LÄHES KAIKKEA YLEN JOURNALISMIA YHDISTÄÄ KULTTUURIMARXILAINEN MÄDÄTYS

Kuvassa Ylen Brysselin kirjeenvaihtaja
Susanna Turunen.

Silloin kun punavihreät olivat hallituksessa Kokoomuksen kanssa, Ylen kritiikki oli maltillista, eikä se yhtynyt juuri koskaan oppositiossa olleiden persujen esittämään arvosteluun. Vastaavasti nyt punavihreiden ollessa oppositioissa Yle peesaa sitä estoitta, varsinkin kun puhe kääntyy ulkomaalaispolitiikkaan tai arvokysymyksiin kuten homoavioliittoon.

Vaikka toimittajissa on edelleen paljon entisiä marxilaisia, joilla on säilynyt tietty lukkarinrakkaus venäläisyyttä kohtaan, ovat hekin sittemmin sitoutuneet "länsimaiden arvoyhteisöön" vain siksi, että Venäjällä homopropagandan levittäminen on rikos ja perinteistä avioliittoa arvostetaan maan johtoa myöten toisin kuin Suomessa. Ennen niin Venäjä-myönteisten Nato-kiimaa selittää pitkälti se, että Venäjä ei ole sulattanut lännen kultaakin arvokkaampina pitämiään 1960-lukulaisen hedonismin rappioarvoja. 

Toimittajien näennäinen takinkäännös selittyy sillä, että entisistä venäläismielisistä marxisteista on parin viime vuosikymmenen aikana kehkeytynyt amerikkalaishenkisiä kulttuurimarxilaisia. Tämän päivän toimittajat ovat osin tietämättään omaksuneet Frankfurtin koulukunnan ja myöhemmin New Yorkin Columbian yliopiston ideologien kuten Herbert Marcusen opit, joissa suurin vihollinen on länsi itse, sen perinteiset arvot ja alkuperäinen etninen koostumus. Tätä loputonta lännen itseruoskintaa he sitten kutsuvat kritiikiksi, joka ei ole muuta kuin Frankfurtin koulun ideoima kritiikin teoria vulgaarissa muodossa.

Kommunismia vastaan oli helppo taistella, sillä se tuli selkeästi ulkopuolelta, mutta miten taistella kulttuurimarxilaisia vastaan, jotka ovat soluttautuneet insituutioihin ja joiden harjoittama puhetapa on saavuttanut hegemonisen aseman yhteiskunnassa? Yle Watchin oma vastaus on paljastaa Ylen harjoittaman hegemonisen puheen valheellinen "objektiivisuus" ja kertoa minkälainen agenda, ideologia ja päämäärä on sen taustalla. Sovellamme siis "emansipoivaa" ja "paljastavaa" kritiistä teoriaa sen omaan viiteryhmään.

                                                          **************************

Paras lähde valtamedian hegemoniaa vastaa tulee heiltä itseltään. Helsingin Sanomien viimeisimmässä Nyt-liitteen jutussa Helsingin yliopistoon pääsi opiskelemaan viestintää vain naisia – miksi viestintä ja journalismi ”naisistuvat” ja onko se ongelma? Kysyimme opiskelijoilta kerrotaan kuinka hyvä asia on, että lähitulevaisuudessa kaikki valtamediasta välittyvä tieto suodatetaan feministien eksoottisten näkemysten kautta. He kysyvät: "Mutta sitten vielä toinen kysymys: jos viestintäala naisistuu, onko se mikään ongelma? Ikolan mielestä ei." Siksi kympin tyttö, opiskelija Vilma Ikola vastaa:

Mitä väliä sillä oikeastaan on? Eikö näitä valkoisia keski-ikäisiä miehiä ole kuultu jo aika tarpeeksi mediassakin”, hän sanoo.

Yle Watch vastaa:

Kulttuurimarxilaisesti tiedostavat feministinaiset ymmärtävät missä voi harjoittaa manipulaatiota. Aivan samasta syystä juutalaiset omistavat 90% Yhdysvaltain suurista mediataloista. 

On siis turha ihmetellä sitä, miksi tunneäly ja instant-empatia tulee jatkossa korostumaan mediassa entistä voimakkaammin verrattuna objektiivisuuteen, totuuteen ja seurannaisvaikutusten pohtimiseen sukupolvien päähän. Esimerkkinä toimittajien sukupuolijakauma niissä uutisissa, joissa kehitysmaalaisten massainvaasiota länteen pidetään positiivisena asiana.

