OVATKO AMERIKAN JOHTAMAT VENÄJÄN PAKOTTEET LAAJENNETTU VERSIO CANCEL-KULTTUURISTA JA BLM:STÄ?

Autoritäärisen Venäjän valtiosensuuri ei ole mikään uutinen, mutta länsimaissa siitä jaksetaan pöyristyä kerta toisensa jälkeen. Varsinkin Ukrainan sodan aikana Venäjä on rajoittanut kansalaistensa tiedonsaantia, mikä on täysin normaalia missä tahansa sotaa käyvässä maassa. Lännen mediapapiston mielestä tässä ei ole kuitenkaan kyse välttämättömästä pahasta, vaan pikemminkin Putinin hallinnon yksinvaltaisesta halusta rajoittaa kansalaistensa tiedonsaantia. Tämä päättely taas perustuu liberalistis-totalitaristiseen ajatteluun, jossa vapaus tarkoittaa länsimaisen elämäntavan ja arvojen esteetöntä leviämistä kaikkialla maailmassa. Ylen kolumnisti, vapaa toimittaja Jani Halme, edustaa puhtaimmillaan tätä näkemystä kirjoituksessaan Putin käy nyt internetin kimppuun:

Vapaata verkkoa vastaan on käynnissä nyt laaja-alainen hyökkäys Venäjän kotirintamalla. Venäjän valtio on lisännyt viime päivänä merkittävästi verkkosensuuria muun muassa sulkemalla lukuisia nettipalveluita ja uhkaillut totta puhuvia, eli “valetietoja levittäviä” kansalaisiaan kovilla vankeusrangaistuksilla. Kybersodan ammattilaiset puhuvat informaatiosodankäynnin painopisteen keskittämisestä omien kansalaisten informaatiotilan hallintaan. Spekulaatiot Venäjän internetin irroittamisesta omaksi, helpommin valvottavaksi kokonaisuudeksi kiihtyvät.

Venäjä on lopulta aina vieras ja arvoituksellinen, joten miksi meidän pitäisi polkea maata ja itkeä sen vuoksi, etteivät venäläiset tee asioita samalla tavalla kuin länsimaalaiset. Ilmeisesti harmituksen taustalla on globalistinen halu nähdä maailma yhtenä suurena amerikkalaisena "vapauden valtakuntana". Mene ja tiedä, mutta eniten Halmeen kolumnissa ottaa silmään se, mikä jätetään kertomatta. Se kun paljastaisi, ettei länsi sittenkään eroa Venäjästä kovin suuresti mitä tulee tiedonsaannin rajoittamiseen. Jos nimittäin lännen asukki haluaisi kuulla mitä Venäjällä sanotaan sodasta, se on tehty mahdottomaksi, koska pääsy mm. RT:n ja Sputnikin kanaville on Internetissä estetty. 

Maan taustat tuntien Venäjän tympeässä sensuurissa ja karkeassa propagandassa ei pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Valtamediassa sen kauhistelun päätarkoitus näyttää olevan huomion poisvieminen amerikkalaisten toimista, jotka eivät kestä päivänvaloa eivätkä aja eurooppalaisten etua. Ukrainan sodan ei pitäisi hämärtää sitä, että impulsiivisen ja väkivaltaisen Venäjän lisäksi Eurooppaa miehittää myös toinen maa.

Koska Yhdysvallat on lännen johtava maa Venäjän vastaisissa sensuuritoimissa ja pakotteissa, niistä on tullut väistämättä myös osa Euroopan politiikkaa. On selvää, että Venäjän ällistyttävään aggressioon piti vastata jollakin tavalla, mutta se tapa millä reagoitiin, kertoo enemmän amerikkavetoisen lännen nykymentaliteetista kuin tarpeesta painostaa Venäjää lopettamaan sotatoimet. Vetistelevät puheet "demokratiasta" ja "vapaudesta" voi unohtaa heti alkuunsa, sillä Amerikan demokraattihallinnon Itä-Euroopan ristitretken taustalla ovat utooppiset houreet, jotka ovat olleet läsnä maan sisäpolitiikassa jo jonkin aikaa. Amerikkalaista politiikkaa tehdään nyt globalisoimalla cancel-kulttuuri ja Black Lives Matter -liikkeen taktiikat. Kyse on toisen kertaluvun George Floydismista, jossa sisäpoliittinen keppi on muutettu ulkopoliittiseksi opiksi. Tästä skaalautumisesta kirjoittaa verkkolehti Revolver jutussaan Globalists Are Using the “George Floyd” Playbook to Cancel Russia and You’re Next.

Siinä missä ennen poistettiin yksittäisiltä ihmisiltä ja yhteisöiltä alustat, näemme saman tapahtuvan nyt kokonaisten valtioiden kohdalla. Tällä hetkellä Venäjä on virallisesti ulkona kansainvälisestä pankkitoiminnasta. Ensimmäisenä sotaviikonloppuna venäläiset pankit potkaistiin ulos SWIFT-maksujärjestelmästä. Toiseen sotaviikonloppuun mennessä Visa, MasterCard ja PayPal sulkivat palvelunsa Venäjällä, mikä iski kymmeniin miljooniin tavallisiin ihmisiin, jotka näitä palveluja käyttivät. Jopa kryptovaluutat joutuivat mustalle listalle. 

On kummallista, että Yleen kirjoittava Jani Halme on huolissaan vain Venäjän rajoituksista ja sensuurista, vaikka ne vaikuttavat suomalaisiin huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvaltain liittovaltion poliittisena bulvaanina toimivien teknojättien toimet. Internetin korporaatiosensuuria on ollut jo pitään, mutta toden teolla se astui voimaan vuoden 2017 alussa, jolloin Demokraattipuoluetta yksimielisesti tukeneet teknotyrannit yrittivät reagoida presidentti Donald Trumpin valintaan vaikuttaneen maan hiljaisten äänen nousemisen valtavirtaan. Tästä sensuurista ja cancelloinnista ei Suomessa juuri puhuta, koska esimerkiksi Facebookissa se on haitannut vain konservatiiveja eikä esimerkiksi vallitsevaa hegemoniaa tukevia liberaaleja toimittajia. Se, mikä ei koske vasemmistoliberaaleja, sitä ei ole julkisessa keskustelussa olemassa.

Revolverin artikkelin mukaan vuoden 2020 tammikuusta lähtien amerikkalainen cancel-kulttuuri nousi Internetissä aivan uudelle tasolle. Tuolloin konservatiivinen podcastaaja Nick Fuentes poistettiin kerralla kaikista palveluista mukaan lukien Facebook, Instagram, Apple’s podcast app, TikTok, Discord, Clubhouse, Spotify, DLive, PayPal, Venmo, Patreon, Shopify, Amazon Web Services, Stripe, Streamlabs ja Coinbase. Jo vuonna 2019 Facebook esti kaiken linkkaamiseen (jopa yksityisviestit) Unz.comiin ja juuri ennen 2020 vaaleja, Twitter sulki kaikki linkit Hunter Bidenin tarinaan. Nykyään Yhdysvaltain hallinto ja sen palveluksessa olevat mediat ottavat kohteikseen minkä tahansa itselleen uhaksi kokemansa tiedonvälittäjän riippumatta siitä kuinka marginaalinen se on. Tammikuussa DirectTV katkaisi Trumpia kannattava OAN-kanavan palveluistaan, koska se epäili vaalitulosta ja kritisoi vallitsevia koronarajoituksia. Sananvapauden luvatussa maassa Alex Jonesin InfoWars-sivusto on joutunut rakentamaan toimintansa aina vain uudelleen jatkuvien bännien vuoksi. 

Ukrainan sodan sytytyttyä ei ollut yllättävää, että Amerikan syvän valtion tukema cancel-kulttuuri sai vihdoin kohdistaa avoimen vihansa Venäjään sulkemalla kaikki Internet- ja sateliittiyhteydet venäläisiin tv-kanaviin. EU oli jo hieman aiemmin ehtinyt estää RT:n ja Sputnikin näkymisen katsojilleen. Cancel-kulttuuri ei näy ainoastaan taloudessa ja mediassa, vaan myös kulttuurintamalla. Länsimaiden filmifestivaalit ovat estäneet venäläisten filmien esittämisen siitäkin huolimatta, että monet niiden ohjaajista ovat tunnettuja Putinin kriitikkoja. Vastaavasti YouTube on poistanut maailmankuulun ohjaaja Oliver Stonen elokuvan Ukraine of Fire (2016) alustaltaan, mikä viestii siitä, että tällä hetkellä länsimaisen propagandan kyseenalaistaminen tulkitaan valtaapitävien keskuudessa Venäjän ulkopolitiikan tukemiseksi. 

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Suomessakin osataan pikkusieluinen hyvesignalointi, josta kertoo Tampereen elokuvajuhlien päätös vetää ohjelmistostaan pois kolme Venäjän valtion rahoittamaa lyhytfilmiä. Ylipäätään Eurooppassa näytetään olevan paavillisempia kuin Washingtonin paavi itse. Tästä ylireagoinnista antaa kuvaavan esimerkin Milanon yliopiston kirjallisuuden professori Paolo Norin päätös kieltää oppilaitaan Fedor Dostojevskin lukeminen kursseillaan. Kovan hälyn jälkeen päätös peruttiin sillä lisäyksellä, että venäläinen kirjallisuus pyrittäisiin korvaamaan ukrainalaisella kirjallisuudella. Kulttuurisen kieltämisen kierteestä on tullut lännen sivistyneelle julkisivulle lähinnä haitta, sillä siitä muistetaan parhaiten tekniset estot, jotta venäläiset eivät näkisi Pornhubia ja Disney-filmejä samalla kun länsimaissa pyritään aktiivisesti unohtamaan Dostojekski ja Tsaikovski.

Venäjää suljetaan ulos samalla tavalla kuin "rasisteja" ja "liittovaltion vastustajia" on jahdattu Yhdysvalloissa viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä kertoo Yhdysvaltain räjähdysherkän hallinnon pitävän sekä ulkomaista että kotimaista oppositiota moraalisen "pahuuden" edustajina. Kaikki esteet, olivatpa ne kilpailevia sotilaallisia voimia tai Internetin poliittisia toisinajattelijoita, kuuluvat samaan luokkaan, "viholliseen", ja niitä vastaan voidaan oikeutetusti käyttää mitä ankarimpia karkottamisen tai suoran väkivallan keinoja. 

