RUOTSALAINEN RAPPIO NÄKYY JO SUOMESSA

Poliittisen eliitin korruptoituneisuus ja vaalikarjan lammasmaisuus vain syvenvät länsimaissa päivä päivältä. Ongelmat pahenevat silmissä, mutta niiden juuriin paneutuminen vaatii liikaa todellisuudesta vieraantuneilta poliitikoilta ja mukavuudenhaluisilta kansalaisilta. Siksi sekä poliitikot että kansa haluvat vain kivoja "ratkaisuja", joilla yritetään siirtää pahenevia ongelmia tulevien sukupolvien niskoille. Ainoa mikä kiinnostaa on huojuvan korttitalon pystyssä pitäminen hinnalla millä tahansa. 

Viimeisin esimerkki poliittisesta haaveilusta on sisäministeri Kai Mykkäsen vastaus Ruotsin  autonpolttoaaltoon. Uutisessa Sisäministeri Mykkänen: Tarvitaan lähiöpoliiseja, jotta Ruotsin kaltainen jengiväkivalta ei leviä Suomeen – "Pitää saada puukko pois kädestä ennen kuin sillä isketään" kokoomusministeri uskoo sosiaalitantan lailla "ennaltaehkäisevään toimintaan". Näitä vippaskonsteja on yritetty Ruotsissa ja muissa länsimaissa vuosikymmeniä, mutta niistä huolimatta tilanne on vain kärjistynyt. Punavihreä mutta Kokoomuksen jäsenkirjaa kantava Mykkänen taas kuvittelee, että juuri hänellä on hallussaan ne taikakeinot, joilla jo lähtökohtaisesti sopeutumattomat muukalaiset integroituvat lainkuuliaisiksi huippuosaajiksi.

Ongelmaan on vain yksi ratkaisu: kehitysmaiden vapaamatkustajien porttikielto Pohjolaan ja jo täällä olevien epäsosiaalisten siipeiljöiden palauttaminen takaisin kotimaihinsa. Tätä vaihtoehtoa ministeri Mykkänen ei edes harkitse, vaan päinvastoin haalii lisää tätä samaa ongelmaväestöä. Sisäministeri on jo varautunut 100 000 "pakolaisen" tulemiseen ilman ajatustakaan, että vyöry voitaisiin pysäyttää täysin laillisesti. Ja jotta tämä ei riittäisi, hän ehdotti viheliäisessä ulkomaalaiskiimassaan pari päivää sitten, että Suomi siirtyisi Australian ja Kanadan käyttämään ulkomaalaisten pisteytysjärjestelmää, jotta "Suomeen saataisiin enemmän osaavaa työperäistä maahanmuuttoa". Jo pelkän yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden kannalta ehdotus on mielipuolinen, sillä Suomessa on jo nyt vähintään 200 000 työtöntä aktiivimallin piirissä. On vaikea kuvitella millaista työvoimapulaa luku- ja ammattitaidottomat jolpit tulisivat tänne paikkaamaan. Perusuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen sentään tyrmäsi Mykkäsen houreet heti alkuunsa:

– Meillä on olemassa jo tarveharkinta, jonka puitteissa ulkomaalaisia voidaan ottaa sellaisiin töihin, joihin suomalaista työvoimaa ei löydy. Työperäistä tai muunlaistakaan maahanmuuttoa ei tarvita yhtään enempää ennen kuin maassa jo nyt olevat on työllistetty tai palautettu kotimaihinsa. Lisäksi entisissäkin maahanmuuton väylissä olisi karsimisen varaa. Varautuminen jopa 100 000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen viestittää kuitenkin jotain aivan muuta.

Tätä taustaa vasten Mykkäsen politikointi näyttää siltä kuin hän varta vasten haluaisi synnyttää Suomeen muukalaisperäisen jengiväkivaltakulttuurin. On pöyrisyttävää, että Suomessa voi olla sisäministeri, jonka poliittiset linjaukset vähentävät kansallista turvallisuutta. Vielä enemmän hämmästyttää se kansanosa, joka vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta ja demareita, näitä kahta poliitisen hulluuden valtapuoluetta.

                                                      ******************************

Kollektiivisen psykopatologian kannalta Ruotsi on mielenkiintoinen tapaus, josta olisi syytä ottaa oppia. Valitettavasti meillä vaikutusvaltaiset Ruotsin politiikan seuraajat eivät ole ulkopuolisia kliinisiä tarkkailijoita, vaan naapurimaan kuuliaisia oppilaita. Siksi Ylen tuore uutinen Musliminainen kieltäytyi kättelystä eikä saanut työpaikkaa, oikeus tuomitsi ruotsalaisyrityksen työsyrjinnästä korvauksiin voi olla pian arkipäivää myös meillä. Ruotsissa työtuomioistuin osoitti täydellistä antaumista vieraalle ja vihamieliselle vähemmistökulttuurille:

Yritys on puolustautunut sanomalla, että he eivät hyväksy muuta tapaa tervehtiä kuin kättelemällä. Heidän mukaansa muunlaiset tervehtimistavat voisivat johtaa konflikteihin työpaikalla.

– Aloin itkeä heti, kun pääsin hissiin. Sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut minulle. Se ei tuntunut lainkaan hyvältä, Alhajeh muisteli.

