Keskustellaanko Kiinassa tai Japanissa vihapuheesta? Tuskin, sillä sellaisen vatvomiseen ei ole niissä tarvetta, toisin kuin "moniarvoisissa" pakkomonikulttuuria syöttävissä liberaalidemokraattisissa yhteiskunnissa.
Vain kulttuuri-geneettisellä immuunikadolla infektoitu länsi on kykenemätön tunnistamaan kansojensa etua, jonka vuoksi monet kansalaiset pitävät omaa intressiä ajavia muukalaisia samaan sisäryhmään kuuluvina ihmisinä. Terveenä säilyneet yhteiskunnan solut tietenkin vastustavat muukalaisinvaasiota, mutta sairastunut hallintokeskus ei anna niiden toimia vapaasti. Pitääkseen luhistuvan järjestelmän koossa, keskusjohto yrittää tukahduttamisella estää konfilktien syntymistä vieraiden syöpäsolujen ja sen omien terveiden solujen välillä. Toisin sanoen tarkoituksella luotu monikulttuurinen yhteiskunta sisältää jo sisäsyntyisesti väistämättömän konflikin eri ainesten välillä.
Vain kulttuuri-geneettisellä immuunikadolla infektoitu länsi on kykenemätön tunnistamaan kansojensa etua, jonka vuoksi monet kansalaiset pitävät omaa intressiä ajavia muukalaisia samaan sisäryhmään kuuluvina ihmisinä. Terveenä säilyneet yhteiskunnan solut tietenkin vastustavat muukalaisinvaasiota, mutta sairastunut hallintokeskus ei anna niiden toimia vapaasti. Pitääkseen luhistuvan järjestelmän koossa, keskusjohto yrittää tukahduttamisella estää konfilktien syntymistä vieraiden syöpäsolujen ja sen omien terveiden solujen välillä. Toisin sanoen tarkoituksella luotu monikulttuurinen yhteiskunta sisältää jo sisäsyntyisesti väistämättömän konflikin eri ainesten välillä.
Tyynnytelläkseen kiistämätöntä etnistä intressiristiriitaa monikulttuuriseksi julistautuneen valtion äänitorvi Yle otti tänään A-Teemassa keskustelunaiheeksi vihapuheen. Establishmentti laskelmoi, että kun toinen osapuoli nujerretaan, konfliktin mahdollisuus vähenee ja monikulttuurinen syöpä saa edetä rauhassa. Koska virallinen Suomi ei voi sanoa kunniakansalaisiksi korotetuista kehitysmaiden muukalaisista ja heidän täällä olostaan mitään kriittistä, täytyy verbaaliset aseet riisua kansallismielisiltä suomalaisilta. Tämän vuoksi sertifioitu vihapuhe™ ei tarkoita oikeastaan muuta kuin puhetta, josta eliitti ei satu pitämään. Käsite on vain yhteen suuntaan politisoitunut, vaikka näennäisen tasapuolisuuden nimissä sillä yritetäänkin tarkoittaa kaikkea lähinnä netistä löytyyvää vihaista puhetta.
Viralliselle julkisuudelle vihaisesta puheesta tuli ongelma vasta sitten, kun kansa alkoi verkossa ilmaista tyytymättömyyttään poliittiselle korrektiudelle ja kolmannen maailman invaasiolle. Käsitteenä "vihapuhe" ei ole suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin oma tuote, vaan eräät mielipidevaikuttajat ovat lainanneet sen sellaisenaan Yhdysvalloista. Sanottakoon se tässä vielä kerran: vihapuhe on vasemmistojuutalaisten kulttuurimarxilaisten Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoissa kehittämä orwellilainen käsite, jonka tarkoitus on riistää viimeisetkin rauhanomaiset ja demokraattiset keinot vastustaa värillisten invaasiota ja ääriliberaalia kulttuurimädätystä.
Yle TV 1:n vihapuhe-ilta ei tarjonnut mitään uutta aiheesta, josta on keskusteltu eri nimillä monta kertaa aiemmin. Totta kai keskustelijoiden kokoonpano studiossa oli jälleen kerran valittu siten, että ylivoimainen enemmistö, ohjelman vetäjät Annika Damström ja Markus Liimatainen mukaan lukien, koostui monikulttuuria kannattavista henkilöistä. Asia selviää vilkaisemalla ohjelmaa petaavasta Yle uutisten verkkosivujen jutusta Vihapuhetta vai sananvapautta? Tässä ovat A-teeman keskustelijat.