Joka tapauksessa tämä hysteerinen, suorastaan feminiininen selkäydinreaktio Venäjää kohtaan ei eroa Amerikan cancel-kulttuurista ja George Floydismista, mikä tekee siitä poikkeuksellisen verrattuna aikaisempiin kansainvälisiin kriiseihin. Omassa analyysissään Revolver katsoo, että tämä äkkinäinen purkaus ilmenee kiihkeänä moraalipaniikkina, puhtauskierteenä ja hyvesignalointina, eikä se sen vuoksi seuraa minkäänlaista rationaalista suunnitelmaa. Muistin virkistykseksi on syytä pitää mielessä, että ennen Venäjän varsinaista hyökkäystä, kun pakoteuhkauksilla saattoi olla pelotevaikutus, Amerikka sen sijaan ilmoitti, ettei se vastaisi pahimmilla mahdollisilla pakotteilla. Presidentti Biden sanoi hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä 24. helmikuuta pitämässään puheessaan,  että Venäjän öljyn ja kaasun tuontia ei tulla sanktioimaan eikä Venäjää erotettaisi SWIFT:stä. Kolmen päivän kuluttua hän kuitenkin käänsi kelkkansa SWIFTin suhteen ja ilmoitti 8. maaliskuuta Venäjän energiantuontikiellosta. Näille sanktioille ei löydy strategista näkemystä ja ulospääsyä, eikä myöskään erityisiä tavoitteita saavutettaviksi. Jäljelle jää vain jatkuva eskalaatio, joka osoittaa ainoastaan lännen jäsentymättömän raivon. Vastaavasti tärkeitä, pitkäaikaisia normeja ja instituutioita puretaan kovalla vauhdilla ja yhdellä kertaa, jotta voitaisiin ruokkia lyhytaikaista paniikkia samaan tapaan kuin on tehty Amerikan sisäpolitiikassa viime vuosien aikana. Nyt tämä tuhoisa keskittyminen emotionaalisiin lyhyen aikavälin tavoitteisiin on päässyt niskan päälle lännen koko diplomatiassa.

Lynkkaysmielialan eskaloituminen tai pikemminkin skaalautuminen isompaan mittakaavaan näkyy esimerkillisesti Georg Floydin tapauksessa, joka muuttui nopeasti vihasta Derek Chauvinia tai väkivaltaisia poliiseja kohtaan yleiseksi hyökkäykseksi poliisia, Amerikan historiaa ja  ylipäätään valkoisia vastaan. Venäjää kohtaan suunnattu reaktio on nopeasti muuttunut hyökkäyksestä Putinia ja hänen lähipiiriään vastaan kiihotettujen väkijoukkojen maailmanlaajuiseksi kostoksi venäläisiä vastaan. Presidentti Barack Obaman entinen Venäjän-suurlähettiläs Michael McFaul kannatti viikko sitten twiitissään kollektiivista sotaa venäläisiä vastaan käyttämällä samaa perustetta, jota Timothy McVeigh käytti oikeuttaessaan Oklahoma Cityn pommi-iskun ja jolla Al-Qaida oikeutti syyskuun 11. päivän. 

Vihanlietsonta ei ole jäänyt ainoastaan puheiden asteelle, vaan esimerkiksi poliittisesti korrekti Facebook sallii kunnon orwellilaiseen tyyliin asiakkailleen kahden minuutin vihan kunhan se kohdistuu vain venäläisiin. Asiasta kertoo Ilta-Sanomat uutisessaan Facebook höllensi väki­valtaista kirjoittelua koskevia sääntöjään Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen vuoksi. On selvää, että lännen eliitin erityisessä suojeluksessa olevia afrikkalaisia kultamunia ei edellenkäään saa arvostella sosiaalisessa mediassa ilman seuraamuksia.

Virallisissa yhteyksissä venäläisvihan lietsominen tietenkin kiistetään ja sanotaan, että oikeutettua on vihata vain Putinin hallintoa. Pakotteidenkaan tarkoitus ei ole kuulemma kollektiivisesti rangaista tavallisia venäläisiä, vaan ainoastaan innostaa venäläisiä nousemaan sotahallintoaan vastaan. Kansannousua tuskin tulee tapahtumaan, koska sen taustalla nähdään niin selvä lännen kädenjälki. Joka tapauksessa länsi on hylännyt diplomaattisen ja strategisen ajattelun korvaamalla ne cancel-kulttuurin logiikalla. Sen vaatimukset perustuvat liioteltuihin kollektiivisiin rangaistuksiin, joiden tarkoituksena ei ole rangaista pahantekijää, vaan terrorisoida sivullisia. 

Moraalipaniikissa ja nopeassa vihan puuskassa asetettujen pakotteiden haitat länsimaille alkavat käydä ainakin kaikille rivikansalaisille selväksi. Sotaa käymättömien länsimaiden sotahurmos yskii jo nyt, kun tankkaamassa käyvät huomaavat Euroopan talouden kärsivän raskaasti Amerikan johtaman pakoteristiretken vuoksi. Yhdysvaltojen hallintoa tämä ei liikuta, sillä se luottaa edelleen dollariin asemaan globaalina varantovaluuttana. Potkaistessaan Venäjän ulos SWIFT-järjestelmästä ja jäädyttämällä sen valuuttavarannot, Amerikka on kuitenkin tietämättään painanut nappia, jota se voi painaa vain kerran. Kiinalla, Venäjällä ja kaikilla valtioilla, jotka haluavat riippumattomuutta Yhdysvaltain ylivallasta, on nyt valtava kannustin kehittää vaihtoehtoisia järjestelmiä, jotka ylläpitävät taloudellista ja strategista autonomiaa. Moraalisessa närkästyksessään Amerikka on mennyt tuhoamaan yhden tärkeimmistä taloudellisista eduistaan ikuisiksi ajoiksi.

Mikäli on uskominen Revolverin artikkeliin, SWIFT ei ole ainoa taloudellisen edun väline, jonka länsi on ikään kuin vahingossa heittänyt roskakoriin. Amerikan valta-asema luottokorteissa ja tekniikassa on samalla tavalla uhattuna. Miksi yksikään maa antaisi Visan ja ApplePayn hallita kotimaassaan, jos Yhdysvallat voisi katkaista ne pois päältä milloin tahansa? Miksi itsenäinen maa antaisi Googlen ja Facebookin pitää Internettiä panttivankinaan? Tällä hetkellä Kiinan lisäksi vain Venäjä pyrkii luomaan vaihtoehtoja. Mutta kaikki muut maat, jopa ne, jotka tällä hetkellä seisovat Yhdysvaltojen rinnalla, tekevät varmasti punakynällä merkintöjä muistikirjoihinsa.

Amerikkalaisten kannalta on hälyttävää kuulla viestejä valuuttajärjestelmän mullistuksesta, josta on kertonut mm. Nasdaq-pörssi omilla verkkosivullaan. Artikkelissa Credit Suisse: Ensuing New Financial Order Will Benefit Bitcoin lainataan sveitsiläispankin analyytikko Zoltan Pozsaria, joka arvioi lännessä vuodesta 1971 vallinneen rahajärjestelmä Bretton Woods II:n perustan alkaneen murtua. Pozsarin mukaan uusi rahajärjestelmä todennäköisesti heikentää eurodollarijärjestelmää ja edistää myös inflaatiovoimia lännessä: "Kun tämä kriisi (ja sota) on ohi, Yhdysvaltain dollarin pitäisi olla paljon heikompi ja toisaalta juanin pitäisi olla paljon vahvempi hyödyketuotannon antaman tuen vuoksi". Dollarin aseman heikentyminen saattaa olla samalla myös merkki Yhdysvaltain johtavan suurvalta-aseman sulamisesta ja kyvyttömyydestä ylläpitää sotilaallista läsnäoloa maailmalla.

Yhdysvaltain taloudellinen uhkapeli on jo nyt tuottanut odottamattomia seurauksia maailmantalouden rakenteisiin. Aivan hiljattain Kiinan tukema Venäjä kertoi maailmalle, että se ei enää aio myydä öljyään, kaasuaan ja vehnäänsä länsimaisilla valuutoilla, koska "ne on ohjelmoitu alenemaan." Tästä uutisoi paljon seurattu libertaarinen talousblogi ja uutissivisto Zero Hedge pari päivää sitten ilmestyneessä kirjoituksessaan, jossa kerrotaan Venäjän synnyttäneen rahataloudellisen maanjäristyksen. Koska Putin on poistanut Venäjällä arvonlisäveron kullan kaupasta, sitä voi käyttää vapaasti vaihdon välineenä. Tämä saattaa olla ensiaskel vallitsevan Fiat-rahajärjestelmän sortumiselle. Luottamus sopimusvaraiseen Fiat-rahaan katoaa kun valtion tai talousyhteisön määräyksestä varat voidaan mitätöidä sekä "väärää politiikkaa" tekevältä valtiolta että "väärää mielipidettä" kannattavalta kansalaiselta.

Ei riitä, että vain ulkovallat haastavat Yhdysvaltojen pakottamaa "sopimuspohjaista järjestelmää", johon euro-atlattinen presidenttimmekin niin useasti vetoaa. On tunnettua, että Amerikan syvä valtio ja teknojätit ovat yhdessä edistäneet sensuuria ja alustojen poistamista, mikä on puolestaan johtanut toisinajattelijoiden yrityksiin luoda omia sosiaalisen median sivustoja, maksujärestelmiä, verkkopalvelimia ja paljon muuta. Tämä ei luonnollisesti ole saavuttanut vielä suurta yleisöä. Näyttää siltä, että läpimurron todellisena pullonkaulana ei olekaan MasterCard, PayPal tai Facebook vaan Yhdysvaltain hallinto.

Kun globalistinen Amerikka päättää rinnakkaisen instituution olevan liian voimakas tai liian kumouksellinen, hallinto on viime kädessä valmis murskaamaan kaikki uhat mitä lainsäädännön luovalla soveltamisella on vain mahdollista. Kun uhka on leimattu kansalliseksi turvallisuuskysymykseksi, kaikki pakottamistoimet muuttuvat laillisiksi. Näin kävi tammikuun 6. päivän jälkeen sosiaalisena mediana tunnetulle Parlerille. Samanlainen kohtalo on odottamassa YouTuben kilpailijaa Rumblea.

