TALOUSYHTEISTYÖTÄ VENÄJÄN KANSSA EDISTÄNEET POLIITIKOT OVAT KOKO AJAN OLLEET LÄNNEN GLOBALISMIN ASIALLA

Vladimir Putin ja Paavo Lipponen.

Viimeisen kuukauden aikana länsi on purkanut Ukrainan sodan vuoksi rajusti taloudellista yhteistyötään Venäjän kanssa. Osana lännen pakotteita monet isot suomalaisfirmat ovat vetäneet toimintansa pois Venäjältä samalla kun isot yhteistyöhankkeet kuten ydinvoimalan ja kaasuputken rakentaminen on lopetettu kerralla. 

Lännen tavoitteena on tehdä Venäjästä maatalousvoittoinen kehitysmaa samaan tapaan kuin suunnitteltiin Saksalle vuonna 1945. Tuolloisesta Morgenthau-suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, koska parempana strategiana saksalaisen nationalismin ja korkeakulttuuriin tuhoamiseksi nähtiin integraatio, taloudellinen yhteistyö ja Marshall-apu. Venäjä tulee tuskin sortumaan Saksan tapaan sotilaallisesti, vaikka se joutuukin maksamaan harkitsemattomasta Ukrainan seikkailustaan kohtuuttoman hinnan saatuun hyötyyn nähden. Tällaisessa tilanteessa venäläisten kesyttäminen taloudellisella integraatiolla ei voi tulla tietenkään enää kysymykseen, sillä globalistisen lännen näkökulmasta Venäjä on ainakin toistaiseksi menetetty tapaus. Viimeistään sotatoimillaan Ukrainassa Venäjä on poikennut Yhdysvaltojen määräämästä "sääntöpohjaisesta" maailmanjärjestyksestä, jossa moraalisesti oikeutettuja sotia voidaan käydä vain Amerikan johdolla. 

Koska Venäjää ei sodan vuoksi voida enää globalisoida osaksi lännen määrittämää "kansainvälistä yhteisöä", se täytyy irrottaa siitä kokonaan. Ydinasevaltiota on vaikea uhata suoraan sotilaallisesti ilman ettei polta omia näppejään, jonka vuoksi lännen parhaaksi vaihtoehdoksi ovat jääneet taloudelliset pakotteet. Tosin niiden lopullisesta onnistumisesta ei ole varmuutta, koska Venäjä voi siirtää taloudellisen yhteistyön painopistettä nouseviin talousvoimiin Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja Afrikkaan. Joka tapauksessa tavallisten venäläisten näännyttäminen vallanvaihdoksen toivossa tulee tuskin onnistumaan maan pitkälle kehitetyn omavaraisen maataloustuotannon vuoksi. Lännen kannalta pakotteissa on lisäksi ongelmallista se, että ne haavoittavat myös sitä itseään, etenkin Eurooppaa, joka on ollut riippuvainen Venäjän energiatuonnista. 

Suomen tiedotusvälineissä on vaadittu kaiken taloudellisen yhteistyön purkamista Venäjän kanssa. Samalla on nostettu tikun nokkaan ne poliitikot ja talousvaikuttajat, jotka ovat takavuosina kehittäneet taloudellista yhteistyötä itänaapurin kanssa. Ylen uutisraportissa Paavo Lipponen, Esko Aho ja monet muut ex-poliitikot tukivat vuosia Venäjän hankkeita, mutta nyt suurin osa on jättäytynyt pois – paitsi Gerhard Schröder suomalaispolittikkojen vihjataan olleen Venäjän etua ajavia "Putinin morsiamia" tai vähintään hyödyllisiä idiootteja. Tätä oivaltaksi ylistettyä jälkiviisautta on toistanut myös sodan aikana punavihreäksi kokoomuslaiseksi paljastunut perussuomalaisten Jussi Halla-aho. 

Vähänkin rehellisempi ja analyyttisempi tilannearvio taloudellisen yhteistyön todellisista motiiveista antaa aivan toisenlaisen kuvan mitä valtamedian narraatio tuottaa suurelle yleisölle. Todellisuudessa johtavien poliitikkojen pyrkimykset lisätä taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa eivät ole perustuneet niinkään lyhytnäköiseen oman edun tavoitteluun vaan lännen yleiseen strategiaan, jossa talouden avulla yritetään integroida Venäjä länteen ja sen arvoihin. Taloudellista keskinäisriippuvutta lisäämäällä ja materialistisen hyvinvoinnin kasvattamisella uskottiin Venäjän sulautuvan osaksi läntistä maailmaa. Strategia on rationaalisesti täysin perusteltu, sikäli kuin sen perustuu lännessä vielä vallalla olevaan Homo economicus -ihmiskuvaan. Venäjän ja aiemmin tiettyjen islamilaisten maiden tapaukset kuitenkin todistavat, että lännen eliitin harmiksi on maita, joita ei kyetä lahjomaan länsimaiseen universalismiin ja liberalismiin taloudellis-materialistisilla kannustimilla.

