TAVALLINEN TIISTAI YLE-TV:SSÄ: JANKUTUSTA RASISMISTA, ÄÄNESSÄ TEEMU MÄKI, RONJA SALMI, SARA CHAFAK...

Yleisradion ohjelmapolitiikasta vellova kohu ei ota laantuakseen. Viimeksi tänään yhtiön hallintoneuvoston perussuomalaiset jäsenet Olli Immonen, Leena Meri, Jari Ronkainen ja Jussi Wihonen vaativat Yleltä selvitystä sensuurikohusta. Taustalla on tuotantopäällikkö Rakel Liekin äärivasemmistolaiset kolumnistivalinnat ja kirjoitusten sensurointi. 

Yle on jättänyt julkaisematta ainakin kolumnistien Janne Saarikiven, Sanna Ukkolan, Jari Ehnroothin ja Rajkumar Sabanadesanin kirjoituksia. Perussuomalaisten pinna paloi vasta kun historioitsija Teemu Keskisarjan Talvisotaan 1939-40 liittynyt kolumni reputettiin vain siksi, että tekstissä mainittiin tuon ajan normaalikäytössä ollut sana ryssä. Keskisarja kirjoittaa tapauksesta viimeisimmässä Ilta-Sanomien kolumnissaan Historioitsija ryssi hommansa Yleisradiossa käyttämällä ryssä-sanaa.

Olisi turha kuvitella, että Ylen punaväriliputus näkyisi vain verkkosivuilla ja Yle Radio 1:ssä kuultavissa kolumneissa. Massoille suunnattu  raskaan sarjan yksipuolinen propaganda näkyy parhaiten Ylen tv-kanavilla. Ei tarvitse kuin katsoa tämän päivän tiistain tärpit Ylen kolmelta televisiokanavalta, niin tietää, mikä porukka "meidän kaikkien suomalaisten ohjelmakanavaa" hallitsee:


TV1, tiistai 19.5.2020 klo 21.33, Perjantai-dokkari: Kuka saa olla kaunis? 

Miss Suomet Alina Voronkova, Sara Chafak ja Lola Odusoga kertovat, minkälaista rasismia ja vihaa he ovat saaneet niskaansa. Miten sen kanssa voi elää? Ohjaus Ami Assulin. HD ohjelmatekstitys (suom). Linkki ohjelmaan.

Suomeen pääseet kiittämättömät naikkoset eivät osaa muuta kuin narista olemattomasta rasismista. Dokumentin ilmiselvä tarkoitus on syyllistää perusteetta suomalaisia ja uhriuttaa muukalaisia. Sitä paitsi ei ole mitään "rasismia" siten kuin itseinhoiset tasa-arvouskovaiset asian olkiukkona esittävät –  on vain ihmisiä väärässä paikassa.


TV2, tiistai 19.5.2020 klo 21.00 Mitä mietit, Ronja Salmi?

Kausi 3, 10/10. Mistä puhumme, kun puhumme sukupuolesta? Mitä sukupuoli merkitsee ihmiselle, joka on pohtinut omaa sukupuoli-identiteettiään enemmän? Minkälainen kokemus sukupuolenkorjausprosessi on? Ronja vierailee Janne Naakan ja Valtteri Sandbergin luona ja juttelee somevaikuttajien kanssa stereotyyppisestä mies- ja naiskuvasta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan. 

Sukupuolivärkkien räplääminen muodossa jos toisessa selvästi kiinnostaa medialemmikki Ronja Salmea. Ohjelma kuvaa hyvin jo maatumistilassa olevan länsimaisen "nykykulttuurin" kiinnostuksen kohteita. Vaikka rotumuukalaiset miehittävät maata ilman aseita ja valtion taloustilanne on kohta puolin konkurssin partaalla, aina löytyy itsensä edistyksellisten etujoukoksi nostanut porukka, jonka mielestä pissavehkeet ovat mielivaltaisesti vaihdettavissa kuten mielisairas joka uskoo olevansa välillä Napoleon. Ylen ohjelmapolitiikasta vastaavien mielestä vaihdettavaa jalkoväliasiaa ei vain voi jättää kertomatta kerta toisensa jälkeen. 

TV2, tiistai 19.5.2020 klo 21.30, Äidit puuhaavat pornoa (16)

3/3. Kuvaukset ovat käynnistymässä, mutta kuvauspaikan ja näyttelijöiden löytäminen osoittautuu hankalaksi. Eroottisten elokuvien ohjaaja Erika Lust on saapunut naisten tueksi. Miten valmis elokuva otetaan vastaan? HD 47 min. Linkki ohjelmaan. 

