ovat nostaneet värilliset jalustalle eivätkä näin ollen voi oikein sanoa ääneen, että afrikkalaiset ovat barbaareja.

MEDIA EDELLEEN HOMOMANIAN OTTEESSA

Siunaa ja varjele! Kristillisen kirkon tila 2000-luvulla.

Näyttää siltä, että Donald Trumpin juuri alkanut presidenttikausi on saanut vihervasemmistolaiset ja Ulkopoliittisen insitituutin arvaustieteilijät lopullisesti pois tolaltaan, sillä he ovat viime viikkojen aikana käyneet kaikissa arvokysymyksissä maalaisjärjen ja säädyllisyyden päälle kuin nälkäinen hyeenalauma. Ei riitä, että he valehtelevat Yhdysvaltain perustuslaista, että se muka antaisi globaalille enemmistölle subjektiivisen oikeuden tulla maahan jos sattuu huvittamaan. Nyt he ovat avanneet myös kulttuurisodan kotirintaman ampumalla median avustuksella jälleen rumputulta kohti normaalia sukukupuolienemmistöä.

Homomanian vallassa oleva kirkko on näytellyt tässäkin mädätystaistelussa näkyvää roolia, kun marxilaishumanisti, piispanakin (sic!) tunnettu Irja Askola, palkitsi 15-vuotiaan lapsen vuoden homoksi alkoholijuomia tarjoilleessa QX Gay Gaalassa. Askolan saamasta kritiikistä tuohtunut Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modigin on puolestaan sitä mieltä, että koko palkinnossa ei ole kyse seksuaalisuudesta. Modigin tarkennus on sikäli totta, että palkinnossa ei ole kyse vain seksiasiosta (eli siitä mikä viehättää elostelevien vanhojen homppeleiden silmää), vaan kulttuurimarxilaisesta identiteettipolitiikasta, jolla pyritään sirpaloimaan yhteiskunta ja mitätöimään eurooppalaisen sivilisaation kulmakivinä tunnetut hyvyys, totuus ja kauneus.

Irja Askolalle maistuu valtion viinaksien lisäksi myös
homolobbyjen tarjoamat virvokkeet. 

Yle Watchin kanta homoihin on suvaitsevaisuus sanan alkuperäisessä merkityksessä, joka tarkoittaa sietämistä. Valitettavasti tänään suvaitsevaisuus tarkoittaa vihreellisesti sitä, että toiseus pitää hyväksyä karvoineen päivineen. Kukaan ei ole kieltämässä homoja harjoittamasta privaatisti keskinäisiä mielitekojaan, mutta tästä ei seuraa, että heille pitäisi antaa etuoikeus hieroa taipumustaan enemmistön kasvoihin hokemalla flatus vocis taikasanaa "ihmisoikeudet". 

Länsimaissa seksuaalivähemmistöillä on samat perusoikeudet kuin normaaleillakin (98% väestöstä), mutta olisi hullunkurista, että sen lobbausjärjestöt kuten Seta alkaisivat määrätä enemmistöä, mitä mieltä sen pitää ole vähemmistöistä tai jopa ohjeistaa enemmistölle seksuaalikasvatusta. Hoplaa! Se, että juuri näin tällä hetkellä tapahtuu, kertoo siitä, että maassamme vietetään väärän kuninkaan päivää 365 kertaa vuodessa. 

Ylen tuoreehkossa jutussa Olen sukupuoleton: Viima Lampinen ajetaan pois sekä naisten että miesten vessasta kerrotaan Setan uudesta puheenjohtajasta, joka vie järjestön ryminällä minimaalisten ja äärimmäisen narsististen friikkivähemmistöjen loppumattomalle suolle vieläpä homoseksuaalien kustannuksella. Myötäkarvaan kynäillyssä jutussaan toimittaja Minna Aula valistaa tuulipukukansaa:

Juridisesti Suomessa on olemassa vain nais- ja miessukupuolet. Valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö Seta pyrkii edistämään jokaisen oikeutta määritellä tai olla määrittelemättä itse itsensä sekä ihmissuhteensa. Setan toiminnan yhtenä päätavoitteena on ajaa translain uudistamista Suomessa.