Ymmärrettävästi julkisuudessa ei olla avoimesti ruodittu aiemmin niin hyväksytyn lännen ja Venäjän välisen talousyhteistyön todellisia motiiveja. Tarkalla mediaseurannalla löytyy kuitenkin aina asiantuntijoita, jota lipsauttavat ääneen totuuden. Yle Radio 1:n ajan ilmiötä tarkastelevassa Kalle Haatanen -ohjelman viimeisessä jaksossa "Historian poliittinen käyttö" haastateltu kulttuurihistorian dosentti Reima Välimäki toteaa ohimennen saman mitä tässä sanottiin edellä: taloudellisen yhteistyön tarkoitus on ollut integroida Venäjä länteen osaksi globalistista järjestelmää. 

Näin pitkälti näyttikin, koska presidentti Vladimir Putin jopa ystävystyi läheisesti globalistien näkyvän yhteistyöjärjestö Maailman talousfoorumin (WEF) perustajan Klaus Schwabin kanssa. Sodan puhjettua WEF kuitenkin katkaisi suhteensa Venäjään, mikä on viesti siitä, että maailmanlaajuinen globalisaatio on toistaiseksi peruttu.

                                                               **********************

Yle TV2, maanantai 21.3.2022 klo 21.55 Suomineidot

Kausi 1, 1/4. Et sä voi ajatella tolleen. Etnonationalistiksi tunnustautuva Meri kertoo maailmankuvastaan. Jasmina on huolissaan monikulttuurisuuden ihanteesta. Puoliksi venäläinen Liisa koki lapsena ulkopuolisuutta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Tämän viikon kotimainen kulttuurikohu on ollut maanantaina alkanut ja Yle Areenasta löytyvä reality-sarja Suomineidot - Dokumenttisarja Suomen kansallismielisistä naisista. Mitään kohua ei luonnollisesti olisi ilman nettipunakaartia, joka aloitti sarjan julkaisun jälkeen välittömästi kampanjointinsa somessa. Vielä tämäkään ei olisi taannut julkisuutta, elleivät punavihreät toimittajat olisi nostaneet näiden ulisijoiden peppukipua valtakunnalliseen julkisuuteen.

Mustasukkaisesti median poliittisista oikeaoppineisuutta vahtivien punaisten lumihiutaleiden raivon nostatti sarjan naisten tavanomaisuus, koska se heidän mukaansa "normalisoi natseja". Heidän mielestään kansallismielisistä saa esittää vain demonisoivia ohjelmia tai heidät naurettaviksi tekeviä olkiukko-dokumentteja tyyliin Sieg Heil Suomi (1994).

Suomineidoissa seurataan kolmen eri naisen kautta kansallismielisen kentän koko spektriä. Tampereella asuva venäläis-suomalainen Liisa edustaa kosher-konservatiivisen "kansallismielisyyden" valtavirtaa, niin sanotun poliittisen valeopposition liberaalinationalismia. Liisassa kuten valtavirtapersuissa ylensä, nationalismi on vain pelkkää pintaa. Sen alla lepää kaikkien valtapuolueiden ja pysyvien hallitusten jakama länsimainen liberalismi. Liisan harmiton hahmo ei herätä katsojassa juuri mitään tunteita, tuskin edes vasemmistoänkyrässä.

Jasmin on helsinkiläinen yliopisto-opiskelija, jonka nationalismi edustaa kaikista kolmesta perinteisintä kansallismielisyyttä. Hänen aatemaailmansa taustalla on vanha suomalainen kulttuurinationalismi, oman kielen arvostus ja luontosuhde. Ainoa radikalismiin viittaava näkemys littyy hänen sympatiaansa edesmenneeseen kalastaja Pentti Linkolaan. Silti Jasiministakaan on vaikea leipoa mitään "natsia".

Ohjelman saama natsittelu perustuu ainoastaan kolmekymppisen rekkakuskin Merin näkemyksiin. Julkisuudessa paheksutun Merin mielipiteet eivät loppujen lopuksi ole kovin radikaaleja, vaan esimerkiksi vielä 1980-luvulla ne olisivat edustaneet melko valtavirtaista ajattelua. Silloin esimerkiksi Merin mainitsema afrkkalaisten tunkeminen itsetarkoituksellisesti mainoksiin olisi pidetty vihamielisenä  propangandana mitätöidä suomalaisuus. Nyt voimme nähdä 1990-luvun laman aikana alkaneen pehmityskampanjan, neekerinormalisoinnin, tulokset katukuvassa.