Tällaistakin tehdään ja näytetään vielä televisiossa. Moralismi sikseen, eniten tässä häiritsee Iso-Britannian rodunsekoituksen ja monirotuisuuden ennennäkemätön eteneminen. Ohjelman niin sanottua tiedostavaa pornoa puuhavista futisäideistä puolet näyttää olevan ulkoeurooppalaisia. Mitä taas tulee feministiseen pornoon, kyseessä täytyy olla oksymoroni; siis vähän sama kuin feministinen huumori – ei naurata, ei kiihota.

Yle Teema, tiistai 19-5.2020 klo 20.00, Marcel Duchamp ja mahdollisuuksien taide

Ranskalainen Marcel Duchamp oli yksi 1900-luvun alun merkittävimmistä modernismia edustaneista taiteilijoista. Dokumentti selvittää, kuinka Duchampin vallankumoukselliset ideat muovasivat käsitystä estetiikasta, taiteesta ja kulttuurista ja kuinka hänen työnsä loi suuntaviivoja 2000-luvun taiteelle. T: Electrolift Creative/ZDF/Arte, Yhdysvallat. HD 55 min

Tämän ohjelman lähettämisessä ei ole sikäli mitään kummallista: Yle vain noudattaa hegemonista rappioliberaali taidekäsistystä. Tosin jos Ylellä olisi halua ja rohkeutta esitellä vastavirtaan kulkevia taiteilijoita, se ei etsisi niitä kuluneiden modernistien keskuudesta. 

Yle Teema, tiistai 19.5.2020 klo 21.01, Historia: Australia värikuvissa

3/4. Maahanmuuttajien Australia. Toisen maailmansodan jälkeen Australia avasi ovensa maahanmuuttajille, ja lisääntynyt työvoima kohensi maan taloutta. Alkuperäisasukkaat sen sijaan joutuivat kärsimään julman rasistisista teoista. T: Arrow Media/Stranger than Fiction Films/SBS, Australia HD ohjelmatekstitys (suomi) 48 min. Linkki ohjelmaan.

Rasismi siellä, Ylen punavetelä täällä. Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuri näkyy tässä rainassa suoranaisena kouluesimerkkinä: kaikista valkoisten asuttamista maista halutaan antaa kielteinen yleisarvosana, mikäli niissä on harjoitettu vähänkin populaatiogeneettistä itsesuojelua. Tarinaan kuuluu, että vain valkoiset voivat olla rasisteja so. "pahoja", muun rotuisille ns. rikkaamman kulttuurin edustajille on varattu sen sijaan pyhimysmäisen "uhrin" rooli.

Yle Teema, 19.5.2020 klo 21.50 Timanttinen keikka

Suomiräpin konkari Asa esiintyy bändinsä kanssa G-Livelabin Timanttisella keikalla ja esittää kappaleita vuosien varrella. Groovavan keikan ohella Asa jakaa Sami Kuoppamäelle filosofisia näkemyksiään sanojen merkityksestä, luonnosta sekä yhdessä tekemisen tärkeydestä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 60 min. Linkki ohjelmaan.

Kun nykypäivänä televisiossa esitetään aikamme nuorisomusiikkia, kyse on lähes poikkeuksetta (((suurten kansainvälisten levyhtiöiden))) promotoimasta monikulttuurisesta rap-"musiikista". Vaikka huomattava osa nuorisosta ymmärrettävästi vierastaa afroamerikkalaista puhelaulua, Ylessä uskotaan itsepintaisesti toiston voimaan. Siellä nimittäin tiedetään, että joillekin junttimainen trendikkyyden houkutus on niin suuri, että he retkahtavat jatkuvassa mediapommituksessa niinkin primitiiviseen mölyyn kuin rap. Silti on vaikea kuvitella, mitä terve nuori valkoinen nuori (puhumattakaan aikuisesta) saa irti näin yksinkertaisen monotonisesta jollotuksesta, jota lahjattomat "artistit" esittävät vähämielisesti elehtien.

Yle Teema, 19.5.2020m klo 22.50 Uusi Kino: Pakolaiskeskusteluja (12) 

Teemu Mäen dokumenttielokuva pakolaisuudesta ja muukalaisvihasta Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa. Elokuvassa haastatellaan kolmea irakilaispakolaista, jotka odottavat turvapaikkapäätöstä. Lisäksi dokumentissa ovat lähteinä pakolaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevät kirjoitukset, puheet, keskustelut ja Suomen valtion ja EU:n viralliset tilastot. T: Greenlit Productions, 2020. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 33 min. Linkki ohjelmaan. 

