Rakel Liekin kirjoittama Yle uutinen 25.6.2014:
Lakivaliokunta hylkäsi sukupuolineutraalin avioliittolain (linkki uutiseen)
Jo pelkkänä käsitteenä homoavioliitto on oxymoron, jossa avioliiton ja homoilun yhdistäminen on sama kuin sanoisi ’valtava kääpiö’. Siksi termiä on pitänyt muuttaa ja antaa sille lopulta moraalisesti aseista riisuva lakitieteellinen termi "tasa-arvoinen avioliittolaki". Kelläpä nyt mitään tasa-arvoa vastaan olisi - mikäli kyseessä todella on tasa-arvoiset asiat.
Mutta eihän tässä olekaan kyse tasa-arvoisista, puhumattakaan samanarvoisista asioista, ellei sitten määrittäväksi lähtökohdaksi oteta rakkautta, "joka on yksi ja ikuinen". Mikäli näin olisi, tällöin avioliittoinstituutioon tulisi sisällyttää mitkä tahansa kuviteltavissa olevat parit, ryhmät ja seksuaalisuuden harjoittajat, kunhan niissä vain kerrotaan olevan mukana rakkautta.
Homot, homouden puolustajat ja homoja poliittisena välineenä käyttävät uusvasemmistolaiset valehtelevat sanoessaan puolustavansa tasa-arvoa, koska he suovat perinteisen avioliittoikeuden heterojen lisäksi vain homoseksuaaleille. Miksi aikuisten lisääntymisperusteisen seksuaalisuuden normista poikkeavista vain homoille halutaan antaa erityisoikeus avioliittoon? Esimerkiksi biologisesti katsottuna heteroseksuaalinen moniavioisuus on normaalia, tarkoituksenmukaista, verrattuna geneettiseen umpikujaan johtavaan homouteen. Silti heille ei olla vaatimassa avioliitto-oikeutta kuten ei myöskään pedofiileille, eläimiin sekaantujille tai nekrofiileille, vaikka hekin osaavat todennäköisesti tarpeen tullen puhua yhtä lämpimästi rakkaudesta kuin peräsuoleen ihastuneet saman sukupuolen edustajat.
Miksi päältä päin katsoen "järkevänä ja reiluna" pidetyn tasa-arvoisen argumentoinnin hieman tarkempi analyysi johtaa näin absurdeihin lopputulemiin? Siksi, että avioliittoinstituution yhteiskunnallinen, todelliseen oikeudenmukaisuuten perustuva etuoikeudellinen luonne, on haluttu tietoisesti sivuuttaa. Avioliitto on aina yhteiskunnallinen etuoikeus ja se perustuu heteroseksuaalisen pariskunnan perussolun, perheen, turvaamiseen, mikä tuo luonnollisesti avioliittolle myös ääneen lausumattomia velvollisuuksia. Lähtökohtaisesti tasa-arvon vaatimus ei kuulu avioliittoon ollenkaan, sillä jo pelkkä alaikäisyys ja sisaruus olisi este avioliitolle. Tasa-arvo tai vielä vähemmän joku abstrakti "rakkaus" ei ole tässä kysymyksessä mikään ylin peruste, jonka varjolla se voidaan myöntää kaikille halukkaille.
Miksi monien tunteenomaisesti pahana pitämä eriarvoisuus on useissa tapauksissa oikeudenmukaisuutta? Jo Aristoteles tiesi aikanaan kertoa, että "Oikeus näyttää olevan eräänlaista tasa-arvoisuutta, ja sitä se onkin, mutta ei kaikille, vaan vain tasa-arvoisille. Eriarvoisuuskin näyttää oikeudenmukaiselta, ja sitä se onkin, mutta ei kaikille vaan vain eriarvoisille." Jotta erilaisia asioita ja niiden arvoja voisi ylipäätään arvioida, niitä täytyy määrittää ja erottaa - sanalla sanoen: eriarvoistaa. Jos kaikki - hyvä ja paha, normaali ja epänormaali, kaunis ja ruma, vahva ja heikko - ovat yhtä ja samaa, niin silloin "kaikki käy" ja kosmos muuttuu entropian myötä kaaokseksi. Homoavioliitto ei tietenkään yksin rapauta yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja jatkuvuuden ideaa, mutta yhdessä muiden itsekkäistä seurauksista piitamaattomien ilmiöiden kanssa se väistämättä korruptoi ajan myötä kansakunnan ja lopulta hajottaa sen toistensa kurkkuun käyviksi yksilöatomeiksi.