Puhe "natsismin normalisoimisesta" pitäisikin kääntää ihmetykseen siitä, kuinka hajottavat vasemmistolaiset arvot ovat saaneet yliotteen kaikissa läntisissä yhteiskunnissa. Ne, jotka ovat ohjelmasta eniten älähtäneet ovat niitä, joiden poikkeavia elämäntapoja ja ideologiota vihamielisen eliitin kontrolloima media on normalisoinut voimallisesti viimeisen 30 vuoden aikana ja jopa sitä aiemmin. Kyse on kulttuurihegemoniasta ja sen hallinnasta. Uuden epänormaalin ylläpitäjät eivät halua, että vallitsevaa hegemoniaa haastetaan näkyvästi ja avoimesti. Suomineidot herättää heissä alitajuista pelkoa, että mädätys ei olekaan ikuista, vaan propagandalla pohjustettu horjuva hegemonia voi romahtaa pienestäkin avoimesta haasteesta.

TV 1, sunnuntai 20.3.2022 klo 21.55 Stephen Lawrencen tapaus (12)

2/3. Uusia todisteita. Uusien todisteiden valossa Stephenin surma avataan kunnolla. Rikosylikomisario Driscollilla on täysi työ vakuuttaa poliisijohto sekä uhrin omaiset, että jutulla on mahdollisuuksia ratketa. HD 45 min. Linkki ohjelmaan.

Ulkomaan uutisointia 1990-luvulla seuranneet eivät voineet välttyä uutisvirralta, joka koski mustan Stephen Lawrencen kuolemantapausta Lontoossa. Tekijöiksi epäiltiin valkoisia miehiä, mikä nosti jälleen kerran keskusteluun rasismin, jolla viitataan rasistisesti vain valkoisiin. Lawrencen tapauksessa marxilaisesti virittäytyneet toimittajat puskivat agendansa rasistisesta poliisista ja vallalla olevista "rasistista rakenteista". Tämä siitä huolimatta, että rotujen välisessä väkivallassa valkoiset olivat moninkertaisesti uhreina mustiin nähden.

Mustat tappavat länsimaissa sekä suhteellisin että absoluuttisin luvuin moninkertaisesti valkoisia kuin valkoiset mustia. Tämä ei kuitenkaan synnytä mediahuomiota. Englannissa mustien tekemät rotumurhat eivät ole saaneet juuri minkäänlaista näkyvyyttä puhumattakaan siitä moralistis-hysteerisestä mediasirkuksesta, minkä tapaus Stephen Lawrence sai aikaan. Tämä tosiasian julkituomisessa ei ole kyse nykyään niin muodikkaasta whataboutismi-sönkötyksestä, vaan kaksoisstandardin osoittamisesta. One law for them, and another law for us.

Ylen lähettämä Stephen Lawrencen tapaus ei palvele muuta kuin valkoista syyllisyyttä, jonka lopullisena päämääränä on antautuminen ja rajojen avaaminen kaiken maailman vapaamatkustajille.

TV1, sunnuntai 6.3.2022 klo 21.56 Ridley Road (12) 4/4.

Tahrattu ihminen. Vivienin uhraus voi vielä kantaa hedelmää mutta vain, jos hän löytää uudestaan todisteet, joiden avulla natsien puolimilitaristinen joukko saadaan pysäytettyä. Kuinka hänen itsensä ja unelman käy? HD 56 min. Linkki sarjaan.

Brittiläis-amerikkalainen draamasarja juutalaistytöstä, joka soluttautuu englantilaiseen natsijärjestöön vuonna 1962. Sarja perustuu löyhästi tositapahtumiin, joita tosin niitäkin manipuloidaan sangen luovalla tunteisiin vetoavalla tavalla. Historiallista hahmoista sarjassa esiintyvät National Socialist Movementin johtaja Colin Jordan (1923-2009) ja American Nazi Partyn George Lincoln Rockwell (1918-1967) ovat odotetusti pelkkiä karikatyyrejä.

Sarja on kummallinen sekoitus poliittista jännäriä ja rakkausdraamaa, eikä se oikein osaa päättää kumpaa se olisi. Joka tapauksessa Ridley Road edustaa taitavaa psykologista manipulaatiota, jossa katsoja asettuu kuin itsestään rotumuukalaisten puolelle ja saa puolestaan tuntemaan vihaa niitä kohtaan, jotka puolustavat valkoisen katsojan todellista etua. Sarjan edustama propaganda on erityisotos siitä, mikä on vallalla länsimaissa laajemmin.

SIPILÄN HALLITUS EROSI – EI NIIN HISTORIALLINEN PÄIVÄ SITTENKÄÄN

Ex-pääministeri Juha Sipilä (Kesk.).

