VALTAMEDIA TARTTUI INNOKKAASTI ANARKOKOMMUNISTIN KAUHISTELEVAAN "VUOTOON" ISÄNMAALLISESTA KESÄLEIRISTÄ

Kesä on uutisrintamalla hiljaista aikaa, joten mikä tahansa pikkujuttu on tervetullutta ainesta valtamedialle, jos siihen saa vielä kytkeyttyä moralistisen pöyristymisen. Tällöin puhutaan tietenkin "somekohuista". Suurin osa nettikohuista nousee julkiseen keskusteluun "'äärioikeistoa" stalkkaavien päivystävien komukyylien kauhistelevista päivityksistä. 

Tällä viikolla punavihreä nettirinki yltyi hysteeriseen paatokseen, kun toimeton juutalaistaustainen anarkokommunisti Dmitry Gurbanov "paljasti" Kansallismielisten liittouman kesäleirin, jossa eri poliittisista taustoista olleet kansalaiset hassuttelivat keskenään vapaa-aikanaan. 

Näissä äärivasemmistolaisissa syöttiläissä ja vahtikoirissa on tyypillistä, että heidän tekopyhä hurskastelunsa ei tunne röyhkeydessään mitään rajoja. Poliittista väkivaltaa esivaltaa ja poliittisia vihollisia vastaan pitkään agitoinut Gurbanov esiintyykin nyt tviittiensä perusteella jonain laillisuuden ritarina ja paheksuu närkästyneenä, kuinka kesäleiriläiset ovat ampuneet jousipyssyillä tuntemattomaksi jääneiden politiikkojen rintakuviin.

Ylen punavihreille toimittajille tällainen "uutinen" on kuin taivaan mannaa ja he kirjoittivatkin perjantaina 7 Päivää -tyylisen raflaavan roskajutun  Perussuomalaiset selvittää, mitä kohutulla kesäleirillä tapahtui: "Tarkka pitäisi olla siitä kenen kanssa kaveeraa" – tämän tiedämme nyt. Jutun takaa löytyvät ei niin yllättäen tomittajat Merja Niilola ja Eero Mäntymaa, jotka molemmat ovat tunnettuja äärivasemmistolaisia "äärioikeiston jahtaajia".

Uutisjutun kaava noudattaa jo tutuksi käynyttä manipulaatiota, jossa toiseutettu ja demonisoitu "äärioikeisto" on mahdollisesti tehnyt jotain kauheaa, josta se pitäisi saada vastuuseen. Totta kai toimittajat olivat ottaneet yhteyttä Perussuomalaisten johtoon ja haastatelleet puolustukannalla olevaa puoluesihteeri Simo Grönroosia. Hiillostamisen tarkoitus on esittää Persut kroonisesti syyllisenä johonkin sellaiseen, josta hegemoniset punavihreät ja heidän surkeina aisureinaan toimivat "porvarit" eivät satu pitämään. Mitättömien asioiden paisuttaminen mediakohuiksi palvelee establishmentin tarvetta osoittaa yksi ainoa yhteiskunnallinen syntipukki ja uhka – kätevää – koska näin se pystyy peittämään oman syyllisyytensä todellisiin rikoksiin kansaa vastaan.

Leppoisan kesäleirin "vakavaa luonnetta" on haluttu korostaa jutussa haastattelmalla rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasta, jolla on sattumoisin vahvat siteet pahamaineiseen äärivasemmistolaiseen lakilobbausjärjestö Demlaan. Tolvanen on riemuissaan kun pääsee uhkailemaan poliittiseen hyötykäyttöön kaapatulla lainsäädännöllä kansallismielisiä:

– Vähintään kunnianloukkauksen tunnusmerkistö täyttyy, Tolvanen sanoo.

"Maalitauluharjoittelu" poliitikoiden kuvilla ei vielä itsessään Tolvasen mukaan täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Olennaista on, että toiminnasta on julkaistu kuva, jonka myötä kunniaa loukkaava toiminta tulee asianomaisen ja muun väen tietoon.

Kuvan osittainen sensurointi ei poista teon rangaistavuutta, Tolvanen sanoo.

Google-haulla ei löydy yhtäkään hakutulosta, jossa Tolvanen tuomitsisi äärivasemmistolaisten harjoittaman  poliittisen uhkailun ja kunnianloukkauksen. Toisin kuin näsäviisaat haluavat suurelle yleisölle uskotella, tämän huomioiminen ei ole Whataboutismia, sillä lähtökohtaisesti puolueettomuutta edustavan rikos- ja prosessioikeuden professorin pitäisi tarkastella poliittista uhkailua tasapuolisesti. 

Tolvasen vasemman silmän sokeus ei ole poikkeuksillista, koska suurin osa yliopistojen korkeimmista laintuntijoista on Demlan ideologiaan myötämielisesti suhtautuvia politrukkeja. Hyvänä esimerkkinä on järjestelmän suojelemana "kapinallisena" viihtyvä anarkofeministi Suvi Auvinen, joka kannattaa aatetoveriensa väkivaltaa ja tviittasi jokunen vuosi sitten: "Jos jotain leikataan, niin Stubbilta pää!". Professori Tolvanen ei vaatinut muden Demla-juristien tapaan tuolloin Auviselle syytettä ja mediakin lakaisi murhauhkauksen vaivihkaa maton alle ikuiseen unohdukseen. Syytteitä Auviselle ei herunut vaan päinvastoin järjestelmä on palkinnut hänet sen jälkeen moneen otteeseen. One law for them, and another law for us!

ANTIFAN JA PUNAVIHREIDEN POLIITIKKOJEN KIELTOPROJEKTI KUSI REISILLE TAMPEREELLA

Yle Watch ei yleensä kirjoita suomalaisvihamielisen marginaalin edesottamuksista, sillä blogin ajutus on pyydystää isoja kaloja ja näyttää millaista vallan väärinkäyttöä hallitseva nomenklatuura poliitikoista toimittajiin käyttää. Silloin tällöin järjestelmän prostituoituna toimiven äärivasemmistolaisten puuhakerhojen toimet osuvat yhteen globalismia ajavan valtarakenteen kanssa, jonka vuoksi blogillamme on syy käsittellä myös näitä uutisia. Niistä tuorein Yle uutinen, Tampereella kauhistuttiin: uusnatsit kokoontuvat kaupungin tiloissa – Tieto kumottiin kiireesti kertoo, kuinka Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, vihreiden Iiris Suomela, oli tviitannut kuvakaappauksen anarkokommunistisen Varisverkoston virheellisestä tiedotteesta, jonka mukaan uusnatsit järjestävät toimintaa Tampereen kaupungin omistamassa kiinteistössä.

Uutisesta käy ilmi, että Vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kertoivat, ettei kyseinen kiinteistö olisikaan Tampereen kaupungin omistuksessa. Vastavasti Ylen tietojen mukaan kiinteistö on yksityisessä omistuksessa ja Tampereen kaupunki vuokraa kiiinteistöstä vain osan museon varastoksi. 

Sittemmin Iiris Suomela on myöntänyt Ylelle, että hänen ensimmäinen Twitter-viestinsä aiheesta sisäsi väärää tietoa. Hän ei silti halua luopua poliittisesti erimielisten tukahduttamistoimista ja toivoo, ettei kansallismielisiä rock-konsertteja saisi olla punaisessa Tampereessa lainkaan:

Suomela toivoo, että tällaisia tapahtumia ei järjestettäisi Tampereella ollenkaan.

– Toivon, että Tampereen kaupunki aloittaa vakavan keskustelun siitä, millaisten toimijoiden kanssa pystymme olemaan samoissa kiinteistöissä.

– Lisäksi toivon kaiken kaikkiaan, että tamperelaiset poliitikot ja Tampereen kaupunki ottavat vahvasti kantaa natsismia ja äärioikeistoa vastaan, Suomela sanoo.

Niin sanotut oikeistopuolueet ovat Tampeerella hiiren hiljaa 2000-luvun punaviherkaartin junttaukselle. Ne ovat täysin kulttuurimarxistien määrittämän poliittisen korrektiuden kahleissa ja toimivat alistuneesti vihervasemmiston aisankannattajiana. Porvallisten puolueiden edustajile olisi varmasti kauhistus, jos joku heidän jäsenistään ehdottaisi vastavetona nykyiselle punakaartille, että tamperelaisten poliitikkojen ja Tampereen kaupungin pitää ottaa vahvasti kantaa uuskommunismia ja äärivasemmistoa vastaan. 

