 |
| Ilja Janitskin. |
Ylen riemukkaana pääuutisena on ollut tänään MV-lehden entisen päätoimittajan Ilja Janitskinin saama lähes kahden vuoden ehdoton vankilatuomio. Tuomio ei ole tosin vielä lainvoimainen ja siitä tullaan todennäköisestä valittamaan. Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä kertoo seikkaperäisesti Ylen verkkosivujen uutinen Ilja Janitskinille ehdoton vuoden ja 10 kuukauden vankeustuomio MV-jutussa – syyttäjä tyytyväinen poikkeuksellisen ankaraan rangaistukseen. Uutisessa käy selväksi, että tuomari linjasi rangaistusta ylöspäin, jotta nettikirjoittelu olisi rinnastettavissa törkeään pahoinpitelyyn. Janitskinin tuomion perusteella taposta voi saada pienemmän tuomion kuin kovia huumeita käyttäneen ja myyneen Ylen toimittajan julkisen kuulustelupöytäkirjan jakamisesta.
Tuomion kohtuuttomuus viestii siitä, että oikeusprosessin taustalla on poliittisia motiiveja ja ilmiselvä halu kostaa Janitskinille, koska hänen suosittu lehtensä paljasti suurelle yleisölle valtamedian valheita ja uutispimityksiä. Järjestelmä halusi yksinkertaisesti nitistää sen uhmaajan ja antaa varoittavan esimerkin niille, jotka kertovat vaietuista tosiasioista ilman valtamedian kontrollia. Tässä mielessä ankaraan tuomioon kuulunut poliittinen kosto muistuttaa paljon Jesse Torniaisen saaman rangaistuksen korottamista, koska siihen lisättiin neuvostoliittolainen lakihirviö "rasistinen motiivi",
Ollaanpa Janitskinista mitä mieltä tahansa, niin tosiasia on ainakin se, että hän säikäytti eliitin kannalta liian suosituksi tulleella MV-lehdellään koko järjestelmän klienteeliä aina valtamedian päätoimittajista mitättömiin toimittajapuoskareihin kuten Jessikka Aroon asti. Tämä asenne käy selväksi toisesta Yle uutisesta Rikosoikeuden professori: MV-jutun tuomiot ankaria ja merkittäviä – "Somessakin pitää olla ihmisiksi", jossa Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että vallanpitäjiä ja median propagandisteja ei voisi enää kritisoida vapaasti:
Hän arvioi, että tästä tuomiosta voi lähteä myönteinen kehitys, jonka myötä sosiaalisen median vihakampanjointiin pystytään puuttumaan.
EDIT 22.10. 2018. Viime päivinä on monissa yhteyksissä kerrottu Ilja Janitskinin oikeudenkäynnistä päättäneen tuomarin taustoista. Jo nimestä päätellen tuomari Mitja Korjakoff ei ole suomalaistaustainen, joten hän saattaa jo lähtökohtaisesti suhtautua kaikkeen uutisointiin vihamielisesti, jossa tuodaan esiin suomalaisten intressi.
Somessa pyörineiden valokuvien perusteella Korjakoff on aktiivinen monikultturisti ja kehitysmaainvaasion kannattaja. Esimerkiksi hänen henkilökohtaiseen ystäväpiiriin kuuluu lukuisia gambialaisia muslimeja. Korjakoffin suomalaiset naisystävät ovat puolestaan No Borders -aktivisteja, vasemmistofeministejä, Seta-veteraaneja ja islamisaation ymmärtäjiä.
Voiko kukaan pitää tällaisilla kytköksillä ja taustoilla olevaa tuomaria viileän puolueettoma, kun syytettyä syytetään poliittisin perustein mm. kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta? Miksi valtamedia ei ole ottanut esille Korjakoffin mitä ilmeisintä ideologista jääviyttä?
 |
| Klikkaa kuvaa suuremmaksi. |
TV1, torstai 18.10.2018 klo 22:00, Ulkolinja: USA:n äärioikeiston mukana
Reportaasi seuraa äärioikeiston nousua ja liikettä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Nuoren ruotsalaisen Patrikin silmin, hän soluttautuu salakameroin liikkeen ytimeen. HD Äänitekstitys: suomi.
Ohjelmalinkki Yle Areenaan.