Minkälainen puheenvuoro pitäisi antaa kissan päälle masturboineelle eläinrääkkääjälle, julkikommunistille ja rappiotaidefriikille televisiossa? Jos tv-katsojat saisivat äänestää, pervotaitelija Teemu Mäen näkemyksiä eli 2000-luvun kommunistipropagandaa ei nähtäisi ollenkaan. Ylessä sen sijaan ollaan mielissään Teemu Mäen puuhasteluista ja siksi tänään nähdään juuri niin mustavalkoisen moralistinen dokumentti kuin kulttuurimarxilaiselta punamädättäjältä voidaan odottaakin.

Dokumenttielokuva on tekijänsä näköinen. Uuden ajan "tieteellistä kommunismia" ohjelmassa edustavat EU:n tuottamat tendenssitutkimukset ja tilastot, joiden mukaan maahanmuutto ja pakolaisuus ovat kokonaistaloudellisesti hyödyllisiä Euroopalle (sittemmin tämä hokema on lakaistu maton alle). EU:n harhaanjohtavien taloustilastojen esille ottaminen dokumentissa on sikäli erikoista, koska näin kommunistinen ohjaaja tulee kannattaneeksi globalistien suosimaa "argumenttia" elintasopakolaisten taloudellisesta hyödystä kapitalistiselle järjestelmälle (joka ei edes pidä paikkaansa).
 
Räikeimmästä päästä valittujen maahanmuuttokriittisten nettikirjoituksia lukee puolestaan joku näyttelijä pää punaisena, jolloin argumenteista tulee sivuseikka ja katsoja kiinniittää huomion pelkkään "irrationaalisen vihan" ilmaisuun. 

Muslimit ja turvapaikkaturistit saavat esittää oman asiansa rauhallisesti ymmärtäväisten jatkokysymysten saattamina. Selostajana toimiva Teemu Mäki lukee rauhallisella äänellä muslimien ja rotumuukalaisten historiallisista saavutuksista. Kuvituksena käytetään kuvia kärsivistä turvapaikanhakijoista ja hakaristilippuja kantavista suomalaisista.

Ohjelman päälleliimattu tarkoitus on antaa maahanmuuttokysymyksessä molemmille "rintamille" tasapuolinen mahdollisuus puheenvuoroihinsa ja lisätä näin molemminpuolista "ymmärrystä". Tosiasiassa ohjelma on rakennettu siten, että takarivin Taavollekin syntyy se ainoa mahdollinen käsitys ketkä ovat "hyviä" ja ketkä "pahoja". 

Ylipäätään koko vuoropuhelu maahanmuutosta on harhaanjohtamista. Siinä vaiheessa kun muukalaisinvaasion estämisen mielekkyys tulee edes keskustelunaiheeksi, on kansakunnassa jo tapahtunut jokin peruuttamaton nyrjähdys; luopuminen maailman viisaimmasta ajatuksesta, jonka viisaat bramiinit tiesivät Intiassa tuhansia vuosia sitten kunnes tuo viisaus katosi, väestö sekoittui ja kulttuuri tuhoutui. Siinähän keskustelette luhistetuilla jättiläisen harteilla.

Teemu Mäkeä ei kiinnosta luonnonsuojelu, vaan
kommunismi taikauskoisine tasa-arvouskontoineen.

YLESSÄ YHDYTÄÄN VÄRILLISTEN PILKALLISEEN "HUUMORIIN", JOSSA VAADITAAN VALKOISTEN ITSETUHOA

Hot Brown Honey on yksinkertaisesti huonoa huumoria.
Edes valkoiset rasistit eivät saa siitä irti
sarkasmia, sen verran väsynyttä se on.

Kiistatta menestyneimmän ja eniten muissa kateutta herättäneeseen länsimaiseen sivilisaatioon sopii sanonta, jonka mukaan ensimmäinen sukupolvi luo omaisuuden, seuraava sen säilyttää ja kolmas polvi tuhlaa. Näitä tuhlaajia, kiittämättömän nykypolven papistoa, edustavat näkyvimmin toimittajat. 