Toimittajakunnan naisistumiseen on turha etsiä tiettyjä syyllisiä. Sivilisaation tullessa vanhuuden tilaan sen luoneet taistelevat arvot siirtyvät sivuun pehmeiden tieltä, jotka lopulta johtavat sen tuhoon viimeistään ulkoisen vihollisen paineessa. Kulttuurisesti alemman tason vihollisen voitto ei perustu sen miehekkäämpiin ideaaleihin, vaan puolustajan heikkouteen, pasifismiin, munattomuuteen. Tämä on tyypillistä kun saavutetaan tietty turvallisuuteen tuudittava materiaalisen pöhöttyneisyyden tila. Historiassa tästä on lukuisia esimerkkejä, eikä sen ääneen sanomisessa ole siksi mitään henkilökohtaista tai sukupuolittunutta.

Feministit väittävät, että valtakulttuuria ylläpitävät miehet ajavat miehen näkökulmaa, miesten etua. Jos taas naiset dominoivat joitain aluetta, siinä ei enää nähdäkään sukupuolista intressiä, vaan kyse on tasa-arvoisesta (!) "normaalitilasta". Mielen rakenteisiin ja siten ihmisen toimintaan vaikuttava maailmasta uutisoiminen ei todellakaan ole rinnastettavissa palomiehen työhön kuten journalistiikan opiskelija Vilma Ikola yrittää epäonnistuneesti verrata. Ikola valehtelee päin naamaa vihjaamalla, ettei feministinaisilla muka olisi vallanhimoista sukupuolista intressiä:

Vaikea sanoa, millä alalla se voisi olla ongelma. Jos on palomies, mitä väliä onko mies vai nainen, kunhan osaa tulipalon sammuttaa. Ei tarvitsisi miettiä, että ’vau, tämä nainen on palomies, mitä se tarkoittaa.

Niin, mitä väliä silläkään on, että kaikki suuret globaalit mediat ovat juutalaisten omistamia ja heidän hyödyllisinä idiootteina toimivat toimittajat ovat kaikki konformistisia kympin tyttöjä. "Mitä väliä, ei se ole sulta pois", sanoisi kansanvihollinen.

                                                          *********************


Jatketaan vielä vähän matkaa kansanvihollisilla, joita kaikkia Ylekään ei ole vielä ymmärtänyt laajassa mitassa markkinoida. Suomen Kuvalehden ihaileva henkilökuvajuttu Pakolaisten auttaja Sunniva Drake ja oman suvun natsihistoria: ”Natsien on turha tulla hyppimään silmille” syväluotaa erään pahamaineisimman suomalaisvihamielisen agitoijan tekoja ja päämääriä. Haastattelu on sikäli huomionarvoinen, koska se paljastaa vihdoin nilkin, joka vuoti kesäkuun alussa julkisuuteen Migrin antaman kielteisen turvapaikkapäätöksen irakilaisperheelle. Kuten jutussa käy ilmi, Sunniva Drake otti tuomarin oikeudet omiin käsiinsä ja alkoi mainostaa "epäoikeudenmukaista päätöstä" ensin perustamallaan Sunnileaks-sivustolla, jonka nimi viittaa harhaanjohtavan ovelasti sunni-muslimeihin. 

Varsinainen paskamyrsky lähti käyntiin, kun salainen päätös julkistettiin yli 8000 käyttäjän Facebook-ryhmässä Refugee Hospitality Club. Ryhmä koostuu lähinnä suomalaisista, jotka imevät elantonsa veronmaksajien elättämistä "pakolaisista". Heillä on luonnollisesti suorat yhteydet valtamediaan ja korruptoituneeseen valtionhallintoon, mikä näkyi pian myös julkisuudessa. Kaikki meni sovittujen askelkuvioiden mukaan sen jälkeen kun Yle teki asiasta uutisjutun Orpo pyytää selvitystä irakilaisperheen karkotusasiassa, jolloin tapaus nousi koko valtamediakentässä "kohuksi". Luonnollisesti Yle Watch vastasi moiseen jaskan pauhantaan tylyttämällä todelliset faktat esiin päivityksessä Petteri Orpo juoksee taas sentimentaalisen mediapopulismin perässä.