Tänään kaikki kotimaan mediat ja varsinkin Yle ovat puhuneet historallisesta päivästä, koska valtioneuvosto on eronnut kesken virkakautta viimeksi 1970-luvun lopulla. Tuohon aikaan hallitukset vaihtuivat tiuhaan tahtiin eikä sitä pidetty mitenkään kummallisena. Päinvastoin, 1970-luvulla normaaliin politiikkaan kuuluivat jatkuvat opposition epäluottamuslauseet ja hallitusten hajoamiset sisäisiin riitoihin, sillä silloin tehtiin aidosti vastakkaisista arvoista lähtevää politiikkaa. Lisäksi hallitusten hajoamisiin vaikutti tuolloin kaikkia valtaoikeuksia nauttinut presidentti, joka saattoi tyytymättömänä hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. 

Kekkosen väistymisen jälkeen 1980-luvulla siirryttiin konsensuspolitiikkaan, jossa hallitukset kestivät koko vaalikauden. Tähän vaikutti osaltaan sosialismin romahduksen jälkeen vallalle päässyt ideologinen vaihtoehdottomuus. Olipa hallituskoalitio mikä tahansa, se noudatti aina "taloudellisia realiteetteja", joten suuria muutoksia politiikan sisällössä ei nähty riippumatta siitä oliko hallitusvastuussa SDP tai Kokoomus. Se, että Keskustan johtama hallitus erosi tänään ei ole merkki maamme politiikan taustalla vaikuttavan vaihtoehdottoman konsensuksen katoamisesta. Politiikka pysyy edelleen samoilla raiteilla pelurien vain vaihtuessa.

Vaikka pääministeri Juha Sipilä ilmoitti eroanomuksessaan, että eron syynä oli soten eli sosiaali- ja terveysuudistuksen meneminen karille, lienee todellinen syy viiden viikon päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa. Vaaligalluppien mukaan Keskustan kannatus on hädin tuskin 14 prosenttia, vain hieman enemmän kuin nousussa olevilla perussuomalaisilla. Jotain oli siis tehtävä ja Sipilä katsoi tässä kohtaa vaalikampanjaa järkevimmäksi puhdistaa koko pöytä hajottamalla hallitus. Tuleeko tämä taktinen veto lopulta muuttamaan Keskustan kannatuksen nousujohteiseksi, jää nähtäväksi. 

Vaihtoehdottomassa konsensusdemokratiassa mikään ei muutu, mutta silti kansalaiset ovat valmiita äänestämään vaalikaudesta toiseen "muutoksen" puolesta. Nyt tätä näennäistä muutosta edustaa oppositiossa istuva historian jäänne Sosiaalidemokraatit. Kansan muisti on lyhyt, sillä vuosituhannen alussa äänestäjät halusivat eroon Paavo Lipposen oikeistodemarihallituksesta (ns. saateenkaarihallitus) suurin piirtein samoista syistä kuin äänestäjät Kepusta nyt. 

Markkinavetoiselle politiikalle vaaditaan siis vaihtoehtoa ja kansa luulee, että vanhaa maailmaa edustavat seniilit demarit olisivat kykeneviä siihen. Rahoittaakseen kaiken lupaamansa kivan SDP:n johtama hallitus joutuu ottamaan lisää kansainvälistä lainaa, jotta maamme voisi harjoittaa markkinoista vapaata sosialismia. Lopulta mennään ojasta allikkoon, sillä "kylmän markkina-ajattelun" selättämiseksi nykyiset ja tulevat sukupolvet joutuvat entistä pahempaan finanssimaailman korko-orjuuteen.

Kauniista sanoista huolimatta demarien tavoitteet ovat pitkälti samoja kuin porvaripuolueilla, mutta keinot erilaiset. Ennen kaikkea halutaan talouskasvua, työllisyyttä ja "hyvinvointia". Demarien erona porvareihin on se, että heidän hallitusvastuullaan nämä yksisilmäiset tavoitteet toteutuvat vielä heikommin. Vastaavasti yhteistä näille kaikille puolueille on EU-mielisyys ja monikultturismi, joten hallituksen vaihto ei tässä suhteessa muuta kansankunnan kuolonmarssin suuntaa. Se voi ainoastaan nopeuttaa sitä.

Ehkäpä juuri talouden romahdus ja etninen kaaos voisivat antaa flegmaattiselle kansalle riittävän sysäyksen todelliselle muutokselle. Kyynisesti ajateltuna olisi ehkä parasta, että vaalien jälkeen maata johtaisi SDP:n vetämä punavihreä hallitus. Se kasvattaisi valtion velkaa konkurssipisteeseen asti ja päästäisi maahan niin paljon kehitysmaiden vapaamatkustajia, että se synnyttäisi väkisin vallankumousta lähentelevän yhteiskunnallisen kuohunnan. Ikävä kyllä historiallinen totuus taitaa olla, että asioiden on mentävä entistä huonommin ennen kuin ne voivat mennä paremmin.