Homouden keinotekoinen tasa-arvoistaminen avioliitto-instituutiossa ei ole tietenkään tapahtunut yhdessä yössä, vaan kielipeliä on jauhettu määrätietoisesti vuodesta toiseen, käsitteen muuttuessa lopulta tunnistamattomaksi poliittiseksi korrektiudeksi, jonka alle on voitu kätkeä sen alkuperäinen irvokas merkitys.
Aluksi valtamedia propagoi reilusti "homoavioliittolain" puolesta, mutta huomasi melko nopeasti, että se viittasi sellaiseen luonnollista inhoa herättävään kanssakäymiseen, jolla ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaa uudistavan miehen ja naisen välisen liiton kanssa. Seuraavaksi se alkoikin rummuttaa "samaa sukupuolta olevien avioliitosta", sitten "tasa-arvoisesta avioliittolaista" ja lopulta kaikki merkitykset kätkevästä lakijargonista, "sukupuolineutraalista avioliittolaista". Tällä manööverillä tavallista karvalakkikansaa on vedetty kölin alta ja lujaa.
Pelkkä manipuloiva kielipeli ei ole pelkästään auttanut homoavioliittoa kannattavia vasemmisto- ja oikeistoliberaaleja, vaan heidän on täytynyt vedota auktoriteettiin, jonka he ovat itse julistaneet kaikkein korkeimmaksi eli ihmisoikeudet. Ottamatta tässä sen enempää kantaa ihmisoikeuksien filosofiseen todistusvoimaan, itse vireillä olevalla avioliittolailla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Mikäli kyseessä olisi ihmisoikeuskysymys, Suomi olisi saanut jo aikoja sitten huomautuksen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta, joka lienee se korkein temppeli tässä uskonkultissa.
Mutta eihän tässä olekaan kyse tasa-arvoisista, puhumattakaan samanarvoisista asioista, ellei sitten määrittäväksi lähtökohdaksi oteta rakkautta, "joka on yksi ja ikuinen". Mikäli näin olisi, tällöin avioliittoinstituutioon tulisi sisällyttää mitkä tahansa kuviteltavissa olevat parit, ryhmät ja seksuaalisuuden harjoittajat, kunhan niissä vain kerrotaan olevan mukana rakkautta.
Homot, homouden puolustajat ja homoja poliittisena välineenä käyttävät uusvasemmistolaiset valehtelevat sanoessaan puolustavansa tasa-arvoa, koska he suovat perinteisen avioliittoikeuden heterojen lisäksi vain homoseksuaaleille. Miksi aikuisten lisääntymisperusteisen seksuaalisuuden normista poikkeavista vain homoille halutaan antaa erityisoikeus avioliittoon? Esimerkiksi biologisesti katsottuna heteroseksuaalinen moniavioisuus on normaalia, tarkoituksenmukaista, verrattuna geneettiseen umpikujaan johtavaan homouteen. Silti heille ei olla vaatimassa avioliitto-oikeutta kuten ei myöskään pedofiileille, eläimiin sekaantujille tai nekrofiileille, vaikka hekin osaavat todennäköisesti tarpeen tullen puhua yhtä lämpimästi rakkaudesta kuin peräsuoleen ihastuneet saman sukupuolen edustajat.
