YLE ESITTÄÄ PANKINJOHTAJAN PUNAPORVARIPOJAN KAPINALLISENA VAIHTOEHTONA

Paleface on varsinainen huuliveikko. 

Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa Kulttuurivieras Paleface: Turhautuminen pitää muuttaa toiminnaksi toimittajat Sanna Vilkman ja Tiina Jutila yrittävät rakentaa Systeemin jälkimarxilaisia arvoja kumartavasta Karri "Paleface" Miettisestä kuvan yhteiskunnallisesti radikaalina haastajana. Haastattelun myötäkarvainen, kohdettaan ihaileva tyyli, tuo mieleen 1970-luvun hengen, jolloin Ylen kepulais-vasemmistolaiset toimittajat esittivät hegemoniseen asemaan päässeet kulttuuriradikaalit muka jonain kapinallisina uudistajina, vaikka he edustivat yhteiskunnan silloista valtavirtaa, ajan henkeä. Tässä mielessä mikään ei ole muuttunut, sillä Yle pitää edelleen järjestelmän sylikoirina olevia vasemmistolaisia artisteja jotenkin raikkaina tyyppeinä, joiden 70-lukulaisella yhteiskuntakritiikillä ja ratkaisumalleilla kuvitellaan olevan vielä tänäänkin jotain tarjottavaa. Se, mitä nämä nämä apurahakapinalliset todellisuudessa edustavat on aivan muuta, mitä Yle toivoo meidän uskovan. Tosiasiassa Palefacen kaltaiset yhteiskunnalliset räppääjät  ovat  pelkkiä nykyjärjestelmän yli-innokkaita vahtikoiria, jotka valtaeliitin suojatteina hyökkäävät ärhäkästi ainoaa todellista ulkoparlamentaarista vastavoimaa, kansallismielisiä suomalaisia, vastaan.

Koska haastattelussa Paleface esittää käsittämättömän löysää puhetta, eikä toimittajilla ole mitään halua vaatia räppäriltä perusteita ylimalkaisen populistisille heitoille, täytyy Yle Watchin puuttua peliin ja oikoa herran kuin myös toimittajien kitkerimmät paskapuheet: 

Umpiyhteiskunnallisen rap-artistin mielestä jokaisen on nyt syytä vaikuttaa, tapahtuu se sitten pellepuvussa tai parlamentissa. Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

Valtavirran ulkopuolella olevat konservatiiviset toisinajattelijat totesivat jo 1960-luvulla, että "yhteiskunnallisuudesta" ja "yhteiskuntakritiikistä" on tehty synonyymejä pelkästään vasemmistolaisten esittämille näkökulmille. Siksi Ylen toimittajat ovat ennalta arvattavsti yhtä mieltä Palefacen kanssa siitä, että valtamedian sympatisoima Loldiers of Odin -ryhmä edustaa sitä oikeanlaista aktivismia, vaikka vasemmistoaktivistit ovatkin samassa rintamassa kuin Kokoomuksen valtiovarainministeri Aleksander Stubb, joka haluaa perustusalain vastaisesti kieltää Soldiers of Odinin tyyppiset kansalaisten omaehtoisuuteen perustuvat katupartiot.

Vajaat kuusi vuotta sitten julkaistun Helsinki–Shangri-La -kappaleen sanoista on tullut viheliäisen totta. Suomen Kulttuurisäätiö palkitsi miehen hiljattain juuri "nykyajan runonlaulusta ja sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä". – Laulan siinä biisissä esimerkiksi Ku Klux Klanista autuaan tietämättömänä, että joku jäbä seisoo myöhemmin Hennalan kasarmin portilla joku helvetin lakana päällään. En olisi voinut kuvitellakaan, että meillä on joskus tällainen oikeistohallitus ja katupartioita.