He eivät halua ymmärtää seisovansa jättiläisen hartiolla, jonka suuruus perustuu menneiden sukupolvien poikkeukselliseen työhön, tuskaan ja nerouteen. Jostain syystä modernin ajan hyväkkäät elävät kuitenkin uskossa, jossa kulttuuripiirimme saavutukset olisi saatu loisimalla, ilmaiseksi ja tuurilla. Tällaisiakin "kulttuureja" toki löytyy, mutta ne ovat juuri niitä, jotka ovat hyötyneet kaikesta siitä hyvästä mitä yksin valkoinen mies on luonut. Valkoisten luoman modernin kulttuurin omiminen, kulttuurinen appropriaatio, on ollut niin valtavaa ja perustavanlaatuista, ettei se ole verrattavisa mihinkään aikaisempaan aikakauteen. 

Ylen lauantain radiouutisissa ja verkkosivujen mielipideuutisessa Australialainen Hot Brown Honey nauraa valkoista valtaa kumoon: "Pidä mekkalaa, pura siirtomaaherruus ja muista kosteuttaa!" hehkutetaan estoitta eksistentiaalista toiseutta edustavien muukalaisten kulttuurimarxilaista sodanjulistusta. Tietääkseni toimittajakouluissa pitäisi opettaa tasapuolista tiedonvälitystä ja kriittisyyttä, mutta tämän uutisen perusteella toimittaja Sanna Vilkmanin päähän on kaadettu vain tendenssijournalismin perusteet ja kulttuurimarxismin perusopinnot. Eräiden eurooppalaisten täytyy olla todella nyrjähtäneitä, sillä olisi mahdotonta kuvitella värillinen maa kuten Japani, jossa paikallinen toimittaja riemuitsisi oman yhteisönsä vallan vähenemisestä ja resurssien luovuttamisesta muille. 

Vilkmanin ihailevassa fanikirjoituksessa annetaan valkoisia miehiä vihaavan femimarxilaisryhmän suoltaa valhepropagandaansa vastalauseitta kuin puolueuskollisten komissaarien NKP:n puoluekokouksessa:

Kun yksi aloittaa lauseen, toinen tuplaa vähintään viimeisen sanan. Näillä naisilla on ruumishäpeää, kolonisaatiota ja rasismia koskevaa asiaa, ja he pitävät huolta siitä, että viesti kuullaan. 

– Australia on maahanmuuttajien maa ja alkuperäiskansalta varastettu maa, joka on kokenut useita muuttoaaltoja. Silti esimerkiksi televisiossa tai tärkeimmillä näyttämöillä ei ole näkynyt ketään, joka näyttäisi meiltä.

Vasemmistoliberaalien ja kosher-konservatiivien suosima puhe Amerikasta tai Australiasta joinain "maahanmuuttajien maina" on nykykontekstiin sidottuna silkkaa pahantahtoista paskapuhetta. Heille "maahanmuuttajat" eivät tarkoita siirtokunnat perustaneita eurooppalaisia uudisraivaajia, jotka loivat valkoisen brittiläisen Australian, vaan valmiiseen pöytään tulleita värillisiä hyötyjiä. Samaistamalla kolmannen maailman vapaamatkustajat kansakunnan luoneeseen populaatioon luodaan mielikuva, jossa nykyisen kaltainen muukalaisinvaasio olisi aina ollut vallitseva maan tila. 

Aikamme "liberaalilta" lukeneistolta unohtuu sattumoisen se fakta, että Australiassa uudisraivaajat loivat sivistyneen valtion lähes tyhjästä. Eikä alkuperäisasukkailta varastettu edes maata, sillä alkukantaiset aboriginaalit eivät tunteneet omistamisen käsitettä puhumattakaan että he olisivat osanneet hyötykäyttää maaperää viljelyyn ja kaivostoimintaan. Lähempi tutustuminen Australian alkuasukkaisiin paljastaakin jotain sellaista, josta valtamedia haluaa vaieta visusti kuten käy selväksi Lance Wiltonin artikkelissa Meet Australian Aborigines—They Make African Americans Look Like A Model Minority.

Monet ovat keinot, jolla monikulttuuria saarnaavat diversiteetin tuhojat yrittävät levittää sanomaansa. Australialainen teatteriryhmä suosii huumoria omassa kulttuuritaistelussaan:

– Nauru, etenkin yhdessä nauraminen, murtaa raja-aitoja. Me käsittelemme todella nihkeitä tilanteita komiikan avulla. Itselleen nauraminen on mahdollisuus muuttaa omaa toimintaa. Kun me laulamme giganttisessa afroperuukissa Please Don’t Touch My Hair -kappaletta, sanoma toistetaan niin monta kertaa, että takuulla menee perille.

