Tuhatvuotisen länsimaisen sivilisaation taistelu sisäisiä tuholaisiaan vastaan näyttää olevan mahdotonta nykydemokratian puitteissa. Ongelmaa pahentaa se, että poliittisesti hyväksyttävän keskustelun rajoista päättävät ne, jotka haluavat romahduttaa eurooppalaista kulttuuria ylläpitävän itsekunniotuksen, moraalin ja rakenteet.
Tämä kansanvihollisten hegemoninen ote on niin vahva, että laajoina kansalaisprotesteina syntyneet populistipuolueet eivät voi käytännössä ajaa sitä politiikkaa, jolla ne ovat alun perin nousseet suosioon. Hyvänä esimerkkinä tästä on kotoinen Perussuomalaiset-puolueemme, jonka poliittista liikkumatilaa vasemmistoliberaalien määrittelemät vallitsevat arvot rajoittavat jatkuvasti. Näennäisestä moniarvoisuudestaan huolimatta arvoliberaalit eivät siedä politiikassa mitään, mikä kyseenalaistaisi globaalikapitalismin palveluksessa olevan kuluttaja-individualismin ja monokulttuurisen monikulttuurin.
Vihollisen säännöillä pelaamisen etuna voi toki pitää sitä, että pääsee ylipäätään peliin mukaan. Toisaalta valtakunnanpolitiikan tekeminen vihollisen ehdoilla tarkoittaa tällöin lähes aina tappiota eli omista poliittisista päämääristä ja periaatteista luopumista. Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat koko eduskunnassa olemisensa aikana joutuneet muiden puolueiden ja median ripittämiksi sillon kun puolue on poikennut isojen poikien (((arvopohjasta))).
Päivystävien desanttien ja somessa stalkkaavien nettipunakaartilaisten synnyttämät toisarvoiset kohut ovat hermostuttaneet puoluejohtoa siinä määrin, että Persut ovat joutuneet syömään aattensa moneen kertaan lepyttääkseen punavihreiden naisittamaa valtamediaa. Aivan kun tämä ei riittäisi, valtioneuvoston opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) vaati sittemmin lakkautetulta Persujen nuorisojärjestöltä annettuja tukirahoja takaisin, koska järjestö ei ministeriön mielestä noudattanut ehdottomalla tarkkuudella uussosialisistista tasa-arvoideologiaa. Pelkkiä kannatuslukuja tarkkaileva puoluejohto ei tuollakaan kerralla lyönyt nyrkkiä pöytään ja vaatinut valtionhallintoon salakuljetetun sosialistisen ideologian julkista perkaamista.
Ailahtelevan pelokkaan keskiluokan ääniä kalastellakseen Persut ovat valmiita myymään kaikki periaatteensa, jottei punertava media vain suuttuisi enempää ja alkaisi kampanjoida puoluetta vastaan. Mielistelläkseen tiedotusvälineitä ja kuvittelemaansa äänestäjäkuntaa puolue on asettanut kuonokopat niille kansanedustajilleen, jotka eivät ole sitoutuneet cuckservatiiviseen huoraamiseen.
Yleensä tapahtumien ketju on noudattanut samaa kaavaa. Kansanedustaja – tai paremman puutteessa kunnanvaltuuston varavaltuutettu – sanoo jotain punavihreiden mimosien herkkää maailmankuvaa järkyttävää. Somessa päivystävät Stasi-kyylät ja muut punavihreät khmerit bongaavat päivityksen ja aloittavat pöyristymisen omassa pienessä kuplassaan. He vaativat "toimenpiteitä" henkilölle, joka on käyttänyt sananvapauttaan väärin so. olemalla eri mieltä punavihreiden kanssa. Samassa marginaalisessa kuplassa pörräävät punavihreät perustoimittajat noteeraavat aatetoveriensa moraalisen raivon ja tekevät "somekohusta" valtakunnan uutisen kertomalla siitä Ylessä ja Helsingin Sanomissa.
