YLE VAIKENEE TODELLISESTA KORRUPTIOSTA, JOKA SYNTYY MONIKULTTURISMISTA

Suomessa on korruptiota. Se saa kasvonsa Suomea
monikulttuuriseksi vaativassa Suomi 100 vuotta
hankkeessa, jonka näkyvänä hahmona toimii Paleface.

Suuret mediat, Yle etunenässä, ovat jo parin päivän ajan märehtineet pääministeri Juha Sipilän uusia väitettyjä kytköksiä liike-elämään. Ylen kokoavassa uutisartikkelissa Pääministeri Sipilän ympärillä kuohuu taas: Jättitilaus Intiasta herätti jääviysepäilyt – näin tapahtumat etenivät pääministeristä yritetään erilaisten vihjailujen avulla leipoa suomalaisen porvaripoliitikon korruptoitunutta arkkityyppiä. Enemmistö suomalaisista on tuskin tyytyväinen Sipilän pääministerikauteen, mutta jos tällaisten median tekemällä tehtyjen ajojahtien tarkoitus on painostaa hallitus hajoamaan, niin se ei lupaa tuolle samaiselle enemmistölle hyvää. Jos uusien vaalien myötä hallitusvastuuseen pääsisivät Helsingin Sanomien ja Yleisradion toivomat punavihreät, voi Suomi sanoa sen jälkeen hyvästit suomalaisuudelle ja toivottaa sen tilalle velkaorjuuden.

Moralistinen asenne Sipilää kohtaan näyttää sitäkin kummallisemmalta kun tietää, miten media puolusti Kokoomuksen pääministeri Jyrki Kataisen toimia, kun tämä kaatoi miljardikaupalla suomalaisten veroeuroja Kreikkaan ja kehtasi vielä huikata perään, että "hei, me tienataan tällä!". On vaikea nähdä mitä haitallista maallemme on siitä, että nykyinen pääministerimme saattoi suorilla suhteillaan saada aikaan miljoonakaupan Suomeen. Neuvostoliiton aikaan moista voitelua olisi pidetty isänmaallisena sankaritekona, mutta nyt media alkaakin jeesustella ja polkaisee erinäisten toteennäyttämättömien päättelyiden avulla väkinäisen jääviyskohun, jota se sitten paisuttelee päivästä toiseen.

Kaupanteko on jossain mielessä aina pikkuisen vilunkipeliä, sillä eihän sitä voittoa muuten tehtäisi. Sipilä ei ole mikään rehellisyyden perikuva, mutta ei hän poikkea moraaliltaan sen kummemmin muista poliitikoista. Korruptiosta puheen ollen media voisi nostaa pinnalle esimerkkejä, jotka eivät perustu vihjailuihin tai epämääräiseen näyttöön, vaan täysin härskiin ja läpinäkyvään jääviyteen ja hyödyn saantiin. Tämän hetken törkein korruptio löytyy Suomi 100 hankkeen hallituksen jäsenen, rap-artisti (sic) Karri "Paleface" Miettisen toiminnasta. Yle ja muu valtamedia vaikenee räppärin vedätyksistä vain siksi, että hän kuuluu Koskemattomaan omaan väkeen eli punavihreisiin, jotka eivät koskaan voi tehdä mitään väärää ja pahaa.

Ylestä paljon kirjoittava kansalaisvaikuttaja Heikki Porkka kirjoitti eilen Facebookissa kuvauksen suomalaisesta korruptiosta, josta media haluaa visusti vaieta:

Pääministeri Juha Sipilä, räppäri Karri ”Paleface” Miettinen ja suomalainen media.   

Mediassa on viime aikoina puitu tuhkatiheään pääministeri Sipilän sukulaisten yhteyksiä mm. Terrafamen ja Intiassa viime vuonna tehtyjen sopimusten (Chempolis) johdosta. On herännyt epäilys, jonka mukaan Sipilä olisi suosinut lähisukulaisiaan. Nyt Sipilän sukulaisten sijoitusyhtiö on myynyt omistuksensa yhtiöstä, joka on mukana Intian hankkeessa. Ongelma ratkaistu, joten median täytyy etsiä uusi ”rikos” Sipilän toiminnasta? 

Sen sijaan se, että äärivasemmistolainen Karri ”Paleface” Miettinen suosii suoraan itseään, ei tunnu herättävän mitään intohimoja suomalaisessa mediassa. 

Paleface istuu Suomi 100 – hankkeen 12 - henkisessä hallituksessa, jota johtaa Paula Lehtomäki (kesk) ja jonka sihteerinä toimii Suomi 100 – hankkeen pääsihteeri Pekka Timonen.  

Suomi 100 avasi juhlavuoden uudenvuoden aattona useiden esiintyjien voimin, yhtenä heistä Karri ”Paleface” Miettinen.  

Paleface istuu hankkeen hallituksessa päättämässä siitä, millaista ohjelmaa tarjotaan. Hankkeen omilla sivuilla lukee mm. seuraavaa:  

”Juhlavuosihankkeen hallituksen tehtävänä on valmistella juhlavuoden ohjelmajulistus, jossa esitetään juhlavuoden keskeisimmät tavoitteet, periaatteet, teemat ja toteutusmuodot sekä suunnitella juhlaohjelmisto. Hallitus myös suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat ja vastaa juhlavuoden toimeenpanosta ja toimeenpanon ohjauksesta.”  

