 |
| Rakel Liekki ja Tiina Rosenberg -look |
Yle TV2, 8.3.2016 klo 19:30 ja uusinta klo 23.50, Kioski: Rakelin kuplassa
Tänään pohditaan sukupuolen moninaisuutta. Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD
Linkki sivulle ja ohjelmaan.
Tämä juttu menee pidemmän kaavan mukaan, koska Yle Watchin lukijat ovat pyytäneet kirjoittamaan analyysiä jo jonkin aikaa televisioissa pyörineestä Rakelin kuplassa -ohjelmasta. Katsojapalautteen perusteella ohjelma on erityisen hanakas ajamaan kulttuurimarxilaisesti värittynyttä identiteettipolitiikkaa. Yle Watch on katsonut Rakelin amatöörimäistä sooloilua muutaman jakson verran ja ohjelmasta on kirjoitettu myös yksi lyhyt In your face -arvio. Uusi arvio on paikallaan, sillä Liekin lempiaiheena oleva sukupuolisuus on ollut viime aikoina tapetilla poliittisessa keskustelussa eikä vähiten Persunuorten kannanoton vuoksi.
Tänään pohditaan sukupuolen moninaisuutta. Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD
Linkki sivulle ja ohjelmaan.
Tämä juttu menee pidemmän kaavan mukaan, koska Yle Watchin lukijat ovat pyytäneet kirjoittamaan analyysiä jo jonkin aikaa televisioissa pyörineestä Rakelin kuplassa -ohjelmasta. Katsojapalautteen perusteella ohjelma on erityisen hanakas ajamaan kulttuurimarxilaisesti värittynyttä identiteettipolitiikkaa. Yle Watch on katsonut Rakelin amatöörimäistä sooloilua muutaman jakson verran ja ohjelmasta on kirjoitettu myös yksi lyhyt In your face -arvio. Uusi arvio on paikallaan, sillä Liekin lempiaiheena oleva sukupuolisuus on ollut viime aikoina tapetilla poliittisessa keskustelussa eikä vähiten Persunuorten kannanoton vuoksi.
Käyttämällä ohjelman nimessä itseironiaa Rakel Liekki pyrkii yhdessä taustatiiminsä kanssa vähättelemään Helsingin ydinkeskustaan tiivistyneen punavihreän kuplan hegemonista valtaa, jota se käyttää ohjatakseen julkista poliittista arvokeskustelua sille mieluisaksi. Punavihreän kuplan näkyvyys ja valta on monta kertaa suurempi kuin heidän lukumääränsä oikeuttaisi, mutta he eivät näe tätä mitenkään demokraattisen vallankäytön ongelmana, vaikka juuri he ovat kovaäänisimpiä puhumaan mm. demokratiavajeesta. He katsovat olevan ideologisen arvokeskustelun etujoukkoa, oikeassa olijoita, jotka pyrkivät vain sivistämään "taantumuksellista" kansan enemmistöä mm. maahamuutto- ja seksuaalikysymyksissä. Tämän vuoksi kansan enemmistön mielipiteillä ei ole merkitystä, koska ne ovat jo lähtökohtaisesti "vääriä" toisin kuin "valistuneiksi" itsensä korottaneella punavihreällä kulttuurimafialla. Näin maan hiljaiset, kuten se Pihtiputaan mummo ja sohvalla röhnöttävä demarieläkeläinenkin, pysyvät kiinni ajan hengessä ja tietävät miten asioista pitäisi ajatella seuraamalla Rakelin kupla -ohjelmaa.
Punavihreä lukeneisto – tärähtäneistö – ei pidä itseään kulttuurimarxilaisena, sillä heistä se tuntuu pelkästään poliittisen vihollisen antamalta haukkumanimeltä. Politiikan näkökulmasta on yhdentekevää millä täsmällisellä nimikkeellä tätä vaikutusvaltaista porukkaa kutsutaan, pääasia, että heissä tunnistetaan täsmälleen ne samat vastaavuudet kuin Herbert Marcusen esiin tuomassa länsimaisuuden repivässä kritiikkissä, kulttuurimaxilaisuudessa.
