MEDIAN UUSI STRATEGIA ON KUTSUA TOSIASIOITA SALALIITTOTEORIAKSI

Vielä takavuosina vallitsevaa totuusnarraatiota ylläpitävän valtamedian keino kiistää poliittisesti ikävät tosiasiat oli vaieta niistä kokonaan. Nykyään tämä ei ole enää toimiva strategia, koska Internetin aikakaudella kuka tahansa kansalainen voi tarkistaa median yksipuoliset lähteet ja olla tietoinen asioista, joista vaietaan tarkoituksellisesti. Koska suuret mediatalot ovat joutuneet luopumaan tiedonvälityksen portinvartijan asemastaan, ne ovat kehittäneet strategian, jossa median ja sen taustaryhmien intresseille ikävät tosiasiat pyritään leimaamaan salaliittoteorioiksi. 

Esimerkiksi Eurooppaan suuntautunut massiivinen kolmannen maailman maahanmuutto on seurausta tietoisesti harjoitetusta politiikasta, mutta valtamedia ei halua myöntää tätä, koska tällöin se joutuisi tunnustamaan osavastuunsa tapahtuneeseen. Siksi se on luonut mediakertomuksen, jossa maahanmuutto on lähes olematonta ja se on tapahtunut luonnollisesti, ikään kuin itsestään kenenkään siihen vaikuttamatta. Perinteisen median kannalta on kuitenkin harmillista, että Internetin toistaiseksi melko vapaan tiedonvälityksen ansiosta osa kansalaisista on tullut  tietoiseksi peruuttamattomasta demografisesta muutoksesta, jonka taustalla on poliittiset päätökset ja agendat. Taistellakseen tätä tietovuotoa vastaan valtamedia leimaa näiden tosiasioiden levittämisen salaliittoteoriaksi nimeltä väestönvaihtoteoria.

Vastaavia esimerkkejä on muitakin, tuoreimpana väite, jonka mukaan Suomen toimittajakunnan pitäminen punavihervoittoisena olisi salaliittoteorioihin rinnastettava uskomus. Muun muassa verkkojulkaisu Tivin uutisjutussa Tässä ovat Suomen suosituimmat salaliittoteoriat – ”kaikilla ihmisillä on taipumus ajatusvinoumiin” kerrotaan:

Kaikki salaliittoteoriat eivät kuitenkaan liity maailman tapahtumiin ja ilmiöihin. Pelkästään kotimaisia toimijoita koskevista uskomuksista suosituin oli se, että suomalaista mediaa hallitsee punavihreä toimittajablokki. Valtaa pitävän ideologisen toimittajaryhmän olemassaoloon uskoi joka viides vastaaja.

Toisin kuin Tivin jutussa väitetään tässäkään ei ole kyse salaliittoteoriasta, vaan tosiasiasta, jonka media vain haluaa esittää salaliittoteoriana. Toimittajien punavihreydestä on myös tieteellistä näyttöä, josta kertoo valtiotieteiden tohtori Jussi Westisen yhdessä Tampereen yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa tekemä tutkimusartikkeli ”Koulutusalan yhteys yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon” (Politiikka 1/2016). Tutkimuksen tuloksista on kertonut tiedetoimittaja Marko Hamilo Suomen Uutisiin kirjoittamassaan jutussa Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä. Hamilo itse puolestaan kommentoi Facebookissa Tivin väitettä näin:

Siinä tosin ei ole mitään erityisen salaista, koska toimittajat eivät salaile sympatioitaan ja antipatioitaan; ei mitään liittoa, koska mitään koordinaatiota ei tarvita siihen, että punavihreät asenteet näkyvät jutuissa läpi; eikä mitään teoriaa, koska kyse on pelkästä havainnosta ilman sen suurempia teoreettisia selityksiä.

Jutussa ei olla unohdettu myöskään aikamme muotisalaliittoteoriaa koronan alkuperästä. Verkkojulkaisun mukaan "Koronaan liittyvistä salaliittoteorioista eniten uskojia keräsi väite siitä, että virus olisi alun perin kehitelty laboratoriossa." Väite ei ole sinänsä outo, sillä täysin aukottomaksi sitä ei ole voitu todistaa vääräksikään. Aivan tuulesta temmatusta väitteestä tuskin on kyse, koska presidentti Joe Biden aloitti heti virkakautensa alussa tutkimuksen asiasta. Tällä hetkellä puolestaan YK-johtoinen tutkimus on kohdistunut Yhdysvaltain laboratorioihin Ukrainassa. Olivatpa väitteet totta vai ei, niiden leimaaminen etukäteen salaliittoteoriaksi ei palvele ainakaan totuuden selville saamista.

Tivin uutisjuttu perustuu toimittaja Pasi Kiviojan hiljattain julkaisemaan tendessitutkimukseen Salaliittoteorioiden ihmemaassa – Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa (Docendo, 2022). Kirjan väitteet perustuvat tutkimukseen, jota hän teki erikoistutkijina Turun yliopiston johtamassa FINSCI-hankkeessa. Kirja on saanut ymmärretävästi laajaa julkisuuutta juuri valtamediassa, josta kertoo Iltalehden raflaava juttu Salaliittoteoriat, joihin moni suomalainenkin on haksahtanut – joukossa tuttu julkkis vuosien takaa. Viimeksi tänään Kiviojaa haastateltiin Yle TV1:n Arto Nyberg -ohjelmaan. 

Heti haastattelun alussa Kivioja ottaa esille amerikkalaisen Qanon-salaliittoteorialiikkeen, jolla hän väittää olleen suuren vaikutuksen Yhdysvaltain kongressitalon valtaukseen 6. tammikuuta. Tätä kantaa edustaa myös surullisen kuuluisa informaatiovaikuttaja Janne "Rysky" Riiheläinen, jonka Trump-kaunaisia näkemyksiä esitellään Ylen verkkosivujen jutussa Qanon sulautui muihin salaliittoteorioihin, mutta sen ajatusmallit elävät ja voivat hyvin. Koska maamme valtamedia seuraa uutisoinnissaan pitkälti Yhdysvaltain demokraattipuoluetta suosivia sanomalehtiä ja mediataloja kuten The Washington Postia, New York Timesia ja CNN:ää, se jättää tarkoituksella huomioimatta konservatiivien mediakritiikin. 

Meille myytiin Qanon vaarallisena ja nopeasti leviävänä salaliittoteoriana, vaikka tosiasiassa sen rakettimaisen nousun taustalla olivat Amerikan liberaalit valtamediat, jotka halusivat tehdä sillä naurunalaiseksi kaikki Trumpin tukijat. Alkujaan täysin marginaalinen Qanon ei olisi koskaan saanut mitään huomiota republikaanien keskuudessa, ellei New York Timesin kaltaiset vaikutusvaltaiset lehdet olisi nostaneet sitä tapetille ja väittäneet, että Trumpin kannattajat suosivat sen hullunkurisia teorioita. Tämä on varmasti myös Pasi Kiviojan tiedossa, mutta ei tarvitse arvailla, miksi hän ei halunnut valottaa Arto Nybergille tätä puolta. 

Qanon kuuluu uskottavuudeltaan samaan sarjaan kuin teoriat liskoihmisistä. Virallista totuutta edustaville tiedotusvälineille ne ovat käyttökelpoisia silloin kuin niiden avulla voidaan tahrata  uskottava valtakritiikki. Kutsumalla tosiasioita salaliittoteorioiksi ne kyetään rinnastamaan mielettömiin uskomuksiin, helposti kumottavissa oleviin olkiukkoihin, joihin kukaan normaalijärkinen ei voisi uskoisi. Toisin sanoen samaistamalla ikävät tosiasiat hölmöihin salaliittoteorioihin voidaan kompromettoida ne asiat, joista media ei pidä ja kokee ne etujensa vastaisena. Strategia näyttää toimivan Arto Nybergiä seuraavissa demarieläkeläisissä, koska he eivät auktoriteettiuskovina kykene erottamaan toimittajan nostamia olkiukkoteorioita valtakriittisistä tosiasioista.