Paleface voi unohtaa narsistisen kuvitelmansa, jossa hän uskoo olevansa joku yhteiskunnallinen oraakkeli. Vasemmiston yleisistä vainoharhoista huolimatta Suomessa ei ole mitään Amerikan Klaaniin viittaavaa toimintaa. Tosin yksittäisen huppupäisen nuoren spontaani performanssi herättää kateutta Palefacen anarkistissa hengenheimolaisissa, koska he eivät edes väkivaltaisilla tempauksillaan saa maamme pääministeriä järkyttämään ja pitämään "tapauksesta" kansainvälistä tiedotustilaisuutta. Mitään ennustajanlahoja ei sen sijaan tarvita siihen, miksi 2010-luvun sateenkaarihallituksen jälkeen saatiin valtion kukkaroa rasittava "oikeistolainen" hallitus. Palefacelta puuttuu myös poliittinen pelisilmä, koska hän ei ymmärrä, että tietyt yhteiskunnalliset toimenpiteet kuten rajojen avaaminen kymmenille tuhansille miespuolisille turvapaikkaturisteille synnyttää vanavedessään väkivaltaa ja raiskauksia. Valtion tukieuroista riippumattomat, kansalaisyhteiskuntaa vahvistavat katupartiot ovat täysin looginen seuraus sille, että suomalaiset haluavat suojella turvattomiksi itsensä tuntevia naisia tuntemattomillta, väkivaltaisesti käyttäytyviltä muukalaisilta. Kaikille muille tämä on päivän selvää paitsi vasemmistolaiselle järjen jättiläiselle Palefacelle. 

Vallan kahvassa on 1950-luvulle haikaileva joukko, jossa yhdistyvät kovimmat juustohöylääjät ja maahanmuuttajien syyttelijät, lataa Miettinen. Sodanjälkeinen Suomi oli köyhä maa, kunnes siitä määrätietoisesti rakennettiin suhteellisten pienten tuloerojen hyvinvointiyhteiskunta. Nyt sitä revitään kaksin käsin kappaleiksi.  

– Hyvinvointiyhteiskunnan suurin saavutus oli olosuhdeköyhyyden, slummien ja ryysykerjälistön hävittäminen Suomesta. Nyt niihin ollaan säälimättä menossa takaisin. Meillä on hallituksessa poikkeuksellinen jengi; älykkövastainen, suorastaan rasistinen ja aggressiivista luokkasotaa käyvä.

On totta, että epäkansallisten suuryritysten intressiä ajava työnantajapuoli on monomaanisella kilpailuttamisella luonut Suomeen halpatyömarkkinat, joita maassa ei ennen tunnettu. Paleface-Miettisellä tuntuu kuitenkin olevan valikoiva muisti, sillä tiettyjen alojen työpaikat poistuivat yksinkertaisesti siksi, että esimerkiksi ahneet paperimiehet hinnoittelivat itsensä ulos kansainvälisiltä markkinoilta ja paperitehtaat siirtyivät Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Vasemmistolla ei muutenkaan ole puhtaat jauhot pussissa, sillä se on ollut innokkaasti edistämässä maahanmuuttoa toivottamalla tervetulleiksi Euroopan ulkopuolisia kehitysmaalaisia, joista ne harvat jotka ovat tulleet töihin, ovat alentaneet ylitarjonnallaan matalapalkka-alojen tulotasoa merkittävästi. Kannattamansa maahanmuuton myötä sekä vasemmisto että uusliberaali oikeisto ovat itse synnyttäneet nykyisen luokkajaon ja rotusodan siemenen.

Yhdestä asiasta Karri Miettinen nostaa hattua valtaapitävälle oikeistolle; sillä on pureva retoriikka ja tehokas markkinointikoneisto. Kun sana on hallussa, muuttuu musta valkoiseksi: palkka-ale on työajan pidennys, tuloerojen kasvattaminen tuottavuusloikka. Miettisen mielestä kyseessä on lähes nerokas sumutus.

Kaataa vain itselleen, sillä myös punavihreät osaavat totuutta vääristävän sumutuksen kun ovat itse vallankahvassa. Itse asiassa punavihreät ovat valheen eli poliittisesti korrektin uuspuheen mestareita riippumatta siitä ovatko he hallituksessa vai eivät. Opposition nyt esittämä kritiikki on katteetonta puhetta, sillä heidän ei tarvitse välittää realiteeteista. Punavihreiden kannattajat haluavat luultavasti vielä enemmän yksisilmäistä talouskasvua kuin oikeisto, jotta voisivat jo nyt saavutettujen etujen lisäksi piehtaroida jatkossakin materialistisessa kulutuskulttuurissa ostamalla vaikka Palefacen infantiilia heimokilinää. Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten mahdollinen punavihreä hallitus ratkaisisi maamme nykyisen talouskriisiin ja talouskasvua luovien vientiyritysten ongelmat. Sehän on tiedetty aina, että vasemmiston ratkaisut, utopiat, eivät ole tästä maailmasta, jonka vuoksi he voivat vaivatta uskoa, että valtion tulokakun voi sekä syödä että säästää.