"VASTUULLISTA TIEDOTTAMISTA" - YLE SALAA INSESTI-ISÄN NEEKERITAUSTAN

Epäilty insestineekeri Seydoy Kouandra vasemmalla.
Irtisanoutuuko samassa kuvassa näkyvä SDP:n
Paavo Lipponen afrikkalaisten maahanmuuttajien
tekemistä rikoksista?

Yle joutuu harjoittamaan jälleen kerran tuoreessa uutisjutussaan Tyttärensä insestistä epäilty ulkomaalaisisä tuotiin Ouluun – vangitsemisoikeudenkäynti tänään niin sanottua vastuullista tiedottamista, sillä propagandajätti ei kerro epäillyn etnisestä taustasta mitään, vaan puhuu epämääräisesti vain "ulkomaalaisisästä". Tapauksen kuvottavuuden tietäen, harjaantunut uutistenlukija osasi päätellä helposti, että kyseinen "ulkomaalaisisä" ei suurella todennäköisyydellä ole pellavapäinen saksalaisinsinööri, vaan ehkäpä jostain päin Afrikkaa tullut kulttuurinrikastaja. 

Asian paljasti lopulta MV-lehti, joka kertoi tekijän nimen kuun alussa ilmestyneessä uutisessaan. Uusimmassa päivityksessään samainen verkkolehti näyttää myös epäillyn kuvan, joka viittaa selkeästi Saharan eteläpuoliseen mustaan Afrikkaan. Epäillyksi nimetyn Seydoy Kouanda kotimaaksi onkin varmistunut Norsunluurannikko. Kyse on siis neekeristä eli negroidista. Koska termin alkuperä johdetaan espanjan kielen mustaa tarkoittavasta sanasta negro, sanalla ei ole loukkaavaa tarkoitusta, vaan se kuvaa erään ihmispopulaation yhtä sen monista erottuvista ulkoisista piirteistä. Vain puolestaloukkaantuva valkoinen liberaali on kehitellyt sille harhaisessa mielessään loukkaavan merkityksen.

Toisin kuin Ylessä tai Helsingin Sanomissa tapausta on puitu viimeisen viikon aikana runsaasti eri vaihtoehtomedioissa ja tietenkin somessa. Yhdeksi puhutuimmaksi keskustelunaiheeksi on noussut suomalaisäidin rooli tässä käsittämättömässä rikoksessa. On hyvin epätodennäköistä etteikö hän olisi voinut olla tietoinen neekeri-isän touhuista. Miksi hän on sitten vaiennut asiasta kaikki nämä vuodet? Eräs syy voisi olla äidin julkisesta keskustelusta omaksuttu "antirasistinen" hienotunteisuus, jonka vuoksi mustan miehen tekojen paljastaminen viranomaisille olisi merkki kulttuurisesta "ennakkoluulosta" tai kenties "rasismista". Jopa valtavalhemediaa edustava Iltalehti ihmettelee, miksi sosiaalitoimi ei puuttunut tilanteeseen, vaikka perheen tytölle tehtiin useita abortteja 11-vuotiaasta lähtien.

Kyse ei ole vain äärimmäisestä perhetragediasta, vaan tapauksen uutisointi kertoo paljon myös siitä, kuinka kaksinaismoralistisesti valtamedia suhtautuu kehitysmaalaisten ja suomalaisten tekemiin rikoksiin, joissa on mukana rodullinen komponentti.

Hommafoorumin nimimerkki kummastelija kertoo kouriintuntuvin esimerkein, kuinka valtavirtajulkisuus arvottaa "rasistien" ja ulkomaalaisten tekemiset eri tavalla:

Ensimmäisenä on:
Valkoihoisen pirinilkin sylkäisyele luupäänatsille.
Linja-autopysäkille jätetty Valtteri.
Mustan barbaarin äidiltä kysytyt henkilöpaperit.
"Raskaana olleen" vasemmistosomalin juksutusyritys.
Kansanedustaja Immosen vasemmistoretoriikalla kirjoitettu postaus FB:hen.
Tötteröpää YLE:n toimittajan lavastamassa kuvassa ja juksuttamassa uutisessa.

Toisessa on:
Suomalaistytön polttomurha arabin toimesta.
Suomalaismiesten kirvesmurhat somalin toimesta.
Suomalaislasten raiskaukset somalimiehen toimesta.
Kymmenet "jääkarhunmetsästys"-pahoinpitelyt "löyhän kaveriporukan toimesta".
Ja nyt tämä afrikkalaisen vasemmistopoliitikon ja lautamiehen insesti, raiskaus ja ihmisarvoa loukkaava rikollisuus.