Arto Nybergin haastattelussa käy nopeasti selväksi mikä salaliittoteorioissa hiertää Kiviojaa eniten: suurin osa haastattelusta käsittelee juutalaisia ja Siionin viisaiden pöytäkirjat -nimistä spekulatiiivista manuaalia. On vaikea välttyä ajatukselta, että Kiviojan kirjan ja tutkimuksen päämotiivina on kiistää juutalaisten suhteeton valta ja väittää, että kaikki vastatoimet historiassa perustuisivat perusteettomiin vainoharhaisiin salaliittoteorioihin. Ylenkatsovat puheet "kaivojen myrkyttämisestä" toimivat myös Kiviojalla oivallisena olkiukkona, jolla uskotellaan juutalaisten vastustamisen perustuvan pelkästään ennakkoluuloihin ja vääriin uskomuksiin. Juutalaisten tunnustavat itsekin, että heidät on karkotettu historian saatossa tuhatkunta kertaa, mikä panee pohtimaan, ovatko karkottajat olleet aina väärässä ja karkotetut oikeassa. 

Kiviojan filosemitistisen tulkinnan mukaan "Hitler käytti juutalaisten massamurhan perusteena Siionin viisaiden pöytäkirjoja".  Siitäkin huolimatta, että hyväksymme juutalaisten kansanmurhanyrityksen siinä laajuudessa mitä Ylen historiadokumentit sen meille kertovat, Saksan sen enempää kuin Hitlerlinkään juutalaisvastaisuus ei perustunut Siionin viisaiden pöytäkirjoihin, vaan empiriisiin tosiasioihin juutalaisten suhteettomasta valta-asemasta Euroopassa, Yhdysvalloissa ja bolshevistisessa Neuvostoliitossa. Itse asiassa verkostoituneiden juutalaisten faktinen ylivalta on nykyään vielä suurempaa kuin 1900-luvulla, mistä kertoo ansiokkaasti professori Kevin MacDonaldin tutkimus The Culture of Critique. MacDonaldin teesi on, ettei ole mitään "juutalaisten salaliittoa", vaan että heidän valtansa esimerkiksi mediassa ja Internetissä on näkyvää ja hyvin dokumentoitua. 

Salaliittoteoriosta puhuessaan Kivioja liittää ne toistuvasti "äärioikeistoon", mikä kertoo enemmän haastatellun omista poliittisista mieltymyksistä kuin todellisuudesta. Siksi vasemmiston suosimat paranoidit teoriat "patriarkaatista" ja "valkoisesta ylivallasta" loistivat poissaolollaan. Kiviojan tutkimuksen lausumattomana lähtökohtana näyttää olevan vallitsevaan liberaaliin järjestykseen kohdistetun kritiikin puolueellinen puolustaminen. Esimerkisi Turun Sanomissa 17. maaliskuuta julkaistussa isossa tiedeartikkelissa (sic) Hyökkäys Ukrainaan ja juutalaisvainot ovat "kauheinta, mitä salaliittoteorioista voi seurata" Kivioja kutsuu The Great Reset -agendaa yksiselitteisesti salaliittoteoriaksi. TS:n jutussa hän ei kuitenkaan kerro, että kyse ei ole "äärioikeiston salaliittoteoriasta", vaan Maailman talousfoorumin (WEF) perustajan Klaus Schwabin visioimasta agendasta, josta hän on kirjoittanut myös kirjan COVID-19: The Great Reset. Jos otamme Kiviojan väitteen kirjaimellisesti, hän tulee väittäneeksi, että globaalin eliitin arvostama Klaus Schwab on salaliittoteoreetikko!

Turun Sanomien jutun kuvituksessa ei olla vältytty pakkomielteestä
syntipukkinatseihin ja hyvesignaloivaan päivän politiikkaan.

Globaalin liberaalin maailmanjärjestyksen kriitiikittömät jees-miehet ovat ennustettavuudessaan haukotuttavia tuulenhaistelijoita. Nyt kun lännen media on yksipuolisella sotapropagandallaan juntannut Venäjän maan rakoon, kaikki maailman pahuus voidaan sälyttää sille. Voittajavankkureihin hypännyt Kivioja selittää Arto Nyberg -ohjelman lopussa Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan perustuvan salaliitteorioihin. Invaasio Ukrainaan on kiistatta tuomittavaa, mutta on jokseenkin harhaista selittää sota uskomuksilla salaliittoteorioihin ikään kuin Venäjällä ei olisi aitoja intressejä ja huolia omasta geopoliittisesta asemastaan. 

On varmasti totta, että on olemassa salaliittoteorioita, jotka pyrkivät rationalisoimaan ilmiöitä joille ei ehkä löydykään mitään "rationaalista" selitystä. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö maailmassa olisi korkean tason salaliittoja. Itse asiassa salaliittoja on kaikkialla, sillä jo se, että kaksi ystävää eivät kerro kolmannelle osapuolelle tätä koskevaa suunnitelmaa on jokapäiväinen salaliitto. Suuremmassa, maailmanhistoriallisessa mittakaavassa, salaliitot ovat varsinkin sotien kohdalla yleisiä. 

Monet salaliittoteoriota ihmettelevät tutkijat jättävät huomioimatta niiden suosion syyt. Silloinkin kuin syitä etsitään, pyritään löytämään joku psykologinen tyyppi tai sosioekonominen tausta mikä selittäisi ilmiön. Sen sijaan harvemmin etsitään syitä modernista läntisestä yhteiskunnasta, joka sirpaloiduttuaan (mm. "diversiteetti", monikulttuuri) on menettämässä ihmisten keskinäisen luottamuksen. Varsinkin luottamus politiikkoihin, mediaan, talouselämän päättäjiin ja kulttuuriväkeen on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä. Eikä ilman syytä, sillä yhteiskunnan ylin kerros on alkanut irrota kokemusmaailmaltaan jyrkästi massasta, jonka kanssa se ei tunne enää suurtakaan yhteyttä. Tämä näkyy myös poliittisissa päätöksissä ja tiedotusvälineissä, koska ne eivät palvele enää juurikaan tavallisen kansan etua.

Salaliittoteorioiden taustalla olevasta yhteiskunnallisesta luottamuspulasta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta kertoo filosofi Juha Räikkä teoksessaan Salaliittoteorioiden filosofia (Gaudemaus, 2021). Toisin kuin selvää tendenssitutkimusta tekevä Kivioja, Räikkä pyrkii valottamaan ilmiötä huomattavasti tasapainoisemmin ja vähemmän moralisoiden. 

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ TAKAPIRUNA KANSALLISMIELISTEN MIELIPITEITÄ KRIMINALISOIVASSA NEUVOSTOLIITTOLAISESSA OIKEUSLAITOKSESSA

Suomalaisuuden syöjättäret: Valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen ja pääministeri Sanna Marin.

Radikaalivasemmistolaisesta taustastaan tunnettu Ylen turkulaistoimittaja Merja Niilola kirjoittaa niukkasanaisen tiedotteen tänään Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellystä Perussuomalaisten nuorisopoliitikkojen mielipiteenvapausjutusta. Uutisessa Perussuomalaisten entisen nuorisojärjestön kahdelle nuorelle tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei kerrota lainkaan, mikä taho oli kanteen nostanut ja millä perusteella, vaikka nämä seikat olisivat uutisessa olennaisia. Tuomiot sentään kerrotaan täsmällisesti:

Perussuomalaisten nuorten entinen varapuheenjohtaja Toni Jalonen tuomittiin torstaina 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Maksettavaa hänelle kertyy 300 euroa. Toinen sakkotuomion saanut on PS-Nuorten Lapin piirin puheenjohtajana eurovaalien 2019 alla toiminut Johannes Sipola. Hän sai 40 päiväsakkoa, joista koituu maksettavaa 240 euroa. Perussuomalaiset nuoret ry:n eurovaalien aikaisen toisen varapuheenjohtajan Auri Saarelaisen (ent. Siika-Aho) syytteet kaatuivat kokonaan. Hylätty syyte liittyi Saarelaisen tekemään Facebook-julkaisuun.

Toisen tuomitun Johannes Sipolan asianajaja Mika Uunimäki totesikin jutun ensimmäisessä käsittelyssä 4. marraskuuta, että syytteen takana on valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Sananvapauden vihollisena ja toisinajattelijioiden vainoajana tunnetulla valtakunnansyyttäjällä on ollut tämänkin jutun oikeuteen viemisessä selvät poliittiset motiivit, joita toimittaja Niilola ei halua valaista suurelle yleisölle.

Näyttää siltä, että jos rikosilmoitus kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta menee oikeuteen asti, syytetyt saavat lähes poikkeuksetta tuomiot riippumatta siitä kuinka hataralla pohjalla syytteet ovat. Ilmiön taustalla on mielivaltaisen kiihotuspykälän väljyys ja tulkinnanvaraisuus, jonka vuoksi "rikoksen" tulkintaa voidaan venyttää retorisin keinoin lähes loputtomiin. Siksi normaaliin sanavapauteen kuuluvat poliittiset linjaukset voidaan tulkita neuvostoliittolaisesti rikoksiksi, jos ne kertovat hallitsevalle nomenklatuuralle epämieluisia totuuksia tai todennäköisiä tulevaisuuden näkymiä. 