Työtuomioistuimen päätöksen mukaan Ruotsin pitää noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan kättelystä on oikeus kieltäytyä uskonnollisista syistä.

Yksilön subjektiivisilla tunteilla ei pitäisi olla asian uutisoinnin, puhumattakaan työtuomioistuimen päätöksen kanssa, mitään tekemistä, mutta me emme eläkään enää järkeen luottavassa Pohjolassa, vaan kitisevien lumihiutaleiden maailmassa. Työtuomioistuimen päätöksen perusteella Ruotsin yritys- ja tapakulttuurilla ei ole näköjään mitään merkitystä, sillä kaikkialle soluttautuneet toiseuden palvojat ovat nostaneet kaiken yläpuolelle "Euroopan ihmisoikeussopimuksen", josta tavalliset ruotsalaiset eivät ole päässeet koskaan äänestämään ja päättämään. 

Tuollaisen feelgood-paperinpalan tarkoitus ei ole alun alkaenkaan ollut muu kuin palvella muukalaisten etua enemmistönä olevaa kantaväestöä vastaan. Globalisti-juristien sorvaamilla paperinpaloilla on tuskin edes vessapaperin arvoa, joten aidosti kansanvaltainen yhteiskunta ei noteeraa niitä mitenkään. Ruotsin työtuomioistuimen päätös kertoo ikävällä tavalla siitä, että maa ei ole kansanvaltainen.

                                                      ******************************

Henkinen ruotsalaisuus ei ole Suomessa jotain sellaista, joka olisi vasta oraalla, vaan se on totisinta totta, erityisesti yliopistossa. Suurta yleisöä ei ole suuresti liikuttanut professori Tapio Puolimatkan ja Jyväskylän yliopiston johdon kiistely siitä, mitä virassa oleva professori voi kirjoittaa. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Puolimatkan synti oli se, että hän kirjoitti faktoihin perustuvan kriititisen artikkelin, kuinka media ja yliopisto ovat vaivihkaa kampanjoimassa pedofilian laillistamisen puolesta. Kirjoituksen tahallaan väärin ymmärtänyt vasemmistovetoinen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) pahoitti mielensä ja julkaisi kannanoton, jonka mukaan ”Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi". Tähän valheelliseen ja moralistiseen todistukseen tarttui sittemmin yliopiston johto, joka ukaaseillaan todistaa olevansa nuorison totalitaristikliin vietävissä.

Perinteisen tieteenvapauden kannalta kyse on periaatteellisesta tapauksesta, joka on ainutlaatuinen Suomessa, vaikka media ei ole sillä suuremmin retostellutkaan. Paitsi nyt, kun Yle uutiset julkaisi tänään verkkosivullaan uutisen Professori Puolimatka ja Jyväskylän yliopiston johto keskustelivat opiskelijoiden huolesta Puolimatkan opetuksesta – keskustelu sovittiin luottamukselliseksi, jossa ei valitettavasti käy selväksi kiistan todellinen luonne, vaan siinä korostetaan ylioppilaskunnan ja yliopiston näkemystä, jossa Puolimatka on sanonut poliittisesti jotain väärää, vaikka esitetyt tosiasiat ovatkin totta.

Huolestuttavinta tapauksessa on se, että maamme yliopistoväki on kautta rantain ollut hiljaa sen sananvapauteen liittyvistä ongelmista. Ainoastaan emeritusprofessori Timo Vihavainen on osoittanut kansalaisrohkeutta ja hän on viime aikoina käsitellyt blogissaan useaan otteeseen tapaukseen liittyvää problematiikkaa. Ensimmäisessä kiistaa koskevassa kirjoituksessaan Uusi normaali? Vihavainen analysoi tapausta yliopistoihmisen näkökulmasta ja ihmettelee, miksi keskustelu sivuuttaa kokonaan sananvapauden, joka on olennainen osa tieteen vapautta:

Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.  

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?  

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.  

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.

Vihavainen pitää yliopiston lgbt-politrukkien masinoimaa kampanjaa niin skandaalimaisena, että hän on julkaissut avoimen kirjeen Professoriliitolle. Siinä hän puolustaa professori Tapio Puolimatkaa, joka on joutunut Jyväskylän yliopistossa häkäilemättömän poliittisluontoisen hyökkäyksen kohteeksi, jossa häntä on uhattu virasta erottamisella. Samalla hän moittii Professoriliiton edustajana esiintyvää Jaana Hallamaata, joka ei puolustanut kaltoin kohdeltua liiton jäsentä vaan päinvastoin hyökkäsi tätä vastaan.

Tärkeää ja erittäin ikävää sen sijaan on, että tässä on, jopa peräti oman ammattiliiton taholta, pantu pelinappulaksi yliopiston professorien sananvapaus ja kannatetaan sen rajoittamista jopa mielivaltaisilla perusteilla (pahastuminen).  

Se kirjoituksessa esitetty väite, ettei professori voi koskaan toimia yksityishenkilönä, on yksinkertaisesti yhtä törkeä kuin vääräkin.  

Professorin ammattiin kuuluvat tutkimus ja opetus, jotka on hoidettava asian vaatimalla tavalla, mutta yksityishenkilönä hänellä on ja täytyy olla kaikkien kansalaisten tapaan lupa esittää mitä tahansa haluamiaan näkemyksiä myös julkisesti.  