Toisin kuin Hot Brown Honey -puhenaiset itselleen ja muille uskottelevat, ohjelmallisesti monikulttuurinen huumori ei naurata kuin tosiuskovia. Ei se ole rasistien vika, ettei antirasistinen ilveily naurata kuten rasistinen huumori. Viihdyttävyydeltään multikultihuumori on samaa luokkaa kuin oksymoronina tunnettu feministinen huumori. Keskivertokatsoja ei koskisi moiseen vaikka saisi lipun ilmaiseksi, sen verran hän on nähnyt Ylen pakkosyöttämää alan "huumoria" kuten epäonnistuneen itseironisen Manne-tv:n.  

Jutussaan toimittaja Vilkman ostaa muiden eurooppalaisten kustannuksella teatteriryhmän ohjaaja-näyttelijä Lisa Fa’Alafin kaunaisen tarinan, jossa kulttuurimme ja hyvinvointiamme pitäisi lahjoittaa ilmaiseksi vihamielisille tunkeilijoille. Vain näin valkoiset hyödylliset idiootit voisivat kokea itsensä "moraalisiksi": 

Valkoisen pohjoismaisen suhteellisen helposti elämässä edenneen etuoikeutettuja korvia kuumottaa. Se on tarkoituskin, mutta kaikella rakkaudella. Lisa Fa’Alafi toteaa, että maailmaa pitää käsitellä enemmän sellaisena kuin se on: moniäänisenä, monietnisenä. Sitä kaipaa hänen mielestään kasvavassa määrin myös valkoinen yleisö, jonka arkitodellisuus ei vastaa homogeenistä kuvaa, jota valtakulttuuri enimmäkseen yhä tarjoaa. 

– Jos olet tullut tänne auttamaan minua, tuhlaat aikaasi. Mutta jos olet tullut tänne siksi, että sinun vapautuksesi on sidoksissa minun vapautukseeni, me voimme tehdä työtä yhdessä, sanoo Watson. Hot Brown Honeyn tarkoitus on saada katsoja tarkastelemaan tunteitaan, ajatuksiaan ja asenteitaan, ja miettimään, pitäisikö niille tehdä jotain.

Ollaakseen muiden liberaalien nousukkaiden silmissä "fiksu" ja "arvostettu" opportunistisen urbaanihölmön on syytä omaksua etnomasokistinen suhtautumistapa moraalista kiristystä harjoittaviin rotumuukalaisiin. Väin tällä tavoin aikamme koulutetut apinat voivat vetää elitistisesti hajuraon roturealistiseen kansan enemmistöön. Samalla erottautuminen synnyttää moraalista omahyväisyyttä, joka antaa edes jotain tarkoitusta liberaalizombin laimean onnettomalle elämälle.

KIRKKO HYVÄKSYY LAITTOMUUDET EIKÄ YLEKÄÄN NIITÄ TUOMITSE

Kristillisen kirkon uudet jumalat.

Universaalit ihmisoikeudet, joka on kauniimpi nimitys 2000-luvun kommunismille, on Lännen sisäisten vihollisten yksi monista verukkeista, jonka avulla Eurooppa ja Yhdysvallat täytetään kognitiivisesti haasteellisilla vihamielisillä vieraspopulaatioilla. Erityisen innokas ihmisoikeuksiin vetoaja on kristillinen kirkko, jonka papit ovat nostaneet ylimmäksi Jumalaksi Ihmisen ja hänet ahnehtivat "oikeutensa". Evankelis-luterilaisen kirkkomme papit ovat pitkälti kulttuurimarxilaisia soluttautujia, joita ei innosta uskon hengellinen puoli, vaan marxilainen materialismi, seksuaaliset perversiot ja lattapäinen tasa-arvokultti.

Eräs hävyttömin kirkon harjoittamista universaalikommunismin muodoista on laittomien maassaolijoiden piilottelu kirkon tiloissa. Tänään ilmestyneessä Ylen verkkosivujen jutussa Lapuan piispa Simo Peura: Kirkko valmis tukemaan paperittomia toimittaja Antti Seppälän neutraalilta vaikuttava uutisointi on käytännössä vihreä valon näyttämistä kirkon rikolliselle toiminnalle. Onneksi Ylen ja Hesarin ajama hymistelevä linja kirkon lainvastaisesta toiminnasta on saanut pienen murtuman, sillä entinen poliisijohtaja Mikko Paatero uskaltaa eläkkeellä ollessaan vihdoin avata suunsa ja toteaa blogissaan, että

Kun tiedetään että on tehty päätös, on päätöstä pyrittävä kaikin tavoin laittamaan täytäntöön. Yksityishenkilöiden tästä poikkeava käyttäytyminen ei ole perusteltua ja kyse siis olisi laittomasti maassa olevan piilottelusta. Itse en hyväksi kirkonkaan ajattelua, jos se ottaisi suojiinsa laittomasti maassa olevat piilotellakseen heitä ja kieltäytymästä luovuttamaan heitä viranomaisten huostaan. Kirkon tehtävänä on auttaa hädässä olijoita kaikissa tilanteissa, sanotaan. Kysymys kuuluukin mistä kirkko tietää, että he ovat todellisessa hädässä.