Pirkamaan käräjäoikeudessa käydyn jutun taustalla oli silloisen Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen 12. toukokuuta 2019 julkaistu tviitti, jossa luki: "Äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä." Tekstin alla oli Euroopan parlamentin julkaisema kuva afrikkalaistaustaisesta perheestä, johon oli syntynyt uusi lapsi. Tähän toinen syytetty Johannes Sipola kommentoi puolestaan sanomalla, että "Ei ole tummaihoisia suomalaisia." 

Aluesyyttäjä Maija Päivisen mukaan tviitti ja kommentit yhdessä loukkasivat tummaihoisten ihmisarvoa ja olivat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa tummaihoisia kohtaan. Tosiasiassa tviitti oli uhriton "rikos" eli poliittinen mielipide, joka pitäisi olla oikeusvaltiossa sallittua. On nimittäin täysin laillista toivoa Suomen olevan maa, jonne syntyy vain suomalaisia, valkoisia lapsia. Aluesyyttäjän tulkinta on selvästi pahantahtoinen eikä se pysty todistamaan mitenkään, että tviitti lisää suvaitsemattomuutta värillisiä kohtaan.

Ensimmäisessä istunnossa ääneen päässeen Jalosen avustajan, oikeustieteen lisensiaatti Kari Silvennoisen, mukaan tviitti oli poliittinen vastamainos Euroopan parlamentin mainokselle: "Jos tässä nyt jotain solvataan niin Euroopan parlamenttia. Sitä täytyy olla mahdollisuus solvata". Tuomio kertoo ikävällä tavalla, että myös Euroopan Unionin väestönvaihtopolitiikan kritisointi on rikos ainakin Suomessa.  

Joka tapauksessa Jalosen tviittikuva on niin tulkinnanvarainen, ettei sen olisi pitänyt ylittää syytekynnystä. Korruptoitunut oikeuslaitos päätti kuitenkin toisin ja halusi tuomita syytetyt laillisten poliittisten näkemysten vuoksi. Oikeusjuttua somessa puntaroinut tiedetoimittaja Marko Hamilo totesi kiihotuslain olevan neuvostoliittolainen ja se pitäisi siksi korvata länsimaisella versiolla, joka olisi suurin piirtein se, että pudotetaan tavanomainen tekomuoto pois ja säilytetään vain törkeä tekomuoto kriminalisoituna.

Jostain syystä kolmatta syytettyä, eurovaalien 2019 aikaista Perussuomalaiset nuoret ry:n toista varapuheenjohtajaa Auri Saarelaista ei tuomittu Facebook-päivityksestä, jossa oli kuva kahdesta burkhaan pukeutuneesta ihmisestä. Kuvassa oli teksti: "Haluatko maamme näyttävän tältä? Älä jää nukkumaan. Äänestä." Saarelaisen avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti sanoi oikeudessa, että syyttäjä näkee kuvassa jotakin, mitä siinä ei ole. Uotin mukaan julkaisu ei solvaa ketään, vaan Saarelainen edustaa siinä puolueen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Saarelaisen tarkoitus oli ajaa kuvalla burkhankäyttökiellon säätämistä. 

Ilmeisesti Saarelaisen tapauksessa syyte oli niin heikolla pohjalla, ettei edes poliittisesti latautunut Pirkanmaan kärjäjäoikeus uskaltanut antaa siitä tuomiota. Kansallismielisten olisikin nyt hyödynnettävä tätä päätöstä poliittisessa viestinnässään, sillä vapauttavan päätöksen perusteella poliisin ei pitäisi ottaa vastaavia kanteluita edes esitutkintaan.

MILLÄ VALTUUDELLA YLE NOSTAA ILMASTONMUUTOKSEN PÄÄVAALITEEMAKSI?

Vaikka Thatcher oli sairaalloinen
taloususkovainen, hän oli sentään
jossain oikeassa.

TV1, torstai 4.4.2019 klo 21.00 Eduskuntavaalit 2019 Ilmasto.

Kuinka rajuihin toimiin puolueet ovat valmiita ilmastonmuutoksen vuoksi? Miten ilmastotoimet toteutetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja veronrahoja tuhlaamatta? Yhdeksän aihepiiriin perehtynyttä eduskuntavaaliehdokasta syventyy ilmastokysymyksiin puolentoista tunnin ajan. Juontajina Sanna Savikko ja Antti Koistinen. 1 h 29 min

Kun valtamedia hypettää tiettyä teemaa kuten ilmastomuutosta, asiassa täytyy olla jotain epäilyttävää. Varsinkin näin eduskuntavaalien alla ilmastonmuutoksesta puhuminen on täysin turhaa, sillä Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa päätöksillään siihen mitenkään. 

Silti verorahoitteinen Yle on päättänyt tehdä aiheesta omaehtoisesti vaalien pääteeman, jolle varattiin eilen illalla TV1:ssä parhaaseen katseluaikaan puolitoistatuntinen vaaliväittely. Yle uutisten verkkosivujen jutussa Ylen ilmastotentissä: kiivaimmat väittelyt Sanna Marinin ja Matti Putkosen välillä – Lue kooste liveanalyysistä asiaa märehdittiin vielä kertaalleen. Tiedetoimittajana tunnettu Marko Hamilo kirjoitti somessa tällä viikolla aiemmin, kuinka toisarvoista keskustelu ilmastonmuutoksen ehkäisystä on juuri eduskuntavaaleissa:

Mutta silti, vähän sama kuin jos kuntavaaleissa puhuttaisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta näköjään on jo ihan yleisesti tunnustettu että ilmasto teemana hyödyttää perussuomalaisia ainakin yhtä paljon kuin vihreitä. Issue ownership -teoria ei menekään niin yksioikeisesti kuin on luultu. 

Kerrataan: Suomen eduskunta ei voi vaikuttaa maapallon, Euroopan, Suomen tai sinun kotikuntasi ilmastoon juuri lainkaan. Siihen voi vaikuttaa vain sitovalla kansainvälisellä sopimuksella, jollainen Pariisin lappu ei ole - tai sulkemalla isot päästäjät globalisaation ulkopuolelle ilmastotullein, kunnes ne tulevat mukaan vähennystalkoisiin. Suomi hyväksyy tällaisen diilin varmasti, oli eduskunnan kokoonpano mikä tahansa. Sitä ajamaan tarvitaan isoja toimijoita, kuten EU, USA jne, jotta Kiinan, Intian jne päät kääntyvät.  

Mutta eduskunta voi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, paljonko juuri sinun kotisi lämmittäminen maksaa, mitä ruokaa sinä saat syödä, mitä ruokaa lapsesi saa syödä, millä tavoin ja mihin hintaan sinä saat liikkua kotimaassa tai ulkomaille.

Yleltä on turha odottaa puoltitoista tuntia kestävää vaalitenttiä maahanmuutosta, vaikka se on harvoja globaaleja teemoja, johon eduskunta voi oikeasti vaikuttaa. Toimittajat ovat tunnetusti punavihreitä ja Ylen johto globalisteja, joten heitä elähdyttää valtavasti elämää suuremmat idealistiset kansainväliset teemat, joilla viedään samalla kätevästi huomio pois konkreettisista kansallisista kysymyksistä.

Median ja valtapuolueiden luomassa ilmastohysteriassa Ylen on helppo myydä suurelle yleisölle ilmastonmuutos muka tärkeänä eduskuntavaalikysymyksenä. Osaltaan tähän on vaikuttanut globaalin valtamedian mediapersoonaksi nostama 15-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, jonka lapsellisen moralismin kilven taakse kaikki ilmastolobbaajat ovat voineet asettua. ilmastoalarmisteille ja muille 2000-luvun sosialisteille Thunberg on vain naiivi mutta hyödyllinen keulakuva, jonka avulla hyväuskoisia lapsia lietsotaan Kiinan kulttuurivallankumouksen kaltaiseen moralistiseen hysteriaan.