– Aikana, jolloin esimerkiksi eurovaaleissa puolet ihmisistä jättää äänestämättä, vaalit voittaa se, jolla on paras viestintätoimisto, isoin megafoni ja provosoivimmat läpät. Suoranainen bluffi jää monelta huomaamatta. – Oli kammottavaa, miten köyhät äänestivät Niinistöä, koska se näytti eniten presidentiltä.

Heh, kuka muistaa kuinka vaikutusvaltainen punavihreä kupla synnytti valtamedialihaksillaan valtavan hypen homovihreiden presidenttiehdokas Pekka Haaviston puolesta? Itsekin tuossa hyväosaisten punaporvarien kuplassa elävä pankinjohtajan poika Paleface-Miettinen ei taida vieläkään käsittää, että Suomessa on elämää myös Kallion ja Punavuoren hipsterialueiden ulkopuolella, jonka vuoksi Haaviston äänimäärä jäi lopullisissa vaaleissa pieneksi. Lisäksi Palefacella on kummallinen ennakkoluulo, että vähävaraiset olisivat automaattisesti jonkun homostelevan punavihreän kosmopoliitiin puolella vain siksi, että tämä edustaa hyväkkäiden mielikuvissa empaatikkoa, joka heruttaa valtion kassasta tarvittaessa lisärahaa köyhille.

Huomion siirtäminen pois leikkauspolitiikasta turvapaikanhakijoita syyttelemällä on Miettiselle erityisen vastenmielistä. – Kun pidetään epävarmuudella ja pelottelulla luotu ilmapiiri ja leimataan sotaa pakenevat ihmiset, niin saadaan oivallinen tilaisuus viedä läpi kylmäverisiä päätöksiä. Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan.

Ei anneta valtion budjettia ja menoja koskevien tosiasioiden pilata hyvää äärivasemmistolaista tarinaa, vai mitä Paleface? Tällä hetkellä viime vuoden loppukesästä asti tulleet 35 000 turvapaikahakijaa tulevat maksamaan pelkästään vuodessa 5,6 miljardia euroa. Pikkuraha vai mitä? Sillähän ei saataisi mitään Suomen vähäosaisille; ei kevennettäisi kuluttajahintoihin vaikuttavaa alv-veroa, eikä luotaisi työpaikkoja pitkäaikaistyöttömille, eihän? Tänne kutsumattomien vieraiden volyymi on niin suuri, että sen järkyttävät kustannukset vaikuttavat väistämättä leikkauspolitiikkaan ja maan velkataseeseen. Tämä on kylmä matemaattinen tosiasia, jonka vuoksi täytyy ihmetellä, missä tulojaon fantasiamaailmassa herra Paleface-Miettinen oikein elää. Ymmärtääkö räppäri ollenkaan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Suomen valtion ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten etua, myös niiden vähäosaisten? Tämä ei onnistu, jos kaiken maailman palefacet haluavat jakaa veroeuromme kehitysmaiden vapaamatkustajille, sotarikoksiin syyllistyneille sotilaskarkureille ja islamilaisen invaasion nuorille sotureille. 

"Kun pidetään ihmiset ja keskustelupalstat ylikuumentuneina, niin ihmiset eivät huomaa, mistä leikataan". Tässä on jälleen yksi näyte uusvasemmistolaisesta vainoharhaisesta salaliittoteoriasta – ikään kuin olisi jokin taho, joka pitäisi tarkoituksella (maahanmuuttokriittiset) keskustelupalstat ylikuumentuneina. Pankinjohtajan pojalle ei taida tulla mieleen, että hallituksen ilman kansan suostumusta päästämät maahantunkeutujat ovat de facto taloudellinen, kulttuurinen, etninen ja turvallisuuspoliittinen ongelma, joka poistuu vasta kun ongelman lähde poistuu maasta. Juuri vihamielisten muukalaisten maassa oleminen synnyttää keskustelupalstojen mahdollista ylikuumenemista, eikä joku hallituksen suojeluksessa oleva uusnatsien kabaali, johon Paleface näyttää uskovan.