Sunniva Draken kaltaiset ekologisen kuormituksen edistäjät ja viidennen kolonnan selkään puukottajat pitäisi viedä kansantuomioistuimeen, mutta sen sijaan media kohtelee heitä sankareina, mikä taas kertoo mediasta enemmän kuin paljon. Valtamedia on kohdellut silkkihansikkain myös Sunnivan Markus-poikaa, joka tunnetaan mm. äärivasemmistolaisista kakuttamistempauksistaan. Huumemyönteisen Markus Draken röyhkeydestä kertoo se, että hän kärähti pilven polttelusta puolueensa vihreiden vaalimökin edustalla.  Jonkin muun puolueen edustaja olisi joutunut tästä varmuudella mediamyrskyn silmään, mutta vihreitä symppaavat toimittajat hyssyttivät tapauksen kuoliaaksi.

                                                          *********************

Palataanpa päiväjärjestykseen ja ruoditaan paria tämän päivän Ylen uutista. Radiossa, televisiossa ja verkossa Yle uutiset on riemuinnut muusikko Bob Dylanin saamasta kirjallisuuden Nobel-palkinnosta. Kunnianosoitusta voi pitää outona, sillä Dylanin, oikealta nimeltään Robert Zimmermanin, lyriikkaa ei yleisesti pidetä maailmankirjallisuuden huippuna. Silti tämä ei ole estänyt maamme 60-lukulaisten vasemmistolaisten kuten Jake Nymania ja uuden polven punaporvaria Palefacea riemuitsemasta palkinnosta.

Punaliberaalissa valtamediassa puhutaan paljon kirjallisuuden Nobel-komitean konservatiivisista vanhoista parroista, mutta tässä lienee kyse vain nuorten toimittajien ikäharhasta. Tämän vuoden palkinto todistaa selvästi, että Nobel-komiteassa on 60-lukulaisia sepalus auki -sosialisteja hyvinkin paljon. Ehkä palkitsemisessa on kyse siitä, että rappioliberalismin hapattama komitea palkitsi itse itsensä palkitessaan juutalaisen punamädättäjä Zimmermanin. Väheksyä ei sovi sitäkään huomiota, että palkinnon avulla voitiin massojen populaarikulttuuri korottaa suureksi sanataiteeksi ja hälventää näin hyvän ja huonon maun rajaa kunnon lattapääkommunismin tapaan. 

Yle Watchin kanta Dylanin tuotantoon on yksiselitteinen: musiikki on laimeaa, laulu ärsyttävää nasaalista narinaa ja sanoitukset läntisen maailman ikuisia arvoja vastaan. Toisin sanoen Nobel-komitea palkitsi jälleen kerran lännen sisäisen vihollisen.

                                                         ***********************

Tänä syksynä puheeksi ovat nousseet jälleen kirkon suojelemat elintasopakolaiset, jotka eivät kielteisistä päätöksistä huolimatta ole palanneet kotimaihinsa, vaan lymyilevat maassa luterilaisen kirkon suojissa. Kuten aina, Yle antaa puheenvuoron vain rikollisesti toimiville papeille eikä tätä järjettömyytä vastustaville patriooteille. Jo aiemmin monta kertaa Ylessä haastateltu Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen saarnaa entiseen tapaansa tuttua itkuvirttä valepakolaisten puolesta. Jutun alussa tulee sentään ilmi se, ettei Turussakaan ole nielty täysin kirkon harjoittamaa viheliäistä suomalaisuuden mitätöintiä:

Vastustajat naulasivat Turun Mikaelinkirkon oveen vuonna 2007 sanat: ”Miekanpäivän terveiset suomalaisvihamieliselle kirkolle." Suomen ekumeenisen neuvoston "Kirkko turvapaikkana" -ohjeet olivat juuri ilmestyneet. Mikaelinseurakunta tarjosi tuolloin ensimmäisenä Suomessa suojaa iranilaiselle naiselle.

Merja Niilolan toimittamassa jutussa "Ketään ei piilotella kirkon kellareissa" – Paperittomat irakilaiset suurin huoli papin kaapuun pukeutunut marxilainen kiemurtelee rikollisesta toiminnastaan ulos, vaikka on päivän selvää, että maassa luvatta olevien suojelu on laitonta. Kyse ei ole enää kansankirkosta, joka oli henkisenä turvana viime sodissa, vaan kulttuurimarxilaisten sisältä valtaamasta vapaasta sosiaalikeskuksesta, josta käsin harjoitetaan suomalaisvastaista kiihotusta ja toimintaa. Kirkko on pannut turvapaikanhakijan statuksen turvin tunkeutuvat potentiaaliset miljardimassat suomalaisten edelle, joten laitoksen julistaminen kansanviholliseksi on täysin oikeutettua. 