Yksi aikamme suurimpia valheita on, että valtamedia pitää ilmastonmuutosta maailman tärkeimpänä kysymyksenä, vaikka se on vain eräs monista seurauksista kaikkein vakavimmista ongelmasta, kolmannen maailman väestöräjähduksestä. Ylen eilisessä vaalipaneelissa asiasta ei puhuttu lainkaan, sillä tällöin keskustelijat olisivat kansallisen itseruoskinnan sijaan joutuneet arvostelemaan Aasian ja Afrikan holtitonta väestönkasvua, joka on keskeisin syy ihmisten aikaansaamien hiilidioksipäästöjen lisääntymiselle. Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtaja Antti Lehmusvirta kirjoittaa kolumnissaan Ilmastovouhotus on iso vitsi millaisista asiayhteyksistä ja mittakaavoista ilmastonmuutoksen taustasyissä on todellisuudessa kyse:

Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.

Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.

Jos ilmastonmuutoksen kiihtyminen on todellinen ongelma, silloin syyttävän sormen pitäisi osoittaa Afrikkaan ja Aasiaan. Koska tätä ei voida "rasismin" vuoksi tehdä, ainoaksi henkisesti helpottavaksi keinoksi jää läntinen itseruoskinta, etenkin kansallisvaltion mollaaminen. Siksi punavihreitä puolueita peesaava Yle näyttää kannattavan pitkälti globalistista agendaa, jossa valkoinen kansallisvaltio nähdään esteenä uudelle uljaalle maailmanvaltiolle ja "maailman pelastamiselle". Yle Watchissa usein lainattu somevaikuttaja Mika Virtanen kuvaa asiaa näin:

Näitä valheellisia tarinoita ilmastosta tarvitaan globalistien agendan ajamiseen. Niiden varjolla pyritään luomaan kansainvälisiä käskyvalta- ja tulonsiirtobyrokratioita. Niillä pyritään luomaan maailmanlaajuista "kansaa", sen "yhteistä ongelmaa ja yhteistä tavoitetta". Niiden on tarkoitus syrjäyttää kansojen omat "vähäpätöisemmät" ongelmat ja tavoitteet. Niillä pyritään kiinnittämään huomio pois kiusallisista ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvistä ongelmista ja suuntaamaan se ilmastoon ja luontoon. Ihmisryhmiin ja yhteiskuntiin liittyvät ongelmat ja tavoitteet on tarkoitus saada yksinoikeudella globalistien päätettäväksi, ja tätä päätösvaltaa kahmitaan tietysti lisää etenkin ilmastoa ja luontoa välineenä käyttäen. 

Ilmaston ja luonnon avulla pyritään kehittämään uutta niihin keskittyvää eettistä ja moraalista järjestelmää. Ilmastontutkijat olisivat suurelta osin tätä järjestelmää sääteleviä ja ohjaavia sekulaareja "pappeja". Näiden syiden takia meitä lietsotaan yhä uusilla "kauhuskenaarioilla", jotka ovat lähemmässä tarkastelussa saman vanhan valheskenaarion toistoa, niissä vain painotetaan hiukan eri asioita, ja toisaalta ilmastokultin jäsenet kilpailevat siitä, kuka kehtaa paisutella skenaarioita eniten. Vanhat ennätykset on lyötävä. Sitä ensimmäistä vedenpaisumusmetriä ikuisesti odottaessa.

Yleisradion ilmastotentti ja siinä mukana olleet puolueet todistavat vahvasti, kuinka skitsofreenisen kaksinaamaisesti länsimaissa suhtaudutaan kulttuurimme elämäntapaan. Toisaalta saarnataan talouskasvun ja maahanmuuton tärkeyttä, vaikka ne lisäävät ihmisestä lähtöisin olevan hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Toisaalta taas ahdistutaan median pommittamista ilmastonmuutosuutisista, mutta silti ei olla valmiita radikaalisti vähentämään materialistista elämäntapaa. Greta Thundbergin mobilisoimat koululaiset eivät ole kovista vaatimuksistaan huolimatta halukkaita luopumaan kännyköistään ja palaamaan 1930-luvun kulutustasolle. Tällaisessa ristipaineessa nykydemokratia näyttää todellakin ilveilyltä.

PERJANTAI: KUKA TAHANSA VOI JÄÄDÄ SUOMEEN

TV1, perjantaina 14.12.2018 klo 21:10, Perjantai: Kuka saa jäädä Suomeen? 

Kielteinen turvapaikkapäätös murskaa unelmat. Eduskuntaryhmän pj. Simon Elo, opiskelijat Nemat Khalil ja Hasan Khademi ja opettaja Juha Heinonen. Perjantai-dokkari: Miksi en kelpaa Suomelle? HD

Kun Pekka Vahvanen poistui Perjantai-ohjelmasta, ohjelman linja muuttui entistä selkeämmin mulattitoimittaja Sean Ricksin johdolla trendiliberaaliksi marginaalien ylistämiseksi, joka ei ole kaukana Hesarin NYT-liitteen pikkunokkelasta hipsteriryönästä. Varsinkin kun uusi juontaja Rosa Kettumäki vaikuttaa ennalta arvattavine mielipiteineen tyypilliseltä punavihreältä tusinatoimittajalta, joita on maamme mediat pullollaan.

Illan teema ei voisi paremmin kuvata ohjelman vasemmistoliberaalia linjaa. Pääkysymys asetetaan tarkoituksella sellaiseen muotoon, josta etnonationalismia puolustava vastaus tuomitaan jo etukäteen. Koska Ylen ohjelmapolitiikassa kaiken on palveltava monikulttuurin puujamalaa, Perjantaissa kritiikin silmään joutuu näkemys, ettei kuka tahansa 7 miljardista ihmisestä pääsekään Suomen pyöröovesta sisään. 

Tämä on etenkin omaa etnistä etuaan ajavien vieraiden Nemat Khalilin ja Hasan Khademin mielestä suuri rasistinen vääryys, sillä heidän mielestään valkoisilla on velvollisuus elättää kaikki Euroopan rajoille päässeet kehitysmaalaiset. Sen enempää Suomen etua ei ajanut studioon kutsuttu kosherkonservatiivi,  persuäänestäjiään selkään puukottanut Sinisten sionistikristitty Simon Elo – puhumattakaan toisesta poliitikosta, vihreiden Olli-Poika Parviaisesta.

Mitä tulee ohjelman aiheeseen, terveen väestöpolitiikan lähtökohtana ei voi olla muukalaisyksilön henkilökohtaiset toiveet, varsinkin, kun nämä yksilöt muodostavat yhdessä miljardien muuttohaluisten kansanvaelluslauman. 

Kansakunnan säilymisen kannalta on yhdentekevää, ovatko maahantunkeutujat mukavia, rikollisia, älykkäitä, vanhoja tai raiskaajia. Normaalitilanteessa valtion pitää ensisijaisesti ajaa sen luoneen kansan, etniteetin, etua. Koska itsetuhoisessa kulttuurissa asiat ajatellaan nurinkurisesti, todistaa illan Perjantai-ohjelma sanomattomasti, että elämme maassa, jossa valtaeliitti media apunaan puolustaa rotumuukalaisten etua enemmän kuin Yle-veroa maksavien natiivien. 

Maltilliseksi konservatiiviksi kutsuttu tiedetoimittaja Marko Hamilo kirjoittaa sosiaalisessa mediassa, kuinka harhaanjohtava illan Perjantai-ohjelman kysymys onkaan:

En tiedä, miksi Hasan "ei kelpaa Suomelle", mutta Perjantai voisi kertoa katselijoilleen sen, että käännytys ei uhkaa Hasania siksi, että hän "ei kelpaa" Suomelle, vaan siksi, että viranomaiset eivät katso hänen tarvitsevan kansainvälistä suojelua. Jos suojelun tarve on olemassa, ei tarvitse osoittaa mitään kelpaamistakaan. Sitten kun hän on palannut Afganistaniin, hän toki voi hakea töihin Suomeen, ja sitten katsotaan että kelpaako. 

Ellei, niin syynä voi olla se, ettei hän osaa mitään sellaista, jonka osaajia on meillä jo valmiiksi pilvin pimein. Meillä on jo työttömiä työnhakijoita, jotka osaavat suomea, osa jopa äidinkielenään. Perjantai oli melko siedettävä ennen kuin siinä vaihdettiin toinen juontaja normiyleläiseen. Nyt ihan tavallista propagandaa, jossa sotketaan asioita, kuten tässä.