Siis ”…suunnitella juhlaohjelmisto” ja ”suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat…”  

Paleface on suunnitellut itsensä ohjelmaan ja jos huhut pitävät paikkansa, uusi vuosi ei jää Palefacen ainoaksi Suomi 100 – hankkeen nimissä tehdyistä esiintymisistä. Erityisen oudoksi Palefacen mukana olo hankkeessa tulee, kun muistaa millaisia lausuntoja hän on antanut Suomen historiaan ja itsenäistymiseen kiinteästi liittyvistä asioista.  

IS, 13.2.2012 ”Paleface vaatii: Mannerheim-patsas pois Helsingin keskustasta” ”Rap-tähti Paleface eli Karri Miettinen aiheutti kohun nimittämällä marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimia sotarikolliseksi.” 

Pari kuukautta myöhemmin, 27.4.2012 MTV:n haastattelussa Paleface kiisti vaatineensa patsaan poistamista.  

Perussuomalaisten nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö ihmetteli Miettisen roolia mm. seuraavalla tavalla Kataisen hallitukselle marraskuussa 2013 tekemässään kirjallisessa kysymyksessä:  

"Hallitukseen on nimetty 12-henkinen joukko eri alojen ammattilaisia aina piispasta valtiosihteeriin ja muotoilijasta toimitusjohtajaan. Mukana on myös muusikko Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, joka on aiemmin julkisuudessa nimittänyt marsalkka Mannerheimia sotarikolliseksi."  

"On syytä toivoa, että tämänkaltainen ääriajattelu ei leimaa juhlavuoden suunnittelutyötä" Paleface nimitettiin Suomi 100 – hankkeen hallitukseen Paavo Arhinmäen (vas) toimiessa kulttuuriministerinä.  

Paleface ei tietääkseni ole muslimi, joten median suojeleva ote ei johdu siitä eli onko pääteltävissä, että media suojelee Palefacea siksi, että hän on ideologisesti samalla linjalla toimittajien enemmistön kanssa? Virossa Palefacen tapaisen henkilön läsnäolo itsenäisyysjuhlien suunnittelussa olisi kansannousun paikka. 
Poliittisten lammasten Suomessa tehtiin vuonna 2013 yksi kirjallinen kysymys (Jussi Niinistö, ps). Kolme vuotta Niinistön kysymyksen jälkeen yksi kansanedustaja (kokoomuksen Jukka Kopra) lausui ääneen ihmetyksensä juhlavuoden ohjelmistosta.  

IS 15.10.2016: ”SUOMI 100 -hankkeen kokouskirjoista käy ilmi, että tuettujen hankkeiden joukossa on muun muassa koodaribussi Afrikassa, jolle on myönnetty 30 000 euroa tukea. Myös suomalaisuuden uudelleen määrittelylle on myönnetty 50 000 euroa.  

– Miten ihmeessä tällainen koodaribussi Afrikassa liittyy millään tapaa 100-vuotiaan Suomen historiaan? Tai pakolainen-hanke, jota rahoitetaan 80 000 eurolla? Tutkiessani rahoituksen saaneita hankkeita meni kahvit väärään kurkkuun, Kopra puuskahtaa.”  

Päävastuullinen ohjelmistosta on pääsihteeri Pekka Timonen. Hallitus on kumileimasin, joka kantaa vastuun lain edessä, jos sellainen tilanne astuu eteen.

                                                           

                                                            *************************

Yle Radio Suomi, 11.1.2017 klo 17.30, Pyöreä pöytä

Eläinperäinen ruoka, kahtiajakautunut kansakunta ja suomalaisuuden kohtalo keskusteluttavat Pyöreän pöydän ympärillä. Ruben Stillerin johtamassa keskustelussa ovat mukana Maija Vilkkumaa, Pekka Seppänen ja Juha Itkonen. (...) Ohjelman loppupuolella keskustelijat pohtivat Suomen väestönkehitystä ja suomen kielen kohtaloa. Kuihtuuko Suomi valkoiseksi kääpiöksi? Pekka arvelee, että omassa eristäytyneisyydessään Suomi ja sen kulttuuri saattaa jopa olla naapurimaita paremmassa turvassa. -Voisiko maahanmuutto saada aikaan sen, että parissa sukupolvessa suomen kielen puhujien määrä saadaan suurempaan kasvuun, kysyy Maija.

Linkki Yle Areenaan.


Pyöreä pöytä on täysin avoin punaliberaalien ylläpitämä suljettu foorumi ja keskinäisen selkään taputtelun kerho. Mitään aitoa väittelyä näiden samanmielisten keskuudessa ei tietenkään synny eikä tämän kertainen lähetys tuonut poikkeusta totuttuun. 

Ehdin kuulla vain lähetyksen loppupuolen, mutta jo se sai korvat punottamaan. Popmuusikko Maija Vilkkumaan korostama näkemys suomalaisuudesta on hyvin tyypillinen etnofobiselle vasemmistointelligentsialle. Vilkkumaan mukaan suomalaisuuden ydintä on suomen kieli, jonka ainutlaatuisuutta ja kauneutta hän kehui vuolaasti. Ei se väärin ole, mutta popparin motiivi ylistää kieltä kansan sijaan perustuu vain siihen, että sen puhuminen ei ole riippuvainen esittäjän etnisyydestä, vaikka spesifi etnisyys onkin tuon kielen alun perin synnyttänyt. 