On vanha traditio, että professorit kirjoittavat esseitä, joissa tämän kirjallisuudenlajille ominaisesti voidaan spekuloida ja leikkiä vapaasti kaikilla mahdollisilla ajatuksilla.  

Hallamaa esittää, että professoria sitoisivat myös journalistin ohjeet, mikä varmaankin pitää paikkansa silloin, kun hän esiintyy journalistina. Muutoin tällaisen vaatiminen olisi yhtä mieletöntä kuin tutkimuksen ja esseen sekoittaminen toisiinsa.

Avoimessa kirjeessään Vihavainen asettuu Puolimatkan puolelle ja selittää kärsivällisesti, mistä pedofiilian ja homoseksuaalisen rinnastamisessa on tosiasiassa kyse:

Mitä tulee konkreettisesti siihen artikkeliin, johon professori Puolimatkaa vastaan nostettu kohu perustuu, on kiinnostavaa nähdä, miten alkeellisesti ja tarkoitushakuisesti sitä on eri yhteyksissä tulkittu ja valitettavasti tämä koskee myös professori Hallamaan kirjoitusta.  

Puheet pedofilian ja homoseksuaalisuuden rinnastamisen sallimattomuudesta ovat tässä kohden vain ala-arvoista demagogiaa. Kaikkien asioiden kaikinpuolisen tarkastelun ja siis myös toisiinsa rinnastamisen täytyy vapaassa maailmassa olla sallittua.  

Kyseisessä artikkelissa ei ole merkkiäkään siitä, että kirjoittaja olisi leimannut homot pedofiileiksi tai päinvastoin. Mikäli näin olisi, kaipaisi asia tietenkin tutkimuksellisia argumentteja. Rinnastus löytyy siitä, että molempia ominaisuuksia pidetään yleisesti perinnöllisinä. Asia ei siitä muuksi muutu, onko se jonkin mielestä korrektia vai ei.

Lopuksi Vihavainen osoittaa syyttävän sormensa Professoriliitolle, joka näyttää olevan taipuvainen miellyttämään hourupäisen nuorison totalitaristisia oikkuja:

Mikäli professorien kirjoittelua ruvetaan valvomaan joidenkin opiskelijakuppikuntien valitusten pohjalta, ollaan jo akateemiselle yhteisölle täysin sopimattomalla tiellä. Aivan uskomatonta on, mikäli Professoriliitto, professorien oma edunvalvontajärjestö ryhtyy myötäilemään ja jopa edistämään tällaista toimintaa. Professoriliiton jäsenenä ja kansalaisena haluan liitoltani suoran vastauksen siihen, miten se suhtautuu varapuheenjohtajansa mielenilmaukseen professori Puolimatkan asiassa. Asia ei ole tärkeä vain minulle henkilökohtaisesti, sillä on myös hyvin laajaa yhteiskunnallista kantavuutta.

                                                      ******************************

Lauluja Utopiasta - Agit Prop Torstaina 16.08. klo 20:00 

Agit-Prop yhtye ja heidän laulujensa sanoma ovat yhä ajankohtaisia. Runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia sisältävän dokumenttielokuvan ovat ohjanneet Jouko Aaltonen ja edesmennyt Peter von Bagh. T: Illume Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille. (Ahdistus)

Katso Yle Areenasta.

Ylen vanhat taistolaiset ja heidän tiedostavat lgbt-lapsensa voivat vanhassa kunnon stalinistisessa hengessä fiilistellä Agit-Prop yhtyettä, kun eetteerin päästetään Peter von Baghin myötäkarvainen dokumentti. Eri jännä tuo Ylen epäsymmetrinen suhde äärivasemmistoon ja äärioikeistoon. Ei korppi korpin silmää noki.

Yle TV1,  12.4.2018, Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta 
 

Miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelan nälkää ja kurjuutta. Venezuelassa joka kuudes lapsi kärsii pahasta aliravitsemuksesta, pian yhdeksän kymmenestä vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. O. Pertti Pesonen

Katso Yle Areenasta.

Viime huhtikuussa tullut dokumentti Venezuelan sosialistihallinon totaalisesta epäonnistumisesta jäi Yle Watchissa ikävästi huomioimatta. Blogissamme usein lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen julkaisi tänään sosiaalisessa mediassa ajatusta herättävän arvion dokumentista. Siinä hän tuo mielenkiintoisella tavalla esiin miten näinkin harmiton ohjelma voi sisältää valtavan määrän ovelaa propagandaa ja piilovaikuttamista: 

Veikkasin ennen katsomista, että koska dokumentti tulee Yleltä ja käsittelee sosialistien ja sosialismin tuhoamaa Venezuelaa, siinä ei joko mainita sosialismia ollenkaan tai se on puolipiilotettu yhteen tai kahteen nopeaan ja huomaamattomaan sivulauseeseen. Arvelin Ylen sosialistien haluavan myös assosioida Venezuelan sosialistit johonkin ei-sosialistiseen. Oikeassapa olin, ei ainuttakaan mainintaa sosialismista, ei edes pikaista kuvaa sosialismi -sanasta seinien propagandamaalauksissa ja -julisteissa. Katsojalle saattaa jäädä dokumentista kuva, että Venezuelan sosialistit ovat jonkinlaisia populisteja, joiden hallinto muistuttaa Chilen Augusto Pinochetin oikeistolaista diktatuuria. Vasemmistolaisen tekijän valikoidut kysymykset, valikoidut haastateltavat, valikoidut leikkaukset haastatteluihin, valikoidut kuvat, jne. tekevät tehtävänsä. 