Asettuessaan lähinnä islamilaisista maista tulevien onnenonkijoiden puolelle kirkko syyllistyy suomalaisten matalan intensiteetin kansanmurhaan ja siten etno-kulttuurisen diversiteetin tuhoamiseen. Kirkko saa tuomion myös rikoksesta luonnonsuojelua vastaan, sillä se ylläpitää ulkomaan avullaan muulle elämälle tuhoisaa ihmiskunnan väestönkasvua. Ekologisesti kaikkein tuhoisinta on päästää kehitysmaiden matalan kulutuksen ylijäämäväestöä korkean kulutuksen pohjoiseen. Katsoopa asiaa miltä kulmalta tahansa, evankelis-luterilainen kirkko on sokeassa ihmiskeskeisyydessään kansan silmissä moraalisen konkurssin partaalla.

RAKELIN PUNAVIHREÄSSÄ KUPLASSA

Rakel Liekki ja Tiina Rosenberg -look

Yle TV2, 8.3.2016 klo 19:30 ja uusinta klo 23.50, Kioski: Rakelin kuplassa 

Tänään pohditaan sukupuolen moninaisuutta. Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD

Linkki sivulle ja ohjelmaan.


Tämä juttu menee pidemmän kaavan mukaan, koska Yle Watchin lukijat ovat pyytäneet kirjoittamaan analyysiä jo jonkin aikaa televisioissa pyörineestä Rakelin kuplassa -ohjelmasta. Katsojapalautteen perusteella ohjelma on erityisen hanakas ajamaan kulttuurimarxilaisesti värittynyttä identiteettipolitiikkaa. Yle Watch on katsonut Rakelin amatöörimäistä sooloilua muutaman jakson verran ja ohjelmasta on kirjoitettu myös yksi lyhyt In your face -arvio. Uusi arvio on paikallaan, sillä Liekin lempiaiheena oleva sukupuolisuus on ollut viime aikoina tapetilla poliittisessa keskustelussa eikä vähiten Persunuorten kannanoton vuoksi. 

Käyttämällä ohjelman nimessä itseironiaa Rakel Liekki pyrkii yhdessä taustatiiminsä kanssa vähättelemään Helsingin ydinkeskustaan tiivistyneen punavihreän kuplan hegemonista valtaa, jota se käyttää ohjatakseen julkista poliittista arvokeskustelua sille mieluisaksi. Punavihreän kuplan näkyvyys ja valta on monta kertaa suurempi kuin heidän lukumääränsä oikeuttaisi, mutta he eivät näe tätä mitenkään demokraattisen vallankäytön ongelmana, vaikka juuri he ovat kovaäänisimpiä puhumaan mm. demokratiavajeesta. He katsovat olevan ideologisen arvokeskustelun etujoukkoa, oikeassa olijoita, jotka pyrkivät vain sivistämään "taantumuksellista" kansan enemmistöä mm. maahamuutto- ja seksuaalikysymyksissä. Tämän vuoksi kansan enemmistön mielipiteillä ei ole merkitystä, koska ne ovat jo lähtökohtaisesti "vääriä" toisin kuin "valistuneiksi" itsensä korottaneella punavihreällä kulttuurimafialla. Näin maan hiljaiset, kuten se Pihtiputaan mummo ja sohvalla röhnöttävä demarieläkeläinenkin, pysyvät kiinni ajan hengessä ja tietävät miten asioista pitäisi ajatella seuraamalla Rakelin kupla -ohjelmaa.

Punavihreä lukeneisto – tärähtäneistö – ei pidä itseään kulttuurimarxilaisena, sillä heistä se tuntuu pelkästään poliittisen vihollisen antamalta haukkumanimeltä. Politiikan näkökulmasta on yhdentekevää millä täsmällisellä nimikkeellä tätä vaikutusvaltaista porukkaa kutsutaan, pääasia, että heissä tunnistetaan täsmälleen ne samat vastaavuudet kuin Herbert Marcusen esiin tuomassa länsimaisuuden repivässä kritiikkissä, kulttuurimaxilaisuudessa.