Vasemmistoälykköjen tapaan Vilkkumaa katsoo suomalaisuuden olevan konstruktio, jonka ainoa ihmisiä yhteen sitova piirre on kieli. Siksi hän toivoi ohjelmassa valtavasti lisää eksoottista maahanmuuttoa, sillä tulevat "uudet suomalaiset" oppivat suomen ja ylläpitävät näin suomalaisuutta. Onko todella näin? Tehdään pieni ajatuskoe ja kuvitellaan, että Haitin mustat olisivat ranskan sijaan omaksuneet suomen. Tuntisivatko nykysuomalaiset tämän vuoksi haitilaisiin läheisempää yhteyttä kuin virolaisiin, jotka puhuvat vain Suomen sukulaiskieltä? Vilkkumaa näyttää ajattelevan, että suomalaisuus ei ole kiinni etnisistä suomalaisista, vaan jos 200 vuoden päästä kaikki suomalaiset olisi vaihdettu kongolaisiin, voitaisiin edelleen puhua samasta kulttuurista ja samasta mentaliteetista, suomalaisuudesta. Tämä on ilmiselvää mielettömyyttä ja Vilkkumaa tietää sen itsekin, mutta ei voi sanoa sitä ääneen, koska se olisi argumentti vapaata maahanmuuttoa ja eri etnisyydet tuhoavaa monikulttuuria vastaan.

Rajatonta maahanmuuttoa ylistäessään Vilkkumaa pitää ihanteenaan Yhdysvaltoja ja katsoo että se on hyötynyt valtavasti (värillisestä) maahanmuutosta, koska siellä popteollisuuden suurimmat tähdet ovat värillisiä! Hän ei näytä hahmottavan lainkaan sitä, että Amerikan olemassaololle valkoisten luoma tiede, teknologia, infrastruktuuri jne. ovat sen vältmättömiä ehtoja, kun taas mustat räppärit tai maahanmuuttajina tulleet värilliset poptähdet vain hyödyntävät tätä valmista pohjatyötä. Viihteen tekijät eivät ole missään mielessä kulttuurille välttämättömiä, päinvastoin, arvokkaammassa kulttuurissa latteaa jumputusta esittävät poptähdet olisi helposti korvattavissa paljon korkeatasoisemmilla taiteilijoilla, jotka jäävät nyt tyhmistävän massamedian varjoon. Vilkkumaa näkee asian täysin nurinkurisesti: hänen mielestään Amerikka ja Eurooppa tarvitsee negroidisia maahanmuuttajia, koska tuosta miljoonalaumasta sattuu herumaan julkisuuteen jokunen poppari, joka puolestaan pitää harteillaan koko länsimaista kulttuuria, ja jota ilman se kuihtuisi kokonaan!

ALLAHIN SOTURI TAPPOI VIATTOMAN SUOMALAISVANHUKSEN, YLE JA PALEFACE LUIMISTELEVAT HILJAA

Räppäri Muntazar, irakilainen voimavara, joka paikkaa
maamme HUUTAVAA työvoimapulaa ja vaihtaa
tulevaisuuden monikulttuuriunelmassa vaippamme. 

Yli kuukausi sitten Helsingin Puotilassa tapahtunutta vuonna 1930 syntyneen vanhuksen surmaa on pidetty mm. Ylessä sattumanvaraisena tekona. Tällä viikolla vaihtoehtomediat ovat paljastaneet, että 1991 syntynyt tekijä onkin irakilaistaustainen räppäri Muntazar, oikealta nimeltään Al-Muntazar Al-Mehsen. Ylen monikulttuuriagendan kannalta henkilöllisyyden paljastuminen on tuskallista, sillä pari vuotta sitten televisioon tehtiin juttu "Tottelematon mummo", jossa irakilaisräppäri tapaa suomalaisen rap-mummo Eila Nevanrannan. Ohjelman insertissä kerrotaan, että

23-vuotias irakilaissyntyinen räppäri Al-Muntazar Al-Mehsen kohtaa jaksossa 78-vuotiaan Rap-mummo Eila Nevanrannan. Eila pohtii omia juuriaan ja mistä oma kapina kumpuaa. Katso jakso heidän tapaamisestaan ja lue Rap-mummon tarina.

Toden totta, ennakkotieto rap-"musiikista" vain vahvistuu ja sitä on todella pidettävä suomalaisten aisankannattajanuorten, lähiöbimbojen, rasististen kehitysmaalaisten ja dementikkojen vähämielisenä jumputuksena, jossa leijuu alaluokkaisen väkivallan ja kuoleman tuoksu. 

Räppäri Muntazar on kunnostautunut myös antifasistisella Palefacen videolla Emme suostu pelkäämään, jossa hän esiintyy yhdessä mm. ex-ministeri Paavo Arhinmäen ja anarkisti Suvi Auvisen kanssa. Islamin soturiksi ryhtynyt Al-Muntazar Al-Mehsen ei ole suostunut pelkäämään, vaan hän surmasi tieten tahtoen suomalaisen puolustuskyvyttömän vanhuksen. Surmapaikkakin oli sopivasti vihollisen alueella eli kristillisen kappelin vieressä.

Yle tulee varmuudella vaikenemaan surmaajan taustoista, mutta sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa seurata miten Karri "Paleface" Miettinen tulee lähiaikoina kiemurtelemaan irti tästä ikävästä takaiskusta, jota hän varmaan kutsuisi monikulttuurisuuden kasvukivuksi. Yle Watch sitä vastoin toteaa, että teillä oli harhainen unelma, ottakaa nyt vastuu!

Tappaja puhuu suvaitsevaisuudesta.
(klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi).

YLEN KULTTUURIKOMMARIEN PIENI PIIRI PYÖRII

Kulttuuribolsut Riku ja Tunna verkostoituvat. Julkisen
Sanan Neuvoston uusi pj., punavihreä multikultisti Elina
Grundstörm, on samaa kulttuurimarxilaista klikkiä.