On käsittämätöntä, että liberalistista sananvapautta puolustavat porvaripuolueet kannattivat Tampereen valtuuston viime tammikuun päätöstä, jossa kaupunki ei suostu vuokraamaan tiloja "rasistisille" järjestöille, mutta sallii silti sen tukien kera äärivasemmistolaisille kansankiihottajille. Näin porvaripuolueet tulevat kannattaneeksi vasemmiston etua ajavaa strategiaa, jossa punavihreille epämieluisat radikaalit vaihtoehdot kielletään ja suljetaan pois. Punavihreille totalitaristeille tällainen linja on täysin luonteva, sillä se ei ole koskaan sietänyt avointa poliittista kilpailua. Se, miksi porvarit alistuvat punavihreälle junttapolitiikalle kertoo taas siitä, että heikosta kansansuosiostaan huolimatta vasemmistolaiset ovat taitavalla psykologisella sodankäynnillään onnistuneet iskostamaan eetoksensa hegemoniseen asemaan, jolle myös nynnyilevä oikeisto alistuu.

Punavihreän vasemmiston suhteeton ja siten epädemokraattinen poliittinen valta johtuu osittain sen kyvystä verkostoitua ja edetä kansanruumiin soluissa vikkelään kuin syöpä. Sivumennen sanottuna tämä tuo mieleen erään pienen muukalaisperäisen etnis-uskonnollisen populaation, joka on sattumoisin monien kulttuurimarxilaisten virusten alkulähde. 

Tarra voi olla kuvamanipulaatio, mutta juuri noin varikset
oikeasti ajattelevat, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan.

Joka tapauksessa, työväenluokan edustajina esiintyvät punaviherpoliitikot ovat tätä nykyä osa rupattelevaa luokka, jonka taustalla on yliopistossa tapahtuva verkostoituminen. Sen alinta kastia on Varisverkosto, jossa enemmistönä olevat naispuoliset riviaktivistit tulevat varakkaista punaporvariperheistä. Varikset näyttävät omaksuneen mukatyöväenluokkaisen vasemmistoideologian vain siksi, että heidän professorinsa ja valtamedia pitävät sitä kovin muodikkaana. He ovat kuitenkin sen verran verran fiksuja, että ymmärtävät Suvi Auvisen tapaan verkostoitumisen tärkeyden jo fuksivuotena, jolloin kannattaa osallistua yliopistoaktivismiin ja kansalaisjärjestöihin. Koska nuo organisaatiot ovat sidoksissa valtioon, poliiittiset opportunistit voivat kiivetä eräänlaisen ideologisen sukulaissuosinnan avulla niiden kautta yhteiskunnassa pitkälle aivan kuten Suvi Auvinen ja Iiris Suomela ovat tehneet.

Hyväsisar-kerhon olemassalo paljastuu IIris Salmelan poliittisessa toiminnassa. Kun kaupungin korkealla pallilla istuva punavihreä khmeri seuraa ja jakaa äärivasemmistolaisen opiskelijaklikin Stasista muistuttavia ilmiantotiedotteita, se kertoo paljon siitä, miten tiiviisti punavihreä establishmentti ja sen liepeillä viihtyvä valevallankumouksellinen räyhävasemmisto on verkostoitunut keskenään. Jo nimensä mukaisesti Varisverkosto on verkostoitunut organisaatio, jolla on vahvat kytkökset etabloituneeseen punavihreään valtaeliittiin ja valtion rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin", jotka eivät ole muuta kuin äärivasemmiston "epäpoliitiisia" bulvaaneja. 

Vaikka heprealainen suurkapitalisti George Soros ei rahoitakaan suoraan mitättömiä varisverkostoja, hän kuitenkin tukee median hyvämaineiseksi pesemiä "kansalaisjärjestöjä", joiden edustajilla on puolestaan suorat henkilökohtaiset kytkökset äärivasemmiston ruohonjuuritason puuhastelijoihin kuten Suomessa antifalaiseen Varisverkostoon. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että yksi Varisverkoston perustajista on Dan Koivulaakso. Koska Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on hänen hyvä ystävänsä, on todennäköistä, että Anderssonilla on suoria kontakteja Varisverkostoon. 

Luultavasti Varisverkossa on mukana on myös näiden kahden vasemmistopoliitikon yhteinen tuttu, toimittaja Mikael Brunila, joka on kerännyt kuva-arkistoa suomalaisista kansallismielisistä. Laissa kielletyn henkilörekisterin ylläpitämisen tausta on sikäli huvittava, että äärivasemmisto on perustellut pelkurimaista naamioitumistaan sillä, että äärioikeisto muka kuvaa sitä, vaikka he ovat todistetusti itse ainoa epävirallinen taho, joka arkistoi vihollisiaan systemaattisesti. Anarkomarkojen reiluuslogiikassa vain heillä pitäisi olla oikeus tehdä kuvarekisteri poliittisista vastustajistaan samalla kun he turvautuvat laittomaan naamioitumiseen sillä verukkeella, että äärioikeisto kuvaa heitä tiedostoihinsa. Varsinainen syy yksipuoliseen naamioitumiseen on se, että näin anarkokommunistit voivat kätkeä henkilöllisyytensä tehdessään rikoksia vastamielenosoituksissa.

Julkinen antifasistien henkilögalleria joka tiedetään puhuu sen puolesta, että mm. Takku.netissä ja Varisverkostossa toimivat agitaattorit ovat enimmäkseen yliopistojen kampuksilla viihtyviä humanististen alojen ikiopiskelijoita, poikkeuksina väkivalta-anarkisti Antti Rautiainen ja vasemmistoaktivisti Syksy Räsänen. Heistä aktiivisimmat eivät ole edes etnisesti suomalaisia kuten jo pitkään sairaseläkkettä nauttinut tamperelainen Juan Meneses, joka toimii Takku.nettiin vähvasti kytköksissä olevan Punk in Finland -foorumin ylläpitäjänä. 

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA.

Viime aikoina anarkokommunistista agitaatiota on harrastanut näkyvästi portugalilainen Tiago Silva, joka on SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Tämä 31-vuotias Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava on aktiivinen Turun seudun "antifasistisessa" toiminnassa ja vaikuttaa myös Varisverkostossa. Kulttuuriorganisaatioiden ja yliopiston kulttuurimarxilaisesta mädätyksestä kertoo puolestaan se, että Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto on myöntänyt Silvan väitöskirjatyöhön apurahaa 24 000 euroa (hulppea apuraha tuo mieleen Koneen säätiön palkitseman Miika Tervosen). Silvan päasiallinen tutkimustyö on tähän mennessä ollut islamille myönteistä tendenssitutkimusta ja se jatkuu myös dhimmi-henkisessä väitöskirjassa, jonka pitäisi käsitellä islamin kohtaamista Portugalin keskiaikaisissa historiankirjoituksissa.

Kolmas mainitsemisen arvoinen vierasperäinen anarkokommunisti on Helsingin suunnalla vaikuttava venäjänjuutalainen Dmitry Gurbanov. Terveydenhoitoalaa opiskellut Gurbarov on jo pitkään yrittänyt luoda Helsinkiin antifasistista skinhead-katujengiä (sic) siinä mainittavammin onnistuen. Siksi hän onkin keskittynyt nettitrollaamiseen, väkivaltaisten uhkauksten lähettämiseen fasisteiksi katsomilleen henkilöille ja kansallismielisten henkilötietojen levittämiseen. On kuitenkin näyttöä siitä, että Gurbanov on edelleen mukana Antifan kaltaisessa katuhäiriköinnissä ja ilkivallassa.

Hajanaisesta paljastetettujen otoksesta huolimatta suurin osa punaporvarillisista "antfasisteista" on opiskelijatyttöjä. Miespuoliset aisurit saattavat olla johdossa, mutta toiminnan jalkaväki on naisissa. Tämä näkyy "antifasistien" vastamielenosoituksissa ja ylioppilaskuntavaalien gallerioissa. Niissä näkyvät punavihreät aktivistit toimivat myös anonyymeinä varisverkoston kaltaisissa suljetuissa sisäpiirikerhoissa.

