TAVALLINEN TIISTAI YLE-TV:SSÄ: JANKUTUSTA RASISMISTA, ÄÄNESSÄ TEEMU MÄKI, RONJA SALMI, SARA CHAFAK...

Yleisradion ohjelmapolitiikasta vellova kohu ei ota laantuakseen. Viimeksi tänään yhtiön hallintoneuvoston perussuomalaiset jäsenet Olli Immonen, Leena Meri, Jari Ronkainen ja Jussi Wihonen vaativat Yleltä selvitystä sensuurikohusta. Taustalla on tuotantopäällikkö Rakel Liekin äärivasemmistolaiset kolumnistivalinnat ja kirjoitusten sensurointi. 

Yle on jättänyt julkaisematta ainakin kolumnistien Janne Saarikiven, Sanna Ukkolan, Jari Ehnroothin ja Rajkumar Sabanadesanin kirjoituksia. Perussuomalaisten pinna paloi vasta kun historioitsija Teemu Keskisarjan Talvisotaan 1939-40 liittynyt kolumni reputettiin vain siksi, että tekstissä mainittiin tuon ajan normaalikäytössä ollut sana ryssä. Keskisarja kirjoittaa tapauksesta viimeisimmässä Ilta-Sanomien kolumnissaan Historioitsija ryssi hommansa Yleisradiossa käyttämällä ryssä-sanaa.

Olisi turha kuvitella, että Ylen punaväriliputus näkyisi vain verkkosivuilla ja Yle Radio 1:ssä kuultavissa kolumneissa. Massoille suunnattu  raskaan sarjan yksipuolinen propaganda näkyy parhaiten Ylen tv-kanavilla. Ei tarvitse kuin katsoa tämän päivän tiistain tärpit Ylen kolmelta televisiokanavalta, niin tietää, mikä porukka "meidän kaikkien suomalaisten ohjelmakanavaa" hallitsee:


TV1, tiistai 19.5.2020 klo 21.33, Perjantai-dokkari: Kuka saa olla kaunis? 

Miss Suomet Alina Voronkova, Sara Chafak ja Lola Odusoga kertovat, minkälaista rasismia ja vihaa he ovat saaneet niskaansa. Miten sen kanssa voi elää? Ohjaus Ami Assulin. HD ohjelmatekstitys (suom). Linkki ohjelmaan.

Suomeen pääseet kiittämättömät naikkoset eivät osaa muuta kuin narista olemattomasta rasismista. Dokumentin ilmiselvä tarkoitus on syyllistää perusteetta suomalaisia ja uhriuttaa muukalaisia. Sitä paitsi ei ole mitään "rasismia" siten kuin itseinhoiset tasa-arvouskovaiset asian olkiukkona esittävät –  on vain ihmisiä väärässä paikassa.


TV2, tiistai 19.5.2020 klo 21.00 Mitä mietit, Ronja Salmi?

Kausi 3, 10/10. Mistä puhumme, kun puhumme sukupuolesta? Mitä sukupuoli merkitsee ihmiselle, joka on pohtinut omaa sukupuoli-identiteettiään enemmän? Minkälainen kokemus sukupuolenkorjausprosessi on? Ronja vierailee Janne Naakan ja Valtteri Sandbergin luona ja juttelee somevaikuttajien kanssa stereotyyppisestä mies- ja naiskuvasta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan. 

Sukupuolivärkkien räplääminen muodossa jos toisessa selvästi kiinnostaa medialemmikki Ronja Salmea. Ohjelma kuvaa hyvin jo maatumistilassa olevan länsimaisen "nykykulttuurin" kiinnostuksen kohteita. Vaikka rotumuukalaiset miehittävät maata ilman aseita ja valtion taloustilanne on kohta puolin konkurssin partaalla, aina löytyy itsensä edistyksellisten etujoukoksi nostanut porukka, jonka mielestä pissavehkeet ovat mielivaltaisesti vaihdettavissa kuten mielisairas joka uskoo olevansa välillä Napoleon. Ylen ohjelmapolitiikasta vastaavien mielestä vaihdettavaa jalkoväliasiaa ei vain voi jättää kertomatta kerta toisensa jälkeen. 

TV2, tiistai 19.5.2020 klo 21.30, Äidit puuhaavat pornoa (16)

3/3. Kuvaukset ovat käynnistymässä, mutta kuvauspaikan ja näyttelijöiden löytäminen osoittautuu hankalaksi. Eroottisten elokuvien ohjaaja Erika Lust on saapunut naisten tueksi. Miten valmis elokuva otetaan vastaan? HD 47 min. Linkki ohjelmaan. 

Tällaistakin tehdään ja näytetään vielä televisiossa. Moralismi sikseen, eniten tässä häiritsee Iso-Britannian rodunsekoituksen ja monirotuisuuden ennennäkemätön eteneminen. Ohjelman niin sanottua tiedostavaa pornoa puuhavista futisäideistä puolet näyttää olevan ulkoeurooppalaisia. Mitä taas tulee feministiseen pornoon, kyseessä täytyy olla oksymoroni; siis vähän sama kuin feministinen huumori – ei naurata, ei kiihota.