Punavihreät jälkimarxilaiset eli kulttuurimarxilaiset käyttäytyvät aivan samoin kuin Helsingin ydinkeskustan hipsterit, joille pahin loukkaus on saada hipsterin leima, sillä se alentaa heidät katurahvaan muottiin, jota he erikoisuudentavoittelullaan eli hipsteröinnillään yrittävät kaikien keinoin karttaa. Samalla tavalla yksikään punavihreä ei halua julistautua nykyjärjestelmän arvopohjaa mädättäväksi kulttuurimarxilaiseksi, sillä tästä epiteetistä huokuu ikävä moraalinen kierous. He pitävät itseään aidosti Hyvinä ihmisinä, joilla yhteiskuntamoraali on sisäsyntyistä hyväsydämisyyttä eikä tietoisesti harjoitettua Frankfurtin koulun kriittistä teoriaa. Heidän mielestään kulttuurmarxilaisuuden agenda vain sattuu olemaan samassa linjassa heidän arvomaailmansa ja poliittisten pyrintöjen kanssa; kyse on pelkästä sattumasta, eikä siitä, että he olisivat jo lastentarhasta saakka sosiaalistuneet hegemoniselle arvokasvatukselle, jonka ideat löytyvät kulttuurimarxilaisten älykköjen tuotannosta.
Yksilön vapautta ja biologiasta riippuumatonta "ainutlaatuisuutta" korostavat punavihreät jälkisosialistit ovat ottaneet identeettipolitiikan, etenkin rodun ja seksuaalisuuden, taistelutantereeksi, jossa halutaan raivata tietä itseään toteuttavalle yksilölle, jota eivät rajoita sen enempää traditiot, instituutiot kuin biologiakaan.
Tämän kertainen Rakelin kuplassa -jakso kulkee aiemmin lähetettyjen ohjelmien polkua eli siinä käsitellään jälleen kerran sitä, kuinka upea poikkeava seksuaalisuus on ja kuinka tyhmä ja paha on enemmistö, joka ei anna degeneraattien oikuille samaa sosiaalista arvostusta kuin avioliitossa elävien jälkeläisiä tuottava heteroseksuaalisuus.
Haastateltavaksi Rakel oli ottanut kliseiset seksuaalifriikit, joiden näsäviisasteleva kaikkitietävyys ja halveksunta valtaväestön maalaisjärkeen perustuvaa ajattelua kohtaan sai kriittisen katsojan päättelemään nopeasti, että kyseessä täytyy olla virkaheitot humanistiopiskelijat, marxisti-feministit ym. yhteiskunnan avittamat vasemmistoagitaattorit. On vaikea sanoa mistä näiden ilmestysten itsevarma omahyväisyys kumpuaa, mutta luultavasti he uskovat ihan aidosti olevansa jotain uskomattoman erikoisia tapauksia – joita he eivät tietenkään ole, vaan pelkkiä muotopuolia, jotka yrittävät saada jonkinlaista uskottavuutta jankuttamalla korruptoituneen akateemisen maailman pseodotieteellisiä gender-blender teorioita.
Esimerkiksi epämääräisesti transsukupuoliseksi itsensä määritelleen Kasperin puheet intersukupuolisuudesta ja sukupuolen määrittelemättömyydestä on vain tyhjällä käyvää feminististä jargonia, jossa akateemisen klikin itse keksimillä termeillä yritetään pyyhkiä pois biologiset ja lääketieteelliset tosiasiat. Wikipedia ei ole tieteellinen lähde, mutta sinne kirjoittavat lääketieteen ammattilaiset ovat todenneet yksimielisesti, että
Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden kehistyspoikkeama, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla sekä mies -että naistyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä geenimutaatio tai sukupuolikromosomien poikkeava määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen poikkeamat voivat johtaa intersukupuolisuustiloihin. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti.