Punavihreät jälkimarxilaiset eli kulttuurimarxilaiset käyttäytyvät aivan samoin kuin Helsingin ydinkeskustan hipsterit, joille pahin loukkaus on saada hipsterin leima, sillä se alentaa heidät katurahvaan muottiin, jota he erikoisuudentavoittelullaan eli hipsteröinnillään yrittävät kaikien keinoin karttaa. Samalla tavalla yksikään punavihreä ei halua julistautua nykyjärjestelmän arvopohjaa mädättäväksi kulttuurimarxilaiseksi, sillä tästä epiteetistä huokuu ikävä moraalinen kierous. He pitävät itseään aidosti Hyvinä ihmisinä, joilla yhteiskuntamoraali on sisäsyntyistä hyväsydämisyyttä eikä tietoisesti harjoitettua Frankfurtin koulun kriittistä teoriaa. Heidän mielestään kulttuurmarxilaisuuden agenda vain sattuu olemaan samassa linjassa heidän arvomaailmansa ja poliittisten pyrintöjen kanssa; kyse on pelkästä sattumasta, eikä siitä, että he olisivat jo lastentarhasta saakka sosiaalistuneet hegemoniselle arvokasvatukselle, jonka ideat löytyvät kulttuurimarxilaisten älykköjen tuotannosta.

Yksilön vapautta ja biologiasta riippuumatonta "ainutlaatuisuutta" korostavat punavihreät jälkisosialistit ovat ottaneet identeettipolitiikan, etenkin rodun ja seksuaalisuuden, taistelutantereeksi, jossa halutaan raivata tietä itseään toteuttavalle yksilölle, jota eivät rajoita sen enempää traditiot, instituutiot kuin biologiakaan. 

Tämän kertainen Rakelin kuplassa -jakso kulkee aiemmin lähetettyjen ohjelmien polkua eli siinä käsitellään jälleen kerran sitä, kuinka upea poikkeava seksuaalisuus on ja kuinka tyhmä ja paha on enemmistö, joka ei anna degeneraattien oikuille samaa sosiaalista arvostusta kuin avioliitossa elävien jälkeläisiä tuottava heteroseksuaalisuus. 

Haastateltavaksi Rakel oli ottanut kliseiset seksuaalifriikit, joiden näsäviisasteleva kaikkitietävyys ja halveksunta valtaväestön maalaisjärkeen perustuvaa ajattelua kohtaan sai kriittisen katsojan päättelemään nopeasti, että kyseessä täytyy olla virkaheitot humanistiopiskelijat, marxisti-feministit ym. yhteiskunnan avittamat vasemmistoagitaattorit. On vaikea sanoa mistä näiden ilmestysten itsevarma omahyväisyys kumpuaa, mutta luultavasti he uskovat ihan aidosti olevansa jotain uskomattoman erikoisia tapauksia – joita he eivät tietenkään ole, vaan pelkkiä muotopuolia, jotka yrittävät saada jonkinlaista uskottavuutta jankuttamalla korruptoituneen akateemisen maailman pseodotieteellisiä gender-blender teorioita.

Esimerkiksi epämääräisesti transsukupuoliseksi itsensä määritelleen Kasperin puheet intersukupuolisuudesta ja sukupuolen määrittelemättömyydestä on vain tyhjällä käyvää feminististä jargonia, jossa akateemisen klikin itse keksimillä termeillä yritetään pyyhkiä pois biologiset ja lääketieteelliset tosiasiat. Wikipedia ei ole tieteellinen lähde, mutta sinne kirjoittavat lääketieteen ammattilaiset ovat todenneet yksimielisesti, että

Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden kehistyspoikkeama, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla sekä mies -että naistyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä geenimutaatio tai sukupuolikromosomien poikkeava määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen poikkeamat voivat johtaa intersukupuolisuustiloihin. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti.

Se fenotyyppiä koskeva havainto, että ihminen ei ole mies tai nainen, ei ole todiste aidosta kolmannesta sukupuolesta, vaan se on osoitus sairaudesta. Siksi puhe jostain sukupuolien moninaisuudesta on silkkaa postmodernia mielettömyyttä. Yle Watchin bloggaaja Mikko Ellilä totesikin fb-päivityksessään, että

Jos inter- ja transsukupuolisia on väestöstä korkeintaan promille, niin se ei tietenkääan tarkoita sitä, että mies-nainen -jaottelu muuttuisi irrelevantiksi. Kaikki tietävät, että aina on ollut erilaisia syntymävikoja, kuten päästään yhteen kasvaneita kaksosia, down-lapsia, epilepsiaa, suulakihalkiota, verenvuototautia jne. Nämä ovat kuitenkin selkeästi poikkeuksia terveestä lapsesta ei joitain ominaisuuksia muiden joukossa, kuten sini- tai vihreäsilmäisyys. 