Etenkin perussuomalaisille turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu on tarjonnut mainion propaganda-aseen, jolla pelotella kansaa. – On täysin halla-aholainen ajatus, että Tukholmassa palaa autot sen takia, että siellä on maahanmuuttajia. Siellä palaa autot, koska ihmiset elävät köyhyydessä ja näköalattomuudessa lähiöissä ilman duunia ja ilman palveluita, ilman rahaa lähteä käymään edes keskustassa.

Palefacelle halla-aholainen ajatus on vasemmistolaisuudelle käänteinen kuva maailmasta, joka tunnetaan paremmin nimellä todellisuus. Säilyttääksen herkästi särkyvän maailmankuvansa Palefacellla ei ole ollut halua tutustua esimerkiksi Paavo Tajukankaan raportteihin, joissa kuvataan moraalisen suurvallan monikulttuurista arkipäivää. Mitä taas tulee maanhanmuuttajien epäsosiaalisen käyttäytymisen syihin, sitä voidaan Mutatis mutandis eli muutettavat muutettuina verrata vastaaviin verrokkeihin: Ruotsissa on myös etnisesti ruotsalaisia näköalattomia köyhiä, mutta jostain syystä he eivät polttele autoja ja harjoita iltapuhteena joukkoraiskailuja. Mikä on se komponentti, joka puuttuu Kalpeanaaman suosimista vasemmisto-sosiologisista teorioista? Syy on ilmeinen, mutta sitä ei voi sanoa varsinkaan Ruotsissa ääneen, koska se on tasa-arvoisen liberaalin yhteiskunnan suurin tabu ja samalla myös haurasta koheesiota ylläpitävä valkoinen valhe. Totuus on kuitenkin sanottava: älykkyystesteissä on käynyt selväksi, että vähäinen äly korreloi (ja on monesti myös syy) rikollisten taipumusten kuten vandalismin kanssa. Tämä havainto käy puolestaan yhteen sen kanssa, että Ruotsiin tunkeutuneet vapaamatkustajat edustavat usein kansallisuuksia, joiden keskimääräinen äo on huomattavasti valkoisia eurooppalaisia alhaisempi. Yleensä nämä tulijat ovat kotoisin Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Saharan eteläpuolisista maista, joissa on mitattu huomattavan alhaisia keskimääräisiä älykkyysosamääriä. Tästä voi toki tehdä myös rasistisia johtopäätöksiä, mutta toisaalta se ei ole tosiasioiden vika. Punaporvari-räppäri ei ole tietenkään kiinnostunut tosiasioista, varsinkaan jos ne eivät tue omaa ennakkoluuloa.

Miettistä kylmää hedelmällisen maaperän muokkaaminen fasismille. – Hallitus ei pysäytä fasismin nousua, vaan jollain tavalla mahdollistaa ja tukee sen kasvua.

Kun äärivasemmistolaisen suusta kuulee sanan fasismi, on siihen syytä suhtautua suurella varauksella. Yleensä se on pelkkä ilmaus kaikelle sille, mistä vasemmistolainen ei satu pitämään. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan sanan holtitonta viljelyä selittää myös se, että siitä on tullut varsinkin vasemmistolaisille vapaita yhteiskuntia ajasta toiseen uhkaava ylihistoriallinen mörkö eikä historiaan sidottu tarkkarajainen ilmiö.

Vasemmiston retoriikkaan on kuulunut aina myös harhainen uskomus, että valtiovalta jotenkin suojelisi tai jopa mahdollistaisi "fasismin". Tämä houre lienee puhdas projektio heidän omasta hegemonisesta (piilo)vallastaan, jonka he ovat gramscilaisen "pitkän marssin" avulla saaneet juurutettua lukuisiin instituutioihin; äärivasemmisto saarnaa jatkuvasti fasismista ja vallasta, koska se on itse kiinnostunut pakkomielteisesti vallanhalusta ja vallan saamisesta. 

Maamme nykyhallituksesta puhuttaessa, se on harjoittanut hyvin puhdasoppista äärivasemmistolaista antifasismia tuottamalla epädemokraattisesti maahan etnisen alaluokan (mikä taas sopii vasemmiston rasismia hyödyntäville vallankumoushaaveille) ja toisaalla se on kokoomusministeri Aleksander Stubbin suulla ollut kriminalisoimassa kansallismielisiä katupartioita. 