Aivan kuin viime maanantaina TV1:stä tullut Dokumenttiprojektin ohjelma Pakotie ei riittäisi demonisoimaan valkoisia nationalisteja tämän viikon osalta, Ylen Ulkolinja lähetti tänään äärivasemmistolaisten tekemän reportaasin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen äärioikeistosta. Ehkäpä Ylen ohjelmanhankkijat eivät olleet täysin varmoja, menikö maanantain viesti perille epävarmoille demarieläkeläisille ja pelokkaille liberaaleille? Sen vuoksi propagandaa päätettiin tehostaa toisella mindfuck-tuotoksella. Toki jotkut sohvaperunat saattavat ymmärtää nämä indoktrinaatiotuokiot täysin "väärällä" tavalla, sillä kun "kabaalin äärioikeiston" kauheutta jankuttaa loputtomasti, fiksumpi katsoja alkaa ymmärtää, ettei motiivina voi olla muu kuin että jankuttajat ovat äärivasemmistolaisen ideologian asialla.
Perinteisten ruohonjuuritason nationaliryhmien kauhistelun sijaan tämäniltainen reportaasi keskittyi amerikkalaislähtöiseen Alt Right -liikkeeseen ja sen kytköksiin euronationalistiseen herrakerhoon nimeltä London Forum, jossa on ollut puhujana mm. suomalainen Kai Murros. London Forumin ja Alt Right -vaikuttajien yksityispuheita off the record pääsi salakuuntelemaan Lontoossa opiskellut ruotsalainen Antifa-kommunisti Patrik Hermansson, joka soluttautui ryhmään viime vuonna.
Erik Hellberg -nimeä käyttänyt Hermansson oli brittiläisen Antifa-järjestö Hope not Haten lähettämä myyrä, jonka tallentamista valikoidusta salaäänityksistä rakennettiin tv-dokumenttia varten mielikuva globaalia valkoista vallankumousta suunnittelevasta verkostosta. Sattumoisin Hope not Hate -viharyhmää rahoittaa muuan pahamainen globalistikapitalisti George Soros. Tätä taustaa vasten Patrik Hermanssonin ja Hope not Haten johtaja Joe Mulhallin maalailu "äärioikeistolaisesta salaliitosta" näyttääkin luihulta projektiolta omasta salaliitosta ja vehkeilystä!
Kuten aina, antifasistinen keihäänkärki puolustaa mustasukkaisesti vasemmiston yhteiskunnallista hegemoniaa, jota uusoikeisto kuten hajanainen Alt Right heidän mielestään uhkaa. Heille on tärkeää syöttää massoille narraatiota, jossa muka äärioikeistolla on valtaa ja jolla se uhkaa kaikkia samalla kun he itse vaikenevat visusti vasemmiston ja sitä avittavan liberaalijuutalaisten paljon suuremmasta salaisesta vaikutusvallasta. Jo se tosiasia, ettei (((liberaalien))) kontrollissa oleva valtamedia tee ja lähetä koskaan tv-dokumenttia, jossa sankaritoimittaja soluttautuu äärivasemmistoon tai vaikutusvaltaisten juutalaisten sisäpiiriin, kertoo kenellä on valta ja keitä ei saa arvioida kriittisesti.
Kun reportaasia katsoo avoimin silmin, se ei olekaan paljastusjuttu äärioikeistosta, vaan kertomus hallusionaatiovasemmiston tavasta toistaa omia ennakkoluulojaan ja vainoharhojaan poliittisesta vihollisesta. Jälleen kerran katsojat saivat todistaa nykyvasemmiston loputonta peppukipua Donald Trumpista, joka yksin nähdään syyllisenä "rasismin arkipäivästämisessä", sen sijaan, että ohjelmantekijät olisivat tarkastelleet millaisia siirtolaisvirtoja länsimaihin on valutettu viime vuosikymmeninä kilpailemaan omien maiden köyhien kanssa. Oma lukunsa reportaasissa oli progressiivisen vasemmiston hellimä myytti Charlottesvillen tapahtumista, jossa äärivasemmiston ja sitä tukeneen poliisin osuutta tapahtumien kulkuun ei haluta edelleenkään avata mitenkään.
Manipulointi ohjelmassa toteutettiin tehokkasti luomalla punamyyrä Hermanssonin ja katsojan välille luottamuksellinen intiimi suhde. Luottavainen katsoja saattoi tuntea olevansa ikään kuin Hermanssonin rikostoveri, kokea tämän kanssa jännittäviä hetkiä vaarallisen Alt Rightin leijonaluolissa ja samaistua myyrän syviin inhon tunteisiin hirviömäisiksi koettuja äärioikeistolaisia kohtaan. Perinteisempää manipulaatiota edusti ohjelman leikkaus, jossa puhujien irrallisista lauseista ilman kontekstia katsojalle syötetään haluttuja johtopäätöksiä.