Yle Teema, tiistai 19-5.2020 klo 20.00, Marcel Duchamp ja mahdollisuuksien taide

Ranskalainen Marcel Duchamp oli yksi 1900-luvun alun merkittävimmistä modernismia edustaneista taiteilijoista. Dokumentti selvittää, kuinka Duchampin vallankumoukselliset ideat muovasivat käsitystä estetiikasta, taiteesta ja kulttuurista ja kuinka hänen työnsä loi suuntaviivoja 2000-luvun taiteelle. T: Electrolift Creative/ZDF/Arte, Yhdysvallat. HD 55 min

Tämän ohjelman lähettämisessä ei ole sikäli mitään kummallista: Yle vain noudattaa hegemonista rappioliberaali taidekäsistystä. Tosin jos Ylellä olisi halua ja rohkeutta esitellä vastavirtaan kulkevia taiteilijoita, se ei etsisi niitä kuluneiden modernistien keskuudesta. 

Yle Teema, tiistai 19.5.2020 klo 21.01, Historia: Australia värikuvissa

3/4. Maahanmuuttajien Australia. Toisen maailmansodan jälkeen Australia avasi ovensa maahanmuuttajille, ja lisääntynyt työvoima kohensi maan taloutta. Alkuperäisasukkaat sen sijaan joutuivat kärsimään julman rasistisista teoista. T: Arrow Media/Stranger than Fiction Films/SBS, Australia HD ohjelmatekstitys (suomi) 48 min. Linkki ohjelmaan.

Rasismi siellä, Ylen punavetelä täällä. Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuri näkyy tässä rainassa suoranaisena kouluesimerkkinä: kaikista valkoisten asuttamista maista halutaan antaa kielteinen yleisarvosana, mikäli niissä on harjoitettu vähänkin populaatiogeneettistä itsesuojelua. Tarinaan kuuluu, että vain valkoiset voivat olla rasisteja so. "pahoja", muun rotuisille ns. rikkaamman kulttuurin edustajille on varattu sen sijaan pyhimysmäisen "uhrin" rooli.

Yle Teema, 19.5.2020 klo 21.50 Timanttinen keikka

Suomiräpin konkari Asa esiintyy bändinsä kanssa G-Livelabin Timanttisella keikalla ja esittää kappaleita vuosien varrella. Groovavan keikan ohella Asa jakaa Sami Kuoppamäelle filosofisia näkemyksiään sanojen merkityksestä, luonnosta sekä yhdessä tekemisen tärkeydestä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 60 min. Linkki ohjelmaan.

Kun nykypäivänä televisiossa esitetään aikamme nuorisomusiikkia, kyse on lähes poikkeuksetta (((suurten kansainvälisten levyhtiöiden))) promotoimasta monikulttuurisesta rap-"musiikista". Vaikka huomattava osa nuorisosta ymmärrettävästi vierastaa afroamerikkalaista puhelaulua, Ylessä uskotaan itsepintaisesti toiston voimaan. Siellä nimittäin tiedetään, että joillekin junttimainen trendikkyyden houkutus on niin suuri, että he retkahtavat jatkuvassa mediapommituksessa niinkin primitiiviseen mölyyn kuin rap. Silti on vaikea kuvitella, mitä terve nuori valkoinen nuori (puhumattakaan aikuisesta) saa irti näin yksinkertaisen monotonisesta jollotuksesta, jota lahjattomat "artistit" esittävät vähämielisesti elehtien.

Yle Teema, 19.5.2020m klo 22.50 Uusi Kino: Pakolaiskeskusteluja (12) 

Teemu Mäen dokumenttielokuva pakolaisuudesta ja muukalaisvihasta Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa. Elokuvassa haastatellaan kolmea irakilaispakolaista, jotka odottavat turvapaikkapäätöstä. Lisäksi dokumentissa ovat lähteinä pakolaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevät kirjoitukset, puheet, keskustelut ja Suomen valtion ja EU:n viralliset tilastot. T: Greenlit Productions, 2020. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 33 min. Linkki ohjelmaan. 

Minkälainen puheenvuoro pitäisi antaa kissan päälle masturboineelle eläinrääkkääjälle, julkikommunistille ja rappiotaidefriikille televisiossa? Jos tv-katsojat saisivat äänestää, pervotaitelija Teemu Mäen näkemyksiä eli 2000-luvun kommunistipropagandaa ei nähtäisi ollenkaan. Ylessä sen sijaan ollaan mielissään Teemu Mäen puuhasteluista ja siksi tänään nähdään juuri niin mustavalkoisen moralistinen dokumentti kuin kulttuurimarxilaiselta punamädättäjältä voidaan odottaakin.

Dokumenttielokuva on tekijänsä näköinen. Uuden ajan "tieteellistä kommunismia" ohjelmassa edustavat EU:n tuottamat tendenssitutkimukset ja tilastot, joiden mukaan maahanmuutto ja pakolaisuus ovat kokonaistaloudellisesti hyödyllisiä Euroopalle (sittemmin tämä hokema on lakaistu maton alle). EU:n harhaanjohtavien taloustilastojen esille ottaminen dokumentissa on sikäli erikoista, koska näin kommunistinen ohjaaja tulee kannattaneeksi globalistien suosimaa "argumenttia" elintasopakolaisten taloudellisesta hyödystä kapitalistiselle järjestelmälle (joka ei edes pidä paikkaansa).
 
Räikeimmästä päästä valittujen maahanmuuttokriittisten nettikirjoituksia lukee puolestaan joku näyttelijä pää punaisena, jolloin argumenteista tulee sivuseikka ja katsoja kiinniittää huomion pelkkään "irrationaalisen vihan" ilmaisuun. 

Muslimit ja turvapaikkaturistit saavat esittää oman asiansa rauhallisesti ymmärtäväisten jatkokysymysten saattamina. Selostajana toimiva Teemu Mäki lukee rauhallisella äänellä muslimien ja rotumuukalaisten historiallisista saavutuksista. Kuvituksena käytetään kuvia kärsivistä turvapaikanhakijoista ja hakaristilippuja kantavista suomalaisista.