Propagandavaikuttamisen maailmassa tällaista menetelmää kutsutaan epävirallisesti aallolla ratsastamiseksi ja uudeksi assosioimiseksi. Kun jokin itseaiheutettu tai omaan poliittiseen ryhmään liittyvä ongelmallinen asia on niin suuri ja näkyvä "aalto", että sitä ei voida salata, ja se uhkaa iskeä hallitsemattomasti vasten kaikkien kasvoja, sitä vastaan ei kannata taistella, vaan ratsastaa sillä ja ottaa se hallintaan. Esiinny ongelmallisen asian suhteen avoimena, paljasta paljon, näytä huonous, ongelmallisuus ja pahuus, mutta älä assosioi sitä mihinkään itseesi liittyvään (avainsanat, symbolit, tunnetut iskulauseet, tunnetut henkilöt, tms.), vaan vastustajiisi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tee tämä tyynesti ja melko objektiivisen tuntuisesti, ei liian osoittelevasti ja räikeästi, jotta kertomuksessa ei ole propagandan tuntua, vaikka sitä se on. Tarkoituksena ei ole salata totuutta kaikilta, vaan luoda riittävän monelle valheellisia mielleyhtymiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni uskomaan valheisiin sellaisenaan, tai näkemään kiusalliset itseen kohdistuvat assosiaatiot lievempinä tai epäselvempinä, ja assosioimaan ongelmalliset asiat mahdollisimman paljon vastustajiin, tai vähintäänkin arvelevan sellaisia assosiaatioita olevan. Samalla kiusalliseen asiaan liittyvää informaatiohallintaa otetaan itselle, pois vastustajilta, ilman kamppailuja, väittelyitä, selittelyjä, puolusteluja, kiemurteluja, tms., jotka voisivat saada oman puolen näyttämään liian defensiiviseltä ja sen seurauksena todennäköisesti enemmän tai vähemmän syylliseltä. 

Siksi suositukseni tätä dokumenttia varten on seuraava: Yhdistä kaikki dokumentissa näkemäsi kurjuus, huonous ja pahuus mielessäsi tulikirjaimin sosialisteihin ja sosialismiin, koska se on totuus. Muista, että samantyyppistä sosialismia haluavia on paljon myös Suomen vasemmistopuolueissa. Näin tehdessäsi dokumentista tulee hyvä ja hyödyllinen.

                                                      ******************************

MÄTÄKUUN TOSIJUTTU: ITKUHUMANISTEILLA PUSKAFARSSIT ITÄMEREN MOLEMMIN PUOLIN

Helteiset viime viikot ovat saaneet omahyväisten moraaliposeeraajien päät sulamaan lopullisesti. Viikko sitten uusmarxilaista punamädätystä opiskeleva ruotsalainen monikultturisti Elin Ersson keskeytti Göteborgista Turkkiin lähteneen lennon kieltäytymällä istumasta, koska oli saanut tiedon, että koneessa on Afganistaniin palautettava nuori "pakolaismies". Tehostaakseen omavaltaisen itsekästä anarkismiaan Ersson kirkui matkustamossa hysteerisenä, että seisoo niin kauan käytävällä kunnes "varmaan kuolemaan" joutuva afgaaninuori viedään pois koneesta. Todellisuudessa kotimaahansa palautettava vapaamatkustaja oli 52-vuotias moninkertainen väkivaltarikollinen, mutta tämän kuultuaan Ersson ei ole silti katunut ruotsalaisvihamielistä tekoaan.

Videon perusteella ruotsittaren pullaposkisessa olemuksesta huokuu konformistisen perhetytön ylimielinen moralismi. On sietämätöntä seurata ihmisoikeushysteerikon jeesustelua maailmassa, joka on jo nyt hukkumassa kehitysmaiden väestöräjähdyksen vuoksi 7,6 miljardin geenisäkin ihmislihaan. Näille äiti-teresoille ei taida tulla hetkeksikään mieleen, että länsimaihin tunkeutuassaan vieraat etnosentriset riidankylväjät moninkertaistavat uudella kestämättömällä elintasollaan luonnon kokonaiskuormituksen. Vielä ärsyttävämpää kuin omista tunteistaan tärisevä itkuhumanisti ovat lentokoneen muut matkustajat, jotka määkivinä lampaina eivät kyenneet muuhun kuin antamaan aplodit etnomasokistille. Näin punakaartin huutoäänestyksellä rikollinen teko palkittiin ja afgaanirikollinen sai jäädä Ruotsiin ennen uutta karkotusta.