Tätä tuskin oli Setan ajamassa alkuperäisessä ohjelmassa vuonna 1975. Siihen kirjatut tavoitteet on luultavasti saavutettu jo ajat sitten, joten miksi Seta toimii vieläkin ja on ulottanut toimintansa ja vaatimuksensa kysymyksiin, jotka eivät liity järjestön alkuperäisiin homoseksuaaleja koskeneisiin tavoitteisiin. Kuten vasemmistolaisilla emansipaatiota julistavilla järjestöillä yleensä, ne eivät koskaan tyydy saavutettuun asemaan, vaan vaativat koko ajan uusia vapauksia ja vapautettavia, sillä liikkeellä pysyminen on niiden elinehto. Samoin on käynyt vasemmistohumanistiselle Amnestylle, joka alunperin pyrki toimimaan poliittisten vankien vapauttamiseksi ja kidutuksen lopettamiseksi, mutta joka häärää nykyään ties missä vain länsimaita koskevissa maahanmuuttoasiossa ja yrittää esittää massainvaasion vastustamisen ihmisoikeusloukkauksena. 

Vaikkei tässä uskonnollisia ollakaan, niin leikkisästi voidaan todeta, että Saatanan tiet ovat myös muualla tutkimattomat kuten kävi tänään selväksi illan A-studiossa:


Yle TV1, tiistai 7.2.2017, klo 21:00, A-studio 

Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee. Miten käy kirkon?  Romaniassa kuohuu ja se vaikuttaa koko Euroopan tilanteeseen. Juontajana Satu Miettinen #YleAstudio

Linkki Yle Areenaan.

Paholaisen asianajajana toimiva Ylen toimittaja Satu Miettinen oli valmistellut homovihkimis-juttunsa huolella ja kutsunut studioon Nousiaisten seurakunnan kirkkoherra Juhana Markkulan, joka anteeksipyydellen kannatti piispainkokouksen kantaa, jonka mukaan Suomen evankelisluterilainen kirkko ei tule vihkimään samansukupuolisia pareja. Toimittajan lisäksi kulttuurimarxilaista liberaalia linjaa edustivat helsinkiläinen rokkipastori Kari Kanala ja lesbopappi Susanna Airola, joka on luopunut papin ammatistaan.

Mielipiteiden suhteen  epätasa-arvoisesti jakautuneessa keskustelussa kävi selväksi, että kulttuuribolsevikeille ei riitä tasa-arvoinen avioliittolaki, joka jo nykyisellään takaa tasa-arvopelleilyn (paitsi heteroille polygamisteille ym.), vaan myös Raamattuun sitoutuneen kirkon pitäisi taipua länsimaiden uusimman uskontokultin, homomanian, kitinöille. 

Toimittaja Miettinen tenttasi mielellään väärinajattelija kirkkoherra Markkulaa ja yritti vedota tasa-arvolakeihin, jotka ovat ristiriidassa kirkon opetusten mukaisten säädösten kanssa. Miettinen ei taida ymmärtää, että organisaatioilla, järjestöillä ja jopa peleillä on omia sääntöjä, jotka ovat valtion tasa-arvoilveilylakien kanssa poikkiteloin, mutta silti lainmukaisia. Pahoinpitely on kielletty, mutta nyrkkeilykehässä se on sallittua; shakissa miehet ja naiset pelaavat eri sarjoissa (kuten nyrkkeilyssä), vaikka se ei ole sukupuolisen tasa-arvon mukaista, ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa nainen ei voi toimia pappina jne. jne. 

Asia pähkinänkuoressa: kirkko tekee omat sääntönsä eikä siihen ole kenenkään pakko kuulua. Jos homoja kiinnostaa vaikkapa homoilu alttarilla, he voivat perustaa oman uskonnollisen yhteisön, jossa se on sallittua. Mikä merkillinen hinku heillä on tunkea väkisin heteronormatiiviseen evankelisluterilaiseen kirkkoon, jonka korkeimmassa kirjallisessa instituutiossa, Raamatussa, suhtaudutaan kielteisesti homoihin? Selitys tällaiselle käytökselle ei todellakaan löydy Raamatusta eikä edes "kaiken suvaitsevasta" Jeesuksesta....vaan Antonio Gramscin ja Herbert Marcusen opeista!

Lopuksi pitää muistaa, että kirkon heteroseksuaalisten homoemojen motiivi puskea homoutta alttarille ei ole seksuaalinen, vaan pelkästään ideologinen. Siksi heidät on erotettava puhtaasti homoseksuaalistista lobbaajista, joilla on ollut kolumnisti Arto Laitisen mukaan suuri valta esimerkiksi ulkoministeriössä, joka näkyy hämmästyttävän hyvin myös tänään!