Ohjelman päälleliimattu tarkoitus on antaa maahanmuuttokysymyksessä molemmille "rintamille" tasapuolinen mahdollisuus puheenvuoroihinsa ja lisätä näin molemminpuolista "ymmärrystä". Tosiasiassa ohjelma on rakennettu siten, että takarivin Taavollekin syntyy se ainoa mahdollinen käsitys ketkä ovat "hyviä" ja ketkä "pahoja". 

Ylipäätään koko vuoropuhelu maahanmuutosta on harhaanjohtamista. Siinä vaiheessa kun muukalaisinvaasion estämisen mielekkyys tulee edes keskustelunaiheeksi, on kansakunnassa jo tapahtunut jokin peruuttamaton nyrjähdys; luopuminen maailman viisaimmasta ajatuksesta, jonka viisaat bramiinit tiesivät Intiassa tuhansia vuosia sitten kunnes tuo viisaus katosi, väestö sekoittui ja kulttuuri tuhoutui. Siinähän keskustelette luhistetuilla jättiläisen harteilla.

Teemu Mäkeä ei kiinnosta luonnonsuojelu, vaan
kommunismi taikauskoisine tasa-arvouskontoineen.

ENSIMMÄISEN MAAILMAN NÄENNÄISONGELMIA JA HÖLMÖJÄ KIELIVALINTOJA

Yle TV1 maanantai 18.9.2017 klo 21:00, A-studio  

Tiittelit uusiksi. Juristi vai lakimies? Mies-pääte joutui boikottiin. Vieraina kielentutkija Mila Engelberg ja jornalistiikan vieralleva professori Jussi Pullinen. Konkarityöntekijä haussa! Millainen ura voi olla vielä edessä yli viisikymppisenä? Juontajana Sari Huovinen. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Pari päivää sitten Aamulehti ilmoitti pääkirjoitussivullaan ottavansa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit lehtijutuissaan. Kansan enemmistön elämästä vieraantuneet tamperelaisaviisin punavihreät toimittajat yrittävät linjanvedollaan saada muun median mukaan taikauskoiseen tasa-arvomaniaan. Ylessä reagoitiin Aamulehden päänavaukseen nopeasti kun yhtiön suomenruotsalainen vastaava päätoimittaja Marit af Björkesten ilmoitti että  "neutraalimpaan kielenkäyttöön siirtymisestä keskustellaan ensi viikolla". Uutisessa Sukupuolineutraalia kielenkäyttöä pohditaan myös Yleisradiossa – Päätoimittaja: "Kieli ohjaa ajattelua" af Björkesten todistaa olevansa kulttuurimaxilainen dekonstruktionisti:

– On tärkeä huomio, että kieli ohjaa ajattelua. Meidän toimittajien on tarkkailtava kielenkäyttöämme ja sanavalintojamme, koska se vaikuttaa siihen, minkälaista kuvaa me maailmasta rakennamme, Marit af Björkesten toteaa.

Punavihreät toimittajat ovat sairaalloisen kiinnostuneita valtarakenteista, koska he haluavat muokata ne mieleisekseen. Kyse on häikäilemättömästä vallanhalusta, joka naamioidaan "hyvien" asioiden kuten tasa-arvon ajamiseen. Pohjimmiltaan "sukupuolittuneen" kielen käytön kritiikissä (vrt. Frankfurtin koulukunnan Kriittinen teoria) kyse ei ole muusta kuin pienen sukupuolinarsistisen feministimafian ongelmasta, jonka Yle tuo Aamulehden avulla valtavirtaan. 

Orwellilaiseen uuskieleen siirtymistä kannattava Marit af Björkesten tulee lausunnollaan myöntäneeksi, että toimittajat rakentavat kielenkäytöllään kuvaa maailmasta. Punaisesta yliopistosta valmistuneet punavihreät toimittajat rakentavat sanavalinnoillaan oman ideologiansa mukaista maailmankuvaa, jolla ei useinkaan ole vastaavuutta todellisuuden kanssa. Millä oikeudella he sanelevat suomen kielen säännöt yli viidelle miljoonalle suomalaiselle? Yllättävää kyllä, jopa Ylen toimittaja Sanna Ukkola tuo kolumnissaan Aamulehden sanaroviot ilmi sukupuolineutraalin sanankäytön orwellilaisen ulottuvuuden:

Aamulehden toimittajat joutuvat vastaisuudessa kutsumaan lautamiehiä maallikkotuomareiksi ja palomiehiä pelastajiksi. Orwellin opit ovat syöpyneet tamperelaisjulkaisussa niin syvälle, että edes miesmalli- tai naisurheilija-sanoja ei sovi käyttää, ne kun eivät ole sukupuolineutraaleja.

Yleläisittäin harvinaisen raikas ja suorasanainen kolumni nostaa esille muutamia ongelmia, joita poliittisesti korrektin toimittajakunnan halu peukaloida kielenkäyttöä synnyttää:

Jotta kontrasti olisi mahdollisimman räikeä, sunnuntain Aamulehti tekee ison jutun “naispiispasta”, jossa hehkutetaan Irja Askolaa Suomen luterilaisen kirkon ensimmäiseksi ja ainoaksi naispiispaksi. Samaisen lehden kannessa kerrotaan poliiseja pakenevasta “asemiehestä”. Niinpä niin. Eli naiseutta saa käyttää määreenä, kun sitä käytetään positiivisessa yhteydessä ja mieheyttä negatiivisessa?  