Jo kuolleeksi ja kuopatuksi luultu kulttuurimaxilainen Docventures jatkaa syksyllä (7.9. lähtien) Yle tv 2:n puolella. Docventures-dokumenttisarjan yhteiskuntakritiikki on pitkälti sitä samaa mikä on vallitsevassa kulttuurihegemoniassa muutenkin suotavaa. Toisin sanoen mistään aidosta kritiikistä, jossa pureuduttaisiin yhteiskunnan todellisiin kipupisteisiin, ei ole kyse, vaan näytetyt dokumentit ja varsinkin niiden jälkeen käydyt keskustelut noudattavat puhtaasti punavihreiden maailmanselitystä. Tästä on todisteena ohjelman kolme uutta televiossakin pyörinyttä minuutin traileria (1, 2 ja 3), joissa tuomitaan poliittisen vihollisen vihapuhe (paitsi oma) ja annetaan lässyliberaalin elostelijan, toimittaja Rauli Virtasen, selittää väärän tietoisuuden turmiollisuudesta, johon auttaa vain poliittisesti korrekti indoktrinaatio kuten Docventures-dokumentit. 

Viime vuoden tapaan Riku Rantala ja Tunna Milonoff yrittävät hypettää dokumenttejaan niin, että eri kaupunkeihin on synnytetty omia Docventures-katsomoita. Mitään uutta yhteiskuntakriittistä liikettä nämä yhteisöt eivät silti synnytä, sillä osallistujiksi on rajautunut ennalta arvattavasti joukko punavihreitä opiskelijoita. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että punavihreän runkkupiirinsä ulkopuolista väkeä he eivät pysty värväämään, vaan joutuvat sössöttämään Frankfurtin koulun mukaista kriittistä teoriaa vain omille tosiuskoville. 

Jo vuonna 2013 Yle Watch ruoti Docventuresin taustoja ja motiiveja artikkelissaan Docventures vai Comventures, josta tähän sopiva lainaus:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Riku ja Tunna kuuluvat Helsingin Kallion ja Vallilan välisellä alueella vaikuttavaan punavihreään kuplaan, jossa vasemmistolaisesti orientoituneet "luovan luokan" sisäsiittoiset kulttuurihomostelijat tuntevat hyvin toisena. Ei ole sattumaa, että Yle ja MTV3 ovat sopivasti tämän kuplan sisällä! Asia tuli hyvin selväksi eilen, kun Yle Puheessa haastateltiin räppäri Palefacea eli Karri Miettistä:

Yle Puhe, 3.8.2016 klo 14.03, Puheen Iltapäivä

Bitwisards - nuoret gurut kyberavaruudesta on osittain piirretty komediasarja Suomen peliteollisuuden alkuajoista 90-luvulta, sen noususta, tuhosta ja uudesta uhosta. Sarja julkaistaan Areenaan huomenna, tänään vierainamme ovat sarjan luojat Miha Rinne ja Jarno Elonen. Tapaamme myös Palefacen. Instagram: @ylepuhe

Palefacen haastattelu keskittyi enimmäkseen hänen uuteen videoonsa, josta on kertonut aiemmin YleX jutussaan Palefacen uutuusvideo naureskelee Soldiers of Odinille – mukana Paavo Arhinmäki, Madventures ja Solonen. Videolla näkyvät Palefacen kommarikaverit ovatkin hyvä läpileikkaus punavihreän kuplan poliitikoista ja kulttuurivaikuttajista, johon kuuluvat, kuinkas muuten, myös Docventuresin propagandapäälliköt Riku ja Tunna. Kansan syvien rivien känsäkouraisia työmiehiä ja -naisia, aitoa työväenluokkaa, videolla ei näy. Omanlaistansa kieroutunutta elitismiä tämäkin. Video kannattaa katsoa pelkästään siksi, että siinä tullaan paljastaneeksi se, miten vasemmisto aina neuvostokommunismista lähtien toimii kaksinaamaisesti kauniilla sanoilla, mutta lopulta aina niin, että poliittisen vastustajan toimintavapaudet kielletään, jollei muuten niin väkivallalla (videossa mm. skinin väkivaltainen kaappaaminen ja uhoa Odinien karkoittamisesta jne.).

Kuten arvata saattaa, Paleface puhui jälleen kerran läpiä päähänsä kuten viime kevään Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa, josta Yle Watch kirjoitti syväluotaavan analyysin (Yle esittää pankinjohtajana punaporvaripojan kapinallisena vaihtoehtona). Vasemmistolaisen perusininän lisäksi Paleface yltyi Yle Puheessa myös suoranaisiin valheisiin, kun hän väitti, että maamme poliittinen johto antoi muka hiljaisen hyväksynnän Soldiers of Odinin toiminnalle, jonka vuoksi ainoa todellinen vastarinta partioille oli punaporvariopiskelijoiden Loldiers of Odin sekä tietenkin hänen uusin videonsa, joka on samalla tribuutti medialemmikki Loldierseille.

Yle Puheen miestoimittaja näyttää olevan räppäri Miettisen poliittinen petikaveri, sillä hän ei mitenkään kiistänyt tämän valhetta, vaikka on hyvin tiedossa, että viime talvena monet oikeistopoliitikot kuten mm. puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb vaativat katupartioiden kieltämistä ja kriminalisoimista. 