On vaikea sanoa, mitä arvoa Paateron sanomisilla on enää, sillä hänen olisi johtavassa virassa toimiessaan pitänyt todeta nämä asiat ja tehdä niiden mukaisia päätöksiä.

Eräs vastatoimi kirkon omapäisille laittomille toimille olisi hakea sen suojissa lymyävät maahantunkeutujat ulkotiloihin ja soittaa sen jälkeen paikalle poliisi. Näin voitaisiin palauttaa lähtömaihinsa ne elintasoturistit, jotka rikkovat maassaolollaan lainvoimaista päätöstä vastaan.


                                                       ******************************



Yle Teema. 3.10.2016 klo 17:55, Stalinin viimeinen juoni  

Tammikuu 1953. Kuolemansa aattona Stalin kehittää mielessään vielä yhden vihollisen: juutalaiset lääkärit. O: Philippe Saada. T: Roche Productions, Ranska. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Linkki ohjelmaan.

Yle Watch kirjoitti tästä dokumentista syyskuussa 2010 ilmestyneessä jutussa Ylen ohjelmatarjonnassa on vain yhdenlainen yhteiskunnallinen näkemys: punaliberaali. Neljää ohjelmaa arvioivassa päivityksessä Stalin-dokumentista kerrotaan viimeisenä. Arvion alussa kerrotaan mitä ohjelma pitää sisällään:

Ranskan valtion elokuvayhtiön tuottama ja juutalaisten kansanmurhayrityksen muistoa vaalivalle USC Shoah Foundation Institute for Visual History and Education -järjestön propagandamateriaaliksi tarkoitettu dokumentti Stalinin viimeinen juoni (Stalin’s Last Plot, 2009) on historiallisen evidenssin perusteella varsin yksipuolinen yritys valkopyykätä juutalaisten osuus Neuvostoliiton korkeimman johdon valtataistelusta 1950-luvun alussa. Ohjelman asiantuntija Jonathan Brent ja monet haastatellut kuten Natalja Rapoport ovat juutalaisia, joten heidän suustaan kuultiin vain yhdenlainen tulkinta Stalin väittämästä juutalaisten lääkärien salaliitosta. Ohjelman tulkinta tapahtumien kulusta noudattelee tuttua valtamedioiden narratiivia, jossa totalitääriset vallanpitäjät valehtelevat, juonittelevat ja lavastavat juutalaiset syntipukeiksi pitääkseen tietämättömän kansan tyytyväisenä.

Yle TV1, 3.10.2016 klo 19:00, Historia: Sota ja rauha Balkanilla 

Balkan oli ennen 1. maailmansotaa monikulttuurinen ja rauhallinen alue, jossa näyteltiin sodan esinäytös, josta saivat alkunsa kansallismieliset liikkeet ja vähemmistöjen syrjintä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

TV 1:n historidokumentissa tehdään jälleen kerran häikäilemättömän poliittisesti motivoitunutta historiapolitiikkaa. Tässä ohjelmassa yritetään esittää monikulttuuri jonain ihanteellisena normaalitilana, jonka paha nationalismi tuhosi. Tosiasiassa Balkanin monikulttuuristuminen johti väistämättä etnisiin kitkoihin. Monet tilastolliset sosiologiset tutkimukset todistavat, että konfliktiherkkyys maan rajojen sisällä kasvaa mitä enemmän etninen ja kulttuurinen diversiteetti lisääntyvät. Illan Balkan-dokumentti kääntää siis syy-seuraussuhteet täysin päinvastaisiksi mitä ne ovat todellisuudessa.


Yle TV2, 3.10.2016 klo 19:00, Tyger tutkii: Homo vai hetero? 

Onko kukaan sataprosenttisesti hetero, entä ovatko tytöt uteliaampia seksin suhteen kuin pojat? Tyger Drew-Honey tutustuu seksibileisiin, Brightonin vilkkaaseen homoskeneen ja haastaa myös oman seksuaalisuutensa. HD K12 (seksi).

Linkki ohjelmaan.