(...) On ihan ok ja hyvä, että sanoja päivitetään. Mutta aloitteen pitäisi lähteä ammattikunnasta, ei toimitukselta, joka kieltää virallisten nimikkeiden käytön ja alkaa keksiä epäsanoja. On hyvin erikoista, että lehti kieltää toimittajiaan raportoimasta asioista niiden oikeilla nimillä. Sitä on vaikea pitää enää journalismina, se on kampanjointia.

Länsimaiden kulttuurin itseensä kyllästymisestä ja vanhuuden raihnaisuudesta kertoo sen lisääntyvä feminisoituminen samalla kun kulttuurin luoneet miehiset ideaalit on kastroitu. Koska veltostuttavan mukavuudenhaluisessa yhteiskunnassa ei ole enää oikeita tasa-arvo-ongelmia, niitä pyritään keksimään mitättömistä ja järjettömistä asioista, jotta yhteiskunnalliset puuhastelijat kokisivat itsensä tärkeiksi. 

Kun ongelmanratkaisuun keskittynyt eurooppalainen on saanut pääpiirteissään ratkaistua suuret hyvinvointiinsa liittyvät ongelma, eikä saa enää vastaavia ratkaistavakseen, hän menee vikasietotilaan ja muuttuu punaviherdemareita kannattavaksi henkiseksi ruotsalaiseksi. Ilman mahdollisuutta puuhailla oikeiden ongelmien parissa eurooppalainen ihminen alkaa kehitellä mitä kummallisempia näennäisongelmia kuten varallisuuden epätasaista jakautumista ylikansoittuneessa maailmassa, fallosentrisiä hegemoniateorioita ja sukupuolittuneen kielen dekonstruktiota. Siksi ei ole syytä ihmetellä, miksi osa länsimaisista ihmisistä odottaa jo kärsimättömänä puhdistavaa sotaa tai nälänhätää, siis aitoja elämän ja kuoleman peruskysymyksiä, jotta yhteiskunnan lellimien prinsessojen tyhjää käyvät suut menisivät vihdoinkin tukkoon.

Suomen valtiolla näyttää riittävän varaa ylläpitää merkityksettömiä tutkimusaloja, josta kertoo A-Studion vieraaksi saatu Helsingin yliopiston kielentutkija Mila Engelberg. Tavallinen kansalainen on oikeutettu kysymään, että mitä tieteellistä ja yhteiskunnallista lisäarvoa saadaan siitä, että ideologisesti motivoitunut marxilaisfeministi tutkii kolmenkymmenen vuoden ajan kielen "maskuliinisia rakenteita", ja tekee niistä itseään miellyttäviä normatiivisia toimenpidevaatimuksia.


Lisätty päivitys tiistaina 19.9.2017:

Yle se vaan jaksaa jankuttaa tasa-arvouskoaan, sillä sen verkkosivulla jatketaan myös tänään yksipuolista keskustelua kahden eri sukupuolen olemassaolon kieltävästä kielipelistä. Uutisessa Nainen voi olla kirvesmies, mutta mies ei suostu bingoemännäksi – tutkijoiden mielestä sukupuolineutraaliin suomeen on vielä matkaa ääneen pääsee aluksi eilisessä A-studiossa vieraillut kielentutkija Mila Engelberg. Hän päivittelee sitä, että Aamulehden aloittama propagandakampanja on herättynyt myös kielteisiä reaktoita.

Engelbergin lausunnot olivat yllättäen melko asiallisia, toisin kuin jälleen "asiantuntijaksi" pyydetty joka paikan femisosialistinen mielipideautomaatti Anu Koivunen. Miksi ihmeessä tätä kulttuurimaxilaista politirukkia haastatellaan lähes jokaisessa Ylen jutussa ja tv-keskustelussa, joissa aiheena on sukupuoli ja siirtolaispolitiikka? Mitä tiedollista auktoriteettia tällä tendenssitutkijalla on, että hänen suunvuorojaan pidetään ko. keskusteluissa välttämättöminä? Vai kutsutaanko Koivunen siksi, että Ylen toimittajissa on hänen vanhoja opiskelu- ja ryyppykavereita? Todennäköisintä kuitenkin lienee, että Ylessä Koivusen poliittisesti korrektit mielipiteet tunnetaan ja ne ovat juuri sellaisia, joilla indoktrinaatioon saadaan akateemista uskottavuutta:

Anu Koivusen mukaan suhtautuminen kielenkäyttöön paljastaa toimitusten omia arvoja. Aamulehden voimakas ulostulo pistää muutkin miettimään, pitäisikö asiaan ottaa kantaa. Ylessä asiaa käsitellään ensi viikolla. – Tätä kysymystä on pitkään puitu toimittajankoulutuksessa ja toimitusten ohjeissa, eli ei se uusi asia ole. Nyt on kiinnostavaa nähdä, miten päätoimittajat reagoivat.

Koivusella on harhainen käsitys toimittajista ikään kuin he olisivat fallokratiaa kannattavia sovinisteja. Tunnettu tosiasia on, että suurin osa toimittajista on punavihreitä, joiden arvomaailmaan kuuluu queer-teorian, pervoideologian ja rajattoman maahanmuuton tukeminen. Miksi Koivunen kuitenkin haluaa antaa ymmärtää, että toimittajat olisivat muka konservatiiveja? Miksi Koivunen haluaa valehdella?