Se fenotyyppiä koskeva havainto, että ihminen ei ole mies tai nainen, ei ole todiste aidosta kolmannesta sukupuolesta, vaan se on osoitus sairaudesta. Siksi puhe jostain sukupuolien moninaisuudesta on silkkaa postmodernia mielettömyyttä. Yle Watchin bloggaaja Mikko Ellilä totesikin fb-päivityksessään, että
Syy miksi Rakel Liekki oli tässä jaksossa niin tohkeissaan sukupuolen "moninaisuudesta", johtui Perussuomalaisten nuorten lippis-kampanjasta, jossa korostettiin miesten ja naisten sukupuolista eroa biologiselta pohjalta. Kampanja herätti välittömästi valtavaa peppukipuilua sukupuolisensitiivisissä valtavalemedioissa, etenkin Ylessä, Helsingin Sanomissa, Nyt-liitteessä ja Imagessa. Ohjelman asenteesta päätellen Rakel Liekki sai todennäköisesti pahimmat kilarit Persunuorten tiedotteen tästä lakonisesta kohdasta:
Jos inter- ja transsukupuolisia on väestöstä korkeintaan promille, niin se ei tietenkääan tarkoita sitä, että mies-nainen -jaottelu muuttuisi irrelevantiksi. Kaikki tietävät, että aina on ollut erilaisia syntymävikoja, kuten päästään yhteen kasvaneita kaksosia, down-lapsia, epilepsiaa, suulakihalkiota, verenvuototautia jne. Nämä ovat kuitenkin selkeästi poikkeuksia terveestä lapsesta ei joitain ominaisuuksia muiden joukossa, kuten sini- tai vihreäsilmäisyys.
Kuinka ollakaan, Liekin haastattelema Kasper samaisti intersukupuolisuuden merkityksettömänä pidettyyn silmien värin ominaisuuteen, mikä taitaa olla kovinkin suosittu virheargumentti Setan militanttien keskuudessa. Oman lahkonsa näkökulmasta Kasper piti myös sukupuolenkorjausta täysin normaalina toimeenpiteenä, jossa ei ole sinänsä mitään ongelmallisuutta. Ikävä kyllä tämä lähinnä toimittajien arkipuheeseen levittämä termi on lähemmässä tarkastelussa pelkkää orwellilaista uuspuhetta, sillä useimmista tapauksissa sukupuolielmissä ei ole mitään vikaa, jonka vuoksi niihin puuttuminen kirgurin veitsellä on mutiloimista, vaurioittamista, ei korjaamista. Etenkin transsukupuolisessa vika onkin päässä eikä sukupuolielimissä, joten genitaalien silpomisen sijaan pitäisi yrittää löytää parannus sukupuoli-identiteetin häiriintymiselle. Monesti tämä on mahdotonta pysyvien geneettisten ja hormonaalisten häiriötekijöiden vuoksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jää sairaan yksilön henkinen sopeuttaminen pysyvään epänormaaliuden tilaan.
Syy miksi Rakel Liekki oli tässä jaksossa niin tohkeissaan sukupuolen "moninaisuudesta", johtui Perussuomalaisten nuorten lippis-kampanjasta, jossa korostettiin miesten ja naisten sukupuolista eroa biologiselta pohjalta. Kampanja herätti välittömästi valtavaa peppukipuilua sukupuolisensitiivisissä valtavalemedioissa, etenkin Ylessä, Helsingin Sanomissa, Nyt-liitteessä ja Imagessa. Ohjelman asenteesta päätellen Rakel Liekki sai todennäköisesti pahimmat kilarit Persunuorten tiedotteen tästä lakonisesta kohdasta:
Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa.Onhan se selvää, että näin vastaansanomaton totuus synnytti sosiaalisten konstruktioiden parissa puuhastelevissa mädättelijöissä valtavat itkupotkuraivarit, kun maailma ei olekaan sellainen kuin sen haluaisi perversseissä tasa-arvounelmissa olevan. Hesari yritti oikein poliittisesti korrekteilla tiedemannekiineilla muuttaa mustan valkoiseksi, mutta tiedetoimittaja Marko Hamilo kuittasi fb-seinällään nopeasti tutkijoiden löylyn lyömät väitteet:
Onpa taas taattua Hesaria tämä. Yksilön sukupuolen _ja sukupuoli-identiteetin_ määräytyminen kromosomin perusteella ei ollut perusnuorten pointtina vaan se, että ihminen kuuluu niihin lajeihin, jotka a) lisääntyvät sukupuolisesti ja b) näitä sukupuolia on kaksi ja c) ne eivät vaihdu yksilönkehityksen aikana eikä niitä määrää esimerkiksi lämpötila. Ihmisen kohdalla edes kielellisten käytäntöjen muuttaminen ei muuttaisi tosiasiaa, meillä on kaksi sukupuolta, piste.Samainen tiedetoimittaja upotti Facebookissa 26.2.2016 sisäsiistiksi opetetun toimittaja Markus Leikolan Imagessa ilmestyneen kolumnin retoriset valheet:
Markus Leikola: "Mutta leikitään vielä lopuksi, että luonto todella säätäisi asiat jollakin deterministisellä tavalla geenien pohjalta ja todellakin yhdenlaista geenikokoelmaa kantavalla ei saisi olla mitään erioikeuksia tai etuja toisenlaiseen geenikokoelmaan nähden. Silloinhan myös ihonväriin, rotuun tai muuhun vastaavaan perustuva kiintiöinti tulisi kieltää. Esimerkiksi toimeentuloturvan suuruuden tulisi olla kaikille samanlaista. On vain erigeenisiä ihmisiä. Ovatkohan perussuomalaiset nuoret tietoisia siitä, minkä Pandoran lippaan ovat tulleet avanneeksi vedotessaan geeneihin?"
Onkohan Markus Leikola ymmärtänyt, että perussuomalaiset eivät ole rasisteja eivätkä seksistejä. Jos todella sukupuolia on epälukuinen määrä eikä rotuja ole olemassa, kuten meille nyt on kerrottu, vastoin ilmeisiä biologisia tosiseikkoja, niin sittenhän putoaa myös pohja pois sekä siltä ajatukselta, että olisi mitään havaittavissa olevaa syrjintää, koska ei olisi mitään ryhmiä, joiden edustajia voisi suosia tai syrjiä, eikä näin ollen mikään, mitä havaitsemme, voisi olla syrjintää tai rasismia. Toisaalta positiivinen syrjintä menettäisi myös perustan, koska emme voisi määritellä sitä mitenkään.
Tästä ei enää puutu kuin perussuomalaisten kampanja sen puolesta, että 2+2=4, että Maa kiertää Aurinkoa ja että Kuu ei ole juustoa. Eiköhän edistyneistö löydä niistäkin pöyristymisen aihetta ja todistaa matematiikan, astronomian ja elintarviketieteen professorien voimalla, että kaksi plus kaksi on viisi, että Maa on kaiken keskipiste ja että Kuu on emmentalia.
Persunuorten synnyttämä mediajulkisuus oli jälleen kerran näyte siitä, kuinka idealisminsa vangiksi jäänyt tärähtäneistö ei ole erkaantunut vain ns. tavallisesta kansasta, vaan myös itsestään selvistä tieteellisistä totuuksista. Täältä käsin on vaikea arvioida Rakel Liekin luonnontieteellistä tai edes yhteiskuntatieteellistä kompetenssiä, mutta meistä luku- ja kirjoitustaitoisista hän näyttää vain pelkältä perässähiihtäjiltä, jonka momentum meni jo, sillä nykyinen kulttuurihegemonia on vaihtumassa ja hänen toistamansa viralliset totuudet ovat olleet jo aikaa sitten so last season.
Annetaan loppukevennykseksi vielä puheenvuoro Mikko Ellilälle, jonka karnevalistinen näkemys vallitsevasta homofobia-keskustelusta kääntää asetelmat iloisesti päälaelleen:
Annetaan loppukevennykseksi vielä puheenvuoro Mikko Ellilälle, jonka karnevalistinen näkemys vallitsevasta homofobia-keskustelusta kääntää asetelmat iloisesti päälaelleen:
Olen joskus ajatellut myös sitä, että jos homofobia johtuu aina kaappihomoudesta, silloinhan homofobia on nimenomaan homojen oma ongelma, eikä kukaan hetero ole homofoobikko.