Miksi päältä päin katsoen "järkevänä ja reiluna" pidetyn tasa-arvoisen argumentoinnin hieman tarkempi analyysi johtaa näin absurdeihin lopputulemiin? Siksi, että avioliittoinstituution yhteiskunnallinen, todelliseen oikeudenmukaisuuten perustuva etuoikeudellinen luonne, on haluttu tietoisesti sivuuttaa. Avioliitto on aina yhteiskunnallinen etuoikeus ja se perustuu heteroseksuaalisen pariskunnan perussolun, perheen, turvaamiseen, mikä tuo luonnollisesti avioliittolle myös ääneen lausumattomia velvollisuuksia. Lähtökohtaisesti tasa-arvon vaatimus ei kuulu avioliittoon ollenkaan, sillä jo pelkkä alaikäisyys ja sisaruus olisi este avioliitolle. Tasa-arvo tai vielä vähemmän joku abstrakti "rakkaus" ei ole tässä kysymyksessä mikään ylin peruste, jonka varjolla se voidaan myöntää kaikille halukkaille.
Miksi monien tunteenomaisesti pahana pitämä eriarvoisuus on useissa tapauksissa oikeudenmukaisuutta? Jo Aristoteles tiesi aikanaan kertoa, että "Oikeus näyttää olevan eräänlaista tasa-arvoisuutta, ja sitä se onkin, mutta ei kaikille, vaan vain tasa-arvoisille. Eriarvoisuuskin näyttää oikeudenmukaiselta, ja sitä se onkin, mutta ei kaikille vaan vain eriarvoisille." Jotta erilaisia asioita ja niiden arvoja voisi ylipäätään arvioida, niitä täytyy määrittää ja erottaa - sanalla sanoen: eriarvoistaa. Jos kaikki - hyvä ja paha, normaali ja epänormaali, kaunis ja ruma, vahva ja heikko - ovat yhtä ja samaa, niin silloin "kaikki käy" ja kosmos muuttuu entropian myötä kaaokseksi. Homoavioliitto ei tietenkään yksin rapauta yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja jatkuvuuden ideaa, mutta yhdessä muiden itsekkäistä seurauksista piitamaattomien ilmiöiden kanssa se väistämättä korruptoi ajan myötä kansakunnan ja lopulta hajottaa sen toistensa kurkkuun käyviksi yksilöatomeiksi.
Homouden keinotekoinen tasa-arvoistaminen avioliitto-instituutiossa ei ole tietenkään tapahtunut yhdessä yössä, vaan kielipeliä on jauhettu määrätietoisesti vuodesta toiseen, käsitteen muuttuessa lopulta tunnistamattomaksi poliittiseksi korrektiudeksi, jonka alle on voitu kätkeä sen alkuperäinen irvokas merkitys.
Aluksi valtamedia propagoi reilusti "homoavioliittolain" puolesta, mutta huomasi melko nopeasti, että se viittasi sellaiseen luonnollista inhoa herättävään kanssakäymiseen, jolla ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaa uudistavan miehen ja naisen välisen liiton kanssa. Seuraavaksi se alkoikin rummuttaa "samaa sukupuolta olevien avioliitosta", sitten "tasa-arvoisesta avioliittolaista" ja lopulta kaikki merkitykset kätkevästä lakijargonista, "sukupuolineutraalista avioliittolaista". Tällä manööverillä tavallista karvalakkikansaa on vedetty kölin alta ja lujaa.
Pelkkä manipuloiva kielipeli ei ole pelkästään auttanut homoavioliittoa kannattavia vasemmisto- ja oikeistoliberaaleja, vaan heidän on täytynyt vedota auktoriteettiin, jonka he ovat itse julistaneet kaikkein korkeimmaksi eli ihmisoikeudet. Ottamatta tässä sen enempää kantaa ihmisoikeuksien filosofiseen todistusvoimaan, itse vireillä olevalla avioliittolailla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Mikäli kyseessä olisi ihmisoikeuskysymys, Suomi olisi saanut jo aikoja sitten huomautuksen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta, joka lienee se korkein temppeli tässä uskonkultissa.