Samassa keskusteluketjussa eräs kommentoija tarkentaa, että dokumenttipätkässä esiintyvä Hasan Khademi ei edes ole afganistanilainen vaan iranilainen. Yle ei tätä virhettä korjaa, koska Iraniin palauttaminen olisi helpompaa kuin Afganistaniin. Kommentoija viiittaa julkisiin lähteisiin, joiden mukaan Khademilla ei ole mitään siteitä Afganistaniin, koska on syntynyt Iranissa, jonne hänen vanhempansa muuttivat vuosia sitten. Dokumentin toimittaja puhuu Afganististanista vain siksi, että se on maa, jonne palaamisen liberaalit väittävät johtavan "varmaan kuolemaan". 

Toisin kuin Hamilo, Yle Watch tarkastelee Hasan Khademin kaltaisten itsekkäiden toimijoiden maahantuloa kansankokonaisuuden näkökulmasta, unohtamatta ekologiaa. Me näemme, että jokainen ihminen kuuluu aina johonkin kansaan, jolla on oma muista poikkeava kohtalonsa tai tiensä. Siksi esimerkiksi me suomalaiset pienenä ja siten uniikkina globaalina vähemmistönä emme voi jakaa värillisten muukalaisten kanssa geenejämme, rajallista maa-aluettamme, uskoamme, kolulujamme, teknologiaamme, kulttuuriamme, koulutustamme, pyhiä kirjojamme emmekä mitään muutakaan. 

Se, että näin tapahtuu voi olla joko vapaaehtoista tai eri tavoin pakotettua. Kun sekoittuminen tapahtuu vapaaehtoisesti, kyse on rodullisesta itsemurhasta, jos taas pakotettua, kyse on kansanmurhasta. Kansakunta, joka ei varjele omaa erityislaatuaan on tuomittu kuolemaan sukupuuttoon.

                                                        *****************************

TV1, torstaina 13.12.2018, klo 21.10 A-studio: Talk 

Oulun seksuaalirikostutkinta on nostattanut kuohuvan julkisen keskustelun. Miten vastaavat rikokset voitaisiin estää? Vieraina Rikosseuraamuslaitoksen psykologi Nina Nurminen, erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen Pelastakaa Lapset ry:stä, Poliisihallituksen poliisitarkastaja Mia Poutanen sekä opettaja ja tulkki Jami Homa. Juontajana Tuomas Kerkkänen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Linkki Yle Areenaan.

Torstain A-talkissa oli neljä "asiantuntijaa", joista kaikki olivat naisia. Miksi näin tärkeässä asiassa ei kuunnella miehiä? Vai onko niin, että Ylen mielestä suomalaismiehistä on pitkään jatkuneen maahanmuuton myötä tullut aisankannattajia, joiden pitää seurata kiltisti kun kylän ämmät ratkaisevat ja tuottavat yksinoikeudella muukalaisongelmaa. Ilmeisesti.

Ja entä ne A-talkin ratkaisut? Ainoa todellinen ja toimiva ratkaisu olisi lopettaa maahanmuutto ja poistaa jo täällä ennestään olevat etnisesti sopeutumattomat muukalaiset. 

Ylen Martta-kerho tarjoaa sen sijaan ratkaisuksi "valistusta". Pähkinänkuoressa ajatus on se, että kun kehitysmaalaisille kerrotaan, että raiskaaminen on väärin, he lopettavat himoitsemiensa vaaleiden alaikäisten tyttöjen saalistamisen. Niin kauan kuin kukkahattutädit eivät ymmärrä, että raiskauskulttuurin mahdollistavassa muukalaisinvaasiossa on kyse kulttuurien ja geenipoolien konfliktista, ratkaisut jäävät juuri niin todellisuudesta vieraiksi kuin illan A-talkissa.

PUNAINEN TAMPERE 2018: KAUPUNKI EI VUOKRAA TILOJA VALKOISILLE "RASISTEILLE"

Vasemmiston ja sen arvoja mielistelevän aisankannattajaoikeiston peruuttamattomat yhteiskuntakokeilut ovat viime vuosina vain kiihtyneet. Heille on tullut selvästi kiire saattaa nopeasti loppuun länsimaisen kulttuurin itsetuhoprojekti, varsinkin kun tuota hulluutta vastaan on noussut häiritsemään tavallinen kansanosa kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Siksi kulttuuriliberalistien vaatimukset poliittisesta korrektiudesta ja "nollatoleranssista" kaikkia erimielisiä vastaan ovat jyrkentyneet, josta esimerkkinä tuore Yle uutinen Tampereen kaupunki ei enää vuokraa tiloja rasistisille järjestöille – "Selvä signaali siitä, mikä on sallittua ja mikä ei".

Näyttävästä uutisoinnista huolimatta punaisen Tampereen paaviakin paavillisempi oikeaoppisuus on kaupunginvaltuuston punavihersiiven ajama projekti, johon saatiin mukaan myös opportunistisena tuuliviiripuolueena tunnettu Cuckoomus (tunnetaan vielä virallisesti nimellä Kokoomus). Toisin kuin uutinen antaa ymmärtää, kyse ei ole suurten kansankerrosten halusta suitsia poliittisten vihollisten toimintavapauksia, vaan suhteettomasti epäsuoraa valtaa haalineiden punavihreiden kulttuurimarxilaisesta strategiasta. Tarkemmin sanottuna kyse on repressiivisestä toleranssista, jossa (jälki)marxialaisten tavoitteiden vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita. Näitä vastakkaisten ideaalien kannattajia kuten arvokonservatiiveja ja kansallismielisiä pitää myös mustamaalata ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille vihamielisiä ja tuhoisia ideoita tulee nostaa jalustalle.

Suuri yleisö kuitenkin näkee tämän ideologisuuden läpi, mikä kävi selväksi vuonna 2016, jolloin punavihreiden puolueiden ja äärivasemmistolaisten nuorisojärjestöjen vaatimus "järjestäytyneen rasismin kirjaamiseksi rikoslakiin" torpattiin heti alkuunsa. Kyse oli samanlaisesta yrityksestä, jota Neuvostoliitto yritti aikoinaan YK:ssä. Tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan Neuvostoliiton vaade "suvaitsemattomuuden" kieltämiseksi ei koskenut vain sen entistä vihollista fasismia, vaan yhtä lailla kapitalistista liberaalidemokratiaa. 

Aikamme politirukit puhuvat myös mielellään valikoivasti suvaitsemattomuudesta, mutta punaisten nuorisojärjestöjen ja Tampereen kaupunginvaltuustolle päävihollinen on uuden kaksinaamaisen tulkinnan saanut rasismi, jossa vain valkoinen "enemmistö" eli globaali vähemmistö (7%) voi olla rasistinen. Tampereen punakaarti tulee sikäli jälkijunassa, että Facebook, Twitter, YouTube, Microsoft jne. ovat jo ottaneet yhdessä EU:n kanssa käyttöön neuvostoliitolaisen keinovalikoiman verkon sensuurista ja poliittisesta totuuspuheesta annettavista sanktioista. 

Ideologista päähänpinttymäänsä toteuttaakseen Tampereen punavihreät käyttävät retoriikkaa, jonka he uskovat uppoavan pahaa aavistamattomaan kansaan. Tarkempaa tarkastelua se ei kuitenkaan kestä. Väite, että vasemmiston määrittelemä "rasismi" ei olisi poliittinen mielipide eikä kuuluisi sananvapauden piirin, on politiikan määrittämistä vain omasta ideologiasta ja vallan halusta käsin. Mahtipontisella ja sentimentaalisella julistuksella pyritään tekemään tietty käsite moraalittomaksi ja kieltämään sen poliittinen legitimiteetti: 

– Tämä on se selvä signaali kaupunkilaisille siitä, mikä yhteiskunnan näkökulmasta on sallittua ja mikä ei. Järjestöt yrittävät vedota sananvapauteen, että tämä on vain yksi poliittinen mielipide. Ei se ole poliittinen mielipide, että haluaa rajoittaa muiden kansalaisvapauksia, [Jaakko] Mustakallio sanoo.

Aivan samalla perusteella ei-vasemmistolaiset järjestöt ja puolueet voisivat vaatia, että Vihreää puoluetta ja Vasemmistoliittoa ei tule sallia, koska niiden ideologiat ovat vastuuttomia, vastenmielisiä ja tuhoisia. Sitä paitsi juuri punavihreät ovat aloitteellisella valtuustopäätöksellään todistaneet rajoittavansa de facto poliittisen vastustajan kansalaisvapauksia. Tiettävästi yksikään roturealistinen tai nationalistinen järjestö ei ole vaatinut suomalaisvihamielisten puolueiden kuten Vihreiden kieltämistä, mutta "suvaitsevaisten" piiristä kieltovaatimuksia poliittisille vastustajille kuullaan jatkuvasti.