Sen sijaan geopoliittisessa mittakaavassa valta murskata rinnakkaisia rakenteita ei ole taattu. Yhdysvalloissa toisinajattelijoille "mikset rakenna omaa Internettiä" on meemi, jonka juuret löytyvät epätoivosta. Mutta Kiina, Venäjä ja muut voivat todella rakentaa oman Internetin, omat pankkijärjestelmänsä, omat luottokorttinsa ja paljon muuta. Kun nyt on nähty mihin Yhdysvallat kykenee joutuessaan paniikkiin, jokainen vähäiseenkin itsenäisyyteen pyrkivä kansa haluaa varmistaa, ettei näitä samoja taktiikoita voida koskaan käyttää niitä vastaan. 

Voi olla, että Revolver on arvioissaan liian toiveikas mitä tulee globalistien johtaman Yhdysvaltojen perääntymiseen lyhyen ajan sisällä. Selvää on silti se, että maailmalla riippumattomat vaihtoehtoiset instituutiot tulevat lisääntymään. Tämä yhdessä lännen moraalisen auktoriteetin romahtaminen kanssa ovat hallitsevia suuntauksia tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.  

AMERIKKA ASKELEEN LÄHEMPÄNÄ VASEMMISTON PROVOSOIMAA SISÄLLISSOTAA, MUTTA YLE SYYTTÄÄ KAIKESTA TRUMPIA

USA:n Kenosha elokuussa 2020.

Uutiset viime päivien Yhdysvalloista viestivät maan siirtyneen jälleen piirun verran lähemmäs sisällissotaa. Pääsyyllinen kulttuurisodan muuttumisesta kaupunkisodaksi löytyy liberaalina (sic) itseään pitävästä totalitaristisesta vasemmistosta, joka on haastanut perinteistä Amerikkaa tuhoisin seurauksien aina 1960-luvulta saakka. Tietenkin mediatilaa hallitsevien "edistyksellisten" tulkinnoissa asia esitetään päinvastaisena valhenarraationa, jossa katuaggression alkulähteeksi nimetään epämääräisesti "etuoikeutettu valkoinen Amerikka poliisivoimineen". 

Joka tapauksessa mustien jengiläisten ja valkoisten äärivasemmistolaisten mellakointia, väkivaltaa ja nyt jo avointa kapinaa on mahdoton kiistää, joten se yritetään selittää parhain päin. Siksi Demokraattipuolue ja kansainväliset uutistalot eivät ole vielä kertaakaan tuominneet mellakoijien väkivaltaa, vaan päinvastoin sitä on puolustettu naftaliinista kaivetuilla kaunaisilla jälkimarxilaisilla huruteorioilla. 

Monilla läntisen maailman kansalaisilla ja asiantuntijoilla on omat epäilyksensä Amerikan mellakoista ja niiden syistä, mutta tästä huolimatta suuret korporaatiomediat ja valtiojohtoiset tiedotusvälineet ovat asettuneet riehumisesta vastuussa olevan Black Lives Matter -liikkeen puolelle. Uutisvirran yksipuolisena sanomana on, että tekevätpä rasistista identiteettipolitiikkaa ajavat BLM-vandaalit mitä hirveyksiä tahansa, he eivät ole viime kädessä itse syyllisiä mihinkään. Syyttömiksi heidät pestään ajamiensa "hyvien asioiden" ansiosta, vaikka niiden väitetty hyvyys-pyhyys ei ole muuta kuin äärivasemmiston kulttuurivihamielistä mädätystä. Sen sijaan syyllisen viittaa sovitetaan kotonaan istuville valkoisille heteromiehille, Donald Trumpille ja koko valkoiselle väestölle historian aamunkoitosta alkaen.

Valtamediassa ymmärretään, että suorasta valehtelusta jää helposti kiinni ja menetetään lukijoiden luottamus. Siksi tiedotusvälineet käyttävät mieluummin epäsuoraa valehtelua kuten asioista vaikenemista tai niiden kertomista yksipuolisesti vasemmistoliberaalin agendan kautta. Hämmästyttävintä tässä on se, kuinka samanlaista uutisointia eri maiden merkittävät mediatalot harjoittavat asioista, jotka liittyvät liberaalien kannattamiin elintärkeisiin teemoihin monikulttuuriin, maahanmuuttoon ja seksuaalipolitiikkaan. 

Vaikka Suomessa Ylen pitäisi olla itsenäinen kansallinen media, se noudattaa silti pikkutarkasti samaa uutisointitapaa ja poliittista agendaa kuin suuret ylikansalliset uutistoimijat maailmalla. Esimerkkinä käy tapaus, jossa BLM-aktivistit murhasivat 24-vuotiaan valkoisen äidin Jessica Whitakerin heinäkuussa Indianapolisissa, koska tämä oli tokaissut "All Lives Matter". Yhdysvaltjojen valtamediat vaikenivat tapauksesta täysin, koska se ei sopinut sen esittämään narraatioon BLM:stä rauhanomaisena ja rasisminvastaisena liikkeenä. Suomessa Yle ja muut suuret mediat olisivat voineet kertoa asiasta ilman Yhdysvaltojen sisäpoliittista taakkaa, mutta tästä huolimatta ne päättivät seurata Washington Postin ja New York Timesin vaikenemispolitiikkaa. 

Tässä kohtaa on syytä muistaa, että valkoinen väestönosa ei ala juuri koskaan mellakoimaan mustien rikollisten tai mustien poliisit surmattua valkoisia. Näin ei pääse syntymään raflaavia uutisiakaan, mutta asia voisi olla toisin, mikäli media kertoisi edes osan niistä veriteoista, joita mustat tekevät moninkertaisesti valkoisia vastaan. Valitettavasti valkoisten etnomasokistinen apatia on tällä hetkellä niin laajaa, että mustan poliisin surmatessa valkoisen rikollisen pidätystilanteessa se nähdään värisokeasti pelkkänä tilastomerkintänä. Sitä vastoin mustan jengiläisen kuolema pidätystä vastuttaessa saa valkoiset liberaalit "sankarijournalistit" repimään otsikoita aivan kuin kyseessä olisi mitä pöyristyttävin rikos ihmisyyttä vastaan. 

Näin kävi vajaa viikko sitten Wisconsinin osavaltion Kenoshassa, jossa poliisi ampui pidätystilanteessa kättä pidempää autostaan hamunnutta mustaa väkivalta- ja seksuaalirikollista Jacob Blakea. Ylen Amerikan valtamediaa lainaavassa uutisessaaan Wisconsinin osavaltioon julistettiin poikkeustila – Jacob Blakea selkään ampunutta poliisia vaaditaan pidätettäväksi jätetään kertomatta pidätystilanteen kriittiset kohdat, jotka olisivat paljastaneet poliisien toimineen täysin ohjesääntöjen mukaisesti tilanteessa, jossa pidätetty hyökkää poliisin päälle ja vastustaa pidätystä. Paetessaan autolleen kuskin ovesta Blake yritti tarttua johonkin (paljastui sittemmin veitseksi), jolloin koulutetuilla poliiseilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ampua epäiltyä, jolla oli mahdollisesti jo ase kädessään. 

Yleäkin härsikimmin tapauksesta kertoi Helsingin Sanomat, joka yritti klisesesti leipoa tuomitusta raiskaajarikollisesta kunnollista perheenisää, jota rasistisen asehullu poliisi (joista osa mustia) vainoaa syyttä suotta. Jutun sokerina pohjalla isoisän "sankaruus" pyhässä "Black men have right to white pussy too"-kansalaisoikeusliikkeessä:

Valkovihamielisen liberaalimedian uutisoinnin ansioista Kenoshan lukutaitoiset mustat ehtivät järjestää ensimmäisen mellakan jo samaisena pidätyspäivänä. Lopulta ryöstelyyn kokoon kutsuneet viidakkorummut pärisivät siihen tahtiin, että parin päivän päästä Wisconsinin osavaltioon oli pakko julistaa poikkeustila. Eskaloituneesta tilanteesta kertoo myös Ylen uutinen Kenoshaan lähetetään yli 200 liittovaltion viranomaista mellakoinnin vuoksi.

Monet ovat ihmetelleet miksi Yhdysvaltojen muut vähemmistöt kuten meksikolaiset tai korealaiset eivät reagoi samalla tavalla kuin mustat. Mustien kohdalla konsensustodellisuus näyttää murtuvan jo siinä, etteivät he edes rysän päällä kiinni jäädessään koe tehneensä mitään väärää, vaan hokevat lähes aina "Dindu nuffin!". Mikäli pidätys raiskauksesta tai murhasta tapahtuu useiden tuntien jälkeen, afroamerikkalainen pidätetty uskoo olevansa viaton, koska ei ole juuri pidätyshetkellä tehnyt mitään rikollista. Tämä ajasta ja syy-seurausuhteiden logiiikasta vapaa tulkinta tarttuu myös "mustaan yhteisöön", joka ei näe pidätystä väkivaltaisesti vastustaneessa ja lopulta kuolleessa "veljessä" rikollista, vaan kunnon pojan high-schoolin päättäjäispuvussa. Eipä aikaakaan kun mustien omat korttelit ovat jo tulessa ja aasialaisten putiikit ryöstetty ilman BLM-liikkeen ohjeistustakin.

BLM-liikkeen anarkokommunistinen siipi yritti Kenoshan poikkeustilan aikana ottaa kaupunkia haltuunsa jahtaamalla paikallisia kodinturvajoukkojen edustajia, joiden he katsovat olevan presidentti Trumpin kannattajia. Keskiviikkoyönä lauma anarkisteja aloitti kaupungin keskustassa ryöstelyn, jota vapaaehtoisten aseellinen partio yritti estää. Lopputuloksena kaksi anarkistia, joista toinen oli juutalaistaustainen pedofiili Joseph Rosenbaum, saivat surmansa.

Ylen kertoo tapahtuneesta värittyneen versionsa Veera Pennasen ja Minna Pärssisen kynäilemässä uutisessa Kaksi kuollut ja yksi loukkaantunut mielenosoitusta seuranneessa ampumavälikohtauksessa Wisconsinin osavaltiossa. Uutisessa mutkia vedetään rajusti suoriksi jättämällä kertomatta olennaisia yksityiskohtia, jotka rikkoisivat narraation asehullusta nuoriso-trumpilaisesta, joka ampui lämpimikseen "rauhanomaista mielenosoittajaa" ensin päähän ja sai siksi peräänsä joukon vihaisia mielenosoittajia:

Torstaina julkaistujen muiden videoiden sekä lehtitietojen perusteella mies ampui tiettävästi ensin henkilöä päähän läheisen automyymälän pihalla ja pakeni sen jälkeen kadulle. Siellä hänet osoitettiin ampujaksi ja joukko ihmisiä lähti hänen peräänsä.