Lakkaammeko pesemästä käsiämme, vaikka tiedämme, että kovasta pesusta huolimatta käsiin jää aina jonkin verran likaa? Emme. Se, että miehissä ja naisissa on jonkin verran myös vastakkaisen sukupuolen piirteitä, ei merkitse sitä, että ihmiseltä katoaisivat biologis-mentaaliset pidäkkeet ja he hyppäisivät oman sukupuolen edustajan kanssa sänkyyn. Tygerin ohjelma on tyyppillinen esimerkki aikamme nihilistisestä trendiajattelusta, jossa ihmisen käyttäytyminen pyritään kielipelillä ja äärimmäisen harvinaisilla poikkeuksilla relativisoimaan äärimmilleen, jolloin kaikki käy.


Yle TV1 Maanantai 3.10. klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Pakolaishelvetti

Australia ulkoisti turvapaikanhakijat rajojensa ulkopuolelle, Nauru ja Manus -saarille. Olot säilöönottokeskuksissa ovat järkyttävät: ihmiset asuvat elinkelvottomissa oloissa kuumuudessa, monet sairauksista kärsien. HD K12 (ahdistus).

Linkki ohjelmaan. Ohjelman esittely.

En muista ainuttakaan valtakunnan verkon kautta tullutta pakolaisdokumenttia, jossa ei yritettäisi kiristää katsojilta kyyneliä kauhistelemalla maahantunkeutujien kohtaloa. Niin sanottujen pakolaisten kohtalolla on myös salattu puolensa, josta tällaiset ohjelmat eivät kerro mitään. Yksipuolisen ohjelman tarkoitus on ainoastaan herättää sentimentaalista raivoa tosiuskovien monikultturistien keskuudessa, jotta he voisivat entistä fanaattisemmin oikeuttaa sen, että miljardit värilliset massat pitää päästää länsimaihin, olkoot seuraukset sitten mitkä tahansa.

Juutalaistaustainen ohjaaja Eva Orner osaa käyttää myös taitavasti holokaustia, jonka hän rinnastaa nykyiseen pakolaistilanteeseen, jossa valkoiset länsimaat eivät ota vastaan kaikkia maailman 60 miljoonaa "pakolaista". Nimistä päätellen dokumentin muutkin päätekijät ovat juutalaisia, joille on erittän tärkeää ajaa vapaiden rajojen politiikkaa länsimaihin mutta ei Israeliin.

Hyvinvoinnin perässä tulleet laittomat siirtolaiset tietävät varsin hyvin, että he eivät ole tervetulleita Australiaan, joten ottaessaan tietoisen riskin heidän kohtaloaan on turha surra. Suomi ja Eurooppa voisivat aivan hyvin harjoittaa samanlaista ekologisesti kestävää pakolaispolitiikkaa kuin Australia, joka ohjaa kulutuselämäntavan perään hinkuavat maahantunkeutujat kaukaisille Nauru ja Manus -saarille. Eräs kansalaisaktivisti ehdotti sattuvasti, että Suomi voisi tehdä sopimuksen vaikka Kongon kanssa, että turvapaikanhakijat joita ei voi muka palauttaa omaan kotimaahansa viedäänkin Kongoon.

Aiheesta voisi tehdä myös opettavan tv-dokumentin, jossa seurataan ihmisiä, jotka Euroopan lihapatojen ääreltä joutuvatkin takaisin Saharan eteläpuolelle. Erityisen mielenkiintoista olisi katsoa turvapaikkaturistien venähtäneitä naamoja, kun Asyl-lottovoiton sijaan lyödään Musta Pekka käteen. Tällaista ohjelmaa voisi sitten esittää Afrikassa ja Lähi-idässä, mikä toivottavasti ehkäisisi itsekkäiden onnenonkijoiden seikkailuhalukkuutta ja he alkaisivat tehdä työtä oman maansa hyväksi.

YLESSÄ TÄRKEÄT UUTISET ESILLE - SIIS NE, JOTKA OVAT TÄRKEITÄ VAIN YLELLE.

Yle Uutiset verkossa 4.7.2014: Australialaisnaisen rasistinen purkaus tallentui videolle – internetkohu ja syyte

"Internetkohu" my ass....kysehän ei ole muusta kuin valkovihamielisten, kosmopoliittisten uutistoimistojen ja median suurenlasilla etsimästä yksittäistapauksesta, joka on tarkoituksella nostatettu julkisuuteen. Ylen internatsit tietenkin poimivat tällaiset "uutiset" mielellään uutisvirtaansa, sillä heillekin rasismi on koodisana, joka koskee vain valkoisia.