Kuinka ollakaan, Liekin haastattelema Kasper samaisti intersukupuolisuuden merkityksettömänä pidettyyn silmien värin ominaisuuteen, mikä taitaa olla kovinkin suosittu virheargumentti Setan militanttien keskuudessa. Oman lahkonsa näkökulmasta Kasper piti myös sukupuolenkorjausta täysin normaalina toimeenpiteenä, jossa ei ole sinänsä mitään ongelmallisuutta. Ikävä kyllä tämä lähinnä toimittajien arkipuheeseen levittämä termi on lähemmässä tarkastelussa pelkkää orwellilaista uuspuhetta, sillä useimmista tapauksissa sukupuolielmissä ei ole mitään vikaa, jonka vuoksi niihin puuttuminen kirgurin veitsellä on mutiloimista, vaurioittamista, ei korjaamista. Etenkin transsukupuolisessa vika onkin päässä eikä sukupuolielimissä, joten genitaalien silpomisen sijaan pitäisi yrittää löytää parannus sukupuoli-identiteetin häiriintymiselle. Monesti tämä on mahdotonta pysyvien geneettisten ja hormonaalisten häiriötekijöiden vuoksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jää sairaan yksilön henkinen sopeuttaminen pysyvään epänormaaliuden tilaan.

Syy miksi Rakel Liekki oli tässä jaksossa niin tohkeissaan sukupuolen "moninaisuudesta", johtui Perussuomalaisten nuorten lippis-kampanjasta, jossa korostettiin miesten ja naisten sukupuolista eroa biologiselta pohjalta. Kampanja herätti välittömästi valtavaa peppukipuilua sukupuolisensitiivisissä valtavalemedioissa, etenkin Ylessä, Helsingin Sanomissa, Nyt-liitteessä ja Imagessa. Ohjelman asenteesta päätellen Rakel Liekki sai todennäköisesti pahimmat kilarit Persunuorten tiedotteen tästä lakonisesta kohdasta:

Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa.

Onhan se selvää, että näin vastaansanomaton totuus synnytti sosiaalisten konstruktioiden parissa puuhastelevissa mädättelijöissä valtavat itkupotkuraivarit, kun maailma ei olekaan sellainen kuin sen haluaisi perversseissä tasa-arvounelmissa olevan. Hesari yritti oikein poliittisesti korrekteilla tiedemannekiineilla muuttaa mustan valkoiseksi, mutta tiedetoimittaja Marko Hamilo kuittasi fb-seinällään nopeasti tutkijoiden löylyn lyömät väitteet:

Onpa taas taattua Hesaria tämä. Yksilön sukupuolen _ja sukupuoli-identiteetin_ määräytyminen kromosomin perusteella ei ollut perusnuorten pointtina vaan se, että ihminen kuuluu niihin lajeihin, jotka a) lisääntyvät sukupuolisesti ja b) näitä sukupuolia on kaksi ja c) ne eivät vaihdu yksilönkehityksen aikana eikä niitä määrää esimerkiksi lämpötila. Ihmisen kohdalla edes kielellisten käytäntöjen muuttaminen ei muuttaisi tosiasiaa, meillä on kaksi sukupuolta, piste.

Samainen tiedetoimittaja upotti Facebookissa 26.2.2016 sisäsiistiksi opetetun  toimittaja Markus Leikolan Imagessa ilmestyneen kolumnin retoriset valheet:

Markus Leikola: "Mutta leikitään vielä lopuksi, että luonto todella säätäisi asiat jollakin deterministisellä tavalla geenien pohjalta ja todellakin yhdenlaista geenikokoelmaa kantavalla ei saisi olla mitään erioikeuksia tai etuja toisenlaiseen geenikokoelmaan nähden. Silloinhan myös ihonväriin, rotuun tai muuhun vastaavaan perustuva kiintiöinti tulisi kieltää. Esimerkiksi toimeentuloturvan suuruuden tulisi olla kaikille samanlaista. On vain erigeenisiä ihmisiä. Ovatkohan perussuomalaiset nuoret tietoisia siitä, minkä Pandoran lippaan ovat tulleet avanneeksi vedotessaan geeneihin?" 