Eräs härskeimmistä harhaanjohtamisista oli Alt Rightin perustajiin kuuluneen Jason Jorjanin salaa äänitetyt puheet lasin äärellä newyorkilaisessa pubissa. Videokoosteessa Jorjani saadaan näyttämään kansanmurhaavalta fanaatikolta, koska hän spekuloi millaiseen syöksykierteeseen, väkivaltaan ja romahduksen vallitseva järjestelmä on politiikallaan johtamassa. Tosiasiassa niin Jorjani kuin muutkin Alt Rightin näkyvät hahmot haluavat estää tämän kaiken etnonationalismilla, joka antaa kansallisille ryhmille omat kotimaansa, joista puuttuu rotuvihan välttämätön ehto, pakotettu diversiteetti.
Rauhanomaiset valkoiset kotimaat eivät tietekään käy antifasistisille etnomasokisteille, sillä sehän olisi rasisimia, jota ei kuitenkaan jostain syystä edusta japanilaisten, tiibetiläisten ja juutalaisten samankaltainen kotimaaihanne. Näiden suvaitsevaisten hyvien ihmisten (oma ilmoitus) mielestä valkoisilla ei saisi edes ajatuksen tasolla (vihapuhetta!) olla oikeutta itsesäilytykseen ja etniseen itsepuolustukseen. Toisin sanoen he kannattavat käytännöllisesti katsoen valkoisten kansanmurhaa. Ohjelman tarkoitus oli esittää syyttävä sormi rotukiihkoilijoille, mutta kenelle se pitäisi oikeasti esittää?
Reportaasi seuraa äärioikeiston nousua ja liikettä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Nuoren ruotsalaisen Patrikin silmin, hän soluttautuu salakameroin liikkeen ytimeen. HD Äänitekstitys: suomi.
Ohjelmalinkki Yle Areenaan.
Aivan kuin viime maanantaina TV1:stä tullut Dokumenttiprojektin ohjelma Pakotie ei riittäisi demonisoimaan valkoisia nationalisteja tämän viikon osalta, Ylen Ulkolinja lähetti tänään äärivasemmistolaisten tekemän reportaasin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen äärioikeistosta. Ehkäpä Ylen ohjelmanhankkijat eivät olleet täysin varmoja, menikö maanantain viesti perille epävarmoille demarieläkeläisille ja pelokkaille liberaaleille? Sen vuoksi propagandaa päätettiin tehostaa toisella mindfuck-tuotoksella. Toki jotkut sohvaperunat saattavat ymmärtää nämä indoktrinaatiotuokiot täysin "väärällä" tavalla, sillä kun "kabaalin äärioikeiston" kauheutta jankuttaa loputtomasti, fiksumpi katsoja alkaa ymmärtää, ettei motiivina voi olla muu kuin että jankuttajat ovat äärivasemmistolaisen ideologian asialla.
Perinteisten ruohonjuuritason nationaliryhmien kauhistelun sijaan tämäniltainen reportaasi keskittyi amerikkalaislähtöiseen Alt Right -liikkeeseen ja sen kytköksiin euronationalistiseen herrakerhoon nimeltä London Forum, jossa on ollut puhujana mm. suomalainen Kai Murros. London Forumin ja Alt Right -vaikuttajien yksityispuheita off the record pääsi salakuuntelemaan Lontoossa opiskellut ruotsalainen Antifa-kommunisti Patrik Hermansson, joka soluttautui ryhmään viime vuonna.
Erik Hellberg -nimeä käyttänyt Hermansson oli brittiläisen Antifa-järjestö Hope not Haten lähettämä myyrä, jonka tallentamista valikoidusta salaäänityksistä rakennettiin tv-dokumenttia varten mielikuva globaalia valkoista vallankumousta suunnittelevasta verkostosta. Sattumoisin Hope not Hate -viharyhmää rahoittaa muuan pahamainen globalistikapitalisti George Soros. Tätä taustaa vasten Patrik Hermanssonin ja Hope not Haten johtaja Joe Mulhallin maalailu "äärioikeistolaisesta salaliitosta" näyttääkin luihulta projektiolta omasta salaliitosta ja vehkeilystä!