Ensimmäinen kuppi on niin painava, että poliittiset puolueet ja järjestöt masinoivat konsertteja, marsseja, mielenosoituksia, mediamylläkän ja lakimuutoksia "rasistisia suomalaisia" vastaan. Toinen vaakakuppi on niin kevyt ettei poliitikkoja, poliisia ja virkamiehiä asia juurikaan kiinnosta, ja media hyvin lyhyesti asian uutisoi. Niin. Uutisoi suomalaisille. Niille rasisteille.

Seydoy Kouanda, tuleva rap-artisti vai
jo nyt vaikuttava rape-artisti?

                                                     **********************

Yle Teema, 12.10.2016 klo 19:55, Bagdad - Rovaniemi: Maytham

"Minua on alkanut pelottaa käydä keskustassa ja kaupoilla." Irakista Isisiä ja asejoukkoja Rovaniemelle paennut Maytham pelkää hijabia käyttävän vaimonsa joutuvan rasististen katupartioiden hyökkäysten kohteeksi. Kesto 3 min.

Linkki Yle Areenaan.

Tällainenkin monikulttuurille säälipisteitä kerjäävä sarja on saatu ujutettua Teeman ohjelmistoon. Tällaiset kehitysmaiden joutomiesten ja sosiaalitoimistojen kuningattarien sepittämät Tuhannen ja yhden yön tarinat uppoavat vain hölmöille punaliberaaleille. Lisäksi tarinoiden taustalla leimuaa punahehkuinen suomalaisviha, joten kriittisen katsojan siivilästä nämä jutustelut eivät mene jatkoon.


Yle TV2, 12.10.2016 klo 21:17, Docventures: New Run 

Docventuresin illan elokuvana nähdään kotimainen New Run. Leffa kertoo Pekka Hyysalon uskomattoman selviytymistarinan sekä valaa uskoa toivoon, tahdonvoimaan ja parempaan huomiseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV2, 12.10.2016 klo 22:25, Docventures: Jälkikeskustelu

Riku ja Tunna keskustelevat studiovieraiden kanssa toivosta ja tahdonvoimasta. Osallistu: yle.fi/docventures. Onneksi tämä punaroska loppuu tältä syksyltä.

Onneksi tämä veronmaksajien kustannuksella käyty punaporvarien jeesustelu loppuu tähän iltaan ainakin tältä syksyltä.


Yle TV2, 12.10.2016 klo 23:25, Yle FOLK: Dilemma - Liikaa 

Dilemma on etelähelsinkiläinen modernin hiphopin/popin artisti ja hänen videonsa on ensimmäinen Yle FOLKin rahoittama musiikkivideo, mutta ei varmasti viimeinen. Ohjaus: Faruk Nazeri. Kesto 5 min. Katso lisää: yle.fi/folk Näytä lisätiedot

Linkki Yle Areenaan.

Olipa yllätys, Yle FOLK rahoittaa monikansallisten suuryritysten nuorisolle syytämää monikulttuurista hiphop-roskaa. Jos Yle tukisi aidosti omaehtoista riippumatonta "pop-musiikkia", se kustantaisi kotimaisen black metal tai RAC-yhtyeen videon. Mutta sehän ei käy, liian valkoista, eurooppalaista, liian kansallista....nuorisoa pitää ohjata muualle, valeopposition huomaan.

YLEN MIELESTÄ TURVAPAIKKA ON VIHREÄ KORTTI SUOMEEN ASETTUMISELLE.

Vastaus HUUTAVAAN työvoimapulaan.

Jo pelkkä Yle-uutisen otsikointi, Turvapaikanhakijat pyrkivät ammattiopistoihin – ja juuri sieltä hallitus nyt leikkaa, paljastaa mikä on toimittajien asenne turvapaikanhakijan statukseen Suomessa. Alkujaan ajatus poliittisesta turvapaikasta syntyi 1900-luvun Euroopan kuohuvina vuosina, mutta sotien jälkeen Geneven sopimus velvoitti Euroopan valtiot antamaan poliittisen turvapaikan myös mantereen ulkopuolisille vainotulle. Turvapaikan saamisen kriteerien tulkinta oli menneinä vuosikymmeninä tiukka ja yleensä suojaa annettiin vain poliittisille aktivisteille kuten yksittäisille toimittajille, poliitikoille ja kirjailijoille, siis aktiivisille toisinajattelijoille. Geneven sopimuksessa ei sodan jalkoihin jäämistä ole pidetty perusteena turvapaikalle. Paitsi nyt, eurooppalaisvihamielisten kansainvälisen oikeuden juristien mielestä. Heidän petollisen auktoriteettiasemansa vuoksi turvapaikan hakemisesta on tullut yksi monista väylistä, jolla kosmopoliitit kuten George Soros haluavat ohjata kolmannen maailman kognitiivisesti haasteellista ylijäämäväestöä Eurooppaan.