Siinä missä Ruotsi edellä, niin Suomi perässä. Ylen uutisjutussa Vihreiden lainsäädäntösihteeri vastusti pakkopalautuksia lentokoneessa: kieltäytyi istumasta ja kuvasi tilanteen livenä somessa – poliisi poisti koneesta käy selväksi, että viime tiistaina myös Suomi sai oman tärähtäneen Maria Magdaleenansa. Vihreiden (sic!) lainsäädäntösihteeri Aino Pennasen myötähävettävässä copy cat -operaatiossa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä:

Pennanen sanoo striimanneensa tilanteen lentokoneessa, koska hän huomasi Erssonin videon herättäneen paljon julkisuutta ja keskustelua pakkopalautuksista.

– Ajattelin, että tämä on ainoa keinoni yrittää vaikuttaa videoimalla tämän tilanteen, että tämä tapahtuu.

Jäyhät suomalaismatkustajat eivät yhtyneetkään moraalisen suurvallan innoittamana luontevaan kansallismasokismiin, vaan seurasivat tilannetta vaivaantuneina paikoillaan. Edes vieressä istunut aviomies ei noussut ylös lehmänsilmäisen Pennasen kehotuksesta huolimatta. Rikollinen valepakolainen jäi kuin jäikin koneeseen, joka myöhästyi episodin vuoksi vain kymmenen minuuttia. Puskafarssin kruununa voi pitää sitä, että Pennanen ei saanut kotikutoiselle performanssilleen aplodeja ja kehitysmaan onnenonkijan sijaan hänet poistettiin koneesta. 

Lisäksi Pennasta odottaa Yle Watchin vakiolukijan tekemä tutkintapyyntö, josta poliisi on jo aloittanut esitutkinnan, joka koskee mm. liikenneturvallisuuden vaarantamista ja vahingonkorvauksia lennon viivyttämisestä. Tosin nykyisessä punaviherdemarien ja Cuckoomuksen johtamassa lakihegemoniassa moisesta "kansalaistottelemattomuudesta" ei taida seurata kuin korkeintaan toverien maksamat pienet sakot ja tietyn mediasegmentin ylistystä "rohkeudesta", joka on verrattavissa siihen, että Pennanen olisi taputtanut pisimpään toveri Stalinille NKP:n puoluekokouksessa. 

On turha luulla, että tämä tragikomedia olisi jäänyt vain mölisevien somekuplien kiistakapulaksi, vaan asiaan tarttuivat arvattavasti myös irtopisteiden toivossa poliitkot, etenkin luonnonsuojelun vastaiset vihreät. Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa ehti avata Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto, joka ylisti Twitterissä Pennasen rikollista tekoa, mikä ei ole yllätys, sillä hän on jo muissa yhteyksissä todistanut vihreiden olevan lakien yläpuolella, vaikka vielä joku vuosi sitten hän puolusti oikeusvaltiota ja laillisuusperiaatetta. Aallon suosittelema toimintamalli näkyy myös käytännössä, sillä Vihreät nuoret ovat tehneet opasvideon palautuslentojen estämiseksi.

Yle-uutisessa Pakkopalautukset keskeytettävä, kunnes turvapaikkaprosessin ongelmat on korjattu – "Ketään ei saa lähettää hengenvaaraan", Aalto puolestaan perustelee laittomia toimia sillä, että nykyinen turvapaikkaprosessi ei takaa turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusturvaa. Toisaalla hän on jo ehtinyt väsyneiden haukotusten saattelemana verrata valepakolaisrikollisten asianmukaista kotimaan palautusta natsien väitettyjihin toimiin aivan kuten Vasemmistoliiton pahamaineinen uusbolshevisti Veronika Honkasalo Twitterissä. 

Oman lusikkansa soppaan pani vielä Korkeasaaren toimitusjohtaja Sanna Hellström, joka mesosi kuten Vihreän puolueen aktivistin kuuluukin tällaisissa aivotonta tunnepuhetta synnyttävissä "kohuissa":

Aino on todella rohkea. Haluaisin olla kuin hän, mutta en ehkä uskaltaisi. Toivon, että uskaltaisin kuitenkin nousta seisomaan hänen kanssaan. Ja haistakaa paska kaikki älämölö-tyypit hänen seinällään. Tehkää itse jotain!

Jos maassa olisi puolueeton media, näille kolmelle tulisi piakkoin luu vetävän käteen, sillä on tiedossa, että Saksaan karkotettu turvapaikanhakija ei ole mikään kuolemaan vaaraan joutuva kiva perheenisä, vaan todennäköisesti vakaviin rikoksiin syyllistynyt valepakolainen, jonka lentokoneeseen saattamiseen tarvittiin nippusiteet ja neljä poliisia. Asiaa tiedustelee jo Perussuomalaisten pj. Jussi Halla-aho Twitterissä. Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan Finnairin lennolla pakkopalautettavana oli 34-vuotias Muhammad Algharbi Mughtasib, joka on tuomittu alaikäisen tytön pakottamisesta seksuaaliseen tekoon Raumalla joulukuussa 2016. Mughtasib on todettu vaaralliseksi ja siksi saattamassa oli neljä poliisia.

Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila puolestaan tiivistää Facebookissa Touko Aallon kaltaisten hutkijoiden kansalaistottelemattomuutta lietsovan poliittisen strategian:

Touko Aalto yllyttää #stopdeportations'iin. Hän saa sitä. Aallon toiminta tympii, koska mies istuu muiden perseellä tuleen. Nuorille mimmeille valehdellaan aivan surutta siitä, että afgaanit teurastetaan heti lentokentällä, ja nämä menevät retkuun sen enempää asiaa miettimättä. Touko ja kumppanit antavat junnujen tahria itsensä oikeusjuttuihin, ja ovat sitten korjaamassa hysteriankylvön hedelmiä. Miksei faktantarkistus revi kappaleiksi naurettavaa väitettä siitä, että palautus merkitsee varmaa kuolemaa? Missä on Tuomas Muraja, missä Eero Mäntymaan tutkiva journalismi? Missä? Yhdysvalloissa muuten vasemmisto, liberaalit vaikuttajat ja kulttuurihahmot yllyttävät Trumpin tappamiseen. Kansalaistottelemattomuutta tietyssä mielessä sekin. Mutta kuinka paljon voidaan luottaa Touko Aallonkin peräänkuuluttamaan "omaan harkintaan", jos yhteiskunnan ylärivi tuputtaa tappokäskyjä jatkuvalla syötöllä? Mikä on yllyttäjän vastuu? SU:ssa lisää aiheesta.

Valtavaksi pullataikinaksi paisunut symbolinen yksittäistapaus on selvästi putoamassa punavihreiden käsiin, eikä heillä ole voimaa ottaa taakkaa vastaan. Punavihreiden kannalta on kuitenkin onnekasta, että he ovat valtamedian erityisessä suojeluksessa, joten ikäviä jälkipyykkejä ei tulla retostelemaan julkisuudessa. On sanomattakin selvää, että poliitikot ja toimittajat eivät tule vaatimaan Pennasen erottamista edes Vihreiden lainsäädäntösihteerin tehtävistä tällaisen omavaltaisen rikoksen jälkeen. 

Mikäli persupoliitikot syyllistyisivät vastaavaan laittomuuden kiihottamiseen, tietoiseen harhaanjohtamiseen ja suoranaiseen valehteluun kuten Vihreiden puheenjohtaja, asiasta jankutettaisiin tiedotusvälineissä seuraaviin vaaleihin asti, eivätkä sankarijournalistit (oma ilmoitus) jättäisi ainuttakaan kohuun liittyvää kiveä kääntämättä. Sattumoisin Yle pohjusti Vihreiden pehmeää laskua jo eilen:


Yle TV1, keskiviikko 1.8.2018 klo 21.05, A-studio 

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen viivytti lentokoneen lähtöä, onko kansalaistottelemattomuus hyväksyttävää? Vaarantaako helle potilasturvallisuuden? Juontajana Markus Liimatainen #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki Yle Areenaan. A-studion vieraina olleet Helsingin yliopiston hyysärialan väitöskirjatutkija Erna Bodström ja sosiaalietiikan (hoh hoijaa) professori Jaana Hallamaa saivat vapaasti tuutata ulos globaalin enemmistön etua ajavaa propagandaa pienen suomalaisväestön olemassoloa vastaan. Jos ohjelmasta voi jotain oppia, niin ainakin sen, kuinka harhaisessa ja umpipolitisoituneessa maailmassa nykypäivän punaiset yliopistot elävät.

Kaiken humanistisen kivapuheen keskeltä nousi yksi termi jota toistettiin jatkuvasti. Kuten muuallakin mediassa, ohjelmassa käytetään useissa yhteyksissä harhaanjohtavaa termiä pakkopalautus, jolla halutaan luoda valheellinen mielikuva, että palautukseen ei olisi perustetta vaan että se tehdään pakolla.  

Ajallemme on oireellista, että lähinnä yliopistojen kulttuurimarxilaisissa punapiireissä käytetyt todellisuutta vääristävät hörhötermit läpäisevät nopeasti myös valtamedian. Tämä taas kertoo uusmarxilaisten toimittajien häikäilemättömästä vertikaalisesta verkostoitumisesta. Ilman tuota hyväsisarkerhoa kukaan normaali ihminen ei olisi kuullutkaan sellaisista väkisin puserretuista älyvapaista käsitteistä kuin heteronormativiisuus, cis-sukupuolisuus (huutonaurua!), toksinen maskuliinisuus, mikroaggressio, kulttuurinen appropriaatio jne. Ylellä on valtava rooli saattaa nämä kieltä ja todellisuutta väkivaltaisesti muuttavat valheelliset sanat osaksi arkipäivän puhetta. Kun kohtaat tällaisiä nyrjähtäneitä sanoja, torppaa ne heti alkuunsa hevonpaskana, jota ne ovatkin.

YLEN HYVÄ UUTINEN: PINKKIKIRKON PUNAMÄDÄTTÄJÄT RIITELEVÄT JO KESKENÄÄN

 Teemu Laajasalon lisäksi Helsingin piispaksi olivat
ehdolla Kaisamari Hintikka ja Jaana Hallamaa.