Kun vihreiden Jaakko Mustakallio puhuu yhteiskunnan nimissä signaalin antamisesta kaupunkilaisille, hän muistuttaa poliisijohtaja Seppo Kolehmaista. Ylimmän poliisijohtajan vaatimus Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kieltämisestä oli yhtä lailla ylhäältä annettu ukaasi kansalaisille, jossa hän omien poliittisten mieltymysten mukaan määrittää yhteiskunnallisen epäsopivuuden. Mustakalliolla ei tosin ole samanalaista auktoriteettia kuin Kolehmaisella, mutta hän osaa käyttää sitäkin taitavammin kulttuuriliberaalin työkalupakin välineitä. 

Vaikka tavallinen tuulipukukansa ei välitä tuon taivaallista Mustakallion totalitaristista vaatimuksista, punavihreät ymmärtävät, että ajan myötä heidän kärsivällisesti ajamansa poliittinen tukahduttaminen "hyvän asian" puolesta voi olla valtavirtaa. Ellei sitten vaalikarja käännä päätään ja kieltäydy astumasta suomalaisuuden teurastusrekkaan.

                                                        
                                              ********************************

Yle TV1, tiistaina 20.2.2018 klo 21:00, A-studio 
Onko pakolaisleiriltä enää pääsyä normaaliin elämään? Toimittajamme raportti syyrialaisten pakolaisleirillä Jordaniassa. Juontajana Annika Damström. #yleastudio HD

Toimittaja Annikka Damströmin kriittisyys ratkeaa vain yhteen suuntaan: silloin kuin kyseessä on maahanpyrkijöiden edusta. Hän vyöryttää valtavan todistustaakan Suomen viranomaisille, jotka eivät päästä maahan aivan jokaista onnen onkijaa. Sen sijaan hän ei esitä mitään kriteerejä tulijoille. Jo tämä todistaa kenen puolella hän on suomalaisten ja ei-suomalaisten välisessä etnisessä nollasummapelissä. Ennen tuollaisia kutsuttiin kansanvihollisiksi.

Lisäksi toimittaja vaatii Suomea takamaan jokaisen karkotetun irakilaisen ja "syyrialaisen" hengen kotimaassaan. Vaatimuksen järjettömyyden ymmärtää, jos joku sanoisi, että Suomen viranomaisten on taattava jokaisen suomalaisen hengissäsäilyminen kaikissa olosuhteissa.

YLELLÄ JATKUVIA TUSKIA KESTÄÄ KANSAN ETUA AJAVIEN LIIKKEIDEN NOUSU

ÖVP:n johtaja Sebastian Kurz. Kansallisilla teemoilla
vaalivoiton napannut puolue saa monet toimittajat
näkemään lempiväriään punaista.

Ranskan presidentinvaalien jälkeen Ylessä on toivottu, että kansan tuntoja lähellä oleva populismi alkaisi vihdoin heikentyä. Tyytymättömyys on Euroopassa kuitenkin sitkeässä, koska EU:n ongelmat ovat perustaltaan valuvikoja, joita ei voi korjata kosmeettisilla parannuksilla. Radikaalista muutoksen tarpeesta kertoo kansallismielisyyden elinvoima, jossa ei näy kuihtumisen merkkejä, vaan se on päinvastoin heräämässä entistä voimakkaampaan eloon, josta yhtenä viimeisimpänä todisteena on AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -liikkeen menestys Saksan liittopäivävaaleisessa.

Nyt uuden myrskyvaroituksen antoi sunnuntaina pidetyt Itävallan parlamenttivaalit, jossa keskustaoikeistolainen Kansanpuolue ÖVP reivasi vaaliohjelmansa kansallismieliseen suuntaan, jonka ansioista se nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Myös perinteinen oikeistopopulistipuolue Vapauspuolue FPÖ sai pitkästä aikaa reilun vaalivoiton ja se tulee todennäköisesti ottamaan hallituspaikan. Se, minkä valtamedia jätti harmistuksissaan useimmiten kokonaan kertomatta oli vihreiden romahtaminen, joka näyttää olevan vallitseva trendi keskisessä Euroopassa. Verkkolehti Oikea Media:

Vihreät olivat vaalien surkein häviäjä. Vihreät saattavat pudota kokonaan parlamentista. Neljässä vuodessa Vihreät ovat menettäneet lähes koko 12 prosentin kannatuksensa.

Vaaleja kommentoinut Ylen EU-mielinen toimittaja Sampo Vaarakallio vaikenee myös vihreiden suosion sulamisesta ja harmittelee jutussaan Analyysi: Itävallan perinteinen oikeisto kopioi populistien käsikirjan – EU:lle vaalitulos on hankala pääasiassa sitä, kuinka populistien vaalivoitot koettelevat Euroopan "yhteisiä arvoja":

Oikeistopopulismi ja tiukka kansallismielisyys ovat Euroopassa poliittista valtavirtaa. Vaikeita hetkiä saattaa silti olla luvassa. Yhteisiä arvoja koetellaan. Itävallan EU-politiikka tiukkenee entisestään ainakin maahanmuuttoasioissa.  

Itävalta on pitkän aikaa lämmitellyt suhteitaan naapurimaiden EU-änkyröihin, kuten historialliseen kumppaniinsa Unkariin. Esimerkiksi Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehitys on ottanut vuosikymmenten mittaiset takapakit.  

(...) Monissa asioissa oikeistopopulistit ja äärioikeisto tahtovat juuri nostalgiaa – paluuta menneeseen.

Nyky-Eurooppaa määrittelevä liberalistinen "arvopohja" ei ole edes sataa vuotta vanha, mutta silti globalistieliitin etua ajavat liberalismin puolustajat puhuvat siitä kuin se edustaisi yli tuhatvuotista kulttuuriamme. Sen sijaan paljon realistisemmat etnonationalistit määrittelevät Euroopan veren, maan ja vuosituhantisen kulttuurin mukaan, tapa, joka muistuttaa sitä, mitä muuallakin maailmassa on harjoitettu hyväksi havaittuna iät ja ajat. 

Lähestulkoon kaikki kansakunnat ovat perustuneet yhden johtavan väestöryhmän hallitsevalle kulttuurille. Ideologinen monikultturismi on nuori ilmiö ja se on voinut "menestyä" vain siksi, että se on liittoutunut hegemonisen liberalismin kanssa, jossa tärkeintä on rahan vapaa liike, mukavuudenhalu, halvat huvit, tyhjä sentimentalismi ja konfliktin välttäminen. Se on jopa pahempaa kuin silkka nihilismi. Siksi on typerää määritellä vallitseva kulttuuri tai "yhteiset arvot" sen mukaan mikä ideologia tietyllä hallintomuodolla sattuu juuri nyt olemaan vallitseva. 

Eurooppalaisuus on jotain paljon syvempää kuin tämän hetkinen liberaalidemokratia aivan samoin kuin japanilaisuutta olisi naurettava määritellä maan nykyisen hallintomuodon mukaan. Muihin verrattuna ainoastaan Euroopan "eliitiltä" näyttää puuttuvan kulttuurinen itsekunnioitus. Kyse ei ole nostalgiasta kuten edistysuskoinen liberaali Vaarakallio uutisjutussaan väittää, vaan kulttuurin halusta selviytyä. Ilman sosialismin syövyttämän librealismin nationalistista vastavoimaa Eurooppa olisi luhistunut jo 1960-luvulla.

                                                        *******************************

Tomittajista suurin osa on punavihrieitä, josta kertoo journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden parissa tehty kyselytutkimus. Kyselyyn vastanneiden 44 journalistiopiskelijan joukossa ei ollut yhtäkään perussuomalaisten kannattajaa! Eipä ihme, että esimerkiksi Ylessä suhtaudutaan äärimmäisen nuivasti persuihin. Viimeisin todiste tästä on Ylen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen tämänpäiväinen uutisjuttu "Maahanmuutto työntyy jo korvista" – perussuomalaisten vallanvaihto jätti joukon valtuutettuja ilman poliittista kotia, jossa henkinen demarieläkeläisvanhus pääsi petturiporukka Sinisten suulla mollaamaan perusteettomasti Jussi Halla-ahoa ja lojaaleja perussuomalaisia. Pielavetinen Liisa Salmi kertoo, että on vielä perussuomalaisten jäsen, mutta ei ehkä kauaa:

Hän tunsi Jussi Halla-ahon sanoman itselleen vieraaksi jo vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuuli tämän puhuvan puoluekokouksessa. Timo Soinin olisi pitänyt erottaa Halla-aho jo siinä vaiheessa, Salmi miettii nyt.  