Turvapaikan saamisen perusteiden lisäksi myös sen sisältö on muuttunut. Ennen sen katsottiin olevan vain väliaikainen status, sillä turvapaikan saaneen uskottiin muuttavan heti kotimaahansa kunhan tilanne on siellä rauhoittunut. Tätähän meille toitotti mm. Paavo Lipponen 1990-luvun somaliaallon alussa, kun hän pokerinaamalla mörähti, että "pakolaiset ovat Suomessa, koska heidän kotimaassaan on sota. Kun olot siellä rauhoittuvat, he palaavat takaisin. Joka muuta väittää, on rasisti!". Hallitsevan klienteelin alaiset virkamiehet toimivat kuitenkin niin, että pakolaisten vastaanottaminen on rakennuttu oletukselle, että turvapaikan hakijat ovat tulleet maahan jäädäkseen ikään kuin he olisivat Amerikan siirtolaisia. Jopa innokkaasti rajatonta maahanmuuttoa kannattanut kurditaustainen päätoimittaja ja dokumentaristi Alexis Kouros pitää tätä lähtöoletusta vääränä:

Iranilaissyntyinen, 1990-luvun alussa Suomeen saapunut Alexis Kouros toivoisi, että turvapaikanhakijoita autettaisiin Euroopassa siten, että he itse voisivat myöhemmin kotiin palattuaan auttaa omaa maataan. Hänen ehdotuksensa on, että kotouttamisen sijasta Eurooppaan saapuneita turvapaikanhakijoita koulutettaisiinkin kotiinpaluuta varten. Turvapaikanhakijoihin pitäisi Kouroksen mukaan suhtautua kuin vaihto-oppilaisiin, jotka ovat Euroopassa vain kouluttautumassa ennen kuin palaavat taas takaisin kotimaihinsa.

On surkuhupaisaa, että ulkoeurooppalainen Kouros vaatii Geneven sopimuksen alkuperäisen hengen noudattamista samalla kun Suomen naisvaltainen virkamieshyysärikunta tekee kaikkensa, jotta väärällä oleskelustatuksella olevat turvapaikanhakijat juuttuisivat maahamme ikuisiksi ajoiksi. Juuri tästä jälkimmäisestä tuholaistyöstä on kyse, kun valtiovalta on ottanut tehtäväkseen kouluttaa kaikki maahamme tunkeutuneet barbaarit:

Ammattioppilaitosten edunvalvojan mielestä leikkausten ajoitus on turvapaikanhakijoiden kotoutumisen kannalta huono. – Koulutus on parasta kotouttamista. Koulu on ensimmäinen paikka, missä pääset luomaan suhteita ja hankkimaan niitä kavereita, mutta myöskin tutustumaan meidän yhteiskuntaan ja työelämään, Jallow muistuttaa.

Suomella ei ole mitään velvollisuutta kouluttaa ulkomaan käenpoikia, varsinkin kun siihen sijoitetut resurssit revitään pois muualta, suomalaisilta työläisiltä ja vähäosaisilta. Vähäisiä resursseja kuormittavien turvapaikkamaahanmuuttajien kotouttamisen sijaan olisi panostettava heidän kotiuttamiseen.

                                                *******************************

Yle Teema, 4.2.2016 klo 17:00, Ruotsalaisen feminismin historiaa  

3/3. Onko feminismillä tulevaisuutta? Belinda Olsson tapaa Ruotsin feminismin uusia tähtiä ja saa pr-tukea mieheltä, joka loi uuden linjan maltilliselle kokoomukselle. (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, 4.2.2016  klo 22:00, Ulkolinja: Israelin mediasota  

Yhdysvalloissa Israelin maine on puhdas, vaikka Euroopassa Israelin iskut Gazaan on tuomittu laajasti. Israelilla on käytössään valtava propagandakoneisto, jolla se vaikuttaa tehokkaasti amerikkalaisten mielikuviin. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Harvinainen dokumentti Yleisradiossa. Euroopan julkisessa keskustelussa vaikuttavat vasemmistolaiset ovat tunnetuja Palestiinan ystäviä, joten täällä Israel-propaganda ei ole läheskään niin massiivista kuin Yhdysvalloissa. Vasemmiston Israel-kritiikillä on perusteensa, mutta se jää tyhjäksi niin kauan kun he vaikenvat juutalaisten monikulttuuria ajavasta propagandasta, joka vaikuttaa Hollywood-viihteen kautta myös Euroopassa. Turha kuitenkaan pidättää hengitystä, sillä tässä kysymyksessä Euroopan vasemmisto on samassa rintamassa juutalaisten mediakeisarien kanssa.