Työläisistä vieraantuneilla kulttuurikommunisteilla on pakonomainen tarve esiintyä yhteiskunnan vastavoimana ja kapinallisina, mutta tällaiset yritykset näyttävät sitä koomisimmilta mitä enemmän he yrittävät vakuuttaa olevansa "Systeemiä vastaan". Vastustaessaan riippumatonta Soldiers of Odin katupartiota, he ovat hegemonisen vallan puolella, samassa veneessä kokoomuslaisten, kepulaisten ja rkp-läisten kanssa. On vaikea sanoa, näyttelevätkö Palefacen kaltaiset kulttuuribolshevikit tyhmää vai elävätkö he vain omassa harhaisessa vallankumous todellisuudessaan. Selvää on sen sijaan se, että kaikki tuon pinkkipunakaartin ulkopuoliset haistavat siinä muhivan itsepetoksen ja tekopyhyyden.

YLE ESITTÄÄ PANKINJOHTAJAN PUNAPORVARIPOJAN KAPINALLISENA VAIHTOEHTONA

Paleface on varsinainen huuliveikko. 

Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa Kulttuurivieras Paleface: Turhautuminen pitää muuttaa toiminnaksi toimittajat Sanna Vilkman ja Tiina Jutila yrittävät rakentaa Systeemin jälkimarxilaisia arvoja kumartavasta Karri "Paleface" Miettisestä kuvan yhteiskunnallisesti radikaalina haastajana. Haastattelun myötäkarvainen, kohdettaan ihaileva tyyli, tuo mieleen 1970-luvun hengen, jolloin Ylen kepulais-vasemmistolaiset toimittajat esittivät hegemoniseen asemaan päässeet kulttuuriradikaalit muka jonain kapinallisina uudistajina, vaikka he edustivat yhteiskunnan silloista valtavirtaa, ajan henkeä. Tässä mielessä mikään ei ole muuttunut, sillä Yle pitää edelleen järjestelmän sylikoirina olevia vasemmistolaisia artisteja jotenkin raikkaina tyyppeinä, joiden 70-lukulaisella yhteiskuntakritiikillä ja ratkaisumalleilla kuvitellaan olevan vielä tänäänkin jotain tarjottavaa. Se, mitä nämä nämä apurahakapinalliset todellisuudessa edustavat on aivan muuta, mitä Yle toivoo meidän uskovan. Tosiasiassa Palefacen kaltaiset yhteiskunnalliset räppääjät  ovat  pelkkiä nykyjärjestelmän yli-innokkaita vahtikoiria, jotka valtaeliitin suojatteina hyökkäävät ärhäkästi ainoaa todellista ulkoparlamentaarista vastavoimaa, kansallismielisiä suomalaisia, vastaan.

Koska haastattelussa Paleface esittää käsittämättömän löysää puhetta, eikä toimittajilla ole mitään halua vaatia räppäriltä perusteita ylimalkaisen populistisille heitoille, täytyy Yle Watchin puuttua peliin ja oikoa herran kuin myös toimittajien kitkerimmät paskapuheet: 

Umpiyhteiskunnallisen rap-artistin mielestä jokaisen on nyt syytä vaikuttaa, tapahtuu se sitten pellepuvussa tai parlamentissa. Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

Valtavirran ulkopuolella olevat konservatiiviset toisinajattelijat totesivat jo 1960-luvulla, että "yhteiskunnallisuudesta" ja "yhteiskuntakritiikistä" on tehty synonyymejä pelkästään vasemmistolaisten esittämille näkökulmille. Siksi Ylen toimittajat ovat ennalta arvattavsti yhtä mieltä Palefacen kanssa siitä, että valtamedian sympatisoima Loldiers of Odin -ryhmä edustaa sitä oikeanlaista aktivismia, vaikka vasemmistoaktivistit ovatkin samassa rintamassa kuin Kokoomuksen valtiovarainministeri Aleksander Stubb, joka haluaa perustusalain vastaisesti kieltää Soldiers of Odinin tyyppiset kansalaisten omaehtoisuuteen perustuvat katupartiot.

Vajaat kuusi vuotta sitten julkaistun Helsinki–Shangri-La -kappaleen sanoista on tullut viheliäisen totta. Suomen Kulttuurisäätiö palkitsi miehen hiljattain juuri "nykyajan runonlaulusta ja sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä". – Laulan siinä biisissä esimerkiksi Ku Klux Klanista autuaan tietämättömänä, että joku jäbä seisoo myöhemmin Hennalan kasarmin portilla joku helvetin lakana päällään. En olisi voinut kuvitellakaan, että meillä on joskus tällainen oikeistohallitus ja katupartioita.

Paleface voi unohtaa narsistisen kuvitelmansa, jossa hän uskoo olevansa joku yhteiskunnallinen oraakkeli. Vasemmiston yleisistä vainoharhoista huolimatta Suomessa ei ole mitään Amerikan Klaaniin viittaavaa toimintaa. Tosin yksittäisen huppupäisen nuoren spontaani performanssi herättää kateutta Palefacen anarkistissa hengenheimolaisissa, koska he eivät edes väkivaltaisilla tempauksillaan saa maamme pääministeriä järkyttämään ja pitämään "tapauksesta" kansainvälistä tiedotustilaisuutta. Mitään ennustajanlahoja ei sen sijaan tarvita siihen, miksi 2010-luvun sateenkaarihallituksen jälkeen saatiin valtion kukkaroa rasittava "oikeistolainen" hallitus. Palefacelta puuttuu myös poliittinen pelisilmä, koska hän ei ymmärrä, että tietyt yhteiskunnalliset toimenpiteet kuten rajojen avaaminen kymmenille tuhansille miespuolisille turvapaikkaturisteille synnyttää vanavedessään väkivaltaa ja raiskauksia. Valtion tukieuroista riippumattomat, kansalaisyhteiskuntaa vahvistavat katupartiot ovat täysin looginen seuraus sille, että suomalaiset haluavat suojella turvattomiksi itsensä tuntevia naisia tuntemattomillta, väkivaltaisesti käyttäytyviltä muukalaisilta. Kaikille muille tämä on päivän selvää paitsi vasemmistolaiselle järjen jättiläiselle Palefacelle. 