Onkohan Markus Leikola ymmärtänyt, että perussuomalaiset eivät ole rasisteja eivätkä seksistejä. Jos todella sukupuolia on epälukuinen määrä eikä rotuja ole olemassa, kuten meille nyt on kerrottu, vastoin ilmeisiä biologisia tosiseikkoja, niin sittenhän putoaa myös pohja pois sekä siltä ajatukselta, että olisi mitään havaittavissa olevaa syrjintää, koska ei olisi mitään ryhmiä, joiden edustajia voisi suosia tai syrjiä, eikä näin ollen mikään, mitä havaitsemme, voisi olla syrjintää tai rasismia. Toisaalta positiivinen syrjintä menettäisi myös perustan, koska emme voisi määritellä sitä mitenkään.

Tästä ei enää puutu kuin perussuomalaisten kampanja sen puolesta, että 2+2=4, että Maa kiertää Aurinkoa ja että Kuu ei ole juustoa. Eiköhän edistyneistö löydä niistäkin pöyristymisen aihetta ja todistaa matematiikan, astronomian ja elintarviketieteen professorien voimalla, että kaksi plus kaksi on viisi, että Maa on kaiken keskipiste ja että Kuu on emmentalia.

Persunuorten synnyttämä mediajulkisuus oli jälleen kerran näyte siitä, kuinka idealisminsa vangiksi jäänyt tärähtäneistö ei ole erkaantunut vain ns. tavallisesta kansasta, vaan myös itsestään selvistä tieteellisistä totuuksista. Täältä käsin on vaikea arvioida Rakel Liekin luonnontieteellistä tai edes yhteiskuntatieteellistä kompetenssiä, mutta meistä luku- ja kirjoitustaitoisista hän näyttää vain pelkältä perässähiihtäjiltä, jonka momentum meni jo, sillä nykyinen kulttuurihegemonia on vaihtumassa ja hänen toistamansa viralliset totuudet ovat olleet jo aikaa sitten so last season.

Annetaan loppukevennykseksi vielä puheenvuoro Mikko Ellilälle, jonka karnevalistinen näkemys vallitsevasta homofobia-keskustelusta kääntää asetelmat iloisesti päälaelleen: 

Olen joskus ajatellut myös sitä, että jos homofobia johtuu aina kaappihomoudesta, silloinhan homofobia on nimenomaan homojen oma ongelma, eikä kukaan hetero ole homofoobikko.

MISSÄ YLEN KRITIIKKI HOLLYWOODISMIA KOHTAAN?

Gutmenschen 

Yle Teema, 23.2.2015, klo 20.15, Oscar-gaala  

Oscar-gaala 2015 Hollywoodista. Ohjelmassa on suomenkielinen tekstitys. HD Äänitekstitys: suomi.


Vielä 1980-luvun alkupuolella Ylen yhteiskunnalliset toimittajat olivat samaan mieltä poliittisen vasemmiston kanssa siitä, että Hollywood edustaa massoja tyhmentävää viihdettä, joka tarjoaa sille päiväunelmia tai turvallisen purkautumistien väkivaltaisille turhautumille, joita vieraannuttava kapitalistinen järjestelmä ihmisessä synnyttää. Tämä kritiikki oli lähtöisin pitkälti Frankfurtin koulun kriittisen teorian metodista ja ennen kaikkea Herbert Marcusen huomiosta, että viihde ja urheilu pyrkivät tukahduttamaan massaihmisen omaehtoiseen filosofisen ja kriittisen yhteiskunta-ajattelun. Konservatiivit ovat ymmärrettävästi arvostelleet Marcusea monesta asiasta, mutta eräät hänen näkemyksensä ovat täysin valideja, joita ei pitäisi hylätä vain siksi, että hän on ne kirjoittanut. Siksi esimerkiksi Marcusen tunnetuin teos Yksiulotteinen ihminen (suom. 1969) on vielä tänään lukemisen arvoinen sivilisaatiokritiikki.

Syy, miksi Yle ja vasemmisto ovat hylänneet tämän osan Marcusen kritiikistä ei loppujen lopuksi ole kovin yllättävää, sillä Hollywoodista on tullut vuosi vuodelta yhä näkyvämpi vasemmistoliberaalien arvojen propagandatehdas. Hollywood ei tarjoa pelkkää väkivaltaroskaa ja saippuasarjojen ihmissuhdepornoa, vaan monessa siellä tehdyssä elokuvassa ja tv-sarjassa on mukana myös yhteiskunnallinen viesti, joka on sisällöltään "liberaali", mikä amerikkalaisessa kontektissa tarkoittaa vasemmistolaisuutta.