Kliseisesti käsikirjoitettu ohjelma kävi heti rynnäköllä monikultturismin vastustajien päälle, joka olikin helppoa, koska heitä ei ollut ohjelmaan kutsuttu. Aivan aluksi luvattomassa tanssibileessä kuolleen Hanna Ruaxin isä Yrjö Timonen halusi osoittaa kyynelehtimisellään, kuinka pahoja ihmisiä roturutsan ja pakkomonikulttuurin vastustajat ovat. Sitten ääneen päästettiin musta Miss Helsinki Sephora Ikalaba, joka kertoi saamastaan ikävän raflaavasta kansalaispalautteesta. Kiinnittämällä huomion vähemmän viehättävän missiin saamiin törkyviesteihin, katsojalle tuli tuskin pöyristykseltään mieleen, että kaiken tämän alkusyytä oli missikisan raati, joka valitsi voittajan poliittisesta eikä esteettisestä syystä.
Tuttuun tapaan studioyleisön joukosta haastateltiin entistä tamperelaista skinheadia, joka uudestisyntyneenä suvaitsevaisena opportunistina tarjosi keittiöpsykologisia selityksiä sille miksi kansallismielisyys on joka suhteessa paha ja tuomittava asia.
Seuraavaksi studioon marssitettiin yllätysvieräs, nuori mies Antti Palola, joka oli kääntynyt suvaitsevaiseksi monikultturistiksi kuunneltuaan somali Abdirihim "Husu" Husseinin radio-ohjelmia, joissa nakerretaan systemaattisesti suomalaisten etnistä yhtenäisyyttä. Palolan mukaan se, että "yksikään maahanmuuttaja ei ole vienyt häneltä naista eikä työpaikkaa" oikeuttaa massamaahanmuuton. Tosiasiassa satojen tuhansien kehitysmaalaisten jatkuva virta tulee vaikuttamaan matemaattisella varmuudella siihen, että rajallinen määrä työpaikkoja ja parisuhdekumppaineita tulee päätymään muille kuin suomalaisille. Individualistista managerointi-ideologiaa tietämättään propagoivalle Palolalle tämä ei merkitse luultavasti mitään, sillä hän kannattaa yhteiskuntaa, jossa on vain keskenään itsekkäästi kilpailevia yksilöitä. Toisaalta kyse saattaa olla kansalaisesta, joka mukaavuudenhalunsa ja pelkuuruutensa vuoksi on luopunut suomalaisuuden puolustamisesta, sillä näin häntä ei ainakaan pidettäisi julkisuudessa rasistina! Tällaiselle ihmistyypille kansakunnan etninen itsetuho on paljon pienempi paha kuin isänmaan kutsuun vastaaminen ja sen vuoksi rasistiksi leimautuminen.
Helsingin Sanomien Nyt-liite ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen, kun monikulttuurille hyödyllinen idiootti tarjosi kädestä pitäen valmiiksi pureskeltua suomalaisuuden solvausta. Nyt-liitteen jutussa Tämä tapahtui Ylen A-illassa: Antti, 19, hylkäsi vihan, koska asiat ovatkin "oma syy", soitimme pahamaineinen multikulti-feministi Jutta Sarhimaa ei ole pysyä housuhameessaan, kun joku pikkukylän poika oli kääntynyt virallisen aatteen tukijaksi Ylen propagandanohjelman ansiosta. Tämä jos mikä lisää toimittajien narsismia, kun he näkevät suoran todisteen, että hyväksyntää kaipaavia nuoria voidaan käännyttää vaikka mihin tahansa idiotismiin.
Kansanedustajista studiossa oli paikalla vihreiden Emma Kari ja perussuomalaisten Sampo Terho. Koska puheaikaa oli vain rajatusti, Karin kommentit kuulostivat lähes järjellistä, sillä hän ei ehtinyt laukoa suustaan tunnetuimpia päättömyyksiään. Sampo Terho esiintyi puolestaan maltillisesti ja sovittelevasti, luultavasti siksi, että tulossa on kunta- ja puheenjohtajavaalit.
Kliseisesti käsikirjoitettu ohjelma kävi heti rynnäköllä monikultturismin vastustajien päälle, joka olikin helppoa, koska heitä ei ollut ohjelmaan kutsuttu. Aivan aluksi luvattomassa tanssibileessä kuolleen Hanna Ruaxin isä Yrjö Timonen halusi osoittaa kyynelehtimisellään, kuinka pahoja ihmisiä roturutsan ja pakkomonikulttuurin vastustajat ovat. Sitten ääneen päästettiin musta Miss Helsinki Sephora Ikalaba, joka kertoi saamastaan ikävän raflaavasta kansalaispalautteesta. Kiinnittämällä huomion vähemmän viehättävän missiin saamiin törkyviesteihin, katsojalle tuli tuskin pöyristykseltään mieleen, että kaiken tämän alkusyytä oli missikisan raati, joka valitsi voittajan poliittisesta eikä esteettisestä syystä.