Yhteistä kaikille anarkomarkoille on se, että he ylenkatsovat valkoisten natiivien perinteistä työtätekevää luokkaa, jota väittävät puolustavansa. Yhdysvaltalaisen Storia-lehden toimittaja Alex Witoslawski on kuvannut osuvasti tätä seurakuntaa suomennetussa kirjoituksessa Marx panisi nykyvasemmiston seinää vasten:

Jos tapaatte jonkun Antifan tai BAMNin jäsenen, keskustelkaa hänen kanssaan kommunistisesta teoriasta, ja huomaatte etteivät he tiedä siitä mitään. He osaavat vain toistella kielikuvia mustien, homojen ja maahanmuuttajien sorrosta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä – menkää mihin tahansa vasemmistolaiseen kirjakauppaan yliopistokaupungissa, ja huomaatte pian että siellä on enemmän kirjoja intersektionaalisesta mustasta LGTB-feministisestä seksuaalisuudesta kuin Marxista ja Leninistä. Lyhyesti sanottuna, Antifan ja BAMNin kaltaiset ryhmät väittävät olevansa kommunistisia tai anarkosyndikalistisia, mutta niiltä puuttuu kaikki todellinen tieto ideologioista ja filosofioista, joita ne väittävät kannattavansa. 

Tämä pätee muuhunkin vasemmistoon: sillä ei ole lainkaan luokkatietoisuutta, sen kannattajat ovat joko eliittikakaroita tai ryysyköyhälistöä, jotka on huijattu uskomaan, että valkonaaman tai heteron vihaaminen on tärkeämpää kuin luokkataistelu. Jos moderni marxilainen vallankumous todella tapahtuisi länsimaissa, heidät kaikki pantaisiin seinää vasten ja ammuttaisiin luokkapettureina. Miksi siis jokin aidosti luokkatietoinen liike kuten Alt-right tai populistinen oikeisto ottaisi nykyvasemmiston vakavasti?

Witoslawskin jutun perusteella herää kysymys, miksi nähdä vaivaa poliittisesta muka-vastustajasta, jonka "anti-autoritääriset" aktiivit ovat jämähtäneet kaikkitietävän 15-vuotiaan  lukiolaiskakaran mustavalkoiseen moralismiin, joka on vieläpä omaksuttu koulujen ja yliopistojen auktoriteeteilta (sic!). Sääliäkään tukirahakapinallisia ei oikein voi, koska he ovat laskelmoivassa konformismissaan alistuneet vapaaehtoisesti systeemin egalitaarisille epäarvoille ja vieneet puhdasoppisuuden kiihkossa ne toiseen potenssin aivan kuten Kiinan nuoret maolaisessa kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla.

Korruptoituneen järjestelmän kannalta on tietenkin edullista, että nationalistit ainoana todellisena globalismin vastaisena oppositiona tuhlaisivat energiansa systeemin juoksupoikina toimivan räähkävasemmiston kanssa painimiseen. Merkitystä elämälleen etsiville anarkomarkoille nykykulttuurin demonisoima äärioikeisto on luonnollisesti sopiva lohikäärme, jota vastaan taistelemalla voi tuntea hetken emotionaalista ja sankarillista mielihyvää. Kansallismielisten ei kuitenkaan kannattaa näihin hiekkalaatikkoleikkeihin vakavasti ryhtyä, sillä paukut pitää säästää todellista vihollista vastaan.

Tästä huolimatta syy, miksi Yle Watch nyt poikkeuksellisesti käsittelee tätä marginali-ilmiötä johtuu siitä, että äärimmäisellä vasemmistolla on vaikutusta yliopistoelämään, josta verkostoinnin avulla noustaan lopulta vallan huipulle. Nimenomaan vallasta ja sen rakenteista koko vasemmisto on sairaalloisen kiinnostunut, siksi se puhuukin siitä jatkuvasti, tosin siten kuin se ei koskisi sitä itseään. 

Valtaa ja näkyvyyttää voidaan myös saada vastikkeellisesti, mutta se edellyttää äärivasemmistolaisilta lehmänkauppoja arvoliberaalien ja globalistikapitalistien kanssa. Siksi on ymmärrettävää, ettei edes "vallankumouksellinen" äärivasemmisto hyökkää todellisia vallanpitäjiä ja suurkapitalisteja kuten George Sorosia vastaan. Anarkokommunismia larppaavien räyhäräähköjen onkin paljon helpompi saada itselleen tunne-elämää ravitseva "moraalinen" palkinto hyökkäämällä tavallisia isänmaallisia suomalaisia työläisiä vastaan kuin ottaa riski ja purra ruokkivaa kättä. He tietävät itsekin olevansa uusliberaalien, markkinakapitalistien ja hämärien globalistien hyödyllisiä idiootteja, mutta eivät voi vastustaa kiusausta, jossa viholliseksi nimetään se, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa.

ALLAHIN SOTURI TAPPOI VIATTOMAN SUOMALAISVANHUKSEN, YLE JA PALEFACE LUIMISTELEVAT HILJAA

Räppäri Muntazar, irakilainen voimavara, joka paikkaa
maamme HUUTAVAA työvoimapulaa ja vaihtaa
tulevaisuuden monikulttuuriunelmassa vaippamme. 

Yli kuukausi sitten Helsingin Puotilassa tapahtunutta vuonna 1930 syntyneen vanhuksen surmaa on pidetty mm. Ylessä sattumanvaraisena tekona. Tällä viikolla vaihtoehtomediat ovat paljastaneet, että 1991 syntynyt tekijä onkin irakilaistaustainen räppäri Muntazar, oikealta nimeltään Al-Muntazar Al-Mehsen. Ylen monikulttuuriagendan kannalta henkilöllisyyden paljastuminen on tuskallista, sillä pari vuotta sitten televisioon tehtiin juttu "Tottelematon mummo", jossa irakilaisräppäri tapaa suomalaisen rap-mummo Eila Nevanrannan. Ohjelman insertissä kerrotaan, että

23-vuotias irakilaissyntyinen räppäri Al-Muntazar Al-Mehsen kohtaa jaksossa 78-vuotiaan Rap-mummo Eila Nevanrannan. Eila pohtii omia juuriaan ja mistä oma kapina kumpuaa. Katso jakso heidän tapaamisestaan ja lue Rap-mummon tarina.

Toden totta, ennakkotieto rap-"musiikista" vain vahvistuu ja sitä on todella pidettävä suomalaisten aisankannattajanuorten, lähiöbimbojen, rasististen kehitysmaalaisten ja dementikkojen vähämielisenä jumputuksena, jossa leijuu alaluokkaisen väkivallan ja kuoleman tuoksu. 

Räppäri Muntazar on kunnostautunut myös antifasistisella Palefacen videolla Emme suostu pelkäämään, jossa hän esiintyy yhdessä mm. ex-ministeri Paavo Arhinmäen ja anarkisti Suvi Auvisen kanssa. Islamin soturiksi ryhtynyt Al-Muntazar Al-Mehsen ei ole suostunut pelkäämään, vaan hän surmasi tieten tahtoen suomalaisen puolustuskyvyttömän vanhuksen. Surmapaikkakin oli sopivasti vihollisen alueella eli kristillisen kappelin vieressä.

Yle tulee varmuudella vaikenemaan surmaajan taustoista, mutta sen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa seurata miten Karri "Paleface" Miettinen tulee lähiaikoina kiemurtelemaan irti tästä ikävästä takaiskusta, jota hän varmaan kutsuisi monikulttuurisuuden kasvukivuksi. Yle Watch sitä vastoin toteaa, että teillä oli harhainen unelma, ottakaa nyt vastuu!

Tappaja puhuu suvaitsevaisuudesta.
(klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi).

"ON VAIN AJAN KYSYMYS, MILLOIN SUOMESSA TAPAHTUU RASISTINEN MURHA"

Irakilaisia turvapaikanhakijoita Helsingissä lokakuussa
2015. Monella irakilaismiehellä on sotilas- ja poliisitausta.
Tietävätkö Suomen viranomaiset riittävästi heidän
mahdollisesta rikostaustasta ja sotarikoksista?

Viime syksystä lähtien valtamedian kolumnistit, maaniset monikulttuuribloggaajat ja äärivasemmistolaiset katuhuligaanit reagoivat Soldiers of Odinin katupartioihin ja Rajat kiinni! -liikkeen ilmaantumiseen suoranaisella hysterialla. Kansallisen opposition ilmestyminen kaduille järkytti selvästi korruptoituneen yhteiskunnan status quota. Henkilökohtaiset solvaukset ja Hitler-kortit olivat alusta asti mukana kuin myös vainoharhaiset puheet "väkivaltaisesta äärioikeistosta". 