Useat vahvistetut silminäkijätodistajat puhuvat tapahtumien kulusta paljon tarkemmin, mutta valtamediat ovat vaienneet niistä. Esimerkiksi verkkolehti Nationalist Reviewin uutis- ja videoartikkelissa Black Lives Matter Threatens Family Of Teen Who Killed Rioters That Attempted To Murder Him tapahtumien kulku tiivistetään näin:

Rittenhouse was chased by a rioter who was holding a brick or rock wrapped in a plastic bag. The rioter threw the object at Rittenhouse as he made his retreat and continued to bullrush Rittenhouse after. Some users were quick to confuse the “rock” for a Molotov cocktail due to the lighting in one video making the semi-transparent bag look like flames. This doesn’t seem to be the case, but what difference does it make? 

The difference is simply between whether a 17-year-old boy face near certain death in the flames of a violent anarchist or near certain death from a bludgeoning to the head. 

The teenager had no choice but to use lethal force. Without taking the initiative to do so, the violent rioter would have likely killed him. This assailant was shot in the head and Rittenhouse quickly approached to render aid before seeing that another individual was already assisting the man. 

After incapacitating the aggressor, 17-year-old then attempted to retreat and turn himself into authorities. But along his route to the police line, he was attacked by the mob once again. Losing his balance, they pounced on him, with one rioter striking him in the head with a skateboard. Rittenhouse then let off multiple rounds, striking two more people. One was shot in the chest and another in the arm.

Nämä seikat ovat jo yleisessä tiedossa, mutta Yle keskittyy viimeisimmässä Kenosha-uutisessaan 17-vuotiaalle kaksi tapposyytettä USA:n Kenoshassa – epäillään ampuneen puoliautomaattikiväärillä protestoijia leimaamaan itsepuolustuksesi asetta käyttäneen pojan "poliisin ihailijaksi" ja "Trumpin kannattajiksi". Otsikossa on sentään korjattu se, ettei nuorukaista syytetä enää murhista, mikä jo nyt nähdyn näytön perusteella merkinnee syytteiden kaatumista oikeutetun itsepuolustuksen vuoksi. 

Agendauutisessaan toimittaja Inka Haukka toistaa olennaisista totuuspaloista riisuttua narraatiota, jonka mukaan 17-vuotias Kyle Rittenhouse kulki ase kädessä "mielenosoittajien" (mellakoijien, ryöstelijöiden) keskellä ikään kuin etsien ammuttavia kohteita. Vastaavasti pidätystilannetta väkivaltaisesti vastustaneen mustan seksuaalirikollisen Jacob Blaken tapaus pelkistetään kuvaukseen, jossa poliisi ampui häntä seitsemän kertaa selkään. Jos olisimme näin ohuiden tietojen varassa, Ylen agendalla saattaisi olla tiettyä uskottavuutta. Valheella kuten pimittämisellä on kuitenkin lyhyet jäljet ja Yle polttaa jälleen näppinsä tarkkaavaisten lukijoiden silmien edessä.

Tämä viikon uutisointi Wisconsinsin Kenoshan tapahtumista antaa oivallisen tapausesimerkin Ylen agendajournalismista. Pienellä vaivalla ja hakukonehaulla (Googleen politisoituhin algoritmeihin ei ole luottamista vaan kannattaa käyttää vaikka DuckDuckGo!:ta) on helppoo selvittää puuttuvat palat, jotka muuttavat tapahtumien kulun ja syyt lähes kokonaan.

RASISTINEN BLM-LIIKEHDINTÄ RADIKALISOITUU, SYYNÄ VALTAMEDIAN KRITIIKITÖN MYÖTÄMIELISYYS

Mustien rasistien NFAC-järjestö marssimassa
Louisvillessa. "We came in peace for all mankind!"

Länsimaiden kontrolloitujen tiedotusvälineiden antama mielikuva rasistisesta Black Lives Matter -liikkeestä on hämmästyttävän myönteinen, vaikka siihen ei ole pimitettyjen tosiasioiden valossa juurikaan syytä. Yleisin valtamedian käyttämä valhe on BLM-liikkeen esittäminen rauhanomaisena. Jopa television typerryttämät hyväuskoiset keskivertokansalaiset ovat kuitenkin huomanneet, että BLM marsseilla on tapana lähes poikkeuksetta ryöstäytyä mellakoinniksi ja ryöstelyksi. 

Toimittajille helpoin tapa kiistää tämä ikävä tosiasia on vaieta väkivaltaisuuksista, mutta loputtomassa vaikenemisessa tulee nopeasti seinä vastaan. Siksi esimerkiksi Ylessä mellakointi selitetään muiden kuin mustien rasistien ja valkoisten etnomasokistien syyksi. Tavallisinta on syyttää poliisia provosoinnista, mikä saa valtamedian kuulostamaan samalta mitä on totuttu kuulemaan hallusinaatiovasemmiston propangadatehtailta.

Monoliittisen liberaalimedian yksiselitteinen asettuminen BLM:n puolelle on vain lisännyt liikkeen uhoa ja se on käynyt viikko viikolta röyhkeämmäksi vaatimuksissaan ja teoissaan. Näin poliisiväkivaltaa vastustavasta liikkeestä on kuoriutunut nopeasti kaunainen vihaliike, joka hyökkää rasistisen avoimesti kaikkea valkoisuutta vastaan. Siihen on alusta asti kytkeytynyt myös Antifan kaltaisia äärivasemmistolaisjärjestöjä sekä mustaa ylivaltaa kannattavia kaadereita. 

Mustien aseelliset ryhmät ovatkin kehityskulun viimeisin vaihe, josta myös Yle oli pakotettu kertomaan uutisessaan Mustien aseistautunut joukko esitti viranomaisille uhkavaatimuksen Yhdysvalloissa – Black Lives Matter -protesteissa mellakoitiin ja ammuskeltiin. Mustien aseistautuminen ja entistä räikeämpi väkivalta ovat huomattavissa määrin seurausta valtamedian kannustavasta ja kritiikittömästä asenteensa, jonka vuoksi sillä on jo nyt verta käsissään.

Vaikenemisen ja projisoinnin lisäksi tiedotusvälinen kolmas strategia BLM-uutisoinnissa on tuttuakin tutumpi: presidentti Donald Trumpin umpimähkäinen syyttely. Näin tehdään Ylen uutisessa Miksi presidentti Trump lähettää sotilasasuisia joukkoja hajottamaan mielenosoituksia? Lue tästä lyhyet vastaukset, jossa syyt ja seuraukset heittävät häränpyllyä. Agendauutisessa kun väkivaltaisista mellakoitisijoista tehdään uhreja ja liittovaltion lainvalvontajoukoista roistoja, jotka pahantahtoinen Trump on pannut kiusaamaan hyvällä asialla olevia mielenosoittajia.

Totalitaristinen vasemmisto liberaaleine aisankannattajineen tuskin puhuisi "fasistisesta hallinnosta", jos liittovaltion viranomaiset menisivät talttuttamaan "äärioikeiston" mielenosoituksia. Puhe fasismista on pettämätön merkki tunnistaa rettelöitsijävasemmistolainen, joka alakynteen joutuessaan aloittaa uhriutumisen:

Trumpia vastustavat demokraatit ovat verranneet joukkoja diktatuurien salaisiin poliiseihin. Oregonin senaattorin Ron Wyden kommentoi uutissivusto Voxille,  että toimintatapa on tuttu fasistisista hallinnoista, ei demokratioista.  

Demokraatit uskovat, että Trump kärjistää tilannetta syksyn presidentinvaalien takia. Hän on korostanut puolustavansa lakia ja järjestystä.

Vallanahneiden demokraattien patologisella Trumpin syyttelyllä ei näytä olevan mitään rajaa, varsinkin kun he ovat itse lietsoneet tietoisesti mellakointia, jotta tämä haittaisi Trumpin uudelleenvalintaa. Yksinkertaisesti kyse on tavallisten kansalaisten kiristämisestä, sillä sanomattomana viestinä on, että levottomuudet loppuvat vasta sitten kun presidentti vaihtuu demokraattien kellarissa piilossa pitämään seniiliin pedofiiliin Joe Bideniin. 

Demokraatit eli Syvän valtion liittovaltiososialistit esiintyvät mielellään yhteiskuntarauhan turvaajana, mutta vain sillä ehdolla, että kansalaiset valitsevat heidän korruptoituneen marionettinsa valkoiseen taloon. Ylen uutisoinnin perusteella myös Pasilassa toivotaan Bidenistä seuraavaa Yhdysvaltain presidenttiä, asia, joka on tuskin kenellekään yllätys.

                                                    *******************************


Yle Teema, sunnuntai 26.7.2020 klo 20.05, Dok: Fasismia mustassa autossa

Syksyllä 1930 radikaalit oikeistoaktivistit sieppasivat Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin. Tämän puoliso Ester Ståhlberg on kirjoittanut muistelmissaan kyydityksestä ja kesästä, jolloin Suomi oli lähellä vallankaappausta. Toimittaja: Mikaela Weurlander, 2018. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 54 min. Linkki ohjelmaan.

Jatkuva äärioikeistosta muistuttaminen näyttää kuuluvan Ylen kirjaamaan ohjelmapolitiikkaan, semminkin kun yhtiön ruorissa on vasemmistolaista ideologiaa ajava Merja Ylä-Anttila.

MISSÄ MELLAKKA JA RUUMIITA, SIELLÄ RASISTISEN (ONLY) BLACK LIVES MATTER -LIIKKEEN HULIGAANIT

Valtamedian uutisjutuissa Hietaniemen mellakoista
näkyy vain suomalaisnuoria, vaikka riehujat olivat
afrikkalaisia.

Valkoisia vihaavan rasistisen Black Lives Matter (BLM) -liikkeen liepeillä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Kansalaisten näkökulmasta on erikoista, että valtamedia suhtautuu avoimen puolustelevasti jo lukuisia kuolonuhreja vaatineen BLM-liikkeen rotumellakointiin. Yhdysvalloissa tilanne on vain pahentunut sen jälkeen kun poliisilaitoksia on lakkautettu ja monet poliisit ovat alkaneet katsoa läpi sormien mielenosoitusten varjolla tapahtunutta ryöstelyä ja väkivaltaa. 