Tuttuun tapaan studioyleisön joukosta haastateltiin entistä tamperelaista skinheadia, joka uudestisyntyneenä suvaitsevaisena opportunistina tarjosi keittiöpsykologisia selityksiä sille miksi kansallismielisyys on joka suhteessa paha ja tuomittava asia.
Seuraavaksi studioon marssitettiin yllätysvieräs, nuori mies Antti Palola, joka oli kääntynyt suvaitsevaiseksi monikultturistiksi kuunneltuaan somali Abdirihim "Husu" Husseinin radio-ohjelmia, joissa nakerretaan systemaattisesti suomalaisten etnistä yhtenäisyyttä. Palolan mukaan se, että "yksikään maahanmuuttaja ei ole vienyt häneltä naista eikä työpaikkaa" oikeuttaa massamaahanmuuton. Tosiasiassa satojen tuhansien kehitysmaalaisten jatkuva virta tulee vaikuttamaan matemaattisella varmuudella siihen, että rajallinen määrä työpaikkoja ja parisuhdekumppaineita tulee päätymään muille kuin suomalaisille. Individualistista managerointi-ideologiaa tietämättään propagoivalle Palolalle tämä ei merkitse luultavasti mitään, sillä hän kannattaa yhteiskuntaa, jossa on vain keskenään itsekkäästi kilpailevia yksilöitä. Toisaalta kyse saattaa olla kansalaisesta, joka mukaavuudenhalunsa ja pelkuuruutensa vuoksi on luopunut suomalaisuuden puolustamisesta, sillä näin häntä ei ainakaan pidettäisi julkisuudessa rasistina! Tällaiselle ihmistyypille kansakunnan etninen itsetuho on paljon pienempi paha kuin isänmaan kutsuun vastaaminen ja sen vuoksi rasistiksi leimautuminen.
Helsingin Sanomien Nyt-liite ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen, kun monikulttuurille hyödyllinen idiootti tarjosi kädestä pitäen valmiiksi pureskeltua suomalaisuuden solvausta. Nyt-liitteen jutussa Tämä tapahtui Ylen A-illassa: Antti, 19, hylkäsi vihan, koska asiat ovatkin "oma syy", soitimme pahamaineinen multikulti-feministi Jutta Sarhimaa ei ole pysyä housuhameessaan, kun joku pikkukylän poika oli kääntynyt virallisen aatteen tukijaksi Ylen propagandanohjelman ansiosta. Tämä jos mikä lisää toimittajien narsismia, kun he näkevät suoran todisteen, että hyväksyntää kaipaavia nuoria voidaan käännyttää vaikka mihin tahansa idiotismiin.
Kansanedustajista studiossa oli paikalla vihreiden Emma Kari ja perussuomalaisten Sampo Terho. Koska puheaikaa oli vain rajatusti, Karin kommentit kuulostivat lähes järjellistä, sillä hän ei ehtinyt laukoa suustaan tunnetuimpia päättömyyksiään. Sampo Terho esiintyi puolestaan maltillisesti ja sovittelevasti, luultavasti siksi, että tulossa on kunta- ja puheenjohtajavaalit.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kannatti virkansa puolesta kansalaisten itsesensuuria samoin kuin Yle uutisten sometoimittaja (sic) Sami Koivisto, joka esitteli kolme keinoa, joilla kansalainen voi tukkia oman suunsa verkossa. Asiantuntijuutta edustanut professori Vilma Luoma-aho korosti puolestaan vihapuheen psykologista puolta. Yhtenä hänen viestinään oli, että kunhan "viha" vain saataisiin jotenkin neutralisoitua, niin se poistaisi suuren osa ongelmista ikään kuin viha sinänsä olisi joku selitys eikä oire yhteiskunnallisista virheistä.
Yllättäen kaikkein järkevintä ja kyseenalaistavinta näkemystä vihapuheesta edusti antinationalistina tunnettu Jarkko Tontti, joka vaikuttaa vasemmalle kallellaan olevassa sananvapausjärjestö PEN:ssä. Hän kannatti tiukinta sananvapaustulkintaa ja vaati ihmisiä kasvattamaan nahkaansa netissä vellovalle keskustelulle. Tontin järkähtämätön sananvapauslinja erottaa hänet selvästi liberaaleina esiintyvistä vasemmistolaisista, jotka eri tekosyitä hyväksi käyttäen yrittävät kriminalisoida poliittisten vastustajien argumentit. Tässä hän moitti erityisesti Emma Karia, joka haluaa rajoittaa perussuomalaisia tuomasta esiin mielipiteitä, jotka ovat vastenmielisiä vihreille.
Lopuksi keskustelu siirtyi rasismista jankkaamiseen, joka paljastikin hyvin, mikä tässä vihapuheessa eniten establishmenttia kiristää.