Valheistaan monta kertaa kiinni jäänyt totalitaristianarkisti Suvi Auvinen spekuloi pitkin viime syksyä mielikuvituksellisilla skenaarioilla, joissa Soldiers of Odin ei suojele ketään, vaan tulee ennen pitkään syyllistymään itse väkivaltaan. Todellisuudessa katupartioinnin yhteydessä on pidätetty vain punaporvarien Loldries of Odin -ryhmän jäseniä, jotka on tuomittu sakkoihin erilaisista häriköinneistä. Jotkut nettipunakaartin aktvistit kuten suomalaisvastaisessa Rasmus-verkostossakin vaikuttava bloggaaja Sakari Timonen, alkoi jopa hekumoida suomalaisten tekemistä rasismimurhista:

Osa kansalaisistamme on muuttunut vaistojensa vietävissä olevaksi, soihduin ja talikoin aseistautuneeksi laumaksi. On vain ajan kysymys milloin se lauma tai joku sen yllyttämä tappaa. Siinä vaiheessa sitten johtajia ei enää näykään missään.

Tosiaan, se ensimmäinen rasistinen surma viime syksyn pakolaisaallon jälkeen on sitten tapahtunut, mutta tekijöinä eivät olleet suomalaiset, vaan irakilaiset turvapaikanhakijat, jotka ryöstön jälkeen panivat kylmäksi suomalaisen 52-vuotiaan sivullisen miehen viime viikonloppuna Kajaanissa, lähellä vastaanottokeskusta. Rasistista murhaajakommandoa epäillään myös toisesta saman viikonlopun aikana tapahtuneesta ryöstöstä. Tuttuun tapaansa Yle rauhoittelee parhaansa mukaan tilannetta verkkosivujensa jutussa Viranomaiset: Otanmäen tappoepäily yksittäistapaus. Poliisin ja Ylen viesti näyttää olevan, että täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki on kunnossa, kyseessä on yksittäistapaus, hajaantukaa. Ei tarvita suurta mielikuvitusta miten mediassa olisi reagoitu, mikäli suomalainen olisi tappanut värillisen turvapaikanhakijan. Silloin Ylessä ei puhuttaisi yksittäistapauksesta, vaan hämmästystä teeskennellen kysyttäisiin, mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa ja vaadittaisiin, että väkivaltainen äärioikeisto on saatava vaikka poikkeuslailla kuriin.

Ylen lähipäivien suurin huoli lienee se, että miten Kajaanin surma tulee vaikuttamaan suomalaisten asenteeseen turvapaikanhakijoita ja ylipäätään maahanmuuttajia kohtaan. Selvää on myös se, että monikulttuuriunelmaa elävät kolumnistit eivät tule tuntemaan surua uhrin puolesta, olihan hän vain joku keski-ikäinen suomalainen maalaismies, ehkäpä vielä rasisti. Eniten he tulevat harmittelemaan sitä, että tapaus lisää maahanmuuttovastaisuutta. Pettymys on varmaan suuri, sillä he kun olivat odottaneet niin pitkään asialleen hyödyllistä valkoisen heteromiehen tekemää rasistista murhaa, mutta nyt kävikin toisin päin. Vaaditaan taitavaa liukaskielisyyttä, että toimittaja ja "asiantuntija" kykenee selittämään pois turvapaikanhakijoiden joukossa väijyvät entiset poliisit ja sotilaat, jotka ovat kotimaassaan syyllistyneet ties mihin hirmutekoihin ja jatkavat nyt täällä samaa verenjanoista toimintaansa.

Arto Mikkonen oli suomalainen 52-vuotias
työmies. Irakilaiset "turvapaikanhakijat"
surmasivat hänet raukkamaisesti. Suomen
eduskunnalla on verta käsissään.

MORAALISTA KIRISTÄMISTÄ JA SYYLLISTÄMISTÄ MAASTAKARKOTETUISTA

Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen haluavat, ettei yhtäkään
kehitysmaalaista karkotettaisi Suomesta. Kuvan
perusteella tuo halu herättää kysymyksen, että onko
sen taustalla kenties seksuaalinen motiivi.

Yleisradion politisoituminen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla saattoi olla nykyistä räikeämpää, mutta suomalaisuutta väheksyvä internationalistinen agenda ei ole silti hellittänyt otettaan mediamammutin uutis- ja ajankohtaisohjelmien tarjonnassa. Takavuosikymmeninä toimittaja saattoi itse tunnustaa avoimesti väriä, mutta tänään hän on siirtänyt vastuun erilaisille asiantuntijoille ja mielipideautomaateille, jotka puhuvat toimittajien puolesta. Tämä on ollut propagandistisessa mielessä sikäli järkevä liike, sillä niin sanotuilla asiantuntijoilla uskotaan olevan enemmän tiedollista auktoriteettia kuin toimittajilla. Kansalaisen kannalta ongelma on vain siinä, että Ylen toimittajat valitsevat pelkästään yhdenlaisia auktoriteetteja ja jättävät toiset, monesti paljon viisaammat ja paremmilla argumenteilla varustetut asiantuntijat kokonaan pois keskustelusta.

Esimerkiksi hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sen vaikutuksesta luontoon paljon kirjoittanut tekniikan tohtori ja entinen vihreiden kansanedustaja Eero Paloheimoa ei haastatella juuri koskaan Ylessä. Hänen sijaan saamme kuulla höyhensarjalaisia monikulttuuri-idealisteja kuten tietokirjailijoina esiintyvää parivaljakko Kaisa Viitasta ja Katja Tähjää, joiden teelmykset on kirjoitettu puhtaasti maahanpyrkijöiden näkökulmasta. Tutkaparin ensimmäinen "tietokirja" Paperittomat (2010), joka kertoi Euroopassa ilman oleskelulupaa elävistä muukalaista, palkittiin jopa Suomi-palkinnolla. Kirjan tyyli on häikäilemätön: tunteisiin vetoavalla manipulaatiolla lukijalle luodaan samaistumisen tunteita maassa laittomasti olevia vapaamatkustajia kohtaan. 

Ylen metkut tunteville ei ole mikään yllätys, että verorahoitteinen valtionkonserni on lähtenyt puffaamaan tarmolla tämän naisparivaljakon juuri ilmestynyttä kirjaa Karkotetut. Toimittaja Kaisa Viitasta ja valokuvaaja Katja Tähjää haastateltiin Aamu-tv:ssä ja Ylen toimittaja Minna Rinta-Tassi kirjoitti kirjasta syleilevän uutisartikkelin Maastakarkotetut palaavat kotimaahansa tyhjin käsin ja tyhjän päälle. Uudessa kirjassa yritetään puolestaan käyttää hyväksi eurooppalaisten kiltteyttä ja syyllistää asioista, jotka eivät ole heidän syytään:

Irakilainen Lana on yksi heistä, joiden elämäntarina päätyi teokseen Karkotetut. Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä kiersivät eri puolilla maailmaa useamman vuoden aikana. He tutustuivat karkotettuihin, haastattelivat ja valokuvasivat heitä. – Ihmettelin monet kerrat ihmisten sinnikkyyttä ja pärjäämistä vaikeuksien keskellä. Poliisit saattavat laittaa käsirautoihin ja väkivalloin karkottaa maasta. Se on hyvin traagista, Kaisa Viitanen toteaa.

Se harvinainen tapahtuma, että lepsujen maassaoloehtojen Euroopassa maahantunkeutuja karkotetaan, kertoo vain siitä, että tällä ei voi olla vähäisintäkään oikeutta poliittiseen turvapaikkaan tai pakolaisstatukseen. Tällaisten miljooniin nousevien onnenonkijoiden päätä on turha silittää, kun muistissa on viime syksyn väkivaltainen maahantunkeutuminen Makedonian kautta Eurooppaan. On pöyristyttävää, että Viitanen kauhistelee väkivalloin käsirautoihin laittamista, vaikka kyse on todennäköisesti väkivaltaisen rikollisesti maahantunkeutuneista saalistajista.