– Halla-ahon linja on minulle vieras, kun tuntuu, ettei se keskity mihinkään muuhun kuin maahanmuuttoon. Nämä maahanmuuttokysymykset oikein tuntuvat työntyvän jo korvista, lähes 40 vuotta puolueessa ollut nainen tuskailee.

Punavihreille toimittajille tällaiset puheet ovat hunajaa korville, sillä heidän kannaltaan paras persupuolue olisi soininlainen näennäisoppositio, joka ei haastaisi vihervasemmiston tuhoisaa maahanmuuttokiimaa. Mummolla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta toimittajalla luulisi olevan sen verran journalistista selkärankaa oikoa vanhuudenhöperöitä väitteitä.  Tosiasia on, että Halla-aho on ottanut moniin muihinkin asioihin kantaa kuin maahanmuuttoon, mutta eipä anneta tosiasoiden pilata Ylen hellimää tarinaa.

Toimittaja Hämäläisen juttu vahvistaa myös toista arvelluttavaa narraatiota, jossa puolueen hajottanut soinilainen luopiosiipi esitetään pelkkinä uhreja, joita pahat vihapuhuja-persut "vainoavat":

Yle kertoi jo kesäkuussa uhkaavista viestejä, joita puolueesta lähteneet kansanedustajat ovat saaneet. Ylen nyt haastattelemien valtuutettujen kertoman perusteella ilmiö ei ole paikallistasolla yleinen. Yksi sinisten valtuutettu kertoi kuitenkin saaneensa postissa vihjauksen tappamisesta.

Mikään ei voisi olla enemmän myötähävettävää kuin vinkuleluiksi muuttuneet aikuiset "isänmaalliset" miehet.

                                                        *******************************

Juha Hurme. Miksi lähes kaikki teatterialan ammattilaiset
ovat jonkin sortin kommunisteja?

Miksi Yle antaa jatkuvasti vapaan puheenvuoron mielenterveyskuntoutujana tunnetulle kulttuurikommunisti Juha Hurmeelle? Viimeksi tänään hän pääsi höpisemään kannattamiensa sosiaalisten konstruktioiden puolesta satusetä Matti Röngän vetämissä Ylen tv-uutisissa (kohdasta 14.55" eteenpäin) kuin myös verkkosivujen universaalikommunismia heijastelevassa vuodatuksessa Juha Hurme kirjoitti 14 miljardin vuoden kulttuurihistoriikin paikasta, johon aikanaan syntyi Suomi – kaiken selityksestä syntyi myös hilpeä iltamakiertue. 

Hurmeen väitteet sisältävät niin paljon kategoriavirheitä, perusteettomia yleistyksiä ja suoranaisia ideologisia valheita, että niiden tarkempi analyysi ja purkaminen vaatisi aivan oman punakynällä väritetyn juttunsa. Tässä kohtaa riittää, että lainaan haastattelusta pari posketonta heittoa. 

Voiko mikään olla punaisen teatterikoulun kasvatilta ennalta-arvattavampaa ja väsyneempää kuin sättiä kansallista kulttuuria ja sovittaa se uudelleen tämän hetken "eliitin" muotiaatteelle monikultturismille sopivaksi? Tämä jos mikä on tendenssimäistä, ideologisesti ohjattua ajattelua:

Suomalaisessa kulttuurissa ihan kaikki on kuitenkin Hurmeen mukaan lainaa. Edes kansallisen identiteetin pönkittämiseksi luotu Kalevala ei ole aito, vaan runoutta väärentänyt voimapolitiikan vipu.

– Kun perehtyy kulttuuriin, niin huomaa, että se on aina vuorovaikutusta, monessa muussakin paikassa kuin tällä meidän niemellä. Kuitenkin korosteisesti täällä pohjoisella reunalla me olemme lainanneet kaiken viisailta naapureiltamme. Jopa kansanrunouden teemat ja sisällöt tulevat isosta ihmiskunnan historiasta ja myyteistä. Ne on vain omittu ne, sillä tavoin kulttuuri toimii. Meillä on kuitenkin hirveän paljon väärää ylpeyttä ja valheita historiastamme.

Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille:

Suomen tarinasta pidetään kiinni, vaikka tiede todistaisi mitä. Hurmeen mielestä se ei ole hyvä idea. Siksi hän haluaa kirjallaan hyökätä vääriä historiantulkintoja vastaan. – Sellainen reteän tarinan Suomi tuntuu propagandalta, tahalliselta vääristelyltä tai hyväuskoiselta tyhmyydeltä. Sellaiset asiat ovat vaarallisia, koska niiden alle voidaan rakentaa väärää nationalismia, joka voi tulehtuneessa tilanteessa hapantua väkivallaksi.

Vanha kulttuuribolshevikki vetoaa tieteeseen, vaikka suomalaisuudesta ja sen eri heimojen omaleimaisuudesta tiedetään paljon enemmän kuin siihen aikaan jolloin Hurme tavaili Kommunistista manfiestia. Vastaavasti horinat "väärästä nationalismista" ovat tuttua vasemmistolaista retoriikkaa, jossa toimivaksi tiedetty kansallismielisyys demonisoidaan ja vesitetään lopuksi monikultturismiin sopivaksi saduksi. Tiedetoimittaja Marko Hamilo on kuvannut sosiaalisessa mediassa hauskasti tätä valheellista närkästymistä kansallisten symbolien kohdalla:

"Rasistit ovat kaapanneet Suomen perinteiset symbolit. Siniristilippu ja Suomen leijona ovat negatiivisesti ladattuja." MJVONVT? Edelleenkään en ymmärrä, onko joku oikeasti noin vajaa vai mitä trollausta tämä on. Kyse on kansallismielisistä / isänmaallisista symboleista ja eliitti on lakannut puolustamasta kansallismielistä / isänmaallisia symboleita. Ne ovat sitten jääneet rahvaalle. Ei niitä kukaan ole kaapannut. Se mitä nyt nähdään, on yritys kaapata ne tarkoittamaan jotain muuta. Että Suomen leijona on homo, joka parittelee brysseliläisen tiikerin kanssa, tai jotain sellaista. Yritys kaapata suomalaisuuden symbolit ja ikonit johonkin eurooppalaiseen tai multikultiprojektiin vain näyttää epäonnistuvan koska se on melkoisen teennäistä.

Jutun Hurmeesta tehneeltä toimittaja Sanna Vilkmanilta puuttuu alkeellisin lähdekritiikki eikä hän peittele ihailuaan haastateltavan ideologiaa kohtaan, kun hän toteaa, että Hurme " käy kirjassaam järeällä todistusaineistollaan isänmaallista kertomusta päin":

Hän antaa palttua muun muassa yhtenäiselle kansalle. Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin. Sitä paitsi aikana, jolta on löydetty nykyisen Suomen alueen varhaisimmat asutuksen merkit, itä- ja länsisuomalaiset olivat geneettisesti kauempana toisistaan kuin länsisuomalaiset ja ruotsalaiset. Hurmeen hengästyttävä, huutomerkeillä höystetty kirja todistaa, että Suomea kansana, saati valtiona ei ole ollut kuin pienen henkäyksen ajan historian pitkässä virrassa.

Voiko tuon marxilaisemmin ja siten "materialistisimmin" asian enää ilmaista? Ei ole heimoja, kansoja, populaatioita, on vain yksi "yhteinen" atomistinen muurhaiskeko nimeltä ihmiskunta jne. Ei ole olemassa  luovempia, menestyksekkäämpiä ja tyhmempiä ryhmiä paitsi Hurmeen pahnan pohjimmaisiksi sijoittamat suomalaiset. Tiedeamatööri menee jopa niin pitkälle, että väittää ("Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin") ettei elollisissa ole laatueroja ja erilaista ontologista kokemusmaailmaa, koska elämä rakentuu samasta DNA:n nukleiinihaposta, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen geneettisen materiaalin. 

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’”. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia. 

Ihmisten ja kansojen perimmäisestä "samanlaisuudesta" huolimatta Hurme on kuitenkin valmis korostamaan itä- ja länsisuomalaisten pohjatonta "erilaisuutta" silloin kun sillä voidaan hajoittaa historiallisesti hitsautunutta kansanyhteisöä. Tässä tarkoitushakuisessa ad hoc -agrumentaatiossa muusta ihmiskunnasta jyrkästi poikkeavat Saharan eteläpuoliset mustat afrikkalaiset (heiltä puuttuu mm. Neanderthalin ihmisen perimä) käyvät toki suomalaisista, kunhan vain saavat jalkansa rajan yli, sanovat Asyl ja kertovat ilmoitusasiana olevansa suomalaisia....