Esimerkiksi tänä viikonloppuna ammuttiin kahtatoista ihmistä Minneapolisissa, kaupungissa, josta BLM-väkivalta lähti liikkeelle kolmisen viikkoa sitten. Ylen uutisesta Minneapolisissa ammuttu 12:ta ihmistä – ainakin yksi kuollut on helppo päätellä mistä silmitön väkivalta tällä kertaa johtuu. Kun poliiseja on lomautettu eikä rikollisuutta ehkäisevää valvontaa ole, mustat alkavat listiä välittömästi toisiaan urakalla kuin viidakkosodissa. 

Minneapolisin tapahtumat kertovat yksiselitteistä kieltä siitä, kuinka mustan vaarallisin vihollinen on toinen musta. Silti mustien uhristatuksesta leveän leipänsä saava musta rasisti Al Sharpton  saarnaa valhesanomaa "käynnissä olevasta mustien kansanmurhasta", josta päävastuussa ovat kuulemma valkoiset poliisit. Valkoisia syyllistävässä valtamediassa tätä ilkeää valhetta levitetään ilman lähdekritiikkia surutta, vaikka tilastoista on helppo tarkistaa asian todellinen laita. Kahtena viime vuotena Yhdysvalloissa kuoli alle kymmenen aseetonta mustaa poliisien käsissä. Lisäksi näissä rikollisten pidätystilanteissa valtaosa asetta käyttäneistä poliiseista oli mustia. Liipasinherkkyys on helppo ymmärtää, sillä mustilla poliiseilla ei ole samallaisia pidäkkeitä kuin valkoisilla, jotka joutuvat heti mediamyllytykseen jos sattuvat ampumaan aseettoman mustan rikollisen.

                                                     ********************************

Suomessa Black Lives Matter -liikkeen apinointi on päässyt hyvään vauhtiin. Viimeksi toissapäivänä juhannusaattona "helsinkiläisnuoriso" eli afrikkalaistaustaiset rotumuukalaiset hyökkäsivät suomalaisia "rasistipoliiseja" vastaan BLM-rotukiihotuksen innoittamina. 

Aluksi Yle vaikeni tapauksesta kategorisesti, mutta muiden tiedotusvälineiden kerrottua hyökkäyksestä valtion mediajätin oli pakko uutisoida mellakoinista jotain. Ylen verkkosivujen uutisessa Hietaniemen juhannusöinen yhteenotto vaikuttaisi esitutkinnan perusteella nuorten päähänpistolta – kolmea alaikäistä epäillään rikoksesta Polpo (Poliittinen poliisi) vähättelee rotuhyökkäyksen yhteyttä BLM-liikkeeseen. Ilmeisesti virkavaltakin on samassa rintamassa valtamedian kanssa BLM:n puhtoisuuden varjelemisessa:

Poliisin mukaan näyttää siltä, ettei tekoa suunniteltu eikä se liittyisi ajankohtaiseen Black Lives Matter -teemaan, vaikka silminnäkijähavaintojen perusteella paikan päällä oli huudettu Black Lives Matter -henkisiä huutoja.

Hietaniemen poliisihyökkäys on tyyppiesimerkki periksiantavasta monikulttuurista. Kun yhteiskunta sallii kutsumattoman vierasväestön pelata omilla säännöillään, se synnyttää tulijoissa nopeasti ylimielisen asenteen, jossa uskotaan kantaväestön olevan heidän palvelijoitaan. Varsinkin kiittämättömät ja vihamieliset muukalaisnuoret kuvittelevat Suomen olevan heille jotain velkaa. Asiaa ei paranna valtamedian hyväksyvä suhtautuminen Atlantin takaisen BLM-liikkeen rotuvihakiihotukseen. Se on vain lisännyt bensaa liekkeihin, joilla on vahvistettu kognitiivisesti haasteellisten vetelehtijöiden katteetonta ylpeyttä ja ennakkoluuloa.

Suomella ei ole mitään tekemistä amerikkalaisen Black Lives Matter -liikkeen esittämien vaatimusten kanssa, mutta kansalta kysymättä toteutetun pakkomonikulttuurisuuden ongelmat voidaan silti nivoa ovelasti BLM:n retoriikkaan. Tästä on suurimmassa vastuussa valtamediat, erityisesti Yle. Sen agendauutisissa mustien kokemaa "rasismia" (merkitsevät katseet, satunnainen nimittely) liiotellaan ja saadaan näin lietsottua muukalaiset suomalaisvihaan. Samalla mustien rasistinen rikollisuus kuten vain valkoisiin kohdistuvat joukkoraiskaukset ja julkisilla paikoilla tapahtuva vandalismi voidaan selittää pois BLM:n esittämällä propagandalla "rakenteellisesta rasismista". Jopa pääministeri Sanna Marin on antanut tukensa BLM-liikkeen mellakoinille! 

Rasismia, joka kohdistuu pääasiassa valkoisiin, ei edes tunnettaisi täällä, elleivät petokselliset poliitikot olisi päästäneet maahan tänne sopeutumattomia ulkoeurooppalaisia joutomiehiä ja synnytyskoneita. Tässä yhteydessä on jälleen syytä muistuttaa Helsingin kaupungin pormestari Raimo Ilaskiven kuolematonta lausetta: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

                                                     ********************************

Äbälä wäbälä, tarkotit loukata! Ma tapan!! Jotain tämän suuntaista tapahtui viikonloppuna Englannin Readingissa, jossa 25-vuotias libyalaismies puukotti kolmea valkoista kantabrittiä Black Matter Lives -mielenosoituksen jälkeen. Olennaisia tietoja pimittävässä Ylen uutisessa Britannian poliisi tutkii puukotusta terrorismina: Kolme kuoli, kun mies hyökkäsi puistoon Readingissa vakuutellaan poliisin suulla, ettei iskulla ollut yhteyttä BLM:n mielenosoitukseen.

Jokaiselle medialukutaitoiselle kansalaiselle on selvää, että BLM-liikeellä on vaikutusta kaikkiin valkoisissa maissa maleksiiviin rotumuukalaisiin. Liike on rähinöinnillään antanut "oikeutuksen" purra ruokkivan kantaväestön kättä, joten valkoisten vastaisesta liikehdinnästä on tullut suoranainen epidemia kaikkien värillisten keskuudessa. 

Vaikka libyalaisen arabimiehen terrori-isku liittyy todennäköisesti islamilaiseen fundamentalismiin, on vallitseva valkovihamielinen BLM-ilmapiiri varmasti alentanut kynnystä suorittaa terroriteko. Yle ei sitä vastoin halua edes muistuttaa islamistisesta terrorista, sillä se jättää uutisessaan kertomatta, että tekijä oli huutanut iskulauseita ennen tekoon ryhtymistään. Pohjoisafrikkalaisten terroritekojen yhteydessä on aina huudettu jotain ja lähes poikkeuksetta huuto on sisältänyt sanat Allāhu akbar eli Allah on suurin. Olisi epätodennäköistä, että arabitaustainen terroristi olisi kiljunut jotain muuta. 

PUHE RASISMISTA ON HÄVELIÄS KIERTOILMAUS VALKOISTEN VASTAISELLE RASISMILLE

Oswald Spenglerin (1880-1936) vähän tunnetussa suomennoksessa Ratkaisun vuosia osa I (suom. 1934) kulttuurifilosofi pohtii, mitä tapahtuu valkoiselle läntiselle maailmalle kun se on piittaamatta ihmiskunnan johtavasta asemastaan. Vielä 1930-luvulla niin sanotut edistykselliset piirit hymähtivät pilkallisesti Spenglerin synkille ennustuksille, mutta tänään edes he eivät voi kiistää kulttuuripessimistin toteen käynyttä kulttuurikehitystä. 

Tosin progressiivisena etujoukkona itseään pitävän kansaosan näkemykset eroavat valtaväestöstä siinä, ettei se pidä Spenglerin toteutuneita ennustuksia lainkaan huonona asiana. Päin vastoin, he suorastaan riemuitsevat valkoisen – siis myös heidän oman – vallan vapaaehtoisesta luovuttamisesta muille. 

Meidän kohtalonamme on todistaa aikaa, jossa eurooppalaisperäiset kansakunnat ovat luopuneet terveestä itsekunniotuksestaan. Vaikka tästä tarkoituksellisesta kulttuurin hajotustyöstä vastaakin vain pieni äänekäs joukko, on sen ihmisoikeuksien varjolla harjoittama propagandatyö lyönyt itsensä läpi varsinkin mediassa. Sitä kautta se leviää vaarallisesti vastahankaiselle massalle, joka ei ainakaan vielä ole valmis luopumaan oikeudestaan kotimaahansa. Vieraita intressejä palvelevassa mediassa kansallismasokistinen indoktrinaatio on perustunut kansalaisten hitaaseen mutta varmaan väsyttämiseen toistamalla rituaalinomaisesti tuttuja mantroja monikulttuurin välttämättömyydestä, maahanmuuton tarpeellisuudesta ja kansakunnan olemattomuudesta. 

Toisinaan kulttuurimarxilainen vallankumous ottaa suuria harppauksia kuten Maon johtama kommunistinen Kiina aikoinaan. Viimeisen kolmen viikon aikana mustan rikollisen George Floydin epäonnistunut pidätys ja siitä seuranneet Black Lives Matter (BLM) -liikkeen "mielenosoitukset" (lue: väkivalta) ovat vetäneet täysin uudet parametrit sille, kuinka alhaisesti valkoinen valtakulttuuri voi madella ja kuinka härskisti media voi faktoja pimittämällä rummuttaa propagandaansa universaalista valkoisesta syyllisyydestä. Ylen uutisanti BLM-likkeestä ja siihen aasinsilloilla liitetystä rasismista on ollut käsittämättömän ylitsevuotaava.

Tolkuton vaahtoaminen yhden rikollisen kuolemasta toisella puolella maapalloa ei olisi mahdollista ilman käsikirjoitettua tarinaa, jossa ikävät tosiasiat on karsittu sopivasti pois. Nimittäin koko tarinan kertomisella George Floydista ei voitaisikaan leipoa viatonta Jeesus-hahmoa, joka kuolemallaan lunasti mustien hurskauden ja valkoisten syntien anteeksiannon. Katsotaanpa tarkemmin vähän tunnettuja faktoja "tuiki tavallisesta amerikkalaismiehestä", jonka Ylekin on nostanut aikamme pyhimykseksi Greta Thunbergin rinnalle.