Kuten aina, antifasistinen keihäänkärki puolustaa mustasukkaisesti vasemmiston yhteiskunnallista hegemoniaa, jota uusoikeisto kuten hajanainen Alt Right heidän mielestään uhkaa. Heille on tärkeää syöttää massoille narraatiota, jossa muka äärioikeistolla on valtaa ja jolla se uhkaa kaikkia samalla kun he itse vaikenevat visusti vasemmiston ja sitä avittavan liberaalijuutalaisten paljon suuremmasta salaisesta vaikutusvallasta. Jo se tosiasia, ettei (((liberaalien))) kontrollissa oleva valtamedia tee ja lähetä koskaan tv-dokumenttia, jossa sankaritoimittaja soluttautuu äärivasemmistoon tai vaikutusvaltaisten juutalaisten sisäpiiriin, kertoo kenellä on valta ja keitä ei saa arvioida kriittisesti.
Kun reportaasia katsoo avoimin silmin, se ei olekaan paljastusjuttu äärioikeistosta, vaan kertomus hallusionaatiovasemmiston tavasta toistaa omia ennakkoluulojaan ja vainoharhojaan poliittisesta vihollisesta. Jälleen kerran katsojat saivat todistaa nykyvasemmiston loputonta peppukipua Donald Trumpista, joka yksin nähdään syyllisenä "rasismin arkipäivästämisessä", sen sijaan, että ohjelmantekijät olisivat tarkastelleet millaisia siirtolaisvirtoja länsimaihin on valutettu viime vuosikymmeninä kilpailemaan omien maiden köyhien kanssa. Oma lukunsa reportaasissa oli progressiivisen vasemmiston hellimä myytti Charlottesvillen tapahtumista, jossa äärivasemmiston ja sitä tukeneen poliisin osuutta tapahtumien kulkuun ei haluta edelleenkään avata mitenkään.
Manipulointi ohjelmassa toteutettiin tehokkasti luomalla punamyyrä Hermanssonin ja katsojan välille luottamuksellinen intiimi suhde. Luottavainen katsoja saattoi tuntea olevansa ikään kuin Hermanssonin rikostoveri, kokea tämän kanssa jännittäviä hetkiä vaarallisen Alt Rightin leijonaluolissa ja samaistua myyrän syviin inhon tunteisiin hirviömäisiksi koettuja äärioikeistolaisia kohtaan. Perinteisempää manipulaatiota edusti ohjelman leikkaus, jossa puhujien irrallisista lauseista ilman kontekstia katsojalle syötetään haluttuja johtopäätöksiä.
Eräs härskeimmistä harhaanjohtamisista oli Alt Rightin perustajiin kuuluneen Jason Jorjanin salaa äänitetyt puheet lasin äärellä newyorkilaisessa pubissa. Videokoosteessa Jorjani saadaan näyttämään kansanmurhaavalta fanaatikolta, koska hän spekuloi millaiseen syöksykierteeseen, väkivaltaan ja romahduksen vallitseva järjestelmä on politiikallaan johtamassa. Tosiasiassa niin Jorjani kuin muutkin Alt Rightin näkyvät hahmot haluavat estää tämän kaiken etnonationalismilla, joka antaa kansallisille ryhmille omat kotimaansa, joista puuttuu rotuvihan välttämätön ehto, pakotettu diversiteetti.
Rauhanomaiset valkoiset kotimaat eivät tietekään käy antifasistisille etnomasokisteille, sillä sehän olisi rasisimia, jota ei kuitenkaan jostain syystä edusta japanilaisten, tiibetiläisten ja juutalaisten samankaltainen kotimaaihanne. Näiden suvaitsevaisten hyvien ihmisten (oma ilmoitus) mielestä valkoisilla ei saisi edes ajatuksen tasolla (vihapuhetta!) olla oikeutta itsesäilytykseen ja etniseen itsepuolustukseen. Toisin sanoen he kannattavat käytännöllisesti katsoen valkoisten kansanmurhaa. Ohjelman tarkoitus oli esittää syyttävä sormi rotukiihkoilijoille, mutta kenelle se pitäisi oikeasti esittää?
Siis Jumalauta, mun luottamukseni suomalaiseen demlan kyllästämään oikeuslaitokseen on jo pitkät ajat ollut täysin olematonta, mutta kyllä tämä silti on jo pohjanoteeraus. Tuon tyyppisen suvakin ei pitäisi jakaa "oikeutta" ylipäätään ollenkaan.
VastaaPoista