Jo tämänhetkisen avioliittolain perusteella Suomen lakikirjasta ei löydy pykälää, joka estäisi homoseksuaaleja menemästä naimisiin. Lisäksi rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen on oikeusvaikutuksiltaan kaikille sama, jonka vuoksi "sukupuolineutraalin avioliittolain" kannattajien todellinen motiivi lakimuutokselle löytyykin avioliiton käsitteen ja sillällön muuttamisesta. Lakimuutoksen seuraksena koko avioliitto-instituution merkitys tehtäisiin arvottamaksi, mikä lienee kulttuurimädättäjien todellinen päämäärä, siinä kun taas muotiaatteita seuraavat trendizombit toimivat vain suurena massana hyödyllisiä idiootteja.
Yle Teema, 25.6.2014, klo 20.00, Kun nainen rakastaa naista
3/4. Voiko ulkonäön perusteella päätellä, onko joku lesbo? Belle ja Padde eivät olemuksellaan ja käytöksellään jätä arvailuille varaa, mutta Signe joutuu usein torjumaan miesten lähentely-yrityksiä. HD
Yle Teema, 25.6.2014, klo 20.30, Homomiesten maailma
(7) 3/8. Homomiehistä 57 % on joutunut tilanteeseen, jossa heitä on haukuttu homoiksi. Mutta kuinka on Michaelin laita, joka on sekä homoseksuaali että muslimi? Jo pukeutuminenkin voi johtaa syrjintään. HD
Ammattiuhriutujien mielestä maailma on vasta silloin riittävän hyvä, kun se menee 100%:sti heidän pillinsä tahtiin. Tietenkin se vaatii läntisen enemmistön eli globaalin valkoisen "heteronormatiivisen" vähemmistön alistumista. Muuten kyseessä on sorto, seksismi, rasismi ja fasismi. Vai mitenkä se meni.
Ammattiuhriutujien mielestä maailma on vasta silloin riittävän hyvä, kun se menee 100%:sti heidän pillinsä tahtiin. Tietenkin se vaatii läntisen enemmistön eli globaalin valkoisen "heteronormatiivisen" vähemmistön alistumista. Muuten kyseessä on sorto, seksismi, rasismi ja fasismi. Vai mitenkä se meni.
Yle Teema, 25.6.2014, klo 21.00, American Vagabond
(12) Elokuva kotoaan karkotetuista amerikkalaisista homoseksuaalinuorista, jotka pakenevat vanhempiaan luvattuun kaupunkiin, San Fransiscoon, mutta päätyvät ihmisvarjoiksi. O: Susanna Helke T: For Real Productions HD
Yle Teema, 25.6.2014,, klo 22.30, Kino: Let my people go!
(12) Rubenin ja Teemun yhteiseloa järkyttää yllättävä potti rahaa. Ruben pakenee pariisinjuutalaisen perheensä helmoihin, jossa meno yltyy yhä kierteisemmäksi. N: Carmen Maura, Outi Mäenpää, Nicholas Maury, Jarkko Niemi. HD
(12) Rubenin ja Teemun yhteiseloa järkyttää yllättävä potti rahaa. Ruben pakenee pariisinjuutalaisen perheensä helmoihin, jossa meno yltyy yhä kierteisemmäksi. N: Carmen Maura, Outi Mäenpää, Nicholas Maury, Jarkko Niemi. HD
Video: Why Jews Push Gay Marriage täältä.
Aiemmat Yle Watch Pride-viikon jutut:
THE FAG SHOW MUST GO ON - PINKKI-YLEN TOTAALISTA KULTTUURISOTAA.
YLEN YHTEISKUNNALLINEN KESKUSTELU? YKSIPUOLISTA PROPAGANDAA DEGENERAATTIEN PUOLESTA.
THE FAG SHOW MUST GO ON - PINKKI-YLEN TOTAALISTA KULTTUURISOTAA.
YLEN YHTEISKUNNALLINEN KESKUSTELU? YKSIPUOLISTA PROPAGANDAA DEGENERAATTIEN PUOLESTA.
Olen jo vuosia seuraillut ihan samoja asioita ja nähnyt ihmisten aivopesun ja sen että ihmiset eivät nykyään uskalla sanoa niinkuin asiat ovat. Hienoa huomata että jotkut ajattelevat vielä omilla aivoillan, kirjoitus on todella hyvä!
VastaaPoista