Ensinnäkään Ylessä ei ole kertakaan nostettu esille sitä, miksi 46-vuotias väkivaltarikoksista tuomittu huumeidenkäyttäjä ylipäätään pidätettiin. Mikäli olisimme vain Ylen varassa, syntyy mielikuva, jossa poliisi pidätti Floydin ilman syytä tai peräti rasistisin motiivein. Tosiasiassa syynä pidätykseen oli rikosepäily, sillä huumausaineiden käyttäjänä tunnettu Floyd yritti tehdä myymälässä ostoksen väärennetyllä 20 dollarin setelillä. The Sun -lehden mukaan hälytyksen tehnyt myyjä kertoi Floydin käyttäyneen sekopäisesti. Floydia pidättämään saapui neljä poliisia, Derek Chauvin, Thomas Lane, J. Kueng ja Tou Thao, joista vain Chauvin ja Kueng ovat valkoisia, joten tapausta on vaikea luokitella valkoisten poliisien rasistikseksi ylilyönniksi. 

Floydin kuolema oli pelkkä onnettomien tekijöiden yhteistulos, sillä hänen menehtymiseensä vaikuttivat poliisi Derek Chauvinin kovaotteisuuden lisäksi myös huumausaineiden vaikutuksena oleminen yhdistettynä krooniseen sairauteen. Yleisesti saatavissa olevien ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan Floydin elimistössä oli mm. fentanyylia, kannabinoideja ja metamfetamiinia. Aivan tavallinen amerikkalainen perheellinen mies, jos uskomme Ylen haastattelemien asiantuntijoiden vakuutteluihin...

Pidätyksen syyn sivuuttamisen lisäksi Yle jättää kertomatta myös "viattoman mustan kansalaisen" värikkään henkilöhistorian. Hän on mm. saanut viiden vuoden vankeustuomion asuntomurroista ja aseellisesta ryöstöstä, jossa hän painoi käsiaseellaan raskaana olevan valkoisen naisen vatsaa. Kaiken tämän "tavallisuuden" lisäksi Floyd kuului mustien rikollisjengiin ja toimi pornonäyttelijänä.  On selvää, että tällaisten tosiasioiden kertominen saisi tapauksen näyttämään siltä, jollaisia Amerikassa tapahtuu päivittäin: huumeissa olevan mustan rikollisen pidätyksen rysän päältä.

Tällaisen valkoisia ryöstäneen ja mukiloineen huumerikollisen vuoksi valkoiset ovat osallistuneet lukuisiin mielenosoituksiin, joissa on vastustettu yksinomaan valkoisten olematonta rasismia. Suomessakin nähtiin kesäkuun alussa Black Lives Matter -tapahtuma, jossa esiintyi nimekkäitä poppareita aina Lauri Tähkästä Maija Vilkkumaahan. 

Valkoisten osallistuminen BLM-mielenosoituksiin ei kerro vain tietyn kansanosan patologisesta etnomasokismista vaan myös amerikkalaisen valtakulttuurin apinoinnista. Tästä kertoo osuvasti vanha vihainen herrasmies Timo Vihavainen blogikirjoituksessaan Nuoriso apinoi: 

Tässä toistui juuri se sama asia, joka oli tuntunut niin epäuskottavalta aikoinaan 1970-luvulla: nuoriso apinoi, koska sen täytyy apinoida. Kohteen ja tavan määräävät aikakauden ja hetken esikuvat ja ärsykkeet, ei mikään intellektuaalinen tai moraalinen näkökohta. 

Valkoisen poliisin perusteeton väkivalta tummaihoisia kohtaan ei tosiaankaan ole meillä mikään ongelma eikä ole mitään epäilystä siitä, että tuo porukka tietää sen erinomaisesti. Onko se ongelma USA:ssa on taas juttu erikseen.  

Tilastojen perusteella se ei ole, mutta amerikkalaisen yhteiskunnan sairaudet ovat siksi monimutkainen kysymys, ettei niihin kannata puuttua tässä eikä niistä varsinkaan kannata luennoida sille porukalle, joka oli menossa demonstroimaan. Ei se heitä kiinnosta. 

Asian pihviä voi pitää kaksiosaisena. Ensiksikin tässä tarjoutui tilaisuus päästä esittämään roolia, esiintymään. Esille nostettu asia oli sinänsä uskomattoman typerä, mutta tarjosi aasinsillan esiintyä hyvänä ihmisenä, joka vastustaa pahuutta. Sitä jopa pääsi tekemään seurassa, jonne kokoontuivat samankaltaisesta toiminnasta ja samankaltaisesta seurasta kiinnostuneet.  

Toiseksi tämä roolileikki tarjosi tilaisuuden esiintyä henkisesti amerikkalaisena. Trumpia ei tämä joukko siis todellakaan halua uudelle kaudelle ja tässä kansalaiselle tarjoutui tiaisuus kertoa kaltaisilleen yksin tein sekin asia. 

Normaali, tervejärkinen ihminen tietenkin huomauttaa tähän, ettei Suomi suinkaan ole mikään Amerikka eikä kaukaisen ulkomaan jossakin kolkassa ollut yksittäistapaus kuulu meille millään oikeudella eikä logiikalla. Sitä paitsi mikään ei muutu minkään vertaa sellaisen happeningin takia, jolla tosiasiassa ei ole edes osoitetta. 

On selvää, että tätä hyväkkäiden joukkoa ei kiinnosta mielenilmaukset Suomessa tapahtuvasta kovan luokan rasismista, jota harjoittavat pääasiassa muut kuin suomalaiset. Afrikkalaistaustaiset miehet ovat murhanneet ja leikelleet suomalaisnaisten päitä irti, mutta on turha kuvitella, että tällaiset "monikulttuurin kasvukivut" kirvoittaisivat rasismin vastaisiin mielenosoituskonsertteihin Senaatintorille.

Sanaa rasismi toki viljellään mediassa ahkeraan, mutta sillä on tätä nykyä erilainen merkitys kuin vaikkapa 1980-luvulla, jolloin moralisoinnin kohteena oli Etelä-Afrikka (sen jälkeen Afrikan eteläkärjen väkivallasta ollaankin oltu hiljaa, koska uhreina ovat valkoiset). Varsinkin viime viikkojen BLM-agitaatio on saanut tiedotusvälineet jauhamaan loputtomasti rasismista, jolla tarkoitetaan vain valkoisen harjoittamaa rasismia. Itse asiassa rasismi-sanan käyttäminen nykymerkityksessä on rasistista, sillä sen tuomitsevalla ilmaisemisella halutaan viitata vain valkoisiin. Käytännössä "rasismin vastustaminen" on rasistista valkoisten vastustamista, heidän oikeuttaan vaalia maarajojaan, etnisyyttään ja kulttuuriaan. Rasismista onkin tullut eräänlainen julkisen keskustelun koodisana valkoisten vastaiselle rasismille.  

Sitä paitsi rasismin liittäminen pääasiassa valkoisiin on täysin valheellista, sillä kaikista maailman väestöistä valkoiset ovat vähiten rasistista. Jopa valkoisten maiden sisällä valkoinen enemmistö on huomattavatsti vähemmän rasistisia kuin mustat, etenkin kovan luokan väkivallassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mustat tappavat valkoisia määrällisesti moninkertaisesti enemmän kuin valkoiset, vaikka heitä on monta kertaa vähemmän kuin valkoisia.

Jos taas vertailukohdaksi otetaan nyt paljon esillä ollut Yhdysvaltojen poliisiväkivalta, siinäkään ei näy mitään erityistä rasistista tendenssiä mustia kohtaan. Päinvastoin, esimerkiksi vuoden 2015 tilasto kertoo, että poliisi surmasi 330 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa vain 17 aseetonta mustaa. Samaisena vuonna kaikista poliisin (monet heistä mustia) ampumista 1200:sta amerikkalaisesta yli 70% oli valkoisia. Kiinnostavana yksityiskohtana lisättäköön, että vuonna 2015 kaikista Yhdysvalloissa henkirikoksen tehneistä henkilöistä 48% oli mustia. Rikostilastot osoittavat kiistattomasti, että mustat ovat tosiasiassa aliedustettuja kiinniottotilanteissa kuolleiden joukossa. Toisin sanoen jos mustia arvioitaisiin värisokeasti väestön ja rikosten määrän suhteen, heitä kuolisi pidätystilanteissa huomattavasti enemmän kuin nyt.

Mitkään tilastolliset tosiasiat eivät kuitenkaan horjuta Hyviä ihmisiä, koska he eivät edes halua olla tietoisia sellaisista; "rasistiset tilastot" synnyttävät vain "väärää tietoisuutta". Heillä on ideologiaansa varten ihan omat tilastonsa tyyliin Helsingin Sanomat, jossa mustien huono-osaisuutta selitetään edelleen 60-lukulaisilla sosiologian teorioilla "rakenteellisesta rasismista" ilman epäilystäkään, että mustissa itsessään saattaisi olla jotain vikaa.

Tilastojen perusteella rasismia löytyy, mutta se kohdistuu pääasiassa valkoisiiin. Silti media ja Suomessa etenkin Yle melskaavat jatkuvasti kovaan ääneen rasismista, johon syyllistyvät mediajätin mukaan vain valkoiset. Ohessa lista Ylen verkkosivujen rasismia käsitteleviä mielipideuutisista viime ajoilta:

Neekerisaari on kiinteistörekisterissä uudella nimellä – nyt myös Kotus puoltaa rasistisen nimen poistoa Maanmittauslaitoksen kartoista'

Bella Forsgrén näkee rasismia eduskunnassa, Paul Abbeyn ystävää puukotettiin, mutta Okko Soila luottaa Suomen poliisiin – tätä he toivovat rasisminvastaiselta kampanjoinnilta

Valtaosa afrikkalaistaustaisista kokee Suomessa syrjintää ihonvärinsä vuoksi, kertoo tuore selvitys – lapsillekin saatetaan huudella törkeyksiä

Rasismi on muutakin kuin silminnähtävää väkivaltaa, muistuttavat nuoret: "Se on paikan vaihtamista bussissa ja vääriä oletuksia"

Milloin luit viimeksi kirjan, jonka kirjoittaja ei ole valkoinen?