Hän kuitenkin näkee merkkejä siitä, että nyt käytävä debatti ei ole täysin erillään oikeistopopulistisesta sananvapausargumentoinnista. – On tällainen populistinen kertomus, jossa kansamiehet tietävät, mitä kansa ajattelee. Siinä kertomuksessa on kahdenlaisia ihmisiä: miehiä ja naisia ja heillä miesten ja naisten töitä. Sitten nipot feministit elämälle vieraalla tavalla [tulikohan Koivusella eilen luettua Yle Watchia? toim. huom] tulevat kertomaan, mitä kansa saisi ajatella.

Uusmarxilaisena punavihreänä Koivunen ei malttanut olla sättimättä poliittista vihollistaan kun hän jälleen kerran sai tilaisuuden avata suunsa. Aidosti kriittinen tutkija kiinnittäisi huomion myös hegemoniseen vasemmistolaiseen sukupuolidiskurssiin, mutta sitähän Koivunen ei tee, koska tällöinen arvostelun kohteeksi tulisi hänen oman viiteryhmänsä tapa konstruoida todellisuutta. Poliittisesti motivoituneena laiskana ajattelijana Koivunen tyytyy rääpimään kliseisen olkiukon avulla vain "populistista kertomusta".

                                                          **************************

Suomalaisista koulutetuimmalla kansanosalla on selvästi kaikkein heikoin kansallinen itsetunto. Sukupuolesta riippumatta he ovat kympin tyttöjä, jotka ovat omaksuneet lastentarhasta yliopistoon jatkuneen internationalistisen indoktrinaation kyseenalaistamatta siitä mitään. Oman kulttuurin ja kielen väheksyntä on osa tätä oppimisprosessia. Se ilmenee ikävällä tavalla tuoreessa Ylen uutisessa Espoo ryhtyy maan ensimmäiseksi kolmikieliseksi kaupungiksi – Uusista tulijoista 70 prosenttia on vieraskielisiä:

Espoon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt uuden kaupunkistrategian, jossa linjataan tavoitteeksi englannin ottaminen kolmanneksi asiointikieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Espoosta on näin tulossa ensimmäinen suomalainen kaupunki, jonka kanssa voi "virallisesti" asioida kolmella kielellä.  

(...) Espoon uuteen kielilinjaukseen on kaksi pääsyytä: Espoon asukkaista 15 prosenttia on vieraskielisiä ja Espoo tavoittelee asemaa Suomen kansainvälisimpänä kaupunkina.

Suomi taitaa olla ainoa Euroopan maa, jossa madellaan tällä tavalla ulkomaalaisten edessä. Espoon päätös kertoo myötähävettävällä tavalla kunnallispoliitikkojen huonosta itsetunnosta ja naurettavan mielistelevästä vieraskoreudesta. Kaikissa muissa Euroopan maissa pidetään sentään tiukasti kiinni omasta kielestä, vaikka etnisyys, oma valuutta ja valtion rajat onkin jo kaapattu. Ei tarvitse kuin ajatella Pohjois-Suomea, jossa saamelaiset pitävät kynsin hampain kiinni äidinkielestään – eikä heillä ei ole jatkossakaan aikomusta jakaa tätä etuoikeuttaan muunkielisten kanssa.

Espoon kaupunginvaltuuston poikkeuksellinen päätös tulee johtamaan täysin absurdeihin tilanteisiin,  koska sen perusteella kaupungin kantasuomalaiselta henkilökunnalta voidaan vaatia hyvää englannin kielen osaamista, jottei ulkomaalaisten tarvitsisi opiskella kotoutumisen kannalta elintärkeää suomen kieltä.

Suomessa taisteltiin reilu sata vuotta sitten kovin ponnistuksin suomenkielisyyden puolesta yliopistossa ja julkisessa elämässä, mutta nyt näistä saavutuksista ollaan luopumassa vapaaehtoisesti vain siksi, että uusilta tulijoilta ei haluta vaatia suomen osaamista. Espoossa suorastaan riemuitaan siitä, että kaupunki on valmis luopumaan kotimaan kielistä, koska näin voidaan palvella paremmin kultaiseksi vasikaksi nostettua kansainvälisyyttä.  

Toinen pyhä lehmä on tietenkin talous, jolla Espoo yrittää perustella suomen kielen aseman suhteellista heikentämistä. Tämäkin peruste on kummallinen, koska muualla maailmassa työperäisiltäkin maahanmuuttajilta odotetaan paikallisen kielen hallintaa. Jo nyt maamme kaksikielisyys on tavattoman kallista, joten kolmannen kielen lisääminen vain kasvattaisi kustannuksia. Sitä paitsi Espoo on turhan optimistinen tulevien vieraskielisten työmoraalista ja siihen liittyvästä etnisestä tausta. Kaupunki uskoo kiinalaisiin, mutta on paljon todennäköisempää että tulijat ovat kognitiivisesti haasteellisia ja työrajoitteisia afrikkalaisia:

Määrällisesti vieraskielistä väestöä asuu eniten Helsingissä, 93 000 ihmistä. Espoossa on 42 000 vieraskielistä, mutta määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.

Nokian kultakauden jäljiltä Espoon kaupunginjohdolle on jäänyt usko, että maahanmuuttajat toisivat mukanaan verotuloja. Realistisesti katsottuna ulkomaalaisten määrän kaksinkertaistaminen tuskin lisää oikeiden huippuosaajien määrää, vaan tuo väki tullee koostumaan vaikeasti työllistyvistä afrikkalaisista, joita on jo nyt vaivavaksi asti pääkaupunkiseudulla. Koska Espoon tulevat "maahanmuuttajat" ovat melkoisella varmuudella enimmäkseen turvapaikkaelättejä, tulee heistä pelkkä menoero eikä bisnestä edistävä voimavara. 