Vasemmisto on luonut uudelleen nahkansa nimenomaan Hollywoodissa ja se on sisäistänyt hyvin vanhan viisauden, että jos vihollista ei voi voittaa käymällä sen päälle, niin silloin sen kanssa kannattaa liittoutua. Kapitalismi syntyy aina uudestaan luovasta tuhosta, jonka vuoksi sen kukistaminen on käytännössä mahdotonta niin kauan kuin ihmisten halut ja toiminta ovat itsekkään utilitaristisia. Uusi vasemmisto onkin suosiolla luopunut taistelusta kapitalismin mekanismeja vastaan ja siirtynyt puhtaasti sosiaaliselle ja kulttuuriselle kentälle, jossa se näkee vielä mahdollisuuden vaikuttaa.

Siksi se toimii kapitalistien kanssa epäpyhässä liitossa, sillä valtavan viihdeteollisuuden sisällöntuottajana se voi markkinoida jälkimarxilaista ideologiaansa uudesta proletariaatista, jota edustavat maahanmuuttajat, ei-kristityt, seksuaalivähemmistöt ja naiset. Tietenkään tämä muutos ei olisi ollut mahdollista ilman unelmakaupungin omistavien viihdemogulien tahtoa,  sillä jo heidän taustansa sanelee pitkälti sen, että he inhoavat kaikkea mikä viittaa perinteisiin eurooppalaislähtöisiin arvoihin ja kulttuuriin. Nykyisessä kehityksessä täysin uutta on sen sijaan se, että myös eräät superrikkaat kapitalistit kuten Bill Gates ja George Soros, joita filosofi Slavoj Žižek kutsuu liberaaleiksi kommunisteiksi, ovat täysin rinnoin avustamassa rahallisesti uusvasemmiston identiteettipoliittista projektia. Intressit kohtaavat. Ylen tuore uutisartikkeli Näkökulma: Oscar-gaala ei ollut valmis vuoden oikeasti parhaalle elokuvalle paljastaa kuinka "hyvien asioiden" markkinoinnista on tullut Hollywoodissa itsestään selvä lähtökohta, jonka ideologisia perusteita ei liiemmin haluta kaivella:

Muille asioille Oscareissa itkettiin vielä enemmän kuin aikaisemmin. Tunteisiin vetoavat puheet olivat gaalan parasta antia. Patricia Arquette vaati palkkatasa-arvoa naisten ja miesten välille. Naisasialle olikin aihetta, sillä naisohjaajaa ei esimerkiksi kelpuutettu ollenkaan ohjaajaehdokkaiden joukkoon. Martin Luther King -elokuva Selman tunnuskappaleen esittäneet John Legend ja Common muistuttivat, ettei tasa-arvo mustien ja valkoisten välillä ole täysin toteutunut Yhdysvalloissa. The Imitation Gamen käsikirjoittaja kannusti kaikkia itseään outona pitäviä olemaan rohkeasti oma outo itsensä. Puheet liikuttivat ja Dolby-teatterissa kyynelehdittiin kuin Vain elämäässä konsanaan.

Hollywoodin punaliberaalit erittävät kenenkään estämättä Länteen kuollettavaa mentaalista myrkkyään, jossa propagandatehdas maalaa mustaa valkoiseksi: maahanmuutto on hyvä asia Euroopalle ja Yhdysvalloille, sateenkaariperheet ja yksinhuoltajat ovat esimerkkejä onnistuneista perheistä, homot ovat fantastisen hienoja pyhimyksiä jne. Hollywood puhuu mielellään suvaitsevaisuudesta, mutta juuri tämän vuoksi kulttuuristamme on tullut yllättävää kyllä entistä suvaitsemattomampi sanan klassisessa, sietämistä, tarkoittavassa merkityksessä. Esimerkiksi homo-agendassa vaaditaan suvaitsevaisuutta homoja kohtaan, mutta samalla se on äärimmäisen suvaitsematon niitä kohtaa, jotka eivät jaa tätä agendaa. 

Verorahoitteisessa ja siten markkinakilpailusta irrallaan olevasta Ylestä toivoisi löytyvän riippumatonta kritiikkiä hollywoodismia kohtaan, mutta edellä kuvatun perusteella on selvää miksi se suorastaan syleilee sitä. Monelle mediakriittiselle kansalaiselle tuleekin ikävä 1970-lukua, jolloin toimittaja saattoi kutsua Hollywoodia länsimaisen saastan ja rappion sylttytehtaaksi. Nyt toimittajat ovat itse nielleet Hollyywoodin myrkyn ja levittävät sen hedonistista, kaksinaismoralistista, valheellista, itsetuhoista ja rappiota ylistävää maailmankuvaa.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1