Kirjan kirjoittajat ja Ylen toimittaja Rinta-Tassi ovat psykologisesti taitavia, koska he keskittyvät yksilön kohtaloon, jolloin siitä toisesta yksilö-pyksilöstä, suomalaisesta veronmaksajasta, voidaan manipuloida esiin empatian tunteita. Tunteiden kautta pystytään taas hallitsemaan mielipiteen muodostusta ja näin lopulta äänestyskäyttäytymistä tai kansalaisaktivismia "pakolaisten" puolesta. Siirtolaissirkuksen suurempaa kuvaa ei uskalleta sen kaikkine loogisine seurauksineen edes ajatella, sillä sen avoin ja rehellinen tarkastelu olisi "epäinhimillistä" tai jopa "fasismia". Tästä huolimatta tai juuri siksi, väestöräjähdys ja tiettyjen populaatioiden kyvyttömyys tuottaa itselleen hyvinvointia ovat kysymyksiä, joissa yksilöiden tragediat ovat herttaisen yhdentekeviä koko ongelman ratkaisun kannalta. Meillä ei ole luonnon kantokyvyn ylittämisen ja seitsemän miljardin "ainutlaatuisen lumihiutaleen" jälkeen kertakaikkiaan enää varaa yksilökeskeiseen humanismiin ja siitä johdettuun harhaiseen filosofiseen saivarteluun. Elämme jo nyt laina-ajalla ja ekologisesti kestämätön muukalaisvyöry vain kasvattaa tuota luonnolta kupattua lainaa.

Siksi onkin pökerryttävää lukea akateemisesti koulutettujen itku-iitojen aggressiivis-passiivista jeremiaadia, jossa turvapaikkapummin karkotusta pidetään yksinomaan pahana asiana, koska se ei ole kohteen kannalta ollenkaan kiva juttu. Asiaa ei tietenkään kysytä suomalaisilta, puhumattakaan maailman biofsfääriltä, jonka elinvoimaa myös etelän vetelät ovat täällä ylimääräisinä imemässä. 

Sokeassa ihmiskeskeisyydessään Viitanen ja Tähjä yrittävät kiristää meitä "moraalisella vastuulla" ikään kuin eurooppalaisten vastuulla olisi tarjota kehitysmaiden pummeille läntinen elintaso:

– Eurooppalaisten viranomaisten vastuu päättyy sillä hetkellä kun saattopoliisi kääntää näille ihmisille selkänsä ja on varmistanut, että he poistuvat maasta, Kaisa Viitanen sanoo.  – Pitäisi olla järjestelmä, jolla vähän enemmän seurataan, mitä karkotetuille tapahtuu. Minusta on aika vastuutonta, että emme tiedä, minkälaisiin olosuhteisiin ihmiset palaavat, Katja Tähjä jatkaa.

Kehitysmaiden toivorikkaat kullankaivajat ottavat riskin tullessaan laittomasti Eurooppaan. Lähtömaansa elintasoon verrattuna he pelaavat upporikasta ja rutiköyhää, joten jos pakolaistatus-arpa ei osukaan kohdalle, on vain kärsittävä seuraukset. Viitaselle ja Tähjälle tämä ei tietenkään kelpaa, vaan moraalisella syyllistämisellä he haluavat antaa meille Mustan Pekan käteen ja maahantunkeutujille voittoarvan, jonka me kustannamme.

                                                              **************************

A-studio Yle TV1 Tiistai 30.8.2016 klo 21:00 

Kun poliisi käyttää paprikasumutetta rap-konsertin lopettamiseksi, onko voimankäyttö kohdallaan? Juontajana Ville Mättö #YleAstudio HD

Linkki A-Studion ohjelmiin.

Poliisväkivallasta on studiossa keskustelemassa anarkisti Suvi Auvinen. Keskustelussa puitiin mm. kolme viikkoa sitten sattunutta rähinää Helsingin Dallapen puistossa, jossa anarkomarkot aloittivat väkivaltaisen mouhoamisen poliiseja vastaan.

Mistä asti poliittisen marginaalin räyhääjät ovat olleet legitiimejä yhteiskunnallisia keskustelijoita Ylessä? Varmaan siitä lähtien kuin Erkki Tuomioja riehui Iranin shaahin vastaisessa mielenosoituksessa 1970. Eikö tasapuolisuuden nimissä myös Soldiers of Odinin johtajat pitäisi päästää keskustelemaan vaikkapa katujen turvallisuudesta tai ulkomaalaisten katurikollisuudesta? Mitä turhaan, puna-Yle ei ole tasapuolinen ja antaa puheenvuoron vain äärimmäisen vasemmiston puhenaisille. Luulisi Systeemin vastustaja Auvista edes hävettävän, että käy dialogia poliisin ja valtamedia kanssa. Järjestelmän rintaruokittu puudeli...

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1

YLEN ÄÄRIVASEMMISTOLAINEN TOIMITTAJA MAINOSTAA AIVOPESUPROJEKTI EXIT:IÄ

Henrik Holappa sai vihdoin töitä Systeemin huorana.

Ylen verkkosivut on julkaissut tänään artikkelin Suomessa käynnistyy radikalisoituneita auttava Exit-projekti, joka kertoo pilottihankeesta, jonka malli on lainattu Ruotsista. Siellä jo 1990-luvulla äärivasemmistolaisten käynnistämä ja sittemmin juutalaisten rahoittama Exit pyrki kesyttämään nuoret kansallissosialistit harmittomiksi sohvaperuna-demareiksi. Lyhyehkön artikkelin pääviesti tiivystyy tässä kappaleessa:

Radinetin tavoitteena on ehkäistä asiakkaidensa ajautumisen väkivaltaiseen ääriajatteluun ja -toimintaan, sekä auttaa niitä henkilöitä jotka jo ovat näissä piireissä irtautumaan niistä ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa. Radinetin Exit-malli perustuu vapaaehtoisuudelle, luottamuksellisuudelle ja yhteistyölle mm. eri uskonnolisten yhteisöjen kanssa.

Väkivallan ehkäisy on lähtökohtaisesti järkevää, mikäli sen taustalla on yksilön ongelmat. Toisaalta väkivaltaan voi olla syynä myös yksilön ylittävät yhteiskunnalliset ongelmat, jolloin Exitin kaltaiset projektit puuttuvat vain seurauksiin eikä syihin. Esimerkiksi Iso-Britannia olisi voinut 1980-luvulla polkaista käyntiin oman Exit-ohjelman, jossa Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n aktivisteja olisi johdettu pois liikkeestä tavallisiksi kansalaisiksi. Tällaiset toimet eivät olisi kuitenkaan poistaneet IRA:n olemassaolon syytä eli brittien ylivaltaa Pohjois-Irlannissa. 

Suomessa taas huomattava joukko radikaaleja nationalisteja kuten kansallissosialistit on nuhteettomia kansalaisia, joten heidän pois vierottaminen liikkeestä ei olekaan väkivallan ehkäisyä, vaan väkivallattomien aktivistien ohjaamista pois vallitsevan järjestelmän kavahtamasta kilpailevasta ideologiasta. Näyttää siltä, että erotuksena muslimeista suomalaisten kohdalla Radinetin päätarkoitus ei olekaan ehkäistä väkivaltaista toimintaa, vaan projektissa keskitytään väkivallattomiin kansalaisiin, joilla ilmenee "ääriajattelua". Kyse on siis vanhan ajan käännytystyöstä, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä Exit Radinetin tukena toimii projektiryhmä, jossa ovat edustettuina Setlementtiliitto, HelsinkiMissio ja Kirkon Ulkomaanapu. Globalistinen pukinsorkkakin vilahti, sillä jutun tehnyt Ylen äärivasemmistolainen toimittaja Marko Hietikko tietää kertoa, että "Radinet on osa Euroopan komission ylläpitämää Radicalisation Awareness Network -verkoston Exit-työryhmää".

Jos väkivalta ja terrorismi jätetään pois, on ääriajattelu käsitteenä kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Länsimaita tällä hetkellä hallitsevat talousglobalistit ja punavihreä kulttuurieliitti muodostavat yhdessä hegemonisen vallan, josta käsin määritellään se, mikä on yhteiskunnassa "normaalia" ja mikä puolestaan siitä poikkeavaa ääriajattelua. Mikään järjestelmä tai arvomaailma ei itsessään edusta absoluuttista järkevyyttä, vaan sen määrittely on aina riippuvainen kulttuurista, ajasta, paikasta ja ennen kaikkea vallasta. 