Yle TV1, perjantai 19.1.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Kirkkoherra vingutti visaa ja syntyi hirveä härdelli. Vieraina Johanna Korhonen ja Tuomas Enbuske. #pressiklubi HD

Yle on ollut yllättävän avoin kultapojunsa Helsingin piispa Teemu Laajasalon kirkon varojen leväperäisestä käytöstä ja yrityssotkuista. Jo yli viikko sitten Yle uutisten verkkosivut ruotivat asiaa jutussa Piispa Teemu Laajasalon rahankäyttö taas esillä – Piispa maksaa takaisin seurakunnalle liian hulppeasta hotellimajoituksesta. Vyyhti alkoi purkautua, kun Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, lesbolainen feministi  Johanna Korhonen, vaati Laajasalolta 40-kohtaisessa selvityspyynnön tämän rahankäytöstä kirkossa ja yrityksessään. Ulkopuolisesta Korhosen asenne tuntuu epäilemättä oudolta, koska molemmat kannattavat yksimielisesti kirkon punamädättämistä.

Kansalalisvaikuttaja Mika Virtanen yrittää selvittää pääpiirteissään sen, mistä Laajasalon rahasotkun taustoissa on kysymys. Erityisesti häntä kiinnostaa se, miksi korruptio on yleistä vasemmistoliberaalien "hyvien ihmisten parissa":

Eli lyhyesti, Helsingin punavihreä piispa Teemu Laajasalo on käyttänyt laittomasti Helsingin seurakuntayhtymän varoja henkilökohtaiseen ylelliseen elämään ja muihin henkilökohtaisiin menoihinsa. Lisäksi hän on laskuttanut kyseenalaisin perustein muualla Suomessa sijaitsevia seurakuntia. Teemu Laajasalon yritys on konkurssissa, suurissa veloissa ja laiminlyönyt viranomaisvelvoitteita. 

Teemu Laajasalo on se sama piispa, joka oli järjestämässä laittomien maassaolijoiden majoittamista Helsingin seurakunnissa, vaati kristittyjä rakastamaan muukalaisia ja väitti, että kristitty ei voi olla 'rasisti'. Hän on yleisemminkin puheillaan ja toiminnallaan pyrkinyt sekoittamaan punavihreää politiikkaa ja kristinuskoa. Tiedoksi: Jeesus oli etnosentrinen juutalainen, joka pyrki luomaan rauhaa ja yhtenäisyyttä riitaisten ja vihamielisten juutalaisten ryhmien välille. Jeesus suhtautui torjuvasti, vihamielisesti tai ulkopuolisina ei-juutalaisiin. Jos Jeesus olisi mennyt naimisiin, hän olisi noudattanut juutalaisia sääntöjä, ja mennyt naimisiin vain juutalaisen naisen kanssa. Jeesus leimattaisiin nykyisessä liberaalissa poliittisessa ilmapiirissä rasistiksi. 

Vaikka pappien ja piispojen tehtävistä maksetaan palkkaa, ne ovat suurelta osin vapaaehtoistehtäviä. Uskovat piispat tekevät paljon työtä seurakuntaverkostojensa hyväksi, mutta jos piispa on sisimmässään ateisti ja kannattaa punavihreää ideologiaa, piispa voi tehdä vähimmän vaaditun, joka tarkoittaa helppoa ja lokoisaa työtä, jonka voi suorittaa vähillä työtunneilla. Silloin voi keskittyä vaikkapa ylelliseen elämään seurakuntayhtymän ja seurakuntien rahoilla, ja oman hämäräbisneksen pyörittämiseen. Punavihreän ideologian kannattaminen tuo myönteistä julkisuutta punavihreässä mediassa ja toimii pääsylippuna samanlaista elämää viettäviin punavihreisiin kulttuuripiireihin ja poliittisiin piireihin.

Virtasen kuvaus Laajasalosta sopii moneen muuhunkin kulttuurimaxilaiseen kirkomieheen- ja naiseen. Jostain syystä hän ei mainitse mitään tutkimuspyynnön tehneestä Johanna Korhosesta, joka on monella tapaa moraalisesti yhtä korruptoitunut kuin Laajasalokin. Jopa Yle uutiset otti asian esille, kun se julkaisi viime tiistaina uutisen Uusi käänne Helsingin piispan rahakiistassa: Heikki Hiilamo moittii Johanna Korhosta ajojahdista:

Heikki Hiilamo moittii Korhosta piispaan kohdistuvasta henkilökohtaisesta ajojahdista muun muassa näin: "Herää kysymys, onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja tehdä hänen viranhoitonsa mahdottomaksi."

Valitettavasti sekä Ylen uutisessa että Hillamon alkuperäisessä blogitektstissä ei käsitellä ollenkaan sitä, että Korhonen kannattaa radikaalifeminismiä, jonka vuoksi Laajasalo oli hänen mielestään liian "konservatiivinen" (!) ehdokas Helsingin piispaksi. Lesbolaisena häntä häritisi myös se, että uusi piispa olisi mies, jonka vuoksi hän äänesti piisapanvaaleissa naista. Korhonen ilmeisesti toivoi, että kirkko maallistuisi tasa-arvokultille nopeammin, jos Irja Askolan troijalaista mädätystyötä jatkaisi nainen kuten Laajasalon vastaehdokkaina olleet femibolsut Jaana Hallamaa tai Kaisamari Hintikka. Koska kaikesta lobbauksesta huolimatta näin ei päässyt käymään, Korhonen suuttui valinnasta siinä määrin, että aloitti ristiretken entistä aatetoveri Teemu Laajasaloa vastaan.