Tässä vaiheessa punaisen nettirunkkupiirin synnyttämään "kohuun" reagoivat jo virkamieskunnan ja eduskunnan raskaan sarjan tekijät, jotka esittävät erilaisia toimenpide-ehdotuksia väärän mielipiteen julkaisemisesta. Näin kävi esimerkiksi hiljattain Perussuomalaisten Ano Turtiaiselle, joka tviittasi poliisin käsissä kuolleesta mustasta vankilakundi George Floydista harmittoman humoristisen kuvan kommentin kera. Vasta kun toimittajien loiskiehunta meni yli äyräiden valtavirtapersut kääntyvät lausuntoa vastaan ja julistavat puhujan jonkinlaiseksi punavihreäksi natsiksi, jolla ei ole mitään tekemistä perussuomalaisten arvomaailman kanssa. Tuttu kaava jatkuu vielä somekohun viimeisessä näytöksessä, jossa sekä "kohupäivityksen" esittäjä että hänen puolustajansa erotetaan puolueesta.
Perussuomalaisten ennustettava selkäydinreaktio pysyi samanlaisena viimeksi tänään, kun puoluejohto päätti taipua somessa vaikuttavien punavihreiden vinkulelujen ininään. Asiasta kertoo ilkkuvaan sävyyn Ylen uutinen Perussuomalaisten ajatuspaja keskeyttää "naisten tyranniasta" kertoneen Jukka Hankamäen kirjan julkaisun – Halla-aho myöntää: Laadunvalvonta saattoi pettää. Uutisjutun pääsisältönä päivitellään Hankamäen poleemisia näkemyksiä viidakkokuumetta potevista lähiövalaista ja suomalaismiehiä vihaavista kulttuuritantoista. Paljon huomionarvoisempaa olisi kuitenkin ollut ruotia tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen (kesk.) pyrkimystä epäsuoraan ennakkosensuuriin.
Voi olla, että jotkut Hankamäen näkemykset näyttävät eksentrisiltä, jos niitä tarkastelee punavihreiden lasien läpi, mutta yhtä kaikki, ne ovat täysin legitiimiä poliittista debattia, jossa ei ole lopullisia totuuksia tai edes luonnontieteellisiä varmuuksia. Sitä paitsi jos totuutta arvioidaan politiikassa tieteellisin standardein, olisi kulttuuriministeriön ja median pitänyt nostaa häly punavihreän juutalaisfeministi Koko Hubaran mielipidekirjoitelmista, koska ne ovat Hankamäen näkemyksiin verrattuna pelkkää mielipuolisen paranoidista fantasiaa.
Ainoastaan valheessa elävät feministit ja monikultturistit haluavat kieltää jotain sellaista, joka ei sovi omaan maailmaankuvaan. Ylipäätään nettipunakaarti ei halua avointa poliittista keskusteluia, koska näin julkisuuteen pääsisi ikäviä totuuksia, jotka ovat heidän kannaltaan epäedullisia. Heille kiusallista väittelyä kätevämpää on vastapuolen argumenteista vaikeneminen ja valtion rahahanojen sulkeminen vääränalaisten kirjojen julkaisijalle.
Surullisinta tapauksessa on PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ja hänen jees-miestensä ja jees-naistensa (erit. Riikka Purra) reaktiot tapahtuneeseen. He eivät nimittäin puuttuneet sanavapauteen, jota talikkokommunisti Hanna Kosonen haluaa rahahanojen säätelyllä selvästi kuristaa.
On totta, että perussuomalaiset ovat järjestelmän poliittisen kiristyksen edessä vaikeassa tilanteessa, mutta ehkä edes kerran kannattaisi olla sen verran miehekäs, että tekisi päätöksen omien periaatteidensa eikä vallankahvaan päässeen kylänakan vaatimuksen mukaisesti. Jokunen prosentti kannatuksesta saattaa laskea, mutta säilyisivätpähän edes kunnian rippeet. Se olisi jo paljon tässä kuukautisvereensä mädäntyneessä mahossa länsimaisessa auringonlaskun kulttuurissa.
 |
| Klikkaa kuvaa suuremmaksi. Kuvassa lainaus Hankamäen julkaisemattomasta kirjasta. |