Tietysti on olemassa käsityksiä, joita jo arkijärki on pitänyt kaikkialla ja kaikkina aikoina äärimmäisen poikkeavina. Esimerkiksi transseksuaalit kärsivät identeettihäiriöistä, joka määriteltiin vielä viime vuosikymmenenä yleisesti sairaudeksi. Sen pitämistä normaalina, heteroseksuaalisuuteen rinnastettavana identiteettinä, pidettiin ääriajatteluna, äärimmäisenä relativismina. Kuitenkin tänään siitä on tehty yhteiskunnallisten lobbaajien ja tasa-arvouskovaisten ansiosta uusi normaali. Sitä vastoin ääriajatteluna pidetään sitä, että transseksuaalisuutta kutsutaan sairaudeksi. Samanlaisen tuomion saa myös se, joka sanoo, että homoseksuaalisuus ei ole biologisesti eikä eettisesti samanarvoinen seksuaalisuuden muoto kuin heteroseksuaalisuus. Nämä mielettömyydet samoin kuin kehitysmaalaisten loputon invaasio Eurooppaan edustavat nyt uutta järkevyyttä ja kaikki niistä poikkeavat näkemykset ääriajattelua.

Uuden normaalin huomaa myös siitä, että Exit Radinettiä koskeneessa artikkelissa ei puhuttu mitään äärivasemmiston kuten anarkistien poliittisesta väkivallasta. Osaltaan selitys tähän löytyy siitä, että jutun kirjoittanut Marko Hietikko edustaa itse tuota liikettä ja tunnetaanpa hänet myös läheisestä suhteestaan taktista väkivaltaa kannattavaan Dan Koivulaaksoon. Hietikon vaikenemisen ymmärtää, sillä Suojelupoliisin viimeisimmän raportin mukaan anarkistit ovat myös Suomessa syyllistyneet fyysiseen väkivaltaan mm. poliisia ja 612-marssiin osallistuneita vastaan. Siksi on perusteltua kysyä, että eikö todellisuudentajunsa menettänyttä ääriajattelija Suvi Auvista ja hänen anarkistilegioonansa pitäisi myös kehoittaa osallistumaan Radinetin vieroitushoitoon? Asia taitaa olla sittenkin niin, että anarkomarkot ja anarkohenkiset toimittajat Ylessä eivät edusta Järjestelmän kannalta ääriajattelua, vaan ovat pikemminkin sen masinoiman "normaalin" vesikauhuisia mutta perin hyödyllisiä puolustajia aitoa poliittista oppositiota vastaan.

Ylen artikkelin pääpaino on "tavallisten muslimimaahanmuuttajien" vaarassa liukua islamin alkuperäisiin oppeihin, mikä lännessä nähdään ääriajatteluna, mutta mikä islamilaisissa maissa on perin normaalia. Tarkkaan ottaen Islam ei ole ollenkaan ääriajattelua, vaan täydellistä ajattelun puutetta, puhdasta irrationaalista mielipuolisuuttaa ja kivikautista taikauskoa, jota ei voida koskaan yhteensovittaa länsimaisen ajattelun ja perinteen kanssa. Sen vuoksi me täällä Yle Watchissa toteamme, että kaikki yhteiskunnallinen ennalta-ehkäisevä toiminta muslimien ajautumiselle uskon mukaiseen Jihadiin on Euroopan mantereella turhaa, sillä vahinko on jo tapahtunut. Siksi islamilaisen radikalismin ongelma voidaan ratkaista vain kieltämällä muslimien maahantulo ja palauttamalla jo täällä olevat muhamettilaiset takaisin kotimaihinsa. Toden totta, exit muslimeille!

Surkuhupaisan lisän Ylen artikkeliin toi siinä pariin otteeseen mainittu entinen "uusnatsijohtaja" Henrik Holappa. Täytyy oikein onnitella lähes koko ikänsä työttömänä ollutta Holappaa, sillä hän on saanut vihdoin palkkatyön alalta, jonka hän tuntee kuin omat taskunsa – nimittäin takinkääntämisen salat. Radinetin kokemusasiantuntija on kerrassaan hieno työnimike herralle, jolle poliittinen huoraaminen on käynyt elämäntavaksi.

YLE ESITTÄÄ PANKINJOHTAJAN PUNAPORVARIPOJAN KAPINALLISENA VAIHTOEHTONA

Paleface on varsinainen huuliveikko. 

Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa Kulttuurivieras Paleface: Turhautuminen pitää muuttaa toiminnaksi toimittajat Sanna Vilkman ja Tiina Jutila yrittävät rakentaa Systeemin jälkimarxilaisia arvoja kumartavasta Karri "Paleface" Miettisestä kuvan yhteiskunnallisesti radikaalina haastajana. Haastattelun myötäkarvainen, kohdettaan ihaileva tyyli, tuo mieleen 1970-luvun hengen, jolloin Ylen kepulais-vasemmistolaiset toimittajat esittivät hegemoniseen asemaan päässeet kulttuuriradikaalit muka jonain kapinallisina uudistajina, vaikka he edustivat yhteiskunnan silloista valtavirtaa, ajan henkeä. Tässä mielessä mikään ei ole muuttunut, sillä Yle pitää edelleen järjestelmän sylikoirina olevia vasemmistolaisia artisteja jotenkin raikkaina tyyppeinä, joiden 70-lukulaisella yhteiskuntakritiikillä ja ratkaisumalleilla kuvitellaan olevan vielä tänäänkin jotain tarjottavaa. Se, mitä nämä nämä apurahakapinalliset todellisuudessa edustavat on aivan muuta, mitä Yle toivoo meidän uskovan. Tosiasiassa Palefacen kaltaiset yhteiskunnalliset räppääjät  ovat  pelkkiä nykyjärjestelmän yli-innokkaita vahtikoiria, jotka valtaeliitin suojatteina hyökkäävät ärhäkästi ainoaa todellista ulkoparlamentaarista vastavoimaa, kansallismielisiä suomalaisia, vastaan.

Koska haastattelussa Paleface esittää käsittämättömän löysää puhetta, eikä toimittajilla ole mitään halua vaatia räppäriltä perusteita ylimalkaisen populistisille heitoille, täytyy Yle Watchin puuttua peliin ja oikoa herran kuin myös toimittajien kitkerimmät paskapuheet: 

Umpiyhteiskunnallisen rap-artistin mielestä jokaisen on nyt syytä vaikuttaa, tapahtuu se sitten pellepuvussa tai parlamentissa. Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

Valtavirran ulkopuolella olevat konservatiiviset toisinajattelijat totesivat jo 1960-luvulla, että "yhteiskunnallisuudesta" ja "yhteiskuntakritiikistä" on tehty synonyymejä pelkästään vasemmistolaisten esittämille näkökulmille. Siksi Ylen toimittajat ovat ennalta arvattavsti yhtä mieltä Palefacen kanssa siitä, että valtamedian sympatisoima Loldiers of Odin -ryhmä edustaa sitä oikeanlaista aktivismia, vaikka vasemmistoaktivistit ovatkin samassa rintamassa kuin Kokoomuksen valtiovarainministeri Aleksander Stubb, joka haluaa perustusalain vastaisesti kieltää Soldiers of Odinin tyyppiset kansalaisten omaehtoisuuteen perustuvat katupartiot.

Vajaat kuusi vuotta sitten julkaistun Helsinki–Shangri-La -kappaleen sanoista on tullut viheliäisen totta. Suomen Kulttuurisäätiö palkitsi miehen hiljattain juuri "nykyajan runonlaulusta ja sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä". – Laulan siinä biisissä esimerkiksi Ku Klux Klanista autuaan tietämättömänä, että joku jäbä seisoo myöhemmin Hennalan kasarmin portilla joku helvetin lakana päällään. En olisi voinut kuvitellakaan, että meillä on joskus tällainen oikeistohallitus ja katupartioita.