Kun Espoon turvapaikkamuukalaisilta ei vaivauduta vaatimaan edes kohtalaista suomen kielen taitoa, he tulevat todennäköisesti eristäytymään omiin lähiögettoihinsa. Tämä taas lisää rikollisuutta ym. epäsosiaalisuutta, joka rasittaa sekä kaupungin että valtion taloutta. Tosin pitkällä tähtäimellä jo lähtökohtaisesti länsimaiseen yhteiskuntaan sopeutumattoman populaation segregaatio on suomalaisen etnisyyden säilymisen kannalta selvästi parempi skenaario kuin kantaväestöä bastardisoiva pakkointegraatio. Tässä mielessä Espoon päätös ei välttämättä ole täysin susi.

YLE KIILLOTTAA TILAUSTUTKIMUKSELLAAN TAAS OMAA KILPEÄÄN

Onneksi Ruben Stiller poistuu sentään kuvaruudusta,
vaikka radion puolella hänen nasaaliaan vielä kuullaankin.

Yleisradiolle on tullut tällä vuosikymmenellä tärkeäksi mainostaa omaa erinomaisuuttaan kuten aikoinaan sijoilleen sortuneella Neuvostoliitolla, joka laskevista talouskäyristä huolimatta jaksoi toistaa, kuinka sadot ja teollisuustuotanto ovat taas moninkertaistuneet viimeisen vuoden aikana. Mikäli Ylellä olisi aidosti kansansuosiota ja uskottavuutta takanaan, sen ei tarvitsisi kerran puolessa vuodessa toitottaa, kuinka kansa luottaa siihen kuin kommunistit Isä Aurinkoiseen.

Eilen Yle kertoi verkkosivuillaan itsestään tehdystä tutkimuksesta, jota se mainosti harhaanjohtavalla otsikolla Suomalaisten luottamus Yle Uutisiin on säilynyt. Tarkempi lukeminen paljastaa aivan jotain muuta:

Tutkimuksessa kysyttiin myös mielikuvaa Ylen uutistoiminnan riippumattomuudesta. Vastaajista 47 prosenttia arvioi Ylen uutiset riippumattomaksi. Viime lokakuussa tehdyssä tutkimuksessa Ylen uutisia piti riippumattomana 48 prosenttia vastaajista. Korkeimmillaan Yle Uutisten riippuumattomuusluku on vuosina 2013–2016 ollut 51 prosenttia.

Yleläisillä on kummallinen käsitys riippumattomuudesta tilanteessa, jossa jo vuosikausia yli puolet suomalaisista ei pidä valtiollista uutisjättiä riippumattomana. Arkijärjellä ajateltuna tulos ei kerro muusta kuin kansan luottamuksen vähäisyydestä Yle Uutisia kohtaan. 

Vaikka jutun linkissä kerrotaankin yleisesti Taloustutkimuksen tutkimus- ja otantamenetelmistä, saattaisi niiden tarkempi analyysi paljastaa painotuksen Yleä suosivaan yleisöön kuten kanavalle uskollisiin eläkeläisiin ja vaikutuksille alttiisiin varhaisteineihin. Varauksellinen asenne on perusteltua, koska viime vuosina on korostettu, että 20-39 vuotiaissa ollaan kaikkein kriittisimpiä valtamedioita kuten Yleä kohtaan, joten olisi mielenkiintoista tietää, kuinka tuo ikäryhmä on painottunut tässä tutkimuksessa.

Kriittiset 20-39 vuotiaat nuoret aikuiset ovat menettäneet uskonsa Yleen pitkälti siksi, että uutiskanava jättää tietoisesti kertomatta asioista, joita se pitää agendalleen haitallisina. Silti Yle Uutisilla on otsaa julistaa olevansa tasapuolinen uutistenvälittäjä, vaikka tuoreessa uutisessaan Päätoimittajat: Uutisoimatta jättäminen ei rajoita sananvapautta mediatalo vetoaa Päätoimittajien yhdistys PTY:n tiedotteeseen, jossa uutispimitystä pidetään sananvapauden linjan mukaisena! Hälyttävää tiedotetta parhain päin selittävässä uutisessa on se, että Ylen lisäksi uutispimentoa harjoittavaan kartelliin näyttää kuuluvan lähes koko Suomen valtamedian kenttä. 

Valtamedian päätoimittajat eivät pidä tärkeän uutisen kertomatta jättämistä epäsuorana valehteluna, vaikka on yleisesti tunnettua, että esimerkiksi todistajavalan antaja rinnastetaan valan rikkovaan valehtelijaan, mikäli hän jättää lausunnostaan jotain olennaista kertomatta. Jutussa haastateltu MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila antaa lausunnoillaan epäsuoran mandaatin myös Ylelle olla kertomatta arkaluontoisista asioista, vaikka lopuksi korostaakin "avoimuuden lisäämistä". Tämä myönnytys annetaan vain siksi, että valtamediat ovat säihkähtäneet haastajiksi tulleita "valemedioita" ja muita "vaihtoehtoisia faktoja" levittäviä tahoja.