Ensimmäisenä Suomessa: koulujen ja päiväkotien työntekijöille rasisminvastaista koulutusta Helsingissä

Jälleen rasismin vastainen mielenosoitus Helsingissä – uusi yhdistys vaatii poliisia käyttämään haalarikameroita

George Floydin hautajaisissa painotettiin muutoksen merkitystä: "Hän muutti maailmaa", "Emme saa kääntyä pois"

"Hänen kohtalonsa muuttaa maailmaa" – Katso kuvakooste George Floydin hautajaisista

Rasistisia patsaita vastaan kapinoidaan myös Belgiassa – Julmasta kolonialismista tunnetun kuningas Leopold II:n patsas poistettiin jo Antwerpenissä

Etelävaltioiden vanha sotalippu vastatuulessa – Yhdysvaltain mustien liike haluaa poistaa rotusorron tunnukset

Black Lives Matter -mielenilmaus kokosi Turun tuomiokirkon edustalle satoja ihmisiä

Mustan miehen pikaruokaravintolan pihalla ampunut poliisi erotettu Atlantassa – mielenosoittajat polttivat tapahtumapaikan ravintolan

Mustien rikollismiesten puolustamiseksi aikoinaan perustetun Black Lives Matter -liikkeen viime aikainen mellakointi, ryöstely ja tuhopolttelu on jätetty Ylessä tarkoituksellisen vähälle huomiolle ja tilalle on tuotu kollektiivinen valkoisten syyttely. Yksikään toimittaja tai haastateltu asiantuntija ei ole tuominnut mustien vandalismia ikään kuin kyse olisi lapsista tai vähämielisistä, jotka eivät ole vastuussa teoistaan. Mustat lienevät ainoa roturyhmä maailmassa, joka alkaa tuhota omaa lähiympäristöään heti sen jälkeen kun heidän "yhteisönsä" rikolliselle on käynyt huonosti poliisin kanssa. 

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, vaan hämmästyttävintä on valkoisten osallistuminen moiseen riehumiseen. Tästä antaa kuvaavan esimerkin mikäpä muu kuin Ruotsi, jossa on hyökätty viranomaisia vastaan "rauhanomaisissa" BLM-tapahtumissa. Ja kaikki tuo väkivalta vain mustan amerikkalaisrikollisen puolesta kaukaisessa Pohjolassa...

VALKOISTA SYYLLISYYTTÄ JA MONIKULTTUURISUUTTA VASTUSTAVAA VALHEMEDIAA

Yle TV1, torstai 14.9.2017 klo 22:00, Ulkolinja: USA ja rotusodan uhka 

Yhdysvalloissa rotujen välinen vihanpito kasvaa: Ku Klux Klan kerää kannatusta ja afroamerikkalaisten liike Black Liberation Movement vahvistuu. Se valmistautuu puolustamaan omiaan, joista moni ei luota poliisiin. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Linkki Yle Afreenaan ja ohjelman esittelyyn.

BBC:n liberaalijuutalainen toimittaja Dan Murdoch teki vuosi sitten Ylellä nähdyn tv-dokumentin USA:n rotuvihan uusi aika, josta Yle Watch raportoi 20.10.2016 julkaistussa päivityksessään. Tuolloin ohjelmassa keskityttiin marginaalisiin "valkoisen ylivallan" (valtamedialle jo pelkkä valkoisen identiteetin puolustaminen on "ylivaltaa") järjestöihin. Nyt nähtävässä jatko-osassa USA ja rotusodan uhka (Black Power: America´s Armed Resistance, 2016) Amerikan kiristyneitä rotusuhteita tarkastellaan pääasiassa mustien Black Liberation Movementin ja New Black Panthers -järjestöjen kautta.

Miksi veronmaksajien rahoittama Yle haluaa esittää tällaisia ohjelmia suomalaiskatsojille? Todennäköisesti Yle halua ohjata näillä dokumenteillaan katsojia ajattelemaan, että rasismi koskee universaalisti kaikkia valkoisia, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä niiden muutamien rikkaiden valkoisten ja juutalaisten kanssa, jotka harjoittavat 300 vuotta sitten Atlanttista orjakauppaa ja lopulta ensimmäsinä maailmassa lopettivat orjuuden (toisin kuin arabit, mustat ja aasialaiset). Dokumenttien esittämisestä vastuussa olevat Ylen punavihreät ohjelmanhankkijat ovat kai päättäneet, että myös suomalaisten olisi hyvä luopua "valkoisista etuoikeuksistaan". 

Dokumentaristi Dan Murdochin mielikuvituksen puutteesta kertoo paljon se, että ohjelma alkaa kesäkuussa 2015 kirkossa mustia surmanneen Dylann Roofin yksittäistapauksen uudelleen lämmittelyllä. Tällä tehdään katsojalle heti selväksi, ketkä ovat Amerikan rotusuhteiden pahantekijöitä ja ketkä taas moraalisesti oikeutettua saarnaamaan rasismia itsepuolustuksen nimissä. Roofin manifestin sisällöstä mainitseminen olisi antanut nyt näytettävälle manikealaiselle tarinalle täysin erilaisen näkökulman. Yle Watch kertoi 19.6.2015 ilmestyneessä kirjoituksessa Media luo murhaajia, kuinka tiedosvälineet yrittävät esittää tekijän puhtaasti mielipuolena, jonka sanoma on pelkkää todellisuudelle vierasta salaliittohörhoilyä:

– Hän sanoi, että mustat ovat ottamassa maailman valtaansa ja meidän pitäisi tehdä asialle jotain, ystävä kertoo.  

Kuitenkin Iltalehti tuli lipsauttaneeksi lausunnon, joka rationalisoi paljon uskottavammin Dylann Storm Roofin silmittömän hyökkäyksen mitä tulee tilastolliseen ja empiirisen havaintoon siitä mitä Amerikassa tapahtuu radiohiljaisuuden takana :  

- Minun on tehtävä tämä... Te raiskaatte naisemme ja valtaatte maamme, joten teidän on mentävä, Roof oli kertojan mukaan sanonut ammuskelun aikana. (Roofin manifesti.) 

(...) FBI:n statistiikkaa:

Year 2003 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 20,309; Black on Black: 21,104 

Year 2004 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 11,610; Black on Black: 35,33 

Year 2005 – Rape/Sexual Assault
White on Black : 0 - Black on White: 37,460; Black on Black: 36, 620 

Year 2006 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 32, 443; Black on Black: 7,705

Year 2007 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 14,092; Black on Black: 12,780

Year 2008 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 19,292; Black on Black: 34,841

Total over six conservative years:
White on Black: 0 - Black on White: 135,206; Black on Black: 148,380 

Average over six consecutive years:
White on Black: 0 - Black on White: 22,534; Black on Black: 24,730

Roofin tekoa ei voi puolustella, mutta olisi itsepetosta olla ymmärtämättä syistä, jotka tekijä halusi manifestissaan tuoda esiin. Näitä argumentteja kuultiin dokumentissa vain muutamissa klaanilaisen kommenteissa, jotka faktoistaan huolimatta vaikuttivat ekstremistien propagandalta, johon valtamediaan uskovan kunnon kansalaisen ei ole missään tapauksessa syytä uskoa. Jottei kriittinen ajattelu menisi liian vaikeaksi liberaalin katsojan omaksumiskykyä helpotettiin esittämällä mustat pelkkinä yhteiskunnan uhreina, jotka lähinnä vain puolustavat itseään yksittäisiä valkoisia susia, piskuisia Klaani-ryhmiä ja poliisia vastaan. 

Dokumentissa korostettiin erityisesti mustien vihaamaa poliisia, joka edustaa koko järjestelmän "rakenteellista rasismia". Tälläkään kertaa katsoja ei saanut vastausta sille, että jos kerran Yhdysvaltojen monirotuinen poliisi on "valkoisen ylivallan" läpitunkema, miksi sitten muut etniset vähemmistöt kuten rutiköyhinä maahan tulleet korealaiset ja vietnamilaiset eivät joudu poliisin "sorron" kohteeksi? Vai voisiko poliisiin asenteeseen olla syynä arjen kohtaaminen ja lahjomattomat tilastotiedot? Lainaus Yle Watchin artikkleista Yle maalaa mustan valkoiseksi:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. 

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia.  

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

Tilastotiedot otetettiin ohjelmassa esille vain kerran kun selostaja kertoi Amerikassa 1100 ihmisen saaneen tiettynä vuonna surmansa poliisin pidätystilanteissa. Näistä monet olivat mustien poliisien surmaamia, mutta sitä ohjelman kertoja ei viitsinyt mainita kuten ei sitäkään, että vuonna 2016 kuoli peräti 135 poliisia virantoimituksessa. Kyseessä on valtava luku kun ajattelee poliisien määrää ja vertaa sitä koko väestöön ja rikollisiin. Siksi on omituista, että ohjelmassa juututtiin pitkäksi aikaan märehtimään erästä poliisin tekemää virkarikosta. Tarkoitukseltaan hämäräksi jäi myös pitkä kohtaus, jossa haastateltiin valkoista ilmavoimien hömelöä evp:tä vain siksi, että tämä oli mennyt ei-toivottuna henkilönä mustien aktivistien kokoukseen kaupungintalolle.

Muutoinkin koko ohjelma sisälsi turhan paljon irrallisia raflaavia kohtauksia, jotka eivät liity mitenkään monikulttuurisen poliisin ja mustan väestönosan tulehtuneisiin rotusuhteisiin: eräässä kohdassa puitiin tapausta, jossa poliisit ampuivat itsepuolustukseksi ruuvimeisselin kanssa heiluneen aggressiivisen skitsofreniaa sairastaneen mustan miehen. Tapauksella ei ollut mitään tekemistä rasismin kanssa, vaan välikohtauksen syynä oli taitamaton partio – poliisi oli nimittäin hakenut kyseisen sairastapauksen kotoaan kymmeniä kertoja aikasemmin ilman ongelmia.

Yhdysvalloissa julkista keskustelua mediassa ja yliopistoissa hallitsee valkoista väestöä sättivä "antirasistisen" monikultturismi.  Tätä tosiasiaa ei tuotu ohjelmassa mitenkään esille, vaan koko show oli rakennettu kuvitellun "valkoisen ylivallan" ympärille. Rodullis-uskonnollista ylivaltaa Amerikan hallinnossa ja kulttuurissa toki löytyy, mutta sen edustajista juutalaisista ei Dan Murdochin dokumentissa puhuttu mitään. Tosin haastateltavaksi valittu karikatyyrimainen KKK-johtaja lipsautti ohjelman alussa sen tosiasian, että rasistinen Black Lives Matter -liike on juutalaisten rahoittama ja tukema. 