Vallan kahvassa on 1950-luvulle haikaileva joukko, jossa yhdistyvät kovimmat juustohöylääjät ja maahanmuuttajien syyttelijät, lataa Miettinen. Sodanjälkeinen Suomi oli köyhä maa, kunnes siitä määrätietoisesti rakennettiin suhteellisten pienten tuloerojen hyvinvointiyhteiskunta. Nyt sitä revitään kaksin käsin kappaleiksi.  

– Hyvinvointiyhteiskunnan suurin saavutus oli olosuhdeköyhyyden, slummien ja ryysykerjälistön hävittäminen Suomesta. Nyt niihin ollaan säälimättä menossa takaisin. Meillä on hallituksessa poikkeuksellinen jengi; älykkövastainen, suorastaan rasistinen ja aggressiivista luokkasotaa käyvä.

On totta, että epäkansallisten suuryritysten intressiä ajava työnantajapuoli on monomaanisella kilpailuttamisella luonut Suomeen halpatyömarkkinat, joita maassa ei ennen tunnettu. Paleface-Miettisellä tuntuu kuitenkin olevan valikoiva muisti, sillä tiettyjen alojen työpaikat poistuivat yksinkertaisesti siksi, että esimerkiksi ahneet paperimiehet hinnoittelivat itsensä ulos kansainvälisiltä markkinoilta ja paperitehtaat siirtyivät Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Vasemmistolla ei muutenkaan ole puhtaat jauhot pussissa, sillä se on ollut innokkaasti edistämässä maahanmuuttoa toivottamalla tervetulleiksi Euroopan ulkopuolisia kehitysmaalaisia, joista ne harvat jotka ovat tulleet töihin, ovat alentaneet ylitarjonnallaan matalapalkka-alojen tulotasoa merkittävästi. Kannattamansa maahanmuuton myötä sekä vasemmisto että uusliberaali oikeisto ovat itse synnyttäneet nykyisen luokkajaon ja rotusodan siemenen.

Yhdestä asiasta Karri Miettinen nostaa hattua valtaapitävälle oikeistolle; sillä on pureva retoriikka ja tehokas markkinointikoneisto. Kun sana on hallussa, muuttuu musta valkoiseksi: palkka-ale on työajan pidennys, tuloerojen kasvattaminen tuottavuusloikka. Miettisen mielestä kyseessä on lähes nerokas sumutus.

Kaataa vain itselleen, sillä myös punavihreät osaavat totuutta vääristävän sumutuksen kun ovat itse vallankahvassa. Itse asiassa punavihreät ovat valheen eli poliittisesti korrektin uuspuheen mestareita riippumatta siitä ovatko he hallituksessa vai eivät. Opposition nyt esittämä kritiikki on katteetonta puhetta, sillä heidän ei tarvitse välittää realiteeteista. Punavihreiden kannattajat haluavat luultavasti vielä enemmän yksisilmäistä talouskasvua kuin oikeisto, jotta voisivat jo nyt saavutettujen etujen lisäksi piehtaroida jatkossakin materialistisessa kulutuskulttuurissa ostamalla vaikka Palefacen infantiilia heimokilinää. Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten mahdollinen punavihreä hallitus ratkaisisi maamme nykyisen talouskriisiin ja talouskasvua luovien vientiyritysten ongelmat. Sehän on tiedetty aina, että vasemmiston ratkaisut, utopiat, eivät ole tästä maailmasta, jonka vuoksi he voivat vaivatta uskoa, että valtion tulokakun voi sekä syödä että säästää.

– Aikana, jolloin esimerkiksi eurovaaleissa puolet ihmisistä jättää äänestämättä, vaalit voittaa se, jolla on paras viestintätoimisto, isoin megafoni ja provosoivimmat läpät. Suoranainen bluffi jää monelta huomaamatta. – Oli kammottavaa, miten köyhät äänestivät Niinistöä, koska se näytti eniten presidentiltä.

Heh, kuka muistaa kuinka vaikutusvaltainen punavihreä kupla synnytti valtamedialihaksillaan valtavan hypen homovihreiden presidenttiehdokas Pekka Haaviston puolesta? Itsekin tuossa hyväosaisten punaporvarien kuplassa elävä pankinjohtajan poika Paleface-Miettinen ei taida vieläkään käsittää, että Suomessa on elämää myös Kallion ja Punavuoren hipsterialueiden ulkopuolella, jonka vuoksi Haaviston äänimäärä jäi lopullisissa vaaleissa pieneksi. Lisäksi Palefacella on kummallinen ennakkoluulo, että vähävaraiset olisivat automaattisesti jonkun homostelevan punavihreän kosmopoliitiin puolella vain siksi, että tämä edustaa hyväkkäiden mielikuvissa empaatikkoa, joka heruttaa valtion kassasta tarvittaessa lisärahaa köyhille.

Huomion siirtäminen pois leikkauspolitiikasta turvapaikanhakijoita syyttelemällä on Miettiselle erityisen vastenmielistä. – Kun pidetään epävarmuudella ja pelottelulla luotu ilmapiiri ja leimataan sotaa pakenevat ihmiset, niin saadaan oivallinen tilaisuus viedä läpi kylmäverisiä päätöksiä. Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan.