Paleface voi unohtaa narsistisen kuvitelmansa, jossa hän uskoo olevansa joku yhteiskunnallinen oraakkeli. Vasemmiston yleisistä vainoharhoista huolimatta Suomessa ei ole mitään Amerikan Klaaniin viittaavaa toimintaa. Tosin yksittäisen huppupäisen nuoren spontaani performanssi herättää kateutta Palefacen anarkistissa hengenheimolaisissa, koska he eivät edes väkivaltaisilla tempauksillaan saa maamme pääministeriä järkyttämään ja pitämään "tapauksesta" kansainvälistä tiedotustilaisuutta. Mitään ennustajanlahoja ei sen sijaan tarvita siihen, miksi 2010-luvun sateenkaarihallituksen jälkeen saatiin valtion kukkaroa rasittava "oikeistolainen" hallitus. Palefacelta puuttuu myös poliittinen pelisilmä, koska hän ei ymmärrä, että tietyt yhteiskunnalliset toimenpiteet kuten rajojen avaaminen kymmenille tuhansille miespuolisille turvapaikkaturisteille synnyttää vanavedessään väkivaltaa ja raiskauksia. Valtion tukieuroista riippumattomat, kansalaisyhteiskuntaa vahvistavat katupartiot ovat täysin looginen seuraus sille, että suomalaiset haluavat suojella turvattomiksi itsensä tuntevia naisia tuntemattomillta, väkivaltaisesti käyttäytyviltä muukalaisilta. Kaikille muille tämä on päivän selvää paitsi vasemmistolaiselle järjen jättiläiselle Palefacelle. 

Vallan kahvassa on 1950-luvulle haikaileva joukko, jossa yhdistyvät kovimmat juustohöylääjät ja maahanmuuttajien syyttelijät, lataa Miettinen. Sodanjälkeinen Suomi oli köyhä maa, kunnes siitä määrätietoisesti rakennettiin suhteellisten pienten tuloerojen hyvinvointiyhteiskunta. Nyt sitä revitään kaksin käsin kappaleiksi.  

– Hyvinvointiyhteiskunnan suurin saavutus oli olosuhdeköyhyyden, slummien ja ryysykerjälistön hävittäminen Suomesta. Nyt niihin ollaan säälimättä menossa takaisin. Meillä on hallituksessa poikkeuksellinen jengi; älykkövastainen, suorastaan rasistinen ja aggressiivista luokkasotaa käyvä.

On totta, että epäkansallisten suuryritysten intressiä ajava työnantajapuoli on monomaanisella kilpailuttamisella luonut Suomeen halpatyömarkkinat, joita maassa ei ennen tunnettu. Paleface-Miettisellä tuntuu kuitenkin olevan valikoiva muisti, sillä tiettyjen alojen työpaikat poistuivat yksinkertaisesti siksi, että esimerkiksi ahneet paperimiehet hinnoittelivat itsensä ulos kansainvälisiltä markkinoilta ja paperitehtaat siirtyivät Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Vasemmistolla ei muutenkaan ole puhtaat jauhot pussissa, sillä se on ollut innokkaasti edistämässä maahanmuuttoa toivottamalla tervetulleiksi Euroopan ulkopuolisia kehitysmaalaisia, joista ne harvat jotka ovat tulleet töihin, ovat alentaneet ylitarjonnallaan matalapalkka-alojen tulotasoa merkittävästi. Kannattamansa maahanmuuton myötä sekä vasemmisto että uusliberaali oikeisto ovat itse synnyttäneet nykyisen luokkajaon ja rotusodan siemenen.

Yhdestä asiasta Karri Miettinen nostaa hattua valtaapitävälle oikeistolle; sillä on pureva retoriikka ja tehokas markkinointikoneisto. Kun sana on hallussa, muuttuu musta valkoiseksi: palkka-ale on työajan pidennys, tuloerojen kasvattaminen tuottavuusloikka. Miettisen mielestä kyseessä on lähes nerokas sumutus.

Kaataa vain itselleen, sillä myös punavihreät osaavat totuutta vääristävän sumutuksen kun ovat itse vallankahvassa. Itse asiassa punavihreät ovat valheen eli poliittisesti korrektin uuspuheen mestareita riippumatta siitä ovatko he hallituksessa vai eivät. Opposition nyt esittämä kritiikki on katteetonta puhetta, sillä heidän ei tarvitse välittää realiteeteista. Punavihreiden kannattajat haluavat luultavasti vielä enemmän yksisilmäistä talouskasvua kuin oikeisto, jotta voisivat jo nyt saavutettujen etujen lisäksi piehtaroida jatkossakin materialistisessa kulutuskulttuurissa ostamalla vaikka Palefacen infantiilia heimokilinää. Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten mahdollinen punavihreä hallitus ratkaisisi maamme nykyisen talouskriisiin ja talouskasvua luovien vientiyritysten ongelmat. Sehän on tiedetty aina, että vasemmiston ratkaisut, utopiat, eivät ole tästä maailmasta, jonka vuoksi he voivat vaivatta uskoa, että valtion tulokakun voi sekä syödä että säästää.

– Aikana, jolloin esimerkiksi eurovaaleissa puolet ihmisistä jättää äänestämättä, vaalit voittaa se, jolla on paras viestintätoimisto, isoin megafoni ja provosoivimmat läpät. Suoranainen bluffi jää monelta huomaamatta. – Oli kammottavaa, miten köyhät äänestivät Niinistöä, koska se näytti eniten presidentiltä.

Heh, kuka muistaa kuinka vaikutusvaltainen punavihreä kupla synnytti valtamedialihaksillaan valtavan hypen homovihreiden presidenttiehdokas Pekka Haaviston puolesta? Itsekin tuossa hyväosaisten punaporvarien kuplassa elävä pankinjohtajan poika Paleface-Miettinen ei taida vieläkään käsittää, että Suomessa on elämää myös Kallion ja Punavuoren hipsterialueiden ulkopuolella, jonka vuoksi Haaviston äänimäärä jäi lopullisissa vaaleissa pieneksi. Lisäksi Palefacella on kummallinen ennakkoluulo, että vähävaraiset olisivat automaattisesti jonkun homostelevan punavihreän kosmopoliitiin puolella vain siksi, että tämä edustaa hyväkkäiden mielikuvissa empaatikkoa, joka heruttaa valtion kassasta tarvittaessa lisärahaa köyhille.

Huomion siirtäminen pois leikkauspolitiikasta turvapaikanhakijoita syyttelemällä on Miettiselle erityisen vastenmielistä. – Kun pidetään epävarmuudella ja pelottelulla luotu ilmapiiri ja leimataan sotaa pakenevat ihmiset, niin saadaan oivallinen tilaisuus viedä läpi kylmäverisiä päätöksiä. Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan.

Ei anneta valtion budjettia ja menoja koskevien tosiasioiden pilata hyvää äärivasemmistolaista tarinaa, vai mitä Paleface? Tällä hetkellä viime vuoden loppukesästä asti tulleet 35 000 turvapaikahakijaa tulevat maksamaan pelkästään vuodessa 5,6 miljardia euroa. Pikkuraha vai mitä? Sillähän ei saataisi mitään Suomen vähäosaisille; ei kevennettäisi kuluttajahintoihin vaikuttavaa alv-veroa, eikä luotaisi työpaikkoja pitkäaikaistyöttömille, eihän? Tänne kutsumattomien vieraiden volyymi on niin suuri, että sen järkyttävät kustannukset vaikuttavat väistämättä leikkauspolitiikkaan ja maan velkataseeseen. Tämä on kylmä matemaattinen tosiasia, jonka vuoksi täytyy ihmetellä, missä tulojaon fantasiamaailmassa herra Paleface-Miettinen oikein elää. Ymmärtääkö räppäri ollenkaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Suomen valtion ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten etua, myös niiden vähäosaisten? Tämä ei onnistu, jos kaiken maailman palefacet haluavat jakaa veroeuromme kehitysmaiden vapaamatkustajille, sotarikoksiin syyllistyneille sotilaskarkureille ja islamilaisen invaasion nuorille sotureille. 

"Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan". Tässä on jälleen yksi näyte uusvasemmistolaisesta vainoharhaisesta salaliittoteoriasta – ikään kuin olisi jokin taho, joka pitäisi tarkoituksella (maahanmuuttokriittiset) keskustelupalstat ylikuumentuneina. Pankinjohtajan pojalle ei taida tulla mieleen, että hallituksen ilman kansan suostumusta päästämät maahantunkeutujat ovat de facto taloudellinen, kulttuurinen, etninen ja turvallisuuspoliittinen ongelma, joka poistuu vasta kun ongelman lähde poistuu maasta. Juuri vihamielisten muukalaisten maassa oleminen synnyttää keskustelupalstojen mahdollista ylikuumenemista, eikä joku hallituksen suojeluksessa oleva uusnatsien kabaali, johon Paleface näyttää uskovan.

Etenkin perussuomalaisille turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu on tarjonnut mainion propaganda-aseen, jolla pelotella kansaa. – On täysin halla-aholainen ajatus, että Tukholmassa palaa autot sen takia, että siellä on maahanmuuttajia. Siellä palaa autot, koska ihmiset elävät köyhyydessä ja näköalattomuudessa lähiöissä ilman duunia ja ilman palveluita, ilman rahaa lähteä käymään edes keskustassa.