Oman kilpensä kiillottamisesta huolimatta Ylen sisäiset ongelmat ovat vuotaneet väistämättä julkisuuteen näyttävien irtisanoutumisten vuoksi. Jokin aika sitten talosta lähti pitkäaikainen ajankohtaistoimittaja Susanne Päivärinta, jonka katkerasta erosta saimme lukea kaikista muista medialähteistä paitsi Ylestä. Viimeisenä lähtijänä Yle TV 1:ssä on ollut prinsessan herkkä Ruben Stiller, mutta kansallismielisten harmiksi demarisionisti jää levittämään myrkyllistä kulttuurimarxilaista propagandaansa radion puolelle. Näissä "dramaattisissa" eroissa mennään farssin puolelle silloin kun kolmas toimittaja alkaa puolustaa rakkikoiran lailla isäntäänsä Yleä. Näin on tehnyt toimittaja Sanna Ukkola tuoreessa Facebook-päivityksessään:

Yle kohu: lupasin ja vannoin itselleni, että en sotkeudu tähän vyyhtiin. Kuitenkin Ylen uutis- ja ajankohtaispuolella vuosia työskennelleenä en voi vaan olla hiljaa. En tunnista työpaikkaani tästä kohusta, joka nyt uutisoidaan. Itse asiassa minulla on mennyt luottamus aika pitkälti koko mediaan, joka uutisoi vain ja ainoastaan kriitikoiden kautta, ei edes yritä kysyä meiltä muilta. Yhtäkkiä yhden tai kahden ihmisen kritiikistä tulee narratiivi, kun todellisuus Ylellä työskennelleenä on ihan jotain muuta. Nyt media päästää ääneen ihmiset, jotka ovat saaneet Yleltä potkut, joiden ohjelmat on lopetettu, joilla on muita syitä vihata Yleä. Ja näiden ihmisten perusteella tehdään päätelmiä koko Ylestä. Se ei ole oikein eikä se ole reilua. Nämä samat ihmiset pääsevät esiintymään sananvapauden sankareina, kun todellisuus on kuitenkin ihan jotain muuta.

Päivityksen kommentit ovat myös hilpeää luettavaa, mutta kenties vielä huvittavampaa on tulossa, kun Ylestä aiemmin irtisanoutuneet  punavihreät toimittajat (muitahan siellä ei oikeastaan ole) Salla Vuorikoski, Jussi Eronen ja Jarno Liski ovat julkaisemassa kostokirjaa Ylegate yhtiön johtoa vastaan. Kärhämän voi kiteyttää siihen, että uutisten ja ajankohtaisohjelmien sisällöstä vastaava punavihreä toimittajakunta on joutunut tukkanuottasille kepu-kokoomuslaisen johdon kanssa. 

Uutisten seuraajien kannalta kyse on vain myrskystä vesilasissa, sillä olkoon riidan syy ja lopputulos mikä tahansa, uutiset tulevat jatkossakin olemaan suomalaisvihamielistä punavihreää propagandaa. Siis niin kauan, kunnes Yle lakkaa palkkaamasta toimittajakoulujen punavihreitä maailmanpahentajia, jotka ovat tulleet alalle vain ajaakseen ideologiaansa.

YLE PAISUTTELEE ASIOITA POLIITTISIN MOTIIVEIN, TOISAALLA SE TAAS PIMITTÄÄ UUTISIA

Medialukutaitoisille kansalaisille, jotka seuraavat myös Yle Watch -blogia, Yleisradion uutistoimituksen masinoimat uutiskuplat ja -pimennykset ovat tuttua tavaraa, johon törmää säännöllisesti päivittäin. Välillä poliittisesti motivoitunut viestintästrategia lyö niin lujaa korville, että siihen ei voi olla regoimatta, vaikka uutisten tarkoitushakuisuus on muutenkin jo tapissa.

Parin viime päivän aikana mediamammutti on vaahdonnut Donald Trumpin sutkautuksista ja niistä tehdyistä tulkinnoista, vaikka uutisissa ei koskaan kerrota kuka tulkinnan on tehnyt, vaan annetaan ymmärtää, että on joku Yleinen Totuus tai Yleinen Mielipide, joka näitä tulkintoja tuottaa. Kaikki lukutaitoiset ovat jo tähän mennessä käsittäneet, että Trumpista tehdyt näennäisuutiset ja "kohut" ovat lähtöisin Clintonille myötämielisestä Amerikan liberaalimediasta. Näitä kärpäsestä tehtyjä härkäsiä todella riittää, Yle uutisten verkkosivuilla on jopa tällaisia "uutisia" varten tehty oma sivu Trumpille, jota selaamalla käy selväksi, ketä suomalaiset toimittajat kannattavat, jos saisivat äänestää Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Eilen tähän punavihreään konseksukseen toi säröä toimittaja Sanna Ukkolan kolumni "Onko Trump uusi brexit?". Tämä yleensä hyvin punavihreä monikultturisti on jutussaan yllättävän tasapuolinen verrattuna normaaliin Trump-rääpimiseen. Välillä tekstistä löytää jopa kritiikinpoikasta suomalaisen median takakireästä asenteesta republikaaneja kohtaan:

Suomessa julkiset keskustelijat näyttävät päättäneen, että Clintonin on absoluuttinen pakko voittaa vaalit tai maapallo tuhoutuu ja ilmestyskirjan peto laskeutuu maan päälle, ja se näkyy uutisoinnissa joka päivä. Yhdysvalloissa Clintonia käsitellään ihan yhtä rankasti kuin Trumpia Suomessa, eikä hän saa mitään anteeksi sen takia, että vastaehdokas on vähintään yhtä vihattu.