Tavallinen liberaali tv:n katsoja ilmeisesti hörähti väitteelle, koska pitää sitä vainoharhaisena salaliittoteoriana. Siinäkin tapauksessa, että hyväuskoiseksi koulutetun liberaalin tv-katsojan nenän eteen tuotaisiin heprealaisten suurta roolia BLM-liikkeessä todistavat dokumentit, hän todennäköisesti viittaisi niille kintaalla ja selittäisi, että nehän juuri todistavat kuinka hyvällä asialla pyyteettömät juutalaiset ovat. Reaalipoliittisesti nähtynä arkisempi selitys avunannolle voisi olla se, että juutalaiset käyttävät mustia pelkästään välineena valkoista ei-juutalaista väestöä vastaan, jota he pitävät pahimpana etnisenä kilpailijanaan. Juutalaiset ymmärtävät harvinaisen hyvin, että valta on nollasummapeliä, jossa anglo-eurooppalaisen väestön ja sen vallan väheneminen lisää heidän valtaansa. Amerikan hallitseminen on heille tärkeintä, ei mustien etuoikeuksien (mm. Affrimative Action) ja tulonsiirtojen vaatiminen muiden amerikkalaisten verorahoista.

Amerikan rotukysymykseen perehtymättömille demarieläkeläisille ohjelman vasemmistoliberaali narraatio uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen, koska tarinan toista puolta ei kerrota. Sen sijaan vasemmistoaktivistit tietävät varsin tarkkaan, että mustat tappavat toisiaan, poliiseja ja tavallisia valkoisia enemmän kuin ketkään muut Amerikassa, mutta he ovat varmasti helpottuneen tyytyväisiä kun näitä tosiasioita ei edelleenkään tuotu esille. Nimittäin niiden kertominen romuttaisi vasemmistoliberaalien vaivoin rakentaman hallitsevan myytin, jonka mukaan mustia vainotaan syyttä silkasta rasismista, johon nämä sitten reagoivat epäsosiaalisella käyttäytymisellä. Vasemistoliberaaleille on mahdotonta hyväksyä sitä, että laillisuutta ja järjestystä puolustava yhteiskunta ainoastaan reagoi mustien kulttuuriin kuuluvaan macho-väkivaltaan, rotuylpeyteen ja huumerikollisuuteen.

Ohjelmantekijöiden liberaali asenteellisuus tuotti jatkuvasti humoristisia ristiriitoja. Siitä huolimatta, että asekammoiset dokumentaristit kauhistelivat mustien aseistautumista, se nähtiin kuitenkin esitetyn tarinan valossa jotenkin oikeutettuna. Dokumentista välittyi väistämättä mielikuva, jossa mustat ovat jännittävän viileällä tavalla sorrettuja underdogeja, joilla on moraalinen etuoikeus pyssyjen heilutteluun toisin kuin punaniskaisilla valkoisilla. Ankaraa asekieltoa vaativille etnomasokistisille valkoisille liberaaleille tuottaakin kognitiivista dissonanssia mustien avoin aseiden kanniskelu, mutta tämän ongelman he ratkaisevat luultavasti sillä, että aseet pitää riisua pois vain "rasistisilta" valkoisilta, tuolta lainkuuliaisimmalta ja kilteimmältä väestönosalta.

Yhteenvetova voidaan todeta, että dokumentin tarina oli valettu liberaalien myyttien muottiin, johon valutetut ainesosat oli valikoitu todellisuudesta harkiten. Lukkoon lyödystä liberaalista narraatiosta ei lipsuttu, sillä eihän valtamedialle aikaisemminkaan tosiasiat ole päässeet pilaamaan hyvää tarinaa. Samalla ohjelma tuli tahattomasti todistaneeksi, että diversiteetti ja rotujen yhteiselo ei toimi missään, jonka vuoksi paras tapa turvata yhteiskuntarauha ja eri kulttuurien sekoittumaton kirjo on segregaatio, jota Euroopassa edustavat etniset kansallisvaltiot.

                                                        ***************************


Ylen ennalta arvattava asenteellisuus ei petä, kun se haluaa käydä ulkomaalaisten poliitikkojen puolesta Suomessa vaalikampanjaa. Nyrkkisääntönä on, että mitä vahingollisempi ehdokas kansalle, sitä innokkaammin Yle liputtaa tämän puolesta. Tällä kertaa mediajätti on valinnut suosikkihevosekseen Saksan liittokansleri Angela Merkelin, jonka se toivoo voittavan seuraavat liittopäivävaalit. Ylen vaalikampanjaan kuuluu tietenkin kaiken sen mustamaalaaminen, jota Merkelin vastustajat kannattavat. Erinomaisen hyvän työnäytteen Ylen vaalityöstä antaa tuore uutisjuttu Turvapaikanhakijat sieppasivat 13-vuotiaan Lisan ja muita valheita – Näin valeuutiset varjostavat Saksan vaaleja. Yle Watchissa monesti lainattu Tuukka Kuru näyttää mallia, kuinka Ylen uutinen paljastetaan taitavasti naamioiduksi propagandaksi:

Ylen disinformaatiokampanja on näemmä polkaistu käyntiin, sillä panokset Saksan suhteen ovat ymmärrettävästi kovat. 

Ylen ja muiden suurten medioiden tyyli tehdä propagandaa on kaikkinensa mielenkiintoinen. Niiden jutut perustuvat pääosin oikeisiin tapahtumiin, mutta niiden esittämisessä syyllistytään usein seuraaviin epärehellisyyksiin: 

1.) Skaalausharha, eli jonkun asian yhteiskunnallista merkitystä suurennellaan tai vähätellään tietoisesti. 

2.) Myrkyttäminen, toimintaa joka näkyy toimittajan käyttämissä sananvalinnoissa. Tarkoittaa sen kaltaisten adjektiivien hienovaraista käyttöä, jotka pyrkivät lisäämään lukijan vastenmielisyyttä uutisoinnin kohdetta kohtaan. 

3.) Poliittinen sokeus, eli uutisoinnissa pyritään kuvaamaan joku epämiellyttävä ilmiö ainoastaan oikeistolaisten viaksi, vaikka siihen syyllistyvät ihan samalla tavalla myös vasemmisto.  

4.) Vetoaminen auktoriteettiin, eli lehdet käyttävät juttujensa asiantuntijoina henkilöitä, joilla on hyvin voimakas poliittinen agenda taustallaan. Johanna Vehkoon ja Ylen yhteistyö on tästä hyvä esimerkki.

5.) Käännösvirhe, eli ulkomaista lähdettä lainatessa suomenkielinen juttu muuttuukin yleisilmeeltään aivan toiseksi, mitä se oli alkuperäisessä uutislähteessä. Tästä hyvänä esimerkkinä "jokainen turvapaikanhakijoihin sijoitettu euro palautuu kaksinkertaisena takasin"-uutinen vuodelta 2015, jonka väitteet eivät olleet todettavissa mainitusta lähdemateriaalista. 

Ylen juttu Saksasta on juuri tältä osin kiinnostava. Heti jutun alussa mainitaan näin: 

"Äärivasemmistoon kuuluvat huligaanit tuhoavat populistisen Alternative für Deutschland (AfD) -puolueen vaalimainoksia." 

Jota pidetään jutun mukaan valeuutisena. Asiaan ei palata enää myöhemmissä osissa tekstiä, eikä lukija tiedä mihin tapahtumaan kyseisellä huomiolla viitataan. Tämän irrallisen huomion heittäminen palvelee kuitenkin ylen tarkoitusperiä, jossa puolueeseen kohdistuvat väkivaltaisuuden kuitataan valeuutisointina. Todellisuudessa kyseisen puolueen jäsenet ja ehdokkaat ovat olleet vuosien ajan jatkuvan väkivaltauhan alla, josta yle ei ole uutisoinut yhtään mitään. Vai oletteko nähneet ikinä Yleltä tämän kaltaista uutisointia? 

"Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että väritettyjä juttuja levittävät ensi sijassa yksittäiset, ennestään tutut mielipidevaikuttajat oikeistoradikaaleista piireistä." 

"– Näemme kuitenkin paljon pieniä palasia, jotka sopivat isompaan kokonaiskuvaan. Vääristellyt ja valheelliset tiedot saavat kaikki alkunsa oikeistolaisista piireistä. Vaalikamppailuaikaa on vielä jäljellä, Kramm muistuttaa." 

Valheellinen uutisointi ja oikeistolaisuus ollaan pyritty yhdistämään toisiinsa vuosien ajan ilman sen suurempia perusteita. Tällä pyritään luomaan assosiaatio oikeistolaisuuden ja valheellisuuden välille, vaikka kyseistä yhteyttä ei pyritä ikinä perustelemaan. Aiemmin hesarissa esimerkiksi Breitbarttia syytettiin valemediaksi, vaikka kaikki jutussa esiintyvät väitteet olivat räikeän virheellisiä. 

Monelle ihmiselle syntyy tämän johdosta negatiivisia asenteita oikeistolaisuutta kohtaan, vaikka he eivät osaisikaan itse perustella mistä kyseiset asenteen johtuvat. Toisto tekee tehtävänsä missä tahansa propagandassa. 

Jutussa muistetaan vielä mainita Venäjän informaatiovaikuttaminen ja AfD:n, Saksan ainoan maahanmuuttokriittisen puolueen, mahdolliset yhteydet kyseiseen maahan. 

Kaiken kaikkiaan uutinen antaa perehtymättömälle lukijalle kuvan, jonka mukaan oikeistolaiset levittävät huhua ja toimivat Kremlin kontrollin alla. Todellisina sankareina toimivat ne vasemmistolaiset faktantarkastajat jotka tekevät kaikkensa sananvapauden tuhoamiseksi.

                                                        *****************************


Yle TV1, perjantai 15.9.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Oikeistopopulistit ja media - kumpi vie ja kumpi vikisee? Vieraana Perussuomalaisten varapj. Laura Huhtasaari. #pressiklubi HD

Linkki Yle Areenaan.

Kertokaapa, onko Pressiklubilla koko historiansa aikana ollut juuri muita aiheita kuin "äärioikeiston" kauhistelu?

Kansalaiskommentti:

Pressiklubin Ukkola vetää takki auki Ylen hänelle määräämää linjaa. Ekan kolmen minuutin aikana keskeytti Huhtasaaren kaksi kertaa, huohottaa kiihtymyksestä puhuessaan Huhtasaarelle, on ivallinen tätä kohtaan. Maailman epäpätevin, puolueellisin ja huonoin juontaja. Näyttää omat tunteensa haastattelutilanteessa hyvin voimakkaasti. Ylen kermaa.