Vanha sanonta "homon kosto on kauhea" saa Korhosen polkaiseman ajojahdin myötä laajemman merkityksen, kun myös lesbo voi todistetusti olla kostonhimoinen. Korhoselle vihaa sihisevä ajojahti ei ollut ensimmäinen kerta, sillä hän nosti vuonna 2008 kanteen Lapin Kansa -lehteä vastaan, koska julkaisu irtisanoi hänet tuoreen päätoimittajan pestistä luottamuspulan vuoksi. 

Korhosen mukaan irtisanominen johtui siitä, että hän eli rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa. Hän oli siinä oikeassa, mutta niin oli myös Lapin Kansa, jonka mukaan Korhonen ei kertonut työhaastatelussa näin olennaisesta asiasta. Tottakai vinkuleluksi ryhtynyt Korhonen alkoi kiljua tasa-arvomantraansa, vaikka on päivän selvää, että ohjelmallisena lesbona hän ajaisi konservatiivisessa lehdessä aivan toisenlaista agendaa mitä se on perinteisesti kannattanut. Tällaisestä kieroilusta ja pimittämisestä olisi pitänyt rangaista Korhosta, mutta päinvastoin tuomiolle joutuikin Alma Media. Wikpedian Korhonen-artikkeli kertoo ikävää kieltä siitä, kuinka rappeutunut oikeuslaitos on, koska se suosii epäoikeudenmukaisesti tasa-arvon nimissä seksuaalisesti poikkeavia seta-agitaattoreita:

2. lokakuuta Lapin Kansan joulukuun alussa eläkkeelle jäävä päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula sanoi, että Alma Median johto on tunaroinut Lapin Kansan päätoimittajan valinnassa, kun ei selvittänyt tarpeeksi tarkkaan päätoimittajaksi valitun Johanna Korhosen taustoja. Samalla Tuomi-Nikula arvioi, että julkilesbo ei voisi olla Lapin Kansan päätoimittajana tai Lapin maakunnan edustajana. Tuomi-Nikulasta tehtiin Rovaniemen poliisille tutkintapyyntö, jossa haluttiin poliisin selvittävän, syyllistyikö Tuomi-Nikula syrjintään kehottamiseen. Näkemys johti myös päätoimittajan erovaatimuksiin ja Tuomi-Nikula pyysi sunnuntain Lapin Kansassa lukijoilta anteeksi ja ilmoitti tilanteen rauhoittamiseksi jäävänsä virkavapaalle. Poliisi päätti 8.10.2008, ettei tutki Tuomi-Nikulan lausuntoa, koska tutkintapyynnössä ei yksilöity mitään virallista rikosnimikettä eikä laista löydy virallisen syyttäjän alaista rikosta, josta päätoimittajaa voisi epäillä. 

Korhonen haastoi Alma Median oikeuteen. Helsingin käräjäoikeus päätti kesäkuussa 2009 hylätä Korhosen kanteen ja 230 000 euron korvausvaatimuksen.Helsingin käräjäoikeuden mielestä lehdellä oli luottamuspula ja siten painava syy irtisanomiseen. Korhonen valitti päätöksestä, ja Helsingin hovioikeus tuomitsi Alman tytäryhtiön Pohjois-Suomen Median maksamaan Korhoselle yli 80 000 euroa korvauksia. Alma Media haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa kiistassa. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa ja hovioikeuden päätöksellä Korhonen voitti jutun 1. helmikuuta 2011 ja sai Alma Medialta 80 000 euroa korvauksia työsuhteen laittomasta purkamisesta

Pressiklubilla Laajasalon tapausta käsiteltiin silkkihansikkain. Nyt olisi kerrankin ollut mahdollisuus käsitellä maallistuneiden punapappien korruptiota kirkossa yleisemminkin, mutta paikalla ollut Johanna Korhonen ei ymmärrettävästi halunnut käsitellä lainkaan tätä puolta. Hänelle oli tärkeintä puolustaa vain kaunaista ajojahtiaan Laajasaloa vastaan. 

Näin ulkopuolisena kirkon sisäistä riitelyä on ollut herkullista seurata mediassa, koska kaikki asianosiaset, Laajasalo, Korhonen, Enbuske ja Hiilama, edustavat samaa punaliberaalia maailmankatsomusta.

Ohjelman ainoa ala-arvoinen kohta kuultiin randilaisen kilariliberaali Tuomas Enbusken suusta, sillä hänen oli yhdessä välissä pakko tölväistä "rasisteja". Tämä tapahtui ohjelman toisella puoliskolla, kun hän yltyi kehumaan presidenttiehdokas Paavo Väyrystä, koska tämä pitäytyy "tiukasti asiasisällössä" ja "uskaltaa sanoa ääneen sen mitä muut eivät". Heti tämän perään Enbuske totesi, että hän arvostaa Väyrystä, vaikka tämä "hengailee rasistien ja muiden hullujen kanssa". Lausunto on tietenkin perusteetonta vinoilua, sillä roturutsaa puoltava valkoisten vastainen "antirasmi" se vasta hulluutta onkin, koska sen lopputukoksena on Brasilian kaltainen matalan elintason mulattialandia, jonka kohtalo näyttää odottavan myös hulluuden partaalla olevaa Ruotsia.