Demokraattien hallitsemassa Washington DC:ssä majailevien suomalaistoimittajien negatiivinen ennakkoasenne Trumpia kohtaan vain vahvistuu, kun he seuraavat enimmäkseen maan itä- ja länsirannikon liberaalimedioita, jotka esittävät Trumpin lausunnot mahdollisimman huonossa valossa. Kun tähän vielä lisätään suomalaisten heikko ja yksipuolinen kuva Amerikasta, ei ole mikään ihme, että uutisen sisältö muuttuu lähes päinvastaiseksi siitä, mitä Trump on alunperin sanonut. Tästä käy hyvänä esimerkkinä Trumpin viimeisestä puheesta nostatettu kohu, jossa hän kehoitti kansalaisia nousemaan vastaan, mikäli Clintonin presidenttiyden myötä korkeimpaan oikeuteen nimitettäisiin tuomareita, jotka poistaisivat kansalaisilta perustuslaillisen oikeuden kantaa asetta. Aseenkanto-oikeuden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut kansalaisten oikeus ja valmius puolustaa itseään, mikäli valtiosta tulee tyranni. Kaiken tämän tohinan keskellä olisikin syytä kysyä, miksi Isosiskovaltion kontrollia ajava Hillary Clinton haluaa riisua kansalaisilta aseet pois.

  

                                                         **************************

Kotimaan puolella Yle jumittaa tutusti rasismin, monikulttuurin ja persujen pyhässä kolminaisuudessa. Otetaan ensin rasismi, josta tulee tuorein uutinen Itä-Suomen yliopistolla jaettu ja piilotettu islam-vastaisia lappusia. Islamin vastaisuus ei ole rikos, tai sen ei ainakaan pitäisi olla kuten ei ole kristinuskonvastaisuuskaan, mutta niin vain yliopiston läpipolitisoituneet tiedostajat ovat kannelleet asiasta poliisille. Monikultturismin läpikyllästämän Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkösen lausunto kuvaa hyvin sitä, missä alennustilassa maamme yliopistot ovat:

– Suhtaudumme tähän hyvin kielteisesti. Emme suvaitse tiloissamme minkäänlaista poliittista tai rasistista propagandaa.

Mönkkönen kaataa vain itselleen, sillä yliopisto on juuri se laitos, joka on täynnä poliittista propagandaa aina opetustoimintaa myöten. Punavihreät agitaattoreilla kuten Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisella on tietenkin röyhkeyttä pitää opetus- ja tutkimustointaan puolueettoman tieteellisenä, vaikka hänen kaltaisten ensimmäisestä suunavauksesta tietää, mitä puoluekirjaa hän kantaa ja mikä on hänen suhteensa monikultturismiin.

Miksi Yle sitten haluaa nostaa mokomien lappujen levittelyn kampuksella uutisen arvoiseksi jutuksi? Kommunistit ja vihreät ovat tehneet sitä vuosikymmeniä. Aivan: lappujen sisältö hiertää myös Ylen punavihreitä toimittajia, noita entisiä punaisen yliopiston opiskelijoita.

Monikulttuurin rintamalla on tapahtunut paljonkin, mutta Yle on vaiennut asioista, joissa suomalaista on potkittu päähän. Jos taas väkivallanteoista on kerrottu, ulkomaalistaustaa ei ole mainittu. Onneksi sentään MV-lehti on raportoinut niistä aktiviivisesti viime päivinä täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, jne. jne. 

Mitä tekee samaan aikaa Yle? Se on saanut pilkittyä verkkosivuilleen vain yhden rasismille haiskahtavan uutisen, ehkä siksi että väkivallan teko kohdistui poikkeuksellisesti muihin kuin suomalaisiin. Uutisjuttu Joensuun joukkopahoinpitely vaikea selvitettävä poliisille – rasismirikoksissa ei piikkiä kaupungissa on onnen kantamoinen monikultturisteille, sillä vihdoin löytyi tapaus, jossa teon motiivina saattaa olla se ainoa oikea sertifioitu rasismi eli se jossa tekijät ovat valkoisia ja uhrit värillisiä - tämähän on Suomessa  ilmenemiseltään yhtä harvinainen tapaus kuin vesinokkaeläin luonnossa! Uutisessa mainitut monikulttuurijärjestöt ovat tietenkin kärkkäinä "rasismirikosten" perään, sillä vain näin ne voivat kerätä itselleen kipeästi kaivattua uhripääomaa. Valtion antamat tukieurot kun riippuvat pitkälti siitä, miten tarpeellisiksi tällaiset puliveivaus-puljut osaavat itsensä esittää.

Yle Watch ei ole kosherkonservatiivisten persujen äänenkannattaja, mutta jonkin verran täältä irtoaa puolueelle sympatiaa, sen verran peppukipuilua Sammakon johtama populistijoukkio on aiheuttanut kansanvihollisille. Mikään uutinen ei ole se, että persunuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkysen kohdalle rapsahtanut esitutkintapyyntö kansanryhmänvastaiseta kiihotuksesta sai aikaan yläfemmojen heitot Ylen toimituksessa, vaikka toimittajat Arto Veräjänkorva ja Annette Blencowe osaavatkin peittää voitonriemunsa asiallisuudella uutisjutussa Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen kirjoituksista esitutkinta. 

Vielä suurempaa tyytyväisyyttä on todennäköisesti herättänyt tapaus, jossa kerrotaan Suomen Sisun varapuheenjohtajan osallistumisesta Persujen puheenjohtajakilpaan. Liekö samppanjapulloja poksauteltu kun toveritoimittaja Antti Laakso naputteli juttua Perussuomalaisten puheenjohtajatarjokas: Olisiko aika aloittaa lehdistön puhdistukset? Sisun Riku Nevapään lausunto "puhdistuksista" on kuin taivaasta pudonnut olkiukko Ylen toimittajille ja heitä komppaaville punavihreiden puolueiden kenttäväelle: "Katsokaa nyt, mitä me sanottiin, tuollaisia puhdistuksia vaativia kansanmurhaajia nuo Persut ovat!".