Haastattelussa jatkuvasti "oikeaa tietoa" (lue: poliittisesti korrektia) korostanut Hurme toteaa kuitenkin jutun lopussa, ettei hänen kirjansa olekaan tietokirja vaan runoelma:

Vaikka Hurme vakuuttaa olleensa tarkka faktojensa kanssa, hän painottaa, ettei Niemi ole tietokirja. Se on pikemmin runoelma tai eepos, kirjailija tuumii.

Tämä lienee koko haastattelun ainoa validi argumentti.

                                                        *******************************

Yle TV1, maanantai 16.10.2017 klo 19:00, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Mitä, että oikein natsidokkari maanantain Historidokumentissa? Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja täysin pyytämättä!

YLEN PUNAVIHREYS VAIN PUNERTUU – UUTISTOIMINNAN UUDEKSI JOHTAJAKSI AAMULEHDEN JOUKO JOKINEN

Aamulehden pt. Jouko Jokinen siirtyy Yleen.

Atte Jääskeläisen savustamisen jälkeen Ylen hallitus on nimittänyt tänään Jouko Jokisen yhtiön suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi. Uutisessa Ylen uutistoiminnan johtajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen – Video: "Yle on riippumaton" Jääskeläistä punavihreämpi ja siten entistä tiiviimmin sateenkaarikuplan arvoihin sitoutunut  johtaja yrittää vakuutella päivastaista.

Jokisen nykyinen satama Aamulehti tunnetaan jopa Helsingin Sanomia "edistyksellisempänä" sateenkaarimediana, joka selittyy maakuntalehtien mentaliteetilla, jossa yitetään päteä olemalla vielä "suvaitsevampia" kuin pääkaupunkinseudun mediat. Ei ole sattumaa, että juuri Aamulehti sai aikaan viimeisimmän yksipuolisen mediakeskustelun, kun se julisti Pravdan henkistä esimerkkiä seuraten kirjoittavansa jatkossa ammattinimikkeistä vain sukupuolineutraalisti. Aamulehden poliittista asennetta ja agendaa analysoi kohun keskellä verkkolehti Nykysuomi juttussaan Aamulehden uusin rimanalitus:

Aamulehti on Suomen vastenmielisin maakuntalehti, vielä pahempi kuin Helsingin Sanomat. Aamulehti on jo pitkään julistanut feminististä ilosanomaa kautta linjan, ja jopa palkannut vakituiseksi kolumnistikseen avoimesti feminismismiä tunnustuvan kirjoittajan, jonka kirjoitukset ovat sen mukaisia. Tosin nykypäivän tasa-arvoisessa Suomessa feministien ongelmat ovat juuri tätä tasoa. Kun oikeita tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, keskitytään niitä keksimään vaikka väkisin pilkkua viilaamalla.  

Aamulehti on myös viimeisen reilun kahden vuoden ajan eli turvapaikanhakijatulvan alkamisesta lähtien uutisoinut asiasta erittäin puolueellisesti, värittyneesti ja yksipuolisesti. Melkein joka päivä on Aamulehden kannessa tai pääjuttuna artikkeli, jossa käsitellään maahanmuuttajia myönteisessä valossa ja haetaan sääliä kertomalla turvapaikanhakijoista nyyhkytarinoita, joiden todenperäisyyttä ei tietenkään mitenkään tarkisteta tai kyseenalaisteta.

Jouko Jokisen valinta tulee todennäköisesti vaikuttamaan Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan linjaan, joka muuttuu lähemmäs Aamulehden liputtamaa monikultturismi-feminismiä. Viimeisen eduskuntavaalin jälkeen Ylen hallintoneuvostoon nousi perussuomalaisia, jotka ovat vaatineet Ylen ohjelma- ja uutislinjan muuttamista kansan enemmistön näkemyksiä suosivaksi konservatiiviseksi realismiksi, mutta Jokisen valinnan myötä nämä kansanvallan haaveet ovat romahtamassa. Valtamedian kuten Ylen vastaus kansalaisten kasvaneeseen tyytymättömyyteen on poliittisesti oikeaoppisten toimittajarivien tiivistäminen ja entistä ankarampi sateenkaari-ideologian noudattaminen. Mitä kovemmaksi Ylen indoktrinaatio käy, sitä härskimmin se yrittää vakuuttaa suurelle yleisölle poliittista riippumattomuuttaan. Jouko Jokinen Ylelle:

– Kyllä Yle on riippumaton. Ylen suurkuluttajana en ole huomannut minkäänlaisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Esimerkiksi 1970-luvulla riippumattomuus oli ihan toista luokkaa siinä vaiheessa kun politiikka vaikutti ehkä jopa ihan Ylen ohjelmasisältöihin. Kyllä nyt Yle toimii samalla tavalla kuin muutkin mediakentässä.

Tosiaan, Yle toimii samalla tavalla valtaa käyttäen kuin muutkin valtamediat. Toisin sanoen se nostaa julkisen keskustelun agendalle vain niitä aiheita, jotka ovat mieluisia hallitsevalle poliittiselle hegemonialle. Valtapuolueiden ja valtamedian kuten Ylen saumatonta yhteistyötä vielä korostaa Julkisen sanan neuvosto, jota johtaa pahamaineisen puolueellinen punavihreä  Elina Grundström.

                                                           ******************************

Yle Radio 1, 18.9.2017 klo 10.03. Roman Schatzin Maamme-kirja

Mistä Suomessa ei saa puhua? Onko Suomessa vaikenemisen tai jopa itsesensuurin kulttuuria? Voiko nykyisessä some-maailmassa enää pimittää tietoa? Mistä Suomessa ei saa puhua? Kuka julkista keskusteluamme ohjailee? Roman Schatzin vieraana on kirjailija-toimittaja Marko Hamilo.

Linkki ohjelmaan.

Ylen Radio 1:n kuulijamäärät ovat pieniä ja kanavaa seuraa lähinnä vain korkeakoulutettu väki. Kuten muillakin Ylen kanavilla myös Radio 1:ssä vallitsevat punavihreät tuulet, mutta hieman älyllisemmässä ja sofistikoituneemmassa muodossa kuin demarieläkeläisille suunnatuissa tv:n ajankohtaisohjelmissa. Koska Radio 1 ei tavoita suuria äänestäjämassoja siellä voidaan välillä päästää ääneen myös todellista vastakulttuuria edustavia nationalisteja ja konservatiiveja.

Saksalaisyntyisen Roman Schatzin puheohjelmassa on ajottain kuultu hyvin epäkorrekteja vieraita. Tällä kertaa keskustelijaksi oli saatu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Marko Hamilo, joka tunnetaan suuren yleisön keskuudessa ehkä parhaiten siitä, että hän on ensimmäisenä Suomessa markkinoinut käsitteen punavihreä kupla. Hän on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja vasemmistoliberaalin kulttuurihegemonian kovasanainen mutta asiallinen kriitikko.

Onneksi rauhallisesti mutta päättäväisesti puhunut Hamilo ei jäänyt Schatzin jalkoihin ja hän sai lähes aina sanottua sen minkä halusikin. Yleisöpalautteesta päätellen tämä ei miellyttänyt aisankannattajaoikeistoon ja punavihreisiin kuulunutta kuuntelijasegmenttiä.

Ohjelman loppu oli hauska mutta hieman eri tavalla kuin Schatz sen kuvitteli. Kaiken vastaansanomattoman argumentaation jälkeen jonka Hamilo esitti, Schatz totesi, että ohjelma päättyy kuulijakommenttiin "soittakaa Paranoid!". Kun kiistämättömät faktat ja kuvaukset punavihreästä hegemoniasta käyvät lukeneistolle sietämättömiksi, ainoa keino ylläpitää koherenttia maailmakuvaa on syyttää viestintuojaa "paranoidioikeiston" sanansaattajaksi. Tällaiseen itsepetokseen kykenee vain hallusinaatiovasemmisto tai juuri sen leipiin siirtyneet "liberaalit" (lue: sosialistit). Kun kognitiivisesta dissonanssista kärsivä kuulija esittää Black Sabbath -läppään kuuluvan parahduksen "soittakaa Paranoid!" voi tällaiseen toiveeseen vastata ainoastaan, että kaataa vain itselleen.