Yle Teema, 4.2.2016 klo 23:05, Keikka

Ryhmäteatterin ensemble-elokuva lääkäristä, joka haluaa auttaa pakolaisryhmän Suomeen. N: Minna Suuronen, Robin Svartström, Juha Kukkonen, Minka Kuustonen. O: Jarmo Lampela, 2013. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7

Yle Fem, 4.2.2016 klo 23:00 SVT: Opinion live 
Del 4 av 19. Ska Moderaterna samarbeta med Sverigedemokraterna och köra över regeringen? Och enligt en ny hyllad dokumentärfilm är svenskarna världens ensammaste folk. Stämmer det?

YLEÄ, HESARIA, HBL:ÄÄ JA LIPPOSTA AHDISTAA MAAILMAN MUUTTUMINEN

Yle ja muu tiedotus-establishmentti on kyllästymiseen asti jankuttanut sitä, kuinka muutosvastarintainen junttikansa ahdistuu maailman muutoksesta ja poteroituu siksi omiin rintamalinjoihin. Tosiaan, maailma muuttuu, mutta miten Yle ja muut kanssarikolliset reagoivat silloin kun muutos ei ole niille mieluinen? No, ne ahdistuvat muutoksesta ja poteroituvat omiin rintamalinjoihinsa.

Nyt kun lähes kaikissa suurimmissa medioissa on nostatettu täysin perusteetonta hysteriaa muutaman ruotsinkielisen toimittajan saamasta kriittisestä lukijapalautteesta, Ylekään ei malttanut olla hiljaa ja päätti siksi haastatella EU:n juoksupoikana tunnettua demariketku Paavo Lipposta. Vinkuleluksi ryhtyneen Lipposen suurimpana huolena on aina ollut ruotsinkielisten ja juutalaisten etuoikeuksien säilyttäminen eikä hän ole tässä tuoreessa haastattelussa muuttanut mitenkään näitä kantojaan, vaan päinvastoin hyökkää entistäkin vainoharhaisemmin "pinnan alla olevaa jäävuorta" vastaan.

Yksi maamme harvoista vielä järjissään olevista yliopistomiehistä, Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen, kirjoittaa osuvasti valtamedian kriisistä ja mimosan herkän ruotsinkielisen eliitin (ei koske tavallista ruotsinkielistä väkeä) reaktioista ja asenteista uusimmassa blogikirjoituksessaan Syvä iskunsa on!:

Kun yksi (1) henkilö häiriköi nimettömänä netissä, tehdään tästä valtakunnallinen uutinen numero yksi. Pääministeriä haastatellaan. En hel sida trycks på svenska, av ren sympati för dem, som fallit offer.

Kauhistunut lukija yrittää selvittää, montako kuolonuhria iljettävä rasistinen rikos on vaatinut, mutta ei saa tolkkua. Tärkeintä ilmeisesti on, että lehden oma, kristallinkirkas ideologia käy entistäkin kirkkaammaksi. Sanomasta tulee ainakin jotakin ymmärretyksi: jotkut tässä maassa ajattelevat väärin ja ne jotkut emme ole me. Tiedossa on, että väärin ajatteleminen synnyttää kauhistuttavia tekoja ja ellei niitä nyt ole tapahtunut, niin joskus voisi tapahtua. Ja vaikka tekijöitä on vain yksi, niin teko on niin törkeä ja harvinainen, että sitä voi pitää uutisena. Jos mies puree koiraa, on asia syytä uutisoida suuresti, etteivät koirat yleisemminkin joudu vaaraan.

Miksi maailman paras lehti aiheuttaa lukijoille jatkuvaa myötähäpeää?

 
Yhtä osuvaa tekstiä löytyy saman blogikirjoituksen kommenttiosastollta. Nimimerkki Strix Senex kiteyttää aika hyvin sen mistä tässä koko hässäkässä on oikeastaan kyse:

Tällaista tavallista lukijaa hämmästyttää ja kummastuttaa, miten yksi vaivainen nettiuhkailija saa näin valtavasti julkista huomiota. Moisten uhkailujen lähettely on tietysti vastuutonta ja typerää. Siitä ei syntyne juurikaan erimielisyyttä. Uhkailujen motiivina on lähes aina huomiohakuisuus. Hesari teki nyt tällä häirikölle valtaisan palveluksen leväyttämällä aiheesta kokonaisen aukeaman ja vieläpä pääkirjoituksenkin. Koska uhkailut olivat kohdistuneet ruotsinkielen asemaa ajaviin henkilöihin, Hesari nousi rinta rottingilla uhmaamaan tätä yhtä nimetöntä häirikköä, ja kirjoitti kokonaisen sivun ruotsinkielellä. Jotenkin tuli mieleen uhmaikäinen kakara, joka uhallakin tekee sitä, mitä auktoriteetit kieltävät. Tosin, nimetöntä häirikköä tuskin voidaan pitää minään auktoriteettina, jonka uhmaaminen osoittaisi huomattavaa rohkeutta.