– Maltillinen vasemmisto taitaa olla liian maltillista. Näen koko vasemmiston kannalta ehdottoman tärkeänä sen, että Arhinmäen seuraaja vie puolueen radikaalimpaan suuntaan. Retoriikka oikealla on vihamielistä, mutta vasemmisto puhuu kohteliaasti, kiltisti ja varovaisesti. Pitäisi pystyä pukemaan asioita selkeämmin ja tylymmin, että ihmiset bonjaa, mistä on kyse.

Hehe, keskiluokkaisten opiskelija-anarkistien ja muiden räyhäräähköjen liepeillä viihtyvä Paleface yrittää antaa lisävirtaa jo nyt ylikierroksilla käyvälle Vasemmistoliitolle. Sen sijaan anarkistisella marginaaliporukalla ei ole mitään, kertakaikkiaan mitään, kannatusta työtätekevän eikä sen enempää työttömänkään kansanosan keskuudessa. On aika vaikea kuvitella, miten räyhävasemmisto saataisiin vielä enemmän demonisoimaan kansallismielisiä ja luomaan yhteiskuntaan vihaa, elleivät he sitten siirry Baader-Meinhofin lopullisen häviämisen loistavalle polulle.

Miettisen mielestä poliittisten nuorisojärjestöjen kannattaisi ottaa selvää siitä, miksi osa nuorten kirkkaimmasta kärjestä haluaa toimia mieluummin vaikka anarkistien joukossa kuin puolueissa. – On iso kysymys se, että miksi julkisessa kapinassa oleva elementti, kuten anarkistiblokki vahvistuu. Olisi arvokasta kuulla heitä.

Voi luoja tätä omahyväisyyden määrää. Jos anarkofeministi Suvi Auvinen edustaa räyhävasemmiston intellektuaalista kärkeä, niin suomalaiset poroporvarit ja suurkapitalistit saavat nukkua edelleen yönsä rauhassa.

– Ei kaikkien tarvitse kuulua puolueisiin, jotkut vastustavat pellepuvuissa rasistien katupartioita. Ruokakaupassa käyminenkin on poliittista, ostopäätökset ovat kannanottoja. Jokainen ääni ja jokainen adresseihin pistetty allekirjoitus voi vaikuttaa.

Palefacella on vaikea hahmottaa mikä on systeemin vastaisuutta ja mikä taas sen sylikoirana olemista. Kuten jo on tullut moneen kertaan todistettua, Loldries of Odinit ovat nykyjärjestelmän ja sen klienteelin kuten valtamedian ja poliittisten päättäjien suojeluksessa, sillä he toimivat hyödyllisinä idiootteina kansalaisten spontaania vastarintaa ilmentävää Soldiers of Odinia vastaan.  Usko yksilön kuluttajavalintoihin on puolestaan city-vihreiden katteetonta optimismia ja hyvän olon kaipuuta, jolla ainoastaan ylläpidetään nykyistä kulutuskulttuuria, jossa vasemmistolaiset hedonistit näyttävät viihtyvän erittäin hyvin.

Miettinen muistuttaa, että pitkien varjojen lomassa kukkii solidaarisuus. Esimerkiksi rasisminvastainen suurtapahtuma Meillä on unelma polkaistiin pystyyn kahdessa vuorokaudessa; ihmiset tekevät valtavasti vapaaehtoistyötä, järjestäytyvät ja auttavat toisiaan.

Tapahtumahan oli viime kesän The Great Rock 'n' Roll Swindle, suuri puhallus, josta raportoi tuoreeltaan myös Yle Watch. Olisi hauska tietää, kuinka paljon idealistisia unelmoijia saapuisi nyt maaliskuun loskaiselle Helsingin kansalaistorille. Tämä siis sen jälkeen, kun maahan on päästetty 35 000 aavikkojen nuorta miestä, joista osa on syyllistynyt vakaviin väkivallantekoihin ja raiskauksiin. Solidaaristen vasemmistoidealistien määrän tarkkuutta voitaisiin parantaa myös sillä, että tilaisuudessa ei esiintyisi ilmaisen julkisuuden perässä juoksevia maamme johtavia pop-tähtiä, vaan pelkkiä monikulttuurin autuutta saarnaavia puhujia.  Palefacelle ja hänen faneilleen vielä terveiset edellä viitatusta Yle Watchin heinäkuussa 2015 ilmestyneestä jutusta:

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle!   

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.