Palefacelle halla-aholainen ajatus on vasemmistolaisuudelle käänteinen kuva maailmasta, joka tunnetaan paremmin nimellä todellisuus. Säilyttääksen herkästi särkyvän maailmankuvansa Palefacellla ei ole ollut halua tutustua esimerkiksi Paavo Tajukankaan raportteihin, joissa kuvataan moraalisen suurvallan monikulttuurista arkipäivää. Mitä taas tulee maanhanmuuttajien epäsosiaalisen käyttäytymisen syihin, sitä voidaan Mutatis mutandis eli muutettavat muutettuina verrata vastaaviin verrokkeihin: Ruotsissa on myös etnisesti ruotsalaisia näköalattomia köyhiä, mutta jostain syystä he eivät polttele autoja ja harjoita iltapuhteena joukkoraiskailuja. Mikä on se komponentti, joka puuttuu Kalpeanaaman suosimista vasemmisto-sosiologisista teorioista? Syy on ilmeinen, mutta sitä ei voi sanoa varsinkaan Ruotsissa ääneen, koska se on tasa-arvoisen liberaalin yhteiskunnan suurin tabu ja samalla myös haurasta koheesiota ylläpitävä valkoinen valhe. Totuus on kuitenkin sanottava: älykkyystesteissä on käynyt selväksi, että vähäinen äly korreloi (ja on monesti myös syy) rikollisten taipumusten kuten vandalismin kanssa. Tämä havainto käy puolestaan yhteen sen kanssa, että Ruotsiin tunkeutuneet vapaamatkustajat edustavat usein kansallisuuksia, joiden keskimääräinen äo on huomattavasti valkoisia eurooppalaisia alhaisempi. Yleensä nämä tulijat ovat kotoisin Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Saharan eteläpuolisista maista, joissa on mitattu huomattavan alhaisia keskimääräisiä älykkyysosamääriä. Tästä voi toki tehdä myös rasistisia johtopäätöksiä, mutta toisaalta se ei ole tosiasioiden vika. Punaporvari-räppäri ei ole tietenkään kiinnostunut tosiasioista, varsinkaan jos ne eivät tue omaa ennakkoluuloa.

Miettistä kylmää hedelmällisen maaperän muokkaaminen fasismille. – Hallitus ei pysäytä fasismin nousua, vaan jollain tavalla mahdollistaa ja tukee sen kasvua.

Kun äärivasemmistolaisen suusta kuulee sanan fasismi, on siihen syytä suhtautua suurella varauksella. Yleensä se on pelkkä ilmaus kaikelle sille, mistä vasemmistolainen ei satu pitämään. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan sanan holtitonta viljelyä selittää myös se, että siitä on tullut varsinkin vasemmistolaisille vapaita yhteiskuntia ajasta toiseen uhkaava ylihistoriallinen mörkö eikä historiaan sidottu tarkkarajainen ilmiö.

Vasemmiston retoriikkaan on kuulunut aina myös harhainen uskomus, että valtiovalta jotenkin suojelisi tai jopa mahdollistaisi "fasismin". Tämä houre lienee puhdas projektio heidän omasta hegemonisesta (piilo)vallastaan, jonka he ovat gramscilaisen "pitkän marssin" avulla saaneet juurutettua lukuisiin instituutioihin; äärivasemmisto saarnaa jatkuvasti fasismista ja vallasta, koska se on itse kiinnostunut pakkomielteisesti vallanhalusta ja vallan saamisesta. 

Maamme nykyhallituksesta puhuttaessa, se on harjoittanut hyvin puhdasoppista äärivasemmistolaista antifasismia tuottamalla epädemokraattisesti maahan etnisen alaluokan (mikä taas sopii vasemmiston rasismia hyödyntäville vallankumoushaaveille) ja toisaalla se on kokoomusministeri Aleksander Stubbin suulla ollut kriminalisoimassa kansallismielisiä katupartioita. 

– Maltillinen vasemmisto taitaa olla liian maltillista. Näen koko vasemmiston kannalta ehdottoman tärkeänä sen, että Arhinmäen seuraaja vie puolueen radikaalimpaan suuntaan. Retoriikka oikealla on vihamielistä, mutta vasemmisto puhuu kohteliaasti, kiltisti ja varovaisesti. Pitäisi pystyä pukemaan asioita selkeämmin ja tylymmin, että ihmiset bonjaa, mistä on kyse.

Hehe, keskiluokkaisten opiskelija-anarkistien ja muiden räyhäräähköjen liepeillä viihtyvä Paleface yrittää antaa lisävirtaa jo nyt ylikierroksilla käyvälle Vasemmistoliitolle. Sen sijaan anarkistisella marginaaliporukalla ei ole mitään, kertakaikkiaan mitään, kannatusta työtätekevän eikä sen enempää työttömänkään kansanosan keskuudessa. On aika vaikea kuvitella, miten räyhävasemmisto saataisiin vielä enemmän demonisoimaan kansallismielisiä ja luomaan yhteiskuntaan vihaa, elleivät he sitten siirry Baader-Meinhofin lopullisen häviämisen loistavalle polulle.

Miettisen mielestä poliittisten nuorisojärjestöjen kannattaisi ottaa selvää siitä, miksi osa nuorten kirkkaimmasta kärjestä haluaa toimia mieluummin vaikka anarkistien joukossa kuin puolueissa. – On iso kysymys se, että miksi julkisessa kapinassa oleva elementti, kuten anarkistiblokki vahvistuu. Olisi arvokasta kuulla heitä.

Voi luoja tätä omahyväisyyden määrää. Jos anarkofeministi Suvi Auvinen edustaa räyhävasemmiston intellektuaalista kärkeä, niin suomalaiset poroporvarit ja suurkapitalistit saavat nukkua edelleen yönsä rauhassa.

– Ei kaikkien tarvitse kuulua puolueisiin, jotkut vastustavat pellepuvuissa rasistien katupartioita. Ruokakaupassa käyminenkin on poliittista, ostopäätökset ovat kannanottoja. Jokainen ääni ja jokainen adresseihin pistetty allekirjoitus voi vaikuttaa.

Palefacella on vaikea hahmottaa mikä on systeemin vastaisuutta ja mikä taas sen sylikoirana olemista. Kuten jo on tullut moneen kertaan todistettua, Loldries of Odinit ovat nykyjärjestelmän ja sen klienteelin kuten valtamedian ja poliittisten päättäjien suojeluksessa, sillä he toimivat hyödyllisinä idiootteina kansalaisten spontaania vastarintaa ilmentävää Soldiers of Odinia vastaan.  Usko yksilön kuluttajavalintoihin on puolestaan city-vihreiden katteetonta optimismia ja hyvän olon kaipuuta, jolla ainoastaan ylläpidetään nykyistä kulutuskulttuuria, jossa vasemmistolaiset hedonistit näyttävät viihtyvän erittäin hyvin.

Miettinen muistuttaa, että pitkien varjojen lomassa kukkii solidaarisuus. Esimerkiksi rasisminvastainen suurtapahtuma Meillä on unelma polkaistiin pystyyn kahdessa vuorokaudessa; ihmiset tekevät valtavasti vapaaehtoistyötä, järjestäytyvät ja auttavat toisiaan.

Tapahtumahan oli viime kesän The Great Rock 'n' Roll Swindle, suuri puhallus, josta raportoi tuoreeltaan myös Yle Watch. Olisi hauska tietää, kuinka paljon idealistisia unelmoijia saapuisi nyt maaliskuun loskaiselle Helsingin kansalaistorille. Tämä siis sen jälkeen, kun maahan on päästetty 35 000 aavikkojen nuorta miestä, joista osa on syyllistynyt vakaviin väkivallantekoihin ja raiskauksiin. Solidaaristen vasemmistoidealistien määrän tarkkuutta voitaisiin parantaa myös sillä, että tilaisuudessa ei esiintyisi ilmaisen julkisuuden perässä juoksevia maamme johtavia pop-tähtiä, vaan pelkkiä monikulttuurin autuutta saarnaavia puhujia.  Palefacelle ja hänen faneilleen vielä terveiset edellä viitatusta Yle Watchin heinäkuussa 2015 ilmestyneestä jutusta:

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle!   

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.