Ei anneta valtion budjettia ja menoja koskevien tosiasioiden pilata hyvää äärivasemmistolaista tarinaa, vai mitä Paleface? Tällä hetkellä viime vuoden loppukesästä asti tulleet 35 000 turvapaikahakijaa tulevat maksamaan pelkästään vuodessa 5,6 miljardia euroa. Pikkuraha vai mitä? Sillähän ei saataisi mitään Suomen vähäosaisille; ei kevennettäisi kuluttajahintoihin vaikuttavaa alv-veroa, eikä luotaisi työpaikkoja pitkäaikaistyöttömille, eihän? Tänne kutsumattomien vieraiden volyymi on niin suuri, että sen järkyttävät kustannukset vaikuttavat väistämättä leikkauspolitiikkaan ja maan velkataseeseen. Tämä on kylmä matemaattinen tosiasia, jonka vuoksi täytyy ihmetellä, missä tulojaon fantasiamaailmassa herra Paleface-Miettinen oikein elää. Ymmärtääkö räppäri ollenkaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Suomen valtion ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten etua, myös niiden vähäosaisten? Tämä ei onnistu, jos kaiken maailman palefacet haluavat jakaa veroeuromme kehitysmaiden vapaamatkustajille, sotarikoksiin syyllistyneille sotilaskarkureille ja islamilaisen invaasion nuorille sotureille. 

"Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan". Tässä on jälleen yksi näyte uusvasemmistolaisesta vainoharhaisesta salaliittoteoriasta – ikään kuin olisi jokin taho, joka pitäisi tarkoituksella (maahanmuuttokriittiset) keskustelupalstat ylikuumentuneina. Pankinjohtajan pojalle ei taida tulla mieleen, että hallituksen ilman kansan suostumusta päästämät maahantunkeutujat ovat de facto taloudellinen, kulttuurinen, etninen ja turvallisuuspoliittinen ongelma, joka poistuu vasta kun ongelman lähde poistuu maasta. Juuri vihamielisten muukalaisten maassa oleminen synnyttää keskustelupalstojen mahdollista ylikuumenemista, eikä joku hallituksen suojeluksessa oleva uusnatsien kabaali, johon Paleface näyttää uskovan.

Etenkin perussuomalaisille turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu on tarjonnut mainion propaganda-aseen, jolla pelotella kansaa. – On täysin halla-aholainen ajatus, että Tukholmassa palaa autot sen takia, että siellä on maahanmuuttajia. Siellä palaa autot, koska ihmiset elävät köyhyydessä ja näköalattomuudessa lähiöissä ilman duunia ja ilman palveluita, ilman rahaa lähteä käymään edes keskustassa.

Palefacelle halla-aholainen ajatus on vasemmistolaisuudelle käänteinen kuva maailmasta, joka tunnetaan paremmin nimellä todellisuus. Säilyttääksen herkästi särkyvän maailmankuvansa Palefacellla ei ole ollut halua tutustua esimerkiksi Paavo Tajukankaan raportteihin, joissa kuvataan moraalisen suurvallan monikulttuurista arkipäivää. Mitä taas tulee maanhanmuuttajien epäsosiaalisen käyttäytymisen syihin, sitä voidaan Mutatis mutandis eli muutettavat muutettuina verrata vastaaviin verrokkeihin: Ruotsissa on myös etnisesti ruotsalaisia näköalattomia köyhiä, mutta jostain syystä he eivät polttele autoja ja harjoita iltapuhteena joukkoraiskailuja. Mikä on se komponentti, joka puuttuu Kalpeanaaman suosimista vasemmisto-sosiologisista teorioista? Syy on ilmeinen, mutta sitä ei voi sanoa varsinkaan Ruotsissa ääneen, koska se on tasa-arvoisen liberaalin yhteiskunnan suurin tabu ja samalla myös haurasta koheesiota ylläpitävä valkoinen valhe. Totuus on kuitenkin sanottava: älykkyystesteissä on käynyt selväksi, että vähäinen äly korreloi (ja on monesti myös syy) rikollisten taipumusten kuten vandalismin kanssa. Tämä havainto käy puolestaan yhteen sen kanssa, että Ruotsiin tunkeutuneet vapaamatkustajat edustavat usein kansallisuuksia, joiden keskimääräinen äo on huomattavasti valkoisia eurooppalaisia alhaisempi. Yleensä nämä tulijat ovat kotoisin Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Saharan eteläpuolisista maista, joissa on mitattu huomattavan alhaisia keskimääräisiä älykkyysosamääriä. Tästä voi toki tehdä myös rasistisia johtopäätöksiä, mutta toisaalta se ei ole tosiasioiden vika. Punaporvari-räppäri ei ole tietenkään kiinnostunut tosiasioista, varsinkaan jos ne eivät tue omaa ennakkoluuloa.

Miettistä kylmää hedelmällisen maaperän muokkaaminen fasismille. – Hallitus ei pysäytä fasismin nousua, vaan jollain tavalla mahdollistaa ja tukee sen kasvua.

Kun äärivasemmistolaisen suusta kuulee sanan fasismi, on siihen syytä suhtautua suurella varauksella. Yleensä se on pelkkä ilmaus kaikelle sille, mistä vasemmistolainen ei satu pitämään. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan sanan holtitonta viljelyä selittää myös se, että siitä on tullut varsinkin vasemmistolaisille vapaita yhteiskuntia ajasta toiseen uhkaava ylihistoriallinen mörkö eikä historiaan sidottu tarkkarajainen ilmiö.