Australian rotusyrjinnän vastainen valtuutettu Tim Soutphommasane toteaa Twitterissä, ettei rasistisille loukkauksille ole mitään puolustusta. Hän kiittää kanssamatkustajia välikohtauksen kuvaamisesta. Se on yksi keino, jolla voimme saada rasistisesti herjaavat vastuuseen, Soutphommasane sanoo.

Näinä spektaakkelimaiseksi diversiteetti-ilveilyksi muuttuneena länsimaisen sivilisaation lopun aikoina paljon ylistetty individualismikin on lopulta vain pelkkää kollektivismia, joka ei maanisessa yhdenmukaisuuden tarpeessaan juurikaan eroa DDR:n Stasi-henkisestä ihmisjahdista, jossa naapurit ja jopa sukulaiset vasikoivat toisiaan ajatuksista, jotka eivät noudata virallisen valtiovallan konformismia. Metro-tapauksen johdosta Australian hallituksen pitäisikin myöntää näille valppaille ajatusrikoksia stalkkaaville Systeemin vahtikoirille Pavlik Morozov -mitalit!

"55-vuotias nainen pidätettiin myöhään tiistaina. Uuden Etelä-Walesin osavaltion poliisin mukaan naista syytetään hyökkäävästä kielenkäytöstä ja hän joutuu oikeuden eteen myöhemmin tässä kuussa. 

Miksi vain pidätettiin, sillä eiköhän nykymaailmassa näin moraalisesti sietämättömään rikokseen syyllistynyt pitäisi teloittaa heti aamunkoitteessa! Sosiaalisessa mediassa eräs kansalainen ilmaisi sen, mitä tapahtuisi, jos ajan hengen harjalla olevat valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittavat Hyvät ihmiset saisivat päättää asioista ilman seurauksia:

"PIDÄTETTIIN". Nainenhan olisi pitänyt hirttää lähimpään puuhun tai kivittää kuoliaaksi. Ajatelkaa, käytti rumia sanoja! Aivan mieletöntä! Hyvä, että koko muu maailma saa tietää, että tuollaisia rumia puhuvia ihmisiä löytyy vielä Australiasta. Tämä on varmaa Pulizer-ainesta. Kiitos Yle! Käykäämme kaikki taisteluun, hikeämme ja vertamme säästämättä, että tällaisilta hyökkääviltä kielenkäyttämisiltä säästyttäisiin Suomessa!

Samanlainen myrsky vesilasissa -tapaus on ilmennyt Pohjois-Irlannissa, jossa jokin aika sitten jotkut velikullat nostivat KKK-lipun lippusalkoon Belfastissa. Välittömästi kun asia nousi tietoisuuteen, median nosti sen ykkösuutiseksi samalla kuin valtiovallan edustajat tuomitsivat "tapauksen" jyrkästi. Mikseivät julistaneet saman tien koko Britanniaa poikkeustilaan, sillä olihan kyseessä sen luokan vakavasta ajatusrikoksesta, joka vaatii koko kansakuntaa pysymään varpaillaan!

YLE TARJOAA EDELLEEN HENKISTÄ KOOL-AIDIA

YLE TEEMA, 19.8.201317.00 Historia: Maahanmuuttajien Australia

Kolmiosaisessa sarjassa tarkastellaan, kuinka monikulttuurinen Australia oikein syntyi, sillä vuonna 1901 perustetun liittovaltion tavoitteena oli luoda tasa-arvoinen kansakunta vain valkoihoiselle väestölle. 1/3.

Miksi Yle ei näytä ohjelmia, joissa moititaan Tiibetiä, Zimbabwea ja Japania siitä, että ne ovat inhottavan monokulttuurisia ja monoetnisiä rasistisia pesäkkeitä. Eiväthän kosmopoliittiset mediat ole tietenkään tällaisia ohjelmia edes tehneet, mutta vaikka olisivatkin, niin Yle ei niitä silti esittäisi.

(Have a Multicultural Kool-Aid and Die. Aito tasa-arvojuoma joka tappaa niin Jonestownissa kuin nykyisessä lännessäkin.)

YLE TV 1, 19.8.2013, klo 23.35 Göringin salaisuus *UUSINTA*

Herman Göring oli Saksan kansallissosialistisen puolueen johtohahmoja, mutta hänen veljensä Albert valitsi toisen tien. Hän pelasti sodan aikana monia ihmishenkiä käyttäen röyhkeästi veljensä asemaa hyväkseen. T: BBC.(U)  
 
Yle Watch kommentoi tätä ohjelmaa tuoreeltaan 27.3.2013.