Vasemmiston retoriikkaan on kuulunut aina myös harhainen uskomus, että valtiovalta jotenkin suojelisi tai jopa mahdollistaisi "fasismin". Tämä houre lienee puhdas projektio heidän omasta hegemonisesta (piilo)vallastaan, jonka he ovat gramscilaisen "pitkän marssin" avulla saaneet juurutettua lukuisiin instituutioihin; äärivasemmisto saarnaa jatkuvasti fasismista ja vallasta, koska se on itse kiinnostunut pakkomielteisesti vallanhalusta ja vallan saamisesta. 

Maamme nykyhallituksesta puhuttaessa, se on harjoittanut hyvin puhdasoppista äärivasemmistolaista antifasismia tuottamalla epädemokraattisesti maahan etnisen alaluokan (mikä taas sopii vasemmiston rasismia hyödyntäville vallankumoushaaveille) ja toisaalla se on kokoomusministeri Aleksander Stubbin suulla ollut kriminalisoimassa kansallismielisiä katupartioita. 

– Maltillinen vasemmisto taitaa olla liian maltillista. Näen koko vasemmiston kannalta ehdottoman tärkeänä sen, että Arhinmäen seuraaja vie puolueen radikaalimpaan suuntaan. Retoriikka oikealla on vihamielistä, mutta vasemmisto puhuu kohteliaasti, kiltisti ja varovaisesti. Pitäisi pystyä pukemaan asioita selkeämmin ja tylymmin, että ihmiset bonjaa, mistä on kyse.

Hehe, keskiluokkaisten opiskelija-anarkistien ja muiden räyhäräähköjen liepeillä viihtyvä Paleface yrittää antaa lisävirtaa jo nyt ylikierroksilla käyvälle Vasemmistoliitolle. Sen sijaan anarkistisella marginaaliporukalla ei ole mitään, kertakaikkiaan mitään, kannatusta työtätekevän eikä sen enempää työttömänkään kansanosan keskuudessa. On aika vaikea kuvitella, miten räyhävasemmisto saataisiin vielä enemmän demonisoimaan kansallismielisiä ja luomaan yhteiskuntaan vihaa, elleivät he sitten siirry Baader-Meinhofin lopullisen häviämisen loistavalle polulle.

Miettisen mielestä poliittisten nuorisojärjestöjen kannattaisi ottaa selvää siitä, miksi osa nuorten kirkkaimmasta kärjestä haluaa toimia mieluummin vaikka anarkistien joukossa kuin puolueissa. – On iso kysymys se, että miksi julkisessa kapinassa oleva elementti, kuten anarkistiblokki vahvistuu. Olisi arvokasta kuulla heitä.

Voi luoja tätä omahyväisyyden määrää. Jos anarkofeministi Suvi Auvinen edustaa räyhävasemmiston intellektuaalista kärkeä, niin suomalaiset poroporvarit ja suurkapitalistit saavat nukkua edelleen yönsä rauhassa.

– Ei kaikkien tarvitse kuulua puolueisiin, jotkut vastustavat pellepuvuissa rasistien katupartioita. Ruokakaupassa käyminenkin on poliittista, ostopäätökset ovat kannanottoja. Jokainen ääni ja jokainen adresseihin pistetty allekirjoitus voi vaikuttaa.

Palefacella on vaikea hahmottaa mikä on systeemin vastaisuutta ja mikä taas sen sylikoirana olemista. Kuten jo on tullut moneen kertaan todistettua, Loldries of Odinit ovat nykyjärjestelmän ja sen klienteelin kuten valtamedian ja poliittisten päättäjien suojeluksessa, sillä he toimivat hyödyllisinä idiootteina kansalaisten spontaania vastarintaa ilmentävää Soldiers of Odinia vastaan.  Usko yksilön kuluttajavalintoihin on puolestaan city-vihreiden katteetonta optimismia ja hyvän olon kaipuuta, jolla ainoastaan ylläpidetään nykyistä kulutuskulttuuria, jossa vasemmistolaiset hedonistit näyttävät viihtyvän erittäin hyvin.

Miettinen muistuttaa, että pitkien varjojen lomassa kukkii solidaarisuus. Esimerkiksi rasisminvastainen suurtapahtuma Meillä on unelma polkaistiin pystyyn kahdessa vuorokaudessa; ihmiset tekevät valtavasti vapaaehtoistyötä, järjestäytyvät ja auttavat toisiaan.

Tapahtumahan oli viime kesän The Great Rock 'n' Roll Swindle, suuri puhallus, josta raportoi tuoreeltaan myös Yle Watch. Olisi hauska tietää, kuinka paljon idealistisia unelmoijia saapuisi nyt maaliskuun loskaiselle Helsingin kansalaistorille. Tämä siis sen jälkeen, kun maahan on päästetty 35 000 aavikkojen nuorta miestä, joista osa on syyllistynyt vakaviin väkivallantekoihin ja raiskauksiin. Solidaaristen vasemmistoidealistien määrän tarkkuutta voitaisiin parantaa myös sillä, että tilaisuudessa ei esiintyisi ilmaisen julkisuuden perässä juoksevia maamme johtavia pop-tähtiä, vaan pelkkiä monikulttuurin autuutta saarnaavia puhujia.  Palefacelle ja hänen faneilleen vielä terveiset edellä viitatusta Yle Watchin heinäkuussa 2015 ilmestyneestä jutusta:

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle!   

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.